Fysiikan työselostuksen ohjaus coachaamallaOssi Pasanen
Kehitysprojektin tavoitteena oli kehittää uusi parempi menetelmä opiskelijoiden kirjoitustyön ohjaukseen ja arviointiin. Menetelmässä hyödynnetään coachingia ja itsearviointia. Työssä kehitetty arviointilomake tulee saataville blogiini osoitteeseen http://ossiope.pulppuna.fi
Fysiikan työselostuksen ohjaus coachaamallaOssi Pasanen
Kehitysprojektin tavoitteena oli kehittää uusi parempi menetelmä opiskelijoiden kirjoitustyön ohjaukseen ja arviointiin. Menetelmässä hyödynnetään coachingia ja itsearviointia. Työssä kehitetty arviointilomake tulee saataville blogiini osoitteeseen http://ossiope.pulppuna.fi
SAK:n julkaisusarja
Nuorten elämäntilannetta tarkastellaan kokonaisuutena, johon kuuluu koulutus, työelämä, asuminen, hyvinvointi ja turva sekä ammattiyhdistysliike.
Rahkeet duuniin. Työllistymisen laatu ammatillisella toisella asteella. Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otuksen tutkimus 2012, Janne Mikkonen & Elina Lavikainen.
Opiskelijajärjestöjen takuu varmasti -teesit 2012SYL
Opiskelijajärjestön teesit nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseksi. Julkaistu 7.2.2012.
- Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL)
- Suomen Lukiolaisten liitto SLL
- Suomen Ammattiin Opiskelevat - SAKKI
- Suomen Ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto - SAMOK
Hae koko raportti: www.businessarena.fi/metsonpesa
Operaatio Metsonpesä oli Keski-Suomen ELY-keskuksen myöntämän Euroopan sosiaalirahaston, Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan Viveca-yksikön rahoittama selvityshanke, joka keväällä 2014 tarkasteli keskisuomalaisten korkeakoulujen työelämäyhteistyön nykytilaa.
Korona-aikana opettajien jo ennestään korkealla ollut arvostus on entisestään vahvistunut suomalaisten keskuudessa.
Liki kaikki Taloustutkimuksen kyselyyn vastanneet ovat sitä mieltä, että opettajien työ on arvokasta koko yhteiskunnalle (97 %), vastuullista (96 %) ja vaativaa (91 %).
OAJ:n Fiilismittari kuitenkin kertoo, että arvostus ei välity riittävästi opettajille asti. Korvaamattomasta työstä tarvitaan kunnon korvaus - ja työolojen pitää olla sellaiset, että opettajilla on mahdollisuus keskittyä opettamiseen.
SAK:n julkaisusarja
Nuorten elämäntilannetta tarkastellaan kokonaisuutena, johon kuuluu koulutus, työelämä, asuminen, hyvinvointi ja turva sekä ammattiyhdistysliike.
Rahkeet duuniin. Työllistymisen laatu ammatillisella toisella asteella. Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otuksen tutkimus 2012, Janne Mikkonen & Elina Lavikainen.
Opiskelijajärjestöjen takuu varmasti -teesit 2012SYL
Opiskelijajärjestön teesit nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseksi. Julkaistu 7.2.2012.
- Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL)
- Suomen Lukiolaisten liitto SLL
- Suomen Ammattiin Opiskelevat - SAKKI
- Suomen Ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto - SAMOK
Hae koko raportti: www.businessarena.fi/metsonpesa
Operaatio Metsonpesä oli Keski-Suomen ELY-keskuksen myöntämän Euroopan sosiaalirahaston, Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan Viveca-yksikön rahoittama selvityshanke, joka keväällä 2014 tarkasteli keskisuomalaisten korkeakoulujen työelämäyhteistyön nykytilaa.
Korona-aikana opettajien jo ennestään korkealla ollut arvostus on entisestään vahvistunut suomalaisten keskuudessa.
Liki kaikki Taloustutkimuksen kyselyyn vastanneet ovat sitä mieltä, että opettajien työ on arvokasta koko yhteiskunnalle (97 %), vastuullista (96 %) ja vaativaa (91 %).
OAJ:n Fiilismittari kuitenkin kertoo, että arvostus ei välity riittävästi opettajille asti. Korvaamattomasta työstä tarvitaan kunnon korvaus - ja työolojen pitää olla sellaiset, että opettajilla on mahdollisuus keskittyä opettamiseen.
Similar to 2013 Ammattikorkeakoulujen aikuisopiskelijat (20)
This document summarizes a study comparing the university systems and transition to working life for female students in Finland and France. It finds that the Finnish system allows more flexibility in combining studies with work experience, acting as a bridge to employment. In contrast, the rigid French system focuses only on theoretical learning in isolated university "towers", making integration into the labor market more difficult. While reforms aim to standardize degrees across Europe, each country's system still reflects its unique welfare model, and changes risk weakening highly functioning systems like Finland's.
2. Copyright:
Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus
Heidi Kettunen, Suvi Pulkkinen ja Juhani Saari
Taitto: Nórr Design
Oikoluku: Suvi Hurme
Käännökset: Saara Inkinen
Julkaisija:
Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus
Lapinrinne 2
00180 HELSINKI
www.otus.fi
ISBN: 978-952-5282-33-7
ISSN: 2341-7307
Paino: Kirjapaino Hermes, Tampere, 2013
5. Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkasteltiin ammattikorkeakouluissa opiskelevien aikuisten näkemyksiä
koulutukseen hakeutumisesta ja koulutusvalintaan vaikuttaneista tekijöistä, koulutuksen
toteutustavoista ja sisällöistä, opiskelun sovittamisesta työn ja muun elämän kanssa sekä
opiskelijakuntien toiminnasta.
Tutkimus suunnattiin aikuisopiskelijoille, jotka suorittavat ammattikorkeakoulututkintoa, ylempää ammattikorkeakoulututkintoa,
ammattikorkeakoulujen erikoistumisopintoja
tai ammatillista opettajankoulutusta. Nuorten
koulutuksessa opiskelevien osalta kysely kohdistettiin niille, jotka olivat aloittaneet opiskelun 25-vuotiaina tai tätä vanhempina. Tutkimus toteutettiin valtakunnallisesti sähköisenä
kyselynä, ja siihen vastasi yhteensä 3841 aikuisopiskelijaa (vastausprosentti 22). Raportissa painottuu tutkinto-opiskelijoiden ja opettajankoulutuksessa opiskelevien näkemykset,
sillä erikoistumisopintoja suorittavia vastaajia
osallistui tutkimukseen verrattain pieni määrä.
Opiskelu yhdistetään usein koko- tai
osa-aikaiseen työssäkäyntiin, tosin nuorten
koulutuksessa AMK-tutkintoa opiskelevat ovat
muita useammin päätoimisia opiskelijoita. Kolmannes työssäkäyvistä AMK-tutkintoa nuorten koulutuksessa suorittavista työskentelee yli
30 tuntia viikossa. Vastaava osuus aikuiskoulutuksessa AMK-tutkintoa suorittavista on 83
prosenttia, YAMK-opiskelijoista 95 prosenttia
ja opettajaksi opiskelevista 89 prosenttia. Jos
työnantaja tukee opiskelua, on tuki tyypillisimmän opiskelun mahdollistaminen työajalla sekä opintovapaan myöntäminen. Opiskelu
rahoitetaan ensisijaisesti palkkatuloilla. Nuorten koulutuksessa AMK-tutkintoa opiskelevat
rahoittavat opiskelun muita useammin erilaisilla tukimuodoilla.
Opiskelumotiiveissa painottuvat eniten oman
osaamisen kehittäminen ja työllistymisnäkymien parantaminen. Nuorten koulutuksessa AMK-tutkintoa opiskelevien keskuudessa tutkinnon suorittaminen itsessään on ollut
monille tärkeä syy hakeutua opiskelemaan,
opettajankoulutuksessa taas kelpoisuuden
hankkiminen. Koulutuksen maksullisuuteen
aikuisopiskelijat suhtautuvat hyvin varauksella.
Aikuisopiskelijat hakevat usein tunnistusta aiemmin hankkimaansa osaamiseen. Tyypillisintä on hakea hyväksilukuja työkokemuksen
perusteella ja osoittaa saavutettu osaaminen todistuksella. Hyväksilukuprosessit vaikuttavat
kuitenkin edelleen hyvin jäsentymättömiltä, ja
moni opiskelija kokee järjestelmän kohtelevan
epätasa-arvoisesti opiskelijoita. Pääosin opiskelijat ovat kuitenkin olleet tyytyväisiä hyväksilukuprosesseihinsa.
Aikuisopiskelijoista 70 prosenttia on tyytyväisiä opintojensa etenemiseen. Nuorten
koulutuksessa AMK-tutkintoa opiskelevat
suorittavat lukuvuodessa keskimäärin 50 opintopistettä, aikuiskoulutuksessa AMK-tutkintoa
opiskelevat 52 opintopistettä, YAMK-opiskelijat 23 opintopistettä ja opettajankoulutuksessa opiskelevat 25 opintopistettä. Koulutuksesta
saadaan eniten teoreettista ammatillista osaamista, kun taas neuvottelu- ja johtamistaitoja
sekä valmiuksia kansainvälistymiseen saadaan
heikommin. Runsas puolet aikuisopiskelijoista
on tyytyväisiä koulutuksensa sisältöön ja opettajien ammattitaitoon.
Aikuisopiskelijoista yhdeksän kymmenestä kokee opiskelemansa alan itselleen oikeaksi,
ja aikoo valmistua nykyisestä koulutuksestaan.
Tulevaan työuraan suhtaudutaan positiivisesti: neljä viidestä aikuisopiskelijasta kokee olevansa pitkään työelämässä ja uskoo löytävänsä
6. koulutustaan vastaavaa työtä. Suurin osa aikuisopiskelijoista kokee, että työelämässä pärjätäkseen omaa osaamistaan on jatkossakin kehitettävä ja että jatkamalla kouluttautumista
aikuisiällä välttää todennäköisemmin työttömyyden. Ulkomaille työskentelemään tähdätään vain harvoin.
Vain neljännes aikuisista tutkinto-opiskelijoista kuuluu opiskelijakuntaan. Tyypillisimmin opiskelijakuntaan kuuluvat nuorten
koulutuksessa AMK-tutkintoa suorittavat aikuisopiskelijat. Opiskelijakunnilta toivotaan
enemmän aikuisopiskelijoille räätälöityä tiedotusta ja toimintaa.
7. Abstrakt
Denna enkätundersökning granskade hurdana åsikter yrkeshögskolornas vuxenstuderande har om ansökningen till utbildningen och de
faktorer som styrde valet av utbildning, utbildningens uppläggning och innehåll, förenandet
av studier med jobb och vardag samt studentkårernas verksamhet.
Studien riktades mot vuxenstuderanden som håller på att avlägga en yrkeshögskoleexamen, en högre yrkeshögskoleexamen,
specialiseringsstudier eller en yrkespedagogisk
lärarutbildning. Inom utbildning för unga fokuserade enkätstudien på studeranden som
vid inledandet av sina studier fyllt minst 25
år. Studien genomfördes i form av en nationell
elektronisk enkät, som fylldes i av sammanlagt
3841 vuxenstuderanden (svarsprocent 22). I
rapporten betonas åsikterna bland examensoch lärarstuderanden eftersom en relativt liten
andel av respondenterna som deltog i studien håller på att avlägga specialiseringsstudier.
Studierna förenas ofta med förvärvsarbete på hel- eller deltid, även om de som avlägger en YH-examen inom utbildning för unga
studerar oftare på heltid än andra vuxenstuderanden. En tredjedel av de förvärvsarbetande examensstuderandena inom utbildning för
unga jobbar mer än 30 timmar i veckan. Den
motsvarande andelen är 83 procent för studeranden som avlägger en YH-examen inom
utbildning för vuxna, 95 procent för studeranden som avlägger en högre YH-examen och
89 procent för studeranden i lärarutbildning.
Ifall arbetsgivaren understöder studierna består stödet väsentligen av att möjliggöra studerandet på arbetstid samt av att bevilja studieledighet. Studierna finansieras huvudsakligen
med löneinkomster. Studeranden som avlägger en YH-examen inom utbildning för unga
finansierar sina studier oftare med olika former av stöd.
Som motiv för studierna uppger vuxenstuderandena oftast behovet att utveckla de egna
färdigheterna och förbättra utsikterna till arbete. Bland examensstuderandena inom utbildning för unga har avläggandet av en examen
i sig utgjort ett viktigt skäl för många att söka
till utbildningen, medan uppnåendet av behörighet i sin tur betonas inom lärarutbildningen.
Vuxenstuderandena förhåller sig mycket förbehållsamt till avgiftsbelagd utbildning.
Vuxenstuderandena ansöker ofta om att
få erkänt tidigare förvärvad kompetens. I det
typiska fallet ansöker studeranden om att få
tillgodoräknat arbetserfarenhet och redovisar
för sin förvärvade kompetens med betyg. Tillgodoräkningsprocesserna verkar dock fortfarande vara mycket ostrukturerade och flera
respondenter upplever att systemet behandlar
studerandena ojämlikt. Studerandena har dock
huvudsakligen varit nöjda med sina tillgodoräkningsprocesser.
70 procent av vuxenstuderandena är nöjda med framskridandet av sina studier. Studerandena som avlägger en YH-examen inom
utbildning för unga avlägger i medeltal 50 studiepoäng under läsåret, studerandena inom utbildningen för vuxna 52 studiepoäng, studerandena som avlägger en högre YH-examen 23
studiepoäng och studerandena i lärarutbildningen 25 studiepoäng. Utbildningen ger mest teoretiska yrkesfärdigheter, medan studerandena
upplever sig få mindre ut av sina studier vad
beträffar förhandlings- och ledarskapsfärdigheter samt förutsättningar för internationalisering. Drygt hälften av vuxenstuderandena är
nöjda med innehållet av sin utbildning och lärarnas yrkesskicklighet.
8. Nio av tio vuxenstuderande upplever att de studerar rätt bransch och ämnar bli utexaminerade från sin pågående utbildning. Studerandena
förhåller sig positivt till sina framtida karriärer:
fyra av fem vuxenstuderanden tror sig förbli
länge i arbetslivet och hitta arbete som motsvarar deras utbildning. Majoriteten av vuxenstuderandena upplever att de måste fortsätta att
utveckla sina färdigheter för att klara sig i arbetslivet samt att vuxenfortbildning motverkar
risken av arbetslöshet. Få studeranden siktar
på att jobba utomlands.
Endast en fjärdedel av de vuxna examensstuderandena hör till studentkåren. De typiska medlemmarna är vuxenstuderanden som
avlägger en YH-examen inom utbildning för
unga. Av studentkårerna önskas mer information och aktiviteter som är skräddarsydda för
vuxenstuderandena.
9. Abstract
This study examined the views that adults studying at universities of applied sciences have
about the application process and the factors
that influence educational choices; the realisation and content of the studies; the compatibility
of studies with work and everyday-life as well
as the activities of students unions.
The study targeted adult students who are
pursuing a Bachelor’s degree, a Master’s degree, or are enrolled in specialisation studies
or vocational teacher education at a university
of applied sciences. With regard to those enrolled in youth education, the study was directed at students who were at least 25 years of
age when beginning their studies. The study
was carried out as a national electronic survey,
and was completed by a total of 3841 adult students (response rate 22 per cent). The views of
students enrolled in degree programmes and
teacher education are emphasised in the report,
because a relatively small number of the participating respondents were enrolled in specialisation studies.
The studies are often combined with a
full- or part-time job, although undergraduates in youth education are more likely to
be full-time students than other adult students. A third of working undergraduates in
youth education work more than 30 hours
a week. The corresponding figure is 83 per
cent for undergraduates in adult education,
95 per cent for graduate students and 89 per
cent for students in teacher education. If the
employer supports the studies, the assistance typically entails allowing the student to use
working time for study purposes and offering
study leave. The studies are principally financed with wage-earnings. Undergraduates in
youth education are comparatively more likely
to rely on different kinds of welfare benefits
for financing their education.
Professional development and improving
the prospects of employment are underscored
as motives for studying. Among undergraduates in youth education many list the attainment of a degree as an important reason in itself
for applying to a programme, whereas obtaining qualification is cited as a prime impetus
by those enrolled in teacher education. Adult
students maintain a highly reserved attitude
toward tuition fees.
Adult students frequently seek to obtain
recognition for previously acquired competences. Typically, accreditation is carried out on
the basis of work experience and the acquired
competence is demonstrated with the help of
a certificate. Yet, the processes of recognition
still appear to be highly unstructured and several respondents feel that the system subjects
students to unequal treatment. Students have
nevertheless been mainly satisfied with their
accreditation processes.
70 per cent of adult students are contented with their academic progress. Undergraduates in youth education earn on average 50 credits per academic year, undergraduates in adult
education 52 credits, graduate students 23 credits and students in teacher education 25 credits. The education mainly provides theoretical
vocational skills, but offers less in terms of negotiation and leadership skills as well as qualifications for internationalisation. A good half of
adult students are satisfied with the contents of
their education programme and the professional skills of the teachers.
Nine out of ten adult students are contented with their choice of educational field, and intend to graduate from their current program-
10. me. The students have a positive outlook on
their future careers: four out of five adult students feel that they will remain long in working
life and believe they will find work to match
their education. A majority of adult students
find that one must continue one’s professional development in order to keep up with the
demands of working life and that continuing
one’s education in adulthood reduces the risk of
unemployment. Only rarely do adult students
aim at working abroad.
Merely a quarter of adult students enrolled in a degree programme belong to a student
union, with adult undergraduates in youth education being the most likely to have a membership. The respondents wish the student unions
would provide more information and activities
that are tailored to adult students.
11. Esipuhe
Aikuiskoulutuksen merkityksen ennakoidaan
kasvavan tulevaisuudessa entisestään. Tämä
näkyy niin Eurooppa 2020 -strategiassa, nykyisessä hallitusohjelmassa kuin myös koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa
vuosille 2011–2016. Taustalla on muun muassa
odotus työn vaatimusten kasvamisesta ja väestön vanheneminen, joiden johdosta työvoiman
koulutustason nostaminen on tärkeää.
Euroopan komission mukaan yhteiskunnan muutosten myötä korkeakoulutusta tai toisen asteen koulutusta vaativien työpaikkojen
määrä kasvaa 85 prosenttiin kaikista tarjolla
olevista työpaikoista ja perusasteen koulutusta vaativien vastaavasti vähenee 15 prosenttiin
vuoteen 2020 mennessä. Vuonna 2011 korkeakoulutettujen osuus EU:n työvoimasta oli 26,8
prosenttia ja toisen asteen koulutuksen saaneiden 46,6 %. Erityisesti korkeakoulutusta vaativien työpaikkojen osuuden nähdään kasvavan,
melkein kymmenen prosenttia nykyisestä.
Suomessakin työn vaatimuskasvun nousu näkyy hyvin selvästi: peruskoulupohjaisten
työpaikkojen määrä on vähentynyt 80-luvulta
lähtien romahdusmaisesti. Vielä 80-luvun lopulla niitä oli 900 000, mutta nyt niitä on enää
300 000 ja laskun ennustetaan jatkuvan. Suomessa peruskoulupohjaisten tilannetta heikentää vielä lisäksi opiskelijoiden runsas työssäolo.
EU:n väestönkehitysennuste povaa nuorisoikäluokan osuuden pienenevän vuoteen 2040
asti ja sen jälkeen pysyttelevän hieman alle 20
prosentissa. 20–64-vuotiaiden osuuden ennustetaan pienenevän nykyisestä noin 60 prosentista hieman yli 50 prosenttiin vuoteen 2060
mennessä. Tämä tulee asettamaan suuria haasteita koulutusjärjestelmälle, sillä pienenevä
nuorisoikäluokka ei pysty korvaamaan kaikkia
työmarkkinoilta poistuvia henkilöitä ja samaan
aikaan pienenevän työikäisten ryhmän työssä
jaksamista tulee tukea ja osaamista uudentaa
vielä aikaisempaakin paremmin.
On tärkeää, että aikuisille tarjotaan väyliä osaamisensa päivittämiseen ja nostamiseen.
Suomessa aikuisten osallistuminen koulutukseen on eurooppalaisittain korkealla tasolla:
vuoden 2012 tilastojen mukaan 22 prosenttia
aikuisista on osallistunut koulutukseen (LFS,
2012). EU:n tavoite vuodelle 2020 on 15 prosenttia, kun EU-maiden vuoden 2011 keskiarvo
oli vain 8,9 prosenttia. Meneillään oleva talouden taantuma ja rakennemuutos lisäävät aikuiskoulutuksen tarvetta entisestään.
Ammattikorkeakouluille aikuiskoulutus on
ollut merkittävä koulutusmuoto jo varsin pitkään. Ammattikorkeakouluopiskelijoista noin
neljäsosa opiskelee erilaisissa aikuiskoulutusmuodoissa. Perustutkintoon johtavassa koulutuksessa olevien opiskelijoiden määrä on ollut
jo vuosia yli 20 000 ja sen rinnalle syntyneessä
ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavassa koulutuksessakin opiskelee jo hieman
alle 8 000 opiskelijaa. Muita aikuiskoulutuksen
muotoja ovat erikoistumisopinnot, joiden opiskelijamäärä on ollut vuonna 2012 noin 3 400 ja
opettajankoulutus, jonka opiskelijamäärä on ollut jo pitkään noin 3 800.
Aikuiskoulutus on siis hyvin ajankohtainen aihe sekä Suomessa että EU-tasolla. SAMOK kiittää tutkimuksen päärahoittajaa opetus- ja kulttuuriministeriötä sekä tutkimuksen
rahoitukseen osallistuneita Akavaa ja Arenea
tutkimuksen toteutumisen mahdollistamisesta.
Veli-Matti Taskila
asiantuntija
Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien
liitto – SAMOK ry
13. Sisällysluettelo
1
Johdanto
15
2
Taustatietoja aikuisopiskelijoista
17
3
Opiskelun lähtökohdat
Työtilanne ennen opiskelun aloittamista
Nykyinen opiskelu- ja työtilanne
Työnantajan tarjoama tuki opiskeluun
Työnteon vaikutukset opiskeluun
arki ja toimeentulo
Perhe,
20
20
20
23
24
27
4 takaisin koulunpenkille
Polku
Aiemmin suoritetut tutkinnot
Tiedon hakeminen koulutuksesta
hakeutua opiskelemaan
Syyt
Opintojen aloittamisen ajankohta
Koulutustyypin valinta AMK-koulutuksessa
Suhtautuminen koulutuksen maksullisuuteen
34
34
36
36
39
41
41
5
Aiemmin hankittu osaaminen
Hyväksilukujen hakeminen ja saaminen
Hyväksilukuprosessin sujuvuus
43
43
45
6
Opiskelu ammattikorkeakoulussa
Opintojen eteneminen
Opintoja hidastavat tekijät
Opetus- ja opiskelumenetelmien merkitys
Tyytyväisyys opetukseen, ohjaukseen ja opetusjärjestelyihin
Koulutuksen tuottamat valmiudet
Koulutuksen kehittäminen
47
47
48
51
55
58
62
7 opiskelu tulevaisuudessa
Työ ja
Valmistumisnäkymät
Kokemus opiskelusta oikealla alalla
Nykyisessä työssä jatkaminen
Käsitykset omasta työurasta
Opiskelu tulevaisuudessa ja osaamisen kehittäminen
Suhtautuminen aikuiskoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen
63
63
63
65
65
69
70
14. 8
Opiskelijakunta
Kuuluminen opiskelijakuntaan
Näkemykset opiskelijakunnan toiminnasta
Mitä aikuisopiskelijat toivovat opiskelijakunnalta?
74
74
76
78
9
Erikoistumisopintoja opiskelevat
81
10
Yhteenveto: aikuisopiskelijana ammattikorkeakoulussa
90
Kirjallisuus 93
LIITE 1. Tutkimuksen toteutus
Tutkittavat opiskelijat
Tiedonkeruu
Vastausaktiivisuus
Aineiston painottaminen ja edustavuus
Tutkimuksessa käytetyt analyysimenetelmät
94
94
97
98
98
102
LIITE 2: Kyselylomake
104
15. 1. Johdanto
Suomalaiset aikuiset kouluttautuvat varsin
ahkerasti. Aikuiskoulutukseen osallistuu vuosittain noin puolet suomalaisista 18–64-vuotiaista aikuisista. Vuonna 2012 osallistujia oli
yli 1,7 miljoonaa, mikä on samaa suuruusluokkaa kuin koulutukseen osallistujien määrä koko
2000-luvun alun ajan. Useimmiten aikuiskoulutukseen on osallistuttu työhön tai ammattiin
liittyvistä syistä. (Tilastokeskus 2013, 1–2.)
Suomalaisia aikuisia kannustetaan kouluttautumaan edelleen. Tavoitteena on lisätä
aikuisten osallistumista koulutukseen entisestään sekä kehittää koulutustarjontaa vastaamaan paremmin erilaisia aikuisopiskelijoiden
tarpeita (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2001,
53–54). Suomessa toteutettava koulutuspolitiikka perustuu vahvasti elinikäisen oppimisen
ideaan, jossa oppiminen jatkuu läpi koko aikuisiän (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2011,
7). Aikuiskoulutuksen avulla halutaan vastata muun muassa tulevaisuuden työelämän
osaamistarpeisiin ja pyritään varmistamaan,
että osaavaa työvoimaa on saatavilla. Kouluttautumista pidetään keskeisenä tekijänä työurien pidentämisessä. Koulutus nähdään myös
tasa-arvoa lisäävänä ja yhteiskuntaa eheyttävänä toimintana. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2013a.) Kiinnostus opiskelua ja itsensä
jatkuvaa kehittämistä kohtaan ei kuitenkaan
itsestään selvästi jakaudu tasaisesti. Koulutus
kasautuu tyypillisesti naisille ja korkeakoulutetuille (esim. Tilastokeskus 2008). Myöskään mahdollisuudet kouluttautumiseen eivät
välttämättä tavoita kaikkia: esimerkiksi vuoden 2006 aikuiskoulutustutkimuksen aineiston perusteella aikuiskoulutukseen päätyvät
tavallisemmin jo ennestään korkean koulutustason ja pysyvän työsuhteen omaavat henkilöt
(Pohjanpää 2008). Aikuiskoulutuspolitiikassa
pyritään kiinnittämään tähänkin huomiota, ja
tavoitteena on, ettei mikään aikuisväestön osa
jäisi koulutuksen ulkopuolelle (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2011, 53).
Aikuisille on tarjolla erilaisia mahdollisuuksia kouluttautumiseen. Aikuiskoulutuksella tarkoitetaan erikseen aikuisia varten suunniteltua ja järjestettyä koulutusta, joka voi olla
omaehtoista koulutusta, työnantajan tarjoamaa
henkilöstökoulutusta tai työvoimapoliittista
koulutusta. Tutkintotavoitteisessa aikuiskoulutuksessa voi suorittaa samoja tutkintoja kuin
nuorille suunnatun koulutuksen puolella, mutta opinnot ovat toteutustavoiltaan joustavampia, jotta niiden suorittaminen olisi mahdollista
työssäkäynnin ohessa. Toisaalta aikuisopiskelijat voivat hakeutua myös nuorille suunnattuihin koulutuksiin. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2013a.)
Tässä tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita ammattikorkeakouluissa kouluttautuvien aikuisten opiskelukokemuksista. Ammattikorkeakouluissa suoritettavat tutkinnot ovat
ammatillisesti suuntautuneita korkeakoulututkintoja, ja koulutuksessa korostetaan vahvasti
yhteyksiä työelämän toimijoiden kanssa. Ammattikorkeakoululaissa (351/2003) ammattikorkeakoulujen tehtävänä on
”antaa työelämän ja sen kehittämisen
vaatimuksiin sekä tutkimukseen, taiteellisiin ja sivistyksellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin, tukea yksilön ammatillista
kasvua ja harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tukevaa ja alueen elinkeinorakenteen
huomioon ottavaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä sekä taiteellista toimintaa.”
15
16. 16
Ammattikorkeakoulujen
perustutkinnon
(AMK-tutkinto) voi suorittaa joko nuorten koulutuksessa tai aikuiskoulutuksessa, ja sen laajuus on 210–270 opintopistettä. Ylempää korkeakoulututkintoa (YAMK-tutkinto), joka on
laajuudeltaan 60–90 opintopistettä, voi hakeutua opiskelemaan suoritettuaan soveltuvan korkeakoulututkinnon ja hankittuaan kokemusta työelämästä vähintään kolmen vuoden ajan.
Ammattikorkeakouluissa järjestetään myös
ammatillisia erikoistumisopintoja täydentävinä opintoina (laajuus on 30 - 60 opintopistettä)
sekä ammatillista opettajankoulutusta (laajuus
60 op). (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2013c.)
Tässä tutkimuksessa nuorten koulutuksessa AMK-tutkintoa suorittavista opiskelijoista
aikuisopiskelijoiksi on katsottu 25-vuotiaana
tai tätä vanhempana opintonsa aloittaneet henkilöt. Rajaus 25-vuotiaisiin ja sitä vanhempiin
on perusteltua, sillä tämän ikäisillä voidaan
olettaa olevan jo jonkin verran työkokemusta tai opintoja muissa koulutuksissa takanaan,
eikä heitä nähdä perinteisellä tavalla nuorina
hakijoina. Vastaavaa rajausta on käytetty myös
aikaisemmassa aikuisopiskelijoita koskevassa
tutkimuksessa (vrt. Kumpulainen 2009, 18).
Lisäksi tässä tutkimuksessa ammattikorkeakoulujen aikuisopiskelijoiksi määritellään kaikki aikuiskoulutuksen puolella AMK-tutkintoa
suorittavat opiskelijat, YAMK-opiskelijat sekä
ammatillisia erikoistumisopintoja tai opettajankoulutusta suorittavat opiskelijat. Suomessa
toimii 25 Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnon alaista ammattikorkeakoulua, joissa yhteensä 146 000 opiskelijaa suoritti ammattikorkeakouluopintoja vuonna 2012 (Opetus- ja
kulttuuriministeriö 2013b, Vipunen-tietokanta). Tutkimuksessa käytettävän määritelmän
perusteella heistä aikuisopiskelijoiksi lukeutuu
noin kolmannes.1
Tutkimuksessa tarkastellaan ammattikorkeakoulujen aikuisopiskelijoiden näkemyksiä
opiskelun sovittamisesta muuhun elämään,
koulutukseen hakeutumisesta ja koulutusvalintaan vaikuttaneista tekijöistä, koulutuksen
toteutustavoista ja sisällöistä sekä opiskelijoiden edunvalvonnasta ja opiskelijakuntien
toiminnasta. Raportti etenee siten, että ensin kuvataan lyhyesti ammattikorkeakoulujen
aikuisopiskelijoiden taustatiedot. Tämän jälkeen siirrytään tarkastelemaan AMK-tutkintoa
nuorten koulutuksessa ja aikuiskoulutuksessa opiskelevien, YAMK-tutkintoa opiskelevien
sekä opettajankoulutusta suorittavien kokemuksia käsiteltävistä teemoista. Erikoistumisopintoja suorittavista opiskelijoista on tiivis oma
lukunsa raportin loppupuolella. Tutkimuksen
toteutus on puolestaan kuvattu yksityiskohtaisesti raportin lopusta löytyvässä liitteessä.
1. Nuorten koulutuksissa olevien aikuisopiskelijoiden osuus (25-vuotiaana tai tätä vanhempana opintonsa aloittaneet) on laskettu korkeakoulujen
opiskelijarekistereistä saatujen tietojen perusteella. Tiedot opiskelijamääristä AMK-tutkintoa aikuiskoulutuksena suorittavien, YAMK-tutkintoa
suorittavien sekä erikoistumisopintoja ja opettajankoulutusta suorittavien osalta on saatu Vipunen-tietokannasta.
17. 2. Taustatietoja aikuisopiskelijoista
Aikuisopiskelijoita koskevat taustatiedot on
poimittu suoraan ammattikorkeakoulujen
opiskelijarekistereistä yli 17 000 opiskelijan
osalta.2 Taulukossa 1 on esitetty aikuisopiskelijoiden ikää koskevia tunnuslukuja kyselyyn
vastaushetkellä. Lisäksi taulukossa on laskettu tieto opiskelijoiden keski-iästä opintojen
aloitusvuonna. Nuorten koulutusohjelmassa
AMK-tutkintoa opiskelevista aikuisopiskelijoista miehet ovat aloittaneet opintonsa keskimää-
rin 1,5 vuotta naisia nuorempana. Opintojen
alkamisvuonna miesten iän mediaani on 27 ja
naisilla 28 vuotta. Kaikissa tarkasteluissa ikää
kuvaava keskiarvoestimaatti on aina mediaania
suurempi, koska opinnot voi määritelmällisesti aloittaa 25 ikävuoden jälkeen minkä ikäisenä
tahansa. Miehet aloittavat opintonsa keskimäärin naisia nuorempina myös aikuiskoulutusohjelmissa, joissa miesten iän mediaani opintojen aloitusvuonna on 33 ja naisilla 36 vuotta.
Taulukko 1. Aikuisopiskelijoiden keski-ikä ja mediaani-ikä vastaushetkellä sekä opintojen aloitusvuonna sukupuolen ja koulutustyypin mukaan.
17
Naiset
Opiskeli
jan ikä
Miehet
Ikä
aloitus
vuonna
Opiskeli
jan ikä
Kaikki
Ikä
aloitus
vuonna
Opiskeli
jan ikä
Ikä
aloitus
vuonna
AMK (nuorten
Keskiarvo
32,1
30,6
30,6
28,8
31,4
29,7
koulutus)
Mediaani
30
28
29
27
29
27
AMK
Keskiarvo
37,5
36,2
36,3
34,9
37,1
35,7
(aikuiskoulutus)
Mediaani
37
36
35
33
36
34
Keskiarvo
38,9
37,9
37,6
36,6
38,4
37,4
Mediaani
37
36
36
34
36
35
Keskiarvo
39,6
39,6
37,6
37,5
39
39
opinnot
Mediaani
39
39
35
35
38
38
Opettajan
Keskiarvo
43,3
42,8
43,8
43,2
43,5
43
Mediaani
43
43
44
44
44
43
YAMK
Erikoistumis
koulutus
2. Koska tiedot on poimittu suoraan opiskelijarekistereistä, niihin ei liity samaa tilastollista epävarmuutta kuin varsinaisen opiskelijakyselyn aineistoon. Ainoa tiedoissa esiintyvä epävarmuustekijä liittyy otoksen poimintaan opiskelijarekistereistä, joihin liittyy aina inhimillisen erehdyksen
mahdollisuus. Korkeakoulujen rekistereistä saadut tiedot vastasivat kuitenkin erittäin hyvin Otuksen tutkijoiden laskelmia ja tuloksia voidaan siten
pitää erittäin luotettavina. Taustatiedot perustuvat siten poimintaan, joka käsittää noin joka seitsemännen ammattikorkeakoulujen aikuisopiskelijan.
18. Erot ovat samansuuruisia myös YAMK-tutkintoa suorittavilla sekä vielä suurempia erikoistumisopintoja suorittavilla opiskelijoilla.
Opettajankoulutuksessa opiskelevilla puolestaan näyttäisi olevan niin, että miehet aloittavat nämä opinnot keskimäärin naisia hieman
vanhempina.
Tarkasteltaessa aikuisopiskelijoiden sukupuolijakaumaa kuviossa 1 havaitaan jonkin
verran vaihtelua siinä, miten miehet ja naiset
ovat edustettuina eri koulutusaloilla koulutustyypeittäin. Huomio kannattaa keskittää perustutkinto-opiskelijoihin, sillä mielenkiintoisimmat erot löytyvät sieltä. Kaiken kaikkiaan
naisten osuus AMK-tutkintoa nuorten koulutusohjelmissa opiskelevista aikuisopiskelijoista on noin 10 prosenttiyksikköä pienempi
AMK-tutkintoa aikuisten koulutusohjelmissa
opiskeleviin verrattuna. Erityisen suuria erot
ovat kulttuurialan, yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan, luonnontieteiden
alan sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousalan
osalta niin, että näillä aloilla naisten osuus on
nuorten koulutusohjelmissa opiskelevien osalta
huomattavasti pienempi.
Viimeisenä taustatietona käsitellään kansainvälisten opiskelijoiden osuutta eri koulutustyypeissä. Kuviossa 2 on esitetty kansainvälisten opiskelijoiden osuus kaikista
aikuisopiskelijoista niin, että ETA-maista kotoisin olevat on erotettu muualta opiskelemaan muuttaneista. Ammattikorkeakoulujen
aikuisopiskelijoissa eniten kansainvälisiä opiskelijoita on nuorten koulutusohjelmissa. Määrä
on noin kolminkertainen aikuisten koulutusohjelmiin verrattuna. Pienin kansainvälisten
opiskelijoiden osuus on opettajankoulutuksessa, jossa heidän osuutensa on alle 2 prosenttia.
Kuvio 1. Naisten osuus eri koulutusalojen (Tilastokeskuksen luokitus) opiskelijoista koulutustyypeittäin, %. Kuviossa on esitetty yhden desimaalin tarkkuudella niiden koulutusohjelmien naisopiskelijoiden osuus, joissa otoskoko on riittävän suuri.
18
20. 3. Opiskelun lähtökohdat
Tässä luvussa tarkastellaan aikuisten ammattikorkeakouluopiskelijoiden opiskelunaikaista elämäntilannetta: työtä, toimeentuloa,
perhettä ja vapaa-aikaa. Aluksi paneudutaan
aikuisopiskelijoiden opiskelu- ja työtilanteeseen ja siihen, miten opiskeluun suhtaudutaan
työpaikalla, sekä millä tavalla työnteon koetaan vaikuttavan opintojen etenemiseen. Tämän jälkeen tarkastellaan perhetilannetta, toimeentuloa sekä opiskelun, työn ja vapaa-ajan
yhteensovittamista.
Työtilanne ennen opiskelun
aloittamista
20
saolevassa kokopäivätyössä ja noin kolmannes
määräaikaisessa kokopäivätyössä.
Tutkinto-opiskelijoista kolme neljästä on
ollut kokopäiväisessä, toistaiseksi voimassaolevassa työsuhteessa ennen opiskelun aloittamista. Tyypillisimmin tällaisessa työsuhteessa on
oltu luonnontieteiden alalla (87 %), tekniikan
ja liikenteen alalla (85 %) sekä yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla (83 %).
Vastaava osuus kulttuurialalla (48 %) sekä humanistisella ja kasvatusalalla (49 %) on selvästi pienempi.3
Nykyinen opiskelu- ja työtilanne
Nuorten koulutuksessa AMK-tutkintoa opiskelevien työtausta eroaa muissa koulutustyypeissä
tutkintoa opiskelevista varsin selkeästi. Kuviosta
3 voidaan huomata, että nuorten koulutuksessa opiskelevat ovat olleet toistaiseksi voimassaolevassa kokopäiväisessä työsuhteessa selvästi
harvemmin kuin aikuiskoulutuksessa AMK-tutkintoa suorittavat tai YAMK-tutkintoa suorittavat. Nuorten koulutuksessa opiskelevista neljä
kymmenestä on ollut toistaiseksi voimassaolevassa kokopäivätyössä ennen opiskelun aloittamista, kun vastaava osuus aikuiskoulutuksessa
AMK-tutkintoa opiskelevista on seitsemän ja
YAMK-tutkintoa suorittavista yhdeksän kymmenestä. Nuorten koulutuksessa opiskelevat ovat
puolestaan olleet muiden koulutustyyppien tutkinto-opiskelijoita useammin määräaikaisissa
tai osa-aikaisissa työsuhteissa, tai eivät ole olleet
työsuhteessa lainkaan ennen nykyisten opintojen aloittamista. Opettajankoulutuksessa opiskelevista kuusi opiskelijaa kymmenestä on ollut
ennen opiskelun aloittamista toistaiseksi voimas-
Nuorten koulutuksessa AMK-tutkintoa suorittavat ovat jatkaneet opiskeluaikanaan entisessä työpaikassaan harvemmin kuin muissa
koulutustyypeissä opiskelevat aikuiset4. Nuorten koulutuksessa AMK-tutkintoa suorittavista työssäkäyvistä joka kolmas jatkoi siinä
työsuhteessa, jossa oli ollut ennen nykyisten
opintojensa aloittamista. Aikuiskoulutuksessa AMK-tutkintoa opiskelevista 68 prosenttia,
YAMK-tutkintoa opiskelevista 82 prosenttia ja
opettajankoulutuksessa opiskelevista 85 prosenttia jatkoi opiskelua edeltävässä työsuhteessaan. Koulutusaloista tyypillisimmin saman työnantajan palveluksessa ovat jatkaneet
yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon
alan (72 %), tekniikan ja liikenteen alan (71 %)
sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan työssäkäyvät tutkinto-opiskelijat (71 %). Pienin osuus
samassa työpaikassa jatkaneista on luonnonvara- ja ympäristöalalla (51 %), kulttuurialalla (55
%) sekä luonnontieteiden alalla (56 %)5.
3. Ero ääripäät muodostavien ryhmien (luonnontieteiden ala, tekniikan ja liikenteen ala, yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon
ala vs. kulttuuriala, humanistinen ja kasvatusala) on tilastollisesti merkitsevä (p<0,001).
5. Ero ääripäät muodostavien ryhmien (yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala, tekniikan ja liikenteen ala, sosiaali-, terveys- ja
liikunta-ala vs. luonnonvara- ja ympäristöala, kulttuuriala, luonnontieteiden ala) on tilastollisesti merkitsevä (p<0,001).
4. Ero on tilastollisesti merkitsevä muiden paitsi YAMK-opiskelijoiden
ja opettajankoulutuksessa opiskelevien välillä (p<0,001).
22. Taulukko 2. Opiskelemallaan alalla työskentelevät koulutusaloittain (% vastaajista, jotka käyvät
työssä koko- tai osa-aikaisesti).
Koulutusalat, joiden opiskelijat ovat vastanneet väittämään samansuuntaisesti, on luokiteltu ryhmiksi. Ryhmien välinen ero on tilastollisesti merkitsevä (p<0,001).
Opiskelu ja
N (100%)
työskentely
samalla allalla
Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala
89 %
776
Luonnontieteiden ala
87 %
54
Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja
81 %
599
Tekniikan ja liikenteen ala
78 %
558
Matkailu-, ravitsemis- ja talousala
71 %
175
Humanistinen ja kasvatusala
71 %
51
Kulttuuriala
67 %
146
Luonnonvara- ja ympäristöala
64 %
100
hallinnon ala
Suurin osuus opiskelijoita, jotka työskentelevät opiskelemallaan alalla
Toiseksi suurin osuus opiskelijoita, jotka työskentelevät opiskelemallaan alalla
Pienin osuus opiskelijoita, jotka työskentelevät opiskelemallaan alalla
22
Eri koulutustyypeissä opiskelevien vastaajien
tämänhetkinen opiskelu- ja työtilanne esitetään
kuviossa 4. Nuorten koulutuksessa AMK-tutkintoa suorittavat opiskelijat erottuvat selvästi
muiden koulutustyyppien opiskelijoista opiskelun päätoimisuuden suhteen. Noin puolet
nuorten koulutuksessa opiskelevista suorittaa
opintoja päätoimisesti, ja runsas kolmannes
käy päätoimisen opiskelun ohella sivutoimisesti töissä. Muiden koulutustyyppien opintoja
taas tehdään tyypillisemmin työn ohessa. Aikuiskoulutuksena AMK-tutkintoa suorittavista
kuusi kymmenestä opiskelee päätoimisen työn
ohella, ja YAMK-tutkintoa sekä opettajankoulutusta suorittavista päätoimisesti työssäkäyviä
on neljä viidestä.
Kaikista tutkinto-opiskelijoista käy työssä kokoaikaisesti tai osa-aikaisesti kolme neljäsosaa. Työssäkäynnin yleisyydessä on jonkin
verran vaihtelua alakohtaisesti tarkasteltuna.
Eniten työssäkäyviä on tekniikan ja liikenteen
alan (81 %) sekä yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan (79 %) opiskelijoiden keskuudessa. Pienin osuus työssäkäyviä on
puolestaan humanistisella ja kasvatusalalla (51
%) sekä luonnontieteiden alalla (58 %).8
Työskentely ja opiskelu samalla alalla on tavallisinta YAMK-tutkintoa suorittaville opiskelijoille. Työssäkäyvistä YAMK-opiskelijoista 89
prosenttia myös opiskelee samaa alaa. Vastaava osuus AMK-tutkintoa nuorten koulutuksessa
opiskelevista on 61 prosenttia, AMK-tutkintoa
aikuiskoulutuksena opiskelevista 78 prosenttia
ja opettajankoulutuksessa opiskelevista 71 prosenttia.9 Eniten samalla alalla opiskelevia ja työskenteleviä on sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla
ja luonnontieteiden alalla (taulukko 2).
8. Ero ääripäät muodostavien ryhmien (tekniikan ja liikenteen ala,
yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala vs. humanistinen ja kasvatusala, luonnontieteiden ala) on tilastollisesti merkitsevä (p<0,001).
9. Ero tilastollisesti merkitsevä (p<0,001).
23. Taulukko 3. Työnantajan suhtautuminen opiskeluun koulutustyypeittäin (% vastaajista, jotka
käyvät työssä koko- tai osa-aikaisesti).
AMK
AMK
(nuorten
(aikuiskou-
koulutus)
lutus)
12 %
17 %
34 %
33 %
21 %
Sain opintovapaata (p<0,001)
12 %
21 %
21 %
9%
18 %
Sovimme tekeväni lyhennettyä
20 %
9%
5%
3%
10 %
2%
6%
8%
9%
6%
371
1076
1054
270
2600
Koulutustyypit, joiden opiskelijat ovat vastanneet väittämään
samansuuntaisesti, on luokiteltu
ryhmiksi. Ryhmien välinen ero on
tilastollisesti merkitsevä.
Saan käyttää työaikaa opintoi
YAMK
Opettajan-
Kaikki
koulututs
hin (p<0,001)
työviikkoa (p<0,001)
Työnantajani maksaa koulu
tukseni kustannukset koko
naan tai osittain (p=0,002)
N (100%)
Suurin osuus opiskelijoita, jotka ovat saaneet tukea
Toiseksi suurin osuus opiskelijoita, jotka ovat saaneet tukea
Pienin osuus opiskelijoita, jotka ovat saaneet tukea
23
Työnantajan tarjoama tuki opiskeluun
Kolmannes kaikista työssäkäyvistä aikuisopiskelijoista kokee, ettei työnantaja tue heidän opiskeluaan. Niiden opiskelijoiden kohdalla, jotka
tukea saavat, yleisimmät tuen muodot ovat opiskelun mahdollistaminen työajalla sekä opintovapaan käyttäminen. Noin viidennes opiskelijoista
on hyödyntänyt näitä mahdollisuuksia (taulukko 3). Työajalla opintoja voi tehdä tavallisimmin YAMK-tutkinnossa ja opettajankoulutuksessa. Opintovapaalla taas opintoja suoritetaan
useimmin aikuiskoulutuksena suoritettavassa AMK-tutkinnossa sekä YAMK-tutkinnossa.
Nuorten koulutuksessa AMK-tutkintoa suorittavien kohdalla tyypillisin tukimuoto on lyhennetty työviikko, jota käytetään taas vähemmän
muissa koulutustyypeissä. Työnantajan osallistuminen koulutuksen kustannuksiin on kaiken
kaikkiaan varsin vähäistä, erityisesti nuorten
koulutuksessa opiskelevien keskuudessa.
Vastaajista neljännes valitsi myös ”Muu,
mikä” -vastausvaihtoehdon. Vastauksissa mainitaan palkalliset vapaapäivät, joita voi käyttää
kouluttautumiseen. Myös joustavuus työvuorojen järjestelyissä sekä mahdollisuus määrittää itse, milloin työskentelee, koetaan opiskelua helpottaviksi seikoiksi. Osa vastaajista on
saanut tukea ja kannustusta työyhteisöstään,
ja jotkut ovat saaneet ohjaajan harjoitteluun
tai opinnäytteeseen työpaikaltaan. Jotkut vastaajat ovat saaneet tukea materiaali- ja välinehankintoihin työpaikaltaan. Toisaalta avovastauksissa tuodaan esille myös sitä, ettei
minkäänlaista tukea työnantajalta saada. Osa
vastaajista puolestaan kokee, ettei työnantajan
tukea tarvita, sillä opiskelu mielletään omalla
ajalla tapahtuvaksi toiminnaksi.
Taulukossa 4 tarkastellaan eri koulutusalojen tutkinto-opiskelijoiden kokemuksia työnantajan suhtautumisesta opiskeluun.
Työaikaa opiskeluun voi yleisimmin käyttää
24. Taulukko 4. Työnantajan suhtautuminen opiskeluun koulutusaloittain (% vastaajista, jotka käyvät
Luonnonvara- ja
ympäristöala
Sosiaali-, terveys- ja
liikunta-ala
Matkailu-, ravitsemis- ja
talousala
(p<0,001)*
Tekniikan ja liikenteen
ala
Sain opintovapaata
Luonnontieteiden ala
opintoihin (p<0,001)*
Yhteiskuntatieteiden,
liiketalouden ja
hallinnon ala
Saan käyttää työaikaa
Kulttuuriala
Koulutusalat, joiden opiskelijat ovat vastanneet
väittämään samansuuntaisesti, on luokiteltu ryhmiksi. Ryhmien välinen ero on
tilastollisesti merkitsevä.
Humanistinen ja
kasvatusala
työssä koko- tai osa-aikaisesti).
22 %
20 %
30 %
28 %
27 %
18 %
19 %
19 %
12 %
15 %
14 %
32 %
13 %
17 %
29 %
22 %
6%
11 %
9%
9%
9%
6%
9%
9%
8%
1%
3%
9%
12 %
3%
5%
5%
50
140
596
54
563
101
782
177
Sovimme tekeväni
lyhennettyä työviikkoa
(p<0,001)
Työnantajani maksaa
koulutukseni
kustannukset kokonaan
tai osittain (p=0,001)*
N (100%)
24
Suurin osuus opiskelijoita, jotka ovat saaneet tukea
Toiseksi suurin osuus opiskelijoita, jotka ovat saaneet tukea
Pienin osuus opiskelijoita, jotka ovat saaneet tukea
yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla, luonnontieteiden alalla sekä tekniikan ja liikenteen alalla. Opintovapaata puolestaan käytetään eniten luonnontieteiden alalla ja
sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla. Koulutuksen maksuihin osallistuminen on tyypillisintä
tekniikan ja liikenteen alalla, luonnontieteiden
alalla sekä humanistisella ja kasvatusalalla.
Työnteon vaikutukset opiskeluun
Aikuisopiskelijoiden keskimääräistä viikoittaista työaikaa tarkastellaan kuviossa 5. Nuorten
AMK-koulutusta suorittavat, työssäkäyvät ai-
kuisopiskelijat tekevät enimmäkseen erilaisia
osa-aikaisia tuntimääriä. Noin kolmannes tekee kuitenkin viikossa töitä 30 tuntia tai enemmän. Muihin koulutustyyppeihin verrattuna
nuorten koulutuksessa opiskelevien keskuudessa viikoittaisessa työajassa painottuvat kuitenkin pienemmät tuntimäärät. AMK-tutkintoa aikuiskoulutuksena suorittavat, YAMK-tutkintoa
suorittavat ja opettajankoulutusta suorittavat
työssäkäyvät aikuisopiskelijat tekevät tyypillisimmin 30–39 työtuntia viikossa. Aikuiskoulutuksena AMK-tutkintoa suorittavista hieman
alle puolet ja YAMK-tutkintoa tai opettajankoulutusta suorittavista runsas puolet tekee töitä
25. Kuvio 5. Keskimääräinen viikoittainen työaika koulutustyypeittäin (% vastaajista, jotka käyvät työssä
koko- tai osa-aikaisesti).10
Kuvio 6. Työssäkäynnin vaikutus opintojen etenemiseen koulutustyypeittäin (% vastaajista, jotka käyvät työssä koko- tai osa-aikaisesti).11
10. Virhemarginaalit: AMK-tutkinto (nuorten koulutus) 5,1 %,
AMK-tutkinto (aikuiskoulutus) 2,9 %, YAMK-tutkinto 3,0 %, opettajankoulutus 5,7 %, kaikki 1,9%.
11. Tarkastelusta on jätetty pois ne opiskelijat, jotka vastasivat ”en
osaa sanoa”.
25
26. Kuvio 7. Tehtyjen työtuntien vaikutus opintojen etenemiseen. Vastausten keskiarvot sekä osuudet
vastaajista, jotka kokevat työnteon hidastavan opiskelua huomattavasti tai jonkin verran (mukana
vastaajat, jotka käyvät työssä koko- tai osa-aikaisesti).13
26
tämän verran. Noin kolmannes näiden koulutustyyppien opiskelijoista työskentelee viikossa
40 tuntia tai enemmän.
Kuviossa 6 on esitetty aikuisopiskelijoiden
käsitys työssäkäynnin vaikutuksesta opintojen
etenemiselle. Kaiken kaikkiaan kuusi kymmenestä työssäkäyvästä aikuisopiskelijasta ajattelee työssäkäynnin hidastavan opintojen
kulkua. Nuorten koulutuksessa opiskelevat kokevat työnteon vaikuttavan opintojen etenemiseen vähiten, YAMK-opiskelijat eniten.12
Sillä, työskenteleekö omalla opiskelualalla, ei
ole juuri vaikutusta kokemukseen opiskelun
etenemisestä.
Kuviossa 7 on esitetty tarkemmin, millä
tavalla viikossa tehdyt työtunnit ovat yhteydessä kokemukseen opintojen etenemisestä.
Työssäkäyvät opiskelijat on jaettu ryhmiin sen
perusteella, kuinka monta tuntia he työskentelevät viikossa. Punaisella kuvataan ryhmän
keskimääristä kokemusta työnteon vaikutuksesta opintojen etenemiseen ja sinisellä sitä
osuutta ryhmästä, joka kokee työnteon hidastavan opiskelua. Kuviosta huomataan, että 20
viikkotyötunnin jälkeen enemmistö alkaa kokea, että työnteko hidastaa opintojen etenemistä. Samansuuntainen tulos opintojen ja
työn yhdistämisestä on todettu yliopisto-opiskelijoiden työssäkäyntiä koskevassa tutkimuksessa: yli 20 tunnin työskentely viikossa vähentää opintopistekertymää (Kemppainen
2011, 65).
12. Keskiarvot: AMK-tutkinto (nuorten koulutus) 3,2, AMK-tutkinto (aikuiskoulutus) 3,6, YAMK-tutkinto 3,8, opettajankoulutus 3,5. Ero on tilastollisesti merkitsevä (p<0,001) kaikkien muiden ryhmien paitsi AMK-tutkintoa aikuiskoulutuksena opiskelevien ja opettajankoulutuksessa opiskelevien välillä. Asteikko 1=edistää huomattavasti – 5=hidastaa huomattavasti.
13. Erot keskiarvoissa ovat tilastollisesti merkitseviä (p<0,001) eri tuntimääriä työskentelevien ryhmien välillä, paitsi alle 10 tuntia ja 11–19 tuntia
työskentelevien välillä sekä 30–39 tuntia ja 40–49 tuntia työskentelevien välillä.
27. Kuvio 8. Erilaiset perhemuodot koulutustyypeittäin, %.15
27
Perhe, arki ja toimeentulo
Aikuisopiskelijoiden perhetilanteet ovat hyvin
monenlaisia – heistä 17 prosenttia asuu yhden
hengen taloudessa, 30 prosenttia useamman
aikuisen taloudessa ilman lapsia tai huollettavia, 6 prosenttia yhden aikuisen ja vähintään
yhden lapsen tai huollettavan taloudessa ja
47 prosenttia useamman aikuisen ja vähintään yhden lapsen tai huollettavan taloudessa
(kuvio 8). Aikuisella iällä opiskelevien perhetilanne luonnollisesti eroaa korkeakouluopiskelijoiden perhetilanteesta yleensä: siinä missä korkeakouluopiskelijoista 13 prosentilla on
lapsia (Saarenmaa, Saari & Virtanen 2010,
29), on aikuisopiskelijoista hieman yli puolella kotitaloudessaan vähintään yksi lapsi tai
huollettava.
Perhetilanteet vaihtelevat jonkin verran
koulutustyypeittäin.14 Nuorten koulutukses-
14. Kotitalouden henkilöiden lukumäärässä sekä lasten tai huollettavien lukumäärässä ero on tilastollisesti merkitsevä (p<0,001) kaikkien
muiden koulutustyyppien paitsi aikuiskoulutuksena AMK-tutkintoa
suorittavien ja YAMK-opiskelijoiden välillä.
sa AMK-tutkintoa opiskelevien kotitalouteen
kuuluu keskimäärin 2,5 henkilöä ja heillä on
0,8 lasta tai huollettavaa. Neljällä kymmenestä nuorten koulutuksessa opiskelevasta on yksi
tai useampi lapsi tai huollettavana. AMK-tutkintoa aikuiskoulutuksena opiskelevien sekä
YAMK-tutkintoa suorittavien perhetilanne on
keskenään samankaltainen: AMK-tutkintoa
suorittavilla kotitaloudessa on keskimäärin 2,8
ja YAMK-opiskelijoilla 2,9 henkilöä, ja lapsia
tai huollettavia molemmilla on 1,1. Runsaalla
puolella on kotitaloudessaan vähintään yksi
lapsi tai huollettava. Opettajankoulutuksessa opiskelevien keskimääräinen kotitalouden
henkilömäärä on 3,3 ja lasten tai huollettavien
keskimääräinen lukumäärä 1,4. Vähintään yksi
lapsi tai huollettava on kuudella opettajaopiskelijalla kymmenestä.
Aikuisopiskelijoiden ajankäyttöä kartoitettiin kysymällä, kuinka hyvin opiskelijat kokevat
15. Virhemarginaalit: AMK-tutkinto (nuorten koulutus) 3,6 %,
AMK-tutkinto (aikuiskoulutus) 2,8 %, YAMK-tutkinto 3,0 %, opettajankoulutus 5,7 %, kaikki 1,7 %.
28. Taulukko 5. Ajan riittävyys eri elämän osa-alueille koulutustyypeittäin (osuus vastaajista, jotka kokevat ajan riittävän melko hyvin tai erittäin hyvin, %).16
AMK
(nuorten koulutus)
N (100%)
AMK-tutkinto
(aikuiskoulutus)
N (100%)
YAMK-tutkinto
N (100%)
Opettajankoulutus
N (100%)
Kaikki
N (100%)
Koulutustyypit, joiden opiskelijat ovat
vastanneet väittämään samansuuntaisesti, on luokiteltu
ryhmiksi. Ryhmien
välinen ero on tilastollisesti merkitsevä.
Työ (p<0,001)
30 %
634
65 %
1254
79 %
1107
78 %
284
59 %
3223
Opiskelu (p<0,001)
62 %
785
42 %
1353
35 %
1186
41 %
309
47 %
3615
Perhe (p<0,001)
37 %
741
39 %
1319
51 %
1171
51 %
307
41 %
3501
Lepo (p=0,002)
28 %
786
26 %
1352
28 %
1187
37 %
308
28 %
3613
24 %
784
20 %
1359
23 %
1189
30 %
308
22 %
3621
Harrastukset ja va
paa-aika (p=0,010)
Suurin osuus opiskelijoita, jotka kokevat ajan riittävän hyvin
Toiseksi suurin osuus opiskelijoita, jotka kokevat ajan riittävän hyvin
Pienin osuus opiskelijoita, jotka kokevat ajan riittävän hyvin
28
aikansa riittävän elämän eri osa-alueille (taulukko 5). Opiskelun sovittaminen muuhun elämään
vaikuttaa haasteelliselta erityisesti YAMK-opiskelijoiden, AMK-tutkintoa aikuiskoulutuksena
suorittavien ja opettajankoulutuksessa opiskelevien kohdalla: noin neljä opiskelijaa kymmenestä kokee, että aikaa riittää hyvin opiskelulle.
Nuorten koulutuksessa opiskelevista kuudella kymmenestä aika riittää hyvin opiskeluun –
toisaalta heidän keskuudessaan koetaan muita
useammin, ettei aikaa jää työnteolle. Ajan riittävyys työn ja opiskelun ulkopuolella on monilla aikuisopiskelijoilla varsin tiukilla: perheelle aikaa
riittää hyvin neljällä kymmenestä aikuisopiskelijasta, YAMK-tutkintoa ja opettajankoulutusta
opiskelevilla jonkin verran useammin kuin muilla. Levolle, harrastuksille ja vapaa-ajalle aikaa
jää vähiten.
Vastaajia pyydettiin arvioimaan kotitaloutensa keskimääräiset kuukausitulot.17
Kuviossa 9 on kuvattu aikuisopiskelijoiden mediaanitulot koulutustyypeittäin siten, että on erotettu, asuuko kotitaloudessa
yksi vai useampi aikuinen. Nuorten koulutuksessa opiskelevat eroavat muista koulutustyypeistä tulojen suuruudessa18, mikä on
ymmärrettävää, kun otetaan huomioon erot
koulutustyyppien välillä siinä, millaisista tulonlähteistä kokonaistulot muodostuvat (kuvio 10). Toisaalta verrattuna korkea-
16. Tarkastelusta on jätetty pois ne opiskelijat, jotka vastasivat ”en
osaa sanoa”.
17. Lukuihin sisältyy jonkin verran epätarkkuutta, sillä kysymyksessä
kotitalouden tuloista ei ollut täsmennetty, onko kyse brutto- vai nettotuloista. Vastaajat tulkitsivat kysymystä kyselyn loppuun jätettyjen
kommenttien perusteella molemmilla tavoilla.
18. Ero on tilastollisesti merkitsevä tulojen keskiarvojen perusteella
nuorten koulutuksessa AMK-tutkintoa opiskelevien ja muissa koulutustyypeissä opiskelevien välillä (p<0,001).
29. Kuvio 9. Kotitalouden keskimääräiset tulot kuukaudessa koulutustyypeittäin ja kotitalouden aikuisten määrän mukaan, mediaani (euroa / kk).19
29
kouluopiskelijoiden tuloihin yleensä, ovat
erityisesti yhden hengen taloudessa elävien,
nuorten koulutuksessa opiskelevien mediaanitulot samaa suuruusluokkaa. Vuoden 2010
Opiskelijatutkimuksessa (Saarenmaa, Saari
& Virtanen 2010, 44) korkeakouluopiskelijan
mediaanitulot olivat 821 euroa kuukaudessa.
Tässä aineistossa yksin asuvan nuorten koulutuksessa opiskelevan mediaanitulot ovat hieman korkeammat, 1000 euroa kuukaudessa.
Kuviosta 10 huomataan, että useimmiten aikuisopiskelijan tulot muodostuvat ensisijaisesti palkkatuloista. AMK-tutkintoa nuorten koulutuksessa opiskelevien keskuudessa
kuukausittaiset tulot muodostuvat kuitenkin vaihtelevammin eri tulonlähteistä: heille palkkatulojen lisäksi opintoraha, opintolaina, opiskelijan asumislisä tai asumistuki
19. Tarkastelusta on jätetty pois ne opiskelijat, jotka vastasivat ”en osaa
sanoa” tai ”en halua vastata”.
ovat tulonlähde useammin kuin muissa koulutustyypeissä. Aikuisopiskelijat saavat aikuiskoulutukea varsin harvoin: joka kymmenes
aikuisopiskelija rahoittaa opintojaan aikuiskoulutustuella.
Opiskelijoilta tiedusteltiin myös kuukausittaisten asumismenojen ja muiden menojen
suuruutta. Asumismenoilla tarkoitettiin vuokraa tai vastiketta ja asuntolainaan liittyviä kuluja sekä sähkö- ja vesimaksuja, kotivakuutusta ja muita asumiseen liittyviä välttämättömiä
kustannuksia. Muihin menoihin lukeutuivat
taas säännölliset ruokaan, vaatteisiin ja jalkineisiin, terveydenhuoltoon ja hygieniaan sekä
liikenteeseen liittyvät kulut. Menojen suuruus
vaihtelee koulutustyypeittäin jonkin verran.
Asumismenojen ja muiden menojen mediaanit
on esitetty koulutustyypeittäin yhden hengen
31. Kuvio 11. Kotitalouden keskimääräiset asumismenot ja muut menot kuukaudessa koulutustyypeittäin
ja kotitalouden aikuisten määrän mukaan, mediaani (euroa / kk).21
31
taloudessa sekä useamman aikuisen taloudessa kuviossa 11.22
Kuviossa 12 on esitetty vielä mediaanitulot, -asumismenot sekä muut menot aineistossa perhetyypeittäin. Yhden hengen talouksissa
mediaanitulot ovat 1 200 euroa ja yhden aikuisen ja vähintään yhden lapsen tai huollettavan
talouksissa 2 300 euroa kuukaudessa. Useamman aikuisen talouksissa mediaanitulot ovat
4 000 euroa niissä talouksissa, joissa ei ole
huollettavia, ja 4 500 euroa yhden tai useamman lapsen tai huollettavan talouksissa.
Asumiskulujen osuus tuloista ja siten
muuhun käytettäväksi jäävä osuus vaihtelee
perhetyypeittäin. Kun tarkastellaan asumiskulujen osuuden mediaaneja aineistossa, huomataan, että yhden aikuisen kotitalouksissa
asumiseen kuluu 45 prosenttia. Suuruusluokka on samankaltainen kuin vuoden 2010 opiskelijatutkimuksessa, jossa korkeakouluopiskelijoiden keskimääräisistä menoista kului 47
prosenttia asumiseen (Saarenmaa, Saari & Virtanen 2010, 39). Tässä aineistossa yksinhuoltajien talouksissa asumiseen kuluu tuloista 43
prosenttia, useamman aikuisen talouksissa 24
prosenttia, ja useamman aikuisen ja vähintään
yhden lapsen tai huollettavan talouksissa 28
prosenttia (mediaani aineistossa).
Opiskelijat arvioivat, kuinka hyvin heidän
kotitaloudessaan käytettävissä olevat varat olivat riittäneet viimeisen vuoden aikana (kuvio
13). Tyytyväisimpiä toimeentuloonsa olivat
YAMK-opiskelijat ja opettajankoulutuksessa
opiskelevat, kun taas nuorten koulutuksessa
21. Tarkastelusta on jätetty pois ne opiskelijat, jotka vastasivat ”en osaa sanoa” tai ”en halua vastata”.
22. Keskiarvojen perusteella asumismenoissa koulutustyyppien väliset erot ovat tilastollisesti merkitseviä kaikkien muiden koulutustyyppien välillä, paitsi YAMK-opiskelijoiden ja opettajankoulutuksessa olevien välillä (AMK aikuiskoulutus vs. opettajankoulutus p=0,002; muut p<0,001).
Muiden menojen suhteen kaikkien koulutustyyppien väliset erot ovat tilastollisesti merkitseviä (AMK nuorten koulutus vs. AMK aikuiskoulutus
p=0,001; muut p<0,001).
32. Kuvio 12. Kotitalouden keskimääräiset tulot, asumismenot ja muut menot perhetyypeittäin, mediaani
(euroa/kk).23
32
Kuvio 13. Kotitaloudessa käytettävissä olevien rahojen riittävyys koulutustyypeittäin, %.24
23. ja 24. Tarkastelusta on jätetty pois ne opiskelijat, jotka vastasivat
”en osaa sanoa” tai ”en halua vastata”.
33. Kuvio 14. Kotitaloudessa käytettävissä olevien rahojen riittävyys perhetyypeittäin, %.25
AMK-tutkintoa suorittavat kokivat toimeentulonsa heikoimmaksi.26 Nuorten koulutuksessa
opiskelevista vain kolmannes kokee tulleensa
hyvin toimeen viimeisen vuoden aikana, kun
YAMK-opiskelijoista näin ajattelee kuusi kymmenestä.
Perhetyyppien välillä on eroja kokemuksissa rahojen riittävyydestä.27 Kotitaloudessa käytettävien varojen koetaan riittävän parhaiten
niissä talouksissa, joissa on useampi aikuinen
muttei lapsia tai huollettavia – 52 prosenttia
heistä kokee tulleensa hyvin toimeen edellisen
vuoden aikana (kuvio 14). Useamman aikuisen
ja ainakin yhden lapsen tai huollettavan perheissä elävistä neljä kymmenestä on tyytyväisiä
rahojen riittävyyteen. Toimeentulo koetaan heikommaksi yhden aikuisen talouksissa: kolmannes yksinasuvista ja viidennes yksinhuoltajista
kokee, että rahat ovat riittäneet hyvin edellisen
vuoden aikana.
25. Tarkastelusta on jätetty pois ne opiskelijat, jotka vastasivat ”en osaa sanoa” tai ”en halua vastata”. Virhemarginaalit: kotitaloudessa yksi aikuinen – ei huollettavia 4,3%, yksi aikuinen – huollettavia 6,7 %, useampi aikuinen – ei huollettavia 3,2 %, useampi aikuinen – huollettavia 2,6 %.
26. Keskiarvot: AMK-tutkinto (nuorten koulutus) 2,9, AMK-tutkinto (aikuiskoulutus) 3,2, YAMK-tutkinto 3,7, opettajankoulutus 3,5. Ero on tilastollisesti merkitsevä (p<0,001) kaikkien muiden ryhmien paitsi YAMK-opiskelijoiden ja opettajankoulutuksessa opiskelevien välillä.
27. Keskiarvot: Kotitaloudessa yksi aikuinen, ei huollettavia 3,0; kotitaloudessa yksi aikuinen, huollettavia 2,8; kotitaloudessa useampi aikuinen,
ei huollettavia 3,6; kotitaloudessa useampi aikuinen, huollettavia 3,3. Erot ovat tilastollisesti merkitseviä (p<0,001) kaikkien muiden ryhmien
paitsi yhden aikuisen talouksien välillä.
33
34. 4. Polku takaisin koulun penkille
Aikuisopiskelijat ovat päätyneet hyvin eri
polkuja pitkin nykyisten opintojensa pariin.
Tämä kertoo toisaalta koulutustarjonnan monipuolisuudesta, toisaalta tutkittavan joukon
heterogeenisuudesta. Aikuisiällä päädytään
tekemään opintoja niin sairastumisen tai työttömyyden takia, kuin oppimisen ilosta elämän
ruuhkavuosista selviämisen jälkeen. Tässä luvussa paneudutaan ensin siihen, millaisia aikuisopiskelijoiden koulutustaustat ovat. Tämän
jälkeen tarkastellaan tarkemmin, mistä tietoa
koulutuksesta on haettu ja millaisista syistä
koulutukseen on hakeuduttu.
Aiemmin suoritetut tutkinnot
Nuorten koulutuksessa AMK-tutkintoa opiskelevat sekä aikuiskoulutuksen puolella
AMK-tutkintoa opiskelevat eroavat jonkin
verran koulutustaustoiltaan toisistaan (kuvio 15). Ylioppilastutkinnon suorittaneiden
keskuudessa ei ole tilastollisesti merkitsevää
eroa sen suhteen, kumpaan koulutustyyppiin
on hakeuduttu. Ammatillisesta koulutuksesta sen sijaan päädytään opiskelemaan useammin AMK-tutkintoa aikuiskoulutukseen kuin
nuorten koulutukseen. Aikuiskoulutuksessa
Kuvio 15. AMK-tutkintoa suorittavien perustutkinto-opiskelijoiden toisen asteen ja opistoasteen tutkinnot koulutustyypeittäin, %.
34
*ero tilastollisesti merkitsevä (p<0,001).
35. Taulukko 6. Suoritetut korkeakoulututkinnot koulutustyypeittäin, %.28
AMK (nuorten
AMK
YAMK
Opettajan
koulutus)
(aikuiskoulutus)
(N=1196)
koulutus
(N=797)
(N=1376)
YO (ylempi)
6%
4%
3%
40%
YO (alempi)
8%
2%
5%
6%
YAMK
1%
0%
1%
10%
AMK
17%
12%
92%
42%
on myös enemmän opistotason suorittaneita
opiskelijoita kuin nuorten koulutuksen puolella. Aikuiskoulutuksessa opiskelu aloitetaankin
useammin juuri työelämässä olon jälkeen, jonne
on siirrytty ammattitutkinto- tai opistotutkintopohjalta. Nuorten koulutukseen päätyvien polut
ovat hajanaisempia ja heillä on useammin takanaan muita korkeakouluopintoja.
Aiemmat korkeakoulutason tutkinnot
ovat hieman yleisempiä nuorten koulutuksessa
AMK-tutkintoa opiskelevilla aikuiskoulutuksessa AMK-tutkintoa opiskeleviin verrattuna,
vaikkakin molemmissa suhteellisen harvinaisia (taulukko 6). Suurin osa AMK-tutkintoa
suorittavista aikuisopiskelijoista on siis opiskelemassa ensimmäistä korkeakoulututkintoaan. Nuorten koulutuksessa kuitenkin kuudennes on suorittanut jo toisen samantasoisen
tutkinnon ammattikorkeakoulussa ennen nykyisiä opintojaan. Kun otetaan tarkasteluun
myös YAMK- ja opettajankoulutus, näkyy eroja luonnollisesti vielä enemmän. YAMK-tutkintoa suoritetaan hyvin harvoin muulta kuin
AMK-tutkintopohjalta. Tämä viestinee osaltaan siitä, etteivät siirtymäväylät yliopistojen
ja ammattikorkeakoulujen välillä ole kovin leveät tai ainakaan tunnettuja. Ammatilliseen
opettajankoulutukseen päätyvillä taas monellakin on ylempi korkeakoulututkinto yli-
(N=312)
opistopuolelta suoritettuna. Ammatilliseen
opettajankoulutukseen hakukriteerinä onkin
”sellainen koulutus ja työkokemus, joka vaaditaan ammattikorkeakoulun tai ammatillisen
oppilaitoksen opettajan virkaan tai toimeen”
(Valtioneuvoston asetus ammatillisesta opettajankoulutuksesta 356/2003).
Joka kymmenes AMK-opiskelijoista on
tehnyt ennen opintojensa aloittamista opintoja
yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa suorittamatta tutkintoa (myös avoimessa yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa)29. Vaikuttaakin
siltä, että avointa korkeakoulua käytetään suhteellisen harvoin väylänä AMK-opintoihin tai
tutkintoon johtavan koulutuksen korvaajana.
Vastaajille annettiin mahdollisuus nimetä myös muita opintoja tai tutkintoja, joita he
ovat suorittaneet. Osa vastaajista oli suorittanut useampia tutkintoja ammatillisessa koulutuksessa tai suorittanut lukiosta ainoastaan
päättötodistuksen. Aikuiskoulutuksessa moni
oli suorittanut myös erikoistumisopintoja.
28. Virhemarginaalit: AMK-tutkinto (nuorten koulutus) 3,4 %, AMK-tutkinto (aikuiskoulutus) 2,6 %, YAMK-tutkinto 2,8 %, opettajankoulutus 5,5 %.
29. Nuorten koulutuksessa AMK-tutkintoa suorittavista 8 prosenttia ja aikuiskoulutuksessa AMK-tutkintoa suorittavista 10 prosenttia on suorittanut opintoja ammattikorkeakoulussa tai avoimessa ammattikorkeakoulussa (ei tutkintoa). Nuorten koulutuksessa 12 prosentilla ja aikuiskoulutuksessa 13 prosentilla on opintoja yliopistossa tai avoimessa yliopistossa (ei tutkintoa). Virhemarginaalit: AMK-tutkinto (nuorten koulutus) 3,4
%, AMK-tutkinto (aikuiskoulutus) 2,6 %.
35
36. Kuvio 16. Käytetyt tietolähteet opiskelupaikan valinnassa koulutustyypeittäin, %.30
36
Tiedon hakeminen koulutuksesta
Syyt hakeutua opiskelemaan
Hakeuduttaessa opiskelemaan ammattikorkeakouluun käytetään monipuolisesti eri tietolähteitä (kuvio 16). Huomattavaa kuitenkin on,
että henkilökohtaisen opinto- ja uraohjauksen
rooli on ollut tietolähteenä melko mitätön kaikissa koulutustyypeissä. TE-toimistojen ja uraohjauksen merkitys on hieman suurempi niiden kohdalla, jotka ovat hakeutuneet nuorten
koulutukseen. Opettajankoulutukseen hakeudutaan muita koulutuksia useammin kuultujen
kokemusten perusteella. YAMK-koulutukseen
hakeutuville mainokset ja oppilaitoksen internetsivut ovat hieman merkityksellisempiä kuin
muihin koulutuksiin päätyneille. Aikuisopiskelijoiden tavoittamisen kannalta siis toimivin
kanava on oppilaitoksen omat internetsivut.
Tämä on melko luonnollista, sillä kaikki tärkeä hakuinformaatio löytyy useimmiten niiden
kautta. Suora opinto- ja uraohjaus ei näytä olevan enää aikuisiällä opintojaan aloittaville merkityksellistä, tai ainakaan se ei tavoita heitä.
Vastaajia pyydettiin nimeämään kaksi keskeisintä syytä opiskelemaan hakeutumiselleen
(kuvio 17). Syyt hakeutua opiskelemaan vaihtelevat melko paljon koulutustyypeittäin.
AMK-tutkintoa nuorten koulutuksessa
opiskeleville tärkeintä oli mahdollisuus kiinnostavampiin työtehtäviin ja tutkinnon saaminen. Nuorten koulutukseen hakeutuneille
saattaakin olla hyvin syvälle iskostunut ajatus
korkeakoulututkinnon välttämättömyydestä suomalaisilla työmarkkinoilla menestymiseen. Nuorten koulutuksessa myös kuudennes
vastaajista on kertonut syyksi hakea opiskelemaan sen, että töitä ei ole ollut tarjolla. Muissa koulutustyypeissä vain muutama prosentti
vastaajista on pitänyt tätä itselleen keskeisenä
syynä. Nuorten koulutuksessa myös vaihtoehto ”Muu, mikä” valittiin muita koulutustyyppejä useammin. Kymmenen prosenttia heistä
käytti tätä vaihtoehtoa. Tyypillisimpiä syitä olivat terveydelliset syyt ja esteet toimia vanhassa
30. Virhemarginaalit: AMK-tutkinto (nuorten koulutus) 3,4 %,
AMK-tutkinto (aikuiskoulutus) 2,6 %, YAMK-tutkinto 2,8 %, opettajankoulutus 5,5 %, kaikki 1,6 %.
37. Kuvio 17. Keskeisimmät syyt hakeutua opiskelemaan koulutustyypeittäin, %.31
ammatissa. Lisäksi kiinnostus uudelle alalle,
vanhan työn haittapuolet ja työllisyystilanne
mainittiin syinä.
AMK-tutkintoa aikuiskoulutuksena opiskeleville selvästi keskeisimmät syyt lähteä opiskelemaan ovat olleet itsensä kehittäminen ja
mahdollisuudet kiinnostavampiin työtehtäviin. Tämä ryhmä onkin ollut jo jonkin aikaa
työelämässä ja uralla eteneminen voi tuntua
houkuttelevalta. Muissa syissä mainittiin myös
kokemusta itsensä kehittämisen pakosta tai
alanvaihdosta työllisyyden tai sairauden vuoksi.
Osalle uusi koulutus oli myös ”toinen mahdollisuus” päästä nuoruuden unelma-ammattiin.
YAMK-tutkintoa suorittavat opiskelijat
ovat pääsääntöisesti tulleet koulutukseen kehittämään itseään ja omaa osaamistaan. Myös
kiinnostavampiin työtehtäviin on paljon halukkaita. Vaikka ylempää korkeakoulututkintoa
arvostetaankin usein suomalaisilla työmarkkinoilla korkealle, tutkinnon saaminen ei kuitenkaan ole YAMK-opiskelijoille kovin keskeinen syy koulutukseen hakeutumiselle. Sen
31. Virhemarginaalit: AMK-tutkinto (nuorten koulutus) 3,4 %,
AMK-tutkinto (aikuiskoulutus) 2,6 %, YAMK-tutkinto 2,8 %, opettajankoulutus 5,5 %, kaikki 1,6 %.
sijaan palkkaukseen liittyvät asiat ilmenivät
YAMK-opiskelijoilla hieman useammin ”Muu,
mikä” -vastauksissa verrattuna toisiin koulutustyyppeihin.
Opettajankoulutukseen hakeutuneista
puolet on tullut hakemaan itselleen opettajankelpoisuutta. Lisäksi tyypillistä on ollut tulla
kehittämään omaa osaamistaan ja itseään koulutuksen avulla. Opettajankoulutuksessa saattaakin olla sekä opettajan töitä tekeviä että niihin tehtäviin pyrkiviä.
Vastaajilta kysyttiin myös syitä opiskella
ammattikorkeakoulussa nykyisessä koulutuksessaan (kuvio 18). Tärkein syy opiskella juuri kyseisessä koulutuksessa on AMK-tutkintoa
nuorten koulutuksessa opiskeleville työllisyysmahdollisuuksien parantaminen. Myös opettajankoulutukseen hakeudutaan usein tästä
syystä mutta myös työtehtävissä suoriutumisen
vuoksi. YAMK-tutkintoa suorittavat opiskelevat suoriutuakseen työtehtävissään nykyistä paremmin sekä sisältöjen kiinnostavuuden vuoksi.
AMK-tutkintoa aikuiskoulutuksena opiskeleville
37
39. Taulukko 7. Syyt opintojen aloittamisen ajankohtaan (AMK-tutkintoa suorittavat ikäryhmittäin, %).33
25-29
30-34
35-39
40-49
vuotiaat
vuotiaat
vuotiaat
vuotiaat
50 vuotiaat
ja vanhem-
(N=465)
(N=596)
(N=424)
(N=485)
mat (N=165)
Olin työelämässä
55 %
58 %
54 %
50 %
50 %
En tiennyt aikaisemmin mitä
28 %
22 %
18 %
9%
5%
28 %
23 %
9%
7%
10 %
16 %
10 %
13 %
9%
8%
Olin kotona perhesyistä
9%
13 %
16 %
10 %
1%
En saanut aiemmin
15 %
8%
9%
6%
5%
Olin sairaana
3%
4%
5%
6%
8%
Armeija tai siviilipalvelus
1%
1%
0%
0%
0%
haluan opiskella
Opiskelin aikaisemmin
muualla
En halunnut muuttaa
elintasoani
haluamaani opiskelupaikkaa
suosituin syy kyseisen koulutuksen valinnalle on
ollut alan työkokemus ja sille sopivien taitojen
omaaminen. Opettajankoulutukseen on muita
koulutuksia useammin päädytty jonkun tahon
suosittelemana. Kokonaisuudessaan taloudelliset syyt, kuten hyvä palkkataso, näyttävät olleen hyvin harvoin syynä koulutuksen valintaan.
Opintojen aloittamisen ajankohta
Koulutuspolitiikassa on käyty jo pitkään keskustelua aikuisiällä opiskelun luonteesta. Toisaalta keskustelussa ilmenee huoli välivuosista
toisen asteen ja korkea-asteen opintojen välillä
ja siitä, että Suomessa korkeakoulutuksesta valmistuvien keski-ikä on kovin korkea. Toisaalta
taas on tunnustettu jatkuva osaamisen kehittämisen tarve ja elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia on pyritty monin tavoin lisäämään,
jotta myös aikuisiällä oppiminen ja kehittyminen olisi mahdollista (esim. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2011). Aikuisopiskelua on kuvailtu
myös ”toisena mahdollisuutena” ihmiselle, jolla
33. Virhemarginaali: 4-4,7 %, 50 vuotta täyttäneiden ikäryhmällä 7,2 %.
veri on alkanut vetää koulunpenkille vasta vanhemmalla iällä.
Nuorten ja aikuisten AMK-koulutuksessa tyypillisin syy opintojen aloittamisen ajankohtaan on ollut työelämässä olo. 25–34-vuotiaista monet ovat opiskelleet myös muualla tai
eivät ole aikaisemmin tienneet, mitä haluavat
opiskella. 25–29-vuotiaissa on nähtävissä myös
melko suuri osuus, joka olisi halunnut opiskella
aiemmin mutta ei ole menestynyt opiskelijavalinnoissa (15 %). 28 prosenttia tuosta joukosta
olisi myös saattanut aloittaa opintonsa aikaisemmassa vaiheessa, jos olisivat tienneet, mitä
haluavat opiskella. 40-vuotiaat ja tätä vanhemmat aikuisopiskelijat käyttivät vastausvaihtoehtoa ”Muu syy” erittäin usein. Syiksi mainittiin usein työttömyys ja alan rasittavuus. Moni
kertoi myös, että koulutusta ei ollut ennen tarjolla, tai he eivät tienneet kyseisestä koulutuksesta ja sen suorittamismahdollisuuksista työn
ohella ennen. Monelle vanhemmalle henkilölle
aikuisopiskelu ja ammattikorkeakoulut voivat
edelleen olla hieman vieraita, minkä vuoksi osa
39
40. AMK
(nuorten
koulutus)
(N=797)
AMK
(aikuiskoulutus)
(N=1376)
YAMK
(N=1196)
Opettajankoulutus
(N=312)
Kaikki
(N=3668)
Taulukko 8. Syyt opintojen aloittamisen ajankohtaan koulutustyypeittäin, %.34
Olin työelämässä
51 %
57 %
51 %
42 %
53 %
En tiennyt aikaisemmin mitä haluan opiskella
23 %
16 %
6%
3%
16 %
Opiskelin aikaisemmin muualla
26 %
11 %
7%
13 %
15 %
En halunnut muuttaa elintasoani
10 %
13 %
6%
3%
10 %
Olin kotona perhesyistä
15 %
8%
6%
3%
10 %
En saanut aiemmin haluamaani opiskelupaikkaa
11 %
8%
5%
14 %
9%
Olin sairaana
7%
3%
1%
0%
4%
Armeija tai siviilipalvelus
1%
0%
0%
0%
0%
Kuvio 19. Koulutustyypin valintaan vaikuttaneet tekijät AMK-opiskelijoilla, %.
40
Ero tilastollisesti merkitsevä *p<0,001, **p=0,001.
34. Virhemarginaalit: AMK-tutkinto (nuorten koulutus) 3,4 %,
AMK-tutkinto (aikuiskoulutus) 2,6 %, YAMK-tutkinto 2,8 %, opettajankoulutus 5,5 %, kaikki 1,6 %.
41. Kuvio 20. Koulutusohjelman maksuttomuuden tärkeys vastaajille ikäryhmittäin vertailtuna, %).35
kiinnostuneista ja mahdollisesti koulutusta tarvitsevista saattaa jättää vanhemmalla iällä hakeutumatta opiskelemaan.
Koulutustyyppikohtaisessa vertailussa
työssäkäynti näyttäytyy myös merkittävimpänä syynä opintojen alun ajankohtaan (taulukko
8). Nuorten koulutuksessa opiskelevista neljännes mainitsi syyksi, että oli opiskellut aiemmin muualla. Myös niiden osuus, jotka eivät
ole tienneet, mitä haluavat opiskella, on tässä ryhmässä suurin (23 %). YAMK-tutkintoa
opiskelevista monelle syy opintojen aloittamisajankohtaan oli ennen kaikkea työkokemus
hakukriteereissä. Tätä ei ollut omana vastausvaihtoehtonaan, mutta se ilmeni avovastauksissa vaihtoehdossa ”Muu syy”. Opettajankoulutuksessa muissa syissä mainittiin pääasiassa
se, että hetki tuntui vain juuri nyt sopivalta.
Koulutustyypin valinta AMK-koulutuksessa
AMK-tutkintoa suorittavilta aikuisopiskelijoilta kysyttiin syitä siihen, miksi he valitsivat juuri sen koulutustyypin, jossa opiskelevat (kuvio 19). Syyt koulutustyypin valinnassa eroavat
selvästi nuorten koulutuksessa opiskelevien ja
aikuiskoulutusta suorittavien välillä. Neljä vii-
destä aikuiskoulutuksen opiskelijoista valitsi koulutustyyppinsä sillä perusteella, että se
mahdollistaa hyvin työn ja opiskelun yhteensovittamisen. Nuorten koulutuksen valinneet
taas ovat useammin päätyneet koulutustyyppiinsä siksi, että heille ei ole ollut tarjolla toisenlaista koulutustyyppiä (23 % vs. 6 %). Runsas kolmannes nuorten koulutusta suorittavista
mainitsi syyksi koulutustyypin valintaan itselle sopivat hakukriteerit, aikuiskoulutuksessa
opiskelevista näin vastasi puolestaan kuudennes. Nuorten koulutuksessa ja aikuiskoulutuksessa olevien vastaukset eroavat myös siinä,
että nuorten koulutuksessa on enemmän opiskelijoita, jotka ovat valinneet koulutustyyppinsä kiinnostavien opiskelumuotojen perusteella.
Samanhenkiset opiskelukaverit näyttävät merkitsevän nuorten koulutuksessa opiskeleville
myös hieman enemmän kuin aikuiskoulutuksen opiskelijoille.
Suhtautuminen koulutuksen maksullisuuteen
Suomessa on perinteisesti arvotettu korkealle mahdollisuutta kouluttautua maksutta niin
pitkälle kuin omat rahkeet riittävät. Aika ajoin
käydään kuitenkin julkista keskustelua siitä,
35. Kun verrataan eri ikäluokkien vastausten keskiarvoja (tarkastelusta poistettu ”en osaa sanoa” -vastaukset), eroavat 25–29-vuotiaiden, 30–34-vuotiaiden sekä 50-vuotiaiden ja tätä vanhempien ikäluokat toisistaan, sekä 35–39-vuotiaiden ja 40–49-vuotiaiden vastanneiden ryhmästä (35–39-vuotiaat ja 40–49-vuotiaat vastanneet kysymykseen samankaltaisesti). Erot ovat tilastollisesti merkitseviä (p<0,001).
41
42. käytetäänkö tutkintoon johtavaa maksutonta
koulutusta ”ilmaisena täydennyskoulutusväylänä”, kun koulutustarjontaa pyritään kohdentamaan nuoremmille tai ensimmäistä koulutuspaikkaansa hakeville.
Vastaajilta kysyttiin, kuinka tärkeä tekijä
koulutuksen maksuttomuus oli koulutusohjelmaan hakeutumisen kannalta (kuvio 20). Vastaajat arvioivat maksuttomuuden olleen heille
hyvin tärkeä syy. Ikäryhmittäin vastauksia vertailtaessa huomataan, että mitä nuorempi vastaaja on kyseessä, sitä tärkeämpi tekijä maksuttomuus on ollut. 25–29-vuotiaista vastaajista
42
ainoastaan 4 prosenttia kertoo, ettei maksuttomuus ollut heille lainkaan tai kovin tärkeää.
Sitä vastoin 50-vuotiaille ja sitä vanhemmille vastaajille jo viidennekselle maksuttomuus
ei ole ollut tärkeää. Iän myötä saavutettu korkeampi elintaso voi olla yksi syy tälle tulokselle. Toisaalta voidaan huomauttaa, että vastaajat
suhteuttavat maksuttomuuden merkitystä siihen koulutusvalikoimaan, mitä tyypillisesti on
tarjolla. Monet täydennyskoulutusvaihtoehdot
ovat Suomessa maksullisuudesta huolimatta
subventoituja, eikä aidosti korkeista koulutusmaksuista voida puhua kuin harvoin.
43. 5. Aiemmin hankittu osaaminen
Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen
ja tunnustamisen ideana on tukea elinikäistä
oppimista, vähentää päällekkäistä koulutusta
ja nopeuttaa opintoja (esim. Opetusministeriö 2007). Aikuisopiskelijoista monelle on kertynyt vuosien varrella alan työkokemusta tai
opintosuorituksia muualta. Tässä luvussa tarkastellaan aluksi, missä määrin hyväksilukuja
haetaan ja saadaan sekä millaista aikaisempaa
osaamista on luettu osaksi opintoja. Tämän jälkeen käsitellään vielä aikuisopiskelijoiden kokemuksia hyväksilukuprosessin sujuvuudesta.
pyrkii tarjoamaan. Suomalaisessa järjestelmässä tällaisen osaamisen tunnustaminen tapahtuu usein ainoastaan formaalin koulutuksen
kautta, mikä saattaa olla yksi syy koulutukseen
hakeutumiseen.
Niistä opiskelijoista, jotka hakevat hyväksilukuja, lähes kaikki ovat niitä myös saaneet
(taulukko 9). Räikeitä eroja hyväksilukujen hakemisen määrän ja saamisen välillä ei näytä
olevan, ja opintopisteitä myönnetään lähes yhtä
paljon kuin niitä haetaan. Neljä prosenttia hyväksilukuja hakeneista ilmoittaa, ettei ole saanut aikaisempaa osaamistaan hyväksiluetuksi.
Tyypillisimmin aikuisopiskelijat hakevat hyväksilukuja 1–30 opintopisteen edestä eli alle
puolen vuoden opintojen verran. Tätä suurempaa opintopistemäärää on hakenut vain neljäsosa kaikista hyväksilukuja hakeneista.
Alla olevassa kuviossa 21 näkyy, millaisista
asioista opiskelijat ovat saaneet hyväksilukuja. Tarkasteluun on otettu ne opiskelijat, jotka
ovat hakeneet hyväksilukuja ainakin jostakin
aiemmin hankkimastaan osaamisesta. Tyypillisimmin hyväksilukuja on saatu työkokemuksesta (41 % hakeneista). Myös aikaisempia
opintoja on saatu hyödynnettyä osana nykyisiä
opintoja melko usein.
Hyväksilukujen hakeminen ja
saaminen
Hyväksilukuja opintoihinsa hakee kaikista aikuisopiskelijoista 65 prosenttia. Hyväksilukujen hakeminen on yleisintä AMK-tutkintoa aikuiskoulutuksena suorittavien keskuudessa,
jossa 76 prosenttia on hakenut hyväksilukuja.
Nuorten koulutuksessa AMK-tutkintoa suorittavista 65 prosenttia, ja opettajankoulutuksessa
opiskelevista 61 prosenttia on hakenut hyväksilukuja. Vähiten hyväksilukuja ovat hakeneet
YAMK-opiskelijat (33 %).36 AMK-tutkintoa
opiskelevilla näyttää siis olevan jo entuudestaan paljon sellaisia valmiuksia, mitä koulutus
Taulukko 9. Kuinka monta opintopistettä hyväksilukuja on haettu ja saatu (% vastaajista, jotka ovat
hakeneet hyväksilukuja (N=2324).37
Opintopisteet
Hyväksilukuja hakeneet
Hyväksilukuja saaneet
-
4%
1–10 op
34 %
33 %
11–30 op
40 %
39 %
31–60 op
15 %
14 %
61– op
11 %
11 %
0p
36. Erot tilastollisesti merkitseviä kaikkien muiden koulutustyyppien,
paitsi AMK-tutkintoa nuorten koulutuksena suorittavien ja opettajankoulutusta suorittavien välillä (p<0,001).
37. Virhemarginaali 2,0 %.
43
44. Kuvio 21. Hyväksilukuja eri kokonaisuuksista saaneet (% vastaajista, jotka ovat hakeneet hyväksilukuja (N=2367).38
44
Kuvio 22. Hyväksilukuja työkokemuksesta saaneiden osuudet koulutustyypeittäin, %.39
38. Virhemarginaali 2,0 %.
39. Virhemarginaalit: AMK-tutkinto (nuorten koulutus) 3,4 %,
AMK-tutkinto (aikuiskoulutus) 2,6 %, YAMK-tutkinto 2,8 %, opettajankoulutus 5,5 %, kaikki 1,6 %.
45. Kuvio 23. Tyytyväisyys hyväksilukuprosessin sujuvuuteen (% vastaajista, jotka ovat hakeneet hyväksilukuja (N=2307).40
Suurimmat erot eri koulutustyyppien välillä
näkyvät hyväksiluvuissa työkokemuksen perusteella. Kuviosta 22 nähdään, että AMK-tutkintoa aikuiskoulutuksessa suorittavilla työkokemuksen perusteella hyväksilukujen
saaminen on selvästi yleisintä: 41 prosenttia
heistä on saanut hyväksilukuja työkokemuksesta. Määrä on kaksinkertainen nuorten koulutuksen puolella työkokemuksesta hyväksilukuja
saaneiden määrään nähden. YAMK- ja opettajankoulutuksessa hyväksilukuja on saatu työn
perusteella verrattain vähän.
Hyväksilukuprosessin sujuvuus
Kaiken kaikkiaan aikuisopiskelijat ovat hyväksilukuprosesseihin hyvin tyytyväisiä. Kaikista
hyväksilukuja hakeneista kaksi kolmasosaa on
tyytyväisiä hyväksilukuprosessien sujuvuuteen
ja vain 15 prosenttia on ollut tyytymättömiä.
Vastaajilta kysyttiin myös, kohtasivatko he
hyväksilukuprosessissa ongelmia. Ongelmia oli
kohdannut 26 prosenttia hyväksilukuja hakeneista41, mitä voidaan pitää verrattain suurena
määränä opiskelijoita. Nämä vastaajat olivat
40. Tarkastelusta on jätetty pois ne opiskelijat, jotka vastasivat ”en
osaa sanoa”. Virhemarginaali 2,1 %.
luonnollisesti myös tyytymättömimpiä hyväksilukuprosessin sujuvuuteen.
Kun neljäsosa hyväksilukuja hakeneista
kohtaa prosessissa ongelmia, voi arvella, että
hyväksilukujärjestelmä on vielä hieman jäsentymätön. Vastaajat kertoivat avoimissa vastauksissaan monista erilaisista tilanteista, joissa
ongelmia ilmeni. Tyypillisintä ovat opettajille epäselvät ja vaihtelevat käytännöt, kuinka
hyväksilukuja myönnetään. Toiset opettajat
myöntävät hyväksilukuja eri tavoin kuin toiset ja myös korvaavien tehtävien laajuuksissa
on eroja. Osa epäili hyväksilukuja myönnettävän myös ”pärstäkertoimella”. Kokonaisuudessaan siis yhteisten pelisääntöjen puute tuntuu
olevan hyvin suuri ongelma hyväksilukukäytänteissä. Hyväksilukuprosessi koettiin myös
jähmeänä ja hitaana. Vastaajat kuvailivat, että
paperit tulee kierrättää monen eri henkilön
kautta, eikä selvyyttä välttämättä edes ole siitä, kenen hyväksiluvut kuuluisi myöntää. Hakemukset koettiin hankaliksi täyttää ja niiden
käsittely hitaana. Joidenkin vastaajien mukaan
hitaus käsittelyssä haittasi opintojen suunnitelmallista etenemistä. Useampi vastaaja kertoi myös hyväksilukuhakemusten katoamisista
41. Virhemarginaali 2,0 %.
45
46. Taulukko 10. Aiemmin opitun osoittaminen ja ongelmat hyväksilukuprosessissa, %.42
Millä osoitit aiemmin oppimasi?
Todistus
Kuulustelu
Muu
tai koe
kirjallinen työ
Muu
Ei vaikeuksia hyväksilukuprosessissa
75 %
67 %
65 %
60 %
Vaikeuksia hyväksilukuprosessissa
25 %
33 %
35 %
40 %
N(100 %)
2153
336
551
164
hallinnon pyörteissä ja arvioi, että vähemmän
vaivaa olisi maksanut suorittaa kurssit normaaliin tapaan.
Tyypillisin tapa osoittaa aiemmin hankittu osaaminen on todistus tehdyistä opinnoista
tai työstä. Tätä tapaa on käyttänyt 91 prosenttia
hyväksilukuja hakeneista. Todistusten lisäksi
jonkin verran käytetään kirjallisia töitä (23 %)
ja kokeita (14 %) osaamisen tunnistamiseen.
Muun syyn ilmoitti seitsemän prosenttia hyväksilukuja hakeneista. Mainittuja aikaisemmin hankitun osaamisen osoittamisen muotoja olivat pääsääntöisesti työnäytteet, luennot
ja esitelmät sekä keskustelut. Hyväksilukuprosessiin liittyvät ongelmat ovat hieman tyypillisempiä silloin, kun aiemmin hankittu osaaminen todistetaan muilla tavoin kuin todistuksella
(taulukko 10).
46
42. Erot tilastollisesti merkitseviä niiden välillä, jotka ovat kokeneet tai eivät ole kokeneet hankaluuksia hyväksilukuprosessissa. Todistus p=0,003,
kuulustelu tai koe p=0,001, muu kirjallinen työ ja muu p<0,001.
47. 6. Opiskelu ammattikorkeakoulussa
Aikuisten opiskelua koskevassa luvussa käsitellään ensiksi opintojen etenemistä ja opintojen hidastumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tämän
jälkeen paneudutaan siihen, millaiset opiskelumenetelmät koetaan tärkeiksi omassa oppimisessa sekä kuinka tyytyväisiä oman ammattikorkeakoulun opetukseen, ohjaukseen ja
opetusjärjestelyihin ollaan. Luvun lopuksi tarkastellaan, millaisia valmiuksia koulutuksesta koetaan saatavan ja millaisia ajatuksia aikuisopiskelijoilla on koulutuksen kehittämisen
suhteen.
Opintojen eteneminen
AMK-tutkintoon kuuluvat opinnot ovat laajuudeltaan 210–270 opintopistettä, ja niiden
ohjeellinen suoritusaika on kolmesta neljään
vuotta (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2013c).
Opinnot on mitoitettu siten, että niiden suorittaminen kokopäiväisesti tuottaisi noin 60
opintopistettä vuodessa. Kun tarkastellaan
AMK-tutkintoa suorittavien aikuisten opintojen keskimääräistä etenemistä, voidaan todeta opintojen etenevän keskimäärin lähes
suositellussa tahdissa. AMK-tutkintoa nuorten koulutuksessa tai aikuiskoulutuksessa
opiskelevien välillä ei ole tilastollisesti merkitsevää eroa opintojen etenemisen suhteen:
AMK-tutkintoa nuorten koulutuksessa opiskelevat ovat suorittaneet keskimäärin 50 opintopistettä (mediaani 47 op) ja aikuiskouluksessa opiskelevat 52 opintopistettä (mediaani 49
op) lukuvuodessa.
YAMK-opintojen laajuus on 60–90 opintopistettä, ja opintojen suorittaminen kokopäi-
Kuvio 24. Tyytyväisyys opintojen etenemiseen suhteessa omiin tavoitteisiin koulutustyypeittäin, %.43
43. Virhemarginaalit: AMK-tutkinto (nuorten koulutus) 3,5 %, AMK-tutkinto (aikuiskoulutus) 2,7 %, YAMK-tutkinto 2,8 %, opettajankoulutus 5,7
%, kaikki 1,6 %. Tarkastelusta on jätetty pois ne opiskelijat, jotka vastasivat ”en osaa sanoa”.
47
48. 48
väisesti opiskellen kestää vuodesta puoleentoista (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2013c).
Tässä aineistossa YAMK-opiskelijoilla keskimääräinen opintopistekertymä on vuodessa
selvästi pienempi kuin AMK-opiskelijoilla, 23
opintopistettä (mediaani 20 op), mikä selittyy
pitkälti opintojen suorittamisella työn ohessa.
Ammatillinen opettajankoulutus on laajuudeltaan 60 op (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2013c), ja ohjeellinen suoritusaika opinnoille on yhdestä kahteen vuotta (ks. esim.
Tampereen ammattikorkeakoulu 2013). Opettajankoulutuksessa opiskeleville vastaajille on
kertynyt keskimäärin 25 opintopistettä lukuvuodessa (mediaani 24 op).
Vastaajia pyydettiin arvioimaan, kuinka
tyytyväisiä he ovat opintojensa etenemiseen
suhteessa omiin tavoitteisiinsa (kuvio 24). Aikuisopiskelijat ovat varsin tyytyväisiä opintojensa etenemiseen: 70 prosenttia koki olevansa tyytyväisiä. Tulos on samaa suuruusluokkaa
kuin Lavikaisen (2010, 48) tutkimuksessa (64
% tyytyväisiä opintojensa etenemiseen). Koulutustyyppien välillä ei ole suuria eroja tyytyväisyydessä omien opintojen etenemiseen.
Voidaan kuitenkin todeta, että nuorten koulutuksissa opiskelevat vaikuttavat olevan tarkastelluista ryhmistä tyytyväisimpiä: ero on
tilastollisesti merkitsevä verrattaessa tyytyväisyyden keskiarvoja aikuiskoulutuksessa
AMK-tutkintoa suorittaviin sekä YAMK-tutkintoa suorittaviin opiskelijoihin.44
Myöskään koulutusalojen välillä ei ole havaittavissa kovin suuria eroja tyytyväisyydessä opintojen kulkuun. AMK- ja YAMK-tutkinto-opiskelijoiden kohdalla tyytyväisimpiä ovat
sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan opiskelijat
ja vähiten tyytyväisiä matkailu-, ravitsemisja talousalan sekä luonnontieteiden alan opiskelijat.45
Opintoja hidastavat tekijät
Vastaajia, jotka olivat kokeneet opintojensa
edenneen omia tavoitteitaan hitaammin, pyydettiin valitsemaan neljä tärkeintä opintoja hi-
dastanutta tekijää (taulukko 11). Selvästi keskeisin aikuisopiskelijoiden opintoja hidastava
tekijä on työssäkäynti – runsas neljännes aikuisopiskelijoista on kokenut opintojen edenneen tavoitettaan hitaammin työssäkäynnin takia. Eri koulutustyyppien välillä on kuitenkin
selkeitä eroja työssäkäynnin suhteen: nuorten
koulutuksessa opiskelevista 14 prosenttia on
edennyt opinnoissaan hitaammin työssäkäynnin vuoksi, kun vastaava osuus aikuiskoulutuksessa opiskelevista ja opettajankoulutusta
suorittavista on noin kolmannes opiskelijoista. YAMK-opiskelijoista neljä kymmenestä on
edennyt hitaammin opinnoissa töidensä takia. Toiseksi eniten aikuisopiskelijoiden opintoja ovat hidastaneet perhesyyt – erityisesti
YAMK-tutkintoa suorittavilla, joista noin neljännes kokee perhesyiden vaikuttaneen opintojen etenemiseen. Mielenkiintoista on, että
aikaisemmissa ammattikorkeakouluopiskelijoita koskevissa tutkimuksissa havaittu ensisijainen opintojen etenemistä hidastava syy,
heikko opiskelumotivaatio, on aikuisopiskelijoiden keskuudessa vähäisempää. Sekä Lavikaisen (2010, 51) että Markkulan (2006, 61)
tutkimuksissa noin neljännes ammattikorkeakouluopiskelijoista koki heikon opiskelumotivaation haitanneen opintojensa etenemistä,
kun tämän tutkimuksen perusteella kaikista
aikuisopiskelijoista näin kokee harvempi kuin
joka kymmenes.
Opintojen hidastumista kartoittavassa kysymyksessä vastaajilla oli mahdollisuus myös
valita ”Muu, mikä” -vastausvaihtoehto, ja seitsemän prosenttia vastaajista jätti avovastauksen kysymykseen. Avovastauksissa tulevat
esille monet strukturoiduissakin vastausvaihtoehdoissa olevat opintojen hidastumisen syyt,
erityisesti työhön, perheeseen ja koulutuksen
järjestelyihin liittyvät syyt. Omaan työhön liittyvissä kommenteissa painottuvat työn vaativuus ja määrä:
”Työ vie mehut.
Virta ei riitä opiskeluun.”
44. Keskiarvot: AMK-tutkinto (nuorten koulutus) 4,0, AMK-tutkinto (aikuiskoulutus) 3,8, YAMK-tutkinto 3,8, opettajankoulutus 3,9. Ero on tilastollisesti merkitsevä AMK-tutkintoa nuorten koulutuksessa suorittavien ja AMK-tutkintoa aikuiskoulutuksessa suorittavien välillä (p<0,001)
sekä AMK-tutkintoa nuorten koulutuksessa suorittavien ja YAMK-tutkintoa suorittavien välillä (p<0,001).
45. Keskiarvot: Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 3,9, matkailu-, ravitsemis- ja talousala 3,7, luonnontieteiden ala 3,5. Ero on tilastollisesti merkitsevä sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala ja matkailu-, ravitsemis- ja talousalan välillä (p=0,029) sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan ja luonnontieteiden alan välillä (p=0,017).
49. Taulukko 11. Opintoja hidastavat tekijät koulutustyypeittäin (osuus vastaajista, jotka kokevat eri te-
AMK
(nuorten koulutus)
AMK-tutkinto
(aikuiskoulutus)
YAMKtutkinto
Opettajankoulutus
Kaikki
kijöiden hidastaneen opintojen etenemistä, %).
Työssäkäynti (p<0,001)*
14 %
30 %
41 %
31 %
27 %
Perhesyyt (p<0,001)*
11 %
16 %
23 %
13 %
16 %
Opintojen vaativuus/työläys (p<0,001)*
8%
11 %
16 %
11 %
11 %
Opetussuunnitelman joustamattomuus (p<0,001)*
13 %
10 %
6%
1%
9%
Kurssien yhteensovittamisen hankaluus (p<0,001)*
10 %
12 %
4%
3%
9%
Heikko opiskelumotivaatio (p<0,001)*
10 %
5%
6%
9%
7%
Sairaus (p=0,005)*
8%
8%
6%
3%
7%
Toimeentulovaikeudet (p<0,001)*
10 %
6%
1%
1%
6%
Puutteellinen opintojen ohjaus (p<0,001)*
4%
7%
7%
2%
6%
Puutteet opiskelutaidoissa (p<0,001)*
6%
6%
3%
3%
5%
Heikko opetuksen taso
5%
6%
4%
3%
5%
Epäselvyydet opintojen korvaavuuksissa (p<0,001)*
5%
6%
1%
4%
5%
Epäselvyydet kurssien ja/tai tutkinnon tavoitteissa
4%
3%
5%
6%
4%
Vapaa-ajan toiminta (esim. harrastukset) (p<0,001)*
3%
3%
7%
6%
4%
Sopivien harjoittelupaikkojen puuttuminen (p<0,001)*
6%
3%
1%
3%
4%
Puutteelliset pohjatiedot (p<0,001)*
3%
2%
0%
0%
2%
Työskentelyvälineiden ja/tai opiskelumateriaalien heik
2%
2%
1%
1%
2%
Aktiivisuus opiskelijajärjestöissä
1%
0%
0%
0%
0%
N(100%)
797
1376
1196
312
3668
*Koulutustyypit, joiden opiskelijat ovat vastanneet väittämään samansuuntaisesti, on luokiteltu ryhmiksi. Ryhmien
välinen ero on tilastollisesti merkitsevä.
ko saatavuus
Suurin osuus opiskelijoita, joiden opinnot ovat hidastuneet
Toiseksi suurin osuus opiskelijoita, joiden opinnot ovat hidastuneet
Kolmanneksi suurin osuus opiskelijoita, joiden opinnot ovat hidastuneet
Pienin osuus opiskelijoita, joiden opinnot ovat hidastuneet
49
50. Taulukko 12. Opintoja hidastavat tekijät koulutusaloittain (osuus tutkinto-opiskelijoista, jotka ko-
Humanistinen ja
kasvatusala
Kulttuuriala
Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala
Luonnontieteiden ala
Tekniikan ja liikenteen ala
Luonnonvara- ja
ympäristöala
Sosiaali-, terveys- ja
liikunta-ala
Matkailu-, ravitsemis- ja
talousala
kevat eri tekijöiden hidastaneen opintojen etenemistä, %).
Työssäkäynti (p<0,001)*
17 %
24 %
34 %
37 %
34 %
29 %
26 %
38 %
Perhesyyt
14 %
17 %
17 %
12 %
19 %
11 %
18 %
22 %
Opintojen vaativuus/työläys
16 %
11 %
12 %
18 %
12 %
16 %
12 %
16 %
Opetussuunnitelman joustamattomuus (p=0,015)*
4%
11 %
7%
9%
8%
4%
11 %
9%
Kurssien yhteensovittamisen hankaluus (p=0,037)*
4%
11 %
10 %
17 %
9%
5%
6%
9%
Heikko opiskelumotivaatio (p<0,001)*
8%
7%
7%
16 %
8%
15 %
3%
10 %
Sairaus
8%
12 %
8%
2%
6%
9%
6%
6%
Puutteellinen opintojen ohjaus
2%
9%
6%
6%
6%
7%
7%
5%
Heikko opetuksen taso (p<0,001)*
2%
9%
5%
7%
8%
6%
3%
3%
Toimeentulovaikeudet
3%
8%
4%
6%
5%
5%
5%
5%
Puutteet opiskelutaidoissa (p<0,001)*
11 %
10 %
4%
12 %
6%
11 %
3%
3%
Vapaa-ajan toiminta (esim. harrastukset) (p=0,009)*
7%
3%
5%
2%
6%
8%
3%
5%
Epäselvyydet opintojen korvaavuuksissa (p<0,001)*
4%
10 %
2%
1%
5%
3%
3%
8%
Epäselvyydet kurssien ja/tai tutkinnon tavoitteissa
5%
10 %
3%
8%
4%
2%
4%
9%
Sopivien harjoittelupaikkojen puuttuminen
5%
2%
2%
6%
4%
1%
3%
4%
Puutteelliset pohjatiedot (p=0,004)*
5%
3%
2%
4%
3%
3%
1%
0%
Työskentelyvälineiden ja/tai opiskelumateriaalien heik
2%
3%
2%
1%
2%
1%
2%
1%
Aktiivisuus opiskelijajärjestöissä
0%
0%
0%
0%
0%
0%
0%
0%
N (100 %)
98
229
762
93
698
158
1060
249
*Koulutusalat, joiden opiskelijat ovat vastanneet väittämään samansuuntaisesti, on
luokiteltu ryhmiksi. Ryhmien välinen ero
on tilastollisesti merkitsevä.
50
(p<0,001)*
ko saatavuus
51. Suurin osuus opiskelijoita, joiden opinnot ovat hidastuneet
Toiseksi suurin osuus opiskelijoita, joiden opinnot ovat hidastuneet
Kolmanneksi suurin osuus opiskelijoita, joiden opinnot ovat hidastuneet
Myös työttömyys tai toisaalta aloittaminen uudessa työssä on osalla hidastanut opintojen kulkua. Perheen takia opinnot ovat hidastuneet
muun muassa vanhempainvapaiden, eroprosessien tai läheisten sairauksien takia. Myös
asumisen ja opiskelun eri paikkakunnilla on
koettu hankaloittavan opiskelua. Koulutuksen
järjestelyihin liittyvät syyt koskevat avovas
tauksissa useimmiten puutteita opetustarjonnassa: esimerkiksi opintojaksoja ei koeta olleen
tarjolla riittävästi:
”Kursseja ei ole tarjolla tarpeeksi.
Vaikka haalin ”ylimääräisiä” kursseja niin lukujärjestys ei täyty ainakaan oman yksikön tarjonnalla.
Täydet 8-16 päivät harvinaisia enää
kolmannella vuodella.”
Osalla opiskelijoista opintoja koskevat pulmat
ovat liittyneet erityisesti opinnäytetöiden tekemiseen. Kielivaikeudet, jotka tulevat esille kansainvälisten opiskelijoiden vastauksissa, ovat
vaikeuttaneet esimerkiksi harjoittelupaikkojen löytämistä. Myös ylipäätään sopeutuminen opiskeluun uudessa ympäristössä on tuottanut hankaluuksia:
”I had studied in different teaching
environment in home country and i
am not provided extra coaching to
get familiar with Finnish teaching
methods and how to study independently by using and searching online study material and sovling assignments to a report form, which I
should have trained to adjust.”
Muita mainittuja opintoja hidastaneita syitä ovat samanaikaisesti suoritettavat opinnot
muualla, luottamustehtävät sekä kiusaaminen.
Taulukossa 12 on esitetty vielä opintojen hidastumisen syyt tutkinto-opiskelijoiden
keskuudessa koulutusaloittain. Tilastollisesti
merkitseviä eroja koulutusalojen välillä löytyy useammankin opintoja hidastavan tekijän
suhteen, joskin osittain erot ovat varsin pieniä.
Työssäkäynnin suhteen erot ääripäiden välillä
ovat varsin selkeät: matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla, luonnontieteiden alalla, yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla sekä
tekniikan ja liikenteen alalla runsas kolmannes
kokee työssäkäynnin vaikuttaneen opintojen
kulkuun, kun taas humanistisella ja kasvatusalalla näin kokee vajaa viidennes.
Opiskelijoilta kysyttiin myös, ovatko he
harkinneet opintojensa keskeyttämistä. Kolme neljästä aikuisopiskelijasta ei ole harkinnut
koskaan tai juuri lainkaan opintojen keskeyttämistä (kuvio 25). Opettajankoulutuksessa opiskelevat ovat muita useammin aikeissa jatkaa
opintojaan, kun taas AMK-tutkintoa aikuiskoulutuksessa opiskelevat ovat hieman useammin
harkinneet opintojen keskeyttämistä.46 Koulutusalojen välillä ei ilmene tilastollisesti merkitseviä eroja opintojen keskeyttämisaikomusten
suhteen.
Opetus- ja opiskelumenetelmien
merkitys
Vastaajia pyydettiin arvioimaan, kuinka tärkeinä he pitävät erilaisia opetus- ja opiskelumenetelmiä oman oppimisensa kannalta. Merkittävimpinä pidetään oppitunteja ja luentoja,
46. Ero on tilastollisesti merkitsevä muiden paitsi AMK-tutkintoa nuorten koultuksessa suorittavien ja YAMK-tutkintoa suorittavien välillä (p<0,001).
51
52. Kuvio 25. Opintojen keskeyttämisen harkitseminen koulutustyypeittäin, %.
52
itsenäistä opiskelua, käytännön harjoituksia ja
harjoittelua (taulukko 13). Markkulan (2006,
55) tutkimuksessa AMK-tutkintoa suorittavien
opiskelijoiden kokemus itselle tärkeistä opiskelumenetelmistä on hyvin samankaltainen: tärkeimmiksi nostetaan niin ikään perinteiset menetelmät, oppitunnit ja luennot sekä itsenäinen
opiskelu, ja harjoittelu koetaan kolmanneksi
tärkeimmäksi menetelmäksi.
Koulutustyypeittäin arvostetaan erilaisia
opetus- ja opiskelumenetelmiä hieman eri tavalla. Nuorten koulutuksessa AMK-tutkintoa
suorittavien keskuudessa käytännön harjoitusten ja harjoittelun merkitys korostuu enemmän
kuin muissa koulutustyypeissä, mikä selittynee vähäisemmällä oman alan työkokemuksella: esimerkiksi YAMK-tutkintoa suorittavilla
on jo pääsyvaatimuksena koulutukseen vähintään kolmen vuoden työkokemus (Opetus- ja
kulttuuriministeriö 2013c). Muissa koulutuksissa puolestaan painottuvat enemmän itsenäinen työskentely, monimuoto-opetus sekä
verkko-opiskelu.
Kysymyksessä opetus- ja opiskelumenetelmien tärkeydestä oli valittavana myös ”Muu,
mikä” -vastausvaihtoehto, johon vastasi kolme
prosenttia vastaajista. Maininnat muista tärkeistä menetelmistä koskivat pääsääntöisesti opiskelua ja reflektointia yhdessä kurssikavereiden kanssa, henkilökohtaista opetusta,
asiantuntijaluentoja sekä vaihto-opiskelua.
Taulukosta 14 huomataan, että opetus- ja
opiskelumenetelmien tärkeys painottuu hieman eri tavoin eri koulutusalojen tutkinto-opiskelijoiden keskuudessa. Oppitunnit ja luennot
ovat tärkeimpiä humanistisella ja kasvatusalalla, luonnonvara- ja ympäristöalalla sekä
sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla. Itsenäisen
opiskelun merkitys painottuu taas eniten yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon
alalla. Käytännön harjoitusten merkitys on keskeisin kulttuurialalla ja luonnontieteiden alalla, harjoittelu puolestaan sosiaali-, terveys- ja
liikunta-alalla, humanistisella ja kasvatusalalla
sekä luonnonvara- ja ympäristöalalla.
53. Taulukko 13. Eri opetus- ja opiskelumenetelmien tärkeys opiskelijalle koulutustyypeittäin (osuus vas-
AMK (nuorten koulutus)
N (100%)
AMK-tutkinto (aikuiskoulutus)
N (100%)
YAMK-tutkinto
N (100%)
Opettajankoulutus
N (100%)
Kaikki
N (100%)
taajista, jotka pitävät menetelmää erittäin tärkeänä tai melko tärkeänä, %.)47
76 %
793
73 %
1353
75 %
1183
65 %
291
73 %
3609
65 %
792
75 %
1363
80 %
1188
74 %
306
72 %
3635
82 %
724
63 %
1084
59 %
626
65 %
234
69 %
2861
Harjoittelu (p<0,001)
79 %
698
58 %
1025
26 %
291
64 %
281
64 %
2631
Monimuoto-opetus (osin
33 %
620
66 %
1229
69 %
968
67 %
267
58 %
3090
Koulutustyypit, joiden opiskelijat ovat vastanneet
väittämään samansuuntaisesti, on luokiteltu ryhmiksi. Ryhmien välinen ero on
tilastollisesti merkitsevä.
Oppitunnit ja luennot
(p=0,001)
Itsenäinen opiskelu
(p<0,001)
Käytännön harjoitukset
(esim. laboratoriotyöt)
(p<0,001)
verkossa, osin lähiopis
53
keluna) (p<0,001)
Opinnäytetyön teko
54 %
485
49 %
863
69 %
1049
31 %
168
53 %
2399
27 %
663
60 %
1246
58 %
951
60 %
275
50 %
3171
50 %
789
40 %
1320
56 %
1162
66 %
305
48 %
3564
47 %
669
35 %
989
58 %
751
44 %
196
43 %
2691
50 %
640
29 %
886
43 %
570
46 %
165
39 %
2261
(p<0,001)
Verkko-opiskelu
(p<0,001)
Pienryhmätyöskentely
(p<0,001)
Opiskelu projekteissa tai
kehittämishankkeissa
(p<0,001)
Yritysvierailut, ekskursiot
(p<0,001)
Suurin osuus opiskelijoita, jotka kokevat menetelmän tärkeäksi
Toiseksi suurin osuus opiskelijoita, jotka kokevat menetelmän tärkeäksi
Kolmanneksi suurin osuus opiskelijoita, jotka kokevat menetelmän tärkeäksi
Pienin osuus opiskelijoita, jotka kokevat menetelmän tärkeäksi
47. Tarkastelusta on jätetty pois ne opiskelijat, jotka vastasivat ”en osaa sanoa” tai ”ei ole tarjolla koulutuksessani”.