Sirpa Virta, Ari-Elmeri Hyvönen ja Tapio Juntunen esittelivät valtioneuvoston tilaaman, resilienssiä tarkastelleen tutkimuksen tuloksia 7.2.2019 järjestetyssä tilaisuudessa.

1. Kokonaisresilienssi ja turvallisuus:
tasot, prosessit ja arviointi
7.2.2019 I Sirpa Virta, Ari-Elmeri Hyvönen & Tapio Juntunen

2. 09.00 Tilaisuuden avaus, Marikaisa Tiilikainen, puolustusministeriö, hankkeen
ohjausryhmän puheenjohtaja
09.05 Tulosten esittely, professori Sirpa Virta, Tampereen yliopisto, hankkeen
vastuullinen johtaja, YTM Tapio Juntunen ja YTT Ari-Elmeri Hyvönen
09.45 Kommenttipuheenvuoro, Jari Kielenniva, Turvallisuuskomitean
yleissihteeri
10.00 Kysymyksiä ja keskustelua
10.30 Tilaisuus päättyy
Loppuraportti ladattavissa: https://tietokayttoon.fi/julkaisut
2
Päivän ohjelma
7.2.2019 Kokonaisresilienssi ja turvallisuus

3. • VN TEAS 2018, ohryssa 7 ministeriön + Turv.komitean
edustus. Ohryn pj: Marikaisa Tiilikainen (PLM).
• Vastuullinen johtaja: Prof. Sirpa Virta
• Pääasiallinen tutkimus- ja koordinointivastuu: YTT Ari-
Elmeri Hyvönen & YTM Tapio Juntunen (TUNI)
• Muut tutkimusryhmän jäsenet: FT Harri Gustafsberg
(Mentoritiimi); PsM, YTM Markku Nyman (PolAMK); YTT
Tiina Rättilä (TUNI); YTT Juha Käpylän; YTT Harri
Mikkola (FIIA); HTM Johanna Liljeroos (TUNI)
3
Tutkimuksen toteutus (v. 2018)
7.2.2019 Kokonaisresilienssi ja turvallisuus

4. • Resilienssi(e)n merkitys, arviointi ja edistäminen
suomalaisessa yhteiskunnassa
• Tutkimuskysymykset:
1. Miten resilienssi tulisi määritellä sekä ymmärtää yhteiskunnallisen turvallisuuden
ja kokonaisturvallisuuden näkökulmasta?
2. Miten yhteiskunnallisen ja yksilötason resilienssin suhdetta tulisi jäsentää?
3. Mistä tekijöistä yksilön resilienssi suomalaisessa yhteiskunnassa muodostuu
sekä miten yksilön resilienssiä voidaan arvioida, seurata ja kehittää?
4. Mitä sellaisia kehityskulkuja on nähtävissä, joihin varautumisessa yhteiskunnan
ja yksilö-tason resilienssi on keskeisessä roolissa?
4
Tutkimuksen tavoitteet
7.2.2019 Kokonaisresilienssi ja turvallisuus

5. • Laadullinen meta-analyysi monitieteisestä
kansainvälisestä resilienssitutkimuksesta
• Neljä työpaketia:
• Resilienssin määrittäminen sosio-ekologian ja psykologian tieteenaloilla
• Yksilön resilienssin edistäminen: yhteisöllisyys ja osallistuminen;
yhteiskuntapoliittiset arvot (ml. luottamus) sekä hyvinvointia edistävät kapasiteetit
• Globaali vuorovaikutusympäristö (huoltovarmuus, kv-yhteisö ja globaalihallinta)
• Synteesi Suomen kokonaisturvallisuuden kontekstiin
• Kaksi puolistrukturoitua ryhmäteemahaastattelua (elokuu 2018)
5
Menetelmät ja aineistot
7.2.2019 Kokonaisresilienssi ja turvallisuus

6. Poliittinen kokonaisresilienssi – tasot
ja prosessi

8. 7.2.2019 Kokonaisresilienssi ja turvallisuus 8
Resilienssi on prosessi
Resilienssiprosessi kolmen keskeisen vaiheen kautta hahmotettuna: välitön
vastustuskyky, kyky mukautua uuteen tilanteeseen kriisin kestäessä sekä pidemmän
aikavälin valmius oppia ja uusiutua. Lisäksi on huomattava, että oppivan mukautumisen
vaiheesta on takaisinkytkentä resilienssiprosessin edeltäviin vaiheisiin.
Vastustuskyky
Infrastruktuuri ja
varautuminen
Oppiva
mukautuminen
Kyky oppia ja
uudistua;
yhteisöllisyys,
monimuotoisuus,
sosiaalinen koheesio
ja luottamus
Toimintakyvyn
säilyttäminen
Palveluiden
jatkuvuus; kriisiapu
ja henkinen
kriisinsietokyky

9. • Kokonaisresilienssillä viitataan poliittisen järjestelmän,
yhteisöjen sekä yksilöiden kykyyn jatkaa toimintaansa
häiriö- ja kriisitilanteissa sekä uudistaa itseään
demokraattisia kanavia käyttäen.
• Yhteiskunnat ovat monimutkaisia järjestelmiä, joiden omi-
naisuuksia ei voi palauttaa yksilöiden ominaisuuksiin.
• Kokonaisresilienssiä tulee hahmottaa toisiinsa
kytkeytyvien ja vaikuttavien yhteiskunnan tasojen
vuorovaikutussuhteina
9
Poliittinen kokonaisresilienssi
7.2.2019 Kokonaisresilienssi ja turvallisuus

10. Toimenpidesuositukset: resilienssin
ymmärtäminen ja arviointi

11. • Resilienssin ulottuvuuksien tarkempi erittely strategisella
tasolla
• Huomion kiinnittäminen resilienssin koko prosessiin
• Erityisesti sopeutuva resilienssi (vikkelyys ja
kekseliäisyys): tasaisesti jakautuvan hyvinvoinnin ja
terveyden, syrjäytymisen ja eriarvoisuuskehityksen sekä
kriittisen medianlukutaidon merkitys.
• Resilienssi ei ole vastaus kaikkiin turvallisuusongelmiin!
11
Resilienssin ymmärtäminen
7.2.2019 Kokonaisresilienssi ja turvallisuus

12. • Yksilöiden koetun resilienssin arviointi mahdollista
väestötasolla (esim. Finnsote): esimerkkinä Wagnild-
Youngin RS-25 arviontiväline
• Yhteisöresilienssin indikaattoreita ja mittaristoja
runsaasti: sovellettu hankkeessa suomalaisen
yhteiskunnan kontekstiin
• Esim. medialuku-, poikkeustilannetaitojen arviointi
• Puitetekijät: varhaiskasvatus ja koulutustaso, sosiaalinen
pääoma, yleinen luottamus jne.
12
Resilienssin arviointi
7.2.2019 Kokonaisresilienssi ja turvallisuus

13. Ominaisuus Mahdollisia muuttujia
Lujatekoisuus
 Asukastiheys ja asukasluvun kasvu
 Veden- ja energiansaannin päällekkäisten varajärjestelmien ja muiden
turvajärjestelyjen taso
 Tulo- ja varallisuuserojen suuruus sekä muut eriarvoisuusmittarit
 Julkisen terveydenhuollon taso
 Maankäytön kestävyys
 Fyysinen, sosiaalinen ja emotionaalinen hyvinvointi
 Ensivastejärjestelmän toimivuus
Toisteisuus
 Logististen ratkaisujen toimivuus ja “iskunkestävyys”
 Päällekkäisten varajärjestelmien olemassaolo
 Ruokahuollon riippumattomuusaste
 Keskeiset huoltovarmuusvarastot (elintarvikkeet, lääkkeet) ja pääsy
niihin
Kekseliäisyys
 Yleisen luottamuksen ja sosiaalisen pääoman taso
 Asukkaiden pysyvyys
 Omistusasuntojen suhteellinen määrä
 Tulotason muutokset
 Asumiskulujen kohtuullisuus
 Korkea työllisyysaste
 Luotettavat tiedonlähteet yhteisöä koskevissa medioissa ja
tiedonvälityksessä
 Yksityisen ja julkisen sektorin koordinaatio
 Alhainen korruptiotaso
 Mahdollisuudet elinikäiseen oppimiseen
 Uudelleenkouluttautumismahdollisuudet
 Koulutustaso
 Vapaa-ajan mahdollisuudet
Vikkelyys
 Taloudellinen tilanne
 Elinkeinoelämän moninaisuus
 Julkisten tilojen saavutettavuus ja määrä
 Aktiiviset (osallistumisaktiivisuus) naapurusto- tai
kaupunginosaneuvostot
 Sellaisten organisaatioiden määrä, jotka kytkevät ihmisiä yhteen (seurat,
paikallisyhdistykset, asukasyhdistykset jne.)
 Hiilineutraali tuotantorakenne

14. • Koko väestön kapasiteetteihin kohdistuvat toimet keskeisiä
kokonaisresilienssin kannalta
• Turvaverkkojen keskeisyys, erityisesti turvattu lapsuus
• Sosiaalisuuteen kannustavat, turvalliset oppimisympäristöt
• Sekä normaaliolosuhteissa että häiriö- ja kriisitilanteissa tavoitettavat ja
hyvin resursoidut sosiaalisektorin palvelut
• Demokraattisten osallistumiskanavien moninaistaminen &
kansalaiskasvatus
• Elintärkeiden toimintojen päällekkäiset varajärjestelmät
• Keskeisille ryhmille mahdollista järjestää yksilötason koulutuksia
14
Toimenpidesuositukset
7.2.2019 Kokonaisresilienssi ja turvallisuus

15. • Ilmasto-, resurssi- ja laajemmin ympäristöturvallisuuden
teemat nähtävä tiiviimpänä osana kokonaisturvallisuutta
• Huoltovarmuuden analyysissä voisi ottaa huomioon
sopeutuvaan oppimiseen viittaavan resilienssin piirteitä ja
tarkentaa huoltovarmuustoiminnan ja yhteisötason
resilienssin välistä vuorovaikutussuhdetta
• LOPUKSI: Resilienssi ei ole vastaus kaikkeen  ei
korvaa ennaltaehkäisyä ja juurisyihin vaikuttamista
7.2.2019 Kokonaisresilienssi ja turvallisuus 15
Toimenpidesuositukset

16. Kiitos!
Lisätietoja: sirpa.virta@tuni.fi / ari-elmeri.hyvonen@tuni.fi /
tapio.juntunen@tuni.fi