Tampereen yliopistolla 8.2.2016 pidetty luento, joka kuuluu kasvatustieteiden yksikön Kasvatuksen historialliset ja filosofiset lähtökohdat -opintojaksoon

1. Kasvatuksen vaikutus,
valta ja vastuu
Tampereen yliopisto 8.2.2016
Timo Purjo, FT

2. Kuka olla, miksi olla ja miten olla – siinä pulma
• ”Ettekö te tiedä kuka minä olen”
• En minäkään, mutta historiani tunnen
• Mennyt kehitys ei ole tae tulevasta, koska elämme
nykyhetkessä ja kaikki siinä tapahtuva (situaatio) ja koettava
(tajunta) vaikuttaa siihen, mitä olen seuraavana hetkenä
• Opettajalla on valtaa vaikuttaa kasvatusteoillaan
oppilaittensa tulevaisuuden muodostumiseen – siksi hän on
myös vastuussa tekojensa seurauksista

3. Arvot ovat ihmisen toiminnan perusta

4. Kasvatuksen on oltava arvokasvatusta
• Kasvatuksen päämääräksi voidaan asettaa vastuullinen
ihmisyys
 Perusopetuslaki 2 § Opetuksen tavoitteet
– Tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden
kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan
jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja.
• Opettaja on vastuullinen oppilaiden kasvusta
vastuullisuuteen
– Vastuullisuus = vapautensa suuntaamista kohti arvokasta
(arvotajunta) ja hyvää (eettisyys)

5. Arvokasvatuksen tavoitteita
1. Erilaatuisten arvojen olemassaolon tiedostaminen
 Arvo, arvokas, arvostus, ks. Purjo, T. 2014. Arvot ovat ihmisen toiminnan perusta.
TUP
 Kehittää nuoren arvo-osaamista, hänen kykyään ymmärtää ja arvioida erilaisia arvoja
ja omaa suhdettaan niiden päämääriin
 Arvokriittisyys: arvostukset vs. hyvyys, kauneus, rakkaus, totuus, oikeudenmukaisuus
2. Oman arvostusjärjestelmän laajentaminen
 Kehittää uutta rakentavaa näkökenttää, jonka avulla todellisuutta ja sen tarjoamia
arvomahdollisuuksia voitaisiin kokea aidommin, rikkaammin ja syvällisemmin
3. Arvostusten tason kohottaminen ja eettisen toimintakyvyn kehittäminen
 Kehittää kykyä valita sellaisia arvoja, jotka edistävät ”ihmisiksi elämistä”, sekä omaa
hyvää elämää että ihmisten välisiä hyviä suhteita
 Arvojen olemassaolo mahdollistaa myös vastuullisuuden, toisin sanoen vastuullisena
olemisen perustana ovat arvot

6. Vastuullinen ihmisyys
• Vastuullisena oleminen yleisestä, kaikille yhteisestä hyvästä,
on tärkein tarkoitus, mikä elämällämme voi olla
• ”Minä ja sinä emme tietenkään voi yksin ratkaista maailman
ongelmia, mutta se ei estä meitä toimimasta niin kuin koko
maailman kohtalo olisi harteillamme. Tämän näkemyksen
mukaan jokaisen on kannettava oma osuutensa vastuusta
maailmasta. Meidän on aloitettava itsestämme ja
ymmärrettävä tehtäväksemme, että jätämme maailman
jonakin päivänä vähän parempana kuin se oli tullessamme.”
Stefan Einhorn: Ihmisen tehtävä

7. Hyvän elämän perusta

8. Yhteisen hyvän ja oman hyvinvoinnin suhde

9. Yhteisen hyvän ja itsearvostuksen (oman arvon
tunnon) suhde

10. ”Hyvä kasvatus on kasvatusta hyvään”
• Kasvatus ei ole lapsessa kuvitellusti olevan
pahuuden hillitsemistä
vaan
• Kasvatus on lapsen yllyttämistä arvokkaaseen ja
hyvään

11. Opettajan velvollisuuksista (Albert Einstein)
• Opettajan on autettava oppilaita löytämään oma ainut-
laatuisuutensa ja omat yksilölliset tapansa persoonallisuutensa
kehittämiseksi ja oman elämänsä tarkoituksien toteuttamiseksi
• Vastakohtana on itseään jatkuvasti muihin vertaileva ja muita
vastaan kilpaileva ihminen, joka tuntee milloin ylemmyyden
tunnetta ja ylimielisyyttä ja milloin huonommuuden tunnetta ja
itsensä väheksyntää
• Koululuokat kilpailu- ja taistelukenttinä vai yhteenkuuluvuuden,
yhteistoiminnan ja yhteisvastuun oppimisareenoina?

12. Opettajuuden perusta (Albert Einstein)
• Pahinta on opetuksen perustaminen pelkoon, pakkoon ja
keinotekoiseen auktoriteettiin
• Tällainen opetus tuhoaa oppilaan tunteiden vakauden,
rehellisyyden ja itseluottamuksen ja johtaa alistuvaan
suhtautumiseen muihin ihmisiin
• Opettajalla oltava käytössään mahdollisimman vähän
pakkokeinoja, jolloin hänen hyväksyttynä ja kunnioitettuna
olemisensa on välttämättä perustuttava inhimilliseen
suhtautumiseen oppilaisiinsa

13. Opettajan keinot
• Esimerkki on paras, tehokkain kasvattaja
 Jokainen kasvattaa esimerkillään, jonka hän antaa toisten ihmisten
kohtaamisen tavoista, toisten kohtelusta
 Kaikkein tärkeintä on se, miten kohtaamme oppilaan itsensä…
• Kohtele toisia (oppilasta itseään, muita oppilaita, aikuisia jne.), kuten
tahtoisit (jos näet sen olevan arvokasta ja merkityksellistä…) oppilaan
vastaavasti kohtelevan kaikkia toisia
• Suhtautumistavat oppilaaseen määrittävät kohtaamisen laadun ja
lapsen persoonallisuutta kutistavan tai laajentavan vaikutuksen

14. Oppilaan persoonallisuutta kehittävät asenteet

15. Esimerkkejä kasvatuksen vaikutuksista
• Kerava
– 5. kerta, lomalla, ammatti
– vertaisfiiliskierrokset
• Sörkka
– Rakkaus
• Ls-laitos
– Kingi, ei mitään hyvää, isoveljeys
• Hyvämaineinen koulu
– Jengi, minäkuvana tyhmyys, vertaisluennointi

16. Opettajan ja oppilaan välinen suhde
1) Oppilas on ihminen
2) Opettaja on ihminen
Opettajan ja oppilaan välinen suhde on väistämättä
ihmissuhde
Hyvä ihmissuhde on kahden ihmisen välinen
tunnustussuhde

17. Oppilaan persoonallisuutta kehittävät asenteet
• Jokainen tarvitsee tunnustusta (Axel Honneth)
• Opettaja tunnustaa kunnioituksen, rakkauden ja arvostuksen
asenteillaan oppilaan persoonaksi, jossa on potentiaalia tulla
persoonallisuudeksi
• Vain kasvattajien tunnustuksen kautta lapselle ja nuorelle aukeaa
mahdollisuus itsensä ja toisten (myös kasvattajan) kunnioittamiseen,
rakastamiseen ja arvostamiseen
• Vain olemalla näillä tavoilla persoona, lapsella ja nuorella on perus-
edellytykset lähteä suuntautumaan kohti arvokasta ja hyvää elämää

18. Oppilaan kohtaamatta jättämisen tuhovaikutus
• Kun lapsi ja nuori jää itsenään, persoonana kohtaamatta
 merkitsee se hänelle kokemusta kaiken muun hänessä
(vähintäänkin potentiaalisesti) olevan tunnustamatta jättämisestä
kuin hänen ulkoisen käyttäytymisensä
 johtaa tulkintaan: koska käyttäydyn hankalasti, olen hankala =
huono ja arvoton ihminen
 voi johtaa ulkopuolisuuden ja irrallisuuden tunteeseen, lapsen ja
nuoren syrjäytymiseen
• Kohtaamattomuus on siis tehokasta oppilaan syrjäyttämistä
 oppilaan persoonallisuuden suotuisa kasvu lakkaa tai kutistuu tai se
voi kehittyä kielteiseksi tai räjähdysalttiiksi…

19. Oppilaan persoonallisuutta kehittävät asenteet

20. Oppilaan kasvattaminen vastuullisuuteen

21. Oppilaan kasvattaminen vastuullisuuteen

22. Oppilaan kasvattaminen vastuullisuuteen

23. Lopputulos opettajan näkökulmasta
• Myönteisistä kasvatusteoista tuskin joutuu ainakaan niin helposti
konfliktiin oppilaan vanhempien kanssa kuin kurinpidosta yms.
kielteisistä toimenpiteistä
• Myönteisen kasvatuksen avulla opettajan työ muuttuu itsellekin
miellyttävämmäksi, mielekkäämmäksi ja merkityksellisemmäksi
• Automaattisena sivuvaikutuksena opettajan hyvinvointi lisääntyy
• Ja eikö olekin mukava kuvitella itsensä jonkun entisen oppilaan
elämänkaaren yhdellä vuorenhuipulla
– Te ehkä unohdatte oppilaanne, mutta teidän oppilaanne eivät unohda teitä
– Keski-ikäisten kuvailemassa ”Elämän vuorijonossa” yleensä yksi tai useampi
merkityksellisesti vaikuttanut opettaja jollakin huipuista
– Vastakkaisiakin esimerkkejä löytyy…

24. Kasvatuksen voima
Usko
-kasvatukseen
-itseen
-oppilaiden
tahtoon ja kykyihin
Tahto
-vaikuttamiseen
-kohtaamiseen
-vastuuseen
Asenteet
-oppilaiden
näkeminen,
kuuleminen,
ottaminen todesta
-oppilaista
välittäminen,
innostuminen
Perustana
Hyvyys, kauneus, rakkaus, totuus, oikeudenmukaisuus…

25. Hyvän kasvatuksen salaisuuden äärellä…
• Rakasta
• Arvosta
• Kunnioita
• Kiitä niin usein kuin siihen on edes pientä aihetta
• Auta nuorta kohtaamaan itsensä
• Usko kasvun ja kehittymisen mahdollisuuteen
• Salli epätäydellisyys ja erehtyväisyys

26. Kiitos!