3. Itsenäinen elämä
Vammaisten ihmisten itsenäisen elämän käsite muotoutui
Yhdysvalloissa vammaisten opiskelijoiden keskuudessa
1970 –luvun alussa.
pois hoitokeskeisyydestä, jossa vammaiset olivat
hoitotoimien objekteja.
ihmisellä on vapaus valita, ja hän voi päättää omasta
puolestaan. Kaikki ihmiset pystyvät tekemään päätöksiä.
Henkilökohtainen apu parhaimmillaan mahdollistaa
vaikeavammaiselle ihmiselle itsenäisen elämän
4. Henkilökohtaisen avun alku
Suomessa
• Ajatuksen vammaisten itsenäisestä elämästä ja
henkilökohtaisesta avusta toivat Suomeen vammaiset
ihmiset itse.
• Suomen lainsäädäntöön henkilökohtainen avustaja tuli
vuonna 1987, kun laki vammaisuuden perusteella
järjestettävistä palveluista ja tukitoimista tuli voimaan.
• Siihen asti Suomessa oli ollut voimassa invalidihuoltolaki,
joka perustui pitkälti hoitoideologiaan vammaisten
itsemääräämisoikeuden sijasta.
5. Vuoden 1987 lain mukainen
henkilökohtainen avustaja -järjestelmä
• Työnantajamalli
• Sijaistyönantajuus mahdollinen rajallisesti
• Määrärahasidonnainen tukitoimi
• Osana palveluasumista subjektiivinen oikeus
6. Henkilökohtainen apu
• kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluva
palvelu (muutos vammaispalvelulakiin 1.9.2009)
• palvelua ei voi määrärahoihin vedoten evätä, jos laissa
mainitut edellytykset sen saamiselle täyttyvät
– edistää vaikeavammaisen henkilön yhdenvertaisuutta
asuinpaikasta riippumatta
• perustuslain 19 § 1; välttämättömän huolenpidon
turvaaminen laajassa merkityksessä – ihmisarvoisen
elämän turva
– päivittäisiin toimiin aina apu
– mahdollisuus saada apua kodin ulkopuolisiin toimintoihin, myös
palveluasumisen yhteydessä
– avuntarpeen määrä ei ainoana perusteena avun saannille
7. Avun tarve
• Päivittäisiä toimia sekä työtä ja opiskelua varten
apua on järjestettävä vaikeavammaisen henkilön
välttämätöntä tarvetta vastaava määrä
– arviointi ihmisarvoisen elämän edellytysten
näkökulmasta
– palvelujen riittävyyden lähtökohtana taso, joka luo
edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena
jäsenenä (perustuslain19 § 3)
• Muita toimintoja varten tuntimäärä vähintään
30h/kk vuodesta 2011
10. Kunnan järjestämisvastuu
• Vammaisen henkilön kotikunnalla on
henkilökohtaisen avun osalta erityinen
järjestämisvastuu.
• Kunnan on järjestettävä riittävä määrä
henkilökohtaista apua kaikille niille
kuntalaisille, jotka täyttävät
vammaispalvelulain mukaiset edellytykset.
11. Henkilökohtaisen avun järjestämistavat
1. Henkilökohtainen avustaja –järjestelmä
(vaikeavammainen työnantaja saa kunnalta
korvauksen avustajan palkkaamiseksi)
2. Kunta antaa vaikeavammaiselle henkilölle
palvelusetelin avustajapalvelun hankkimista varten
3. Kunta hankkii avustajapalvelun ostopalveluna,
järjestää sen itse tai sopimusperusteisessa
yhteistyössä toisen kunnan kanssa
12. Henkilökohtaisen avun järjestämistavat
1. Henkilökohtainen avustaja –järjestelmä
(vaikeavammainen työnantaja saa kunnalta
korvauksen avustajan palkkaamiseksi)
2. Kunta antaa vaikeavammaiselle henkilölle
palvelusetelin avustajapalvelun hankkimista varten
3. Kunta hankkii avustajapalvelun ostopalveluna,
järjestää sen itse tai sopimusperusteisessa
yhteistyössä toisen kunnan kanssa
13. Työnantajamalli
• Vammainen henkilö toimii työnantajana ja avustaja
on suoraan työsuhteessa häneen
• Vammaisella henkilöllä on täysi työnjohto-oikeus
• Pääsääntöisesti perheen ulkopuolinen avustaja
• Kyky ja halu toimia työnantajana
• Alaikäisen tai vajaavaltaisen puolesta työnantajana
voi yhä toimia huoltaja tai edunvalvoja
• Osa työnantajavelvoitteista voidaan ulkoistaa
14. Kunnan korvausvelvollisuus
työnantajamallissa
• Avustajan palkka; korvataan kohtuulliset ja
välttämättömät kustannukset
• Työsuhteen ehdot määräytyvät työlainsäädännön
vähimmäisehtojen mukaan ellei paremmista ehdoista ole
sovittu
• Jos vammainen työnantaja kuuluu Heta-liittoon,
noudatetaan Henkilökohtaisten avustajien
työehtosopimusta
• Työnantajan maksettavaksi kuuluvat lakisääteiset maksut
ja korvaukset
15. Kunnan korvausvelvollisuus
työnantajamallissa II
• muut kohtuulliset avustajasta aiheutuvat välttämättömät
kulut
– voivat syntyä jo ennen työsuhteen alkua mm. avustajan rekrytoinnista
sekä vaikeavammaisen henkilön kouluttautumisesta työnantajana
toimimiseen
– välttämättömiä kuluja voivat olla myös avustajan matkakulut
• kunnan korvausvelvollisuutta määriteltäessä otettava
huomioon lainsäätäjän kanta siitä, että vamman tai sairauden
edellyttämä henkilökohtaisen avun tarve kustannetaan
kokonaisuudessaan kunnan varoista (StVm 39/1994)
16. Palveluseteli
• Kunta antaa vaikeavammaiselle henkilölle
palvelusetelin avustajapalvelun ostamista
varten.
• Vaikeavammainen henkilö tekee sopimuksen
avustajapalvelusta kunnan hyväksymän
palveluntuottajan kanssa.
17. Palveluseteli II
• Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä 569/2009
• Jos seteli otettu kunnassa käyttöön:
- kunta hyväksyy palvelujen tuottajat
- yksityisen tuottajan oltava merkittynä ennakkoperintä-
rekisteriin
- asiakas voi kieltäytyä -> ohjattava muihin palveluihin.
• Setelin arvo vahvistettava kunnan päätöksellä sellaiseksi, että
sillä on mahdollista hankkia henkilölle palvelusuunnitelmassa
määritelty riittävä henkilökohtainen apu.
• Esim. pienet viikoittaiset tuntimäärät tai sijaisuudet
18. Avustajapalvelu ostopalveluna tai
kunnan omana toimintana
• Avustajapalveluja voidaan kunnassa:
- hankkia ostopalveluna joko julkiselta tai yksityiseltä palvelujen
tuottajalta
- järjestää osana omaa toimintaa tai palvelutuotantoa
- järjestää sopimuksin yhteistyössä muiden kuntien tai
kuntayhtymien kanssa.
• Erityisesti otettava huomioon vaikeavammaisen henkilön oma mielipide ja
toivomukset sekä palvelusuunnitelmassa määritelty avun tarve ja
elämäntilanne kokonaisuudessaan.
• Yhden tai useamman kunnan yhdessä tuottamissa avustajapalveluissa
sovelletaan avustajiin kunnallista yleistä virka- ja työehtosopimusta.
• Järjestäytyneiden työnantajien on noudatettava sitä työehtosopimusta,
johon he ovat osallisena. Järjestäytymättömien työnantajien on
noudatettava yleissitovaa työehtosopimusta.
19. Vammaisen henkilön oikeudellinen
asema
• Työnantajamalli – vaikeavammaisen henkilön
ja avustajan välille muodostuu työsuhde
• Palvelusetelimalli – vaikeavammaisen henkilön
ja palveluntuottajayrityksen välille syntyy
kuluttajaoikeudellinen sopimus
• Ostopalvelumalli – vaikeavammaisella
henkilöllä on ainoastaan sosiaalihuollon
asiakkaan asema
20. Henkilökohtaisen avustajan
oikeudellinen asema
• Henkilökohtaista apua järjestettäessä
vaikeavammainen henkilö on aina työnantajan tai
työnjohtajan asemassa ja avustaja on aina työntekijä.
• Avustajan asemaa ja työsuhdetta ylipäätään
määrittävät työoikeudelliset lait ja mahdollinen
työehtosopimus.
• Tarkemmin avustajan toimenkuva selviää
työsopimuksesta, työn kuvauksesta ja
työnantajan/työnjohtajan ohjeista ja määräyksistä.
21. Järjestämistavasta päättäminen
• kunnan on otettava huomioon vaikeavammaisen henkilön oma mielipide
ja toivomukset sekä palvelusuunnitelmassa määritelty yksilöllinen avun
tarve ja elämäntilanne kokonaisuudessaan.
– henkilökohtaisen avun luonne korostaa järjestämistavan valintaa
yhteisymmärryksessä vaikeavammaisen henkilön kanssa.
– tarvittaessa apuna voidaan käyttää tulkitsemista ja erilaisia
kommunikaation apuvälineitä ja –menetelmiä.
– osittain, mutta ei täysin, voidaan tukeutua omaisten ja läheisten
asiantuntemukseen.
• Henkilökohtaisen avun eri järjestämistapoja voidaan yhdistää toisiinsa
sekä muihin vammaispalvelulain ja muun sosiaalihuollon lainsäädännön
mukaisiin palveluihin ja tukitoimiin.
22. Työnantajana toimiminen toisen
puolesta
• Järjestely, jossa työsopimuksen allekirjoittaa
joku muu kuin avustettava
• Esimerkiksi alaikäisten lasten huoltajat
• Yleisesti käytössä ja vammaispalvelulain
sanamuodon sallima, mutta
oikeusvaikutuksiltaan epäselvä
• Assistentti.info pyrkii selkiyttämään vallitsevaa
käytäntöä
24. Mitä on henkilökohtainen apu?
• Sellainen määrä apua, joka on välttämätöntä
itsenäisen elämän toteuttamiseksi
• Sen luonteinen apu, että se antaa
mahdollisuuden itsenäiseen elämään ja omiin
valintoihin eri tilanteissa
• Yksilöllinen apu
25. Henkilökohtaisen avun kriteerit
• Lähtökohtana, että avun tarvitsija itse voi vaikuttaa siihen,
missä asioissa ja miten avustetaan lähtien omista
valinnoistaan eikä ulkopuolisen tahon määrittämänä eli toisin
sanoen:
• Kuka,
• Mitä,
• Missä,
• Miten,
• Milloin - auttaa henkilökohtaisesti
asiakas itse päättää
26. Avun määrä
• lähtökohtina palvelutarpeen arviointi ja
palvelusuunnitelma
• päivittäisiin toimiin, työhön ja opiskeluun niin
monta tuntia kuin henkilö välttämättä
tarvitsee
• muita toimintoja varten vähintään 30 tuntia
kuukaudessa
28. Palvelusuunnitelma
• merkitys korostunut
• kiinteä yhteys päätöksentekoon
• tavoitteena yhteisymmärrys
• ei sitova, mutta ohjaava
• poikkeaminen palvelusuunnitelmasta
perusteltava
29. Päivittäiset toimet
• Kaikki jokapäiväiset, tavalliseen elämään
liittyvät toimet, jotka henkilö tekisi itse, jos
pystyisi.
• Henkilökohtainen hygienia, ruokahuolto,
lastenhoito, siivous, koiranulkoilutus jne.
• Avustaminen toteutettava sillä tavalla ja siinä
järjestyksessä ja ajankohtana, kuin avustettava
haluaa.
• Niin monta tuntia kuin välttämättä tarvitaan.
30. Työ
• Palkkatyö ja yritystoiminta
• Avustaja avustaa työnteossa avustettavan
ohjeiden mukaisesti, ei tee työtehtäviä
itsenäisesti.
• Avustajan on avustettavan työpaikalla
huomioitava, että hän on
työsuhteessa/avustamissuhteessa
nimenomaan vaikeavammaiseen
avustettavaansa, ei tämän työnantajaan.
• Niin monta tuntia kuin välttämättä tarvitaan.
31. Opiskelu
• Jollakin tavoin ammatillisia valmiuksia ja
työelämään pääsyä edistävä opiskelu!
• Avustaja ei tee itsenäisesti opiskeluun liittyviä
tehtäviä vaan avustaa avustettavaa opiskelun
esteiden voittamisessa.
• Niin monta tuntia kuin välttämättä tarvitaan.
• Opiskelu toteutetaan sellaisella tavalla ja
sellaisessa aikataulussa, kuin avustettava
haluaa.
32. Harrastukset, yhteiskunnallinen
osallistuminen, sosiaalinen vuorovaikutus
• Mikä hyvänsä harrastus, poliittinen toiminta,
järjestötoiminta, ystävien tapaaminen jne.
• Vähintään 30 tuntia kuukaudessa
• Myös vapaa-aikana avustajan on toimittava
avustettavan toiveiden mukaisesti.
• Avustettavan ja avustajan on muistettava roolinsa.
Avustaja ei ole ystävä tai hoitaja eikä avustettava
valitse vapaa-ajanviettotapojaan sillä perusteella,
mikä on avustajan mielestä järkevää tai muuten
toivottavaa
• Laittomia tai hyvän tavan vastaisia ohjeita tai
määräyksiä ei avustettavalle kuitenkaan saa antaa.
33. Avustajan vastuu avustettavasta
• Henkilökohtainen avustaja ei ole vastuussa
vaikeavammaisen henkilön toimien
järkevyydestä, oikeellisuudesta tai
turvallisuudesta.
• Heitteillepanoa tai pelastustyön laiminlyöntiä
koskevat rikoslain säännökset voivat tulla
sovellettaviksi, jos avustaja esimerkiksi jättää
avustettavan hengenvaaralliseen tilaan
hankkimatta apua.
34. Avustettavan vastuu avustajasta
• Vaikeavammaisen henkilön on työnantajana
toimiessaan huolehdittava työturvallisuudesta. Jos
avustajalla on joku toinen työnantaja, tämä on
vastuussa työturvallisuuden toteutumisesta.
• Avustajalla ei saa teettää sellaisia tehtäviä, jotka ovat
lain tai hyvän tavan vastaisia.
• Avustajalla ei saa teettää myöskään sellaisia tehtäviä,
jotka ovat avustajan kykyihin ja taitoihin nähden liian
vaarallisia tai muuten vaikeita toteuttaa turvallisesti.