SlideShare a Scribd company logo

Ty42002

•
•
Palkansaajien tutkimuslaitos
Palkansaajien tutkimuslaitos

Alue- ja kuntatalous

Government & Nonprofit
1 of 48
Download to read offline
&4/2002 Ta l o u s Y h t e i s k u n t a Aluepolitiikka Maaseutu Kasvukeskukset Muuttoliike Yhdyskuntarakenne Kunnat ja valtio Työhyvinvointi Aluepolitiikka Maaseutu Kasvukeskukset Muuttoliike Yhdyskuntarakenne Kunnat ja valtio Työhyvinvointi Alue- ja kunta- talous Alue- ja kunta- talous Kansi 4/02 19.11.2002, 13:041
&4/2002 Ta l o u s Y h t e i s k u n t a Aluepolitiikka Maaseutu Kasvukeskukset Muuttoliike Yhdyskuntarakenne Kunnat ja valtio Työhyvinvointi Aluepolitiikka Maaseutu Kasvukeskukset Muuttoliike Yhdyskuntarakenne Kunnat ja valtio Työhyvinvointi Alue- ja kunta- talous Alue- ja kunta- talous Heikki Taimio Pääkirjoitus ........................................................................................................ 1 Heikki Eskelinen Saavutettavuus ja aluetaloudellinen kehitys....................................................... 2 Seppo Laakso Kasautuminen Helsingin seudulle – etuja ja ongelmia....................................... 7 Rauli Svento Oulun kehityksen ajureita .................................................................................. 13 Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma Tietoyhteiskuntaa etsimässä digikuilun reunalta ............................................... 17 Jukka-Pekka Kataja – Raija Volk Talouskasvun hiipuminen hidastanut maaltamuuttoa........................................ 22 Hannu Tervo Muuttoliike ei ratkaise työttömyysongelmaa ...................................................... 26 Heikki A. Loikkanen – Antti Moisio Kuntien ja väliportaan asema ja rahoitus: julkistalouden opit ja pohjoismainen käytäntö ..................................................................................... 30 Tuire Santamäki-Vuori Kuntien tavoite säilyä hyvinä työnantajina vaatii ponnisteluja .......................... 37 Pekka Sauramo Kansantalous menestyi – entä kansa? ................................................................ 41 Suhdanteet yhdellä silmäyksellä......................................................................... 43 2-KANSI 4 2002 20.11.2002, 07:271
30. vuosikerta 4 numeroa vuodessa Julkaisija: Palkansaajien tutkimuslaitos Pitkänsillanranta 3 A (6. krs) 00530 Helsinki P. 09–2535 7330 Fax: 09–2535 7332 www.labour.fi Toimitus: Päätoimittaja Jukka Pekkarinen Toimittaja Heikki Taimio P. 09–2535 7349 Heikki.Taimio@labour.fi Taitto ja tilaukset: Irmeli Honka P. 09–2535 7338 Irmeli.Honka@labour.fi Toimitusneuvosto: Sari Aalto-Matturi Ulla Aitta Peter J. Boldt Lea Haikala Tuomas Harpf Pekka Immeli Esa Mäisti Seppo Nevalainen Jari Vettenranta Tilaushinnat: Vuosikerta 18,50 € (v. 2003 20 €) Irtonumero 5,90 € (v. 2003 6,50 €) Painopaikka: Jaarli Oy Valokuvaus: Maarit Kytöharju Kansi: Graafikko Markku Böök Kannen kuvat: Aimo Hyvärinen ISSN 1975-181X Sain muutama päivä sitten postia Poh- jois-Karjalan TE-keskukselta. Houkut- televat muuttamaan takaisin Susirajal- le. Paluumuuttajille, etenkin yrittäjiksi rupeaville on tarjolla kaikenlaista tu- kea. Kiitettävää aktiivisuutta, mutta yritys on turha minun kohdallani, hen- kilökohtaisista syistä. Toinen asia on, mitä toiveita tällaiseen maallemuuttoon yleensä voisi kohdistua. Maatalouden työpaikkoja on enää runsaat 130 000, ja ne vähenevät tu- hansilla vuosittain. Harvassa taitavat olla ne, jotka pystyvät kehittämään uuden pysyvän toimeentulolähteen nykyajan maaseudulle, yhdistämällä esimerkiksi luomuviljelyn, matkailupal- velut ja kesämökkien rakentamisen. Sen sijaan huomattava osa kasvukes- kuksissa työskentelevistä asuisi mie- luimmin maaseutumaisessa ympäris- tössä. Tästä kertoo mm. muuttoliik- keen viimeaikainen suuntautuminen suurimpien keskusten kehyskuntiin. Kasvukeskuksia kehyksineen on vain muutama, eikä harvaan asutulle maa- seudulle voida nykyteknologialla mi- tenkään rakentaa sellaista liikenne- verkkoa, että työssäkäynti kauempa- na onnistuisi. Eri kyselyjen mukaan säännöllisestä etätyöstä kiinnostuneita on kuitenkin 20–40 % suomalaisista. Etätyöstä ei ole kunnollisia tilastoja, mutta sekään ei ole yleistynyt sillä vauhdilla mitä optimistisimmissa tieto- yhteiskuntaskenaarioissa on oletettu. Monet työt eivät sovellu tehtäviksi etäällä keskuksista. Etätietotyön tek- nologia on olemassa muttei kaikkialla kohtuuhintaan. Ehkä kuitenkin etätyön suurimmat esteet ovat yhteiskunnalli- sia. Lainsäädäntö ja sopimukset eivät ole vielä sen mukaisia, ja koko työ- kulttuurissa vaadittavat muutokset ete- nevät hitaasti. Eristäytyminen ei sovi kaikille. Ovatkohan etätyöstä kiinnos- tuneet todella ajatelleet, mitä heille merkitsisi työyhteisön sosiaalisten kon- taktien menettäminen? Työnantaja- puolellakin saatetaan pelätä tästä seu- raavaa alempaa tuottavuutta ja kont- rollin menettämistä. Työtä etäällä Heikki Taimio 4 2002
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s2 Heikki Eskelinen Jean Monnet professori Joensuun yliopisto Saavutettavuus ja aluetaloudellinen kehitys Kysymys siitä, miten Suomen kansantalous kokonaisuutena sekä aluetalouksina, esimerkiksi maakuntina ja kaupunkiseutuina, menestyy sijaintitaloudellisessa kilpailussa, on korostunut kansain- välisen integraation ja globali- saation oloissa. Tässä artikkelissa esitetään joitakin huomioita Suomen aluetaloudellisesta kehityksestä ja aluepolitiikasta sijaintitaloudellisesta näkö- kulmasta. Taloustieteellisessä tutkimuksessa aluetaloudelliset muutokset ja kansain- välinen kauppa ovat kytkeytyneet toi- siinsa yhä enemmän, mikä on vahvis- tanut sijaintitaloudellisten kysymysten analyysin teoreettista perustaa. Uudes- sa aluetalousteoriassa1 aluetaloudet nähdään kauppavirtojen yhdistäminä toiminnallisina kokonaisuuksina glo- baalissa taloudessa. Niiden erikoistu- Heikki Eskelisen tutkimus- ja opetustyön aloja ovat aluekehi- tyksen ja -politiikan kysymykset. Hän on muun muassa ES- PON (European Spatial Planning Observation Network)-oh- jelman (ks. www.espon.lu) sekä Suomen lähialueiden talous- seurannan (ks. www.hkkk.fi/ecomon) osatutkimusten vastuu- henkilö. Kuva:Joensuunyliopisto
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 3 Kuviosta 1 nähdään, että Suomen kaikkien maakuntien saavutettavuus- indeksit jäävät Euroopan unionin kes- kiarvon (=100) alapuolelle. Uusimaa on ainoa maakunta, joka pääsee sen tuntumaan. Lähes koko Itä-Suomen sekä Etelä- ja Keski-Pohjanmaan saa- vutettavuusindeksit ovat alle 25, joten ne kuuluvat markkinapotentiaaliltaan Euroopan unionin kaikkein heikoim- man saavutettavuuden alueisiin. Ne misen perusteita ei enää haeta ensisi- jaisesti tuotannontekijöiden kuten raa- ka-aineiden ja ammattityövoiman tar- jonnan antamasta suhteellisesta edus- ta vaan tuotannon mittakaavaetujen ja alueiden markkinapotentiaalin vuoro- vaikutuksesta. Mittakaavaedut ovat merkittäviä monilla tuotannon aloilla, ja niistä hyötyvät yritykset pyrkivät sijoittu- maan alueille, joiden markkinapoten- tiaali on suuri. Tämä ruokkii kasau- tuvaa kasvumekanismia, sillä alueen markkinapotentiaali kasvaa sen seu- rauksena, että mittakaavaetuja hyö- dyntävät yritykset sijoittuvat sinne. Seurauksena on aluetaloudellisen muutoksen eriytyminen ja kasvukes- kusten kehittyminen. Onko Suomi periferia? Käsitteeseen periferia liittyy merkityk- siä, joita maat ja alueet eivät yleensä halua tunnistaa omikseen. Sijaintitalo- udellisesti Suomen asema on kuiten- kin kiistaton: tämä maa on periferia Euroopan unionissa. Kuvioon 1 on tii- vistetty saavutettavuutta koskevan eu- rooppalaisen vertailun tulokset. Saa- vutettavuus kuvaa alueen suhteellista sijaintia eli sen asemaa suhteessa muilla alueilla oleviin toimintoihin tai resurs- seihin.2 Yleisesti saavutettavuus riippuu alu- eiden ominaisuuksista ja niitä yhdistä- vistä liikennejärjestelmistä. Kuvion 1 kartassa esitetyt saavutettavuusindek- sit on muodostettu siten, että ensin on laskettu kunkin NUTS 3-alueen (Suo- messa maakunnan) etäisyydet muihin NUTS 3-alueisiin3 tarkasteltavia kol- mea liikennemuotoa käyttäen, ja sen jälkeen nämä etäisyydet on painotettu muiden alueiden bruttoaluetuotteilla. Tällaisten saavutettavuusindeksien voi- daan tulkita kuvaavan alueiden mark- kinapotentiaalia. Esimerkiksi Ruhrin alueen markkinapotentiaali on korkea eli se on huomattava kysynnän keskit- tymä, koska sen bruttoaluetuote on suuri ja se on hyvien yhteyksien pääs- sä muista samantapaisista alueista. kuten myös niiden naapurialueet ovat bruttoaluetuotteeltaan pieniä aluetalo- uksia, jotka ovat etäällä kysynnän kes- kittymistä. Tosin tässä yhteydessä on paikallaan mainita varauksena Pietari, jonka vaikutus on ollut jo nähtävissä varsinkin Kaakkois-Suomessa. Saavutettavuuserot ovat aluetalouk- sien kehityksen tutkimuksen ja myös aluepolitiikan kannalta kiinnostavia. Peruskysymys koskee sitä, ovatko Lähde: K. Spiekermann & G. Neubauer (2002), European Accessibility and Peripherality: Concepts, Models and Indicators, Nordregio Working Paper 2002:9. Kuvio 1. Yhdistetty saavutettavuusindeksi (tie-, rautatie- ja lentoliiken- ne; EU15=100), NUTS 3-alueet vuonna 2000. EU = 100 0< 25 25< 50 50< 75 75<100 100<125 125< . . .
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s4 aluetaloudet, joiden saavutettavuus suhteessa hyödyke- ja tuotannonteki- jämarkkinoihin on hyvä, kilpailukykyi- sempiä ja menestyvämpiä kuin muut alueet. Suomi on tässä suhteessa eu- rooppalaisittain kiinnostava tapaus. Sitä koskevat havainnot antavat perusteita kaksijakoisiin johtopäätöksiin. Suomi Euroopan unionissa, alueet Suomessa Taloushistorialliset vertailut osoittavat, että sijaintitaloudellisesti perifeerinen Suomi on parantanut asemaansa eu- rooppalaisessa talouskilpailussa pitkällä aikavälillä. Tämä on ilman muuta vah- va vasta-argumentti maantieteellistä determinismiä vastaan. Suomen kan- santalouden kokemukset tukevat nä- kemystä, että esimerkiksi toimivat yh- teiskunnalliset instituutiot ja investoin- nit inhimilliseen pääomaan voivat kom- pensoida heikosta saavutettavuudesta johtuvia kuljetus- ja yhteyskustannuk- sia. Samalla on ilmeistä, että heikko saa- vutettavuus on vaikuttanut kansanta- louden tuotannolliseen erikoistumi- seen. Metsäsektori on esimerkki tuo- tannonalasta, jolle sijainti kaukana ky- synnän keskittymistä ei ole ollut ratkaiseva kil- pailuhaitta. Voidaan myös olettaa, että saavu- tettavuuden parantami- seksi tehty teknologinen kehitystyö on eräissä ta- pauksissa myötävaikut- tanut kansantalouden kilpailuetujen syntymi- seen. Esimerkiksi tieto- liikennevälineet, joiden tuotannon merkittävä sijaintipaikka Suomi on, ovat saavutettavuustekno- logiaa. Toisaalta vaikka Suomen kansanta- lous kokonaisuutena näyttää sopeutu- neen varsin hyvin perifeeriseen sijain- tiinsa, maan sisäiset aluetaloudelliset erot liittyvät saavutettavuuden eroihin. Maakuntien saavutettavuusindeksien ja bruttoaluetuote per capita-indeksien välinen korrelaatio on positiivinen: len- toliikenteen osalta 0,81, ja vastaavasti tieliikenteen 0,56 ja rautatieliikenteen 0,33.4 Tämä suuruusjärjestys ei ole yl- lätys. Lentoyhteyksien tarjonta voi- daan sopeuttaa nopeasti markkinapo- tentiaalin muutoksiin, kun taas tiever- kosto ja varsinkin rauta- tieverkosto perustuvat paljolti historiallisiin yh- teystarpeisiin. Myös aluetaloudellisen muutoksen keskitty- mistrendit näyttävät suo- sivan parhaiten saavutet- tavia alueita. Kuviossa 2 esitetään alueiden välisen nettomuuttoliikkeen ja saavutettavuuden riip- puvuus maakunnittain Suomessa. Muuttoliikkeen ja saavutettavuuden välillä on selkeä riippuvuussuhde. Ku- viosta 2 nähdään, että saavutettavuu- deltaan heikoimpien maakuntien muuttotase oli eniten negatiivinen no- pean talouskasvun vuosina 1995– 2000. Aluepolitiikka ja pysyvä kilpailuhaitta Euroopan unionin aluepolitiikka on pai- nottunut Suomessa – toisin kuin esi- merkiksi Välimeren maissa – muihin asioihin kuin saavutettavuuden paran- tamiseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoi- ta sitä, että saavutettavuuteen ja yh- dyskuntarakenteen kehitykseen liitty- vät kysymykset olisivat poistuneet alue- politiikan asialistalta. Aluekehityksen tavoiteasettelu perus- tuu nykyisin kaupunkijärjestelmään. Suomen kansallisen aluepolitiikan uusi aloite, aluekeskusohjelma, on tästä konkreettinen osoitus. Tavoitteena on yli kolmenkymmenen toiminnallisen eli työssäkäyntialueita vastaavan kaupun- kiseudun verkko, jonka varassa maan eri osat kytkeytyisivät menestyksellisesti kansainväliseen ja kansantalouden si- säiseen työnjakoon. Aluekeskusohjelmaa on kritisoitu vas- takkaisista suunnista. Kritiikin perus- telut liittyvät molemmissa tapauksissa siihen, että Suomi eroaa yhdyskunta- rakenteeltaan olennaisesti Euroopan unionin keskiarvoista. Suomi on esi- merkki suhteelli- sen hyvin menesty- neestä sijainti- taloudellisesta periferiasta. Kuvio 2. Nettomuuttoliike (vuosien 1995–2000 keskiarvo per 1 000 asukasta) ja saavutettavuus (yhdistetty indeksi vuonna 2000, Pohjois- maiden keskiarvo = 100), NUTS3 (maakunnat). Lähde: K. Spiekermann & G. Neubauer (2002), European Accessibility and Peripherality: Concepts, Models and Indicators, Nordregio Working Paper 2002:9.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 5 Kilpailukykyä korostaneiden puheen- vuorojen mukaan aluekeskuksia on epärealistisen paljon. Tämä arvio pe- rustuu näkemykseen, etteivät pienten, muista erillään sijaitsevien kaupunki- seutujen resurssit riitä menestyvien tuo- tannonalojen kasvupohjaksi. Lisäksi on maantieteellisistä syistä ilmeistä, että useissa tapauksissa on mahdotonta yh- distää pieniä kaupunkiseutuja suurem- miksi päivittäisalueiksi. Tämä on hy- vin tyypillinen kehittämisstrategia sel- laisilla voimavaroiltaan ja markkinapo- tentiaaliltaan entistä suuremmilla kau- punkiseuduilla, jotka sijaitsevat Suo- mea tiheämmin asutuilla alueilla. Köö- penhaminan ja Etelä-Ruotsin yhdistä- vä Juutinrauman sil- ta on tunnettu esi- merkki. Aluekehityksen ta- sapainoa, eurokielel- lä koheesiota, painot- taneissa puheenvuo- roissa on todettu puolestaan se, ettei suunniteltu aluekes- kusten verkko riitä kattamaan läheskään koko Suomea. Vaik- ka aluekeskukset menestyisivätkin, nii- den väliin jää laajoja alueita, joilla asuu tu- levaisuudessakin merkittävä määrä ih- misiä. Tästä syystä aluekeskusten kehit- täminen ei riitä valta- kunnalliseksi aluepo- litiikaksi. Sekä kilpailukyky- että koheesioargu- menteille on hyviä perusteluja. Tässä yhteydessä niiden tii- moilta on syytä ky- syä, mitä Suomen si- jaintitaloudellisen ase- man ja yhdyskuntara- kenteen erityispiirteet merkitsevät aluepoli- tiikan ja alueiden ke- hittämisen kannalta. Ensiksi, jos Suomen menestymises- tä Euroopassa on otet- tavissa oppia, aluetalo- uksien tulisi erikoistua kansainvälisessä työnja- ossa niiden aseman ja yhteystarpeiden edellyt- tämällä tavalla. Tämä edellyttäisi suuntautu- mista tuotannonaloihin, joilla päivittäisalueen markkinapotentiaali ei ole tärkeimpiä kilpailu- tekijöitä. Lisäksi olisi luo- tava entistä vahvempia ja yhtenäisem- piä aluetason institutionaalisia raken- teita. Viimeksi mainittu asia, joka on jää- nyt kuntien lukumäärästä käytävän kiistelyn jalkoihin, on näistä välittö- mimmin poliittisten päätösten varas- sa. Sen sijaan aluetalouksien erikois- tuminen ja sopeutuminen työnjakoon riippuvat paljolti markkinataloudelli- sista prosesseista. Saavutettavuuden parantaminen, käytännössä liikenne- ja tietoliikenneinfrastruktuurin kehit- täminen, vaikuttaa kuitenkin olennai- sesti siihen, mitä edellytyksiä maan eri alueilla on inhimillisen pääoman vah- vistamiseen ja tuotannolliseen erikois- tumiseen suuntautuville aluekehityk- sen strategioille. Kilpailuolosuhteet ovat muuttuneet siten, että innovaatiotoiminnan mer- kitys korostuu suhteessa tuotannon kustannustehokkuuteen. Tämä lisää yhteystarpeita siten, että maan pää- keskuksen, Helsingin seudun, lisäksi myös muilta seuduilta tarvitaan no- peita ja luotettavia kansainvälisiä hen- kilö- ja tavaraliikenneyhteyksiä. Yh- teydet sinänsä tai kuljetuskustannuk- set eivät ole ratkaisevia, vaan nope- us, laatu ja vuorovälit ovat entistä mer- kittävämpiä sijaintitekijöitä. Päätökset siitä, mitkä alueet ja kaupunkiseudut kuuluvat moottoriteiden, suorien kan- sainvälisten lentoyhteyksien ja Pendo- lino-liikenteen vaikutuspiiriin, ovat tästä syystä aluepoliittisesti hyvin kes- keisiä. Edelleen on ilmeistä, että täkäläiset olosuhteet kuten harva asutus ja pit- kät etäisyydet asettavat esteitä eräi- den infrastruktuuritek- nologioiden käytölle. Moottoriteiden verkos- toa ei voida rakentaa koko maan kattavaksi, ja ohut kysyntä rajoit- taa nopeiden junayhte- yksien edellyttämiä in- vestointeja. Vastaava ongelma koskee Suo- men asemaa Euroopan unionin saavutettavuus- kartoilla, koska vastas- sa on maantiede: Suomi ei voi muun- tua sijaintitaloudelliseksi keskusalu- eeksi. Euroopan unionin tulevat uu- Aluepoliittisessa keskustelussa kilpailukyky ja koheesio ovat esiintyneet toisil- leen vastakkaisina tavoitteina. Suomi ja erityisesti sen syrjäisemmät alueet kärsivät heikon saavutettavuuden luomasta pysyvästä kilpailuhaitasta, minkä vuoksi Heikki Eskelinen esittää, että EU:ssa pitäisi jakaa alue- tukia saavutettavuuden perusteella määritellyn perifeerisyyden mukaan. Tällainen aluepolitiikka suosisi Suomen kaltaisia maita ja alueita, jotka kykenevät ratkaisemaan sijaintitalou- delliset ongelmansa tehokkaasti. Kuva:Joensuunyliopisto
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s6 det jäsenmaat ovat tässä suhteessa kiinnostava vertailukohta. Niiden lii- kenneverkoston saattaminen ajan ta- salle tulee parantamaan niiden saavu- tettavuutta ja siten kilpailuasemaa suhteessa Suomeen. Tämän muutok- sen vaikutuksia vahvistaa se, että sa- maan aikaan nykyinen, sosioekonomi- sin perustein jaettava aluepoliittinen rahoitus on supistumassa nykyisissä jäsenmaissa. Suomen tulevan aluekehityksen kan- nalta ydinkysymys koskee sitä, miten voidaan edesauttaa muidenkin aluei- den kuin suurimpien kaupunkiseutu- jen menestymistä globalisoituvassa ta- loudessa. Ne eivät lähde kilpailuun samalta viivalta, vaan niiden rasitteena on heikon saavutettavuuden aiheutta- ma pysyvä kilpailuhaitta. Suomen nä- kökulmasta olisi perusteltua käyttää saavutettavuuden perusteella määritel- tyä sijaintitaloudellista perifeerisyyttä aluepoliittisen tuen kohdentamisperustee- na Euroopan unionissa. Tämä kriteeri ei hou- kuttelisi pysymään köy- hänä, vaan se suosisi niitä, jotka kykenevät ratkaisemaan sijaintita- loudellisen ongelman tehokkaasti, menesty- mään periferioina. VIITTEET 1 Ks. esim. M. Fujita & P. Krugman & A. Venab- les (1999), The Spatial Economy: Cities, Re- gions, and International Trade, Cambridge, Mass.: The MIT Press; B. Johansson & C. Karlsson & R.G. Stough (2002), Regional Policies and Comparative Advantage, Cheltenham: Edward El- gar. 2 Dortmundin yliopis- ton IRPUD-yksikössä on laadittu Euroopan unio- nin aluejärjestelmän ko- konaisuudessaan kattava tietopohja saavutettavuusanalyyseja var- ten. Sitä on käytetty muun muassa Eu- roopan aluesuunnittelun tutkimusohjel- man yhteydessä (ks. M. Wegener & H. Eskelinen & F. Fürst & C. Schürmann & K. Spiekermann (2001), Criteria for the Spatial Differentiation of the EU Terri- tory: Geographical Position.Forschungen 102:2. Bonn: Bundesamt für Bauwesen und Raumordnung.). Kuviossa 1 esitet- ty kartta perustuu Nordregion (Tukhol- ma) teettämään Pohjoismaita koskevaan erillistutkimukseen (K. Spiekermann & G. Neubauer (2002), European Acces- sibility and Peripherality: Concepts, Mo- dels and Indicators. WP 2002:9. Stock- holm: Nordregio.). Kiitän Nordregiota sekä Klaus Spiekermannia, joka antoi ku- vioiden 1 ja 2 aineiston käytettäväksi täs- sä artikkelissa. 3 NUTS (Nomenclature des Unités Ter- ritoriales Statistiques) on Euroopan uni- onin käyttämä tilastoaluejako. 4 Suomen puitteissa kuvatun saavutet- tavuuden vaikutusta seutukuntien kilpai- lukykyyn ovat analysoineet J. Huovari & A. Kangasharju & A. Alanen (2001), Alueiden kilpailukyky, PTT:n tutkimuk- Kuva:TomiLeporinne/Kuvaario sia 176. Tulokset ovat samansuuntaisia kuin tässä esitetyt.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 7 Helsingin seutu on Suomen ainoa alue, jota kokonsa, kaupunkiraken- teensa ja taloudellisen merkityksensä puolesta voidaan pitää suurkaupunki- na, metropolina. Helsingin seudulla tarkoitetaan tässä kirjoituksessa aluet- ta, joka koostuu pääkaupunkiseudus- ta (Helsinki, Espoo, Kauniainen ja Vantaa) sekä 8 kehyskunnasta. Tällä alueella asuu 1,2 miljoonaa henkeä, neljännes Suomen väestöstä. Se on Suomessa ylivoimainen väestön ja ta- Seppo Laakso Tutkija Kaupunkitutkimus TA Oy Kasautuminen Helsingin seudulle – etuja ja ongelmia Helsingin seutu on kasvanut ja kehittynyt voimakkaasti jo pitkään. Tälle prosessille löytyy hyviä selityksiä, mutta se on syvästi ristiriitainen, ja useita siihen liittyviä ongelmia on erittäin vaikea ratkaista. Kaupunkitutkimus TA Oy on kaupunki- ja aluetaloudelliseen tutkimukseen erikoistunut yksityinen yritys. Valtiotieteen toh- tori Seppo Laakso toimii yrityksen toimitusjohtajana ja tutkija- na.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s8 80 loudellisen toiminnan keskittymä (ku- viot 1 ja 2), väestöllä mitattuna suu- rempi kuin maan kuusi seuraavaksi suurinta kaupunkialuetta yhteensä. Silti koko Euroopan mittakaavassa se on pienenpuoleinen, asukasmäärältään esimerkiksi vain kymmenesosa Suur- Lontoosta. Helsingin seutu on kasvanut kansain- välisestikin verrattuna poikkeuksellisen nopeasti jo pitkälti toista sataa vuotta. Valtakunnan kasvava hallinto ja muut pääkaupunkitoiminnot laajoine inves- toineen kasvattivat Helsinkiä, mutta sen ohella kaupungista kehittyi kasva- van ulkomaankaupan ja kehittyvän teollisuuden ylivoimainen keskus 1800-luvun jälkipuoliskolla hyvän sa- taman ja nopeasti laajenneen rautatie- verkoston päätepisteroolin ansiosta. Sen jälkeen Helsinki on jatkuvasti ve- tänyt puoleensa valtakunnan kulloin- kin nopeimmin kasvavia toimialoja, metsäteollisuutta lukuun ottamatta. Teollisuus oli kasvun veturi 1960-lu- vulle asti, mutta sen jälkeen palvelu- alat ovat hallinneet seudun talouden kasvua. Monilla nopeasti kasvaneilla palvelualoilla 40–60 % koko maan työ- paikoista sijaitsee nykyisin Helsingin seudulla, esimerkiksi tukkukaupassa, rahoitustoiminnassa ja monissa liike- elämän palveluissa. Ne ovat kasautu- neet Helsingin seudulle nimenomaan siksi, että se on maan suurin kaupun- kialue. Lisäksi jatkuva väestönkasvu on pitänyt yllä paikallisilla markkinoilla toimivien yritysten kasvua. Nykyisin Helsingin seudun bruttokan- santuote asukasta kohti on suunnilleen puolitoistakertainen koko maahan ver- rattuna. Euroopassa seutu kuuluu kym- menen tuottavimman metropolialueen joukkoon bkt/asukas-suhteella mitattu- na.1 Alueen työllisyysaste (työlliset/työ- ikäiset) on 70 %, lähes 10 %-yksikköä korkeampi kuin koko maassa keski- määrin. Vastaavasti työttömyysaste on noin 5 %, lähellä tasoa jota voidaan pi- tää täystyöllisyytenä ja melkein 4 %- yksikköä alhaisempi kuin maan keski- arvo.2 Vuodesta 1995 vuoteen 2001 alueen tuotanto kasvoi keskimäärin 7 %, työllisyys 3,5 % ja väestö 1,4 % vuo- dessa, kun koko maassa vastaavat lu- vut olivat 4,5 %, 1,9 % ja 0,3 %. Hel- singin seudun vaikutus koko maan kas- vulukuihin on ollut todella merkittävä. Metropolissa suhteellisen pienelle maa-alueelle on keskittynyt erityisen paljon asukkaita ja työpaikkoja. Kun suuri määrä ihmisiä ja yrityksiä sijait- see maantieteellisesti lähellä toisiaan, koituu siitä merkittäviä etuja kuljetus- ten, liikkumisen, kommunikoinnin, taloudellisen toiminnan ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Tämä edistää edelleen keskittymistä ja suurten kau- punkialueiden kasvamista vielä suu- remmiksi. Toinen seuraus on, että maasta on niukkuutta, koska useita toimintoja ja suuri määrä toimijoita ahtautuu samalle rajalliselle alueelle. Tähän liittyvistä ruuhkautumisilmiöis- tä sekä niukemmaksi käyvän maan arvon kohoamisesta seuraa myös mo- nenlaisia ongelmia. Ne vaikuttavat osaltaan hyvinvointiin ja sen jakautu- Kuvio 1. Väestö Helsingissä ja Helsingin seudulla 1900–2001. Lähde: Tilastokeskus Kuvio 2. Työpaikat Helsingin seudulla ja koko maassa 1960–2000. Lähde: Tilastokeskus
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 9 miseen, mutta ne toimivat myös jar- runa kaupunkialueen kasvulle. Kasautumisen etuja3 Mittakaavaetujen hyödyntäminen edis- tää tuotannon keskittymistä. Kun mo- nilla aloilla tuotanto organisoidaan yhä suurempiin tuotantolaitoksiin, syntyy kasvuimpulsseja niillä alueilla, useimmi- ten kaupungeissa, joihin kyseiset tuo- tantolaitokset sijoittuvat. Tuotannon mittakaavaetuja saadaan yhtäältä yritys- ten omaa tuotantoprosessia ja toimin- taa kehittämällä ja toisaalta sitä kautta, että yritys hyödyntää sijaintialueensa resursseja ja ominaisuuksia. Saman alan yritysten alueellinen keskittyminen voi perustua mittakaavaetuihin raaka-ainei- den, välituotteiden tai palvelusten han- kinnassa. Tämä on keskeinen perusta alueellisten yritysryhmittymien kehitty- miselle ja sijoittumiselle. Kaupunkialueen suuruudesta itsestään syntyy kasautumisetuja. Se on luonnol- linen markkina-alue monille yrityksille ja kokonaisille toimialoille. Mitä suu- rempi kaupunkialue on, sitä erikoistuneemmille palveluille se tarjoaa markkinapohjan. Sen kasvu lisää paikallisten markkinoiden varassa elävien toimialojen myyntiä ja houkuttelee alueelle uusia yrityksiä. Tätä kautta kaupunki- alueen kasvu generoi li- sää kasvua. Markkina-alueen suurene- minen edistää tuotannon mittakaava- etujen hyödyntämistä myös paikallisilla markkinoilla toimivissa yrityksissä lisä- ten tuotannon tehokkuutta. Kaupun- gin kasvu lisää kilpailua, koska kasvun myötä yhä pitemmälle erikoistuneilla aloilla on enemmän keskenään kilpai- levia yrityksiä. Näin ollen kaupungin kasvu eliminoi monilta toimialoilta yk- sittäisten yritysten monopolivoimaa ja lisää talouden tehokkuutta. Kuluttajatkin hyötyvät kasvun ja ka- sautumisen myötä paranevasta kustan- nustehokkuudesta sekä kulutustavaroi- den ja palvelujen tarjonnan moni- puolistumisesta. Yritysten alueellinen keskittyminen edistää myös työmarkkinoiden tehok- kuutta. Alueella, jolla on paljon työ- voimaa ja runsaasti työpaikkoja, työ- voiman kysyntä ja tarjonta kohtaavat tehokkaammin kuin alueella, jossa sekä työpaikkoja että työn tekijöitä on vähän. Monien tutkimusten mukaan yritysten työvoiman rekrytoinnin ja vastaavasti myös työvoimaan kuuluvi- en työpaikan etsinnän kustannukset alenevat kaupunkialueen koon kasva- essa. Oleellinen piirre suurkaupungin työmarkkinoilla on, että ihmiset voi- vat vaihtaa työpaikkaa ilman uuden asunnon hankintaa ja muuttoa. Tämä alentaa osaltaan työpaikan vaihtamisen kustannuksia. Alueellisten työmarkkinoiden koolla ja joustavuudella on suuri merkitys erityisesti sellaisille yrityksille, joilla työ- voiman kysynnän vaihtelut ovat suu- ria kovasta kilpailusta tai tuotteiden kysynnän vaihtelualttiudesta johtuen. Pienessä yhdyskunnassa suuren yrityk- sen voimakkaat työvoiman vaihtelut ai- heuttavat toistuvia ka- tastrofeja, kun sen sijaan suurkaupunkiympäristö pehmentää seurauksia, koska ihmiset pystyvät liikkumaan paljon jous- tavammin yritysten tai toimialojen välillä. Tämä vaikuttaa tuotannon su- pistamisen ja laajentami- sen kustannuksiin yritys- ten kannalta, joten mm. tästä syystä monet rajusti muuttuvilla markkinoil- la toimivat kansainväliset suuryrityk- set sijoittavat toimipaikkojaan ainoas- taan tiettyä rajaa suurempiin kaupun- keihin. Alueellinen keskittyminen edistää tie- don, ideoiden, innovaatioiden ja tek- nologian leviämistä. Mitä suurempi on kaupunkialue, sitä suurempi mahdol- lisuus on saman alan ja eri alojen ih- misillä olla kosketuksissa keskenään sekä organisoidusti että satunnaisesti. Tämä edistää tietojen ja innovaatioi- den leviämistä kunkin alan sisällä ja myös eri alojen välillä. Tätä kommu- nikaation tehostumista pidetään yhte- nä merkittävimmistä tekijöistä, joka vaikuttaa sekä kaupunkialueiden että yleisemminkin kansantalouksien pitkän ajan kasvuun. Kasautumisen ongelmia Helsingin seudun nopeaan kasvuun ja nykyiseen kokoon liittyy ongelmia, jot- ka voidaan karkeasti jaotella ruuhkau- tumisongelmiin ja korkeasta maan ar- vosta seuraaviin ongelmiin.4 Ruuhkautuminen Ruuhkautumisongelmilla ei tässä yhte- ydessä tarkoiteta pelkästään liikenne- ruuhkia vaan yleisemmin ongelmia, joita seuraa siitä, että suuri määrä asukkaita ja työpaikkoja kasautuu pienelle alueel- le. Tämä aiheuttaa mm. ympäristöon- gelmia sekä liikenteen ruuhkautumista ja liikenneonnettomuuksia. Ilman ja vesistöjen saastumiseen sekä jätehuoltoon, hygieniaan ja juo- maveteen liittyi polttavia ongelmia Helsingissä kuten kaikissa muissakin suurkaupungeissa teollistumisen ajalla ja sen jälkeenkin viime vuosikymme- nille asti. Kaupunkialueen liikenne, teollisuus, energiantuotanto ja koti- taloudet aiheuttavat päästöjä ilmaan ja vesistöön. Hengitysilma on toki edelleen saastuneempaa Helsingin keskustassa kuin useimmissa muissa paikoissa Suomessa, mutta silti ym- päristön laatu on monessa suhteessa parantunut radikaalisti viime vuosi- kymmenien aikana. Tämä perustuu yhteiskunnan vahvaan otteeseen kau- punkisuunnittelussa ja yhdyskuntatek- nisessä huollossa, ympäristöön liitty- vän lainsäädännön ja taloudellisen ohjauksen kehittymiseen sekä yleiseen tekniseen kehitykseen. Suurkaupunki tarjoaa mittakaavaetu- ja myös vesi- ja jätevesihuollossa, ener- giantuotannossa sekä jätehuollossa. Helsingin seudulla juodaan nykyisin korkealaatuista juomavettä. Jätevesi- päästöt alueen jokiin ja mereen ovat Kasautumisesta on merkittäviä etuja yrityksille ja työmarkkinoiden toimivuudelle.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s10 vähentyneet murto-osaan vuosikym- menien takaisesta. Useimmat talot läm- piävät kaukolämmöllä ja energiantuo- tannon päästöt suodatetaan tehokkaas- ti. Polttoaineiden ja autojen kehittymi- nen ovat vähentäneet pakokaasupääs- töjen haitalliset aineet murto-osaan sii- tä, mitä ne olivat esimerkiksi kaksikym- mentä vuotta sitten (taulukko 1), huo- limatta liikenteen määrän voimakkaas- ta kasvusta. Saastepäästöt ovat edel- leen merkittävä ongelma Helsingin seudulla, mutta voidaan kuitenkin sa- noa, että ilman ja veden saastuminen ainakaan niistä päästöistä, joita Hel- singin seutu itse tuottaa, ei ole enää seudun asukkaiden hyvinvointia uh- kaavien tekijöiden kärkipäässä. Kaupungin jatkuvaan kasvuun liitty- vä rakentaminen nakertaa alkuperäis- tä luontoa ja supistaa asukkaiden vir- kistykseen ja vapaa-ajan viettoon käy- tettävissä olevaa maa-aluetta. Toisaal- ta Helsingin seudulla on viime vuosi- kymmeninä kaavoitettu ja rakennettu alueita entistä enemmän puistoiksi ja hoidetuiksi virkistysalueiksi. Rakenne- tun ja rakentamattoman alueen väli- seen suhteeseen liittyy Helsingin seu- dulla kuten kaikissa metropoleissa jok- seenkin pysyvä intressiristiriita. Kulla- kin alueella jo asuvien kanta-asukkai- den näkökulmasta lisärakentaminen supistaa heidän virkistysalueinaan käyt- tämiä rakentamattomia alueita, mikä voi alentaa heidän hyvinvointiaan. Sa- maan aikaan uudet kotitaloudet (muu- alta muuttavat ja kantaväestön aikuis- tuvat lapset) tarvitsevat asuntoja, joita voidaan tuottaa vain rakentamalla, jol- loin aikaisemmin rakentamattomien alueiden maankäyttö muuttuu. Kaupunkialueen liikennejärjestelmän toimivuus sekä liikenteeseen liittyvät välittömät ja välilliset kustannukset ovat keskeisiä tekijöitä yritysten ja kotitalo- uksien sijoittumisvalinnoissa sekä kau- punkialueiden välillä että niiden sisäl- lä. Näin ollen liikennejärjestelmä vai- kuttaa kaupunkialueen kasvuun ja kaupunkira- kenteen muotoutumi- seen. Yksi suurimmista on- gelmista Helsingin seu- dulla kuten kaikissa ny- kyajan suurkaupungeis- sa on liikenteen ruuh- kautuminen, joka aihe- uttaa ihmisille ja yhteis- kunnalle valtavia kustan- nuksia. Ruuhkat piden- tävät ihmisten matka-aikoja. Niissä tuh- laantunut aika merkitsee taloudellista menetystä ihmisille ja yritystoiminnal- le, koska se normaalisti vähentää työ- tai vapaa-aikaa. Ruuhkaliikenteeseen osallistuvat aiheuttavat kustannuksia paitsi itselleen myös muille, sillä jokai- nen liikenneväylän lisäkäyttäjä hidas- taa myös muiden liikkumista. Ruuh- kat aiheuttavat polttoaineen lisäkulu- tusta ja lisäävät merkittävästi ilman- saasteita sekä vaikuttavat myös liiken- nemeluun ja -turvallisuuteen. Pääkaupunkiseudun autoliikenne on kasvanut 40 vuodessa lähes viisinker- taiseksi, keskimäärin 4 % vuodessa, kun saman aikana Helsingin seudun väestö on kasvanut 80 %, 1,5 % vuodessa. Samalla joukkoliikenteen osuus liiken- nesuoritteesta on alentunut henkilöau- toliikenteen kustannuksella. Liikenteen ruuhkautuminen on lisääntynyt, mutta samalla ruuhkien painopiste on siirty- nyt kantakaupungista esikaupunkeihin, erityisestikehäväylillesekäalueille,joissa kaupungin sisääntuloväylät liittyvät ka- tuverkkoon. Kantakaupungissa liikenneruuhkat ovat viimeisten 20–30 vuoden aikana vähentyneet. Tämän positiivisen muu- toksen taustalla ovat erinomainen, sä- teittäinen joukkoliikenne keskustan suuntaan kaikkialta sekä kantakau- pungin maksullinen pysäköintijärjes- telmä. Näiden ansiosta Helsingin nie- men rajan ylittävä liikenne ei ole li- sääntynyt enää 1980-luvun alun jäl- keen. Sen sijaan työpaikkakasvun suuntautuminen kehäväylien ja sisään- tuloväylien varteen on lisännyt auto- liikennettä ja ruuhkaisuutta näillä alu- eilla, joita joukkoliiken- ne palvelee heikommin ja joissa pysäköintipo- litiikalla ei juurikaan voi- da vaikuttaa liikenne- määriin. Taloustieteilijöiden tuottama innovaatio suurkaupunkien pelas- tamiseksi liikenneruuh- kilta on ruuhkamaksu; liikenneväylän käyttäjil- tä peritään maksu, joka riippuu väylän ja ajankohdan ruuhka- alttiudesta. Mm. Singaporessa maksu on osoittautunut erittäin tehokkaaksi keinoksi liikenneruuhkien hallinnassa. Ruuhkamaksujen käyttöönottoa jos- sain muodossa tutkitaan parhaillaan monissa EU:n metropoleissa, myös Helsingissä. Korkean maan arvon ongelmat Julkisuudessa nostetaan usein esiin slummialueet ja niiden köyhät asuk- kaat, asunnottomuus, syrjäytyminen sekä muut sosiaaliset ongelmat, joiden yleisen mielikuvan mukaan uskotaan Taulukko 1. Autoliikenteen saastepäästöt pääkaupunkiseudulla 1998 ja muutos 1993–1998. Autoliikenteen päästöt Muutos (%) (tonnia) Typen oksidit (NOx ) 11 700 -5 Hiilidioksidi (CO2 ) 1 106 000 -10 Pienhiukkaset 700 -45 Hiilimonoksidi (CO) 32 800 -27 Lähde: YTV. Ainakaan Suomes- sa sosiaaliset on- gelmat eivät ole erityisesti keskitty- neet maan aino- alle suurkaupun- kialueelle.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 11 keskittyvän nimenomaan suurkaupun- keihin. Osittain nämä mielikuvat pitä- vät paikkansa, osittain eivät. Suomessa tulonjako on kansainväli- sesti verrattuna erittäin tasaista verotuk- sen, tulonsiirtojen ja julkisten peruspal- veluiden ansiosta. Tulonjakoon vaikut- tavatjärjestelmätovatoleellisestisaman- laiset koko maassa. Näin ollen aluei- den väliset, tulotasoon ja tulonjakoon vaikuttavat erot liittyvät pääasiassa työl- listymismahdollisuuksiin sekä palkkata- soon, joiden suhteen Helsingin seutu on aina poikennut ylöspäin muusta maasta. Helsinkiin on jatkuvasti muut- tanut pienituloisia ja työttömiä, mutta lähes kaikkina aikoina Helsinki on tar- jonnut heille paremmat mahdollisuudet taloudelliseen nousuun kuin ne alueet, joilta he ovat muuttaneet. Tutkimusten5 mukaan Helsingin seu- dulla on alhaisempi osuus pienituloisia kotitalouksia kuin koko maassa keski- määrin. Köyhyyden keskittymisestä Helsingin seudulle ei siis ole näyttöä. Sen sijaan seudun sisällä pienituloisuus, työttömyys ja näihin liittyvät ilmiöt ovat kohtalaisessa määrin keskittyneet tie- tyille alueille. Näitäkään alueita ei voi millään kriteerillä pitää slummeina. Myös seudun pahimmin työttömyyden koettelemilla asuinalueilla työllisyysas- teet ovat koko maahan verrattuna koh- tuullisella tasolla. Rakennuskanta ja asuinympäristö ovat kaikilla alueilla vä- hintäänkin tyydyttävässä kunnossa ja julkiset palvelut toimivat. Yhtäkään kor- kean työttömyyden asuinaluetta ei Hel- singin seudulla ole jätetty heitteille. Sen sijaan asumisen kalleus on Hel- singin seudulle ominainen ja jokseen- kin pysyvä ilmiö (kuvio 3), joka vai- kuttaa asukkaiden hyvinvointiin, tulo- jen ja varallisuuden jakautumiseen sekä heikoimmassa asemassa olevien asuk- kaiden elinmahdollisuuksiin.6 Keskiver- tokotitalouden asumismenot ovat noin neljänneksen korkeammat kuin koko maassa. Toisaalta asumismenojen tulo- osuudessa ei ole oleellista eroa, sillä myös tulotaso seudulla on suunnilleen asumismenoja vastaavassa suhteessa korkeampi kuin koko maassa. Asumis- kustannusten osuus keskivertokotita- louden käytettävissä olevista tuloista on Suomessa ja Helsingin seudulla noin neljännes. Pienituloisimpaan kym- menykseen kuuluvilla kotitalouksilla osuus on noin 40 %, josta tosin useim- pien kohdalla asumistuki kattaa huo- mattavan osan. Joka tapauksessa pie- nituloiset ovat kovilla seudun asunto- markkinoilla. Asumisen suhteellinen kalleus Helsin- gin seudulla johtuu kolmesta perus- syystä. Ensiksikin suurkaupungissa maata on niukasti suhteessa väestön ja työpaikkojen määrään, ja maa on siitä syystä kallista. Toiseksi Helsingin seudulla keskivertokotitaloudella on halukkuutta ja varaa maksaa asumi- sesta enemmän kuin muilla alueilla, mikä kohottaa yleistä hintatasoa. Kol- manneksi jatkuvasta nopeasta kasvus- ta ja rakennuskelpoisen maan tarjon- taongelmista johtuen asuntotuotanto on useimpina aikoina laahannut kysyn- nän kasvun perässä. Asumisen kalleus vaikuttaa erityises- ti pieni- ja keskituloisten elämään. Hel- singin seudulla kotitalous joutuu nor- maalisti asumaan ahtaammin ja kalliim- min kuin samalla tulotasolla oleva ko- titalous muualla maassa. Tämä heijas- tuu selvästi työmarkkinoille. Asumisen kalleuden vuoksi työntekijöiden palk- kavaatimus on korkeampi kuin muu- alla maassa. Sekä teollisuudessa että palvelualoilla monien yritysten on vai- kea saada työvoimaa, koska asumis- kustannukset pitävät potentiaalisen muualla asuvan työvoiman muutto- kynnyksen korkealla. Näin ollen asun- tomarkkinoilla on oleellinen merkitys koko seudun kasvun kannalta. Asumisen kalleus liittyy oleellisesti myös asunnottomuuteen. Helsingin seudulla heikkolaatuisimmankin asun- non markkinoilla määräytyvä vuokra- taso on korkea suhteutettuna pienitu- loisimman väestön maksukykyyn. Tämä johtaa siihen, että yhteiskunnan tukitoimista huolimatta osa väestöstä joutuu kokonaan asuntomarkkinoiden ulkopuolelle, pahimmillaan asunnot- tomaksi, asumaan ulkona, erilaisessa tilapäismajoituksessa tai sukulaisten ja tuttavien luona. Asunnottomuus liittyy kiinteästi köyhyyteen sekä mielenter- veydellisiin ja muihin sosiaalisiin ongel- miin. Kaikissa maissa asunnottomuus kes- kittyy suurkaupunkeihin. Yli puolet Suomen asunnottomista elää pääkau- Asumisen kalleus on Helsingin seudun keskeisimpiä ongelmia. Seppo Laakson mielestä sitä helpottaisi ennen muuta rakennuskelpoisen tonttimaan kaavoittaminen.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s12 punkiseudulla, jossa heitä on noin 7 000. Asunnottomien määrä on su- pistunut 1980-luvulta lähtien lähinnä sosiaali- ja asuntopoliittisten erityistoi- mien ansiosta. Paradoksaalista on, että asunnottomuus väheni myös lamavuo- sina mutta kääntyi nousuun sen jäl- keen, kun talous kääntyi uudelleen kasvuun ja seudun asuntomarkkinat alkoivat jälleen kiristyä. Korkea maan arvo, joka osaltaan se- littää asumisen korkeaa hintaa, on Helsingin seudun pysyvä rakenteelli- nen ominaisuus, joka ei ole millään yksinkertaisella toimenpiteellä muutet- tavissa. Sen sijaan siltä osin kuin asu- misen kalleus liittyy kysynnän ja tar- jonnan tilapäiseen epätasapainoon on- gelman ratkaisuna pitäisi olla tarjon- nan perusedellytysten parantaminen, siis rakennuskelpoisen, kaavoitetun tonttimaan lisääminen. Teoriassa tämä on yksinkertaista, käytännössä äärim- mäisen ongelmallista. Kasautumishyötyjen ja haittojen paradoksi Kasautumisen hyötyjen ja haittojen välinen yhteys on omalla tavallaan pa- radoksaalinen. Kasautumisen haitat toimivat luonnollisena jarruna metro- polien kasvulle. Kun kasautumisesta aiheutuvia ongelmia pystytään lieven- tämään tai ratkaisemaan, metropoli tulee entistä houkuttelevammaksi ja kasvaa entisestään. Tämä puolestaan synnyttää uusia ruuhkautumisongel- mia sekä kohottaa maan hintaa. Sa- malla metropolien kasvu saattaa vie- dä elinvoimaa muilta alueilta, joista väestö ja työpaikat muuttavat metro- poleihin. VIITTEET 1 Ks. European Economic Research and Advisory Consortium (ERECO) (2002), European Regional Prospects. 2 Työllisyysastetta ja työttömyyttä kos- kevat tiedot perustuvat Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston keskiarvolukuihin ajanjaksolta 7/2001–6/2002. 3 Ks. S. Laakso & H. A. Loikkanen (2000), Yritysten sijoittuminen, asukkai- den liikkuvuus ja kaupunkialueiden vuo- rovaikutus, Kaupunkipolitiikan yhteistyö- ryhmän julkaisu 1/00. 4 Ks. S. Laakso & H. A. Loikkanen, Kaupunkitalous, kirja ilmestyy lähiaikoi- na. 5 Ks. H. A. Loikkanen & M. Riihelä & R. Sullström (2002), Regional income convergence and inequality in boom and bust. Results from micro data in Finland 1971–1998, and especially during the 1990s. A paper prepared for the mee- ting of the ESRC Urban and Regional Economics Seminar Group, 1–3 July, 2002 at the University of Central Lan- cashire in Preston, UK. 6 Ks. S. Laakso & H.A. Loikkanen (2001), Kaupunkialueen asuntomarkki- nat, Ympäristöministeriö, Suomen ym- päristö 464. Kuvio 3. Asuntojen hintataso Suomen suurilla kaupunkialueilla, muil- la alueilla ja koko maassa 1999. Huom. Hinnat kuvaavat koko seutukunnan hintatasoa, eivät keskuskaupunkia. Kuvio perustuu Tilastokeskuksen asuntojen hintaindeksin pohjalta tehtyyn laskelmaan.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 13 Oulun kehityksen ajureita Oulu on parissakymmenessä vuodes- sa onnistunut kehittämään informaa- tioteknologiasta huomattavan työllis- täjän. Kuten alla oleva taulukko osoit- taa informaatioteknologia- eli IT-alan työpaikat kasvoivat vuosina 1990– 2000 lähes sata prosenttia. Voimak- kainta kasvu oli laitteistojen valmis- tuksessa ja ohjelmistotuotannossa. Eri- tyisesti ohjelmistotuotannon kasvu- odotukset ovat edelleen erittäin kor- keat. Nokian merkitys Oulun kehityksen kannalta on ollut kiistaton. Usein nä- kee väitettävän, että korkean teknolo- gian tuotantotoiminta olisi alueellisen kehityksen kannalta sikäli epäedullis- ta, että hankinnat esimerkiksi kompo- nenttien ostojen muodossa suuntautu- vat ulkomaille. Tutkimustemme1 mu- kaan väite ei pidä paikkaansa. Oulun seudun korkean teknologian yritystoi- minnan hankinnoista noin puolet suun- tautuu samalle seudulle. Korkean tek- nologian kokonaistyöllisyysvaikutus vuonna 1997 oli 13 600 työpaikkaa, joista välillisiä oli 5 600. Korkean tek- nologian alihankintaketjun työllisyys- vaikutus oli 2 500 työpaikkaa. Tällä hetkellä voidaan sanoa yli 30 000 ou- lulaisen saavan elantonsa informaatio- teknologian piiristä. Rauli Svento Professori, dekaani Oulun yliopisto Oulu on suomalainen korkean teknologian menestystarina. Artikkelissa käsitellään siihen johtaneita tekijöitä ja uusia keinoja, joilla pyritään jatkamaan myönteistä kehitystä. Kansantaloustieteen professori Rauli Svento toimii myös Ou- lun yliopiston Taloustieteiden tiedekunnan dekaanina.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s14 Dynaamisten alueiden kehityskuva Metropolien ulkopuolisten menesty- vien alueiden tutkimus on ollut var- sin runsasta viime vuosina. Dynaamis- ten alueiden kehitystä on teoretisoitu ja käsitteellistetty; puhutaan esimer- kiksi innovatiivisista miljöistä (Portu- gali: Centro; Irlanti: Limerick; Espan- ja: Valencia, Murcia, Andalucia; Ita- lia: Arbuzzi, Molise, Puglia, Sisilia; Kreikka: Itä- ja Keski-Makedonia), teollisuusalueista (Pohjois-Italia), yrit- täjyysalueista (Gnosjö/Andertorp Ruotsissa, Pohjanmaa Suomessa ja Sunnmöre Norjassa), tai high-tech alueista (Silicon Valley ja Route 128 USA:ssa). Tutkimusten perusteella2 voidaan löy- tää eräitä kehittyville alueille yhteisiä piirteitä : – Kehittyviä alueita luonnehtii endo- geeninen maailmankuva. Tämä toteu- tuu uskona omiin mahdollisuuksiin sen sijaan, että kehitys nähtäisiin yksipuo- lisesti ulkopuolisten tahojen tahdosta riippuvaksi. Samaan aikaan on kuiten- kin välttämätöntä, ettei maailmanku- va ole sisäänpäin kääntynyt ehkäisten maailmalle hakeutumista. – Näillä alueilla on omintakeista, eri- tyisesti yrittäjyyttä ja innovatiivisuutta korostavaa paikallista kulttuuria. Inno- vatiivisuus voi ilmetä monin eri tavoin, yhtä lailla aitojen uusien tuotteiden kuin oivaltavien prosessien ja toimin- tatapojen muodossa. – Usein dynaamisilla alueilla on iden- tifioitavissa paikallista erityisosaamista, joka yhdistyy määrättyyn liiketoimin- taan tai teknologiaan. – Yritystoiminta on klusteroitunutta siten, että yhteistyön avulla voitetaan mittakaavaetujen puutetta, edistetään informaation ja teknolo- gian nopeaa siirtoa sekä voimistetaan työnjaolli- sia etuja. – Voimakas yhteistyö ja verkottuminen ei kui- tenkaan dynaamisilla alueilla polje alleen ke- hityksen kannalta välttä- mätöntä kilpailullisuutta. Teknologiakeskukset kasvun moottoreina Science Parkin eli tiedepuiston käsite voidaan määritellä monin eri tavoin. Yhden virallisen, UKSPAn3 käyttämän määritelmän mukaan teknologiakeskus on organisaatio, jolla on virallisia ja operationaalisia linkkejä yliopiston, muiden korkeamman asteen oppilai- toksen tai tutkimuskeskuksen kanssa ja joka edistää tietointensiivisten alo- jen yritystoimintaa. Tiedepuiston käsite otettiin Yhdysval- loissa käyttöön jo 1950-luvun alkupuo- lella, kun Stanford Research Park ja Research Triangle Park perustettiin. Heriot-Watt Research Park perustet- tiin Edinburghiin vuonna 1965, ja vie- lä vuonna 1970 tiedepuistoja oli kaik- kiaankin vain 21.4 Pohjoismaiden en- simmäinen teknologiakylä perustettiin Ouluun vuonna 1982. Vuonna 1990 teknologiakeskuksia oli perustettu jo 270, ja viidensadan raja lähestyy nyt nopeasti. Teknologiakeskusten menestystä se- littävistä yksittäisistä tekijöistä nousee useimmin esiin myönteinen imago, joka korostui etenkin tutkittaessa me- nestyneitä eurooppalaisia tiedekeskuk- sia.5 Myönteisen imagon rakentaminen on erityisen haasteellista metropolien ulkopuolelle perustetuissa teknologia- keskuksissa. Menestyviä keskuksia on kuitenkin onnistuttu perustamaan myös alueille, joissa korkean teknolo- gian nopeaa kehittymistä ei olosuhtei- den perusteella pidetty erityisen toden- näköisenä. Tällaisia menestystarinoita ovat esimerkiksi Ronneby Soft Cen- ter Ruotsissa ja Oulun Technopolis Oyj. Edellinen käynnis- tyi vuonna 1987 pitkälti EU:n rakennerahastora- hoituksen turvin alueel- le, jossa ei ollut kor- keamman asteen oppi- laitoksia. Itse asiassa Soft Centerin perusta- misen voidaan ajatella käynnistäneen myös koulutuksellisen kehi- tyksen Karlskronan alueella, perustet- tiinhan University College of Karlskro- na/Ronneby vuonna 1989. Oulun yli- opistolla on luonnollisesti ollut keskei- nen rooli Technopoliksen – alkujaan Oulun teknologiakylän – kehitykses- sä. Teknologiakeskusten perustaminen merkittävien keskusten ulkopuolisille uusille alueille ei kuitenkaan aina ole onnistunut erityisen hyvin. Esimerkiksi Japanin Technopolis –konsepti, jonka mukaan korkean teknologian keskuk- sia oli tarkoitus perustaa sikäläisen kauppa- ja teollisuusministeriön eli MITI:n avustuksella useille Japanin mittakaavassa pienemmille paikkakun- nille ei ole saavuttanut sille asetettuja tavoitteita.6 Perustettuihin teknopolik- siin on hakeutunut etupäässä rutiini- Imagotekijät ovat tärkeitä selitettä- essä teknologia- keskusten menes- tystä. 1990 1995 2000 Laitteistot 4 038 6 032 9 210 Teleliikenne 625 541 661 Ohjelmistot 344 403 1 315 Sisältö 830 737 872 Muut palvelut 368 337 504 T&K 639 486 628 Yhteensä 6 844 8 536 13 190 Lähde: V. Mustonen (2002), ICT Cluster Study – Oulu Region, MUTEIS– Macro- Economic and Urban Trends in Europe´s Information Society. Taulukko. IT-alan työpaikkojen kehitys Oulussa 1990–2000.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 15 luonteisia toimintoja varsinaisen tuo- tekehityksen ja pääkonttoreiden kes- kittyessä edelleen metropoleihin. Cas- tellsin ja Hallin7 mukaan teknopolis- konseptin keskeisin tulema onkin ol- lut Tokion, Jokohaman ja muiden suurkaupunkien entistä voimakkaam- pi kasvu. Suomessa Iin Micropolis voidaan myös luokitella niiden maaseutualuei- den teknologiakeskusten joukkoon, joi- den kehitys ei ole ollut odotusten mu- kaista.8 Micropoliksen ongelmaksi on näyttänyt muodostuvan etäisyys Ou- lusta, joka on sittenkin niin pitkä (40 km), etteivät EU:n tavoiteohjelmien ra- hoitukselliset edut riitä kompensoi- maan kriittisen massan pienenemisen haittoja. Yhteistyö Oulun korkean tek- nologian yritysten kanssa ei ole vas- tannut odotuksia, toisin kuin esimer- kiksi Haukiputaalla (etäisyys Oulusta 20 km) – Iin etäisyys Oulusta näyt- tääkin sattuvan juuri Oulun ”varjon” lankeamisvyöhykkeelle. On toki myönnettävä, että Micropoliksen ke- hitys on vauhdittunut aivan viime ai- koina. Ylinenpää9 on tehnyt mielenkiintoi- sen vertailun Oulun Technopoliksen ja Madison University Science Parkin välillä. Tutkimuksen mukaan MU Science Park on suuntautunut selke- ästi hautomotoimintaan ja sen myötä pyrkinyt omaehtoisen endogeenisen kasvun uralle. Oulun Technopolis puo- lestaan on panostanut Oulun houkut- televuuteen sijoittumiskohteena. Tä- mänkaltaiset luokittelut ovat luonnol- lisesti suuntaa antavia, mutta totta on, että Oulussa on panostettu esimerkiksi varsin laajaan Locate in Oulu-kam- panjaan. Myös Micropoliksen perus- taminen Tavoite 1-alueelle voidaan nähdä sijoittumishakuisena toimenpi- teenä. Micropoliksen toistaiseksi mer- kittävin yritys (Detection Oy) onkin Espoosta lähtöisin. Toki Oulussakin on syntynyt merkittäviä yrityksiä paikal- listen keksintöjen ympärille – esimer- kiksi Polar Electro ja Buscom – mutta tosiaankin Pohjois-Pohjanmaalla syn- tyy kaiken kaikkiaan yllättävän vähän uutta yritystoimintaa.10 Triple helix-ilmiö Keskeisenä piirteenä Oulun menestys- tarinassa voidaan pitää nk. triple he- lix- eli kolmoiskierreilmiötä. Tällä vii- tataan korkean asteen oppilaitosten, viranomaisten ja elinkeinoelämän tii- viiseen yhteistyöhön. Kolmoiskierreil- miön olemassaolo ja voimakkuus ovat vaikeasti todennettavissa, mutta mo- nia sen todenperäisyyteen viittaavia seikkoja on kuitenkin nähtävissä. Alun alkaenkin, jo ennen Oulun teknologia- kylän perustamista esitettiin elinkeino- elämän taholta voimakkaita puheen- vuoroja auki olleen teknologiamomen- tumin hyväksikäyttämisestä. Samaan aikaan myös yliopistolla tehtiin selkei- tä päätöksiä sähkötekniikan tutkimuk- sen suuntaamisesta radioaaltojen roo- liin viestintätekniikassa. Oulun kau- punki puolestaan käynnisti ”Teknolo- giakaupunki Oulu”-ohjelman vuonna 1984 ja oli Oulun teknologiakylän kes- keisiä perustajia vuonna 1982. Oulun teknologiakylä oli tuolloin ensimmäi- nen Pohjoismaissa. Teknologiakylän alkutaipaleella erityi- sesti Oulun kaupungin elinkeinotoi- men henkilöstö edisti asiaa erittäin aktiivisesti. Teknologiakylän toimitus- johtajilla on aina ollut vankka yliopis- totausta, ja niin yliopiston hallinnon kuin tutkijakunnankin piirissä on oltu varsin aktiivisia Teknologiakylän ja Technopoliksen kehittämisessä. Monet oululaiset menestystarinat ovat saaneet alkunsa sähkötekniikan professorien keksinnöistä. Kolmoiskierrettä on pyritty edistä- mään myös kiinteitä toimintamuotoja synnyttämällä. Kuvaavin esimerkki on Mobile Forum Oulu (MFO), jonka piirissä toimii aktiivisia yritysten, viran- omaistahojen ja oppilaitosten henkilöi- tä. Heidän yhteisessä intressissään on aikaansaada laajoja ja vaikuttavia tut- kimus- ja kehittämishankkeita erityi- sesti mobiilin informaationvälityksen alalla. MFO:n puitteissa on käynnis- tynyt useita merkittäviä Tekes-hank- keita. Huomionarvoista on, että MFO-hankkeissa myös taloustieteel- lisellä osaamisella on selkeä rooli. Tekemämme tutkimukset11 osoitta- vat selvästi Oulun seudun yritysten ar- vostavan ja tavoittelevan kolmoiskier- teen mukaista yhteistyötä. Ongelma- na on, että tähän asti yhteistyötä on voitu rakentaa lähinnä vain Nokian kansainvälisen menestyksen imussa. Nähtäväksi jää, kuinka yhteistyön ar- Rauli Svento näkee uuden kasvusopimuksen keskeisenä avaimena Oulun seudun kehityk- sen jatkumiseen.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s16 vot ja tavoitteet jaksavat kantaa vaike- uksien koittaessa. Oulun tulevaisuudennäkymiä Kykeneekö Oulu ylläpitämään myön- teistä kehitystään? Monessa suhteessa Oulu elää erittäin tärkeää etsikkoaikaa. Oulu on tällä rakennerahastokaudella Tavoite 2-ohjelman piirissä, ja ilmeis- tä on, ettei tämä asiaintila tulee seu- raavalla kaudella jatkumaan. Mahdollisimman suuren vaikuttavuu- den saavuttamiseksi ovat Oulun kau- punki, yliopisto ja Oulun seudun osaamiskes- kusohjelma hyväksyneet yhteisen kasvusopimuk- sen.12 Siihen kuuluu viisi klusteria eli yritys- ja yh- teisörypästä sekä kaksi tukiohjelmaa. Klustereita yhdistää muutama tärkeä seikka: ne hyödyntävät langattomuutta, yhdistä- vät osaamista uudella ta- valla,ovatkansainvälisesti verkottuneita, soveltavat teknologiaa arkisiin tar- peisiin ja tarjoavat Oulun seudulle mah- dollisuuden toimia edelläkävijänä tek- nologian hyödyntämisessä. Kasvusopimuksen avulla Oulu tavoit- telee uutta loikkaa eteen- ja ylöspäin. Tarkoitus on kerätä alueen voimat yh- teiseen ponnistukseen, jolla voitaisiin saavuttaa entistä parempi, monipuoli- sempi, kilpailukykyisempi ja muka- vampi teknologiakaupunki. Kasvusopimuksessa on mukana viisi huipputekniikan kasvualaa – tietotek- niikka, ympäristöala, biotekniikka, hyvinvointitekniikka sekä sisältötuotan- to ja media – sekä niiden parissa työs- kentelevät yritykset ja muut yhteisöt. Sopimuksen osapuolet sitoutuvat yh- teistyöhön ja voimavarojen kohdista- miseen siten, että Oulu nousee sen kattamilla aloilla ehdottomaan kansain- väliseen kärkijoukkoon. Sopimuksen merkityksestä ja mittaluokasta kertoo sen toteuttamiseen käytettävä raha- määrä: pelkästään kasvusopimuksen kärkihankkeiden arvo on yhteensä noin 300 miljoonaa euroa. Kasvusopimuksen avulla tietoteknii- kasta saatuja kokemuksia sovelletaan nyt myös muiden toimialojen hyväksi ja autetaan niitäkin nousemaan maail- man valiosarjaan. Samalla huipputek- niikka saa Oulussa nykyistä paljon mo- nipuolisemman ja myös pehmeämmän sisällön, tuleehan mukaan mm. hyvin- vointialaa ja kulttuurituotantoa. Sopimuksen avulla kiihdytetään yri- tysten kasvua ja uusien yritysten syn- tymistä. Locate in Oulu-ajattelu nä- kyy myös selvästi kasvusopimuksessa – yrityksiä pyritään hou- kuttelemaan muualta Ouluun entistäkin . Ta- voitteen saavuttamiseksi yritysten toimintaedelly- tykset luvataan rakentaa kansainvälisen huippu- tason mukaisiksi. Klustereiden ja yritys- ten kasvua tukevat kas- vusopimukseen liitetyt yrityskehitys- ja logis- tiikkaohjelmat. Edelli- nen parantaa monin eri tavoin yritysten toimin- taedellytyksiä, jälkimmäinen puolestaan kehittää kuljetuksia niin, että maantie- teellisen sijainnin merkitys vähenee. Klusterit vastaavat Oulun yliopiston painoaloja, ja Oulun osaamiskeskusoh- jelma on käynnistänyt vastaavat foo- rumit, joihin kootaan yrityksiä, joilla on keskeinen ja aktiivinen rooli toimin- nan kehittämisessä. Lisäksi yliopistol- linen liiketoimintaosaamisen täyden- nyskoulutus on tarkoitus suunnata vas- taamaan erityisesti klustereista ja foo- rumeista nousevaa globaalin talouden ja kansainvälistymisen tarvetta. VIITTEET 1 J. Erkkilä & J. Simonen & R. Svento (2000),Regionaleffectsofthehightechno- logy industry in Finland, Faculty of Econo- mics and Industrial Management, Univer- sity of Oulu, Research Reports No. 42. 2 Esim. R.P. Camagni (1995), The Con- cept of Innovative Milieu and its Relevan- Suotuisassa kol- moiskierreilmiös- sä korkean asteen oppilaitokset, viranomaiset ja elinkeinoelämä harjoittavat tiivis- tä yhteistyötä. ce for Public Policies in European Lagging Regions, Papers in Regional Science, Vol. 74 (4); A. Saxenian (1985), Silicon Val- ley and Route 128: Regional Prototypes or Historic Exceptions? Urban Affairs An- nual Reviews, 28, 81–105; A. Saxenian (1994), Regional Advantage, Cambridge, Mass.: Harvard University Press; M. Por- ter (1990), The Competitive Advantage of Nations, Harvard Business Review, March-April, 73–93; B. Johannison (1994), Lokal företagsamhet för globalt bruk, teoksessa ERU, Framtidens regio- nala politik kräver nya grepp, ERU-report No. 82; S. Brusco (1995), Global Sys- tems and local systems, paper presented at OECD Seminar in Paris, June 1–2; H. Ylinenpää (2001), Science Parks as levers for regional development, Rural Area De- velopment With Advanced Technology, Final Report 2000–2001, 18–31. 3 UKSPA = The United Kingdom Science Park Association on brittiläinen teknologiakeskusorganisaatio – ks. http:/ /www.ukspa.org.uk. 4 Ks. B. Haxton (1998), Science Parks Around the World, Faculty Management Journal, March/April, Commentary, Vol. 23, No. 3, 19–24. 5 Ks. IASP (1998), European Survey – Science & Technology Parks: the te- nants´ point of view, IASP European Di- vision. 6 S. Tatsuna (1991), Building the Japa- nese Techno-State, teoksessa U. Hilpert (toim.), Regional Innovation and De- centralisation, London: Routledge, 219– 236; T. Özelci (1999), Technological Districts Experiences: Institutional Issu- es, Proceedings of IASP European Con- ference on Science and Technology Parks, Malaga, Spain, June 9–11, 191–205. 7 M. Castells & P. Hall (1994), Techno- poles of the World: The Making of the 1st Century Industrial Complex, Lon- don: Routledge. 8 Ks. M. Harmaala (2001), Microelec- tronics and rural areas: The Micropolis Case, Rural Area Development With Advanced Technology, Final Report 2000–2001, 33–55. 9 H. Ylinenpää (2001), emt. 10 Ks. J. Erkkilä (1997), Uusien yritys- ten syntymisen edellytykset Oulun seu- tukunnassa, Oulu. 11 T. Koivumäki & M. Harmaala & R. Svento (2002), Development of Strate- gic Business Network for Local Travel Industry, julkaisematon käsikirjoitus; V. Mustonen (2002), ICT Cluster Study – Oulu Region, MUTEIS – Macro-Eco- nomic and Urban Trends in Europe´s Information Society, julkaisematon kä- sikirjoitus. 12 Ks. http://ouka.fi/kasvusopimus.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 17 Yleisessä keskustelussa mielipiteet suo- malaisesta tietoyhteiskunnasta ja sen kehittämisestä jakaantuvat voimak- kaasti. Tulevaisuuden yhteiskuntapo- liittiset linjaukset näyttävät olevan hä- märän peitossa. Nokian ”imussa” olemme paistatelleet viime vuodet tie- toyhteiskuntakehityksen mallimaan valokeilassa, mutta kuulummeko to- dellakin kiistattomiin edelläkävijöihin? Kriittisimmät arviot kuvaavat kehitys- tämme vain pienen sisäpiirin menes- tykseksi, joka ei ole ulottunut suuriin väestöryhmiin. Varovaisemmatkin asi- antuntijat muistuttavat, että voimme menettää edelläkävijän aseman hyvin nopeasti. Oireena tästä on nähty si- joittumisemme julkishallinnon kansain- välisessä eGoverment-kehittyneisyys- vertailussa mukana olleiden maiden ns. kakkosryhmään. Tutkijoiden arvioinneissa ovat herät- täneet huolta havainnot, että eri vä- estöryhmät, esimerkiksi työttömät, Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma Projektijohtaja Sitra Tietoyhteiskuntaa etsimässä digi- kuilun reunalta Suomi on ollut edel- läkävijä tieto- ja viestintäteknologian tuotannossa, mutta sen käyttämisessä on vielä paljon parantamisen varaa. Erityisesti kasvu- keskusten ulkopuoli- set taantuvat alueet ja monet väestö- ryhmät uhkaavat jäädä tietoyhteis- kuntakehityksen ulkopuolelle. Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma johtaa Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Oppivat seutu- kunnat-projektia.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s18 vähän koulutetut ja vanhukset jäävät sivuun tietoyhteiskunnan kehitykses- tä. Tätä ilmiötä kuvaavaksi vakiintu- neeksi käsitteeksi on muodostunut di- gikuilu, joka jakaa eri alueet ja väes- töryhmät tietoyhteiskuntakehityksen voittajiin ja häviäjiin. Yleisessä keskustelus- sa on kuitenkin viitattu yllättävän vähän väes- töryhmät jakavan digi- kuilun uhkaan. Kes- kustelua on pikemmin- kin leimannut vahva akateemisuus, joka se- littynee sillä, että taval- linen suomalainen tie- tää tietoyhteiskuntake- hityksestä varsin vä- hän. Sen ei nähdä kos- kettavan ihmisten arkipäivää, eikä sitä siksi pidetä kovinkaan kiinnostavana. Silti käyttöömme tarjotaan lähes päi- vittäin uusia insinööritieteiden saavu- tuksia, jotka muuttavat totuttuja toi- mintatapojamme lopullisen tuntuises- ti. Verkkopalveluja on rakennettu tek- nologiavetoisesti laajakaistahuumassa, mutta usein on unohdettu, että ihmis- ten käyttäytyminen muuttuu paljon hi- taammin. Tietoyhteiskunnan palvelut merkitsevät tavalliselle ihmiselle jotain vain, jos hän tietää niiden tarjoamista uusista mahdollisuuksista. Palvelujen tulee myös olla hänen saavutettavis- saan, ja niistä on oltava hänelle jotain hyötyä. Ihan oma haasteensa on ta- vallisten suomalaisten tietoverkkoja kohtaan tunteman luottamuksen ko- hottaminen näinä bugbearin ja love letterin aikoina. Sitra julkaisi vuonna 1998 kansalli- sen tietoyhteiskuntastrategiansa, jossa nimettiin joitakin keskeisiä kärkihank- keita. Sittemmin nämä kärkihankkeet ovat muuttaneet muotoaan ja laajen- tuneet toiminnaltaan ja näkökulmaltaan tietoyhteiskuntaa laajasti peilaaviksi teema-alueiksi. Yksi Sitran alkuperäisen strategian kantavista teema-alueista koski paikal- lista ja seudullista tietoyhteiskuntake- hitystä. Miten rakennetaan globalisoi- tuneen maailman rinnalle paikallisesti toimiva, ihmisiä palveleva ja heitä yh- distävä tietoverkko? Aihetta lähdettiin pilotoimaan sittemmin paljon julkisuut- ta saaneessa Oppiva Ylä-Karjala-pro- jektissa (OYK), joka toteutettiin Nur- meksen, Juuan ja Valti- mon muodostamassa seutukunnassa. Vuoden 2000 alussa päättyneen projektin myönteiset ko- kemukset antoivat pe- rusteet käynnistää vas- taavia hankkeita uusilla alueilla. Seuraavassa vaiheessa lähdettiin soveltamaan OYK:n kokemuksia ja toimintatapaa kahdek- salla uudella alueella eri puolilla Suomea. Alueet valittiin Op- pivat Seutukunnat-projektiin (OSKU) siten, että ne edustavat erilaisia toi- mintaympäristöjä ja väestöryhmiä. Keskeinen tavoite oli löytää selviyty- misstrategia kasvukeskusten ulko- puolisille taantuville alueille, joiden lähtökohdat matkalla suomalaiseen tie- toyhteiskuntaan ovat muita heikom- mat. Tähän piti pyrkiä etsimällä kah- deksan uuden pilottialueen avulla tie- totekniikan uusia paikallisia sovelluk- sia ja hyödyntämismahdollisuuksia sekä keräämällä kokemuksia paikal- lisesta verkkotoiminnasta. Tarkoituk- sena oli rakentaa toimivia, käytännöl- lisiä ja vilkkaita kansalaisverkkoja sekä välittää niistä saadut kokemukset muiden alueiden käyttöön. Tavoittee- na oli niinikään kyseenalaistaa vallit- sevat trendit ja pyrkiä löytämään tie- toyhteiskunnan kehittämisen valtavir- ran taivealueita sekä kartoittaa uusia ilmiöitä. Taulukossa 1 on kuvattu hy- vin yleisellä tasolla OSKU-projektin ulottuvuuksia ja taustaoletuksia. Vuoden 2000 lopussa käynnistynyt projektin toinen vaihe on nyt puolivä- lissä. Alusta asti painopiste on ollut kansalaisten tietoyhteiskuntavalmiuk- sien parantamisessa. Marja-Liisa Vi- herää1 mukaillen hanke pyrkii luomaan kaikille kansalaisille yhteyden, osaami- sen ja motivaation käyttää hyväkseen tietoyhteiskunnan uusia mahdollisuuk- sia. Ilmaiset kioskipisteet sekä helppo- käyttöinen ja helposti ylläpidettävä pai- kallisverkko ovat projektin avaintee- moja (kuvio 1). Leimaa antavaa juuri onkin paikallisten ratkaisujen korosta- minen viestintävalmiuksien luomises- sa. Koulutuspanokset vanhem- piin ikäluokkiin Koulutus on avainasemassa, kun py- ritään luomaan eri väestöryhmät kat- tava paikallinen “kansalaisverkko”. OSKUssa tietoyhteiskunnan rakenta- jina toimivat ns. vertaisoppaat. He ovat alueen työttömistä palkattuja ja erillisen atk-koulutusohjelman läpi- käyneitä maallikkoja, jotka eivät vält- tämättä ole saaneet mitään aikaisem- Digikuilu jakaa kansalaiset niihin, joilla on osaa- mista ja mahdol- lisuuksia käyttää tietotekniikkaa ja niihin, joilla näin ei ole. Taulukko 1. Tietoyhteiskuntakehityksen “valtavirta” vs. Sitran Oppivat Seutukunnat-pilottiprojekti. VALTAVIRTA OSKU Globaali < = > Paikallinen Anonyymi < = > Tunnistus Standardoitu < = > Räätälöity/yksilöllinen Huvi < = > Hyöty Tarjonta < = > Kysyntä Kaupallisuus < = > Yhteisöllisyys Professionaalinen koulutus < = > Vertaisopastus Liittymä osalle väestöä < = > Liittymä kaikille
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 19 paa it-koulutusta. Heidän tehtävänään on houkutella ja opastaa seutukunnan väestöä käyttämään verkkopalveluja, sähköpostia ja parhaimmillaan tuot- tamaan itse sisältöjä paikalliseen verk- koon. Vaikka Pohjolan ja Kiisken tutkimuk- sen2 mukaan käyttökustannukset se- littävät koulutusta paremmin interne- tin käyttöä, niin projektin tulokset tu- kevat vahvasti myös Tilastokeskuk- sen tutkijoiden päätelmiä siitä, että missä tietokoneita oli ylipäätään ko- keiltu3 , siellä tietokoneen käyttö oli useammin myös säännöllisintä. En- simmäisen askeleen ottaminen tiedon valtateille näyttäisi olevan suuri haas- te erityisesti ikääntyneelle väestölle. Kerran mukaan houkuteltu jää usein myös pysyväksi käyttäjäksi. Tilanne on päinvastainen nuoremmissa ikä- luokissa, joissa suhteellisesti suurem- pi osuus on verkkojen satunnaiskäyt- täjiä ja kiinnostus painottuu enemmän pelaamiseen. Sukupolvien välinen digikuilu on to- dellinen haaste koko yhteiskunnalle. Tilastokeskuksen tutkimuksessa tämä konkretisoituu selvinä lukuina. Tietokonetta oli käyttänyt yli 90 prosent- tia alle 45-vuotiaista mutta 45 vuotta täyttä- neistä vain vähän yli puolet. Tulosten perus- teella on hyvin selvää, että yhteiskunnan yhtei- set panokset kannattaa koulutuksessa suunnata nimenomaan vanhem- piin ikäluokkiin. Koulutus ja nettikioskit kehityksen moottoreina OSKU-projekti pyrkii hyödyntämään toiminnassaan sosiaalisia verkostoja. Vertaisoppaat tuntevat alueen väestön ja organisaatiot. He suunnittelevat koulutuksen ryhmien mukaan ja pyr- kivät aktiivisesti löytämään uusia yh- teisöjä mukaan koulutukseen. Toistai- seksi parhaat kokemukset ovat kou- lutuksesta, joka kytketään osaksi ole- massa olevaa toimintaa. Hyvä esimerk- ki on urheiluseuran johtokunta, joka saa kuukausikokouksen yhteydessä opastusta myös tietokoneen käytön pe- rustaidoissa. Haluttaes- sa heidät ohjataan ra- kentamaan ja ylläpitä- mään seuran verkkosi- vuja sekä hyödyntämään verkon viestintämahdol- lisuuksia. Kotiliittymäkaupan kil- pailu käy operaattorien kesken kiivaana. Suuret puhelinoperaattorit myyvät isoin mainoksin laajakaistaista internet- yhteyttä kotitalouksille noin 50 euron kuukausihintaan. Vaikka kotitalouksi- en tietoliikennekustannukset ovat las- keneet vuosi vuodelta, ovat ne nyky- hinnoittelulla monien ulottumattomis- sa. Projektin yksi keskeinen tavoite on kokeilla, miten ilmainen tai kohtuuhin- tainen liittymä vaikuttaa eri väestöryh- mien käyttäytymiseen. Helsingin Net- timaunulassa taloyhtiöt ovat hankkineet projektin tukemana omin toimin kiin- Ilmaiset netti- kioskit ovat tärkeitä tieto- yhteiskunnan palvelukeskuksia erityisesti haja- asutusalueilla. Oppivat seutukunnat pähkinänkuo- ressa OSKUn projektialueella asuu 180 000 henkilöä 36:ssa eri kunnassa. Hank- keen budjetti on noin 12 miljoonaa euroa. Projekti käynnistyi syksyllä 2000 ja kestää vuoden 2003 loppuun. OSKUun kuuluu kahdeksan aluepro- jektia ja kuusi verkkosisältöjen kehit- tämisprojektia. Alueprojektit ovat Pohjois-Lappi, Kainuu, PiiSavo, ePäi- jänne, Kehä5 (Itä-Uusimaa), Netti- maunula (Helsinki), Itä-Turku ja Tu- runmaan saaristo. Sisältöprojekteihin kuuluvat JUHA (Julkisen hallinnon verkkopalveluiden kehittämisprojek- ti), Vilma (Mannerheimin Lastensuo- jeluliiton koordinoima kolmannen sektorin verkkoviestintään keskittyvä projekti), pk-yrittäjien it-polkuja kar- toittava asukaspalvelukeskus-projek- ti ePäijänteen alueella, LIMPPU (Kehä 5:n seurakuntien viestintää sekä verkon kautta tapahtuvia palve- luita kehittävä hanke), MATKA (Maa- hanmuuttajien tietoyhteiskuntataito- jen kehittämisprojekti Itä-Turussa) ja Maunulan Kotikirkko-projekti, joka toteutetaan yhteistyössä Helsingin seurakuntayhtymän kanssa. Lisäksi projektiin liittyy laajaa arviointi- ja tutkimustoimintaa. Yhteystiedot, alustavat kokemukset ja tutkimustie- dot löytyvät projektin verkkosivulta www.oskut.fi . Kuvio 1. Kansalaisten viestintävalmiuksien edellytykset ja projektin mallit toteuttaa ko. tavoitteita. Lähde: M-L. Viherä (1999), Ihminen tietoyhteiskunnassa - kansalaisten viestintä- valmiudet kansalaisyhteiskunnan mahdollistajana, Turun Kauppakorkeakoulu, Sarja A- l.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s20 teän verkkoyhteyden asukkailleen seit- semällä eurolla kuukaudessa. Muualla on rakennettu yli 200 ilmai- sen nettikioskin verkosto, jossa verk- kopalveluja voi käyttää projektin aika- na ilmaiseksi. Tietokoneet on hankit- tu yhteistyössä paikallisten kauppiai- den, kuntien tms. toimijoiden kanssa. Projektissa on maksettu vain nettikios- kien liikennöintiyhteydet, ja nettikios- kien ylläpitäjät ovat vastanneet muista kustannuksista. Näin haja-asutusalueil- le kauppojen tms. yhteyteen on pys- tytty palauttamaan esimerkiksi osa pankkipalveluista ja tehty mahdolliseksi uusien paikallisten verkkopalvelujen käyttö. Edellä mainittu Tilastokeskuksen tutkimus nostaa esille myös ilmaisten nettikioskien merkityksen oppimisen ja tietokoneen käytön edistämisessä. Hankkeen pilottialueella Ylä-Karjalas- sa nettikioskien käyttäjiä on enemmän kuin muualla Suomessa. Ilmaisten nettikioskien merkitystä nuorille on korostanut myös Päivi Kurikka4 omis- sa arvioinneissaan. Erilaiset ilmaispai- kat ovat merkittäviä tietotekniikan käytön mahdollistajia. Vaikka ilmai- nen nettikioski on ensisijainen verk- kopalvelujen käyttöpaikka vain osalle nuoria, on se 18–26-vuotiaiden ikä- ryhmässä kahden tärkeimmän paikan joukossa (taulukko 2). Yllättävän monen nuoren kohdalla passiivikäyttö johtui siitä, että käyttöön tarvittavaa tietokonetta ei ollut tai esi- merkiksi internetin käyttö oli liian kal- lista. Nämä nuoret suhtautuvat kuiten- kin usein myönteisesti tietoyhteiskun- taan ja ovat siten ”potentiaalisia aktiivi- käyttäjiä”. Tämän kaltaisille nuorille tie- tokoneen käytön mahdollistavien ilmais- paikkojen merkitys on hyvin suuri. Projektin kokemukset myös muista väestöryhmistä ovat samansuuntaisia. Tietoyhteiskunnasta näyttäisivät syrjäy- tyvän muita useammin ne, joilla ei ole taloudellisia edellytyksiä hankkia omaa tietokonetta ja verkkoyhteyttä. Mikäli halutaan turvata kaikkien väestöryh- mien verkkopalvelut, näyttelevät ilmai- set nettikioskit kehityksessä varmasti merkittävää roolia. Mitä on opittu? Nurmeksessa ja sen ympäristökunnis- sa liittyi kahdessa vuodessa 25 % vä- estöstä paikallisen kansalaisverkon käyttäjiksi. Neljän toimintavuoden jäl- keen käyttäjien määrä on vakiintunut 27–29 prosenttiin. Vaikka kokemuk- set uusilta pilottialueilta ovat saman- suuntaisia, on selvästi havaittavissa, että kehitys kulkee monilta osiltaan eri pol- kuja OYK:n verrattuna. Paikallisten ammattiryhmien ja orga- nisaatioiden vastustus on myös yllät- tänyt tietoyhteiskunnan rakentajat. Uu- det mahdollisuudet muuttavat ja uu- distavat totuttuja toimintatapoja ja mal- leja. Muutosvastarinta näyttäisi olevan vahvinta siellä, missä uudet välineet koetaan uhkana eikä uusien mahdolli- suuksien luojana. Asenneilmaston muokkaaminen myönteiseksi uusien Kuvio 2. Kansalaisverkkoon rekisteröityneiden määrä suhteessa asukas- lukuun 2001/viikko 37–2002/viikko 42. Lähde: P. Kurikka (2002), Kahden kerroksen kännykkäkansaa. Nuorten tietotek- niikan käyttö ja asenteet tietoyhteiskuntaa kohtaan Nuorten Suomi 2001 tutki- muksessa, http://www.sitra.fi/Julkaisut/osku1.pdf. Taulukko 2. Pääsääntöisimmin kotona, opiskelupaikalla, työpaikalla tai ilmaispaikassa Internetiä tai sähköpostia käyttävien nuorten (18–26 v.) muut käyttöpaikat. Käyttää Internetiä 1. tärkein muu 2. tärkein muu 3. tärkein muu ja sähköpostia paikka paikka paikka pääsääntöisimmin Koti Ilmaispaikka Koulu Työ Koulu tai opiskelupaikka Ilmaispaikka Koti Työ Työpaikka Ilmaispaikka Koti Koulu Ilmaispaikka Koulu Työ Koti 37/01 40/01 43/01 46/01 49/01 52/01 03/02 06/02 09/02 12/02 15/02 18/02 21/02 24/02 27/02 30/02 33/02 36/02 39/02 42/02
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 21 välineiden käytölle on aikaa vievä sa- votta. Paikallisten tietoyhteiskunnan raken- tajien saaminen yhteiseen pöytään suunnittelemaan yhdessä seudullista kansalaisverkkoa vaatii suuria ponnis- tuksia. Useimmille tietoyhteiskuntake- hitys on hieman vieras asia tai se ei kuulu työtehtäviin eikä -vastuuseen. Yleisesti voisi todeta, että seudulliset tietoyhteiskuntahankkeet etenevät par- haiten siellä, missä on jo rakentunut yhteinen seudullinen tai paikallinen nä- kemys uusien mahdollisuuksien hyö- dyntämisestä. Ensimmäiset epäviralliset arvioinnit antavat myös vahvoja viitteitä siitä, että tietoyhteiskuntakehitys etenee eri seu- duilla ja eri kunnissa hyvin eri tahtiin (kuvio). Pohjois-Lapin kehitys ei ole verran- nollinen Helsingin lähi- öön, vaikka monia sa- moja piirteitä löytyy- kin. Asenneilmaston muokkaaminen toi- minnalle myönteiseksi voi olla liian suuri haaste osassa Suomea, kun taas toisaalla uu- den teknologian suo- mat mahdollisuudet ei- vät näytä riittävän kaikkein hurjimpien suunnitelmien toteut- tamiseksi. Kansalaisten tietoyh- teiskuntamotivaatioi- den tutkimus on jäänyt valitettavan niukalle huomiolle. Tiedämme perin vähän siitä, mikä kansalaisia tietover- koissa kiinnostaa ja mitkä ovat ne kehitys- kulut ja prosessit, joil- la eri väestöryhmät läh- tevät hyödyntämään teknologian uusia mah- dollisuuksia. Toinen yhteinen ni- mittäjä kaikilla alueil- la on verkon ylläpitä- miseen liittyvät haas- teet. Vaikka projektissa on pystytty tur- vaamaan kaikille kansalaisille toimiva yhteys ja tietokoneen käyttötaito, näyt- tää uusien välineiden hyödyntäminen olevan vasta pitkän tien alussa. Jo täs- sä vaiheessa on selvää, että markkinat eivät toimi näissä kysymyksissä yhteis- kunnan kokonaisedun suuntaisesti, vaan tarvitaan yhteiskunnallista näke- mystä siitä, miten Suomen teknologian kehittämisen etumatka siirretään myös teknologian hyödyntämisen etumat- kaksi. Tulevaisuudessa tietotekniikkaosaa- minen ja mahdollisuudet käyttää tie- totekniikkaa ovat avainasemassa, kun verkkojen kautta tarjottavat palvelut ja vaikuttamisen mahdollisuudet li- sääntyvät. Tietoyhteiskunnassa on tärkeää huolehtia siitä, että kaikilla väestöryhmillä on tasavertaiset mah- dollisuudet käyttää tietotekniikkaa ja oppia sen hyödyntämiseen tarvittavat taidot. VIITTEET 1 M-L. Viherä (1999), Ihminen tieto- yhteiskunnassa – kansalaisten viestintä- valmiudet kansalaisyhteiskunnan mah- dollistajana, Turun Kauppakorkeakoulu, Sarja A- l. 2 S. Kiiski & M.Pohjola (2001), Diffu- sion of the Internet, WIDER Discussion Paper 2001/11 3 J. Nurmela & S. Öörni & R. Nyberg & P. Hokka (2002), Matkalla kansalais- ten tietoyhteiskuntaan? – Raportti asuk- kaiden suhteutumisesta tieto- ja viestin- tätekniikan käyttöön OSKU-alueilla syk- syllä 2001, OSKU Katsauksia 2002/3, http://www.sitra.fi/Julkaisut/osku2.pdf. 4 P. Kurikka (2002), Kahden kerrok- sen kännykkäkansaa. Nuorten tietotek- niikan käyttö ja asenteet tietoyhteiskun- taa kohtaan Nuorten Suomi 2001 -tut- kimuksessa, http://www.sitra.fi/Julkai- sut/osku1.pdf.Olemme ehkä maailman parhaita kehittämään uutta tie- to- ja viestintäteknologiaa, mutta sen hyödyntämisessä si- joitumme kansakuntien kilpailussa keskikastiin. Suoma- laisen tietoyhteiskunnan kohtalonkysymys tulee olemaan se, miten laajasti pystymme siirtämään kaikkien kansalais- ten arkipäivään uuden teknologian saavutukset, kertoo Kari- Pekka Mäki-Lohiluoma.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s22 Viime vuodet hyvin voimakkaana jat- kunut muuttoliike on muuttanut muo- toaan talouskasvun hidastuessa. Vuon- na 2002 muuttojen määrä on pysynyt edelleen korkeana, mutta alueittaiset erot muuttoliikkeessä ovat tasoittuneet. Selvimmin tämä näkyy Helsingin ja Oulun muuttovoiton kääntymisessä muuttotappioksi ja muuttovirtojen suuntautumisessa niiden kehyskuntiin. Maaseutualueiden muuttotappio on kokonaisuudessaan pienentynyt, mutta alueiden väliset sisäiset erot maan eri osissa ovat edelleen merkittävät. Muuttoliike ei ole vielä tyhjentämässä Suomen maaseutua vaan on hiljene- mässä ja suuntau- tuu entistä enem- män suurten kaupunkien kehys- kuntiin. Artikkelis- sa tarkastellaan muuttoliikkeeseen vaikuttavia tekijöitä ja sen tulevaisuu- dennäkymiä. Talouskasvun hiipuminen hidastanut maaltamuuttoa Jukka-Pekka Kataja Tutkija Raija Volk Tutkimusjohtaja Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos Jukka-Pekka Kataja ja Raija Volk ovat seuranneet tiiviisti Suomen maaseudun kehitystä ja siihen oleellisesti vaikuttavaa muuttoliikettä.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 23 Muuttoliikkeen suunta muuttunut jo monta vuotta Yleinen mielikuva muuttoliikkeestä lie- nee, että se on jatkunut muuttumat- tomana laman jälkeisen ajan. Näin ei kuitenkaan ole, vaan muuttoliikkeen suunnassa on tapahtunut tasoittumis- ta jo viiden vuoden ajan (kuvio 1). Kaupunkiseutujen keskuskuntien muuttovoitto on pienentynyt ja vastaa- vasti on suunnattu enemmän kaupun- kien läheiselle maaseudulle ja muihin kaupunkikeskuksiin. Maaseutukunnissa ei vuoden 2001 loppuun mennessä ollut sen sijaan ta- pahtunut muutosta, vaan väestön me- netys pysyi edelleen suurena. Vuoden 2002 alkupuolen tiedot viittaavat sii- hen, että nyt tuotannon kasvun hidas- tuttua ja työllisyyden kasvun lähes py- sähdyttyä myös ydinmaaseudun osal- ta palattaisiin lähes pitkän aikavälin trendille tai jopa sitä positiivisempaan tilanteeseen. IT-alan kasvun pysähtyminen näkyy muuttoliikkeessä Talouskasvun hiljenemisen vaikutus näkyy vuoden 2002 ensimmäisen vuo- sipuoliskon2 muuttoluvuissa selkeim- min niillä alueilla, joilla it-sektorin osuus tuotannosta kasvoi nopeasti 1990-luvun loppuvuosina. Nyt näiden kuntien imuvoima on pienentynyt, ja kun samaan aikaan niistä hakeudutaan yhä enenevästi lähiseutujen maaseutu- maisempiin kuntiin, on muuttovoitto kääntynyt muuttotappioksi. Uudella- maalla Vihti, Kirkkonummi ja Nurmi- järvi kasvavat edelleen vahvasti, ja Itä- Uudellamaalla Porvoo ja Sipoo jatka- vat vakaata kasvua. Sen sijaan radan- varsikunnista Keravan ja Järvenpään muuttovoitto on hieman pienentynyt. Oulun seudulla kasvu kohdistuu nyt kaupungin asemasta Kiiminkiin, Kem- peleelle, Haukiputaaseen ja Limin- kaan. Huolimatta siitä, että kokonai- suudessaan kaupunkien läheiset maa- seutualueet ovat lisänneet muuttovoit- toaan, alueellisia eroja on kehitykses- sä olemassa, mm. Etelä-Savossa Mik- kelin seudulla muuttotappio jatkuu korkeana. Maaseutualueiden erot kasvaneet Ydinmaaseuduksi ja harvaan asutuksi maaseuduksi luokitelluissa kunnissa asuu runsaat 1,4 miljoonaa asukasta. Maaseutualueen muut- totappio on vähentynyt vuodesta 2000 vuoteen 2002 merkittävästi. Maakunnittain maaseu- tualueiden muuttotap- pio on pienentynyt Poh- jois-Karjalaa lukuun ot- tamatta kaikkialla (tau- lukko 2). Muuttovoitol- lisiksi ovat kääntyneet Varsinais-Suomen, Itä- Uusimaan ja Pohjan- maan maaseutualueet. Päijät-Hämeessä muut- tovoitto on lisääntynyt. Tappiotaan ovat pienentäneet eniten Keski-Suomen, Lapin, Kainuun ja Pohjois-Savon maa- seutualueet. Pohjois-Karjalassa muut- totappio on lisääntynyt, ja Etelä-Poh- janmaalla tappio on pysynyt edelleen melko korkeana. Viikate niittää Maaseudun muuttotappion pienenemi- nen ei valitettavasti juurikaan muuta maaseutualueiden väestökehityksen ko- konaiskuvaa, sillä monilla alueilla luon- taisen väestökehityksen merkitys on muuttoliiket- tä suurempi. Pohjois- ja Keski-Pohjanmaata lu- kuun ottamatta syntyvyys on kuolleisuutta alhai- sempi kaikkialla maaseu- dulla. Maan itäisillä maa- seutualueilla väestö vähe- nee luontaista tietä noin 0,5–0,7 prosentin vuosi- vauhtia (taulukko 2). Jat- kossa luontainen kehitys vaikuttaa kuntien väestö- määrään yhä vahvem- min, sillä se vähitellen vain kiihtyy, ja samaan aikaan muuttoherkimpien nuor- ten ikäluokkien koko pienenee. Vaikka on olemassa heikkoja merkkejä muu- Luontainen väestökehitys vaikuttaa monilla alueilla muutto- liikettä voimak- kaammin maa- seudulla asuvien määrään. Kuvio 1. Nettomuutto kuntatyypeittäin 1975–2001. Lähde: Tilastokeskus.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s24 tamillaalueillamaaseudullemuutonvah- vistumisesta, tämä muuttovoitto maa- seutualueille koostuu yleisemmin vasta yli 50-vuotiaiden ryhmästä. Tässä ryh- mässä muuttajien määrä on kuitenkin nuoriin verrattuna melko pieni, ja väes- tön luontaisen kehityksen suuntaanhan he eivät enää pysty vaikuttamaan. Jatkuuko muuttoliikkeen suunnan muutos? Jatkuuko alkanut, hieman tasapainoi- sempi kehitys pidempään, vai liittyy- kö se vain talouskasvun tilapäiseen hi- dastumiseen? Bruttokansantuotteen ja työllisyyden viivästetty kasvu selit- tää muuttoliikkeen vaihteluita pitem- mälläkin aikavälillä hyvin etenkin har- vaan asutun maaseudun ja kaupunki- keskusten osalta. Kun bruttokansan- tuote kasvaa nopeasti, työllisyys pa- ranee pienellä viiveellä, ja tämä lisää muuttoliikettä etenkin harvaan asutul- ta maaseudulta (kuvio 2). Kun työlli- syys laskee, nettomuutto maalta pie- nentyy, vaikkakaan se ei ole tässä tar- kastelussa käytetyllä ajanjaksolla 1975–2002 ollut yhtään kertaa posi- tiivinen. Oman alueen työpaikkake- hityksellä näyttää olevan heikompi yhteys muuttoon kuin koko maan kehityksellä. Syynä tähän on toden- näköisesti se, että harvaan asutulla maaseudulla työpaikkoja on hyvinä- kin aikoina syntynyt vähän suhteessa työvoiman määrään. Ydinmaaseudun osalta yhteys BKT:n ja työllisyyden kehitykseen ei ollut yhtä selvä varsinkaan 1980-luvulla. Myös- kään kaupunkiseutujen ja kaupunkien läheisen maaseudun osalta muuttoliik- keen yhteys tuotannon ja työllisyyden kasvuun ei ole aivan systemaattinen, joskin sitä näyttää ajoittain selvästi ole- van. Työllisyyden kasvun ollessa kii- vaimmillaan kaupunkikeskukset näyt- tävät kasvattavan muuttovoittoaan, mutta yhteys ei ole kovin pitkäaikai- nen. Tuotannon ja työpaikkojen kas- vu on siis kiinteässä yhteydessä muut- toliikkeen voimakkuuteen, mutta muu- ton suuntaan vaikuttavat olennaisesti myös muut tekijät. Nyt muuttojen määrä on pysynyt melko korkeana huolimatta talouskas- vun hidastumisesta, mutta todennäköi- sesti muuttovilkkaus tulee laskemaan, mikäli talouskasvu pysyy edelleen hy- vin heikkona. Talouskasvun voimis- tuminen taas pitää muuttovilkkauden korkealla, mutta tuskin se enää vauh- dittaa sitä kovin paljon nykytasosta. Muuttoliikkeen suuntautumiseen ta- louskasvun elpymisen vaikutus on epä- Taulukko 1. Nettomuutto kuntatyypeittäin1 tammi-kesäkuussa 2000 ja 2002. Lähde: Tilastokeskus. Kuntatyyppi (kuntien lkm) Nettomuutto Nettomuutto 2000 I–VI 2002 I–VI Kaupunkiseutujen keskukset (38) 290 -2 580 Muut kaupungit (18) 515 416 Kaupunkien läheinen maaseutu (86) 2 158 2 964 Ydinmaaseutu (180) -1 359 66 Harvaan asuttu maaseutu (129) -1 604 -866 Taulukko 2. Ydin- ja harvaan asutun maaseudun kuntien (309 kuntaa) nettomuutto alkuvuosina 2000 ja 2002 sekä luontainen väestönmuu- tos 2001. Lähde: Tilastokeskus. Maakunta Nettomuutto Nettomuutto Luontainen Luontainen 2000 I–VI 2002 I–VI väestönmuutos väestönmuutos, 2001, henkilöä % väestöstä Keski-Pohjanmaa -107 -55 76 0,25 Pohjois-Pohjanmaa -484 -221 348 0,21 Ahvenanmaa 4 46 -1 -0,01 Uusimaa 128 154 -27 -0,09 Pohjanmaa -54 77 -77 -0,1 Etelä-Pohjanmaa -472 -342 -191 -0,13 Satakunta -173 -112 -206 -0,23 Lappi -528 -239 -198 -0,26 Keski-Suomi -311 -59 -350 -0,28 Pirkanmaa -91 -16 -313 -0,29 Varsinais-Suomi -176 120 -314 -0,3 Itä-Uusimaa -7 39 -50 -0,33 Päijät-Häme 51 153 -150 -0,34 Kymenlaakso 61 75 -166 -0,4 Pohjois-Savo -347 -122 -446 -0,47 Kainuu -250 -92 -261 -0,5 Häme 18 42 -121 -0,55 Pohjois-Karjala -115 -275 -542 -0,56 Etelä-Savo -54 54 -373 -0,59 Etelä-Karjala -56 -27 -169 -0,73 Yhteensä -2 963 -800 -3 531 -0,25
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 25 varmempaa. Ne alueet, joiden talou- den rakenne painottuu kasvaville aloil- le, saattavat jälleen olla tulomuuton kohteina kasvun kiihtyessä. Samalla niistä kuitenkin muutetaan yhä enem- män myös lähialueille. Maaseudun työvoimapula ei vielä ajankohtainen Maaseutualueiden väestökato on jat- kunut vuosikymmeniä. Tulevaisuuden näkymistä keskusteltaessa on aina sil- loin tällöin esitetty, että väestön ja työ- voiman ikääntyessä näitä alueita uh- kaa työvoimapula, kun suuret ikäluo- kat siirtyvät eläkkeelle. Useissa yhte- yksissä on tullut esiin se, että julkisella sektorilla ja erityisesti sosiaali- ja ter- veyssektorilla työntekijät ovat vanhem- pia kuin yksityisellä puolella. Etenkin maaseutukunnissa julkisen sektorin osuus työpaikoista on merkittävä. Li- säksi työntekijöiden keski-ikä on syr- jäisillä seuduilla korkeampi kuin ma- talan työttömyyden alueilla. Työntekijöiden korkea keski-ikä on kuitenkin puutteellinen mittari eläk- keelle siirtymisen nopeuden eroille eri alueilla. Työssäkäyvistä yli 50-vuotiai- den osuus on pienin Pohjois- ja Keski- Pohjanmaan maakunnissa. Osuus on keskimääräistä pienempi kuitenkin myös perinteisissä kehitysaluemaakun- nissa eli Kainuussa, Lapissa, Pohjois- Karjalassa ja Pohjois-Savossa. Näillä alueilla työttömyys on keskimääräistä korkeampaa, ja erityisesti vanhempi- en ikäluokkien työllistyminen on ollut vaikeaa. Samoin eri syistä näillä alu- eilla osa vanhemmasta väestöstä on siirtynyt kokonaan työvoiman ulkopuo- lelle. Suurimmat poistumat eläkkeet tapahtuvat syrjäisillä alueilla siis vasta silloin, kun nykyiset 40–50-vuotiaat lähtevät eläkkeelle. Yli 50-vuotiaiden osuus on puoles- taan suurin Ahvenanmaan, Itä-Uu- denmaan ja Etelä-Karjalan maakun- nissa. Ahvenanmaalla ja jossain mää- rin myös Itä-Uudellamaalla tämä se- littyy sillä, että työura jatkuu keski- määrin pitempään kuin muissa maa- kunnissa. Työntekijöiden keski-ikään vaikuttaa se, että maaseudulla ja kor- kean työttömyyden alueilla alle 35- vuotiaiden osuus on pieni. Työllisten painopiste on siis 40–54-vuotiaissa. Näiden siirtyessä eläkeikään seuraa- van 10–15 vuoden aikana avautuu merkittävästi työpaikkoja. Jos muut- toliike jatkuu siihen saakka vilkkaa- na, saattaa pidemmällä aikavälillä Jukka-Pekka Katajan ja Raija Volkin mielestä on selvää, että monet suomalaiset haluavat asua maaseutumaisessa ympäristössä, joten tarvittaisiin maallemuuttoa edistäviä toimen- piteitä. Kuvio 2. Koko maan työllisyyden kasvu ja nettomuutto harvaan asutulta maaseudulta vuosina 1975–2001. Lähde: Tilastokeskus.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s26 taantuvia maaseutualueita uhata työ- voimapula. Työvoiman erilainen ikärakenne maa- seutualueilla vaikuttaa näiden alueiden kehitykseen jatkossa muutakin kautta kuin eläkkeelle poistumisena. Niissä maakunnissa, joissa työvoima on nuo- rinta, eli lähinnä maan länsi ja etelä- osissa, ovat myös elinkeinotoiminnan kehittämisedellytykset parhaat ja työ- paikkojen lisäys suurinta. Maaseudulla asumista edistettävä Kaupunkien läheisten maaseutualuei- den hyvä kehitys kertoo, että suoma- laiset haluavat asua maaseudulla ja yleensä maaseutumaisessa asuinympä- ristössä. Tämän vuoksi on hyvin yllät- tävää, että koko ajan julkisuuteen tu- lee uusia seikkoja, jotka vaikeuttavat ihmisten muuttamista maaseudulle. Parasta maaseudun kehittämispolitiik- ka olisi, jos Suomessa ryhdyttäisiin sel- keästi kannustamaan asukkaita muut- tamaan maaseudulle ja edistämään kai- kin keinoin esimerkiksi nykyisten ke- säasuntojen muuttamista vakituisiksi asunnoiksi. Nyt kuitenkin suuntaus on päinvastainen eli hallinnon ja kansalais- ten näkökulmat eivät lainkaan kohtaa näissä kysymyksissä. Suomessa on ti- laa riittävästi eikä pitäisi olla mitään ongelmia sovittaa ympäristönäkökoh- tia maaseudulla asumiseen, jos hyvää tahtoa vain löytyy. VIITTEET 1 Ks. H. Keränen & P. Malinen & O. Aulaskari (2000), Suomen maaseutu- tyypit, Suomen Aluetutkimus FAR, Sel- vityksiä 20; Maaseututyypittelyn vuoden 2001 päivitys-muistio (julkaisematon). 2 Alkuvuodesta muuttajissa on mukana vain vähän opiskelijoita. Opiskelijoiden muutto painottuu loppuvuoteen, joten alueelliset erot eivät koko vuoden osalta tule tasapainottumaan alkuvuoden tavoin. Tämä alkuvuoden tarkastelu antaa kui- tenkin kuvaa muuttoliikkeessä tapahtu- neista rakenteellisista muutoksista. Suomi on käynyt läpi mielenkiintoi- sen kymmenvuotisperiodin myös aluekehityksen kannalta. 1990-luvun alun lama pyyhkäisi useimmilla alu- eilla altaan noin viidenneksen työpai- koista – alueet olivat tässä hyvin sa- manarvoisia. Laman jälkeinen talous- kasvu näkyi hitaasti työmarkkinoilla – uusia työpaikkoja kyllä syntyi, mut- ta rakenteellinen työttömyys pysyi sit- keänä. Kehitys kohteli alueita hyvin Hannu Tervo Professori Jyväskylän yliopisto Muuttoliike ei ratkaise työttömyys- ongelmaa1 Yleisen käsityksen mukaan alueelliset työttömyyserot tasoittuvat, kun ihmiset muuttavat työn perässä. Näin ei Suomessa viime vuosina kuitenkaan ole käynyt. Miksi?
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 27 epätasa-arvoisesti. Kansantalouden kasvu haettiin panostamalla osaami- seen ja vientiin, ja uudet työpaikat syntyivät etupäässä muutamalle uuden ajan kasvualueelle. Talouden kehitys heijastui maan si- säiseen muuttoliikkeeseen. Laman ai- kana muuttoliike pysyi hiljaisena, mut- ta talouden kasvun alettua se kiihtyi nopeasti. Työllisyyskehitys näkyi myös muuttovirtojen suunnissa. Vain kasva- vat alueet olivat muuttovoittoisia, ja muut alueet kokivat tappioita. Kasvun keskittyessä muuttovoittoisia seutu- kuntia oli vain muutamia. Käänne muuttovirroissa? Muuttoliikekehitys on huolestuttanut monia. Useat alueet ovat menettäneet väkeä, kun taas eri- tyisesti pääkaupun- kiseutu on ponnis- tellut väestön liian nopean kasvun ja sen aiheuttamien ongelmien kanssa. Tämän vuoden ti- lastojen tutkiminen herättää kysymyk- sen, onko muutto- liikkeessä tapahtu- massa käänne. Väes- tönmuutosten en- nakkotilastot ensim- mäisen vuosipuolis- kon osalta kertovat kyllä edelleen, että Uusimaa on saanut muuttovoittoa ja esi- merkiksi Kainuu ja Lappi muuttotappi- oita maan sisäisessä muuttoliikkeessä. Viime vuosiin verrat- tuna voitot ja tappi- ot ovat kuitenkin ta- saantuneet (kuvio 1). Uudenmaan muuttovoitto on enää puolet viime vuoden vastaavan ajankohdan muutto- voitosta. Myös Kainuun muuttotappio on lähes puolittunut viime vuoteen näh- den. Kaikissa muissakin muuttotappiol- lisissa maakunnissa tappiot ovat vä- hentyneet. Uudenmaan osalta erityisen mielen- kiintoista on, että pääkaupunkiseutu on kokenut vuoden alkupuoliskolla muuttotappiota (-113 henkeä), kun esimerkiksi viime vuoden ensimmäi- sellä puoliskolla sen muuttovoitto oli selvästi positiivinen (+1 447 henkeä). Nettomuuton negatiivisuus johtuu en- nen kaikkea Helsingin kokemasta muuttotappiosta. Myös muilla voimakkaamman muuttovoiton alueilla kuten Tampe- reen, Oulun, Turun ja Jyväskylän seu- tukunnissa voitot ovat pienentyneet. Näiden seutukuntien yhteinen muut- tovoitto oli vuoden alkupuoliskolla +1 591, kun vastaava luku viime vuo- den osalta oli +2 653. Kokonaisuu- dessaan muuttotappio ja -voittoaluei- den jakauma on tasoittunut. Suomen 82 seutukunnasta jo 32 sai muutto- voittoa vuoden alkupuoliskolla, kun viime ja edellisenä vuonna vastaava määrä oli 18. Väestökehityksen alueellinen tasaan- tuminen johtunee ennen kaikkea ta- louden taantumasta – muuttoliike tyy- pillisesti hiljenee taantuman aikana ja kiihtyy nousun aikana. Tärkeä kysy- mys kuitenkin on, miten muuttoliik- keen suunnat kehittyvät kasvun alka- essa uudelleen voimistua. Maalla tulisi olla malttia vaurastua useampien alu- eidensa kautta kuin 1990-luvun laman jälkeisessä kehityksessä. Alueelliset työttömyyserot kasvussa Alueellisten työmarkkinoiden tilaa hei- jastavan työttömyysasteen tarkastelu vahvistaa kuvaa alue-erojen kasvusta 1990-luvun alun syvän laman jälkei- sessä kehityksessä. Lamasta toivutta- essa työttömyyden alue-erot kasvoivat, mitattiinpa niitä miten vain (kuvio 2). Tämä tosiasia on jäänyt yleisen työt- tömyysongelman varjoon. Työvoimatutkimuksen tietojen mu- kaan Kainuun työttömyysprosentti oli tämän vuoden ensimmäisellä neljän- neksellä 18,9 %, kun Uudenmaan työttömyysprosentti oli 5,8 %. Työt- tömyysaste oli lähes 3,3 kertaa kor- keampi Kainuussa kuin Uudellamaal- la. Koko maan työttömyyden ollessa korkeimmillaan 1994 Kainuun työt- tömyys oli 20,7 % ja Uudenmaan 13,9 %. Ero oli tuolloin vain puoli- toistakertainen. Tosin Kainuun työt- tömyys ei ollut vielä 1994 korkeim- millaan vaan vasta 1997, jolloin Uu- denmaan työttömyysaste oli tippunut jo alle kymmeneen. Mainitut luvut osoittavat kehityksen olleen hyvin erilaista alueellisilla työ- markkinoilla. Kuitenkin työvoimaa on siirtynyt ennätysmäisesti alueelta toi- selle. Miksi työttömyyserot eivät ole Hannu Tervo on johtanut Suomen Akatemian tutkimusprojektia ”Muuttoliike, työmarkkinoiden sopeutuminen ja konvergenssi”, jonka tuloksiin oheinen artikkeli perustuu. Kuva:TarjaVänskä-Kauhanen
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s28 tasaantuneet vaan päinvastoin kasva- neet? Pitäähän taloustieteen perintei- nen teoria työvoiman alueellista liik- kuvuutta eräänä keskeisenä mekanis- mina sekä alueellisten työttömyysero- jen pienentämisen että kokonaistyöt- tömyyden rakenteellisen osan alas pai- namisen kannalta. Miten työttömyys vaikuttaa muuttamiseen? Tarkastelen seuraavassa olemassa ole- van tutkimustiedon avulla sitä, mitä työvoiman muuttoliike merkitsee työ- markkinoiden alueellisen kehityksen kannalta. Tarkastelu kilpistyy kahteen tärkeään kysymykseen: ensinnäkin, miten työttömyys vaikuttaa muuttami- seen, ja toiseksi, miten muuttaminen vaikuttaa työllistymiseen. Työttömyys voi vaikuttaa muuttoliik- keeseen kolmella tasolla: talouden ko- konaistyöttömyys, aluetalouden oma työttömyys sekä henkilökohtainen työttömyys kukin voi vaikuttaa yksi- lön muuttopäätökseen. Koko talou- den työttömyyden vaikutuksesta alu- eelliseen liikkuvuuteen kertoo hyvin Suomen 1990-luvun ja sen jälkeinen kehitys. Korkea työttömyys ja erityi- sesti sen kasvu vähentää yksilön altti- utta muuttaa. Tällöin uusia työpaik- koja syntyy vähän, ja töissä olevat ha- luavat pitää kiinni työpaikoistaan. Ta- loudellisen kasvun synnyttämät uudet työpaikat alentavat työttömyyttä, jol- loin myös alueellinen liikkuvuus kas- vaa. Suomessa liikkuvuuden nopeaan kasvuun 1990-luvulla vaikuttivat myös laman aikana syntyneet patou- mat. Toinen reitti työttömyydestä muut- toliikkeeseen kulkee alueellisen työt- tömyyden kautta. Korkea alueellinen työttömyys heijastaa heikkoja tulevai- suuden näkymiä ja aiheuttaa työntöä alueelta pois. Töissä olevilla on suu- rempi riski joutua työttömäksi, ja jo työttöminä olevilla on huonommat mahdollisuudet työllistyä kuin alhaisen työttömyyden alueella asuvilla. Eri tut- kimukset kertovatkin aluetyöttömyy- den vaikuttavan Suomessa merkittä- västi muuttoalttiuteen. Kolmas reitti työttömyydestä muut- toliikkeeseen kulkee omakohtaisen työttömyyden kautta. Uusi työpaikka on helpompi saada, jos sitä etsitään laajemmin kuin vain kotiseudulta. Myös muuttamisen kustannukset ovat pienempiä työttömälle kuin töissä ole- valle sikäli, että siihen ei (enää) liity työpaikan menetystä. Tutkimukset osoittavatkin henkilökohtaisen työttö- myyden lisäävän yksilön muuttoaltti- utta. Vaikutus ei ole kuitenkaan Suo- messa niin suuri kuin monissa muissa maissa, joissa taas aluetyöttömyydelle ei ole löydetty selvää vaikutussuhdetta muuttoliikkeeseen. Kuvio 1. Nettomuutto eräillä alueilla (promillea väestöstä) vuosien 2001 ja 2002 kahdella ensimmäisellä neljänneksellä. Lähde: Tilastokeskus. Kuvio 2. Työttömyysasteen kehitys eräillä alueilla 1990–2002, I. Lähde: Työvoimatutkimus.
Ty42002
Ty42002
Ty42002
Ty42002
Ty42002
Ty42002
Ty42002
Ty42002
Ty42002
Ty42002
Ty42002
Ty42002
Ty42002
Ty42002
Ty42002
Ty42002
Ty42002
Ty42002

Recommended

Kuusi kaupunkiseutua raportti aro final
Kuusi kaupunkiseutua raportti aro finalKuusi kaupunkiseutua raportti aro final
Kuusi kaupunkiseutua raportti aro finalTimoAro
 
LIIKENNE JA KAUPUNKISEUTUJEN KEHITYS
LIIKENNE JA KAUPUNKISEUTUJEN KEHITYSLIIKENNE JA KAUPUNKISEUTUJEN KEHITYS
LIIKENNE JA KAUPUNKISEUTUJEN KEHITYSTimoAro
 
Pienten seutujen ketteryys ja kilpailukyky alueiden välisessä kilpailussa
Pienten seutujen ketteryys ja kilpailukyky alueiden välisessä kilpailussaPienten seutujen ketteryys ja kilpailukyky alueiden välisessä kilpailussa
Pienten seutujen ketteryys ja kilpailukyky alueiden välisessä kilpailussaTimoAro
 
SAK:n keinoja matkailun kehittämiseksi
SAK:n keinoja matkailun kehittämiseksiSAK:n keinoja matkailun kehittämiseksi
SAK:n keinoja matkailun kehittämiseksiSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
ALUERAKENTEEN ISOT MUUTOSVOIMAT
ALUERAKENTEEN ISOT MUUTOSVOIMAT ALUERAKENTEEN ISOT MUUTOSVOIMAT
ALUERAKENTEEN ISOT MUUTOSVOIMAT TimoAro
 
Asuntomarkkinoiden toiminta ja työmarkkinoiden sopeutuminen
Asuntomarkkinoiden toiminta ja työmarkkinoiden sopeutuminenAsuntomarkkinoiden toiminta ja työmarkkinoiden sopeutuminen
Asuntomarkkinoiden toiminta ja työmarkkinoiden sopeutuminenPalkansaajien tutkimuslaitos
 
L rannan demografinen kilpailukykyanalyysi final
L rannan demografinen kilpailukykyanalyysi finalL rannan demografinen kilpailukykyanalyysi final
L rannan demografinen kilpailukykyanalyysi finalTimoAro
 
Suomen työttömyys – alueellinen näkökulma
Suomen työttömyys – alueellinen näkökulmaSuomen työttömyys – alueellinen näkökulma
Suomen työttömyys – alueellinen näkökulmaPalkansaajien tutkimuslaitos
 

Recommended

Kuusi kaupunkiseutua raportti aro final
Kuusi kaupunkiseutua raportti aro finalKuusi kaupunkiseutua raportti aro final
Kuusi kaupunkiseutua raportti aro finalTimoAro
 
LIIKENNE JA KAUPUNKISEUTUJEN KEHITYS
LIIKENNE JA KAUPUNKISEUTUJEN KEHITYSLIIKENNE JA KAUPUNKISEUTUJEN KEHITYS
LIIKENNE JA KAUPUNKISEUTUJEN KEHITYSTimoAro
 
Pienten seutujen ketteryys ja kilpailukyky alueiden välisessä kilpailussa
Pienten seutujen ketteryys ja kilpailukyky alueiden välisessä kilpailussaPienten seutujen ketteryys ja kilpailukyky alueiden välisessä kilpailussa
Pienten seutujen ketteryys ja kilpailukyky alueiden välisessä kilpailussaTimoAro
 
SAK:n keinoja matkailun kehittämiseksi
SAK:n keinoja matkailun kehittämiseksiSAK:n keinoja matkailun kehittämiseksi
SAK:n keinoja matkailun kehittämiseksiSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
ALUERAKENTEEN ISOT MUUTOSVOIMAT
ALUERAKENTEEN ISOT MUUTOSVOIMAT ALUERAKENTEEN ISOT MUUTOSVOIMAT
ALUERAKENTEEN ISOT MUUTOSVOIMAT TimoAro
 
Asuntomarkkinoiden toiminta ja työmarkkinoiden sopeutuminen
Asuntomarkkinoiden toiminta ja työmarkkinoiden sopeutuminenAsuntomarkkinoiden toiminta ja työmarkkinoiden sopeutuminen
Asuntomarkkinoiden toiminta ja työmarkkinoiden sopeutuminenPalkansaajien tutkimuslaitos
 
L rannan demografinen kilpailukykyanalyysi final
L rannan demografinen kilpailukykyanalyysi finalL rannan demografinen kilpailukykyanalyysi final
L rannan demografinen kilpailukykyanalyysi finalTimoAro
 
Suomen työttömyys – alueellinen näkökulma
Suomen työttömyys – alueellinen näkökulmaSuomen työttömyys – alueellinen näkökulma
Suomen työttömyys – alueellinen näkökulmaPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32002
Ty32002Ty32002
Ty32002Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty12007
Ty12007Ty12007
Ty12007Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty12002
Ty12002Ty12002
Ty12002Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22006
Ty22006Ty22006
Ty22006Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32007
Ty32007Ty32007
Ty32007Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty12003
Ty12003Ty12003
Ty12003Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty42004
Ty42004Ty42004
Ty42004Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22004
Ty22004Ty22004
Ty22004Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22002
Ty22002Ty22002
Ty22002Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32004
Ty32004Ty32004
Ty32004Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22003
Ty22003Ty22003
Ty22003Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22009
Ty22009Ty22009
Ty22009Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty12009
Ty12009Ty12009
Ty12009Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22010
Ty22010Ty22010
Ty22010Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32011
Ty32011Ty32011
Ty32011Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty42010
Ty42010Ty42010
Ty42010Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32010
Ty32010Ty32010
Ty32010Palkansaajien tutkimuslaitos
 
SUOMEN KASVUKOLMIO Helsinki-Tampere-Turku
SUOMEN KASVUKOLMIO Helsinki-Tampere-TurkuSUOMEN KASVUKOLMIO Helsinki-Tampere-Turku
SUOMEN KASVUKOLMIO Helsinki-Tampere-TurkuTimoAro
 
Lounaisrannikon elinvoima- ja kilpailukykyanalyysi
Lounaisrannikon elinvoima- ja kilpailukykyanalyysiLounaisrannikon elinvoima- ja kilpailukykyanalyysi
Lounaisrannikon elinvoima- ja kilpailukykyanalyysiTimoAro
 
Alue ja väestörakenteen muutos ja kaupungistuminen
Alue ja väestörakenteen muutos ja kaupungistuminenAlue ja väestörakenteen muutos ja kaupungistuminen
Alue ja väestörakenteen muutos ja kaupungistuminenTimoAro
 
RAAHEN SEUDUN VÄESTÖLLINEN KILPAILUKYKYANALYYSI
RAAHEN SEUDUN VÄESTÖLLINEN KILPAILUKYKYANALYYSIRAAHEN SEUDUN VÄESTÖLLINEN KILPAILUKYKYANALYYSI
RAAHEN SEUDUN VÄESTÖLLINEN KILPAILUKYKYANALYYSITimoAro
 
Alue ja väestörakenteen kehitys nyt ja lähitulevaisuudessa
Alue ja väestörakenteen kehitys nyt ja lähitulevaisuudessaAlue ja väestörakenteen kehitys nyt ja lähitulevaisuudessa
Alue ja väestörakenteen kehitys nyt ja lähitulevaisuudessaTimoAro
 

More Related Content

Viewers also liked

Viewers also liked (17)

Ty32002
Ty32002Ty32002
Ty32002
 
Ty12007
Ty12007Ty12007
Ty12007
 
Ty12002
Ty12002Ty12002
Ty12002
 
Ty22006
Ty22006Ty22006
Ty22006
 
Ty32007
Ty32007Ty32007
Ty32007
 
Ty12003
Ty12003Ty12003
Ty12003
 
Ty42004
Ty42004Ty42004
Ty42004
 
Ty22004
Ty22004Ty22004
Ty22004
 
Ty22002
Ty22002Ty22002
Ty22002
 
Ty32004
Ty32004Ty32004
Ty32004
 
Ty22003
Ty22003Ty22003
Ty22003
 
Ty22009
Ty22009Ty22009
Ty22009
 
Ty12009
Ty12009Ty12009
Ty12009
 
Ty22010
Ty22010Ty22010
Ty22010
 
Ty32011
Ty32011Ty32011
Ty32011
 
Ty42010
Ty42010Ty42010
Ty42010
 
Ty32010
Ty32010Ty32010
Ty32010
 

Similar to Ty42002

SUOMEN KASVUKOLMIO Helsinki-Tampere-Turku
SUOMEN KASVUKOLMIO Helsinki-Tampere-TurkuSUOMEN KASVUKOLMIO Helsinki-Tampere-Turku
SUOMEN KASVUKOLMIO Helsinki-Tampere-TurkuTimoAro
 
Lounaisrannikon elinvoima- ja kilpailukykyanalyysi
Lounaisrannikon elinvoima- ja kilpailukykyanalyysiLounaisrannikon elinvoima- ja kilpailukykyanalyysi
Lounaisrannikon elinvoima- ja kilpailukykyanalyysiTimoAro
 
Alue ja väestörakenteen muutos ja kaupungistuminen
Alue ja väestörakenteen muutos ja kaupungistuminenAlue ja väestörakenteen muutos ja kaupungistuminen
Alue ja väestörakenteen muutos ja kaupungistuminenTimoAro
 
RAAHEN SEUDUN VÄESTÖLLINEN KILPAILUKYKYANALYYSI
RAAHEN SEUDUN VÄESTÖLLINEN KILPAILUKYKYANALYYSIRAAHEN SEUDUN VÄESTÖLLINEN KILPAILUKYKYANALYYSI
RAAHEN SEUDUN VÄESTÖLLINEN KILPAILUKYKYANALYYSITimoAro
 
Alue ja väestörakenteen kehitys nyt ja lähitulevaisuudessa
Alue ja väestörakenteen kehitys nyt ja lähitulevaisuudessaAlue ja väestörakenteen kehitys nyt ja lähitulevaisuudessa
Alue ja väestörakenteen kehitys nyt ja lähitulevaisuudessaTimoAro
 
Lahden ketteryys ja kilpailukyky
Lahden ketteryys ja kilpailukykyLahden ketteryys ja kilpailukyky
Lahden ketteryys ja kilpailukykyTimoAro
 
Itä-Suomi-aluekehityksen musta aukko vai elinvoimainen suuralue?
Itä-Suomi-aluekehityksen musta aukko vai elinvoimainen suuralue?Itä-Suomi-aluekehityksen musta aukko vai elinvoimainen suuralue?
Itä-Suomi-aluekehityksen musta aukko vai elinvoimainen suuralue?TimoAro
 
Etelä-Savon maakuntaohjelma 2014 2017 (1)
Etelä-Savon maakuntaohjelma 2014 2017 (1)Etelä-Savon maakuntaohjelma 2014 2017 (1)
Etelä-Savon maakuntaohjelma 2014 2017 (1)Kimmo Haapea
 
Muuttoliike & Elinvoima
Muuttoliike & ElinvoimaMuuttoliike & Elinvoima
Muuttoliike & ElinvoimaTimoAro
 
Muuttoliike ja sisäinen turvallisuus
Muuttoliike ja sisäinen turvallisuusMuuttoliike ja sisäinen turvallisuus
Muuttoliike ja sisäinen turvallisuusTimoAro
 
Suomen aluerakenne liikkeessä
Suomen aluerakenne liikkeessäSuomen aluerakenne liikkeessä
Suomen aluerakenne liikkeessäTimoAro
 
Maamerkit-barometri 2011: Maaseutu toiveissa ja uskomuksissa
Maamerkit-barometri 2011: Maaseutu toiveissa ja uskomuksissaMaamerkit-barometri 2011: Maaseutu toiveissa ja uskomuksissa
Maamerkit-barometri 2011: Maaseutu toiveissa ja uskomuksissaSitra Maamerkit
 
Ohjelmistoliiketoiminta Keski- ja Kaakkois-Euroopassa - Finpro
Ohjelmistoliiketoiminta Keski- ja Kaakkois-Euroopassa - FinproOhjelmistoliiketoiminta Keski- ja Kaakkois-Euroopassa - Finpro
Ohjelmistoliiketoiminta Keski- ja Kaakkois-Euroopassa - FinproTommi Pelkonen
 
Pohjois-Pohjanmaan elinvoima alueiden välisessä kilpailussa
Pohjois-Pohjanmaan elinvoima alueiden välisessä kilpailussa Pohjois-Pohjanmaan elinvoima alueiden välisessä kilpailussa
Pohjois-Pohjanmaan elinvoima alueiden välisessä kilpailussa TimoAro
 
Metropolialueen kilpailukyky 2000-luvulla
Metropolialueen kilpailukyky 2000-luvulla Metropolialueen kilpailukyky 2000-luvulla
Metropolialueen kilpailukyky 2000-luvulla TimoAro
 
Aluekehityksen pyörteisyys ja vyöhykkeisyys. Case Kuopion seudun elinvoima ...
Aluekehityksen pyörteisyys ja vyöhykkeisyys. Case Kuopion seudun elinvoima ...Aluekehityksen pyörteisyys ja vyöhykkeisyys. Case Kuopion seudun elinvoima ...
Aluekehityksen pyörteisyys ja vyöhykkeisyys. Case Kuopion seudun elinvoima ...TimoAro
 
Alueiden vetovoima ja viisi kasvuetua
Alueiden vetovoima ja viisi kasvuetuaAlueiden vetovoima ja viisi kasvuetua
Alueiden vetovoima ja viisi kasvuetuaTimoAro
 
Kaupunkiseutujen kasvut ja kivut
Kaupunkiseutujen kasvut ja kivutKaupunkiseutujen kasvut ja kivut
Kaupunkiseutujen kasvut ja kivutTimoAro
 
Kaupunkien kovat ja pehmeät vetovoimatekijät
Kaupunkien kovat ja pehmeät vetovoimatekijätKaupunkien kovat ja pehmeät vetovoimatekijät
Kaupunkien kovat ja pehmeät vetovoimatekijätTimoAro
 

Similar to Ty42002 (20)

SUOMEN KASVUKOLMIO Helsinki-Tampere-Turku
SUOMEN KASVUKOLMIO Helsinki-Tampere-TurkuSUOMEN KASVUKOLMIO Helsinki-Tampere-Turku
SUOMEN KASVUKOLMIO Helsinki-Tampere-Turku
 
Lounaisrannikon elinvoima- ja kilpailukykyanalyysi
Lounaisrannikon elinvoima- ja kilpailukykyanalyysiLounaisrannikon elinvoima- ja kilpailukykyanalyysi
Lounaisrannikon elinvoima- ja kilpailukykyanalyysi
 
Alue ja väestörakenteen muutos ja kaupungistuminen
Alue ja väestörakenteen muutos ja kaupungistuminenAlue ja väestörakenteen muutos ja kaupungistuminen
Alue ja väestörakenteen muutos ja kaupungistuminen
 
RAAHEN SEUDUN VÄESTÖLLINEN KILPAILUKYKYANALYYSI
RAAHEN SEUDUN VÄESTÖLLINEN KILPAILUKYKYANALYYSIRAAHEN SEUDUN VÄESTÖLLINEN KILPAILUKYKYANALYYSI
RAAHEN SEUDUN VÄESTÖLLINEN KILPAILUKYKYANALYYSI
 
Alue ja väestörakenteen kehitys nyt ja lähitulevaisuudessa
Alue ja väestörakenteen kehitys nyt ja lähitulevaisuudessaAlue ja väestörakenteen kehitys nyt ja lähitulevaisuudessa
Alue ja väestörakenteen kehitys nyt ja lähitulevaisuudessa
 
Lahden ketteryys ja kilpailukyky
Lahden ketteryys ja kilpailukykyLahden ketteryys ja kilpailukyky
Lahden ketteryys ja kilpailukyky
 
Itä-Suomi-aluekehityksen musta aukko vai elinvoimainen suuralue?
Itä-Suomi-aluekehityksen musta aukko vai elinvoimainen suuralue?Itä-Suomi-aluekehityksen musta aukko vai elinvoimainen suuralue?
Itä-Suomi-aluekehityksen musta aukko vai elinvoimainen suuralue?
 
Etelä-Savon maakuntaohjelma 2014 2017 (1)
Etelä-Savon maakuntaohjelma 2014 2017 (1)Etelä-Savon maakuntaohjelma 2014 2017 (1)
Etelä-Savon maakuntaohjelma 2014 2017 (1)
 
Muuttoliike & Elinvoima
Muuttoliike & ElinvoimaMuuttoliike & Elinvoima
Muuttoliike & Elinvoima
 
Talous & Yhteiskunta 4/2019
Talous & Yhteiskunta 4/2019Talous & Yhteiskunta 4/2019
Talous & Yhteiskunta 4/2019
 
Muuttoliike ja sisäinen turvallisuus
Muuttoliike ja sisäinen turvallisuusMuuttoliike ja sisäinen turvallisuus
Muuttoliike ja sisäinen turvallisuus
 
Suomen aluerakenne liikkeessä
Suomen aluerakenne liikkeessäSuomen aluerakenne liikkeessä
Suomen aluerakenne liikkeessä
 
Maamerkit-barometri 2011: Maaseutu toiveissa ja uskomuksissa
Maamerkit-barometri 2011: Maaseutu toiveissa ja uskomuksissaMaamerkit-barometri 2011: Maaseutu toiveissa ja uskomuksissa
Maamerkit-barometri 2011: Maaseutu toiveissa ja uskomuksissa
 
Ohjelmistoliiketoiminta Keski- ja Kaakkois-Euroopassa - Finpro
Ohjelmistoliiketoiminta Keski- ja Kaakkois-Euroopassa - FinproOhjelmistoliiketoiminta Keski- ja Kaakkois-Euroopassa - Finpro
Ohjelmistoliiketoiminta Keski- ja Kaakkois-Euroopassa - Finpro
 
Pohjois-Pohjanmaan elinvoima alueiden välisessä kilpailussa
Pohjois-Pohjanmaan elinvoima alueiden välisessä kilpailussa Pohjois-Pohjanmaan elinvoima alueiden välisessä kilpailussa
Pohjois-Pohjanmaan elinvoima alueiden välisessä kilpailussa
 
Metropolialueen kilpailukyky 2000-luvulla
Metropolialueen kilpailukyky 2000-luvulla Metropolialueen kilpailukyky 2000-luvulla
Metropolialueen kilpailukyky 2000-luvulla
 
Aluekehityksen pyörteisyys ja vyöhykkeisyys. Case Kuopion seudun elinvoima ...
Aluekehityksen pyörteisyys ja vyöhykkeisyys. Case Kuopion seudun elinvoima ...Aluekehityksen pyörteisyys ja vyöhykkeisyys. Case Kuopion seudun elinvoima ...
Aluekehityksen pyörteisyys ja vyöhykkeisyys. Case Kuopion seudun elinvoima ...
 
Alueiden vetovoima ja viisi kasvuetua
Alueiden vetovoima ja viisi kasvuetuaAlueiden vetovoima ja viisi kasvuetua
Alueiden vetovoima ja viisi kasvuetua
 
Kaupunkiseutujen kasvut ja kivut
Kaupunkiseutujen kasvut ja kivutKaupunkiseutujen kasvut ja kivut
Kaupunkiseutujen kasvut ja kivut
 
Kaupunkien kovat ja pehmeät vetovoimatekijät
Kaupunkien kovat ja pehmeät vetovoimatekijätKaupunkien kovat ja pehmeät vetovoimatekijät
Kaupunkien kovat ja pehmeät vetovoimatekijät
 

More from Palkansaajien tutkimuslaitos

The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuitiesThe long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuitiesPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimminEnsi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimminPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaaTalous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaaPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussaSuomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussaPalkansaajien tutkimuslaitos
 
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopakettiTalousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopakettiPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittainSopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittainPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseenMakeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseenPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseenVAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseenPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...
Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...
Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...Palkansaajien tutkimuslaitos
 

More from Palkansaajien tutkimuslaitos (20)

Talous & Yhteiskunta 3/2019
Talous & Yhteiskunta 3/2019Talous & Yhteiskunta 3/2019
Talous & Yhteiskunta 3/2019
 
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuitiesThe long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
 
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimminEnsi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
 
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaaTalous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
 
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussaSuomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
 
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
 
Talous & Yhteiskunta 2/2019
Talous & Yhteiskunta 2/2019Talous & Yhteiskunta 2/2019
Talous & Yhteiskunta 2/2019
 
Occupational Mobility of Routine Workers
Occupational Mobility of Routine WorkersOccupational Mobility of Routine Workers
Occupational Mobility of Routine Workers
 
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopakettiTalousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
 
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
 
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
 
Tulonjaon kehitys ja välitön verotus
Tulonjaon kehitys ja välitön verotusTulonjaon kehitys ja välitön verotus
Tulonjaon kehitys ja välitön verotus
 
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittainSopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
 
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseenMakeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
 
Talous & Yhteiskunta 1/2019
Talous & Yhteiskunta 1/2019Talous & Yhteiskunta 1/2019
Talous & Yhteiskunta 1/2019
 
Opintotuen tulorajat
Opintotuen tulorajatOpintotuen tulorajat
Opintotuen tulorajat
 
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
 
Talous & Yhteiskunta 4/2018
Talous & Yhteiskunta 4/2018Talous & Yhteiskunta 4/2018
Talous & Yhteiskunta 4/2018
 
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseenVAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
 
Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...
Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...
Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...
 

Ty42002

  • 1. &4/2002 Ta l o u s Y h t e i s k u n t a Aluepolitiikka Maaseutu Kasvukeskukset Muuttoliike Yhdyskuntarakenne Kunnat ja valtio Työhyvinvointi Aluepolitiikka Maaseutu Kasvukeskukset Muuttoliike Yhdyskuntarakenne Kunnat ja valtio Työhyvinvointi Alue- ja kunta- talous Alue- ja kunta- talous Kansi 4/02 19.11.2002, 13:041
  • 2. &4/2002 Ta l o u s Y h t e i s k u n t a Aluepolitiikka Maaseutu Kasvukeskukset Muuttoliike Yhdyskuntarakenne Kunnat ja valtio Työhyvinvointi Aluepolitiikka Maaseutu Kasvukeskukset Muuttoliike Yhdyskuntarakenne Kunnat ja valtio Työhyvinvointi Alue- ja kunta- talous Alue- ja kunta- talous Heikki Taimio Pääkirjoitus ........................................................................................................ 1 Heikki Eskelinen Saavutettavuus ja aluetaloudellinen kehitys....................................................... 2 Seppo Laakso Kasautuminen Helsingin seudulle – etuja ja ongelmia....................................... 7 Rauli Svento Oulun kehityksen ajureita .................................................................................. 13 Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma Tietoyhteiskuntaa etsimässä digikuilun reunalta ............................................... 17 Jukka-Pekka Kataja – Raija Volk Talouskasvun hiipuminen hidastanut maaltamuuttoa........................................ 22 Hannu Tervo Muuttoliike ei ratkaise työttömyysongelmaa ...................................................... 26 Heikki A. Loikkanen – Antti Moisio Kuntien ja väliportaan asema ja rahoitus: julkistalouden opit ja pohjoismainen käytäntö ..................................................................................... 30 Tuire Santamäki-Vuori Kuntien tavoite säilyä hyvinä työnantajina vaatii ponnisteluja .......................... 37 Pekka Sauramo Kansantalous menestyi – entä kansa? ................................................................ 41 Suhdanteet yhdellä silmäyksellä......................................................................... 43 2-KANSI 4 2002 20.11.2002, 07:271
  • 3. 30. vuosikerta 4 numeroa vuodessa Julkaisija: Palkansaajien tutkimuslaitos Pitkänsillanranta 3 A (6. krs) 00530 Helsinki P. 09–2535 7330 Fax: 09–2535 7332 www.labour.fi Toimitus: Päätoimittaja Jukka Pekkarinen Toimittaja Heikki Taimio P. 09–2535 7349 Heikki.Taimio@labour.fi Taitto ja tilaukset: Irmeli Honka P. 09–2535 7338 Irmeli.Honka@labour.fi Toimitusneuvosto: Sari Aalto-Matturi Ulla Aitta Peter J. Boldt Lea Haikala Tuomas Harpf Pekka Immeli Esa Mäisti Seppo Nevalainen Jari Vettenranta Tilaushinnat: Vuosikerta 18,50 € (v. 2003 20 €) Irtonumero 5,90 € (v. 2003 6,50 €) Painopaikka: Jaarli Oy Valokuvaus: Maarit Kytöharju Kansi: Graafikko Markku Böök Kannen kuvat: Aimo Hyvärinen ISSN 1975-181X Sain muutama päivä sitten postia Poh- jois-Karjalan TE-keskukselta. Houkut- televat muuttamaan takaisin Susirajal- le. Paluumuuttajille, etenkin yrittäjiksi rupeaville on tarjolla kaikenlaista tu- kea. Kiitettävää aktiivisuutta, mutta yritys on turha minun kohdallani, hen- kilökohtaisista syistä. Toinen asia on, mitä toiveita tällaiseen maallemuuttoon yleensä voisi kohdistua. Maatalouden työpaikkoja on enää runsaat 130 000, ja ne vähenevät tu- hansilla vuosittain. Harvassa taitavat olla ne, jotka pystyvät kehittämään uuden pysyvän toimeentulolähteen nykyajan maaseudulle, yhdistämällä esimerkiksi luomuviljelyn, matkailupal- velut ja kesämökkien rakentamisen. Sen sijaan huomattava osa kasvukes- kuksissa työskentelevistä asuisi mie- luimmin maaseutumaisessa ympäris- tössä. Tästä kertoo mm. muuttoliik- keen viimeaikainen suuntautuminen suurimpien keskusten kehyskuntiin. Kasvukeskuksia kehyksineen on vain muutama, eikä harvaan asutulle maa- seudulle voida nykyteknologialla mi- tenkään rakentaa sellaista liikenne- verkkoa, että työssäkäynti kauempa- na onnistuisi. Eri kyselyjen mukaan säännöllisestä etätyöstä kiinnostuneita on kuitenkin 20–40 % suomalaisista. Etätyöstä ei ole kunnollisia tilastoja, mutta sekään ei ole yleistynyt sillä vauhdilla mitä optimistisimmissa tieto- yhteiskuntaskenaarioissa on oletettu. Monet työt eivät sovellu tehtäviksi etäällä keskuksista. Etätietotyön tek- nologia on olemassa muttei kaikkialla kohtuuhintaan. Ehkä kuitenkin etätyön suurimmat esteet ovat yhteiskunnalli- sia. Lainsäädäntö ja sopimukset eivät ole vielä sen mukaisia, ja koko työ- kulttuurissa vaadittavat muutokset ete- nevät hitaasti. Eristäytyminen ei sovi kaikille. Ovatkohan etätyöstä kiinnos- tuneet todella ajatelleet, mitä heille merkitsisi työyhteisön sosiaalisten kon- taktien menettäminen? Työnantaja- puolellakin saatetaan pelätä tästä seu- raavaa alempaa tuottavuutta ja kont- rollin menettämistä. Työtä etäällä Heikki Taimio 4 2002
  • 4. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s2 Heikki Eskelinen Jean Monnet professori Joensuun yliopisto Saavutettavuus ja aluetaloudellinen kehitys Kysymys siitä, miten Suomen kansantalous kokonaisuutena sekä aluetalouksina, esimerkiksi maakuntina ja kaupunkiseutuina, menestyy sijaintitaloudellisessa kilpailussa, on korostunut kansain- välisen integraation ja globali- saation oloissa. Tässä artikkelissa esitetään joitakin huomioita Suomen aluetaloudellisesta kehityksestä ja aluepolitiikasta sijaintitaloudellisesta näkö- kulmasta. Taloustieteellisessä tutkimuksessa aluetaloudelliset muutokset ja kansain- välinen kauppa ovat kytkeytyneet toi- siinsa yhä enemmän, mikä on vahvis- tanut sijaintitaloudellisten kysymysten analyysin teoreettista perustaa. Uudes- sa aluetalousteoriassa1 aluetaloudet nähdään kauppavirtojen yhdistäminä toiminnallisina kokonaisuuksina glo- baalissa taloudessa. Niiden erikoistu- Heikki Eskelisen tutkimus- ja opetustyön aloja ovat aluekehi- tyksen ja -politiikan kysymykset. Hän on muun muassa ES- PON (European Spatial Planning Observation Network)-oh- jelman (ks. www.espon.lu) sekä Suomen lähialueiden talous- seurannan (ks. www.hkkk.fi/ecomon) osatutkimusten vastuu- henkilö. Kuva:Joensuunyliopisto
  • 5. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 3 Kuviosta 1 nähdään, että Suomen kaikkien maakuntien saavutettavuus- indeksit jäävät Euroopan unionin kes- kiarvon (=100) alapuolelle. Uusimaa on ainoa maakunta, joka pääsee sen tuntumaan. Lähes koko Itä-Suomen sekä Etelä- ja Keski-Pohjanmaan saa- vutettavuusindeksit ovat alle 25, joten ne kuuluvat markkinapotentiaaliltaan Euroopan unionin kaikkein heikoim- man saavutettavuuden alueisiin. Ne misen perusteita ei enää haeta ensisi- jaisesti tuotannontekijöiden kuten raa- ka-aineiden ja ammattityövoiman tar- jonnan antamasta suhteellisesta edus- ta vaan tuotannon mittakaavaetujen ja alueiden markkinapotentiaalin vuoro- vaikutuksesta. Mittakaavaedut ovat merkittäviä monilla tuotannon aloilla, ja niistä hyötyvät yritykset pyrkivät sijoittu- maan alueille, joiden markkinapoten- tiaali on suuri. Tämä ruokkii kasau- tuvaa kasvumekanismia, sillä alueen markkinapotentiaali kasvaa sen seu- rauksena, että mittakaavaetuja hyö- dyntävät yritykset sijoittuvat sinne. Seurauksena on aluetaloudellisen muutoksen eriytyminen ja kasvukes- kusten kehittyminen. Onko Suomi periferia? Käsitteeseen periferia liittyy merkityk- siä, joita maat ja alueet eivät yleensä halua tunnistaa omikseen. Sijaintitalo- udellisesti Suomen asema on kuiten- kin kiistaton: tämä maa on periferia Euroopan unionissa. Kuvioon 1 on tii- vistetty saavutettavuutta koskevan eu- rooppalaisen vertailun tulokset. Saa- vutettavuus kuvaa alueen suhteellista sijaintia eli sen asemaa suhteessa muilla alueilla oleviin toimintoihin tai resurs- seihin.2 Yleisesti saavutettavuus riippuu alu- eiden ominaisuuksista ja niitä yhdistä- vistä liikennejärjestelmistä. Kuvion 1 kartassa esitetyt saavutettavuusindek- sit on muodostettu siten, että ensin on laskettu kunkin NUTS 3-alueen (Suo- messa maakunnan) etäisyydet muihin NUTS 3-alueisiin3 tarkasteltavia kol- mea liikennemuotoa käyttäen, ja sen jälkeen nämä etäisyydet on painotettu muiden alueiden bruttoaluetuotteilla. Tällaisten saavutettavuusindeksien voi- daan tulkita kuvaavan alueiden mark- kinapotentiaalia. Esimerkiksi Ruhrin alueen markkinapotentiaali on korkea eli se on huomattava kysynnän keskit- tymä, koska sen bruttoaluetuote on suuri ja se on hyvien yhteyksien pääs- sä muista samantapaisista alueista. kuten myös niiden naapurialueet ovat bruttoaluetuotteeltaan pieniä aluetalo- uksia, jotka ovat etäällä kysynnän kes- kittymistä. Tosin tässä yhteydessä on paikallaan mainita varauksena Pietari, jonka vaikutus on ollut jo nähtävissä varsinkin Kaakkois-Suomessa. Saavutettavuuserot ovat aluetalouk- sien kehityksen tutkimuksen ja myös aluepolitiikan kannalta kiinnostavia. Peruskysymys koskee sitä, ovatko Lähde: K. Spiekermann & G. Neubauer (2002), European Accessibility and Peripherality: Concepts, Models and Indicators, Nordregio Working Paper 2002:9. Kuvio 1. Yhdistetty saavutettavuusindeksi (tie-, rautatie- ja lentoliiken- ne; EU15=100), NUTS 3-alueet vuonna 2000. EU = 100 0< 25 25< 50 50< 75 75<100 100<125 125< . . .
  • 6. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s4 aluetaloudet, joiden saavutettavuus suhteessa hyödyke- ja tuotannonteki- jämarkkinoihin on hyvä, kilpailukykyi- sempiä ja menestyvämpiä kuin muut alueet. Suomi on tässä suhteessa eu- rooppalaisittain kiinnostava tapaus. Sitä koskevat havainnot antavat perusteita kaksijakoisiin johtopäätöksiin. Suomi Euroopan unionissa, alueet Suomessa Taloushistorialliset vertailut osoittavat, että sijaintitaloudellisesti perifeerinen Suomi on parantanut asemaansa eu- rooppalaisessa talouskilpailussa pitkällä aikavälillä. Tämä on ilman muuta vah- va vasta-argumentti maantieteellistä determinismiä vastaan. Suomen kan- santalouden kokemukset tukevat nä- kemystä, että esimerkiksi toimivat yh- teiskunnalliset instituutiot ja investoin- nit inhimilliseen pääomaan voivat kom- pensoida heikosta saavutettavuudesta johtuvia kuljetus- ja yhteyskustannuk- sia. Samalla on ilmeistä, että heikko saa- vutettavuus on vaikuttanut kansanta- louden tuotannolliseen erikoistumi- seen. Metsäsektori on esimerkki tuo- tannonalasta, jolle sijainti kaukana ky- synnän keskittymistä ei ole ollut ratkaiseva kil- pailuhaitta. Voidaan myös olettaa, että saavu- tettavuuden parantami- seksi tehty teknologinen kehitystyö on eräissä ta- pauksissa myötävaikut- tanut kansantalouden kilpailuetujen syntymi- seen. Esimerkiksi tieto- liikennevälineet, joiden tuotannon merkittävä sijaintipaikka Suomi on, ovat saavutettavuustekno- logiaa. Toisaalta vaikka Suomen kansanta- lous kokonaisuutena näyttää sopeutu- neen varsin hyvin perifeeriseen sijain- tiinsa, maan sisäiset aluetaloudelliset erot liittyvät saavutettavuuden eroihin. Maakuntien saavutettavuusindeksien ja bruttoaluetuote per capita-indeksien välinen korrelaatio on positiivinen: len- toliikenteen osalta 0,81, ja vastaavasti tieliikenteen 0,56 ja rautatieliikenteen 0,33.4 Tämä suuruusjärjestys ei ole yl- lätys. Lentoyhteyksien tarjonta voi- daan sopeuttaa nopeasti markkinapo- tentiaalin muutoksiin, kun taas tiever- kosto ja varsinkin rauta- tieverkosto perustuvat paljolti historiallisiin yh- teystarpeisiin. Myös aluetaloudellisen muutoksen keskitty- mistrendit näyttävät suo- sivan parhaiten saavutet- tavia alueita. Kuviossa 2 esitetään alueiden välisen nettomuuttoliikkeen ja saavutettavuuden riip- puvuus maakunnittain Suomessa. Muuttoliikkeen ja saavutettavuuden välillä on selkeä riippuvuussuhde. Ku- viosta 2 nähdään, että saavutettavuu- deltaan heikoimpien maakuntien muuttotase oli eniten negatiivinen no- pean talouskasvun vuosina 1995– 2000. Aluepolitiikka ja pysyvä kilpailuhaitta Euroopan unionin aluepolitiikka on pai- nottunut Suomessa – toisin kuin esi- merkiksi Välimeren maissa – muihin asioihin kuin saavutettavuuden paran- tamiseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoi- ta sitä, että saavutettavuuteen ja yh- dyskuntarakenteen kehitykseen liitty- vät kysymykset olisivat poistuneet alue- politiikan asialistalta. Aluekehityksen tavoiteasettelu perus- tuu nykyisin kaupunkijärjestelmään. Suomen kansallisen aluepolitiikan uusi aloite, aluekeskusohjelma, on tästä konkreettinen osoitus. Tavoitteena on yli kolmenkymmenen toiminnallisen eli työssäkäyntialueita vastaavan kaupun- kiseudun verkko, jonka varassa maan eri osat kytkeytyisivät menestyksellisesti kansainväliseen ja kansantalouden si- säiseen työnjakoon. Aluekeskusohjelmaa on kritisoitu vas- takkaisista suunnista. Kritiikin perus- telut liittyvät molemmissa tapauksissa siihen, että Suomi eroaa yhdyskunta- rakenteeltaan olennaisesti Euroopan unionin keskiarvoista. Suomi on esi- merkki suhteelli- sen hyvin menesty- neestä sijainti- taloudellisesta periferiasta. Kuvio 2. Nettomuuttoliike (vuosien 1995–2000 keskiarvo per 1 000 asukasta) ja saavutettavuus (yhdistetty indeksi vuonna 2000, Pohjois- maiden keskiarvo = 100), NUTS3 (maakunnat). Lähde: K. Spiekermann & G. Neubauer (2002), European Accessibility and Peripherality: Concepts, Models and Indicators, Nordregio Working Paper 2002:9.
  • 7. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 5 Kilpailukykyä korostaneiden puheen- vuorojen mukaan aluekeskuksia on epärealistisen paljon. Tämä arvio pe- rustuu näkemykseen, etteivät pienten, muista erillään sijaitsevien kaupunki- seutujen resurssit riitä menestyvien tuo- tannonalojen kasvupohjaksi. Lisäksi on maantieteellisistä syistä ilmeistä, että useissa tapauksissa on mahdotonta yh- distää pieniä kaupunkiseutuja suurem- miksi päivittäisalueiksi. Tämä on hy- vin tyypillinen kehittämisstrategia sel- laisilla voimavaroiltaan ja markkinapo- tentiaaliltaan entistä suuremmilla kau- punkiseuduilla, jotka sijaitsevat Suo- mea tiheämmin asutuilla alueilla. Köö- penhaminan ja Etelä-Ruotsin yhdistä- vä Juutinrauman sil- ta on tunnettu esi- merkki. Aluekehityksen ta- sapainoa, eurokielel- lä koheesiota, painot- taneissa puheenvuo- roissa on todettu puolestaan se, ettei suunniteltu aluekes- kusten verkko riitä kattamaan läheskään koko Suomea. Vaik- ka aluekeskukset menestyisivätkin, nii- den väliin jää laajoja alueita, joilla asuu tu- levaisuudessakin merkittävä määrä ih- misiä. Tästä syystä aluekeskusten kehit- täminen ei riitä valta- kunnalliseksi aluepo- litiikaksi. Sekä kilpailukyky- että koheesioargu- menteille on hyviä perusteluja. Tässä yhteydessä niiden tii- moilta on syytä ky- syä, mitä Suomen si- jaintitaloudellisen ase- man ja yhdyskuntara- kenteen erityispiirteet merkitsevät aluepoli- tiikan ja alueiden ke- hittämisen kannalta. Ensiksi, jos Suomen menestymises- tä Euroopassa on otet- tavissa oppia, aluetalo- uksien tulisi erikoistua kansainvälisessä työnja- ossa niiden aseman ja yhteystarpeiden edellyt- tämällä tavalla. Tämä edellyttäisi suuntautu- mista tuotannonaloihin, joilla päivittäisalueen markkinapotentiaali ei ole tärkeimpiä kilpailu- tekijöitä. Lisäksi olisi luo- tava entistä vahvempia ja yhtenäisem- piä aluetason institutionaalisia raken- teita. Viimeksi mainittu asia, joka on jää- nyt kuntien lukumäärästä käytävän kiistelyn jalkoihin, on näistä välittö- mimmin poliittisten päätösten varas- sa. Sen sijaan aluetalouksien erikois- tuminen ja sopeutuminen työnjakoon riippuvat paljolti markkinataloudelli- sista prosesseista. Saavutettavuuden parantaminen, käytännössä liikenne- ja tietoliikenneinfrastruktuurin kehit- täminen, vaikuttaa kuitenkin olennai- sesti siihen, mitä edellytyksiä maan eri alueilla on inhimillisen pääoman vah- vistamiseen ja tuotannolliseen erikois- tumiseen suuntautuville aluekehityk- sen strategioille. Kilpailuolosuhteet ovat muuttuneet siten, että innovaatiotoiminnan mer- kitys korostuu suhteessa tuotannon kustannustehokkuuteen. Tämä lisää yhteystarpeita siten, että maan pää- keskuksen, Helsingin seudun, lisäksi myös muilta seuduilta tarvitaan no- peita ja luotettavia kansainvälisiä hen- kilö- ja tavaraliikenneyhteyksiä. Yh- teydet sinänsä tai kuljetuskustannuk- set eivät ole ratkaisevia, vaan nope- us, laatu ja vuorovälit ovat entistä mer- kittävämpiä sijaintitekijöitä. Päätökset siitä, mitkä alueet ja kaupunkiseudut kuuluvat moottoriteiden, suorien kan- sainvälisten lentoyhteyksien ja Pendo- lino-liikenteen vaikutuspiiriin, ovat tästä syystä aluepoliittisesti hyvin kes- keisiä. Edelleen on ilmeistä, että täkäläiset olosuhteet kuten harva asutus ja pit- kät etäisyydet asettavat esteitä eräi- den infrastruktuuritek- nologioiden käytölle. Moottoriteiden verkos- toa ei voida rakentaa koko maan kattavaksi, ja ohut kysyntä rajoit- taa nopeiden junayhte- yksien edellyttämiä in- vestointeja. Vastaava ongelma koskee Suo- men asemaa Euroopan unionin saavutettavuus- kartoilla, koska vastas- sa on maantiede: Suomi ei voi muun- tua sijaintitaloudelliseksi keskusalu- eeksi. Euroopan unionin tulevat uu- Aluepoliittisessa keskustelussa kilpailukyky ja koheesio ovat esiintyneet toisil- leen vastakkaisina tavoitteina. Suomi ja erityisesti sen syrjäisemmät alueet kärsivät heikon saavutettavuuden luomasta pysyvästä kilpailuhaitasta, minkä vuoksi Heikki Eskelinen esittää, että EU:ssa pitäisi jakaa alue- tukia saavutettavuuden perusteella määritellyn perifeerisyyden mukaan. Tällainen aluepolitiikka suosisi Suomen kaltaisia maita ja alueita, jotka kykenevät ratkaisemaan sijaintitalou- delliset ongelmansa tehokkaasti. Kuva:Joensuunyliopisto
  • 8. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s6 det jäsenmaat ovat tässä suhteessa kiinnostava vertailukohta. Niiden lii- kenneverkoston saattaminen ajan ta- salle tulee parantamaan niiden saavu- tettavuutta ja siten kilpailuasemaa suhteessa Suomeen. Tämän muutok- sen vaikutuksia vahvistaa se, että sa- maan aikaan nykyinen, sosioekonomi- sin perustein jaettava aluepoliittinen rahoitus on supistumassa nykyisissä jäsenmaissa. Suomen tulevan aluekehityksen kan- nalta ydinkysymys koskee sitä, miten voidaan edesauttaa muidenkin aluei- den kuin suurimpien kaupunkiseutu- jen menestymistä globalisoituvassa ta- loudessa. Ne eivät lähde kilpailuun samalta viivalta, vaan niiden rasitteena on heikon saavutettavuuden aiheutta- ma pysyvä kilpailuhaitta. Suomen nä- kökulmasta olisi perusteltua käyttää saavutettavuuden perusteella määritel- tyä sijaintitaloudellista perifeerisyyttä aluepoliittisen tuen kohdentamisperustee- na Euroopan unionissa. Tämä kriteeri ei hou- kuttelisi pysymään köy- hänä, vaan se suosisi niitä, jotka kykenevät ratkaisemaan sijaintita- loudellisen ongelman tehokkaasti, menesty- mään periferioina. VIITTEET 1 Ks. esim. M. Fujita & P. Krugman & A. Venab- les (1999), The Spatial Economy: Cities, Re- gions, and International Trade, Cambridge, Mass.: The MIT Press; B. Johansson & C. Karlsson & R.G. Stough (2002), Regional Policies and Comparative Advantage, Cheltenham: Edward El- gar. 2 Dortmundin yliopis- ton IRPUD-yksikössä on laadittu Euroopan unio- nin aluejärjestelmän ko- konaisuudessaan kattava tietopohja saavutettavuusanalyyseja var- ten. Sitä on käytetty muun muassa Eu- roopan aluesuunnittelun tutkimusohjel- man yhteydessä (ks. M. Wegener & H. Eskelinen & F. Fürst & C. Schürmann & K. Spiekermann (2001), Criteria for the Spatial Differentiation of the EU Terri- tory: Geographical Position.Forschungen 102:2. Bonn: Bundesamt für Bauwesen und Raumordnung.). Kuviossa 1 esitet- ty kartta perustuu Nordregion (Tukhol- ma) teettämään Pohjoismaita koskevaan erillistutkimukseen (K. Spiekermann & G. Neubauer (2002), European Acces- sibility and Peripherality: Concepts, Mo- dels and Indicators. WP 2002:9. Stock- holm: Nordregio.). Kiitän Nordregiota sekä Klaus Spiekermannia, joka antoi ku- vioiden 1 ja 2 aineiston käytettäväksi täs- sä artikkelissa. 3 NUTS (Nomenclature des Unités Ter- ritoriales Statistiques) on Euroopan uni- onin käyttämä tilastoaluejako. 4 Suomen puitteissa kuvatun saavutet- tavuuden vaikutusta seutukuntien kilpai- lukykyyn ovat analysoineet J. Huovari & A. Kangasharju & A. Alanen (2001), Alueiden kilpailukyky, PTT:n tutkimuk- Kuva:TomiLeporinne/Kuvaario sia 176. Tulokset ovat samansuuntaisia kuin tässä esitetyt.
  • 9. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 7 Helsingin seutu on Suomen ainoa alue, jota kokonsa, kaupunkiraken- teensa ja taloudellisen merkityksensä puolesta voidaan pitää suurkaupunki- na, metropolina. Helsingin seudulla tarkoitetaan tässä kirjoituksessa aluet- ta, joka koostuu pääkaupunkiseudus- ta (Helsinki, Espoo, Kauniainen ja Vantaa) sekä 8 kehyskunnasta. Tällä alueella asuu 1,2 miljoonaa henkeä, neljännes Suomen väestöstä. Se on Suomessa ylivoimainen väestön ja ta- Seppo Laakso Tutkija Kaupunkitutkimus TA Oy Kasautuminen Helsingin seudulle – etuja ja ongelmia Helsingin seutu on kasvanut ja kehittynyt voimakkaasti jo pitkään. Tälle prosessille löytyy hyviä selityksiä, mutta se on syvästi ristiriitainen, ja useita siihen liittyviä ongelmia on erittäin vaikea ratkaista. Kaupunkitutkimus TA Oy on kaupunki- ja aluetaloudelliseen tutkimukseen erikoistunut yksityinen yritys. Valtiotieteen toh- tori Seppo Laakso toimii yrityksen toimitusjohtajana ja tutkija- na.
  • 10. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s8 80 loudellisen toiminnan keskittymä (ku- viot 1 ja 2), väestöllä mitattuna suu- rempi kuin maan kuusi seuraavaksi suurinta kaupunkialuetta yhteensä. Silti koko Euroopan mittakaavassa se on pienenpuoleinen, asukasmäärältään esimerkiksi vain kymmenesosa Suur- Lontoosta. Helsingin seutu on kasvanut kansain- välisestikin verrattuna poikkeuksellisen nopeasti jo pitkälti toista sataa vuotta. Valtakunnan kasvava hallinto ja muut pääkaupunkitoiminnot laajoine inves- toineen kasvattivat Helsinkiä, mutta sen ohella kaupungista kehittyi kasva- van ulkomaankaupan ja kehittyvän teollisuuden ylivoimainen keskus 1800-luvun jälkipuoliskolla hyvän sa- taman ja nopeasti laajenneen rautatie- verkoston päätepisteroolin ansiosta. Sen jälkeen Helsinki on jatkuvasti ve- tänyt puoleensa valtakunnan kulloin- kin nopeimmin kasvavia toimialoja, metsäteollisuutta lukuun ottamatta. Teollisuus oli kasvun veturi 1960-lu- vulle asti, mutta sen jälkeen palvelu- alat ovat hallinneet seudun talouden kasvua. Monilla nopeasti kasvaneilla palvelualoilla 40–60 % koko maan työ- paikoista sijaitsee nykyisin Helsingin seudulla, esimerkiksi tukkukaupassa, rahoitustoiminnassa ja monissa liike- elämän palveluissa. Ne ovat kasautu- neet Helsingin seudulle nimenomaan siksi, että se on maan suurin kaupun- kialue. Lisäksi jatkuva väestönkasvu on pitänyt yllä paikallisilla markkinoilla toimivien yritysten kasvua. Nykyisin Helsingin seudun bruttokan- santuote asukasta kohti on suunnilleen puolitoistakertainen koko maahan ver- rattuna. Euroopassa seutu kuuluu kym- menen tuottavimman metropolialueen joukkoon bkt/asukas-suhteella mitattu- na.1 Alueen työllisyysaste (työlliset/työ- ikäiset) on 70 %, lähes 10 %-yksikköä korkeampi kuin koko maassa keski- määrin. Vastaavasti työttömyysaste on noin 5 %, lähellä tasoa jota voidaan pi- tää täystyöllisyytenä ja melkein 4 %- yksikköä alhaisempi kuin maan keski- arvo.2 Vuodesta 1995 vuoteen 2001 alueen tuotanto kasvoi keskimäärin 7 %, työllisyys 3,5 % ja väestö 1,4 % vuo- dessa, kun koko maassa vastaavat lu- vut olivat 4,5 %, 1,9 % ja 0,3 %. Hel- singin seudun vaikutus koko maan kas- vulukuihin on ollut todella merkittävä. Metropolissa suhteellisen pienelle maa-alueelle on keskittynyt erityisen paljon asukkaita ja työpaikkoja. Kun suuri määrä ihmisiä ja yrityksiä sijait- see maantieteellisesti lähellä toisiaan, koituu siitä merkittäviä etuja kuljetus- ten, liikkumisen, kommunikoinnin, taloudellisen toiminnan ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Tämä edistää edelleen keskittymistä ja suurten kau- punkialueiden kasvamista vielä suu- remmiksi. Toinen seuraus on, että maasta on niukkuutta, koska useita toimintoja ja suuri määrä toimijoita ahtautuu samalle rajalliselle alueelle. Tähän liittyvistä ruuhkautumisilmiöis- tä sekä niukemmaksi käyvän maan arvon kohoamisesta seuraa myös mo- nenlaisia ongelmia. Ne vaikuttavat osaltaan hyvinvointiin ja sen jakautu- Kuvio 1. Väestö Helsingissä ja Helsingin seudulla 1900–2001. Lähde: Tilastokeskus Kuvio 2. Työpaikat Helsingin seudulla ja koko maassa 1960–2000. Lähde: Tilastokeskus
  • 11. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 9 miseen, mutta ne toimivat myös jar- runa kaupunkialueen kasvulle. Kasautumisen etuja3 Mittakaavaetujen hyödyntäminen edis- tää tuotannon keskittymistä. Kun mo- nilla aloilla tuotanto organisoidaan yhä suurempiin tuotantolaitoksiin, syntyy kasvuimpulsseja niillä alueilla, useimmi- ten kaupungeissa, joihin kyseiset tuo- tantolaitokset sijoittuvat. Tuotannon mittakaavaetuja saadaan yhtäältä yritys- ten omaa tuotantoprosessia ja toimin- taa kehittämällä ja toisaalta sitä kautta, että yritys hyödyntää sijaintialueensa resursseja ja ominaisuuksia. Saman alan yritysten alueellinen keskittyminen voi perustua mittakaavaetuihin raaka-ainei- den, välituotteiden tai palvelusten han- kinnassa. Tämä on keskeinen perusta alueellisten yritysryhmittymien kehitty- miselle ja sijoittumiselle. Kaupunkialueen suuruudesta itsestään syntyy kasautumisetuja. Se on luonnol- linen markkina-alue monille yrityksille ja kokonaisille toimialoille. Mitä suu- rempi kaupunkialue on, sitä erikoistuneemmille palveluille se tarjoaa markkinapohjan. Sen kasvu lisää paikallisten markkinoiden varassa elävien toimialojen myyntiä ja houkuttelee alueelle uusia yrityksiä. Tätä kautta kaupunki- alueen kasvu generoi li- sää kasvua. Markkina-alueen suurene- minen edistää tuotannon mittakaava- etujen hyödyntämistä myös paikallisilla markkinoilla toimivissa yrityksissä lisä- ten tuotannon tehokkuutta. Kaupun- gin kasvu lisää kilpailua, koska kasvun myötä yhä pitemmälle erikoistuneilla aloilla on enemmän keskenään kilpai- levia yrityksiä. Näin ollen kaupungin kasvu eliminoi monilta toimialoilta yk- sittäisten yritysten monopolivoimaa ja lisää talouden tehokkuutta. Kuluttajatkin hyötyvät kasvun ja ka- sautumisen myötä paranevasta kustan- nustehokkuudesta sekä kulutustavaroi- den ja palvelujen tarjonnan moni- puolistumisesta. Yritysten alueellinen keskittyminen edistää myös työmarkkinoiden tehok- kuutta. Alueella, jolla on paljon työ- voimaa ja runsaasti työpaikkoja, työ- voiman kysyntä ja tarjonta kohtaavat tehokkaammin kuin alueella, jossa sekä työpaikkoja että työn tekijöitä on vähän. Monien tutkimusten mukaan yritysten työvoiman rekrytoinnin ja vastaavasti myös työvoimaan kuuluvi- en työpaikan etsinnän kustannukset alenevat kaupunkialueen koon kasva- essa. Oleellinen piirre suurkaupungin työmarkkinoilla on, että ihmiset voi- vat vaihtaa työpaikkaa ilman uuden asunnon hankintaa ja muuttoa. Tämä alentaa osaltaan työpaikan vaihtamisen kustannuksia. Alueellisten työmarkkinoiden koolla ja joustavuudella on suuri merkitys erityisesti sellaisille yrityksille, joilla työ- voiman kysynnän vaihtelut ovat suu- ria kovasta kilpailusta tai tuotteiden kysynnän vaihtelualttiudesta johtuen. Pienessä yhdyskunnassa suuren yrityk- sen voimakkaat työvoiman vaihtelut ai- heuttavat toistuvia ka- tastrofeja, kun sen sijaan suurkaupunkiympäristö pehmentää seurauksia, koska ihmiset pystyvät liikkumaan paljon jous- tavammin yritysten tai toimialojen välillä. Tämä vaikuttaa tuotannon su- pistamisen ja laajentami- sen kustannuksiin yritys- ten kannalta, joten mm. tästä syystä monet rajusti muuttuvilla markkinoil- la toimivat kansainväliset suuryrityk- set sijoittavat toimipaikkojaan ainoas- taan tiettyä rajaa suurempiin kaupun- keihin. Alueellinen keskittyminen edistää tie- don, ideoiden, innovaatioiden ja tek- nologian leviämistä. Mitä suurempi on kaupunkialue, sitä suurempi mahdol- lisuus on saman alan ja eri alojen ih- misillä olla kosketuksissa keskenään sekä organisoidusti että satunnaisesti. Tämä edistää tietojen ja innovaatioi- den leviämistä kunkin alan sisällä ja myös eri alojen välillä. Tätä kommu- nikaation tehostumista pidetään yhte- nä merkittävimmistä tekijöistä, joka vaikuttaa sekä kaupunkialueiden että yleisemminkin kansantalouksien pitkän ajan kasvuun. Kasautumisen ongelmia Helsingin seudun nopeaan kasvuun ja nykyiseen kokoon liittyy ongelmia, jot- ka voidaan karkeasti jaotella ruuhkau- tumisongelmiin ja korkeasta maan ar- vosta seuraaviin ongelmiin.4 Ruuhkautuminen Ruuhkautumisongelmilla ei tässä yhte- ydessä tarkoiteta pelkästään liikenne- ruuhkia vaan yleisemmin ongelmia, joita seuraa siitä, että suuri määrä asukkaita ja työpaikkoja kasautuu pienelle alueel- le. Tämä aiheuttaa mm. ympäristöon- gelmia sekä liikenteen ruuhkautumista ja liikenneonnettomuuksia. Ilman ja vesistöjen saastumiseen sekä jätehuoltoon, hygieniaan ja juo- maveteen liittyi polttavia ongelmia Helsingissä kuten kaikissa muissakin suurkaupungeissa teollistumisen ajalla ja sen jälkeenkin viime vuosikymme- nille asti. Kaupunkialueen liikenne, teollisuus, energiantuotanto ja koti- taloudet aiheuttavat päästöjä ilmaan ja vesistöön. Hengitysilma on toki edelleen saastuneempaa Helsingin keskustassa kuin useimmissa muissa paikoissa Suomessa, mutta silti ym- päristön laatu on monessa suhteessa parantunut radikaalisti viime vuosi- kymmenien aikana. Tämä perustuu yhteiskunnan vahvaan otteeseen kau- punkisuunnittelussa ja yhdyskuntatek- nisessä huollossa, ympäristöön liitty- vän lainsäädännön ja taloudellisen ohjauksen kehittymiseen sekä yleiseen tekniseen kehitykseen. Suurkaupunki tarjoaa mittakaavaetu- ja myös vesi- ja jätevesihuollossa, ener- giantuotannossa sekä jätehuollossa. Helsingin seudulla juodaan nykyisin korkealaatuista juomavettä. Jätevesi- päästöt alueen jokiin ja mereen ovat Kasautumisesta on merkittäviä etuja yrityksille ja työmarkkinoiden toimivuudelle.
  • 12. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s10 vähentyneet murto-osaan vuosikym- menien takaisesta. Useimmat talot läm- piävät kaukolämmöllä ja energiantuo- tannon päästöt suodatetaan tehokkaas- ti. Polttoaineiden ja autojen kehittymi- nen ovat vähentäneet pakokaasupääs- töjen haitalliset aineet murto-osaan sii- tä, mitä ne olivat esimerkiksi kaksikym- mentä vuotta sitten (taulukko 1), huo- limatta liikenteen määrän voimakkaas- ta kasvusta. Saastepäästöt ovat edel- leen merkittävä ongelma Helsingin seudulla, mutta voidaan kuitenkin sa- noa, että ilman ja veden saastuminen ainakaan niistä päästöistä, joita Hel- singin seutu itse tuottaa, ei ole enää seudun asukkaiden hyvinvointia uh- kaavien tekijöiden kärkipäässä. Kaupungin jatkuvaan kasvuun liitty- vä rakentaminen nakertaa alkuperäis- tä luontoa ja supistaa asukkaiden vir- kistykseen ja vapaa-ajan viettoon käy- tettävissä olevaa maa-aluetta. Toisaal- ta Helsingin seudulla on viime vuosi- kymmeninä kaavoitettu ja rakennettu alueita entistä enemmän puistoiksi ja hoidetuiksi virkistysalueiksi. Rakenne- tun ja rakentamattoman alueen väli- seen suhteeseen liittyy Helsingin seu- dulla kuten kaikissa metropoleissa jok- seenkin pysyvä intressiristiriita. Kulla- kin alueella jo asuvien kanta-asukkai- den näkökulmasta lisärakentaminen supistaa heidän virkistysalueinaan käyt- tämiä rakentamattomia alueita, mikä voi alentaa heidän hyvinvointiaan. Sa- maan aikaan uudet kotitaloudet (muu- alta muuttavat ja kantaväestön aikuis- tuvat lapset) tarvitsevat asuntoja, joita voidaan tuottaa vain rakentamalla, jol- loin aikaisemmin rakentamattomien alueiden maankäyttö muuttuu. Kaupunkialueen liikennejärjestelmän toimivuus sekä liikenteeseen liittyvät välittömät ja välilliset kustannukset ovat keskeisiä tekijöitä yritysten ja kotitalo- uksien sijoittumisvalinnoissa sekä kau- punkialueiden välillä että niiden sisäl- lä. Näin ollen liikennejärjestelmä vai- kuttaa kaupunkialueen kasvuun ja kaupunkira- kenteen muotoutumi- seen. Yksi suurimmista on- gelmista Helsingin seu- dulla kuten kaikissa ny- kyajan suurkaupungeis- sa on liikenteen ruuh- kautuminen, joka aihe- uttaa ihmisille ja yhteis- kunnalle valtavia kustan- nuksia. Ruuhkat piden- tävät ihmisten matka-aikoja. Niissä tuh- laantunut aika merkitsee taloudellista menetystä ihmisille ja yritystoiminnal- le, koska se normaalisti vähentää työ- tai vapaa-aikaa. Ruuhkaliikenteeseen osallistuvat aiheuttavat kustannuksia paitsi itselleen myös muille, sillä jokai- nen liikenneväylän lisäkäyttäjä hidas- taa myös muiden liikkumista. Ruuh- kat aiheuttavat polttoaineen lisäkulu- tusta ja lisäävät merkittävästi ilman- saasteita sekä vaikuttavat myös liiken- nemeluun ja -turvallisuuteen. Pääkaupunkiseudun autoliikenne on kasvanut 40 vuodessa lähes viisinker- taiseksi, keskimäärin 4 % vuodessa, kun saman aikana Helsingin seudun väestö on kasvanut 80 %, 1,5 % vuodessa. Samalla joukkoliikenteen osuus liiken- nesuoritteesta on alentunut henkilöau- toliikenteen kustannuksella. Liikenteen ruuhkautuminen on lisääntynyt, mutta samalla ruuhkien painopiste on siirty- nyt kantakaupungista esikaupunkeihin, erityisestikehäväylillesekäalueille,joissa kaupungin sisääntuloväylät liittyvät ka- tuverkkoon. Kantakaupungissa liikenneruuhkat ovat viimeisten 20–30 vuoden aikana vähentyneet. Tämän positiivisen muu- toksen taustalla ovat erinomainen, sä- teittäinen joukkoliikenne keskustan suuntaan kaikkialta sekä kantakau- pungin maksullinen pysäköintijärjes- telmä. Näiden ansiosta Helsingin nie- men rajan ylittävä liikenne ei ole li- sääntynyt enää 1980-luvun alun jäl- keen. Sen sijaan työpaikkakasvun suuntautuminen kehäväylien ja sisään- tuloväylien varteen on lisännyt auto- liikennettä ja ruuhkaisuutta näillä alu- eilla, joita joukkoliiken- ne palvelee heikommin ja joissa pysäköintipo- litiikalla ei juurikaan voi- da vaikuttaa liikenne- määriin. Taloustieteilijöiden tuottama innovaatio suurkaupunkien pelas- tamiseksi liikenneruuh- kilta on ruuhkamaksu; liikenneväylän käyttäjil- tä peritään maksu, joka riippuu väylän ja ajankohdan ruuhka- alttiudesta. Mm. Singaporessa maksu on osoittautunut erittäin tehokkaaksi keinoksi liikenneruuhkien hallinnassa. Ruuhkamaksujen käyttöönottoa jos- sain muodossa tutkitaan parhaillaan monissa EU:n metropoleissa, myös Helsingissä. Korkean maan arvon ongelmat Julkisuudessa nostetaan usein esiin slummialueet ja niiden köyhät asuk- kaat, asunnottomuus, syrjäytyminen sekä muut sosiaaliset ongelmat, joiden yleisen mielikuvan mukaan uskotaan Taulukko 1. Autoliikenteen saastepäästöt pääkaupunkiseudulla 1998 ja muutos 1993–1998. Autoliikenteen päästöt Muutos (%) (tonnia) Typen oksidit (NOx ) 11 700 -5 Hiilidioksidi (CO2 ) 1 106 000 -10 Pienhiukkaset 700 -45 Hiilimonoksidi (CO) 32 800 -27 Lähde: YTV. Ainakaan Suomes- sa sosiaaliset on- gelmat eivät ole erityisesti keskitty- neet maan aino- alle suurkaupun- kialueelle.
  • 13. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 11 keskittyvän nimenomaan suurkaupun- keihin. Osittain nämä mielikuvat pitä- vät paikkansa, osittain eivät. Suomessa tulonjako on kansainväli- sesti verrattuna erittäin tasaista verotuk- sen, tulonsiirtojen ja julkisten peruspal- veluiden ansiosta. Tulonjakoon vaikut- tavatjärjestelmätovatoleellisestisaman- laiset koko maassa. Näin ollen aluei- den väliset, tulotasoon ja tulonjakoon vaikuttavat erot liittyvät pääasiassa työl- listymismahdollisuuksiin sekä palkkata- soon, joiden suhteen Helsingin seutu on aina poikennut ylöspäin muusta maasta. Helsinkiin on jatkuvasti muut- tanut pienituloisia ja työttömiä, mutta lähes kaikkina aikoina Helsinki on tar- jonnut heille paremmat mahdollisuudet taloudelliseen nousuun kuin ne alueet, joilta he ovat muuttaneet. Tutkimusten5 mukaan Helsingin seu- dulla on alhaisempi osuus pienituloisia kotitalouksia kuin koko maassa keski- määrin. Köyhyyden keskittymisestä Helsingin seudulle ei siis ole näyttöä. Sen sijaan seudun sisällä pienituloisuus, työttömyys ja näihin liittyvät ilmiöt ovat kohtalaisessa määrin keskittyneet tie- tyille alueille. Näitäkään alueita ei voi millään kriteerillä pitää slummeina. Myös seudun pahimmin työttömyyden koettelemilla asuinalueilla työllisyysas- teet ovat koko maahan verrattuna koh- tuullisella tasolla. Rakennuskanta ja asuinympäristö ovat kaikilla alueilla vä- hintäänkin tyydyttävässä kunnossa ja julkiset palvelut toimivat. Yhtäkään kor- kean työttömyyden asuinaluetta ei Hel- singin seudulla ole jätetty heitteille. Sen sijaan asumisen kalleus on Hel- singin seudulle ominainen ja jokseen- kin pysyvä ilmiö (kuvio 3), joka vai- kuttaa asukkaiden hyvinvointiin, tulo- jen ja varallisuuden jakautumiseen sekä heikoimmassa asemassa olevien asuk- kaiden elinmahdollisuuksiin.6 Keskiver- tokotitalouden asumismenot ovat noin neljänneksen korkeammat kuin koko maassa. Toisaalta asumismenojen tulo- osuudessa ei ole oleellista eroa, sillä myös tulotaso seudulla on suunnilleen asumismenoja vastaavassa suhteessa korkeampi kuin koko maassa. Asumis- kustannusten osuus keskivertokotita- louden käytettävissä olevista tuloista on Suomessa ja Helsingin seudulla noin neljännes. Pienituloisimpaan kym- menykseen kuuluvilla kotitalouksilla osuus on noin 40 %, josta tosin useim- pien kohdalla asumistuki kattaa huo- mattavan osan. Joka tapauksessa pie- nituloiset ovat kovilla seudun asunto- markkinoilla. Asumisen suhteellinen kalleus Helsin- gin seudulla johtuu kolmesta perus- syystä. Ensiksikin suurkaupungissa maata on niukasti suhteessa väestön ja työpaikkojen määrään, ja maa on siitä syystä kallista. Toiseksi Helsingin seudulla keskivertokotitaloudella on halukkuutta ja varaa maksaa asumi- sesta enemmän kuin muilla alueilla, mikä kohottaa yleistä hintatasoa. Kol- manneksi jatkuvasta nopeasta kasvus- ta ja rakennuskelpoisen maan tarjon- taongelmista johtuen asuntotuotanto on useimpina aikoina laahannut kysyn- nän kasvun perässä. Asumisen kalleus vaikuttaa erityises- ti pieni- ja keskituloisten elämään. Hel- singin seudulla kotitalous joutuu nor- maalisti asumaan ahtaammin ja kalliim- min kuin samalla tulotasolla oleva ko- titalous muualla maassa. Tämä heijas- tuu selvästi työmarkkinoille. Asumisen kalleuden vuoksi työntekijöiden palk- kavaatimus on korkeampi kuin muu- alla maassa. Sekä teollisuudessa että palvelualoilla monien yritysten on vai- kea saada työvoimaa, koska asumis- kustannukset pitävät potentiaalisen muualla asuvan työvoiman muutto- kynnyksen korkealla. Näin ollen asun- tomarkkinoilla on oleellinen merkitys koko seudun kasvun kannalta. Asumisen kalleus liittyy oleellisesti myös asunnottomuuteen. Helsingin seudulla heikkolaatuisimmankin asun- non markkinoilla määräytyvä vuokra- taso on korkea suhteutettuna pienitu- loisimman väestön maksukykyyn. Tämä johtaa siihen, että yhteiskunnan tukitoimista huolimatta osa väestöstä joutuu kokonaan asuntomarkkinoiden ulkopuolelle, pahimmillaan asunnot- tomaksi, asumaan ulkona, erilaisessa tilapäismajoituksessa tai sukulaisten ja tuttavien luona. Asunnottomuus liittyy kiinteästi köyhyyteen sekä mielenter- veydellisiin ja muihin sosiaalisiin ongel- miin. Kaikissa maissa asunnottomuus kes- kittyy suurkaupunkeihin. Yli puolet Suomen asunnottomista elää pääkau- Asumisen kalleus on Helsingin seudun keskeisimpiä ongelmia. Seppo Laakson mielestä sitä helpottaisi ennen muuta rakennuskelpoisen tonttimaan kaavoittaminen.
  • 14. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s12 punkiseudulla, jossa heitä on noin 7 000. Asunnottomien määrä on su- pistunut 1980-luvulta lähtien lähinnä sosiaali- ja asuntopoliittisten erityistoi- mien ansiosta. Paradoksaalista on, että asunnottomuus väheni myös lamavuo- sina mutta kääntyi nousuun sen jäl- keen, kun talous kääntyi uudelleen kasvuun ja seudun asuntomarkkinat alkoivat jälleen kiristyä. Korkea maan arvo, joka osaltaan se- littää asumisen korkeaa hintaa, on Helsingin seudun pysyvä rakenteelli- nen ominaisuus, joka ei ole millään yksinkertaisella toimenpiteellä muutet- tavissa. Sen sijaan siltä osin kuin asu- misen kalleus liittyy kysynnän ja tar- jonnan tilapäiseen epätasapainoon on- gelman ratkaisuna pitäisi olla tarjon- nan perusedellytysten parantaminen, siis rakennuskelpoisen, kaavoitetun tonttimaan lisääminen. Teoriassa tämä on yksinkertaista, käytännössä äärim- mäisen ongelmallista. Kasautumishyötyjen ja haittojen paradoksi Kasautumisen hyötyjen ja haittojen välinen yhteys on omalla tavallaan pa- radoksaalinen. Kasautumisen haitat toimivat luonnollisena jarruna metro- polien kasvulle. Kun kasautumisesta aiheutuvia ongelmia pystytään lieven- tämään tai ratkaisemaan, metropoli tulee entistä houkuttelevammaksi ja kasvaa entisestään. Tämä puolestaan synnyttää uusia ruuhkautumisongel- mia sekä kohottaa maan hintaa. Sa- malla metropolien kasvu saattaa vie- dä elinvoimaa muilta alueilta, joista väestö ja työpaikat muuttavat metro- poleihin. VIITTEET 1 Ks. European Economic Research and Advisory Consortium (ERECO) (2002), European Regional Prospects. 2 Työllisyysastetta ja työttömyyttä kos- kevat tiedot perustuvat Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston keskiarvolukuihin ajanjaksolta 7/2001–6/2002. 3 Ks. S. Laakso & H. A. Loikkanen (2000), Yritysten sijoittuminen, asukkai- den liikkuvuus ja kaupunkialueiden vuo- rovaikutus, Kaupunkipolitiikan yhteistyö- ryhmän julkaisu 1/00. 4 Ks. S. Laakso & H. A. Loikkanen, Kaupunkitalous, kirja ilmestyy lähiaikoi- na. 5 Ks. H. A. Loikkanen & M. Riihelä & R. Sullström (2002), Regional income convergence and inequality in boom and bust. Results from micro data in Finland 1971–1998, and especially during the 1990s. A paper prepared for the mee- ting of the ESRC Urban and Regional Economics Seminar Group, 1–3 July, 2002 at the University of Central Lan- cashire in Preston, UK. 6 Ks. S. Laakso & H.A. Loikkanen (2001), Kaupunkialueen asuntomarkki- nat, Ympäristöministeriö, Suomen ym- päristö 464. Kuvio 3. Asuntojen hintataso Suomen suurilla kaupunkialueilla, muil- la alueilla ja koko maassa 1999. Huom. Hinnat kuvaavat koko seutukunnan hintatasoa, eivät keskuskaupunkia. Kuvio perustuu Tilastokeskuksen asuntojen hintaindeksin pohjalta tehtyyn laskelmaan.
  • 15. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 13 Oulun kehityksen ajureita Oulu on parissakymmenessä vuodes- sa onnistunut kehittämään informaa- tioteknologiasta huomattavan työllis- täjän. Kuten alla oleva taulukko osoit- taa informaatioteknologia- eli IT-alan työpaikat kasvoivat vuosina 1990– 2000 lähes sata prosenttia. Voimak- kainta kasvu oli laitteistojen valmis- tuksessa ja ohjelmistotuotannossa. Eri- tyisesti ohjelmistotuotannon kasvu- odotukset ovat edelleen erittäin kor- keat. Nokian merkitys Oulun kehityksen kannalta on ollut kiistaton. Usein nä- kee väitettävän, että korkean teknolo- gian tuotantotoiminta olisi alueellisen kehityksen kannalta sikäli epäedullis- ta, että hankinnat esimerkiksi kompo- nenttien ostojen muodossa suuntautu- vat ulkomaille. Tutkimustemme1 mu- kaan väite ei pidä paikkaansa. Oulun seudun korkean teknologian yritystoi- minnan hankinnoista noin puolet suun- tautuu samalle seudulle. Korkean tek- nologian kokonaistyöllisyysvaikutus vuonna 1997 oli 13 600 työpaikkaa, joista välillisiä oli 5 600. Korkean tek- nologian alihankintaketjun työllisyys- vaikutus oli 2 500 työpaikkaa. Tällä hetkellä voidaan sanoa yli 30 000 ou- lulaisen saavan elantonsa informaatio- teknologian piiristä. Rauli Svento Professori, dekaani Oulun yliopisto Oulu on suomalainen korkean teknologian menestystarina. Artikkelissa käsitellään siihen johtaneita tekijöitä ja uusia keinoja, joilla pyritään jatkamaan myönteistä kehitystä. Kansantaloustieteen professori Rauli Svento toimii myös Ou- lun yliopiston Taloustieteiden tiedekunnan dekaanina.
  • 16. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s14 Dynaamisten alueiden kehityskuva Metropolien ulkopuolisten menesty- vien alueiden tutkimus on ollut var- sin runsasta viime vuosina. Dynaamis- ten alueiden kehitystä on teoretisoitu ja käsitteellistetty; puhutaan esimer- kiksi innovatiivisista miljöistä (Portu- gali: Centro; Irlanti: Limerick; Espan- ja: Valencia, Murcia, Andalucia; Ita- lia: Arbuzzi, Molise, Puglia, Sisilia; Kreikka: Itä- ja Keski-Makedonia), teollisuusalueista (Pohjois-Italia), yrit- täjyysalueista (Gnosjö/Andertorp Ruotsissa, Pohjanmaa Suomessa ja Sunnmöre Norjassa), tai high-tech alueista (Silicon Valley ja Route 128 USA:ssa). Tutkimusten perusteella2 voidaan löy- tää eräitä kehittyville alueille yhteisiä piirteitä : – Kehittyviä alueita luonnehtii endo- geeninen maailmankuva. Tämä toteu- tuu uskona omiin mahdollisuuksiin sen sijaan, että kehitys nähtäisiin yksipuo- lisesti ulkopuolisten tahojen tahdosta riippuvaksi. Samaan aikaan on kuiten- kin välttämätöntä, ettei maailmanku- va ole sisäänpäin kääntynyt ehkäisten maailmalle hakeutumista. – Näillä alueilla on omintakeista, eri- tyisesti yrittäjyyttä ja innovatiivisuutta korostavaa paikallista kulttuuria. Inno- vatiivisuus voi ilmetä monin eri tavoin, yhtä lailla aitojen uusien tuotteiden kuin oivaltavien prosessien ja toimin- tatapojen muodossa. – Usein dynaamisilla alueilla on iden- tifioitavissa paikallista erityisosaamista, joka yhdistyy määrättyyn liiketoimin- taan tai teknologiaan. – Yritystoiminta on klusteroitunutta siten, että yhteistyön avulla voitetaan mittakaavaetujen puutetta, edistetään informaation ja teknolo- gian nopeaa siirtoa sekä voimistetaan työnjaolli- sia etuja. – Voimakas yhteistyö ja verkottuminen ei kui- tenkaan dynaamisilla alueilla polje alleen ke- hityksen kannalta välttä- mätöntä kilpailullisuutta. Teknologiakeskukset kasvun moottoreina Science Parkin eli tiedepuiston käsite voidaan määritellä monin eri tavoin. Yhden virallisen, UKSPAn3 käyttämän määritelmän mukaan teknologiakeskus on organisaatio, jolla on virallisia ja operationaalisia linkkejä yliopiston, muiden korkeamman asteen oppilai- toksen tai tutkimuskeskuksen kanssa ja joka edistää tietointensiivisten alo- jen yritystoimintaa. Tiedepuiston käsite otettiin Yhdysval- loissa käyttöön jo 1950-luvun alkupuo- lella, kun Stanford Research Park ja Research Triangle Park perustettiin. Heriot-Watt Research Park perustet- tiin Edinburghiin vuonna 1965, ja vie- lä vuonna 1970 tiedepuistoja oli kaik- kiaankin vain 21.4 Pohjoismaiden en- simmäinen teknologiakylä perustettiin Ouluun vuonna 1982. Vuonna 1990 teknologiakeskuksia oli perustettu jo 270, ja viidensadan raja lähestyy nyt nopeasti. Teknologiakeskusten menestystä se- littävistä yksittäisistä tekijöistä nousee useimmin esiin myönteinen imago, joka korostui etenkin tutkittaessa me- nestyneitä eurooppalaisia tiedekeskuk- sia.5 Myönteisen imagon rakentaminen on erityisen haasteellista metropolien ulkopuolelle perustetuissa teknologia- keskuksissa. Menestyviä keskuksia on kuitenkin onnistuttu perustamaan myös alueille, joissa korkean teknolo- gian nopeaa kehittymistä ei olosuhtei- den perusteella pidetty erityisen toden- näköisenä. Tällaisia menestystarinoita ovat esimerkiksi Ronneby Soft Cen- ter Ruotsissa ja Oulun Technopolis Oyj. Edellinen käynnis- tyi vuonna 1987 pitkälti EU:n rakennerahastora- hoituksen turvin alueel- le, jossa ei ollut kor- keamman asteen oppi- laitoksia. Itse asiassa Soft Centerin perusta- misen voidaan ajatella käynnistäneen myös koulutuksellisen kehi- tyksen Karlskronan alueella, perustet- tiinhan University College of Karlskro- na/Ronneby vuonna 1989. Oulun yli- opistolla on luonnollisesti ollut keskei- nen rooli Technopoliksen – alkujaan Oulun teknologiakylän – kehitykses- sä. Teknologiakeskusten perustaminen merkittävien keskusten ulkopuolisille uusille alueille ei kuitenkaan aina ole onnistunut erityisen hyvin. Esimerkiksi Japanin Technopolis –konsepti, jonka mukaan korkean teknologian keskuk- sia oli tarkoitus perustaa sikäläisen kauppa- ja teollisuusministeriön eli MITI:n avustuksella useille Japanin mittakaavassa pienemmille paikkakun- nille ei ole saavuttanut sille asetettuja tavoitteita.6 Perustettuihin teknopolik- siin on hakeutunut etupäässä rutiini- Imagotekijät ovat tärkeitä selitettä- essä teknologia- keskusten menes- tystä. 1990 1995 2000 Laitteistot 4 038 6 032 9 210 Teleliikenne 625 541 661 Ohjelmistot 344 403 1 315 Sisältö 830 737 872 Muut palvelut 368 337 504 T&K 639 486 628 Yhteensä 6 844 8 536 13 190 Lähde: V. Mustonen (2002), ICT Cluster Study – Oulu Region, MUTEIS– Macro- Economic and Urban Trends in Europe´s Information Society. Taulukko. IT-alan työpaikkojen kehitys Oulussa 1990–2000.
  • 17. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 15 luonteisia toimintoja varsinaisen tuo- tekehityksen ja pääkonttoreiden kes- kittyessä edelleen metropoleihin. Cas- tellsin ja Hallin7 mukaan teknopolis- konseptin keskeisin tulema onkin ol- lut Tokion, Jokohaman ja muiden suurkaupunkien entistä voimakkaam- pi kasvu. Suomessa Iin Micropolis voidaan myös luokitella niiden maaseutualuei- den teknologiakeskusten joukkoon, joi- den kehitys ei ole ollut odotusten mu- kaista.8 Micropoliksen ongelmaksi on näyttänyt muodostuvan etäisyys Ou- lusta, joka on sittenkin niin pitkä (40 km), etteivät EU:n tavoiteohjelmien ra- hoitukselliset edut riitä kompensoi- maan kriittisen massan pienenemisen haittoja. Yhteistyö Oulun korkean tek- nologian yritysten kanssa ei ole vas- tannut odotuksia, toisin kuin esimer- kiksi Haukiputaalla (etäisyys Oulusta 20 km) – Iin etäisyys Oulusta näyt- tääkin sattuvan juuri Oulun ”varjon” lankeamisvyöhykkeelle. On toki myönnettävä, että Micropoliksen ke- hitys on vauhdittunut aivan viime ai- koina. Ylinenpää9 on tehnyt mielenkiintoi- sen vertailun Oulun Technopoliksen ja Madison University Science Parkin välillä. Tutkimuksen mukaan MU Science Park on suuntautunut selke- ästi hautomotoimintaan ja sen myötä pyrkinyt omaehtoisen endogeenisen kasvun uralle. Oulun Technopolis puo- lestaan on panostanut Oulun houkut- televuuteen sijoittumiskohteena. Tä- mänkaltaiset luokittelut ovat luonnol- lisesti suuntaa antavia, mutta totta on, että Oulussa on panostettu esimerkiksi varsin laajaan Locate in Oulu-kam- panjaan. Myös Micropoliksen perus- taminen Tavoite 1-alueelle voidaan nähdä sijoittumishakuisena toimenpi- teenä. Micropoliksen toistaiseksi mer- kittävin yritys (Detection Oy) onkin Espoosta lähtöisin. Toki Oulussakin on syntynyt merkittäviä yrityksiä paikal- listen keksintöjen ympärille – esimer- kiksi Polar Electro ja Buscom – mutta tosiaankin Pohjois-Pohjanmaalla syn- tyy kaiken kaikkiaan yllättävän vähän uutta yritystoimintaa.10 Triple helix-ilmiö Keskeisenä piirteenä Oulun menestys- tarinassa voidaan pitää nk. triple he- lix- eli kolmoiskierreilmiötä. Tällä vii- tataan korkean asteen oppilaitosten, viranomaisten ja elinkeinoelämän tii- viiseen yhteistyöhön. Kolmoiskierreil- miön olemassaolo ja voimakkuus ovat vaikeasti todennettavissa, mutta mo- nia sen todenperäisyyteen viittaavia seikkoja on kuitenkin nähtävissä. Alun alkaenkin, jo ennen Oulun teknologia- kylän perustamista esitettiin elinkeino- elämän taholta voimakkaita puheen- vuoroja auki olleen teknologiamomen- tumin hyväksikäyttämisestä. Samaan aikaan myös yliopistolla tehtiin selkei- tä päätöksiä sähkötekniikan tutkimuk- sen suuntaamisesta radioaaltojen roo- liin viestintätekniikassa. Oulun kau- punki puolestaan käynnisti ”Teknolo- giakaupunki Oulu”-ohjelman vuonna 1984 ja oli Oulun teknologiakylän kes- keisiä perustajia vuonna 1982. Oulun teknologiakylä oli tuolloin ensimmäi- nen Pohjoismaissa. Teknologiakylän alkutaipaleella erityi- sesti Oulun kaupungin elinkeinotoi- men henkilöstö edisti asiaa erittäin aktiivisesti. Teknologiakylän toimitus- johtajilla on aina ollut vankka yliopis- totausta, ja niin yliopiston hallinnon kuin tutkijakunnankin piirissä on oltu varsin aktiivisia Teknologiakylän ja Technopoliksen kehittämisessä. Monet oululaiset menestystarinat ovat saaneet alkunsa sähkötekniikan professorien keksinnöistä. Kolmoiskierrettä on pyritty edistä- mään myös kiinteitä toimintamuotoja synnyttämällä. Kuvaavin esimerkki on Mobile Forum Oulu (MFO), jonka piirissä toimii aktiivisia yritysten, viran- omaistahojen ja oppilaitosten henkilöi- tä. Heidän yhteisessä intressissään on aikaansaada laajoja ja vaikuttavia tut- kimus- ja kehittämishankkeita erityi- sesti mobiilin informaationvälityksen alalla. MFO:n puitteissa on käynnis- tynyt useita merkittäviä Tekes-hank- keita. Huomionarvoista on, että MFO-hankkeissa myös taloustieteel- lisellä osaamisella on selkeä rooli. Tekemämme tutkimukset11 osoitta- vat selvästi Oulun seudun yritysten ar- vostavan ja tavoittelevan kolmoiskier- teen mukaista yhteistyötä. Ongelma- na on, että tähän asti yhteistyötä on voitu rakentaa lähinnä vain Nokian kansainvälisen menestyksen imussa. Nähtäväksi jää, kuinka yhteistyön ar- Rauli Svento näkee uuden kasvusopimuksen keskeisenä avaimena Oulun seudun kehityk- sen jatkumiseen.
  • 18. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s16 vot ja tavoitteet jaksavat kantaa vaike- uksien koittaessa. Oulun tulevaisuudennäkymiä Kykeneekö Oulu ylläpitämään myön- teistä kehitystään? Monessa suhteessa Oulu elää erittäin tärkeää etsikkoaikaa. Oulu on tällä rakennerahastokaudella Tavoite 2-ohjelman piirissä, ja ilmeis- tä on, ettei tämä asiaintila tulee seu- raavalla kaudella jatkumaan. Mahdollisimman suuren vaikuttavuu- den saavuttamiseksi ovat Oulun kau- punki, yliopisto ja Oulun seudun osaamiskes- kusohjelma hyväksyneet yhteisen kasvusopimuk- sen.12 Siihen kuuluu viisi klusteria eli yritys- ja yh- teisörypästä sekä kaksi tukiohjelmaa. Klustereita yhdistää muutama tärkeä seikka: ne hyödyntävät langattomuutta, yhdistä- vät osaamista uudella ta- valla,ovatkansainvälisesti verkottuneita, soveltavat teknologiaa arkisiin tar- peisiin ja tarjoavat Oulun seudulle mah- dollisuuden toimia edelläkävijänä tek- nologian hyödyntämisessä. Kasvusopimuksen avulla Oulu tavoit- telee uutta loikkaa eteen- ja ylöspäin. Tarkoitus on kerätä alueen voimat yh- teiseen ponnistukseen, jolla voitaisiin saavuttaa entistä parempi, monipuoli- sempi, kilpailukykyisempi ja muka- vampi teknologiakaupunki. Kasvusopimuksessa on mukana viisi huipputekniikan kasvualaa – tietotek- niikka, ympäristöala, biotekniikka, hyvinvointitekniikka sekä sisältötuotan- to ja media – sekä niiden parissa työs- kentelevät yritykset ja muut yhteisöt. Sopimuksen osapuolet sitoutuvat yh- teistyöhön ja voimavarojen kohdista- miseen siten, että Oulu nousee sen kattamilla aloilla ehdottomaan kansain- väliseen kärkijoukkoon. Sopimuksen merkityksestä ja mittaluokasta kertoo sen toteuttamiseen käytettävä raha- määrä: pelkästään kasvusopimuksen kärkihankkeiden arvo on yhteensä noin 300 miljoonaa euroa. Kasvusopimuksen avulla tietoteknii- kasta saatuja kokemuksia sovelletaan nyt myös muiden toimialojen hyväksi ja autetaan niitäkin nousemaan maail- man valiosarjaan. Samalla huipputek- niikka saa Oulussa nykyistä paljon mo- nipuolisemman ja myös pehmeämmän sisällön, tuleehan mukaan mm. hyvin- vointialaa ja kulttuurituotantoa. Sopimuksen avulla kiihdytetään yri- tysten kasvua ja uusien yritysten syn- tymistä. Locate in Oulu-ajattelu nä- kyy myös selvästi kasvusopimuksessa – yrityksiä pyritään hou- kuttelemaan muualta Ouluun entistäkin . Ta- voitteen saavuttamiseksi yritysten toimintaedelly- tykset luvataan rakentaa kansainvälisen huippu- tason mukaisiksi. Klustereiden ja yritys- ten kasvua tukevat kas- vusopimukseen liitetyt yrityskehitys- ja logis- tiikkaohjelmat. Edelli- nen parantaa monin eri tavoin yritysten toimin- taedellytyksiä, jälkimmäinen puolestaan kehittää kuljetuksia niin, että maantie- teellisen sijainnin merkitys vähenee. Klusterit vastaavat Oulun yliopiston painoaloja, ja Oulun osaamiskeskusoh- jelma on käynnistänyt vastaavat foo- rumit, joihin kootaan yrityksiä, joilla on keskeinen ja aktiivinen rooli toimin- nan kehittämisessä. Lisäksi yliopistol- linen liiketoimintaosaamisen täyden- nyskoulutus on tarkoitus suunnata vas- taamaan erityisesti klustereista ja foo- rumeista nousevaa globaalin talouden ja kansainvälistymisen tarvetta. VIITTEET 1 J. Erkkilä & J. Simonen & R. Svento (2000),Regionaleffectsofthehightechno- logy industry in Finland, Faculty of Econo- mics and Industrial Management, Univer- sity of Oulu, Research Reports No. 42. 2 Esim. R.P. Camagni (1995), The Con- cept of Innovative Milieu and its Relevan- Suotuisassa kol- moiskierreilmiös- sä korkean asteen oppilaitokset, viranomaiset ja elinkeinoelämä harjoittavat tiivis- tä yhteistyötä. ce for Public Policies in European Lagging Regions, Papers in Regional Science, Vol. 74 (4); A. Saxenian (1985), Silicon Val- ley and Route 128: Regional Prototypes or Historic Exceptions? Urban Affairs An- nual Reviews, 28, 81–105; A. Saxenian (1994), Regional Advantage, Cambridge, Mass.: Harvard University Press; M. Por- ter (1990), The Competitive Advantage of Nations, Harvard Business Review, March-April, 73–93; B. Johannison (1994), Lokal företagsamhet för globalt bruk, teoksessa ERU, Framtidens regio- nala politik kräver nya grepp, ERU-report No. 82; S. Brusco (1995), Global Sys- tems and local systems, paper presented at OECD Seminar in Paris, June 1–2; H. Ylinenpää (2001), Science Parks as levers for regional development, Rural Area De- velopment With Advanced Technology, Final Report 2000–2001, 18–31. 3 UKSPA = The United Kingdom Science Park Association on brittiläinen teknologiakeskusorganisaatio – ks. http:/ /www.ukspa.org.uk. 4 Ks. B. Haxton (1998), Science Parks Around the World, Faculty Management Journal, March/April, Commentary, Vol. 23, No. 3, 19–24. 5 Ks. IASP (1998), European Survey – Science & Technology Parks: the te- nants´ point of view, IASP European Di- vision. 6 S. Tatsuna (1991), Building the Japa- nese Techno-State, teoksessa U. Hilpert (toim.), Regional Innovation and De- centralisation, London: Routledge, 219– 236; T. Özelci (1999), Technological Districts Experiences: Institutional Issu- es, Proceedings of IASP European Con- ference on Science and Technology Parks, Malaga, Spain, June 9–11, 191–205. 7 M. Castells & P. Hall (1994), Techno- poles of the World: The Making of the 1st Century Industrial Complex, Lon- don: Routledge. 8 Ks. M. Harmaala (2001), Microelec- tronics and rural areas: The Micropolis Case, Rural Area Development With Advanced Technology, Final Report 2000–2001, 33–55. 9 H. Ylinenpää (2001), emt. 10 Ks. J. Erkkilä (1997), Uusien yritys- ten syntymisen edellytykset Oulun seu- tukunnassa, Oulu. 11 T. Koivumäki & M. Harmaala & R. Svento (2002), Development of Strate- gic Business Network for Local Travel Industry, julkaisematon käsikirjoitus; V. Mustonen (2002), ICT Cluster Study – Oulu Region, MUTEIS – Macro-Eco- nomic and Urban Trends in Europe´s Information Society, julkaisematon kä- sikirjoitus. 12 Ks. http://ouka.fi/kasvusopimus.
  • 19. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 17 Yleisessä keskustelussa mielipiteet suo- malaisesta tietoyhteiskunnasta ja sen kehittämisestä jakaantuvat voimak- kaasti. Tulevaisuuden yhteiskuntapo- liittiset linjaukset näyttävät olevan hä- märän peitossa. Nokian ”imussa” olemme paistatelleet viime vuodet tie- toyhteiskuntakehityksen mallimaan valokeilassa, mutta kuulummeko to- dellakin kiistattomiin edelläkävijöihin? Kriittisimmät arviot kuvaavat kehitys- tämme vain pienen sisäpiirin menes- tykseksi, joka ei ole ulottunut suuriin väestöryhmiin. Varovaisemmatkin asi- antuntijat muistuttavat, että voimme menettää edelläkävijän aseman hyvin nopeasti. Oireena tästä on nähty si- joittumisemme julkishallinnon kansain- välisessä eGoverment-kehittyneisyys- vertailussa mukana olleiden maiden ns. kakkosryhmään. Tutkijoiden arvioinneissa ovat herät- täneet huolta havainnot, että eri vä- estöryhmät, esimerkiksi työttömät, Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma Projektijohtaja Sitra Tietoyhteiskuntaa etsimässä digi- kuilun reunalta Suomi on ollut edel- läkävijä tieto- ja viestintäteknologian tuotannossa, mutta sen käyttämisessä on vielä paljon parantamisen varaa. Erityisesti kasvu- keskusten ulkopuoli- set taantuvat alueet ja monet väestö- ryhmät uhkaavat jäädä tietoyhteis- kuntakehityksen ulkopuolelle. Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma johtaa Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Oppivat seutu- kunnat-projektia.
  • 20. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s18 vähän koulutetut ja vanhukset jäävät sivuun tietoyhteiskunnan kehitykses- tä. Tätä ilmiötä kuvaavaksi vakiintu- neeksi käsitteeksi on muodostunut di- gikuilu, joka jakaa eri alueet ja väes- töryhmät tietoyhteiskuntakehityksen voittajiin ja häviäjiin. Yleisessä keskustelus- sa on kuitenkin viitattu yllättävän vähän väes- töryhmät jakavan digi- kuilun uhkaan. Kes- kustelua on pikemmin- kin leimannut vahva akateemisuus, joka se- littynee sillä, että taval- linen suomalainen tie- tää tietoyhteiskuntake- hityksestä varsin vä- hän. Sen ei nähdä kos- kettavan ihmisten arkipäivää, eikä sitä siksi pidetä kovinkaan kiinnostavana. Silti käyttöömme tarjotaan lähes päi- vittäin uusia insinööritieteiden saavu- tuksia, jotka muuttavat totuttuja toi- mintatapojamme lopullisen tuntuises- ti. Verkkopalveluja on rakennettu tek- nologiavetoisesti laajakaistahuumassa, mutta usein on unohdettu, että ihmis- ten käyttäytyminen muuttuu paljon hi- taammin. Tietoyhteiskunnan palvelut merkitsevät tavalliselle ihmiselle jotain vain, jos hän tietää niiden tarjoamista uusista mahdollisuuksista. Palvelujen tulee myös olla hänen saavutettavis- saan, ja niistä on oltava hänelle jotain hyötyä. Ihan oma haasteensa on ta- vallisten suomalaisten tietoverkkoja kohtaan tunteman luottamuksen ko- hottaminen näinä bugbearin ja love letterin aikoina. Sitra julkaisi vuonna 1998 kansalli- sen tietoyhteiskuntastrategiansa, jossa nimettiin joitakin keskeisiä kärkihank- keita. Sittemmin nämä kärkihankkeet ovat muuttaneet muotoaan ja laajen- tuneet toiminnaltaan ja näkökulmaltaan tietoyhteiskuntaa laajasti peilaaviksi teema-alueiksi. Yksi Sitran alkuperäisen strategian kantavista teema-alueista koski paikal- lista ja seudullista tietoyhteiskuntake- hitystä. Miten rakennetaan globalisoi- tuneen maailman rinnalle paikallisesti toimiva, ihmisiä palveleva ja heitä yh- distävä tietoverkko? Aihetta lähdettiin pilotoimaan sittemmin paljon julkisuut- ta saaneessa Oppiva Ylä-Karjala-pro- jektissa (OYK), joka toteutettiin Nur- meksen, Juuan ja Valti- mon muodostamassa seutukunnassa. Vuoden 2000 alussa päättyneen projektin myönteiset ko- kemukset antoivat pe- rusteet käynnistää vas- taavia hankkeita uusilla alueilla. Seuraavassa vaiheessa lähdettiin soveltamaan OYK:n kokemuksia ja toimintatapaa kahdek- salla uudella alueella eri puolilla Suomea. Alueet valittiin Op- pivat Seutukunnat-projektiin (OSKU) siten, että ne edustavat erilaisia toi- mintaympäristöjä ja väestöryhmiä. Keskeinen tavoite oli löytää selviyty- misstrategia kasvukeskusten ulko- puolisille taantuville alueille, joiden lähtökohdat matkalla suomalaiseen tie- toyhteiskuntaan ovat muita heikom- mat. Tähän piti pyrkiä etsimällä kah- deksan uuden pilottialueen avulla tie- totekniikan uusia paikallisia sovelluk- sia ja hyödyntämismahdollisuuksia sekä keräämällä kokemuksia paikal- lisesta verkkotoiminnasta. Tarkoituk- sena oli rakentaa toimivia, käytännöl- lisiä ja vilkkaita kansalaisverkkoja sekä välittää niistä saadut kokemukset muiden alueiden käyttöön. Tavoittee- na oli niinikään kyseenalaistaa vallit- sevat trendit ja pyrkiä löytämään tie- toyhteiskunnan kehittämisen valtavir- ran taivealueita sekä kartoittaa uusia ilmiöitä. Taulukossa 1 on kuvattu hy- vin yleisellä tasolla OSKU-projektin ulottuvuuksia ja taustaoletuksia. Vuoden 2000 lopussa käynnistynyt projektin toinen vaihe on nyt puolivä- lissä. Alusta asti painopiste on ollut kansalaisten tietoyhteiskuntavalmiuk- sien parantamisessa. Marja-Liisa Vi- herää1 mukaillen hanke pyrkii luomaan kaikille kansalaisille yhteyden, osaami- sen ja motivaation käyttää hyväkseen tietoyhteiskunnan uusia mahdollisuuk- sia. Ilmaiset kioskipisteet sekä helppo- käyttöinen ja helposti ylläpidettävä pai- kallisverkko ovat projektin avaintee- moja (kuvio 1). Leimaa antavaa juuri onkin paikallisten ratkaisujen korosta- minen viestintävalmiuksien luomises- sa. Koulutuspanokset vanhem- piin ikäluokkiin Koulutus on avainasemassa, kun py- ritään luomaan eri väestöryhmät kat- tava paikallinen “kansalaisverkko”. OSKUssa tietoyhteiskunnan rakenta- jina toimivat ns. vertaisoppaat. He ovat alueen työttömistä palkattuja ja erillisen atk-koulutusohjelman läpi- käyneitä maallikkoja, jotka eivät vält- tämättä ole saaneet mitään aikaisem- Digikuilu jakaa kansalaiset niihin, joilla on osaa- mista ja mahdol- lisuuksia käyttää tietotekniikkaa ja niihin, joilla näin ei ole. Taulukko 1. Tietoyhteiskuntakehityksen “valtavirta” vs. Sitran Oppivat Seutukunnat-pilottiprojekti. VALTAVIRTA OSKU Globaali < = > Paikallinen Anonyymi < = > Tunnistus Standardoitu < = > Räätälöity/yksilöllinen Huvi < = > Hyöty Tarjonta < = > Kysyntä Kaupallisuus < = > Yhteisöllisyys Professionaalinen koulutus < = > Vertaisopastus Liittymä osalle väestöä < = > Liittymä kaikille
  • 21. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 19 paa it-koulutusta. Heidän tehtävänään on houkutella ja opastaa seutukunnan väestöä käyttämään verkkopalveluja, sähköpostia ja parhaimmillaan tuot- tamaan itse sisältöjä paikalliseen verk- koon. Vaikka Pohjolan ja Kiisken tutkimuk- sen2 mukaan käyttökustannukset se- littävät koulutusta paremmin interne- tin käyttöä, niin projektin tulokset tu- kevat vahvasti myös Tilastokeskuk- sen tutkijoiden päätelmiä siitä, että missä tietokoneita oli ylipäätään ko- keiltu3 , siellä tietokoneen käyttö oli useammin myös säännöllisintä. En- simmäisen askeleen ottaminen tiedon valtateille näyttäisi olevan suuri haas- te erityisesti ikääntyneelle väestölle. Kerran mukaan houkuteltu jää usein myös pysyväksi käyttäjäksi. Tilanne on päinvastainen nuoremmissa ikä- luokissa, joissa suhteellisesti suurem- pi osuus on verkkojen satunnaiskäyt- täjiä ja kiinnostus painottuu enemmän pelaamiseen. Sukupolvien välinen digikuilu on to- dellinen haaste koko yhteiskunnalle. Tilastokeskuksen tutkimuksessa tämä konkretisoituu selvinä lukuina. Tietokonetta oli käyttänyt yli 90 prosent- tia alle 45-vuotiaista mutta 45 vuotta täyttä- neistä vain vähän yli puolet. Tulosten perus- teella on hyvin selvää, että yhteiskunnan yhtei- set panokset kannattaa koulutuksessa suunnata nimenomaan vanhem- piin ikäluokkiin. Koulutus ja nettikioskit kehityksen moottoreina OSKU-projekti pyrkii hyödyntämään toiminnassaan sosiaalisia verkostoja. Vertaisoppaat tuntevat alueen väestön ja organisaatiot. He suunnittelevat koulutuksen ryhmien mukaan ja pyr- kivät aktiivisesti löytämään uusia yh- teisöjä mukaan koulutukseen. Toistai- seksi parhaat kokemukset ovat kou- lutuksesta, joka kytketään osaksi ole- massa olevaa toimintaa. Hyvä esimerk- ki on urheiluseuran johtokunta, joka saa kuukausikokouksen yhteydessä opastusta myös tietokoneen käytön pe- rustaidoissa. Haluttaes- sa heidät ohjataan ra- kentamaan ja ylläpitä- mään seuran verkkosi- vuja sekä hyödyntämään verkon viestintämahdol- lisuuksia. Kotiliittymäkaupan kil- pailu käy operaattorien kesken kiivaana. Suuret puhelinoperaattorit myyvät isoin mainoksin laajakaistaista internet- yhteyttä kotitalouksille noin 50 euron kuukausihintaan. Vaikka kotitalouksi- en tietoliikennekustannukset ovat las- keneet vuosi vuodelta, ovat ne nyky- hinnoittelulla monien ulottumattomis- sa. Projektin yksi keskeinen tavoite on kokeilla, miten ilmainen tai kohtuuhin- tainen liittymä vaikuttaa eri väestöryh- mien käyttäytymiseen. Helsingin Net- timaunulassa taloyhtiöt ovat hankkineet projektin tukemana omin toimin kiin- Ilmaiset netti- kioskit ovat tärkeitä tieto- yhteiskunnan palvelukeskuksia erityisesti haja- asutusalueilla. Oppivat seutukunnat pähkinänkuo- ressa OSKUn projektialueella asuu 180 000 henkilöä 36:ssa eri kunnassa. Hank- keen budjetti on noin 12 miljoonaa euroa. Projekti käynnistyi syksyllä 2000 ja kestää vuoden 2003 loppuun. OSKUun kuuluu kahdeksan aluepro- jektia ja kuusi verkkosisältöjen kehit- tämisprojektia. Alueprojektit ovat Pohjois-Lappi, Kainuu, PiiSavo, ePäi- jänne, Kehä5 (Itä-Uusimaa), Netti- maunula (Helsinki), Itä-Turku ja Tu- runmaan saaristo. Sisältöprojekteihin kuuluvat JUHA (Julkisen hallinnon verkkopalveluiden kehittämisprojek- ti), Vilma (Mannerheimin Lastensuo- jeluliiton koordinoima kolmannen sektorin verkkoviestintään keskittyvä projekti), pk-yrittäjien it-polkuja kar- toittava asukaspalvelukeskus-projek- ti ePäijänteen alueella, LIMPPU (Kehä 5:n seurakuntien viestintää sekä verkon kautta tapahtuvia palve- luita kehittävä hanke), MATKA (Maa- hanmuuttajien tietoyhteiskuntataito- jen kehittämisprojekti Itä-Turussa) ja Maunulan Kotikirkko-projekti, joka toteutetaan yhteistyössä Helsingin seurakuntayhtymän kanssa. Lisäksi projektiin liittyy laajaa arviointi- ja tutkimustoimintaa. Yhteystiedot, alustavat kokemukset ja tutkimustie- dot löytyvät projektin verkkosivulta www.oskut.fi . Kuvio 1. Kansalaisten viestintävalmiuksien edellytykset ja projektin mallit toteuttaa ko. tavoitteita. Lähde: M-L. Viherä (1999), Ihminen tietoyhteiskunnassa - kansalaisten viestintä- valmiudet kansalaisyhteiskunnan mahdollistajana, Turun Kauppakorkeakoulu, Sarja A- l.
  • 22. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s20 teän verkkoyhteyden asukkailleen seit- semällä eurolla kuukaudessa. Muualla on rakennettu yli 200 ilmai- sen nettikioskin verkosto, jossa verk- kopalveluja voi käyttää projektin aika- na ilmaiseksi. Tietokoneet on hankit- tu yhteistyössä paikallisten kauppiai- den, kuntien tms. toimijoiden kanssa. Projektissa on maksettu vain nettikios- kien liikennöintiyhteydet, ja nettikios- kien ylläpitäjät ovat vastanneet muista kustannuksista. Näin haja-asutusalueil- le kauppojen tms. yhteyteen on pys- tytty palauttamaan esimerkiksi osa pankkipalveluista ja tehty mahdolliseksi uusien paikallisten verkkopalvelujen käyttö. Edellä mainittu Tilastokeskuksen tutkimus nostaa esille myös ilmaisten nettikioskien merkityksen oppimisen ja tietokoneen käytön edistämisessä. Hankkeen pilottialueella Ylä-Karjalas- sa nettikioskien käyttäjiä on enemmän kuin muualla Suomessa. Ilmaisten nettikioskien merkitystä nuorille on korostanut myös Päivi Kurikka4 omis- sa arvioinneissaan. Erilaiset ilmaispai- kat ovat merkittäviä tietotekniikan käytön mahdollistajia. Vaikka ilmai- nen nettikioski on ensisijainen verk- kopalvelujen käyttöpaikka vain osalle nuoria, on se 18–26-vuotiaiden ikä- ryhmässä kahden tärkeimmän paikan joukossa (taulukko 2). Yllättävän monen nuoren kohdalla passiivikäyttö johtui siitä, että käyttöön tarvittavaa tietokonetta ei ollut tai esi- merkiksi internetin käyttö oli liian kal- lista. Nämä nuoret suhtautuvat kuiten- kin usein myönteisesti tietoyhteiskun- taan ja ovat siten ”potentiaalisia aktiivi- käyttäjiä”. Tämän kaltaisille nuorille tie- tokoneen käytön mahdollistavien ilmais- paikkojen merkitys on hyvin suuri. Projektin kokemukset myös muista väestöryhmistä ovat samansuuntaisia. Tietoyhteiskunnasta näyttäisivät syrjäy- tyvän muita useammin ne, joilla ei ole taloudellisia edellytyksiä hankkia omaa tietokonetta ja verkkoyhteyttä. Mikäli halutaan turvata kaikkien väestöryh- mien verkkopalvelut, näyttelevät ilmai- set nettikioskit kehityksessä varmasti merkittävää roolia. Mitä on opittu? Nurmeksessa ja sen ympäristökunnis- sa liittyi kahdessa vuodessa 25 % vä- estöstä paikallisen kansalaisverkon käyttäjiksi. Neljän toimintavuoden jäl- keen käyttäjien määrä on vakiintunut 27–29 prosenttiin. Vaikka kokemuk- set uusilta pilottialueilta ovat saman- suuntaisia, on selvästi havaittavissa, että kehitys kulkee monilta osiltaan eri pol- kuja OYK:n verrattuna. Paikallisten ammattiryhmien ja orga- nisaatioiden vastustus on myös yllät- tänyt tietoyhteiskunnan rakentajat. Uu- det mahdollisuudet muuttavat ja uu- distavat totuttuja toimintatapoja ja mal- leja. Muutosvastarinta näyttäisi olevan vahvinta siellä, missä uudet välineet koetaan uhkana eikä uusien mahdolli- suuksien luojana. Asenneilmaston muokkaaminen myönteiseksi uusien Kuvio 2. Kansalaisverkkoon rekisteröityneiden määrä suhteessa asukas- lukuun 2001/viikko 37–2002/viikko 42. Lähde: P. Kurikka (2002), Kahden kerroksen kännykkäkansaa. Nuorten tietotek- niikan käyttö ja asenteet tietoyhteiskuntaa kohtaan Nuorten Suomi 2001 tutki- muksessa, http://www.sitra.fi/Julkaisut/osku1.pdf. Taulukko 2. Pääsääntöisimmin kotona, opiskelupaikalla, työpaikalla tai ilmaispaikassa Internetiä tai sähköpostia käyttävien nuorten (18–26 v.) muut käyttöpaikat. Käyttää Internetiä 1. tärkein muu 2. tärkein muu 3. tärkein muu ja sähköpostia paikka paikka paikka pääsääntöisimmin Koti Ilmaispaikka Koulu Työ Koulu tai opiskelupaikka Ilmaispaikka Koti Työ Työpaikka Ilmaispaikka Koti Koulu Ilmaispaikka Koulu Työ Koti 37/01 40/01 43/01 46/01 49/01 52/01 03/02 06/02 09/02 12/02 15/02 18/02 21/02 24/02 27/02 30/02 33/02 36/02 39/02 42/02
  • 23. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 21 välineiden käytölle on aikaa vievä sa- votta. Paikallisten tietoyhteiskunnan raken- tajien saaminen yhteiseen pöytään suunnittelemaan yhdessä seudullista kansalaisverkkoa vaatii suuria ponnis- tuksia. Useimmille tietoyhteiskuntake- hitys on hieman vieras asia tai se ei kuulu työtehtäviin eikä -vastuuseen. Yleisesti voisi todeta, että seudulliset tietoyhteiskuntahankkeet etenevät par- haiten siellä, missä on jo rakentunut yhteinen seudullinen tai paikallinen nä- kemys uusien mahdollisuuksien hyö- dyntämisestä. Ensimmäiset epäviralliset arvioinnit antavat myös vahvoja viitteitä siitä, että tietoyhteiskuntakehitys etenee eri seu- duilla ja eri kunnissa hyvin eri tahtiin (kuvio). Pohjois-Lapin kehitys ei ole verran- nollinen Helsingin lähi- öön, vaikka monia sa- moja piirteitä löytyy- kin. Asenneilmaston muokkaaminen toi- minnalle myönteiseksi voi olla liian suuri haaste osassa Suomea, kun taas toisaalla uu- den teknologian suo- mat mahdollisuudet ei- vät näytä riittävän kaikkein hurjimpien suunnitelmien toteut- tamiseksi. Kansalaisten tietoyh- teiskuntamotivaatioi- den tutkimus on jäänyt valitettavan niukalle huomiolle. Tiedämme perin vähän siitä, mikä kansalaisia tietover- koissa kiinnostaa ja mitkä ovat ne kehitys- kulut ja prosessit, joil- la eri väestöryhmät läh- tevät hyödyntämään teknologian uusia mah- dollisuuksia. Toinen yhteinen ni- mittäjä kaikilla alueil- la on verkon ylläpitä- miseen liittyvät haas- teet. Vaikka projektissa on pystytty tur- vaamaan kaikille kansalaisille toimiva yhteys ja tietokoneen käyttötaito, näyt- tää uusien välineiden hyödyntäminen olevan vasta pitkän tien alussa. Jo täs- sä vaiheessa on selvää, että markkinat eivät toimi näissä kysymyksissä yhteis- kunnan kokonaisedun suuntaisesti, vaan tarvitaan yhteiskunnallista näke- mystä siitä, miten Suomen teknologian kehittämisen etumatka siirretään myös teknologian hyödyntämisen etumat- kaksi. Tulevaisuudessa tietotekniikkaosaa- minen ja mahdollisuudet käyttää tie- totekniikkaa ovat avainasemassa, kun verkkojen kautta tarjottavat palvelut ja vaikuttamisen mahdollisuudet li- sääntyvät. Tietoyhteiskunnassa on tärkeää huolehtia siitä, että kaikilla väestöryhmillä on tasavertaiset mah- dollisuudet käyttää tietotekniikkaa ja oppia sen hyödyntämiseen tarvittavat taidot. VIITTEET 1 M-L. Viherä (1999), Ihminen tieto- yhteiskunnassa – kansalaisten viestintä- valmiudet kansalaisyhteiskunnan mah- dollistajana, Turun Kauppakorkeakoulu, Sarja A- l. 2 S. Kiiski & M.Pohjola (2001), Diffu- sion of the Internet, WIDER Discussion Paper 2001/11 3 J. Nurmela & S. Öörni & R. Nyberg & P. Hokka (2002), Matkalla kansalais- ten tietoyhteiskuntaan? – Raportti asuk- kaiden suhteutumisesta tieto- ja viestin- tätekniikan käyttöön OSKU-alueilla syk- syllä 2001, OSKU Katsauksia 2002/3, http://www.sitra.fi/Julkaisut/osku2.pdf. 4 P. Kurikka (2002), Kahden kerrok- sen kännykkäkansaa. Nuorten tietotek- niikan käyttö ja asenteet tietoyhteiskun- taa kohtaan Nuorten Suomi 2001 -tut- kimuksessa, http://www.sitra.fi/Julkai- sut/osku1.pdf.Olemme ehkä maailman parhaita kehittämään uutta tie- to- ja viestintäteknologiaa, mutta sen hyödyntämisessä si- joitumme kansakuntien kilpailussa keskikastiin. Suoma- laisen tietoyhteiskunnan kohtalonkysymys tulee olemaan se, miten laajasti pystymme siirtämään kaikkien kansalais- ten arkipäivään uuden teknologian saavutukset, kertoo Kari- Pekka Mäki-Lohiluoma.
  • 24. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s22 Viime vuodet hyvin voimakkaana jat- kunut muuttoliike on muuttanut muo- toaan talouskasvun hidastuessa. Vuon- na 2002 muuttojen määrä on pysynyt edelleen korkeana, mutta alueittaiset erot muuttoliikkeessä ovat tasoittuneet. Selvimmin tämä näkyy Helsingin ja Oulun muuttovoiton kääntymisessä muuttotappioksi ja muuttovirtojen suuntautumisessa niiden kehyskuntiin. Maaseutualueiden muuttotappio on kokonaisuudessaan pienentynyt, mutta alueiden väliset sisäiset erot maan eri osissa ovat edelleen merkittävät. Muuttoliike ei ole vielä tyhjentämässä Suomen maaseutua vaan on hiljene- mässä ja suuntau- tuu entistä enem- män suurten kaupunkien kehys- kuntiin. Artikkelis- sa tarkastellaan muuttoliikkeeseen vaikuttavia tekijöitä ja sen tulevaisuu- dennäkymiä. Talouskasvun hiipuminen hidastanut maaltamuuttoa Jukka-Pekka Kataja Tutkija Raija Volk Tutkimusjohtaja Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos Jukka-Pekka Kataja ja Raija Volk ovat seuranneet tiiviisti Suomen maaseudun kehitystä ja siihen oleellisesti vaikuttavaa muuttoliikettä.
  • 25. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 23 Muuttoliikkeen suunta muuttunut jo monta vuotta Yleinen mielikuva muuttoliikkeestä lie- nee, että se on jatkunut muuttumat- tomana laman jälkeisen ajan. Näin ei kuitenkaan ole, vaan muuttoliikkeen suunnassa on tapahtunut tasoittumis- ta jo viiden vuoden ajan (kuvio 1). Kaupunkiseutujen keskuskuntien muuttovoitto on pienentynyt ja vastaa- vasti on suunnattu enemmän kaupun- kien läheiselle maaseudulle ja muihin kaupunkikeskuksiin. Maaseutukunnissa ei vuoden 2001 loppuun mennessä ollut sen sijaan ta- pahtunut muutosta, vaan väestön me- netys pysyi edelleen suurena. Vuoden 2002 alkupuolen tiedot viittaavat sii- hen, että nyt tuotannon kasvun hidas- tuttua ja työllisyyden kasvun lähes py- sähdyttyä myös ydinmaaseudun osal- ta palattaisiin lähes pitkän aikavälin trendille tai jopa sitä positiivisempaan tilanteeseen. IT-alan kasvun pysähtyminen näkyy muuttoliikkeessä Talouskasvun hiljenemisen vaikutus näkyy vuoden 2002 ensimmäisen vuo- sipuoliskon2 muuttoluvuissa selkeim- min niillä alueilla, joilla it-sektorin osuus tuotannosta kasvoi nopeasti 1990-luvun loppuvuosina. Nyt näiden kuntien imuvoima on pienentynyt, ja kun samaan aikaan niistä hakeudutaan yhä enenevästi lähiseutujen maaseutu- maisempiin kuntiin, on muuttovoitto kääntynyt muuttotappioksi. Uudella- maalla Vihti, Kirkkonummi ja Nurmi- järvi kasvavat edelleen vahvasti, ja Itä- Uudellamaalla Porvoo ja Sipoo jatka- vat vakaata kasvua. Sen sijaan radan- varsikunnista Keravan ja Järvenpään muuttovoitto on hieman pienentynyt. Oulun seudulla kasvu kohdistuu nyt kaupungin asemasta Kiiminkiin, Kem- peleelle, Haukiputaaseen ja Limin- kaan. Huolimatta siitä, että kokonai- suudessaan kaupunkien läheiset maa- seutualueet ovat lisänneet muuttovoit- toaan, alueellisia eroja on kehitykses- sä olemassa, mm. Etelä-Savossa Mik- kelin seudulla muuttotappio jatkuu korkeana. Maaseutualueiden erot kasvaneet Ydinmaaseuduksi ja harvaan asutuksi maaseuduksi luokitelluissa kunnissa asuu runsaat 1,4 miljoonaa asukasta. Maaseutualueen muut- totappio on vähentynyt vuodesta 2000 vuoteen 2002 merkittävästi. Maakunnittain maaseu- tualueiden muuttotap- pio on pienentynyt Poh- jois-Karjalaa lukuun ot- tamatta kaikkialla (tau- lukko 2). Muuttovoitol- lisiksi ovat kääntyneet Varsinais-Suomen, Itä- Uusimaan ja Pohjan- maan maaseutualueet. Päijät-Hämeessä muut- tovoitto on lisääntynyt. Tappiotaan ovat pienentäneet eniten Keski-Suomen, Lapin, Kainuun ja Pohjois-Savon maa- seutualueet. Pohjois-Karjalassa muut- totappio on lisääntynyt, ja Etelä-Poh- janmaalla tappio on pysynyt edelleen melko korkeana. Viikate niittää Maaseudun muuttotappion pienenemi- nen ei valitettavasti juurikaan muuta maaseutualueiden väestökehityksen ko- konaiskuvaa, sillä monilla alueilla luon- taisen väestökehityksen merkitys on muuttoliiket- tä suurempi. Pohjois- ja Keski-Pohjanmaata lu- kuun ottamatta syntyvyys on kuolleisuutta alhai- sempi kaikkialla maaseu- dulla. Maan itäisillä maa- seutualueilla väestö vähe- nee luontaista tietä noin 0,5–0,7 prosentin vuosi- vauhtia (taulukko 2). Jat- kossa luontainen kehitys vaikuttaa kuntien väestö- määrään yhä vahvem- min, sillä se vähitellen vain kiihtyy, ja samaan aikaan muuttoherkimpien nuor- ten ikäluokkien koko pienenee. Vaikka on olemassa heikkoja merkkejä muu- Luontainen väestökehitys vaikuttaa monilla alueilla muutto- liikettä voimak- kaammin maa- seudulla asuvien määrään. Kuvio 1. Nettomuutto kuntatyypeittäin 1975–2001. Lähde: Tilastokeskus.
  • 26. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s24 tamillaalueillamaaseudullemuutonvah- vistumisesta, tämä muuttovoitto maa- seutualueille koostuu yleisemmin vasta yli 50-vuotiaiden ryhmästä. Tässä ryh- mässä muuttajien määrä on kuitenkin nuoriin verrattuna melko pieni, ja väes- tön luontaisen kehityksen suuntaanhan he eivät enää pysty vaikuttamaan. Jatkuuko muuttoliikkeen suunnan muutos? Jatkuuko alkanut, hieman tasapainoi- sempi kehitys pidempään, vai liittyy- kö se vain talouskasvun tilapäiseen hi- dastumiseen? Bruttokansantuotteen ja työllisyyden viivästetty kasvu selit- tää muuttoliikkeen vaihteluita pitem- mälläkin aikavälillä hyvin etenkin har- vaan asutun maaseudun ja kaupunki- keskusten osalta. Kun bruttokansan- tuote kasvaa nopeasti, työllisyys pa- ranee pienellä viiveellä, ja tämä lisää muuttoliikettä etenkin harvaan asutul- ta maaseudulta (kuvio 2). Kun työlli- syys laskee, nettomuutto maalta pie- nentyy, vaikkakaan se ei ole tässä tar- kastelussa käytetyllä ajanjaksolla 1975–2002 ollut yhtään kertaa posi- tiivinen. Oman alueen työpaikkake- hityksellä näyttää olevan heikompi yhteys muuttoon kuin koko maan kehityksellä. Syynä tähän on toden- näköisesti se, että harvaan asutulla maaseudulla työpaikkoja on hyvinä- kin aikoina syntynyt vähän suhteessa työvoiman määrään. Ydinmaaseudun osalta yhteys BKT:n ja työllisyyden kehitykseen ei ollut yhtä selvä varsinkaan 1980-luvulla. Myös- kään kaupunkiseutujen ja kaupunkien läheisen maaseudun osalta muuttoliik- keen yhteys tuotannon ja työllisyyden kasvuun ei ole aivan systemaattinen, joskin sitä näyttää ajoittain selvästi ole- van. Työllisyyden kasvun ollessa kii- vaimmillaan kaupunkikeskukset näyt- tävät kasvattavan muuttovoittoaan, mutta yhteys ei ole kovin pitkäaikai- nen. Tuotannon ja työpaikkojen kas- vu on siis kiinteässä yhteydessä muut- toliikkeen voimakkuuteen, mutta muu- ton suuntaan vaikuttavat olennaisesti myös muut tekijät. Nyt muuttojen määrä on pysynyt melko korkeana huolimatta talouskas- vun hidastumisesta, mutta todennäköi- sesti muuttovilkkaus tulee laskemaan, mikäli talouskasvu pysyy edelleen hy- vin heikkona. Talouskasvun voimis- tuminen taas pitää muuttovilkkauden korkealla, mutta tuskin se enää vauh- dittaa sitä kovin paljon nykytasosta. Muuttoliikkeen suuntautumiseen ta- louskasvun elpymisen vaikutus on epä- Taulukko 1. Nettomuutto kuntatyypeittäin1 tammi-kesäkuussa 2000 ja 2002. Lähde: Tilastokeskus. Kuntatyyppi (kuntien lkm) Nettomuutto Nettomuutto 2000 I–VI 2002 I–VI Kaupunkiseutujen keskukset (38) 290 -2 580 Muut kaupungit (18) 515 416 Kaupunkien läheinen maaseutu (86) 2 158 2 964 Ydinmaaseutu (180) -1 359 66 Harvaan asuttu maaseutu (129) -1 604 -866 Taulukko 2. Ydin- ja harvaan asutun maaseudun kuntien (309 kuntaa) nettomuutto alkuvuosina 2000 ja 2002 sekä luontainen väestönmuu- tos 2001. Lähde: Tilastokeskus. Maakunta Nettomuutto Nettomuutto Luontainen Luontainen 2000 I–VI 2002 I–VI väestönmuutos väestönmuutos, 2001, henkilöä % väestöstä Keski-Pohjanmaa -107 -55 76 0,25 Pohjois-Pohjanmaa -484 -221 348 0,21 Ahvenanmaa 4 46 -1 -0,01 Uusimaa 128 154 -27 -0,09 Pohjanmaa -54 77 -77 -0,1 Etelä-Pohjanmaa -472 -342 -191 -0,13 Satakunta -173 -112 -206 -0,23 Lappi -528 -239 -198 -0,26 Keski-Suomi -311 -59 -350 -0,28 Pirkanmaa -91 -16 -313 -0,29 Varsinais-Suomi -176 120 -314 -0,3 Itä-Uusimaa -7 39 -50 -0,33 Päijät-Häme 51 153 -150 -0,34 Kymenlaakso 61 75 -166 -0,4 Pohjois-Savo -347 -122 -446 -0,47 Kainuu -250 -92 -261 -0,5 Häme 18 42 -121 -0,55 Pohjois-Karjala -115 -275 -542 -0,56 Etelä-Savo -54 54 -373 -0,59 Etelä-Karjala -56 -27 -169 -0,73 Yhteensä -2 963 -800 -3 531 -0,25
  • 27. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 25 varmempaa. Ne alueet, joiden talou- den rakenne painottuu kasvaville aloil- le, saattavat jälleen olla tulomuuton kohteina kasvun kiihtyessä. Samalla niistä kuitenkin muutetaan yhä enem- män myös lähialueille. Maaseudun työvoimapula ei vielä ajankohtainen Maaseutualueiden väestökato on jat- kunut vuosikymmeniä. Tulevaisuuden näkymistä keskusteltaessa on aina sil- loin tällöin esitetty, että väestön ja työ- voiman ikääntyessä näitä alueita uh- kaa työvoimapula, kun suuret ikäluo- kat siirtyvät eläkkeelle. Useissa yhte- yksissä on tullut esiin se, että julkisella sektorilla ja erityisesti sosiaali- ja ter- veyssektorilla työntekijät ovat vanhem- pia kuin yksityisellä puolella. Etenkin maaseutukunnissa julkisen sektorin osuus työpaikoista on merkittävä. Li- säksi työntekijöiden keski-ikä on syr- jäisillä seuduilla korkeampi kuin ma- talan työttömyyden alueilla. Työntekijöiden korkea keski-ikä on kuitenkin puutteellinen mittari eläk- keelle siirtymisen nopeuden eroille eri alueilla. Työssäkäyvistä yli 50-vuotiai- den osuus on pienin Pohjois- ja Keski- Pohjanmaan maakunnissa. Osuus on keskimääräistä pienempi kuitenkin myös perinteisissä kehitysaluemaakun- nissa eli Kainuussa, Lapissa, Pohjois- Karjalassa ja Pohjois-Savossa. Näillä alueilla työttömyys on keskimääräistä korkeampaa, ja erityisesti vanhempi- en ikäluokkien työllistyminen on ollut vaikeaa. Samoin eri syistä näillä alu- eilla osa vanhemmasta väestöstä on siirtynyt kokonaan työvoiman ulkopuo- lelle. Suurimmat poistumat eläkkeet tapahtuvat syrjäisillä alueilla siis vasta silloin, kun nykyiset 40–50-vuotiaat lähtevät eläkkeelle. Yli 50-vuotiaiden osuus on puoles- taan suurin Ahvenanmaan, Itä-Uu- denmaan ja Etelä-Karjalan maakun- nissa. Ahvenanmaalla ja jossain mää- rin myös Itä-Uudellamaalla tämä se- littyy sillä, että työura jatkuu keski- määrin pitempään kuin muissa maa- kunnissa. Työntekijöiden keski-ikään vaikuttaa se, että maaseudulla ja kor- kean työttömyyden alueilla alle 35- vuotiaiden osuus on pieni. Työllisten painopiste on siis 40–54-vuotiaissa. Näiden siirtyessä eläkeikään seuraa- van 10–15 vuoden aikana avautuu merkittävästi työpaikkoja. Jos muut- toliike jatkuu siihen saakka vilkkaa- na, saattaa pidemmällä aikavälillä Jukka-Pekka Katajan ja Raija Volkin mielestä on selvää, että monet suomalaiset haluavat asua maaseutumaisessa ympäristössä, joten tarvittaisiin maallemuuttoa edistäviä toimen- piteitä. Kuvio 2. Koko maan työllisyyden kasvu ja nettomuutto harvaan asutulta maaseudulta vuosina 1975–2001. Lähde: Tilastokeskus.
  • 28. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s26 taantuvia maaseutualueita uhata työ- voimapula. Työvoiman erilainen ikärakenne maa- seutualueilla vaikuttaa näiden alueiden kehitykseen jatkossa muutakin kautta kuin eläkkeelle poistumisena. Niissä maakunnissa, joissa työvoima on nuo- rinta, eli lähinnä maan länsi ja etelä- osissa, ovat myös elinkeinotoiminnan kehittämisedellytykset parhaat ja työ- paikkojen lisäys suurinta. Maaseudulla asumista edistettävä Kaupunkien läheisten maaseutualuei- den hyvä kehitys kertoo, että suoma- laiset haluavat asua maaseudulla ja yleensä maaseutumaisessa asuinympä- ristössä. Tämän vuoksi on hyvin yllät- tävää, että koko ajan julkisuuteen tu- lee uusia seikkoja, jotka vaikeuttavat ihmisten muuttamista maaseudulle. Parasta maaseudun kehittämispolitiik- ka olisi, jos Suomessa ryhdyttäisiin sel- keästi kannustamaan asukkaita muut- tamaan maaseudulle ja edistämään kai- kin keinoin esimerkiksi nykyisten ke- säasuntojen muuttamista vakituisiksi asunnoiksi. Nyt kuitenkin suuntaus on päinvastainen eli hallinnon ja kansalais- ten näkökulmat eivät lainkaan kohtaa näissä kysymyksissä. Suomessa on ti- laa riittävästi eikä pitäisi olla mitään ongelmia sovittaa ympäristönäkökoh- tia maaseudulla asumiseen, jos hyvää tahtoa vain löytyy. VIITTEET 1 Ks. H. Keränen & P. Malinen & O. Aulaskari (2000), Suomen maaseutu- tyypit, Suomen Aluetutkimus FAR, Sel- vityksiä 20; Maaseututyypittelyn vuoden 2001 päivitys-muistio (julkaisematon). 2 Alkuvuodesta muuttajissa on mukana vain vähän opiskelijoita. Opiskelijoiden muutto painottuu loppuvuoteen, joten alueelliset erot eivät koko vuoden osalta tule tasapainottumaan alkuvuoden tavoin. Tämä alkuvuoden tarkastelu antaa kui- tenkin kuvaa muuttoliikkeessä tapahtu- neista rakenteellisista muutoksista. Suomi on käynyt läpi mielenkiintoi- sen kymmenvuotisperiodin myös aluekehityksen kannalta. 1990-luvun alun lama pyyhkäisi useimmilla alu- eilla altaan noin viidenneksen työpai- koista – alueet olivat tässä hyvin sa- manarvoisia. Laman jälkeinen talous- kasvu näkyi hitaasti työmarkkinoilla – uusia työpaikkoja kyllä syntyi, mut- ta rakenteellinen työttömyys pysyi sit- keänä. Kehitys kohteli alueita hyvin Hannu Tervo Professori Jyväskylän yliopisto Muuttoliike ei ratkaise työttömyys- ongelmaa1 Yleisen käsityksen mukaan alueelliset työttömyyserot tasoittuvat, kun ihmiset muuttavat työn perässä. Näin ei Suomessa viime vuosina kuitenkaan ole käynyt. Miksi?
  • 29. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 27 epätasa-arvoisesti. Kansantalouden kasvu haettiin panostamalla osaami- seen ja vientiin, ja uudet työpaikat syntyivät etupäässä muutamalle uuden ajan kasvualueelle. Talouden kehitys heijastui maan si- säiseen muuttoliikkeeseen. Laman ai- kana muuttoliike pysyi hiljaisena, mut- ta talouden kasvun alettua se kiihtyi nopeasti. Työllisyyskehitys näkyi myös muuttovirtojen suunnissa. Vain kasva- vat alueet olivat muuttovoittoisia, ja muut alueet kokivat tappioita. Kasvun keskittyessä muuttovoittoisia seutu- kuntia oli vain muutamia. Käänne muuttovirroissa? Muuttoliikekehitys on huolestuttanut monia. Useat alueet ovat menettäneet väkeä, kun taas eri- tyisesti pääkaupun- kiseutu on ponnis- tellut väestön liian nopean kasvun ja sen aiheuttamien ongelmien kanssa. Tämän vuoden ti- lastojen tutkiminen herättää kysymyk- sen, onko muutto- liikkeessä tapahtu- massa käänne. Väes- tönmuutosten en- nakkotilastot ensim- mäisen vuosipuolis- kon osalta kertovat kyllä edelleen, että Uusimaa on saanut muuttovoittoa ja esi- merkiksi Kainuu ja Lappi muuttotappi- oita maan sisäisessä muuttoliikkeessä. Viime vuosiin verrat- tuna voitot ja tappi- ot ovat kuitenkin ta- saantuneet (kuvio 1). Uudenmaan muuttovoitto on enää puolet viime vuoden vastaavan ajankohdan muutto- voitosta. Myös Kainuun muuttotappio on lähes puolittunut viime vuoteen näh- den. Kaikissa muissakin muuttotappiol- lisissa maakunnissa tappiot ovat vä- hentyneet. Uudenmaan osalta erityisen mielen- kiintoista on, että pääkaupunkiseutu on kokenut vuoden alkupuoliskolla muuttotappiota (-113 henkeä), kun esimerkiksi viime vuoden ensimmäi- sellä puoliskolla sen muuttovoitto oli selvästi positiivinen (+1 447 henkeä). Nettomuuton negatiivisuus johtuu en- nen kaikkea Helsingin kokemasta muuttotappiosta. Myös muilla voimakkaamman muuttovoiton alueilla kuten Tampe- reen, Oulun, Turun ja Jyväskylän seu- tukunnissa voitot ovat pienentyneet. Näiden seutukuntien yhteinen muut- tovoitto oli vuoden alkupuoliskolla +1 591, kun vastaava luku viime vuo- den osalta oli +2 653. Kokonaisuu- dessaan muuttotappio ja -voittoaluei- den jakauma on tasoittunut. Suomen 82 seutukunnasta jo 32 sai muutto- voittoa vuoden alkupuoliskolla, kun viime ja edellisenä vuonna vastaava määrä oli 18. Väestökehityksen alueellinen tasaan- tuminen johtunee ennen kaikkea ta- louden taantumasta – muuttoliike tyy- pillisesti hiljenee taantuman aikana ja kiihtyy nousun aikana. Tärkeä kysy- mys kuitenkin on, miten muuttoliik- keen suunnat kehittyvät kasvun alka- essa uudelleen voimistua. Maalla tulisi olla malttia vaurastua useampien alu- eidensa kautta kuin 1990-luvun laman jälkeisessä kehityksessä. Alueelliset työttömyyserot kasvussa Alueellisten työmarkkinoiden tilaa hei- jastavan työttömyysasteen tarkastelu vahvistaa kuvaa alue-erojen kasvusta 1990-luvun alun syvän laman jälkei- sessä kehityksessä. Lamasta toivutta- essa työttömyyden alue-erot kasvoivat, mitattiinpa niitä miten vain (kuvio 2). Tämä tosiasia on jäänyt yleisen työt- tömyysongelman varjoon. Työvoimatutkimuksen tietojen mu- kaan Kainuun työttömyysprosentti oli tämän vuoden ensimmäisellä neljän- neksellä 18,9 %, kun Uudenmaan työttömyysprosentti oli 5,8 %. Työt- tömyysaste oli lähes 3,3 kertaa kor- keampi Kainuussa kuin Uudellamaal- la. Koko maan työttömyyden ollessa korkeimmillaan 1994 Kainuun työt- tömyys oli 20,7 % ja Uudenmaan 13,9 %. Ero oli tuolloin vain puoli- toistakertainen. Tosin Kainuun työt- tömyys ei ollut vielä 1994 korkeim- millaan vaan vasta 1997, jolloin Uu- denmaan työttömyysaste oli tippunut jo alle kymmeneen. Mainitut luvut osoittavat kehityksen olleen hyvin erilaista alueellisilla työ- markkinoilla. Kuitenkin työvoimaa on siirtynyt ennätysmäisesti alueelta toi- selle. Miksi työttömyyserot eivät ole Hannu Tervo on johtanut Suomen Akatemian tutkimusprojektia ”Muuttoliike, työmarkkinoiden sopeutuminen ja konvergenssi”, jonka tuloksiin oheinen artikkeli perustuu. Kuva:TarjaVänskä-Kauhanen
  • 30. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s28 tasaantuneet vaan päinvastoin kasva- neet? Pitäähän taloustieteen perintei- nen teoria työvoiman alueellista liik- kuvuutta eräänä keskeisenä mekanis- mina sekä alueellisten työttömyysero- jen pienentämisen että kokonaistyöt- tömyyden rakenteellisen osan alas pai- namisen kannalta. Miten työttömyys vaikuttaa muuttamiseen? Tarkastelen seuraavassa olemassa ole- van tutkimustiedon avulla sitä, mitä työvoiman muuttoliike merkitsee työ- markkinoiden alueellisen kehityksen kannalta. Tarkastelu kilpistyy kahteen tärkeään kysymykseen: ensinnäkin, miten työttömyys vaikuttaa muuttami- seen, ja toiseksi, miten muuttaminen vaikuttaa työllistymiseen. Työttömyys voi vaikuttaa muuttoliik- keeseen kolmella tasolla: talouden ko- konaistyöttömyys, aluetalouden oma työttömyys sekä henkilökohtainen työttömyys kukin voi vaikuttaa yksi- lön muuttopäätökseen. Koko talou- den työttömyyden vaikutuksesta alu- eelliseen liikkuvuuteen kertoo hyvin Suomen 1990-luvun ja sen jälkeinen kehitys. Korkea työttömyys ja erityi- sesti sen kasvu vähentää yksilön altti- utta muuttaa. Tällöin uusia työpaik- koja syntyy vähän, ja töissä olevat ha- luavat pitää kiinni työpaikoistaan. Ta- loudellisen kasvun synnyttämät uudet työpaikat alentavat työttömyyttä, jol- loin myös alueellinen liikkuvuus kas- vaa. Suomessa liikkuvuuden nopeaan kasvuun 1990-luvulla vaikuttivat myös laman aikana syntyneet patou- mat. Toinen reitti työttömyydestä muut- toliikkeeseen kulkee alueellisen työt- tömyyden kautta. Korkea alueellinen työttömyys heijastaa heikkoja tulevai- suuden näkymiä ja aiheuttaa työntöä alueelta pois. Töissä olevilla on suu- rempi riski joutua työttömäksi, ja jo työttöminä olevilla on huonommat mahdollisuudet työllistyä kuin alhaisen työttömyyden alueella asuvilla. Eri tut- kimukset kertovatkin aluetyöttömyy- den vaikuttavan Suomessa merkittä- västi muuttoalttiuteen. Kolmas reitti työttömyydestä muut- toliikkeeseen kulkee omakohtaisen työttömyyden kautta. Uusi työpaikka on helpompi saada, jos sitä etsitään laajemmin kuin vain kotiseudulta. Myös muuttamisen kustannukset ovat pienempiä työttömälle kuin töissä ole- valle sikäli, että siihen ei (enää) liity työpaikan menetystä. Tutkimukset osoittavatkin henkilökohtaisen työttö- myyden lisäävän yksilön muuttoaltti- utta. Vaikutus ei ole kuitenkaan Suo- messa niin suuri kuin monissa muissa maissa, joissa taas aluetyöttömyydelle ei ole löydetty selvää vaikutussuhdetta muuttoliikkeeseen. Kuvio 1. Nettomuutto eräillä alueilla (promillea väestöstä) vuosien 2001 ja 2002 kahdella ensimmäisellä neljänneksellä. Lähde: Tilastokeskus. Kuvio 2. Työttömyysasteen kehitys eräillä alueilla 1990–2002, I. Lähde: Työvoimatutkimus.