SAK:n verolinjaukset 2015–2019

8∙2014
SAK:n verolinjaukset
2015–2019

Joulukuu 2014 Lisätiedot:
Helena Pentti Minna Tanska
helena.pentti@sak.fi minna.tanska@sak.fi
puhelin 020 774 0114 puhelin 020 774 0182
Tilaukset:
SAK
puhelin 020 774 000

SAK:n verolinjaukset 2015–2019 1
SISÄLLYS
1. TIIVISTELMÄ.............................................................................................2
2. VEROASTE JA TULOEROJEN KEHITYS.........................................................4
3. TYÖN VEROTUS........................................................................................7
4. YRITYS- JA OSINKOVEROTUS...................................................................15
5. VARALLISUUDEN VEROTUS.....................................................................21
6. KULUTUSVEROTUS .................................................................................24
7. MUITA VEROJA ......................................................................................28
8. HARMAA TALOUS – VEROVUOTO JA VEROPARATIISIT KURIIN................30
9. YHTEENVETO EHDOTUKSISTA.................................................................32
10. LÄHTEET.................................................................................................35
LIITTEET.........................................................................................................37
1. Verokertymät Suomessa 2012...................................................................... 37
2. Keskeisimmät vähennykset valtion- ja kunnallisverotuksessa 2014 ............ 39
3. Työnantajan ja työntekijän sosiaalivakuutusmaksut 2014........................... 41
4. Valtion tuloveroasteikko, arvonlisäverokannat ja pääomatulojen
verokannat .................................................................................................... 42
5. Verohallinnon ehdotuksia lainsäädännön kehittämiseksi............................ 43

2 SAK:n verolinjaukset 2015–2019
1. TIIVISTELMÄ
Suomen verojärjestelmään on kuluneella vaalikaudella tehty useita muutoksia. Val-
misteveroja korottamalla verotuksen painopistettä on siirretty haittaverojen suun-
taan. Arvonlisäverokantoja on korotettu yhdellä prosenttiyksiköllä. Yhteisöveroa
on alennettu huomattavasti, ja alennusta on rahoitettu vain osittain osinkovero-
tusta kiristämällä. Tulonjakotavoitteita on toteutettu keventämällä pienituloisten ja
kiristämällä suurituloisten ansiotuloverotusta. Myös perintö- ja lahjaverotusta on
kiristetty.
Keskeinen peruste muutoksille on ollut fiskaalinen, eli verotulojen keruu. Useiden
muutosten tavoitteena on myös kulutuskäyttäytymisen ohjaaminen ympäristö- tai
terveyshaittojen vähentämiseksi. Perusteena muutoksille on ollut myös investoin-
tien ja talouskasvun vauhdittaminen, työllisyyden ja kilpailukyvyn parantaminen
sekä harmaan talouden torjunta.
Tässä puheenvuorossa linjataan, kuinka verojärjestelmää tulisi kehittää vaalikau-
delle 2015–2019. Verojärjestelmän tulisi olla neutraali, oikeudenmukainen, ennus-
tettava ja hallinnollisesti tehokas. Neutraali verotus ei vaikuta verovelvollisen pää-
töksentekoon eikä ohjaa verovelvollisen valintoja. Neutraali verotus myös vähentää
verosuunnittelun tarvetta.
Hyvinvointipalvelujen ja sosiaaliturvan rahoitus on turvattava väestön ikääntymi-
sestä ja julkisen talouden kestävyysvajeesta huolimatta.
Kasvun edistäminen ei vaadi epäoikeudenmukaista veropolitiikkaa. Lähtökohtana
on jatkossakin oltava progressiivinen verotus sekä ansio- että pääomatuloverotuk-
sessa: se, jolla on suurempi kyky maksaa veroja, maksaa suhteessa enemmän veroja
kuin se, jolla on vähäisempi veronmaksukyky. Suuriin verotuksen kevennyksiin ei
ole mahdollisuutta, jos talouskehitys jatkuu heikkona.
Pieni- ja keskituloisten työtulojen verotusta ei tulisi kiristää. Lisää verotuloja saa-
daan varallisuus- ja haittaveroja korottamalla sekä harmaata taloutta torjumalla.
SAK:n verotavoitteiden kärjet ilman harmaan talouden torjuntaan liittyviä ehdo-
tuksia:
• Vältetään työllisyyssyistä ansiotulojen verotuksen yleistä kiristämistä erityi-
sesti pieni- ja keskituloisilla. Tehdään inflaatiotarkistus vuosittain. Muute-
taan valtion tuloveroasteikon määräaikainen ylin tuloluokka pysyväksi (nyt
voimassa vuoteen 2018). Kompensoidaan välillisen verotuksen mahdolliset
korotukset keventämällä pienipalkkaisten tuloverotusta.
• Jatketaan asuntolainojen korkovähennysoikeuden supistamista yhdellä
vuodella. Vuonna 2019 olisi 45 prosenttia koroista vähennyskelpoisia.
• Lisätään pääomatulojen verotuksen progressiivisuutta. Suurten pääomatu-
lojen verotuksen tulee olla samalla tasolla suurten ansiotulojen verotuksen
kanssa.

• Kehitetään yritys- ja osinkoverotusta selkeämmäksi ja oikeudenmukaisem-
maksi.
• Laajennetaan kiinteistöveropohjaa. Kiinteistövero ohjaa maan käyttöä tuot-
tavampaan suuntaan.
• Kehitetään asumiseen kohdistuvaan kiinteistöverotukseen Suomelle sopiva
huojennusjärjestelmä, joka ottaa huomioon pienituloiset. Otetaan käyttöön
mahdollisuus kerryttää verovelkaa, jolloin kiinteistövero tulisi maksetta-
vaksi vasta kiinteistön luovutuksen yhteydessä.
• Laajennetaan perintö- ja lahjaverotuksen veropohjaa.
• Laajennetaan makeisveron pohjaa.
• Palvelualojen työllistämismahdollisuuksien lisäämiseksi siirretään energi-
aintensiiviset ja kansainvälisesti kilpaillut palvelualat (esim. hiihtokeskuk-
set) alempaan sähköveroluokkaan.
Arvio esitysten vaikutuksesta verotuottoihin
SAK:n veroesitysten arvioidaan lisäävän verotuloja noin 300 miljoonaa euroa (il-
man harmaata taloutta). Alla on karkea arvio esitysten tuottovaikutuksesta.
Veroesitykset
Valtion tuloveroasteikon määräaikainen
tuloluokka pysyväksi
Asuntolainojen korkovähennysoikeuden
supistamista jatketaan yhdellä vuodella
Yritys- ja osinkoverotusta kehitetään selkeäm-
mäksi. Pääomatulojen verotuksen progressii-
visuutta lisätään.
Kiinteistöveropohjaa laajennetaan.
Kiinteistöverotuksen huojennusjärjestelmä
otetaan käyttöön
Perintö- ja lahjaverotuksen veropohjaa
laajennetaan
Makeisveron pohjaa laajennetaan.
Energiaintensiiviset palvelualat alempaan
sähköveroluokkaan
Yhteensä
Arvio tuottovaikutuksesta
vuodessa (milj. euroa)
+30
+15
+40
+100
-20
+100
+45
-10
+300

2. VEROASTE JA TULOEROJEN KEHITYS
Veroaste kuvaa verojen ja veronluoteisten maksujen (lakisääteisten sosiaalivakuu-
tusmaksujen) suhdetta bruttokansantuotteeseen. Suomessa veroaste nousi 2000-lu-
vulle asti ja aleni 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Sen jälkeen veroaste
kääntyi heikon taloustilanteen seurauksena nousuun. Vaalikauden alkaessa vuonna
2011 veroaste oli 42,1 prosenttia, ja vaalikauden vuonna 2015 päättyessä se on val-
tiovarainministeriön ennusteen mukaan 44,3 prosenttia (kuvio 1).
KUVIO 1. Veroaste 1975-2013*
Lähde: Kansantalouden tilinpito, Tilastokeskus
Verotuksella on kerättävä riittävät tulot julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan ylläpi-
tämiseen ja kehittämiseen. Veropolitiikan tärkeänä tavoitteena tulee olla myös tu-
loerojen tasaaminen.
Varallisuus kasautuu
Ranskalainen taloustieteilijä Thomas Piketty on tutkinut tuloerojen kehitystä usei-
den maiden verotietojen perusteella. Pikettyn mukaan pääomien tuotto kasvaa ny-
kyisin nopeammin kuin kansantalous ja palkkatulot. Länsimaiset yhteiskunnat ovat
kierteessä, jossa varallisuus kasautuu. Vuodesta 1914 lähtien tuloerot pienenivät
1970-luvulle saakka, jonka jälkeen ne ovat kasvaneet.
Pääomien vapauttamisesta hyötynyt eliitti siirtää varojaan veroparatiiseihin eikä
epäröi puolustaa asemiaan. Nämä vapaamatkustajat eivät halua osallistua hyvin-
vointivaltioiden rahoittamiseen. Yritysten ja pääomien pakeneminen veropara-
tiiseihin uhkaa hyvinvointivaltion olemassaoloa. Eläkkeet, terveydenhuolto, koulu-
tus ja sosiaaliturva ovat vaarassa, kun veropohja kaventuu.

Thomas Piketty kannattaa progressiivista verotusta ja ehdottaa, että Eurooppaan
säädetään progressiivinen varallisuusvero. Veroparatiisit pitäisi panna kuriin, va-
rallisuustiedot saada julkisiksi ja veroparatiiseja painostaa esimerkiksi säätämällä
niiden vientituotteille korkea vero.
Thomas Pikettyn kirja Capital in the Twenty-First Century on herättänyt paljon
keskustelua. Oliko 1900-luku vain poikkeustila, jonka jälkeen taas varallisuus kes-
kittyy sukudynastioille ja palaamme 1800-luvulla vallinneeseen tilaan, jossa pieni
perinnöillä ja koroilla elävä eliitti hallitsee? Varallisuus on kasautunut erityisesti
Yhdysvalloissa. Pikettyn mukaan amerikkalainen unelma on tullut todeksi Pohjois-
maissa, joissa voi menestyä vanhempien varallisuudesta riippumatta.
Tuloerojen kehitys Suomessa
Suomessa vuonna 1993 toteutettu yritys- ja pääomatuloverojen uudistus edisti va-
rallisuuden keskittymistä. Tilastokeskuksen mukaan verotuksen tuloeroja tasaava
vaikutus heikkeni lähes yhtäjaksoisesti 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun ensim-
mäisen vuosikymmenen puoleen väliin saakka. Tämän jälkeen verotuksen tasaava
vaikutus pysyi pitkään ennallaan. Vuonna 2012 verotuksen tasaava vaikutus hie-
man kasvoi. Kuviosta 2 näkyy välittömien verojen, veronluontoisten maksujen
(maksetut tulonsiirrot) ja saatujen tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus vuosina
1995–2012.
KUVIO 2. Tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus 1995–2012
Lähde Tulonjaon kokonaistilasto 2012, Tilastokeskus

Suomessa tuloerot kasvoivat 1990-luvun lopulla. Sen jälkeen tuloerojen muutokset
ovat olleet maltillisempia ja osin suhdanneluonteisia. Vuonna 2012 Gini-kerroin oli
likimain samalla tasolla kuin kymmenen vuotta sitten (kuvio 3).
KUVIO 3. Tuloerojen kehitys 1995–2012, Gini-indeksi (%)
Lähde: Tulonjaon kokonaistilasto 2012, Tilastokeskus
Gini-kerroin saa arvon 0, jos kaikki saavat saman verran tuloja, ja arvon 100, jos
yksi tulonsaaja saa kaikki tulot. Mitä pienempi Gini-kerroin on, sitä pienemmät
ovat tuloerot.
Tulonjakoselvityksistä
Talousarvioesityksiin sisältyvien muutosten vaikutukset tulonjakoon tulee selvittää
vuosittain. Vero- ja muuta budjettipolitiikkaa arvioitaessa on kuitenkin hyvä muis-
taa, että kokonaisuus ratkaisee, eikä kaikkien veromuutosten ensisijaisen tarkaste-
lukulma tule olla tulonjaollinen. Veromuutoksilla voidaan edistää myös muita ta-
voitteita kuin tulonjaon tasaisuutta – esimerkiksi työllisyyttä tai ympäristönsuoje-
lua. Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen VATT:n tekemät selvitykset muutos-
ten tulonjakovaikutuksista jäävät puutteellisiksi, koska Tilastokeskuksen kulutus-
tutkimuksen pohjana olevat tiedot eivät ole riittäviä. Tilastokeskuksella pitäisi olla
resursseja kehittää kulutustutkimusta, jotta se antaisi nykyistä enemmän tietoja eu-
romääräisten tietojen lisäksi myös yksikkömääristä.
Tavoite
• Selvitetään vuosittain talousarvioesityksiin sisältyvien välittömien ja vä-
lillisten verojen sekä sosiaalietuuksien muutosten yhteisvaikutukset ko-
titalouksien tulonjakoon. Kehitetään tulonjakoselvitysten tietopohjaa.

3. TYÖN VEROTUS
Veropolitiikan yhtenä tärkeänä tavoitteena myös jatkossa tulee olla tuloerojen ta-
saaminen. Keinona on muun muassa verotuksen progressiivisuuden järkevä lisää-
minen. Valtion tuloveroasteikon määräaikainen ylin tuloluokka eli niin sanottu so-
lidaarisuusvero, joka kehyspäätöksen mukaan on voimassa vuoteen 2018, tulee
muuttaa pysyväksi. Työllisyyssyistä erityisesti pieni- ja keskituloisten ansiotulojen
verotuksen kiristämistä tulee kuitenkin välttää. Sen sijaan pääomatulojen verotuk-
sen progressiivisuutta voidaan edelleen lisätä.
Työvoimakustannusten veroaste
Suomessa työn verotus ei EU 21-maita verrattaessa ole poikkeuksellisen kireää. Per-
heettömän keskituloisen palkansaajan työvoimakustannusten veroaste – eli verojen
ja maksujen osuus työvoimakustannuksista – oli vuonna 2013 jonkin verran EU 21
-maiden keskitason yläpuolella (kuvio 4).
KUVIO 4. Perheettömän keskituloisen palkansaajan työvoimakustannus-
ten veroaste vuonna 2013 (verojen ja maksujen prosenttiosuus työvoima-
kustannuksista)
Hyvätuloisen palkansaajan työvoimakustannusten veroaste oli vuonna 2013 hie-
man yli EU 21 -maiden keskitason (kuvio 5).
0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0
Irlanti
Iso-Britannia
Puola
Alankomaat
Luxembourg
Tanska
Viro
Espanja
Slovakia
Portugali
Kreikka
OECD-EU 21
Slovenia
Tsekki
Ruotsi
Suomi
Italia
Ranska
Unkari
Itävalta
Saksa
Belgia

KUVIO 5. Perheettömän hyvätuloisen (tulot 167 % keskitulosta) palkan-
saajan työvoimakustannusten veroaste 2013 (verojen ja maksujen pro-
senttiosuus työvoimakustannuksista)
Lähde: OECD, Taxing Wages 2014
Ansio- ja työtulovähennykset
Työllisyyden paraneminen laajentaa veropohjaa ja supistaa julkisen talouden kes-
tävyysvajetta. Työhön osallistumiseen vaikuttavat muun muassa opiskeluajat, työt-
tömyysjaksot, vanhempainvapaat ja eläkkeelle siirtyminen.
Kannustimia työhön osallistumiseen arvioidaan tarkastelemalla, kuinka paljon työ-
hön osallistumisesta tai lisätyöstä jää käteen tuloja, kun otetaan huomioon, että ve-
rot ja kunnalliset palvelumaksut nousevat ja tulosidonnaiset etuudet pienenevät tu-
lojen kasvaessa. Mitä vähemmän kotitaloudelle jää työtulon lisäyksestä, sitä pie-
nempi on kannustin työhön osallistumiseen. Tutkimusten mukaan työnteon talou-
dellisissa kannustimissa on ongelmia pienituloisilla palkansaajilla ja erityisesti yk-
sinhuoltajilla.
Kannustimia työntekoon on lisätty pieni- ja keskituloisten palkansaajien kunnallis-
verotuksen ansiotulovähennyksellä ja valtion tuloverosta tehtävällä työtulovähen-
nyksellä. Suomessa pienituloisten palkansaajan työvoimakustannusten verotus on
hieman alle EU 21 -maiden keskitason (kuvio 6).
0,0 20,0 40,0 60,0 80,0
Puola
Iso-Britannia
Irlanti
Viro
Alankomaat
Slovakia
Luxembourg
Espanja
Tanska
Tsekki
Slovenia
OECD-EU 21
Portugali
Suomi
Unkari
Kreikka
Ruotsi
Saksa
Itävalta
Italia
Ranska
Belgia

KUVIO 6. Perheettömän pienituloisen (tulot 67 % keskitulosta) palkan-
saajan työvoimakustannusten veroaste 2013 (verojen ja maksujen pro-
senttiosuus työvoimakustannuksista)
Lähde: OECD, Taxing Wages 2014
Suomessa pienituloisten työn verotusta on alennettu matalapalkkaisen työn kan-
nattavuuden parantamiseksi. Työ ei kuitenkaan kannata, jos työmatkat ja asuminen
maksavat liikaa. Erityisesti pääkaupunkiseudun korkeat asumisen kustannukset ai-
heuttavat työttömyysloukkuja ja jarruttavat koko maan työvoiman liikkuvuutta ja
työllisyyttä. Tonttien tarjontaan ja kaavoitukseen vaikuttamalla voidaan parantaa
työllisyyttä. Myös työmatkakustannukset vaikuttavat työn kannattavuuteen.
Useissa maissa on käytössä erilaisia työtuloihin sidottuja vähennyksiä, joiden tar-
koituksena on parantaa työnteon kannustavuutta. Suomessa valtion tuloverosta
tehtävä työtulovähennys otettiin käyttöön vuonna 2006 nimellä valtionverotuksen
ansiotulovähennys. Vähennyksen nimi muutettiin vuonna 2009 työtulovähen-
nykseksi. Vähennystä on viime vuosina kasvatettu muun muassa inflaatiotarkistuk-
sen ulottamiseksi myös pienituloisiin. Vuoden 2015 verotuksessa työtulovähennyk-
sen enimmäismäärä esitetään nostettavaksi 1 025 euroon.
0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0
Irlanti
Iso-Britannia
Luxembourg
Alankomaat
Puola
Portugali
Tanska
Kreikka
Espanja
Suomi
OECD-EU 21
Slovakia
Slovenia
Viro
Tsekki
Ruotsi
Itävalta
Italia
Saksa
Ranska
Unkari
Belgia

KUVIO 7. Työtulovähennys 2014 ja 2015 HE
Kunnallisverotuksen ansiotulovähennys otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1992.
Vähennystä kasvatettiin vuoteen 2006 asti, jonka jälkeen sitä pienennettiin vuonna
2007 ja vielä kerran kasvatettiin vuonna 2008. Tämän jälkeen vähennys on pysynyt
samantasoisena (enimmäismäärä 3 570 euroa). Kunnallisverotuksen ansiotulovä-
hennys tehdään tuloista. Ansiotulovähennyksestä aiheutuvaa verotulojen mene-
tystä on kompensoitu kunnille.
Vaikka kunnilla on vain yksi suhteellinen tuloveroprosentti, vähennysten johdosta
kunnallisverotus on progressiivista eli kunnallisveron osuus nousee tulojen kasva-
essa. Kunnallisverotuksen progressiivisuuteen vaikuttaa erityisesti ansiotulovähen-
nys. Pienituloisilla myös perusvähennys alentaa kunnallisveroa.
Ansiotulovähennys ja perusvähennys kaventavat huomattavasti kuntien veropoh-
jaa. Toisaalta kuntien valtionosuudet ovat kasvaneet, kun verovähennysten koro-
tuksia on kompensoitu kunnille.
Kunnallisverotuksen vähennysten johdosta kuntien keskimääräisen nimellisen ja
todellisen tuloveroprosentin ero on noin viisi prosenttiyksikköä. Vaikka nimellinen
kunnallisveroprosentti on viime vuosina noussut, maksuunpannun kunnallisveron
osuus ansiotuloista on pysynyt lähes ennallaan. Kunnallisveroprosentti ei siis kerro
todellista veroprosenttia.
Lapsivähennys
Lapsilisien 110 miljoonan euron leikkauksen lieventämiseksi hallitus esittää siirty-
mäajaksi vuosille 2015–2017 lapsivähennystä, joka on suuruudeltaan 70 miljoonaa
euroa. Vähennys on 50 euroa kustakin huollettavasta alaikäisestä lapsesta, kuiten-
kin enintään neljästä lapsesta. Yksinhuoltaja saa vähennyksen kaksinkertaisena.
Tuki kohdistuu pieni- ja keskituloisiin: vähennys pienenee puhtaan ansio- ja pää-
omatulon yhteismäärän ylittäessä 36 000 euroa.
0
200
400
600
800
1000
1200
0 20000 40000 60000 80000 100000 120000 140000
Vähennysverosta,euroa
Puhdas ansiotulo, euroa/vuosi
2014 2015 HE

Näillä toimenpiteillä on sukupuolivaikutuksia. Lapsilisien leikkaus kohdistuu nai-
siin, koska lapsilisät maksetaan yleensä äideille. Sen sijaan lapsivähennyksen saavat
kaikki lasten huoltajat.
Määräaikainen lapsivähennys monimutkaistaa verotusta. Lisäksi vähennystä ei voi
saada, jos henkilön tulot jäävät alle verotettavan tulon alarajan. Nykyisen kehysme-
nettelyn ongelmana on, että kehystä voidaan kiertää esittämällä menonlisäyksen si-
jasta veronkevennystä. Uusia verotukia esitettäessä pitäisikin aina selvittää, onko
verotuen käyttämiseen olemassa selviä veropoliittisia perusteita. Verotukia ei
yleensä voida kohdentaa yhtä tarkasti kuin suoria tukia, mikä heikentää tukien vai-
kuttavuutta.
On hyvä, että pieni- ja keskituloisten perheiden lapsilisäleikkausta kompensoidaan
siirtymäkauden ajan. Yksinkertaisinta olisi ollut perua osa lapsilisän leikkauksesta.
Käytännössä verotukien lisääminenkin on rahoitettava joko lisävelkaa ottamalla,
veroja korottamalla tai lisäleikkauksella. Kehysmenettelyä pitäisi muuttaa sitovam-
maksi tulopuolelta.
SAK:n mielestä lapsivähennyksen sijasta työtulovähennykseen tulisi lisätä lapsiko-
rotus.
Työmatkavähennys
Työmatkavähennys asunnon ja työpaikan välisistä matkoista on 600 euroa (750 eu-
roa vuonna 2015) ylittävältä osalta enintään 7 000 euroa. Vuonna 2012 matkakuluja
vähennettiin verotuksessa yhteensä 1,5 miljardia euroa. Vähennys tehdään tuloista,
joten vähennyksestä saatava hyöty riippuu henkilön rajaveroasteesta (lisäveropro-
sentista). SAK on vaatinut matkakuluvähennyksen omavastuuosuuden pienentä-
mistä sekä matkakuluvähennyksen muuttamista verosta tehtäväksi vähennykseksi.
Työssäkäynnistä aiheutuvat kulut on voitava vähentää verotuksessa. Työmatkavä-
hennyksellä helpotetaan työvoiman alueellista liikkuvuutta. Asunnon ja työpaikan
väliset matkakulut tulee voida vähentää todellisten matkakulujen perusteella ansio-
tuloista maksettavista veroista.
Hallitus on päättänyt käynnistää valmistelun työmatkavähennyksen rakenteen uu-
distamiseksi siten, että vähennys perustuisi asunnon ja työpaikan väliseen etäisyy-
teen. Lisäksi rakenteen uudistamisen yhteydessä vähennyksen määrää supistettai-
siin edelleen. SAK lähtee siitä, että työssäkäynnistä aiheutuvat kulut on voitava vä-
hentää verotuksessa. Etäisyyteen perustuva matkavähennys kasvattaisi entisestään
eroa todellisten matkakustannusten ja vähennyksestä saatavan hyödyn välillä, jos
vähennystä samalla supistettaisiin.
SAK pitää sinänsä hyvänä järjestelmän yksinkertaistamista. Kilometrimallin hyväk-
syttävyys edellyttäisi kuitenkin, että samalla työmatkavähennyksen määrää voitai-
siin selvästi kasvattaa.
Etäisyyteen perustuvaa matkavähennystä on selvitetty Verohallinnossa esimerkiksi
vuonna 2005. Silloin esitetyistä kilometrimalleista olisivat hyötyneet eniten pääkau-
punkiseudulla julkisen liikenteen käyttäjät. Menettäjiä olisivat olleet erityisesti

muualla Suomessa ne, jotka ovat saaneet vähentää asunnon ja työpaikan väliset
matkakulut oman auton käytön mukaan laskettuna.
SAK kannattaa ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja työmatkaliikenteessä. Työmatkat
olisi hyvä tehdä julkisilla kulkuvälineillä. Tämä ei kuitenkaan aina ole mahdollista,
esimerkiksi jos liikenneyhteyksiä ei ole tai jos henkilön pitää kuljettaa mukanaan
painavia työtarvikkeita.
Kestävän liikkumisen muotoja voidaan muuttaa houkuttelevammiksi vaihtoeh-
doiksi taloudellisilla ohjauskeinoilla. Esimerkiksi Ruotsissa työnantajan ilmaiseksi
tarjoama pysäköintipaikka on veronalainen pysäköintietu, josta maksetaan veroa
käytön mukaan. Verosta on vapautettu ne työntekijät, jotka käyttävät autoa työtar-
koituksiin vähintään 160 päivää ja joilla kertyy työajoa vähintään 3 000 kilometriä
vuodessa.
Asumisen verotuksesta
Omistus- ja vuokra-asumisen verokohtelun suuri ero kannustaa omistusasunnon
hankkimiseen. Omistusasumisen tuki kohdistuu pääosin hyvätuloisille.
Omistusasumisen suosiminen verojärjestelmässä vähentää työvoiman alueellista
liikkuvuutta ja aiheuttaa työttömyyttä, koska omistusasumiseen liittyy vuokra-asu-
mista korkeammat muuttokustannukset. Lisäksi verotuet nostavat asuntojen hin-
toja ja lisäävät velkaantumista. Verotuet eivät yleensä ota huomioon tuen tarvetta.
Asumisen verotusta olisi syytä uudistaa omistus- ja vuokra-asumisen verokohtelun
lähentämiseksi.
Asuntolainojen korkovähennysoikeus on ollut yksi suurimmista omistusasumisen
verotuista. Korkovähennystä on supistettu vuodesta 2012 alkaen omistus- ja
vuokra-asumisen verokohtelun yhdenmukaistamiseksi. Vuoden 2018 verotuksessa
50 prosenttia asuntolainan korkomenoista on enää vähennyskelpoisia. Alhaisilla
asuntolainan koroilla korkovähennysprosentin pienentämisen vaikutus korkome-
noihin on vähäinen. Asuntolainojen korkovähennysoikeuden supistamista on syytä
jatkaa nyt matalien korkojen aikana.
Suomessa asunnon myynnistä saatuja luovutusvoittoja ei veroteta, jos omistaja on
käyttänyt asuntoa omana tai perheensä vakituisena asuntona yhtäjaksoisesti vähin-
tään kaksi vuotta. Valtiovarainministeriön verotyöryhmän raportissa tarkastellaan
mahdollisuutta omistus- ja vuokra-asumisen verokohtelun yhtenäistämiseen joko
vapauttamalla vuokra-asunnot luovutusvoittoverotuksesta tai ulottamalla luovu-
tusvoittoverotus myös omistusasuntoihin. Omistusasunnot on jätetty luovutusvoit-
toverotuksen ulkopuolelle, koska verotus aiheuttaisi niin sanotun lukitusvaikutuk-
sen: varallisuuden pitäminen myymisen sijaan suojaa arvonnousuun liittyvältä ve-
rolta.
Ruotsissa lukitusvaikutusta on pienennetty sallimalla veron maksamisen lykkäämi-
nen eli vero maksetaan vain siltä osin kun tuloa ei käytetä uuden asunnon ostami-
seen. Omistusasunnon luovutusverotus on saattanut vaikuttaa niin sanottujen
ikuisten asuntolainojen suosioon. Ruotsissa asuntolainoja ei juuri lyhennetä, vaan
maksetaan vain korkoja. Asuntolainat ovatkin Ruotsissa kasvaneet voimakkaasti,

mikä johtuu myös asuntojen hintojen noususta. Asuntojen hintoja Ruotsissa on
nostanut mm. kiinteistöveron poistaminen. Nyt Ruotsissakin keskustellaan asun-
tolainojen pakollisesta lyhentämisestä.
Omistusasunnon luovutusvoittoverotuksen toteuttaminen vaatisi perusteellista
keskustelua asiasta. Omistusasunnon luovutusvoittoverotus saattaisi entisestään
vaikeuttaa työvoiman alueellista liikkumista.
Omistusasumisen ja vuokra-asumisen verokohtelua voidaan lähentää myös keven-
tämällä vuokra-asumisen verotusta esimerkiksi vapauttamalla vuokranantajan
vuokratulo pääomatuloverosta. Verotuksen kehittämistyöryhmän mukaan vuokra-
tulon vapauttaminen pääomatuloverosta johtaisi pitkällä aikavälillä vuokratason
laskuun. Uudistuksen ongelmana on, että siitä hyötyisivät lyhyellä aikavälillä nykyi-
set vuokranantajat. Lisäksi uudistus keventäisi asumisen verokohtelua suhteessa
muiden sijoituskohteiden verotukseen. Vuokratulon vapauttaminen pääomatulo-
veroista on ongelmallista myös sen tulonjakovaikutusten johdosta.
Varainsiirtoverotus heikentää alueellista liikkuvuutta työmarkkinoilla, koska se li-
sää muuttokustannuksia. Työllisyyssyistä varainsiirtoveron alentaminen olisikin
perusteltua, mutta koska varainsiirtoveron tuotto on suuri (yli puoli miljardia eu-
roa), korvaavien tulojen kerääminen muilla veroilla on vaikeaa.
Kotitalousvähennykseen oikeuttaa tavanomainen kotitalous-, hoiva- tai hoitotyö
sekä asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyö. Kotita-
lousvähennys ei ole nimestään huolimatta kotitalouskohtainen, vaan henkilökoh-
tainen vähennys. Verovelvollinen saa osittain vähentää veroista kotona teetetyn
työn kustannukset. Vähennyksestä valtaosa käytetään remontteihin. Kotitalousvä-
hennyksen tasoa korottamalla voidaan tukea työllisyyttä rakennusalan suhdanne-
vaihteluissa. Lisäksi kotitalousvähennyksellä torjutaan harmaata taloutta.
Verovapaat matkustamis- ja majoittumiskustannusten
korvaukset työskenneltäessä säännöllisesti
useammassa työnantajan toimipaikassa
Työntekijöiden työtehtäviin kuuluu tänä päivänä yhä enenevässä määrin työsken-
tely säännöllisesti työnantajansa useassa eri toimipaikassa. Tällaisessa tilanteessa
työntekijän veronalaista tuloa ei ole työnantajan hänelle maksama matkustamis-
kustannusten eikä kohtuullisten majoittumiskustannusten korvaus matkasta, jonka
työntekijä työtehtäviensä hoitamiseksi tekee niin sanottuun toissijaiseen työpaik-
kaansa.
Tuloverolain tarkoittama työntekijän toissijainen työpaikka on hänen työnanta-
jansa (tai työnantajan kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön) vakituinen
toimipaikka, joka sijaitsee toisella paikkakunnalla tai toisessa valtiossa kuin työnte-
kijän ensisijaisena pidettävä varsinainen työpaikka. Jos työntekijä työskentelee
säännöllisesti saman työnantajan useassa eri toimipaikassa saman kunnan alueella,
kaikki työnantajan toimipaikat ovat hänen varsinaisia työpaikkojaan. Tällöin työn-
tekijän tekemiä matkoja kodin ja tietyn toimipaikan tai myöskään matkoja eri toi-
mipaikkojen välillä ei voida korvata hänelle verovapaasti.

Kuntaliitosten yleistyessä tilanteen voidaan tältä osin katsoa olevan täysin kestämä-
tön. Lisäksi kunnat ovat kooltaan hyvin erikokoisia: saman työnantajan palveluk-
sessa samanlaisia tehtäviä hoitavat työntekijät voivat sattumanvaraisesti joutua ve-
rotuksellisesti eriarvoiseen asemaan asuinpaikkakuntansa ja työskentelyolosuh-
teidensa perusteella. Myös tulevassa sote-uudistuksessa tämä näkökohta on syytä
ottaa huomioon. SAK:n mielestä lainsäädäntöä tulee selkeyttää siten, että edellä ku-
vatuissa tilanteissa taataan työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu matkakustan-
nusten korvausten verotuksessa.
Lakkoavustus
Veronalaista tuloa ei ole työtaistelun johdosta asianomaiselta työmarkkinajärjes-
töltä saatu tai muu siihen rinnastettava päivää kohden enintään 16 euron suuruinen
avustus. Verottoman lakkoavustuksen yläraja on nimellisesti pysynyt samana jo
vuodesta 2004. Lakkoavustuksen verottomuuden raja pitäisi nostaa 22 euroon, jotta
se olisi samantasoinen suhteessa ansioihin kuin vuonna 2004.
Tavoitteet
• Vältetään työllisyyssyistä ansiotulojen verotuksen yleistä kiristämistä
erityisesti pieni- ja keskituloisilla. Tehdään inflaatiotarkistus vuosittain.
Muutetaan valtion tuloveroasteikon määräaikainen ylin tuloluokka py-
syväksi (nyt voimassa vuoteen 2018). Kompensoidaan välillisen vero-
tuksen mahdolliset korotukset keventämällä pienipalkkaisen tulovero-
tusta.
• Jatketaan asuntolainojen korkovähennysoikeuden supistamista yhdellä
vuodella. Vuonna 2019 koroista 45 prosenttia olisi vähennyskelpoisia.
• Tuetaan lapsiperheiden ja erityisesti yksinhuoltajien työllistymistä työ-
tulovähennyksen lapsikorotuksella lapsivähennyksen sijasta.
• Vähennetään asunnon ja työpaikan väliset matkakulut todellisten mat-
kakulujen perusteella ansiotuloista maksettavista veroista – eikä tuloista.
Tämä voidaan toteuttaa kustannusneutraalisti.
• Selkeytetään matkakustannusten korvausten verotusta siten, että taa-
taan työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu toissijaisen työpaikan tilan-
teessa.
• Nostetaan verottoman lakkoavustuksen ylärajaa yleisen ansiotason nou-
sua vastaavasti.
• Käytetään kotitalousvähennystä suhdannevaihtelujen tasaamiseen.

4. YRITYS- JA OSINKOVEROTUS
Yhteisövero laskettiin 20 prosenttiin vuoden 2014 alussa. Suomen yhteisövero on
tällä hetkellä hyvinkin kilpailukykyinen (kuvio 8). Suomessa ei ole tarvetta ainakaan
alentaa yhteisöveroa.
KUVIO 8. Yritysverokannat (%) EU 21 -jäsenmaissa vuonna 2014
Viron veromalli ei sovi Suomeen
Virossa osakeyhtiöt maksavat yhteisöveroa 21 prosentin verokannalla vain jaka-
mastaan osingosta ja muusta voitonjaosta. Osingon verotus tapahtuu siis yhtiöta-
solla. Yhtiöön jätettyjä voittoja ei veroteta. Henkilöverotuksessa Viro soveltaa 21
prosentin tasaveroa, saadut osingot ovat kuitenkin verovapaita. Kun otetaan huo-
mioon yhtiön ja sen omistajan verotus, Viro verottaa siis palkkaa, osinkoa ja luovu-
tusvoittoja samalla 21 prosentin verokannalla.
Seppo Karin (2012) mukaan Viron veromalli on voinut tukea maan yrityssektorin
vahvistumista viime vuosina. Malliin liittyy kuitenkin ongelmia, jotka selittävät
muiden maiden vähäistä kiinnostusta siihen. Kehittyneessä taloudessa, jossa rahoi-
tusjärjestelmä toimii hyvin, yhtiöön jätettyjen voittojen voimakas suosiminen vero-
tuksessa voi lukita pääomia vanhoihin yrityksiin, mikä voi johtaa tehottomiin in-
vestointeihin ja heikentää yrityskentän uudistumista.
0 10 20 30 40
Irlanti
Slovenia
Tsekki
Unkari
Puola
Suomi
Viro
Iso-Britannia
Slovakia
Ruotsi
Portugali
EU 21
Tanska
Itävalta
Alankomaat
Kreikka
Luxembourg
Saksa
Espanja
Italia
Ranska
Belgia

Viron mallin toteuttaminen Suomessa voisikin olla talouskasvun kannalta haital-
lista. Lisäksi lukituksen poistaminen siten, että omistaja voisi siirtää varoja yhtiöstä
toiseen ilman verokustannuksia, kaventaisi veropohjaa niin paljon, että nykyisessä
valtiontalouden tilanteessa muutos ei olisi järkevä.
Toiseksi Viron verojärjestelmä synnyttäisi suuria veroastekuiluja palkan, osingon
ja pidätetyn voiton välille. Kuilut synnyttäisivät verosuunnittelua ja vaikuttaisivat
verovelvollisten käyttäytymiseen, mikä saattaisi heijastua negatiivisesti verotuottoi-
hin ja talouden kehitykseen.
Heikki Niskakangas arvioi Viron veromalliin siirtymisen välittömiksi veromene-
tyksiksi 2,5 mrd. euroa. Lisäksi Viron malliin siirtyminen kasvattaisi räjähdysmäi-
sesti erilaisten holdingyhtiöjärjestelyjen hyväksikäytön. Kaikenlaista tuloa ohjattai-
siin verovapaasti yhtiöihin ja veronmenetykset nousisivat aggressiivisen verosuun-
nittelun seurauksena huomattavasti suuremmiksi.
Viron mallissa yksi veropohja poistettaisiin kokonaan. Yhteisöjen nollaverotusta
tuskin katsottaisiin hyvällä EU:ssa. Viime vuosina EU, OECD ja G20 -maat ovat
pyrkineet päinvastoin tiivistämään yritysveropohjaa ja vähentämään aggressiivista
verokilpailua.
Osinkotulojen verotus
Suomen osinkoverotus on epäneutraali ja monimutkainen erityisesti pörssin ulko-
puolisten yhtiöiden osinkojen osalta. Verotus ohjaa osingonjakopäätöksiä edelleen,
vaikka kokonaan verovapaasta osingosta on luovuttu. Pörssiin listaamattomasta
yhtiöstä saadun osingon lievä verotus voi kannustaa muuttamaan ansiotuloja pää-
omatuloiksi. Erityisesti vakavaraisissa yhtiöissä omistajayrittäjillä on merkittävät
verokannustimet valita osinkoja palkkatulonsa siten, että tuloverot ovat mahdol-
lisimman pienet. Tulonmuunnolle on vähän lainsäädännöllisiä esteitä. Tutkimus-
ten (Matikka 2014) mukaan omistajayrittäjien verosuunnittelu on yleistä ja yrittäjät
myös muuttavat käyttäytymistään verotuksen muuttuessa. Tulojen muunto-ongel-
man pienentämiseksi suurten pääomatulojen verotuksen tulisi olla samalla tasolla
suurten ansiotulojen verotuksen kanssa.
Ero listatusta ja listaamattomasta yhtiöstä saadun osingon verotuksessa voi vaikut-
taa yhtiön päätökseen listautua pörssiin. Pörssiyhtiöiden jakamien osinkojen vero-
tus on Suomessa listaamattomien yhtiöiden jakamien osinkojen verotusta tiukem-
paa. Yrityksen ei tällöin välttämättä kannata listautua, jos verotus listautumisen
johdosta kiristyy. Omistajaa kohti veroero on enimmillään 150 000 euron osingosta
28 000 euroa vuodessa. Osinkoverotuksen epäneutraalisuudesta seuraava listautu-
miskynnys estää yrityksen kasvua.
Tulojen muunto- ja yritysten listautumisongelmaa tulisi vähentää osinkoverotuk-
sessa. Tanskan mallin mukainen listaamattomien ja listattujen yhtiöiden yhtenäi-
nen osinkoverotus yksinkertaistaisi verojärjestelmää ja vähentäisi houkutusta vero-
suunnitteluun.

Tanskan malli
Tanskassa yhteisöjen tuloveroprosentti on 24,5 vuonna 2014 ja alenee tästä asteit-
tain 22 prosenttiin vuoteen 2016 mennessä. Luonnollisen henkilön pääomatulovero
on alle 49 200 kruunun (vajaan 7 000 euron) osinkotuloista ja osakkeiden myynti-
voitoista 27 prosenttia, tämän ylittävistä vero on 42 prosenttia (kokonaisvero 44,9–
56,2 %). Tanskassa osingoilla ei ole verovapaata osaa, eikä osinkoja osaksikaan ve-
roteta ansiotulona. Listatusta ja listaamattomasta yhtiöstä saatuja osinkoja verote-
taan samalla tavalla.
Muita luonnollisen henkilön pääomatuloja (kuten korkoja vuokratuloja) verote-
taan Tanskassa progressiivisesti ansiotulojen yhteydessä ja niistä maksetaan myös
kunnallisvero ja sairausvakuutusmaksu.
Progressiivisen pääomatuloverotuksen taustalla Tanskassa lienee, että myös ansio-
tulojen ylimmät marginaaliverot ovat korkeita. Tämä johtaa muun muassa siihen,
että Tanskassa ei ole osinkotulojen ja ansiotulojen välistä muunto-ongelmaa toisin
kuin Suomessa. Tanskassa ei myöskään ole luovuttu perintö- ja lahjaverotuksesta.
Elinkeinoelämän Valtuuskunta EVA on julkaissut analyysin osinkoja pääomave-
rojärjestelmästä. Analyysin tekijä, Janne Juusela, ehdottaa yhdenmukaista osinko-
veromallia, joka toimisi samaan tapaan kuin Tanskassa. Kaikesta osingosta, myös
pörssiosingosta vain puolet olisi veronalaista.
Juuselan mallissa listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen sidos nettovaralli-
suuteen poistuisi. Vakavaraisten listaamattomien yritysten osinkoverotus kiristyisi
ja muiden yritysten osinkoverotus kevenisi. Pääomaverotuksessa siirryttäisiin suh-
teelliseen 30 prosentin verokantaan ja pääomatulojen verotuksen ylempi verokanta
(33 prosenttia vuonna 2015) poistettaisiin. Osingonsaajan veroasteeksi tulisi 15
prosenttia ja yhtiön jakaman voiton kokonaisveroaste olisi 32 prosenttia.
Juuselan malli poistaisi listautumisongelman, eikä syrjisi osaamispääomaa. SAK ei
kuitenkaan pidä Juuselan mallia toteuttamiskelpoisena siitä aiheutuvien 300 mil-
joonan euron verotuottomenetysten ja tulonjakovaikutusten johdosta. Juuselan
malli ei myöskään poistaisi tulonmuunto-ongelmaa.
Olisiko mahdollista säilyttää pörssiosinkojen nykyinen verotus ja siirtyä listaamat-
tomien yhtiöiden osinkojen verotuksessa osittaiseen Juuselan malliin, jossa osin-
gosta alle 85 prosenttia olisi veronalaista ja pääomatulojen verotuksen progressio
säilyisi? Taulukosta 1 näkyy yhtiön ja osingonsaajan yhteensä maksama kokonais-
vero osingon veronalaisen osuuden mukaan.

Taulukko 1. Kokonaisvero (%) osingon veronalaisen osuuden mukaan
Osingosta
veronalaista Kokonaisvero, %
% 30 % 33 %
85 40,4 42,4
70 36,8 38,5
60 34,4 35,8
50 32,0 33,2
Vuonna 2015 pörssiosinkojen kokonaisvero on 40,4 tai 42,4 prosenttia ja listaamat-
toman yhtiön jakaman huojennetun osingon 26,0 tai 26,6 prosenttia. Listaamatto-
man yhtiön omistajayrittäjä saa merkittävän verohuojennuksen, kun osinko on
enimmillään 8 prosenttia (tuottoprosentti) yrityksen nettovarallisuudesta ja kor-
keintaan 150 000 euroa.
Listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksessa huojennusten kytkeminen nettova-
rallisuuteen ei välttämättä kannusta yritystä investoimaan riskipitoisiin kohteisiin
tai käyttöomaisuuteen ja sitä kautta kasvattamaan yritystä. Toisaalta nettovaralli-
suussidos on parantanut yritysten vakavaraisuutta, mikä on saattanut viime vuosina
helpottaa sopeutumista suhdannevaihteluihin ja jarruttaa työttömyyden kasvua.
Nettovarallisuussidoksen poistamisen sijasta voidaan harkita myös listaamattoman
yhtiön osinkoverotuksen kehittämistä nykyjärjestelmän lähtökohdista niin sanotun
normaalituottomallin mukaan. Martti Hetemäen verotyöryhmä ehdotti, että vero-
huojennuksen saisi normaalituottoa vastaavasta osasta osinkoa. Normaalituotolla
tarkoitetaan sijoituksen riskitöntä vaihtoehtoistuottoa, jota voidaan mitata valtion-
lainojen markkinakoroilla. Normaalituottokorko olisi selvästi alemmalla tasolla
kuin nykymallin mukainen tuottoprosentti.
Pienet pörssiosingot
Julkisuudessa on usein esitetty pienten pörssiosinkojen verovapautta (esimerkiksi
Kari Stadighin työryhmä). SAK lähtee siitä, että pääomatulojen verotuksen prog-
ressiivisuutta kasvatetaan veroprosentteja korottamalla – eikä luomalla verova-
pauksia, joista hyötyisivät lähinnä suurituloiset. Pieni- ja keskituloisilla palkansaa-
jilla on hyvin harvoin esimerkiksi tuhannen euron osinkotuloja. Pääomatulojen ve-
rotuksen progressiivisuutta on edelleen lisättävä seuraavallakin hallituskaudella.
Verokohtelu First North Helsinki -listalla
Hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa on ollut esillä ehdotus alentaa pienten
ja keskisuurten yritysten listautumiskynnystä muuttamalla pörssin First North Hel-
sinki -listalla olevien yritysten verokohtelua vastaamaan listaamattomien yritysten

huojennettua osinkoverotusta. Ehdotusta on perusteltu listautumiskynnyksen ma-
daltamisella. Ehdotuksen myötä myös First North -yhtiön sijoittaja saisi nykyisen
listaamattomien yhtiöiden huojennuksen, joka ei nykyisessä verojärjestelmän ra-
kenteessa ole osa sijoittajan verotusta. Tämä merkitsisi, että osingon verotus vaih-
telisi sen perusteella, onko yhtiö noteerattu First North -listalla vai päälistalla. Li-
säksi sijoittajan saaman osingon verotus riippuisi jakajayhtiön nettovarallisuuden
määrästä.
Ehdotetun muutoksen myötä First North -listan ja päälistan välille muodostuisi lis-
tautumiskynnys. Ehdotus ei siten poista listautumiskynnystä vaan ainoastaan siir-
tää sen eri kohtaan ja muodostaa siinä uuden esteen kasvulle. On ehdottomasti pa-
rempi pyrkiä ratkaisemaan kasvun esteen ongelmaa kehittämällä koko osinkovero-
tusta neutraalimmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi, kuin siirtelemällä kasvukyn-
nystä paikasta toiseen ja laajentamalla jo nykyisellään suureksi muodostunutta epä-
kohtaa.
Tulolähdejako
Tulolähdejako palvelee eri taloudellisten toimintojen pitämistä tosistaan erillisinä
laskentayksikköinä (elinkeinotoiminnan tulolähde, henkilökohtainen / muun toi-
minnan tulolähde ja maatalouden tulolähde). Verotettavan tulon määrä lasketaan
jokaisessa tulolähteessä erikseen ja esimerkiksi toisen tulolähteen tappio ei ole vä-
hennettävissä toisen tulolähteen voitollisesta tuloksesta. Tappion vähentäminen tu-
lolähteittäin voi siis johtaa verotettavan tulon muodostumiseen tilanteessa, jossa eri
tulolähteiden yhteenlaskettu tulos on negatiivinen. Tulolähdejaon poistaminen
saattaa vähentää huomattavasti verotuottoja. Tulolähdejaon mahdollinen poista-
minen edellyttää, että samalla huolehditaan veropohjan säilymisestä.
Korkovähennysoikeuden rajoittaminen
Yleinen yhtiöiden korkovähennysoikeuden rajoitussäännös tuli voimaan 1.1.2013
ja sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2014 toimitettavassa verotuksessa.
Eduskunta edellytti, että valtiovarainministeriö seuraa lainmuutoksen vaikutuksia
ja arvioi lain kehittämistarpeita ja ryhtyy tarvittaviin toimiin lainsäädännön edel-
leen kehittämiseksi. Valtiovarainministeriön asettama elinkeinoverotuksen asian-
tuntijatyöryhmä piti tärkeänä, että korkovähennysoikeuden rajoitussääntelyä laa-
jennetaan muuhun toimintaan kuin nykyisin elinkeinoverolain mukaan verotetta-
vaan tulolähteeseen. Asiaan tulee kiinnittää huomiota myös mahdollisessa tuloläh-
dejaon jatkovalmisteluissa. Korkovähennysoikeuden rajoittamisen jatkovalmiste-
lussa tulee lisäksi erityisesti kiinnittää huomiota, että verotulojen valuminen ulko-
maille myös TVL-holdingyhtiöiden (ns. henkilökohtainen / muun toiminnan tulo-
lähde) kautta estetään.
Konserniverojärjestelmän uudistaminen
Suomen konserniverojärjestelmää mahdollisesti uudistettaessa tulee erityisesti ot-
taa huomioon Suomen verotusvallan ja veropohjan turvaaminen. Konserniverojär-
jestelmän on oltava hallinnollisesti selkeä ja toimiva sekä verovelvollisen että Vero-

hallinnon kannalta. Hyväksyttävä ja selkeä järjestelmä voisi olla myös useissa Eu-
roopan unionin jäsenmaissa käytössä oleva konsernin yhteisverotusmalli, jossa
konsernin elinkeinoverolain mukaisesti lasketut voitolliset ja tappiolliset tulokset
yhdistettäisiin verotuksessa ja verotuksen perusteena olisi konsernin kokonaistulos.
Konsernin yhteisverotusmalliin liittyy kuitenkin useita kysymyksiä, jotka tulisi tar-
koin selvittää ja hakea Suomen kannalta parhaimmat käytännöt muista Euroopan
unionin jäsenvaltioista. Kriittisiä kysymyksiä ovat muun muassa ulkomaisten tytär-
yhtiöiden lopullisten tappioiden vähentäminen kotimaisessa emoyhtiössä sekä
konserniyhtiöiden verovastuukysymykset.
Osaamisen kehittämiseen työpaikoilla liittyvät verosäännökset
Työntekijöiden ammatillisen osaamisen kehittämistä – eli niin sanottua kolmen
päivän koulutusta – koskevat lait tulivat voimaan 1.1.2014. Lainsäädäntökokonai-
suuden tavoitteena on lisätä työnantajan työntekijöilleen tarjoamaa ammatillista
osaamista kehittävää koulutusta ja erityisesti ohjata kehittämistoimia sellaisille
työntekijäryhmille, jotka ovat tähän asti jääneet vähemmälle koulutukselle. Uudis-
tukseen liittyy työnantajan mahdollisuus saada tuloverotuksessa laskennallinen ve-
rovähennys henkilöstön kouluttamisesta.
Uuden lainsäädännön mukainen koulutus tapahtuu lähtökohtaisesti työnantajan
intressissä eikä siitä tulisi yleensä muodostua työntekijälle palkkana verotettavaa
etua. Verohallinto antoi työnantajan kustantaman koulutuksen verotuksesta ohjeen
joulukuussa 2013. Työnantajan työntekijälleen kustantaman koulutuksen verotusta
koskevan lainsäädäntömuutoksen tarvetta arvioidaan osana koko lainsäädännön
toimivuuden kolmikantaista yleistä tarkastelua, joka on sovittu tehtäväksi kahden
vuoden kuluttua lainsäädännön voimaantulosta. Arvioinnin jälkeen mahdollisesti
tarvittavat muutokset verolainsäädäntöön on toteutettava välittömästi arvioinnin
valmistuttua.
Tavoitteet
• Kehitetään yritys- ja osinkoverotusta selkeämmäksi ja oikeudenmukai-
semmaksi.
• Lisätään pääomatulojen verotuksen progressiivisuutta. Suurten pää-
omatulojen verotuksen tulisi olla samalla tasolla suurten ansiotulojen
verotuksen kanssa.

5. VARALLISUUDEN VEROTUS
Kiinteistöverotus
Erityyppisiä kiinteistöjä verotetaan eri veroprosenteilla. Kunnat voivat valita vero-
prosentit valtion määräämistä vaihteluväleistä. Yleinen kiinteistövero ja vakituisten
asuinrakennusten kiinteistövero kattaa noin 90 prosenttia kiinteistöverotuotoista.
Vakituisen asuinrakennuksen kiinteistövero kohdistuu rakennuksen jälleenhan-
kinta-arvoon. Jälleenhankinta-arvo perustuu rakennuksen kokoon ja keskimääräi-
siin rakennuskustannuksiin. Yleinen kiinteistövero kohdistuu asuin- ja liiketonttei-
hin sekä liikerakennuksiin.
Suomessa asuin- ja liiketontin yleinen kiinteistövero perustuu lähialueella tehtyjen
maakauppojen avulla arvioituun tontin markkinahintaan. Paikallisten palvelujen
arvo kapitalisoituu maan hintaan. Maahan kohdistuva vero on hyvä vero, koska
maan tarjonta on joustamatonta, eikä vero vääristä maanomistajan käyttäytymistä.
Maavero alentaa tontin hintaa. Veron kantaa se, joka omistaa tontin silloin kun ve-
roa nostetaan.
Kiinteistövero on suhteellinen, ja erityisesti asuntoihin kohdistuvia kiinteistöveroja
pidetään regressiivisinä. Samanarvoisesta rakennuksesta veron osuus käytettävistä
tuloista on pienituloiselle suhteellisesti suurempi kuin suurituloiselle. Hyvätulois-
ten kiinteistöt ovat kuitenkin usein arvoltaan kalliimpia, mikä nostaa veron määrää.
Kiinteistöveron merkitys tullee kasvamaan tulevaisuudessa. Kiinteistöveroprosent-
tien ala- ja ylärajoja voidaan nostaa. SAK:n mielestä kiinteistöveron hyväksyttävyy-
den kannalta on kuitenkin tärkeää, että kiinteistövero ei nosta asumisen kustannuk-
sia kohtuuttomasti. Siksi vakituisten asuinrakennusten veroprosenttien tulee olla
muita alempia. Lisäksi asumiseen kohdistuvaan kiinteistöverotukseen tulee kehit-
tää Suomelle sopiva huojennusjärjestelmä, joka ottaa huomioon pienituloiset. Huo-
jennusjärjestelmä voidaan luoda verotuksen kehittämistyöryhmän loppuraportissa
(2010) esiteltyjen mallien pohjalta. Paras malli olisi mahdollisuus kerryttää verovel-
kaa, jolloin kiinteistövero tulisi maksettavaksi vasta kiinteistön luovutuksen yhtey-
dessä.
Perintö- ja lahjaverotus
Perintö- ja lahjaverotuksella hillitään omaisuuksien kasautumista ja tuloerojen kas-
vua. Veron tuotto on valtiolle tärkeä ja lähitulevaisuudessa veropohjan merkitys
kasvanee entisestään, kun suuret ikäluokat jättävät perintöjä. Tuoton arvioidaan
nousevan seuraavan vaalikauden aikana huomattavasti. Ruotsin mallin mukainen
perintöveron korvaaminen luovutusvoittoverolla (myös oman asunnon osalta) joh-
taisi siihen, että tavallinen palkansaaja maksaisi suurperijän perintöveron.
Perintöverotus ei estä yritysten sukupolvenvaihdoksia. Sukupolvenvaihdoksessa
varallisuus aliarvostetaan merkittävästi: huojennuksen perusteella yrityksen varat
arvostetaan 40 prosenttiin lain mukaisesta arvosta. Lisäksi huojennetuille perintö-
ja lahjaveroille on mahdollisuus saada pitkät maksuajat.

Sukupolvenvaihdoshuojennuksen poistamista perintö- ja lahjaverotuksesta tulee
harkita. Yritysten sukupolvenvaihdosten toteutumiseen vaikuttavat monet muut-
kin tekijät kuin perintö- ja lahjaverotus. Esimerkiksi perhepiiristä ei aina löydy ha-
lukkuutta jatkaa liiketoimintaa, joka edellyttää pitkäjänteistä sitoutumista.
Perintö- ja lahjaverotuksen pohjaa tulee laajentaa poistamalla yritysvarallisuuden
arvostamiseen liittyvät poikkeamat. Verotuksessa ei tule soveltaa niin sanottua leik-
kurisääntöä, jonka mukaan osakkeen vertailuarvo saa olla enintään 50 prosenttia
edellisen vuoden vertailuarvoa korkeampi. Leikkurisäännön johdosta minimipää-
omalla (2 500 euroa) perustetun yrityksen verotusarvon nouseminen kestää kauan
ja siksi uudet yritykset pääsevät sukupolvenvaihdoksissa lähes nollaverolla.
Luovutettaessa perintönä tai lahjana saatua omaisuutta pidetään sen hankintame-
nona yleensä perintö- ja lahjaverotuksessa noudatettua arvoa. Sen sijaan myytäessä
yritysvarallisuutta, jonka perintö- ja lahjaverotusta on huojennettu, pidetään han-
kintamenona käypää arvoa saantohetkellä. Kun sukupolvenvaihdoksella kannuste-
taan saajaa säilyttämään perintönä tai lahjana saatua yritysomaisuutta hallussaan,
on ristiriitaista samalla liittää myös omistuksesta luopumiseen veroetuja. Tästä
syystä yritysvarallisuutta edelleen luovutettaessa tulisi hankintamenona pitää sitä
määrää, josta perintö- ja lahjavero on aikanaan suoritettu.
Lisäksi tulee poistaa vakuutusten muodossa tapahtuvien sijoitusten verosuosinta
esimerkiksi säästöhenkivakuutuksissa ja kapitalisaatiosopimuksissa. Lähiomaisen
saaman vakuutuskorvauksen verovapaan osuuden verotuen määräksi arvioidaan
noin 100 miljoonaa euroa.
Pankkiveron tilalle vakausmaksu
Väliaikaisesta pankkiverosta annetussa laissa säädetään talletuspankeilta vuosina
2013–2015 kerättävästä pankkiverosta. Vuoden 2015 alussa pankkivero korvataan
luottolaitosten vakausmaksulla. Vakausmaksu säädetään pankkiverosta poiketen
vähennyskelpoiseksi menoeräksi elinkeinotulon verotuksessa, minkä takia sen
käyttöönoton arvioidaan alentavan yhteisöveron tuottoa noin 10 miljoonaa euroa
vuositasolla.
Pankkivero ei ollut neutraali. Nordea muutti pankkiveron johdosta järjestelmäänsä
siten, että suuri osa veron pohjasta siirtyi Ruotsiin, jossa siitä ei kuitenkaan makseta
veroa, koska siellä on käytössä erilainen pankkivero. Tässä tapauksessa verotus vai-
kutti taloudenpitäjän käyttäytymiseen ja verotuottojen tavoitteesta jäi saamatta
kymmeniä miljoonia euroja.
Varallisuusvero
Varallisuusuusvero poistettiin vuoden 2006 alussa, jolloin valtio menetti valtionve-
ron arvioidun 70 miljoonan euron tuoton. Vuonna 2005 luonnolliset henkilöt mak-
soivat varallisuusveroa 80 euroa, jos henkilön varallisuuden verotusarvo oli 250 000
euroa. Tämän rajan ylittävältä osin vero oli 0,8 prosenttia varallisuudesta. Verovel-
volliset yhteisöt maksoivat varallisuusveroa yhden prosentin varallisuudestaan. Ve-
ron tuotto kertyi pääosin kiinteistöistä ja osakkeista. Ulkomainen omistaja ei mak-
sanut varallisuusveroa Suomeen.

Varallisuusveron pohjassa oli paljon aukkoja, sillä esimerkiksi pankkitalletukset ja
eläkevakuutukset jäivät veron ulkopuolelle. Lisäksi verosuunnittelu oli yleistä: ve-
rollisia sijoituksia muutettiin verottomiksi vuodenvaihteen ajaksi. Vero poistettiin
työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä, kun Vanhasen I hallitus oli tehnyt asiasta
lupauksen työnantajille. Asiaa ei sovittu kolmikantaisesti.
Varallisuusveron poisto merkitsi myös sitä, että kaikkia varallisuustietoja ei enää
kerätä verotuksessa. Myös varallisuustilastojen laatiminen hankaloitui.
Palautetaan varallisuuden ilmoitusvelvollisuus ja selvitetään mahdollisuudet ottaa
käyttöön aiempaa kattavampi varallisuusvero.
Tavoitteet
• Laajennetaan kiinteistöveron pohjaa. Kiinteistövero ohjaa maan käyttöä
tuottavampaan suuntaan.
• Kehitetään asumiseen kohdistuvaan kiinteistöverotukseen Suomelle so-
piva huojennusjärjestelmä, joka ottaa huomioon pienituloiset. Otetaan
käyttöön mahdollisuus kerryttää verovelkaa, jolloin kiinteistövero tulisi
maksettavaksi vasta kiinteistön luovutuksen yhteydessä.
• Laajennetaan perintö- ja lahjaverotuksen veropohjaa.
• Palautetaan varallisuuden ilmoitusvelvollisuus ja selvitetään mahdolli-
suudet ottaa käyttöön aiempaa kattavampi varallisuusvero.

6. KULUTUSVEROTUS
Arvonlisäverotuksesta selvitys
Talousteoriassa kulutusta pidetään työpanosta sopivampana verokohteena. Arvon-
lisävero on kulutusveroista merkittävin, noin 17 miljardia euroa. Työn verotuksesta
poiketen arvonlisävero kohdistuu tuontiin, mutta ei rasita vientiä. Kulutusveroilla
voidaan myös hillitä liiallista kulutusta ja siihen liittyviä haittoja.
Tulonjaon tavoitteiden toteuttaminen kulutusverojen kautta on merkittävästi kal-
liimpaa kuin tuloverotuksen tai tulonsiirtojen kautta toteutetut toimet. Esimerkiksi
elintarvikkeiden alennetusta verokannasta hyötyvät pienituloisten lisäksi kaikki
muutkin. Kulutusverojen korotuksista aiheutuvia kielteisiä tulonjakovaikutuksia
lievennetään indeksisidonnaisilla tulonsiirroilla, jotka kasvavat automaattisesti ku-
lutusverojen noustessa. Pienipalkkaiset ihmiset eivät kuitenkaan ole indeksisuojan
piirissä, joten heidän asemansa turvaamiseksi on myös tuloverotusta kevennettävä
pienituloisessa päässä.
Arvonlisäverojärjestelmässä on nykyisellään erilaisia poikkeuksia: useita alennet-
tuja verokantoja ja lain soveltamiseen liittyviä eroja EU-maissa. Lyhyellä aikavälillä
arvonlisäverotukseen ei pidä tehdä korotuksia, koska se heikentäisi joidenkin toi-
mialojen toimintaedellytyksiä kohtuuttomasti ja olisi tulonjaon kannalta ongelmal-
lista, varsinkin ilman asianmukaista tuloverotuksen alentamista. Toisaalta pitkällä
aikavälillä voisi olla perusteltua yhtenäistää arvonlisäverotusta ja käytäntöjä EU-
maissa1
. Tällöin tuloverotusta olisi kevennettävä pienipalkkaisten osalta kulutusve-
rotuksen regressiivisyyden kompensoimiseksi.
Arvonlisäverotuksen vaikutuksista työllisyyteen, tulonjakoon ja elinkeinopolitiik-
kaan pitäisi tehdä laajapohjainen selvitys. Vasta kun arviot ovat käytettävissä, on
mahdollista ottaa täsmällisesti kantaa, minkälaisella arvonlisäverotuksella on työl-
lisyyden, tulonjaon ja elinkeinojen toimintaedellytysten kannalta tarkoituksenmu-
kaista edetä.
Yleisen arvonlisäveroprosentin korottaminen yhdellä prosenttiyksiköllä tuottaa
noin 500 miljoonaa euroa vuodessa. Kaikkien arvonlisäverokantojen korottaminen
yhdellä prosenttiyksiköllä tuottaa noin 800 miljoonaa euroa vuodessa. Automaatti-
set indeksikorotukset tulonsiirtoihin kuitenkin vähentävät tuottoa koko valtionta-
louden tasolla. Valtiolle tuottoisin, mutta pienituloisille ongelmallisin, olisikin ta-
louspoliittinen suunnitelma, jossa korotetaan arvonlisäverokantoja ja samalla jää-
dytetään sosiaaliturvan indeksit.
1
Majoitus- ja ravitsemistoimialan etujärjestöt ovat arvioineet alennettujen alv-kantojen korotuk-
sen heikentävän alojen työllisyyttä noin 6 100 henkilöllä lyhyellä aikavälillä. Pidemmän päälle yh-
tenäinen arvonlisäverojärjestelmä ei kuitenkaan vaikuta työllisyyteen ainakaan heikentävästi, esi-
merkkinä Tanska. Tämän johdosta varsinaisia muutoksia ei pitäisi tehdä ainakaan lähitulevaisuu-
dessa.

Valmisteverot
Valmisteveroja kannetaan valtiontaloudellisista syistä. Niillä voi olla myös muita,
esimerkiksi terveyteen ja ympäristöön liittyviä tavoitteita. Valmisteveroja on koro-
tettu viime vuosina paljon ja Suomessa ne ovat eurooppalaisittain korkeita.
Euroopan unionin jäsenmaissa harmonisoidun eli direktiiveillä yhdenmukaistetun
valmisteverotuksen piiriin kuuluvat seuraavista tuotteista kannetut valmisteverot:
alkoholi ja alkoholijuomat, tupakkatuotteet, nestemäiset polttoaineet sekä sähkö ja
eräät polttoaineet.
Suomessa kannetaan myös eräitä kansallisia valmisteveroja. Kansallisen valmiste-
verotuksen kohteena ovat muun muassa makeiset, jäätelö, virvoitusjuomat, juoma-
pakkaukset ja kunnallisille kaatopaikoille toimitettavat jätteet.
Makeisveron pohjaa laajennettava
Nykyinen makeisvero ei ole kilpailun kannalta neutraali. Vero kohtelee eri tavoin
tuotteita, jotka ovat hyvin lähellä toisiaan. Yritykset ovat kehittäneet makeisten kal-
taisia, mutta veron ulkopuolelle jääviä tuotteita, kuten keksejä. Makeisiin, jäätelöön
ja virvoitusjuomiin kohdistuvan makeisveron veropohjan laajentamista uusiin tuo-
teryhmiin tulee harkita. Elintarviketeollisuus on tehnyt komissiolle kantelun ma-
keisverosta vuonna 2013. Hallitus perui vuodelle 2015 suunnitellun makeisveron
korotuksen.
EU:n sokeripitoisuuden ilmoittamisjärjestelmä tulee voimaan vuonna 2017 ja sen
myötä tuotteiden sokeripitoisuus voitaisiin ottaa nykyistä paremmin huomioon ve-
rotuksessa. Sokerin haittavaikutusten vähentämisen kannalta sokeripitoisuuden
perusteella määräytyvä vero olisi nykyistä makeisveroa parempi vaihtoehto. Soke-
rivero vähentäisi turhan sokerin käyttöä elintarviketeollisuudessa. Sokeriveroonkin
liittyy haasteita, jos veron piiristä halutaan poistaa esimerkiksi hedelmät.
Alkoholiverotus
Kasvaneet alkoholihaitat sekä viime vuosien valtiontalouden alijäämäisyys ovat
johtaneet alkoholiverotuksen kiristämiseen. Alkoholipolitiikka on tällä hetkellä ris-
tivedossa ja uudelleen arvioinnin kohteena. Monien mielestä veronkorotusten lin-
jalla on menty liian pitkälle tai ainakaan enää ei olisi kiristysvaraa, koska matkusta-
jatuonti ja harmaa talous ovat hintojen nousun seurauksena alkaneet kasvaa haital-
lisen paljon. Viimekädessä uhattuina ovat suomalaiset ravintola-alan ja juomateol-
lisuuden työpaikat.
SAK:n tavoitteena on edistää jäsentensä hyvinvointia. Alkoholin haitat ovat kiistat-
tomia, arvioitiinpa niitä suorina kustannuksina (kuten terveydenhoitomenot) tai
epäsuorina kustannuksina (kuten menetetty työpanos ja lyhyemmät työurat). Ny-
kyisellään kustannusten yhteissumma ylittää alkoholiverojen tuoton.
Maltillisia alkoholiveron korotuksia pitää toteuttaa jatkossakin, mutta niiden vai-
kutuksia on huolellisesti arvioitava, jotta korotukset eivät johda matkustajatuonnin

kasvuun. Virossa on päätetty korottaa alkoholiveroja viisi prosenttia vuodessa vuo-
teen 2016 saakka. Jatkuessaan tämä kehitys antaisi pelivaraa myös Suomen veropo-
litiikkaan.
Energiaverotus
Sähköveron ja muiden energiaverojen korotuksilla siirretään verotuksen painopis-
tettä ympäristöveroihin. Energiaverotuksen yksi tarkoitus on ohjata kulutusta pie-
nempään energiankäyttöön ja yleensä vähemmän energiaintensiivisiin tuotteisiin.
Verokustannusten karttaminen kulutusta muuttamalla ei ole aina mahdollista,
koska esimerkiksi sähkölle ei aina löydy vaihtoehtoja. Siksi sähköveron korotukset
heikentävät kotitalouksien ostovoimaa ja työllisyyttä.
Mäenpään ja Koivulan tutkimuksessa energiaverojen korotusten tulonjakovaiku-
tuksista (2012) arvioidaan energiaverojen olevan regressiivisempiä kuin yleinen ar-
vonlisävero. Energiaverojen regressiivisyys tarkoittaa sitä, että energiaverojen osalta
veroprosentti pienenee verotettavan tulon kasvaessa. Energiaverojen korotukset
kohdistuvat siis erityisesti pieni- ja keskituloisille.
Energiaintensiivisen teollisuuden tuet
Energiaintensiivinen teollisuus ei energiaveron leikkurin ja alennetun sähköveron
johdosta käytännössä juuri maksa sähköveroa. Järjestelyn avulla on turvattu ener-
giaa paljon käyttävän teollisuuden kansainvälistä kilpailukykyä. Energiaintensiivi-
sen teollisuuden yritykset toimivat enimmäkseen kansainvälisillä markkinoilla, jol-
loin ne kohtaavat kansainvälisen kilpailun ja myyntihinnat määräytyvät maailman-
markkinoilla. Tällöin ylimääräisiä kustannuksia ei voida lisätä markkinahintaan il-
man markkinaosuuden menetystä.
Energiaintensiivisen teollisuuden verotukia perustellaan myös hiilivuodolla. Mikäli
energiaveron palautuksesta luovuttaisiin, hiilivuodon riski voisi toteutua. Hiilivuo-
dolla tarkoitetaan päästöjen siirtymistä EU:n ulkopuolelle: Kireä ilmastopolitiikka
ajaa raskaan teollisuuden investoinnit maihin, joissa ympäristö- ja ilmastopäästöjen
määrää ohjataan heikommin. Näin päästöt eivät varsinaisesti vähene, vaan ne vaih-
tavat paikkaa. Päästöjen vähentäminen täällä muuttuu päästöjen kasvuksi jossakin
muualla.
Energiaintensiivisen teollisuuden tuet koskevat päästökauppasektoria, jolle ei ha-
luta päällekkäistä ohjausta. Päästökauppa ei kuitenkaan ole toiminut niin kuin olisi
pitänyt, ja ilmeisesti kestää vielä kauan, ennen kuin se alkaa toimia. Uskottava ja
toimiva päästökauppa on ensisijainen ja kustannustehokkain keino energiainten-
siivisen teollisuuden päästöjen vähentämiseksi.
Tavoitteet
• Tehdään laajapohjainen selvitys arvonlisäverotuksen vaikutuksista työl-
lisyyteen, tulonjakoon ja elinkeinopolitiikkaan. Vasta kun arviot ovat
käytettävissä, on mahdollista ottaa täsmällisesti kantaa, minkälaisella ar-
vonlisäverotuksella on työllisyyden, tulonjaon ja elinkeinojen toiminta-
edellytysten kannalta tarkoituksenmukaista edetä.

• Laajennetaan makeisveron pohjaa.
• Korotetaan alkoholi- ja tupakkaveroja maltillisesti jatkossakin, mikäli
toimintaympäristön muutokset sen mahdollistavat. Arvioidaan koro-
tusten vaikutukset huolellisesti. Korotukset eivät saa johtaa matkustaja-
tuonnin kasvuun.
• Säilytetään energiaintensiivisen teollisuuden veronpalautusjärjestelmä.
Yksinkertaistetaan tukia tarvittaessa.
• Palvelualojen työllistämismahdollisuuksien lisäämiseksi siirretään ener-
giaintensiiviset ja kansainvälisesti kilpaillut palvelualat (kuten hiihto-
keskukset) alempaan sähköveroluokkaan.

7. MUITA VEROJA
Kilometrivero
Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmä eli niin sanottu Ollilan työryhmä selvitti
siirtymistä nykyisestä henkilöautojen auto- ja ajoneuvoverotuksesta ajoneuvojen
paikannuksen perusteella kannettavaan kilometriveroon. Työryhmän loppura-
portti valmistui joulukuussa 2013. Työryhmä katsoi, että Suomessa voisi olla syytä
edetä autoilun verotuksessa kohti kilometriveron käyttöä. Ennen päätöstä kilomet-
riveroon siirtymisestä tulisi olla täysi varmuus tarvittavan tekniikan toimivuudesta
ja sen soveltumisesta verokäyttöön, yksityisyyden suojan varmistamisesta ja kus-
tannuksista.
Henkilöautojen verotus muuttuisi uudistuksen myötä kokonaan käytön mu-
kaiseksi, kun auto- ja ajoneuvovero korvattaisiin kilometriverolla. Kilometriveron
lisäksi kerättäisiin polttoaineveroa. Kilometriveron suuruus riippuisi auton hiilidi-
oksidipäästöistä ja siitä, millä alueella ajetaan.
Nykyisten auto- ja ajoneuvoverojen kerääminen on verottajan kannalta helppoa ja
halpaa. Kilometriveroon liittyviä verotuottoriskejä on mahdotonta arvioida, koska
mallin toteuttamistapa ja toimivuus ovat epäselviä. Kilometriveron toteuttaminen
edellyttää useiden teknisten ongelmien ratkaisemista. Lisäksi muun muassa ulko-
maisten autojen verottaminen on haasteellista EU:n sisämarkkinoilla kiellettyjen
rajamuodollisuuksien ja verosyrjintäkiellon takia ja aiheuttaisi merkittäviä kustan-
nuksia.
Myös ympäristövaikutuksia tulee arvioida tarkemmin. Nykyinen autovero ohjaa
kuluttajia hankkimaan vähäpäästöisiä ajoneuvoja, sillä päästötaso vaikuttaa autove-
ron määrään ja on kuluttajahinnoissa läpinäkyvä erä. Autoveron poistamisen
myötä tämä ohjausvaikutus menetettäisiin, mikä lisäisi erityisesti kalliimpien ja
suuripäästöisempien uusien ajoneuvojen houkuttelevuutta. On epävarmaa, riittäi-
sivätkö kilometrivero ja sen hiilidioksidiosa paikkaamaan tämän vaikutusta koko-
naispäästöihin.
Uusien autojen hintojen mahdollisen alentumisen myötä myös käytettyjen autojen
arvot kotimaan markkinoilla todennäköisesti alentuisivat. Autoveron poistaminen
nostaisi todennäköisesti uusien autojen verottomia hintoja samalle tasolle kuin
niissä maissa, joissa ei ole autoveroa. Nykyinen autovero kohtaantuu myös ulko-
maiseen tuotantoon, sillä kansainvälisten hintavertailujen mukaan tarjontapuoli
maksaa osan Suomen autoverosta.
Autoveron osuus auton arvossa pienenee auton ikääntymisen myötä. Autoverosta
luopuminen ja kilometriveroon siirtyminen vaikuttaisi eri tavoin erilaisten autojen
verorasitukseen. Autoveroa voidaan kuluttajahintasidonnaisuutensa takia pitää
progressiivisena verona, joka ottaa huomioon autoilijan veronmaksukyvyn ja -ha-
lukkuuden. Kilometriveron alueellisellakaan hinnoittelulla ei saavutettaisi samaa
vaikutusta.

Lisäksi ajettujen kilometrien mukaan määräytyvään veroon verovelvollinen pystyisi
itse suoraan vaikuttamaan, mikä saattaisi heikentää työvoiman liikkuvuutta ja ta-
loudellista aktiviteettia.
Siirtyminen kilometriverojärjestelmään edellyttää teknisten ongelmien lisäksi so-
sioekonomisten, tulonjakoon ja työvoiman liikkuvuuteen liittyvien kysymysten rat-
kaisemista. Satelliittipaikannukseen perustuvan järjestelmän valmistelua tulee jat-
kaa, jotta mahdollinen päätös järjestelmän käyttöönotosta voidaan tehdä, kun jär-
jestelmän perustamis- ja ylläpitokustannukset ovat merkittävästi alentuneet (noin
kymmenen vuoden kuluttua). Järjestelmä mahdollistaa liikenteen hinnoittelun käy-
tön liikennepolitiikan välineenä. Liikenteen hinnoittelulla voidaan varmistaa lii-
kenneverkon tehokas käyttö ja lisätä liikenneturvallisuutta.
Rahoitusmarkkinavero
EU-komissio valmistelee finanssikeinottelun ehkäisemiseksi rahoitusmarkkinave-
roa, joka verottaisi rahoitusalan transaktioita. Komission mallissa osakkeiden ja
joukkolainojen kaupoista perittäisiin 0,1 prosentin vero, johdannaiskaupoista 0,01
prosentin vero.
Yksitoista EU-maata on sitoutunut edistämään veron käyttöönottoa. Veron aikovat
ottaa käyttöön esimerkiksi Saksa ja Ranska, mutta esimerkiksi Britannia, Ruotsi ja
Tanska eivät ole mukana hankkeessa. Myös Suomen hallitus päätti syksyllä 2012,
ettei Suomi lähde mukaan kehittämään veroa. Hallituksen mukaan rahoitusmark-
kinavero saattaisi vahingoittaa Suomea, jos Ruotsi ja Tanska eivät ota sitä käyttöön.
Toteutuessaan vero saattaisi kuitenkin koskea myös suomalaisia pankkeja. Suomen
tulee edistää sitä, että vero kattaa kaikki EU-maat.
Tavoitteet
• Kehitetään kilometriveron tai pääkaupunkiseudun ruuhkamaksujen edel-
lyttämää teknologiaa. Tienkäyttömaksut eivät saa vaikuttaa negatiivisesti
työvoiman liikkuvuuteen, työnteon kannustavuuteen tai talouden kasvuun.
• Suomen kannattaa harkita sellaista rahoitusmarkkinaveroa, joka kattaisi
kaikki EU-maat ja merkittävimmät finanssikeskukset. Suomen tulee toimia
sen puolesta, että työeläkelaitokset eivät kuuluisi rahoitusmarkkinaveron
piiriin.

8. HARMAA TALOUS –
VEROVUOTO JA VEROPARATIISIT KURIIN
Veropetoksiin ja veronkiertoon liittyvät haasteet ovat viime vuosina lisääntyneet
huomattavasti, ja niistä on tullut keskeinen huolenaihe Euroopan unionissa ja koko
maailmassa. Tax Justice Networkin julkaiseman arvion mukaan EU:n menetykset
ovat vuositasolla noin 1 000 miljardia euroa.
Yksi keino ongelmien ratkaisemiseksi on automaattinen tulotietojen vaihto unio-
nin alueella. Lisää vauhtia kaavailuille on antanut USA:n Foreign Account Tax
Compliance Act, FATCA, joka luo standardin tulotietojen vaihdolle. FATCA:n
määrittelemän aikataulun mukaan USA haluaa tiedot omien kansalaistensa ja yri-
tystensä tuloista kaikista maista vuoden 2015 alusta lähtien. EU:n omasta aikatau-
lusta on vaikeampi sanoa, sillä ainakin Luxemburg ja Itävalta ovat esittäneet erilai-
sia varaumia, jotka saattavat viivyttää automaattisten tietojenvaihdon käyttöönot-
toa EU-maiden välillä.
Toinen kiistan aihe tunnetaan nimellä BEPS, Base Erosion and Profit Shifting, joka
nimensä mukaisesti käsittelee veropohjan murenemisen ja verosuunnittelun välistä
suhdetta. Ongelma koskee monikansallisia yhtiöitä, joilla on toimipaikkoja useam-
massa, verokohtelultaan erilaisessa maassa. Pääsääntö silloin on, että kustannukset
ilmoitetaan korkean kustannustason maissa ja voitot matalan verotuksen maissa tai
nollaverotuksen niin sanotuissa veroparatiisimaissa.
SAK:n tavoitteena on sekä automaattiseen verotietojen vaihtoon että maakohtai-
seen kirjanpitoon siirtymistä koskevien järjestelyjen nopeuttaminen.
Verovuodot koostuvat sekä laittomasta veronkierrosta että laillisesta verosuunnit-
telusta. Vuodot on kartoitettava kaikkien veromuotojen osalta. Saatujen tulosten
perusteella on päätettävä toimista sekä kotoperäisten että kansainvälisten verovuo-
tojen, kuten veroparatiisien tukkimiseksi. Keskeisiä keinoja kansainvälisten vero-
vuotojen tukkimisessa ovat maakohtaiseen kirjanpitoon siirtyminen ja automaatti-
nen verotietojen vaihto.
Veronkierron torjunnalle on asetettava vakavasti otettava ja poliittisesti tulosvas-
tuullinen fiskaalinen säästötavoite. Voimassaolevan torjuntaohjelman tavoite on
300–400 miljoonan säästö veronkierrossa. Sitä on kuitenkin vaikea pitää vakavasti
otettavana, koska verovuotojen kokonaismäärä on noin viisi miljardia euroa. Ta-
voite ei ole myöskään poliittisesti tulosvastuullinen, koska sitä ei tulla saavutta-
maan.
Pääomatulojen verovalvonta on olennaisesti heikompaa kuin muiden tuotannon-
tekijätulojen valvonta. Siksi niiden verotus myös vuotaa selvästi muita enemmän.
Kansainvälisen sijoitustoiminnan tuotoista jopa 90 prosenttia aliverotetaan tai jää
kokonaan verottamatta. Asianmukainen verovalvonta edellyttää sitä, että verotta-
jalla on tieto lopullisista edunsaajista (beneficial owners).

Eri puolilla maailmaa on käytetty veroparatiisijärjestelyjen torjunnassa myös niin
sanottuja tehokkaan katumisen ohjelmia. Tehokas katuminen verotuksessa tarkoit-
taa menettelyä, jossa verovelvollinen oma-aloitteisesti jälkikäteen tekee oikaisuvaa-
timuksen verotuksessaan vaatien aiemmin ilmoittamatta jättämiensä tulojen tai va-
rallisuuden verottamista. Yleensä verovelvollinen välttyy kokonaan rikosoikeudel-
lisilta seuraamuksilta ja myös verotukselliset seuraamukset, kuten veronkorotus,
ovat normaalia lievemmät. Yleensä ohjelmat ovat määräaikaisia, mutta toisaalta
Ruotsissa ja Norjassa on pysyvät järjestelyt. Tehokkaan katumisen ohjelmat ovat
tuoneet merkittäviä verotuottoja valtioille ja sijoitusvarallisuutta on saatu viran-
omaisten tietoon. Ohjelmien menestys perustuu alempien sanktioiden lisäksi sii-
hen, että verovalvonta on viime vuosina tehostunut ja kiinnijäämisen riski noussut.
Määräaikainen tehokkaan katumisen säännöstö sisältyy Verohallinnon ehdotuk-
siin lainsäädännön kehittämiseksi (liite 5).
Työvoiman kansainvälisen liikkuvuuden johdosta verosopimuksia tulkittaessa on
viime vuosina yleistynyt niin sanottu taloudellisen työnantajan käsite. Käsite perus-
tuu OECD:n malliverosopimukseen. Käytännössä työntekijän työnantajan katso-
taan olevan työskentelyvaltiosta, jolloin ulkomaalaista työntekijää on mahdollista
verottaa heti ensimmäisestä päivästä alkaen työskentelyvaltiossa.
Tavoitteet
• Suomi toimii aktiivisesti automaattisen verotietojen vaihdon toteutta-
miseksi maiden välillä.
• Suomi edistää OECD:n BEPS-hankkeen etenemistä ja toimeenpanoa
EU:ssa ja OECD:ssä. BEPS-hankkeen osana Suomi tukee yritysten maa-
kohtaiseen kirjanpitoon siirtymistä.
• Tukitaan verovuoto asianmukaisella valvonnalla ja asetetaan veronkier-
ron torjunnalle sitova ja uskottava tavoite.
• Selvitetään niin sanotun taloudellisen työnantajan käsitteen käyttöön-
oton vaikutukset.
• Otetaan käyttöön määräaikainen tehokkaan katumisen ohjelma.

9. YHTEENVETO EHDOTUKSISTA
Työn verotus
1. Vältetään työllisyyssyistä ansiotulojen verotuksen yleistä kiristämistä
erityisesti pieni- ja keskituloisilla. Tehdään inflaatiotarkistus vuosittain.
Muutetaan valtion tuloveroasteikon määräaikainen ylin tuloluokka py-
syväksi (nyt voimassa vuoteen 2018). Kompensoidaan välillisen vero-
tuksen mahdolliset korotukset keventämällä pienipalkkaisen tulovero-
tusta.
2. Jatketaan asuntolainojen korkovähennysoikeuden supistamista yhdellä
vuodella. Vuonna 2019 olisi 45 prosenttia koroista vähennyskelpoisia.
3. Tuetaan lapsiperheiden ja erityisesti yksinhuoltajien työllistymistä työ-
tulovähennyksen lapsikorotuksella lapsivähennyksen sijasta.
4. Vähennetään asunnon ja työpaikan väliset matkakulut todellisten mat-
kakulujen perusteella ansiotuloista maksettavista veroista – eikä tuloista.
Tämä voidaan toteuttaa kustannusneutraalisti.
5. Selkeytetään matkakustannusten korvausten verotusta siten, että taa-
taan työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu toissijaisen työpaikan tilan-
teessa.
6. Nostetaan verottoman lakkoavustuksen ylärajaa yleisen ansiotason nou-
sua vastaavasti.
7. Käytetään kotitalousvähennystä suhdannevaihtelujen tasaamiseen.
Tuloerot
1. Selvitetään vuosittain talousarvioesityksiin sisältyvien välittömien ja vä-
lillisten verojen sekä sosiaalietuuksien muutosten yhteisvaikutukset ko-
titalouksien tulonjakoon. Kehitetään tulonjakoselvitysten tietopohjaa.
Yritys- ja osinkoverotus
1. Kehitetään yritys- ja osinkoverotusta selkeämmäksi ja oikeudenmukai-
semmaksi.
2. Lisätään pääomatulojen verotuksen progressiivisuutta. Suurten pää-
omatulojen verotuksen tulisi olla samalla tasolla suurten ansiotulojen
verotuksen kanssa.

Varallisuuden verotus
1. Laajennetaan kiinteistöveron pohjaa. Kiinteistövero ohjaa maan käyttöä
tuottavampaan suuntaan.
2. Kehitetään asumiseen kohdistuvaan kiinteistöverotukseen Suomelle so-
piva huojennusjärjestelmä, joka ottaa huomioon pienituloiset. Otetaan
käyttöön mahdollisuus kerryttää verovelkaa, jolloin kiinteistövero tulisi
maksettavaksi vasta kiinteistön luovutuksen yhteydessä.
3. Laajennetaan perintö- ja lahjaverotuksen veropohjaa.
4. Palautetaan varallisuuden ilmoitusvelvollisuus ja selvitetään mahdolli-
suudet ottaa käyttöön aiempaa kattavampi varallisuusvero.
Kulutusverotus
1. Tehdään laajapohjainen selvitys arvonlisäverotuksen vaikutuksista työl-
lisyyteen, tulonjakoon ja elinkeinopolitiikkaan. Vasta kun arviot ovat
käytettävissä, on mahdollista ottaa täsmällisesti kantaa, minkälaisella ar-
vonlisäverotuksella on työllisyyden, tulonjaon ja elinkeinojen toiminta-
edellytysten kannalta tarkoituksenmukaista edetä.
2. Laajennetaan makeisveron pohjaa.
3. Korotetaan alkoholi- ja tupakkaveroja maltillisesti jatkossakin, mikäli
toimintaympäristön muutokset sen mahdollistavat. Arvioidaan koro-
tusten vaikutukset huolellisesti. Korotukset eivät saa johtaa matkustaja-
tuonnin kasvuun.
4. Säilytetään energiaintensiivisen teollisuuden veronpalautusjärjestelmä.
Yksinkertaistetaan tukia tarvittaessa.
5. Palvelualojen työllistämismahdollisuuksien lisäämiseksi siirretään ener-
giaintensiiviset ja kansainvälisesti kilpaillut palvelualat (esimerkiksi
hiihtokeskukset) alempaan sähköveroluokkaan.
Muut verot
1. Kehitetään kilometriveron tai pääkaupunkiseudun ruuhkamaksujen
edellyttämää teknologiaa. Tienkäyttömaksut eivät saa vaikuttaa negatii-
visesti työvoiman liikkuvuuteen, työnteon kannustavuuteen tai talou-
den kasvuun.
2. Suomen kannattaa harkita sellaista rahoitusmarkkinaveroa, joka kattaisi
kaikki EU-maat ja merkittävimmät finanssikeskukset. Suomen tulee toi-
mia sen puolesta, että työeläkelaitokset eivät kuuluisi rahoitusmarkki-
naveron piiriin.

Harmaa talous – verovuoto ja veroparatiisit kuriin
1. Suomi toimii aktiivisesti automaattisen verotietojen vaihdon toteutta-
miseksi maiden välillä.
2. Suomi edistää OECD:n BEPS-hankkeen etenemistä ja toimeenpanoa
EU:ssa ja OECD:ssä. BEPS-hankkeen osana Suomi tukee yritysten maa-
kohtaiseen kirjanpitoon siirtymistä.
3. Tukitaan verovuoto asianmukaisella valvonnalla ja asetetaan veronkier-
ron torjunnalle sitova ja uskottava tavoite.
4. Selvitetään niin sanotun taloudellisen työnantajan käsitteen käyttöön-
oton vaikutukset.
5. Otetaan käyttöön määräaikainen tehokkaan katumisen ohjelma.

10. LÄHTEET
Elinkeinoverotuksen asiantuntijatyöryhmän muistio. Valtiovarainministeriön jul-
kaisuja 16/2013. Verotus.
Hyvän veropolitiikan periaatteet VATT Analyysi. VATT. Julkaisut 63. Kesäkuu
2013
Mäenpää Ilmo ja Koivula Mira (2012) Energiaverojen korotusten tulonjakovaiku-
tuksista. Oulun yliopiston Thule-instituutti. Suomen ympäristökeskus. Oulu
11.6.2012.
Juusela Janne (2014) Kasvun prosentit – Näin korjaamme osinkoja pääomatulo-
verotuksen. EVA-analyysi No 40.
Kantola, A. (2014) Koroilla elävä eliitti ottaa vallan. Book review of Thomas Piketty:
Capital in the 21st Century. Helsingin Sanomat 11.5.2014.
Kari, Seppo (2014) Sopisiko Viron yhteisöveromalli Suomeen? Kolumni. VATT.
Kari, Seppo (2014) Voiko Viron yhteisöveron lukitusvaikutuksen poistaa? Ko-
lumni. VATT.
Kuortti, H (2013) Tehokas katuminen verotuksessa – verotulojen lisääjä vai vero-
moraalin murentaja? Verotus 4/2013.
Matikka Tuomas (2014) Miten yrittäjät reagoivat verokannustimiin? Tuloksia ja
tulkintaa. VATT-päivä 8.10.2014.
Niskakangas, Heikki (2014) Viron veromalli ei sovellu Suomeen. Helsingin Sano-
mat 12.12.2014.
OECD (2014) Taxing wages 2012-2013.
Oikeudenmukaista ja älykästä liikennettä. Työryhmän loppuraportti. Liikenne- ja
viestintäministeriö 16.12.2013.
Pääomamarkkinat ja kasvu. Valtiovarainministeriö. Rahoitusmarkkinat 10/2012.
Ruuhonen, Pekka (2014) Verohallinnon ajankohtaiset asiat. Vero-opintopäivät
2014. Suomen Verotarkastajat. Aikakausjulkaisu Verotus.
Verohallinto (2014) Taskutilasto 2014. vero.fi.
Tilastokeskus (2014) Tulonjaon kokonaistilasto 2012.
Valtiovarainministeriö (2010) Verotuksen kehittämistyöryhmän loppuraportti.
Valtiovarainministeriön julkaisuja 51/2010.

Valtiovarainministeriö (2013) Asuntomarkkinoiden rooli työvoiman alueellisessa
liikkuvuudessa. Työvoiman alueellista liikkuvuutta edistävän työryhmän välira-
portti I.
Valtiovarainministeriön vero-osasto (2013) ”Pk-yritysten listautumiskynnyksen
alentaminen” (kohta 2.1c). Kommentti rakennepoliittiseen ohjelmaan 21.11.2013.

LIITTEET
1. Verokertymät Suomessa 2012

Lähde: Verohallinto. Taskutilasto 2014. vero.fi.

2. Keskeisimmät vähennykset valtion- ja kunnallisverotuksessa
2014
Vähennyksen nimi Vähennyksen määräytymis-
peruste
Valtion ja kunnallisverotuksessa ansiotulosta tehtävät vähennykset
Tulonhankkimisvähennys
Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut
Matkakuluvähennys asunnon ja työpaikan väli-
sistä matkoista
Työasuntovähennys
Työntekijän eläkemaksuvähennys
Työttömyysvakuutusmaksuvähennys
Sairauspäivärahamaksuvähennys
Veronmaksukyvyn alentumisvähennys
620 €
Maksetut jäsenmaksut
600 € ylittävältä osalta,
enintään 7000 €
250 €/kk, edellyttää, että va-
kituinen asunto sijaitsee yli
100 km etäisyydellä työasun-
nosta ja varsinaisesta työpai-
kasta.
5,55 % palkasta (53 vuotta
täyttäneet 7,05 %)
0,5 % palkasta
0,84 % palkasta
Enintään 1 400 €
__________________________________________________________________
Kunnallisverotuksessa
Ansiotulovähennys
Perusvähennys
Opintorahavähennys
Kasvu 51 % 2 500 € ylittävältä
osalta 7 230 € asti ja sen ylit-
tävältä osalta 28 %, kuitenkin
enintään 3 570 €.
Alenee 4,5 %:lla 14 000 € ylit-
tävältä osalta.
2 930 €, pienenee 19 prosen-
tilla yli menevän tulon mää-
rästä
2 600 €, pienenee tulojen
noustessa

_________________________________________________________________
Valtionverotuksessa verosta tehtävät vähennykset
Alijäämähyvitys
(asunto-, opinto- ja tulon-hankkimisvelkojen
koroista)
Asuntolainan korkovähennys
(vakituinen asunto)
Opintolainavähennys
Elatusvelvollisuusvähennys
Kotitalousvähennys
(voi vähentää myös kunnallisverosta ym.)
Työtulovähennys palkka- ja yrittäjätulosta
30 % korkomenoista, joita ei
ole voitu vähentää pääoma-
tuloista, enintään 1 400 €,
lapsikorotus yhdestä lapsesta
400 €, kahdesta tai useam-
masta lapsesta 800 €.
75 % asuntolainan koroista
saa vähentää alijäämähyvi-
tyksenä, jos korkoja ei ole
voitu vähentää pääomatu-
loista.
Enintään 30 % lainan 2 500 €
ylittävästä osasta.
1/8 elatusavun määrästä, kui-
tenkin enintään 80 €/alaikäi-
nen lapsi.
Omavastuu on 100 €.
Enimmäismäärä kotitalous-,
hoiva- ja hoitotyöstä sekä re-
monttitöistä on 2 400 €.
Kasvu 7,4 % 2 500 € ylittä-
vältä osalta, enimmäismäärä
on 1 010 €. Alenee 1,15 %:lla
puhtaan ansiotulon
33 000 € ylittävältä osalta.

3. Työnantajan ja työntekijän sosiaalivakuutusmaksut 2014
TYÖNANTAJAN SOSIAALIVAKUUTUSMAKSUT 2014, % palkasta
Työeläkemaksut
- TyEL-maksu, keskimäärin
Työttömyysvakuutusmaksu, keskimäärin
- ensimmäisestä 1 990 500 euron palkkasummasta
- sen ylittävältä osalta
Sairausvakuutusmaksu
Muut maksut
- Ryhmähenkivakuutusmaksu, keskimäärin
- Tapaturmavakuutusmaksu, keskimäärin2
2014
%
17,75
0,75
2,95
2,14
0,07
1,0
TYÖNTEKIJÄN SOSIAALIVAKUUTUSMAKSUT 2014, % palkasta
Työeläkemaksu, keskimäärin
- alle 53-vuotiaat
- 53 vuotta täyttäneet
Työttömyysvakuutusmaksu3
Vakuutetun sairausvakuutusmaksu4
-
päivärahamaksu
- sairaanhoitomaksu
2014
%
5,55
7,05
0,5
0,84
1,32
2
Vaihtelee työn tapaturmariskin mukaan.
3
Työttömyyskassojen jäsenet maksavat lisäksi kassan jäsenmaksua.
4
Maksu sisältyy verokorttiin merkittyyn pidätysprosenttiin, eikä sitä pidätetä erikseen palkasta.

4. Valtion tuloveroasteikko, arvonlisäverokannat
ja pääomatulojen verokannat
TAULUKKO 1. Valtion tuloveroasteikko 2015 HE
TAULUKKO 2. Arvonlisäverokannat, vuonna 2015 HE
Pääomatulojen verokannat vuonna 2015 HE:
Alempi verokanta: 30 %
Ylempi verokanta, kun pääomatulot ylittävät 30 000 euroa: 33 %

5. Verohallinnon ehdotuksia lainsäädännön kehittämiseksi

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
Hakaniemenranta 1 , PL 157
00531 Helsinki
puhelin 020 774 000
www.sak.fi

SAK:n verolinjaukset 2015–2019

Recommended

Recommended

More Related Content

What's hot

What's hot (20)

Similar to SAK:n verolinjaukset 2015–2019

Similar to SAK:n verolinjaukset 2015–2019 (20)

More from Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK

More from Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK (20)

SAK:n verolinjaukset 2015–2019