Rahkeet duuniin. Työllistymisen laatu ammatillisella toisella asteella. Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otuksen tutkimus 2012, Janne Mikkonen & Elina Lavikainen.
This document summarizes a study comparing the university systems and transition to working life for female students in Finland and France. It finds that the Finnish system allows more flexibility in combining studies with work experience, acting as a bridge to employment. In contrast, the rigid French system focuses only on theoretical learning in isolated university "towers", making integration into the labor market more difficult. While reforms aim to standardize degrees across Europe, each country's system still reflects its unique welfare model, and changes risk weakening highly functioning systems like Finland's.
This document summarizes a study comparing the university systems and transition to working life for female students in Finland and France. It finds that the Finnish system allows more flexibility in combining studies with work experience, acting as a bridge to employment. In contrast, the rigid French system focuses only on theoretical learning in isolated university "towers", making integration into the labor market more difficult. While reforms aim to standardize degrees across Europe, each country's system still reflects its unique welfare model, and changes risk weakening highly functioning systems like Finland's.
Koulujen työelämäyhteydet yskivät:
Joka neljäs lukiolainen harkitsee välivuotta
23 prosenttia lukiolaisista ilmoittaa täysin tai aika varmasti pitävänsä välivuoden kirjoitusten jälkeen. Moni haluaa lähteä ulkomaille, tehdä töitä tai miettiä vielä koulutus- ja uravalintojaan. Seitsemän kymmenestä lukiolaisesta ilmoittaa lisäksi, ettei työelämäasioita käsitellä koulussa riittävästi. Tiedot käyvät ilmi Taloudellisen tiedotustoimiston (TAT) ja T-Median toteuttamasta Kun koulu loppuu -tutkimuksesta, johon vastasi lähes 5.000 yläkoululaista ja lukiolaista eri puolilta Suomea.
Epätietoisuus koulutus- ja uravalinnoista ajaa valitsemaan välivuoden. Moni ottaa aikalisän myös silloin, jos ei saa toivomaansa opiskelupaikkaa. Yli puolet tutkimukseen vastanneista lukiolaisista ilmoittaa, että työelämään liittyviä teemoja pitäisi ylipäätään käsitellä koulussa enemmän. Kovasti halutaan myös oppia käytännön työelämätaitoja.
– Lukiokoulutus ei selvästikään muodosta siltaa työelämään, ohjaus on koulusta kouluun -ohjausta. Viimeistään seuraavassa lukion tuntijaossa ja opetussuunnitelmien perusteissa on työelämäosaaminen nivottava osaksi eri oppiaineita, sanoo johtaja Liisa Tenhunen-Ruotsalainen TATista.
Omat kokemukset ohjaavat valintoja
Yläkoululaiset ovat lukiolaisia hieman tyytyväisempiä koulussa tarjolla olevaan työelämätietouteen. Yläkoululainen muodostaa käsityksensä jatko-opinnoista ensisijaisesti lähipiirin, opinto-ohjaajan, TET-jakson ja kesätöiden kautta. Lukiolaiset turvautuvat näitä selvästi yleisemmin oppilaitosten nettisivuihin. Tärkein opiskelupaikan valintakriteeri on opetuksen laatu. Näin ajattelee yli 90 prosenttia vastaajista.
Kiinnostus eri toimialoja kohtaan vaihtelee sekä koulutustason että sukupuolen mukaan. Miehet ilmoittavat naisia useammin olevansa kiinnostuneita tietotekniikka-alasta, energia-alasta tai elektroniikka- ja sähköteollisuudesta. Naiset näkevät selvästi miehiä yleisemmin itsensä töissä sosiaalipalvelu-, terveyspalvelu-, taide-, ravitsemis- tai matkailualalla.
Lisätietoja
TAT, johtaja Liisa Tenhunen-Ruotsalainen, 040 545 2198, liisa.tenhunen-ruotsalainen(a)tat.fi
Löytöretkiä tuntemattomalle mantereelle: Yliopisto-opiskelijoiden opiskeluaikainen työssäkäynti ja tulevaisuusodotukset. Juhani Saari, Janne Mikkonen, Atte Vieno. Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus
Rekola Mika: Metsätieteen laitos, Helsingin yliopisto_opetusseminaari_141127Mika Rekola
Työharjoittelu tulee kytkeä tiiviimmin opintoihin ja erityisesti ensimmäisen työharjoittelupaikan hankintaan tulisi panostaa
Teorian ja käytännön opetusta tulisi jaksottaa enemmän yhteen ja se tulisi ajoittaa koko opintojen ajalle (substanssi ja yleistaidot molemmat paranevat)
Yleistaitojen tiedostaminen ja analyyttisempi kommunikointi (itsenäinen työskentely, kommunikointi, johtaminen, kielet…)
Korona-aikana opettajien jo ennestään korkealla ollut arvostus on entisestään vahvistunut suomalaisten keskuudessa.
Liki kaikki Taloustutkimuksen kyselyyn vastanneet ovat sitä mieltä, että opettajien työ on arvokasta koko yhteiskunnalle (97 %), vastuullista (96 %) ja vaativaa (91 %).
OAJ:n Fiilismittari kuitenkin kertoo, että arvostus ei välity riittävästi opettajille asti. Korvaamattomasta työstä tarvitaan kunnon korvaus - ja työolojen pitää olla sellaiset, että opettajilla on mahdollisuus keskittyä opettamiseen.
Hae koko raportti: www.businessarena.fi/metsonpesa
Operaatio Metsonpesä oli Keski-Suomen ELY-keskuksen myöntämän Euroopan sosiaalirahaston, Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan Viveca-yksikön rahoittama selvityshanke, joka keväällä 2014 tarkasteli keskisuomalaisten korkeakoulujen työelämäyhteistyön nykytilaa.
Marke Hietanen-Peltola & Johanna Jahnukainen, THL: Miten opiskeluhuoltopalvelut tukevat hyvinvointia ja ehkäisevät päihdehaittoja. Ehkäisevä päihdetyö lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukijana kouluissa ja oppilaitoksissa -verkkoaineisto sujuvamman työn tueksi -webinaari, 10.10.2022.
Koulujen työelämäyhteydet yskivät:
Joka neljäs lukiolainen harkitsee välivuotta
23 prosenttia lukiolaisista ilmoittaa täysin tai aika varmasti pitävänsä välivuoden kirjoitusten jälkeen. Moni haluaa lähteä ulkomaille, tehdä töitä tai miettiä vielä koulutus- ja uravalintojaan. Seitsemän kymmenestä lukiolaisesta ilmoittaa lisäksi, ettei työelämäasioita käsitellä koulussa riittävästi. Tiedot käyvät ilmi Taloudellisen tiedotustoimiston (TAT) ja T-Median toteuttamasta Kun koulu loppuu -tutkimuksesta, johon vastasi lähes 5.000 yläkoululaista ja lukiolaista eri puolilta Suomea.
Epätietoisuus koulutus- ja uravalinnoista ajaa valitsemaan välivuoden. Moni ottaa aikalisän myös silloin, jos ei saa toivomaansa opiskelupaikkaa. Yli puolet tutkimukseen vastanneista lukiolaisista ilmoittaa, että työelämään liittyviä teemoja pitäisi ylipäätään käsitellä koulussa enemmän. Kovasti halutaan myös oppia käytännön työelämätaitoja.
– Lukiokoulutus ei selvästikään muodosta siltaa työelämään, ohjaus on koulusta kouluun -ohjausta. Viimeistään seuraavassa lukion tuntijaossa ja opetussuunnitelmien perusteissa on työelämäosaaminen nivottava osaksi eri oppiaineita, sanoo johtaja Liisa Tenhunen-Ruotsalainen TATista.
Omat kokemukset ohjaavat valintoja
Yläkoululaiset ovat lukiolaisia hieman tyytyväisempiä koulussa tarjolla olevaan työelämätietouteen. Yläkoululainen muodostaa käsityksensä jatko-opinnoista ensisijaisesti lähipiirin, opinto-ohjaajan, TET-jakson ja kesätöiden kautta. Lukiolaiset turvautuvat näitä selvästi yleisemmin oppilaitosten nettisivuihin. Tärkein opiskelupaikan valintakriteeri on opetuksen laatu. Näin ajattelee yli 90 prosenttia vastaajista.
Kiinnostus eri toimialoja kohtaan vaihtelee sekä koulutustason että sukupuolen mukaan. Miehet ilmoittavat naisia useammin olevansa kiinnostuneita tietotekniikka-alasta, energia-alasta tai elektroniikka- ja sähköteollisuudesta. Naiset näkevät selvästi miehiä yleisemmin itsensä töissä sosiaalipalvelu-, terveyspalvelu-, taide-, ravitsemis- tai matkailualalla.
Lisätietoja
TAT, johtaja Liisa Tenhunen-Ruotsalainen, 040 545 2198, liisa.tenhunen-ruotsalainen(a)tat.fi
Löytöretkiä tuntemattomalle mantereelle: Yliopisto-opiskelijoiden opiskeluaikainen työssäkäynti ja tulevaisuusodotukset. Juhani Saari, Janne Mikkonen, Atte Vieno. Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus
Rekola Mika: Metsätieteen laitos, Helsingin yliopisto_opetusseminaari_141127Mika Rekola
Työharjoittelu tulee kytkeä tiiviimmin opintoihin ja erityisesti ensimmäisen työharjoittelupaikan hankintaan tulisi panostaa
Teorian ja käytännön opetusta tulisi jaksottaa enemmän yhteen ja se tulisi ajoittaa koko opintojen ajalle (substanssi ja yleistaidot molemmat paranevat)
Yleistaitojen tiedostaminen ja analyyttisempi kommunikointi (itsenäinen työskentely, kommunikointi, johtaminen, kielet…)
Korona-aikana opettajien jo ennestään korkealla ollut arvostus on entisestään vahvistunut suomalaisten keskuudessa.
Liki kaikki Taloustutkimuksen kyselyyn vastanneet ovat sitä mieltä, että opettajien työ on arvokasta koko yhteiskunnalle (97 %), vastuullista (96 %) ja vaativaa (91 %).
OAJ:n Fiilismittari kuitenkin kertoo, että arvostus ei välity riittävästi opettajille asti. Korvaamattomasta työstä tarvitaan kunnon korvaus - ja työolojen pitää olla sellaiset, että opettajilla on mahdollisuus keskittyä opettamiseen.
Hae koko raportti: www.businessarena.fi/metsonpesa
Operaatio Metsonpesä oli Keski-Suomen ELY-keskuksen myöntämän Euroopan sosiaalirahaston, Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan Viveca-yksikön rahoittama selvityshanke, joka keväällä 2014 tarkasteli keskisuomalaisten korkeakoulujen työelämäyhteistyön nykytilaa.
Marke Hietanen-Peltola & Johanna Jahnukainen, THL: Miten opiskeluhuoltopalvelut tukevat hyvinvointia ja ehkäisevät päihdehaittoja. Ehkäisevä päihdetyö lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukijana kouluissa ja oppilaitoksissa -verkkoaineisto sujuvamman työn tueksi -webinaari, 10.10.2022.
Lyhyestä elämästä. Gaudeamus igitur uudesti suomennettuna
2012 rahkeet duuniin
1. J a n n e M i k k o n e n &
E l i n a L a v i k a i n e n
R A H KEE T D U U NIIN
Työllistymisenlaatu
ammatillisellatoisellaasteella
Ra
Du
Otu s
TYÖ
ELÄMÄN
A
RKI
Odotu
kset
3. Rahkeet duuniin
Työllistymisen laatu ammatillisella toisella asteella
Janne Mikkonen & Elina Lavikainen
Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus
Yhteistyössä
Opetus- ja kulttuuriministeriö
Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
Palvelualojen ammattiliitto PAM ry
Metallityöväen Liitto ry
4. 4
TIIVISTELMÄ
Ammatilliselta toiselta asteelta vuonna 2008 valmistu-
neille suunnattiin kysely touko-kesäkuussa 2012. Ky-
selytutkimuksen tavoitteena oli selvittää työllistymisen
laatua, työnsaannin vaikeuksia, työelämäasenteita ja
koulutuksen antamia valmiuksia.
Tutkimuksen otanta-asetelma toteutettiin
kaksivaiheisena. Otokseen poimittiin aluksi kahdek-
san oppilaitosta eri puolilta Suomea. Toisessa vaihees-
sa tehtiin koulutusaloittain ositettu satunnaisosanta
kaikista kyseisissä kouluissa valmistuneista. Kyselyyn
vastasi 1180 otokseen valituista henkilöistä. Kyselyn
vastausprosentti oli 27 prosenttia otokseen valituista
ja vastauskadon vaikutuksia korjattiin vastaustodennä-
köisyysmallin avulla.
Ammattiopistosta valmistuneiden tilanne
näyttää tutkimuksen perusteella pääosin valoisal-
ta. Vuoden 2008 aikana valmistuneet työskentelivät
vuonna 2012 pääosin koulutustaan vastaavissa tehtä-
vissä sekä vakituisissa ja kokoaikaisissa työsuhteissa.
Syvempi tarkastelu paljastaa kuitenkin säröjä eri kou-
lutusaloilla. Pätkätyöt ja määräaikaiset työsuhteet ovat
yleisiä erityisesti sosiaali, terveys ja liikunta-alalla. Kou-
lutusta vastaavan työn löytäminen puolestaan on on-
gelmallista kulttuurialalla. Myös tekniikan ja liikenteen
alalla sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla noin 40
prosenttia työskentelee heikosti koulutusta vastaavassa
työssä.
Avaimina työmarkkinoilla menestymiseen pi-
detään osaamista ja aikaisempaa työkokemusta. Työn-
saannin vaikeuksia selittäviä tekijöitä puolestaan ovat
oman alan työpaikkojen heikko saatavuus lähiseudulla
sekä suhdeverkostojen ja työkokemuksen puute.
Ammatillisen perustutkinnon suorittaneet
ovat pääosin tyytyväisiä koulutukseensa. Tutkinto
tunnetaan hyvin työmarkkinoilla ja koulutus vastaa
työelämän todellisuutta. Aloituspaikkojen määrä suh-
teessa työmarkkinoiden tarpeisiin kuitenkin jakaa kou-
lutusaloja. Kulttuurialalta valmistuneet pitävät aloi-
tuspaikkojen määrää liian korkeana, mutta sosiaali-,
terveys- ja liikunta-alalta valmistuneiden kokemukset
ovat päinvastaisia.
Työssäoppimisjaksoilla on keskeinen merki-
tys valmistumisen jälkeisessä työllistymisessä. Kaikista
vastaajista runsas 40 prosenttia on työllistynyt myö-
hemmin samaan paikkaan, jossa suoritti työssäoppi-
misjaksonsa. Tutkintoon sisältyvä työssäoppiminen
kehittää myös työelämässä tarvittavia taitoja: vastaa-
jista 80 prosenttia katsoo työssäoppimisjaksot näiden
taitojen kannalta hyödyllisiksi.
Tutkinnon antamista valmiuksista tärkeim-
mäksi nousee käytännön ammattitaito, joka korostuu
kaikilla aloilla. Lisäksi tuloksista jäsentyvät luovia tai-
toja painottava kulttuuriala, oppimis- ja ongelmanrat-
kaisutaitoihin paneutunut tekniikan ja liikenteen ala
sekä vuorovaikutustaitoja erityisesti kehittävät sosi-
aali, terveys ja liikuntaala sekä matkailu, ravitsemis ja
talousala.
Perustutkinnon suorittaneet suhtautuvat tu-
levaisuuteensa pääosin optimistisesti: vastaajien reilu
enemmistö uskoo löytävänsä mielekästä työtä, eikä
pätkätöitä tai pitkiä työttömyysjaksoja pidetä todennä-
köisinä. Joka kolmas kuitenkin uskoo tulevaisuudessa
hyvin tai melko todennäköisesti vaihtavansa alaa, mat-
kailu, ravitsemis ja talousalalla vastaava osuus on jopa
47 prosenttia.
Kun valmistuneilta tiedusteltiin kolmea tär-
keintä työn ominaisuutta, vastauksissa korostuivat
työn mielenkiintoisuus, työpaikan varmuus ja hyvä
palkka. Työn keveyteen tai itsensä toteuttamiseen liit-
tyvät asiat saavat vähemmän kannatusta.
Perustutkinnon suorittaneiden työelämä-
asenteista piirtyy sangen perinteinen kuva. Yli 80
prosenttia vastaajista on täysin tai jokseenkin sa-
maa mieltä siitä, että työ on tärkeä osa ihmisen elä-
mänsisältöä. Suunnilleen yhtä suuri osa katsoo, että
koulutus parantaa olennaisesti työnsaantimahdolli-
suuksia. Perustutkinnon suorittaneet eivät laske koh-
talon tai onnen varaan vaan uskovat vankasti omiin
vaikutusmahdollisuuksiinsa.
SAMMANDRAG
Under majjuni 2012 genomfördes en enkät som rik-
tades till studerande som avlagt en andra stadiets yr-
kesinriktad examen år 2008. Enkätens avsikt var att
undersöka sysselsättningens kvalitet, arbetssökandets
svårigheter, attityder till arbetslivet och de färdigheter
som utbildningen erbjuder.
Undersökningens urvalsplan utfördes i två
faser. Vi började med att välja ut åtta läroverk runtom
Finland. Den andra fasen bestod av ett efter utbild-
ningsområde stratifierat slumpmässigt urval från läro-
verkets alla examinander. 1180 av de valda personerna
svarade på enkäten. Studiens svarsprocent var 27 och
dess bortfall kompenserades med en statistisk modell
för svarsbenägenhet.
Situationen för studerande med en yrkesin-
riktad examen ser i huvudsak bra ut. År 2012 jobbade
de utexaminerade studerandena från 2008 huvudsakli-
5. 5
gen i uppgifter som motsvarade deras utbildning och
som stadigvarande heltidsanställda. En djupare analys
visar dock sprickor inom olika utbildningsområden.
Snuttjobb och tidsbundna anställningar är vanliga spe-
ciellt inom social, hälso och idrottsbranschen, medan
problemet på kulturbranschen är svårigheten att hitta
jobb som motsvarar utbildningen. Inom området för
teknik och kommunikation samt inom turism, kosthå-
lls och ekonomibranschen visade sig likaså att ca 40
procent har ett jobb som motsvarar utbildningen bara
svagt.
Expertis och tidigare arbetserfarenhet anses
vara nyckeln till framgång på arbetsmarknaden. Or-
saker till svårigheter att hitta arbete är närområdets
bristande antal anställningar inom den egna bran-
schen samt den studerandes brist på nätverk och
arbetserfarenhet.
De som avlagt en yrkesinriktad grundexamen
är huvudsakligen nöjda med sin utbildning. Examen är
välkänd på arbetsmarknaden och utbildningen ger en
realistisk bild av arbetslivet. Antalet nybörjarplatser
i förhållande till arbetsmarknadens behov skiljer sig
dock utbildningsområden emellan. Respondenterna
från kulturbranschens anser att antalet nybörjarplatser
är för högt, medan före detta studerande inom social,
hälso och idrottsbranschens har motsatta upplevelser.
Perioden av inlärning i arbetet spelar en central roll
för att hitta jobb efter studierna. 40 procent av res-
pondenterna har senare jobbat på samma arbetsplats
där de genomfört sin period av inlärning i arbetet. Pe-
rioden av inlärning i arbetet som ingår i examen utve-
cklar också arbetslivskunskaperna: 80 procent av res-
pondenterna anser att inlärningen i arbetet utvecklar
dessa kunskaper.
Av all beredskap som examina erbjuder an-
ses praktisk expertis det allra viktigaste och betonas
på varje bransch. Vid sidan om dessa resultat gestaltar
studien kulturbranschens kreativa fokus, teknik och
kommunikationsbranschens insats på inlärning och
problemlösning samt social, hälso och idrottsområ-
dets och turism, kosthålls och ekonomibranschens
natur som utvecklare av social interaktionsförmåga.
Studeranden som avlagt grundexamina har en opti-
mistisk framtidssyn: den dryga majoriteten tror sig hit-
ta ett givande arbete och tror sig inte utsättas för snut-
tjobb eller långa perioder av arbetslöshet. Var tredje
respondent är ändå mycket eller ganska övertygad om
att han eller hon kommer att byta bransch, medan siff-
ran på turism, kosthåll, och ekonomibranschen är hela
47 procent.
Svaren på frågan om arbetets tre viktigaste
egenskaperna visade att respondenterna önskar sig ett
intressant jobb, en säker arbetsplats och en bra lön.
Arbetets lätthet eller möjligheten till självförverkligan-
de fick mindre understöd.
Studerande som avlagt grundexamen upp-
visar mycket traditionella arbetslivsattityder. Över 80
procent av respondenterna tycker helt eller ganska lika
om att arbetet är en viktig del av livets innehåll. En
ungefär lika stor del anser att utbildningen märkbart
förbättrar på möjligheterna att hitta jobb. Personer
med en grundexamen litar inte på slumpen eller ödet
utan tror starkt på sina egna möjligheter att påverka.
ABSTRACT
We conducted a sample survey in May and June of
2012 for students with a degree from vocational upper
secondary education in 2008. The goal of the survey
was to find out the nature of employment, the chal-
lenges in finding work, attitudes towards workinglife
and the abilities granted by the education programs.
The sampling plan of the study was executed
in two phases. The survey was launched by selecting
eight institutions from around Finland. The second
phase consisted of a random sampling of all gradua-
tes from the school in question, stratified into groups
based on their field of study. The survey was answered
by 1180 participating students. The survey had a res-
ponse rate of 27 percent and the effects of the non-
responses were adjusted with a response propensity
model.
The survey showed that the future of Fin-
nish vocational college graduates looks mostly bright.
In 2012, the graduates from 2008 were mostly emp-
loyed in line with their education, working at perma-
nent jobs with fulltime employment. A deeper look
does, however, reveal cracks in certain fields of study.
Temporary and terminable employment is common
especially in the fields of Social Services, Health and
Sports, while graduates in the field of Culture strugg-
le with finding employment in line with their studi-
es. Approximately 40 percent of the graduates in the
fields of Tourism, Catering and Domestic Services are
employed at a job not in line with their studies.
Expertise and earlier work experience are considered
the keys to success on the employment market. The
difficulties of finding work are caused by the lack of
available nearby positions in one’s own line of work
and the lack of both personal networks and working
experience.
Graduates with vocational upper seconda-
ry qualification are generally pleased with their edu-
6. 6
cation. The degree is well known on the market and
the education matches the reality of workinglife. The
amount of study places in relation to the market needs
still shows differences between fields of study. Cultu-
re graduates consider the amount of study places too
high, while the experiences by graduates in the field of
Social Services, Health and Sports point in an opposi-
te direction.
Workbased learning periods bear a signifi-
cant role in postgraduation employment. More than
40 percent of the respondents were later employed
at the same workplace at which they conducted their
workbased learning period. The workbased learning
period also improves workinglife skills: 80 percent of
the respondents considered the learning period useful
from the perspective of workinglife skills.
Out of the skills offered by the degree, prac-
tical expertise is found to be the most important and
is the most prominent in every field. The results also
outline the educational fields: the field of Culture
emphasizes creativity, the field of Technology, Com-
munications and Transport shows a distinct orien-
tation to learning and problem solving, while Social
Services, Health and Sports and Tourism, Catering
and Domestic Services appear as fields which develop
social skills.
Graduates with vocational upper secondary
qualification have adopted a generally optimistic view
of their future: the vast majority of the responding
graduates believe they will find a pleasing job and do
not find long periods of unemployment or precarious
employment likely. Yet every third respondent was
very or pretty certain that they will change their line
of work. In the field of Tourism, Catering and Do-
mestic Services the amount of respondents with this
view amounts up to a whole 47 percent.
When inquiring for the three most impor-
tant qualities of the work, the survey showed a focus
on interesting work, a permanent job and a good pay,
while less demanding work and selffulfilling gathered
less support.
The survey shows that graduates with voca-
tional upper secondary qualification have a very tra-
ditional attitude towards workinglife. More than 80
percent of the respondents think that work is either a
significant or pretty significant part of a person’s life.
Approximately the same percentage gathers that edu-
cation greatly improves the chance of getting emp-
loyed. Graduates with a vocational upper secondary
qualification do not count on luck or fate, but believe
that they themselves can affect their situation.
LUKIJALLE
Ammatilliselta toiselta asteelta valmistuneiden työllis-
tymistä on tutkittu niukalti. Tällä tutkimuksella pyri-
tään vastaamaan tähän tiedontarpeeseen, joka tunnis-
tettiin Suomen ammattiin opiskelevien liitto SAKKI
ry:n ja Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiön välillä
käydyissä keskusteluissa syksyllä 2011. Tutkimuksen
näkökulmaksi nostettiin erityisesti työllistymisen laatu
ja koulutuksen antamat valmiudet.
Tutkimuksen toteutti Opiskelijajärjestöjen
tutkimussäätiö Otus yhteistyössä Opetus- ja kulttuuri-
ministeriön, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö
SAK:n, Palvelualojen ammattiliitto PAM:n, Metalli-
työväen liiton ja Suomen ammattiin opiskelevien liitto
SAKKI ry:n kanssa. Ohjausryhmän jäseninä toimi-
vat Jussi-Pekka Rode SAKKI ry:stä, Kirsi Rasinaho
SAK:sta, Mikko Koskinen ja Antti Veirto PAM:sta,
Tuomo Paukkunen ja Vesa Holappa Metallityöväen
liitosta sekä Aleksis Nokso-Koivisto ja Jussi Junni
Otuksesta. Tutkimuksen tekijät kiittävät ohjausryhmää
antoisasta yhteistyöstä sekä korvaamattomasta palaut-
teesta tutkimuksen toteutuksessa. Kiitämme myös sää-
tiön tutkijoita ja avustajia hyödyllisistä kommenteista
ja avusta tutkimusprosessin eri vaiheissa. Erityiskiitok-
set kuuluvat Teemu Kemppaiselle ja Juhani Saarelle,
jotka tarjosivat asiantuntemustaan vastaustodennäköi-
syyden mallintamiseen ja aineiston edustavuuden ana-
lysointiin, sekä avovastauksia analysoineelle Leo Aar-
niolle. Kiitokset kuuluvat myös kaikille tutkimukseen
vastanneille henkilöille.
Tutkimuksen tavoitteena oli luoda kattava
yleiskuva työllistymisen laadusta ammatilliselta toiselta
asteelta valmistuneiden joukossa. Tutkimus tarjoaakin
runsaasti vastauksia kysymyksiin, mutta herättää myös
kiinnostavia ja aihetta syventäviä jatkotutkimuksen ai-
heita. Toivommekin sen tarjoavan uusia avauksia kou-
lutusta ja työelämää koskevaan keskusteluun.
Helsingissä maanantaina 15.10.2012
Elina Lavikainen
Janne Mikkonen
Tutkijat
Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö
Jussi Junni
Toiminnanjohtaja
Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö
7. 7
Talouden nopeat suhdannevaihtelut, elinkeinoelämän
rakennemuutokset, työmarkkinoiden suuret osaamis-
vaatimukset ja kiristyvä kilpailu ovat lisänneet nuo-
risotyöttömyyttä ja vaikeuttaneet nuorten työhön kiin-
nittymistä. Työikäisen väestön vähentyessä nuorten
pysyvä kiinnittyminen työmarkkinoille on entistäkin
tärkeämpää. Ammatillisesti suuntautunut tutkinto on
nuorelle paras turva muuttuvilla työmarkkinoilla. Tä-
män päivän ja huomisen työelämässä ei pärjää ilman
osaamista ja ammattitaitoa.
Rahkeet duuniin -tutkimus antaa hyvän ku-
van siitä, millaiset eväät työelämään ammatillinen
koulutus nuorille antaa. Tutkimus tarjoaa laajaa ja laa-
dukasta tietoa ammatillisen koulutuksen vaikuttavuu-
desta sekä nuorten ammattiosaajien työllistymisestä,
tulevaisuusnäkymistä ja asenteista. Tutkimus nostaa
esiin myös monia jatkotutkimuksen aiheita.
Tutkimustulosten perusteella Suomen am-
matillinen koulutus on erittäin laadukasta. Ammattiin
valmistuneet ovat tyytyväisiä saamaansa koulutukseen
ja kokevat, että heillä on sellaiset käytännön tiedot ja
taidot, joille on kysyntää ja käyttöä työelämässä.
Ammattiin valmistuvien työllistymisen osalta
tutkimus vahvistaa kuvaa, jossa ammatillinen koulutus
parantaa merkittävästi työllistymistä verrattuna pelkän
peruskoulun varaan jäämiseen. Monilta osin amma-
tillisen koulutuksenkin tuottama työmarkkina-asema
näyttää tämänkin tutkimuksen valossa kovin epävar-
malta. Vain hieman yli puolet valmistuneista oli kolme
vuotta valmistumisen jälkeen työllisinä, joillakin aloilla
alle puolet.
Laadullisesti heikko, koulutusta vastaamaton
työllistyminen näyttää yhä olevan ammatillisessa kou-
lutuksessa selvästi yleisempää kuin korkeakoulutuk-
sessa. Laadullisen työllistymisen osalta heikoimpaan
ryhmään kuului kolmannes vastaajista. Alle puolella
koulutus ja työn vaatimukset vastasivat hyvin toisiaan.
Tältä osin tutkimus vahvistaa Suomessa ilmiön, joka
on havaittu laajasti kansainvälisissä aineistoissa.
Rahkeet duuniin -tutkimuksen mukaan nuo-
ret uskovat tulevaisuuteen ja siihen, että mielekkään
työn saaminen on kiinni paitsi koulutuksesta ja työ-
kokemuksesta, myös omasta asenteesta. Nuoret ovat
valmiita vaihtamaan alaa työuransa aikana ja opiskele-
maan lisää parantaakseen asemaansa työmarkkinoilla.
Hyvä niin, sillä Suomi tarvitsee kaikkien kansalaisten
osaamista ja työtä päästäkseen takaisin kasvu-uralle ja
pysyäkseen siellä.
Suomalaisen yhteiskunnan kannalta tutki-
muksen tulokset ovat merkittäviä. Ne tuovat laadukas-
ta uutta tietoa alueesta, jota on aiemmin tutkittu vain
vähän. Syntyvä kuva on osin lupaava, osin huolestut-
tava ja kehitystarpeet esille tuova. Erityisesti tutkimus
tuo hyvin esille, kuinka tärkeää on, että koulutus voidaan
suunnata oikein eri koulutusaloille ja koulutusasteille.
Antoisia lukuhetkiä ajatuksia herättävän tutkimuksen
parissa!
Jukka Gustafsson
opetusministeri
Ammattikoulu-
tuksella eväitä
työelämään
8. 8
kädessäsi on monen vuoden suunnittelun lopputulos,
ammattiin valmistuneiden laadullista työllistymistä
käsittelevä tutkimus. Tutkimus pyrkii vastaamaan pe-
rustavanlaatuisiin kysymyksiin ammattiin opiskelevien
elämän tärkeimmästä nivelvaiheesta – siirtymisestä
koulutuksesta työelämään.
Hanke pyrkii tarkastelemaan työurien alku-
vuosia samalla antaen tietoa ammatillisen koulutuksen
vaikuttavuudesta, ammattiin valmistuneiden työllisty-
misestä sekä jatko-opinnoista. Lisäksi tilastoista sel-
viää, minkälaisia asenteita työelämästä ammatillista
perustutkintoa suorittavalla Z-sukupolvella oikein
on. Omalle alalle työllistyminen ja ammattitaidon ke-
hittäminen ei ole vain korkeasti koulutettujen toive ja
oikeus. Kymmenet tuhannet ammattiin valmistuneet
haluavat kehittyä omassa työssään ja osaamisessaan.
He haluavat mahdollisuuden menestyä, mutta säilyttää
oikeuden vaihtaa alaa tarvittaessa.
Vaikka selvityksen mukaan suurin osa opis-
kelijoista on tyytyväisiä saamaansa koulutukseen, am-
matillisen koulutuksen on voitava tarjota opiskelijoil-
leen enemmän positiivisia kokemuksia. Tämän vuoksi
tarvitsemme ammattiin opiskeleville entistä enemmän
joustavia opintopolkuja sekä yhä antoisampia työs-
säoppimiskokemuksia. Samalla tutkimus muistuttaa
meitä pitämään kiinni myös perusasioista, kuten ta-
sa-arvoisesta koulutuksesta. Tutkimustulokset kerto-
vat karua kieltä siitä, miten kaikki opiskelijat eivät saa
laadukasta opetusta ja ohjausta.
Löytääksemme ratkaisuja suomalaisen yh-
teiskunnan tulevaisuuden suurimpiin haasteisiin ku-
ten huoltosuhteen jyrkkään kääntymiseen, talouden
nopeisiin suhdannevaihteluihin sekä yhä suurempaan
kansainväliseen kilpailuun meidän tulee kehittää suo-
malaista ammattiosaamista yhä paremmaksi. Tämä
tutkimus antaa siihen alustavia työkaluja sekä uusia
jatkotutkimusmahdollisuuksia.
Toivotan lukijalle antoisia hetkiä tutkimuk-
sen parissa ja ennen kaikkea uusia rohkeita oivalluksia.
Aleksej Fedotov
puheenjohtaja
Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry
Arvoisa lukija,
9. 9
SISÄLLYSLUETTELO
TIIVISTELMÄ 4
SAMMANDRAG 4
ABSTRACT 5
LUKIJALLE 6
OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN ESIPUHE 7
SUOMEN AMMATTIIN OPISKELEVIEN LIITTO – SAKKI RY:N ESIPUHE 8
1. JOHDANTO 10
2. TILASTOT JA AIEMPI TUTKIMUS 10
TYÖLLISYYSTILANNE VALMISTUMISVUODEN LOPUSSA 12
TYÖLLISYYS VUONNA 2012 JA TAANTUMAN VAIKUTUS 14
SUKUPUOLI JA PÄÄASIALLINEN TOIMINTA 14
ALUEELLISET EROT TYÖLLISTYMISESSÄ 18
AMMATILLISEN PERUSTUTKINNON SUORITTANEIDEN JATKO-OPINNOT 18
3. TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 21
TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA TUTKIMUSKYSYMYKSET 21
TIEDONKERUU JA OTANTA-ASETELMA 21
AINEISTON KUVAUS 23
4. TYÖLLISTYMISEN LAATU 25
VALMISTUMISEN JÄLKEINEN TOIMINTA 26
TYÖSUHTEET JA NIIDEN KESTO 30
TYÖN JA KOULUTUKSEN VASTAAVUUS 34
TYÖN KUORMITTAVUUS JA TYYTYVÄISYYS TYÖHÖN 41
YHTEENVETO 47
5. TYÖNSAANTI JA TYÖTTÖMYYS 47
TYÖMARKKINOILLA MENESTYMINEN 47
TYÖNSAANNIN VAIKEUDET 50
TYÖTTÖMYYDEN KOKEMUS 52
YHTEENVETO 53
6. KOKEMUKSET AMMATILLISESTA KOULUTUKSESTA 54
TYYTYVÄISYYS KOULUTUKSEEN 54
KOULUTUKSEN ANTAMAT TAIDOT 56
TYÖSSÄOPPIMISJAKSOJEN MERKITYS TYÖLLISTYMISESSÄ 60
JATKO-OPINNOT 62
TYÖELÄMÄN PELISÄÄNNÖT JA TYÖTURVALLISUUS 63
YHTEENVETO 66
7. VALMISTUNEIDEN TULEVAISUUSNÄKYMÄT JA TYÖELÄMÄASENTEET 67
TULEVAISUUSUSKO JA TOIMINTAVALMIUDET 68
TYÖSSÄ TÄRKEINÄ PIDETYT OMINAISUUDET JA TYÖELÄMÄASENTEET 71
YHTEENVETO 72
8. SEITSEMÄN NÄKÖKULMAA AMMATTIIN VALMISTUNEISIIN 74
KIRJALLISUUS 75
LIITE 1: VASTAUSKADON MALLINNUS JA PAINOKERTOIMIEN LASKEMINEN 78
LIITE 2: KORRELAATIOMATRIISI TYÖSSÄ TÄRKEIMPÄNÄ PIDETYISTÄ ASIOISTA 80
LIITE 3: TYÖMARKKINA-ASEMAA SELITTÄVÄT TEKIJÄT 81
LIITE 4: KYSELYLOMAKE 83
10. 10
1. JOHDANTO
Ammatillisen koulutuksen vetovoima on ollut voi-
makkaassa kasvussa koko 2000-luvun ajan. Myös
mielikuvat ammatillisesta koulutuksesta ovat aiempaa
myönteisempiä. (OKM 2010a; OKM 2010b.) Suoma-
laiset keskimäärin uskovatkin ammatillisen koulutuk-
sen kysynnän olevan suurempaa kuin korkeakoulutuk-
sen, mutta nuorten usko kysyntään on pienempää kuin
muulla väestöllä (Muistio... 2009, 11).
Nuoret kuitenkin uskovat koulutuksen tärke-
yteen työllistymisen kannalta. Valtaosa nuorista katsoo
koulutuksen parantavan olennaisesti työnsaantimah-
dollisuuksia (Myllyniemi 2009, 106–108). Laman alla
vuonna 2007 vahvinta usko koulutuksen vaikutukseen
oli ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien nuorten
kohdalla. (Muistio... 2009, 15; Myllyniemi 2009; Myl-
lyniemi 2007.) Toisaalta on todettu, että ammatillinen
koulutuskaan ei suojaa työttömyydeltä, sillä keskias-
teen ammatillisen tutkinnon suorittaneilla on lähes
kolminkertainen työttömyysriski verrattuna vähintään
ylioppilastutkinnon suorittaneisiin (Sipilä ym. 2011, 127).
Nuorten työmarkkinat ovat hyvin herkkiä
suhdanteille. Talouden suhdannevaihtelut heijastu-
vat erityisesti vastavalmistuneiden työllisyyteen. Am-
matillisesta peruskoulutuksesta valmistuneiden hyvä
työllisyyskehitys kääntyi laskuun taantumavuoden
2009 aikana. Tuolloin työttömien osuus vastavalmis-
tuneista oli 24 prosenttia, kun se edellisenä vuonna
oli ollut 16 prosenttia. Muutokset ovat siis nopeita.
Työllisyystilanne kuitenkin vaihtelee nopeasti myös
toiseen suuntaan, sillä vain vuotta myöhemmin amma-
tillisesta peruskoulutuksesta valmistuneiden työllisyys
kääntyi jälleen selvään nousuun. (Nieminen 2012.)
Nuoret reagoivatkin talouden taantumaan etsimällä
työlle vaihtoehtoisia toimintoja, esimerkiksi siirtymällä
opiskelemaan tai suorittamaan asevelvollisuutta. Näin
ollen laman jälkeinen noususuhdanne näkyy nuorilla
suurempina työllisyyden kasvulukuina kuin aikuisilla.
(Hämäläinen 2002.)
Työttömyydessä ja työllisyydessä ei kuiten-
kaan ole kyse pelkästään määrällisistä ilmiöistä. Työt-
tömyys voi olla luonteeltaan lyhyt- tai pitkäaikaista,
kertaluonteista tai toistuvaa. Työllisyyttä puolestaan
voidaan tarkastella työmarkkinoille osallistuvien mää-
rällisinä osuuksina, mutta myös sen suhteen, millaisis-
sa työsuhteissa valmistuneet työskentelevät. Tällöin
esitetään työllistymisen laatuun liittyviä kysymyksiä:
Ovatko työsuhteet laadultaan määräaikaisia vai va-
kituisia? Vastaavatko ne työnkuvaltaan koulutusta ja
onko niissä mahdollista hyödyntää koulutuksessa opit-
tuja valmiuksia?
Käsitteenä laadullinen työllistyminen sijoit-
tuu koulutuksen ja työelämän rajapinnalle. Laadukas
työllistyminen on yhteydessä koulutuksen laatuun:
mitä paremmat valmiudet koulutus tarjoaa, sitä toden-
näköisemmin koulutuksesta valmistunut sijoittuu työ-
markkinoille. Työllistyminen on puolestaan laadultaan
sitä parempaa, mitä paremmin se vastaa koulutusta.
Koulutuksen ja työn suhde sisältyy siis erottamatto-
mana laadullisen työllistymisen käsitteeseen.
Laadullista työllistymistä koskeva sijoittu-
mistutkimus on ollut 2000-luvun aikana vähäistä.
Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden ura-
seurantaa on tehty osana Aarresaari-verkostoa (esim.
Puhakka & Tuominen 2011), mutta ammatillisesta pe-
ruskoulutuksesta valmistuneiden uraseuranta ja eten-
kin laadullista työllistymistä käsittelevä tutkimus on
ollut uinuvaa.
Tämän kyselytutkimuksen tavoitteena on
tarkastella, miten ammatillisen perustutkinnon vuon-
na 2008 suorittaneet ovat sijoittuneet työmarkkinoille.
Tarkastelun kohteena ovat työllistymisen määrällisten
indikaattorien ohella ennen kaikkea työllistymisen laa-
tu. Tutkimuksessa selvitetään valmistuneiden työsuh-
teita välittömästi valmistumisen jälkeen sekä kysely-
hetkellä neljä vuotta myöhemmin. Näkökulmina ovat
erityisesti työsuhteiden luonteet sekä työn ja koulutuk-
sen vastaavuus. Omana lukunaan käsitellään työnsaan-
nin vaikeuksia. Tutkimuksessa selvitetään myös val-
mistuneiden kokemuksia koulutuksestaan. Tarkastelu
kohdistuu erityisesti koulutuksen antamiin valmiuksiin
ja tutkintoon sisältyviin työssäoppimisjaksoihin. Li-
säksi selvitetään jatkoopintoja ja niiden taustalla olevia
syitä.
2. TILASTOT JA
AIEMPI TUTKIMUS
Nuorten työllistyminen on kirvoittanut viime vuo-
sina laajaa julkista ja tutkimuksellista keskustelua.
2000-luvun taantumassa työttömien määrän kasvu on
1990-luvun lamaa selvemmin kohdistunut nuoriin ikä-
luokkiin (Myrskylä 2010). Edes koulutus ei takaa suo-
jaa suhdannevaihteluilta, sillä vuodesta 2008 vuoteen
2009 vastavalmistuneiden työllisyys heikkeni tohto-
rintutkintoa lukuun ottamatta kaikilla koulutusasteilla
(Tilastokeskus 2011). Nuoret kokevat yleisesti aikuis-
väestöä enemmän työttömyyttä, vaikka pitkäaikais-
työttömyys näyttää keskittyvän erityisesti vanhempiin
ikäryhmiin (Järvinen & Vanttaja 2005). Työttömyyttä
kokeneiden osuus ikäryhmästä on korkeimmillaan toi-
11. 11
sen asteen koulutuksen päättyessä, 20 ikävuoden tie-
nolla, jolloin lukiolaiset etsivät jatkokoulutuspaikkaa ja
ammatillisen tutkinnon suorittaneet työtä. 30–40-vuo-
tiailla työttömyyttä kokeneiden osuus on enää noin
puolet 19–21-vuotiaiden työttömyysosuuksista. (Hä-
mäläinen & Hämäläinen 2005.)
Keskustelu nuorisotyöttömyydestä ei ole
elvyttänyt 2000-luvulla uinunutta koulutuksen ja työ-
markkinasijoittumisen tutkimusta. Sipilä ym. (2011)
toteavat, että aihepiiriä käsittelevä tutkimus keskittyy
Suomessa erityisesti 1990-lukuun, jolloin laman nos-
tattama nuorisotyöttömyys ja samanaikaisesti lisään-
tynyt koulutus herätti kiinnostusta nuorten muuttu-
nutta tilannetta kohtaan. Koulutuksella on kuitenkin
merkitystä, sillä jopa erilaiset lapsuus ja nuoruusajan
taustatekijät huomioiden pelkän peruskoulututkinnon
suorittaneilla miehillä on edelleen yli viisinkertainen
työttömyysriski vähintään ylioppilastutkinnon suorit-
taneisiin nähden. Toisen asteen ammatillisen tutkin-
non suorittaneilla vastaava riski on noin kolminkertai-
nen (Sipilä ym. 2011). Kaksituhattaluvun ensimmäisen
vuosikymmenen lopun taantuman myötä kiinnostuk-
sen koulutuksen vaikuttavuutta ja valmistuneiden si-
joittumista kohtaan luulisi vähitellen heräävän kaikilla
koulutuksen sektoreilla.
Akateemisten ura- ja rekrytointipalvelujen
Aarresaari-verkosto on tehnyt 2000-luvulla arvokasta
työtä selvittäessään maistereiden sijoittumista työelä-
mään (esim. Puhakka ym. 2011; Tuominen ym. 2011;
Sainio 2008; Korhonen & Sainio 2006). Useiden mo-
nialayliopistojen kanssa yhteistyönä toteutetut uraseu-
rannat ovat olleet ensisijainen malli ja esikuva myös
ammatillisen perustutkinnon suorittaneita käsitteleväl-
le Rahkeet duuniin -tutkimukselle, vaikka yhtä tarkko-
jen oppilaitoskohtaisten raporttien tuottaminen ei ole-
kaan aineiston pohjalta mahdollista. Projektin tavoitteita
ja periaatteita pidämme silti hyvin kannatettavina:
”Uraseurannan lähtökohtana on tarve tuot-
taa kattavaa tietoa erityisesti työllistymisen laatuun liit-
tyvistä tekijöistä, joiden seuranta on aiemmin jäänyt
puutteelliseksi ja hajanaiseksi. Päämääränä on kehittää
valtakunnallinen uraseurantamalli, jota kaikki yliopis-
tot ja korkeakoulut voivat hyödyntää. (Korhonen &
Sainio 2006.)
Aarresaaren julkaisuihin verrattuna käsillä
oleva tutkimus voi antaa vain esikatsauksen sijoittu-
misesta ammatillisella toisella asteella. Vastaavanlaisen
säännöllisen seurantajärjestelmän rakentaminen laajal-
le ammattioppilaitosten verkostolle olisi työläs, muttei
suinkaan aivan toteuttamiskelvoton projekti. Hanke
lähtisi luontevimmin liikkeelle monialaisista suurten
opiskelijamäärien oppilaitoksista.
SAKKI ry on tehnyt jäsenilleen sijoittumis-
selvityksiä vuosina 1998–2001. Selvityksissä on keski-
tytty tarkastelemaan vastavalmistuneiden kokemuksia
työn ja koulutuksen vastaavuudesta, työsuhteen luon-
teensa, koulutuksen antamista edellytyksistä työhön
sekä työhön liittyviä asenteita. Vuoden 2001 selvityk-
sen mukaan enin osa vastavalmistuneista, noin kaksi
viidennestä, oli saanut koulutustaan vastaavaa työtä
joko kesäksi tai tätä pidemmäksi ajaksi. Koulutusta
vastaamatonta työtä oli saanut suunnilleen viidennes.
Noin neljännes oli jäänyt työttömäksi. Loput vastan-
neista olivat esimerkiksi aikeissa jatkaa vielä opiskelua.
Vakituiset kokopäiväiset työsuhteet olivat melko har-
vinaisia: tällaisessa työsuhteessa oli ainoastaan neljän-
nes kyselyyn vastanneista. (Nurmela 2001.)
Koulutuksen antamia edellytyksiä työelä-
mään siirtymiselle piti SAKKI ry:n selvityksessä erit-
täin tai melko hyvinä yhteensä 65 prosenttia ammatil-
lisen perustutkinnon suorittaneista. Osuus oli selvästi
heikompi kuin kyselyyn vastanneilla opistotason tai
ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneilla, joista
jälkimmäisistä koulutuksen antamia edellytyksiä piti
erittäin tai melko hyvänä peräti 97 prosenttia. Amma-
tillisen perustutkinnon suorittaneissa oli myös eniten
omaan koulutukseensa työnsaannin ja tulevaisuuden
kannalta tyytymättömiä eli suunnilleen kaksi viidestä.
Esimerkiksi ammattikorkeakoulututkinnon suorit-
taneilla vastaava osuus oli ainoastaan 15 prosenttia.
(Nurmela 2001.)
Opintojen aikaiset työssäoppimispaikat ovat
varsin tärkeässä asemassa ammatilliselta toiselta asteel-
ta työllistymisessä. Esimerkiksi Länsi-Suomen läänin-
hallituksen teettämän kyselyn perusteella kolmannek-
selle valmistumassa olevista ammatillisen koulutuksen
opiskelijoista oli tiedossa oman alan työpaikka entisen
harjoittelupaikan kautta, kun muuta kautta oman alan
työtä oli löytänyt harvempi, hieman reilu neljännes.
(Hakala 2008, 9.) Luultavasti laajin ammatillisen kou-
lutuksen työssäoppimisjaksoja ja työelämäyhteistyö-
tä käsittelevä tutkimus on ollut Taitava Keski-Suomi
-hanke, josta ilmenee, että työelämässä opiskelijoiden
työssäoppiminen koetaan pääosin hyödyllisenä, vaik-
ka opiskelijoiden ohjaamisesta aiheutuu työpaikoille
myös lisätyötä. Oppimisen näkökulmasta työssäoppi-
misjaksot ovat erittäin tuloksellisia, vaikka tuloksissa
onkin havaittavissa joitain alakohtaisia eroja ja puuttei-
ta mahdollisuudessa oppia esimerkiksi vieraan kielen
taitoa, tietotekniikan käyttämistä tai ammattiyhdistys-
toimintaa. (Tynjälä ym. 2005.)
Koska työssäoppisjaksojen merkitystä on
2000-luvulla käsitelty varsin monissa tutkimuksissa
(myös esim. Virtanen ym. 2005; Peltomäki & Silven-
12. 12
noinen 2003; Väisänen 2003), tämä tutkimus keskittyy enemmän muihin
teemoihin, työssäoppimista kokonaan unohtamatta. Muilta osin ammatil-
lisen perustutkinnon jälkeistä työllistymistä onkin tutkittu viime vuosina
erittäin harvakseltaan. Vähäisen tutkimustiedon taustalla lienee eritoten
ammatillisen koulutuksen luonne, jonka saatetaan ajatella olevan riittävä
indikaattori myös työllistymisen laadusta. Näin tehty rajaus on kuitenkin
riittämätön, sillä nuorten ja eritoten vastikään valmistuneiden työllisty-
misen tiedetään olevan hyvin herkkää suhdannevaihteluille (Bell & Blan-
chflower 2011; Hämäläinen 2002) ja työmarkkinoiden muutosten nopeita
ja jossain määrin ennakoimattomia. Siinä missä korkeakoulutettujen työl-
listymisen yhteydessä puhutaan esimerkiksi oman alan uusien työmarkki-
noiden syntymisestä, millä tarkoitetaan eri alojen rajapinnoille kehittyviä
uusia tehtäväkenttiä (Elias 1999), voidaan pohtia, päteekö tämä myös toi-
selta asteelta valmistuneisiin. Kokonaan oma lukunsa ovat ne, jotka syystä
tai toisesta työllistyvät koulutustaan vastaamattomiin tehtäviin tai pahim-
massa tapauksessa eivät työllisty lainkaan.
Yksi paljon käytetyistä työllistymisen laadun mittareista on Elia-
sin (1999) malli. Siinä tutkinnon suorittaneen arvio työn ja koulutusalan
sekä tason vastaavuudesta suhteutetaan keskenään. Tällä tavoin työpaikat
on luokiteltu neljään ryhmään: oman alan ammatit, muut ammatit, oman
alan uudet työmarkkinat sekä koulutusta vastaamattomat työt. Tätä kehik-
koa on käytetty muun muassa korkeakoulutettujen työllistymistä selvit-
tävässä Aarresaari-verkoston Viisi vuotta valmistumisesta -tutkimuksissa
(Puhakka & Tuominen 2011).
Yksinkertaisimmillaan työllistymisen tarkoituksenmukaisuus
tarkoittaa henkilön kykyä hyödyntää hankkimaansa koulutusta työssään,
mutta tarkoituksenmukaisuus voi yksilön, koulutuksen järjestäjän ja työ-
elämän näkökulmasta merkitä eri hetkinä eri asioita, mikä tekee työllisty-
misen laadun mittaamisesta haastavaa mutta samalla myös kiinnostavaa.
Mitä on koulutusta vastaavan työn tekeminen ammatilliselta toiselta as-
teelta valmistuneelle? Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että opiskelija on
valmistumisensa jälkeen löytänyt joko koulutustaan vastaavaa tai muuta
työtä, ja mitkä taas siihen, että työtä ei ole löytynyt? Milloin ammatillisen
perustutkinnon suorittanut on tyytyväinen työhönsä? Näihin kysymyksiin
pyrimme tällä tutkimuksella vastaamaan.
Työllisyystilanne valmistumisvuoden lopussa
Taulukko 2.1 näyttää alakohtaisesti samana vuonna valmistu-
neiden prosentuaalisen jakauman pääasiallisen toiminnan mukaan. Pää-
asiallisen toiminnan käsite kuvaa henkilön taloudellisen toiminnan laatua.
Väestö jaetaan pääasiallisen toiminnan perusteella työvoimaan kuuluviin
ja työvoiman ulkopuolella oleviin, ja nämä ryhmät voidaan edelleen ja-
kaa alaryhmiin. Luokitus perustuu tietoihin henkilön toiminnasta vuoden
viimeisellä viikolla. (Tilastokeskus 2011.) Tilastoissa ovat mukana 31.7.
mennessä valmistuneet henkilöt, joten lukujen perusteella voidaan tarkas-
tella, kuinka suuri osuus opiskelijoista on saanut töitä heti valmistumisen
jälkeen tai viimeistään valmistumisvuoden loppuun mennessä.
Vuosina 2005–2009 keskimäärin noin puolet ammatillisen pe-
rustutkinnon suorittaneista on ollut työllisiä valmistumisvuotensa lo-
pussa. Poikkeuksena on vuosi 2009, jolloin työllisten osuus oli vain 41,6
prosenttia. Notkahdusta selittää luultavasti ennen kaikkea syksyllä 2008
Taulukko 2.1. Vuosina
2005–2009 ammatillisen
perustutkinnon suorittanei-
den pääasiallinen toiminta
valmistumisvuoden lopus-
sa, %.
14. 14
alkanut talouden taantuma, joka heikensi vastavalmistuneiden työllisyyt-
tä vuonna 2009 kaikilla koulutusasteilla (Tilastokeskus 2011). Muutokset
työllisten osuudessa ovat käänteisesti verrannollisia työttömyysprosent-
tien kanssa. Vuonna 2009 työttömiä samana vuonna valmistuneista oli
23,5 prosenttia, kun työllisyyden huippuvuonna 2007 vastaava osuus oli
12,9 prosenttia. Merkille pantavaa samana vuonna valmistuneita kuvaa-
vissa luvuissa on myös muun pääasiallisen toiminnan huomattava osuus,
joka selittynee valtaosin sillä, että suuri osa miehistä suorittaa varusmies
tai siviilipalveluksen heti valmistumisensa jälkeen. Tutkinnon suorittamis-
vuoden lopussa jatkoopintoihin on ehtinyt tavallisesti siirtyä hieman alle
15 prosenttia, joista noin puolet tekee töitä opintojensa ohella.
Alakohtaisissa tarkasteluissa havaitaan, että valmistumisen jäl-
keisissä työllisyysprosenteissa on jopa useiden kymmenien prosenttiyk-
sikköjen eroja eri koulutusalojen välillä. Korkein yli 90 prosentin työlli-
syys on ”muu koulutus” -ryhmässä, joka koostuu palo pelastus poliisi ja
vankeinhoitoaloilta valmistuneista. Toisaalta tämä joukko on myös tar-
kastelun pienilukuisin (N=311–398). Toiseksi paras työllistäjä vaikuttaa
olevan sosiaali terveys ja liikuntaala, jossa työttömyys on pysytellyt ta-
saisesti kymmenen prosentin tuntumassa ja vastavalmistuneista noin 70
prosenttia on saanut töitä vuoden loppuun mennessä. Heikoiten on sen
sijaan työllistytty tietojenkäsittelyn sisältävältä luonnontieteiden alalta,
jossa työllisiä on jokaisena tarkasteluvuotena selvästi alle 40 prosenttia
tutkinnon suorittaneista. Jatko-opiskelun yleisyydessä kulttuuriala erottuu
muista, sillä sieltä valmistuneista keskimäärin vähän alle neljäsosa päätyy
saman tien jatkamaan opintojaan.
Työllisten osuuksia katsottaessa on muistettava, että tilastot eivät
anna edellä kuvattua tarkempaa tietoa työsuhteen laadusta. Koska lukui-
hin on laskettu kaikki vuoden viimeisellä viikolla voimassa olleet alle kuu-
kauden mittaiset työsuhteet, kysymys työllistymisen laadusta – onko työ-
suhde koko vai osaaikainen ja vakituinen vai määräaikainen – jää pelkkien
tilastojen valossa vaille vastausta. Luvut eivät myöskään kerro, vastaako
nykyinen työ koulutusalaa tai pystyykö siinä hyödyntämään koulutuksessa
opittuja taitoja.
Työllisyys kolmen vuoden kuluttua valmistumisesta ja taantuman
vaikutus
Taulukossa 2.2 pääasiallista toimintaa on tarkasteltu kolmen vuoden ku-
luttua valmistumisesta, joten se mahdollistaa tilanteen vertailun taulukos-
sa 1 esitettyihin vastavalmistuneisiin. Yleisinä havaintoina voidaan tehdä,
että työttömien osuus on pysynyt melko tasaisesti alle kymmenessä pro-
sentissa ja opiskelijoita on suunnilleen joka neljäs kolme vuotta aiemmin
perustutkinnon suorittaneista. Alakohtaiset erot olivat vastavalmistunei-
den työllistymisessä huomattavia, mutta ajan kuluessa tilanne näyttää
tasoittuvan, eikä erityisen korkean työttömyyden aloja pysty enää tässä
vaiheessa nimeämään. Suurimmat keskimääräiset työttömien osuudet löy-
tyvät kulttuurialalta sekä luonnonvara- ja ympäristöalalta, joilla työttömiä
on tavallisesti hieman yli kymmenen prosenttia kolme vuotta sitten tut-
kintonsa suorittaneista. Suurten koulutusmäärien aloista sosiaali- terveys
ja liikunta-ala sen sijaan erottuu myönteisesti, sillä vuonna 2005 havaittu 7
prosentin työllisyys oli vuoteen 2008 mennessä laskenut niinkin matalaksi
kuin 3,8 prosenttiin.
Taulukko 2.2. Vuosina
2005–2009 ammatillisen
perustutkinnon suorittanei-
den pääasiallinen toiminta
kolmen vuoden kuluttua
valmistumisesta, %.
16. 16
Syksyllä 2008 alkanut talouden taantuma nä-
kyy myös kolme vuotta aiemmin valmistuneiden tilas-
toissa, mutta heijastukset työllisyyteen eivät ole olleet
yhtä voimakkaita kuin vastavalmistuneilla. Taantuman
huippuvuonna 2009 työttömiä oli vuoden 2006 aikana
valmistuneista 13,4 prosenttia, kun vertailun vuoksi
vuonna 2005 tutkintonsa suorittaneista oli vuoden
2007 lopussa työttöminä vain 7,6 prosenttia. Taan-
tumavuosia kuvaavat luvut tarjoavatkin hyvää vertai-
luaineistoa eri koulutusalojen suhdanneherkkyydes-
tä. Pitkän aikavälin erot työttömien osuuksissa ovat
alakohtaisesti varsin pieniä, mutta tärkein erontekijä
näyttää paikantuvan siihen, kuinka paljon työttömien
osuus heittelehtii taloudellisten suhdanteiden mukaan.
Kolme vuotta aiemmin valmistuneita koskevassa ver-
tailussa suhdanneherkimpänä alana näyttäytyy teknii-
kan ja liikenteen ala, jossa vuoden 2007 kahdeksan
prosentin työttömien osuus nousi seuraavana vuonna
11,4 prosenttiin ja vuoden 2009 lopussa jo 18,9 pro-
senttiin. Hieman vastaavanlaista kehitystä on havait-
tavissa tietojenkäsittelyssä, jossa yhdeksän prosentin
työttömien osuus vuonna 2008 nousi yli viidellä pro-
senttiyksiköllä seuraavan vuoden loppuun mennessä.
Muillakin aloilla kolme vuotta aiemmin valmistunei-
den työttömyys kasvoi vuonna 2009, mutta erot edelli-
siin vuosiin eivät ole yhtä suuria.
Edellä mainitut luvut ovat yhteneviä Myrs-
kylän (2010) tutkimuksessa esitettyjen koko maata
koskevien alakohtaisten työttömyysriskien kanssa.
Työttömyysriski kertoo, kuinka suuri osuus toimialan
työntekijöistä joutui työttömäksi seuraavan vuoden
aikana. Suurin työttömyysriski oli vuonna 2009 raken-
tamisessa (12,1 %), teollisuudessa (10,4 %) ja kaivos-
toiminnassa (9,1 %). Alat ovat vahvasti miesvaltaisia,
mutta miesten työttömyysriski on muutenkin huomat-
tavasti suurempi lähes kaikilla aloilla. Suuntaus on ha-
vaittavissa myös alojen sisällä: vahvasti miesvaltaisella
teollisuuden ja rakentamisen alalla miesten riski joutua
työttömäksi on 23 prosenttiyksikköä suurempi kuin
saman alan naisilla. (Myrskylä 2010.)
Sukupuoli ja pääasiallinen toiminta
Taulukko 2.3 kuvaa vuonna 2008 valmistuneiden pää-
asiallista toimintaa vuoden 2010 lopussa sukupuolit-
tain. Kahden vuoden kuluttua valmistumisesta vertailu
muuttuu mielekkäämmäksi, sillä aivan vastavalmistu-
neilla lukuja hämärtää asevelvollisuuttaan suorittavien
miesten suuri osuus. Kahden vuoden kuluttua miehis-
täkin enää alle prosentti on varusmies- tai siviilipalve-
lua suorittavia, mikä tasoittaa sukupuolten välisiä eroja
pääasiallisessa toiminnassa. Naisten suurempi osuus
muu/tuntematon-luokassa selittynee pääasiassa van-
hempain ja hoitovapailla.
Taulukosta voidaan havaita, että miehillä
sekä työllisten että työttömien osuudet ovat keskimää-
rin suurempia mutta naisista suurempi osa on pääty-
nyt jatkamaan opintojaan. Työttömyyteen ei yleensä
tietoisesti hakeuduta, joten siinä tavattavat erot ansait-
sevat erityistä huomiota. Vuonna 2008 valmistuneista
miehistä oli vuonna 2010 työttöminä 14,6 prosenttia,
kun naisilla työttömien osuus jäi 8,9 prosenttiin. Sama
suuntaus ilmenee lähes kaikilla aloilla: ainoastaan nais-
valtaisilla humanistisella ja kasvatusalalla sekä sosiaali-,
terveys- ja liikunta-alalla naisten työttömyysprosentit
ovat hieman suurempia kuin miehillä. Jokseenkin yllät-
tävää on, että työttömyyden lisäksi myös miesten työl-
lisyysprosentit ovat luonnontieteiden alaa sekä liiketa-
louden alaa lukuun ottamatta suurempia kuin naisilla.
Kaiken kaikkiaan miehet ovat ylipäätään useammin
työmarkkinoiden käytettävissä.
17. 17
Työlliset Päätoimiset Varusmiehet/ Maasta Muu/
Yhteensä Työlliset Työttömät opiskelijat opiskelijat Siviilipalvelu muuttaneet tuntematon
Tutkinnot yhteensä Yhteensä 100 54,6 11,9 14,1 12,4 0,5 0,6 5,9
Miehiä 100 56,4 14,6 11,6 12,0 0,9 0,5 4,1
Naisia 100 52,5 8,9 16,9 12,9 0,1 0,8 7,9
Humanistinen ja kasvatusala Yhteensä 100 55,0 11,1 18,1 11,1 0,0 0,8 4,1
Miehiä 100 66,7 9,9 13,5 8,5 0,0 0,0 1,4
Naisia 100 51,5 11,4 19,4 11,8 0,0 1,1 4,9
Kulttuuriala Yhteensä 100 37,7 12,4 19,2 20,0 0,6 1,3 8,8
Miehiä 100 42,1 15,3 17,3 15,7 1,4 1,2 6,9
Naisia 100 35,4 11,0 20,1 22,3 0,2 1,3 9,7
Yht.tiet., liiketal., hall.ala Yhteensä 100 52,9 9,2 18,7 12,3 0,3 1,0 5,7
Miehiä 100 51,3 10,6 18,0 13,4 0,9 0,9 4,9
Naisia 100 53,7 8,5 19,1 11,7 0,1 1,0 6,1
Luonnontieteiden ala Yhteensä 100 38,7 14,8 16,7 22,4 0,9 0,5 6,0
Miehiä 100 38,0 15,3 15,6 23,8 1,0 0,4 5,8
Naisia 100 42,5 11,9 22,8 14,5 0,0 1,0 7,3
Tekniikan ja liikenteen ala Yhteensä 100 55,3 15,7 11,0 12,5 0,8 0,4 4,3
Miehiä 100 57,3 16,2 10,2 11,7 0,9 0,4 3,4
Naisia 100 44,6 13,2 15,7 16,8 0,3 0,7 8,9
Luonnonvara- ja ympäristöala Yhteensä 100 52,5 11,3 13,9 13,4 0,3 1,1 7,5
Miehiä 100 60,9 12,2 11,3 8,1 0,6 1,1 5,9
Naisia 100 44,5 10,5 16,3 18,4 0,1 1,2 9,1
Sos., terveys- ja liikunta-ala Yhteensä 100 65,6 4,3 15,2 8,9 0,1 0,5 5,5
Miehiä 100 68,0 3,9 18,6 7,2 0,5 0,8 1,0
Naisia 100 65,4 4,4 14,9 9,0 0,1 0,4 5,8
Matk., ravitsemis- ja tal.ala Yhteensä 100 50,0 11,7 15,5 11,1 0,3 0,9 10,5
Miehiä 100 54,4 14,2 10,6 10,1 1,2 0,8 8,6
Naisia 100 48,7 10,9 17,1 11,3 0,0 0,9 11,1
Muu koulutus Yhteensä 100 90,1 2,0 7,4 0,4 0,1 0,0 0,0
Miehiä 100 90,8 1,8 6,7 0,5 0,2 0,0 0,0
Naisia 100 86,9 2,9 10,2 0,0 0,0 0,0 0,0
*Tietojenkäsittely Lähde: Tilastokeskus, Sijoittumispalvelu
**Palo- ja pelastusala, poliisiala ja vankeinhoito
Taulukko 2.3. Vuonna 2008
valmistuneiden pääasialli-
nen toiminta vuoden 2010
lopussa sukupuolittain, %.
18. 18
Koska varusmies tai siviilipalvelusta suorittaa tässä
vaiheessa enää vain viisi promillea miehistä, merkittä-
vimmäksi sukupuolten välisen eron tekijäksi paikan-
tuu jatkokoulutukseen hakeutuminen. Kaksi vuotta
tutkinnon suorittamisen jälkeen miehistä oli joko
työllisiä tai päätoimisia opiskelijoita 23,6 prosenttia
siinä missä naisista opiskelemaan oli päätynyt 29,8
prosenttia. Alakohtaisesti ero saattaa olla vieläkin huo-
mattavampi, sillä esimerkiksi matkailu-, ravitsemis- ja
talousalalla opiskelijanaisten osuus on noin kahdeksan
prosenttiyksikköä suurempi kuin miehillä. Opiskelun
yleisyys ei myöskään selity alan sukupuolirakenteella,
sillä jopa selvästi miesvaltaisella tekniikan ja liikenteen
alalla naisista opiskelee miltei kolmasosa ja miehistä
ainoastaan 21,9 prosenttia.
Yksi potentiaalinen tulkinta havaituille suku-
puolten välisille eroille on, että toisen asteen amma-
tillisen perustutkinnon suorittaneet naiset hakeutuvat
miehiä herkemmin uuteen koulutukseen, jos koulutus-
ta vastaavaa työtä ei ole sillä hetkellä tarjolla. Näin suu-
rempi miespuolisten työttömien työnhakijoiden mää-
rä johtaisi vääjäämättä miehillä hieman korkeampiin
työllisyysprosentteihin. Varauksena todettakoon, että
naisten jatkokoulutukseen hakeutuminen on yleisem-
pää myös vastavalmistuneiden joukossa. Naiset saat-
tavat siten olla yleisesti ottaen kiinnostuneempia jat-
kamaan opintoja ammatillisen perustutkinnon jälkeen.
Osittain naisten pienemmät osuudet työllisyydessä ja
työttömyydessä selittyvät hoitovapailla, mutta suku-
puolten erot kouluttautumisessa osoittautuvat vielä
tätäkin merkittävämmiksi. Vastaamatta jää kysymys,
onko koulutukseen hakeutuminen ollut suunniteltua
ja tietoista vai heikon työllisyystilanteen sanelemaa.
Alueelliset erot työllistymisessä
Taulukossa 2.4 on tarkasteltu vuosina 2008 ja 2009
ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden pääasial-
lista toimintaa valmistumisvuoden lopussa maakunnit-
tain. Tilastot on otettu kahdelta peräkkäiseltä vuodel-
ta, sillä on mahdollista, että taantuma on vaikuttanut
erilaisella voimakkuudella eri alueiden työllisyyteen.
Näin lyhyen ajan kuluttua valmistumisesta vain harva
on ehtinyt muuttaa toiseen maakuntaan, joten luvut
kertonevat varsin tarkasti työpaikkojen saatavuudesta
eri alueilla. Tilastoissa työttömien osuus vaihteli Man-
ner-Suomessa vuonna 2008 Uudenmaan 7,5 prosen-
tista Pohjois-Karjalan 25,6 prosenttiin ja vuonna 2009
Itä-Uudenmaan 15 prosentista Lapin 31,7 prosenttiin.
Lapin lisäksi työttömyys nousi yli 30 prosenttiin Poh-
jois- ja Etelä-Karjalassa.
Matalan ja korkean työttömyyden alueet ovat
pääosin samoja kumpanakin tarkasteluvuonna, mutta
työttömien osuus on kasvanut suhteellisesti vähem-
män niissä kunnissa, joissa työttömyys oli korkeaa jo
vuonna 2008. Esimerkiksi Uudellamaalla työttömyys
kasvoi tarkastelujaksolla 122,5 prosenttia, vaikka sa-
maan aikaan suurimman työttömyyden alueella Poh-
jois-Karjalassa muutosta oli vain 21,1 prosenttia. Koko
maan vertailussa vastavalmistuneet ovat työllistyneet
parhaiten eteläisessä Suomessa ja sen jälkeen Länsi- ja
Keski-Suomessa. Työttömien osuudet kasvavat men-
täessä kohti itää ja pohjoista. Alueellisista eroista huo-
limatta vuosi 2009 näkyy kaikkialla Suomessa selvästi
heikoimpana työllistymisvuotena.
Tilastojen perusteella vaikuttaa siltä, ettei
työpaikan saanti heti valmistumisen jälkeen ole pe-
rustutkinnon suorittaneilla lainkaan varmaa. Loppu-
vuoden pääasiallisen toiminnan kannalta asuinpaikka
vaikuttaakin hyvin ratkaisevalta tekijältä. Tärkeimmät
alueelliset erot näkyvät juuri työttömien osuudessa,
mutta myös opiskelun yleisyys vaihtelee maakunnit-
tain. Esimerkiksi Pohjanmaalla valmistuneista työllisiä
opiskelijoita oli molempien tarkasteluvuosien lopussa
yli kymmenen prosenttia valmistuneista. Kun tähän
vielä lisätään päätoimiset opiskelijat, nousee Pohjan-
maan opintojaan jatkavien osuus koko maan suurim-
maksi. Aluekohtaiset erot jatkoopiskelun yleisyydessä
selittynevät suurelta osin alueellisella koulutustarjon-
nalla sekä eri alojen jatkokoulutustarpeella. Kuitenkin
alueesta riippumatta päätoimisesti opintojaan jatkaa
saman tien alle kymmenen prosenttia valmistuneista.
Ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden
jatko-opinnot
Aiemmista taulukoista on havaittu, että ammatillisen
perustutkinnon suorittaneista yllättävän moni jatkaa
opiskelua varsin pian valmistumisensa jälkeen. Tau-
lukko 2.5 esittelee tätä ryhmää tarkemmin vuonna
2008 valmistuneiden osalta. Valmistuneiden tavoite-
tutkintoa kuvaavissa luvuissa ovat mukana ala. Kaikis-
ta opiskelijoista ammattikorkeakoulututkintoa suoritti
noin puolet ja uutta ammatillista tutkintoa hieman yli
kolmasosa. Yliopistoon on jatkanut vain 5,6 prosent-
tia valmistuneista. Tavoitetutkintojen osuudet pysyvät
melko tasaisina kaikilla aloilla, vaikka pieniä taipumuk-
sia onkin havaittavissa. Ammattikorkeakouluun jatka-
minen on erityisen yleistä sosiaali, terveys- ja liikun-
ta-alalla sekä luonnontieteiden alalla, joista edellisessä
sektorin osuudeksi tulee 68,8 prosenttia ja jälkimmäi-
sessä 64,4 prosenttia. Harvimmin ammattikorkea-
koulussa opiskelevat luonnonvara- ja ympäristöalalta
sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousalalta valmistuneet,
20. 20
joilla sen sijaan uuden ammatillisen tutkinnon suorit-
taminen on erityisen yleistä. Yliopisto-opintojen ylei-
syydessä muista erottuu ainoastaan kulttuuriala 8,9
prosentillaan muiden alojen jäädessä viiden prosentin
tuntumaan
Suoritetut Opiskelijat Ylioppilas- Ammatillinen AMK- Yliopisto- Muu/
Koulutusala tutkinnot yhteensä tutkinto tutkinto tutkinto tutkinto tuntematon
Tutkinnot yhteensä 32070 N 6507 120 2371 3223 365 428
% 100 1,8 36,4 49,5 5,6 6,6
Humanistinen ja kasvatusala 625 N 144 3 46 82 6 7
% 100 2,1 31,9 56,9 4,2 4,9
Kulttuuriala 2530 N 844 10 289 420 75 50
% 100 1,2 34,2 49,8 8,9 5,9
Yht.tiet., liiketal., hall.ala 3328 N 834 15 235 496 39 49
% 100 1,8 28,2 59,5 4,7 5,9
Luonnontieteiden ala* 1300 N 371 2 87 239 21 22
% 100 0,5 23,5 64,4 5,7 5,9
Tekniikan ja liikenteen ala 12937 N 2035 25 860 863 93 194
% 100 1,2 42,3 42,4 4,6 9,5
Luonnonvara- ja ympäristöala 1552 N 367 5 202 124 18 18
% 100 1,4 55,0 33,8 4,9 4,9
Sos., terveys- ja liikunta-ala 4859 N 971 33 195 666 48 29
% 100 3,4 20,1 68,6 4,9 3,0
Matk., ravitsemis- ja tal.ala 4191 N 889 25 441 322 44 57
% 100 2,8 49,6 36,2 5,0 6,4
Muu koulutus** 748 N 52 2 16 11 21 2
% 100 3,9 30,8 21,2 40,4 3,9
*Tietojenkäsittely Lähde: Tilastokeskus, Sijoittumispalvelu
**Palo- ja pelastusala, poliisiala ja vankeinhoito
Tavoitetutkinto
Taulukko 2.5. Vuonna
2008 ammatillisen perus-
tutkinnon suorittaneiden
jatko-opinnot seuraavan
vuoden lopussa, %.
21. 21
3. TUTKIMUKSEN
TOTEUTUS
Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset
Edellisessä luvussa tuotiin esille tilastotiedon heik-
koudet tarkasteltaessa valmistuneiden työllistymistä
ja sijoittumista. Tilastot ilmaisevat suuntaa-antavasti
työllisten, työttömien ja päätoimisten opiskelijoiden
suhteelliset osuudet kussakin ryhmässä, mutta ne eivät
kerro esimerkiksi siitä, vastaako työ koulutusta, millai-
nen on työsuhteen kesto ja onko kyse osaaikaisesta vai
kokoaikaisesta työstä. Tämän tutkimuksen keskeisenä
tavoitteena on pureutua tilastotietoa syvemmälle ja
valottaa ammatilliselta toiselta asteelta valmistuneiden
laadullista työllistymistä eli työelämän arkea (1).
Koulutuksesta saatavat taidot ja valmiudet
(2) ovat tärkeä osa valmistumisen jälkeistä työllisty-
mistä ja sijoittumista. Joskus koulutukselle asetetut
yhteiskunnalliset tavoitteet saattavat olla ristiriidassa
työelämän arjen kanssa ja on mahdollista, ettei kou-
lutus anna kaikilla osa-alueilla riittäviä valmiuksia työ-
elämään. Toisaalta viime vuosina on esitetty lukuisia
kannanottoja milloin minkäkin alan liikakoulutuksesta
(esim. Hohtokari ym. 2011; Pukkila & Keränen 2012),
mikä antaa ymmärtää, ettei kaikille valmistuneille
ole aina tarjolla riittävästi töitä, vaikka koulutuksesta
saadut taidot olisivatkin ensiluokkaisia. Tutkimuksen
toisena keskeisenä ulottuvuutena on perehtyä amma-
tillisen koulutuksen nykytilaan Suomessa. Kyselyn vas-
taajakunta – vuonna 2008 valmistuneet – on tässä mie-
lessä ideaalinen, sillä he ovat viettäneet jo muutaman
vuoden työelämässä ja pystyvät siten arvioimaan kou-
lutustaan suhteessa työelämän odotuksiin. Tässä yh-
teydessä erityisen kiinnostavia ovat eri koulutusaloilla
esiintyvät solmukohdat ja kehittämismahdollisuudet
sekä koulutuspoliittisissa tavoitteissa ja työelämän ar-
jessa ilmenevät ristiriidat.
Työelämän arkeen ja koulutuksen anta-
miin valmiuksiin kytkeytyy olennaisella tavalla kol-
mas ulottuvuus, valmistuneiden tulevaisuusnäkymät
ja työelämäasenteet. Odottavatko ihmiset tekevänsä
työurallaan enimmäkseen pätkätöitä? Uskovatko he
tarvitsevansa täydentävää koulutusta tai kouluttautu-
vansa kokonaan uudelle alalle? Miten paljon he ovat
valmiita joustamaan työelämän murroksissa? Nämä
ja monet muut asenteet ja uskomukset ovat tärkeällä
tavalla yhteydessä ihmisen koulutus ja työhistoriaan.
Tutkimuksen kolmantena tavoitteena onkin selvittää,
millaisia odotuksia (3) ja arvoja ammatillisesta koulu-
tuksesta valmistuneilla on ja miten erilaiset taustateki-
jät heijastuvat näihin.
Tutkimuksen ulottuvuudet on yllä hahmotettu kol-
mion kärkiin, jotka kuvaavat ulottuvuuksien vuoro-
vaikutteista suhdetta toisiinsa: valmiudet vaikuttavat
yhtä lailla työnsaantiin kuin työllistyminen odotuksiin
ja valmiuksiin. Näistä kolmesta ulottuvuudesta raken-
tuvan laajan viitekehyksen pohjalta hahmottuvat tutki-
muksen varsinaiset tutkimuskysymykset:
1. Millaista on toisen asteen ammatillisista op
pilaitoksista valmistuneiden työllistyminen
eri aloilla?
2. Millainen on toisen asteen ammatillisista op
pilaitoksista valmistuneiden kokema tyyty
väisyys työllistymiseensä?
3. Mitkä tekijät ovat yhteydessä laadukkaaseen
työllistymiseen ja mitkä työttömyyteen tai
muihin työllistymisen ongelmiin?
4. Miten ammatillinen koulutus valmistuneiden
kokemuksen perusteella vastaa työelämän arkea?
5. Millaisia ovat toisen asteen ammatillisista op
pilaitoksista valmistuneiden tulevaisuusnäky
mät ja työelämäasenteet?
Raportti jakautuu teemojen mukaisiin lukui-
hin, jotka päättyvät yhteenvetoon keskeisistä havain-
noista. Varsinaisten tuloslukujen jälkeen vedämme
lankoja yhteen ja esitämme seitsemän näkökulmaa
ammattiin valmistuneisiin. Raportin perimmäisenä ta-
voitteena on antaa kattava kuva harvakseltaan tutkitun
koulutussektorin nykytilasta.
Tiedonkeruu ja otanta-asetelma
Tutkimuksen aineisto kerättiin lomakekyselynä tou-
ko-kesäkuussa 2012. Otannan ensimmäisessä vaihees-
sa pyysimme 15 opiskelijamäärältään suurikokoiselta
ammatilliselta oppilaitokselta tietoja vuonna 2008 val-
mistuneista. Yhteensä kahdeksan oppilaitosta suostui
tietopyyntöön. Lopullinen otos (N=4349) koostuu
22. 22
seuraavissa kouluissa vuoden 2008 aikana ammatilli-
sen perustutkinnon suorittaneista:
– Ammattiopisto Lappia
– Etelä-Karjalan ammattiopisto
– Jyväskylän ammattiopisto
– Koulutuskeskus Salpaus
– Omnian ammattiopisto
– Oulun seudun ammattiopisto
– Savon ammatti- ja aikuisopisto
– Turun ammatti-instituutti
Oppilaitosten valinta oli tehtävä harkinnanvaraisesti,
sillä pienimpienkin mukanaolo olisi vaatinut huomat-
tavasti enemmän aikaa ja rahallisia resursseja. Osasta
suomalaisia ammatillisia oppilaitoksia valmistuu vuo-
sittain alle 100 henkilöä, jolloin vastaavan otoskoon
kerääminen esimerkiksi ryväsotannalla olisi saatta-
nut vaatia moninkertaisesti yhteydenottoja. Vaikka
valitsimme mukaan vain suurimpia kouluja, tietojen
saaminen ei silti ollut aina varmaa, sillä vastaavat tie-
donkeruut ovat viime vuosina olleet melko harvinaisia
ammatillisella sektorilla. Satunnaisuutta liittyi jo yli-
päätään siihen, mitkä koulut noudattivat henkilötieto-
lain 14 §:ää ja luovuttivat valmistuneiden yhteystietoja
tutkimukseen.
Otannan toisessa vaiheessa teimme kou-
lutusaloittain ositetun satunnaisotannan kaikista ky-
seisissä kouluissa valmistuneista. Otantamenetelmän
valinnassa päädyttiin ositettuun otantaan, koska tällä
tavoin haluttiin varmistaa riittävä edustus kaikkien
koulutusalojen osalta. Osituksen jälkeen koulutusalo-
jen suhteelliset osuudet brutto-otoksessa ovat samat
kuin kaikilla vuonna 2008 valmistuneilla. Ositteet nou-
dattavat Opetushallituksen koulutusalaluokitusta (su-
luissa raportissa käyttämämme lyhenteet):
0
20
40
60
80
100
120
140
160
180
200
1 3 5 7 9 11 13 15 17 19 21 23 25 27 29 31 33
Saapuneetlomakkeet(lkm)
Saapumispäivä (1 = ma 21.5.2012)
Kuvio 3.1. Pos-
titse saapuneet
vastaukset
– Humanistinen ja kasvatusala
– Kulttuuriala
– Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallin
non ala (YLH)
– Luonnontieteiden ala (Lu)
– Tekniikan ja liikenteen ala (TeLi)
– Luonnonvara- ja ympäristöala (LY)
– Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala (SoTe)
– Matkailu-, ravitsemis- ja talousala (MaRa)
Otannan jälkeen lähetimme otokseen poimittujen
henkilötunnisteet Väestörekisterikeskukseen, josta
toimitettiin otokseen poimittujen henkilöiden nykyi-
set osoitetiedot. Kaikkia tiedonkeruuhetkellä Suomes-
sa asuvia lähestyttiin toukokuun puolivälissä kirjeellä,
joka sisälsi paperisen kyselylomakkeen ja linkin säh-
köiseen kyselylomakkeeseen. Kuukauden kuluttua
lähetimme lomakkeen uudelleen niille, joilta vastaus
vielä puuttui. Yhden muistutuskierroksen jälkeen lo-
pulliseksi vastausprosentiksi saatiin 27,1 (N=1180),
mitä voi pitää kohtalaisena ottaen huomioon kyselyn
kohderyhmän sekä viime vuosina ilmenneen yleisen
vastausaktiivisuuden vähentymisen. Vastausvaihtoeh-
doista paperinen lomake oli selvästi suositumpi (84,7
% vastauksista). Vastausten ajallista saapumista ha-
vainnollistaa kuvio 3.1.
Tutkimuksen kehikkoperusjoukon muodos-
tavat kaikki henkilöt, jotka ovat suorittaneet yllä maini-
tuissa kouluissa ammatillisen perustutkinnon vuonna
2008. Koulut edustavat maantieteellisesti sangen laajaa
aluetta, mutta oppilaitosten osittain harkinnanvaraisen
valinnan vuoksi valtakunnalliset yleistykset vuonna
2008 valmistuneiden ryhmään on tehtävä harkiten.
Yleistämisen mielekkyyttä on mahdollista arvioida,
kun aineiston tunnuslukuja verrataan myöhemmin Ti-
lastokeskuksen Sijoittumispalvelun koko maata koske-
viin yksilötason tietoihin.
23. 23
Aineiston kuvaus
Taulukko 3.1 sisältää vastaajien määrät ja suhteelliset
osuudet sekä ryhmien vastausprosentit erilaisten taus-
tatietojen mukaan. Suurin ero vastausaktiivisuudessa
on naisten ja miesten välillä: otokseen poimituista nai-
sista kyselyyn vastasi 34,2 prosenttia, mutta miesten
kohdalla vastausprosentiksi jäi sangen vaatimaton 19,1
prosenttia. Ikäryhmien välillä ei ole havaittavissa yhtä
suuria eroja vastausaktiivisuudessa, vaikka vastauspro-
sentti hieman kasvaakin mentäessä kohti vanhempia
ikäryhmiä. Selvästi joukosta erottuvat vain 30-vuotiaat
ja sitä vanhemmat, joilla vastanneiden osuus on jopa
yhdeksän prosenttiyksikköä suurempi kuin otoksen
nuorimmalla ikäryhmällä. Ryhmä on toki hieman vali-
koitunut, sillä tavallisimmin ammatillisen perustutkin-
non suorittavat nuoret peruskoulun lopettaneet, joita
on tässäkin aineistossa suhteellisesti eniten.
Kyselylomake oli saatavilla vain suomen-
kielisenä, millä saattaa olla vaikutusta kieliryhmien
välisiin eroihin. Ruotsia äidinkielenään puhuvilla vas-
tausprosentti tosin oli jopa hieman korkeampi kuin
suomenkielisillä, mutta muiden kieliryhmien edusta-
jista vastauksen palautti vain 16,1 prosenttia. Ruotsin
ja muunkielisten vastausten määrät jäivät sen verran
pieniksi, ettei aineisto mahdollista uskottavia kieliryh-
mien välisiä vertailuja.
Koulutusalojen ja ammatillisen oppilaitos-
ten välillä on havaittavissa paikoin huomattavaakin
vaihtelua, joka selittynee pääosin miesten ja naisten
eroilla vastausaktiivisuudessa. Naisvaltainen sosiaali-,
terveys- ja liikunta-ala erottuu suurella vastauspro-
sentillaan selvästi muista aloista. Kaikkein suurin vas-
tausprosentti on humanistiselta ja kasvatusalalta val-
mistuneilla, mutta ala on sangen harvinainen ja koko
otoksessa heitä oli vain 18. Heikoin vastausprosentti
on miesvaltaisella tekniikan ja liikenteen alalla, vaikka
alalta valmistuneita vastaajia onkin aineistossa määräl-
lisesti eniten.
Oppilaitoskohtaiset vastausprosentit kuvaa-
vat summittaisesti aineiston alueellista edustavuutta.
Pienimmäksi vastanneiden osuus jäi Espoossa ja Kirk-
konummella toimivasta Omnian ammattiopistosta
valmistuneilla, kun taas aktiivisimmin vastasivat Turun
ammatti-instituutin entiset opiskelijat. Valmistuneiden
liikkuvuutta on mahdollista arvioida taulukosta 2, jos-
sa entinen ammatillinen oppilaitos on ristiintaulukoitu
nykyisen postinumeroalueen kanssa. Postinumeroalu-
eet noudattavat Itellan käyttämää 24 portaista luoki-
tusta, jossa alueet on nimetty väkiluvultaan suurimman
kaupungin mukaan (Itella Oyj 2012). Vastaajajoukossa
korostuvat selvästi muutamat suuret asutuskeskuk-
set, eritoten Helsinki, Lahti, Turku, Lappeenranta,
Jyväskylä, Kuopio ja Oulu. Postinumeroalueista voi
jo pikaisella vilkaisulla havaita kunkin oppilaitoksen
toiminta-alueen: neljä vuotta sitten valmistuneista
oppilaitoksensa lähiseudulla asuu edelleen selvästi yli
puolet vastaajista, vaikka joitain alueellisia eroja esiin-
tyykin. Vertailuna mainittakoon, että Koulutuskeskus
Salpauksesta valmistuneista enää 57,8 prosenttia asuu
Lahden seudulla, kun samaan aikaan opintonsa Turun
ammatti-instituutissa päättäneistä on pysynyt Turun
seutuvilla jopa 84,6 prosenttia. Kaikkein pienintä liik-
kuvuus on silti ollut pääkaupunkiseudulta ulospäin,
sillä Omnian ammattiopiston kasvateista yli yhdek-
sän kymmenestä asui neljän vuoden kuluttua edelleen
pääkaupunkiseudulla.
Osasta oppilaitoksia on liikuttu moneen
suuntaan, osasta harvempaan. Kaikkein eniten eri
puolille Suomea ovat hajaantuneet koulutuskeskus
Salpauksen opiskelijat, joita asuu lähes kaikilla pos-
tinumeroalueilla. Tyypillistä on, että jos liikkuvuutta
on tapahtunut, se on suuntautunut johonkin lähiseu-
dun tuntumaan, usein viereiselle postinumeroalueel-
le. Poikkeuksena tästä ovat Helsingin ja Tampereen
seudut, joista ensimmäiseen on muutettu kaikista ja
jälkimmäiseen miltei kaikista suunnista. Taulukon lu-
kuihin tutustuttaessa on hyvä pitää mielessä, että kaik-
ki mukana olevat oppilaitokset eivät rajaudu tarkasti
vain yhdelle postinumeroalueelle. Esimerkiksi Savon
ammatti- ja aikuisopistolla on yksikkö myös Pieksä-
mäellä, mikä selittää alueen yleisyyttä valmistuneiden
nykyisenä asuinpaikkana. Karkeahkona yleistyksenä
voitaneen todeta, että liikkuvuus on suurinta keskellä
Suomea, kun taas pohjoisessa opiskelleet tapaavat py-
syä pohjoisessa ja etelässä opiskelleet etelässä.
Liikkuvuustaulukosta ei kannata tehdä liian
suoraviivaisia tulkintoja. Kauttaaltaan epäselväksi jää,
kertovatko luvut omasta tahdosta vai työtilanteen ai-
heuttamasta pakosta muuttaa muualle, uudesta opiske-
lupaikasta vai muutosta takaisin synnyinseudulle. Yksi-
selitteisesti voidaan vain päätellä, että ammattiopistosta
valmistuneet ovat pysyneet verrattain usein opiskelu-
paikkansa lähettyvillä ja ainoa kaikista suunnista muut-
tovoittoinen alue on pääkaupunkiseutu. Aiemmin on
havaittu, että Helsingin seudun tulomuutot tapahtuvat
yleensä ennen kaikkea omaan uraan ja työmarkkinoi-
hin liittyvistä syistä, mutta yhtäältä relevantteja ovat
myös kaupungissa asumiseen liittyvät tekijät. Lähtö-
muuttajilla korostuvat sen sijaan mieluisaan asuntoon
ja asuinympäristöön liittyvät syyt. (Stjernberg 2010.)
Kyselyn vastaajat ovat enimmäkseen 22–25-vuotiaita
(vrt. taulukko 3.1), joten mahdolliset perheellistymi-
seen liittyvät muutot eivät useimmilla ole vielä vastaus-
24. 24
hetkellä ajankohtaisia. Vastaajien muuttovalmiutta toiselle paikkakunnalle
ja ulkomaille arvioidaan myöhemmin kolmella asenneväittämällä.
Aineisto ei ole aluetasolla täysin maantieteellisesti edustava:
puolessa postinumeroalueita asuu vain yksi prosentti tai vieläkin pienempi
osuus vastaajista. Toisaalta mukana olevat oppilaitokset keskittyvät Suo-
men kokoluokassa suurille paikkakunnille, jotka ovat tärkeitä alueellisia
keskuksia eri puolilla maata – pohjoisesta etelään ja idästä länteen Kes-
ki-Suomea unohtamatta. Työllistymistä tutkittaessa asuinkunta on yksi
tärkeä taustatekijä, sillä Pohjois- ja Itä-Suomen yleiset työllisyysluvut ovat
pysyneet melko tasaisesti heikompina kuin Etelä-Suomen tai Länsi- ja Si-
sä-Suomen vastaavat (Tilastokeskus 2012). Koska vastaajien oppilaitokset
sijaitsevat täysin eri puolilla maata ja valmistumisen jälkeinen liikkuvuus
on ollut sangen vähäistä, voi aineiston avulla tehdä myös varovaisen kar-
keita alueellisia vertailuja.
Taulukko 3.1. Vastanneiden
määrät ja suhteelliset osuu-
det erilaisten taustatietojen
mukaan.
Taulukko 3.2. Vastaajien
oppilaitokset ja nykyiset
postinumeroalueet ristiin-
taulukoituna, %.
! 32!
ammatti?instituutissa' päättäneistä' on' pysynyt'
Turun' seutuvilla' jopa' 84,6' prosenttia.' Kaikkein'
kiseudulla.
'
!
!! !! N! %!vastanneista! Vastausprosentti!
Sukupuoli! Nainen! 794! 67,3! 34,2!
!! Mies! 386! 32,7! 19,1!
Ikä! 22?23! 470! 39,8! 25,0!
!
24?25! 252! 21,4! 25,4!
!
26?27! 163! 13,8! 29,3!
!
28?29! 84! 7,1! 28,5!
!! 30+! 211! 17,9! 34,0!
Äidinkieli! Suomi! 1145! 97,0! 27,5!
!
Ruotsi! 12! 1,0! 32,4!
!! Muu! 23! 1,9! 16,1!
Koulutusala! Humanistinen!ja!kasvatusala! 8! 0,7! 44,4!
!
Kulttuuriala! 101! 8,6! 32,8!
!
Yhteiskuntatieteiden,!liiketalouden! 132! 11,2! 32,0!
!
ja!hallinnon!ala!
! ! !
!
Luonnontieteiden!ala! 42! 3,6! 26,1!
!
Tekniikan!ja!liikenteen!ala! 341! 28,9! 21,4!
!
Luonnonvara?!ja!ympäristöala! 58! 4,9! 30,2!
!
Sosiaali?,!terveys?!ja!liikunta?ala! 213! 18,1! 35,1!
!! Matkailu?,!ravitsemis?!ja!talousala! 285! 24,2! 27,0!
Ammattiopisto! Ammattiopisto!Lappia! 90! 7,6! 25,7!
!
Etelä?Karjalan!ammattiopisto! 114! 9,7! 27,3!
!
Jyväskylän!ammattiopisto! 160! 13,6! 29,3!
!
Koulutuskeskus!Salpaus! 183! 15,5! 28,2!
!
Omnian!ammattiopisto! 95! 8,1! 21,9!
!
Oulun!seudun!ammattiopisto! 201! 17,0! 26,0!
!
Savon!ammatti?!ja!aikuisopisto! 244! 20,7! 27,4!
!! Turun!ammatti?instituutti! 93! 7,9! 32,6!
!
Kaikki!vastanneet! 1180! 100! 27,1!
!
!
!
!
!
!
!
!
! ! ! ! !
'
25. 25
Ammatti-
opisto
Lappia
Etelä-
Karjalan
ammatti-
opisto
Koulutus-
keskus
Salpaus
Savon
ammatti-
ja aikuis-
opisto
Jyväskylän
ammatt-
iopisto
Turun
ammatti-
instituutti
Oulun
seudun
ammatti-
opisto
Omnian
ammatti-
opisto Kaikki
Helsinki (00-10) 5,4 4,7 16,3 8,7 9,2 7,7 5,0 92,3 16,7
Hämeenlinna (11-14) 0,9 4,8 1,2 1,0
Lahti (15-19) 0,9 57,8 0,4 1,7 8,4
Turku (20-27) 2,8 0,6 0,4 1,4 84,6 1,7 7,3
Pori (28-29) 0,5 0,1
Forssa (30-32) 0,9 0,6 2,2 0,3
Tampere (33-39) 5,4 5,7 5,4 5,6 1,1 4,1 3,2
Jyväskylä (40-44) 3,0 3,2 74,6 1,1 2,3 10,5
Kouvola (45-47) 0,9 4,2 0,7
Kotka (48-49) 1,2 0,2
Mikkeli (50-52) 0,6 1,6 2,6 0,7
Lappeenranta (53-56, 59) 76,4 1,2 7,0
Savonlinna (57-58) 1,9 0,4 0,7 0,3
Seinajoki (60-64) 0,7 1,1 0,2
Vaasa (65-66) 0,6 0,1
Kokkola (67-69) 0,7 1,1 0,2
Kuopio (70-75) 0,9 0,6 59,7 3,5 1,8 13,7
Pieksämäki (76-79) 0,6 17,4 0,5 3,9
Joensuu (80-83) 1,1 2,8 0,6 1,2 1,1 0,8
Ylivieska (84-86) 0,8 1,8 0,5
Kajaani (87-89) 1,1 0,6 2,0 0,7 0,5 0,8
Oulu (90-93) 9,8 0,9 1,2 2,8 0,7 79,0 16,3
Kemi (94-95) 69,6 2,7 5,9
Rovaniemi (96-99) 7,6 0,4 2,1 1,8 1,7 1,4
Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0
4. TYÖLLISTYMISEN
LAATU
Raportin toisessa luvussa esiteltiin tilastotietoa vuonna
2008 valmistuneiden työllistymisestä ja pääasiallisesta
toiminnasta. Aloittain, sukupuolittain ja alueittain ha-
vaitut erot työllisten ja työttömien osuuksissa ovat jo
itsessään tärkeää tietoa, mutta lukujen taakse kätkeytyy
runsaasti vastaamattomia kysymyksiä. Rahkeet duu-
niin -tutkimuksen keskiössä on ammatillisen perus-
tutkinnon suorittaneiden laadullinen työllistyminen.
Laadullisella työllistymisellä ei ole yleistä ja yksiselit-
teistä määritelmää, mutta pohjimmiltaan siinä on kyse
työllistymisen sisällöstä ja luonteesta – eritoten siitä,
vastaako työ vaatimuksiltaan ja sisällöltään koulutus-
ta. Muita tärkeitä laadun osatekijöitä ovat tyytyväisyys
työhön sekä työsuhteen muoto: onko kyse vakituises-
ta vai määräaikaisesta ja toisaalta kokopäiväisestä vai
osaaikaisesta työstä? (vrt. esim. Sainio 2008.) Viimeisin
tiedossamme oleva selvitys ammatillisen toisen asteen
työllistymisestä on SAKKI ry:n yli kymmenen vuotta
sitten teettämä jäsenkysely (Nurmela 2001).
Taulukko 4.1. kuvaa valmistuneiden omaa
määritelmää nykyisestä elämäntilanteestaan. Kysy-
myksen vastausvaihtoehdot ovat hyvin samankaltaisia
kuin Tilastokeskuksen pääasiallista toimintaa kuvaa-
vissa tilastoissa. Varusmies- ja siviilipalvelusta suorit-
tavien sekä työkyvyttömyyseläkkeellä olevien luokat
päätettiin yhdistää muuhun toimintaan, koska ne oli-
sivat muuten jääneet kokonaismääriltään muutamaan
tapaukseen. Kyselylomakkeessa vastaajat ohjattiin elä-
mäntilanteensa perusteella erilaisille vastauspoluille,
joihin syvennytään työllisten osalta tässä luvussa. Vas-
taushetkellä työttömänä olleita käsitellään raportin vii-
dennessä luvussa ja päätoimisia opiskelijoita kuuden-
nessa, koulutuksen antamiin valmiuksiin perehtyvässä
luvussa.
26. 26
Painotetussa aineistossa työssäkäyviä on
hieman yli 60 prosenttia ja päätoimisia opiskelijoi-
ta noin viidesosa. Työttömien osuus jää selvästi alle
kymmenen prosentin. Sukupuolten väliset erot liitty-
vät enimmäkseen perhevapaiden, opintovapaiden ja
sairauslomien luokkaan, johon naisista itsensä nimeää
12,3 prosenttia mutta miehistä vain 0,4 prosenttia.
Tällöin on ymmärrettävää, että miesten osuudet ovat
sekä työllisissä että työttömissä hieman suuremmat
kuin naisilla. Sijoittumistilastoissa selvästi esiintynyttä
eroa naisten ja miesten päätoimisen opiskelun välillä
ei ole nähtävissä kyselyn aineistossa, vaan miesopis-
kelijoiden osuus on jopa naisia korkeampi. Eron taus-
talla on varmasti monenlaisia syitä, joista tärkeimpinä
mainittakoon tilastojen ja valmistumishetken lyhyempi
aikaväli (kaksi vuotta valmistumisesta) sekä tilastoin-
nin käytäntöihin ja ihmisten subjektiiviseen arvioon
liittyvät erot. Naisilla korostuvaa perhevapaiden, opin-
tovapaiden ja sairauslomien luokkaa ei ole sisällöltään
tarkemmin eritelty, mutta se kuvannee ennen kaikkea
äitiyslomien yleisyyttä. Jos vastaaja oli jäänyt perhe tai
opintovapaalle jostain työpaikasta, hänet ohjattiin lo-
makkeessa vastaamaan kyseisin työpaikan perusteella.
Valmistumisen jälkeinen toiminta
Havaitsimme jo aiemmin sijoittumistilastoista, että
ammatillisen perustutkinnon suorittaneet jatkavat
pian valmistumisensa jälkeen joko työelämään tai
toiseen opiskelupaikkaan. Kyselylomakkeessa pyy-
dettiin valmistuneita muistelemaan, mikä annetuista
vaihtoehdoista kuvaa parhaiten heidän ensimmäisen
puolen vuoden aikaista toimintaansa. Vaihtoehdoista
korostuu selvästi vain työelämään siirtyminen, jon-
ka ilmoitti toiminnakseen miltei 60 prosenttia kyse-
lyyn vastanneista (kuvio 4.1). Saman tien työttömäksi
joutui vain hieman yli kymmenen prosenttia, mutta
varsinkin miehillä eräänlainen puskuri työttömyyttä
vastaan on asevelvollisuuden suorittaminen, jonka il-
moitti toiminnakseen noin 13 prosenttia. Kuviosta voi
myös nähdä, että perhevapaalle jääminen on tässä vai-
heessa vielä hyvin harvinaista verrattuna tilanteeseen
neljän vuoden kuluttua valmistumisesta. Uuteen kou-
lutukseen jatkoi puolen vuoden sisällä alle kymmenen
prosenttia.
Ensimmäisen puolen vuoden toimintaa ku-
vaavat osuudet ovat jossain määrin vertailukelpoisia
ensimmäisen työpaikan hakuun käytetyn ajan kanssa
(taulukko 4.3). Kysymyksen muotoilu on sikäli hanka-
la, että siinä oletetaan kaikkien hakeneen työpaikkaa
heti valmistumisen jälkeen, mikä ei edellisen kuvion
perusteella vastaa täysin todellisuutta. Muualle kuin
työelämään siirtyneet henkilöt sijoittuvat luultavasti
joko ”hain töitä yli yhden kuukauden” -luokkaan tai
jättivät kysymyksen kokonaan vastaamatta. Erityistä
huomiota tuloksissa kiinnittää se, että työssä oli jo val-
mistumishetkellä lähes 40 prosenttia valmistuneista.
Viimeistään yhden kuukauden kuluessa töitä oli saanut
lähes yhtä moni.
N Työssä
Työtön
työnhakija
Päätoimi-
nen
opiskelija
Perhe-
vapaa,
opinto-
vapaa tai
sairausloma Muu
Kaikki 1129 61,5 7,1 20,5 6,8 4,2
Naiset 608 57,6 5,6 19,7 12,3 4,8
Miehet 521 66,0 8,8 21,3 0,4 3,5
Taulukko 4.1. Neljä vuotta
sitten valmistuneiden nykyi-
nen elämäntilanne, %.
27. 27
Kuvio 4.1. Mikä seuraavista
kuvaa parhaiten toimintaasi
ensimmäisen puolen vuo-
den aikana valmistumisen
jälkeen? % (N = 1122)
0
10
20
30
40
50
60
70
Siirryin
työeläm
ään
Jäin
työ6öm
äksi
M
enin
arm
eijaan
tai
siviilipalvelukseen
AloiAn
uuden
koulutuksen
PerusAn
om
an
yrityksen
Jäin
perhevapaalle
Jokin
m
uu
N %
Olin työssä jo
valmistumishetkellä
435 38,6
Sain töitä välittömästi (1kk
tai alle) valmistumisen
jälkeen
414 36,7
Hain töitä yli yhden
kuukauden
279 24,7
Yhteensä 1128 100,0
Taulukko 4.2. Kuinka kauan hait ensim-
mäistä työpaikkaasi? %
28. 28
Valmistumisen jälkeistä toimintaa ja ensimmäisen työ-
paikan hakuun käytettyä aikaa mittaavat kysymykset
antavat yksinään melko karkean kuvan välittömästä
sijoittumisesta. Yleisesti voidaan todeta, että reilusti yli
puolet valmistuneista päätyy käytännössä heti tutkin-
non suorittamisen jälkeen jonkinlaiseen työpaikkaan.
Työllistymisen laatu jää vielä näissä tarkasteluissa hä-
märän peittoon, mutta jos töitä ei ole lainkaan, ei ole
mielekästä myöskään puhua työn laadullisista ominai-
suuksista. Positiiviset määrällisen työllistymisen lu-
kemat antavat vakaan perustan työllistymisen laadun
tutkimiselle.
Kyselylomakkeessa vastaajilta tiedusteltiin
valmistumisen jälkeen kertyneen työkokemuksen
määrää vuosina ja kuukausina. Kuvion 4.2 tiedoissa
vuodet on muunnettu kuukausiksi ja kuukaudet sen
jälkeen luokiteltu kuuteen luokkaan. Muuttujan luok-
kiin sisältyy myös laadullinen ulottuvuus, sillä vastaus
”0 kuukautta” on tulkittava niin, ettei henkilö ole ollut
lainkaan töissä valmistumisen jälkeen. Tieto ei yksi-
nään kerro mitään siitä, onko henkilöllä ollut samaan
aikaan jotain muuta pääasiallista toimintaa, kuten
opiskelua tai lastenhoitoa, vai onko hän todella ollut
työttömänä työnhakijana viimeiset neljä vuotta. Osion
muut luokat ilmaisevat asteikon toisen laadullisen ääri-
pään: vastaaja on ollut kuluneen neljän vuoden aikana
töissä, ainakin yhden kuukauden. Vaikka työtä teke-
mättömien luokkaan kuuluukin aineiston perusteella
noin neljä prosenttia, on varsin todennäköistä, että
juuri pitkäaikaistyöttömien ryhmässä kyselyn vastaus-
kato on ollut erityisen suurta. Aiempien tutkimusten
perusteella tiedetään, että työttömyyden kesto on yh-
teydessä vastausaktiivisuuteen (Tilastokeskus 2003).
Useimmat kyselyyn vastanneista ovat kerryt-
täneet työkokemustaan jo useilla vuosilla. Selvästi suu-
rin osa vastaajista asettuu 37–48 kuukauden ryhmään,
eli he ovat olleet työllisinä koko ajan tai lähes koko ajan
valmistumisensa jälkeen. Vuonna 2008 valmistuneilla
työkokemuksen määrä voi käytännössä olla enimmil-
lään noin neljä vuotta, mutta joukossa on myös muu-
tamia, jotka ilmoittivat olleensa työssä jopa viisi vuotta
tai enemmän. He ovat luultavasti joko olleet jo opis-
keluaikanaan töissä tai laskeneet vastaukseensa myös
kaiken tutkintoa edeltäneen työkokemuksen. Kun
lasketaan yhteen kolme suurimman työkokemuksen
luokkaa, havaitaan, että hieman yli 60 prosenttia mu-
kana olevissa kouluissa opiskelleista on viettänyt työ-
elämässä yli puolet valmistumisen jälkeisestä ajastaan.
Myöskään tätä pienemmät työkuukausien määrät eivät
vaikuta hälyttäviltä, kun otetaan huomioon tilastoista
ilmennyt jatko-opiskelun yleisyys ja perhevapaiden
pitäminen. Valmistumisesta kuluneen ajan ja työkuu-
kausien määrän erotusta ei pidä silloin yksioikoisesti
tulkita työttömänä vietetyiksi kuukausiksi.
Kuvio 4.2. Valmistumisen
jälkeisten työkuukausien
määrä, %, N = 1085
0%
5%
10%
15%
20%
25%
30%
35%
40%
0
kk
1-‐12
kk
13-‐24
kk
25-‐36
kk
37-‐48
kk
49+
kk
29. 29
Taulukko 4.3. Neljän tausta-
muuttujan yhteys valmistu-
misen jälkeen kertyneiden
työkuukausien määrään, %,
(N = 1071–108)
0 kk 1-12 kk 13-24 kk 25-36 kk 37-48 kk 49+ kk Kaikki
Erillisen yo-tutkinnon 2 11 18 15 43 11 100
Kaksois-/yhdistelmä-
tutkinnon
3 22 30 16 24 6 100
En 4 14 18 22 33 9 100
Kyllä 1 12 19 22 37 10 100
En 9 19 19 16 29 8 100
Nainen 2 12 19 16 40 11 100
Mies 5 16 20 24 28 7 100
22-23 3 14 22 25 31 5 100
24-25 6 18 18 18 29 11 100
26-27 2 17 23 14 33 13 100
28-29 1 16 16 12 45 9 100
30+ 2 8 14 16 45 15 100
* Yhteys on tilastollisesti merkitsevä tasolla p = 0,001. Muut yhteydet ovat merkitseviä tasolla p < 0,001.
Ikä vastaushetkellä
Valmistumisen jälkeisten työkuukausien määrä luokiteltuna (%)
Oletko suorittanut
ylioppilastutkinnon?*
Kuulutko johonkin
ammattiliittoon?
Sukupuoli
Kertyneiden työkuukausien määrään voi-
daan syventyä tarkemmin erilaisten taustamuuttujien
avulla. Taulukko 4.3 esittää ylioppilastutkinnon suorit-
tamisen, ammattiliiton jäsenyyden, sukupuolen ja iän
yhteyden luokiteltuun työkuukausimuuttujaan. Ha-
vaitut yhteydet ovat voimakkaita, mutta eivät kaikissa
tapauksissa aivan itsestään selviä. Esimerkiksi ylioppi-
lastutkinnon suorittamisessa erillinen ylioppilastutkin-
to on vahvasti yhteydessä keskimääräistä suurempaan
työkuukausien määrään, kun kaksois- tai yhdistelmä-
tutkinnon suorittaneilla tilanne on jopa heikompi kuin
niillä, jotka eivät ole suorittaneet lainkaan ylioppilas-
tutkintoa. Erillisen ylioppilastutkinnon suorittaneista
yli puolet on ollut suunnilleen koko ajan työelämässä
ammatillisen tutkinnon suorittamisen jälkeen, mikä
selittynee osittain heidän muita vastaajia korkeammal-
la keski-iällään. Kaiken kaikkiaan aineistossa erillisen
ylioppilastutkinnon on suorittanut 19 prosenttia ja yh-
distelmä tai kaksoistutkinnon 9 prosenttia.
30. 30
Ammattiliittoon kuuluminen on selvästi yhteydessä työkuukausien mää-
rään, mutta yhteyden suunta on tässä tapauksessa monitulkintainen.
Parantaako ammattiliittoon kuuluminen todella henkilön työmarkki-
na-asemaa vai ovatko enemmän työkokemusta keränneet ihmiset ylipää-
tään työorientoituneempia ja kuuluvat siksi yleisemmin ammattiliittoon?
Luultavimmin vastaus on jossain näiden kahden tulkinnan välimaastossa,
mutta selitysmalleista riippumatta on merkittävää, että ammattiliittoon
kuulumattomista lähes kymmenesosa ei ole ollut lainkaan työssä val-
mistumisen jälkeen ja noin viidesosa vain yhden vuoden tai vähemmän.
Koko aineistossa ammattiliittoon kuuluu 65 prosenttia eli noin kaksi kol-
masosaa. Kaikista suomalaisista palkansaajista oman alansa ammattijär-
jestöön kuului vuonna 2011 noin 68 prosenttia, mutta 25–34-vuotiaista
vain 59 prosenttia ja alle 25-vuotiaista ainoastaan 47 prosenttia (Aho &
Mäkiaho 2012). Vaikka kaikkia koulutusasteita koskevat luvut eivät ole
nuorien ikäryhmien kohdalla täysin vertailukelpoisia, voidaan niistä ar-
vioida, että kyselyn vastaajat ovat jokseenkin valikoituneita ammatillisen
järjestäytymisen suhteen.
Ylioppilastutkinnon ja ammattiliiton tavoin myös henkilön ei-
hankitut ominaisuudet – sukupuoli ja ikä – ovat havaittavassa yhteydessä
kertyneiden työkuukausien määrään. Miehillä pienemmät työkuukausien
määrät ovat hieman yleisempiä kuin naisilla ja suuremmat työkuukausien
määrät taas vastaavasti harvinaisempia. Toisaalta yhteys ei ole aivan lineaa-
rinen, sillä varsin pitkää työkokemusta osoittavan 25–36 työkuukauden
luokan osuus on miehillä paljon suurempi kuin naisilla. Näin pienet erot
sukupuolten välillä voivat syntyä jo pelkästään asevelvollisuuden suoritta-
misesta. Myös ikäryhmien väliset erot ovat tilastollisesti merkitseviä, mut-
ta käytännössä vanhempien ja nuorempien eroista on vaikea sanoa mitään
yksiselitteistä. Selvästi muista ikäryhmistä erottuvat vain 30-vuotiaat ja sitä
vanhemmat, joiden korkea osuus yli neljän vuoden kokemuksen ryhmäs-
sä laittaa tosin epäilemään, että heistä monet ovat laskeneet vastaukseensa
mukaan myös valmistumista edeltänyttä työkokemusta. Työkuukausien
luokitusta voisi luettavuuden vuoksi tiivistää vielä nykyisestään, mutta täl-
löin esimerkiksi sukupuolten välillä havaitut vivahde-erot olisivat jääneet
piiloon.
Työsuhteet ja niiden kesto
Tyypillinen ammatillisen perustutkinnon suorittanut työskentelee vaki-
tuisessa ja kokoaikaisessa työsuhteessa yksityisellä sektorilla. Kuviosta
4.3 tosin havaitaan, että ensimmäisen valmistumisen jälkeisen työpaikan
kohdalla useimmat joutuvat vielä tyytymään määräaikaiseen mutta kui-
tenkin kokopäiväiseen työhön. Osa-aikatyön tekeminen on hyvin harvi-
naista jopa ensimmäisessä työpaikassa. Useimmat ammatillisen perustut-
kinnon suorittavat valmistuvat juuri ennen kesää, jolloin monet päätyvät
määräaikaiseen kesätyöhön. Kesätyöt saattavat toki muuttua myöhemmin
vakituisiksi työsuhteiksi. Neljän vuoden kulutta valmistumisesta tilanne
on kääntynyt päinvastaiseksi ja lähes 60 prosenttia tekee jo vakituista ko-
kopäivätyötä. Toisaalta yli viidesosan määräaikaisten työsuhteiden osuus
kertoo siitä, etteivät katkonaiset työsuhteet ole aivan vieraita myöskään
toisen asteen ammatillisten työmarkkinoilla. Yrittäjinä tai freelancereina
toimi kyselyhetkelläkin alle viisi prosenttia vastaajista. Yksityisen sektorin
hegemoniassa ei ole suuria alakohtaisia eroja lukuun ottamatta sosiaali-,
Kuvio 4.3. Työsuhteen muo-
to ensimmäisessä ja nykyi-
sessä työpaikassa.
31. 31
terveys- ja liikunta-alaa, jolla kunta on yleisin työllistä-
jä. Kolmas sektori jää toisella asteella marginaaliseksi.
Tilanne ei tosiasiassa ole niin yk-
sinkertainen kuin kaikkia valmistuneita kuvaavat luvut
antavat ymmärtää. Koulutusaloittaiset vertailut (ku-
vio 4.4) paljastavat mielenkiintoisia eroavaisuuksia eri
aloilta valmistuneiden työurissa. Kyselyhetkellä työs-
sä olleista tekniikan ja liikenteen alalta valmistuneet
ovat selvästi yleisimmin vakituisessa kokopäivätyössä.
Määräaikaiset kokopäivätyöt ovat sen sijaan erityisen
tyypillisiä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla. Matkai-
lu-, ravitsemis- ja talousalalta valmistuneilla vakituiset
kokopäivätyöt ovat kaikkein harvinaisimpia, mutta
määräaikaisten töiden lisäksi he ovat myös tavallista
useammin vakituisissa osaaikatöissä. Intuition mukai-
sesti yrittäjyys ja freelancertoiminta ovat kulttuurialalla
keskivertoa yleisempiä työn muotoja.
Luokkien yhdistelyistä huolimatta kokonais-
määrät jäävät pelkkien työssä olevien yhteydessä jo
niin pieniksi, ettei aineiston perusteella kannata tehdä
kovin tarkkoja yleistyksiä. Päällisin puolin voidaan kui-
tenkin todeta, että ammatillisen perustutkinnon suo-
rittaneiden työsuhteet näyttävät varsin mutkattomilta
– ovathan useimmat joko vakituisessa tai määräaikai-
sessa kokopäivätyössä. Osa-aikatyöt, freelancetoimin-
ta ja muut erikoiset työnteon muodot ovat kauttaal-
taan harvinaisia.
0%
10%
20%
30%
40%
50%
60%
70%
Vakituinen
kokopäivätyö
M
ääräaikainen
kokopäivätyö
Vakituinen
osa-‐aikatyö
M
ääräaikainen
osa-‐aikatyö
Yri>äjä/freelancer
Työlliste>y/työharjoi>elu
M
uu
Kuvio
4.3.
Työsuhteen
muoto
ensimmäisessä
ja
nykyisessä
työpaikassa
Ensimmäinen
työpaikka
valmistumisen
jälkeen
(N=1152)
Nykyinen
työpaikka
(N=796)
32. 32
Kuvio 4.4. Nykyisen työsuh-
teen muoto koulutusalan
mukaan (N=798).
0%
20%
40%
60%
80%
100%
Kul,uuriala
/
Humanis5nen
ja
kasvatusala
Yhteiskunta5eteiden,
liiketalouden
ja
hallinnon
ala
/
luonnon5eteiden
ala
Tekniikan
ja
liikenteen
ala
Luonnonvara-‐
ja
ympäristöala
Sosiaali-‐,
terveys-‐
ja
liikunta-‐ala
Matkailu-‐,
ravitsemis-‐
ja
talousala
Vakituinen
kokopäivätyö
Määräaikainen
kokopäivätyö
Vakituinen
osa-‐aikatyö
Määräaikainen
osa-‐aikatyö
Yri,äjä/freelancer
Muu
33. 33
Koulutusalojen välillä esiintyneet määräaikaisten työ-
suhteiden erot ansaitsevat tarkemman käsittelyn. Ky-
selylomakkeessa tiedusteltiin vastaajilta valmistumisen
jälkeisten työnantajien ja työsopimusten määrää. Kun
lasketaan työsopimusten ja työnantajien välinen ero-
tus, saadaan karkeasti selville uusittujen sopimusten
määrä saman työnantajan palveluksessa (kuvio 4.7).
Erotuksen tulkintaan sisältyy oletus, että jokaiseen
työsuhteeseen kytkeytyy vähintään yksi työsopimus.
Oletus ei tietenkään päde esimerkiksi freelancereihin
ja yksityisiin ammatinharjoittajiin, joilla jokaiseen työ-
suoritteeseen ei välttämättä liity erillistä työsopimusta.
Aineistossa ne, joilla työnantajia on kertynyt enemmän
kuin työsopimuksia, ovatkin useimmiten valmistuneet
kulttuurialalta ja siellä erityisesti musiikkialalta.
Kuviosta 4.5 havaitaan, että aloittaiset erot
uusittujen työsopimusten määrissä jäävät yhtä poik-
keusta lukuun ottamatta häviävän pieniksi. Muiden
alojen eroavaisuudet mahtuvat pylväisiin piirrettyjen
95 prosentin luottamusvälien sisään, mutta silmiin
Kuvio 4.5. Keskiarvo työso-
pimusten ja työnantajien
erotuksesta
(uusittujen työsopimuksien
määrä) aloittain, %, N=1107.
pistävä on sitä vastoin sosiaali-, terveys- ja liikun-
ta-alan kahdeksan uusitun sopimuksen tienoille nou-
seva keskiarvo. Eron tekee ymmärrettäväksi se, että
vielä vastaushetkelläkin määräaikaisessa työsuhteessa
olivat muita yleisemmin juuri sosiaali-, terveys- ja lii-
kunta-alalta valmistuneet (vrt. kuvio 4.4). Kaiken kaik-
kiaan ammatillisen perustutkinnon suorittaneet ovat
useimmiten vakituisissa ja kokoaikaisissa työsuhteissa,
eikä pätkätöiden ketjuttamisesta voida kunnolla puhua
edes hiljattain valmistuneiden yhteydessä. Ainoan il-
miselvän poikkeuksen tähän jopa varsin perinteiseen
työuran kulkuun tekee sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala,
jolta valmistuneet ovat keränneet paljon lyhyitä työso-
pimuksia saman työnantajan palveluksessa. Heistä
useimmat ovat lähihoitajia. Suomen lähi- ja perushoi-
tajaliitto SuPerin selvityksissä on havaittu, että hoito-
alalla määräaikaisissa työsuhteissa työskentelee hieman
yli viidennes ja erityisesti uudet lähihoitajat aloittavat
yhä useammin määräaikaisessa työsuhteessa. Siksi pät-
kätyöilmiö koskee erityisesti alan nuoria työntekijöitä.
(SuPer ry 2012; Kullas 2009.)
0
2
4
6
8
10
12
Kult.
/
Hum.
YLH
/
Luonnont.
TeLi
LY
SoTe
MaRa
34. 34
Työn ja koulutuksen vastaavuus
Keskustelu koulutuksen ja työn vastaavuudesta viit-
taa pääasiassa korkeasti koulutettuihin. Akateemiset
tutkinnot luokitellaan professio- ja generalistialoihin,
joista ensimmäiset antavat pätevyyden tiettyyn am-
mattiin (opettajat, lääkärit jne.) ja jälkimmäiset tuovat
valmiuksia sijoittua monenlaisille aloille. Tyypillistä on,
että esimerkiksi yhteiskuntatieteellisiltä professioaloil-
ta valmistuneet työllistyvät generalisteja useammin
koulutustaan vastaaviin tehtäviin. (Sainio 2009). Am-
matillisten tutkintojen kohdalla tällainen jaottelu ei oli-
si mielekäs, sillä kaikki tutkinnot valmistavat – usein jo
nimensä perusteella – johonkin ennalta määriteltyyn
ammattiin. Lähihoitajat voivat toki erikoistua muun
muassa vanhustyöhön tai kuntoutukseen, mutta he
ovat silloinkin lähihoitajia, samoin kuin erilaisia säh-
kötöitä tekevät sähköasentajat ovat sähköasentajia. Jos
työllistyminen on aina näin suoraviivaista, pitäisi tar-
jolla olevan koulutuksen vastata jo olemassa olevaan
työvoiman tarpeeseen. Tästä näkökulmasta katsottuna
ammatillisen perustutkinnon suorittanut voi olla kou-
lutustaan vastaamattomassa työssä ainoastaan silloin,
kun hän ei ole työllistynyt omaan ammattiinsa ja te-
kee siksi täysin toisen alan piiriin kuuluvia töitä. Silloin
kyse olisi vain optimointivirheestä aloituspaikkojen
määrässä.
Suoraviivainen tulkinta työllistymisestä sopii
oletettavasti useimpiin aloihin, joiden koulutusta am-
matilliset oppilaitokset tarjoavat. Tulkinnan ottaminen
annettuna tuntuu kuitenkin liian hätiköidyltä: näim-
mehän jo edellä, että muissakin työhön liittyvissä omi-
naisuuksissa on huomattavia alakohtaisia eroja. Toisen
asteen ammatillisten työllistyminen ”omalle alalle”
koetaan kenties jopa liian itsestään selvänä, mikä saat-
taa kätkeä taakseen erinäisiä ongelmia, selviytymis-
keinoja ja kekseliäitä, luovia työllistymisen muotoja.
Kyselylomakkeessa työllistymisen laatuun on suhtau-
duttu sekä suoraviivaisesti että perinteitä kyseenalais-
taen. Vastaajilta tiedusteltiin oman alan työkokemuk-
sen määrää vuosina ja kuukausina mutta samalla myös
mielipiteitä siitä, miten hyvin heidän nykyinen työnsä
vastaa alaltaan ja vaatimuksiltaan koulutusta. Lisäksi
haluttiin tietää, onko ammatillinen perustutkinto ollut
muodollisena vaatimuksena nykyiselle työlle ja kuin-
ka paljon koulutuksessa saatuja tietoja ja taitoja pystyy
työssä hyödyntämään.
Aiemmin esitellyn työkuukausien kokonais-
määrän lisäksi vastaajilta tiedusteltiin erikseen oman
alan työkuukausien määrää. Yksinkertaisin tapa tutkia
koulutuksen ja työn vastaavuutta on laskea näiden vä-
linen suhdeluku, eli kuinka monta prosenttia kaikesta
valmistumisen jälkeisestä työkokemuksesta on ollut
oman alan työkokemusta. Kuviossa 4.6 nämä kaksi
työkuukausien määrää ilmaisevaa muuttujaa on ase-
tettu hajontakuvan eri akseleille. Kuvion tarkoituksena
antaa yleisvaikutelma siitä, millä tavoin työkuukausien
mittarit ovat yhteydessä toisiinsa; siellä, missä on pal-
jon pisteitä, on paljon havaintoja. Suurin osa havain-
noista kasautuu kuvion halkaisevaksi viivaksi, mikä
ilmaisee, että kyseisillä vastaajilla oman alan työkoke-
muksen määrä – olipa se mitä tahansa – on yhtä suuri
kuin kaiken valmistumisen jälkeen kertyneen työkoke-
muksen määrä. Viivan alle jäävät pisteet kertovat siitä,
että oman alan työkokemusta on ollut jonkin verran
vähemmän kuin kaikkea työkokemusta. Viivan yläpuo-
lelle nousevia pisteitä ei pitäisi periaatteessa olla lain-
kaan, sillä oman alan työkuukausia voi tietenkin olla
enimmillään yhtä paljon kuin kaikkia työkuukausia.
Tälle alueelle osuvat vastaajat lienevät ymmärtäneet
kysymyksen väärin. Pääasiassa havainnot sijoittuvat
kuvaan odotetulla tavalla, sillä muuttujia esikäsiteltiin
niin, että yli 60 kuukauden määrät laskettiin 60 kuu-
kauteen. Kuvassa ei myöskään ole mukana niitä vas-
taajia, joilta jompikumpi tiedoista puuttuu.
Hajontakuvasta ei voi tarkasti päätellä eri-
laisten havaintoyhdistelmien määriä, mutta se antaa
hyvän esikatsauksen aineiston sisältöön. Yksi ilmeinen
tendenssi on, että havaintoja kasaantuu halkaisijavii-
van lisäksi runsaasti pystyakselin (oman alan työkoke-
mus) alapäähän. Toisin sanottuna joukossa on jonkin
verran niitä, jotka ovat tehneet valmistumisen jälkeen
enemmän tai vähemmän töitä mutta eivät mielestään
oman alansa töitä. Näistä vastaajista useimmat ovat
kuitenkin samalla vaaka-akselin (kaikki työkokemus)
alapäässä, jolloin vähäinen oman alan työkokemus on
kulkenut rinnakkain vähäisen kaiken työkokemuksen
kanssa. Kyselylomakkeessa kokemuksen määrää ky-
syttiin vuosina ja kuukausina, minkä vuoksi 48 kuu-
kauden eli neljän vuoden kohta kerää erityisen paljon
havaintoja. Tätä suurempien arvojen kohdalla että
vastaajat ovat joko ymmärtäneet kysymyksen väärin tai
valmistuneet aivan alkuvuodesta 2008. Koska kysely
toteutettiin toukokesäkuussa, ammatillisen perustut-
kinnon yleisimmästä suoritusajankohdasta on kulunut
kyselyhetkellä melko tarkalleen neljä vuotta.
Työkokemuskysymyksen avoin muoto tekee
siitä vääjäämättä jokseenkin epätarkan mittarin. Var-
sinkin jos työpaikat ovat vaihtuneet usein ja työnteossa
on ollut katkoja, viimeisen neljän vuoden työhistorian
virheetön muistelu voi tuottaa suuria hankaluuksia.
Olennaisia eivät kuitenkaan ole yksittäiset havain-
not, vaan aineistosta erottuvat yleiset suuntaviivat ja
tendenssit. Jos kahden suurikokoisen ryhmän välil-