SDP:n puoluekokous hyväksyi kesäkuussa 2008 viisi tulevaisuusohjelmaa, jotka käsitelevät sosialidemokratian uudistumista, suomalaisen työn tulevaisuutta, ilmasto- ja ympäristökysymyksiä, henkistä hyvinvointia ja kulttuuria sekä toimivia kuntapalveluja.

1. Hyväksytty 7.6.2008
Ei vain leivästä -
kohti henkistä
hyvinvointia -ohjelma
SDP:n puoluekokous, Hämeenlinna 5.-7.6.2008

3. Sisältö
Varjosta valoon, osattomuudesta yhteisöllisyyteen.................................... 1
Suuren kertomuksen päivitys – sosialidemokratian
vastaus huomisen haasteisiin ..................................................................... 3
Murrettua leipää - sitä solidaarisuus on ...................................................... 6
Olet mitä luet – kulttuurista iloa, viisautta ja voimaa .................................. 8
Elävä taiteilija on paras taiteilija ................................................................ 11
Pelko - luovuuden vihollinen ..................................................................... 14
Tee työtäs laulellen - hymy tekee tulosta .................................................. 15
Alas aikavarkaat! ..................................................................................... 18
Onko yksinäisen pakko olla yksin? ........................................................... 19
Kauneus synnyttää kauneutta................................................................... 22
Keholle mikä keholle kuuluu ..................................................................... 24
Myös vapaat linnut syövät......................................................................... 26
Arjen kipinöistä onnellisuutta takomaan!................................................... 28
Me vaadimme! ................................................................................................ 30
1. Opitaan ihmisiksi.............................................................................. 30
2. Sivistys kunniaan ............................................................................. 30
3. Ei nälkätaiteelle................................................................................ 30
4. Vedetään henkeä............................................................................. 30
5. Ei hukata aikaa ................................................................................ 30
6. Päivä yhdessä ................................................................................. 31
7. Eläkööt torit!..................................................................................... 31
8. Kulttuuri kuuluu kaikille .................................................................... 31
9. Liikunta on leikkiä ............................................................................ 31
10. Ei almuja, vaan oikeutta................................................................... 31
11. Epävarmuuden orjuus...................................................................... 32
12. Yhteen liitetyt kädet.......................................................................... 32

5. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma
Varjosta valoon,
osattomuudesta yhteisöllisyyteen
Onni, onnellisuus, rakkaus, läheisyys ja suvaitsevaisuus ovat tär-
keitä sanoja politiikan parissa toimiville, mutta niitä ei ole käytetty
poliittisessa toiminnassa, sillä ne eivät muutu helposti poliittisiksi
ohjelmiksi, konkreettisiksi toimenpiteiksi tai lainsäädännöksi. Saa-
tamme kokea, että onnellisuus ja varsinkin rakkaus kuuluvat pel-
kästään yksityiselämän piiriin, muuten niiden arvo kärsii. Voisiko
politiikka yhteisöllisenä toimintana kuitenkin tarjota työvälineitä
yksityisen elämän pulmatilanteiden ratkaisemiseen ja onnellisuu-
den tavoitteluun? Uskomme, että ennakkoluuloton politiikka pys-
tyy siihen.
SDP on aina lähtenyt siitä, että heikoimpia pitää puolustaa, ja jo-
kaisen on saatava äänensä kuuluviin. Tavoitteet ovat olleet par-
haimmillaan konkreettisia, kuten vaatimus kohtuullisen pituisesta
työpäivästä ja työntekijöille tarjottavasta riittävästä levosta. Vali-
tettavasti yhteiskunnassa ja politiikassa ei aina ole muistettu arjen
näkökulmaa riittävästi. Arkipäivän onni, hyvinvoinnin tasainen ja
kestävä kehitys sekä läheisyyden valtava merkitys mielekkäälle
elämälle ovat usein unohtuneet puhuttaessa rakenteista ja järjes-
telmistä. Tämä ohjelma ei hylkää puolueemme rakentavaa otetta,
sillä jokainen konkreettinen kehitysidea on toteutettavissa. Läh-
demme liikkeelle yksilöstä, yhteisöönsä kiinnittyneestä tai inhimil-
listä kontaktia kaipaavasta arjen ahertajasta, joka miettii oman
elämänsä suuntaa ja turvallista, valoisampaa huomista. Onneen
kuuluu myös oikeus yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja mahdolli-
suus solidaariseen elämään paikallisesti ja maailmanlaajuisesti.
Haasteet liittyvät tulevaisuudessakin tasa-arvon ja hyvinvoinnin
edistämiseen sekä taloudellisen ja sosiaalisen turvallisuuden ta-
kaamiseen. Onni, läheisyys ja kestävä, hyvä elämä ovat välkky-
neet poliittisten julistusten ja ohjelmien taustalla, mutta aina todel-
lisia tavoitteita ei ole osattu sovittaa helposti lähestyttävään muo-
toon. Vaatiessamme nyt läheisyyden arvostuksen nostamista,
eheyttävän elinympäristön tarjoamista kansalaisille, työelämän
laadullista murrosta ja luovuutta ruokkivaa aidosti vapaata vapaa-
aikaa emme hylkää perinteitämme ja siirry vastuullisesta vaikut-
1

6. tamisesta petolliseen imagopolitiikkaan. Lähdemme liikkeelle sii-
tä, millä ihmisille oikeasti on merkitystä: hyvästä elämästä. Ker-
romme vastauksemme polttavimpiin nykypäivän ongelmiin, jotka
vaikeuttavat tasapainoisen ja kestävällä pohjalla lepäävän arjen
rakentumista. Jatkamme sitä työtä, mikä ei koskaan ole täysin
loppunut. Taistelemme tiemme varjosta valoon, henkisen osatto-
muuden vankilasta läheisyyden ja yhteisöllisyyden pohjustamaan
vapauteen.
Tavoitteena on kestävä hyvä elämä, joka ei kuormita kohtuutto-
masti ympäristöä tai perustu lähimmäistemme oikeuksien polke-
miseen. Onnellisuus, joka syntyy toisen ihmisen onnettomuudes-
ta, ei ole aitoa tai arvokasta. Henkisten arvojen kunnioittaminen,
yksilön koskemattomuuden korostaminen ja oikeudenmukaisuu-
den vaaliminen kaikilla elämänalueilla rakentavat hyvinvoinnin
kestävän pohjan nyt ja huomenna.
2

7. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma
Suuren kertomuksen päivitys –
sosialidemokratian vastaus huomisen haasteisiin
• Tavoitteena on henkisiin kysymyksiin ja arvoihin poh-
jautuva hyvinvointi: oikeudenmukaisuus, läheisyys ja
yhteisöllisyyden uusi arvostus.
Sosialidemokraattinen liike on saanut alkunsa vapauden kaipuus-
ta. Ihmiset ovat liittyneet yhteen etsiessään keinoja vapautua ai-
neellisesta puutteesta ja henkisestä osattomuudesta. Sosialide-
mokraattisen liikkeen historiassa näkyvimmät saavutukset ovat
liittyneet köyhyyden vastaiseen kamppailuun. Liikkeen toiminnas-
sa ovat painottuneet aineellisen hyvän ja parempien elinolosuh-
teiden eteen tehty työ. Köyhyydestä ja puutteellisista oloista va-
pauttamisen tehtävä on edelleen ajankohtainen ja tätä työtä hei-
kompiosaisten hyväksi on yhä jatkettava. Sosialidemokratian suu-
ren kertomuksen päivittäminen merkitsee sitä, että kiinnitämme
aikaisempaa enemmän huomiota ihmisen henkisen vapautumi-
sen tarpeeseen. Tavoittelemme lisääntyvää hyvinvointia, joka pe-
rustuu henkisen hyvinvoinnin kasvuun. Tällöin tarkasteluun nou-
sevat sellaiset kysymykset kuin vapaus, oikeudenmukaisuus,
ympäristövastuu, läheisyys, yhteisöllisyys, kumppanuus, ystävyys
ja toisten kanssa yhdessä jaettava aidosti vapaa aika.
Pohjoismaisessa perinteessä on historiallisista syistä ajateltu hy-
vinvoinnin perustuvan työhön ja siihen, että itse kukin tekee vel-
vollisuutensa. Valtion ja kuntien rooli hyvinvointipalveluja koske-
vien normien asettajana ja niihin tarvittavien resurssien kokoajana
ja jakajana on ollut vahva. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se
tosiasia, että hyvinvointimme perustuu merkittäviltä osin myös
vapaaehtoiseen huolenpitoon perheenjäsenistä, sukulaisista, ys-
tävistä ja muista lähimmäisistä. Vapaa ja sivistynyt, yhteisössä
elävä ihminen ei ole loputtoman itsekäs ja ahne vaan myös kyke-
nevä eläytymään toisen ihmisen asemaan. Välittäminen ja halu
pitää huolta toisista ihmisistä ovat olleet keskeinen osa ihmisyyttä
meidän kulttuurissamme. Vapaaehtoisesti lahjoitettu huolenpito
toisella tuottaa hyvinvointia myös ihmiselle itselleen. Aineellisen
hyvän kasvu ei kykene lisäämään hyvinvointia loputtomasti. Täl-
3

8. löin yhä useampi etsii merkitystä elämälleen vapaaehtoisen aut-
tamien kautta koska kokee että tämä merkityksellisyys parantaa
hänen oman elämänsä laatua.
Hyvinvoinnin kasvattaminen kokonaisvaltaisesta näkökulmasta
on tärkeätä myös siksi, että harhaanjohtava keskittyminen vain
aineelliseen kasvuun johtaa suuriin vaikeuksiin luonnon rajallisten
resurssien kannalta. Henkisen hyvinvoinnin lisääminen voi olla
tärkeä keino auttaa ihmistä valitsemaan aineellisen kulutuksen
kannalta kohtuullinen elämäntapa, joka pidemmällä aikavälillä on
välttämätöntä ekologisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.
Yksilön harkintaan luottava organisaatio ja ihmistä kunnioittava
työyhteisö kasvattavat työelämän tuottavuutta ja kilpailukykyä.
Avoin, tavoitteiltaan ja lähtötasoltaan monenlaisia opiskelijoita
sietävä korkeakoulu mahdollistaa luovuuden ja innovaatioiden si-
kiämisen. Erilaisuutta aidosti suvaitseva koulu antaa pohjan tai-
doille ja sivistykselle, jota kansalainen tarvitsee toimiakseen va-
paana ja solidaarisena, uudistavana ja rakentavana yhteiskunnan
jäsenenä. Kulttuuri siirtää hyviksi koettuja traditioita eteenpäin,
mutta on myös yhteiskunnallisen muutoksen perusvoima. Kulttuurin
pohjalle rakentuvat yhteiset arvot ja etiikka, joiden avulla todellinen
vapaus on mahdollista.
Yksilön hyvä elämä voi syntyä vain vapaudessa. Vain vapaa ih-
minen voi sitoutua yhteisöllisyyteen ja velvollisuuksiin. Hyvän
elämän synnylle ei jää tilaa siellä missä ihmisen mieli on jatkuvas-
ti ylitöiden, pätkätöiden ja henkilökohtaisen tulosvastuun painei-
den alla. Työelämää tulee kehittää niin, että jokainen työntekijä
nähdään yksilönä toiveineen ja unelmineen. Eilispäivän työläisen
nälän ja vilun on korvannut henkinen pakkotila, riittämättömyyden
oravanpyörä, jonka synnyttämän pakkotahdin suurimpia kärsijöitä
ovat työnsä raskauttaman perhe ja lähipiiri. Toisaalla ne, joille ei
ole lainkaan pääsyä työelämään, joutuvat helposti syrjään yhtei-
sistä kokemuksista ja todellisuuksista. He kokevat ihmisarvonsa
uhatuksi silloin, kun ihmisarvon mittana pidetään vain ansiotyötä.
Vakaa käsityksemme on, että työ ei ole ihmisarvon tai yhteiskun-
takelpoisuuden mitta. Hyvä yhteiskunta muodostuu jokaisen hen-
4

9. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma
kilökohtaisen panoksen, valintojen ja elämäntilanteen yhtäläisestä
arvostuksesta.
Emme tavoittele sellaista yhteiskuntaa, jota leimaa rikkaiden pe-
lokkuus ja köyhien epätoivo ja jossa voittajat sulkeutuvat muuri-
ensa taakse turvaan lisääntyvän rikollisuutena ilmenevän pahoin-
voinnin tieltä. Emme kaipaa yhteiskuntaa, jossa tieteellisen sivis-
tyksen siirtäminen ja luominen ymmärretään akateemisen osaa-
misen tutkintotehtaiden liukuhihnatyöksi. Sitoudumme yhteiskun-
nan laadullisen ja henkisen hyvinvoinnin lisäämiseen. Hylkääm-
me mekanistiseen tulosajatteluun perustuvan työelämäajattelun
ja koulutuspolitiikan.
Mihin tarvitsemme suurta kertomusta? Uskomme, että kaikki po-
liittiset liikkeet ovat syntyneet niiden parissa toimivien ihmisten in-
tohimojen ja unelmien törmätessä toisiinsa. Joskus törmäystä
ovat kehystäneet arjen kovat reunaehdot, kuten vaino, näköalat-
tomuus ja fyysiset puutteet. Paineen alla hioutuvat ne ajatukset,
jotka kestävät pidempään. Sitoutuessamme päivittämään huomi-
sen suurta kertomusta teemme sen tietoisina maailman, kulttuu-
rimme ja toimintaympäristömme muutoksista. Osa muutoksista
on ollut hyviä, osa huonoja. Osa muutoksista on sosialidemokraat-
tisen liikkeen poliittisen työn aikaansaannosta. Osa muutoksista on
tapahtunut meistä riippumatta. Liikkeen omien arvojen pohjalta
nostamme esiin ne haasteet ja tavoitteet, jotka vaativat yhteistä
työtä ihmisen hyväksi tässä ajassa ja lähitulevaisuudessa. Ky-
symme, mitä vapaus, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja solidaari-
suus lupaavat ja merkitsevät ihmisille tässä yhä kiihtyvän kilpailun
maailmassa.
5

10. Murrettua leipää - sitä solidaarisuus on
• Itsekkäästi omia etujaan ajava kansakunta jää yksin.
• Maailman rikkaiden ja köyhien välille tarvitaan suoraa
yhteistyötä, jonka tavoitteena on edistää demokratiaa,
turvata naisten ja lasten oikeudet, nostaa koulutusta-
soa sekä estää ilmastonmuutos.
• Me vaadimme kansainvälistä valuutanvaihtoveroa.
Vaadimme YK:n roolin vahvistamista.
Sosialidemokraattinen liike syntyi kansainvälisenä työväestön liik-
keenä, jonka arvopohjan muodostivat sosialismin periaatteet sekä
vapauden, solidaarisuuden ja tasa-arvon aatteet. Noiden aattei-
den mukaisesti sosialidemokraattiset liikkeet ovatkin rakentaneet
hyvinvointia kansallisvaltioissa ympäri maailman. Globaali hyvin-
vointi ja oikeudenmukaisuus siintävät kuitenkin vielä kaukana.
Sosialidemokraattisten liikkeiden haasteena on luoda maailma,
joka on sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävällä pohjalla.
Me emme voi olla onnellisia, jos tiedämme, että yli miljardi kans-
saihmistämme elää äärimmäisen köyhyyden ikeen alla. Jos kan-
sakunta ryhtyy ajamaan vain omia etujaan, se syrjäytyy. Tämän
takia sosialidemokraattisten puolueiden lähtökohtana politiikkaan
on ollut kansainvälisyys.
Me vaadimme kansainvälistä valuutanvaihtoveroa, joka on valuut-
takaupoista saatavan ansiottoman arvonnousun verottamista. Sitä
voidaan käyttää uudenlaisena kehitysyhteistyön rahoitusmuotona.
Nykyinen maailmamme vaatii monenkeskisen kansainvälisen yh-
teistyön vahvistamista. Tässä tarvitsemme vahvan YK:n, joka
toimii tehokkaasti ja kykenee vastaamaan tulevaisuuden uusiin
haasteisiin.
Globaalistuvassa maailmassa kansainvälinen solidaarisuus nou-
see entistä tärkeämpään osaan. Taloudellisten raja-aitojen mur-
tuminen valtioiden väliltä ja ylikansallinen taloudellinen kilpailu
ovat kasvattaneet maailmantaloutta, mutta hyvinvointi ei ole vas-
taavasti kasvanut. Globaalin kaupankäynnin seuraukset tuntuvat
6

11. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma
sekä Suomessa että maailmalla siten, että taloudellinen hyvin-
vointi jakautuu yhä voimakkaammin niille, jotka jo valmiiksi elävät
yltäkylläisyydessä. Vaikka elämme ihmiskunnan historiassa poik-
keuksellisen yltäkylläisiä aikoja, elää yli miljardi ihmistä vieläkin
äärimmäisessä köyhyydessä. Ilman poliittisen päätöksenteon
globalisoitumista emme voi muuttaa hyvinvoinnin polarisoitumista
ja maailman epätasa-arvoistumista.
Globalisaatio on tarkoittanut kasvavan keskinäisriippuvuuden ja
yhteisen maailmankylän muodostumista. Kansainvälisen finans-
sipääoman valta ja merkitys on kasvanut demokraattisen järjes-
telmän kustannuksella. Kehitys on ollut nopeaa, eikä markkinata-
louden toiminnalle keskeinen säädösympäristö ole pysynyt pe-
rässä. Olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa demokraattinen
järjestelmä kykenee yhä heikommin vaikuttamaan toimintaympä-
ristöönsä. Seurauksena on demokratiavaje sekä tilanne, jossa val-
tiot eivät enää kykene toimimaan kansalaistensa parhaaksi omista
lähtökohdistaan, vaan niiden on sopeuduttava kansainvälisten
markkinavoimien paineeseen. Demokraattista päätöksentekoa ei
kuitenkaan lisätä palaamalla kansallisen protektionismin aikaan.
Kansainvälinen päätöksenteko on demokratisoitava ja markkina-
voimien sääntely on vietävä kansainväliselle tasolle.
Kansainvälisen solidaarisuuden nimissä vahvojen eurooppalais-
ten sosialidemokraattisten puolueiden tulee nykyistä voimak-
kaammin pyrkiä synnyttämään ylikansallisen politiikan foorumeita
sekä järjestelmiä, joilla pystytään hallitsemaan globaaleja markki-
noita. Vain luomalla oikeudenmukainen globaalipoliittinen järjes-
telmä, voidaan maailmankaupan, valtiojärjestelmän ja historian
epäoikeudenmukaista jaottelua purkaa. Kansallisvaltioiden lyhyt-
näköisen eturyhmäpolitiikan sijaan tulee tukea ja kehittää esimer-
kiksi Euroopan unionin roolia globaalin vastuunsa tuntevana po-
liittisena toimijana.
Kansainvälisen solidaarisuuden toteuttamiseksi tarvitaan myös
suoraa yhteistyötä maailman rikkaiden ja köyhien välille. Tässä
SDP:n on tehtävä yhteistyötä kehitysyhteistyötä tekevien kansa-
laisjärjestöjen kanssa. Kehitysyhteistyö pitää sisällään poliittisia
valintoja. Sosialidemokraattiselle kehitysyhteistyöpolitiikalle tär-
7

12. keitä teemoja ovat demokratian edistäminen, naisten ja lasten oi-
keuksien parantaminen, koulutukseen panostaminen sekä ilmas-
tonmuutoksen torjuminen. Nämä teemat muodostavat kokonai-
suuden, joka mielestämme parhaiten edistää hyvinvointia kaikki-
alla maailmassa.
Suomi monikulttuuristuu nopeasti. Yhä useammat kulttuurit ja kie-
let elävät rinnakkain yhteiskunnassamme. Me kaikki kotoudumme
yhdessä monikulttuuriseen yhteiskuntaamme. Monenlaisuuden
rikkauden aiheuttamia jännitteitä purkamaan on rakennettu mo-
nenlaisia ratkaisuja, joista yksi on kulttuuritulkkaus. Kulttuuritulkki
lisää ymmärrystä eri kulttuurien välillä, valottaen tilanteen taustoja
ja kertoen mitä erityistoimia tarvitaan toivottuun tulokseen pää-
semiseksi. Kulttuuritulkki käy vuoropuhelua valtakulttuurin ja vä-
hemmistökulttuurin edustajien välillä ja tekee molemmille osapuo-
lille näkyväksi ne henkiset tai fyysiset kynnykset, jotka ovat täy-
den osallistumisen tiellä. Kulttuuritulkkien koulutuksen luomiseksi
on ryhdyttävä toimenpiteisiin ja kulttuuritulkkien käyttöä on lisättä-
vä. Kulttuuritulkkausta voidaan järjestää myös yhteistyössä kan-
salaisjärjestöjen kanssa.
Olet mitä luet – kulttuurista iloa, viisautta ja voimaa
• Koulutus kasvattaa aktiiviseen kansalaisuuteen.
• Sosialidemokraatit arvostavat taiteita, luovuutta ja
kulttuuria.
Koulutuksen tarkoituksena on tarjota jokaiselle suomalaiselle läh-
tökohdat työelämää varten sekä perustiedot ja taidot yhteiskun-
nassa toimimiseen. Koulun tulee tarjota myös tunnekasvatusta,
jonka avulla opitaan sosiaalisia taitoja ja vuorovaikutusta. Ihmise-
nä oleminen on otettava omaksi oppiaineekseen. Koulutuksen
kautta ihminen kasvaa itsenäiseksi ja täysivaltaiseksi osaksi yh-
teiskuntaa, aktiiviseksi kansalaiseksi. Tämä on koulutuksen sivis-
tyksellisen kasvatuksen perimmäinen tarkoitus, sillä ilman tietoa
omista mahdollisuuksistaan ihminen jää irralleen yhteisöstä.
8

13. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma
Suomalainen maksuton ja tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä on
osoittautunut kansainvälisissä vertailuissa yhdeksi maailman par-
haita oppimistuloksia tuottavaksi järjestelmäksi. Suomalaiset
opiskelijat saavuttavat huipputuloksia muun muassa äidinkielessä
ja matematiikassa, samanaikaisesti heikomman koulumenestyk-
sen oppilaita autetaan. Sosialidemokraatit haluavat kehittää suo-
malaista koulutusjärjestelmää tulevaisuudessa entistä parem-
maksi. Koulutuksessa pitäisi nykyistä paremmin kannustaa oppi-
laita kriittiseen ja itsenäiseen ajatteluun. Kaiken koulutuksen ja
kasvatuksen pyrkimyksenä tulee olla ihmisen kasvu rauhan ja vä-
kivallattomuuden kulttuuriin. Yhteiskuntaopin ja historian oppiai-
neiden sisältöä tulisi uudistaa siten, että enemmän painoarvoa
koulutuksessa annettaisiin poliittisten aatteiden ja poliittisen jär-
jestelmän sekä kansalaisjärjestöjen toiminnan opiskeluun.
Koulun tulee tukea ja edistää lapsen ja nuoren fyysistä, psyykkis-
tä ja sosiaalista hyvinvointia. Oppilashuollon keinoilla on luotava
kaikkiin kouluihin sellaiset olosuhteet, jotka edistävät koululaisten
turvallisuutta ja kaikenpuolista hyvinvointia. Oppilastoimintaa ja
tutor-vertaistukea edistämällä luodaan yhteisöllisyyttä kouluihin
sekä kehitetään oppilaiden mahdollisuuksia vaikuttaa oman op-
pimisympäristönsä kehittämiseen. Oppilastoiminta on kasvamista
vastuulliseen ja aktiiviseen kansalaisuuteen. Luokkakoot eivät
saa kasvaa liian suuriksi, jotta jokaisen oppilaan yksilölliset tar-
peet voidaan huomioida. Oppilashuollon avulla tulee järjestää ja
kehittää sekä ongelmia ennaltaehkäiseviä että varhaisen puuttu-
misen käytäntöjä. Näillä toimenpiteillä voidaan myös lisätä oppi-
mismotivaatiota ja viihtymistä koulussa.
Peruskoulussa tulee kehittää oppimisen tukijärjestelmiä niin, että
jokaisen oppilaan yksilölliset oppimistavoitteet toteutuvat. Näin
turvataan jokaisen lapsen ja nuoren yhtenäinen oppimispolku
esiopetuksesta toiselle asteelle. Koulupudokkuuden ehkäisemi-
nen on sosialidemokraattien koulutuspolitiikan keskeinen tavoite.
Ketään ei saa jättää koulutuksesta paitsi.
Jokainen ihminen tarvitsee koulutusta sekä mieltä ja sielua ravit-
sevaa taidetta ja kulttuuria. Suomalainen yhteiskunta on rakentu-
nut useista eri lähteistä syntyneiden vaikutusten pohjalta; suoma-
9

14. lainen kulttuuri on omaleimainen yhdistelmä vanhaa suomalaista
kulttuuria sekä idästä ja lännestä, läheltä ja kaukaa tulleita vaikut-
teita. Jokainen ihminen on osa kulttuuria, osa yhteisöä. Suoma-
laisen yhteiskunnan tavat, lait, taide ja rakenteet ovat kulttuurin
ilmentymiä. Siksi kulttuurikasvatuksella pitää olla merkittävä osa
koulutuksessa. Kansalaisuus voi syntyä vain osallistumisen ja
osallisuuden kautta.
Taide on kulttuuria luova voima. Kulttuuri on muutakin kuin taidet-
ta, mutta yksilöiden uutta luovana toimintana taide on kulttuurin
liikkeellepaneva voima. Yleissivistävän taidekasvatuksen tavoit-
teena on tukea oppilaiden kasvua kohti aktiivista kansalaisuutta ja
oman identiteetin vahvistamista. Taidekasvatuksen kautta ihmi-
nen voi tunnistaa oman luovuutensa ja harjoittaa sitä. Taideaineet
vahvistavat myös ihmisen muuta oppimista. Taiteen avulla voi-
daan ymmärtää, että on useampia tapoja toteuttaa asioita sekä
yleisesti edistää luovan ajattelun syntymistä. Oppiminen on koko
elämän kestävä matka ja siksi yhteiskunnan on tarjottava julkisina
palveluina kaiken ikäisille ihmisille mahdollisuuksia oppia uutta.
Taideopetus kilpailee muiden oppiaineiden kanssa tuntikehyksis-
tä ja määrärahoista. Tuntikehystä on kasvatettava ja annettava li-
sää tunteja taideaineiden opetukselle.
Elinvoimaiset yleiset kirjastot ja vahva laajan julkisen palvelun
Yleisradio ovat osa kansallista selkärankaa. Niitä on vaalittava ja
voimistettava. Suomalaisen kirjastolaitoksen toiminta-ajatus pe-
rustuu maksuttomuuteen. Tulevaisuudessa kirjastojen voimavaro-
ja on lisättävä, sillä tietoyhteiskunnan kehittymisen luomat haas-
teet ja elinikäisen oppimisen läpimurto edellyttävät kirjastoilta en-
tistä laaja-alaisempaa tietämystä. Vapaata sivistystyötä edistävät
kansanopistot, opintokeskukset ja työväenopistot tekevät tärkeää
työtä ihmisten osallisuuden ja kansalaisuuden kasvattamiseksi.
Vapaan sivistystyön oppilaitokset tarjoavat koulutusjärjestelmään
joustavuutta reagoida nopeasti maailman muutoksiin.
Kulttuurin ja siitä ponnistavan taiteen tuntemisen ja tekemisen li-
säksi eräs tärkeä tapa rakentaa identiteettiään on kokea muiden
tekemän taiteen vaikutus. Taidekasvatuksessa on otettava pa-
remmin huomioon, mikä merkitys taiteella on ihmiselle koettuna.
10

15. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma
Nautimme päivittäin toisten ihmisten luovuudesta kuunnelles-
samme musiikkia tai katsellessamme patsaita ulkona. Toisten te-
kemän taiteen kokeminen lisää yhteenkuuluvuutta ja arvostusta
toisia ihmisiä kohtaan. Taide ja kulttuuri kuuluvat kaikille, myös
niille joiden kotina on hoitolaitos.
Kulttuurilla on myös suuri työllistävä ja taloudellinen merkitys.
Koko "luova talous" on EU-maissa yhteenlaskettuna jo suurempi
ala kuin autoteollisuus tai kemian teollisuus, ja se kasvaa myös
nopeimmin. Kulttuurin ja terveyden välinen yhteys on ollut tiedos-
sa jo kauan, mutta sen systemaattinen tutkiminen on vasta alul-
laan. Göteborgin yliopistossa tehdyissä ensi arvioissa taiteen ja
kulttuurin eri muotojen käytön on todettu estävän tai vähentävän
moderneja kansantauteja kuten diabetesta ja masennusta. Näin
ollen kulttuurin vaikutus kansantalouteen voi olla suurempi kuin
tähän saakka on osattu arvioida.
Tiedepolitiikassa tiedon vapaus ja autonomia takaavat parhaiten
sivistyksen ja kulttuuriarvojen toteutumisen. Ne tuovat myös eni-
ten yhteistä aineellista hyvää. Yliopistolain uudistaminen ei saa
vähentää yliopistojen sisäistä autonomiaa. Tieteellisen tutkimuk-
sen tulosten pitää olla julkisia.
Suomalainen yhteiskunta muuttuu monikulttuurisemmaksi jatku-
vasti. Tämä on huomioitava myös koulutuksessa. Taideaineiden
opetuksessa ja taidekasvatuksessa tämä tarkoittaa sitä, että nä-
kökulmaksi otetaan koko maailman taiteen opettaminen ja omak-
suminen.
Elävä taiteilija on paras taiteilija
• Sosialidemokraatit arvostavat luovuutta, taiteita ja
kulttuuria.
Työväenliike ja kulttuuri ovat perinteisesti olleet lähellä toisiaan.
Kun työväenliike syntyi, se syntyi työväentaloilla, jotka olivat usein
alueidensa tärkeitä kulttuurikeskuksia. Työväentaloilla oli näytel-
miä, kuoroja ja liikuntaa. Kulttuuri ja kulttuurityöntekijät ovat olleet
myös merkittäviä työväenaatteen levittäjinä ja tulkitsijoina.
11

16. Kulttuurilla on huomattava yhteiskunnallinen merkitys. Kulttuuri
auttaa ihmistä jäsentämään maailmaa, rakentamaan omaa arvo-
maailmaansa ja minuuttaan. Kulttuuri on väline oman kielen säi-
lyttämisessä ja kansakunnan identiteetin kehittämisessä. Kulttuu-
rilla ja demokratialla on vahvat liittymäkohdat toisiinsa. Kulttuurin
avulla voidaan myös kirvoittaa luovuutta ja parantaa tuottavuutta.
Kulttuuri parantaa henkistä ja sosiaalista hyvinvointia.
Kulttuuri vaatii kehittyäkseen yhteiskunnan tukea. Suomalainen
kulttuurin tuen tarvetta korostaa pieni kielialue ja syrjäinen maan-
tieteellinen sijainti. Kulttuurille on kapeammat kaupalliset markki-
nat esimerkiksi elokuvan, teatterin tai kirjallisuuden puolella, jotka
kaikki ovat vahvasti kieleen sidottuja.
Esimerkkinä olkoon elokuva. Euroopan tuottajat joutuvat hake-
maan markkinat lähinnä oman maansa rajojen sisäpuolelta. Ko-
timainen elokuva kamppailee kotimaisten katsojien suosiosta
kahden ongelman rasittamana. Kotimarkkina on vain viiden mil-
joonan katsojan suuruinen, julkinen tuki on lisäksi Euroopan ma-
talimmalla tasolla. Siksi tuotantobudjetit ovat pienimmät, mitä Eu-
roopasta löytyy. Ja juuri elokuvalla on erittäin voimakas koske-
tuspinta nuorisoon, jonka muut kulttuurivaikutteet useasti jäävät
satunnaiseksi. Elokuvan julkinen tuki tulee nopeasti saattaa vä-
hintään muiden pohjoismaiden tasolle.
Yleissivistävän taidekasvatuksen tavoitteena on tukea kasvua
kohti aktiivista kansalaisuutta ja oman identiteetin vahvistamista.
Taidekasvatuksen kautta ihminen voi tunnistaa oman luovuuten-
sa ja harjoittaa sitä. Taideaineet vahvistavat myös ihmisen muuta
oppimista. Taidekasvatuksen tulee läpäistä koko koululaitok-
semme. Lisäksi päiväkodista alkaen lapsilla ja nuorilla tulee olla
yhdenvertaiset mahdollisuudet osana taidekasvatusta päästä
nauttimaan taiteesta.
Kulttuurin asema Suomessa on tarpeettoman heikko. Sosialide-
mokraattien mielestä sitä tulee parantaa. Viime aikoina on ollut
uhkana, että budjetin kautta perinteisesti rahoitettavia hankkeita
siirretään veikkausvoittovaroista jaettavaksi. Sosialidemokraattien
12

17. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma
mielestä veikkausvoittovarat tulee käyttää jakosuhdelain mukai-
sesti kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön tukemiseen.
Taiteilijoiden sosioekonominen asema on rapautunut. Taidepoli-
tiikan lisäksi tarvitaan myös taiteilijapolitiikkaa. Taiteilijan tulon-
muodostuksessa olevat kausivaihtelut pitää voida verotuksessa
tasata. Kulttuurityöntekijä tekee pätkätyötä huomattavasti use-
ammin kuin muut työntekijät. Pätkätyön aiheuttamat ongelmat tai-
teilijoiden työttömyysturvan, eläketurvan ja muun sosiaaliturvan
saralla tulee voida hoitaa lainsäädännöllisin ratkaisuin ja tarvitta-
essa yhteiskunnan taloudellista tukea käyttäen. Erityisesti apura-
hoitukseen liittyy joukko sosiaaliturvaongelmia, jotka kyettävä hoi-
tamaan nopeasti. Apurahoituksen määrää tulee lisätä samoin
ylimääräisiä taiteilijaeläkkeitä. Puutteellisen sosiaaliturvan ja työ-
elämän epävarmuuden kanssa elävät myös apurahoilla työsken-
televät tutkijat, joiden asemaa tulee pikaisesti parantaa.
Kulttuurin tulee olla kaikkien kansalaisten ulottuvilla. Valtion mu-
seoiden on oltava maksuttomia. Lisäksi työttömille, eläkeläisille ja
opiskelijoille on otettava käyttöön kulttuuriseteli museoita, taide-
näyttelyjä, konsertteja, kirjan ostamista ja teattereita varten.
Julkiseen rakentamiseen ns. prosenttiperiaate tulee toteuttaa, eli
rakentamisen kokonaiskustannuksiin lisätään automaattisesti tai-
dehankintaan menevä kuluerä. Prosenttiperiaatetta on toteutetta-
va kaikissa yhdyskuntasuunnittelun vaiheissa.
Maamme väestöpohja on muuttunut nopeasti, maahanmuuttajia
on monesta eri maasta ja taustasta eikä sopeutuminen ole aina
helppoa. Kulttuurilla voidaan toisaalta helpottaa maahanmuuttaji-
en kotoutumista ja toisaalta helpottaa eri kulttuurien välistä ym-
märrystä. Monikulttuurisuutta tulee tukea.
Kulttuuria käytetään yhä enemmän myös uusilla alueilla esimer-
kiksi sosiaali- ja terveystoimen palveluksessa. Tällaisia käyttö-
muotoja ovat mm. taiteen käyttö sairaaloissa tai sosiaalitoimen
lähiöprojektit, joissa kulttuuria käytetään helpottamaan sopeutu-
mista tilanteissa, joissa esimerkiksi syrjäytymisen uhka on ilmei-
13

18. nen. Tällainen taiteen soveltava käyttö tarvitsee tukea, sillä alalla
ei ole vielä vakiintuneita käyttö- tai rahoitusmuotoja.
Tekijänoikeudet ovat vähimmäissuoja tekijälle ja tekijän oikeudet
tuotokseensa on kirjattu YK:n sopimuksiin. Nykyisin eletään tilan-
teessa, jossa suuret mediakonsernit vaativat taiteilijaa luopumaan
kaikista oikeuksistaan tuotteeseen myydessään oman tuotoksen-
sa eteenpäin. Tekijänoikeudet ovat aina taiteilijan pääomaa tai
perustoimeentuloa. Tekijänoikeuslainsäädännön uudistamisessa
lähtökohtana on oltava tekijän suojelu ja tekijänoikeudellisen so-
pimisen kunnioittaminen.
Pelko - luovuuden vihollinen
• Luovuus vaatii syntyäkseen aikaa ja omaa rauhaa.
Epäonnistuminen ei saa johtaa rangaistukseen, sillä
pelko tappaa luovuuden.
Hyvinvointia edistävää kulttuuria ei synny, ellei ihmisten luovuu-
delle anneta tilaa. Suomalainen yhteiskunta on siirtymässä jälki-
teollisesta yhteiskunnasta kohti tietoyhteiskuntaa kovalla vauhdil-
la. Tietoyhteiskunnalle ominainen työ edellyttää työntekijältä luo-
vuutta ja omaan harkintaan perustuvaa näkemystä. Ihmisten luo-
vuutta voidaan lisätä rakentamalla ulkoiset olosuhteet sellaisiksi,
että luova toiminta on mahdollista. Tämä on helpommin sanottu
kuin tehty. Useat kulttuuriset ja yhteiskunnalliset rakenteet nykyi-
sin pikemminkin rajoittavat kuin edistävät luovuutta.
Luovan työn tekemisen keskeisin edellytys on, että ihminen kes-
kittyy täydellisesti luomaan, ts. antautuu täysin luovalle työlle.
Tämä ei onnistu monessakaan työpaikassa. Luovuus vaatii aikaa,
mutta nykyinen työelämä on muuttumassa yhä kiireisemmäksi.
Kaikki työtehtävät alistetaan tuloksellisuusmittareiden alle ja tu-
loksia odotetaan lyhyellä tähtäimellä. Luovuutta ei synny olosuh-
teissa, jossa ei ole aikaa ajatella ja jossa tuloksia odotetaan her-
keämättä. Luovan työn tappaa myös, jos työtä ei voi tehdä rau-
hassa muilta ihmisiltä. Esimiehen jatkuvan valvonnan alaisuudes-
sa luovaa työtä on vaikea tehdä.
14

19. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma
Luovuutta ei synny, jos työntekijällä ei ole mahdollisuuksia tehdä
virheitä ja oppia niistä. Luovan työn keskeinen sisältö on lähteä
rohkeasti rakentamaan jotain tuntematonta, minkä lopputulos ei
ole etukäteen tiedossa. Tarkoitukseton kilpailu toisten työntekijöi-
den kanssa resursseista tai palkinnon tavoittelu kääntyy usein
luovuutta vastaan. Luovaa työtä on vaikea arvioida etukäteen ja
siksi sille on myös vaikea asettaa tuloksellisuusmittareita.
Luovan työn tekeminen on suomalaisen yhteiskunnan elinehto tu-
levaisuudessa. Globaalissa työnjaossa suomalaisen yhteiskunnan
korkea koulutustaso ja se, millaista työtä Suomessa on järkevää
tehdä, johtavat siihen että luovuuden määrän työyhteisöissä pitää
kasvaa. Työn luonne on siis mietittävä täysin uusiksi siitä näkökul-
masta, edistävätkö työn järjestämistavat luovuutta vai eivät.
Tee työtäs laulellen - hymy tekee tulosta
• Hyvinvoiva työntekijä on työnantajan ja koko
yhteiskunnan etu.
Työelämä on kokenut rajun muutoksen. Puolet työntekijöistä te-
kee ylitöitä, osa ilman korvauksia. Työpaikka on muuttunut turval-
lisesta toimeentulon lähteestä jatkuvalla koeajalla olemiseksi ja
kilpailemiseksi. Omaa tarpeellisuutta on jatkuvasti todisteltava ja
tavoitettavissa on oltava koko ajan. Työn ja muun elämän raja on
hämärtynyt. Työntekijän tehokkuus ei lisää työntekijän vapaa-aikaa,
vaan kasvattaa tehokkuusvaatimuksia. Huonosti johdetut ja orga-
nisoidut sekä sisällöltään köyhät työtehtävät merkitsevät ihmiseen
sisältyvien valtavien mahdollisuuksien heittämistä hukkaan.
Toiset ihmiset ovat puolestaan alityöllistettyjä tai tekevät pätkätöi-
tä sekä silpputöitä, eli ovat käytettävissä tarvittaessa. Epäsään-
nöllisiä työvuoroja tehdään paljon. Huoli huomisesta on suuri.
Työpaikan jatkuvuutta ei voi enää taata omalla hyvällä työpanok-
sella, ja epävarmuus aiheuttaa pahoinvointia. Väsynyt ihminen ei
opi uutta eikä kestä muutoksia. Työelämän huononemisen histo-
rialle on laitettava piste. Sosialidemokraatit haluavat yhteiskunnan
15

20. ja työelämän, missä ihmiset viihtyvät työpaikoillaan. Hyvässä työ-
elämässä ketään ei riistetä.
Hyvinvoinnin edistäminen työelämässä lisäisi paitsi työntekijöiden
onnellisuutta, myös tuottavuutta. Tuottavuutta ja työhyvinvointia
kehitetään käsi kädessä. Työilmapiiristä on kiinni, ovatko työnteki-
jät sitoutuneita vai välinpitämättömiä, aktiivisia vai passiivisia, uut-
ta luovia vai urautuneita. Hyvinvoiva työntekijä on työnantajan
etu. Ihmiset on otettava työpaikoilla huomioon. Ihmisiä kuluttavas-
ta työelämästä on siirryttävä ihmisiä ja heidän vahvuuksiaan tu-
kevaan työympäristöön.
Työyhteisöissä tarvitaan hiljaisia tai elämyksellisiä huoneita tau-
kopaikoiksi ja rauhoittumista varten. Tästä hyötyvät sekä työnteki-
jät että yritykset viihtyvyyden ja kasvaneen työtehon kautta. Elä-
myshuoneessa olisi tarjolla esimerkiksi metsän ääniä, puron soli-
naa ja lintujen sirkutusta. Hiljainen huone tarjoaa hiljaisuutta ja
arvokkaan tauon. Pehmeät nojatuolit sekä taukohuoneen seinillä
olevat taideteokset inspiroivat luovuuteen. Hiljainen huone on ar-
jen kappeli, työpaikan keidas. On selvää, että lyhyet, tiiviisti tois-
tuvat tauot rytmittävät työntekoa ja mahdollistavat vapaamuotoi-
set luovuutta ja uusia ratkaisuja ruokkivat keskustelut työtoverei-
den kanssa. Me vaadimme tupakkataukoja ilman tupakkaa ja
kahvihetkiä ilman kellokorttia.
Työntekijöitä on kunnioitettava, ja työaikojen pitää olla sellaisia,
että aikaa ja jaksamista jää myös muulle elämälle. Työn, vapaa-
ajan ja levon pitää olla tasapainoisessa suhteessa. Työpaikoilla
on lisättävä sellaista joustavuutta, joka mahdollistaa lyhennetyt
työpäivät, lisävapaat, ylimääräiset tauot ja kevennykset silloin,
kun työntekijä tällaisia joustoja esimerkiksi perhetilanteen tai sai-
rauden vuoksi tarvitsee.
Uudenlainen joustavuus perustuu oppivan organisaation tavoin
toimiviin työyhteisöihin. Mitä tietovaltaisemmasta ja verkostoi-
tuneemmasta toiminnasta on kyse, sitä tärkeämpää on avoin ja
keskusteleva johtaminen, tiimimäinen ja vuorovaikutteinen työn
organisointi, kumppanuus, sosiaalinen osaaminen, työyhteisön
16

21. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma
yhteiset arvot ja kulttuuri. Vahvuus asuu erilaisuuden hyödyntä-
misessä ja hiljaisen tiedon arvostamisessa.
Työntekijöille tulee tarjota jatkuvaa koulutusta ja kehittämisohjel-
mia, jotka parantavat työntekijöiden valmiuksia työllistyä uudel-
leen, mikäli työt nykyisessä paikassa loppuvat. Myös perheva-
paan aikana on oltava mahdollisuus päivittää osaamistaan. Tämä
edellyttää, että myös perhevapaalla olevien lapsilla on mahdolli-
suus päivähoitoon vanhemman kouluttautumisen aikana.
Osa-aikaisen, pätkätyön tai muun niin sanotun epätyypillisen työn
tekemisen tulee perustua ihmisen omaan valintaan. Haluamme
parantaa niiden ihmisten asemaa, jotka tekevät vastentahtoisesti
epätyypillistä työtä. Julkisella sektorilla on otettava käyttöön työ-
pooleja sijaisuuksien hoitamiseen. Suurimmilla työpaikoilla on jat-
kuva sijaisten tarve, joten kaikki työntekijät voivat olla vakituises-
sa työsuhteessa, jos henkilöstöä on tarpeeksi sijaisuuksien hoi-
tamiseen. Työtekijöillä on oltava mahdollisuus kouluttautua mo-
niammatillisiksi osaajiksi, jolloin työpoolissa työntekijä voisi toimia
esimerkiksi talvisin kouluavustajana ja kesäisin päiväkotiapulai-
sena. Näin työmahdollisuuksia olisi ympäri vuoden.
Vuokratyöntekijöiden työsuhdeturvaa on parannettava. Vuokra-
työntekijöiden tulee olla vakituisessa, pääsääntöisesti täyspäiväi-
sessä työsuhteessa vuokratyötä välittävään yritykseen. Vuokra-
työntekijöiden etujen valvominen on vaikeaa, koska he eivät kuu-
lu luottamusmiesjärjestelmään. Työtä vuokraavan yrityksen luot-
tamusmiehen tulee toimia myös vuokratun työntekijän luotta-
musmiehenä. Vuokratyövoimaa välittävät yritykset säätävät usein
kynnyshinnan, joka on maksettava, jos työvoimaa vuokrannut yri-
tys haluaa vakinaistaa vuokraamansa työntekijän. Tällaiset kyn-
nyshinnat vakituiselta palkkaamiselta on kiellettävä.
Työyhteisöissä tulee arvostaa kaikenlaista erilaisuutta, johtuipa
se sairaudesta, vammasta, uskonnosta, rodusta, iästä tai mistä
muusta seikasta tahansa. Työyhteisön sisäistä päätöksentekoa
vahvistetaan, niin että kaikkien osallisuutta siihen lisätään. Näin
lisätään ihmisten elämänhallintaa ja vähennetään uupumusta,
voimattomuutta ja kiusaamista.
17

22. Alas aikavarkaat!
• Ajanhallinnan tukeminen nostetaan yhdyskuntasuun-
nittelun ja yhteiskuntapolitiikan tavoitteeksi.
• Läheisyys ja yhteisöllisyys vaativat aikaa ja mahdolli-
suuksia nauttia kiireettömyydestä.
Ajasta on käynnissä jatkuva kamppailu. Kuluvatko pitkät päivät
töissä, vai jääkö aikaa myös perheelle, läheisille ja itselle? Aika
on rajallista, mutta tunne ajan kulumisesta on yksilöllistä. Poliitti-
silla päätöksillä tulee tukea kansalaisten mahdollisuutta käyttää
aikaansa rakentavasti ja kestävällä tavalla. Arkea ei saa jatkuvas-
ti hallita kiire ja stressi.
Hyödyttömyyden tunne liittyy myös aikaan. Vapaa-aika voi tuntua
hankalassa elämäntilanteessa enemmän taakalta kuin nautinnol-
ta. Ahdistus yllättää elämän muodostuessa samankaltaisina lipu-
vista päivistä. Toisen ihmisen kohtaaminen on tässä tilanteessa
välttämätöntä, sillä jaettu aika on erityistä ja ravitsevaa.
Sosialidemokraatit ovat aina kamppailleet työläisten riittävän le-
von ja virkistysmahdollisuuksien puolesta. Nykyään aikaan liitty-
vät haasteet ovat moninaisempia. Työtön tai syrjäytynyt voi kokea
näennäisen vapautensa rangaistuksena, sillä tuottavuutta koros-
tavassa yhteiskunnassa toimettomuutta paheksutaan. Opiskelijan
kamppailu työn, opiskelun ja itsenäisen elämän rakentamisen
kolmiossa voi suistaa tarmokkaankin puurtajan masennukseen.
Eläkeläinen voi tuntea olonsa syrjäytetyksi, jos nuoruus nähdään
ainoana nautinnollisena ja aktiivisena elämänvaiheena. Lapset ja
nuoret tarvitsevat aikuisten kiireetöntä läsnäoloa, huomiota ja
rakkautta.
Kamppailu työläisten ajasta ei suinkaan ole ohi, sillä tuottavuutta
voidaan pyrkiä nostamaan työntekijöitä kuormittamalla tai syyllis-
tämällä. Taloudellista tulosta on synnyttävä olosuhteista riippu-
matta. Liian sitova työ, joka ei tarjoa riittävästi mahdollisuuksia
vapaa-aikaan ja rauhoittumiseen, on jo tilastojenkin perusteella
raskasta. Maatalous- ja pienyrittäjät kokevat ajankäyttönsä on-
gelmalliseksi. Erityisesti toimeentulon ollessa niukkaa tai tulevai-
18

23. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma
suuden näyttäytyessä epävarmalta, voidaan levosta tinkiä koh-
tuuttomasti. Aikaa ei hukata, mutta hinta on kova.
Yhteiskunnan tulee tehdä kaikkensa, jottei kenenkään vapaa-aika
katoa huonosta liikennesuunnittelusta johtuviin ruuhkiin. Kaupun-
kirakennetta on tiivistettävä tuntuvasti, sillä hajanainen kaupunki
johtaa yksityisautoissa ja julkisissa liikennevälineissä käytetyn
ajan vääjäämättömään kasvuun. Uudet liikenneinvestoinnit suun-
nitellaan tukemaan tehokasta ajankäyttöä. Ruuhkamaksut autta-
vat omalta osaltaan arkisessa ajanhallinnassa, sillä yksityisautoa
käytetään vain pakon edessä. Yhteiskunnan palvelut sijoitetaan
niin, että kansalaisten on ne helppo saavuttaa. Lähiliikuntaan tar-
jotaan mielekkäitä mahdollisuuksia, jotta aikaa voitaisiin käyttää
itse harrastamiseen, ei harrastusmatkoihin. Ajanhallinta on elä-
mänhallintaa ja elämänhallinta on onnellisuutta.
Ympäristöpolitiikan ja yhdyskuntasuunnittelun rinnalle luodaan
uusi politiikan alue, aikapolitiikka, jolla on heijastusvaikutuksia
työlainsäädäntöön, koulutuspolitiikkaan, sekä sosiaali- ja terveys-
poliittisiin linjauksiin. Aikapolitiikan keskeinen tavoite on hyvin-
voinnin, onnellisuuden ja yhteisöllisyyden uudenlaisten mahdolli-
suuksien kartoittaminen.
Onko yksinäisen pakko olla yksin?
• Läheisyys ja yhteisöllisyys lisäävät koettua terveyttä ja
hyvinvointia.
• Politiikan ja yhteiskunnallisten palveluiden tavoitteena
on lisätä ihmisten kohtaamisia, mahdollisuuksia lähei-
syyteen.
Aikaa on säästyttävä vietettäväksi lähimmäisten kanssa, sillä ih-
minen kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä. Meillä on tarve tuntea
olevamme jollekin tärkeä ja tarve tuntea toinen ihminen läheiseksi
ja tärkeäksi. Yhteiskuntamme on liian yksinäinen, läheisyyttä ja
yhteisöllisyyttä on lisättävä. Sosialidemokraatit ovat huolissaan
ihmisistä, jotka elävät elämäänsä vastentahtoisesti yksinäisyy-
19

24. dessä. Meidän on toimittava sen puolesta, että yksikään vanhus
ei tunne itseään yksinäiseksi, että jokainen lapsi voi kokea, että
hänestä välitetään. Suomalainen kulttuuri on rakentunut liiaksi it-
senäisyyden, yksin tekemisen ja olemisen korostamiseen. Avun
pyytäminen koetaan heikkouden osoitukseksi. Kuitenkin kaikilla
on elämässään tilanteita, joista ei selviä ilman muiden ihmisten
apua.
Uusien tutkimusten mukaan yksinäisyys ei aiheuta pelkästään
henkistä surua. Yksinäiset ihmiset sairastuvat muita herkemmin
infektioihin, sydänsairauksiin ja syöpään. Yksinäisyys lisää ve-
renpainetta ja sekoittaa immuunijärjestelmän toiminnan.
Stakesin tutkimuksen mukaan neljä prosenttia suomalaisista tun-
tee itsensä jatkuvasti tai melko usein yksinäiseksi. Yksinäisyyden
tunteita lisäävät masentuneisuus, leskeys, yksin asuminen, huo-
noksi koettu terveys ja alentunut toimintakyky. Eniten yksinäisyyt-
tä esiintyy työttömien, yksinhuoltajien ja vanhusten ryhmissä. Yli
80-vuotiaista joka kolmas on yksinäinen. Yksinäisten vanhusten
riski sairastua dementiaan on kaksinkertainen verrattuna niihin
samanikäisiin, jotka eivät ole yksinäisiä.
Työttömien kohdalla työn saaminen on yksi keino torjua yksinäi-
syyttä. Yhteiskunnallisen uudistustyön perustana on edelleen ol-
tava työllisyyden parantaminen. Hyvästä työllisyydestä huolehti-
minen on samalla politiikkaa yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja köy-
hyyttä vastaan.
Useimmat ihmiset haluavat asua omassa kodissaan myös ikään-
tyessään. Tuttu kulttuuriympäristö, omat harrastukset ja läheisten
tai ammattiauttajien tuki ovat voimavaroja, jotka kannattelevat pit-
kään. Kun omat voimat vähenevät, eikä tarjottu tukikaan riitä, tuli-
si uusi elinympäristö löytyä joko palvelutaloista tai tuetumman ko-
dinomaisen hoidon piiristä. Senioriasunnot tarjoavat yksinäisyy-
teen toisten ihmisten läheisyyttä, yhteisön sekä harrastamisen ja
tekemisen mahdollisuuksia. Ikäihmisen palvelukeskuksista voi
kehittyä seniorikulttuurin kehtoja myös lähialueen yksinäisille ja
kotona sinnitteleville ihmisille.
20

25. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma
Terveyserot ovat kasvaneet Suomessa. Parhaassa asemassa
ovat ne, jotka ovat työelämän kautta työterveyden piirissä, kun
taas heikoimmassa asemassa ovat työttömät ja vanhukset. Yksi-
näiset ihmiset kokevat terveytensä huonommaksi kuin esimerkiksi
perheissä tai puolison kanssa elävät. Koettuun terveydentilaan
voidaan vaikuttaa aktivoimalla ihmisiä liikunta- tai kulttuuriharras-
tuksiin toisten ihmisten pariin. Hyvän julkisen sosiaali- ja tervey-
denhuollon suuntaa pitäisi kääntää ennaltaehkäisevään yhteis-
työhön. Sosialidemokraattien tavoite on väestöryhmien välisten
terveyserojen määrätietoinen kaventaminen. Terveyserojen ka-
ventaminen vähentää syrjäytymistä tehokkaasti. Yhteiskunnan tu-
lee pitää kaikista tasa-arvoisesti huolta.
Huonoksi koettu terveys aiheuttaa tutkimuksen mukaan myös yk-
sinäisyyttä. Hyvää julkista terveydenhuoltoa onkin vahvistettava,
ja väestön terveyseroja on kavennettava.
Toimeentulotuen saajista 70 prosenttia on yksinäisiä. Pelkkä ra-
hallinen apu ei heidän kohdallaan ole riittävää. Tarvitaan projekte-
ja, joissa yksinäisille järjestetään harrasteryhmiä, liikuntaryhmiä ja
vertaisryhmiä. Ryhmien keskinäinen yhteistyö auttaisi kaikkia
ryhmiä. Ikäihmisten ryhmät vierailisivat päiväkodeissa, maahan-
muuttajaryhmät tutustuttaisivat muita ryhmiä omiin kulttuureihinsa
ja työttömien ryhmä tekisi kävelyretkiä luonnossa koululaisryh-
män kanssa.
Suomessa pitäisi ottaa käyttöön yhteisöllisyyspäivä. Jokainen
työntekijä voisi käyttää yhden työpäivän vuodessa palkallisesti
yhteisöllisyyden vahvistamiseen. Päivän ajankohdasta sovittaisiin
yhdessä työnantajan kanssa. Yhteisöllisyyspäivänä voisi esimer-
kiksi vierailla yksinäisen vanhuksen luona, esitellä kotikaupunki-
aan maahanmuuttajalle, toimia yksinäisen lapsen isosiskona tai -
veljenä tai tarjota yksinäisyydestä kärsivälle kahvit. Myös koulujen
ja oppilaitosten opetussuunnitelmiin tulee sisällyttää yhteisölli-
syyspäiviä
21

26. Kauneus synnyttää kauneutta
• Kaikissa julkisissa tiloissa tulee olla riittävästi virikkeitä
antavaa taidetta.
• Asuinympäristöjen suunnittelussa on kuultava asuk-
kaita. Suunnittelu on kokonaisvaltaista ja perustuu
kestäviin periaatteisiin.
Elinympäristön suunnittelulla voidaan vaikuttaa yhteisöllisyyteen,
ja laajemminkin ihmisten viihtymiseen. Ihmisillä on oikeus hyvään
ja terveelliseen ympäristöön sekä oikeus vaikuttaa elinympäristö-
ään koskevaan päätöksentekoon. Hyvä ja terve ympäristö on
kestävän kehityksen periaatteiden mukainen, arkkitehtuurisesti ja
maisemallisesti kaunis sekä turvallinen ja yhteisöllisyyttä vahvis-
tava. Hyvässä ja terveessä ympäristössä syntyy myös hyvä ja
terve ihminen. Hyvässä ympäristössä ihmisillä on tilaa kokoontua.
Viihtyisän ympäristön suunnittelussa on otettava huomioon myös
äänimaailma. Hiljaiset tilat, joita ei ole täytetty melulla ja mainos-
kylteillä, antavat mahdollisuuden ajatusten luovuudelle.
Kaunis ja häiriötön ympäristö lisää viihtyvyyttä kotona, kouluissa,
hoito- ja palvelulaitoksissa sekä työpaikoilla. Taide nopeuttaa pa-
ranemista hoitolaitoksissa ja sairaaloissa, ja siksi valtion on tur-
vattava riittävät resurssit taiteen hankkimiseksi sairaaloihin. Myös
taiteen tekeminen esimerkiksi sairaaloissa vaikuttaisi myönteises-
ti ihmisten paranemiseen ja jaksamiseen. Taiteen merkitystä ei
saa vähätellä muissakaan julkisissa tiloissa. Työpaikoilla viihtyisä
ympäristö lisää sekä työntekijöiden jaksamista että tuottavuutta.
Kaupunkikuvaan on panostettava nykyistä enemmän. Kaupunki-
suunnittelu ei saa tapahtua ainoastaan taloudellisin kriteerein.
Kaupunkisuunnittelussa on otettava huomioon paikan elämyksel-
lisyys, luonto, kestävyys ja siisteys. Kaupunkisuunnittelussa on
oltava inhimillinen mittakaava, ja ympäristöjen on tarjottava tilaa
sosiaaliselle kanssakäymiselle. Viihtyisässä kaupunkikuvassa on
mukana myös ripaus leikkiä. Ympäristön tulee tarjota tilaa luo-
vuudelle ja mielikuvitukselle, oivalluksille ja seikkailulle.
22

27. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma
Toreille ja aukiolle on suunniteltava tiloja, joissa ihmiset voivat ta-
vata toisiaan. Penkit, kukka-asetelmat ja maksuttomat kulttuuri-
esitykset voivat tehdä torista tai aukiosta ihmisten toisen olohuo-
neen, paikan jossa ihmiset voivat kohdata toisiaan.
Asuinympäristöt on suunniteltava siten, että ne sijaitsevat palvelu-
jen lähellä ja hyvien liikenneyhteyksien päässä. Hyvä asuinympä-
ristö on esteetön. Esteettömässä rakentamisessa tulee huomioi-
da erityisesti suunnittelijoiden ja asunnon sekä asuinympäristön
käyttäjien välinen vuorovaikutus ja sitä kautta saatavat mahdolli-
suudet. Asukkaan omakohtaiset kokemukset ja toimintatavat an-
tavat uuden ulottuvuuden esteitä poistavalle suunnittelulle.
Asuinympäristöjen suunnitteluprosessien pitää olla kokonaisval-
taisia, ja niissä on otettava riittävästi huomioon asukkaiden toi-
veet. Suunnittelua varten on luotava asiantuntijaryhmiä, joissa
kuuluu asukkaiden, rakentajien, arkkitehtien sekä taiteilijoiden
ääni. Näitä ryhmiä tulee kuulla ennen kuin päätöksiä tehdään.
Asuinalueet on suunniteltava siten, että jo suunnitteluvaiheessa
otetaan huomioon mahdollisuudet tutustua toisiin ihmisiin ja tehdä
asioita yhdessä. Erityisesti nuoret tarvitsevat julkisia ja maksut-
tomia tiloja, joissa voi viettää aikaa ja harrastaa. Pelkästään kau-
palliset tilat eivät riitä, yhteiskunnan on tarjottava yhteisöllisiä tilo-
ja, puistoista kokoushuoneisiin, kaikille. Tärkeitä ovat erilaiset
kerhotalot, joissa voidaan pitää esimerkiksi perhekerhoja ja van-
husten kerhoja, leikkipuistot ja muut puistoalueet, kuntopolut, ui-
marannat, luistinradat ja vaikkapa jalkapallokentät. Kerrostalojen
pihoilla tulee olla leikkikentän lisäksi paikka, jossa aikuiset voisi-
vat viettää aikaa yhdessä. Grillipaikat ja pihakeinut auttavat naa-
pureita tutustumaan toisiinsa. Lähiötkään eivät saa olla kylmiä ja
ankeita nukkumispaikkoja, myös lähiöissä kaivataan yhteisöllistä
asuinympäristöä. Yhteisöllisyyden lisääntyminen ehkäisee väki-
valtaa, ilkivaltaa ja onnettomuuksia.
Suomen luonto tarjoaa mahdollisuuksia hyvälle elämälle: uiminen
kesäisissä järvissä, vaellus, metsän tuoksusta nauttiminen, sie-
nestys, nuotio, telttailu, hiihtäminen…
23

28. Keholle mikä keholle kuuluu
• Opetuksen yhteydessä tarjottavan liikunnan mahdolli-
suutta on lisättävä, myös keski- ja korkea-asteella.
• Työntekijöiden liikuntamahdollisuuksiin on panostetta-
va. Lähi- ja arkiliikunta palautetaan arvoonsa.
Asuinympäristöjen suunnittelussa on otettava huomioon myös
ihmisten liikuntamahdollisuudet. Terveessä ruumiissa asuu terve
sielu, joten liikunta lisää myös henkistä hyvinvointia. Liikunta-
mahdollisuudet eivät ole tämän päivän Suomessa mikään itses-
täänselvyys. Julkisen, erityisesti kunnallisen, liikuntahallinnon
heikkeneminen ja markkinavoimien lisääntyvä vaikutus liikunta-
toimintaan on johtamassa siihen, että myös liikunnallinen eriar-
voisuus lisääntyy. Kaikilla ihmisillä ei ole tällä hetkellä mahdolli-
suutta harrastaa haluamaansa liikuntaa esimerkiksi harrastuksen
korkean hinnan takia. Taloudellisten syiden lisäksi myös alueelli-
nen eriarvoisuus harrastamisen mahdollisuuksissa kasvaa. Kui-
tenkin yhteiskunnan kannalta olisi kokonaistaloudellisesti edullis-
ta, että liikuntaa harrastettaisiin, mieluiten elinikäisenä harrastuk-
sena. Liikunnan fyysiset, sosiaaliset ja taloudelliset esteet on
poistettava.
Erityisen ongelmallista on lasten ja nuorten liikuntaharrastuskyn-
nyksen nouseminen harrastuksen hinnan takia. Monet lajit ovat
tulleet niin kalliiksi harrastaa, että osa väestöstä syrjäytyy talou-
dellisten syiden vuoksi liikuntaharrastuksen ulkopuolelle. Seura-
tukien lisäksi on toteutettava muutos lisenssijärjestelmissä, jotta
useamman lajin harrastajat tarvitsevat ainoastaan yhden lisenssin
sisältäen vakuutukset.
Kaikkien kuntien tulee luovuttaa kunnalliset ja kuntien hallitsemi-
en säätiöiden ja osakeyhtiöiden liikuntapaikat ilmaiseksi urheilu-
seurojen alle 18-vuotiaille järjestämään liikuntatoimintaan. Koulu-
tilojen ilta- ja vapaa-ajankäyttöä tulee tehostaa ja monimutkaisista
laskutusjärjestelmistä luopua. Myös aikuisväestölle järjestettyyn
seurojen toimintaan kunnalliset liikuntapaikat tulee luovuttaa
maksuttomina tai hyvin edullisesti.
24

29. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma
Koulupäivän yhteydessä tapahtuvaa liikuntaa on lisättävä koulu-
päivän rakennetta uudistamalla ja sijoittamalla liikuntataukoja
koulupäivän sisään ja kerhomuotoisena sen jälkeen. Myös kes-
kiasteen oppilaitoksissa ja korkeakouluissa liikuntaa on lisättävä.
Lajien kirjoa on laajennettava. Tämä auttaisi lapsia löytämään
oman, itselleen sopivan liikuntamuodon.
Lisäämällä koululaisten ja opiskelijoiden liikuntaa voidaan tehok-
kaasti ehkäistä sydän- ja verisuonitautien sekä aikuisiän diabe-
teksen puhkeamista. Liikunnallinen elämäntapa on helpointa
omaksua nuoressa iässä jo päiväkoti-iästä alkaen. Koululiikun-
nassa on korostettava liikkumisen riemua. Tärkeintä on, että jo-
kainen lapsi ja nuori löytää juuri itselleen sopivat liikuntamuodot.
Määrämuotoisesta liikuntakasvatuksesta on siirryttävä oppilaan
tarpeet ja lahjat tunnistavaan liikunnanohjaukseen. Koululiikun-
nan arvostelu on tehtävä vapaaehtoiseksi kaikilla oppiasteilla, jot-
ta kaikki lapset ja nuoret voivat kokea iloa liikunnasta ilman ulko-
puolista painostusta. Koululiikunnan suorituskeskeisyyttä tulee
vähentää ja liikunnan iloa ja leikkimielisyyttä lisätä.
Opiskelijoiden taloudellisia mahdollisuuksia harrastaa ohjattua lii-
kuntaa on lisättävä. Opiskelijoiden käyttämät liikuntatilat ja -maksut
eivät saa olla kohtuuttoman kalliita. Opiskelijoille tulee antaa mah-
dollisuus kokeilla erilaisia liikunta ja harrastusmuotoja esimerkiksi
liikunta- ja kulttuuripassin tai kortin muodossa kausien alussa.
Korkeakouluissa tehdään mahdolliseksi suorittaa liikunnan opin-
tokokonaisuus osana vapaita opintoja. Opintokokonaisuus koos-
tuu opintopisteistä, joita saa osallistumisesta ohjattuun liikuntaan.
Jokaisessa kunnassa tulee olla toimiva liikuntahallinto ja vastuul-
linen liikuntaviranhaltija, jonka tehtävänä on omalta osaltaan var-
mistaa tasavertainen liikuntamahdollisuuksien toteutuminen kun-
nassa. Liikuntalakiin kirjattua kuntien tehtäväksi asetettua yhteis-
toimintavelvoitetta tulee ottaa nykyistä aktiivisemmin käyttöön.
Kuntien tulee yhdessä seurojen kanssa rakentaa toimintamalleja,
joilla liikunnan harrastuskynnystä madalletaan ja liikkumisen mah-
dollisuuksista huolehditaan kunnallisena peruspalveluna joka
puolella Suomea.
25

30. Työikäisen väestön liikuntaharrastuksen edistämisen kannalta
työyhteisöliikunta on tärkeä väline. Yhteiskunnan tulee nykyistä
aktiivisemmin tukea sellaisia työyhteisöjä, jotka panostavat työnte-
kijöidensä liikuntaharrastuksen edistämiseen. Työmatkaliikuntaa
tulee helpottaa esimerkiksi kevyen liikenteen väyliä lisäämällä ja
parantamalla.
Myös vanhuksille ja vammaisille on turvattava mahdollisuudet
harrastaa liikuntaa ja käyttää liikuntapaikkoja. Ikäihmisten liikunta-
ryhmiä on lisättävä. Liikunta on mielihyvän tuottamisen lisäksi te-
hokas fyysisen kunnon ennaltaehkäisevä ja kuntouttava toimi, jo-
hon tulee kannustaa myös terveydenhuollossa liikuntareseptien
laajemmalla käytöllä ja ohjauksella.
Liikuntamahdollisuuksia tulee olla tarjolla ihmisten välittömässä
elin- ja asuinympäristössä. Kaavoituksessa ja asuinalueiden suun-
nittelussa on aina otettava huomioon liikuntamahdollisuudet. Erityi-
sesti monikäyttöisiä lähiliikuntapaikkoja on sijoitettava kaikkien
asuinalueiden yhteyteen. Samoin ulkoiluteitä ja -reittejä on suun-
niteltava niin, että ne ovat helposti kansalaisten saavutettavissa.
Myös vapaat linnut syövät
• Vapaaehtoistyö ja kansalaistoiminta ovat osa demo-
kraattista ja hyvinvoivaa yhteiskuntaa.
• Vapaata kansalaistoimintaa on tuettava.
Kolmannella sektorilla ja järjestötoiminnalla on suuri rooli esimer-
kiksi liikunta- ja kulttuurimahdollisuuksien ja keskinäisen avun jär-
jestämisessä. Liikunnan lisäksi kansalaistoimintaa tarvitaan ih-
misten osallistumisen ja yhteisöllisyyden lisäämisessä. Erilaisissa
järjestöissä tehtävä vapaaehtoistyö ja kansalaistoiminta ovat de-
mokraattisen ja hyvinvoivan yhteiskunnan tärkeitä voimavaroja.
Järjestöjen kautta on mahdollisuus organisoida vertaistukea ja
ihmisten auttamista osana yhteisöjä vapaaehtoisvoimin.
26

31. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma
Kansalaistoiminta tukee demokratian kehittymistä todelliseksi
demokratiaksi, auttaa politiikkaa lähentymään ihmisiä ja luo kan-
salaisille mahdollisuuksia vaikuttaa yhteisiin asioihin mahdolli-
simman välittömästi. Järjestöissä tehtävää tärkeää työtä on edis-
tettävä ja kansalaistoiminnan toimintaedellytyksiä parannettava.
Järjestöille on annettava avustuksia ja tukea, sekä sellainen sää-
dösympäristö, jossa ne voivat toimia mahdollisimman vapaasti.
Avustuspolitiikan lisäksi avainasemassa on järjestöjen toimintaa
haittaavan byrokratian keventäminen. Tilaisuuksien järjestäminen
on vaikeutunut, kun järjestyksenvalvontamääräykset ovat tiuken-
tuneet. Kansalaistoiminnan verotus on monimutkaistunut ja tulkin-
taongelmat lisääntyneet. Yhä projektipohjaisemmaksi muuttuneet
avustusjärjestelmät aiheuttavat lisäbyrokratiaa. Verotuskäytäntö-
jen lisäksi on myös määriteltävä talkootyön tekemisen sekä yleis-
hyödyllisyyden pelisäännöt nykyistä selkeämmin, myös suhtees-
sa avustusjärjestelmiin.
Suomalaisessa ja pohjoismaisessa hyvinvointimallissa palveluja
tuotetaan julkishallinnon (kunnat ja valtio), yksityisen ja kolman-
nen sektorin yhteistyönä. Jos haluamme tulevaisuudessa säilyt-
tää tämän mallin, on toimenpiteet tehtävä sen mukaisesti selkiyt-
täen tilannetta myös hankinta- ja kilpailutuslainsäädännön osalta
kaikille toimijoille.
Sosiaali- ja terveyspalveluita järjestettäessä on kuunneltava eri-
tyisesti ihmisten ja asiakasjärjestöjen kokemusasiantuntemusta.
Auttamistyössä tulee kiinnittää erityistä huomiota psykososiaali-
seen kuntoutukseen sekä vertais- ja kokemustiedon hyödyntämi-
seen.
Järjestöistä ei pidä tehdä projektiautomaatteja, jotka toteuttavat
julkisen vallan niille antamia projektitehtäviä, vaan järjestöjen tu-
lee olla itsenäisiä vapaita kansalaisjärjestöjä, jotka omista lähtö-
kohdistaan yhteiskunnan tukemana tuottavat iloista ja tuloksellista
toimintaa kansalaisille.
27

32. Arjen kipinöistä onnellisuutta takomaan!
• Arkinen elämämme on nostettava arvoonsa.
Olemme astuneet kummalliseen aikaan. Onnellisuus tarkoittaa
aivan liian monelle pelkästään maallista menestystä. Vaatteet,
autot, asunnot ja matkat valitaan huolella julistamaan voittajan ta-
rinaa. Hymyyn lähimmäisen kasvoilla ei voi luottaa, sillä onnelli-
suudesta voi todistaa vain raha ja kulta. Tämä epäilys on myrk-
kyä, sillä se tarttuu. Onnellisuuden hintalapun numerot juoksevat
eksyneen silmissä.
Menestys tarkoittaa erottautumista siitä, mikä on mahdollista mo-
nelle. Noustaan tavanomaisen yläpuolelle. Syntyy väistämättä ar-
voasteikko erilaisille harrastuksille, asuinpaikoille ja elämäntavoil-
le. Tämä voi johtaa haalimaan onnellisuuden kulisseja ympäril-
leen. Entä jos voitonmerkit eivät tuo onnellisuutta eikä tyhjyys täy-
ty? Onnellisuutta epätoivoisesti etsivä voi tuntea itsensä petetyksi
ja neuvottomaksi.
Lopulta onnellisuutta matkitaan. Syvimmät tunteet alistetaan tar-
peettoman teatterin raaka-aineiksi. Näytelty ja matkittu onnelli-
suus ei kuitenkaan kestä. Valhe käy vähitellen liian raskaaksi ja
kulissit murtuvat. Elämän karkeammat hetket voivat tuntua yli-
voimaisilta, sillä toive jatkuvasta onnellisuudesta on nakertanut it-
seluottamusta. Aivan turhaan, sillä lähimmäisten, välittävän yh-
teiskunnan ja arkisen aherruksen avulla vaikeuksista on mahdollis-
ta selvitä.
Onko näyttelemiselle vaihtoehtoa? Pysäyttävimmistä onnellisuu-
den hetkistähän ei aina puhuta työpaikalla, koulussa tai tuttavien
kesken sillä niiden kuvaaminen voi olla vaivaannuttavaa. Syksyi-
nen kävelymatka bussipysäkille, puolison tippumaan laittama
aamukahvi tai puhelu vanhalta ystävältä tuovat voimia ottaa vas-
taan, mitä maailma kohdalle tuo. Arkinen kolmio kotoa töihin, siel-
tä kauppaan ja takaisin kotiin ei vaadi mausteekseen menestyk-
sen ulkoisia merkkejä. Sen sijaan sujuvat julkiset liikenneyhtey-
det, hyvinvoinnin merkityksen ymmärtänyt työyhteisö ja palveleva
28

33. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma
lähikauppa kohottavat arjen luksukseksi. Tarvitsemme rauhaa ja
ennakoitavuutta, puhdasta ympäristöä sekä mahdollisuuden naut-
tia luonnosta myös lähellä kotia. Ei ole häpeä vaatia mielelleen ja
ruumiilleen lepoa ja turvaa.
Erikoisuuden jatkuva tavoittelu voi suistaa vimmaiseen suoritta-
miseen, haalimiseen ja vaelteluun. On helppo vieraantua onnelli-
suuden peruskokemuksistaan, jos niiden arvoa ei halua tai uskal-
la nähdä. Elämään kuuluu luonnostaan juhlahetkiä, vapaa-ajan
vahvistavia kokemuksia ja erikoisia sattumia, mutta ilman arkea
erityisten hetkien tarjoamaa mahdollisuutta onnellisuuteen voi olla
vaikea tunnistaa. Hätkähdyttävä ja poikkeava turruttavat ja huip-
pukokemukset ovat usein pelkkää pintaa, joiden hintaa ei mitata
pelkästään rahassa. Pettymys lupausten ja todellisuuden ristirii-
taan heilauttaa tunteet innostuksesta masennukseen. Tunne-
myrsky kuluttaa, syö onnellisuuden eväitä.
Olemme kaikki erilaisia, yksilöllisyydessämme erityisiä ja kykene-
viä tekemään toisemme onnelliseksi tuhansin tavoin. Mitä on poli-
tiikka? Ihmiset kokoontuvat yhteen ja tekevät hyvästä paremman,
pahasta hyvän. Yhdessä uskalletaan katsoa lysyyn painuneiden
hartioiden yli kohti toisenlaista huomista. Hyvinvointi rakentuu yh-
dessä tehden, yhdessä uskaltaen, käsi kädessä vaikeaa murtaen.
Onnellisuuden varmin tunnusmerkki on sen yhteisvastuullisuu-
dessa. On vaikea nauttia onnellisuuden murusista, jos tietää sa-
malla rikkoneensa lähimmistään vastaan. Yhden onnellisuus ei
ole koskaan toiselta pois, turvallisuuden ja hyvinvoinnin tavoin.
Arkinen elämämme on nostettava arvoonsa. Poikkeuskokemuk-
set voivat katkaista arjen kulun ja huimata hetken, mutta arkea ne
eivät korvaa. Tarvitsemme keskinäistä kunnioitusta ja yhdessä
kokemisen, tekemisen ja oppimisen riemua. Arkisen elämän ar-
vostus alkaa tästä, saalistuksen aika on vihdoin ohi.
29

34. Me vaadimme!
1. Opitaan ihmisiksi
Me vaadimme, että koulun tulee tarjota kaikkien oppiaineiden
opetuksen osana tunnekasvatusta, jonka avulla opitaan sosiaali-
sia taitoja ja vuorovaikutusta. Me vaadimme, että taideaineiden
opetus taataan kaikille lapsille ja nuorille kaikissa koulutusmuo-
doissa. Hyvin järjestetty oppilashuolto on koulun työsuojelua.
2. Sivistys kunniaan
Me vaadimme, että laajaa julkisen palvelun Yleisradiota sekä
maksutonta kirjastojärjestelmää vahvistetaan.
3. Ei nälkätaiteelle
Me vaadimme taiteilijoille toimivan sosiaali- ja eläketurvan. Myös
taiteilija-apurahojen määrää on lisättävä.
4. Vedetään henkeä
Me vaadimme hyvinvoinnin edistämistä työelämässä, sillä se li-
säisi paitsi työntekijöiden onnellisuutta, myös tuottavuutta. Työyh-
teisöissä tarvitaan hiljaisia tai elämyksellisiä huoneita taukopai-
koiksi ja rauhoittumista varten.
5. Ei hukata aikaa
Ihmisillä tulee olla oikeus riittävään omaan aikaan. Me vaadimme
aikapolitiikkaa uudeksi politiikan lohkoksi, jonka tavoitteena on
hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden edistäminen.
30

35. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma
6. Päivä yhdessä
Me vaadimme yhteisöllisyyspäivää, jolloin ihmisiä kannustetaan
tekemään yhteisöllisiä tekoja.
7. Eläkööt torit!
Me vaadimme sellaisia asuinalueita, joissa ihmisten on helpompi
kohdata toisensa.
Me vaadimme lisää viihtyvyyttä julkisiin tiloihin: kaikkeen raken-
tamiseen on sisällytettävä määräraha taidehankintoja varten.
8. Kulttuuri kuuluu kaikille
Me vaadimme kulttuurisetelin käyttöönottoa työttömille, eläkeläi-
sille, opiskelijoille ja alle kaksitoistavuotiaiden lasten huoltajille.
Seteliä voi käyttää esimerkiksi taidenäyttelyissä, konserteissa, te-
attereissa, urheilutapahtumissa ja kirjan ostamiseen. Julkisten
museoiden on oltava maksuttomia.
9. Liikunta on leikkiä
Me vaadimme, että kunnalliset liikuntapaikat annetaan maksutta
seurojen nuorisotoiminnan käyttöön. Koululiikunnan suorituskes-
keisyyttä tulee vähentää ja liikunnan iloa ja leikkimielisyyttä lisätä.
10. Ei almuja, vaan oikeutta
Maailman rikkaiden ja köyhien välille tarvitaan suoraa yhteistyötä,
jonka tavoitteena on edistää demokratiaa, turvata naisten ja las-
ten oikeudet, nostaa koulutustasoa sekä estää ilmastonmuutos.
Me vaadimme kansainvälistä valuutanvaihtomaksua. Vaadimme
YK:n roolin vahvistamista.
31

36. 11. Epävarmuuden orjuus
Huoli työstä ja toimeentulosta on pahimpia uhkia ihmisten jaksa-
miselle. Me vaadimme, että vastentahtoisia pätkätöitä muutetaan
pysyviksi työsuhteiksi ja vuokratyöntekijöiden työsuhdeturvaa pa-
rannetaan. Jatkossa vuokratyöntekijät ovat vakituisessa työsuh-
teessa vuokratyötä välittävään yritykseen.
12. Yhteen liitetyt kädet
Me vaadimme kansalaisjärjestöille enemmän tukea, vähemmän
byrokratiaa.
32

37. Muistiinpanoja

38. Muistiinpanoja

39. Muistiinpanoja

40. www.sdp.fi