Itsemääräämisoikeus ja sen rajoittaminen erityishuollossa
1. Itsemääräämisoikeus ja sen
rajoittaminen erityishuollossa
Laki kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain
muuttamisesta
hallitusneuvos Pirjo Kainulainen,
sosiaali- ja terveysministeriö,
30.5.2016
2. Yksilön itsemääräämisoikeus
Oikeus määrätä itsestään ja toimistaan.
Kuuluu perusoikeusjärjestelmäämme huolimatta siitä,
ettei sitä nimenomaisesti mainita perustuslaissa.
Voidaan liittää erityisesti perustuslain 7 §:n säännöksiin
elämästä, henkilökohtaisesta vapaudesta,
koskemattomuudesta ja turvallisuudesta sekä
perustuslain 10 §:n säännöksiin yksityiselämän suojasta.
Itsemääräämisoikeuden ja muiden perusoikeuksien
rajoitusten tulee perustua lakiin.
Potilaan itsemääräämisoikeudesta säädetään tarkemmin
laissa potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992).
Sosiaalihuollon asiakkaan itsemääräämisoikeudesta
säädetään tarkemmin laissa sosiaalihuollon asiakkaan
asemasta ja oikeuksista (812/2000).
2
3. Valmistelu edellisellä hallituskaudella
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan
itsemääräämisoikeus -työryhmän toimikausi 1.8.2010 -
28.2.2014.
Hallituksen esitys laiksi sosiaalihuollon asiakkaan ja
potilaan itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta ja
rajoitustoimenpiteiden käytön edellytyksistä sekä eräiksi
siihen liittyviksi laeiksi (HE 108/2014 vp) annettiin
eduskunnalle 28.8.2014.
Hallituksen esitys (HE 108/2014) raukesi eduskunnan
vaihduttua keväällä 2015.
3
4. Kehitysvammalain muutos (381/2016)
Hyväksyessään 3.3.2015 vammaisten henkilöiden
oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen ja sen valinnaisen
pöytäkirjan eduskunta edellytti, että ennen yleissopimuksen
ratifioinnin loppuunsaattamista varmistetaan, että
sopimuksen 14 artiklan ratifioinnin edellytykset täyttyvät
kansallisessa lainsäädännössä.
HE laiksi kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain
muuttamisesta (HE 96/2015) annettiin eduskunnalle
22.10.2015.
Kehitysvammalakiin ehdotettiin tehtäväksi muutokset, joita
YK:n vammaissopimuksen ratifiointi edellyttää.
Kehitysvammalainmuutos on hyväksytty eduskunnassa ja
se tulee voimaan 10.6.2016 samaan aikaan YK:n
vammaissopimuksen kanssa.
4
5. Jatkovalmistelu kuluvalla hallituskaudella
Sosiaalihuollon asiakkaan ja potilaan itsemääräämis-
oikeutta koskevan lainsäädännön valmistelua on
tarkoitus jatkaa STM:ssä laajempana kokonaisuutena.
– Valmistelussa hyödynnetään aiempaa lainvalmistelua.
– Valmistelussa otetaan huomioon eri asiakas- ja
potilasryhmät (esim. kehitysvammaiset henkilöt,
muistisairaat, sosiaali- ja terveydenhuollon kiireelliset
tilanteet).
– Valmistelussa huomioidaan keskinäiset rajapinnat
vammaislainsäädännön uudistamiseen ja
mielenterveyslain ja päihdehuoltolain uudistamiseen.
5
6. Kehitysvammalakiin tehdyt muutokset (381/2016)
Uudet säännökset itsemääräämisoikeuden
vahvistamisesta, itsenäisen suoriutumisen tukemisesta
sekä rajoitustoimenpiteiden käytön vähentämisestä.
Uudet säännökset rajoitustoimenpiteiden käytön
edellytyksistä sekä menettelystä, jota noudatetaan
rajoitustoimenpiteestä päätettäessä.
Uudet säännökset rajoitustoimenpiteiden kirjaamisesta
ja jälkiselvittelystä, rajoitustoimenpiteitä koskevasta
selvitys- ja tiedoksiantovelvollisuudesta, virka- ja
vahingonkorvausvastuusta sekä tehostetusta
viranomaisvalvonnasta.
Muutetut säännökset tahdosta riippumattomasta
erityishuollosta.
6
7. Kehitysvammalain soveltamisala
Kehitysvammalaissa säädetään erityishuollon antamisesta
henkilölle, jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai
häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden tai
vamman vuoksi ja joka ei muun lain nojalla voi saada
tarvitsemiaan palveluja. (1 §)
Sosiaalihuollon ammattihenkilöihin rinnastetaan sosiaalihuollon
ammattihenkilön tehtäviä vastaavia tehtäviä hoitavat, soveltuvan
sosiaalihuollon ammatillisen koulutuksen suorittaneet henkilöt
(esim. kehitysvamma-alan ammattitutkinnon suorittaneet). (1 a §)
Itsemääräämisoikeuden vahvistamista koskevia säännöksiä (42
ja 42 a §) sovelletaan kaikkiin kehitysvammaisten erityishuollon
palveluiden piirissä oleviin henkilöihin, joille on laadittu
yksilöllinen erityishuolto-ohjelma.
7
8. Itsemääräämisoikeuden vahvistaminen (42 §)
Erityishuolto on järjestettävä ja erityishuollossa olevaa
henkilöä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan
loukata sekä että hänen vakaumustaan ja hänen
yksityisyyttään kunnioitetaan.
Erityishuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon
erityishuollossa olevan henkilön toivomukset, mielipide,
etu ja yksilölliset tarpeet.
Erityishuollossa olevalle henkilölle on turvattava
mahdollisuus osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa
asioissaan.
Erityishuollossa olevan henkilön hyvinvointia, terveyttä
ja turvallisuutta on ylläpidettävä ja edistettävä.
8
9. Palvelu- ja hoitosuunnitelman laatiminen ja
tarkistaminen (42 a §)
Palvelu- ja hoitosuunnitelma laaditaan, ellei siihen ole
ilmeistä estettä
– yhteistyössä erityishuollossa olevan henkilön ja hänen laillisen
edustajansa kanssa
– yhteistyössä henkilön ja hänen laillisen edustajansa taikka hänen
palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuvan
omaisensa tai muun läheisensä kanssa, jos täysi-ikäinen asiakas ei
sairauden, henkisen toimintakyvyn vajavuuden tai muun vastaavan
syyn vuoksi pysty osallistumaan sosiaalihuoltoonsa
Palvelu- ja hoitosuunnitelma on tarkistettava tarvittaessa,
kuitenkin vähintään kuuden kuukauden välein, ellei se ole
ilmeisen tarpeetonta.
– arvioitava erityisesti käytetyn rajoitustoimenpiteen vaikutusta
palvelu- ja hoitosuunnitelmaan sekä erityishuolto-ohjelmaan
9
10. Palvelu- ja hoitosuunnitelmaan kirjattavat
toimenpiteet (42 a §)
Henkilön palvelu- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattava
toimenpiteet, joilla tuetaan ja edistetään henkilön itsenäistä
suoriutumista ja itsemääräämisoikeuden toteutumista:
1) toimenpiteet henkilön itsenäisen suoriutumisen tukemiseksi ja
edistämiseksi sekä itsemääräämisoikeuden vahvistamiseksi
2) kohtuulliset mukautukset henkilön täysimääräisen
osallistumisen ja osallisuuden turvaamiseksi
3) henkilön käyttämät kommunikaatiomenetelmät
4) keinot, joilla henkilön erityishuolto toteutetaan ensisijaisesti
ilman rajoitustoimenpiteitä
5) rajoitustoimenpiteet, joita henkilön erityishuollossa arvioidaan
jouduttavan käyttämään
10
11. Erityishuollon palvelujen järjestäjän ja tuottajan
toimenpiteet (42 a §)
Erityishuollon toimintayksikössä on oltava sen toimintaan ja
erityishuollossa olevien henkilöiden erityisiin tarpeisiin
nähden riittävä määrä sosiaali- ja terveydenhuollon
ammattihenkilöitä ja muuta henkilökuntaa.
Henkilökunta perehdytetään ja ohjeistetaan työmenetelmiin
ja keinoihin, joiden avulla tuetaan ja edistetään
erityishuollossa olevien henkilöiden itsenäistä suoriutumista
ja itsemääräämisoikeuden toteutumista.
Sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöt koulutetaan
rajoitustoimenpiteiden käyttöä edellyttävien tilanteiden
ennalta ehkäisemiseen ja rajoitustoimenpiteiden
asianmukaiseen käyttämiseen.
11
12. Erityishuollon toimintayksikössä edistetään
rajoitustoimenpiteille vaihtoehtoisten ja kuntouttavien
toimintatapojen käyttöön ottamista.
Erityishuollossa olevien henkilöiden itsenäistä
suoriutumista ja itsemääräämisoikeutta tuetaan ja
edistetään asianmukaisin kalustein, välinein ja
tilaratkaisuin.
12
13. Rajoitustoimenpiteiden käytön edellytykset ja
virkavastuu
Erityishuoltoa toteutetaan ensisijaisesti yhteisymmärryksessä
erityishuollossa olevan henkilön kanssa.
Erityishuollossa voidaan käyttää 42 f—42 n §:ssä tarkoitettuja
rajoitustoimenpiteitä ainoastaan silloin, kun laissa säädetyt
rajoitustoimenpiteiden käyttöä koskevat yleiset edellytykset ja
kutakin rajoitustoimenpidettä koskevat erityiset edellytykset
täyttyvät.
Rajoitustoimenpiteitä toteuttavat toimintayksikön henkilökuntaan
kuuluvat sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöt
(sosiaalihuollon ammattihenkilöön rinnastetaan esim.
kehitysvamma-alan ammattitutkinnon suorittaneet)
Julkista valtaa (rajoitustoimenpiteitä) käyttävään henkilöön
sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia
säännöksiä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään
vahingonkorvauslaissa (412/1974).
13
14. Rajoitustoimenpiteitä käytettäessä sovellettava
muu lainsäädäntö
Hallintoasiassa sovelletaan hallintolakia (434/2003)
– hyvän hallinnon periaatteet
– asianosaisten kuuleminen
– tulkitseminen ja kääntäminen
– päätöksen sisältö
– päätöksen tiedoksianto
Kielilaki (423/2003)
– kielelliset oikeudet
Muutoksenhakuun hallintoasiassa sovelletaan
hallintolainkäyttölakia (586/1996)
– valitusoikeus ja valitusosoitus
– päätös voidaan täytäntöönpanna muutoksenhausta huolimatta
(hallintolainkäyttölaki 31 § 2 momentti)
14
15. Rajoitustoimenpiteitä koskevien säännösten
soveltamisala (42 b §)
Rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää tahdosta
riippumattomassa ja vapaaehtoisessa erityishuollossa
järjestettäessä tehostettua palveluasumista tai laitospalveluja
julkisessa tai yksityisessä toimintayksikössä.
– tehostettu palveluasuminen ja laitospalvelut on määritelty
uuden sosiaalihuoltolain (1301/2014) 21 ja 22 §:ssä
– toimintayksikössä on oltava henkilökuntaa
ympärivuorokautisesti
– toimintayksiköllä on oltava käytettävissään riittävä lääketieteen,
psykologian ja sosiaalityön asiantuntemus vaativan hoidon ja
huolenpidon toteuttamista ja seurantaa varten.
Pidempikestoista poistumisen estämistä (42 n § 3 momentti)
voidaan käyttää vain tahdosta riippumattomassa
erityishuollossa.
15
16. Tehostetussa palveluasumisessa ja laitospalveluissa
voidaan käyttää laissa säädettyjen yleisten ja erityisten
edellytysten täyttyessä seuraavia rajoitustoimenpiteitä:
– kiinnipitäminen (42 f §)
– aineiden ja esineiden haltuunotto (42 g §)
– henkilöntarkastus (42 h §)
– lyhytaikainen erillään pitäminen (42 i §)
– välttämättömän terveydenhuollon antaminen vastustuksesta
riippumatta (42 j §)
– rajoittavien välineiden tai asusteiden käyttö päivittäisissä
toiminnoissa (42 k §)
– rajoittavien välineiden tai asusteiden käyttö vakavissa
vaaratilanteissa (42 l §)
– valvottu liikkuminen (42 m §)
– poistumisen estäminen (42 n §)
16
17. Osaa säädetyistä rajoitustoimenpiteistä voidaan käyttää
järjestettäessä erityishuollossa päivä- tai työtoimintaa
julkisessa tai yksityisessä sosiaalihuollon
toimintayksikössä, jossa on riittävä määrä sosiaali- tai
terveydenhuollon ammattihenkilöitä.
– voidaan käyttää kiinnipitämistä, aineiden ja esineiden
haltuunottoa, henkilöntarkastusta ja päivittäisissä
toiminnoissa käytettäviä rajoittavia välineitä ja asusteita
– voidaan täytäntöönpanna rajoitustoimenpidepäätöstä, joka
on tehty tehostetun palveluasumisen yksikössä tai
laitoksessa olevalle henkilölle ja joka koskee rajoittavien
välineiden tai asusteiden toistuvaa käyttöä päivittäisissä
toiminnoissa, valvottua liikkumista tai pidempikestoista
poistumisen estämistä
tällöin toimintayksiköllä on oltava käytettävissään riittävä
lääketieteen, psykologian ja sosiaalityön asiantuntemus.
17
18. Rajoitustoimenpiteiden käytön yleiset
edellytykset (42 d §)
Erityishuollossa voidaan käyttää rajoitustoimenpiteitä
ainoastaan silloin, kun:
1) erityishuollossa oleva henkilö ei kykene tekemään hoitoaan ja
huolenpitoaan koskevia ratkaisuja eikä ymmärtämään
käyttäytymisensä seurauksia,
2) rajoitustoimenpiteen käyttäminen on välttämätöntä hänen
terveytensä tai turvallisuutensa taikka muiden terveyden tai
turvallisuuden suojaamiseksi taikka merkittävän
omaisuusvahingon ehkäisemiseksi, ja
3) muut, lievemmät keinot eivät ole tilanteeseen soveltuvia tai
riittäviä.
18
19. Rajoitustoimenpiteen on oltava henkilön hoidon ja
huolenpidon kannalta perusteltu, tarkoitukseen sopiva ja
oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden.
Jos henkilöön kohdistetaan useampia rajoitustoimenpiteitä
samanaikaisesti tai peräkkäin, niiden yhteisvaikutukseen on
kiinnitettävä erityistä huomiota.
Rajoitustoimenpide on toteutettava erityishuollossa olevan
henkilön ihmisarvoa kunnioittaen, mahdollisimman
turvallisesti ja hänen perustarpeistaan huolehtien.
Rajoitustoimenpiteen käyttö on lopetettava heti, kun se ei
enää ole välttämätöntä tai jos se vaarantaa erityishuollossa
olevan henkilön terveyden tai turvallisuuden.
Jos rajoitustoimenpide kohdistuu alaikäiseen,
rajoitustoimenpidettä käytettäessä on otettava huomioon
alaikäisen etu sekä hänen ikänsä ja kehitystasonsa.
19
20. Kiinnipitäminen (42 f §)
Henkilöstä voidaan pitää lyhytaikaisesti kiinni
rauhoittamistarkoituksessa.
Kiinnipitäminen voi sisältää myös henkilön
siirtämisen toimintayksikön tiloissa.
Kiinnipitäminen on toteutettava hyväksyttävää
hoidollista menetelmää käyttäen.
Ratkaisun kiinnipitämisestä tekee toimintayksikön
henkilökuntaan kuuluva sosiaali- tai
terveydenhuollon ammattihenkilö.
– Ratkaisusta ei voi valittaa hallinto-oikeuteen.
20
21. Aineiden ja esineiden haltuunotto (42 g §)
Henkilöltä voidaan ottaa toimintayksikön haltuun aineet ja
esineet, jotka ominaisuuksiensa puolesta soveltuvat
vaarantamaan vakavasti terveyttä tai turvallisuutta taikka
merkittävästi vahingoittamaan omaisuutta ja joita
todennäköisesti käytettäisiin tähän tarkoitukseen.
Ratkaisun tekee toimintayksikön henkilökuntaan kuuluva
sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö
– ratkaisusta ei voi valittaa hallinto-oikeuteen
Toimintayksikön vastaava johtaja tekee haltuunotosta
kirjallisen valituskelpoisen päätöksen, jollei aineita tai
esineitä palauteta erityishuollossa olevalle henkilölle 1 vrk:n
kuluessa haltuunotosta.
Haltuun otettu omaisuus on palautettava henkilölle viimeistään
toimintayksikössä annetun erityishuollon päätyttyä, jollei sen
luovuttamisesta tai hävittämisestä muussa laissa toisin
säädetä.
21
22. Henkilöntarkastus (42 h §)
Henkilölle voidaan tehdä henkilöntarkastus, jos on
perusteltua syytä epäillä, että henkilöllä on vaatteissaan
tai muutoin yllään taikka mukanaan olevissa tavaroissa
vaarallisia aineita tai esineitä.
Edellytyksenä on lisäksi, että erityishuollossa oleva tai
muu henkilö todennäköisesti käyttäisi aineita tai esineitä
vaarantamaan vakavasti terveyttä tai turvallisuutta taikka
merkittävästi vahingoittamaan omaisuutta.
Henkilöntarkastus on tehtävä toisen sosiaali- tai
terveydenhuollon ammattihenkilön läsnä ollessa, jollei
erityisestä syystä muuta johdu.
22
23. Tarkastuksen tekijän ja tarkastuksessa läsnä olevan
henkilön on oltava pääsääntöisesti tarkastuksen kohteena
olevan henkilön kanssa samaa sukupuolta.
– Poikkeukset:
– tarkastuksen tekijä ja tarkastuksessa läsnä oleva henkilö ovat
terveydenhuollon ammattihenkilöitä
– toimenpiteen suorittaminen välittömästi on välttämätöntä
tarkastuksen kohteena olevan tai toisen henkilön terveyden
tai turvallisuuden varmistamiseksi
Henkilöntarkastusta koskevan ratkaisun tekee
toimintayksikön vastaava johtaja.
– ratkaisusta ei voi valittaa hallinto-oikeuteen
Kiireellisessä tilanteessa ratkaisun voi tehdä
toimintayksikön henkilökuntaan kuuluva sosiaali- tai
terveydenhuollon ammattihenkilö, jonka on viipymättä
ilmoitettava asiasta toimintayksikön vastaavalle johtajalle.
23
24. Lyhytaikainen erillään pitäminen (42 i §)
Henkilö voidaan viedä lyhytaikaisesti, enintään kahdeksi
tunniksi, erilleen muista henkilöistä rauhoittamis-
tarkoituksessa (huoneen oven voi tarvittaessa lukita)
sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilön on
valvottava henkilöä koko erillään pitämisen ajan samassa
tilassa tai sen välittömässä läheisyydessä
– henkilökunnalla ja erillään pidettävällä henkilöllä on oltava
mahdollisuus saada yhteys toisiinsa
Ratkaisun tekee toimintayksikön vastaava johtaja.
– ratkaisusta ei voi valittaa hallinto-oikeuteen
Kiireellisessä tilanteessa ratkaisun voi tehdä
toimintayksikön henkilökuntaan kuuluva sosiaali- tai
terveydenhuollon ammattihenkilö, jonka on viipymättä
ilmoitettava asiasta toimintayksikön vastaavalle johtajalle.
24
25. Välttämätön terveydenhuolto vastustuksesta
riippumatta (42 j §)
Erityishuollossa olevaa henkilöä on hoidettava
terveydenhuoltoa annettaessa ensisijaisesti
yhteisymmärryksessä hänen kanssaan potilaslain 6-9 §:ssä
säädetyllä tavalla.
Hoidostaan päättämään kykenemättömälle henkilölle
voidaan antaa lääketieteellisesti välttämättömän
terveydenhuolto vastustuksesta riippumatta, jos hoitamatta
jättäminen uhkaisi vaarantaa vakavasti henkilön terveyden.
– Hoito- ja tutkimustoimenpidettä suoritettaessa henkilöstä
voidaan pitää lyhytaikaisesti kiinni tai hänen liikkumistaan
voidaan rajoittaa rajoittavan välineen avulla lyhytaikaisesti,
kuitenkin enintään tunnin ajan.
– Rajoittavien välineiden on täytettävä terveydenhuollon laitteista
ja tarvikkeista annetun lain (629/2010) mukaiset vaatimukset.
25
26. Henkilön tilaa on seurattava ja arvioitava jatkuvasti hänen
terveytensä ja turvallisuutensa edellyttämällä tavalla.
Rajoitustoimenpiteen voi toteuttaa henkilöä hoitava lääkäri
tai lääkärin ohjeiden mukaan toimintayksikön
henkilökuntaan kuuluva terveydenhuollon ammattihenkilö.
Ratkaisun rajoitustoimenpiteestä tekee virkasuhteessa
oleva lääkäri
– pyydettävä ja otettava huomioon toimintayksikön käyttämien
asiantuntijoiden (lääkäri, psykologi, sosiaalityöntekijä) arviot
rajoitustoimenpiteestä
– ratkaisusta ei voi valittaa hallinto-oikeuteen
Kiireellisessä tilanteessa ratkaisun rajoitustoimenpiteestä
voi tehdä henkilöä hoitava lääkäri tai toimintayksikön
henkilökuntaan kuuluva terveydenhuollon ammattihenkilö,
jonka on välittömästi ilmoitettava asiasta henkilöä hoitavalle
lääkärille.
26
27. Toistuva välttämätön terveydenhuolto
vastustuksesta riippumatta (42 j §)
Jos on ilmeistä, että tarve välttämättömän terveydenhuollon
antamiseen vastustuksesta riippumatta on toistuvaa,
virkasuhteessa oleva lääkäri voi tehdä rajoitustoimenpiteen
toistuvasta käytöstä kirjallisen valituskelpoisen päätöksen
enintään 30 päiväksi kerrallaan.
Rajoitustoimenpidettä voidaan kussakin tilanteessa tällöinkin
käyttää vain, jos rajoitustoimenpiteen käytön edellytykset
täyttyvät.
Kirjallista päätöstä tehtäessä on pyydettävä ja otettava
huomioon asiantuntijoiden arviot rajoitustoimenpiteestä.
Asiantuntijoiden on säännöllisesti seurattava ja arvioitava
rajoitustoimenpiteen toistuvaa käyttöä.
27
28. Rajoittavien välineiden tai asusteiden käyttö
päivittäisissä toiminnoissa (42 k §)
Jos henkilön terveys tai turvallisuus muutoin todennäköisesti
vaarantuisi, henkilöllä voidaan käyttää:
1) sängystä putoamista estävää välinettä, joka ei rajoita henkilön
raajojen tai kehon liikkeitä, henkilön yö- ja päiväaikaisen
lepäämisen ajan ja lyhytaikaisesti muiden päivittäisten
toimintojen ajan
2) tuolista putoamista estävää välinettä lyhytaikaisesti henkilön
ruokailun ja muiden vastaavien päivittäisten toimintojen ajan
3) itsensä vahingoittamista estävää tai turvallisuutta lisäävää
välinettä tai asustetta, joka ei rajoita henkilön raajojen tai kehon
liikkeitä tai vähäistä enempää henkilön toimintaa, välttämättömän
ajan.
Rajoittavien välineiden ja asusteiden on täytettävä
terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista annetun lain mukaiset
vaatimukset.
28
29. Rajoittavaa välinettä tai asustetta voidaan käyttää vain
välttämättömän ajan ja ainoastaan tarkoituksensa mukaisella
tavalla.
Rajoittavaa välinettä tai asustetta käytettäessä
erityishuollossa olevan henkilön tilaa on seurattava ja
arvioitava hänen terveytensä ja turvallisuutensa edellyttämällä
tavalla.
Rajoittavan välineen tai asusteen käyttö on lopetettava
välittömästi, jos se vaarantaa henkilön terveyden tai
turvallisuuden.
Ratkaisun tekee toimintayksikön henkilökuntaan kuuluva
sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö toimintayksikön
vastaavan johtajan ohjeiden mukaisesti.
– Vastaavan johtajan on ohjeita antaessaan pyydettävä ja otettava
huomioon asiantuntijoiden arviot rajoittavan välineen tai asusteen
käytöstä.
– ratkaisusta ei voi valittaa hallinto-oikeuteen
29
30. Rajoittavien välineiden tai asusteiden toistuva
käyttö päivittäisissä toiminnoissa (42 k §)
Jos rajoittavan välineen tai asusteen käyttö on
säännönmukaista ja pitkäkestoista, tekee toistuvasta
käytöstä kirjallisen valituskelpoisen päätöksen
enintään kuuden kuukauden ajaksi toimintayksikön
vastaava johtaja.
Rajoitustoimenpidettä voidaan kussakin tilanteessa
tällöinkin käyttää vain, jos rajoitustoimenpiteen käytön
edellytykset täyttyvät.
Vastaavan johtajan on päätöstä tehdessään pyydettävä
ja otettava huomioon asiantuntijoiden arviot rajoittavan
välineen tai asusteen käytöstä.
Asiantuntijoiden on säännöllisesti seurattava ja arvioitava
rajoittavan välineen tai asusteen toistuvaa käyttöä.
30
31. Rajoittavien välineiden tai asusteiden käyttö
vakavissa vaaratilanteissa (42 l §)
Henkilöllä voidaan käyttää liikkumista tai henkilön toimintaa
merkittävämmin rajoittavaa välinettä tai asustetta vain, jos
henkilö muutoin todennäköisesti vaarantaisi vakavasti
oman terveytensä tai turvallisuutensa taikka muiden
henkilöiden terveyden tai turvallisuuden.
Rajoittavaa välinettä tai asustetta voidaan käyttää vain
välttämättömän ajan ja ainoastaan tarkoituksensa
mukaisella tavalla.
Rajoittavien välineiden ja asusteiden on täytettävä
terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista annetun lain
mukaiset vaatimukset.
Rajoitustoimenpiteen aikana henkilön tilaa on seurattava ja
arvioitava hänen terveytensä ja turvallisuutensa
edellyttämällä tavalla.
31
32. Rajoittavan välineen tai asusteen käyttö on lopetettava
välittömästi, jos se vaarantaa henkilön terveyden tai
turvallisuuden.
Muun kuin sitomiseen käytettävän rajoittavan välineen tai
asusteen käytöstä tekee kirjallisen valituskelpoisen
päätöksen toimintayksikön vastaava johtaja.
– Päätöstä tehtäessä on pyydettävä ja otettava huomioon
asiantuntijoiden arviot rajoittavan välineen tai asusteen
käytöstä.
Kiireellisessä tilanteessa ratkaisun muun kuin sitomiseen
käytettävän rajoittavan välineen tai asusteen käytöstä voi
tehdä henkilöä hoitava lääkäri tai toimintayksikön vastaavan
johtajan ohjeiden mukaisesti toimintayksikön henkilökuntaan
kuuluva sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö.
– ilmoitettava välittömästi toimintayksikön vastaavalle johtajalle,
jonka jälkeen asiasta on päätettävä kirjallisella päätöksellä
32
33. Rajoittavien välineiden tai asusteiden toistuva
käyttö vakavissa vaaratilanteissa (42 l §)
Jos muun kuin sitomiseen käytettävän rajoittavan välineen
tai asusteen toistuvan käytön tarve on ilmeinen, voi
toimintayksikön vastaava johtaja tehdä toistuvasta
käytöstä kirjallisen valituskelpoisen päätöksen enintään
7 pv:n ajaksi.
Tämän jälkeen toistuvasta käytöstä tekee kirjallisen
valituskelpoisen päätöksen enintään 30 pv:n ajaksi
virkasuhteessa oleva toimintayksikön vastaava johtaja
– jos toimintayksikön vastaava johtaja ei ole virkasuhteessa,
päätöksen tekee virkasuhteessa oleva lääkäri tai virkasuhteessa
oleva sosiaalityöntekijä.
Rajoitustoimenpidettä voidaan tällöinkin käyttää kussakin
tilanteessa vain, jos rajoitustoimenpiteen käytön
edellytykset täyttyvät.
33
34. Vakavissa vaaratilanteissa käytettävän rajoittavan
välineen tai asusteen toistuvaa käyttöä koskevaan
päätökseen on kirjattava
– kuinka pitkän ajan rajoittavaa välinettä tai asustetta voidaan
kerrallaan enintään käyttää
– mikseivät muut keinot ole tilanteeseen soveltuvia tai riittäviä
Päätöstä tehtäessä on pyydettävä ja otettava huomioon
asiantuntijoiden arviot rajoittavan välineen tai asusteen
käytöstä.
Asiantuntijoiden on säännöllisesti seurattava ja arvioitava
rajoittavan välineen tai asusteen toistuvaa käyttöä.
34
35. Sitominen lepositein (42 l §)
Henkilö voidaan sitoa vain, jolleivät muut keinot ole
riittäviä.
Sidottuna voidaan pitää vain välttämättömän ajan,
kuitenkin yhtäjaksoisesti tai toistuvasti yhteensä enintään
kahdeksan tunnin ajan.
– Henkilöä hoitavan lääkärin on arvioitava sitomisen
edellytykset uudelleen vähintään kahden tunnin välein.
Sidotun henkilön tilaa on jatkuvasti seurattava siten, että
terveydenhuollon ammattihenkilö on näkö- ja
kuuloyhteydessä henkilöön.
35
36. Henkilön sitomisesta tekee kirjallisen valituskelpoisen
päätöksen virkasuhteessa oleva lääkäri suorittamansa
tutkimuksen ja psykiatrisen arvion perusteella.
– päätöstä tehtäessä on pyydettävä ja otettava huomioon
asiantuntijoiden arviot sitomisesta
Kiireellisessä tilanteessa kirjallisen valituskelpoisen
päätöksen sitomisesta voi tehdä virkasuhteessa oleva
lääkäri tai toimintayksikön henkilökuntaan kuuluva lääkäri
suorittamansa tutkimuksen perusteella.
– viimeistään kahta tuntia pidemmältä ajalta kirjallisen
valituskelpoisen päätöksen sitomisesta tekee tällöinkin
virkasuhteessa oleva lääkäri, joka voi päättää asiasta
kiireellisessä tilanteessa toimintayksikön henkilökuntaan
kuuluvan lääkärin esityksen perusteella puhelin- tai muun
etäyhteyden välityksellä
36
37. Valvottu liikkuminen (42 m §)
Henkilön liikkumista toimintayksikössä, poistumista
toimintayksiköstä ja liikkumista toimintayksikön tai sen
yhteydessä olevan piha-alueen ulkopuolella voidaan valvoa,
jos henkilö muutoin todennäköisesti vaarantaisi oman
terveytensä tai turvallisuutensa taikka muiden henkilöiden
terveyden tai turvallisuuden.
Jolleivät muut keinot ole riittäviä, henkilön liikkumista voidaan
valvoa henkilön ylle kiinnitettävän teknisen valvontalaitteen
avulla, suunnitellusti saattajan avulla tai muulla vastaavalla
tavalla.
– esim. toimintayksikön ovet voidaan pitää lukittuna
Henkilön liikkumista koskeva suunnitelma on kirjattava
henkilön palvelu- ja hoitosuunnitelmaan.
Valvottaessa henkilön liikkumista on erityisesti huolehdittava
siitä, ettei muiden henkilöiden liikkumisvapautta rajoiteta.
37
38. Liikkumisen valvominen toimintayksikössä
yöaikaan (42 m §)
Jolleivät muut liikkumisen valvonnan keinot ole riittäviä
henkilön liikkumisen valvomiseksi yöaikaan, henkilön
oman huoneen ovi voidaan lukita yöksi korkeintaan
kahdeksan tunnin ajaksi
– henkilöllä on oltava mahdollisuus tarvittaessa poistua
huoneesta saatettuna
– Toimintayksikön henkilökuntaan kuuluvan sosiaali- tai
terveydenhuollon ammattihenkilön on valvottava lukitussa
huoneessa olevaa henkilöä koko lukitsemisen ajan olemalla
hänen välittömässä läheisyydessään
– henkilökunnalla ja erillään pidettävällä henkilöllä on oltava
mahdollisuus saada yhteys toisiinsa
38
39. Valvotusta liikkumisesta päättäminen (42 m §)
Valvotusta liikkumisesta enintään 7 pv:n ajaksi tekee
kirjallisen valituskelpoisen päätöksen toimintayksikön
vastaava johtaja.
Tätä pidemmästä, yhteensä enintään kuusi kuukautta
kestävästä valvotusta liikkumisesta tekee kirjallisen
valituskelpoisen päätöksen virkasuhteessa oleva
toimintayksikön vastaava johtaja
– Jos toimintayksikön vastaava johtaja ei ole virkasuhteessa,
päätöksen tekee virkasuhteessa oleva sosiaalityöntekijä.
– Päätöstä tehtäessä on pyydettävä ja otettava huomioon
asiantuntijoiden arviot henkilön valvotusta liikkumisesta.
– Asiantuntijoiden on säännöllisesti seurattava ja arvioitava
rajoitustoimenpiteen käyttöä.
39
40. Poistumisen estäminen (42 n §)
Henkilöä voidaan estää poistumasta toimintayksiköstä tai
toimintayksikön yhteydessä olevalta piha-alueelta, jos
henkilö saattaisi poistumisellaan itsensä tai toisen
henkilön alttiiksi välittömästi uhkaavalle ja vakavalle
terveyteen tai turvallisuuteen kohdistuvalle vaaralle.
Vastaavin edellytyksin henkilö voidaan noutaa takaisin
toimintayksikköön tai sen yhteydessä olevalle piha-
alueelle, jos henkilö tavoitetaan sen välittömästä
läheisyydestä.
Poistumisen estämiseksi ja henkilön noutamiseksi
saadaan käyttää voimakeinoja, jos ne ovat
välttämättömiä, kun otetaan huomioon vastustuksen laatu
ja voimakkuus, tilanteen uhkaavuus sekä muut olosuhteet.
40
41. Kiireellisessä tilanteessa poistumisen estämistä koskevan
lyhytkestoisen ratkaisun tekee toimintayksikön henkilökuntaan
kuuluva sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö, jonka on
viipymättä ilmoitettava asiasta toimintayksikön vastaavalle
johtajalle.
– ratkaisusta ei voi valittaa hallinto-oikeuteen
Tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon määrätyn henkilön
poistuminen voidaan estää muutoin kuin lyhytkestoisesti, jollei
valvottu liikkuminen ole toimenpiteenä soveltuva tai riittävä.
– esim. toimintayksikön ovet voidaan pitää lukittuna
Poistumisen estämisen aikana tapahtuvaa henkilön ulkoilua ja
muuta liikkumista koskeva suunnitelma on kirjattava henkilön
palvelu- ja hoitosuunnitelmaan.
Poistumisen estämisen yhteydessä on erityisesti huolehdittava
siitä, ettei muiden henkilöiden liikkumisvapautta rajoiteta.
41
42. Pidempikestoisesta poistumisen estämisestä
päättäminen tahdosta riippumattomassa
erityishuollossa (42 n §)
Enintään 7 pv kestävästä poistumisen estämisestä tekee
kirjallisen valituskelpoisen päätöksen toimintayksikön
vastaava johtaja.
Tätä pidemmästä, yhteensä enintään 30 päivää kestävästä
poistumisen estämisestä tekee kirjallisen valituskelpoisen
päätöksen virkasuhteessa oleva toimintayksikön vastaava
johtaja
– Jos toimintayksikön vastaava johtaja ei ole virkasuhteessa,
päätöksen tekee virkasuhteessa oleva sosiaalityöntekijä.
– Päätöstä tehtäessä on pyydettävä ja otettava huomioon
asiantuntijoiden arviot henkilön poistumisen estämisestä.
– Asiantuntijoiden on säännöllisesti seurattava ja arvioitava
rajoitustoimenpiteen käyttöä.
42
43. Rajoitustoimenpiteen kirjaaminen (42 o §)
Erityishuollossa olevaa henkilöä koskeviin asiakas-
tai potilasasiakirjoihin on kirjattava:
1) rajoitustoimenpiteen käyttö ja sen perusteet
2) henkilön näkemys rajoitustoimenpiteen käytöstä ja
sen perusteista
3) rajoitustoimenpiteen vaikutukset erityishuollossa
olevaan henkilöön
4) rajoitustoimenpiteen alkamis- ja päättymisajankohta
5) rajoitustoimenpidettä koskevan ratkaisun tai
päätöksen tehnyt ja toimenpiteen suorittanut
henkilö
43
44. Rajoitustoimenpiteen jälkiselvittely (42 o §)
Jos erityishuollossa olevaan henkilöön on kohdistettu
rajoitustoimenpide, rajoitustoimenpiteen käyttöä on
arvioitava erityishuollossa olevan henkilön kanssa
viipymättä sen käytön päättymisen jälkeen.
Jälkiselvittelyssä on arvioitava rajoitustoimenpiteen
perusteita ja keinoja, joiden avulla voidaan jatkossa
välttää rajoitustoimenpiteiden käyttö.
44
45. Rajoitustoimenpidettä koskeva selvitys ja
rajoitustoimenpidepäätöksen tiedoksianto (42 p §)
Henkilölle on viipymättä annettava selvitys
rajoitustoimenpiteen sisällöstä ja perusteista sekä
käytettävissä olevista oikeusturvakeinoista.
– Jos henkilöön on kohdistettu rajoitustoimenpide hänen ollessaan
tilassa, jossa hän ei ole kyennyt ymmärtämään toimenpiteen
merkitystä, hänelle on annettava selvitys heti, kun hän kykenee
ymmärtämään asian merkityksen.
Henkilön lailliselle edustajalle taikka hänen palvelujensa
suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuvalle omaiselleen
tai muulle läheiselleen selvitys on annettava vähintään
kuukausittain.
Selvitys on annettava ymmärrettävässä muodossa ja
saavutettavalla tavalla ottaen huomioon vastaanottajan
käyttämät kommunikaatiomenetelmät.
45
46. Selvitys käytettyjen rajoitustoimenpiteiden sisällöstä
ja perusteista on annettava lisäksi sosiaalihuoltolain
42 §:ssä tarkoitetulle henkilön omatyöntekijälle
kuukausittain.
Rajoitustoimenpidettä koskeva kirjallinen
valituskelpoinen päätös on annettava hallintolain
mukaisesti tiedoksi niille, joilla on oikeus hakea
siihen muutosta
– henkilölle itselleen
– henkilön lailliselle edustajalle
– jollei täysi-ikäisellä henkilöllä ole laillista edustajaa,
hänen palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen
osallistuvalle omaiselleen tai muulle läheiselleen
46
47. Rajoitustoimenpiteiden käytön arviointi (42 e §)
Jos rajoitustoimenpidettä on käytetty, toimintayksikössä on
viipymättä arvioitava rajoitustoimenpiteen käyttöön johtaneita syitä
ja keinoja, joiden avulla voidaan jatkossa vähentää
rajoitustoimenpiteiden käyttöä yksikössä.
Toimintayksikössä on arvioitava, täyttyvätkö vapaaehtoisessa
erityishuollossa olevan henkilön kohdalla tahdosta riippumattoman
erityishuollon edellytykset ja saatettava kysymys tarvittaessa
sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen arvioitavaksi, jos on
käytetty toistuvasti tai pitkäaikaisesti seuraavia
rajoitustoimenpiteitä:
– välttämättömän terveydenhuollon antaminen vastustuksesta
riippumatta
– rajoittavien välineiden tai asusteiden käyttö vakavissa vaaratilanteissa
– valvottu liikkuminen
– lyhytkestoinen poistumisen estäminen
47
48. Rajoitustoimenpiteiden käytön valvonta (75 a §)
Aluehallintoviraston on erityisesti valvottava
rajoitustoimenpiteiden käyttöä.
– Aluehallintovirasto voi valvontaa toteuttaessaan varata
erityishuollossa olevalle henkilölle tilaisuuden
luottamukselliseen keskusteluun aluehallintoviraston
edustajan kanssa.
Jos toimintayksikössä on käytetty sitomista,
toimintayksikön on tehtävä siitä kahden viikon kuluessa
ilmoitus aluehallintovirastolle.
– Ilmoituksessa on mainittava henkilön tunnistetiedot, tiedot
toimenpiteestä ja sen syystä sekä toimenpiteestä päättäneen
lääkärin nimi.
– Aluehallintoviraston tulee hävittää henkilöä koskevat
tunnistetiedot kahden vuoden kuluttua tietojen saamisesta.
48
49. Tahdosta riippumattoman erityishuollon
edellytykset (32 §)
Henkilö voidaan määrätä erityishuollon
toimintayksikköön tahdostaan riippumatta, jos:
1) hän ei kykene tekemään hoitoaan ja huolenpitoaan
koskevia ratkaisuja eikä ymmärtämään
käyttäytymisensä seurauksia,
2) hän todennäköisesti vakavasti vaarantaa terveyttään
tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä
tai turvallisuutta, ja
3) hänen hoitoaan ja huolenpitoaan ei voida järjestää
muulla tavoin
=> ts. henkilö vastustaa vapaaehtoisen
erityishuollon antamista
49
50. Toimintayksikkö, jossa tahdosta
riippumattoman erityishuolto ja tutkimus
toteutetaan (32 §)
Tahdosta riippumaton erityishuolto ja siihen liittyvä
tutkimus toteutetaan julkisessa tai yksityisessä
tehostetun palveluasumisen yksikössä tai laitoksessa.
– tehostettu palveluasuminen on määritelty uuden
sosiaalihuoltolain (1301/2014) 21 §:n 4 momentissa
– laitospalvelujen sisältö on määritelty sosiaalihuoltolain 22
§:ssä
– toimintayksikössä on oltava henkilökuntaa
ympärivuorokautisesti
Toimintayksikössä on oltava riittävä lääketieteen,
psykologian ja sosiaalityön asiantuntemus vaativan
hoidon ja huolenpidon toteuttamista ja seurantaa varten.
50
51. Tahdosta riippumatonta erityishuoltoa koskeva
hakemus (32 §)
kirjallinen hakemus tehdään erityishuollon
johtoryhmälle
hakemuksen voi tehdä henkilön laillinen edustaja
taikka hänen omaisensa tai muu läheisensä
hakemuksen voi tehdä myös sosiaalihuollosta
vastaava toimielin, jonka alueella henkilö oleskelee,
taikka tehtävään määrätty viranhaltija
rangaistuslaitoksessa olevan osalta hakemuksen voi
tehdä laitoksen johtaja
51
52. Tahdosta riippumatonta erityishuoltoa
edeltävään tutkimukseen määrääminen (33 §)
Erityishuollon johtoryhmän on määrättävä henkilö
toimitettavaksi tutkimukseen, jos on ilmeistä, että edellytykset
tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon ovat olemassa.
Tutkimukseen määräämisestä päätetään tahdosta
riippumatonta erityishuoltoa koskevan hakemuksen ja muiden
tarvittavien sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimusten ja
selvitysten perusteella.
Tutkimukseen määräämistä koskeva päätös on tehtävä
kiireellisissä tilanteissa viivytyksettä ja muulloin viimeistään
seitsemän päivän kuluessa hakemuksen saapumisesta.
Tutkimukseen määräämisestä on tehtävä kirjallinen päätös,
josta on valitusoikeus hallinto-oikeuteen.
Päätös voidaan panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta
(hallintolainkäyttölaki 31 § 2 momentti)
52
53. Kuuleminen ennen tutkimukseen määräämistä
(33 § )
Ennen tutkimukseen määräämistä on selvitettävä henkilön
oma mielipide
Henkilön ja hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa
kuulemisesta säädetään hallintolaissa (434/2003).
Jollei täysi-ikäisellä henkilöllä ole laillista edustajaa, on
henkilön palvelujen suunnitteluun ja toteuttamiseen
osallistuvalle omaiselle tai muulle läheiselle varattava
tilaisuus tulla kuulluksi.
Alaikäisen henkilön vanhemmille ja henkilölle, jonka
hoidossa ja kasvatuksessa alaikäinen on ollut välittömästi
ennen tutkimukseen määräämistä, on varattava tilaisuus
tulla kuulluksi.
53
54. Tutkimuksen suorittaminen ja
tutkimuslausunnon antaminen (33 §)
Henkilöä voidaan pitää tutkittavana enintään 14 päivää
tutkimukseen määräämistä koskevan päätöksen
tekemisestä.
– tänä aikana on suoritettava tutkimus, annettava
tutkimuslausunto ja päätettävä tahdosta riippumattomaan
erityishuoltoon määräämisestä
Tutkittavana pitäminen on lopetettava heti, jos tahdosta
riippumattomaan erityishuoltoon ei ole edellytyksiä.
Tutkimuksen suorittavat
– laillistettu lääkäri, laillistettu psykologi ja laillistettu
sosiaalityöntekijät, jotka ovat virkasuhteessa ja perehtyneet
kehitysvammahuoltoon
– edellä mainittujen lisäksi tarvittaessa muut sosiaali- tai
terveydenhuollon ammattihenkilöt
54
55. Tutkimusta suoritettaessa on otettava huomioon henkilön
sosiaali- tai terveydenhuollon tarpeen taikka toimintakyvyn
arviointia varten aiemmin tehdyt selvitykset.
Tutkimusta suoritettaessa on selvitettävä henkilön oma
mielipide ja varattava asianosaisille tilaisuus tulla kuulluksi
kuten ennen tutkimukseen määräämistäkin.
Tutkimuksesta on laadittava tutkimuksen suorittaneiden
lääkärin, psykologin ja sosiaalityöntekijän allekirjoittama
tutkimuslausunto.
Tutkimuslausunnon on sisällettävä perusteltu kannanotto
siitä, ovatko edellytykset henkilön määräämiselle
erityishuollon toimintayksikköön tahdostaan riippumatta
olemassa.
55
56. Päätös tahdosta riippumattomaan
erityishuoltoon määräämisestä (33 §)
Kun tutkimus on suoritettu, erityishuollon johtoryhmä päättää,
määrätäänkö henkilö tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon.
– Kirjallisen päätöksen on sisällettävä perusteltu kannanotto siitä,
ovatko edellytykset henkilön määräämiselle erityishuollon
toimintayksikköön tahdostaan riippumatta olemassa.
Tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon määräämistä
koskevaan päätökseen on valitusoikeus hallinto-oikeuteen ja
edelleen KHO:een.
Tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon määräämistä koskeva
päätös on alistettava hallinto-oikeuden vahvistettavaksi
välittömästi, kuitenkin viimeistään 14 päivän kuluessa sen
tekemisestä.
– Hallinto-oikeuden tulee käsitellä asia kiireellisenä.
Päätös voidaan panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta.
56
57. Tahdosta riippumattoman erityishuollon
jatkaminen ja lopettaminen (37-38 §)
Tahdosta riippumaton erityishuolto on lopetettava
erityishuollon johtoryhmän tai THL:n päätöksellä heti, kun
siihen ei ole enää edellytyksiä
Tahdosta riippumattoman erityishuollon jatkamisen
edellytykset on arvioita vähintään puolen vuoden välein.
– Henkilölle on tehtävä ilman erillistä tutkimukseen määräämistä
koskevaa päätöstä uusi tutkimus ja hänestä on annettava uusi
tutkimuslausunto.
– Erityishuollon johtoryhmä päättää tahdosta riippumattoman
erityishuollon jatkamisesta kirjallisella päätöksellä, josta on
valitusoikeus hallinto-oikeuteen.
– Tahdosta riippumattoman erityishuollon jatkamista koskeva päätös
on alistettava hallinto-oikeuden vahvistettavaksi välittömästi,
kuitenkin viimeistään 14 päivän kuluessa sen tekemisestä.
57
58. Henkilön oikeus saada tahdosta
riippumattoman erityishuollon jatkamisen
edellytykset arvioitavaksi (38 §)
Erityishuollon johtoryhmän on arvioitava tahdosta
riippumattoman erityishuollon jatkamisen edellytykset
erityishuollon kestäessä myös ennen puolen vuoden
enimmäisajan täyttymistä, jos henkilö tai hänen laillinen
edustajansa sitä pyytää.
Jollei täysi-ikäisellä henkilöllä ole laillista edustajaa, myös
hänen palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen
osallistuvalla omaisellaan tai muulla läheisellään on oikeus
pyytää arviointia.
Arviointi voidaan jättää tekemättä, jos aiemmin tehdystä
arvioinnista on kulunut alle kuukausi, ja on ilmeistä, että
muutosta henkilön tilassa ei ole tapahtunut.
– Arvion tekemättä jättämisen peruste on kirjattava
asiakasasiakirjoihin.
58