Metsän- ja luonnonhoidon verkkoseminaari 22.4.2020

1. Markku Remes
Suomen metsäkeskus
22.4.2020
Hiilensidonta suometsissä

2. •Käsitteistöä
•Vedenpinnan tason vaikutus kasvihuonekaasuihin
•Turvemaiden eri käsittelymenetelmät
•Ennallistaminen
•Yhteenveto
Valokuvat: Markku Remes/Suomen metsäkeskus
Sisältö

3. Jatkuvan kasvatuksen määrittely vaihtelee
Metsänhoidon suositukset 2019

4. Metsien hiilen kierron käsitteitä
•Hiilivarasto: Puustoon, muuhun kasvillisuuteen, maaperään ja
puusta valmistettuihin tuotteisiin varastoituneen hiilen määrä
› Biomassan hiilen määrä: biomassan kuiva-aineen massa x 0,5
› Hiilidioksidin määrä: hiilen määrä x 44,01/12,01 (=3,664)
•Hiilinielu / hiilidioksidinielu: Kasvava hiilivarasto eli hiilidioksidia
sitoutuu ilmakehästä hiilenä puustoon, muuhun kasvillisuuteen
ja maaperään (myös meriin ja soihin)
•Hiililähde: Pienenevä hiilivarasto eli hiiltä vapautuu
hiilidioksidina takaisin ilmakehään

5. •Hiilen sitoutuminen: Hiiltä sisältävän aineen, erityisesti
hiilidioksidin (CO2), otto ilmakehästä maa- tai meriympäristössä
•Hiilitase: Metsään varastoituneen hiilen määrän muutos
aikayksikössä (vuodessa)
› Puuston kasvusta vähennetään kokonaispoistuma ja saatu tase
muunnetaan hiilidioksidiksi (puumassaan sitoutunut hiili). Lisäksi
laskennassa otetaan huomioon maaperään, kuolleeseen puuhun ja
karikkeeseen sitoutuneen hiilen määrä. Metsän hiilitaseessa on
mukana myös lannoituksen, metsäpalojen ja kulotuksen
kasvihuonekaasupäästöt
•Korvausvaikutus: Puun käytöllä vähennetään fossiilisten
polttoaineiden ja fossiiliperäisten tuotteiden hiilipäästöjä

6. Kasvihuonekaasupäästöt ja -poistumat
metsämaalla vuosina 1990–2018
•Päästöjä aiheuttavat runsasravinteisten ojitettujen soiden turve
•Hiilinieluja ovat kivennäismaiden maaperä sekä kivennäismaiden ja
ojitettujen soiden puusto
Päästö
(hiililähde)
Poistuma
(hiilinielu)
Lähde:
Tilastokeskus

7. Pohjaveden pinnan tason vaikutus
kasvihuonepäästöihin
CO2 CH4 CO2
N2OCO2 CH4 CO2 CH4
Veden pinta syvällä Optimaalinen veden
pinnan taso
Veden pinta korkealla
Viljavilla soilla veden
pinnan laskiessa myös
N2O
60-80 cm
30-40 cm
10-20 cm
50-60 cm
Päivi Mäki/Metsäkeskus

8. Ilmakehän
kasvihuonekaasut
CO2 ja CH4
luonnontilaisella
suolla
Hapeton turve
Hapellinen turve
Kasvillisuus
Yhteyttäminen
Maa-
hengitys
Hapeton
hajotus
CH4
Hapellinen
hajotus
Turpeen
kertyminen
Karikevuo
CO2 CO2
Päivi Mäki/Metsäkeskus

9. Ilmakehän
kasvihuonekaasut
CO2, CH4 ja N2O
ojitetulla suolla
Hapeton turve
Hapellinen turve
Puusto
Maa-
hengitys
Yhteyttäminen
Hapellinen
hajotus
Karikevuo
Hiilen
kertyminen
Hapeton
hajotus
Denitrifikaatio
CH4N2O
Päivi Mäki/Metsäkeskus

10. Ojitettujen soiden turvekangastyypit
• Kuvaa ojitetun kasvupaikan ravinteisuustasoa
ja puuntuotoskykyä
• Ojitettu suokuvio luokitellaan jo ennen
turvekangasvaiheen alkamista siihen
turvekangastyyppiin, johon se tulee
todennäköisesti kehittymään
• I-tyypin turvekankaat kehittyvät aidoista
korvista ja rämeistä ja ovat yleensä
ohutturpeisia
• II-tyypin turvekankaat kehittyvät sekatyypeistä
ja nevoista ja ovat yleensä paksuturpeisia
• http://www.metla.fi/metinfo/kasvupaikkatyypi
t/suotyypit
Laine, J., Vasander, H., Hotanen, J.-P., Nousiainen,
H., Saarinen, M. ja Penttilä, T. 2012. Suotyypit ja
turvekankaat – opas kasvupaikkojen tunnistamiseen

11. Turvemaiden hiilitase
•Puustobiomassaan ja karikkeeseen sitoutuvan hiilen määrä on niin suuri,
että ojitetut turvemaiden metsät ovat nyt merkittävä hiilinielu
•Ruoho- ja mustikkaturvekankailla maaperän hajotustoiminnassa vapautuu
hiiltä keskimäärin 4-5 tonnia hehtaarilta vuodessa
•Puolukka- ja varputurvekankailta 3-3,8 tn hehtaarilta
•Puuston ja muun kasvillisuuden vuotuinen karikesyöttö (hiiltä/ha):
› Rehevissä turvekangasmetsissä 3,6 - 4,3 tn
› Karummissa turvekangasmetsissä 2,9 - 3,7 tn
•Rehevillä turvekankailla hajotustoiminnan seurauksena turve on hiililähde
•Ptkg ja Vatkg hajotustoiminta likimain tasapainossa
•Puustoon sitoutuu vuosittain vajaa puolet karikkeeseen sitoutuvasta hiilestä

12. Turvemaiden metsien monipuolinen käsittely
lisää hiilinieluja
Vatkg
Ptkg
Mtkg
Jätkg
Luontainen uudistaminen ja
jatkuvapeitteinen kasvatus
Tuhkalannoituskohde
Ei toimenpiteitä
Viljely
Kaistale-ja
siemenpuuhakkuut
/ei toimenpiteitä

13. Ojitusalueen vesitase kasvukaudella
Haihdunta Sadanta
Vedenpinta
Maanpinta

14. Vedenpinnan tason vaihtelu eri
metsänkäsittelymenetelmillä
Aika Aika
Harvennuksia +
kunnostusojitus Jatkuvan kasvatuksen hakkuita
Vedenpinnan taso Vedenpinnan taso
Avohakkuu Avohakkuu

15. Avohakkuun ja viljelyn vaikutus hiilinieluihin
turvemailla
•Vedenpinnan taso nousee keskimäärin 18 cm kun puustoa poistettu
150 kuutiometriä/ha Keski-Suomessa (Laiho & Sarkkola 2017)
•Huuhtoumat lisääntyvät: fosfori ja orgaaninen hiili

16. Viljely on joskus ainut vaihtoehto
•Osa ojitusalueista uudistuu luontaisesti hyvin huonosti
› Karhunsammalturvekankaat (Puolukkaturvekankaita)
› Varputurvekankaat edellyttävät usein maanpinnan rikkomisen

17. Juurikäävän vaivaamat turvemaat viljellään
•Jos turvemaan puusto on pahoin juurikäävän saastuttama, myös
rehevät turvemaiden metsät tulee uudistaa viljelemällä
› Metsätuhojen välttäminen

18. Peitteisen metsänkäsittelyn menetelmät
mustikka- ja ruohoturvekankailla
Suojuspuuhakkuu Kaistalehakkuu Pienaukkohakkuu (myös
jatkuvaa kasvatusta)
ala ≤ 0,3 ha

19. Jatkuva kasvatus viljavilla turvemailla
•Voidaan paikoin tehostaa vesiensuojelua ja vähentää
kasvihuonekaasupäästöjä
•Puustossa on monesti luontaisesti erirakenteisuutta ja kerroksellisuutta
•Uudistamiskuluissa säästöä
Pienaukkohakkuu Poimintahakkuut
© Tapio, Piirros: Juha Varhi

20. Eri-ikäisrakenteiset hakkuut turvemailla
Kuusikon poimintahakkuuta turvemailla

21. Ylispuuhakkuut mustikka- ja puolukkaturvekankailla
• Jopa 700 kpl alikasvoskuusta hehtaarilla
voi olla kannattavaa metsätaloutta
(läpimitta jo 7 cm rinnankorkeudelta)
• Hakkuun jälkeen puustolle ”valosokki”
• Puusto alkaa elpyä muutaman vuoden
kuluessa
• Myös puolukkaturvekankaalla oleva
kohtuullinen alikasvos kannatta
kasvattaa;
› Tuotostappio n. 10 % männyn kasvuun
verrattuna
› Hieskoivu on metsälain mukainen
kasvatettava puulaji turvemailla

22. Kuusi itää hyvin rahkasammalessa
•Ojituksen ikääntyessä kuusen luontainen uudistuskyky heikkenee: erityisesti
karummilla kasvupaikoilla karike muodostaa huonosti uudistuvan ns.
raakahumuskerroksen
•Uudelleen soistuneille aloille syntyy viljavilla kasvupaikoilla hyvin
taimettuvaa rahkasammalikkoa, myös lehtikarike hyvä itämisalusta

23. Kuusta ei voi hyödyntää varputurvekankaiden
uudistamisessa

24. •Puolukkaturvekangas I:n alikasvos on vapautettu
Ylispuuhakkuissa syntyy korjuuvaurioita

25. Kuusikon kehitystä turvekankaalla

26. Peitteisen metsänkäsittelyn menetelmät
varputurvekankailla
Ryhmittäinen
siemenpuuhakkuu
Kaistalehakkuu Pienaukkohakkuu
ala ≤ 0,3 ha

27. Soiden ennallistamisen vaikutus kasvihuonekaasuihin ja vesistöihin
Puuntuotantoon soveltumattomien suometsien jatkokäsittely:
•Karut suot
› Ennallistaminen muuttaa karut suot päästölähteiksi vuosikymmeniksi
› Suuret kiintoaines- ja ravinnehuuhtoumat vesistöihin ennallistamisen jälkeen
› Karut ojitetut rämeet on ilmastollisin perustein syytä jättää ennallistamatta*(kts. HY
Minkkinen 2018)

28. Ennallistamisen vaikutuksia
•Viljavat suot
› Tapauskohtainen harkinta
› Ennallistamisen myötä puuston kasvu hidastuu ja metaanipäästöt
kasvavat-> ilmastoa lämmittävä vaikutus
› Turpeen hajoamisen hidastuminen tai jopa turvevarojen kasvu->
hieman pitemmällä aikavälillä ilmastohyötyjä
› Suuret kiintoaines- ja ravinnehuuhtoumat ennallistamisen jälkeen
› Puuntuotokseen soveltumattomien viljavien soiden ennallistaminen
lisää turpeen hiilivarastoja
› Kokonaishyötyyn vaikuttaa kohteella oleva puusto ja sen jatkokäyttö,
korvaavuusvaikutukset

29. Vaihtoehtoja ennallistamiselle
•Tuhkalannoitus viljaville soille
› Suuri kokonaisvaltainen hyöty:
› 1) puuston lisäkasvu,
› 2) lisää monimuotoisuutta ja parantaa vesistöjen laatua
› 3) jäte (tuhka) hyötykäyttöön
•Jätetään ojitetut suot ennalleen toistaiseksi tai pysyvästi
› Odotetaan tutkimustiedon ja tekniikan kehittymistä, jolloin mahdollisesti
löydetään ratkaisu myös ennallistamisen ympäristöhaittoihin
› Valitaan kohteiksi monimuotoisuuden kannalta tärkeimmät suot
› Ennallistaminen ei anna nopeita ilmastohyötyjä, siksi toiminnan
kiireellisyyttä tulee harkita

30. •Ojitetut turvemetsät ovat tällä hetkellä merkittävä hiilinielu
•Rehevillä turvekankailla hajotus kuluttaa turpeen hiilivarastoja
enemmän kuin siihen kertyy karikkeesta
•Sopivilla kohteilla luontaisella uudistamisella ja jatkuvapeitteisellä
metsänkasvatuksella voidaan lisätä turvemetsien hiilinieluja
› Alikasvoksen hyödyntäminen
› Erirakenteisen metsän hyödyntäminen
› Aktiivinen pyrkiminen jatkuvapeitteisyyteen
•Puunkasvatukseen soveltumattomien soiden ennallistaminen tulee
tehdä harkiten
•Jatkuvapeitteisyydellä ei voida korvata kokonaan viljelyä
puuntuotokseen käytettävillä turvemailla
Lopuksi

31. Kiitos
• ASIAKKAAT – HENKILÖSTÖ – KUMPPANIT – YHTEISKUNTA
www.metsäkeskus.fi | www.metsään.fi
www.twitter.com/metsakeskus | www.facebook.com/suomenmetsakeskus