Palkansaajien tutkimuslaitos, profile picture
Uploaded byPalkansaajien tutkimuslaitos
312 views

Ty22005

Työtätekevät köyhät, talousennuste 2005-2006

Embed presentation

Download to read offline
&2/2005 Ta l o u s Y h t e i s k u n t a Talousennuste 2005-2006
Heikki Taimio Pääkirjoitus ..................................................................................... 1 Talousennuste 2005–2006 Vauhdittunut vienti ylläpitää talouskasvua ...................................... 2 Mia Latta Työtätekevät köyhät EU:ssa .............................................................. 12 Ilpo Airio Saako yhdellä palkalla riittävän turvan köyhyyttä vastaan? ............ 18 Ilpo Suoniemi Yleiskuva köyhyyden kehityksestä Suomessa vuosina 1990–2002 . 23 Merja Kauhanen Työtätekevät köyhät Suomessa ......................................................... 30 Irmeli Penttilä Työtätekevät köyhät ja tulonsiirrot ................................................... 35 Heikki Hiilamo ja Mikko Kautto Työtä toimeentulotuella .................................................................... 42 Reija Lilja Kolumni: Työssä, koulutettu ja köyhä – HETKINEN? ................... 48 Suhdanteet yhdellä silmäyksellä ...................................................... 51 33. vuosikerta 4 numeroa vuodessa Julkaisija: Palkansaajien tutkimuslaitos Pitkänsillanranta 3 A (6. krs) 00530 Helsinki P. 09–2535 7330 Fax: 09–2535 7332 www.labour.fi Toimitus: Päätoimittaja Jukka Pekkarinen Toimittaja Heikki Taimio P. 09–2535 7349 Heikki.Taimio@labour.fi Taitto ja tilaukset: Irmeli Honka P. 09–2535 7338 Irmeli.Honka@labour.fi Toimitusneuvosto: Sari Aalto-Matturi Ulla Aitta Peter J. Boldt Lea Haikala Tuomas Harpf Pekka Immeli Esa Mäisti Seppo Nevalainen Jari Vettenranta Tilaushinnat: Vuosikerta 20,00 € Irtonumero 6,50 € Painopaikka: Jaarli Oy Valokuvaus: Maarit Kytöharju Kansi: Graafikko Markku Böök Kannen kuva: Aimo Hyvärinen ISSN 1236–7206 &2/2005 Ta l o u s Y h t e i s k u n t a Talousennuste 2005-2006 22005
Tämän teemanumeron artikkelit täy- dentävät viime numeron kuvausta tu- lonjaon muutoksesta Suomessa. 1990- luvun alun laman jälkeisenä vahvana nousukautena eivät ainoastaan rikkaat rikastuneet vaan myös entistä useam- mat putosivat köyhyysrajan alapuolel- le. Köyhyysasteen nousu koko väestön tai työtätekevien keskuudessa ei ollut yhtä voimakasta kuin työttömillä ja työ- markkinoiden ulkopuolella olleilla. Erityisen merkillepantavaa on se, että näin kävi heidän saamiensa tulonsiir- tojen ja maksamiensa välittömien ve- rojen jälkeen. Siis tulonsiirtojen leik- kaukset lisäsivät köyhyyttä selvästi ei- vätkät veronkevennykset kumonneet tätä vaikutusta. Viimeaikaiset veronkevennykset uh- kaavat kuitenkin jäädä ohimeneväksi ilmiöksi. Väestön ikääntymisen tuomat eläke- ja hoivamenopaineet pakotta- vat leikkaamaan muita julkisia menoja ja/tai kiristämään verotusta. Erilaiset säästöt sekä kunnallisveron ja sotu- maksujen korotukset ovat jo merkke- jä tästä. Köyhille tämä ei tiedä hyvää. Köyhien kapinaa ei kuitenkaan nyt ole näköpiirissä. Köyhtymistä on ta- pahtunut suhteessa keskituloisiin, mut- ta protestiliikettä tuskin viriäisi ilman tuntuvaa absoluuttista köyhtymistä, elintason selvää putoamista. Samaan aikaan henkilöiden välisen tulonjaon ja köyhyyden muutoksen kanssa funktionaalinen tulonjako kääntyi jyrkästi pääomatulojen hyväk- si ja työtulojen tappioksi. Työttömyy- den nykyisellä korkealla tasolla se saat- taa olla paikallaan, mutta ainakin his- toriallisen kokemuksen perusteella voidaan odottaa, että ennen pitkää palkkatulojen osuus koko kakusta läh- tee selvään nousuun. Tästäpä syntyisikin mielenkiintoinen yhtälö: kasvavat vanhusmenot, nouse- vat työtulot ja laskevat voitot. Pitkällä aikavälillä yhtälöön näyttäisi löytyvän muitakin ratkaisuja kuin leikkaukset ja verojen ja sotumaksujen korotukset. Esimerkiksi työllisyysasteen tai työn tuottavuudennousuvähentäisiabsoluut- tista köyhyyttä joskaan ei yhtä varmasti suhteellista köyhyyttä – siihen tarvittai- siin myös tasaisempaa tulonjakoa. Köyhien kapinaa ei näy Heikki Taimio LISÄLUKEMISTA Kehittyneissä maissa esiintyvän köyhyyden johtavana tutkijana voi- daan pitää Oxfordin yliopiston pro- fessoria Tony Atkinsonia, jonka ko- tisivulta www.nuff.ox.ac.uk/econo- mics/people/atkinson.htm löytyy laaja julkaisuluettelo ja julkaisemat- tomien kirjoitusten joukosta mm. hänen viime marraskuunsa Helsin- gissä pitämänsä 1. Kela-luento. Suomessa köyhyyttä tutkitaan mo- nella taholla, laajimmin Stakesissa (www.stakes.fi/hyvinvointi/hyry/ index.html) ja Turun yliopiston so- siaalipolitiikan laitoksella (www.soc. utu.fi/sospol). OECD julkaisee köyhyyteen liit- tyvistä kysymyksistä tietokantoja ja tutkimuksia. Sivuilta www.oecd.org – Browse by Topic – Social Issues löytyy aiheesta myös kansainvälinen linkkiluettelo (Social Policy Related Sites). Euroopan neuvostossa (www.coe.int/T/E/Social_ cohesi- on) ja komissiossa (http://europa. eu.int/comm/employment_social/ index_fi.html) köyhyyteen kiinnite- tään huomiota lähinnä käsitteen ”so- siaalinen osallisuus” alla. Luxem- bourg Income Study-projekti (www.lisproject.org) analysoi mm. köyhyyttä eri maissa (ks. Publica- tions) ja kerää tilastoaineistoja, jot- ka usein eivät kuitenkaan ulotu ko- vin lähelle nykyhetkeä. Matalapalk- kaisen työn tutkimusverkosto Lo- WER (www.uva-aias.net/lower. asp) käsittelee myös työtätekevien köyhyyttä. On hyvä muistaa, että ihmisten hyvinvoinnissa on kyse paljon laa- jemmasta kokonaisuudesta kuin mi- tä käsitetään matalapalkkaisuudel- la, köyhyydellä tai sosiaalisella osal- lisuudella. Euroopan elinolojen ke- hittämissäätiö (www.eurofound.ie/ living/living.htm) tarjoaa tällaisen laajemman näkökulman. Maailman- pankin World Development Repor- tin (http://www-wds.worldbank. org) indikaattorit kuvastavat hyvin- vointia laajemmin, ja se tarjoaa myös globaalimman näkökulman köyhyyteen (www1.worldbank.org/ sp).
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s2 Tuotannon kasvuvauhti nopeutui vii- me vuoden jälkipuoliskolla niin, että Suomen kokonaistuotanto kasvoi koko vuonna 3,7 prosenttia, eli 0,4 prosent- tiyksikköä enemmän kuin mitä Palkan- saajien tutkimuslaitos oli elokuussa ennustanut. Varsinkin viennin loppu- vuoden kasvu oli yllättävän ripeää. Tänä sekä ensi vuonna vienti ja sen piiriin kuuluvan teollisuuden tuotanto kasvaa edelleen nopeasti. Myös yksi- tyiset investoinnit tukevat talouskasvua. Maailmantalouden kasvu on edelleen nopeaa mutta hidastuu jatkossa vähi- tellen. Ensi vuonna Euroopan talous- kasvun nopeutuminen kuitenkin kom- pensoi muualla tapahtuvan kasvun hi- dastumisen vaikutukset ulkomaan- kauppaamme. Maltillisen tuloratkaisun ja aiempaa pienempien veronkeven- Vauhdittunut vienti ylläpitää talouskavua Palkansaajien tutkimuslaitos Merja Kauhanen Eero Lehto Ilpo Suoniemi Heikki Taimio Ennuste on julkaistu 22.3.2005 Palkansaajien tutkimuslaitos ennustaa Suomen melko voimakkaan talouskasvun jatkuvan viennin ja myös investointien ansiosta. Koko- naistuotanto lisääntyy tänä vuonna 3,6 ja ensi vuonnakin 3,3 prosenttia. Talousennuste 2005–2006
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 3 nysten vuoksi kotitalouksien käytettä- vissä olevat tulot lisääntyvät jonkin ver- ran hitaammin kuin edellisvuosina, mikä osaltaan hidastaa yksityisen ku- lutuksen kasvua tänä ja ensi vuonna. Veroalennukset rajoittavat osaltaan mahdollisuuksia lisätä julkisia menoja. Huolimatta kulutuksen kasvun hidas- tumisesta kokonaistuotanto kasvaa tänä vuonna 3,6 prosenttia ja ensi vuonnakin 3,3 prosenttia. Tämän vuo- den osalta kokonaistuotantoennus- teemme on sama kuin viime elokuus- sa. Euroalueen kasvu nopeutuu ensi vuonna Euroalueen kokonaistuotanto kasvoi viime vuonna 2 prosenttia. Viime vuo- den loppua kohden viennin veto alkoi hiipua ja vastaavasti tuonti ja kotimai- sen kysyntä alkoivat voimistua. Koti- maisen kysynnän vetoapu jäi kuiten- kin verraten vaatimattomaksi. USA:n ja Aasian talouskasvun hidastuminen sekä euron vahvistunut dollarikurssi hidastavat euroalueen viennin kasvua myös tänä ja ensi vuonna. Tämän vas- tapainoksi yksityiset investoinnit kui- tenkin vauhdittuvat ja vuoden loppua kohti myös yksityinen kulutus piristyy. Euroalueen kokonaistuotanto kasvaa tänä vuonna 1,9 prosenttia viime vuo- desta. Kasvun selvä nopeutuminen ensi vuonna 2,5 prosenttiin aiheutuu pää- osin yksityisen kulutuksen lisääntymi- sestä. Euroalueen sisällä eri maiden kehi- tys on ollut kaksijakoista. Kun pienten maiden ja Ranskankin talouskasvu on saanut apua myös kotimaisesta kysyn- nästä, niin Saksan kasvu on nojautu- nut yksin vientiin. Saksassa asiantun- tijoiden käsitykset hitaan kasvun syis- tä ja kasvua tukevan politiikan sisäl- löstä ovat alkaneet erilaistua. Yhä enemmän kiinnitetään huomiota sii- hen, että yksinomainen huoli kustan- nustasosta, joka on jopa alentanut teol- lisuuden yksikkökustannuksia toisin kuin muualla Euroopassa, on toisaalta heikentänyt kotitalouksien ostovoimaa ja sitä kautta rajoittanut työllisyyden li- sääntymiseen perustuvan talouskasvun mahdollisuuksia. Talouspolitiikasta käyty kiistely on samalla heikentänyt kotitalouksien luottamusta. Tämä on lamauttanut kotimarkkinoiden kysyn- tää. Hintakilpailukyvyn vahvistamiseen perustuvan politiikan ongelmia vain li- sää se, että vientimenestys, joka kas- vattaa Saksan USA:n kaupan ylijää- mää, pyrkii nostamaan euron arvoa dollareissa ja sitä kautta mitätöimään kustannusten alentamisen kilpailuky- kyvaikutusta. Euroalueen ulkopuoliset EU-maat, joihin kuuluvat EU:n uusien jäsenmai- den ohella Iso-Britannia, Ruotsi ja Tanska, kasvavat euroaluetta huo- mattavasti nopeammin. Suomen kan- nalta on merkityksellistä, että Ruot- sin talouskasvu pysyy verraten nopea- na, 3 prosentin vuosivauhdin tuntu- massa. Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennusteryhmään kuuluvat Eero Lehto, Merja Kauhanen, Ilpo Suoniemi ja Heikki Taimio. Lähde BEA, IMF, OECD, Palkansaajien tutkimuslaitos. Kokonaistuotannon määrän kasvu (%) 2004 2005e 2006e Yhdysvallat 4,4 3,7 3,3 Euro–12 2,0 1,9 2,5 Saksa 1,7 1,4 2,1 Ranska 2,4 2,4 2,8 Italia 1,3 1,2 2,1 EU25 2,3 2,1 2,6 Ruotsi 3,7 3,2 3,0 Iso-Britannia 3,1 2,5 2,6 Japani 4,2 1,5 2,0 Venäjä 7,1 6,5 6,0 Kiina 9,5 8,5 7,5 Taulukko 1. Kansainvälinen talous.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s4 Yksityisen kulutuksen hiipu- minen jarruttaa USA:n kas- vua USA:n kokonaistuotanto kasvoi viime vuonna 4,4, prosenttia edellisvuodes- ta. Tänä vuonna kasvu hidastuu 3,7 prosenttiin. Hidastumisen saa aikaan yksityisen ja julkisen kulutuksen hiipu- minen. Yksityisten investointien voima- kas kasvu ei riitä kumoamaan tätä vai- kutusta. Dollarin heikentyminen suh- teessa euroon on myös lisännyt USA:n kilpailukykyä suhteessa Eurooppaan. Mutta dollarin eurokurssin tähänasti- nen heikentyminen ei riitä kaventa- maan USA:n kauppataseen alijäämää, koska lähes koko Aasia seuraa dolla- ria. Kotitalouksien heikentynyt rahoi- tusasema yhdessä nousevien korkojen kanssa vaimentavat yksityistä kulutus- ta myös ensi vuonna. Talouskasvu hi- dastuu 3,3 prosenttiin. Talouskasvun hidastunee kuitenkin hallitusti. Para- neva työllisyys ylläpitää kuluttajaluot- tamuksen kohtuullisena eikä piintyvä ulkomaankaupan ja julkisen talouden vaje johda pitkien korkojen niin jyrk- kään nousuun, että se halvaannuttaisi talouskasvun. Japanin kasvu edelleen hidas- ta Japanin kokonaistuotanto kasvoi ri- peästi vielä viime vuoden ensimmäi- sellä neljänneksellä. Tämän jälkeen kasvu tyrehtyi ja kokonaistuotanto jopa supistui viime vuoden kolmena jälkim- mäisenä vuosineljänneksenä. Koko vii- me vuoden kasvu jäänee 3 prosent- tiin. Tämän vuoden kasvunäkymät ovat aiempaa heikommat. Vaikka vien- nin kasvu nopeutuu, ei heikohko ku- luttajaluottamus viittaa siihen, että yk- sityinen kulutus piristyisi merkittäväs- ti. Japanin kokonaistuotanto kasvaa tänä vuonna 1,5 prosenttia ja ensi vuonna kasvu nopeutuu 2 prosenttiin. Korkea öljyn hinta ylläpitää kasvun edellytyksiä Venäjällä Venäjän kokonaistuotanto kasvoi maan tilastokeskuksen alustavan tie- don mukaan 7,1 prosenttia 2004. Öl- jyn kallistuminen paisutti Venäjän vien- nin arvon 34 prosentin kasvuun. Sa- malla tuontikin kasvoi ripeästi, noin 26 prosenttia viime vuodesta. Tuonnin arvo jäi kuitenkin vain 52 prosenttiin viennin arvosta. Vahva ulkomaan- kauppa on myös vahvistanut julkista taloutta ja sen mahdollisuuksia tukea investointeja infrastruktuuriin ja julki- siin palveluihin. Korkeana pysyvä öl- jyn hinta pitää yllä edellytyksiä talous- kasvun jatkumiselle nopeana ja sille, että valtio myös toteuttaa suunnitel- mansa vahvistaa infrastruktuuria mit- tavalla investointiohjelmalla. PT ennus- taa, että Venäjän talous kasvaa tänä vuonna 6,5 prosenttia ja ensi vuonna 0,5 prosenttiyksikköä vähemmän. Kiinan investointiaste alenee Kiinan kokonaistuotanto kasvoi viime vuonna 9,5 prosenttia edellisvuodes- ta. Yksityisten investointien 26 prosen- tin kasvu nosti investointien osuuden kokonaistuotannosta jo lähelle 45 pro- senttia. Investointiaste on noussutkin lähes yhtäjaksoisesti vuodesta 1990 lähtien kotitalouksien kulutuksen kan- santulo-osuuden kustannuksella. Vi- ranomaispäätöksin ja korkoa nosta- malla investointien kasvuvauhtia hidas- tetaan merkittävästi jo tämän vuoden aikana. Investointien hidastuessa ko- konaistuotannon kasvu alenee 8,5 pro- senttiin tänä vuonna ja 7,5 prosenttiin ensi vuonna. Korkeasta investointiasteesta huoli- matta Kiina on onnistunut pitämään kauppataseensa lievästi ylijäämäisenä. Tämä kielii poikkeuksellisen vahvasta hintakilpailukyvystä. Kiinan valuuttaa pidetäänkin yleisesti, arviointitavasta riippuen, 10–30 prosenttia aliarvostet- tuna. Käytännössä Kiinan valuutta, renminbi, on ollut sidottuna dollariin jo vuodesta 1994 lähtien hyvin kape- an vaihteluvälin puitteissa. Näyttää sil- tä, että Kiinan talouskasvun aggressii- visin vaihe, jolle on ominaista korkea investointiaste ja ulkomaankaupan hin- takilpailukyvyn pitäminen vahvana, on lähestymässä loppuaan. Koron nostot eivät juuri rajoita yksityisen ja julkisen kulutuksen kasvua. Mutta yksityisen kulutuksen kasvu ei riitä kumoamaan investointien odotettavissa olevan hi- Kuvio 1. Euroalueen taloudellinen kehitys. Lähde: Eurostat, Palkansaajien tutkimuslaitos.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 5 Globaalitalous ja uusien maiden kilpailukyky Länsi-Euroopassa on kasvavassa mää- rin kiinnitetty huomiota työvoimakus- tannusten hillintään, jotta alue pystyisi vastaamaan globaalin kilpailun haastee- seen. Länsimaiden korkean kustannus- tason vuoksi teollisia työpaikkoja siir- tyy jatkuvasti matalan kustannustason alueille. Oheinen tarkastelu osoittaa, että matalapalkkamaiden yksikkötyö- kustannukset ovat kuitenkin lähenty- mässä länsimaista kustannustasoa ja että tämä kehityssuuntaa johtuu palk- katason nopeahkosta noususta mata- lan palkkatason maissa. Nimelliset työvoimakustannukset ovat nousseet vanhoissa EU-maissa, Japa- nissa, Etelä-Koreassa ja USA:ssa huo- mattavasti hitaammin kuin EU:n uu- sissa jäsenmaissa, Venäjällä tai Kiinas- sa. Saksassa ja Japanissa työvoimakus- tannukset ovat polkeneet paikallaan. Hintakilpailukykyä ilmaisevien suhteel- listen yksikkötyökustannusten kehitys määräytyy myös tuottavuuden muu- toksen ja valuuttakurssien perusteella. Pelkästään nimellisten työvoimakustan- nusten viimeaikaisen kehityksen perus- teella näyttää yhtä kaikki siltä, että no- peasti kehittyvien matalien työvoima- kustannusten maiden ja korkeiden työ- voimakustannusten maiden välinen ero hintakilpailukyvyssä olisi kaventumas- sa. EU:n uusissa jäsenmaissa työn tuot- tavuus kohosi viime vuonna 3–6 pro- senttia. Vain Puola paransi hintakilpai- lukykyään vanhoihin EU-maihin näh- den. Muualla uusissa EU-maissa suh- teelliset yksikkötyökustannukset nou- sivat huomattavasti nopeammin kuin vanhoissa EU-maissa. Sillä perusteel- la, että työn tuottavuus nousi Venäjällä noin 8 prosenttia viime vuonna, nousi- vat yksikkötyökustannukset siellä huo- mattavasti enemmän kuin Länsi-Eu- roopassa tai Pohjois-Amerikassa. Ilmei- sesti tämä sama kehitys on vallalla myös muualla EU:hun vielä toistaiseksi kuu- lumattomassa Itä-Euroopassa. Mitään valuuttakurssin heikkenemi- sestä koituvaa kilpailukykyetua eivät EU:n uudet jäsenmaat ole viime aikoi- na saaneet suhteessa euromaihin. Esi- merkiksi Puolan, Tsekin, Slovakian ja Unkarin valuutat jopa vahvistuivat suh- teessa euroon viime vuonna. EU:n uu- det jäsenmaat suuntautuvat myös Eu- roopan rahaliiton jäsenyyteen. Viro, Liettua ja Slovenia ovat jo liittyneet ERMII -järjestelmään, ja niiden odo- tetaan ottavan euron käyttöön jo vuo- den 2007 alussa. Muut maat liittyvät rahaliittoon myöhemmin. Kiinan teollisuustuotanto kasvoi viime vuonna noin 17 prosenttia. Koska teol- lisuuden työllisyys Kiinassa vähentyi, kohosi työn tuottavuus tätäkin enem- män, noin 20–25 prosenttia. Tämä viit- taa yhdessä aliarvostettuna pysyneen renminbin kurssin kanssa siihen, että Kiina olisi vain lisännyt hintakilpailuky- kyään suhteessa länsimaihin. Kiinan niin kuin myös muiden nopeassa raken- nemuutoksessa olevien maiden kohdalla on muistettava, että tuottavuuden no- pea koko kansantalouden mitassa ta- pahtunut nousu johtuu pääosin raken- nemuutoksesta, jossa entistä valtiojoh- toista teollisuutta lopetetaan tai siirre- tään uuteen omistukseen ja tilalle tulee kokonaan uutta yritystoimintaa. Niinpä on ilmeistä, että länsimaisessa omistuk- sessa olevien ja muiden modernien tuo- tantoyksiköiden tuottavuus ei Kiinassa- kaan kehity oleellisesti nopeammin kuin länsimaissa. Toki paikallisen infrastruk- tuurin, siihen kuuluvan logistiikan, ja toisaalta työvoiman laadun ja kokemuk- sen parantuminen voi johtaa länsimaita tuntuvasti nopeampaakin tuottavuuden nousuun. Mutta kun työvoimakustan- nukset nousevat selvästi yli 10 prosen- tin vuosivauhtia, on ilmeistä, että länsi- maiselle tuotannolle vaihtoehtoisen pai- kallisen tuotannon yksikkötyökustan- nukset nousevat Kiinassakin länsimais- ta vauhtia nopeammin. Työntekijän keskimääräisen nimellispal- kan muutos vuonna 2004. Maa Muutosprosentti edellisestä vuodesta EU1 Iso-Britannia 3,4 Euroalue 1,9 Saksa 0,9 Suomi 3,7 Viro 8,6 Latvia 11,1 Liettua 5,9 Puola 1,3 Tsekki 10,4 Slovakia 4,3 Unkari 8,3 Muu OECD2 USA 4,1 Japani –0,3 Etelä-Korea 2,6 Venäjä3 22,9 Kiina, kaupungit keskimäärin4 14,5 Kiina, kaupunkien yksityiset4 9,2 1 EU-maiden luku kuvaa työvoima- kustannusindeksin vuosimuutosta vuoden 2004 3. neljänneksellä. Läh- de: Eurostat. 2 Työntekijän keskipalkan muutosta yrityssektorissa. Lähde: OECD Eco- nomic Outlook 2004/2. 3 Keskimääräisen nimellispalkan muu- tos. Lähde: Federal State Statistics ser- vice. 4 Lähde: National Bureau of Statis- tics of China. Venäjä, Kiina ja itse asiassa koko muu Aasia ovat toisaalta vahvistaneet hinta- kilpailukykyään suhteessa euroaluee- seen sitä kautta, että niiden valuutat ovat olleet sidoksissa dollariin. On kuitenkin odotettavissa, etteivät valuuttakurssi- muutokset enää merkittävästi vahvista näiden kilpailukykyä tulevina vuosina. dastumisen vaikutusta kokonaistuotan- non kasvuun. Korkoero USA:n ja Euroo- pan välillä suurenee USA:n keskuspankki on asettanut it- selleen epävirallisen tavoitteen, jonka mukaan pohjainflaation pitäisi pysyä 1,5–1,75 prosentin vaihteluvälillä. Pai- nopisteen siirtyminen inflaation hillin- tään, keskuspankin verraten optimis- tinen arvio talousnäkymistä sekä sel- vät viittaukset siihen, että korkoa nos- tetaan myös jatkossa, merkitsevät sitä, että keskuspankki jatkaa koronnos- toja. Ohjauskorko nostettiin tammi- kuussa 2,5 prosenttiin ja on ilmeistä, että jo vuoden lopulla se on 4 pro- sentissa. Euroalueen kuluttajahinnat olivat öl- jyn hinnan nousun vaikutuksesta vii- me vuoden lopussa 2,4 prosenttia kor- keammat kuin vuotta aiemmin. Tam- mikuussa kuluttajahintainflaatio hidas- tui kuitenkin 1,9 prosenttiin. Helmi-
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s6 kuussa inflaatio on taas hieman nopeu- tunut energian uudelleen kallistumisen seurauksena. Inflaatiovauhti on kuiten- kin sovittautumassa EKP:n 2 prosen- tin tavoitetasoon, kun öljyn tynnyrihin- takin alenee vuoden lopulla takaisin alle 50 dollarin. EKP:n analyysin mukaan hitaahko talouskasvu ja siihen liittyvä maltilli- nen palkkojen nousu pitävät inflaati- on siedettävän hitaana eikä taloudes- sa ole sellaisia öljyn hinnasta riippu- mattomia hintoja nostavia tekijöitä, jotka lähikuukausina vaarantaisivat ra- hapolitiikan edellyttämän hintavakau- den. Vuoden jälkipuoliskolla nopeu- tuva talouskasvukin on hallittua eikä sinänsä vaaranna hintavakauden ta- voitteen toteutumista. Palkansaajien tutkimuslaitoksen korkoennuste pe- rustuukin näkemykseen, jonka mu- kaan EKP lykkää koronnostoa verra- ten pitkään. Vasta aivan vuoden lo- pulla se nostaa koron 0,25 prosent- tiyksikköä. Ensi vuonna korkoa nos- tetaan jo reippaammin. Vuosikeskiar- vona se kohoaa 0,6 prosenttiyksikköä edellisvuodesta. USA:n ja Euroopan välisen korko- jen eron suureneminen vähentää osal- taan USA:n vaihtotaseen vajeen ai- kaansaamaa euron dollarikurssin vah- vistumistendenssiä. Euro on kallistunut suhteessa dolla- riin runsaat 8 prosenttia viimeisen vuo- den aikana. Samalla merkittävimmät Aasian valuutat – Kiinan renminbi ja Japanin jeni – ovat seuranneet dolla- rin kurssia. Hillitäkseen talouden yli- kuumenemista Kiina väljentää jatkos- sa valuuttansa sidosta dollariin. Se voi antaa renminbin liikkua entistä suu- remman vaihteluvälin puitteissa. Va- luuttakurssipolitiikkaa tarkistetaan tä- hän suuntaan todennäköisesti jo ensi vuonna. Tämän jälkeen myös muiden Itä- Aasian maiden valuutat irrottautuvat dollarista. Japanin keskuspankille avautuu mahdollisuus löysentää va- luuttainterventioilla aikaansaatua jenin sidosta dollariin. Osaltaan tämä ke- hitys heikentää dollarin arvoa suhtees- sa Aasian maiden valuuttoihin ja vah- vistaa myös USA:n edellytyksiä ka- ventaa ulkomaankauppansa alijäämää suhteessa näihin maihin. Euron vah- vistumispaine suhteessa dollariin voi helpottua, kun Aasian maiden valuut- tojen arvo kohoaa. Euron mahdolli- nen vahvistuminen suhteessa dollariin ei liioin enää heikentäisi euroalueen hintakilpailukykyä yhtä suurella pai- nolla kuin ennen. Kuvio 2. Suomen vienti maaryhmittäin ja maittain vuosina 1994 ja 2005. Lähde: Tullihallitus. Taulukko 2. Kysynnän ja tarjonnan tase. 2004 2004 2005e 2006e Mrd. € Määrän prosenttimuutos Bruttokansantuote ................................. 149,7 3,7 3,6 3,3 Tuonti .................................................... 47,2 4,8 4,0 3,4 Kokonaistarjonta ............................... 196,9 3,9 3,7 3,3 Vienti ..................................................... 55,6 3,5 5,0 5,3 Kulutus.................................................. 111,0 2,9 2,6 2,4 – Yksityinen kulutus ........................... 77,4 3,2 2,8 2,6 – Julkinen kulutus ............................... 33,5 2,1 2,0 1,8 Investoinnit ............................................ 27,9 4,6 4,7 3,7 – Yksityiset investoinnit....................... 23,6 5,7 5,5 4,5 – Julkiset investoinnit .......................... 4,3 –1,1 0,0 –0,9 Varastojen muutos (ml. tilastollinen ero) ............................. 2,5 0,6 0,1 –0,2 Kokonaiskysyntä ............................... 196,9 3,9 3,7 3,3 Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 7 Teollisuuden päätoimialojen vienti vetää Suomen viennin määrä kasvoi viime vuonna 3,5 prosenttia edellisvuodes- ta. Tavaravienti kasvoi erityisesti eu- roalueen ulkopuolelle Venäjälle ja Kii- naan. Viime vuosikymmenen aikana juuri Kiinan ja Venäjän merkitys Suo- men viennin kohteena on korostunut lähinnä euroalueen kustannuksella. Ruotsista on tullut Suomen tärkein vientikumppani, kun vienti Saksaan on supistunut. Viime vuonna vienti EU- alueelle pysyi keskimäärin lähes ennal- laan, mutta alkoi elpyä voimakkaasti vuoden loppua kohden. Kasvua näi- hin maihin vauhditti erityisesti elekt- roniikkateollisuuden menestys. Kaiken kaikkiaan Suomen viennin näkymät ovat tällä hetkellä valoisat, vaikka vahvistunut euro rajoittaakin Suomen vientimahdollisuuksia. Tämän vuoden vienti kasvaa merkittävästi vii- me vuoden keskiarvoon nähden, vaik- ka vuoden sisäinen kasvu jää verraten hitaaksi. Kaikkien teknologiateollisuu- den päätoimialojen, metsäteollisuuden ja kemian teollisuuden vienti on kas- vussa. Tänä vuonna laivanrakennus paisuttaa varastoja ja laivatoimitusten vähäinen määrä hidastaa vientiä, ja vastaavasti ensi vuonna laivatoimituk- set kasvattavat vientiä tuntuvasti. Vienti kasvaa tänä vuonna edelleen nopeim- min Euroopan ulkopuolelle, mutta ensi vuonna euromaiden vientikysynnän voimistumisen merkitys korostuu. Pal- kansaajien tutkimuslaitos ennustaa, että tavaroiden ja palveluiden viennin määrä kasvaa tänä vuonna 5 prosent- tia ja ensi vuonna 5,3 prosenttia. Tuonti kasvoi jyrkästi viime vuoden lopulla, minkä vaikutuksesta tavaroiden ja palveluiden tuonnin volyymin kasvu ylsi jopa 6 prosenttiin viime vuonna. On ilmeistä, että osa tästä mittavasta tuon- nista täytti varastoja, jotka niin ikään kasvoivat ennustettua enemmän viime vuonna. Tänä vuonna tuonnin määrä kasvaa 4 prosenttia ja kasvua ylläpitä- vät vienti ja edelleen verraten nopeasti kasvavatinvestoinnit.Ensivuonnatuon- ti kasvaa 3,4 prosenttiin. Vaihtosuhde heikkenee edel- leen, mutta kauppataseen yli- jäämä kasvaa Öljyn ja muiden raaka-aineiden kohon- nut hintataso nostaa tavaratuonnin hin- toja tänä vuonna. Vaikka öljyn tynnyri- hinta putoaa vuoden lopulla selvästi alle 50 dollarin, ovat koko tuonnin hinnat tänä vuonna keskimäärin 2,6 prosent- tia viime vuoden tason yläpuolella. Vaih- tosuhde heikkenee tänä vuonna, koska tavaroiden ja palveluiden vientihinnat nousevat vain 1,3 prosenttia edellisvuo- desta. Metsäteollisuustuotteiden ja me- tallijalosteiden vientihinnat nousevat, mutta elektroniikkateollisuuden vienti- hintojen lasku hidastaa viime vuosien tapaan vientihintojen nousua. Ensi vuonnavaihtosuhdeheikkeneeenäävain vähän, kun maailmantalouden kasvun hidastuminen alkaa jarruttaa raaka-ai- neiden hintojen nousua. Viennin suhteellisen nopean kasvun ansiosta kauppataseen ylijäämä kasvaa tänä vuonna runsaalla 0,5 miljardilla eurolla ja ensi vuonna jo 1,5 miljardil- la eurolla, kun tuonnin kasvu hidas- tuu suhteessa viennin kasvuun. Vaih- totaseen ylijäämä kehittyy suurin piir- tein saman mallin mukaan, koska tuo- tannontekijöiden korvausten taseen alijäämässä ei tapahdu suuria muutok- sia. Suuret hankkeet nostavat investointiastetta Investoinnit kääntyivät viime vuonna kasvuun parin vuoden supistumisen jälkeen. Investointien kasvua vauhdit- ti vilkkaan asuinrakentaminen ja maa- ja vesirakentamisen ohella myös kone- ja laiteinvestointien selvä piristyminen. Kaikkiaan investoinnit kasvoivat 4,6 prosenttia ja investointiaste kohoasi 19 prosenttiin. Investointiaste pysyi kui- tenkin edelleen alhaisella tasolla. Eni- ten kasvoivat kone- ja laiteinvestoinnit (9,5 %) sekä asuinrakennusinvestoin- nit (8 %). Vaikka asuinrakentaminen tänä vuon- na jatkuu vilkkaana, hidastuu kasvu kuitenkin edellisestä vuodesta. Useat suuret rakennushankkeet kuten Vuo- saaren satamahanke ja Olkiluodon uu- den ydinvoimalan rakentaminen vauh- dittavat muuta talonrakentamista. Kone- ja laiteinvestointien kasvu jat- kuu kuluvana vuonna muun muassa tehdasteollisuuden investointihankkei- Kuvio 3. Yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi. Lähde: EKP, Tilastokeskus.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s8 den sekä ydinvoimalahankkeen ansi- osta. Investoinnit kasvavat tänä vuon- na kaikkiaan 4,7 prosentilla. Ensi vuon- na investointien ennakoidaan kasvavan 3,7 prosenttia. Ostovoima kasvaa tasaisesti ja turvaa kulutuksen kasvun jatkumisen Ennustejaksolla tulopoliittinen koko- naisratkaisu määrää ansiotasokehityk- sen päälinjan. Tästä syystä palkansaaji- en ostovoiman kehitys on vakaata ja helposti ennakoitavaa. Tänä vuonna ennustamme ansiotason nousevan 3,5 prosenttia ja vuonna 2006 vastaavasti 2,6 prosenttia. Tästä liukumilla ja palk- kaperinnöllä on tänä vuonna yli pro- senttiyksikön osuus. Ensi vuonna palkankorostusten vaikutus pienenee, mutta veronkevennyksillä tuetaan vastaavasti palkansaajien ostovoiman kehitystä. Pal- kansaajien veroaste laskee tuolloin 0,7 prosenttiyksik- köä. Arviomme mukaan työllisten palkansaajien os- tovoima kasvaa molempi- na vuosina 2 prosenttia. Palkansaajaa kohden tehty- jen työtuntien lisääntyessä palkkasumma kasvaa an- siokehitystä nopeammin. Vuonna 2004 kotitalo- uksien tulokehitys jatkui ripeänä. Nimellisesti käy- tettävissä olevat tulot kas- voivat 5,5 ja reaalisesti 4,5 prosenttia. Omaisuustulo- jen, erityisesti osinkotulo- jen, nopeaan kasvuun vai- kutti varautuminen pää- oma- ja yhteisöverouudis- tukseen. Viime vuoden suotuisa tulokehitys ei nä- kynyt koko mitassaan ku- lutuksen kasvuna, vaan osa siitä kanavoitui asun- tomarkkinoille. Myös säästämisaste kohosi tila- päisesti. Ennustejakson aikana kotitalouksi- en reaalitulojen odotetaan kasvavan tasaisesti mutta jonkin verran viime vuonna hitaammin. Osingonmaksu- halukkuuden vähentyessä ennustam- me omaisuustulojen hieman supistu- van vuonna 2005. Kotitalouksien kor- komenot kääntyvät selvään nousuun. Tämä heijastaa lähinnä lainakannan nopeana jatkunutta kasvua, sillä kor- kotaso ei enää laske eikä enää osal- taan alenna korkomenoja. Tulokehitys antaa mahdollisuuden yksityisen kulutuksen määrän vakaa- seen, yli 2,5 prosentin kasvuun. En- nusteemme on jonkin verran korke- ampi kuin kulutuksen kasvun pitkän aikavälin keskiarvo. Kulutuksen kas- vua tukee vakaa talouskehitys ja vah- va kuluttajien luottamus. Kulutuksen rakenteen osalta merkittävää on au- tokaupan tasaantuminen, kun pahim- mat kulutuspaineet saatiin purettua jo 2003. Tästä syystä kestokulutustava- roiden hankinnat kasvavat paria vii- me vuotta hitaammin ja hankinnat suuntautuvat aiempaa enemmän ko- dinkoneisiin ja huonekaluihin. Lisäk- si ennustamme, että palveluiden ky- syntä kasvaa ennustejaksolla nopeam- min kuin yksityinen kysyntä keskimää- rin. Viime vuonna nähty säästämis- asteen nousu jää tilapäiseksi, sillä omaisuustuloja käytetään kulutukseen viimevuotista enemmän. Inflaatiovauhti jää euroaluet- ta matalammaksi Viime vuonna kuluttajahintainflaatio jäi poikkeuksellisen alhaiseksi, 0,2 pro- senttiin. Pääsyynä oli alkoholiverojen alennus. Tästä syystä eri kuluttajaryh- mien ostovoima ja käsitykset inflaatio- vauhdista kehittyivät epäyhtenäisesti. Veronalennuksen vaikutus poistuu maaliskuussa, ja vuositasolla mitattu in- flaatio nopeutuu vastaavasti. Vaikka raakaöljyn hinta on nyt poikkeukselli- sen korkealla ja voi hetken aikaa jopa noustakin, ennustamme että kulutta- jahinnat nousevat vain prosentilla vuon- na 2005. Mitään uusia olennaisia hin- tapaineita ei ole näkyvissä. Suomessa inflaatio jääkin selvästi hitaammaksi kuin muulla euroalueella. Näin on ol- lut jo parin vuoden ajan Ensi vuonna inflaatio on vuositasolla 1,3 prosenttia, eikä inflaatiovauhdin ennakoida muuttuvan loppuvuoden 2005 jälkeen. Näin inflaatioero muu- hun euroalueeseen jonkin verran ka- ventuu, mutta Suomen inflaatio jää edelleen matalammalle tasolle. Työllisyys kasvussa Talouskasvun elpyminen käänsi työlli- syyden odotetusti kasvuun viime vuo- den jälkimmäisellä puoliskolla. Viime vuonna työllisiä oli keskimäärin saman verran kuin vuonna 2003, mutta pal- Ennustepäällikkö Eero Lehto painottaa sitä, että tehdyt linjaukset työmarkkinatuen uudistamisesta ja matala- palkkaisentyöntukemisestaeivättulekohentamaantyöl- lisyyttämerkittävästi,eikäjulkinentalousenääkestäsuu- ria veronalennuksia. Toimenpiteitä kannattaisi keskittää enemmän sellaisiin työttömiin, joiden työttömyyden kes- to on ollut lyhyt.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 9 kansaajien määrä kasvoi kolmella tu- hannella. Työllisyys heikkeni edelleen eniten tehdasteollisuudessa, jossa oli keskimäärin 10 000 työllistä vähem- män kuin vuonna 2003. Vastapainok- si työllisten määrä kasvoi kotimaisen kysynnän ansiosta hyvin julkisissa ja muissa palveluissa sekä vähittäiskau- passa. Työllisyysaste, 67,2 %, oli pro- senttiyksikön kymmenyksen alhaisem- pi kuin vuonna 2003. Talouskasvun piristyminen näkyi työllisten määrää voimakkaammin tehtyjen työtuntien ja palkansaajien työtuntien kääntymise- nä yli yhden prosentin kasvuun. Hyvän talouskasvun myötä työvoi- man kysyntä jatkaa kuluvana vuonna viime vuoden lopulla alkanutta kas- vuaan. Aikaisempien vuosien tapaan työvoiman kysynnän kasvu on pää- asiassa palvelusektorin varassa. Mer- kittävintä työllisten määrän kasvu on julkisissa ja muissa palveluissa sekä kiinteistö- ja liike-elämän palveluissa, joista jälkimmäisessä näkyy teollisuus- tuotannon kasvun hyvä kehitys. Myös rakentamisessa työllisyys kääntyy kas- vuun erityisesti uuden ydinvoimalan rakennushankkeen vauhdittamana. Rakentamisen työllisten määrän en- nustamista hankaloittaa se, että ulko- mainen vuokratyövoima ei välttämättä tulee näkyviin tilastokeskuksen työ- voimatutkimuksen luvuissa. Työllisyys kasvaa yhteensä 20 000 henkilöllä tänä vuonna ja ensi vuonna 17 000 henki- löllä. Työvoiman tarjonta myötäilee var- sin läheisesti työvoiman kysynnän ke- hitystä. Työvoiman kysynnän käänty- essä kasvuun viime vuoden jälkimmäi- sellä puoliskolla myös työvoiman tar- jonta kääntyi voimakkaaseen nousuun. Loppuvuoden kehityksestä johtuen työvoiman määrän supistuminen jäi koko vuoden osalta lopulta kuuteen tuhanteen. Eniten väheni nuorten työ- voimaan osallistuminen. Tänä vuonna työvoiman tarjonta jatkaa kasvuaan 0,6 prosentilla. Työvoimaosuus kohoaa 66,1 prosenttiin. Ensi vuonna työvoi- maosuuden ennakoidaan nousevan 66,3 prosenttiin. Vaikka työllisten määrä ei viime vuon- na kasvanutkaan edellisvuodesta, vähe- ni työttömien määrä kuudella tuhan- nella ja työttömyysaste aleni 8,8 pro- senttiin. Syynä oli se, että vuoden 2004 ensimmäisen vuosipuoliskon heikko työllisyyskehitys supisti työvoimaan kuuluvien määrää. Ikäryhmistä ainoas- taan parhaassa työiässä olevien työttö- myysaste nousi hieman. Tänä vuonna työttömien määrä alenee työllisyyden paranemisen myötä edelleen hieman ja työttömyysaste laskee 8,6 prosenttiin. Ensi vuonna työttömyysasteen ennakoi- daan supistuvan 8,3 prosenttiin. Kuvio 4. Suomen tuotanto ja työllisyys. Lähde: Tilastokeskus. Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos. Kuvio 5. Julkisyhteisöjen rahoitusylijäämä (% BKT:sta) vuosina 1985–2006.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s10 Talouskasvun hidastuminen ja työl- lisyyden paranemisen pysähtyminen 2000-luvun alkuvuosina ovat hidas- taneet myös pitkäaikaistyöttömien määrän alenemista. Viime vuoteen saakka pitkäaikaistyöttömien eli yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleiden määrä on kuitenkin jatkuvasti vähentynyt. Viime vuonna pitkäaikais- työttömyys sen sijaan nousi aavistuk- sen vuodesta 2003. Päättyneiden yh- täjaksoisten työttömyysjaksojen kes- kimääräinen kesto pysyi samalla ta- solla kuin vuonna 2003 eli 16 viikos- sa. Työttömyysjakson kesto oli sitä pidempi mitä vanhemmasta työttömi- en ryhmästä oli kysymys. Meneillään olevien työttömyysjaksojen keskimää- räinen kesto aleni viikolla 47 viikosta 46 viikkoon. Valtiontalous alijäämäiseksi Valtiontalouden rahoitusylijäämä pie- neni viime vuonna odotettua vähem- män, vain 235 miljoonaa euroa lähin- nä tuloveron tuoton ja osinkotulojen hyvän kasvun sekä kulutusmenojen kasvun hidastumisen ansiosta. Valtion- talous jäi lievästi ylijäämäiseksi. Sen sijaan kuntien rahoitusalijäämä paisui yli 500 miljoonalla eurolla. Veronke- vennysten takia kunnallisveron kerty- mä kasvoi vain 0,7 prosenttia, kun toisaalta kuntien kulutusmenot lisään- tyivät peräti 6,4 prosenttia. Kun työ- eläkelaitosten ja muiden sosiaaliturva- rahastojen rahoitusylijäämä pysyi edel- lisvuoden tasolla, supistui koko julkis- yhteisöjen rahoitusylijäämä (EMU-yli- jäämä) selvästi, ja sen suhde brutto- kansantuotteeseen aleni 2,5:sta 1,9:een prosenttiin. EU-maista vain Virossa julkisyhteisöjen ylijäämä oli tätä suu- rempi. Julkisyhteisöjen yhteenlasketun velan (EMU-velan) suhde bruttokan- santuotteeseen aleni 0,2 prosenttiyk- sikköä. Kuluvana vuonna valtiontalous pai- nuu noin 1,2 miljardia euroa alijäämäi- seksi. Valtiotalouden heikkeneminen johtuu lähinnä tuloveron kevennyksis- tä. Ansiotulojen verotusta on keven- netty inflaatiotarkistuksella ja muutta- malla veroasteikkoa. Pääomatulo- ja yhteisöverojen tuottoa heikentää vuo- den alussa toteutettu verouudistus ja valtion yhteisövero-osuuden alentami- nen kuntien hyväksi. Myös varallisuus- veroa on uudistettu ja sen tuotto su- pistuu. Yhteensä valtion tulo- ja varal- lisuusveron tuotto supistuu noin 150 miljoonaa euroa. Valtiontaloutta hei- kentää myös alkoholiveron tuoton ja osinkotulojen supistuminen. Samanai- kaisesti valtionosuudet kunnille kasva- vat noin 7 prosenttia. Tämä parantaa kuntataloutta samoin kuin keskimää- räisen kunnallisveroprosentin koho- aminen 0,18 prosenttiyksiköllä. Toi- saalta kuntien kulutusmenojen voima- kas kasvu jatkuu mm. kansallisen ter- veysohjelman velvoitteiden johdosta niin, että niiden rahoitusalijäämä kas- vaa hieman. Työeläkelaitosten ja mui- den sosiaaliturvarahastojen ylijäämä kasvaa tänä vuonna runsaat 200 mil- joonaa euroa, kun eräitä maksupro- sentteja korotetaan hiukan. Koko jul- kisyhteisöjen rahoitusylijäämä suhtees- sa bruttokansantuotteeseen supistuu yhdellä prosenttiyksiköllä. Valtion peri- mien verojen tuoton supistuminen joh- taa veroasteen alenemiseen 0,9 pro- senttiyksiköllä. Vuonna 2006 valtiontalouden rahoi- tusalijäämä kasvaa runsaaseen kahteen miljardiin euroon. Yhteisöveron tuo- ton selvästä kasvusta huolimatta tulo- ja varallisuusveron tuotto supistuu run- saalla prosentilla, kun varallisuusvero poistuu kokonaan ja ansiotulojen ve- ronkevennykset kohdistetaan ainoas- taan valtion veroihin. Valtionosuuksi- en ja sosiaaliturvarahastoille siirrettä- vien varojen vahva kasvu jatkuu. Kun- tien rahoitusalijäämä supistuu runsaalla Lähde: Suomen Pankki, Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos. 2004 2005e 2006e Työttömyysaste (%) ........................................... 8,8 8,6 8,3 Työttömät (1 000) ............................................. 229 223 216 Työlliset (1 000) ................................................ 2 365 2 385 2 402 Työllisyysaste (%) .............................................. 67,2 67,7 68,1 Inflaatio, kuluttajahintaindeksi (%).................... 0,2 1,0 1,3 Ansiotaso, ansiotasoindeksi (%) ......................... 3,4 3,5 2,6 Kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot (%) 4,5 2,7 2,4 Vaihtotaseen ylijäämä (mrd. €) .......................... 6,3 6,6 7,8 Kauppataseen ylijäämä (mrd. €) ........................ 10,8 11,4 12,9 Valtiontalouden rahoitusylijäämä mrd. € ............................................................ 0,2 –1,2 –2,4 % bkt:sta........................................................ 0,1 –0,8 –1,4 Julkisyhteisöjen rahoitusylijäämä mrd. € ............................................................ 2,8 1,5 1,1 % bkt:sta........................................................ 1,9 0,9 0,7 Velkaantumisaste (Emu-velka) % bkt:sta ........................................................ 45,1 44,7 44,1 Veroaste, % ........................................................ 44,1 43,2 42,8 Lyhyet korot (3 kk:n euribor)............................. 2,1 2,2 2,8 Pitkät korot (valtion obligaatiot, 10 v.) ................ 4,1 3,9 4,8 Taulukko 3. Ennusteen keskeisiä lukuja.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 11 300 miljoonalla eurolla, kun niiden verotulot kasvavat voimakkaasti. En- nusteessa on arvioitu kunnallisverotuk- sen kiristyvän edelleen 0,2 prosentti- yksiköllä ja kiinteistöveroprosentin ylä- rajan noston lisäävän kiinteistöveron tuottoa. Työeläkelaitosten ja muiden sosiaaliturvarahastojen maksutulojen ennakoidaan kasvavan 4,5 prosenttia. Työeläkelaitosten ja muiden sosiaali- turvarahastojen ylijäämä kasvaakin sel- västi ja yhdessä kuntien parantuvan ra- hoitustilanteen kanssa lähes pysäyttää EMU-ylijäämän laskun. EMU-velka suhteessa bruttokansantuotteeseen su- pistuu 0,6 prosenttiyksiköllä ja vero- aste alenee hiukan. Työttömyyden rakenne aiheut- taa yhä ongelmia Myönteinen suhdannekehitys on pa- rantamassa työllisyyttä, mutta työttö- myys on edelleen korkealla tasolla ja siksi työllisyyttä edistävät toimet ovat edelleen tarpeellisia. Viime aikoina työttömyys on laajentunut erityisesti teknisissä ammateissa sekä yritysten taloushallinnon piirissä työskentelevi- en keskuudessa. Hallituksen pitkäaikaistyöttömiin kohdistuva toimenpide on työmark- kinatuen uudistus. Siinä työmarkki- natuki muuttuu vastikkeelliseksi 500 päivää työmarkkinatukea (työttö- myyspäivärahan enimmäisajan jälkeen työmarkkinatukea yli 180 päivää) saa- neille. Uudistukseen sisältyy aktivoin- titakuu eli työttömille järjestettävä ak- tiivikausi, jonka aikana palveluja ja työvoimapoliittisia toimenpiteitä lisä- tään. Tavoitteena on kohottaa aktii- vitoimia erittäin pitkään työttömänä olleiden kohdalla. Muutoksen arvioi- daan lisäävän aktivoinnin piirissä ole- vien määrän tämän ryhmän osalta keskimäärin 20 000 henkilön tasolta 30 000 henkilöön eli 20 prosentin ak- tivointiasteesta 30 prosentin aktivoin- tiasteeseen. Kustannukset tasataan kuntien ja valtion kesken. Uudistus on tarkoitus toteuttaa koko kuntatalou- den osalta kustannusneutraalisti. Ohjelman edellyttämät toimet on nähtävä viimeisenä keinona työllistää henkilö, joka on ollut pitkään työttö- mänä. Kaiken kaikkiaan työttömien aktivointi saa kuitenkin aikaan paljon parempia tuloksia, kun se kohdistuu henkilöihin, joiden työttömyyden kes- to on verraten lyhyt. Työttömyys on edelleen selvästi suu- rempaa heikosti koulutettujen kes- kuudessa. Tämän ryhmän työvoiman kysynnän parantamiseksi tarvitaan li- sätoimia. Työllisyyttä voidaan edistää muuttamalla verotuksen rakennetta. Tuolloin voitaisiin keventää tulovero- tusta tai alentaa valikoivasti työnan- tajamaksuja matalien palkkojen osal- ta ilman, että verokertymät oleellisesti supistuvat. Myönteinen työllisyysvai- kutus olisi myös palveluiden arvonli- säveron alennuksilla. Hallitus koh- dentaneekin 150–200 miljoonaa eu- roa vuoden 2006 alusta työvoiman kysynnän vahvistamiseksi matalapalk- kaisessa kokoaikaisessa työssä. Ma- talapalkkatuen toteuttaminen esimer- kiksi alentamalla ensimmäisessä mak- suluokassa olevien työnantajien kan- saneläkevakuutusmaksua lisäisi jonkin verran työvaltaisten alojen työllisyyt- tä, mutta ei niin paljoa, että se antaisi aiheen tarkistaa oheista työllisyysen- nustetta. Finanssipolitiikka on ollut elvyttävää Valtiontalouteen syntyy yli miljardin euron alijäämä tänä vuonna. Ensi vuonna alijäämä kasvaa. Vuosien 2005–2006 keveä finanssipolitiikka li- sää taloudellista aktiviteettia kasvatta- malla kotitalouksien ostovoimaa ja vah- vistamalla kuntataloutta. Sama kehi- tys oli vallalla jo viime vuonna. Nyt on kuitenkin nähtävissä, että verotulojen menetykset rajoittavat tulevina vuosi- na julkisten menojen kasvua ja vaikut- tavat sitä kautta negatiivisesti kokonais- työllisyyteen. Kuntatalous on joutumassa raken- teelliseen epätasapainoon. Vaikka kun- tien tulot ovat kehittyneet suhteellisen hyvin, niiden menot ovat kasvaneet yleensä vielä nopeammin ja samalla ennakoitua enemmän. Kuntatalouden vakauttamiseksi olisi peruspalvelujär- jestelmän kokonaissuunnittelua sekä valtion ja kuntien välistä neuvottelu- menetelmää tehostettava. Tämä edel- lyttää sektoriministeriöissä tehtävien peruspalvelujen kehittämissuunnitelmi- en, valtionosuuksien sekä kuntien tu- lojen sovittamista tiiviisti yhteen perus- palveluvelvoitteista aiheutuvien meno- jen sekä palvelujärjestelmän tuottavuus- kehityksen kanssa. Kaiken kaikkiaan julkinen talous ei enää kestä merkittäviä veronalennuk- sia. Veropohjan säilyttäminen on vält- tämätöntä, jotta vältyttäisiin siltä, että esimerkiksi kuntatalouden rahoituson- gelmia ratkaistaisiin ajamalla alas me- noja ja karsimalla rajusti työllisyyttä.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s12 Euroopan unionin Lissabonin strate- gia painottaa sosiaalista integraatiota, jonka on tarkoitus toteutua laadukkai- den työpaikkojen ja parantuneen sosi- aaliturvan kautta. Tässä yhtälössä työ- markkinoilta syrjäytyminen nähdään usein pääasiallisena syynä köyhyyteen tai vähävaraisuuteen. Viime aikoina on kuitenkin herätty laajemmalti huomaa- maan, että on myös joukko ihmisiä, jotka ovat köyhiä vaikka ovatkin töis- sä. Nizzan kokouksessaan joulukuus- sa 2000 Eurooppa-neuvosto nosti köy- hyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen eri- tyisohjelmassaan esille erityisesti työ- tätekevien köyhien aseman. EU:n päätöksentekoelimissä työtäte- kevät köyhät voidaan nähdä eräänlai- sena ’riskiryhmänä’: he ovat sekä työ- voima- että sosiaalipoliittinen ongelma. Tosiasia kuitenkin on, ettei työtäteke- vistä köyhistä ole paljoakaan tietoa saa- tavilla EU:n mittakaavassa. Tätä taus- taa vasten tutkijakollegani Ramón Peña Casas Belgiasta ja minä saimme vuon- na 2003 tehtäväksemme kirjoittaa ra- portin ”Working Poor in the Europe- an Union” (Peña Casas ja Latta 2004). Raportin tilaaja oli Dublinissa sijaitse- va Euroopan työ- ja elinolojen kehit- tämissäätiö1 , ja meidän ensisijainen teh- tävämme oli tehdä kartoitus kirjalli- suudesta, joka käsittelee työtätekeviä köyhiä EU:n rajojen sisällä, sekä hah- mottaa tällaisen köyhyyden yleisyys. Mia Latta Tutkija Göteborgin yliopisto mia.latta@telia.com Työtätekevät köyhät EU:ssa Kuinka suuri osa EU-maiden työtä- tekevistä on köyhiä ja mikä tekee heistä sellaisia? 1 Raporttia voi tilata osoitteesta www.eurofound.ie/publications/ publications.htm.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 13 Työtätekevien köyhien määrit- teleminen ei ole helppoa Kirjallisuudessa työtätekevät köyhät määritellään kirjavasti, riippuen lähin- nä siitä, miten köyhyys ja työelämään osallistuminen on määritelty. Perspek- tiivistä riippuen työtätekeviä köyhiä voidaan tarkastella joko työntekijöinä, jotka ovat köyhiä, tai köyhinä, jotka tekevät töitä. Ensiksi mainitussa tapa- uksessa pääpaino on yksilön eli työn- tekijän tilanteessa, esimerkiksi hänen alhaisessa palkassaan ja muissa henki- lökohtaisissa taustatekijöissään kuten koulutuksessa. Usein juuri matalapalk- kaisuus onkin yhdistetty työtätekevien köyhyyteen lähes synonyymin lailla. Jälkimmäisessä tapauksessa tarkaste- lukulmaa laajennetaan käsittämään köyhyyteen vaikuttavat laajemmat yh- teydet, erityisesti kotitalouden erityis- piirteet. Tästä ’kaksinaisuudesta’ joh- tuen tarkastelimme raportissamme työ- tätekevien köyhyyttä sekä yksilön että kotitalouden perspektiivistä. Työtätekeviä köyhiä ei ole aivan yk- sinkertaista määritellä myöskään tilas- tollisesti. Tutkimuksessamme käytimme viimeisintä European Community Household Panelin (ECHP)2 julkaistua aineistoa vuodelta 1999. Aineiston pe- rusteella on mahdollista määrittää yksi- löiden yleisin aktiiviteettistatus (Most Frequent Activity Status, MFAS) vuo- den sisällä. Tämä tapahtuu kuukausit- tain kerättävän aineiston avulla. Mate- riaalin avulla pystyimme näkemään, kuinka monet yksilöt olivat olleet töissä tai aktiivisesti hakeneet töitä vähintään 6 kuukautta vuodesta silti jääden köy- hyysrajan alapuolelle (ns. aktiiviset köy- hät). Tämän laajan ryhmän alaryhmän muodostivat puolestaan ne, jotka oli- vat olleet vuoden aikana pääsääntöisesti (yli 6 kk) töissä (työtätekevät köyhät). Aineiston avulla pystyimme myös erot- telemaan köyhät palkkatyöläiset ja köy- hät yksityisyrittäjät sekä tutkimaan köy- hiä työttömiä3 , vaikkakaan viimeksi mainittu ryhmä ei ollut tutkimuksem- me keskiössä. Sovelsimme tutkimuk- sessamme relatiivista köyhyysmittaa eli kotitalouden tulojen köyhyyden rajana 60 prosenttia ekvivalentin kotitalous- kohtaisen tulon mediaanista.4 Seitsemän prosenttia EU:n työssäkäyvistä on köyhiä Käyttämämme köyhyysmitan avulla laskimme, että vuonna 1999 seitsemän prosenttia EU:n työssäkäyvistä kansa- laisista oli köyhiä. Tämä vastasi noin 10,9 miljoonaa ihmistä. Jos mukaan laskettiin myös työnhakijat, luku nou- si kymmeneen prosenttiin, joka vasta- si 17,2 miljoonaa ihmistä. Näistä ’ak- tiivisista köyhistä’ (työntekijät ja aktii- visesti työtä hakevat) 63,5 prosenttia oli nimenomaan työtätekeviä köyhiä. Toisin sanoen kaksi kolmesta aktiivi- sesta köyhästä oli tehnyt töitä ainakin kuusi kuukautta viimeisen vuoden ai- kana jääden silti köyhyysrajan alapuo- lelle. Joissakin maissa jopa yhdeksän kymmenestä aktiivisesta köyhästä oli nimenomaan työtätekeviä köyhiä eli ihmisiä, jotka olivat olleet yli 6 kuu- kautta töissä viimeisen vuoden aika- na. Näin oli esimerkiksi Tanskassa, Hollannissa, Itävallassa, Luxemburgis- sa ja Portugalissa. Suomessa vastaava luku oli hieman alle 62 prosenttia ja Ruotsissa 77 prosenttia. Palkkatyöntekijöistä kuusi prosenttia oli köyhiä, ja heidän köyhyytensä oli keskimääräistä yleisempää Etelä-Eu- roopassa mutta myös Ranskassa, Lu- xemburgissa ja Isossa-Britanniassa (7– 10 %). Keskimääräistä vähäisempää se oli Pohjoismaissa, Itävallassa, Belgias- sa ja Irlannissa (3–4 %). Mia Latta on toiminut aiemmin viisi vuotta tutkimusjohtajana Euroopan työ- ja elinolojen tutkimussäätiöllä. Hän työstää parhaillaan sosiologian alaan kuuluvaa väitöskirjaa syrjäyty- neiden kotitalouksien tulolähteistä ja tukiverkostoista Ruotsissa vuosina 1994–2002. 2 Tämä EU-maiden kotitalouksien seu- ranta-aineisto perustuu laajoihin kysely- tutkimuksiin. Aineiston on julkaissut Eu- rostat (2003a). 3 ’Aktiivisesti töitä hakeneet’ ei nimik- keenäolekentiesparasmahdollinen.Työt- tömienja’aktiivisestityötähakevien’eroei ole toki siinä, että työttömät eivät olisi ak- tiivisesti hakeneet töitä, vaan siinä, että työttömät olivat olleet koko edellisen vuo- den työttöminä, kun ’aktiivisesti työtä ha- keneet’ taas olivat olleet joitakin jaksoja töissä(ajanjaksojenjäädessäyhteenlasket- tuina kuitenkin alle 6 kuukauteen). 4 Ekvivalentti kotitalouskohtainen tulo saadaan kulutusyksikkömuunnoksella, jossa kotitalouden ensimmäinen jäsen saa painon yksi, muiden aikuisten paino on 0,7 ja lasten paino 0,5.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s14 Yksityisyrittäjien tilanne oli huonompi kaikissa EU-maissa Saksaa lukuun ottamatta.5 EU:n tasolla yksityisyrit- täjistä enemmän kuin joka kymmenes (14 %) oli köyhiä vuonna 1999. Tä- mäntyyppisen köyhyyden jakautumi- nen maiden kesken on yllättävämpää. Esimerkiksi Ruotsissa 24 prosenttia yksityisyrittäjistä oli köyhyysrajan ala- puolella, ja luvut olivat korkeita ver- rattuna palkkatyöntekijöihin myös Itä- vallassa (kuvio 1). Työtätekevien köyhien talou- det Talouden tasolla tärkein tekijä köyhyy- den välttämisessä on kotitalouksien ’työn- teon intensiteetti’ (’work richness’). Mitä konkreettisemmin taloudet ovat kiinnittyneitä työelämään, sitä epäto- dennäköisempää on, että ne ajautuvat köyhyysrajan alle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kahden palkan ta- lous on melko epätodennäköisesti köy- hyysrajan alapuolella, tosin sekin on mahdollista (taulukko 1). Käytännössä tämä ’kahden palkan kotitalouden’ malli johtaa siihen, että jatkossa siitä poikkea- vien kotitalouksien on yhä epätodennäköisem- pää ansaita tarpeeksi pysyäkseen köyhyysra- jan yläpuolella missään EU-maassa. Näyttää siltä, että tulevaisuudes- sa(kin) molempien puolisoiden on tarvitta- van tulotason saavutta- miseksi yksinkertaises- ti pakko olla töissä, ja tämä puolestaan korostaa palkkojen tärkeyttä kotitalouden kokonaistulois- sa. Köyhät kotitaloudet ovat tunnetusti riippuvaisempia tulonsiirroista kuin muut taloudet. Eurostatin (2000) tut- kimus osoitti, että vuonna 1994 95 prosentilla työtätekevästä ei-köyhästä väestöstä (palkkatyöntekijät ja yksityis- yrittäjät) ansiotulot muodostivat pää- osan tuloista, kun taas työttömillä köy- hillä pääosan tuloista (55 %) muodos- tivat työttömyyskorvaukset. 82 pro- senttia työtätekevistä köyhistä sai suu- rimman osan tuloistaan ansiotyöstä jää- den silti köyhyysrajan alapuolelle6 . Tämä puolestaan osoittaa, että työs- säolo itsessään ei ole tae riittävästä toi- meentulosta. Esimerkiksi joka toinen ranskalainen työssäkäyvä köyhä on köyhä siitä huolimatta että on ollut töissä koko edellisen vuoden (12 kk) (Lagarenne ja Legendre 2000; Breuil- Genier et al. 2001). Työtätekevien köyhyyden dynamiikka Kuinka pysyvää on työtätekevien köy- hyys? Voidaan esimerkiksi arvuutella, että juuri vastavalmistuneet nuoret saattavat työuransa alussa olla hetkel- lisesti köyhiä, mutta että tämäntyyp- pinen köyhyys on yleensä ohimenevää nuorten vakiinnuttaessa paikkansa työ- elämässä, ja se on siksi pidemmällä aikavälillä vähemmän vakavaa. Valitet- tavasti tietoa työssäkäyvien köyhien pit- kän aikavälin köyhyysprojektioista ei ole saatavilla EU-tasolla. Yleisen köy- hyystutkimuksen valos- sa voidaan sanoa, että EU:n sisällä on huo- mattavan suuri määrä pitkän aikavälin köyhiä. Esimerkiksi Eurostatin (2003b) tutkimus osoit- ti, että vuonna 1999 kes- kimäärin 9 prosenttia EU:n väestöstä oli elä- nyt köyhyysrajan ala- puolella vähintään kol- me viime vuotta yhteen menoon. Tämä vastasi 30 miljoonaa ihmistä. EU-tason tutkimusten puut- tuessa on kuitenkin mahdotonta sanoa, kuinka moni näistä köyhistä oli työtä- tekeviä köyhiä. Maalyhenteet: BE = Belgia, DK = Tanska, DE = Saksa, EL = Kreikka, ES = Espanja, FR = Ranska, IR = Irlanti, IT = Italia, LU = Luxemburg, NL = Alankomaat, AT = Itävalta, PO = Portugali, FI = Suomi, SE = Ruotsi ja UK = Iso-Britannia. Lähde: Eurostat (2003a). Kuvio 1. Köyhyysrajan alle jääneet EU15-maissa vuonna 1999. 5 Tilastollisesti Saksassa palkkatyönteki- jöiden ja yksityisyrittäjien köyhyys oli yhtä yleistä 5 prosentin merkitsevyystasolla. Kotitalouksien köyhyyden välttä- miseksi näyttää olevan yhä tär- keämpää, että molemmat puolisot käyvät töissä. 6 Eurostatin tutkimuksessa käytettiin aktiviteettistatuksen määrittämiseen käsi- tettä ‘current activity status’, joka ei ole suoraan verrannollinen meidän raportis- samme käytettyyn MFAS:aan.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 15 Ranskassa tehty kansallinen tutkimus on kuitenkin antanut viitteitä siitä, että myös työtätekevien köyhyys näyttää usein olevan kroonista. Breuil-Genier et al. (2001) vertaili ECHP:n Rans- kan otannan neljää ensimmäistä aal- toa (1994–1997). Tutkimuksen koh- teena oli aktiivisten köyhien populaa- tio, ja se osoitti, että suurimmalla osalla tutkituista aktiviteettiluokitus ei ollut muuttunut neljän vuoden aikana. Kaksi kolmesta aktiivisesta köyhästä oli vielä neljän vuoden jälkeenkin köyhiä. Tämä piti paikkansa työttömien osalta (66 %) mutta myös – ja eritoten – pysyvästi työssäkäyvien osalta (75 %). Toisin sa- noen kolme neljästä työssäkäyvästä köyhästä oli köyhiä vielä neljän vuo- den kuluttuakin. Kokonaisuudessaan nämä pysyvästi köyhät työssäkävijät muodostivat melkein kolmanneksen (29 %) koko aktiivisten köyhien po- pulaatiosta. Voidaanko matalapalkkai- suudella selittää työtätekevi- en köyhyys? Riippuen mittaustavasta matalapalkkai- suuden yleisyys EU:ssa vaihtelee 12,6 ja 15,8 prosentin välillä7 (Peña-Casas 2002). On kuitenkin epäselvää, kuin- ka usein juuri matalapalkkaisuus joh- taa työtätekevien köyhyyteen. Aihetta ei ole tutkittu laajemmin EU:n tasolla, ja ne tutkimukset, jotka löytyvät, tun- tuvat lähinnä painottavan kotitalouden rakenteen korostunutta roolia tässä yhtälössä. Työssäkäyvän yksinhuolta- jan talous tai talous, joka on riippuvai- nen yhdestä palkasta, on useammin köyhä (Nolan 2000; OECD 1998). Esimerkiksi Strengmann-Kuhn (2002) on todennut, että vain noin joka nel- jännen työtätekevän köyhän köyhyy- den syy on nimenomaan matalapalk- kaisuudessa (taulukko 2). On kuitenkin myös olemassa tutki- muksia, jotka yhdistävät matalapalk- kaisuuden ja köyhyyden konkreetti- semmin toisiinsa. Marlier (2000) on Eurostatin tuottamassa tutkimuksessa selvästi osoittanut, että matalapalkkai- set ovat useammin köyhiä kuin ver- taisryhmät – tulos, joka sinänsä tuskin on kovin yllättävä. Marlierin mukaan EU:n8 kaikista työntekijöistä noin 8 prosenttia oli köyhiä vuonna 1995, ja 15 prosenttia kaikista työntekijöistä oli matalapalkkaisia. Työtätekevien köy- hien osuus matalapalkkaisista työnte- kijöistä oli 20 prosenttia ja matalapalk- kaisten työntekijöiden osuus työtäte- kevistä köyhistä 37 prosenttia. Toisin sanoen EU:ssa joka kolmas työtätekevä köyhä oli matalapalkkainen. Maiden välillä oli tosin melko suuria eroja; esi- merkiksi Isossa-Britanniassa matala- palkkaisten osuus työtätekevistä köy- histä oli niinkin korkea kuin 44 pro- senttia, ja Kreikassa luku oli jopa 52 prosenttia. Tutkimuksen ainoana poh- joismaana Tanska jäi kauas kärjestä, tosin Tanskassakin joka viides (21 %) työtätekevä köyhä oli matalapalkkai- nen. Työn laadulla on väliä Matalapalkkaisuus lisää siis selvästi ris- kiä kuulua (tai ajautua) työtätekevien köyhien joukkoon. Näin ollen tietyt matalapalkkaisuuteen liittyvät tunnus- merkit voidaan yhdistää – tosin tietyin varauksin – myös työtätekeviin köy- hiin. Esimerkiksi koulutustason mer- kitys kaikenlaisen köyhyyden välttämi- sessä on olennainen, ja tämä pätee myös työtätekevien köyhyyteen. Taulukko 2. Työntekijöiden köyhyyden syitä 14 EU-maassa vuonna 1996 (% työtätekevistä köyhistä). DE UK DK NL AT EL FR FI LU IT IR ES PO BE EU14 Kotitalous 57,5 58,9 62,4 67,9 71,9 79.3 80,4 83,5 85,0 87,7 89,1 89,2 90,4 93,7 73,3 Matalapalkkaisuus 42,5 41,1 37,6 32,1 28,1 20,7 19,6 16,5 15,0 12,3 10,9 10,8 9,6 6,3 26,7 Lähde: Strengmann-Kuhn (2002). EU 12 BE DK DE EL ES FR IR IT AU PO FI UK Ei palkkaa 51 50 25 56 41 52 55 63 45 45 49 28 49 Yksi palkka 22 9 6 23 23 18 26 9 26 14 23 5 21 Kaksi tai useampia palkkoja 5 2 3 3 12 6 5 3 4 6 13 3 7 Taulukko 1. Köyhyysriski 12 EU-maassa suhteessa ansionsaajien lukumäärään kotitaloudessa v. 1998. Lähde: European Commission (2002). 7 OECD:n ja ECHP:n luvut eivät ole eri laskentatavoista johtuen suoraan verran- nollisiakeskenään. 8 Marlierin aineisto oli vuodelta 1995. Suomi ja Ruotsi eivät kuuluneet otokseen.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s16 Matalapalkkaisuuteen yhdistyvät kiin- teästi tietenkin myös työn luonteeseen ja laatuun liittyvät tekijät kuten työtun- nit (naisten pääosin tekemä osa-aika- työ on usein matalapalkkatyötä – jopa suhteutettuna työtunteihin) ja työsuh- teen laatu (epätyypilliset työsuhteet li- säävät riskiä ajautua matalapalkkaisuu- teen - ainakin pidemmällä aikavälillä). Euroopan komission (European Com- mission 2004) raportti osoittaa selvästi, että juuri osa-aikaisuus ja epätyypilli- set työsuhteet vaikuttavat selvästi työ- tätekevien köyhyyteen. EU:n tasolla joka kymmenes osa-aikatyöntekijä tai epätyypillisessä työsuhteessa oleva on köyhä, kun taas vakituisessa työsuh- teessa olevien vastaava luku on ’vain’ 4 prosenttia ja täyspitkää työpäivää tekevien 5 prosenttia. Suomessa vas- taavat luvut olivat osa-aikaisilla 18 %, epätyypillisessä työssä olevilla 8 % ja vakituisessa työsuhteessa olevilla tai täyspitkää työpäivää tekevillä 3 pro- senttia. Osa-aikatyöntekijöiden talou- det olivat siis Suomessa todennäköi- semmin köyhiä kuin EU:ssa keskimää- rin9 . Raporttimme tulosten valossa yksi- tyisyrittäjyys on karua ja taloudellisesti riskialtista puuhaa. Kaikissa EU-mais- sa Saksaa lukuun ottamatta yksityis- yrittäjien riski ajautua köyhyysrajan ala- puolelle oli korkeampi kuin muun työssäkäyvän väestön. Tämä saattaa osittain johtua siitä, että kaikki yksi- tyisyrittäjyys ei ole vapaaehtoista vaan pikemminkin pakon sanelemaa. Mo- nessa maassa suuri osa yksityisyrittä- jistä on alemmin koulutettuja (esimer- kiksi Portugalissa, Espanjassa ja Krei- kassa 70 % yksityisyrittäjistä), ja var- sinkin maahanmuuttajien suhteellinen osuus heistä on suuri (Le Blansch et al. 1999). Työtätekevien köyhyyden kas- vot: köyhä, köyhempi, maa- hanmuuttaja? Matalapalkkaisten ja työtätekevien köyhien ryhmillä on myös eroja. Esi- merkiksi sukupuolen suhteen tulokset olivat yllättäviä. EU:n tasolla naisten todennäköisyys kuulua työtätekevien köyhien ryhmään ei ollut suurempi kuin miesten. 6 prosenttia palkkatyössä käyvistä naisista kuului työtätekevien köyhien ryhmään, ja miesten vastaava luku oli myös 6. Maakohtainen tar- kastelu kuitenkin osoitti, että yhdek- sässä maassa viidestätoista naiset oli- vat yliedustettuina palkkatyötä tekevi- en köyhien ryhmässä; tosin erot eivät olleet missään maassa kovin huomat- tavia. Suurin sukupuoliero työtäteke- vien köyhien suhteen löytyi Kreikasta: siellä 7 % palkkatyötä tekevistä mie- histä oli köyhiä, ja naisten vastaava pro- sentti oli 12. Suomessa vastaavat lu- vut olivat miehille 3 prosenttia ja nai- sille 4, mutta löytyi myös maita, joissa prosentit olivat toisin päin: Italiassa joka kymmenes palkkatyötä tekevä mies oli köyhä, mutta sama luku naisille oli ’vain’ 5 prosenttia, ja Irlannissa 5 pro- senttia palkkatyötä tekevistä miehistä ja 3 prosenttia naisista oli köyhiä. Myös Ranskassa ja Espanjassa palkkatyötä tekevien miesten talouksien köyhyys oli yleisempää kuin naisten. Miten voidaan selittää nämä yllättä- vät sukupuolierot – tai ehkä pikem- min niiden puute? Työmarkkinoiden ulkopuolellahan naisten köyhyys on yleisempää kuin miesten. Varsinkin elä- keläisten köyhyys on naisvaltaista kai- kissa EU-maissa, mikä johtuu ainakin osittain siitä, että naisten työura on edel- leenkin katkonaisempi kuin miesten. Pienehköt sukupuolierot työtätekevi- en köyhien osalta selittynevät ainakin osittain sillä, että monessa yllämaini- tussa maassa naisten työssäkäynti on edelleenkin vähäisempää kuin miesten, ja tällöin yksipalkkaisten ’riskitalouk- sien’ osuus on suurempi. Näissä yksi- palkkaisissa talouksissa palkka tulee mitä todennäköisimmin nimenomaan mieheltä. Lisäksi on muistettava, että käytettäessä kotitalouden tuloja köy- hyyden mittarina naisten köyhyys jää todennäköisesti myös osittain piiloon, sillä talouksien sisäinen tulon- ja val- lanjako johtaa usein siihen, että naisil- la on rajoitetummin vaikutusvaltaa 9 Osa-aikaisuus on määritelty alle 30 tunninviikoittaiseksityöajaksi.Komission raportin luvut eivät ole suoraan verrannol- lisia meidän raporttimme lukuihin, koska vertailuvuodet eivät ole samat. Lisäksi ko- missionraportissakäytetääntyöllistymisen mittana 7 kuukauden työjaksoa per vuosi, kunmeidänraportissammevastaavaajan- jakso on 6 kuukautta. Mia Latta korostaa, ettei työtätekevien köyhyyttä voida selittää yksinomaan matalapalk- kaisuudella ja että myös työtätekevien köyhien köyhyys näyttää usein olevan kroonista.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 17 perheen rahatalouteen kuin miehillä (Rake ja Daly 2002; Björnberg 2003; Halleröd 1997). Kenellä sitten on suurempi riski ajau- tua työtätekeväksi köyhäksi? Tietoa nimenomaan työtätekevien köyhien ominaisuuksista on saatavissa EU-ta- solla aika niukasti. Kuten sanottu kouluttautuminen on paras suoja köy- hyyttä vastaan, ja tämä pätee myös työtätekevien köyhyyttä tarkasteltaes- sa. Varsinkin vähän koulutetut nuoret ovat riskialtis ryhmä, mutta on myös ryhmiä, jotka ovat riskialttiita osittain koulutustasosta huolimatta, näistä esi- merkkinä maahanmuuttajat. Juuri maahanmuuttajat ajautuvat usein kou- lutustaan alempiin töihin ja ovat pro- sentuaalisesti yliedustettuina työtäteke- vien köyhien ryhmässä. Euroopan komission (European Com- mission 2004) mukaan työntekijän ikä – sekä nuoruus että toisaalta vanhuus – on myös riskitekijä. Esimerkiksi Suo- messa oli nuorista (16– 24 vuotiaista) työtäteke- viä köyhiä 15 prosent- tia verrattuna 5 prosent- tin 25–54 vuotiaista ja 7 prosenttiin yli 55-vuoti- aista. Vastaavat luvut EU-tasolla olivat vastaa- vasti 10, 7 ja 9 prosent- tia. Toisaalta oli maita, joissa nuorten köyhyys oli vielä yleisem- pää, esimerkiksi Hollannissa yksi vii- destä (20 %) nuoresta työntekijästä oli köyhä. Oli kuitenkin myös maita, jois- sa nimenomaan iäkkäämmät työnteki- jät olivat köyhiä. Esimerkiksi Kreikassa ja Portugalissa ikääntyvien työntekijöi- den korkea köyhyysaste (21 % kum- massakin) saattaa hyvin antaa viitteitä siitä, että nyky-Euroopassa on ryhmä ikääntyviä työntekijöitä, joilla ei kerta kaikkiaan ole varaa vetäytyä työelämäs- tä. Lopuksi Tutkimuksemme tärkein tulos lienee se, että onnistuimme paikantamaan ryhmän, jota voidaan kutsua työtäte- keviksi köyhiksi. Vähäinen tulos ei lie- ne sekään, että näitä köyhiä oli peräti 7 prosenttia koko EU15:n työtäteke- västä väestöstä. Kun vielä huomioidaan se, että kaikkein marginalisoituneim- mat työntekijät todennäköisesti kasvat- taisivat tätä ryhmää huomattavasti (esi- merkiksi käynevät ne, jotka työsken- televät ilman työlupaa tai pimeästi ja joista ei siksi ole tietoa virallisissa tilas- toissa), ei kyse ole mistään vähäpätöi- sestä ihmisryhmästä tai ohimenevästä ilmiöstä. Lisäksi se, että tästä ryhmäs- tä ei ole juurikaan saatavilla taustatie- toa tai tutkimustuloksia, viittaa siihen, että olemme paikallistaneet ryhmän, jota voidaan kutsua väliinputoajiksi. Jatkon kannalta on tärkeää, että saamme lisää tietoa ja löydämme kei- noja analysoida tätä ryhmää tarkem- min. EU:n tasolla tähän lieneekin tu- lossa parannusta, sillä uusi EU-SILC hyvinvointitutkimus (joka seuraa ECHP:ta) keskittyy nimenomaan mar- ginalisoitumisen pa- rempaan hahmottami- seen. Painopiste on an- siotuloissa ja työmark- kinoilla, vaikkakin tie- toa saadaan myös nii- den ulkopuolelta. Esi- merkiksi työtätekevien köyhyyden dynamiik- kaa on mahdollista tut- kia tämän tietokannan avulla laajem- min10 . Poliittisesti työtätekevien köyhien ryh- män löytyminen on arkaluontoisempi asia. Tutkimuksestamme käy ilmi, että esimerkiksi monien maiden harjoitta- ma työn tekemisen kannattavuuteen tähtäävä politiikka ei näytä yksin tuo- van ratkaisua työtätekevien köyhien problematiikkaan. On tietysti tärkeää tunnustaa, että työn laadulla on mer- kitystä ja että esimerkiksi pätkätyöt li- säävät osaltaan työtätekevien köyhyyt- tä, mutta tarvitaan myös ongelman ko- konaisvaltaisempaa hahmottamista. Pi- kemminkin tuntuu siltä, että nyky- Euroopassa marginalisoituneiden ryh- mä muodostaa eräänlaisen ’harmaan vyöhykkeen’. Tähän vyöhykkeeseen kuuluu sekä työmarkkinoilla aktiivisia että työmarkkinoiden ulkopuolella ole- via, ja se muodostuu pääsääntöisesti alemmin koulutetuista, maahanmuut- tajista, nuorista ja ikääntyvistä. Tämän ryhmän yläpuolella on eräänlainen la- sikatto, jota ei helposti läpäistä, ja suu- rimmalle osalle ryhmään kuuluvista unelmat laadukkaammasta ja parem- min maksetusta työstä jäävät toteutu- matta. Tästä muotoutuu eräänlainen hyvinvointivaltion koetinkivi, sillä ryh- män olemassaolo todistaa paitsi integ- raation puutteesta kaikissa EU-maissa myös sosiaali- ja työvoimapolitiikan porsaanrei’istä useissa niistä. KIRJALLISUUS Björnberg, U. & Kollind, A.-K. (2003), Att leva själv tillsammans, Malmö: Liber Ekonomi. Breuil-Genier, P. et al. (2001), Profils sur le marché du travail et caractéristiques familiales des actifs pauvres, Economie et Statistique N° 349–350. European Commission (2002), Social Situation in the European Union 2002, Luxembourg: Office for Official Publica- tions of the European Communities. European Commission (2004), Joint Report on Social Inclusion 2003 – Statistical Annex. Eurostat (2000), Income, poverty and social exclusion, European Social Statistics, Luxembourg: Office for Official Publications of the European Communities. Eurostat (2003a), New Chronos database, Eurostat. Eurostat (2003b), Poverty and social exclusion in the EU after Laeken. Part 1. Statistics in focus n° 9/2003. Anne- Catherine Guio and Ian Dennis. Luxembourg. Halleröd, B. (1997), Lika hushåll, olika ekonomi; ekonomiska problem bland samboende män och kvinnor. Familj, makt och jämställhet, Stockholm: SOU 1997: 138. Lagarenne, C. & de Legendre, N. (2000), The working poor in France: personal and family factors (original in Suurin riski joutua työtätekeväksi köyhäksi on vähän koulutetuilla ja maahanmuuttajilla. 10 Ensimmäiset tutkimustulokset EU- SILC:stä saadaan 2006 keväällä. Osallis- tuminen EU-SILC:iin on pakollista kai- kille EU-maille.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s18 French), Economie et Statistique No. 335(5). Le Blansch, K. et al. (1999), Growth and Patterns of Self-Employment in the EU Member States: Brussels: European Parliament. Marlier, E. & Ponthieux, S. (2000), Low-wage employees in EU countries, Eurostat, Statistics in focus, Population and social conditions, 2000:11. Luxembourg, Office for Official Publica- tions of the European Communities. Nolan, B. & Marx, I. (2000), Low Pay and Household Poverty, teoksessa Gregory, M. & Salverda, W. & Bazen, S. (Eds.), Labour Market Inequalities: Problems and Policies in an International Perspective, Oxford: Oxford University Press. OECD (1998), Employment Outlook, Paris: OECD. Peña Casas, R. (2002), Indicators of Quality of Employment in the EU, Report to the European Foundation for the Improvement of Working and Living Conditions, Dublin. Peña Casas, R. & Latta, M. (2004), Working Poor in the European Union, Dublin: European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions. Rake, K. & Daly, M. (2002), Gender, Household and Individual Income in France, Germany, Italy, the Nether- lands, Sweden, the USA and the UK, Syracuse and New York: Maxwell School of Citizenship and Public Affairs Syracuse University. Strengmann-Kuhn, W. (2002), Working Poor in Europe : A Partial Basic Income for Workers? Basic Income European Network 9th International Congress, Geneva, University of Frankfurt. Ilpo Airio Tutkija Turun yliopisto iltaai@utu.fi Saako yhdellä palkalla riittävän turvan köyhyyttä vastaan?1 Euroopassa on siirrytty laajalti ns. mies- elättäjämallista molempien puolisoiden työssä käyntiin. Onko tästä tullut köyhyyden välttämiseksi yhä tärkeämpää? Työn tekemisen mallit ovat EU-mais- sa kokeneet melkoisen muodonmuu- toksen vuosikymmenten aikana. Toi- sen maailmansodan jälkeisinä vuosina vallitsi pitkään täystyöllisyys. Täystyöl- lisyyskonsepti tosin rajoittui käsittä- mään vain ns. mieselättäjämallin, jos- 1 Kiitän kommenteista professori Veli- Matti Ritakalliota, yliassistentti Susan Kuivalaista ja tutkija Mikko Niemelää.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 19 sa mies kävi töissä ja nainen hoiti ko- tia. Miehen palkka ei ollut varsinaises- ti henkilökohtainen vaan ns. perhe- palkka. Valtiolla, työnantajilla ja työn- tekijöillä oli konsensus, että palkalla piti elättää koko perhe, mikä näkyi pal- kan suuruudessa. Tämä periaate oli voimassa erityisesti Keski-Euroopassa. (Esping-Andersen 1996, 75.) Mieselättäjämallista on tullut yhä har- vinaisempi, sillä naisten työssä käynti on lisääntynyt kaikkialla. Sen seurauk- sena molempien puolisoiden työssä käymisestä on tullut hyvin yleistä (OECD 2001, 135). Nykyään täystyöl- lisyydellä tarkoitetaan tilannetta, jossa kaikki työikäiset ja -kykyiset henkilöt ovat töissä. Julkiset hoivapalvelut ovat mahdollistaneet naisten työhön menon, ja samalla ne ovat luoneet naistyöpaik- koja erityisesti Pohjoismaissa. Nykyään kaikissa EU-maissa julkisen ja yksityi- sen hoivavastuun tasapaino on uudel- leen muokkauksen kohteena. Miehet ja naiset edellyttävät – ja heiltä edelly- tetään – osallistumista palkkatyöhön (Lewis 1992). Myös työmarkkinoiden muutoksel- la, joka näkyy työelämän epävakaistu- misena (määräaikaisuus, osa-aikaisuus ja työttömyys), sen joustoina ja palk- 2004, 3). Yhdysvalloissa työssä käyvi- en köyhyys on ollut vuosikymmeniä huomion kohteena ja sitä on tutkittu paljon (esim. Bane ja Ellwood 1991; Klein ja Rones 1989). Työtä tekevien köyhyyden vähäisyyttä Euroopassa on selitetty erilaisilla työmarkkinastrategi- oilla (esim. Krugman 1994). Yhdys- valloissa työmarkkinoiden joustoja on harjoitettu melko vapaasti, mikä on mahdollistanut sen, että työttömyys on pysynyt matalalla tasolla ja matalan tuottavuuden työpaikkoja on ollut tar- jolla. Vastaavasti Euroopassa 1970-lu- vun öljykriisien jälkeen työttömyys li- sääntyi suhdanteiden heikentymisen seurauksena. Korkea työttömyys on ollut 1980-luvun alusta lähtien moni- en EU-maiden ongelma. Viime vuosi- kymmenen alun laman jälkeen suur- työttömyys tuli tutuksi myös Pohjois- maissa. Köyhä työikäinen väestö on- kin Euroopassa koostunut pääosin työttömistä. Euroopan unionissa työtä tekevien köyhyys on noteerattu erääksi merkit- tävimmistä uhkakuvista sosiaaliselle inkluusiolle (Council of the European Union 2004). Kysymys, onko yhden ansaitsijan malli riittävä turva köyhyyttä vas- taan, on olennainen osa keskustelussa työssä käyvien köyhyydestä. Työsuhteiden määräai- kaistuminen ja työaiko- jen sekä palkkojen jous- taminen ovat murenta- neet pohjaa yhden an- saitsijan mallilta. Pitkis- tä kokopäiväisistä työ- suhteista saman työnantajan palveluk- sessa on tullut harvinaisempia. Työ- markkinoista on tullut epävarmempia, ja ehkä sen takia pariskuntien molem- pien puolisoiden työssä käynnissä on kyse näiden epävarmuuksien mini- moimisesta. On mahdollista, että sotien jälkeisil- tä vuosilta on jäänyt väärä kuva siitä, kuinka kotitalous voi tulla toimeen yhdelläkin palkalla. Kahden ansaitsijan mallista on voinut tulla uusi työssä käynnin normi, jolloin esimerkiksi elin- Ilpo Airio tekee väitöskirjaa työssä käyvien köyhyydestä kansainvälisesti vertailevasta näkökul- masta. kahajonnan lisääntymisenä, on ollut oma merkityksensä kahden ansaitsijan mallin yleistymiselle. Nykyään paris- kunnilla ei välttämättä ole varaa elää vain toisen palkan varassa, vaan mo- lempien osallistuminen työmarkkinoil- le saattaa olla kotitalou- den toimeentulon kan- nalta välttämätöntä. Artikkelissa tarkastel- laan tätä kysymystä tut- kimalla EU15-maissa tapahtunutta kehitystä vuosina 1996–2001. Riittääkö yksi palkka turvaamaan köyhyydel- tä vai tarvitaanko mo- lempien osallistumista? Vertailtavina ovat kotitaloudet, joissa molemmat ovat töissä ja ainakin toi- nen kokopäiväisesti sekä kotitaloudet, joissa vain toinen on töissä kokopäi- väisesti. Uhkaako köyhyys työssä käy- viä? Käsite ”työtä tekevä köyhä” on viime vuosina tullut esiin eurooppalaisessa keskustelussa (Peña Casas ja Latta Elinkustannukset ja palkat ovat saatta- neet sopeutua siihen, että molem- mat puolisot käyvät töissä.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s20 kustannukset ja palkkaus ovat sopeu- tuneet siihen, että molemmat puolisot käyvät töissä. Näin yhden ansaitsijan kotitalouksien köyhyysriski tulisi kas- vamaan. Ja jos kotitalous jää köyhyys- rajan alapuolelle siitä huolimatta, että joku sen jäsenistä käy töissä, niin voim- me puhua tällaisen kotitalouden koh- dalla työtätekevien köyhien ongelmas- ta. Aineisto ja metodologiset rajaukset Tutkimuksen aineistona käytetään Eu- ropean Community Household Panel -aineistoa (ECHP). Se on Euroopan Unionin maiden yhteinen elinolotutki- mus, joka sisältää vertailukelpoista ai- neistoa noin 60 000 kotitaloudesta ja 130 000 henkilöstä EU15-maista.2 Tämän artikkelin köyhyysmittarina käytetään suhteellista tulometodia, joka on yleisin kansainvälisissä köy- hyysvertailuissa käytetty mittari. Suh- teellisen tulometodin kohdalla köyhiksi luokittuvat ne kotitaloudet, joiden käy- tettävissä olevat tulot jäävät alle mää- ritellyn köyhyysrajan. Tässä tutkimuk- sessa käytetään Eurostatin (2003a) suosittelemaa käytäntöä, jossa köy- hyysraja on 60 prosenttia väestön käy- tettävissä olevista mediaanituloista ja kotitalouden ekvivalenssiskaalana käy- tetään niin sanottua modifioitua OECD:n skaalaa3 (Atkinson et al. 2002, 98–101). Työssä käynnin kriteereinä käytetään Eurostatin määritelmän mukaisesti sitä, että henkilön tulee tehdä vähin- tään 15 työtuntia viikossa ja sitä, että pääasiallisen itse arvioidun aktivitee- tin tutkimusta edeltävänä vuonna pi- tää olla ”töissä” (Marlier ja Ponthi- eux 2000; Peña Casas ja Latta 2004, 7). Kokopäivätyön tekemisen kritee- rinä on vähintään 30 työtuntia viikos- sa. Tutkimusaineisto on rajattu siten, että analyyseissa on mukana vain ne kah- den aikuisen kotitaloudet, joissa vähin- tään toinen on kokopäiväisesti töissä. Kaikki yhden aikuisen kotitaloudet ja ne pariskunnat, joissa ei ole kokopäi- vätyön tekijöitä, on rajattu pois. Tämä on syytä huomioida tuloksia tulkitta- essa.4 Puhuttaessa kaikista kotitalouk- sista tai kokonaisköyhyysasteesta tar- koitetaan rajattua tutkimusjoukkoa eikä koko väestöä. Köyhyys yhden ja kahden ansaitsijan kotitalouksissa Ensimmäiseksi tarkastellaan yleiskuvaa tuloköyhyydestä yhden ja kahden an- saitsijan kotitalouksissa. Kahden ansait- sijan malli5 vaikuttaa olevan selvästi pa- rempi turva köyhyyttä vastaan. Vuon- na 1996 EU15-maissa keskimääräinen köyhyysaste oli noin 4 prosenttia koti- talouksissa, joissa molemmat olivat töissä. Vuonna 2001 köyhyysaste nousi 4,5 prosenttiin. Yhden ansaitsijan ko- titalouksissa köyhyys oli hieman alle 17 prosenttia molempina tarkasteluajan- kohtina, toisin sanoen joka kuudes yh- den ansaitsijan kotitalous oli köyhä. Maakohtainen varianssi köyhyysastei- den välillä oli tosin hyvin suuri. Vaikka niin yhden kuin kahden an- saitsijan kotitalouksissa köyhyysasteet olivat EU15-maissa lisääntyneet, ko- konaisköyhyysaste oli hieman laskenut (10,8 prosentista 10,5 prosenttiin). 2 ECHP on paneeliaineisto, eli samat henkilöt ja kotitaloudet ovat mukana jo- kaisessatutkimusaallossa.Aineistonkeruu aloitettiin vuonna 1994. Mukana olivat tuolloinkaikkisilloiset12jäsenmaata.Itä- valta tuli mukaan vuonna 1995, Suomi vuonna 1996 ja Ruotsi vuonna 1997. Ai- neiston keruu lopetettiin vuonna 2001. Lopullisessaaineistossaonkahdeksantut- kimusaaltoa (Eurostat 2003b). Ks. tar- kemmin esim. Härkönen (2004). 3 Modifioidussa OECD:n skaalassa koti- talouden ensimmäinen aikuinen saa pai- non 1 ja sen kaikki muut jäsenet kukin painon 0,5 paitsi alle 14-vuotiaat lapset, joille annetaan paino 0,3. Tätä skaalaa käytetään laskettaessa ekvivalenttia koti- talouskohtaista tuloa. 4 Tässä lehdessä julkaistavassa Mia Lat- tan artikkelissa tarkastellaan kaikkia koti- talouksia, ml. yksin asuvia, minkä vuoksi sen luvut poikkeavat tässä artikkelissa esi- tetyistä. 5 Toinen puolisoista on töissä kokopäi- väisesti ja toinen joko kokopäiväisesti tai osa-aikaisesti. Taulukko 1. Työssä käyvien pariskuntien köyhyysasteet (%) EU15-maissa vuosina 1996 ja 2001. Tuloköyhyys 1996 Tuloköyhyys 2001 Molemmat Vain toinen Yhteensä Molemmat Vain toinen Yhteensä töissä töissä töissä töissä Saksa 1,4 10,7 6,6 2 8,1 5,2 Tanska 1,5 5,2 2,5 0,5 10,9 2,8 Hollanti 4,1 10,5 8 4,3 12,6 8,4 Belgia 3 11,6 6,9 1 6,9 3,1 Luxemburg 2,2 12,4 10,2 6,9 18,1 14 Ranska 1,3 18,6 9 3,1 18,2 9,6 Iso-Britannia 2,8 9,8 5,9 2,7 8,1 4,9 Irlanti 1,7 9 6,6 0,6 11,9 7,3 Italia 3 27,5 18,3 4,6 28,1 18,3 Kreikka 4,5 22,8 17,7 3,9 20,5 14,5 Espanja 5,8 16,2 13,4 6,5 17 13,7 Portugali 10,2 22,6 15,9 11,6 24,6 16,5 Itävalta 5,1 17,3 10,7 4,1 11,6 7,5 Suomi 2,3 2,6 2,4 2,1 4,8 3,1 Ruotsi1 3,1 5 3,5 2,9 9,9 4,4 EU 3,9 16,5 10,8 4,5 16,8 10,5 1 Ruotsin kohdalla tarkasteluajankohdat olivat vuodet 1997 ja 2001. Lähde: ECHP.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 21 Tähän selitys löytyy työssä käymisessä tapahtuneesta muutoksesta. Vuonna 1996 45 prosentissa tarkasteltavista kotitalouksista molemmat puolisot oli- vat töissä. Vuonna 2001 näiden koti- talouksien osuus oli 51 prosenttia. Yhä useampi kotitalous kuului matalan köyhyysriskin kahden ansaitsijan mal- liin, jolloin huolimatta siitä, että köy- hyysriski oli kasvanut sekä yhden että kahden ansaitsijan kotitalouksissa, ko- konaisköyhyys oli laskenut. Jos vuon- na 2001 kahden ansaitsijan kotitalo- uksia olisi ollut edelleen suhteellisesti yhtä paljon kuin vuonna 1996 (45 %), niin kokonaisköyhyysaste olisi ollut 11,5 prosenttia. Kuviossa 1 EU15-maat on ryhmitel- ty Gösta Esping-Andersenin (1990) hyvinvointivaltiotypologiaa mukaillen. Esping-Andersen erotti kolme ryhmää, sosiaalidemokraattisen (Suomi, Ruotsi ja Tanska), konservatiivisen (Saksa, Hollanti, Belgia, Luxemburg, Ranska ja Itävalta) ja liberalistisen (Iso-Britan- nia ja Irlanti). Jotkut tutkijat (esim. Leibfried 1993, Ferrera 1996) ovat esittäneet Etelä-Euroopan maiden erottamista omaksi ryhmäkseen. Nel- jänneksi ryhmäksi onkin koottu Ete- lä-Eurooppa (Italia, Kreikka, Espanja ja Portugali). Kaikissa ryhmissä kah- den ansaitsijan malli oli yleistynyt. Sitä vastoin kahden ansaitsijan kotitalouk- sien köyhyys oli laskenut sosiaalidemo- kraattisessa ja liberalistisessa ryhmäs- sä, kun taas konservatiivisissa ja Ete- lä-Euroopan maissa näiden köyhyys oli lisääntynyt. On vaikea sanoa, missä määrin kah- den ansaitsijan kotitalouksien määrän kasvu johtuu kulttuurisesta ja yhteis- kunnallisesta muutoksesta, jonka seu- rauksena naisten työssä käynnin estei- tä – olivatpa ne sitten asenteellisia tai käytännöllisiä – on purettu. Kyse voi olla myös jossain määrin työmarkki- noiden muutoksien myötä lisääntynei- den riskien minimoimisesta. Jälkim- mäistä voidaan tarkastella tutkimalla, miten kotitaloudet tulevat toimeen, jos tuloihin lasketaan mukaan vain niin sanotut tuotannontekijätulot (palkka- ja yrittäjätulot sekä erilaiset pääoma- tulot). Taulukossa 2 on esitetty köyhyysas- teet yhden ja kahden ansaitsijan koti- talouksissa sekä näiden kotitalouksien kokonaisköyhyysaste vuosina 1996 ja 2001, kun vain tuotannontekijätulot on Ilpo Airion mielestä pelkkä yhden henkilön palkka ei ole kovin hyvä turva köyhyyttä vas- taan EU-maiden pariskuntien kohdalla. Kuvio 1. Kahden ansaitsijan kotitalouksien suhteellisen osuuden ja köyhyyden muutos vuodesta 1996 vuoteen 2001. SD = sosiaalidemokraattiset maat KO = konservatiiviset maat LI = liberalistiset maat EE = Etelä-Euroopan maat EU = kaikki EU15-maat Lähde: ECHP.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s22 huomioitu. Yleiskuva EU15-maista on sama kuin kaikki tulot huomioon otet- taessa: köyhyysriski oli lisääntynyt mo- lemmilla ryhmillä, mutta koska kah- den ansaitsijan kotitalouksia oli vuon- na 2001 suhteellisesti enemmän kuin 1996, niin kokonaisköyhyys oli laske- nut. Yhden ansaitsijan kotitalouksien kohdalla pelkät palkkatulot eivät olleet kovin hyvä turva köyhyydeltä. Sen si- jaan kahden ansaitsijan kotitaloudet olivat jo ennen sosiaalisia tulonsiirtoja (eläkkeet, työttömyyskorvaukset, asu- mistuki ym.) melko hyvin turvassa köy- hyydeltä. Sosiaalisten tulonsiirtojen merkitys kotitalouksien tulonmuodostuksessa käy hyvin ilmi yhden ansaitsijan koti- talouksissa. Näiden kotitalouksien köy- hyysaste oli noin 28 prosenttia. Huo- mionarvoista on Suomen ja Ruotsin hyvin korkeat köyhyysasteet ennen tulonsiirtoja. Vuonna 2001 noin joka toinen yhden ansaitsijan kotitalous olisi ollut köyhä Suomessa ja Ruotsissa, jos kotitalouksien ainoa tulonlähde olisi ollut työssä käyvän palkkatulot. Sosi- aaliset tulonsiirrot nostivat hyvin suu- ren osan kotitalouksista köyhyysrajan yläpuolelle. Suomessa yhden ansaitsi- jan kotitalouksien köyhyysaste oli käy- tettävissä olevilla tuloilla noin 5 pro- senttia ja Ruotsissa noin 10 prosent- tia. Yhden henkilön palkka ei todella- kaan vaikuta olevan mitoitettu turvaa- maan sellaisenaan toimeentuloa kovin suurelle kotitaloudelle. Keskustelu Vaikka tässä tarkasteltu ajanjakso on suhteellisen lyhyt, niin silti tulokset osoittavat, että yhdellä palkalla on EU15-maissa melko vaikea tulla toi- meen. Suomessa yhden ansaitsijan ko- titaloudet tulevat melko hyvin toimeen, mutta yleisesti EU15-maissa noin joka kuudes yhden ansaitsijan kotitalous on köyhä. Kahden ansaitsijan kotitalouk- sista köyhiä on runsaat 4 prosenttia. Kotitalouden toimeentulo on selvästi turvatumpi, jos molemmat ovat töis- sä. Muutos yhden ansaitsijan mallista molempien puolisoiden työssä käyn- tiin antaa aihetta moniin keskustelui- hin. Perhepoliittisesti ajateltuna muu- tos ei esimerkiksi tue lasten kotihoi- toa, vaan lasten hoito tulisi järjestää niin, että molemmat vanhemmat pys- tyvät tekemään töitä. Tällä voi olla vaikutuksensa syntyvyyteen, jos koti- taloudet joutuvat tekemään valinnan työssä käynnin (ja toimeentulon tur- vaamisen) ja perheen perustamisen välillä. Kansantaloudellisesta näkökulmasta huolestuttavaa on, että samalla kun toimeentulo vaatisi pariskuntien koh- dalla molempien työssä käyntiä, niin monissa maissa työllisyysaste on kui- tenkin hyvin matala. Tämä ”alaspäin menevä spiraali” voidaan pysäyttää joko nostamalla työllisyysastetta tai li- säämällä palkkojen ostovoimaa. Ennen kaikkea olisi syytä pohtia, kuinka hy- väksyttävää on, että noin joka kym- menes EU15-maiden pariskunnista, joissa ainakin toinen on töissä koko- päiväisesti, eivät tule toimeen käytet- tävissä olevilla tuloillaan. KIRJALLISUUS Atkinson, T. & Cantillon, B. & Marlier, E. & Nolan, B. (2002), Social Indicators: The EU and Social Inclusion, Oxford: Oxford University Press. Bane, M.J. & Ellwood, D.T. (1991), Is American Business Working for the Poor? Harvard Business Review, September-October 1991, 58–66. Council of the European Union (2004), Joint Report by the Commission and the Council on Social Inclusion, h t t p : / / e u r o p a . e u . i n t / c o m m / employment_social/soc-prot/soc-incl/ final_joint_inclusion_report_2003_en.pdf Esping-Andersen, G. (1990), The Three Worlds of Welfare Capitalism, London: Polity Press. Esping-Andersen, G. (1996), Welfare States without Work: the Impasse of Labour Shedding and Familialism in Continental European Social Policy, teoksessa Esping-Andersen, G. (Ed.), Welfare States in Transition. National Taulukko 2. Työssä käyvien pariskuntien köyhyysasteet (%) EU15-maissa vuosina 1996 ja 2001, vain tuotannontekijätulot huomioitu. Tuloköyhyys 1996 Tuloköyhyys 2001 MolemmatVain toinen Yhteensä Molemmat Vain toinen Yhteensä töissä töissä töissä töissä Saksa 3,7 20,4 13,1 5,3 22,9 14,7 Tanska 5,2 25,7 10,9 1,7 22 6,2 Hollanti 6,2 20,3 14,8 6,7 22,3 14,4 Belgia 4,6 30,6 16,2 3,9 21,4 10,2 Luxemburg 11,4 25,6 22,6 17,9 29,9 25,5 Ranska 4,8 41,4 21 5,8 36,6 19 Iso-Britannia 3,6 16,1 9,1 4,6 17,5 10 Irlanti 2,2 16,6 11,8 1,3 21,2 13 Italia 3,3 32,3 21,4 5,4 33,6 21,9 Kreikka 6,1 28,3 22,1 5,5 25,9 18,6 Espanja 7,9 23,4 19,2 9 21,3 17,3 Portugali 12,9 32 21,6 15,3 38,3 24 Itävalta 12,8 34,6 22,8 9,8 31,9 20 Suomi 6,3 40,5 19,8 5,3 48,4 20,7 Ruotsi1 10 44 17,7 10,4 47,2 18,7 EU 6,9 27,6 18,3 7,7 28,4 17,8 1 Ruotsin kohdalla tarkasteluajankohdat ovat vuodet 1997 ja 2001. Lähde: ECHP
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 23 Adaptations in Global Economies, London: Sage. Eurostat (2003a), European Social Statistics – Income, Poverty and Social Exclusion: 2nd Report – Data 1994– 1997 (PDF), Luxembourg : Office for Official Publications of the European Communities. Eurostat (2003b), ECHP UDB Manual. European Community House- hold Panel Longitudinal Users’ Data Base. Waves 1 to 8, Survey Years 1994– 2001. DOC. PAN 168/2003–12. Luxembourg: Eurostat Ferrera, M. (1996), The ’Southern Model’ of Welfare in Social Europe, Jour- nal of European Social Policy, 6, 17–37. Härkönen, J. (2003), European Community Household Panel – ECHP. Lyhyt esittely. Turun yliopiston Sosiaali- politiikan laitoksen julkaisuja C:9/2003. Klein, B.W. & Rones, P.L. (1989), A Profile of the Working Poor, Monthly Labor Review, October, 3–13. Krugman, P. (1994), Past and Prospec- tive Causes of High Unemployment. Economic Review, Federal Reserve Bank of Kansas City, 79: 4. 23–43. Leibfried, S. (1993), Towards a Euro- pean Welfare State? On Integrating Poverty Regimes into the European Community, teoksessa Jones, C. (Ed.), New Perspectives on the Welfare State in Europe, London: Routledge. Lewis, J. (1992), Gender and the Development of Welfare Regimes, Journal of European Social Policy, 2, 159–173. Marlier, E. & Ponthieux, S. (2000), Low-wage Employees in EU Countries, Eurostat Statistics in Focus, Population and Social Conditions, Theme 3–11/ 2000. OECD (2001), Economic Outlook 2001, Paris: OECD. Peña Casas, R. & Latta, M. (2004), Working Poor in the European Union, Dublin: European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions. Liki kaikissa yhteiskunnissa köyhyy- den vähentämistavoite yhdistää laajat kansalaispiirit. Köyhyyden torjuminen edellyttää ilmiöalueen ymmärtämistä, sen kuvaamista ja niiden mittareiden valintaa, joiden perusteella köyhyys ja köyhät tunnistetaan. Vaikka tavoite Ilpo Suoniemi Tutkimuskoordinaattori Palkansaajientutkimuslaitos ilpo.suoniemi@labour.fi Yleiskuva köyhyyden kehityksestä Suomessa vuosina 1990–20021 Artikkelissa tarkastellaan erilaisia köyhyys- mittareita, joista useimmat osoittavat köyhyyden Suomessa lisääntyneen 1990- luvun alun laman jälkeen. 1 Kiitän Marja Riihelää ja Risto Sullströ- miä tämän artikkelin empiiristen laskel- mien teosta. Apu oli korvaamaton sillä kriittisellä hetkellä, jolloin oma laskenta- järjestelmäni oli käyttökelvoton.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s24 köyhyyden vähentämisestä on yhtei- nen, niin jo kysymys, miten köyhyyttä on mitattava, jakaa mielipiteitä. Tavan- omaisesti köyhyys määritellään asetta- malla minimivaatimustaso niille koti- talouden käytössä oleville resursseille, esimerkiksi tuloille, joilla perustarpeet saadaan tyydytettyä. Tämä minimita- so määrää köyhyysrajan, ja ne, joiden resurssit eivät yllä köyhyysrajaan, mää- ritellään köyhiksi. Vaikka edellä kuvattu köyhyysrajan määrittelyperiaate on suoraviivainen, on köyhyyden mittaus osoittautunut vaikeaksi eikä siinä ole yhteisesti so- vittuja vakiokäytäntöjä. Se, mitä pe- rustarpeisiin liitetään, vaihtelee eri ai- koina ja eri alueilla, riippuen paitsi ta- louden kehitysasteesta myös yhteisön sosiaalisista normeista ja arvoista. Köy- hyysraja voidaan asettaa subjektiivisesti, absoluuttisena tai suhteellisena. Kiis- taa aiheuttaa jo kysymys siitä, olisiko köyhyys nähtävä absoluuttisena vai suhteellisena. Esimerkkinä tästä on Amartya Senin (1983, 1985) ja Peter Townsendin (1985) käymä kipakka keskustelu. Absoluuttinen näkökulma tuntuu monista tärkeämmältä ja perustavalta tavalta arvioida köyhyyttä. Rawls (1971) näkee erityisen tärkeänä taata kaikille sellaisten primäärihyödykkei- den saanti, jotka takaavat perustarpei- den tyydyttämisen. Absoluuttisesta nä- kökulmasta korostuu myös tarve vai- kuttaa suoraan ihmisen kykyihin ja mahdollisuuksiin olla toimiva ja pää- töksiin kykenevä yksilö. Huomion kohteena ovat olosuhteet ja toiminta työmarkkinoilla, koulutuksessa, sosi- aalisessa elämässä ja kansalaisena. Tämä Senin ”capability”-lähestymista- pa tarjoaa keinon yhdistää absoluutti- nen ja relatiivinen näkökulma. Liiallisen yksinkertaistuksen uhallakin Sen (1992) kiteytti köyhyyden abso- luuttiseksi käsitteeksi kykyjen ja val- miuksien tasolla, mutta toisaalta köy- hyys ilmenee usein suhteellisena tar- kasteltaessa hyödykkeiden saantia ja mahdollisuuksia niiden käyttöön. Suh- teellinen deprivaatio taloudellisten mahdollisuuksien tai käytettävissä ole- Ilpo Suoniemi toimii julkisen talouden tutkimuskoordinaat- torina Palkansaajien tutkimuslaitoksessa ja on viimeaikaisissa tutkimuksissaan keskittynyt tulonjakoon ja hyvinvointipalve- luihin. vien tulojen suhteen voi johtaa absoluuttiseen deprivaatioon toiminta- kykyisyyden ja -valmiuk- sien tasolla. ”Maassa, joka on suhteellisesti rik- kaampi, tarvitaan vas- taavasti enemmän tuloja sellaisten hyödykkeiden hankkimiseksi, jotka mahdollistavat yhteis- kunnallisesti saman ta- soisen sosiaalisen toimin- non. Tällainen toiminto on esimerkiksi ‘julkisuu- dessa esiintyminen ilman häpeän tunnetta´”. Vas- taavat näkökohdat so- veltuvat myös toimintoon ‘osallistuminen yhteisön arkielämään´ (Sen 1992). Yhdysvalloissa käytetty virallinen köyhyysraja määrätään absoluutti- selta perustalta. Myös Maailmanpankki arvioi koko maailman köyhyyt- tä yhteistä absoluuttista rajaa käyttäen. OECD:n aloittama ja Länsi- ja Pohjois-Euroopan omak- suma käytäntö perustuu puolestaan suhteelliseen köyhyysrajaan, jossa raja määritellään osuutena keskimääräisestä tulotasosta. Tässä artikkelissa käytettävä köyhyysraja määritellään suhteellisena: puolet me- diaanitulosta. Vaikka köyhyysrajan asettamisperiaate on kiinnitetty, liittyy köyhyyden mää- räämiseen useita hankalia lisäkysymyk- siä, jotka vaativat käytännön ratkaisu- ja. Miten eri kokoisia ja rakenteeltaan eroavia kotitalouksia verrataan? Per- heen koon, lasten lukumäärän ja viite- henkilön iän vaikutus voi hyvin olla eri- lainen köyhyysrajan alapuolella kuin mediaaniperheen elintasoa määrättäes- sä. Eri perheiden tulot muunnetaan yh- teismitallisiksi Suomessa yleisesti käy- tetyn ns. OECD:n vanhan ekvivalens- siskaalan avulla. Näin säilytetään ver- tailtavuus muihin tutkimuksiin. Tässä kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon yksi ja seuraavat aikuiset pai- non 0,7. Kunkin lapsen paino on 0,5. Näin tyyppiperheen, jossa on kaksi ai- kuista ja kaksi lasta, saaman 27 000 eu- ron tulon oletetaan takaavan kotitalou- den kaikille neljälle jäsenelle saman elin- tason kuin yksinäisen saama 10 000 euron tulo. Riihelä ym. (2004) tarkastelevat köy- hyyden kehitystä perusteellisesti sovel- taen useita vaihtoehtoisia, järkevästi asetettuja köyhyysrajoja ja ekvivalens- siskaaloja. Kvalitatiivisesti arvioiden kuva köyhyyden kehityksestä säilyy, vaikka esimerkiksi köyhien lukumää- rä tai köyhien väestökoostumus luon- nollisesti muuttuvat, kun köyhyysra- jaa vaihdellaan.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 25 Köyhyysmitoista Edelleenkin on useita eri mahdolli- suuksia arvioida köyhyyttä ja mitata sen laajuutta. Yleisimmässä käytössä on päälukumitta (H), H = (1/n) Σ 1(yi < z), (1) jossa yksinkertaisesti lasketaan niiden henkilöiden osuus koko väestöstä n, joiden (ekvivalenssiskaalalla painotetut) käytettävissä olevat tulot (yi ) jäävät köyhyysrajan (z) alapuolelle.2 Tämän mittarin ongelmana on, ettei sillä, mi- ten kauaksi köyhän tulot köyhyysra- jasta jäävät, näytä olevan merkitystä. Politiikan ohjenuorana kriteeri on luonnollisesti riittämätön. Tästä syys- tä mittarin laaja suosio on ällistyttävää (Sen 1976). Tosin Atkinson (1998) on puoltanut päälukumittaa: jos minimi- tulo on ihmisille kuuluva perusoikeus, niin mittari kertoo suoraan niiden lu- kumäärän, joilta tämä oikeus jää to- teutumatta. Vaihtoehtona päälukumitalle, jota kuitenkin tilastoidaan vähemmän laa- jalti, on köyhyyskuilu (HI) HI = (1/n) Σ1(yi < z)(z - yi )/z (2) Tämä mittari yhdistää köyhien väes- töosuuden H ja keskimääräisen köy- hyyskuilun I (= (z - yi )/z = tulojen suhteellinen etäisyys köyhyysrajasta) suuruuden. Näin mitan perusteella voidaan karkeasti arvioida köyhyyden poistamisesta aiheutuvia kustannuksia suhteessa köyhyysrajan suuruuteen.3 Näin sillä on selvää käytännön merki- tystä. Tälläkin mittarilla on Senin osoit- tama puute, ettei se mitenkään ota huomioon köyhyyden erilaisuutta. Yhden euron merkitys on köyhyyden poistamista arvioitaessa täsmälleen yhtä suuri riippumatta siitä, annetaanko se kaikkein köyhimmälle vai juuri ja juu- ri köyhyysrajan alapuolelle jäävälle. Senin esittämä vaihtoehto ottaa huo- mioon köyhyyden syvyyden. Siinä köy- hyyttä painotetaan köyhien välisin tu- lovertailuin. Senin köyhyysindeksi käyttää köyhien tuloista laskettua Gini- kerrointa. Tälle vaihtoehtoinen on Fos- terin, Greerin ja Thorbecken (1984) esittämä luokka FGT-indeksejä, joissa tulonjako otetaan huomioon painotta- en köyhyyskuilua sen suuruuden pe- rusteella. Suosittu erikoistapaus perus- tuu köyhien tuloista laskettuun vari- aatiokertoimeen P2 = H(I2 + (1-I) 2 C2 ) (3) jossa I on kuten yllä ja C on köyhien tuloista laskettu variaatiokerroin.4 Valitettavasti nämä köyhyysindeksit eivät ole saavuttaneet tilastoviran- omaisten keskuudessa yhtä laajaa suo- siota kuin niiden suorat tuloeroja ku- vaavat vastineet, joista yksi esimerkki on Gini-kerroin. Vaihtoehdoilla (1) ja (2) on selviä puutteita, ja niiden etuna on lähinnä laskennan helppous. Mittareilla (1), (2) ja (3) on kuiten- kin yhteinen ominaisuus, josta on sel- vää etua köyhyyden ke- hitystä tarkasteltaessa. Köyhyysmitat voidaan hajottaa additiivisesti eri väestöryhmien suhteen. Siis jos köyhyyttä tar- kastellaan erillisissä vä- estöryhmissä i, i = 1,…,n, ja köyhyysmi- tan arvo ryhmässä i on Pi ja ryhmän väestöosuus on si , niin koko väestön köyhyysmitan P arvo saadaan paino- tettuna keskiarvona P = Σ si Pi , (4). Tarkasteluissa havaintoyksikköinä ovat yksilöt. Niinpä esimerkiksi pää- lukumittarimme kertoo, kuinka mon- ta prosenttia väestöstä kuuluu sellai- seen kotitalouteen, joka on köyhä. Tässä artikkelissa köyhiä ovat ne, joi- den kulutusyksikköä kohti laskettu tulotaso alittaa köyhyysrajan, joka on 50 prosenttia vastaavasta mediaanihen- kilön tulotasosta. Köyhyyden kehitys vuosina 1990–2002 Seuraavassa keskitytään yleiskuvaan köyhyyden kehityksestä sekä siihen, miten köyhyyden rakenne on muut- tunut tarkasteltaessa sosioekonomisen aseman mukaan määriteltyjä väestö- ryhmiä. Kuviossa 1 on esitetty 1990- luvun kehitys käyttäen köyhyysmitta- reina päälukumittaa H, köyhyyskuilua HI ja FGT-mittaria P2 . Lisäksi kuvi- ossa on ylimpänä käyränä (asteikko oikealla) esitetty yhden henkilön reaa- linen köyhyysraja, joka on laskettu vuoden 2002 rahassa. Laskelmat pe- rustuvat tilastokeskuksen tulonjaon ot- osaineistoihin. Kotitalouksien tulokehitys oli 1990- luvulla epäyhtenäistä (ks. esimerkiksi Suoniemi 2002). Laman aikana vuo- sina 1990–1994 kotitalouksien tulot laskivat voimakkaasti. Tämä näkyy suoraan köyhyysrajan kehityk- sessä, joka noudattaa mediaanikotitalouden tulokehitystä. Tuolloin myös suhteellinen köy- hyys lieventyi kaikilla mittareilla arvioituna. Työttömyyden lisääntyessä ja palkka- tulojen supistuessa tulonsiirrot saivat entistä suuremman roolin tulonmuo- dostuksessa. Tulonsiirroilla turvattiin työttömien elintaso, ja näin pienitulois- ten ja työttömien tulot alenivat vähem- män kuin mitä taloudessa keskimää- rin. Laman jälkeen, kansantalouden kään- nyttyä nopeaan kasvuun, suhteellinen köyhyys alkoi lisääntyä. Vaikka tuol- 2 1(yi < z) on laskurifunktio, joka saa arvon 1, kun sulkeissa ilmoitettu ehto täyt- tyy, ja muuten arvon 0. 3 Ekvivalenssiskaalan,jollakotitalouden tulot jaetaan, käyttö mutkistaa arvioita, muttajoskaikissakotitalouksissaolisivain yksihenkilö,niinyhdenprosentinköyhyys- kuilu vuonna 2002, jolloin köyhyysraja oli 7 700 euroa, vastasi 77 euroa. Tämän suuruinen keskimääräinen tulonsiirto tar- vittaisiin nostamaan köyhät täsmälleen köyhyysrajalle. 4 Variaatiokerroinsaadaanjakamallakes- kihajontakeskiarvolla. Suhteellinen köy- hyys väheni laman aikana mutta li- sääntyi sen jälkeen.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s26 loin myös työllisyyden kehitys oli suo- tuisaa, eivät kaikki päässeet nauttimaan kasvun hedelmistä. Köyhyys yleistyi suhteellisen tasaista vauhtia niin, että päälukumittarilla arvioituna köyhien väestöosuus oli 2000-luvun alussa kak- sinkertainen vuoteen 1990 verrattuna. Vuonna 2002 noin 260 000 henkilöä kuului kotitalouksiin, jotka näin mää- ritellään köyhiksi, kun vastaava luku oli 128 000 vuonna 1990. Köyhyys- kuilun (HI) ja FGT-mittarin (P2 ) ke- hitys seurasi suhteellisen hyvin päälu- kumitan (H) kehitystä. Sosioekonomisen aseman vai- kutus köyhyyteen Tarkastellaan seuraavaksi työmarkki- na- ja ammattiaseman perusteella mää- riteltyjä väestöryhmiä ja miten köyhyy- den rakenne muuttui. Väestöryhmät on määritelty kotitalouden viitehenki- lön eli sen eniten ansaitsevan jäsenen sosioekonomisen aseman perusteella. Erotellaan kahdeksan eri ryhmää: yrit- täjät, ylemmät toimihenkilöt, alemmat toimihenkilöt, työntekijät, opiskelijat, eläkeläiset, työttömät ja jäännösryhmä muut. Köyhyysmittarien kehitys voidaan de- komponoida väestöryhmien suhteen. Näin köyhyyden kehitystä voidaan tar- kastella sekä ryhmän sisäisen kehityk- sen perusteella että sen perusteella, miten väestöryhmän koko muuttui. Esimerkiksi pääluvun perusteella arvi- oitu köyhyys voi muuttua näiden kah- den vaikutuskanavan kautta seuraavas- ti. Ensinnäkin köyhyys väestössä li- sääntyy, jos sellaisen ryhmän väestö- osuus kasvaa, jossa köyhyys on keski- määräistä yleisempää. Toisaalta köy- hyys lisääntyy ryhmän köyhyysriskin nousun myötä, vaikka ryhmän koko säilyy ennallaan. Taulukossa 1 on esi- tetty ryhmien väestöosuudet kolmivuo- tisjaksoittain. Väestöryhmän kokonais- vaikutus köyhyyden kehitykseen saa- daan yhdistämällä taulukkojen 1 ja 2 vastinparit. Suomessa merkittävä muutos oli työttömyyden nopea kasvu 1990-lu- vun alun laman aikana. Vaikka työttö- mien (tässä yli 6 kuukautta vuoden aikana työttöminä olleet) määrä alen- tuikin 1990-luvun loppupuoliskon ri- peän talouskasvun aikana, on se edel- leenkin selvästi korkeammalla tasolla kuin vuonna 1990. Väestön ikäänty- essä on eläkeläisten väestöosuus kas- vanut. Myös opiskelijoiden väestö- osuus on kasvanut, ja toisaalta yrittäji- en määrä on maatalousyrittäjien osal- ta jonkin verran alentunut. Taulukossa 2 on esitetty näiden ryh- mien köyhyysriskin kehitys. Ylempien toimihenkilöiden köyhyysriski on mi- nimaalinen, eikä se ole tarkasteluvuo- sina muuttunut. Vaikka myös alempi- en toimihenkilöiden ja työntekijöiden köyhyysriski on suhteellisen matala, on se kuitenkin kohonnut tarkastelujak- son aikana. Työtätekevien köyhyys ei näyttäydy näiden lukujen valossa eri- tyisen polttavana ongelmana, mutta työssäkäynti yhdistyy matalaan tulota- soon selvästi useammin kuin 1990-lu- vun alussa. Työttömien köyhyysriski on noussut tuntuvasti. Nopean talouskasvun aika- na työttömien tulot jäivät selvästi jäl- keen muiden tulokehityksestä. Yhtäältä ansiosidonnaisen työttömyysturvan ehtoja tiukennettiin, ja toisaalta vähim- mäisetuuksien nimellinen taso kehittyi hitaasti. Samalla yhä useampi pitkäai- kaistyötön putosi ansiosidonnaiselta työttömyysturvalta peruspäivärahalle tai työmarkkinatuelle. Vaikka talous- kasvu 2000-luvulla hidastui, kehitys- suunta jatkui niin, että työttömien köy- hyysriski läheni jo 30 prosenttia vuon- na 2002. Työttömien köyhyysriskin kasvu onkin selvästi tärkein köyhyy- den yleistymistä selittävä tekijä (tau- lukko 2). Eläkeläisten köyhyysriski on sitä vas- toin selvästi alentunut. Merkittävänä syynä tähän on työeläkejärjestelmän kypsyminen. Tämän seurauksena yhä useampi eläkeläinen nauttii ansiosidon- naisesta eläketurvasta, joka takaa so- siaaliturvan vähimmäistasoa selvästi paremman toimeentulon (Suoniemi 2002). Talouslaman aikana eläkeläis- ten suhteellinen asema jopa parani, koska eläkkeiden taso oli sidottu ai- empaan, lamaa edeltävään tasoon ja työikäisten tulot samaan aikaan piene- nivät. Tästä syystä eläkeläisten köy- hyysriski oli vuonna 1993 silmiinpis- tävän matala. Opiskelijoiden köyhyysriski on kor- kea. Opiskelijoiden tulot muuttuvat Kuvio 1. Suhteellisen köyhyyden kehitys Suomessa, 1990–2002. Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon otosaineistot.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 27 usein merkittävästi pian valmistumisen jälkeen. Tästä syystä heidän lähinnä tilapäisinä koettuja toimeentulo-ongel- miaan ei yleensä pidetä niin tärkeinä kuin muiden ryhmien. Osa opiskeli- joiden köyhyydestä selittyy myös sillä, ettei tulonjakoaineistossa ole opiskeli- joiden vanhemmiltaan saamia tulonsiir- toja tai muuta taloudellista apua. Ot- tamatta tarkemmin kantaa opiskelijoi- den toimeentulo-ongelmien merkityk- seen voidaan todeta, että vaikka opis- kelijoiden väestöosuus on jonkin ver- ran noussut, ei sillä kuitenkaan ole ol- lut ratkaisevaa merkitystä köyhyyden yleistymisessä. Sama pätee yrittäjien köyhyysriskin nousuun, joka heijastaa osin tämän ryhmän tulojen suurta vaihtelua. Näi- tä merkittävämpää on pitkäaikaistyöt- tömien kohonnut köyhyysriski ja suh- Tämä voidaan tulkita niin, että työs- säkäyvillä toimeentulo-ongelmat jäävät suhteellisen lieviksi. Vaikka heidän tu- lonsa jäisivät alle köyhyysrajan, niin köyhyyskuilu ja samalla köyhien väli- set tuloerot jäävät pieniksi. Työttömi- en tilanne on sitä vastoin vakavampi, ja osalle heistä köyhyysraja jää suhteel- lisen kauas. Yrittäjien ja opiskelijoiden tulot vaihtelevat varsin paljon. Tämä heijastuu ryhmien sisäiseen tulonja- koon ja näkyy myös köyhyyden syvyyt- tä arvioitaessa (taulukko 3). Muita näkökulmia Lapsuus, lasten hankkiminen ja van- huus ovat elinvaiheita, jolloin toimeen- tulo-ongelmat ja köyhyysriski ovat suu- rimmillaan. Lisäksi työkyvyn menetys ja työttömyys johtavat usein ainakin tilapäisiin toimeentulo-ongelmiin. Toi- miva tulonsiirtojärjestelmä turvaa ih- misten toimeentulon ja lieventää köy- hyysriskiä. Julkisten tulonsiirtojen BKT-osuudella ja köyhyyden yleisyy- dellä onkin havaittu selvä käänteinen yhteys Euroopan unionin maissa (At- kinson 2000). Vaikka suhteellinen köy- hyys on lisääntynyt, on köyhyys Suo- messa samoin kuin muissa Pohjois- maissa edelleen vähäisempää kuin muissa EU- tai OECD-maissa (Atkin- son 1998). Myös lapsiköyhyys on ol- lut harvinaisempaa (Bradbury ja Jäntti 2001). Pitkäaikaistyöttömyys on ny- kyisin merkittävin köyhyysriskin läh- de, ja työttömyyttä vä- hentämällä voidaan sa- malla vaikuttaa köy- hyyteen. Suomessa köyhyyden luonne on muuttunut laman jälkeen. Ritakal- lion (2001) mukaan köyhyys esiintyy aiem- paa useammin pysyvä- nä ongelmana, kun se aiemmin oli tilapäistä ja liittyi ohime- neviin vaiheisiin. Köyhyyden kesto on pidentynyt. Siis myös näin arvioituna köyhyys on syventynyt. Alussa mainit- tiin lyhyesti myös omiin subjektiivisiin Päälukumitta (%) Vuosi Sosioekonominen asema 1990 1993 1996 1999 2002 Yrittäjät 6,44 7,91 6,12 6,87 10,780 Yl. toimihenkilöt 0,24 0 0,496 0,064 0,324 Al. toimihenkilöt 0,48 0,593 0,697 0,725 1,15 Työntekijät 1,121 0,456 0,525 0,739 1,994 Opiskelijat 37,349 27,411 30,484 38,017 43,16 Eläkeläiset 2,473 0,372 1,114 1,573 1,248 Työttömät 17,703 9,068 10,493 18,926 28,993 Muut 25,54 11,646 17,55 23,442 46,541 Taulukko 2. Köyhyysriski eri väestöryhmissä. Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon otosaineistot. Väestöosuudet (%) Vuosi Sosioekonominen asema 1990 1993 1996 1999 2002 Yrittäjät 13,13 11,403 10,846 10,456 10,709 Yl. toimihenkilöt 16,194 14,955 15,755 17,803 18,839 Al. toimihenkilöt 19,446 19,861 19,067 19,075 18,981 Työntekijät 30,124 22,26 23,068 23,527 22,69 Opiskelijat 1,235 1,916 2,35 2,365 2,621 Eläkeläiset 18,38 19,809 20,877 20,348 20,673 Työttömät 0,625 8,019 6,84 5,106 4,332 Muut 0,864 1,778 1,197 1,321 1,155 Taulukko 1. Ryhmien väestöosuudet kotitalousaineistossa. Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon otosaineistot. teellisen suuri väestöosuus 1990-luvun alkuun verrattuna. He ovat nykyisin yleensä oikeutettuja vain työttömyys- turvan vähimmäistasoon, joka ei aina täytä edes toimeentulotuen normeja. Tästä syystä pitkäaikais- työttömät ovat usein myös toimeentulotuen asiakkaita (Ritakallio 2001). Taulukossa 3 esitetään FGT-mittarin P2 kehi- tys. Koska ryhmäkoh- tainen kehitys noudattaa pääosin köyhyysriskin kehitystä, kiinnitetään huomio siihen, mitä eroja näissä on. Työssä käyvien (toimihenkilöryhmien ja työntekijöiden) köyhyys näyttää ole- van jonkin verran lievempää kuin mitä köyhyysriskin perusteella pääteltäisiin. ”Työttömien köy- hyysriskin kasvu on selvästi tärkein köyhyyden yleisty- mistä selittävä tekijä.”
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s28 arvioihin perustuva köyhyysmittaus. Menetelmään liittyy luonnollisesti on- gelmia, sillä eri kyselytekniikat, kysy- mysten esitystavat ja lomakkeen suun- nitteluerot voivat aiheuttaa liiallista mit- tausherkkyyttä ja vääristymiä. Toisaalta ei ole myöskään syytä ylenkatsoa tie- toa siitä, miten ihmiset itse kokevat oman asemansa muuttuneen. Suomes- sa myös subjektiivisesti koettu talou- dellinen ahdinko on noussut laman jäl- keen (Ritakallio 2001). Tulojen tarkastelu ei ole välttämättä riittävää köyhyyttä arvioitaessa. Vaikka tulot kertovat, mitä taloudellisia resurs- seja on kotitalouden käytössä, voi pel- kästään lyhyen ajanjakson, esimerkiksi yhden vuoden tuloihin perustuva köy- hyys liioitella tilapäisen tulonmenetyk- sen merkitystä. Kulutus antaa käyttö- kelpoisen ja vaihtoehtoisen mittauspe- rustan. Teoreettisin perustein kulutuk- sen käyttöä voi joissakin tilanteissa pi- tää jopa suositeltavampana. Kulutus voi paljastaa mahdollisuuden ylläpitää koh- tuullista elintasoa, vaikka kotitalous on kokenut äkillisiä mutta tilapäiseksi ko- ettuja tulonmenetyksiä. Näin voidaan välttää tilapäisen tulovaihtelun aiheut- tama ”väärin luokittelu”. Lisäksi kulu- tustiedon avulla voidaan huomio kiin- nittää myös kulutusrakenteeseen ja sitä kautta yksilön mahdollisuuksiin toimia työmarkkinoilla, koulutuksessa ja sosi- aalisessa elämässä ilman yksityiskohtais- ta tietoa elinoloista. Myös kulutusmittareilla on puutteen- sa, eikä kulutuksesta ole yleensä saa- tavilla edes niin pitkäkestoista tietoa kuin tuloista. Riihelä ym. (2004) tar- kastelevat ansiokkaassa tutkimukses- saan sekä tuloihin että kulutukseen perustuvaa köyhyyttä ja vertaavat näin saatuja tuloksia. Valitettavasti aineisto- perusta ei nykyisin anna mahdollisuutta liittää julkisista, pääosin maksuttomis- ta hyvinvointipalveluista saatavaa etua köyhyyden arviointiin. Asiakasmaksu- jen yleistymisellä on ollut merkitystä erityisesti pienituloisten toimeentulon kannalta. Asiakasmaksujen ja palvelui- den käytön laajuuden huomioiminen voi hyvinkin muuttaa sitä kuvaa, joka saadaan pelkkien tulo- tai kulutustie- tojen perusteella. Perustellusti voidaan painottaa, ettei köyhyys ole pelkästään pienituloisuut- ta, vaan myös varallisuusasemalla on tärkeä merkitys. Varallisuus ei ole pelk- kä tulonlähde, vaan varallisuus antaa taloudellista turvaa ja varmemman poh- jan tulevaisuuden suunnitelmille. Omis- taminen takaa palveluvirran asunnos- ta, kulkuvälineistä ja muista kestoku- lutushyödykkeistä, ja velkaantuminen puolestaan vähentää taloudellista liik- kumavaraa ja lisää toimeentuloon liit- tyvää riskiä. Varallisuuden merkitys korostuu sekä tulonsiirtojärjestelmiä karsittaessa että tuloriskien kasvaes- sa. Koska varallisuus jakautuu väestössä huomattavasti epätasaisemmin kuin tulot ja merkittävä osa väestöstä on käytännössä ilman varallisuutta, niin pelkästään tuloihin perustuva tarkas- telu voi johtaa myös suhteellisen köy- hyyden aliarvioimiseen. Lisäksi köy- hyyden rakenne muuttuu. On luonte- vaa odottaa, että varallisuuden huomi- oon ottaminen vähentää jonkin verran arviota vanhusten köyhyysriskistä. Va- Taulukko 3. FGT-mittarilla arvioitu köyhyys eri väestöryhmissä. FGT-mitta Sosioekonominen asema 1990 1993 1996 1999 2002 Yrittäjät 0,863836 1,221529 0,731663 0,979307 1,387665 Yl. toimihenkilöt 0,004 0 0,016 0,001 0,001 Al. toimihenkilöt 0,014 0,028 0,011 0,01 0,025 Työntekijät 0,039 0,001 0,018 0,02 0,059 Opiskelijat 3,452 3,866 3,093 4,058 3,605 Eläkeläiset 0,141 0,002 0,272 0,104 0,078 Työttömät 1,623 0,506 0,212 0,899 1,435 Muut 2,127 1,774 1,064 1,01 3,064 Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon otosaineistot. Ilpo Suoniemen mielestä pitkäaikaistyöttömät ovat uhanalaisin ryhmäköyhyyttä arvioita- essa. Toimenpiteet, jotka auttavat heidän työllistymistään ja/tai turvaavat heidän toi- meentulonsa, ovat avainasemassa köyhyyttä torjuttaessa.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 29 rallisuuden tarkastelu voi paljastaa ryh- miä, jotka ovat erityisen alttiita vaka- ville köyhyysongelmille. Tänä vuonna kerättävä varallisuustutkimuksen ai- neisto antaa siis arvokasta lisätietoa. KIRJALLISUUS Atkinson, A. B. (1998), Poverty in Europe, Oxford: Blackwell. Atkinson, A. B. (2000), A European Social Agenda: Poverty Benchmarking and Social Transfers, CAE Working Paper, June 2000. Bradbury, B. & Jäntti, M. (2001), Child Poverty Across Twenty-five Countries, teoksessa, Bradbury, B. & Jenkins, S. & Micklewright, J. (Eds.), The Dynamics of Child Poverty in Industrialised Countries, Cambridge: Cambridge University Press 62–91. Foster, J. & Greer, J. & Thorbecke, E. (1984), A Class of Decomposable Poverty Measures, Econometrica, 52, 761–766. Jäntti, M. & Ritakallio, V-M. (2000), Income Poverty in Finland 1971–95, teoksessa Gustafsson, B. & Pedersen, P (Eds.), Poverty and Low Income in the Nordic Countries, Aldershot: Ashgate Publishing, 63–100. Rawls, J. (1971), A Theory of Justice, Oxford: Clarendon Press. Riihelä, M. & Sullström, R. & Tuomala, M. (2004), On Recent Trends in Economic Poverty in Finland, teoksessa Puuronen, V. (Ed.), New Challenges for the Welfare Society, Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja No. 142, 40–60. Ritakallio, V-M. (2001), Multi- dimensional Poverty in the Aftermath of the Recession: Finland in 1995 and 2000, teoksessa Kalela, J. & Kiander, J. & Kivikuru, U. & Loikkanen H.A. & Simpura, J. (Eds.) Down from the Heavens, Up from the Ashes, The Finnish Economic Crisis of the 1990’s in the Light of Economic and Social Research, VATT-julkaisuja 27:6, 411– 432. Sen, A. (1976), Poverty: An Ordinal Approach to Measurement, Econo- metrica, 44, 211–231. Sen, A. (1983), Poor, Relatively Speaking, Oxford Economic Papers, 35, 153–169. Sen, A. (1985), A Sociological Approach to the Measurement of Poverty: A Reply to Professor Peter Townsend, Oxford Economic Papers, 37, 669–676. Sen, A. (1992), Inequality Reexamined, Oxford: Clarendon Press. Suoniemi, I. (2002), Kotitalouksien tulot ja tulonjako 1990-luvulla, teoksessa Sauramo, P. (toim.), Kriisistä nousuun – miten kävi kansalaisille? Helsinki: Edita, 98–131. Townsend, P. (1985), A Sociological Approach to the Measurement of Poverty – a Rejoinder to Professor Amartya Sen, Oxford Economic Papers, 37, 659–668.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s30 Kansainvälisesti katsottuna Suomi on tasaisen tulonjaon maa, jossa köyhyys on vähäistä. Tuloerot alkoivat kasvaa Suomessakin 1990-luvun puolivälin jälkeen (Riihelä ym. 2001). Samalla tulonjaon muutokset alkoivat näkyä myös suhteellisen köyhyysasteen ko- hoamisena. Laman myötä korkeaksi kohonnut työttömyys nosti meillä köy- hyyden ja syrjäytymisen teemat yhteis- kunnallisen keskustelun ja yhteiskun- tapolitiikan tärkeäksi alueeksi (Talous- neuvosto 2001). Köyhyys on kiistatta selvästi suurem- paa työttömien (ja erityisesti pitkäai- kaistyöttömien) sekä työvoiman ulko- puolella olevien keskuudessa. Mutta 1990-luvun loppua kohti köyhyys kos- ketti enenevässä määrin myös työtä- tekeviä niin Suomessa kuin muissakin Merja Kauhaselta on tulossa tutkimus työssäkäynnin ja talou- dellisen syrjäytymisen dynamiikasta, johon oheinen artikkeli perustuu. Merja Kauhanen Erikoistutkija Palkansaajientutkimuslaitos merja.kauhanen@labour.fi Työtätekevät köyhät Suomessa Työtätekevien köyhyys on Suomessa kansainvälisesti vertaillen melko vähäistä, mutta useiden eri tekijöiden vaikutuksesta se lisääntyi 1990-luvun laman jälkeen.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 31 EU-maissa. Yleensä työssäkäyväksi köyhäksi määritellään henkilö, joka asuu köyhyysrajan alittavassa kotita- loudessa, jossa vähintään yksi henkilö on työssä (Atkinson et al. 2002). Tämä ryhmä on erikoislaatuinen siinä mie- lessä, että vaikka kotitalouden kontakti työelämään on säilynyt, se pysyy köy- hyysrajan alapuolella. EU-maiden köyhyyden ja syrjäytymi- sen vastaisissa kansallisissa toiminta- suunnitelmissa on määritelty joitakin toistuvia riskejä ja esteitä, joiden vuoksi tietyt yksilöt ja ryhmät ovat erityisen alttiita köyhyydelle ja syrjäytymiselle. Vaikka riskien suuruus vaihteleekin merkittävästi eri jäsenmaissa, niiden merkityksestä vallitsee melko yhden- mukainen käsitys. Eräänä tärkeimmis- tä riskitekijöistä pidetään jatkuvaa riip- puvuutta pienistä/riittämättömistä tu- loista sekä työkokemuksen puuttumis- ta tai ‘heikkolaatuista’ työtä. Työpaik- kojen heikkolaatuisuuteen yhdistyy usein työn epävarmuus ja huono palk- kaus: “Työssäkäynti on selvästi tehok- kain keino välttyä köyhyydeltä ja sosi- aaliselta syrjäytymiseltä. Kuitenkin sekä pysyminen epävarmassa, huonosti pal- katussa, heikkolaatuisessa ja usein osa- aikaisessa työssä, että siitä pois jäämi- nen voivat aiheuttaa pysyvää köyhyyt- tä, heikentää sosiaalisia ja kulttuurisia suhteita ja jättää tulevan eläkkeen liian pieneksi”. (Euroopan unionin neuvosto 2001, 21). Työtätekevien köyhyys kään- tyi lievään nousuun 1990-lu- vun lopulla Köyhyydestä ja sen dynamiikasta on jo varsin paljon tietoa Suomessa.1 Sen sijaan vähemmän tietoa on työtäteke- vistä köyhistä ja tämän ryhmän dyna- miikasta. Onkin mielenkiintoista kat- soa, miten laajaa työtätekevien köy- hyys Suomessa on, ketkä ovat työtä- tekeviä köyhiä ja mitkä tekijät vaikut- tavat tämän ryhmän köyhyyden taus- talla. Se, ketkä ylipäänsä määrittyvät kuuluviksi köyhiin ja työllisyyskytkök- sen kautta työtätekeviin köyhiin, riip- puu tietysti paljon valitusta mittausta- vasta (esim. tuloköyhyys, kulutusmah- dollisuudet, toimeentulotuen saanti, subjektiivinen kokemus) ja asetetuista köyhyysrajoista. Eurooppalaisissa köy- hyysanalyyseissa on ollut varsin yleistä käyttää suhteellista tuloihin perustuvaa köyhyyskäsitettä siten, että köyhyys on määritelty suhteessa koko väestön kes- kimääräiseen tulotasoon. Tässä työtä- tekevät köyhät määritellään henkilöik- si, joiden ekvivalentti kulutusyksikkö- kohtainen käytettävissä oleva tulo2 jää alle 60 prosenttia mediaanituloista ja vähintään yksi saman kotitalouden hen- kilö on työssä3 . Valittu 60 prosentin raja on tässä sama kuin Eurostatin vi- rallinen köyhyysraja. Viitehenkilö voi siis itse olla paitsi työllinen myös työ- tön tai työmarkkinoiden ulkopuolella. Työtätekevien suhteellista tuloköy- hyyttä tarkastellaan käyttämällä tilas- tokeskuksen työssäkäyntitilaston poh- jalle luotua ns. työvoimapoliittisten ohjelmien vaikuttavuusaineistoa. Ai- neisto on muodostettu ottamalla noin kahdeksan prosentin satunnaisotos 12– 75-vuotiaasta väestöstä vuonna 1997. Sitä kautta aineiston kooksi on saatu 350 000 henkilöä, joiden tiedot on yhdistetty vuosilta 1987–2000 useasta eri rekisteristä. Tarkasteluajanjakso on rajattu vuosiin 1993–2000, koska ai- 1 Ks. esimerkiksi Ilpo Suoniemen artik- keliatässälehdessä. Lähde: Kirjoittajan laskelmat tilastokeskuksen vaikuttavuusaineistosta. Kuvio 1. Työtätekevien köyhien osuus työikäisestä väestöstä, %. 2 Ekvivalenttitulo on tulokäsite, jolla py- ritään saamaan erikokoisten ja rakenteel- taan erilaisten kotitalouksien tulot vertai- lukelpoisiksi keskenään ottamalla huomi- oon erot kotitalouksien kulutustarpeessa. Tässä tutkimuksessa kulutusyksikköluku lasketaan käyttäen OECD:n skaalaa, jos- sakotitaloudenensimmäinenaikuinensaa painon yksi, seuraavat aikuiset kukin pai- non 0,7 ja alle 18-vuotiaat lapset kukin painon 0,5. OECDskaala = 1 + 0,7*(ai- kuisten lukumäärä – 1) + 0,5*(alle 18- vuotiaiden lasten lukumäärä). Kotitalou- den käytettävissä olevat tulot saadaan las- kemalla yhteen samaan kotitalouteen kuuluvien henkilöiden saamat palkka- ja yrittäjätulot,omaisuustulotsekäkotitalou- den saamat tulonsiirrot ja vähentämällä näistä maksetut tulonsiirrot eli verot ja so- siaaliturvamaksut. 3 Yleisesti määritelmään on liitetty myös aktiivisuusehto siten, että henkilö on ollut vähintäänkuusikuukauttatyömarkkinoil- lajokotyötätehdentaietsienaktiivisestityötä (ks. Peña-Casas ja Latta 2004), mutta työ- tätekeväksiköyhäksimäärittelyynonriittä- nytmyösainoastaanaktiivisuusilmantyö- tunti- tai työkuukausirajoja.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s32 empien vuosien tiedot otoshenkilön ja puolison eri tuloista ovat puutteelliset eikä aineistoa oltu tämän tutkimuksen tekoaikana vielä päivitetty pitemmäl- le. Vaikuttavuusaineistosta laskettuna 60 prosentin köyhyysrajaa käyttäen työ- tätekeviksi köyhiksi määrittyi noin 15 000 ihmistä eli hieman yli viisi prosent- tia aineiston työikäisestä väestöstä4 vuonna 2000. Eurooppalaisittain ver- rattuna työtätekevien köyhyys Suo- messa on keskimääräistä vähäisempää (Eurostat 2000). Kaikista työikäisistä köyhistä työtätekevät köyhät muodos- tavat reilun kolmanneksen. Samoin kuin kaikkien köyhien kohdalla myös työtätekevien köyhien määrä ja osuus kääntyi hienoiseen nousuun 1990-lu- vun viimeisinä vuosina (kuvio 1). Tu- los kertoo siitä, että tuloerot jakauman ala- ja keskiosassa olevien välillä muut- tuivat kyseisellä ajanjaksolla siten, että jakauman keskiosassa olevien käytet- tävissä olevat tulot kasvoivat voimak- kaammin. Köyhyyden kasvu ei siis vält- tämättä kerro siitä, että työtätekevien köyhien ryhmän absoluuttinen toi- meentulo olisi heikentynyt. Työtätekevien köyhyyden yksilö- ja kotitalouskohtaiset taustatekijät Työtätekevien köyhyyden ja köyhyys- riskien taustalla on useita toisiinsa yh- teydessä olevia tekijöitä kuten yksilö- ja kotitalouskohtaiset sekä kollektiivi- set tekijät. Pelkästään joihinkin näistä tekijöistä keskittyminen antaisi vailli- naisen kuvan siitä, mistä työtätekevi- en köyhyydessä on kysymys. Työtäte- kevien köyhyyttä tarkasteltaessa on luonnollista kiinnittää näiden tekijöiden joukossa erityishuomiota siihen, mitä vaikutusta työmarkkinatekijöillä on ol- lut työtätekevien köyhyyden kehityk- seen. Yksilökohtaisista tekijöistä mm. su- kupuolella, iällä ja koulutustasolla on merkitystä (taulukko 1). Suomessa työtätekeviin köyhiin kuuluu enemmän naisia kuin miehiä. Naisilla myös riski olla työtätekevä köyhä on suurempi kuin miehillä. Tulos on mielenkiintoi- nen, sillä useimmissa EU-maissa työ- tätekevillä miehillä köyhyysriski on suu- rempi kuin naisilla (Peña Casas ja Lat- ta 2004). Tulos voi olla yhteydessä sii- hen, että Suomessa naiset tekevät mie- hiä enemmän sekä matalapalkkatöitä että epätyypillisiä työsuhteita. Suurin köyhyysriski paikantuu viite- henkilön iän mukaan katsottuna nuo- riin, joiden ryhmässä työtätekeviin kuuluu myös opintojen ohessa työssä käyviä opiskelijoi- ta, millä voi olla merki- tystä köyhyysriskin suu- ruudelle. Tässä ikäryh- mässä esiintyy myös muita ikäryhmiä enem- män epätyypillisiä työsuhteita. Suurim- mat työtätekevien köyhien ryhmät kes- kittyvät kuitenkin 35–54-vuotiaisiin. Kotitalouden viitehenkilön koulutuk- sen mukaan katsottuna työtätekevien köyhien osuus samoin kuin köyhyys- riskikin on hieman yllättäen suurin kes- kiasteen koulutuksen suorittaneiden ryhmässä eikä perusasteen koulutuk- sen suorittaneilla. Tämä johtuu siitä, että perusasteen koulutuksen suorit- taneiden työvoimaan osallistuminen on selvästi vähäisempää (45,4 %) ja työl- lisyysaste alhaisempi (38,6 %) kuin keskiasteen koulutuksen suorittaneilla (75,2 % ja 67,4 %). Odotettu tulos sen sijaan on se, että korkea-asteen koulutetuilla riski olla työtätekevä köy- hä on selvästi pienintä näistä ryhmis- tä. Samoin kuin yleinen köyhyys mää- ritellään työtätekevien köyhyyskin vii- tehenkilön kotitalouden käytettävissä olevien tulojen kautta. Sitä kautta yk- silökohtaisten tekijöiden ohella myös kotitalouskohtaiset tekijät vaikuttavat köyhyyden taustalla. Tulosten mukaan kotitalouskohtaiset tekijät kuten ko- titalouden koko, lasten lukumäärä, kotitalouden työssäkäyvien jäsenten määrä, työnteon intensiteetti ja koti- talouden tulot ovat erittäin tärkeitä te- kijöitä myös työssäkäyvien köyhyyden kannalta. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että useamman perheenjä- senen työssäkäynti vähentää tuloköy- hyyden riskiä (Föster 1994; Jenkins 2000; OECD 2001). Myös vaikutta- vuusaineistolla saatujen tulosten mu- kaan useampi työllinen kotitaloudes- sa suojaa paremmin köyhyydeltä ja yh- den ansaitsijan kotitalouksissa köy- hyysriski nousee huomattavasti var- sinkin, jos perheessä on lapsia. Suu- rin köyhyysriski paikantuu työtäteke- viin yksinhuoltajiin, joilla se on yli viisin- kertainen verrattuna lapsettomiin pareihin. Lasten lukumäärällä on selvä vaikutus myös työtätekevien kotita- louksien tuloköyhyy- teen. Kolmi- tai use- ampilapsisten perheiden köyhyysris- ki on selvästi suurempaa kuin niissä perheissä, joissa on vähemmän lap- sia. Huomionarvoista on, että työtäte- kevien köyhyysriski kehittyi eri koti- taloustyyppien ryhmissä eri tavoin vuosina 1993–2000. Työssäkäyvistä kotitalouksista tuloköyhyys kasvoi voi- makkaasti 1990-luvun loppua kohden erityisesti yksinhuoltajilla ja sellaisissa kotitalouksissa, joissa toinen puolisois- ta oli työllinen ja toinen työtön. Muis- ta ryhmistä poiketen kahden ansait- sijan kotitalouksissa (joissa molem- mat puolisot olivat töissä) köyhyys- riski ei kasvanut lainkaan (Kauhanen 2005). Työtätekevien köyhyysriski on eittä- mättä yhteydessä myös kotitalouden työnteon intensiteettiin eli tehtyjen työ- kuukausien määrään, mutta ongelma- na näyttäisi olevan se, että hyväkään työssäkäynti ei suojaa kaikkia työtäte- keviä köyhyydeltä. Työssäkäyvissä köy- hissä on myös niitä, jotka ovat vakaasti kiinnittäytyneitä työmarkkinoille mut- ta ovat siitä huolimatta köyhiä (Kau- hanen 2005). ”Suurin köyhyysris- ki paikantuu työtä- tekeviin yksinhuol- tajiin.” 4 Lukumäärä on laskettu perheiden pe- rusteella. Laskussa ovat mukana vain ne henkilöt, joille käytettävissä olevat tulot voitiinlaskea.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 33 Matalapalkkaisuus ja epätyy- pilliset työsuhteet Kuten aiemmin todettiin, työtätekevien köyhyyden yhteydessä erityishuomion ansaitsevat työmarkkinoihin liittyvät te- kijät.Yhtenätärkeänätyötätekevienköy- hyyden syynä on pidetty matalapalkka- työn yleistymistä sekä kasvavaa polari- saatiota vähäistä koulutustasoa vaativi- en töiden ja korkean koulutustason työ- paikkojen välillä. Nykyään jo joka seit- semäs eurooppalainen työntekijä kuu- luu matalapalkkaisten ryhmään. Aiem- man tutkimuksen mukaan matalapalk- kaisten köyhyysriski on suurempi, mutta kuitenkaan kaikki matalatuloiset eivät lukeudu köyhiin. Tämä voi johtua esi- merkiksi siitä, että matalatuloinen elää kotitaloudessa, jossa on muita toimeen- tulon lähteitä kuten muiden perheen- jäsenten tulot (EIRO 2002). Perinteisesti Suomi on ollut pienten palkkaerojen maa, ja matalapalkka- työn osuus täällä on aiempien maaver- tailujen mukaan EU-maiden alhaisim- pia (Salverda et al. 2001), vaikka kä- sitykset matalapalkkatyön laajuudesta ovat myös herkkiä käytetyille määri- telmille. Suomen keskitetty sopimus- järjestelmä ja alakohtaiset minimipal- kat vaikuttivat siihen, etteivät palkka- erot merkittävästi kasvaneet 1990-lu- vulla. Myös vaikuttavuusaineistolla saa- tujen tulosten mukaan ei voida vetää suoraa yhtäläisyysmerkkiä työtäteke- vien köyhyyden ja matalapalkkatyön välille. Matalapalkkatyötä tekevillä köy- hyysriski on selvästi suurempaa kuin korkeampipalkkaisilla5 , mutta samoin kuin muidenkin EU-maiden kohdalla (Marlier et al. 2000) voidaan havaita, että vain osa matalapalkkaisista kuu- luu työtätekeviin köyhiin. Tarkastelu- vuodesta riippuen köyhien osuus ma- talapalkkaisista palkansaajista vaihteli 13–21 prosentin välillä siten, että osuus kasvoi vuotta 2000 kohti. Toisena työssäkäyvien köyhyyden kasvuun vaikuttavana työmarkkinate- kijänä on pidetty työmarkkinoiden joustavoittamispyrkimysten myötä li- sääntyneitä epätyypillisiä työsuhteita, jotka ovat saattaneet lisätä tulonjaon epätasaisuutta. Monia köyhiä kotita- louksia luonnehtiikin paremmin se, että ne ovat kiinnittäytyneitä työmark- kinoille matalapalkkaisen tai epätyypil- lisen työn kautta kuin se, että ne ovat pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolel- la (OECD 2001). Suomessa epätyypillisiä työsuhteita tekevien palkansaajien määrä kasvoi selvästi 1990-luvun aikana, mikä osal- taan lisäsi työmarkkinoiden eriytymis- kehitystä. Vaikuttavuusaineistolla saa- tujen tulosten mukaan työmarkkina- tekijöistä työsuhteiden laatuun liittyvät tekijät kuten työsuhteen epätyypillisyys (osa-aikaisuus, lyhyet työsuhteet) lisää- vät köyhyysriskiä verrattuna pitkässä työsuhteessa työskentelyyn (ks. Kau- hanen 2005). Osa-aikaisten köyhyys- riski näyttäisi olevan suurempi kuin lyhyissä työsuhteissa työskentelevillä. Tulos on sopusoinnussa Airion ja Nie- melän (2004) kyselyaineistolla saami- en tulosten kanssa, joiden mukaan työ- suhteen osa-aikaisuus ja määräaikai- suus lisäävät palkkatyössä olevien köy- hyysriskiä. Toisaalta osa-aikaisuuden tai pätkätöiden vaikutus köyhyyteen riippuu siitä, millainen rooli näitä te- kevillä on kotitaloudessa. Aiemmista tutkimuksista (esim. Aalto 1996; Ai- rio ja Niemelä 2004) on saatu tulok- sia, joiden mukaan nimenomaan epä- vakaiden työmarkkina-asemien kasau- tuminen samaan perheeseen nostaa köyhyysriskiä. Epätyypillisten työsuh- teiden kasvava merkitys suomalaisilla työmarkkinoilla on siis voinut osaltaan olla vaikuttamassa siihen, että työtäte- kevien köyhyys hieman lisääntyi 1990- luvun loppua kohden. Yrittäjyys, verotus ja tulon- siirrot Työtätekevien köyhyysriski vaihtelee myös sen mukaan, onko kyse palkan- saajasta vai yrittäjästä. Yrittäjillä riski on selvästi suurempi kuin palkansaa- jilla, mutta huomionarvoista on se, että toisin kuin palkansaajilla yrittäjillä ris- ki ei kuitenkaan kasvanut 1990-luvul- la. Yrittäjien köyhyyttä on selitetty myös sillä, että osaltaan se voi johtua ylivelkaantumisen aiheuttamasta yri- tystoiminnan loppumisesta ja osaltaan puutteellisista tulotiedoista (Talousneu- vosto 2001). Verotuksella ja tulonsiirroilla on tär- keä vaikutus tulonjakoon ja siihen, kuinka hyvinvointi jakautuu yhteiskun- nassa (Riihelä ja Sullström 2004). Poh- joismaisissa hyvinvointivaltioissa koti- talouden saamien tulonsiirtojen muu- toksilla voi olla oleellinen vaikutus ko- titalouden köyhyyteen tuloon ja sieltä poistumiseen. Myös vaikuttavuusaineis- totarkastelu vahvistaa tulonsiirtojen merkityksen huomioimisen tärkeyden, kun tarkastellaan suhteellisen tuloköy- Taulukko 1. Työtätekevät köyhät vuonna 2000, eri ryhmien osuudet työtätekevistä köyhistä kotitalouden viitehenkilön ominaisuuksien ja kotitaloustyypin mukaan katsottuna, %. Köyhyys- Osuus riski,% työtätekevistä köyhistä,% Sukupuoli: Nainen 8,1 54,9 Mies 6,9 45,1 yht. 100 % Ikä: 18–24 12,7 17,5 25–34 5,7 19,0 35–44 6,3 25,7 45–54 5,6 25,4 55–60 3,7 7,4 Yli 60 1,1 4,3 yht. 100 % Koulutusaste: Perusaste 5,0 33,2 Keskiaste 6,9 51,6 Korkea-aste 2,9 15,2 yht. 100 % Kotitaloustyyppi: Yksin asuva 4,0 19,7 Lapseton pari 2,3 14,3 Pari, lapsia 7,8 53,9 Yksinhuoltaja 12,4 12,1 yht. 100 % 5 Matalapalkkaisiksi on määritelty ne, joiden kuukausiansiot ovat alle kaksi kol- masosaa palkansaajien mediaanikuukau- siansioista.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s34 hyyden kehitystä niin työtätekevien kuin muiden ryhmien osalta. Tämä tuli esiin mm. tarkasteltaessa työtätekevi- en lapsiperheiden köyhyyttä ja sen ke- hitystä 1990-luvun loppupuolella. Tu- loköyhyys lisääntyi 1990-luvun loppua kohti eniten 4+-lapsiperheissä, jonka taustalla yhtenä syynä saattoi olla, että 1990-luvulla toteutetut lapsilisien ja ko- tihoidon tuen leikkaukset kohdentui- vat Suomessa sitä voimakkaammin, mitä suuremmasta perheestä oli kyse eli juuri 4+ lapsiperheisiin (Honkanen ym. 2000). Työllisyyden parantaminen tehoaa köyhyyteen Suomessa työtätekevien köyhyys on edelleen kansainvälisesti verrattuna vä- häistä eikä muodosta samanlaista on- gelmaa kuin esimerkiksi anglosaksisis- sa maissa. Kun verrataan työtätekevi- en keskimääräisiä köyhyysriskejä, ovat ne selvästi pienemmät kuin esimerkik- si työttömien kohdalla. Pitkäaikaisen tu- loköyhyyden riskit ovat työtätekevien ryhmässä keskimäärin pienemmät, mutta myös työtätekevissä köyhissä on niitä, jotka ovat jääneet köyhyyden loukkuun. Yksilön kannalta oleellisem- paa on nimenomaan se, kuinka pitkään köyhyys jatkuu, ja jos köyhyydestä päästään pois, joudutaanko sinne pa- lamaan uudestaan6 . Vaikka lyhytaikai- nen köyhyys voi vaikuttaa monin ta- voin haitallisesti kotitalouksien elämään, niin pitkittyneessä köyhyydessä ongel- mat kasautuvat (esim. Penttilä ym. 2003). Tämä pitää paikkaansa myös työtätekevien köyhien kohdalla. Köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisis- sa toimenpiteissä Suomessa tehok- kaimpana keinona on korostettu työl- lisyyttä ja työnteon lisäämistä. Työn syr- jään pääseminen on erittäin tärkeää, mutta näyttäisi siltä, että kaikki tila- päinen matalapalkkatyö ei välttämättä riitä köyhyydestä poistumiseen. Myös työn laadulla on merkitystä samoin kuin sillä, minkälaiset mahdollisuudet se tarjoaa uralla etenemiseen. Oleel- lista on myös ottaa huomioon työvoi- man kysyntätilanne. Saamieni tulosten mukaan talouskasvun alueellisesti epä- tasaisella jakautumisella on merkitystä työtätekevien köyhien mahdollisuuk- siin poistua köyhyydestä työntekoa li- säämällä. Köyhien eri ryhmistä voisi ajatella, että juuri työtätekevien köy- hien mahdollisuudet päästä köyhyydes- tä pois työpanoksen määrää lisäämäl- lä voisivat olla suuremmat kuin muilla köyhien ryhmillä, koska kontakti työ- markkinoihin on jo valmiiksi olemas- sa. KIRJALLISUUS Aalto, T. (1996), Epävakaiden työ- markkina-asemien kasautuminen sa- maan parisuhteeseen, teoksessa Kan- gas, O. & Ritakallio, V.-M. (toim.), Kuka on köyhä? Köyhyys 1990-luvun puo- livälin Suomessa, Stakes Tutkimuksia 65. Atkinson, A. & Cantillon, B. & Marlier, E. & Nolan, B. (2002), Social Indicators: The EU and the Social Inclusion, Oxford: Oxford University Press. Airio, I. & Niemelä, M. (2004), Turvaa- ko työ köyhyydeltä? Janus, 12, 64–79. EIRO (2002), Low-Wage Workers and the ’Working Poor’, European Industrial Relations Observatory On-line, http:// www.eiro.eurofound.eu.int/2002/08/ study/tn0208101s.html. Euroopan unionin neuvosto (2001), Yhteinen raportti sosiaalisesta osallisuu- desta, Osa I: Euroopan unioni, 15223/01. h t t p : / / e u r o p a . e u . i n t / c o m m / employment_social/social_inclusion/ docs/15223_part1_fi.pdf Eurostat (2000), New Cronos, aika- sarjatietokanta. www.tilastokeskus.fi/ tup/datashop/newcronos.html Föster, M. (1994), Family Poverty and the Labour Market, LIS Working Paper No.114, Luxembourg: Luxembourg Income Study. 6 Työtätekevien köyhien köyhyyden dy- namiikasta ja köyhyydestä poistumiseen vaikuttavistatekijöistäks.tarkemminKau- hanen (2005). Merja Kauhasen mielestä työn syrjään pääseminen on erittäin tärkeää, mutta näyttäisi siltä, että kaikki tilapäinen matalapalkkatyö ei välttämättä riitä köyhyydestä poistumiseen. Myös työn laadulla on merkitystä samoin kuin sillä, minkälaiset mahdollisuudet se tarjoaa uralla etenemiseen.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 35 Honkanen, R. & Saarnio, R. & Sil- lanpää, M. (2000), 1990-luvulla lapsi- perheisiin kohdistuneiden leikkausten arviointia, Muistio Lapsilisätyöryhmälle 22.11.2000. http://www.pcuf.fi/~mjs/ tark90. Jenkins, S. (2000), Modelling House- hold Income Dynamics, Journal of Popu- lation Economics, 13, 529–567. Kauhanen, M. (2005), Työssäkäynnin ja taloudellisen syrjäytymisen dynamiik- ka, käsikirjoitus. Marlier, E. & Ponthieux, S. (2000), Low-wage Employees in EU Countries, Statistics in Focus: Population and Social Conditions, Eurostat. OECD (2001), OECD Employment Outlook 2001, When Money is Tight: Poverty Dynamics in OECD Countries, Paris: OECD. Peña Casas, R. & Latta, M. (2004), Working Poor in the European Union, Dublin: European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions. Penttilä, I. & Kangas, O. & Nordberg, L. & Ritakallio, V.-M. (2003), Suoma- lainen köyhyys 1990-luvun lopulla – väliaikaista vai pysyvää?, Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2003:7. Riihelä, M. & Sullström. R. (2004), Vä- littömien verojen ja tulonsiirtojen vai- kutus tulonsaajajärjestyksen ja tuloero- jen muutoksiin Suomessa, VATT-keskus- telualoitteita 345. Riihelä, M. & Sullström, R. & Tuomala, M. (2001), On Economic Poverty in Finland in the 1990s, VATT-keskustelu- aloitteita 264. Salverda, W. & Nolan, B. & Maitre, B. & Mühlau, P. (2001), Benchmarking, Low-Wage and High-Wage Employment in Europe and the USA. LoWER (European Low-Wage Employment Research Network) Report. Talousneuvosto (2001), Työmarkki- noilta syrjäytymien, tulonjako ja köyhyys, Työryhmäraportti, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 2001/13. Irmeli Penttilä Erikoistutkija Tilastokeskus irmeli.penttila@tilastokeskus.fi Työtätekevät köyhät ja tulonsiirrot1 Vuosituloilla mitattuna Suomessa olisi noin 2,5 kertaa enemmän köyhiä, jos köyhyyttä ei lainkaan torjuttaisi tulonsiirroilla. 1 Tässä artikkelissa tulonsiirrot-termi tar- koittaa sekä saatuja tulonsiirtoja eli sosi- aaliturvaetuisuuksia että maksettuja tu- lonsiirtoja eli välittömiä veroja. On yleinen ajattelutapa, että työnteko on paras lääke köyhyyttä vastaan. Ole- tetaan, että työstä saatava palkkatulo takaa riittävän toimeentulon työtäte- kevän perheelle. Aikaisemmin tämä ajattelutapa on ainakin suomalaisessa yhteiskunnassa ollut perusteltu.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s36 Irmeli Penttilä työskentelee Tilastokeskuksen Elinolot-yksikös- sä. Hän vastasi Suomen ECHP-aineiston tiedonkeruusta ja ra- portoi nyt tämän tutkimuksen tuloksia. 1994 lähtien. Suomi liit- tyi mukaan vuonna 1996. Viimeisin tiedonkeruu- vuosi oli 2001. Tutkimusasetelma vas- taa sekä poikkileikkaus- että pitkittäistutkimuksen tarpeita elinolojen muu- tosten seurannassa. Alku- peräiseen otoskotitalou- teen kuuluneita henkilöi- tä seurattiin koko tutki- musjakson ajan. Tutki- muksessa haastateltiin kaikki otoskotitalouksien 16 vuotta täyttäneet jä- senet. Haastattelun anta- minen ei useimmissa maissa ollut lakisääteistä, ja osa henkilöistä saattoi luopua osallistumisestaan kesken seurantajakson. Toisaalta mukaan tuli uu- sia henkilöitä demografis- ten muutosten seurauk- sena. Henkilöiden kotita- louksiin syntyneet lapset tai otoshenkilöiden kans- sa yhteiseen talouteen muuttaneet kuuluivat kohdejoukkoon. Suomen otokseen kuu- luneet henkilöt saattoivat enimmillään olla mukana tutkimuksessa kuusi vuotta, mikä mahdollisti elämäntapahtumien seu- rannan koko tämän jakson ajan. Suo- men netto-otoksen suuruus oli alussa hieman yli 4 100 kotitaloutta, joissa haastateltiin noin 8 200 aikuista. Seu- rantajakson aikana kotitalouksien mää- rä väheni noin 1 000:lla ja haastatel- tujen aikuisten määrä noin 2 500:lla. Kotitalouksien vastausosuudet vaihte- livat 72,5:n ja 93,9:n prosentin välil- lä. ECHP on tutkimusmenetelmiltään harmonisoitu ja toteutustavoiltaan mahdollisimman samankaltainen kai- kissa mukana olevissa maissa. Tämä tarkoittaa yhtenäistettyjä tiedonkeruu- ja painotusmenetelmiä, kysymyslo- makkeita, kysymyksenasetteluja ja tie- donkäsittelyprosesseja. Tämän niin kutsutun input-harmonisoidun tutki- muksen tavoitteena oli saada mahdol- lisimman vertailukelpoisia tuloksia kai- kista osallistujamaista. Aineiston laa- dusta ja harmonisoinnin onnistumisesta on ilmestynyt useita tutkimuksia (Eh- ling/Rendtel et al. 2004; Pyy-Marti- kainen et al. 2004; Eurostat 2000a ja 2000b). Suomessa on käytettävissä hyvälaa- tuisia hallinnollisia rekisteriaineistoja tulotiedoista, jotka voitiin yhdistää haastattelutietoihin. Rekisteriaineisto- jen käyttö ylipäätään on lisääntymässä useissa maissa, sillä valmiiksi kerättyjä tietoja hyödyntämällä vältytään pääl- lekkäiseltä tiedonkeruulta. Tässä artik- kelissa käytetään Suomen aineistoja poikkileikkausasetelmana vuosilta 1996–2001. Aineistoon liittyvästä kä- Viime vuosina on yhä useammin työnteon köyhyyttä estävä vaikutus kui- tenkin kyseenalaistettu. Monesti palk- kataso on tietyillä aloilla tai tietyissä töissä niin matala, ettei se ylitä köy- hyysrajaa. Näin on erityisesti Yhdys- valloissa, jossa on syntynyt käsite ”työ- tätekevä köyhä”, kun työtätekevien köyhien väestöosuus on ollut kasvus- sa. Tuoreimpien tietojen mukaan Yh- dysvaltain työtätekevistä perheistä yksi neljästä voidaan luokitella köyhäksi (Waldron et al. 2004). Tässä artikkelissa selvitetään saatu- jen tulonsiirtojen merkitystä työtäteke- ville köyhille. Onko Suomessa mah- dollista niiden avulla estää ansiotyötä tekevien kotitalouksien köyhyys? Mo- nilla mailla Suomi mukaan lukien on erilaisia sosiaalipoliittisia keinoja vähen- tää köyhyyttä. Hyvin toimivilla työ- markkinoilla ja niille valmentavalla koulutusjärjestelmällä on tärkeä rooli köyhyyden ennaltaehkäisijänä. Jos nämä järjestelmät eivät riitä köyhyy- den estämiseen, voidaan toimeentulo- eroja tasata verotuksen ja sosiaalitur- van avulla. Seuraavassa verrataan suomalaisten köyhien työtätekevien kotitalouksien saamia tulonsiirtoja työtätekevien kes- kimääräisiin tulonsiirtoihin sekä mui- den köyhien saamiin etuisuuksiin. Saa- tujen tulonsiirtojen vaikuttavuus näkyy parhaiten niin, että katsotaan kotita- louksien käytettävissä olevia tuloja en- nen saatuja tulonsiirtoja ja sitten nii- den jälkeen. Erotuksesta nähdään, minkä verran eri ryhmien köyhyyttä on voitu alentaa. Tutkimusaineisto Tässä artikkelissa analyysin perustana on käytetty Eurooppalaista elinolotut- kimusta, alkuperäiseltä nimeltään Eu- ropean Community Household Panel (ECHP). Se on elinolot laajasti katta- va haastattelututkimus, jota EU-mai- den tilastokeskus Eurostat koordinoi. Tietosisältö kuvaa varsin laajasti hen- kilöiden ja kotitalouksien elinoloja Eu- roopan unionin jäsenmaissa vuodesta
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 37 2 Eurostat on käyttänyt tätä määritel- mää ECHP-aineiston analyyseissa. 3 Kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1, toinen ja useampi aikuinen tai nuori painon 0,5 ja alle 14-vuotiaat lapset kukin painon 0,3. Esimerkiksi kah- den aikuisen ja kolmen lapsen muodosta- makulutusyksikkölukuontämänmukaan 2,4, eli yhden hengen kotitalouteen ver- rattuna kahden aikuisen ja kolmen lapsen kotitalouden tulotarve on 2,4-kertainen saman hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Köyhät työtätekevät kotitaloudet saivat tulonsiirtoja vä- hemmän kuin työ- tätekevät kotitalou- det keskimäärin. sikirjasta saa lisätietoja aineiston käy- töstä (Eurostat 2003). Määritelmät Erilaisia työtätekevän köyhän määri- telmiä on koottu esimerkiksi julkaisuun Peña Casas ja Latta (2004, 7). Tässä artikkelissa työtätekeväksi luetaan hen- kilö, joka oli ollut pääasiassa työllinen tutkimusvuotta edeltävänä vuonna eli ollut ansiotyössä joko palkansaajana tai yrittäjänä vähintään kuuden kuukau- den ajan.2 Alle 15 tuntia viikossa työtä tekevät eivät kuulu määritelmän pii- riin. Tämä määritelmä sulkee pois hy- vin vähäisiä työtuloja saavat ja myös ne, joilla on jokin muu päätoiminta kuin ansiotyö. Määritelmä jättää samoin huomiotta työmarkkinoiden käytettä- vissä olevat työtä etsivät henkilöt. Tä- män mittaustavan haittana kuitenkin on, että kokopäivätyössä olleita ei voi- da erottaa osa-aikaista työtä tekevistä. Työpanos voi siten vaihdella 15 viik- kotunnista ylöspäin. Jäljempänä olevissa taulukoissa ja kuvioissa työtätekevä kotitalous on määritelty niin, että siihen kuului vä- hintään yksi ansiotyötä tekevä mutta ei työttömiä. Tässä työtätekevä talous haluttiin rajata sellaiseksi, että siihen ei kuulunut ketään vastentahtoisesti työtä vailla olevaa. Edelleen kotitalous on määritelty työttömäksi, jos yksikin sen jäsenistä oli pääasiassa työtön. Jos työssäoloa ja työttömyyttä oli yhtä pal- jon, ohittaa taloudellinen aktiivisuus passiivisuuden; henkilö on työtäteke- vä kotitalouden jäsen. Jos kotitalou- dessa ei ollut ketään pääasiassa työssä tai työttömänä, luokiteltiin kotitalous ryhmään muut (ei taloudellisesti aktii- viset). Näitä olivat esimerkiksi eläke- läiset ja opiskelijat. Köyhyyttä tarkastellaan seuraavassa monetaarisena käsitteenä. Köyhyys- analyyseissa käytetään yleisimmin suh- teellista köyhyyskäsitettä, eli köyhyys määritellään suhteessa koko väestön keskimääräiseen tulotasoon. Suhteel- lisen köyhyyden mittaamista varten täytyy ensin määritellä haluttu köy- hyysraja eli se ekvivalenttitulo, jonka alittavat henkilöt luokittuvat köyhiksi. Köyhyysraja on suhteellinen sillä ta- voin, että keskitulon noustessa köy- hyysraja nousee ja vastaavasti keskitu- lon laskiessa köyhyysraja laskee. Köyhiksi määritellään tässä artikke- lissa henkilöt, joiden ekvivalentti käy- tettävissä oleva tulo kotitalouden jäsen- tä kohti oli pienempi kuin mediaani- tulosta laskettu köyhyysraja. Ekviva- lentin tulon laskemisessa on käytetty OECD:n modifioitua kulutusyksikkö- skaalaa, joka ottaa huomioon kotita- louksien koon vaihtelut.3 Henkilöpai- non perustana on kohteena olevan ta- loudellisen yksikön kulutustarve. Se taas voi vaihdella kotitalouden koostu- muksen tai henkilöiden iän mukaan. OECD:n skaalaustavat sisältävät melko karkeita oletuk- sia henkilöiden kulutus- tarpeesta esimerkiksi iän ja elämänvaiheen mukaan. On myös ke- hitetty iän ja elinvaiheen paremmin huomioon- ottavia mittareita, mut- ta niiden käyttö tulo- ja köyhyystutki- muksessa on ollut melko vähäistä. (Ri- takallio 2001) Kansainvälisissä vertailuissa on ylei- nen tapa laskea köyhyysraja mediaa- nitulosta. Mediaanitulo tarkoittaa ja- kauman keskimmäisen havainnon ar- voa, kun kaikki havainnot on järjes- tetty suuruusjärjestykseen. Köyhiä ovat ne, joiden ekvivalenttitulo on vähem- män kuin 60 prosenttia mediaaniar- vosta. Tätä mittaustapaa sovelletaan tässäkin artikkelissa. Tulotiedot on muunnettu vastaamaan vuoden 2000 hintatasoa. Köyhyysraja voidaan laskea myös tulojen keskiarvon pohjalta. Poikkea- vat havainnot, esimerkiksi poikkeuk- sellisen suuret tulot, nostavat silloin keskiarvoa. Käyttämällä mediaania väl- tytään siltä, että tulojen ääriarvot pää- sevät vaikuttamaan vääristävästi köy- hyysrajaan ja sitä kautta köyhyysastee- seen. Oletuksena on, että köyhyysrajan ala- puolelle jäävien tuloilla kotitalous ei voi hankkia hyväksyttävää, yhteiskunnas- sa yleisesti vallitsevaa elintasoa. Köy- hien määrä kasvaa tai vähenee sen mu- kaan, mikä prosenttiosuus mediaani- tulosta on valittu köyhyysrajaksi. Mit- tarissa on vain kaksi luokkaa, köyhät ja ei-köyhät. OECD:n modifioitua skaalaa käytetään ylei- sesti tilastoinnissa esi- merkiksi Tilastokes- kuksessa ja Eurostatis- sa. On kehitetty useita toisistaan poikkeavia köyhyyden mittaus- ja painotustapoja. Kukin niistä on omalla taval- laan perusteltavissa ja johtaa tuloihin sovellettuna toisistaan poikkeaviin köyhyyslukuihin (ks. esim. Kallio 2004; Lindqvist 2003; Ritakal- lio 2002). Jos Suomen tilannetta verrataan muihin EU-maihin, on otettava huo- mioon maiden väliset hintatasoerot. Suomen ostovoima oli OECD:n ja Eurostatin laskelmien mukaan vielä 1990-luvun loppupuolella lähellä EU:n keskitasoa, mutta suomalaisten koti- talouksien tulotaso jäi jonkin verran alle mediaanitulotason silloisissa jäsenmais- sa. Vain Etelä-Euroopan maat ja Ir- lanti jäivät Suomen jälkeen. On kui- tenkin huomattava, että julkisten pal- velujen huomioon ottaminen saattaisi vaikuttaa suomalaisten palkansaajien suhteelliseen asemaan ostovoimaver- tailussa. Seuraavat tulovertailut perustuvat koko kotitalouden saamiin brutto-
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s38 Kuvio 1a. Työtätekevien kotitalouksien saamat tulonsiirrot kotitaloutta kohti keskimäärin vuosina 1996–2001, €. Lähde: ECHP, Tilastokeskus. Kuvio 1b. Työtätekevien kotitalouksien saamat tulonsiirrot kulutusyksikköä kohti keski- määrin vuosina 1996–2001, €. Lähde: ECHP, Tilastokeskus. määräisiin tuloihin, tuloveroihin sekä tulonsiirtoihin, jotka ovat tietoaineis- tossa niin ikään bruttona.4 Viiteaika on tutkimusvuotta edeltävä kalente- rivuosi. Kotitalous oletetaan yhdeksi tulojenkäyttöyksiköksi, jonka kaikki- en jäsenten ansio- ja omaisuustulot sekä saadut etuudet määrittelevät sii- nä elävien yksilöiden taloudellisen ase- man. Köyhyyslaskelmien pohjana oleva tulokäsite noudattaa tässä YK:n hyväk- symää tulokehikkoa, jota eri maat ja taloudellisen yhteistyön järjestöt sovel- tavat tilastoinnissaan. Tämä takaa tu- lokehityksen ja tulonmuodostuksen hyvän vertailtavuuden eri maiden ja alueiden välillä. ECHP-tutkimuksen käyttämä tulokäsite poikkeaa Suomen kansallisesta tulonjakotutkimuksen kä- sitteistöstä kahdella tavalla. ECHP:n sisältämät tulot ovat puhtaasti rahatu- loa eli ne eivät sisällä laskennallisia tu- loeriä, esimerkiksi asuntotuloa, joka perustuu arvioon henkilön tai kotita- louden saamasta etuudesta omistus- asunnossa asumisesta. Myös kotitalo- uksien saamat myyntivoitot jäävät tu- lokäsitteen ulkopuolelle. Työtätekevien kotitalouksien saamat tulonsiirrot ja köyhyys Kotitalouksien saamat keskimääräiset tulonsiirrot vähenivät vuodesta 1996 lähtien (kuvio 1a). Näin tapahtui myös työtätekevien kotitalouksille. Vielä vuonna 1996 työtätekevä kotitalous sai keskimäärin 5 600 euroa tulonsiirto- ja mutta vuonna 2001 enää alle 5 000 euroa. Köyhän työtätekevän kotitalou- den saamat tulonsiirrot olivat keskimää- räistä pienemmät, joskaan ei koko jak- son ajan vähenevät. Se sai vuonna 1996 keskimäärin 4 500 euroa ja jakson vii- meisenä vuonna alle 4 300 euroa. Vuonna 2001 kaikkien työtätekevien bruttotuloista oli saatuja tulonsiirtoja kymmenisen prosenttia, kun työtäte- kevien köyhien tuloista niitä oli kol- mannes. Kun tarkastellaan bruttotulojen ja saatujen tulonsiirtojen suhdetta, olivat työtätekevien kotitalouksien tulot kas- vaneet 7-kertaisista 9-kertaisiksi tulon- siirtoihin verrattua tarkastelujakson aikana. Samanaikaisesti köyhien työ- tätekevien kotitalouksien tulot suhtees- sa tulonsiirtoihin olivat kasvaneet noin 2,5-kertaisista kolminkertaisiksi. Tulo- verotuksen huomioon ottaminen vai- 4 Pääosasta saatuja tulonsiirtoja makse- taan veroa, mutta niitä ei ole tässä huomi- oitu nettomääräisinä, vaan kaikkia mak- settuja tuloveroja tarkastellaan omana ko- konaisuutenaan. Suurimmat verovapaat tuetovatlapsilisätsekäasumis-jatoimeen- tulotuet.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 39 Irmeli Penttilä pitää tärkeänä, että julkisten palvelujen käyt- tö voidaan tulevaisuudessa arvottaa osaksi kansalaisten saa- mia etuuksia. Kun tähän päästään meillä ja muualla, saa- daan entistä vertailukelpoisempaa tietoa rahassa mitattavas- ta hyvinvoinnin tasosta päätöksenteon pohjaksi. Kuvio 2a. Köyhien kotitalouksien saamat tulonsiirrot keskimäärin bruttotuloista työ- markkina-aseman mukaan vuosina 1996–2001, %. Lähde: ECHP, Tilastokeskus. mentaisi luonnollisesti tämän suhteen kasvua. Kun tulonsiirtojen tarkastelua vielä täsmennetään ottamalla huomioon kotitalouden koko, ei köyhän työtä- tekevän kotitalouden tilanne ainakaan parane (kuvio 1b). On luontevaa aja- tella, että köyhä työtätekevä kotita- lous pienten ansiotulojensa vuoksi oli- si saanut täydentäviä tulonsiirtoja vä- hintään keskimääräisen kotitalouden verran. Näin ei kuitenkaan käynyt. Köyhimpien kotitalouksien saamat tu- lonsiirrot kulutusyksikköä kohti jäi- vät pääosin alle 90 prosenttiin kaik- kien työtätekevien talouksien keski- määrin saamista tulonsiirroista koko tarkastelujakson aikana. Tämä johtui siitä, että useat saaduista tulonsiirrois- ta ovat tulosidonnaisia: pienituloinen saa niitä vähemmän kuin suurituloinen. Tällaisia ovat esimerkiksi sairaus- ja äitiyspäivärahat. Tuloverotus tasoitti pieni- tuloisten työtätekevien ja muiden työtätekevien ko- titalouksien suhteellista ase- maa. Köyhät työtätekevät taloudet maksoivat veroja tuloistaan keskimäärin 16,5 prosenttia, kun tämä prosentti oli kaikille työtä- tekeville talouksille 30,9 vuonna 1996. Tarkastelu- jakson lopussa vastaavat prosentit olivat 18,9 ja 30,6. Köyhien työtätekevi- en kotitalouksien keski- määräinen tuloverotus siis kiristyi jonkin verran. Köy- hien työssäkäyvien kotita- louksien käytettävissä ole- vat keskimääräiset rahatu- lot kasvoivat tarkastelujak- son aikana hieman yli 3 prosenttia, kun ne kaikilla työssäkäyvillä kasvoivat 14 prosenttia. Kotitalouden työmarkkina- asema, tulonsiirrot ja köyhyys Suomessa tulonsiirtojen osuus pieni- tuloisten kotitalouksien kaikista brut- totuloista on ollut korkeaa tasoa mui- hin EU-maihin verrattuna (Eurostat 2002). Köyhän työtätekevän talouden kuten kaikkien muidenkin köyhien ta- louksien tuloista tulonsiirrot muodos- tivat kuitenkin yhä pienenevän osan (kuvio 2a). Tulonsiirtojen taso oli kai- killa köyhien ryhmillä silti säilynyt suun- nilleen samana, kun verrattiin tarkas- telujakson ensimmäistä ja viimeistä vuotta (kuvio 2b). Tulonsiirtojen osuu- den pieneneminen johtui kaikissa ryh- missä kokonaistulojen hienoisesta kas- vusta (kuvio 2c). Saatujen tulonsiirtojen merkitys Kuinka paljon kansalaisten saamat tulonsiirrot auttavat vähentämään köy- hyyttä? Tähän kysymykseen on saatu vastauksia Eurostatin (2005) julkaise- mista rakenneindikaattoreista jäsen- maiden ja koko EU:n tasolla. Näiden suuntaviivojen mukaisesti on käsillä
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s40 Kuvio 2c. Köyhien kotitalouksien keskimääräiset bruttotulot työmarkkina-aseman mukaan vuosina 1996–2001, €. Lähde: ECHP, Tilastokeskus. Kuvio 2b. Köyhien kotitalouksien saamat tulonsiirrot keskimäärin bruttona työmarkki- na-aseman mukaan vuosina 1996–2001, €. Lähde: ECHP, Tilastokeskus. olevassa artikkelissa laskettu köyhyys ennen saatuja tulonsiirtoja ja niiden jälkeen. Tällä tavoin lasketuista köy- hyysasteista voidaan päätellä tulonsiir- tojen merkitys köyhyyden taltuttujana. Voidaan ensinnäkin nähdä, kuinka paljon köyhyyttä olisi, jos kotitaloudet eivät olisi saaneet lainkaan tulonsiir- toja. Laskelmissa eläkkeet ryhmiteltiin ansiotulojen kaltaisiksi. Toiseksi näh- dään, kuinka paljon meillä tosiasiassa oli köyhyyttä. Köyhyys työmarkkina-aseman mu- kaan on ensin laskettu käytettävissä olevasta rahatulosta ennen saatuja tu- lonsiirtoja (taulukko 1a) ja sitten saa- tujen tulonsiirtojen jälkeen (taulukko 1b). Suomen köyhyysasteet ovat olleet vii- me vuosina kasvussa (esim. Tulonja- kotilasto 2002). Vielä vuonna 1996 köyhiä oli 8 prosenttia väestöstä, mikä noudatti pohjoismaista matalaa tasoa. Vuosituhannen vaihteessa se nousi 11 prosenttiin ja on pysynyt edelleen tällä tasolla. Jos suomalaiset eivät saisi tulonsiir- toja, eläisi yli neljäsosa väestöstä köy- hyydessä, kun eläketulot luokiteltiin laskelmissa ansiotulojen kaltaisiksi. Karkeasti voidaan sanoa, että suoma- laisten köyhyys aleni saatujen tulonsiir- tojen ansiosta kolmella viidesosalla vuonna 2001. Jos tarkastellaan erikseen työtäteke- vien, työttömien ja ei taloudellisesti aktiivisten kotitalouksia, on kaikkien näiden ryhmien köyhyysasteita voitu selvästi pudottaa saaduilla tulonsiirroil- la. Taloudellisesti ei-aktiivisten ryhmäs- sä väheneminen on tosin muita lievem- pää. Tähän ryhmään kuului esimer- kiksi pieniä eläketuloja saavia, mitkä tulot laskettiin jo ansiotuloksi ennen saatuja tulonsiirtoja. Siihen kuului myös paljon opiskelijoita, joiden mah- dolliset opintovelat eivät ole tuloa. Pienten tulojensa vuoksi eläkeläis- ja opiskelijatalouksiin kuuluvista puolet oli köyhiä jo ennen tulonsiirtojen saamis- ta vuonna 2001. Näiden ryhmien nos- taminen yli köyhyysrajan opintoraho- jen tai muiden tukien avulla on ken- ties vaikeampaa kuin taloudellisesti aktiivisten talouksien, minkä vuoksi heidän köyhyytensä ei pudonnut saa- tujen tulonsiirtojen jälkeen yhtä paljon kuin muiden. Opiskelijatalouksien pie- nituloisuusongelmat sitä paitsi useim- miten ratkeavat valmistumisen ja työ- paikan saannin myötä. Työssäkäyvienkin talouksiin kuuluvis- ta 17 sadasta olisi köyhiä, jos tulon- siirtoja ei huomioitaisi. Saatujen tulon- siirtojen ansioista enää 6 sadasta oli köyhä. Tulonsiirtojen köyhyyttä vähen- tävä vaikutus oli kuitenkin suurempaa tarkastelujakson ensimmäisenä vuote- na 1996. Tuolloin vielä saadut tulon- siirrot nostivat kolme neljästä työtäte-
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 41 Taulukko 1b. Henkilöiden köyhyysasteet saatujen tulonsiirtojen jälkeen, %. 1996 1997 1998 1999 2000 2001 Työllisten talous 4 4 4 6 5 6 Työtön talous 13 13 13 18 24 18 Ei taloudellisesti aktiivisia 16 17 24 24 26 30 Koko Suomi 8 8 9 11 11 11 EU (15 maata) 16 16 15 15 15 15 Euro-alue (12 maata) 16 16 15 15 15 15 Lähde: ECHP, Tilastokeskus. 1996 1997 1998 1999 2000 2001 Työllisten talous 17 17 17 17 17 17 Työtön talous 66 69 61 62 65 67 Ei taloudellisesti aktiivisia 45 46 48 49 51 52 Koko Suomi 31 31 29 28 28 28 EU (15 maata) 25 25 24 24 23 24 Euro-alue (12 maata) 24 24 23 22 22 22 Taulukko 1a. Henkilöiden köyhyysasteet ennen saatuja tulonsiirtoja, %. Lähde: ECHP, Tilastokeskus. Improvement of Living and Working Conditions. Pyy-Martikainen, M. & Sisto, J. & Reijo, M. (2004), The ECHP Study in Finland. Quality Report, Tilastokeskus, Elinolot 2004:1. Ritakallio, V.-M. (2001), Tilastointi- käytännön muutos muuttaa kuvaa eu- rooppalaisesta köyhyydestä, Hyvinvoin- tikatsaus 4/2001, Tilastokeskus. Ritakallio, V.-M. (2002), Trends of Poverty and Income Inequality in Cross- National Comparison, European Journal of Social Security, 4, 151–177. Tilastokeskus (2004), Tulonjakotilasto 2002, Tulot ja kulutus 2004:14. Waldron, T. & Roberts, B. & Reamer, A. (2004), Working Hard, Falling Short. America’s Working Families and the Pursuit of Economic Security, Working Poor Families Project, A National Report. www.aecf.org/publications/data/ working_hard_new.pdf kevään talouteen kuuluvasta yli köy- hyysrajan, mutta enää kaksi kolmesta jakson lopussa vuonna 2001. Tulon- siirrot eivät enää vähentäneet muiden- kaan ryhmien köyhyyttä vuonna 2001 yhtä paljon kuin jakson alussa. Rahaa köyhyyden poistamiseen olisi tässä käytetyn köyhyyslaskelman mu- kaan vuonna 2001 tarvittu keskimää- rin 2 200 euroa jokaista köyhää koti- taloutta kohti. Summa on suurentu- nut noin 400 euroa vuodesta 1996. KIRJALLISUUS Ehling, M. & Rendtel, U. et al. (2004), Harmonisation of Panel Surveys and Data Quality. The Change from Input Harmonisation in National Samples of the European Community Household Panel – Implications on Data Quality, Wiesbaden: Statistisches Bundesamt. Eurostat (2000a), European Social Statistics. Income, Poverty and Social Exclusion, Luxembourg: European Communities. Eurostat (2000b), ECHP Data Quality – Second Report. DOC.PAN 108/99 Revised, February 2000, Luxembourg: Eurostat. Eurostat (2002), European Social Statistics. Income, Poverty and Social Exclusion, 2nd report. Luxembourg: European Communities. Eurostat (2003), ECHP UDB Manual. European Community Household Panel Longitudinal Users’ Database. DOC. PAN 168/2003–12, Dec. 2003, Luxem- bourg: Eurostat. Eurostat (2005), Structural Indicators. Update of the Statistical Annex (1) to the 2005 Report from the Commission to the Spring European Council. http:// europa.eu.int/comm/eurostat/ structuralindicators Kallio, M. (2004), Mitä köyhyys on? Köyhyyden kulttuurisista jäsennyksistä subjektiivisiin merkityksiin, Tilastokes- kus, Katsauksia 2004/2. Lindqvist, M. (2003), Monenlaisia köy- hyysasteita, Hyvinvointikatsaus 1/2003. Tilastokeskus. Peña Casas, R. & Latta, M. (2004), Working Poor in the European Union, Dublin: European Foundation for the
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s42 Toimeentulotuki on Suomessa kuten useimmissa muissakin OECD-mais- sa viimesijainen turvaverkko. Toi- meentulotukijärjestelmille yhteinen piirre on se, että ne korvaavat mo- nenlaisista riskeistä aiheutuvaa tulo- jen menetystä silloin, kun muuta tur- vaa ei ole saatavilla. Kyse on siis vii- mesijaisesta avustuksesta, joka ei ole sidoksissa työhistoriaan tai maksuihin. (Eardley et al. 1996a, 1996b; Gough et al. 1997). Työttömyysongelma on johtanut sii- hen, että toimeentulotuesta on tullut yhä useamman pitkäaikaistyöttömän toimeentulolähde. Toimeentulotukijär- jestelmien tavoitteiksi on nostettu asi- akkaiden “aktivointi” sen sijaan, että maksettaisiin vain “passiivisia” etuuk- sia. Aktivointi voidaan määritellä sel- laisiksi toimiksi, joiden tarkoituksena on lisätä tuen saajien omatoimisuutta ja vähentää sosiaaliturvariippuvuutta (Hvinden et al. 2001). Tavoitteiksi on tullut aikaisempaa selvemmin tulolouk- kujen poistaminen sekä rahallisten kannustimien ja aktiivisten toimenpi- teiden kehittäminen. Taloudellista hyötyä korostava kan- nustaminen voi tapahtua ainakin seu- raavilla tavoilla (esim. Kuivalainen 1999): Heikki Hiilamo Johtaja Diakonian ja yhteiskuntatyön yksikkö Kirkkohallituksentoiminnallinen osasto Suomenevankelis-luterilainenkirkko heikki.hiilamo@evl.fi Mikko Kautto Tutkimuspäällikkö Stakes mikko.kautto@stakes.fi Työtä toimeen- tulotuella Suomessa on yritetty kannustaa toimeentulotuen saajia työhön jättämällä 100 euron kuukausittaiset työtulot huomioimatta toimeentulotuen määrässä. Tulokset ovat jääneet perin vaatimattomiksi.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 43 – työtuloja jätetään ottamatta huo- mioon toimeentulotukea myönnettä- essä – tuen myöntämisessä otetaan huo- mioon työstä aiheutuvia kustannuksia, – myönnetään jonkinlainen lisätuki (bonus) tuen saajalle hänen työllisty- essään tai osallistuessaan aktivointitoi- menpiteisiin Tässä artikkelissa arvioimme ensiksi mainitun kannustustavan, tulojen huo- mioimatta jättämisen (tai ns. etuoikeu- tetun tulon) tuloksellisuutta toimeen- tulotuen saajien työssäkäynnin lisäämi- seksi. Suomessa toteutettiin vähälle huomiolle jäänyt toimeentulotuen etu- oikeutetun tulon kokeilu vuosien 2002 ja 2005 välisenä aikana. Arvioimme tämän lakikokeilun tuloksellisuutta re- kisteriaineiston valossa.1 Kysymme, li- säsikö taloudellisten kannustimien pa- rantaminen toimeentulotuen saajien työntekoa. Tulostemme perusteella Suomessa toteutetun lakikokeilun vai- kutukset olivat oletetun suuntaisia mutta volyymiltään perin vaatimatto- mia. Artikkelimme lopuksi pohdimme syitä tähän. Toimiiko työn tarjontaan vaikuttaminen? Kannustavuusajattelun oppihistorialli- nen perusta on taloustieteen työn tar- jonnan teoriassa. Työn etsiminen, vas- taanottaminen tai sen määrän lisäämi- nen on yhteydessä työtuloihin, sosiaali- turvaan sekä vapaa-ai- kaan, jonka henkilö ar- vottaa siitä saadun hyö- dyn suhteen. Mitä pie- nempi on työstä saata- va hyöty suhteessa työt- tömänä saatuun hyö- tyyn tulojen ja vapaa- ajan muodossa, sitä pie- nemmät kannusteet työttömällä on siirtyä työelämääntaityöllisellä on lisätä työpanostaan. Toimeentulotukiasi- akkaiden työllistymistä on selitetty kahdella kilpailevalla teorialla (esim. Walker ja Shaw 1998; Dahl ja Lorentzen 2003a, 2003b; Garcia ja Kazepov 2002; Gus- tafsson et al. 2002). Passivoitumisteo- rian mukaan toimeentulotuen saami- nen muuttaa käyttäytymistä eli johtaa tarmokkuuden, työmotivaation, kyky- jen ja moraalin rappioon. Tuen saajat jättäytyvät sen varaan eivätkä yritäkään saada töitä. Valikoitumisteorian mu- kaan työkykyisimmät asiakkaat pois- tuvat nopeammin toimeentulotuen saa- jien joukosta ja jäljelle jää niitä, joilla on enemmän ongelmia ja vähemmän kvalifikaatioita. Tämän teorian mu- kaan toimeentulotuen pitkäaikaisasiak- kaat eivät ole pitkäaikaisasiakkaita sik- si, että tuen saaminen estäisi heidän työllistymistään, vaan siksi, että heillä oli jo ennen toimeentulotukiasiakkuut- ta heikommat työllistymismahdollisuu- det kuin muilla tuen saajilla. Olemassa oleva tutkimus toimeentu- lotuella olemisesta ja siltä poistumisesta puhuu pikemminkin valikoitumisteo- rian puolesta (Bane ja Ellwood 1994; O’Boyle 1998; Leisering ja Walker 199; Walker ja Shaw 1998; Dahl ja Lorentzen 2003a, 2003b; Saraceno 2002). Kannustimien roolia toimeen- tulotuessa on jonkin verran arvioitu, mutta nimenomaisesti tuloharkinnan väljentämisen vaikutuksia ei kovin hy- vin ole pystytty tutkimaan. Ylipäätään empiirinen tutkimus siirtymisestä toi- meentulotuelta työhön on ollut kovin vähäistä. Harvassa maassa on aineis- toja, joilla voisi seurata toimeentulo- tukea saaneiden siirty- mistä työhön. Toimeentulotuki- lain muutos Suomessa Työttömyys lisääntyi Suomessa taloudellisen laman seurauksena rä- jähdysmäisesti 1990-lu- vun alussa. Työttömyys- aste on laskenut hitaas- ti siitä lähtien. Yksi seu- raus tästä dramaattises- ta muutoksesta oli, että köyhyyden ra- kenne muuttui 1990-luvulla. Monet pitkään työttöminä olleet täydentävät riittämätöntä työttömyysturvaa toi- meentulotuella (Kautto 2004). Työttömyyden vähentäminen ja so- siaalisen syrjäytymisen ehkäisy ovat nyt Heikki Hiilamo ja Mikko Kautto korostavat, että vähäisetkin työtulot tarjoavat enem- män mahdollisuuksia tulojen kasvattamiselle ja toimeentulotuen tarpeen poistamiselle kuin tilanne, jossa työtuloja ei ole lainkaan. 1 Koko alkuperäinen tutkimus löytyy jul- kaisuista Hiilamo ym. (2004) ja Karjalai- nen ym. (2003). Toimeentulotuki ei näyttäisi passivoi- van sen pitkäai- kaisasiakkaita, vaan heillä työllis- tyminen olisi jo muutenkin vaike- ampaa kuin muilla tuen saajilla.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s44 keskeisiä sosiaalipoliittisia tavoitteita. Edistääkseen toimeentulotuella elävi- en työssäkäyntiä eduskunta päätti vuo- den 2001 lopussa muuttaa toimeen- tulotuesta annettua lakia väliaikaisesti siten, että vähintään 20 % hakijatalou- den ansiotuloista muodostetaan ns. etuoikeutetuksi tuloksi eli sitä ei oteta huomioon tukea myönnettäessä. Etu- oikeutetun tulon enimmäismäärä on 100 €/kk. Tämä laki oli voimassa 1.4.2002–31.3.2005. Uudistuksen tarkoituksena oli paran- taa toimeentulotukea saavien kotitalo- uksien kannustimia vastaanottaa työ- tä. Ennen uudistusta jokainen ansaittu käteen jäävä euro periaatteessa vähensi toimeentulotukea samansuuruisesti. Uudistuksen jälkeen pienten lisätulo- jen hankinta oli määrä tulla toimeen- tulotukea saaville kotitalouksille talo- udellisesti kannattavammaksi. Lähtökohtana oli, että tämän seu- rauksena työttömät, ilman ansiotuloja olevat toimeentulotuen saajat työllis- tyvät helpommin osapäiväisesti tai muuten vähäisessä määrin avoimille työmarkkinoille. Tällöin he siirtyvät toimeentulotuen etuoikeutetun tulon piiriin. Pidemmällä aikavälillä on edel- leen mahdollista, että toimeentulotu- en etuoikeutetun tulon saaja työllistyy avoimille työmarkkinoille. Tällöin toi- meentulotuen tarve poistuisi. Etuoikeu- tetun tulon kokeilulain kohderyhmään kuuluvat nimenomaan ne tuen saajat, joilla ei ole mahdollisuuksia työllistyä kokoaikaisesti. Jo lakia valmisteltaes- sa ajateltiin, ettei se koske kuin mar- ginaalista joukkoa toimeentulotuen saajista (lakiesityksen perusteluihin si- sältyneen arvion mukaan 7 prosenttia tuensaajista). Kannustinvaikutuksen arvioi- minen työtulojen saannin kehityksellä Työmarkkinakäyttäytymisen muutok- sia tarkastellaan tässä kotitaloustasolla tulonlähteissä tapahtuneina muutoksi- na.2 Kyse on siitä, kuuluuko toimeen- tulotuen saajan tulopakettiin työtuloja vai ei. Puhumme jatkossa täsmällisyy- den vuoksi toimeentulotuen asiakkai- den työtulojen saamisesta eikä työssä- käynnistä, vaikka asiallisesti kyse on sa- masta ilmiöstä. Tarkastelut perustuvat toimeentulo- tukea saavien kotitalouksien asiakas- rekisterien seurantaan ennen lakiko- keilua ja sen jälkeen. Analyysia varten muodostetaan kahden eri ajankohdan perusteella paneeliaineistoja, joissa tar- kastellaan toimeentulo- tukiasiakkaiden työtu- lojen saantiaseurannan lähtö- ja lopputilantees- sa. Kotitaloudet jaetaan neljään eri luokkaan sen perusteella, onko niillä lähtötilanteessa ja lopputilanteessa työtu- loja (ansio- tai yrittä- jätuloja). Luokkiin sijoitutaan toi- meentulotuen tarpeen muutoksen pe- rusteella (taulukko 1). Ensimmäisen kategorian muodostavat ne kotitalo- udet, joilla ei ole työtuloja kumpana- kaan tarkasteluhetkenä. Toiseen ka- tegoriaan kuuluvat ne kotitaloudet, joilla on työtuloja lähtötilanteessa mutta ei lopputilanteessa. Kolmanteen kategoriaan kuuluvat ne, joilla ei ole työtuloja lähtötilanteessa mutta lop- putilanteessa on. Neljännen katego- rian muodostavat ne kotitaloudet, joil- la on työtuloja molempina aikoina. Työssäkäynnin kehityksen näkökul- masta kiinnostavimpia ryhmiä ovat ne kotitaloudet, jotka ovat alkaneet saa- da työtuloja tai jotka ovat menettäneet ne. Ensimmäisessä tapauksessa työs- säkäynti on lisääntynyt ja jälkimmäi- sessä tapauksessa vähentynyt. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, ettei kummassakaan kategoriassa työssä- käynti ole vielä johtanut toimeentulo- tuen tarpeen lakkaamiseen. Toisin sa- noen kysymys on koko ajan tapauk- sista, joissa kotitaloudet ovat saaneet niin pieniä tuloja, etteivät ne ole vielä nostaneet kotitalouksia toimeentulotu- kinormin yläpuolelle. Työtulojen saanti Stakesin toimeentulotukitilastossa Tarkastelemme aluksi Stakesin toi- meentulotukitilaston avulla toimeentu- lotukea saaneiden kotitalouksien työ- tuloja ennen huhtikuussa 2002 voi- maantullutta lakiuudis- tusta eli aikavälillä mar- raskuu 2000 – marras- kuu 2001. Vertailemal- la toimeentulotuen asi- akkaiden työtulojen saantia eri ajankohtien välillä voidaan arvioida, miten kokeilulaki on vaikuttanut työmarkki- nakäyttäytymiseen. Ole- tuksen mukaan toimeentulotukiasiak- kaiden työtulojen saamisen pitäisi li- sääntyä huhtikuusta 2002 alkaen. Käytössä on kaksi paneeliaineistoa, jotka muodostettiin Stakesin toimeen- tulotukitilaston avulla. Ensimmäises- sä aineistossa mukana ovat vain ne kotitaloudet, jotka saivat toimeentu- lotukea marraskuussa 2000 ja mar- raskuussa 2001. Toiseen aineistoon kuuluvat marraskuussa 2001 ja 2002 toimeentulotukea saaneet. On tär- 2 Tutkimuksen toteuttamisesta, aineis- toista ja niiden sudenkuopista sekä tulos- ten tulkintaan liittyvistä varaumista ks. Hiilamo ym. (2004). Taulukko 1. Tulosiirtymät ja toimeentulotuen tarve. Tulonlähde Tulonlähde lopputilanteessa lähtötilanteessa Ansio- ja yrittäjätulot Muut tulolähteet Ansio- tai yrittäjätulo Pieni tarve säilyi Tarve lisääntyy Muut tulonlähteet Tarve väheni Suurempi tarve säilyi Edistääkö pienten ansiotulojen huo- mioimatta jättämi- nen toimeentulo- tuen saajien työllis- tymistä?
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 45 keää huomata, että kahden perättäi- sen vuoden perusteella luodussa ai- neistossa on mukana vain toimeentu- lotuen pitkäaikaisasiakkaita. Tässä joukossa on monia niitä, joiden voi tulkita kuuluvan työttömien “kovaan ytimeen”. Toisaalta tämä on juuri se ryhmä, jonka toivotaan vähentävän riippuvuuttaan toimeentulotuesta pienten lisätulojen hankkimisella.3 Sekä marraskuussa 2000 että marras- kuussa 2001 toimeentulotukea saa- neista kotitalouksista oli 89,3 prosent- tia ilman ansio- tai yrittäjätuloja sekä lähtö- että lopputilanteessa. Työtuloja sai molempina ajankohtina kaksi pro- senttia asiakkaista. Työtuloja alkoi saa- da 2,7 prosenttia. Työtulot menetti marraskuun 2000 ja 2001 välillä 4,2 prosenttia asiakkaista. Työtuloja saaneet toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkaat menettivät melko usein tulonsa ja jäivät kokonaan toi- meentulotuen varaan. Tulos osoittaa, että tulojen lisääntymistä ei juuri ta- pahtunut ainakaan ennen kokeilulakia. Hyvin harvat kotitaloudet onnistuivat kiinnittymään työmarkkinoille siten, että ne kykenivät säilyttämään työtu- lonsa. Huhtikuussa 2002 astui voimaan etu- oikeutetun tulon kokeilulaki, joka pa- ransi toimeentulotuen asiakkaiden työssäkäynnin kannustimia. Mikäli kokeilulaki on lisännyt toimeentulotu- kiasiakkaiden työssäkäyntiä vuoden 2002 aikana, pitäisi edellä esitettyihin lukuihin verrattuna a) ilman työtuloja olevien osuuden supistua, b) työtulot säilyttäneiden osuuden li- sääntyä, c) työtulot menettäneiden osuuden pienentyä ja d) työtuloja hankkineiden osuuden kasvaa. Aineistomme osoittaa, että marras- kuussa 2002 oli yhteensä 67 920 koti- taloutta, jotka olivat saaneet toimeen- tulotukea myös edellisen vuoden mar- raskuussa (taulukko 2). Pitkäaikaisasi- akkaiden määrä nousi siis jonkin ver- ran. Aikaisempaan verrattuna työtulot vuoden aikana säilyttäneiden osuus li- sääntyi ja työtulot menettäneiden osuus pieneni. Nämä muutokset olivat siis hypoteesien mukaisia. Samaan aikaan työtuloja hankkineiden osuus kuiten- kin supistui. Ilman työtuloja olevien osuus kasvoi mutta ei tilastollisesti merkitsevällä tavalla.4 Muutokset toimeentulotukiasiakkai- den työtulojen saamisessa vähenivät. Marraskuun 2000 ja 2001 välillä työ- tuloja hankki tai menetti 8,7 prosent- tia asiakkaista. Vuotta myöhemmin vastaava osuus oli enää 7,5 prosent- tia. Työtuloja lopputilanteessa saavien toimeentulotuen asiakkaiden osuus nousi kuitenkin 2001–2002 6,5 pro- sentista 6,8 prosenttiin. Työtulojen saanti kuuden kaupungin aineistossa Edellä kuvatut Stakesin aineistoon pe- rustuvat paneelit voitiin muodostaa ai- noastaan vuoden aikana ainakin kah- desti toimeentulotukea saaneista koti- talouksista. Kyse on siis pitkäaikaisasi- akkaista, jotka eivät välttämättä rea- goi yhtä voimakkaasti kannustimissa tapahtuneisiin muutoksiin kuin toi- meentulotuen lyhytaikaisemmat asiak- kaat. Lisäksi kokeilulaki tuli voimaan kesken jälkimmäisen tarkasteluvuo- den. Tästä syystä tutkimme etuoikeutetun tulon kokeilulain vaikutuksia myös kuuden suuren kaupungin toimeentu- lotukirekistereistä suoritettujen poimin- tojen avulla. Tämän aineiston avulla on mahdollista tarkastella myös niitä, jot- ka eivät ole toimeentulotuen pitkäai- kaisasiakkaita. Tarkastelemme seuraa- vassa kolmea eri paneeliaineistoa, ja muodostamme niistä kaksi vertailuase- telmaa. Ensimmäiseen aineistoon poi- mittiin marraskuussa 2001 ja juuri ennen lakimuutosta eli maaliskuussa 2002 tukea saaneet kotitaloudet. Toi- sen aineiston muodostavat ne kotita- loudet, jotka saivat toimeentulotukea marraskuussa 2001 ja huhtikuussa 2002, jolloin kokeilulaki tuli voimaan. Kolmannessa aineistossa leikkauskoh- tina käytettiin ajankohtia, jolloin ko- 3 Toimeentulotuen tilapäisasiakkaiden joukkoon lukeutuu niitä, jotka ovat jo mukana työmarkkinoilla tai joilla on hy- vät mahdollisuudet työllistyä niin, että toi- meentulotuen tarve poistuu kokonaan. 4 Luottamusväli on laskettu 95 prosen- tin tasolla tarkastelemalla prosenttimuu- tosten luottamusvälejä. * Tilastointikäytäntö muuttui: kahden tärkeimmän tulonlähteen sijasta siirryttiin merkitsemään kaikki tulonlähteet. Taulukko2. Tulonsiirtymät Stakesin toimeentulorekisterissä. Marras2000–2001* Marras2001*–2002 Muutos Vaikutus Luottamusvälit n % n % suhteessa 1. jakso 2. jakso hypoteesiin Toimeentulotuen saajia 66446 67920 Ei työtuloja 59363 89,3% 60868 89,6% 0,3% 89,1% 89,6% 89,4% 89,8% Työtulot säilyneet 1320 2,0% 1933 2,8% 0,9% + 1,9% 2,1% 2,7% 3,0% Työtulot poistuneet 2774 4,2% 2467 3,6% -0,5% + 4,0% 4,3% 3,5% 3,8% Työtulot alkaneet 2989 4,5% 2652 3,9% -0,6% - 4,3% 4,7% 3,8% 4,1% 66446 100,0% 67920 100,0%
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s46 keilulaki oli jo voimassa eli huhtikuu- ta 2002 ja marraskuuta 2002. Ensim- mäisessä vertailussa mukana on maa- liskuussa 2002 päättynyt ja huhtikuus- sa 2002 alkanut seuranta. Tämän jäl- keen verrataan huhtikuussa 2002 päät- tynyttä ja alkanutta seurantaa. Yleisellä tasolla kuuden kunnan ai- neiston tulokset vastaavat melko hy- vin koko maan tuloksia, vaikka poi- mintaväli on lyhyempi. Ilman työtulo- ja oli kaikissa aineistoissa lähes 90 pro- senttia tuen saajista. Toisin sanoen myös lyhyemmän aikaa toimeentulo- tukea saavat ovat melko kaukana työ- markkinoista. Ensimmäisessä vertailussa kaksi tilas- tollisesti merkitsevää muutosta olivat työtuloja hankkineiden osuuden kas- vu ja työtulot säilyttäneiden osuuden pienentyminen (taulukko 3). Työtulo- ja hankkineiden osuus kohosi 2,7 pro- sentista neljään prosenttiin mutta työ- tulot säilyttäneiden osuus laski 4,4 pro- senttiyksiköstä 3,5 prosenttiyksikköön. Jälkimmäisessä vertailussa ainoa ti- lastollisesti merkitsevä muutos oli ole- tuksen mukainen. Työtulojen alkami- nen lisääntyi 2,8 prosentista neljään prosenttiin. Tulos oli myös siinä mie- lessä oletuksen mukainen, että jäl- kimmäisessä ver- tailuasetelmassa kokeilulain vaiku- tus tuli tasaisem- man poimintavälin ansiosta selvem- min näkyviin. Lopuksi: kannustimet toimeentulo- tuessa Kokeilun arvioin- titutkimuksen lop- puraportissa (Hii- lamo ym. 2004) totesimme, että etuoikeutetun tu- lon kokeilu oli toi- meentulotukiasi- akkaiden näkökulmasta voittopuoli- sesti positiivinen asia: kokeilu lisäsi kohtuullisuutta (työnteosta sai talou- dellista hyötyä, joskin vähän), oikeu- denmukaista kohtelua (lakikokeilu yh- tenäisti erilaiset kuntakohtaiset käy- tännöt) ja kannustavuutta (mitä suu- remmat lisäansiot, sen suurempi kä- teen jäävä tulo). Kuntien sosiaalityöl- le kokeilu toi uuden välineen (sosiaa- lityöntekijä pystyi osoittamaan, että työn vastaanottamisesta on hyötyä), Heikki Hiilamo työskentelee kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön joh- tajana kirkkohallituksessa. Aikaisemmin hän tutki toimeentulotukea Stakesissa. Hänen väitöskirjansa käsitteli perhepolitiikkaa Suomessa ja Ruotsissa 1990-luvulla. Taulukko 3. Tulosiirtymät kuuden kunnan toimeentulorekisterissä. Marras2001–Maali2002 Huhti-Marras2002 Vaikutus Luottamusvälit n % n % suhteessa 1. jakso 2. jakso hypoteesiin Toimeentulotuen saajia 8937 7973 Ei työtuloja 7923 88,7% 7040 88,3 -0,4% 88,0% 89,3% 87,6% 89,0% Työtulot säilyneet 396 4,4% 278 3,5% -0,9% - 4,0% 4,9% 3,1% 3,9% Työtulot poistuneet 373 4,2% 340 4,3% 0,1% 3,8% 4,6% 3,8% 4,7% Työtulot alkaneet 245 2,7% 315 4,0% 1,2% + 2,4% 3,1% 3,5% 4,4% 8937 100,0% 7973 100,0% Marras2001–Huhti2002 Huhti-Marras2002 n % n % Toimeentulotuen saajia 8596 7973 Ei työtuloja 7623 88,7% 7040% 88,3% -0,4% 88,0% 89,4% 87,6% 89,0% Työtulot säilyneet 323 3,8% 278 3,5% -0,3% 3,4% 4,2% 3,1% 3,9% Työtulot poistuneet 410 4,8% 340 4,3% -0,5% 4,3% 5,2% 3,8% 4,7% Työtulot alkaneet 240 2,8% 315 4,0% 1,2% + 2,4% 3,1% 3,5% 4,4% 8596 100,0% 7973 100,0%
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 47 toisaalta työ laskennallistui asiakas- työn kustannuksella, ja joissain pai- koissa Suomea harkinta saattoi kiris- tyä (aiemmin joissakin kunnissa oli saatettu huomioida työtuloja lakiko- keilun ohjeistusta enemmän). Tulokset työtulojen saannin kehityk- sestä eivät ole aivan yksiselitteisiä. Ylei- nen linja näyttää olevan kuitenkin se, että toimeentulotuen saajien työtulo- jen hankkiminen on jossain määrin li- sääntynyt lakikokeilun ansiosta. Mo- lemmat aineistot antavat samansuun- taisen tuloksen. Työssäkäynnin lisään- tyminen oli kuitenkin selvästi vähäi- sempää kuin kokeilulain perusteluissa oli oletettu, ja liikettä oli myös toiseen suuntaan. Pelkästään aineistoon nojautuen on vaikea selittää, mistä tämä johtui. Ar- velemme kuitenkin keskeisen vaikut- tavan tekijän olleen sen, ettei Suomessa ollut tuensaajille sopivia työpaikkoja, toisin sanoen pulma oli työn kysynnäs- sä. Toinen arvaus on se, että kannus- tinhyöty oli lakikokeilussa viritetty kus- tannusten pelossa liian pieneksi. Esi- merkkiperhelaskelmat näyttävät, että taloudellinen hyöty on ollut vähäinen. Kolmas mahdollinen selitys on tutki- muksessa tehtyjen haastattelujen pe- rusteella se, että li- säansioiden hank- kiminen aiheuttaa monissa tapauk- sissa lisätyötä, epä- varmuutta ja tulo- jen epäsäännölli- syyttä myös muis- ta ensisijaisista läh- teistä – ennen muuta työttömyy- den ja asumiskulu- jen perusteella – tukia saaville toi- meentulotukiasi- akkaille. Tulos voi selittyä myös sillä, ettei kokeilulaki välttämättä tuo- nutkaan uutta ti- lannetta, koska jo aikaisemmin oli eri kunnissa de facto vähäisiä tuloja jätet- ty ottamatta huomioon. (ks. Hiilamo ym. 2004.) Joka tapauksessa tulokset kyseen- alaistavat ajatusta siitä, että vähäisillä kannustimien muutoksilla voidaan olennaisesti lisätä toimeentulotukiasi- akkaiden työssäkäyntiä. Tältä osin tu- lokset ovat yhdenmukaisia aikaisem- pien tutkimusten kanssa (esim. Fors- sén ja Hakovirta 1998; Pedersen ja Smith 2001). Viimesijaista yhteiskunnallista tukea saavien kannustimien parantamises- sa tasapainoillaan erilaisten sosiaali- poliittisten ideologioiden välisessä maastossa. Pienetkin työtulot takaa- vat sen, että toimeentulotuen saajilla on jonkinlainen yhteys työmarkkinoi- hin, eikä kotitalous ole yhtä riippu- vainen toimeentulotuesta kuin sellai- nen kotitalous, jolla ei ole lainkaan työtuloja. Voidaan olettaa, että vä- häistenkin työtulojen saaminen tar- joaa enemmän mahdollisuuksia tulo- jen kasvattamiselle ja toimeentulotu- en tarpeen poistamiselle kuin tilan- ne, jossa työtuloja ei ole lainkaan. Näin taisi arvioida eduskuntakin, sil- lä lakikokeilua päätettiin joulukuussa 2004 jatkaa vielä kahdella vuodella vuoden 2006 loppuun asti. Samalla eduskunta päätti korottaa etuoikeu- tetun tulon ylärajaa 100 eurosta 150 euroon, mutta etuoikeutetun tulon osuutta (20%) ei muutettu. Tutki- muksemme perusteella suurten käyt- täytymismuutosten aikaansaaminen vaatisi suurempia kannustimia. KIRJALLISUUS Bane, M.J. & Ellwood, D.T. (1994), Welfare Realities. From rhetoric to reform, Cambridge, MA: Harvard University Press. Dahl, E. & Lorentzen, T. (2003a), Dynamics of Social Assistance: the Norwegian experience in Comparative Perspective, International Journal of Social Welfare, 12, 289–301. Dahl, E. & Lorentzen, T. (2003b), Explaining Exit to Work Among Social Assistance Recipients in Norway: Hete- rogeneity or Time Dependency, Euro- pean Sociological Review, 19, 519–536. Eardley, T. & Bradshaw, J. & Ditch J. & Whiteford, P. (1996a), Social Assistance in OECD Countries: Volume I. Synthesis Reports. DSS Report No. 46, OECD, Social Policy Research Unit: University of York. Eardley, T. & Bradshaw, J. & Ditch, J. & Whiteford, P. (1996b), Social Assistance in OECD Countries: Volume II. Country Reports. DSS Report No. 47, OECD, Social Policy Research Unit: University of York. Forssén K. & Hakovirta M. (1998), Work Incentives in Single Parent Families, Turun yliopisto, Sosiaalipolitii- kan laitos, Series B/15. Garcia, M. & Kazepov, J. (2002), Why Some People Are More Likely to be on Social Assistance than Others, teoksessa Saraceno, C. (Ed.), Social Assistance Dynamics in Europe. National and Local Poverty Regimes, Bristol: Polity Press, 127–172. Gough, I. & Bradshaw, J. & Ditch, J. & Eardley, T. & Whiteford, P. (1997), Social Assistance in OECD Countries, JournalofEuropeanSocialPolicy,7,17–43. Gustafsson, B. & Müller, R. & Negri, M. & Voges, W. (2002), Paths through (and out of) Social Assistance, teoksessa Saraceno, C. (Ed.) Social Assistance Dynamics in Europe. National and Local Poverty Regimes, Bristol: Polity Press, 173–234. Mikko Kautto on Stakesin hyvinvoinnin tutkimusryhmän tutkimus- päällikkö. Viime vuonna hän työskenteli valtioneuvoston kansliassa tu- levaisuusselonteon projektipäällikkönä. Kautto on muun muassa tut- kinut pohjoismaista hyvinvointimallia vertailevasta näkökulmasta.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s48 Hvinden, B. & Heikkilä, M. & Kankare, I. (2001), Towards Activation? The Changing Relationship Between Social Protection and Employment in Western Europe , teoksessa Kautto, M. & Fritzell, J. & Hvinden, B. & Kvist, J. & Uusitalo, H. (2001), Nordic Welfare States in the European Context, London: Routledge, 168–197. Hiilamo, H. & Karjalainen, J. & Kautto, M. & Parpo, A. (2004), Tavoitteena kannustavampi toimeentulotuki. Tutki- mus toimeentulotuen lakimuutoksista, Stakes Tutkimuksia 139. Karjalainen, J. & Raivio, H. & Hiilamo, H. (2003), Harkinta toimeentulotuessa. Toimeentulotuen muutosten arvioinnin väliraportti, Stakes Aiheita 19/2993. Kautto, M. (2004), Sosiaaliturvalta työhön: suomalaisen hyvinvointivaltion reformi, Yhteiskuntapolitiikka, 69, 17– 30. Kuivalainen, S. (1999), Toimeentulo- tuki Tanskassa, Ruotsissa ja Suomessa. Vertaileva tutkimus kolmen Pohjoismaan vähimmäisturvajärjestelmistä Britannian ja Hollannin järjestelmien valossa, Hel- sinki: Suomen kuntaliitto. Leisering, L. & Walker R. (Eds.) (1988), The Dynamics of Modern Society, Bristol: Polity Press. O’Boyle, E. (1998), Transit into and out of poverty, International Journal of Social Economics, 25, 1411–1424. Pedersen J.P. & Smith A. (2001), Unemployment Traps: Do Financial Disincentives Matter? Aarhus School of Business, Working Paper 01–01. Saraceno, C. (Ed.) (2002), Social Assistance Dynamics in Europe. National and Local Poverty Regimes, Bristol: Polity Press. Walker, R. & Shaw, A. (1998), Escaping from Social Assistance in Great Britain, teoksessa Leiserin, L. & Walker, R. (Eds.), The Dynamics of Modern Society. Poverty, Policy and Welfare. Bristol: Polity Press, 243–261. Kun muutama vuosi sitten luin toi- mittaja Barbara Ehrenreichin kirjan ’Nälkäpalkalla’, jossa hän kertoi ame- rikkalaisten työtätekevien köyhien elämästä omien kokemustensa poh- jalta, ajattelin: ”Tämä on nyt sitä Amerikkaa. Meillä asiat ovat toisin. Suomalainen köyhyys keskittyy tyy- pillisesti sellaisiin ajanjaksoihin, jol- Reija Lilja Tutkimusjohtaja Palkansaajientutkimuslaitos reija.lilja@labour.fi Työssä, koulutettu ja köyhä – HETKINEN? Suomessa työtätekevien köyhien määrä on viime vuosina ollut kasvussa, ja enemmistö heistä on varsin hyvin koulutettuja. Mistä tämä kertoo? KOLUMNI
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 49 loin ei tehdä töitä. Köyhyys ei ole työssäkäyvien ongelma eikä Suomes- ta löydy työtätekevien köyhien ar- meijaa.” Tässä lehdessä ilmestyvästä Merja Kauhasen artikkelista kuitenkin ilme- nee, että Suomessa on arviolta 15 000 kotitaloutta, jotka ovat köyhiä siitä huo- limatta, että ainakin yksi perheen ai- kuisista on työssä. Työtätekevien köy- hien kotitalouksien aikuisilla näyttäisi kaiken lisäksi olevan kohtuullisen kor- kea koulutus. Vuonna 2000 runsaalla puolella oli vähintään keskiasteen kou- lutus ja 15 prosentilla korkea-asteen koulutus. Huomattava osa suomalaisista ei siis työssäkäynnin ja hyvän koulutuksen- sakaan avulla saa nostettua perheensä toimeentuloa köyhyysrajan yläpuolel- le. Lisäksi työtätekevien köyhien ko- titalouksien määrä on viime vuosina ollut kasvussa. Jokin tässä ei nyt täs- mää. Sitä on tottunut ajattelemaan, että koulutukseen kannattaa inves- toida ja että työssäkäynti torjuu köy- hyyttä. Mikä voi siis olla syynä, kun ison joukon kohdalla näin ei käy- kään? Työmarkkinat amerikkalais- tuvat? Euroopan unionin neuvosto pitää työn- tekoa selvästi tehokkaimpana keinona välttyä köyhyydeltä. Toisaalta neuvos- to toteaa, että pysyminen epävarmas- sa, huonosti palkatussa ja heikkolaa- tuisessa työssä voi aiheuttaa pysyvää köyhyyttä. Barbara Ehrenreichin esi- merkki Yhdysvalloista kuvaa juuri näitä heikkolaatuisten töiden markkinoita, jotka eivät ole luonte- vasti istuneet eurooppa- laiseen kulttuuriin. Työ- tätekevät köyhät kotita- loudet eivät nekään oi- kein sovi täkäläiseen ajattelumalliin, mutta kuvaako niiden kasva- va osuus sitä, että työ- markkinamme tulevat tässä suhteessa amerikkalaistumaan? Pelkään, että vaara tähän on olemassa. Tätä pelkoa lisäsi puolikorvalla kuun- telemani Jorma Ollilan kritiikki, ettei Euroopan unioni eivätkä sen jäsenval- tiot ole tosissaan tehneet työtä työttö- myyden torjumiseksi eivätkä ole ym- märtäneet EU:n työmarkkinoiden uu- distumistarpeita. En päässyt tarkem- min kuulemaan, mitä konkreettisia neuvoja Ollila Euroopan päättäjille täs- sä suhteessa antoi, mutta hänen lau- suntonsa sai minut kyllä huolestumaan. Tosin ehkä eri syystä kuin mihin Ollila kritiikillään viittasi. Euroopassa työmarkkinoiden uudis- tusten keskeisenä tavoitteena 1990- luvulla oli työmarkkinoiden säätelyn purkaminen. Niin Suomessa kuin muuallakin korostettiin työmarkkinoi- den rakenteellisten uudistusten tarvet- ta. Muun muassa tuloloukkuja puret- tiin erilaisilla pienituloisten vero- ja so- siaaliturvauudistuksilla, ja edellytyksiä matalan tuottavuuden työpaikkojen syntymiselle pyrittiin parantamaan. Kasvaneet työmarkkinoiden joustot ovat sittemmin ilmenneet pätkätöiden ja osa-aikatöiden lisääntymisenä, mikä osaltaan on vaikuttanut työssäkäyvien köyhyyden kasvuun. Monia työtäteke- viä köyhiä kotitalouksia luonnehtiikin se, että ne ovat kiinnittyneitä työmark- kinoille matalapalkkaisen tai epätyypil- lisen työn kautta. Työelämän laadun kehittämi- nen vaaravyöhykkeessä Euroopan komissio on 2000-luvun alussa muuttanut äänenpainojaan ja korostanut kestävän työllisyyden kas- vun edellyttävän, että työpaikkojen määrällisen kasvun li- säksi erityistä huomio- ta tulisi kiinnittää työ- suhteiden laatuun. Toi- menpiteitä, jotka nosta- vat joko työn määrää tai sen laatua, ei pitäisi näh- dä vastakkaisina vaih- toehtoina. Molemmat vaihtoehdot lisäävät työllisyyttä, ensim- mäinen lyhyellä ja toinen pidemmällä tähtäimellä. Tarkoittaako Jorma Ollilan kritiikki ehkä nyt sitä, että globalisaation myö- tä saamme sanoa hyvästit tavoitteille kehittää työsuhteiden laatua, koska kansainvälisten yritysten pyrkimys voi- Reija Lilja on ollut mukana erikoistutkija Merja Kauhasen hankkeessa, jossa on selvitetty työtätekevien köyhien asemaa Suomessa Kansainvälistynyt toimintaympäristö lisää suojaverkko- jen tarvetta.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s50 ton maksimointiin ajaa työelämän pit- kän tähtäimen laatutavoitteiden ohi? Eräs havainto tästä on jo se, että tut- kimuksen mukaan lisääntyneellä kan- sainvälisellä kilpailulla on taipumus es- tää yrityksiä sitoutumasta henkilöstön merkittäviin pitkän aikavälin koulutus- hankkeisiin. Lisäksi tehokkuuden ha- keminen väkeä vähentämällä rajoittaa myös työpaikkansa säilyttäneiden mah- dollisuuksia osallistua koulutukseen. Ajatellessani kansainvälisten yritysten työpaikkojen sijoittumista Eurooppaan mieleeni tulee vääjäämättä lause ’pit- källä tähtäimellä olemme kaikki kuol- leita’. Tällaisessa maailmassa keskei- senä ongelmana ei ehkä olekaan se, että yksittäisillä työntekijöillä työsuh- teet ovat epävarmoja, vaan se, että yri- tysten toiminta Euroopassa ja sitä kaut- ta työpaikat – työsuhteiden laadusta riippumatta – ovat entistä epävarmem- malla pohjalla. Yksittäisen ihmisen kan- nalta rakennemuutoksiin liittyvä ’luo- va tuho’ voi koitua kohtalokkaaksi, vaikka pidemmällä aikavälillä kansan- taloudet niistä toipuvatkin. On tärke- ää, että yhteiskunta luo suojamekanis- meja, jotka vähentävät yksittäisen kan- salaisen taloudellisia riskejä tällaisissa prosesseissa, joihin hänellä ei ole mi- tään sananvaltaa. Muutosturvaa tarvi- taan monessa eri muodossa. Yksittäisen työntekijän neuvotteluasema heikko Työmarkkinoiden tilaa on totuttu ar- vioimaan erilaisilla mittareilla, joista työttömyys on yksi ilmeisimmistä. Yk- sittäiset mittarit eivät kuitenkaan anna koko kuvaa siitä, mitä kaikkea työelä- mässä on tapahtumassa. En voi olla ajattelematta, antaako työtätekevien köyhien suureneva joukko ensimmäi- sen varoituksen tulevista, vaikeammista ajoista. Voivatko eurooppalaiset työ- markkinat yritysten kansainvälistymi- sen seurauksena olla lähestymässä ame- rikkalaisia siinä, että yhä suuremmalla osalla työntekijöistä on heikko neuvot- teluvoima ja sitä kautta heikommat työehdot? Tätä taustaa vasten näyttää hyvin ly- hytnäköiseltä, että Suomessa monet nuoret ovat päättäneet olla liittymättä oman alansa ammattiliittoon. Yksittäi- sen työntekijän neuvotteluvoima on kovin heiveröinen, kun hän murrosti- lanteissa yrittää neuvotella suuren työn- antajan kanssa työehdoista ja työpai- kan säilyttämisestä. Globaalissa talou- dessa yhteisten neuvottelumekanismi- en ja turvaverkkojen tarve kasvaa. Toi- vottavasti työikäiset suomalaiset ym- märtävät, että näitä mekanismeja ei kannata olla heikentämässä omalla käyttäytymisellään. Työtätekevien köy- hien joukko on jo nykyiselläänkin liian suuri.
51 Suhdanteet yhdellä silmäyksellä Suomen kokonaistuotannon kuukausikuvaaja 1995:01–2005:01 Lähde: Tilastokeskus. Työttömyysaste Suomessa 1995:01–2005:02 Lähde: Tilastokeskus. Korot 1997:01–2005:03 Lähde: Suomen Pankki.Lähde: Eurostat, Tilastokeskus. Inflaatio Suomessa ja euroalueella 1997:01–2004:12 Suhdannetilanne Suomessa barometrien mukaan 1995:01–2005:03 Lähde: Teollisuus ja Työnantajat, Tilastokeskus. Kansainvälisiä suhdanneindikaattoreita 1995:01–2005:01 Lähde: Conference Board, Euroopan komissio.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s52 Tilauskortti lähetetään osoitteeseen: Palkansaajien tutkimuslaitos / Tilaukset tai faxilla numeroon: Pitkänsillanranta 3 A, 00530 Helsinki 09–2535 7332 Tilaus 2005 Tilaan Talous & Yhteiskunta -lehden vuosikerran hintaan 20,00 € Tilaukseni on vuositilaus kestotilaus Toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka Laskutusosoite, jos eri kuin toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelinnumero Telefax Sähköpostiosoite Nimi Nimi Uusi toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka Uusi laskutusosoite, jos eri kuin toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka Osoitteenmuutos lähetetään osoitteeseen: Palkansaajien tutkimuslaitos tai faxilla numeroon: Pitkänsillanranta 3 A, 00530 Helsinki 09–2535 7332 Puhelinnumero Telefax Sähköpostiosoite Osoitteenmuutos
P a l k a n s a a j i e n t u t k i m u s l a i t o k s e n j u l k a i s u t Ta l o u s & Y h t e i s k u n t a - l e h t i Talous & Yhteiskunta -lehteä julkaisee Palkansaajien tutkimuslaitos neljä kertaa vuodessa. Lehden tavoit- teena on välittää tutkimustietoa, valottaa ajankohtai- sen kehityksen taustoja sekä herättää keskustelua kansantaloudellisista ja yhteiskunnallisista kysymyk- sistä. Vuosina 1972–1993 lehti ilmestyi nimellä TTT Katsaus. Lehden toimitus p. 09-2535 7349. Tilaukset p. 09-2535 7338. Tu t k i m u k s i a Tutkimuksia-sarjassa ilmestyvät valmiiden tutkimus- ten laajat ja perusteelliset loppuraportit. Valmistuvis- ta tutkimuksista lähetetään lehdistötiedotteet, joiden välityksellä tutkimustuloksia esitellään tiedotusvälineille ja suurelle yleisölle. Hinta 13,50 €. Tilaukset: p. 09-2535 7338. Ty ö p a p e r e i t a Työpapereita-sarjassa esitellään meneillään olevien tutkimushankkeiden väliraportteja sekä kansain- väliselle tutkijakunnalle suunnattuja keskustelualoitteita. Työpaperit julkaistaan kokonaisuudessaan verkossa laitoksen kotisivuilla. WWW.LABOUR.FI Palkansaajien tutkimuslaitoksen kotisivuilla on ajankohtaista tietoa laitoksen henkilökunnasta, tutkimuksista, talousennusteista ja seminaareista. Siellä julkaistaan myös Talous & Yhteiskunta -lehden pääkirjoitukset ja sisällysluettelot, laitoksen lehdistötiedotteet sekä kuukausittain vaihtuvia kolumneja. Lisäksi laitoksen tutkijat kommentoivat kotisivuilla ajankohtaista talouskehitystä. Laaja taloustietopaketti sisältää aikasarjoja lukuina ja kuvioina mm. tuotannosta, työmarkkinoista, inflaati- osta, ulkomaankaupasta, koroista ja julkisesta taloudesta. R a p o r t t e j a Raportteja-sarjassa ilmestyy erilaisia laajemmalle yleisölle tarkoitettuja kirjoja ja selvityksiä. Tilaukset: p. 09-2535 7338.
Pitkänsillanranta 3A, 6.krs 00530 Helsinki Finland p. 09-2535 7330 (Tel. +358-9-2535 7330) fax 09-2535 7332 (Fax +358-9-2535 7332) www.labour.fi Palkansaajien tutkimuslaitos harjoittaa kansantaloudellista tutkimusta, seuraa taloudellista kehitystä ja laatii sitä koskevia ennusteita. Laitos on perustettu vuonna 1971 Työväen taloudellisen tutkimuslai- toksen nimellä ja on toiminut nykyisellä nimellä vuodesta 1993 lähtien. Tutkimuk- sen pääalueita ovat työmarkkinat, julkinen talous, makrotalous ja talouspolitiikka. Palkansaajien tutkimuslaitosta ylläpitää kannatusyhdistys, johon kuuluvat kaikki Suomen ammatilliset keskusjärjestöt, SAK, STTK ja AKAVA sekä suurin osa näiden jäsenliitoista. M Vuosikerta20,00 € Irtonumero 6,50 € ISSN 1236-7206

More Related Content

PDF
Kulutus pitää yllä kasvua ja työllisyyttä
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Vain lyhyt sota mahdollistaa talouden nousun
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 2/2008
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Epävarmuus kasvaa – Suomenkin talouskasvu hidastuu
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 3/2008
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talouskriisi ja valtion velka – Miten selviämme?
bySuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
PDF
Euroopan velkakriisi hidastaa kasvua
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Suomen talous jyrkkään taantumaan
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Kulutus pitää yllä kasvua ja työllisyyttä
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Vain lyhyt sota mahdollistaa talouden nousun
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2008
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Epävarmuus kasvaa – Suomenkin talouskasvu hidastuu
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2008
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talouskriisi ja valtion velka – Miten selviämme?
bySuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Euroopan velkakriisi hidastaa kasvua
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomen talous jyrkkään taantumaan
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 

What's hot

PDF
SAK:n toimintakertomus 2005
bySuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
PDF
Suomen talous on menossa laskusuhdanteeseen muttei taantumaan
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 2/2003
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Taantuma hellittää ensi vuonna – työttömyysaste nousee siitä huolimatta keski...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 2/2004
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Jyrkkä käänne Suomen suhdannekehityksessä
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Suomen talous toipuu – julkinen talous selvästi ylijäämäiseksi jo ensi vuonna
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 3/2003
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Vauhdittunut vienti ylläpitää talouskasvua
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 2/2007
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Kootut kolumnit
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Suomen talouden yllä uusia pilviä – sisäpolitiikka lähellä umpikujaa
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Tuotanto putosi ennätysvauhtia – finanssipolitiikan tuki kansantaloudelle jop...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
SAK:n toimintakertomus 2005
bySuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Suomen talous on menossa laskusuhdanteeseen muttei taantumaan
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2003
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Taantuma hellittää ensi vuonna – työttömyysaste nousee siitä huolimatta keski...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2004
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Jyrkkä käänne Suomen suhdannekehityksessä
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomen talous toipuu – julkinen talous selvästi ylijäämäiseksi jo ensi vuonna
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2003
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Vauhdittunut vienti ylläpitää talouskasvua
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2007
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Kootut kolumnit
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomen talouden yllä uusia pilviä – sisäpolitiikka lähellä umpikujaa
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Tuotanto putosi ennätysvauhtia – finanssipolitiikan tuki kansantaloudelle jop...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 

Viewers also liked

PDF
The impact of the near superior’s management on worker wellbeing, retirement ...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous & Yhteiskunta 1/2016
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Hyvinvointivaltio 2010-luvulla – mitä kello on lyönyt?
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous & Yhteiskunta 2/2016
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty22014
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty12014
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous & Yhteiskunta 3/2015
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous & Yhteiskunta 4/2015
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous & Yhteiskunta 4/2016
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous & Yhteiskunta 3/2016
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty42014
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Työssäkäyvien köyhyys Suomessa 1990–2010
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty22013
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty42011
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty12012
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty42012
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty32012
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty22012
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty42013
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty32014
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
The impact of the near superior’s management on worker wellbeing, retirement ...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 1/2016
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Hyvinvointivaltio 2010-luvulla – mitä kello on lyönyt?
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 2/2016
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22014
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty12014
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 3/2015
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 4/2015
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 4/2016
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 3/2016
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty42014
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Työssäkäyvien köyhyys Suomessa 1990–2010
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22013
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty42011
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty12012
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty42012
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32012
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22012
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty42013
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32014
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 

Similar to Ty22005

PDF
Ty32004
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 3/2004
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty32006
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 3/2006
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty22007
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty22006
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 2/2006
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Suomen talouskasvu tänä vuonna yli 5 prosenttiin
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty32007
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 3/2007
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty32008
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty22004
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty22008
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talouskasvu vahvistuu loppuvuodesta
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Teollisuustuotanto elpyy – kansantalous uuteen nousuun
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talouskasvu edelleen vahvaa, mutta riskit lisääntyvät
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Mitäs me sanoimme jo kaksi vuotta sitten? Talous kasvaa Suomessa tänä vuonna ...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talouskasvu hidastuu – mutta pysyy edelleen nopeahkona
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty12005
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32004
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2004
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32006
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2006
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22007
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22006
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2006
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomen talouskasvu tänä vuonna yli 5 prosenttiin
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32007
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2007
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32008
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22004
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22008
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talouskasvu vahvistuu loppuvuodesta
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Teollisuustuotanto elpyy – kansantalous uuteen nousuun
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talouskasvu edelleen vahvaa, mutta riskit lisääntyvät
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Mitäs me sanoimme jo kaksi vuotta sitten? Talous kasvaa Suomessa tänä vuonna ...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talouskasvu hidastuu – mutta pysyy edelleen nopeahkona
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty12005
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 

More from Palkansaajien tutkimuslaitos

PDF
Talous & Yhteiskunta 4/2019
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous & Yhteiskunta 3/2019
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous & Yhteiskunta 2/2019
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Occupational Mobility of Routine Workers
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Tulonjaon kehitys ja välitön verotus
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous & Yhteiskunta 1/2019
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Opintotuen tulorajat
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous & Yhteiskunta 4/2018
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 4/2019
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 3/2019
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 2/2019
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Occupational Mobility of Routine Workers
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Tulonjaon kehitys ja välitön verotus
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 1/2019
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Opintotuen tulorajat
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 4/2018
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 

Ty22005

  • 1.
    &2/2005 Ta l ou s Y h t e i s k u n t a Talousennuste 2005-2006
  • 2.
    Heikki Taimio Pääkirjoitus .....................................................................................1 Talousennuste 2005–2006 Vauhdittunut vienti ylläpitää talouskasvua ...................................... 2 Mia Latta Työtätekevät köyhät EU:ssa .............................................................. 12 Ilpo Airio Saako yhdellä palkalla riittävän turvan köyhyyttä vastaan? ............ 18 Ilpo Suoniemi Yleiskuva köyhyyden kehityksestä Suomessa vuosina 1990–2002 . 23 Merja Kauhanen Työtätekevät köyhät Suomessa ......................................................... 30 Irmeli Penttilä Työtätekevät köyhät ja tulonsiirrot ................................................... 35 Heikki Hiilamo ja Mikko Kautto Työtä toimeentulotuella .................................................................... 42 Reija Lilja Kolumni: Työssä, koulutettu ja köyhä – HETKINEN? ................... 48 Suhdanteet yhdellä silmäyksellä ...................................................... 51 33. vuosikerta 4 numeroa vuodessa Julkaisija: Palkansaajien tutkimuslaitos Pitkänsillanranta 3 A (6. krs) 00530 Helsinki P. 09–2535 7330 Fax: 09–2535 7332 www.labour.fi Toimitus: Päätoimittaja Jukka Pekkarinen Toimittaja Heikki Taimio P. 09–2535 7349 Heikki.Taimio@labour.fi Taitto ja tilaukset: Irmeli Honka P. 09–2535 7338 Irmeli.Honka@labour.fi Toimitusneuvosto: Sari Aalto-Matturi Ulla Aitta Peter J. Boldt Lea Haikala Tuomas Harpf Pekka Immeli Esa Mäisti Seppo Nevalainen Jari Vettenranta Tilaushinnat: Vuosikerta 20,00 € Irtonumero 6,50 € Painopaikka: Jaarli Oy Valokuvaus: Maarit Kytöharju Kansi: Graafikko Markku Böök Kannen kuva: Aimo Hyvärinen ISSN 1236–7206 &2/2005 Ta l o u s Y h t e i s k u n t a Talousennuste 2005-2006 22005
  • 3.
    Tämän teemanumeron artikkelittäy- dentävät viime numeron kuvausta tu- lonjaon muutoksesta Suomessa. 1990- luvun alun laman jälkeisenä vahvana nousukautena eivät ainoastaan rikkaat rikastuneet vaan myös entistä useam- mat putosivat köyhyysrajan alapuolel- le. Köyhyysasteen nousu koko väestön tai työtätekevien keskuudessa ei ollut yhtä voimakasta kuin työttömillä ja työ- markkinoiden ulkopuolella olleilla. Erityisen merkillepantavaa on se, että näin kävi heidän saamiensa tulonsiir- tojen ja maksamiensa välittömien ve- rojen jälkeen. Siis tulonsiirtojen leik- kaukset lisäsivät köyhyyttä selvästi ei- vätkät veronkevennykset kumonneet tätä vaikutusta. Viimeaikaiset veronkevennykset uh- kaavat kuitenkin jäädä ohimeneväksi ilmiöksi. Väestön ikääntymisen tuomat eläke- ja hoivamenopaineet pakotta- vat leikkaamaan muita julkisia menoja ja/tai kiristämään verotusta. Erilaiset säästöt sekä kunnallisveron ja sotu- maksujen korotukset ovat jo merkke- jä tästä. Köyhille tämä ei tiedä hyvää. Köyhien kapinaa ei kuitenkaan nyt ole näköpiirissä. Köyhtymistä on ta- pahtunut suhteessa keskituloisiin, mut- ta protestiliikettä tuskin viriäisi ilman tuntuvaa absoluuttista köyhtymistä, elintason selvää putoamista. Samaan aikaan henkilöiden välisen tulonjaon ja köyhyyden muutoksen kanssa funktionaalinen tulonjako kääntyi jyrkästi pääomatulojen hyväk- si ja työtulojen tappioksi. Työttömyy- den nykyisellä korkealla tasolla se saat- taa olla paikallaan, mutta ainakin his- toriallisen kokemuksen perusteella voidaan odottaa, että ennen pitkää palkkatulojen osuus koko kakusta läh- tee selvään nousuun. Tästäpä syntyisikin mielenkiintoinen yhtälö: kasvavat vanhusmenot, nouse- vat työtulot ja laskevat voitot. Pitkällä aikavälillä yhtälöön näyttäisi löytyvän muitakin ratkaisuja kuin leikkaukset ja verojen ja sotumaksujen korotukset. Esimerkiksi työllisyysasteen tai työn tuottavuudennousuvähentäisiabsoluut- tista köyhyyttä joskaan ei yhtä varmasti suhteellista köyhyyttä – siihen tarvittai- siin myös tasaisempaa tulonjakoa. Köyhien kapinaa ei näy Heikki Taimio LISÄLUKEMISTA Kehittyneissä maissa esiintyvän köyhyyden johtavana tutkijana voi- daan pitää Oxfordin yliopiston pro- fessoria Tony Atkinsonia, jonka ko- tisivulta www.nuff.ox.ac.uk/econo- mics/people/atkinson.htm löytyy laaja julkaisuluettelo ja julkaisemat- tomien kirjoitusten joukosta mm. hänen viime marraskuunsa Helsin- gissä pitämänsä 1. Kela-luento. Suomessa köyhyyttä tutkitaan mo- nella taholla, laajimmin Stakesissa (www.stakes.fi/hyvinvointi/hyry/ index.html) ja Turun yliopiston so- siaalipolitiikan laitoksella (www.soc. utu.fi/sospol). OECD julkaisee köyhyyteen liit- tyvistä kysymyksistä tietokantoja ja tutkimuksia. Sivuilta www.oecd.org – Browse by Topic – Social Issues löytyy aiheesta myös kansainvälinen linkkiluettelo (Social Policy Related Sites). Euroopan neuvostossa (www.coe.int/T/E/Social_ cohesi- on) ja komissiossa (http://europa. eu.int/comm/employment_social/ index_fi.html) köyhyyteen kiinnite- tään huomiota lähinnä käsitteen ”so- siaalinen osallisuus” alla. Luxem- bourg Income Study-projekti (www.lisproject.org) analysoi mm. köyhyyttä eri maissa (ks. Publica- tions) ja kerää tilastoaineistoja, jot- ka usein eivät kuitenkaan ulotu ko- vin lähelle nykyhetkeä. Matalapalk- kaisen työn tutkimusverkosto Lo- WER (www.uva-aias.net/lower. asp) käsittelee myös työtätekevien köyhyyttä. On hyvä muistaa, että ihmisten hyvinvoinnissa on kyse paljon laa- jemmasta kokonaisuudesta kuin mi- tä käsitetään matalapalkkaisuudel- la, köyhyydellä tai sosiaalisella osal- lisuudella. Euroopan elinolojen ke- hittämissäätiö (www.eurofound.ie/ living/living.htm) tarjoaa tällaisen laajemman näkökulman. Maailman- pankin World Development Repor- tin (http://www-wds.worldbank. org) indikaattorit kuvastavat hyvin- vointia laajemmin, ja se tarjoaa myös globaalimman näkökulman köyhyyteen (www1.worldbank.org/ sp).
  • 4.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s2 Tuotannon kasvuvauhti nopeutui vii- me vuoden jälkipuoliskolla niin, että Suomen kokonaistuotanto kasvoi koko vuonna 3,7 prosenttia, eli 0,4 prosent- tiyksikköä enemmän kuin mitä Palkan- saajien tutkimuslaitos oli elokuussa ennustanut. Varsinkin viennin loppu- vuoden kasvu oli yllättävän ripeää. Tänä sekä ensi vuonna vienti ja sen piiriin kuuluvan teollisuuden tuotanto kasvaa edelleen nopeasti. Myös yksi- tyiset investoinnit tukevat talouskasvua. Maailmantalouden kasvu on edelleen nopeaa mutta hidastuu jatkossa vähi- tellen. Ensi vuonna Euroopan talous- kasvun nopeutuminen kuitenkin kom- pensoi muualla tapahtuvan kasvun hi- dastumisen vaikutukset ulkomaan- kauppaamme. Maltillisen tuloratkaisun ja aiempaa pienempien veronkeven- Vauhdittunut vienti ylläpitää talouskavua Palkansaajien tutkimuslaitos Merja Kauhanen Eero Lehto Ilpo Suoniemi Heikki Taimio Ennuste on julkaistu 22.3.2005 Palkansaajien tutkimuslaitos ennustaa Suomen melko voimakkaan talouskasvun jatkuvan viennin ja myös investointien ansiosta. Koko- naistuotanto lisääntyy tänä vuonna 3,6 ja ensi vuonnakin 3,3 prosenttia. Talousennuste 2005–2006
  • 5.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 3 nysten vuoksi kotitalouksien käytettä- vissä olevat tulot lisääntyvät jonkin ver- ran hitaammin kuin edellisvuosina, mikä osaltaan hidastaa yksityisen ku- lutuksen kasvua tänä ja ensi vuonna. Veroalennukset rajoittavat osaltaan mahdollisuuksia lisätä julkisia menoja. Huolimatta kulutuksen kasvun hidas- tumisesta kokonaistuotanto kasvaa tänä vuonna 3,6 prosenttia ja ensi vuonnakin 3,3 prosenttia. Tämän vuo- den osalta kokonaistuotantoennus- teemme on sama kuin viime elokuus- sa. Euroalueen kasvu nopeutuu ensi vuonna Euroalueen kokonaistuotanto kasvoi viime vuonna 2 prosenttia. Viime vuo- den loppua kohden viennin veto alkoi hiipua ja vastaavasti tuonti ja kotimai- sen kysyntä alkoivat voimistua. Koti- maisen kysynnän vetoapu jäi kuiten- kin verraten vaatimattomaksi. USA:n ja Aasian talouskasvun hidastuminen sekä euron vahvistunut dollarikurssi hidastavat euroalueen viennin kasvua myös tänä ja ensi vuonna. Tämän vas- tapainoksi yksityiset investoinnit kui- tenkin vauhdittuvat ja vuoden loppua kohti myös yksityinen kulutus piristyy. Euroalueen kokonaistuotanto kasvaa tänä vuonna 1,9 prosenttia viime vuo- desta. Kasvun selvä nopeutuminen ensi vuonna 2,5 prosenttiin aiheutuu pää- osin yksityisen kulutuksen lisääntymi- sestä. Euroalueen sisällä eri maiden kehi- tys on ollut kaksijakoista. Kun pienten maiden ja Ranskankin talouskasvu on saanut apua myös kotimaisesta kysyn- nästä, niin Saksan kasvu on nojautu- nut yksin vientiin. Saksassa asiantun- tijoiden käsitykset hitaan kasvun syis- tä ja kasvua tukevan politiikan sisäl- löstä ovat alkaneet erilaistua. Yhä enemmän kiinnitetään huomiota sii- hen, että yksinomainen huoli kustan- nustasosta, joka on jopa alentanut teol- lisuuden yksikkökustannuksia toisin kuin muualla Euroopassa, on toisaalta heikentänyt kotitalouksien ostovoimaa ja sitä kautta rajoittanut työllisyyden li- sääntymiseen perustuvan talouskasvun mahdollisuuksia. Talouspolitiikasta käyty kiistely on samalla heikentänyt kotitalouksien luottamusta. Tämä on lamauttanut kotimarkkinoiden kysyn- tää. Hintakilpailukyvyn vahvistamiseen perustuvan politiikan ongelmia vain li- sää se, että vientimenestys, joka kas- vattaa Saksan USA:n kaupan ylijää- mää, pyrkii nostamaan euron arvoa dollareissa ja sitä kautta mitätöimään kustannusten alentamisen kilpailuky- kyvaikutusta. Euroalueen ulkopuoliset EU-maat, joihin kuuluvat EU:n uusien jäsenmai- den ohella Iso-Britannia, Ruotsi ja Tanska, kasvavat euroaluetta huo- mattavasti nopeammin. Suomen kan- nalta on merkityksellistä, että Ruot- sin talouskasvu pysyy verraten nopea- na, 3 prosentin vuosivauhdin tuntu- massa. Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennusteryhmään kuuluvat Eero Lehto, Merja Kauhanen, Ilpo Suoniemi ja Heikki Taimio. Lähde BEA, IMF, OECD, Palkansaajien tutkimuslaitos. Kokonaistuotannon määrän kasvu (%) 2004 2005e 2006e Yhdysvallat 4,4 3,7 3,3 Euro–12 2,0 1,9 2,5 Saksa 1,7 1,4 2,1 Ranska 2,4 2,4 2,8 Italia 1,3 1,2 2,1 EU25 2,3 2,1 2,6 Ruotsi 3,7 3,2 3,0 Iso-Britannia 3,1 2,5 2,6 Japani 4,2 1,5 2,0 Venäjä 7,1 6,5 6,0 Kiina 9,5 8,5 7,5 Taulukko 1. Kansainvälinen talous.
  • 6.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s4 Yksityisen kulutuksen hiipu- minen jarruttaa USA:n kas- vua USA:n kokonaistuotanto kasvoi viime vuonna 4,4, prosenttia edellisvuodes- ta. Tänä vuonna kasvu hidastuu 3,7 prosenttiin. Hidastumisen saa aikaan yksityisen ja julkisen kulutuksen hiipu- minen. Yksityisten investointien voima- kas kasvu ei riitä kumoamaan tätä vai- kutusta. Dollarin heikentyminen suh- teessa euroon on myös lisännyt USA:n kilpailukykyä suhteessa Eurooppaan. Mutta dollarin eurokurssin tähänasti- nen heikentyminen ei riitä kaventa- maan USA:n kauppataseen alijäämää, koska lähes koko Aasia seuraa dolla- ria. Kotitalouksien heikentynyt rahoi- tusasema yhdessä nousevien korkojen kanssa vaimentavat yksityistä kulutus- ta myös ensi vuonna. Talouskasvu hi- dastuu 3,3 prosenttiin. Talouskasvun hidastunee kuitenkin hallitusti. Para- neva työllisyys ylläpitää kuluttajaluot- tamuksen kohtuullisena eikä piintyvä ulkomaankaupan ja julkisen talouden vaje johda pitkien korkojen niin jyrk- kään nousuun, että se halvaannuttaisi talouskasvun. Japanin kasvu edelleen hidas- ta Japanin kokonaistuotanto kasvoi ri- peästi vielä viime vuoden ensimmäi- sellä neljänneksellä. Tämän jälkeen kasvu tyrehtyi ja kokonaistuotanto jopa supistui viime vuoden kolmena jälkim- mäisenä vuosineljänneksenä. Koko vii- me vuoden kasvu jäänee 3 prosent- tiin. Tämän vuoden kasvunäkymät ovat aiempaa heikommat. Vaikka vien- nin kasvu nopeutuu, ei heikohko ku- luttajaluottamus viittaa siihen, että yk- sityinen kulutus piristyisi merkittäväs- ti. Japanin kokonaistuotanto kasvaa tänä vuonna 1,5 prosenttia ja ensi vuonna kasvu nopeutuu 2 prosenttiin. Korkea öljyn hinta ylläpitää kasvun edellytyksiä Venäjällä Venäjän kokonaistuotanto kasvoi maan tilastokeskuksen alustavan tie- don mukaan 7,1 prosenttia 2004. Öl- jyn kallistuminen paisutti Venäjän vien- nin arvon 34 prosentin kasvuun. Sa- malla tuontikin kasvoi ripeästi, noin 26 prosenttia viime vuodesta. Tuonnin arvo jäi kuitenkin vain 52 prosenttiin viennin arvosta. Vahva ulkomaan- kauppa on myös vahvistanut julkista taloutta ja sen mahdollisuuksia tukea investointeja infrastruktuuriin ja julki- siin palveluihin. Korkeana pysyvä öl- jyn hinta pitää yllä edellytyksiä talous- kasvun jatkumiselle nopeana ja sille, että valtio myös toteuttaa suunnitel- mansa vahvistaa infrastruktuuria mit- tavalla investointiohjelmalla. PT ennus- taa, että Venäjän talous kasvaa tänä vuonna 6,5 prosenttia ja ensi vuonna 0,5 prosenttiyksikköä vähemmän. Kiinan investointiaste alenee Kiinan kokonaistuotanto kasvoi viime vuonna 9,5 prosenttia edellisvuodes- ta. Yksityisten investointien 26 prosen- tin kasvu nosti investointien osuuden kokonaistuotannosta jo lähelle 45 pro- senttia. Investointiaste on noussutkin lähes yhtäjaksoisesti vuodesta 1990 lähtien kotitalouksien kulutuksen kan- santulo-osuuden kustannuksella. Vi- ranomaispäätöksin ja korkoa nosta- malla investointien kasvuvauhtia hidas- tetaan merkittävästi jo tämän vuoden aikana. Investointien hidastuessa ko- konaistuotannon kasvu alenee 8,5 pro- senttiin tänä vuonna ja 7,5 prosenttiin ensi vuonna. Korkeasta investointiasteesta huoli- matta Kiina on onnistunut pitämään kauppataseensa lievästi ylijäämäisenä. Tämä kielii poikkeuksellisen vahvasta hintakilpailukyvystä. Kiinan valuuttaa pidetäänkin yleisesti, arviointitavasta riippuen, 10–30 prosenttia aliarvostet- tuna. Käytännössä Kiinan valuutta, renminbi, on ollut sidottuna dollariin jo vuodesta 1994 lähtien hyvin kape- an vaihteluvälin puitteissa. Näyttää sil- tä, että Kiinan talouskasvun aggressii- visin vaihe, jolle on ominaista korkea investointiaste ja ulkomaankaupan hin- takilpailukyvyn pitäminen vahvana, on lähestymässä loppuaan. Koron nostot eivät juuri rajoita yksityisen ja julkisen kulutuksen kasvua. Mutta yksityisen kulutuksen kasvu ei riitä kumoamaan investointien odotettavissa olevan hi- Kuvio 1. Euroalueen taloudellinen kehitys. Lähde: Eurostat, Palkansaajien tutkimuslaitos.
  • 7.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 5 Globaalitalous ja uusien maiden kilpailukyky Länsi-Euroopassa on kasvavassa mää- rin kiinnitetty huomiota työvoimakus- tannusten hillintään, jotta alue pystyisi vastaamaan globaalin kilpailun haastee- seen. Länsimaiden korkean kustannus- tason vuoksi teollisia työpaikkoja siir- tyy jatkuvasti matalan kustannustason alueille. Oheinen tarkastelu osoittaa, että matalapalkkamaiden yksikkötyö- kustannukset ovat kuitenkin lähenty- mässä länsimaista kustannustasoa ja että tämä kehityssuuntaa johtuu palk- katason nopeahkosta noususta mata- lan palkkatason maissa. Nimelliset työvoimakustannukset ovat nousseet vanhoissa EU-maissa, Japa- nissa, Etelä-Koreassa ja USA:ssa huo- mattavasti hitaammin kuin EU:n uu- sissa jäsenmaissa, Venäjällä tai Kiinas- sa. Saksassa ja Japanissa työvoimakus- tannukset ovat polkeneet paikallaan. Hintakilpailukykyä ilmaisevien suhteel- listen yksikkötyökustannusten kehitys määräytyy myös tuottavuuden muu- toksen ja valuuttakurssien perusteella. Pelkästään nimellisten työvoimakustan- nusten viimeaikaisen kehityksen perus- teella näyttää yhtä kaikki siltä, että no- peasti kehittyvien matalien työvoima- kustannusten maiden ja korkeiden työ- voimakustannusten maiden välinen ero hintakilpailukyvyssä olisi kaventumas- sa. EU:n uusissa jäsenmaissa työn tuot- tavuus kohosi viime vuonna 3–6 pro- senttia. Vain Puola paransi hintakilpai- lukykyään vanhoihin EU-maihin näh- den. Muualla uusissa EU-maissa suh- teelliset yksikkötyökustannukset nou- sivat huomattavasti nopeammin kuin vanhoissa EU-maissa. Sillä perusteel- la, että työn tuottavuus nousi Venäjällä noin 8 prosenttia viime vuonna, nousi- vat yksikkötyökustannukset siellä huo- mattavasti enemmän kuin Länsi-Eu- roopassa tai Pohjois-Amerikassa. Ilmei- sesti tämä sama kehitys on vallalla myös muualla EU:hun vielä toistaiseksi kuu- lumattomassa Itä-Euroopassa. Mitään valuuttakurssin heikkenemi- sestä koituvaa kilpailukykyetua eivät EU:n uudet jäsenmaat ole viime aikoi- na saaneet suhteessa euromaihin. Esi- merkiksi Puolan, Tsekin, Slovakian ja Unkarin valuutat jopa vahvistuivat suh- teessa euroon viime vuonna. EU:n uu- det jäsenmaat suuntautuvat myös Eu- roopan rahaliiton jäsenyyteen. Viro, Liettua ja Slovenia ovat jo liittyneet ERMII -järjestelmään, ja niiden odo- tetaan ottavan euron käyttöön jo vuo- den 2007 alussa. Muut maat liittyvät rahaliittoon myöhemmin. Kiinan teollisuustuotanto kasvoi viime vuonna noin 17 prosenttia. Koska teol- lisuuden työllisyys Kiinassa vähentyi, kohosi työn tuottavuus tätäkin enem- män, noin 20–25 prosenttia. Tämä viit- taa yhdessä aliarvostettuna pysyneen renminbin kurssin kanssa siihen, että Kiina olisi vain lisännyt hintakilpailuky- kyään suhteessa länsimaihin. Kiinan niin kuin myös muiden nopeassa raken- nemuutoksessa olevien maiden kohdalla on muistettava, että tuottavuuden no- pea koko kansantalouden mitassa ta- pahtunut nousu johtuu pääosin raken- nemuutoksesta, jossa entistä valtiojoh- toista teollisuutta lopetetaan tai siirre- tään uuteen omistukseen ja tilalle tulee kokonaan uutta yritystoimintaa. Niinpä on ilmeistä, että länsimaisessa omistuk- sessa olevien ja muiden modernien tuo- tantoyksiköiden tuottavuus ei Kiinassa- kaan kehity oleellisesti nopeammin kuin länsimaissa. Toki paikallisen infrastruk- tuurin, siihen kuuluvan logistiikan, ja toisaalta työvoiman laadun ja kokemuk- sen parantuminen voi johtaa länsimaita tuntuvasti nopeampaakin tuottavuuden nousuun. Mutta kun työvoimakustan- nukset nousevat selvästi yli 10 prosen- tin vuosivauhtia, on ilmeistä, että länsi- maiselle tuotannolle vaihtoehtoisen pai- kallisen tuotannon yksikkötyökustan- nukset nousevat Kiinassakin länsimais- ta vauhtia nopeammin. Työntekijän keskimääräisen nimellispal- kan muutos vuonna 2004. Maa Muutosprosentti edellisestä vuodesta EU1 Iso-Britannia 3,4 Euroalue 1,9 Saksa 0,9 Suomi 3,7 Viro 8,6 Latvia 11,1 Liettua 5,9 Puola 1,3 Tsekki 10,4 Slovakia 4,3 Unkari 8,3 Muu OECD2 USA 4,1 Japani –0,3 Etelä-Korea 2,6 Venäjä3 22,9 Kiina, kaupungit keskimäärin4 14,5 Kiina, kaupunkien yksityiset4 9,2 1 EU-maiden luku kuvaa työvoima- kustannusindeksin vuosimuutosta vuoden 2004 3. neljänneksellä. Läh- de: Eurostat. 2 Työntekijän keskipalkan muutosta yrityssektorissa. Lähde: OECD Eco- nomic Outlook 2004/2. 3 Keskimääräisen nimellispalkan muu- tos. Lähde: Federal State Statistics ser- vice. 4 Lähde: National Bureau of Statis- tics of China. Venäjä, Kiina ja itse asiassa koko muu Aasia ovat toisaalta vahvistaneet hinta- kilpailukykyään suhteessa euroaluee- seen sitä kautta, että niiden valuutat ovat olleet sidoksissa dollariin. On kuitenkin odotettavissa, etteivät valuuttakurssi- muutokset enää merkittävästi vahvista näiden kilpailukykyä tulevina vuosina. dastumisen vaikutusta kokonaistuotan- non kasvuun. Korkoero USA:n ja Euroo- pan välillä suurenee USA:n keskuspankki on asettanut it- selleen epävirallisen tavoitteen, jonka mukaan pohjainflaation pitäisi pysyä 1,5–1,75 prosentin vaihteluvälillä. Pai- nopisteen siirtyminen inflaation hillin- tään, keskuspankin verraten optimis- tinen arvio talousnäkymistä sekä sel- vät viittaukset siihen, että korkoa nos- tetaan myös jatkossa, merkitsevät sitä, että keskuspankki jatkaa koronnos- toja. Ohjauskorko nostettiin tammi- kuussa 2,5 prosenttiin ja on ilmeistä, että jo vuoden lopulla se on 4 pro- sentissa. Euroalueen kuluttajahinnat olivat öl- jyn hinnan nousun vaikutuksesta vii- me vuoden lopussa 2,4 prosenttia kor- keammat kuin vuotta aiemmin. Tam- mikuussa kuluttajahintainflaatio hidas- tui kuitenkin 1,9 prosenttiin. Helmi-
  • 8.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s6 kuussa inflaatio on taas hieman nopeu- tunut energian uudelleen kallistumisen seurauksena. Inflaatiovauhti on kuiten- kin sovittautumassa EKP:n 2 prosen- tin tavoitetasoon, kun öljyn tynnyrihin- takin alenee vuoden lopulla takaisin alle 50 dollarin. EKP:n analyysin mukaan hitaahko talouskasvu ja siihen liittyvä maltilli- nen palkkojen nousu pitävät inflaati- on siedettävän hitaana eikä taloudes- sa ole sellaisia öljyn hinnasta riippu- mattomia hintoja nostavia tekijöitä, jotka lähikuukausina vaarantaisivat ra- hapolitiikan edellyttämän hintavakau- den. Vuoden jälkipuoliskolla nopeu- tuva talouskasvukin on hallittua eikä sinänsä vaaranna hintavakauden ta- voitteen toteutumista. Palkansaajien tutkimuslaitoksen korkoennuste pe- rustuukin näkemykseen, jonka mu- kaan EKP lykkää koronnostoa verra- ten pitkään. Vasta aivan vuoden lo- pulla se nostaa koron 0,25 prosent- tiyksikköä. Ensi vuonna korkoa nos- tetaan jo reippaammin. Vuosikeskiar- vona se kohoaa 0,6 prosenttiyksikköä edellisvuodesta. USA:n ja Euroopan välisen korko- jen eron suureneminen vähentää osal- taan USA:n vaihtotaseen vajeen ai- kaansaamaa euron dollarikurssin vah- vistumistendenssiä. Euro on kallistunut suhteessa dolla- riin runsaat 8 prosenttia viimeisen vuo- den aikana. Samalla merkittävimmät Aasian valuutat – Kiinan renminbi ja Japanin jeni – ovat seuranneet dolla- rin kurssia. Hillitäkseen talouden yli- kuumenemista Kiina väljentää jatkos- sa valuuttansa sidosta dollariin. Se voi antaa renminbin liikkua entistä suu- remman vaihteluvälin puitteissa. Va- luuttakurssipolitiikkaa tarkistetaan tä- hän suuntaan todennäköisesti jo ensi vuonna. Tämän jälkeen myös muiden Itä- Aasian maiden valuutat irrottautuvat dollarista. Japanin keskuspankille avautuu mahdollisuus löysentää va- luuttainterventioilla aikaansaatua jenin sidosta dollariin. Osaltaan tämä ke- hitys heikentää dollarin arvoa suhtees- sa Aasian maiden valuuttoihin ja vah- vistaa myös USA:n edellytyksiä ka- ventaa ulkomaankauppansa alijäämää suhteessa näihin maihin. Euron vah- vistumispaine suhteessa dollariin voi helpottua, kun Aasian maiden valuut- tojen arvo kohoaa. Euron mahdolli- nen vahvistuminen suhteessa dollariin ei liioin enää heikentäisi euroalueen hintakilpailukykyä yhtä suurella pai- nolla kuin ennen. Kuvio 2. Suomen vienti maaryhmittäin ja maittain vuosina 1994 ja 2005. Lähde: Tullihallitus. Taulukko 2. Kysynnän ja tarjonnan tase. 2004 2004 2005e 2006e Mrd. € Määrän prosenttimuutos Bruttokansantuote ................................. 149,7 3,7 3,6 3,3 Tuonti .................................................... 47,2 4,8 4,0 3,4 Kokonaistarjonta ............................... 196,9 3,9 3,7 3,3 Vienti ..................................................... 55,6 3,5 5,0 5,3 Kulutus.................................................. 111,0 2,9 2,6 2,4 – Yksityinen kulutus ........................... 77,4 3,2 2,8 2,6 – Julkinen kulutus ............................... 33,5 2,1 2,0 1,8 Investoinnit ............................................ 27,9 4,6 4,7 3,7 – Yksityiset investoinnit....................... 23,6 5,7 5,5 4,5 – Julkiset investoinnit .......................... 4,3 –1,1 0,0 –0,9 Varastojen muutos (ml. tilastollinen ero) ............................. 2,5 0,6 0,1 –0,2 Kokonaiskysyntä ............................... 196,9 3,9 3,7 3,3 Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.
  • 9.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 7 Teollisuuden päätoimialojen vienti vetää Suomen viennin määrä kasvoi viime vuonna 3,5 prosenttia edellisvuodes- ta. Tavaravienti kasvoi erityisesti eu- roalueen ulkopuolelle Venäjälle ja Kii- naan. Viime vuosikymmenen aikana juuri Kiinan ja Venäjän merkitys Suo- men viennin kohteena on korostunut lähinnä euroalueen kustannuksella. Ruotsista on tullut Suomen tärkein vientikumppani, kun vienti Saksaan on supistunut. Viime vuonna vienti EU- alueelle pysyi keskimäärin lähes ennal- laan, mutta alkoi elpyä voimakkaasti vuoden loppua kohden. Kasvua näi- hin maihin vauhditti erityisesti elekt- roniikkateollisuuden menestys. Kaiken kaikkiaan Suomen viennin näkymät ovat tällä hetkellä valoisat, vaikka vahvistunut euro rajoittaakin Suomen vientimahdollisuuksia. Tämän vuoden vienti kasvaa merkittävästi vii- me vuoden keskiarvoon nähden, vaik- ka vuoden sisäinen kasvu jää verraten hitaaksi. Kaikkien teknologiateollisuu- den päätoimialojen, metsäteollisuuden ja kemian teollisuuden vienti on kas- vussa. Tänä vuonna laivanrakennus paisuttaa varastoja ja laivatoimitusten vähäinen määrä hidastaa vientiä, ja vastaavasti ensi vuonna laivatoimituk- set kasvattavat vientiä tuntuvasti. Vienti kasvaa tänä vuonna edelleen nopeim- min Euroopan ulkopuolelle, mutta ensi vuonna euromaiden vientikysynnän voimistumisen merkitys korostuu. Pal- kansaajien tutkimuslaitos ennustaa, että tavaroiden ja palveluiden viennin määrä kasvaa tänä vuonna 5 prosent- tia ja ensi vuonna 5,3 prosenttia. Tuonti kasvoi jyrkästi viime vuoden lopulla, minkä vaikutuksesta tavaroiden ja palveluiden tuonnin volyymin kasvu ylsi jopa 6 prosenttiin viime vuonna. On ilmeistä, että osa tästä mittavasta tuon- nista täytti varastoja, jotka niin ikään kasvoivat ennustettua enemmän viime vuonna. Tänä vuonna tuonnin määrä kasvaa 4 prosenttia ja kasvua ylläpitä- vät vienti ja edelleen verraten nopeasti kasvavatinvestoinnit.Ensivuonnatuon- ti kasvaa 3,4 prosenttiin. Vaihtosuhde heikkenee edel- leen, mutta kauppataseen yli- jäämä kasvaa Öljyn ja muiden raaka-aineiden kohon- nut hintataso nostaa tavaratuonnin hin- toja tänä vuonna. Vaikka öljyn tynnyri- hinta putoaa vuoden lopulla selvästi alle 50 dollarin, ovat koko tuonnin hinnat tänä vuonna keskimäärin 2,6 prosent- tia viime vuoden tason yläpuolella. Vaih- tosuhde heikkenee tänä vuonna, koska tavaroiden ja palveluiden vientihinnat nousevat vain 1,3 prosenttia edellisvuo- desta. Metsäteollisuustuotteiden ja me- tallijalosteiden vientihinnat nousevat, mutta elektroniikkateollisuuden vienti- hintojen lasku hidastaa viime vuosien tapaan vientihintojen nousua. Ensi vuonnavaihtosuhdeheikkeneeenäävain vähän, kun maailmantalouden kasvun hidastuminen alkaa jarruttaa raaka-ai- neiden hintojen nousua. Viennin suhteellisen nopean kasvun ansiosta kauppataseen ylijäämä kasvaa tänä vuonna runsaalla 0,5 miljardilla eurolla ja ensi vuonna jo 1,5 miljardil- la eurolla, kun tuonnin kasvu hidas- tuu suhteessa viennin kasvuun. Vaih- totaseen ylijäämä kehittyy suurin piir- tein saman mallin mukaan, koska tuo- tannontekijöiden korvausten taseen alijäämässä ei tapahdu suuria muutok- sia. Suuret hankkeet nostavat investointiastetta Investoinnit kääntyivät viime vuonna kasvuun parin vuoden supistumisen jälkeen. Investointien kasvua vauhdit- ti vilkkaan asuinrakentaminen ja maa- ja vesirakentamisen ohella myös kone- ja laiteinvestointien selvä piristyminen. Kaikkiaan investoinnit kasvoivat 4,6 prosenttia ja investointiaste kohoasi 19 prosenttiin. Investointiaste pysyi kui- tenkin edelleen alhaisella tasolla. Eni- ten kasvoivat kone- ja laiteinvestoinnit (9,5 %) sekä asuinrakennusinvestoin- nit (8 %). Vaikka asuinrakentaminen tänä vuon- na jatkuu vilkkaana, hidastuu kasvu kuitenkin edellisestä vuodesta. Useat suuret rakennushankkeet kuten Vuo- saaren satamahanke ja Olkiluodon uu- den ydinvoimalan rakentaminen vauh- dittavat muuta talonrakentamista. Kone- ja laiteinvestointien kasvu jat- kuu kuluvana vuonna muun muassa tehdasteollisuuden investointihankkei- Kuvio 3. Yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi. Lähde: EKP, Tilastokeskus.
  • 10.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s8 den sekä ydinvoimalahankkeen ansi- osta. Investoinnit kasvavat tänä vuon- na kaikkiaan 4,7 prosentilla. Ensi vuon- na investointien ennakoidaan kasvavan 3,7 prosenttia. Ostovoima kasvaa tasaisesti ja turvaa kulutuksen kasvun jatkumisen Ennustejaksolla tulopoliittinen koko- naisratkaisu määrää ansiotasokehityk- sen päälinjan. Tästä syystä palkansaaji- en ostovoiman kehitys on vakaata ja helposti ennakoitavaa. Tänä vuonna ennustamme ansiotason nousevan 3,5 prosenttia ja vuonna 2006 vastaavasti 2,6 prosenttia. Tästä liukumilla ja palk- kaperinnöllä on tänä vuonna yli pro- senttiyksikön osuus. Ensi vuonna palkankorostusten vaikutus pienenee, mutta veronkevennyksillä tuetaan vastaavasti palkansaajien ostovoiman kehitystä. Pal- kansaajien veroaste laskee tuolloin 0,7 prosenttiyksik- köä. Arviomme mukaan työllisten palkansaajien os- tovoima kasvaa molempi- na vuosina 2 prosenttia. Palkansaajaa kohden tehty- jen työtuntien lisääntyessä palkkasumma kasvaa an- siokehitystä nopeammin. Vuonna 2004 kotitalo- uksien tulokehitys jatkui ripeänä. Nimellisesti käy- tettävissä olevat tulot kas- voivat 5,5 ja reaalisesti 4,5 prosenttia. Omaisuustulo- jen, erityisesti osinkotulo- jen, nopeaan kasvuun vai- kutti varautuminen pää- oma- ja yhteisöverouudis- tukseen. Viime vuoden suotuisa tulokehitys ei nä- kynyt koko mitassaan ku- lutuksen kasvuna, vaan osa siitä kanavoitui asun- tomarkkinoille. Myös säästämisaste kohosi tila- päisesti. Ennustejakson aikana kotitalouksi- en reaalitulojen odotetaan kasvavan tasaisesti mutta jonkin verran viime vuonna hitaammin. Osingonmaksu- halukkuuden vähentyessä ennustam- me omaisuustulojen hieman supistu- van vuonna 2005. Kotitalouksien kor- komenot kääntyvät selvään nousuun. Tämä heijastaa lähinnä lainakannan nopeana jatkunutta kasvua, sillä kor- kotaso ei enää laske eikä enää osal- taan alenna korkomenoja. Tulokehitys antaa mahdollisuuden yksityisen kulutuksen määrän vakaa- seen, yli 2,5 prosentin kasvuun. En- nusteemme on jonkin verran korke- ampi kuin kulutuksen kasvun pitkän aikavälin keskiarvo. Kulutuksen kas- vua tukee vakaa talouskehitys ja vah- va kuluttajien luottamus. Kulutuksen rakenteen osalta merkittävää on au- tokaupan tasaantuminen, kun pahim- mat kulutuspaineet saatiin purettua jo 2003. Tästä syystä kestokulutustava- roiden hankinnat kasvavat paria vii- me vuotta hitaammin ja hankinnat suuntautuvat aiempaa enemmän ko- dinkoneisiin ja huonekaluihin. Lisäk- si ennustamme, että palveluiden ky- syntä kasvaa ennustejaksolla nopeam- min kuin yksityinen kysyntä keskimää- rin. Viime vuonna nähty säästämis- asteen nousu jää tilapäiseksi, sillä omaisuustuloja käytetään kulutukseen viimevuotista enemmän. Inflaatiovauhti jää euroaluet- ta matalammaksi Viime vuonna kuluttajahintainflaatio jäi poikkeuksellisen alhaiseksi, 0,2 pro- senttiin. Pääsyynä oli alkoholiverojen alennus. Tästä syystä eri kuluttajaryh- mien ostovoima ja käsitykset inflaatio- vauhdista kehittyivät epäyhtenäisesti. Veronalennuksen vaikutus poistuu maaliskuussa, ja vuositasolla mitattu in- flaatio nopeutuu vastaavasti. Vaikka raakaöljyn hinta on nyt poikkeukselli- sen korkealla ja voi hetken aikaa jopa noustakin, ennustamme että kulutta- jahinnat nousevat vain prosentilla vuon- na 2005. Mitään uusia olennaisia hin- tapaineita ei ole näkyvissä. Suomessa inflaatio jääkin selvästi hitaammaksi kuin muulla euroalueella. Näin on ol- lut jo parin vuoden ajan Ensi vuonna inflaatio on vuositasolla 1,3 prosenttia, eikä inflaatiovauhdin ennakoida muuttuvan loppuvuoden 2005 jälkeen. Näin inflaatioero muu- hun euroalueeseen jonkin verran ka- ventuu, mutta Suomen inflaatio jää edelleen matalammalle tasolle. Työllisyys kasvussa Talouskasvun elpyminen käänsi työlli- syyden odotetusti kasvuun viime vuo- den jälkimmäisellä puoliskolla. Viime vuonna työllisiä oli keskimäärin saman verran kuin vuonna 2003, mutta pal- Ennustepäällikkö Eero Lehto painottaa sitä, että tehdyt linjaukset työmarkkinatuen uudistamisesta ja matala- palkkaisentyöntukemisestaeivättulekohentamaantyöl- lisyyttämerkittävästi,eikäjulkinentalousenääkestäsuu- ria veronalennuksia. Toimenpiteitä kannattaisi keskittää enemmän sellaisiin työttömiin, joiden työttömyyden kes- to on ollut lyhyt.
  • 11.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 9 kansaajien määrä kasvoi kolmella tu- hannella. Työllisyys heikkeni edelleen eniten tehdasteollisuudessa, jossa oli keskimäärin 10 000 työllistä vähem- män kuin vuonna 2003. Vastapainok- si työllisten määrä kasvoi kotimaisen kysynnän ansiosta hyvin julkisissa ja muissa palveluissa sekä vähittäiskau- passa. Työllisyysaste, 67,2 %, oli pro- senttiyksikön kymmenyksen alhaisem- pi kuin vuonna 2003. Talouskasvun piristyminen näkyi työllisten määrää voimakkaammin tehtyjen työtuntien ja palkansaajien työtuntien kääntymise- nä yli yhden prosentin kasvuun. Hyvän talouskasvun myötä työvoi- man kysyntä jatkaa kuluvana vuonna viime vuoden lopulla alkanutta kas- vuaan. Aikaisempien vuosien tapaan työvoiman kysynnän kasvu on pää- asiassa palvelusektorin varassa. Mer- kittävintä työllisten määrän kasvu on julkisissa ja muissa palveluissa sekä kiinteistö- ja liike-elämän palveluissa, joista jälkimmäisessä näkyy teollisuus- tuotannon kasvun hyvä kehitys. Myös rakentamisessa työllisyys kääntyy kas- vuun erityisesti uuden ydinvoimalan rakennushankkeen vauhdittamana. Rakentamisen työllisten määrän en- nustamista hankaloittaa se, että ulko- mainen vuokratyövoima ei välttämättä tulee näkyviin tilastokeskuksen työ- voimatutkimuksen luvuissa. Työllisyys kasvaa yhteensä 20 000 henkilöllä tänä vuonna ja ensi vuonna 17 000 henki- löllä. Työvoiman tarjonta myötäilee var- sin läheisesti työvoiman kysynnän ke- hitystä. Työvoiman kysynnän käänty- essä kasvuun viime vuoden jälkimmäi- sellä puoliskolla myös työvoiman tar- jonta kääntyi voimakkaaseen nousuun. Loppuvuoden kehityksestä johtuen työvoiman määrän supistuminen jäi koko vuoden osalta lopulta kuuteen tuhanteen. Eniten väheni nuorten työ- voimaan osallistuminen. Tänä vuonna työvoiman tarjonta jatkaa kasvuaan 0,6 prosentilla. Työvoimaosuus kohoaa 66,1 prosenttiin. Ensi vuonna työvoi- maosuuden ennakoidaan nousevan 66,3 prosenttiin. Vaikka työllisten määrä ei viime vuon- na kasvanutkaan edellisvuodesta, vähe- ni työttömien määrä kuudella tuhan- nella ja työttömyysaste aleni 8,8 pro- senttiin. Syynä oli se, että vuoden 2004 ensimmäisen vuosipuoliskon heikko työllisyyskehitys supisti työvoimaan kuuluvien määrää. Ikäryhmistä ainoas- taan parhaassa työiässä olevien työttö- myysaste nousi hieman. Tänä vuonna työttömien määrä alenee työllisyyden paranemisen myötä edelleen hieman ja työttömyysaste laskee 8,6 prosenttiin. Ensi vuonna työttömyysasteen ennakoi- daan supistuvan 8,3 prosenttiin. Kuvio 4. Suomen tuotanto ja työllisyys. Lähde: Tilastokeskus. Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos. Kuvio 5. Julkisyhteisöjen rahoitusylijäämä (% BKT:sta) vuosina 1985–2006.
  • 12.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s10 Talouskasvun hidastuminen ja työl- lisyyden paranemisen pysähtyminen 2000-luvun alkuvuosina ovat hidas- taneet myös pitkäaikaistyöttömien määrän alenemista. Viime vuoteen saakka pitkäaikaistyöttömien eli yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleiden määrä on kuitenkin jatkuvasti vähentynyt. Viime vuonna pitkäaikais- työttömyys sen sijaan nousi aavistuk- sen vuodesta 2003. Päättyneiden yh- täjaksoisten työttömyysjaksojen kes- kimääräinen kesto pysyi samalla ta- solla kuin vuonna 2003 eli 16 viikos- sa. Työttömyysjakson kesto oli sitä pidempi mitä vanhemmasta työttömi- en ryhmästä oli kysymys. Meneillään olevien työttömyysjaksojen keskimää- räinen kesto aleni viikolla 47 viikosta 46 viikkoon. Valtiontalous alijäämäiseksi Valtiontalouden rahoitusylijäämä pie- neni viime vuonna odotettua vähem- män, vain 235 miljoonaa euroa lähin- nä tuloveron tuoton ja osinkotulojen hyvän kasvun sekä kulutusmenojen kasvun hidastumisen ansiosta. Valtion- talous jäi lievästi ylijäämäiseksi. Sen sijaan kuntien rahoitusalijäämä paisui yli 500 miljoonalla eurolla. Veronke- vennysten takia kunnallisveron kerty- mä kasvoi vain 0,7 prosenttia, kun toisaalta kuntien kulutusmenot lisään- tyivät peräti 6,4 prosenttia. Kun työ- eläkelaitosten ja muiden sosiaaliturva- rahastojen rahoitusylijäämä pysyi edel- lisvuoden tasolla, supistui koko julkis- yhteisöjen rahoitusylijäämä (EMU-yli- jäämä) selvästi, ja sen suhde brutto- kansantuotteeseen aleni 2,5:sta 1,9:een prosenttiin. EU-maista vain Virossa julkisyhteisöjen ylijäämä oli tätä suu- rempi. Julkisyhteisöjen yhteenlasketun velan (EMU-velan) suhde bruttokan- santuotteeseen aleni 0,2 prosenttiyk- sikköä. Kuluvana vuonna valtiontalous pai- nuu noin 1,2 miljardia euroa alijäämäi- seksi. Valtiotalouden heikkeneminen johtuu lähinnä tuloveron kevennyksis- tä. Ansiotulojen verotusta on keven- netty inflaatiotarkistuksella ja muutta- malla veroasteikkoa. Pääomatulo- ja yhteisöverojen tuottoa heikentää vuo- den alussa toteutettu verouudistus ja valtion yhteisövero-osuuden alentami- nen kuntien hyväksi. Myös varallisuus- veroa on uudistettu ja sen tuotto su- pistuu. Yhteensä valtion tulo- ja varal- lisuusveron tuotto supistuu noin 150 miljoonaa euroa. Valtiontaloutta hei- kentää myös alkoholiveron tuoton ja osinkotulojen supistuminen. Samanai- kaisesti valtionosuudet kunnille kasva- vat noin 7 prosenttia. Tämä parantaa kuntataloutta samoin kuin keskimää- räisen kunnallisveroprosentin koho- aminen 0,18 prosenttiyksiköllä. Toi- saalta kuntien kulutusmenojen voima- kas kasvu jatkuu mm. kansallisen ter- veysohjelman velvoitteiden johdosta niin, että niiden rahoitusalijäämä kas- vaa hieman. Työeläkelaitosten ja mui- den sosiaaliturvarahastojen ylijäämä kasvaa tänä vuonna runsaat 200 mil- joonaa euroa, kun eräitä maksupro- sentteja korotetaan hiukan. Koko jul- kisyhteisöjen rahoitusylijäämä suhtees- sa bruttokansantuotteeseen supistuu yhdellä prosenttiyksiköllä. Valtion peri- mien verojen tuoton supistuminen joh- taa veroasteen alenemiseen 0,9 pro- senttiyksiköllä. Vuonna 2006 valtiontalouden rahoi- tusalijäämä kasvaa runsaaseen kahteen miljardiin euroon. Yhteisöveron tuo- ton selvästä kasvusta huolimatta tulo- ja varallisuusveron tuotto supistuu run- saalla prosentilla, kun varallisuusvero poistuu kokonaan ja ansiotulojen ve- ronkevennykset kohdistetaan ainoas- taan valtion veroihin. Valtionosuuksi- en ja sosiaaliturvarahastoille siirrettä- vien varojen vahva kasvu jatkuu. Kun- tien rahoitusalijäämä supistuu runsaalla Lähde: Suomen Pankki, Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos. 2004 2005e 2006e Työttömyysaste (%) ........................................... 8,8 8,6 8,3 Työttömät (1 000) ............................................. 229 223 216 Työlliset (1 000) ................................................ 2 365 2 385 2 402 Työllisyysaste (%) .............................................. 67,2 67,7 68,1 Inflaatio, kuluttajahintaindeksi (%).................... 0,2 1,0 1,3 Ansiotaso, ansiotasoindeksi (%) ......................... 3,4 3,5 2,6 Kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot (%) 4,5 2,7 2,4 Vaihtotaseen ylijäämä (mrd. €) .......................... 6,3 6,6 7,8 Kauppataseen ylijäämä (mrd. €) ........................ 10,8 11,4 12,9 Valtiontalouden rahoitusylijäämä mrd. € ............................................................ 0,2 –1,2 –2,4 % bkt:sta........................................................ 0,1 –0,8 –1,4 Julkisyhteisöjen rahoitusylijäämä mrd. € ............................................................ 2,8 1,5 1,1 % bkt:sta........................................................ 1,9 0,9 0,7 Velkaantumisaste (Emu-velka) % bkt:sta ........................................................ 45,1 44,7 44,1 Veroaste, % ........................................................ 44,1 43,2 42,8 Lyhyet korot (3 kk:n euribor)............................. 2,1 2,2 2,8 Pitkät korot (valtion obligaatiot, 10 v.) ................ 4,1 3,9 4,8 Taulukko 3. Ennusteen keskeisiä lukuja.
  • 13.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 11 300 miljoonalla eurolla, kun niiden verotulot kasvavat voimakkaasti. En- nusteessa on arvioitu kunnallisverotuk- sen kiristyvän edelleen 0,2 prosentti- yksiköllä ja kiinteistöveroprosentin ylä- rajan noston lisäävän kiinteistöveron tuottoa. Työeläkelaitosten ja muiden sosiaaliturvarahastojen maksutulojen ennakoidaan kasvavan 4,5 prosenttia. Työeläkelaitosten ja muiden sosiaali- turvarahastojen ylijäämä kasvaakin sel- västi ja yhdessä kuntien parantuvan ra- hoitustilanteen kanssa lähes pysäyttää EMU-ylijäämän laskun. EMU-velka suhteessa bruttokansantuotteeseen su- pistuu 0,6 prosenttiyksiköllä ja vero- aste alenee hiukan. Työttömyyden rakenne aiheut- taa yhä ongelmia Myönteinen suhdannekehitys on pa- rantamassa työllisyyttä, mutta työttö- myys on edelleen korkealla tasolla ja siksi työllisyyttä edistävät toimet ovat edelleen tarpeellisia. Viime aikoina työttömyys on laajentunut erityisesti teknisissä ammateissa sekä yritysten taloushallinnon piirissä työskentelevi- en keskuudessa. Hallituksen pitkäaikaistyöttömiin kohdistuva toimenpide on työmark- kinatuen uudistus. Siinä työmarkki- natuki muuttuu vastikkeelliseksi 500 päivää työmarkkinatukea (työttö- myyspäivärahan enimmäisajan jälkeen työmarkkinatukea yli 180 päivää) saa- neille. Uudistukseen sisältyy aktivoin- titakuu eli työttömille järjestettävä ak- tiivikausi, jonka aikana palveluja ja työvoimapoliittisia toimenpiteitä lisä- tään. Tavoitteena on kohottaa aktii- vitoimia erittäin pitkään työttömänä olleiden kohdalla. Muutoksen arvioi- daan lisäävän aktivoinnin piirissä ole- vien määrän tämän ryhmän osalta keskimäärin 20 000 henkilön tasolta 30 000 henkilöön eli 20 prosentin ak- tivointiasteesta 30 prosentin aktivoin- tiasteeseen. Kustannukset tasataan kuntien ja valtion kesken. Uudistus on tarkoitus toteuttaa koko kuntatalou- den osalta kustannusneutraalisti. Ohjelman edellyttämät toimet on nähtävä viimeisenä keinona työllistää henkilö, joka on ollut pitkään työttö- mänä. Kaiken kaikkiaan työttömien aktivointi saa kuitenkin aikaan paljon parempia tuloksia, kun se kohdistuu henkilöihin, joiden työttömyyden kes- to on verraten lyhyt. Työttömyys on edelleen selvästi suu- rempaa heikosti koulutettujen kes- kuudessa. Tämän ryhmän työvoiman kysynnän parantamiseksi tarvitaan li- sätoimia. Työllisyyttä voidaan edistää muuttamalla verotuksen rakennetta. Tuolloin voitaisiin keventää tulovero- tusta tai alentaa valikoivasti työnan- tajamaksuja matalien palkkojen osal- ta ilman, että verokertymät oleellisesti supistuvat. Myönteinen työllisyysvai- kutus olisi myös palveluiden arvonli- säveron alennuksilla. Hallitus koh- dentaneekin 150–200 miljoonaa eu- roa vuoden 2006 alusta työvoiman kysynnän vahvistamiseksi matalapalk- kaisessa kokoaikaisessa työssä. Ma- talapalkkatuen toteuttaminen esimer- kiksi alentamalla ensimmäisessä mak- suluokassa olevien työnantajien kan- saneläkevakuutusmaksua lisäisi jonkin verran työvaltaisten alojen työllisyyt- tä, mutta ei niin paljoa, että se antaisi aiheen tarkistaa oheista työllisyysen- nustetta. Finanssipolitiikka on ollut elvyttävää Valtiontalouteen syntyy yli miljardin euron alijäämä tänä vuonna. Ensi vuonna alijäämä kasvaa. Vuosien 2005–2006 keveä finanssipolitiikka li- sää taloudellista aktiviteettia kasvatta- malla kotitalouksien ostovoimaa ja vah- vistamalla kuntataloutta. Sama kehi- tys oli vallalla jo viime vuonna. Nyt on kuitenkin nähtävissä, että verotulojen menetykset rajoittavat tulevina vuosi- na julkisten menojen kasvua ja vaikut- tavat sitä kautta negatiivisesti kokonais- työllisyyteen. Kuntatalous on joutumassa raken- teelliseen epätasapainoon. Vaikka kun- tien tulot ovat kehittyneet suhteellisen hyvin, niiden menot ovat kasvaneet yleensä vielä nopeammin ja samalla ennakoitua enemmän. Kuntatalouden vakauttamiseksi olisi peruspalvelujär- jestelmän kokonaissuunnittelua sekä valtion ja kuntien välistä neuvottelu- menetelmää tehostettava. Tämä edel- lyttää sektoriministeriöissä tehtävien peruspalvelujen kehittämissuunnitelmi- en, valtionosuuksien sekä kuntien tu- lojen sovittamista tiiviisti yhteen perus- palveluvelvoitteista aiheutuvien meno- jen sekä palvelujärjestelmän tuottavuus- kehityksen kanssa. Kaiken kaikkiaan julkinen talous ei enää kestä merkittäviä veronalennuk- sia. Veropohjan säilyttäminen on vält- tämätöntä, jotta vältyttäisiin siltä, että esimerkiksi kuntatalouden rahoituson- gelmia ratkaistaisiin ajamalla alas me- noja ja karsimalla rajusti työllisyyttä.
  • 14.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s12 Euroopan unionin Lissabonin strate- gia painottaa sosiaalista integraatiota, jonka on tarkoitus toteutua laadukkai- den työpaikkojen ja parantuneen sosi- aaliturvan kautta. Tässä yhtälössä työ- markkinoilta syrjäytyminen nähdään usein pääasiallisena syynä köyhyyteen tai vähävaraisuuteen. Viime aikoina on kuitenkin herätty laajemmalti huomaa- maan, että on myös joukko ihmisiä, jotka ovat köyhiä vaikka ovatkin töis- sä. Nizzan kokouksessaan joulukuus- sa 2000 Eurooppa-neuvosto nosti köy- hyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen eri- tyisohjelmassaan esille erityisesti työ- tätekevien köyhien aseman. EU:n päätöksentekoelimissä työtäte- kevät köyhät voidaan nähdä eräänlai- sena ’riskiryhmänä’: he ovat sekä työ- voima- että sosiaalipoliittinen ongelma. Tosiasia kuitenkin on, ettei työtäteke- vistä köyhistä ole paljoakaan tietoa saa- tavilla EU:n mittakaavassa. Tätä taus- taa vasten tutkijakollegani Ramón Peña Casas Belgiasta ja minä saimme vuon- na 2003 tehtäväksemme kirjoittaa ra- portin ”Working Poor in the Europe- an Union” (Peña Casas ja Latta 2004). Raportin tilaaja oli Dublinissa sijaitse- va Euroopan työ- ja elinolojen kehit- tämissäätiö1 , ja meidän ensisijainen teh- tävämme oli tehdä kartoitus kirjalli- suudesta, joka käsittelee työtätekeviä köyhiä EU:n rajojen sisällä, sekä hah- mottaa tällaisen köyhyyden yleisyys. Mia Latta Tutkija Göteborgin yliopisto mia.latta@telia.com Työtätekevät köyhät EU:ssa Kuinka suuri osa EU-maiden työtä- tekevistä on köyhiä ja mikä tekee heistä sellaisia? 1 Raporttia voi tilata osoitteesta www.eurofound.ie/publications/ publications.htm.
  • 15.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 13 Työtätekevien köyhien määrit- teleminen ei ole helppoa Kirjallisuudessa työtätekevät köyhät määritellään kirjavasti, riippuen lähin- nä siitä, miten köyhyys ja työelämään osallistuminen on määritelty. Perspek- tiivistä riippuen työtätekeviä köyhiä voidaan tarkastella joko työntekijöinä, jotka ovat köyhiä, tai köyhinä, jotka tekevät töitä. Ensiksi mainitussa tapa- uksessa pääpaino on yksilön eli työn- tekijän tilanteessa, esimerkiksi hänen alhaisessa palkassaan ja muissa henki- lökohtaisissa taustatekijöissään kuten koulutuksessa. Usein juuri matalapalk- kaisuus onkin yhdistetty työtätekevien köyhyyteen lähes synonyymin lailla. Jälkimmäisessä tapauksessa tarkaste- lukulmaa laajennetaan käsittämään köyhyyteen vaikuttavat laajemmat yh- teydet, erityisesti kotitalouden erityis- piirteet. Tästä ’kaksinaisuudesta’ joh- tuen tarkastelimme raportissamme työ- tätekevien köyhyyttä sekä yksilön että kotitalouden perspektiivistä. Työtätekeviä köyhiä ei ole aivan yk- sinkertaista määritellä myöskään tilas- tollisesti. Tutkimuksessamme käytimme viimeisintä European Community Household Panelin (ECHP)2 julkaistua aineistoa vuodelta 1999. Aineiston pe- rusteella on mahdollista määrittää yksi- löiden yleisin aktiiviteettistatus (Most Frequent Activity Status, MFAS) vuo- den sisällä. Tämä tapahtuu kuukausit- tain kerättävän aineiston avulla. Mate- riaalin avulla pystyimme näkemään, kuinka monet yksilöt olivat olleet töissä tai aktiivisesti hakeneet töitä vähintään 6 kuukautta vuodesta silti jääden köy- hyysrajan alapuolelle (ns. aktiiviset köy- hät). Tämän laajan ryhmän alaryhmän muodostivat puolestaan ne, jotka oli- vat olleet vuoden aikana pääsääntöisesti (yli 6 kk) töissä (työtätekevät köyhät). Aineiston avulla pystyimme myös erot- telemaan köyhät palkkatyöläiset ja köy- hät yksityisyrittäjät sekä tutkimaan köy- hiä työttömiä3 , vaikkakaan viimeksi mainittu ryhmä ei ollut tutkimuksem- me keskiössä. Sovelsimme tutkimuk- sessamme relatiivista köyhyysmittaa eli kotitalouden tulojen köyhyyden rajana 60 prosenttia ekvivalentin kotitalous- kohtaisen tulon mediaanista.4 Seitsemän prosenttia EU:n työssäkäyvistä on köyhiä Käyttämämme köyhyysmitan avulla laskimme, että vuonna 1999 seitsemän prosenttia EU:n työssäkäyvistä kansa- laisista oli köyhiä. Tämä vastasi noin 10,9 miljoonaa ihmistä. Jos mukaan laskettiin myös työnhakijat, luku nou- si kymmeneen prosenttiin, joka vasta- si 17,2 miljoonaa ihmistä. Näistä ’ak- tiivisista köyhistä’ (työntekijät ja aktii- visesti työtä hakevat) 63,5 prosenttia oli nimenomaan työtätekeviä köyhiä. Toisin sanoen kaksi kolmesta aktiivi- sesta köyhästä oli tehnyt töitä ainakin kuusi kuukautta viimeisen vuoden ai- kana jääden silti köyhyysrajan alapuo- lelle. Joissakin maissa jopa yhdeksän kymmenestä aktiivisesta köyhästä oli nimenomaan työtätekeviä köyhiä eli ihmisiä, jotka olivat olleet yli 6 kuu- kautta töissä viimeisen vuoden aika- na. Näin oli esimerkiksi Tanskassa, Hollannissa, Itävallassa, Luxemburgis- sa ja Portugalissa. Suomessa vastaava luku oli hieman alle 62 prosenttia ja Ruotsissa 77 prosenttia. Palkkatyöntekijöistä kuusi prosenttia oli köyhiä, ja heidän köyhyytensä oli keskimääräistä yleisempää Etelä-Eu- roopassa mutta myös Ranskassa, Lu- xemburgissa ja Isossa-Britanniassa (7– 10 %). Keskimääräistä vähäisempää se oli Pohjoismaissa, Itävallassa, Belgias- sa ja Irlannissa (3–4 %). Mia Latta on toiminut aiemmin viisi vuotta tutkimusjohtajana Euroopan työ- ja elinolojen tutkimussäätiöllä. Hän työstää parhaillaan sosiologian alaan kuuluvaa väitöskirjaa syrjäyty- neiden kotitalouksien tulolähteistä ja tukiverkostoista Ruotsissa vuosina 1994–2002. 2 Tämä EU-maiden kotitalouksien seu- ranta-aineisto perustuu laajoihin kysely- tutkimuksiin. Aineiston on julkaissut Eu- rostat (2003a). 3 ’Aktiivisesti töitä hakeneet’ ei nimik- keenäolekentiesparasmahdollinen.Työt- tömienja’aktiivisestityötähakevien’eroei ole toki siinä, että työttömät eivät olisi ak- tiivisesti hakeneet töitä, vaan siinä, että työttömät olivat olleet koko edellisen vuo- den työttöminä, kun ’aktiivisesti työtä ha- keneet’ taas olivat olleet joitakin jaksoja töissä(ajanjaksojenjäädessäyhteenlasket- tuina kuitenkin alle 6 kuukauteen). 4 Ekvivalentti kotitalouskohtainen tulo saadaan kulutusyksikkömuunnoksella, jossa kotitalouden ensimmäinen jäsen saa painon yksi, muiden aikuisten paino on 0,7 ja lasten paino 0,5.
  • 16.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s14 Yksityisyrittäjien tilanne oli huonompi kaikissa EU-maissa Saksaa lukuun ottamatta.5 EU:n tasolla yksityisyrit- täjistä enemmän kuin joka kymmenes (14 %) oli köyhiä vuonna 1999. Tä- mäntyyppisen köyhyyden jakautumi- nen maiden kesken on yllättävämpää. Esimerkiksi Ruotsissa 24 prosenttia yksityisyrittäjistä oli köyhyysrajan ala- puolella, ja luvut olivat korkeita ver- rattuna palkkatyöntekijöihin myös Itä- vallassa (kuvio 1). Työtätekevien köyhien talou- det Talouden tasolla tärkein tekijä köyhyy- den välttämisessä on kotitalouksien ’työn- teon intensiteetti’ (’work richness’). Mitä konkreettisemmin taloudet ovat kiinnittyneitä työelämään, sitä epäto- dennäköisempää on, että ne ajautuvat köyhyysrajan alle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kahden palkan ta- lous on melko epätodennäköisesti köy- hyysrajan alapuolella, tosin sekin on mahdollista (taulukko 1). Käytännössä tämä ’kahden palkan kotitalouden’ malli johtaa siihen, että jatkossa siitä poikkea- vien kotitalouksien on yhä epätodennäköisem- pää ansaita tarpeeksi pysyäkseen köyhyysra- jan yläpuolella missään EU-maassa. Näyttää siltä, että tulevaisuudes- sa(kin) molempien puolisoiden on tarvitta- van tulotason saavutta- miseksi yksinkertaises- ti pakko olla töissä, ja tämä puolestaan korostaa palkkojen tärkeyttä kotitalouden kokonaistulois- sa. Köyhät kotitaloudet ovat tunnetusti riippuvaisempia tulonsiirroista kuin muut taloudet. Eurostatin (2000) tut- kimus osoitti, että vuonna 1994 95 prosentilla työtätekevästä ei-köyhästä väestöstä (palkkatyöntekijät ja yksityis- yrittäjät) ansiotulot muodostivat pää- osan tuloista, kun taas työttömillä köy- hillä pääosan tuloista (55 %) muodos- tivat työttömyyskorvaukset. 82 pro- senttia työtätekevistä köyhistä sai suu- rimman osan tuloistaan ansiotyöstä jää- den silti köyhyysrajan alapuolelle6 . Tämä puolestaan osoittaa, että työs- säolo itsessään ei ole tae riittävästä toi- meentulosta. Esimerkiksi joka toinen ranskalainen työssäkäyvä köyhä on köyhä siitä huolimatta että on ollut töissä koko edellisen vuoden (12 kk) (Lagarenne ja Legendre 2000; Breuil- Genier et al. 2001). Työtätekevien köyhyyden dynamiikka Kuinka pysyvää on työtätekevien köy- hyys? Voidaan esimerkiksi arvuutella, että juuri vastavalmistuneet nuoret saattavat työuransa alussa olla hetkel- lisesti köyhiä, mutta että tämäntyyp- pinen köyhyys on yleensä ohimenevää nuorten vakiinnuttaessa paikkansa työ- elämässä, ja se on siksi pidemmällä aikavälillä vähemmän vakavaa. Valitet- tavasti tietoa työssäkäyvien köyhien pit- kän aikavälin köyhyysprojektioista ei ole saatavilla EU-tasolla. Yleisen köy- hyystutkimuksen valos- sa voidaan sanoa, että EU:n sisällä on huo- mattavan suuri määrä pitkän aikavälin köyhiä. Esimerkiksi Eurostatin (2003b) tutkimus osoit- ti, että vuonna 1999 kes- kimäärin 9 prosenttia EU:n väestöstä oli elä- nyt köyhyysrajan ala- puolella vähintään kol- me viime vuotta yhteen menoon. Tämä vastasi 30 miljoonaa ihmistä. EU-tason tutkimusten puut- tuessa on kuitenkin mahdotonta sanoa, kuinka moni näistä köyhistä oli työtä- tekeviä köyhiä. Maalyhenteet: BE = Belgia, DK = Tanska, DE = Saksa, EL = Kreikka, ES = Espanja, FR = Ranska, IR = Irlanti, IT = Italia, LU = Luxemburg, NL = Alankomaat, AT = Itävalta, PO = Portugali, FI = Suomi, SE = Ruotsi ja UK = Iso-Britannia. Lähde: Eurostat (2003a). Kuvio 1. Köyhyysrajan alle jääneet EU15-maissa vuonna 1999. 5 Tilastollisesti Saksassa palkkatyönteki- jöiden ja yksityisyrittäjien köyhyys oli yhtä yleistä 5 prosentin merkitsevyystasolla. Kotitalouksien köyhyyden välttä- miseksi näyttää olevan yhä tär- keämpää, että molemmat puolisot käyvät töissä. 6 Eurostatin tutkimuksessa käytettiin aktiviteettistatuksen määrittämiseen käsi- tettä ‘current activity status’, joka ei ole suoraan verrannollinen meidän raportis- samme käytettyyn MFAS:aan.
  • 17.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 15 Ranskassa tehty kansallinen tutkimus on kuitenkin antanut viitteitä siitä, että myös työtätekevien köyhyys näyttää usein olevan kroonista. Breuil-Genier et al. (2001) vertaili ECHP:n Rans- kan otannan neljää ensimmäistä aal- toa (1994–1997). Tutkimuksen koh- teena oli aktiivisten köyhien populaa- tio, ja se osoitti, että suurimmalla osalla tutkituista aktiviteettiluokitus ei ollut muuttunut neljän vuoden aikana. Kaksi kolmesta aktiivisesta köyhästä oli vielä neljän vuoden jälkeenkin köyhiä. Tämä piti paikkansa työttömien osalta (66 %) mutta myös – ja eritoten – pysyvästi työssäkäyvien osalta (75 %). Toisin sa- noen kolme neljästä työssäkäyvästä köyhästä oli köyhiä vielä neljän vuo- den kuluttuakin. Kokonaisuudessaan nämä pysyvästi köyhät työssäkävijät muodostivat melkein kolmanneksen (29 %) koko aktiivisten köyhien po- pulaatiosta. Voidaanko matalapalkkai- suudella selittää työtätekevi- en köyhyys? Riippuen mittaustavasta matalapalkkai- suuden yleisyys EU:ssa vaihtelee 12,6 ja 15,8 prosentin välillä7 (Peña-Casas 2002). On kuitenkin epäselvää, kuin- ka usein juuri matalapalkkaisuus joh- taa työtätekevien köyhyyteen. Aihetta ei ole tutkittu laajemmin EU:n tasolla, ja ne tutkimukset, jotka löytyvät, tun- tuvat lähinnä painottavan kotitalouden rakenteen korostunutta roolia tässä yhtälössä. Työssäkäyvän yksinhuolta- jan talous tai talous, joka on riippuvai- nen yhdestä palkasta, on useammin köyhä (Nolan 2000; OECD 1998). Esimerkiksi Strengmann-Kuhn (2002) on todennut, että vain noin joka nel- jännen työtätekevän köyhän köyhyy- den syy on nimenomaan matalapalk- kaisuudessa (taulukko 2). On kuitenkin myös olemassa tutki- muksia, jotka yhdistävät matalapalk- kaisuuden ja köyhyyden konkreetti- semmin toisiinsa. Marlier (2000) on Eurostatin tuottamassa tutkimuksessa selvästi osoittanut, että matalapalkkai- set ovat useammin köyhiä kuin ver- taisryhmät – tulos, joka sinänsä tuskin on kovin yllättävä. Marlierin mukaan EU:n8 kaikista työntekijöistä noin 8 prosenttia oli köyhiä vuonna 1995, ja 15 prosenttia kaikista työntekijöistä oli matalapalkkaisia. Työtätekevien köy- hien osuus matalapalkkaisista työnte- kijöistä oli 20 prosenttia ja matalapalk- kaisten työntekijöiden osuus työtäte- kevistä köyhistä 37 prosenttia. Toisin sanoen EU:ssa joka kolmas työtätekevä köyhä oli matalapalkkainen. Maiden välillä oli tosin melko suuria eroja; esi- merkiksi Isossa-Britanniassa matala- palkkaisten osuus työtätekevistä köy- histä oli niinkin korkea kuin 44 pro- senttia, ja Kreikassa luku oli jopa 52 prosenttia. Tutkimuksen ainoana poh- joismaana Tanska jäi kauas kärjestä, tosin Tanskassakin joka viides (21 %) työtätekevä köyhä oli matalapalkkai- nen. Työn laadulla on väliä Matalapalkkaisuus lisää siis selvästi ris- kiä kuulua (tai ajautua) työtätekevien köyhien joukkoon. Näin ollen tietyt matalapalkkaisuuteen liittyvät tunnus- merkit voidaan yhdistää – tosin tietyin varauksin – myös työtätekeviin köy- hiin. Esimerkiksi koulutustason mer- kitys kaikenlaisen köyhyyden välttämi- sessä on olennainen, ja tämä pätee myös työtätekevien köyhyyteen. Taulukko 2. Työntekijöiden köyhyyden syitä 14 EU-maassa vuonna 1996 (% työtätekevistä köyhistä). DE UK DK NL AT EL FR FI LU IT IR ES PO BE EU14 Kotitalous 57,5 58,9 62,4 67,9 71,9 79.3 80,4 83,5 85,0 87,7 89,1 89,2 90,4 93,7 73,3 Matalapalkkaisuus 42,5 41,1 37,6 32,1 28,1 20,7 19,6 16,5 15,0 12,3 10,9 10,8 9,6 6,3 26,7 Lähde: Strengmann-Kuhn (2002). EU 12 BE DK DE EL ES FR IR IT AU PO FI UK Ei palkkaa 51 50 25 56 41 52 55 63 45 45 49 28 49 Yksi palkka 22 9 6 23 23 18 26 9 26 14 23 5 21 Kaksi tai useampia palkkoja 5 2 3 3 12 6 5 3 4 6 13 3 7 Taulukko 1. Köyhyysriski 12 EU-maassa suhteessa ansionsaajien lukumäärään kotitaloudessa v. 1998. Lähde: European Commission (2002). 7 OECD:n ja ECHP:n luvut eivät ole eri laskentatavoista johtuen suoraan verran- nollisiakeskenään. 8 Marlierin aineisto oli vuodelta 1995. Suomi ja Ruotsi eivät kuuluneet otokseen.
  • 18.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s16 Matalapalkkaisuuteen yhdistyvät kiin- teästi tietenkin myös työn luonteeseen ja laatuun liittyvät tekijät kuten työtun- nit (naisten pääosin tekemä osa-aika- työ on usein matalapalkkatyötä – jopa suhteutettuna työtunteihin) ja työsuh- teen laatu (epätyypilliset työsuhteet li- säävät riskiä ajautua matalapalkkaisuu- teen - ainakin pidemmällä aikavälillä). Euroopan komission (European Com- mission 2004) raportti osoittaa selvästi, että juuri osa-aikaisuus ja epätyypilli- set työsuhteet vaikuttavat selvästi työ- tätekevien köyhyyteen. EU:n tasolla joka kymmenes osa-aikatyöntekijä tai epätyypillisessä työsuhteessa oleva on köyhä, kun taas vakituisessa työsuh- teessa olevien vastaava luku on ’vain’ 4 prosenttia ja täyspitkää työpäivää tekevien 5 prosenttia. Suomessa vas- taavat luvut olivat osa-aikaisilla 18 %, epätyypillisessä työssä olevilla 8 % ja vakituisessa työsuhteessa olevilla tai täyspitkää työpäivää tekevillä 3 pro- senttia. Osa-aikatyöntekijöiden talou- det olivat siis Suomessa todennäköi- semmin köyhiä kuin EU:ssa keskimää- rin9 . Raporttimme tulosten valossa yksi- tyisyrittäjyys on karua ja taloudellisesti riskialtista puuhaa. Kaikissa EU-mais- sa Saksaa lukuun ottamatta yksityis- yrittäjien riski ajautua köyhyysrajan ala- puolelle oli korkeampi kuin muun työssäkäyvän väestön. Tämä saattaa osittain johtua siitä, että kaikki yksi- tyisyrittäjyys ei ole vapaaehtoista vaan pikemminkin pakon sanelemaa. Mo- nessa maassa suuri osa yksityisyrittä- jistä on alemmin koulutettuja (esimer- kiksi Portugalissa, Espanjassa ja Krei- kassa 70 % yksityisyrittäjistä), ja var- sinkin maahanmuuttajien suhteellinen osuus heistä on suuri (Le Blansch et al. 1999). Työtätekevien köyhyyden kas- vot: köyhä, köyhempi, maa- hanmuuttaja? Matalapalkkaisten ja työtätekevien köyhien ryhmillä on myös eroja. Esi- merkiksi sukupuolen suhteen tulokset olivat yllättäviä. EU:n tasolla naisten todennäköisyys kuulua työtätekevien köyhien ryhmään ei ollut suurempi kuin miesten. 6 prosenttia palkkatyössä käyvistä naisista kuului työtätekevien köyhien ryhmään, ja miesten vastaava luku oli myös 6. Maakohtainen tar- kastelu kuitenkin osoitti, että yhdek- sässä maassa viidestätoista naiset oli- vat yliedustettuina palkkatyötä tekevi- en köyhien ryhmässä; tosin erot eivät olleet missään maassa kovin huomat- tavia. Suurin sukupuoliero työtäteke- vien köyhien suhteen löytyi Kreikasta: siellä 7 % palkkatyötä tekevistä mie- histä oli köyhiä, ja naisten vastaava pro- sentti oli 12. Suomessa vastaavat lu- vut olivat miehille 3 prosenttia ja nai- sille 4, mutta löytyi myös maita, joissa prosentit olivat toisin päin: Italiassa joka kymmenes palkkatyötä tekevä mies oli köyhä, mutta sama luku naisille oli ’vain’ 5 prosenttia, ja Irlannissa 5 pro- senttia palkkatyötä tekevistä miehistä ja 3 prosenttia naisista oli köyhiä. Myös Ranskassa ja Espanjassa palkkatyötä tekevien miesten talouksien köyhyys oli yleisempää kuin naisten. Miten voidaan selittää nämä yllättä- vät sukupuolierot – tai ehkä pikem- min niiden puute? Työmarkkinoiden ulkopuolellahan naisten köyhyys on yleisempää kuin miesten. Varsinkin elä- keläisten köyhyys on naisvaltaista kai- kissa EU-maissa, mikä johtuu ainakin osittain siitä, että naisten työura on edel- leenkin katkonaisempi kuin miesten. Pienehköt sukupuolierot työtätekevi- en köyhien osalta selittynevät ainakin osittain sillä, että monessa yllämaini- tussa maassa naisten työssäkäynti on edelleenkin vähäisempää kuin miesten, ja tällöin yksipalkkaisten ’riskitalouk- sien’ osuus on suurempi. Näissä yksi- palkkaisissa talouksissa palkka tulee mitä todennäköisimmin nimenomaan mieheltä. Lisäksi on muistettava, että käytettäessä kotitalouden tuloja köy- hyyden mittarina naisten köyhyys jää todennäköisesti myös osittain piiloon, sillä talouksien sisäinen tulon- ja val- lanjako johtaa usein siihen, että naisil- la on rajoitetummin vaikutusvaltaa 9 Osa-aikaisuus on määritelty alle 30 tunninviikoittaiseksityöajaksi.Komission raportin luvut eivät ole suoraan verrannol- lisia meidän raporttimme lukuihin, koska vertailuvuodet eivät ole samat. Lisäksi ko- missionraportissakäytetääntyöllistymisen mittana 7 kuukauden työjaksoa per vuosi, kunmeidänraportissammevastaavaajan- jakso on 6 kuukautta. Mia Latta korostaa, ettei työtätekevien köyhyyttä voida selittää yksinomaan matalapalk- kaisuudella ja että myös työtätekevien köyhien köyhyys näyttää usein olevan kroonista.
  • 19.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 17 perheen rahatalouteen kuin miehillä (Rake ja Daly 2002; Björnberg 2003; Halleröd 1997). Kenellä sitten on suurempi riski ajau- tua työtätekeväksi köyhäksi? Tietoa nimenomaan työtätekevien köyhien ominaisuuksista on saatavissa EU-ta- solla aika niukasti. Kuten sanottu kouluttautuminen on paras suoja köy- hyyttä vastaan, ja tämä pätee myös työtätekevien köyhyyttä tarkasteltaes- sa. Varsinkin vähän koulutetut nuoret ovat riskialtis ryhmä, mutta on myös ryhmiä, jotka ovat riskialttiita osittain koulutustasosta huolimatta, näistä esi- merkkinä maahanmuuttajat. Juuri maahanmuuttajat ajautuvat usein kou- lutustaan alempiin töihin ja ovat pro- sentuaalisesti yliedustettuina työtäteke- vien köyhien ryhmässä. Euroopan komission (European Com- mission 2004) mukaan työntekijän ikä – sekä nuoruus että toisaalta vanhuus – on myös riskitekijä. Esimerkiksi Suo- messa oli nuorista (16– 24 vuotiaista) työtäteke- viä köyhiä 15 prosent- tia verrattuna 5 prosent- tin 25–54 vuotiaista ja 7 prosenttiin yli 55-vuoti- aista. Vastaavat luvut EU-tasolla olivat vastaa- vasti 10, 7 ja 9 prosent- tia. Toisaalta oli maita, joissa nuorten köyhyys oli vielä yleisem- pää, esimerkiksi Hollannissa yksi vii- destä (20 %) nuoresta työntekijästä oli köyhä. Oli kuitenkin myös maita, jois- sa nimenomaan iäkkäämmät työnteki- jät olivat köyhiä. Esimerkiksi Kreikassa ja Portugalissa ikääntyvien työntekijöi- den korkea köyhyysaste (21 % kum- massakin) saattaa hyvin antaa viitteitä siitä, että nyky-Euroopassa on ryhmä ikääntyviä työntekijöitä, joilla ei kerta kaikkiaan ole varaa vetäytyä työelämäs- tä. Lopuksi Tutkimuksemme tärkein tulos lienee se, että onnistuimme paikantamaan ryhmän, jota voidaan kutsua työtäte- keviksi köyhiksi. Vähäinen tulos ei lie- ne sekään, että näitä köyhiä oli peräti 7 prosenttia koko EU15:n työtäteke- västä väestöstä. Kun vielä huomioidaan se, että kaikkein marginalisoituneim- mat työntekijät todennäköisesti kasvat- taisivat tätä ryhmää huomattavasti (esi- merkiksi käynevät ne, jotka työsken- televät ilman työlupaa tai pimeästi ja joista ei siksi ole tietoa virallisissa tilas- toissa), ei kyse ole mistään vähäpätöi- sestä ihmisryhmästä tai ohimenevästä ilmiöstä. Lisäksi se, että tästä ryhmäs- tä ei ole juurikaan saatavilla taustatie- toa tai tutkimustuloksia, viittaa siihen, että olemme paikallistaneet ryhmän, jota voidaan kutsua väliinputoajiksi. Jatkon kannalta on tärkeää, että saamme lisää tietoa ja löydämme kei- noja analysoida tätä ryhmää tarkem- min. EU:n tasolla tähän lieneekin tu- lossa parannusta, sillä uusi EU-SILC hyvinvointitutkimus (joka seuraa ECHP:ta) keskittyy nimenomaan mar- ginalisoitumisen pa- rempaan hahmottami- seen. Painopiste on an- siotuloissa ja työmark- kinoilla, vaikkakin tie- toa saadaan myös nii- den ulkopuolelta. Esi- merkiksi työtätekevien köyhyyden dynamiik- kaa on mahdollista tut- kia tämän tietokannan avulla laajem- min10 . Poliittisesti työtätekevien köyhien ryh- män löytyminen on arkaluontoisempi asia. Tutkimuksestamme käy ilmi, että esimerkiksi monien maiden harjoitta- ma työn tekemisen kannattavuuteen tähtäävä politiikka ei näytä yksin tuo- van ratkaisua työtätekevien köyhien problematiikkaan. On tietysti tärkeää tunnustaa, että työn laadulla on mer- kitystä ja että esimerkiksi pätkätyöt li- säävät osaltaan työtätekevien köyhyyt- tä, mutta tarvitaan myös ongelman ko- konaisvaltaisempaa hahmottamista. Pi- kemminkin tuntuu siltä, että nyky- Euroopassa marginalisoituneiden ryh- mä muodostaa eräänlaisen ’harmaan vyöhykkeen’. Tähän vyöhykkeeseen kuuluu sekä työmarkkinoilla aktiivisia että työmarkkinoiden ulkopuolella ole- via, ja se muodostuu pääsääntöisesti alemmin koulutetuista, maahanmuut- tajista, nuorista ja ikääntyvistä. Tämän ryhmän yläpuolella on eräänlainen la- sikatto, jota ei helposti läpäistä, ja suu- rimmalle osalle ryhmään kuuluvista unelmat laadukkaammasta ja parem- min maksetusta työstä jäävät toteutu- matta. Tästä muotoutuu eräänlainen hyvinvointivaltion koetinkivi, sillä ryh- män olemassaolo todistaa paitsi integ- raation puutteesta kaikissa EU-maissa myös sosiaali- ja työvoimapolitiikan porsaanrei’istä useissa niistä. KIRJALLISUUS Björnberg, U. & Kollind, A.-K. (2003), Att leva själv tillsammans, Malmö: Liber Ekonomi. Breuil-Genier, P. et al. (2001), Profils sur le marché du travail et caractéristiques familiales des actifs pauvres, Economie et Statistique N° 349–350. European Commission (2002), Social Situation in the European Union 2002, Luxembourg: Office for Official Publica- tions of the European Communities. European Commission (2004), Joint Report on Social Inclusion 2003 – Statistical Annex. Eurostat (2000), Income, poverty and social exclusion, European Social Statistics, Luxembourg: Office for Official Publications of the European Communities. Eurostat (2003a), New Chronos database, Eurostat. Eurostat (2003b), Poverty and social exclusion in the EU after Laeken. Part 1. Statistics in focus n° 9/2003. Anne- Catherine Guio and Ian Dennis. Luxembourg. Halleröd, B. (1997), Lika hushåll, olika ekonomi; ekonomiska problem bland samboende män och kvinnor. Familj, makt och jämställhet, Stockholm: SOU 1997: 138. Lagarenne, C. & de Legendre, N. (2000), The working poor in France: personal and family factors (original in Suurin riski joutua työtätekeväksi köyhäksi on vähän koulutetuilla ja maahanmuuttajilla. 10 Ensimmäiset tutkimustulokset EU- SILC:stä saadaan 2006 keväällä. Osallis- tuminen EU-SILC:iin on pakollista kai- kille EU-maille.
  • 20.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s18 French), Economie et Statistique No. 335(5). Le Blansch, K. et al. (1999), Growth and Patterns of Self-Employment in the EU Member States: Brussels: European Parliament. Marlier, E. & Ponthieux, S. (2000), Low-wage employees in EU countries, Eurostat, Statistics in focus, Population and social conditions, 2000:11. Luxembourg, Office for Official Publica- tions of the European Communities. Nolan, B. & Marx, I. (2000), Low Pay and Household Poverty, teoksessa Gregory, M. & Salverda, W. & Bazen, S. (Eds.), Labour Market Inequalities: Problems and Policies in an International Perspective, Oxford: Oxford University Press. OECD (1998), Employment Outlook, Paris: OECD. Peña Casas, R. (2002), Indicators of Quality of Employment in the EU, Report to the European Foundation for the Improvement of Working and Living Conditions, Dublin. Peña Casas, R. & Latta, M. (2004), Working Poor in the European Union, Dublin: European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions. Rake, K. & Daly, M. (2002), Gender, Household and Individual Income in France, Germany, Italy, the Nether- lands, Sweden, the USA and the UK, Syracuse and New York: Maxwell School of Citizenship and Public Affairs Syracuse University. Strengmann-Kuhn, W. (2002), Working Poor in Europe : A Partial Basic Income for Workers? Basic Income European Network 9th International Congress, Geneva, University of Frankfurt. Ilpo Airio Tutkija Turun yliopisto iltaai@utu.fi Saako yhdellä palkalla riittävän turvan köyhyyttä vastaan?1 Euroopassa on siirrytty laajalti ns. mies- elättäjämallista molempien puolisoiden työssä käyntiin. Onko tästä tullut köyhyyden välttämiseksi yhä tärkeämpää? Työn tekemisen mallit ovat EU-mais- sa kokeneet melkoisen muodonmuu- toksen vuosikymmenten aikana. Toi- sen maailmansodan jälkeisinä vuosina vallitsi pitkään täystyöllisyys. Täystyöl- lisyyskonsepti tosin rajoittui käsittä- mään vain ns. mieselättäjämallin, jos- 1 Kiitän kommenteista professori Veli- Matti Ritakalliota, yliassistentti Susan Kuivalaista ja tutkija Mikko Niemelää.
  • 21.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 19 sa mies kävi töissä ja nainen hoiti ko- tia. Miehen palkka ei ollut varsinaises- ti henkilökohtainen vaan ns. perhe- palkka. Valtiolla, työnantajilla ja työn- tekijöillä oli konsensus, että palkalla piti elättää koko perhe, mikä näkyi pal- kan suuruudessa. Tämä periaate oli voimassa erityisesti Keski-Euroopassa. (Esping-Andersen 1996, 75.) Mieselättäjämallista on tullut yhä har- vinaisempi, sillä naisten työssä käynti on lisääntynyt kaikkialla. Sen seurauk- sena molempien puolisoiden työssä käymisestä on tullut hyvin yleistä (OECD 2001, 135). Nykyään täystyöl- lisyydellä tarkoitetaan tilannetta, jossa kaikki työikäiset ja -kykyiset henkilöt ovat töissä. Julkiset hoivapalvelut ovat mahdollistaneet naisten työhön menon, ja samalla ne ovat luoneet naistyöpaik- koja erityisesti Pohjoismaissa. Nykyään kaikissa EU-maissa julkisen ja yksityi- sen hoivavastuun tasapaino on uudel- leen muokkauksen kohteena. Miehet ja naiset edellyttävät – ja heiltä edelly- tetään – osallistumista palkkatyöhön (Lewis 1992). Myös työmarkkinoiden muutoksel- la, joka näkyy työelämän epävakaistu- misena (määräaikaisuus, osa-aikaisuus ja työttömyys), sen joustoina ja palk- 2004, 3). Yhdysvalloissa työssä käyvi- en köyhyys on ollut vuosikymmeniä huomion kohteena ja sitä on tutkittu paljon (esim. Bane ja Ellwood 1991; Klein ja Rones 1989). Työtä tekevien köyhyyden vähäisyyttä Euroopassa on selitetty erilaisilla työmarkkinastrategi- oilla (esim. Krugman 1994). Yhdys- valloissa työmarkkinoiden joustoja on harjoitettu melko vapaasti, mikä on mahdollistanut sen, että työttömyys on pysynyt matalalla tasolla ja matalan tuottavuuden työpaikkoja on ollut tar- jolla. Vastaavasti Euroopassa 1970-lu- vun öljykriisien jälkeen työttömyys li- sääntyi suhdanteiden heikentymisen seurauksena. Korkea työttömyys on ollut 1980-luvun alusta lähtien moni- en EU-maiden ongelma. Viime vuosi- kymmenen alun laman jälkeen suur- työttömyys tuli tutuksi myös Pohjois- maissa. Köyhä työikäinen väestö on- kin Euroopassa koostunut pääosin työttömistä. Euroopan unionissa työtä tekevien köyhyys on noteerattu erääksi merkit- tävimmistä uhkakuvista sosiaaliselle inkluusiolle (Council of the European Union 2004). Kysymys, onko yhden ansaitsijan malli riittävä turva köyhyyttä vas- taan, on olennainen osa keskustelussa työssä käyvien köyhyydestä. Työsuhteiden määräai- kaistuminen ja työaiko- jen sekä palkkojen jous- taminen ovat murenta- neet pohjaa yhden an- saitsijan mallilta. Pitkis- tä kokopäiväisistä työ- suhteista saman työnantajan palveluk- sessa on tullut harvinaisempia. Työ- markkinoista on tullut epävarmempia, ja ehkä sen takia pariskuntien molem- pien puolisoiden työssä käynnissä on kyse näiden epävarmuuksien mini- moimisesta. On mahdollista, että sotien jälkeisil- tä vuosilta on jäänyt väärä kuva siitä, kuinka kotitalous voi tulla toimeen yhdelläkin palkalla. Kahden ansaitsijan mallista on voinut tulla uusi työssä käynnin normi, jolloin esimerkiksi elin- Ilpo Airio tekee väitöskirjaa työssä käyvien köyhyydestä kansainvälisesti vertailevasta näkökul- masta. kahajonnan lisääntymisenä, on ollut oma merkityksensä kahden ansaitsijan mallin yleistymiselle. Nykyään paris- kunnilla ei välttämättä ole varaa elää vain toisen palkan varassa, vaan mo- lempien osallistuminen työmarkkinoil- le saattaa olla kotitalou- den toimeentulon kan- nalta välttämätöntä. Artikkelissa tarkastel- laan tätä kysymystä tut- kimalla EU15-maissa tapahtunutta kehitystä vuosina 1996–2001. Riittääkö yksi palkka turvaamaan köyhyydel- tä vai tarvitaanko mo- lempien osallistumista? Vertailtavina ovat kotitaloudet, joissa molemmat ovat töissä ja ainakin toi- nen kokopäiväisesti sekä kotitaloudet, joissa vain toinen on töissä kokopäi- väisesti. Uhkaako köyhyys työssä käy- viä? Käsite ”työtä tekevä köyhä” on viime vuosina tullut esiin eurooppalaisessa keskustelussa (Peña Casas ja Latta Elinkustannukset ja palkat ovat saatta- neet sopeutua siihen, että molem- mat puolisot käyvät töissä.
  • 22.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s20 kustannukset ja palkkaus ovat sopeu- tuneet siihen, että molemmat puolisot käyvät töissä. Näin yhden ansaitsijan kotitalouksien köyhyysriski tulisi kas- vamaan. Ja jos kotitalous jää köyhyys- rajan alapuolelle siitä huolimatta, että joku sen jäsenistä käy töissä, niin voim- me puhua tällaisen kotitalouden koh- dalla työtätekevien köyhien ongelmas- ta. Aineisto ja metodologiset rajaukset Tutkimuksen aineistona käytetään Eu- ropean Community Household Panel -aineistoa (ECHP). Se on Euroopan Unionin maiden yhteinen elinolotutki- mus, joka sisältää vertailukelpoista ai- neistoa noin 60 000 kotitaloudesta ja 130 000 henkilöstä EU15-maista.2 Tämän artikkelin köyhyysmittarina käytetään suhteellista tulometodia, joka on yleisin kansainvälisissä köy- hyysvertailuissa käytetty mittari. Suh- teellisen tulometodin kohdalla köyhiksi luokittuvat ne kotitaloudet, joiden käy- tettävissä olevat tulot jäävät alle mää- ritellyn köyhyysrajan. Tässä tutkimuk- sessa käytetään Eurostatin (2003a) suosittelemaa käytäntöä, jossa köy- hyysraja on 60 prosenttia väestön käy- tettävissä olevista mediaanituloista ja kotitalouden ekvivalenssiskaalana käy- tetään niin sanottua modifioitua OECD:n skaalaa3 (Atkinson et al. 2002, 98–101). Työssä käynnin kriteereinä käytetään Eurostatin määritelmän mukaisesti sitä, että henkilön tulee tehdä vähin- tään 15 työtuntia viikossa ja sitä, että pääasiallisen itse arvioidun aktivitee- tin tutkimusta edeltävänä vuonna pi- tää olla ”töissä” (Marlier ja Ponthi- eux 2000; Peña Casas ja Latta 2004, 7). Kokopäivätyön tekemisen kritee- rinä on vähintään 30 työtuntia viikos- sa. Tutkimusaineisto on rajattu siten, että analyyseissa on mukana vain ne kah- den aikuisen kotitaloudet, joissa vähin- tään toinen on kokopäiväisesti töissä. Kaikki yhden aikuisen kotitaloudet ja ne pariskunnat, joissa ei ole kokopäi- vätyön tekijöitä, on rajattu pois. Tämä on syytä huomioida tuloksia tulkitta- essa.4 Puhuttaessa kaikista kotitalouk- sista tai kokonaisköyhyysasteesta tar- koitetaan rajattua tutkimusjoukkoa eikä koko väestöä. Köyhyys yhden ja kahden ansaitsijan kotitalouksissa Ensimmäiseksi tarkastellaan yleiskuvaa tuloköyhyydestä yhden ja kahden an- saitsijan kotitalouksissa. Kahden ansait- sijan malli5 vaikuttaa olevan selvästi pa- rempi turva köyhyyttä vastaan. Vuon- na 1996 EU15-maissa keskimääräinen köyhyysaste oli noin 4 prosenttia koti- talouksissa, joissa molemmat olivat töissä. Vuonna 2001 köyhyysaste nousi 4,5 prosenttiin. Yhden ansaitsijan ko- titalouksissa köyhyys oli hieman alle 17 prosenttia molempina tarkasteluajan- kohtina, toisin sanoen joka kuudes yh- den ansaitsijan kotitalous oli köyhä. Maakohtainen varianssi köyhyysastei- den välillä oli tosin hyvin suuri. Vaikka niin yhden kuin kahden an- saitsijan kotitalouksissa köyhyysasteet olivat EU15-maissa lisääntyneet, ko- konaisköyhyysaste oli hieman laskenut (10,8 prosentista 10,5 prosenttiin). 2 ECHP on paneeliaineisto, eli samat henkilöt ja kotitaloudet ovat mukana jo- kaisessatutkimusaallossa.Aineistonkeruu aloitettiin vuonna 1994. Mukana olivat tuolloinkaikkisilloiset12jäsenmaata.Itä- valta tuli mukaan vuonna 1995, Suomi vuonna 1996 ja Ruotsi vuonna 1997. Ai- neiston keruu lopetettiin vuonna 2001. Lopullisessaaineistossaonkahdeksantut- kimusaaltoa (Eurostat 2003b). Ks. tar- kemmin esim. Härkönen (2004). 3 Modifioidussa OECD:n skaalassa koti- talouden ensimmäinen aikuinen saa pai- non 1 ja sen kaikki muut jäsenet kukin painon 0,5 paitsi alle 14-vuotiaat lapset, joille annetaan paino 0,3. Tätä skaalaa käytetään laskettaessa ekvivalenttia koti- talouskohtaista tuloa. 4 Tässä lehdessä julkaistavassa Mia Lat- tan artikkelissa tarkastellaan kaikkia koti- talouksia, ml. yksin asuvia, minkä vuoksi sen luvut poikkeavat tässä artikkelissa esi- tetyistä. 5 Toinen puolisoista on töissä kokopäi- väisesti ja toinen joko kokopäiväisesti tai osa-aikaisesti. Taulukko 1. Työssä käyvien pariskuntien köyhyysasteet (%) EU15-maissa vuosina 1996 ja 2001. Tuloköyhyys 1996 Tuloköyhyys 2001 Molemmat Vain toinen Yhteensä Molemmat Vain toinen Yhteensä töissä töissä töissä töissä Saksa 1,4 10,7 6,6 2 8,1 5,2 Tanska 1,5 5,2 2,5 0,5 10,9 2,8 Hollanti 4,1 10,5 8 4,3 12,6 8,4 Belgia 3 11,6 6,9 1 6,9 3,1 Luxemburg 2,2 12,4 10,2 6,9 18,1 14 Ranska 1,3 18,6 9 3,1 18,2 9,6 Iso-Britannia 2,8 9,8 5,9 2,7 8,1 4,9 Irlanti 1,7 9 6,6 0,6 11,9 7,3 Italia 3 27,5 18,3 4,6 28,1 18,3 Kreikka 4,5 22,8 17,7 3,9 20,5 14,5 Espanja 5,8 16,2 13,4 6,5 17 13,7 Portugali 10,2 22,6 15,9 11,6 24,6 16,5 Itävalta 5,1 17,3 10,7 4,1 11,6 7,5 Suomi 2,3 2,6 2,4 2,1 4,8 3,1 Ruotsi1 3,1 5 3,5 2,9 9,9 4,4 EU 3,9 16,5 10,8 4,5 16,8 10,5 1 Ruotsin kohdalla tarkasteluajankohdat olivat vuodet 1997 ja 2001. Lähde: ECHP.
  • 23.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 21 Tähän selitys löytyy työssä käymisessä tapahtuneesta muutoksesta. Vuonna 1996 45 prosentissa tarkasteltavista kotitalouksista molemmat puolisot oli- vat töissä. Vuonna 2001 näiden koti- talouksien osuus oli 51 prosenttia. Yhä useampi kotitalous kuului matalan köyhyysriskin kahden ansaitsijan mal- liin, jolloin huolimatta siitä, että köy- hyysriski oli kasvanut sekä yhden että kahden ansaitsijan kotitalouksissa, ko- konaisköyhyys oli laskenut. Jos vuon- na 2001 kahden ansaitsijan kotitalo- uksia olisi ollut edelleen suhteellisesti yhtä paljon kuin vuonna 1996 (45 %), niin kokonaisköyhyysaste olisi ollut 11,5 prosenttia. Kuviossa 1 EU15-maat on ryhmitel- ty Gösta Esping-Andersenin (1990) hyvinvointivaltiotypologiaa mukaillen. Esping-Andersen erotti kolme ryhmää, sosiaalidemokraattisen (Suomi, Ruotsi ja Tanska), konservatiivisen (Saksa, Hollanti, Belgia, Luxemburg, Ranska ja Itävalta) ja liberalistisen (Iso-Britan- nia ja Irlanti). Jotkut tutkijat (esim. Leibfried 1993, Ferrera 1996) ovat esittäneet Etelä-Euroopan maiden erottamista omaksi ryhmäkseen. Nel- jänneksi ryhmäksi onkin koottu Ete- lä-Eurooppa (Italia, Kreikka, Espanja ja Portugali). Kaikissa ryhmissä kah- den ansaitsijan malli oli yleistynyt. Sitä vastoin kahden ansaitsijan kotitalouk- sien köyhyys oli laskenut sosiaalidemo- kraattisessa ja liberalistisessa ryhmäs- sä, kun taas konservatiivisissa ja Ete- lä-Euroopan maissa näiden köyhyys oli lisääntynyt. On vaikea sanoa, missä määrin kah- den ansaitsijan kotitalouksien määrän kasvu johtuu kulttuurisesta ja yhteis- kunnallisesta muutoksesta, jonka seu- rauksena naisten työssä käynnin estei- tä – olivatpa ne sitten asenteellisia tai käytännöllisiä – on purettu. Kyse voi olla myös jossain määrin työmarkki- noiden muutoksien myötä lisääntynei- den riskien minimoimisesta. Jälkim- mäistä voidaan tarkastella tutkimalla, miten kotitaloudet tulevat toimeen, jos tuloihin lasketaan mukaan vain niin sanotut tuotannontekijätulot (palkka- ja yrittäjätulot sekä erilaiset pääoma- tulot). Taulukossa 2 on esitetty köyhyysas- teet yhden ja kahden ansaitsijan koti- talouksissa sekä näiden kotitalouksien kokonaisköyhyysaste vuosina 1996 ja 2001, kun vain tuotannontekijätulot on Ilpo Airion mielestä pelkkä yhden henkilön palkka ei ole kovin hyvä turva köyhyyttä vas- taan EU-maiden pariskuntien kohdalla. Kuvio 1. Kahden ansaitsijan kotitalouksien suhteellisen osuuden ja köyhyyden muutos vuodesta 1996 vuoteen 2001. SD = sosiaalidemokraattiset maat KO = konservatiiviset maat LI = liberalistiset maat EE = Etelä-Euroopan maat EU = kaikki EU15-maat Lähde: ECHP.
  • 24.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s22 huomioitu. Yleiskuva EU15-maista on sama kuin kaikki tulot huomioon otet- taessa: köyhyysriski oli lisääntynyt mo- lemmilla ryhmillä, mutta koska kah- den ansaitsijan kotitalouksia oli vuon- na 2001 suhteellisesti enemmän kuin 1996, niin kokonaisköyhyys oli laske- nut. Yhden ansaitsijan kotitalouksien kohdalla pelkät palkkatulot eivät olleet kovin hyvä turva köyhyydeltä. Sen si- jaan kahden ansaitsijan kotitaloudet olivat jo ennen sosiaalisia tulonsiirtoja (eläkkeet, työttömyyskorvaukset, asu- mistuki ym.) melko hyvin turvassa köy- hyydeltä. Sosiaalisten tulonsiirtojen merkitys kotitalouksien tulonmuodostuksessa käy hyvin ilmi yhden ansaitsijan koti- talouksissa. Näiden kotitalouksien köy- hyysaste oli noin 28 prosenttia. Huo- mionarvoista on Suomen ja Ruotsin hyvin korkeat köyhyysasteet ennen tulonsiirtoja. Vuonna 2001 noin joka toinen yhden ansaitsijan kotitalous olisi ollut köyhä Suomessa ja Ruotsissa, jos kotitalouksien ainoa tulonlähde olisi ollut työssä käyvän palkkatulot. Sosi- aaliset tulonsiirrot nostivat hyvin suu- ren osan kotitalouksista köyhyysrajan yläpuolelle. Suomessa yhden ansaitsi- jan kotitalouksien köyhyysaste oli käy- tettävissä olevilla tuloilla noin 5 pro- senttia ja Ruotsissa noin 10 prosent- tia. Yhden henkilön palkka ei todella- kaan vaikuta olevan mitoitettu turvaa- maan sellaisenaan toimeentuloa kovin suurelle kotitaloudelle. Keskustelu Vaikka tässä tarkasteltu ajanjakso on suhteellisen lyhyt, niin silti tulokset osoittavat, että yhdellä palkalla on EU15-maissa melko vaikea tulla toi- meen. Suomessa yhden ansaitsijan ko- titaloudet tulevat melko hyvin toimeen, mutta yleisesti EU15-maissa noin joka kuudes yhden ansaitsijan kotitalous on köyhä. Kahden ansaitsijan kotitalouk- sista köyhiä on runsaat 4 prosenttia. Kotitalouden toimeentulo on selvästi turvatumpi, jos molemmat ovat töis- sä. Muutos yhden ansaitsijan mallista molempien puolisoiden työssä käyn- tiin antaa aihetta moniin keskustelui- hin. Perhepoliittisesti ajateltuna muu- tos ei esimerkiksi tue lasten kotihoi- toa, vaan lasten hoito tulisi järjestää niin, että molemmat vanhemmat pys- tyvät tekemään töitä. Tällä voi olla vaikutuksensa syntyvyyteen, jos koti- taloudet joutuvat tekemään valinnan työssä käynnin (ja toimeentulon tur- vaamisen) ja perheen perustamisen välillä. Kansantaloudellisesta näkökulmasta huolestuttavaa on, että samalla kun toimeentulo vaatisi pariskuntien koh- dalla molempien työssä käyntiä, niin monissa maissa työllisyysaste on kui- tenkin hyvin matala. Tämä ”alaspäin menevä spiraali” voidaan pysäyttää joko nostamalla työllisyysastetta tai li- säämällä palkkojen ostovoimaa. Ennen kaikkea olisi syytä pohtia, kuinka hy- väksyttävää on, että noin joka kym- menes EU15-maiden pariskunnista, joissa ainakin toinen on töissä koko- päiväisesti, eivät tule toimeen käytet- tävissä olevilla tuloillaan. KIRJALLISUUS Atkinson, T. & Cantillon, B. & Marlier, E. & Nolan, B. (2002), Social Indicators: The EU and Social Inclusion, Oxford: Oxford University Press. Bane, M.J. & Ellwood, D.T. (1991), Is American Business Working for the Poor? Harvard Business Review, September-October 1991, 58–66. Council of the European Union (2004), Joint Report by the Commission and the Council on Social Inclusion, h t t p : / / e u r o p a . e u . i n t / c o m m / employment_social/soc-prot/soc-incl/ final_joint_inclusion_report_2003_en.pdf Esping-Andersen, G. (1990), The Three Worlds of Welfare Capitalism, London: Polity Press. Esping-Andersen, G. (1996), Welfare States without Work: the Impasse of Labour Shedding and Familialism in Continental European Social Policy, teoksessa Esping-Andersen, G. (Ed.), Welfare States in Transition. National Taulukko 2. Työssä käyvien pariskuntien köyhyysasteet (%) EU15-maissa vuosina 1996 ja 2001, vain tuotannontekijätulot huomioitu. Tuloköyhyys 1996 Tuloköyhyys 2001 MolemmatVain toinen Yhteensä Molemmat Vain toinen Yhteensä töissä töissä töissä töissä Saksa 3,7 20,4 13,1 5,3 22,9 14,7 Tanska 5,2 25,7 10,9 1,7 22 6,2 Hollanti 6,2 20,3 14,8 6,7 22,3 14,4 Belgia 4,6 30,6 16,2 3,9 21,4 10,2 Luxemburg 11,4 25,6 22,6 17,9 29,9 25,5 Ranska 4,8 41,4 21 5,8 36,6 19 Iso-Britannia 3,6 16,1 9,1 4,6 17,5 10 Irlanti 2,2 16,6 11,8 1,3 21,2 13 Italia 3,3 32,3 21,4 5,4 33,6 21,9 Kreikka 6,1 28,3 22,1 5,5 25,9 18,6 Espanja 7,9 23,4 19,2 9 21,3 17,3 Portugali 12,9 32 21,6 15,3 38,3 24 Itävalta 12,8 34,6 22,8 9,8 31,9 20 Suomi 6,3 40,5 19,8 5,3 48,4 20,7 Ruotsi1 10 44 17,7 10,4 47,2 18,7 EU 6,9 27,6 18,3 7,7 28,4 17,8 1 Ruotsin kohdalla tarkasteluajankohdat ovat vuodet 1997 ja 2001. Lähde: ECHP
  • 25.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 23 Adaptations in Global Economies, London: Sage. Eurostat (2003a), European Social Statistics – Income, Poverty and Social Exclusion: 2nd Report – Data 1994– 1997 (PDF), Luxembourg : Office for Official Publications of the European Communities. Eurostat (2003b), ECHP UDB Manual. European Community House- hold Panel Longitudinal Users’ Data Base. Waves 1 to 8, Survey Years 1994– 2001. DOC. PAN 168/2003–12. Luxembourg: Eurostat Ferrera, M. (1996), The ’Southern Model’ of Welfare in Social Europe, Jour- nal of European Social Policy, 6, 17–37. Härkönen, J. (2003), European Community Household Panel – ECHP. Lyhyt esittely. Turun yliopiston Sosiaali- politiikan laitoksen julkaisuja C:9/2003. Klein, B.W. & Rones, P.L. (1989), A Profile of the Working Poor, Monthly Labor Review, October, 3–13. Krugman, P. (1994), Past and Prospec- tive Causes of High Unemployment. Economic Review, Federal Reserve Bank of Kansas City, 79: 4. 23–43. Leibfried, S. (1993), Towards a Euro- pean Welfare State? On Integrating Poverty Regimes into the European Community, teoksessa Jones, C. (Ed.), New Perspectives on the Welfare State in Europe, London: Routledge. Lewis, J. (1992), Gender and the Development of Welfare Regimes, Journal of European Social Policy, 2, 159–173. Marlier, E. & Ponthieux, S. (2000), Low-wage Employees in EU Countries, Eurostat Statistics in Focus, Population and Social Conditions, Theme 3–11/ 2000. OECD (2001), Economic Outlook 2001, Paris: OECD. Peña Casas, R. & Latta, M. (2004), Working Poor in the European Union, Dublin: European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions. Liki kaikissa yhteiskunnissa köyhyy- den vähentämistavoite yhdistää laajat kansalaispiirit. Köyhyyden torjuminen edellyttää ilmiöalueen ymmärtämistä, sen kuvaamista ja niiden mittareiden valintaa, joiden perusteella köyhyys ja köyhät tunnistetaan. Vaikka tavoite Ilpo Suoniemi Tutkimuskoordinaattori Palkansaajientutkimuslaitos ilpo.suoniemi@labour.fi Yleiskuva köyhyyden kehityksestä Suomessa vuosina 1990–20021 Artikkelissa tarkastellaan erilaisia köyhyys- mittareita, joista useimmat osoittavat köyhyyden Suomessa lisääntyneen 1990- luvun alun laman jälkeen. 1 Kiitän Marja Riihelää ja Risto Sullströ- miä tämän artikkelin empiiristen laskel- mien teosta. Apu oli korvaamaton sillä kriittisellä hetkellä, jolloin oma laskenta- järjestelmäni oli käyttökelvoton.
  • 26.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s24 köyhyyden vähentämisestä on yhtei- nen, niin jo kysymys, miten köyhyyttä on mitattava, jakaa mielipiteitä. Tavan- omaisesti köyhyys määritellään asetta- malla minimivaatimustaso niille koti- talouden käytössä oleville resursseille, esimerkiksi tuloille, joilla perustarpeet saadaan tyydytettyä. Tämä minimita- so määrää köyhyysrajan, ja ne, joiden resurssit eivät yllä köyhyysrajaan, mää- ritellään köyhiksi. Vaikka edellä kuvattu köyhyysrajan määrittelyperiaate on suoraviivainen, on köyhyyden mittaus osoittautunut vaikeaksi eikä siinä ole yhteisesti so- vittuja vakiokäytäntöjä. Se, mitä pe- rustarpeisiin liitetään, vaihtelee eri ai- koina ja eri alueilla, riippuen paitsi ta- louden kehitysasteesta myös yhteisön sosiaalisista normeista ja arvoista. Köy- hyysraja voidaan asettaa subjektiivisesti, absoluuttisena tai suhteellisena. Kiis- taa aiheuttaa jo kysymys siitä, olisiko köyhyys nähtävä absoluuttisena vai suhteellisena. Esimerkkinä tästä on Amartya Senin (1983, 1985) ja Peter Townsendin (1985) käymä kipakka keskustelu. Absoluuttinen näkökulma tuntuu monista tärkeämmältä ja perustavalta tavalta arvioida köyhyyttä. Rawls (1971) näkee erityisen tärkeänä taata kaikille sellaisten primäärihyödykkei- den saanti, jotka takaavat perustarpei- den tyydyttämisen. Absoluuttisesta nä- kökulmasta korostuu myös tarve vai- kuttaa suoraan ihmisen kykyihin ja mahdollisuuksiin olla toimiva ja pää- töksiin kykenevä yksilö. Huomion kohteena ovat olosuhteet ja toiminta työmarkkinoilla, koulutuksessa, sosi- aalisessa elämässä ja kansalaisena. Tämä Senin ”capability”-lähestymista- pa tarjoaa keinon yhdistää absoluutti- nen ja relatiivinen näkökulma. Liiallisen yksinkertaistuksen uhallakin Sen (1992) kiteytti köyhyyden abso- luuttiseksi käsitteeksi kykyjen ja val- miuksien tasolla, mutta toisaalta köy- hyys ilmenee usein suhteellisena tar- kasteltaessa hyödykkeiden saantia ja mahdollisuuksia niiden käyttöön. Suh- teellinen deprivaatio taloudellisten mahdollisuuksien tai käytettävissä ole- Ilpo Suoniemi toimii julkisen talouden tutkimuskoordinaat- torina Palkansaajien tutkimuslaitoksessa ja on viimeaikaisissa tutkimuksissaan keskittynyt tulonjakoon ja hyvinvointipalve- luihin. vien tulojen suhteen voi johtaa absoluuttiseen deprivaatioon toiminta- kykyisyyden ja -valmiuk- sien tasolla. ”Maassa, joka on suhteellisesti rik- kaampi, tarvitaan vas- taavasti enemmän tuloja sellaisten hyödykkeiden hankkimiseksi, jotka mahdollistavat yhteis- kunnallisesti saman ta- soisen sosiaalisen toimin- non. Tällainen toiminto on esimerkiksi ‘julkisuu- dessa esiintyminen ilman häpeän tunnetta´”. Vas- taavat näkökohdat so- veltuvat myös toimintoon ‘osallistuminen yhteisön arkielämään´ (Sen 1992). Yhdysvalloissa käytetty virallinen köyhyysraja määrätään absoluutti- selta perustalta. Myös Maailmanpankki arvioi koko maailman köyhyyt- tä yhteistä absoluuttista rajaa käyttäen. OECD:n aloittama ja Länsi- ja Pohjois-Euroopan omak- suma käytäntö perustuu puolestaan suhteelliseen köyhyysrajaan, jossa raja määritellään osuutena keskimääräisestä tulotasosta. Tässä artikkelissa käytettävä köyhyysraja määritellään suhteellisena: puolet me- diaanitulosta. Vaikka köyhyysrajan asettamisperiaate on kiinnitetty, liittyy köyhyyden mää- räämiseen useita hankalia lisäkysymyk- siä, jotka vaativat käytännön ratkaisu- ja. Miten eri kokoisia ja rakenteeltaan eroavia kotitalouksia verrataan? Per- heen koon, lasten lukumäärän ja viite- henkilön iän vaikutus voi hyvin olla eri- lainen köyhyysrajan alapuolella kuin mediaaniperheen elintasoa määrättäes- sä. Eri perheiden tulot muunnetaan yh- teismitallisiksi Suomessa yleisesti käy- tetyn ns. OECD:n vanhan ekvivalens- siskaalan avulla. Näin säilytetään ver- tailtavuus muihin tutkimuksiin. Tässä kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon yksi ja seuraavat aikuiset pai- non 0,7. Kunkin lapsen paino on 0,5. Näin tyyppiperheen, jossa on kaksi ai- kuista ja kaksi lasta, saaman 27 000 eu- ron tulon oletetaan takaavan kotitalou- den kaikille neljälle jäsenelle saman elin- tason kuin yksinäisen saama 10 000 euron tulo. Riihelä ym. (2004) tarkastelevat köy- hyyden kehitystä perusteellisesti sovel- taen useita vaihtoehtoisia, järkevästi asetettuja köyhyysrajoja ja ekvivalens- siskaaloja. Kvalitatiivisesti arvioiden kuva köyhyyden kehityksestä säilyy, vaikka esimerkiksi köyhien lukumää- rä tai köyhien väestökoostumus luon- nollisesti muuttuvat, kun köyhyysra- jaa vaihdellaan.
  • 27.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 25 Köyhyysmitoista Edelleenkin on useita eri mahdolli- suuksia arvioida köyhyyttä ja mitata sen laajuutta. Yleisimmässä käytössä on päälukumitta (H), H = (1/n) Σ 1(yi < z), (1) jossa yksinkertaisesti lasketaan niiden henkilöiden osuus koko väestöstä n, joiden (ekvivalenssiskaalalla painotetut) käytettävissä olevat tulot (yi ) jäävät köyhyysrajan (z) alapuolelle.2 Tämän mittarin ongelmana on, ettei sillä, mi- ten kauaksi köyhän tulot köyhyysra- jasta jäävät, näytä olevan merkitystä. Politiikan ohjenuorana kriteeri on luonnollisesti riittämätön. Tästä syys- tä mittarin laaja suosio on ällistyttävää (Sen 1976). Tosin Atkinson (1998) on puoltanut päälukumittaa: jos minimi- tulo on ihmisille kuuluva perusoikeus, niin mittari kertoo suoraan niiden lu- kumäärän, joilta tämä oikeus jää to- teutumatta. Vaihtoehtona päälukumitalle, jota kuitenkin tilastoidaan vähemmän laa- jalti, on köyhyyskuilu (HI) HI = (1/n) Σ1(yi < z)(z - yi )/z (2) Tämä mittari yhdistää köyhien väes- töosuuden H ja keskimääräisen köy- hyyskuilun I (= (z - yi )/z = tulojen suhteellinen etäisyys köyhyysrajasta) suuruuden. Näin mitan perusteella voidaan karkeasti arvioida köyhyyden poistamisesta aiheutuvia kustannuksia suhteessa köyhyysrajan suuruuteen.3 Näin sillä on selvää käytännön merki- tystä. Tälläkin mittarilla on Senin osoit- tama puute, ettei se mitenkään ota huomioon köyhyyden erilaisuutta. Yhden euron merkitys on köyhyyden poistamista arvioitaessa täsmälleen yhtä suuri riippumatta siitä, annetaanko se kaikkein köyhimmälle vai juuri ja juu- ri köyhyysrajan alapuolelle jäävälle. Senin esittämä vaihtoehto ottaa huo- mioon köyhyyden syvyyden. Siinä köy- hyyttä painotetaan köyhien välisin tu- lovertailuin. Senin köyhyysindeksi käyttää köyhien tuloista laskettua Gini- kerrointa. Tälle vaihtoehtoinen on Fos- terin, Greerin ja Thorbecken (1984) esittämä luokka FGT-indeksejä, joissa tulonjako otetaan huomioon painotta- en köyhyyskuilua sen suuruuden pe- rusteella. Suosittu erikoistapaus perus- tuu köyhien tuloista laskettuun vari- aatiokertoimeen P2 = H(I2 + (1-I) 2 C2 ) (3) jossa I on kuten yllä ja C on köyhien tuloista laskettu variaatiokerroin.4 Valitettavasti nämä köyhyysindeksit eivät ole saavuttaneet tilastoviran- omaisten keskuudessa yhtä laajaa suo- siota kuin niiden suorat tuloeroja ku- vaavat vastineet, joista yksi esimerkki on Gini-kerroin. Vaihtoehdoilla (1) ja (2) on selviä puutteita, ja niiden etuna on lähinnä laskennan helppous. Mittareilla (1), (2) ja (3) on kuiten- kin yhteinen ominaisuus, josta on sel- vää etua köyhyyden ke- hitystä tarkasteltaessa. Köyhyysmitat voidaan hajottaa additiivisesti eri väestöryhmien suhteen. Siis jos köyhyyttä tar- kastellaan erillisissä vä- estöryhmissä i, i = 1,…,n, ja köyhyysmi- tan arvo ryhmässä i on Pi ja ryhmän väestöosuus on si , niin koko väestön köyhyysmitan P arvo saadaan paino- tettuna keskiarvona P = Σ si Pi , (4). Tarkasteluissa havaintoyksikköinä ovat yksilöt. Niinpä esimerkiksi pää- lukumittarimme kertoo, kuinka mon- ta prosenttia väestöstä kuuluu sellai- seen kotitalouteen, joka on köyhä. Tässä artikkelissa köyhiä ovat ne, joi- den kulutusyksikköä kohti laskettu tulotaso alittaa köyhyysrajan, joka on 50 prosenttia vastaavasta mediaanihen- kilön tulotasosta. Köyhyyden kehitys vuosina 1990–2002 Seuraavassa keskitytään yleiskuvaan köyhyyden kehityksestä sekä siihen, miten köyhyyden rakenne on muut- tunut tarkasteltaessa sosioekonomisen aseman mukaan määriteltyjä väestö- ryhmiä. Kuviossa 1 on esitetty 1990- luvun kehitys käyttäen köyhyysmitta- reina päälukumittaa H, köyhyyskuilua HI ja FGT-mittaria P2 . Lisäksi kuvi- ossa on ylimpänä käyränä (asteikko oikealla) esitetty yhden henkilön reaa- linen köyhyysraja, joka on laskettu vuoden 2002 rahassa. Laskelmat pe- rustuvat tilastokeskuksen tulonjaon ot- osaineistoihin. Kotitalouksien tulokehitys oli 1990- luvulla epäyhtenäistä (ks. esimerkiksi Suoniemi 2002). Laman aikana vuo- sina 1990–1994 kotitalouksien tulot laskivat voimakkaasti. Tämä näkyy suoraan köyhyysrajan kehityk- sessä, joka noudattaa mediaanikotitalouden tulokehitystä. Tuolloin myös suhteellinen köy- hyys lieventyi kaikilla mittareilla arvioituna. Työttömyyden lisääntyessä ja palkka- tulojen supistuessa tulonsiirrot saivat entistä suuremman roolin tulonmuo- dostuksessa. Tulonsiirroilla turvattiin työttömien elintaso, ja näin pienitulois- ten ja työttömien tulot alenivat vähem- män kuin mitä taloudessa keskimää- rin. Laman jälkeen, kansantalouden kään- nyttyä nopeaan kasvuun, suhteellinen köyhyys alkoi lisääntyä. Vaikka tuol- 2 1(yi < z) on laskurifunktio, joka saa arvon 1, kun sulkeissa ilmoitettu ehto täyt- tyy, ja muuten arvon 0. 3 Ekvivalenssiskaalan,jollakotitalouden tulot jaetaan, käyttö mutkistaa arvioita, muttajoskaikissakotitalouksissaolisivain yksihenkilö,niinyhdenprosentinköyhyys- kuilu vuonna 2002, jolloin köyhyysraja oli 7 700 euroa, vastasi 77 euroa. Tämän suuruinen keskimääräinen tulonsiirto tar- vittaisiin nostamaan köyhät täsmälleen köyhyysrajalle. 4 Variaatiokerroinsaadaanjakamallakes- kihajontakeskiarvolla. Suhteellinen köy- hyys väheni laman aikana mutta li- sääntyi sen jälkeen.
  • 28.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s26 loin myös työllisyyden kehitys oli suo- tuisaa, eivät kaikki päässeet nauttimaan kasvun hedelmistä. Köyhyys yleistyi suhteellisen tasaista vauhtia niin, että päälukumittarilla arvioituna köyhien väestöosuus oli 2000-luvun alussa kak- sinkertainen vuoteen 1990 verrattuna. Vuonna 2002 noin 260 000 henkilöä kuului kotitalouksiin, jotka näin mää- ritellään köyhiksi, kun vastaava luku oli 128 000 vuonna 1990. Köyhyys- kuilun (HI) ja FGT-mittarin (P2 ) ke- hitys seurasi suhteellisen hyvin päälu- kumitan (H) kehitystä. Sosioekonomisen aseman vai- kutus köyhyyteen Tarkastellaan seuraavaksi työmarkki- na- ja ammattiaseman perusteella mää- riteltyjä väestöryhmiä ja miten köyhyy- den rakenne muuttui. Väestöryhmät on määritelty kotitalouden viitehenki- lön eli sen eniten ansaitsevan jäsenen sosioekonomisen aseman perusteella. Erotellaan kahdeksan eri ryhmää: yrit- täjät, ylemmät toimihenkilöt, alemmat toimihenkilöt, työntekijät, opiskelijat, eläkeläiset, työttömät ja jäännösryhmä muut. Köyhyysmittarien kehitys voidaan de- komponoida väestöryhmien suhteen. Näin köyhyyden kehitystä voidaan tar- kastella sekä ryhmän sisäisen kehityk- sen perusteella että sen perusteella, miten väestöryhmän koko muuttui. Esimerkiksi pääluvun perusteella arvi- oitu köyhyys voi muuttua näiden kah- den vaikutuskanavan kautta seuraavas- ti. Ensinnäkin köyhyys väestössä li- sääntyy, jos sellaisen ryhmän väestö- osuus kasvaa, jossa köyhyys on keski- määräistä yleisempää. Toisaalta köy- hyys lisääntyy ryhmän köyhyysriskin nousun myötä, vaikka ryhmän koko säilyy ennallaan. Taulukossa 1 on esi- tetty ryhmien väestöosuudet kolmivuo- tisjaksoittain. Väestöryhmän kokonais- vaikutus köyhyyden kehitykseen saa- daan yhdistämällä taulukkojen 1 ja 2 vastinparit. Suomessa merkittävä muutos oli työttömyyden nopea kasvu 1990-lu- vun alun laman aikana. Vaikka työttö- mien (tässä yli 6 kuukautta vuoden aikana työttöminä olleet) määrä alen- tuikin 1990-luvun loppupuoliskon ri- peän talouskasvun aikana, on se edel- leenkin selvästi korkeammalla tasolla kuin vuonna 1990. Väestön ikäänty- essä on eläkeläisten väestöosuus kas- vanut. Myös opiskelijoiden väestö- osuus on kasvanut, ja toisaalta yrittäji- en määrä on maatalousyrittäjien osal- ta jonkin verran alentunut. Taulukossa 2 on esitetty näiden ryh- mien köyhyysriskin kehitys. Ylempien toimihenkilöiden köyhyysriski on mi- nimaalinen, eikä se ole tarkasteluvuo- sina muuttunut. Vaikka myös alempi- en toimihenkilöiden ja työntekijöiden köyhyysriski on suhteellisen matala, on se kuitenkin kohonnut tarkastelujak- son aikana. Työtätekevien köyhyys ei näyttäydy näiden lukujen valossa eri- tyisen polttavana ongelmana, mutta työssäkäynti yhdistyy matalaan tulota- soon selvästi useammin kuin 1990-lu- vun alussa. Työttömien köyhyysriski on noussut tuntuvasti. Nopean talouskasvun aika- na työttömien tulot jäivät selvästi jäl- keen muiden tulokehityksestä. Yhtäältä ansiosidonnaisen työttömyysturvan ehtoja tiukennettiin, ja toisaalta vähim- mäisetuuksien nimellinen taso kehittyi hitaasti. Samalla yhä useampi pitkäai- kaistyötön putosi ansiosidonnaiselta työttömyysturvalta peruspäivärahalle tai työmarkkinatuelle. Vaikka talous- kasvu 2000-luvulla hidastui, kehitys- suunta jatkui niin, että työttömien köy- hyysriski läheni jo 30 prosenttia vuon- na 2002. Työttömien köyhyysriskin kasvu onkin selvästi tärkein köyhyy- den yleistymistä selittävä tekijä (tau- lukko 2). Eläkeläisten köyhyysriski on sitä vas- toin selvästi alentunut. Merkittävänä syynä tähän on työeläkejärjestelmän kypsyminen. Tämän seurauksena yhä useampi eläkeläinen nauttii ansiosidon- naisesta eläketurvasta, joka takaa so- siaaliturvan vähimmäistasoa selvästi paremman toimeentulon (Suoniemi 2002). Talouslaman aikana eläkeläis- ten suhteellinen asema jopa parani, koska eläkkeiden taso oli sidottu ai- empaan, lamaa edeltävään tasoon ja työikäisten tulot samaan aikaan piene- nivät. Tästä syystä eläkeläisten köy- hyysriski oli vuonna 1993 silmiinpis- tävän matala. Opiskelijoiden köyhyysriski on kor- kea. Opiskelijoiden tulot muuttuvat Kuvio 1. Suhteellisen köyhyyden kehitys Suomessa, 1990–2002. Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon otosaineistot.
  • 29.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 27 usein merkittävästi pian valmistumisen jälkeen. Tästä syystä heidän lähinnä tilapäisinä koettuja toimeentulo-ongel- miaan ei yleensä pidetä niin tärkeinä kuin muiden ryhmien. Osa opiskeli- joiden köyhyydestä selittyy myös sillä, ettei tulonjakoaineistossa ole opiskeli- joiden vanhemmiltaan saamia tulonsiir- toja tai muuta taloudellista apua. Ot- tamatta tarkemmin kantaa opiskelijoi- den toimeentulo-ongelmien merkityk- seen voidaan todeta, että vaikka opis- kelijoiden väestöosuus on jonkin ver- ran noussut, ei sillä kuitenkaan ole ol- lut ratkaisevaa merkitystä köyhyyden yleistymisessä. Sama pätee yrittäjien köyhyysriskin nousuun, joka heijastaa osin tämän ryhmän tulojen suurta vaihtelua. Näi- tä merkittävämpää on pitkäaikaistyöt- tömien kohonnut köyhyysriski ja suh- Tämä voidaan tulkita niin, että työs- säkäyvillä toimeentulo-ongelmat jäävät suhteellisen lieviksi. Vaikka heidän tu- lonsa jäisivät alle köyhyysrajan, niin köyhyyskuilu ja samalla köyhien väli- set tuloerot jäävät pieniksi. Työttömi- en tilanne on sitä vastoin vakavampi, ja osalle heistä köyhyysraja jää suhteel- lisen kauas. Yrittäjien ja opiskelijoiden tulot vaihtelevat varsin paljon. Tämä heijastuu ryhmien sisäiseen tulonja- koon ja näkyy myös köyhyyden syvyyt- tä arvioitaessa (taulukko 3). Muita näkökulmia Lapsuus, lasten hankkiminen ja van- huus ovat elinvaiheita, jolloin toimeen- tulo-ongelmat ja köyhyysriski ovat suu- rimmillaan. Lisäksi työkyvyn menetys ja työttömyys johtavat usein ainakin tilapäisiin toimeentulo-ongelmiin. Toi- miva tulonsiirtojärjestelmä turvaa ih- misten toimeentulon ja lieventää köy- hyysriskiä. Julkisten tulonsiirtojen BKT-osuudella ja köyhyyden yleisyy- dellä onkin havaittu selvä käänteinen yhteys Euroopan unionin maissa (At- kinson 2000). Vaikka suhteellinen köy- hyys on lisääntynyt, on köyhyys Suo- messa samoin kuin muissa Pohjois- maissa edelleen vähäisempää kuin muissa EU- tai OECD-maissa (Atkin- son 1998). Myös lapsiköyhyys on ol- lut harvinaisempaa (Bradbury ja Jäntti 2001). Pitkäaikaistyöttömyys on ny- kyisin merkittävin köyhyysriskin läh- de, ja työttömyyttä vä- hentämällä voidaan sa- malla vaikuttaa köy- hyyteen. Suomessa köyhyyden luonne on muuttunut laman jälkeen. Ritakal- lion (2001) mukaan köyhyys esiintyy aiem- paa useammin pysyvä- nä ongelmana, kun se aiemmin oli tilapäistä ja liittyi ohime- neviin vaiheisiin. Köyhyyden kesto on pidentynyt. Siis myös näin arvioituna köyhyys on syventynyt. Alussa mainit- tiin lyhyesti myös omiin subjektiivisiin Päälukumitta (%) Vuosi Sosioekonominen asema 1990 1993 1996 1999 2002 Yrittäjät 6,44 7,91 6,12 6,87 10,780 Yl. toimihenkilöt 0,24 0 0,496 0,064 0,324 Al. toimihenkilöt 0,48 0,593 0,697 0,725 1,15 Työntekijät 1,121 0,456 0,525 0,739 1,994 Opiskelijat 37,349 27,411 30,484 38,017 43,16 Eläkeläiset 2,473 0,372 1,114 1,573 1,248 Työttömät 17,703 9,068 10,493 18,926 28,993 Muut 25,54 11,646 17,55 23,442 46,541 Taulukko 2. Köyhyysriski eri väestöryhmissä. Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon otosaineistot. Väestöosuudet (%) Vuosi Sosioekonominen asema 1990 1993 1996 1999 2002 Yrittäjät 13,13 11,403 10,846 10,456 10,709 Yl. toimihenkilöt 16,194 14,955 15,755 17,803 18,839 Al. toimihenkilöt 19,446 19,861 19,067 19,075 18,981 Työntekijät 30,124 22,26 23,068 23,527 22,69 Opiskelijat 1,235 1,916 2,35 2,365 2,621 Eläkeläiset 18,38 19,809 20,877 20,348 20,673 Työttömät 0,625 8,019 6,84 5,106 4,332 Muut 0,864 1,778 1,197 1,321 1,155 Taulukko 1. Ryhmien väestöosuudet kotitalousaineistossa. Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon otosaineistot. teellisen suuri väestöosuus 1990-luvun alkuun verrattuna. He ovat nykyisin yleensä oikeutettuja vain työttömyys- turvan vähimmäistasoon, joka ei aina täytä edes toimeentulotuen normeja. Tästä syystä pitkäaikais- työttömät ovat usein myös toimeentulotuen asiakkaita (Ritakallio 2001). Taulukossa 3 esitetään FGT-mittarin P2 kehi- tys. Koska ryhmäkoh- tainen kehitys noudattaa pääosin köyhyysriskin kehitystä, kiinnitetään huomio siihen, mitä eroja näissä on. Työssä käyvien (toimihenkilöryhmien ja työntekijöiden) köyhyys näyttää ole- van jonkin verran lievempää kuin mitä köyhyysriskin perusteella pääteltäisiin. ”Työttömien köy- hyysriskin kasvu on selvästi tärkein köyhyyden yleisty- mistä selittävä tekijä.”
  • 30.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s28 arvioihin perustuva köyhyysmittaus. Menetelmään liittyy luonnollisesti on- gelmia, sillä eri kyselytekniikat, kysy- mysten esitystavat ja lomakkeen suun- nitteluerot voivat aiheuttaa liiallista mit- tausherkkyyttä ja vääristymiä. Toisaalta ei ole myöskään syytä ylenkatsoa tie- toa siitä, miten ihmiset itse kokevat oman asemansa muuttuneen. Suomes- sa myös subjektiivisesti koettu talou- dellinen ahdinko on noussut laman jäl- keen (Ritakallio 2001). Tulojen tarkastelu ei ole välttämättä riittävää köyhyyttä arvioitaessa. Vaikka tulot kertovat, mitä taloudellisia resurs- seja on kotitalouden käytössä, voi pel- kästään lyhyen ajanjakson, esimerkiksi yhden vuoden tuloihin perustuva köy- hyys liioitella tilapäisen tulonmenetyk- sen merkitystä. Kulutus antaa käyttö- kelpoisen ja vaihtoehtoisen mittauspe- rustan. Teoreettisin perustein kulutuk- sen käyttöä voi joissakin tilanteissa pi- tää jopa suositeltavampana. Kulutus voi paljastaa mahdollisuuden ylläpitää koh- tuullista elintasoa, vaikka kotitalous on kokenut äkillisiä mutta tilapäiseksi ko- ettuja tulonmenetyksiä. Näin voidaan välttää tilapäisen tulovaihtelun aiheut- tama ”väärin luokittelu”. Lisäksi kulu- tustiedon avulla voidaan huomio kiin- nittää myös kulutusrakenteeseen ja sitä kautta yksilön mahdollisuuksiin toimia työmarkkinoilla, koulutuksessa ja sosi- aalisessa elämässä ilman yksityiskohtais- ta tietoa elinoloista. Myös kulutusmittareilla on puutteen- sa, eikä kulutuksesta ole yleensä saa- tavilla edes niin pitkäkestoista tietoa kuin tuloista. Riihelä ym. (2004) tar- kastelevat ansiokkaassa tutkimukses- saan sekä tuloihin että kulutukseen perustuvaa köyhyyttä ja vertaavat näin saatuja tuloksia. Valitettavasti aineisto- perusta ei nykyisin anna mahdollisuutta liittää julkisista, pääosin maksuttomis- ta hyvinvointipalveluista saatavaa etua köyhyyden arviointiin. Asiakasmaksu- jen yleistymisellä on ollut merkitystä erityisesti pienituloisten toimeentulon kannalta. Asiakasmaksujen ja palvelui- den käytön laajuuden huomioiminen voi hyvinkin muuttaa sitä kuvaa, joka saadaan pelkkien tulo- tai kulutustie- tojen perusteella. Perustellusti voidaan painottaa, ettei köyhyys ole pelkästään pienituloisuut- ta, vaan myös varallisuusasemalla on tärkeä merkitys. Varallisuus ei ole pelk- kä tulonlähde, vaan varallisuus antaa taloudellista turvaa ja varmemman poh- jan tulevaisuuden suunnitelmille. Omis- taminen takaa palveluvirran asunnos- ta, kulkuvälineistä ja muista kestoku- lutushyödykkeistä, ja velkaantuminen puolestaan vähentää taloudellista liik- kumavaraa ja lisää toimeentuloon liit- tyvää riskiä. Varallisuuden merkitys korostuu sekä tulonsiirtojärjestelmiä karsittaessa että tuloriskien kasvaes- sa. Koska varallisuus jakautuu väestössä huomattavasti epätasaisemmin kuin tulot ja merkittävä osa väestöstä on käytännössä ilman varallisuutta, niin pelkästään tuloihin perustuva tarkas- telu voi johtaa myös suhteellisen köy- hyyden aliarvioimiseen. Lisäksi köy- hyyden rakenne muuttuu. On luonte- vaa odottaa, että varallisuuden huomi- oon ottaminen vähentää jonkin verran arviota vanhusten köyhyysriskistä. Va- Taulukko 3. FGT-mittarilla arvioitu köyhyys eri väestöryhmissä. FGT-mitta Sosioekonominen asema 1990 1993 1996 1999 2002 Yrittäjät 0,863836 1,221529 0,731663 0,979307 1,387665 Yl. toimihenkilöt 0,004 0 0,016 0,001 0,001 Al. toimihenkilöt 0,014 0,028 0,011 0,01 0,025 Työntekijät 0,039 0,001 0,018 0,02 0,059 Opiskelijat 3,452 3,866 3,093 4,058 3,605 Eläkeläiset 0,141 0,002 0,272 0,104 0,078 Työttömät 1,623 0,506 0,212 0,899 1,435 Muut 2,127 1,774 1,064 1,01 3,064 Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon otosaineistot. Ilpo Suoniemen mielestä pitkäaikaistyöttömät ovat uhanalaisin ryhmäköyhyyttä arvioita- essa. Toimenpiteet, jotka auttavat heidän työllistymistään ja/tai turvaavat heidän toi- meentulonsa, ovat avainasemassa köyhyyttä torjuttaessa.
  • 31.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 29 rallisuuden tarkastelu voi paljastaa ryh- miä, jotka ovat erityisen alttiita vaka- ville köyhyysongelmille. Tänä vuonna kerättävä varallisuustutkimuksen ai- neisto antaa siis arvokasta lisätietoa. KIRJALLISUUS Atkinson, A. B. (1998), Poverty in Europe, Oxford: Blackwell. Atkinson, A. B. (2000), A European Social Agenda: Poverty Benchmarking and Social Transfers, CAE Working Paper, June 2000. Bradbury, B. & Jäntti, M. (2001), Child Poverty Across Twenty-five Countries, teoksessa, Bradbury, B. & Jenkins, S. & Micklewright, J. (Eds.), The Dynamics of Child Poverty in Industrialised Countries, Cambridge: Cambridge University Press 62–91. Foster, J. & Greer, J. & Thorbecke, E. (1984), A Class of Decomposable Poverty Measures, Econometrica, 52, 761–766. Jäntti, M. & Ritakallio, V-M. (2000), Income Poverty in Finland 1971–95, teoksessa Gustafsson, B. & Pedersen, P (Eds.), Poverty and Low Income in the Nordic Countries, Aldershot: Ashgate Publishing, 63–100. Rawls, J. (1971), A Theory of Justice, Oxford: Clarendon Press. Riihelä, M. & Sullström, R. & Tuomala, M. (2004), On Recent Trends in Economic Poverty in Finland, teoksessa Puuronen, V. (Ed.), New Challenges for the Welfare Society, Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja No. 142, 40–60. Ritakallio, V-M. (2001), Multi- dimensional Poverty in the Aftermath of the Recession: Finland in 1995 and 2000, teoksessa Kalela, J. & Kiander, J. & Kivikuru, U. & Loikkanen H.A. & Simpura, J. (Eds.) Down from the Heavens, Up from the Ashes, The Finnish Economic Crisis of the 1990’s in the Light of Economic and Social Research, VATT-julkaisuja 27:6, 411– 432. Sen, A. (1976), Poverty: An Ordinal Approach to Measurement, Econo- metrica, 44, 211–231. Sen, A. (1983), Poor, Relatively Speaking, Oxford Economic Papers, 35, 153–169. Sen, A. (1985), A Sociological Approach to the Measurement of Poverty: A Reply to Professor Peter Townsend, Oxford Economic Papers, 37, 669–676. Sen, A. (1992), Inequality Reexamined, Oxford: Clarendon Press. Suoniemi, I. (2002), Kotitalouksien tulot ja tulonjako 1990-luvulla, teoksessa Sauramo, P. (toim.), Kriisistä nousuun – miten kävi kansalaisille? Helsinki: Edita, 98–131. Townsend, P. (1985), A Sociological Approach to the Measurement of Poverty – a Rejoinder to Professor Amartya Sen, Oxford Economic Papers, 37, 659–668.
  • 32.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s30 Kansainvälisesti katsottuna Suomi on tasaisen tulonjaon maa, jossa köyhyys on vähäistä. Tuloerot alkoivat kasvaa Suomessakin 1990-luvun puolivälin jälkeen (Riihelä ym. 2001). Samalla tulonjaon muutokset alkoivat näkyä myös suhteellisen köyhyysasteen ko- hoamisena. Laman myötä korkeaksi kohonnut työttömyys nosti meillä köy- hyyden ja syrjäytymisen teemat yhteis- kunnallisen keskustelun ja yhteiskun- tapolitiikan tärkeäksi alueeksi (Talous- neuvosto 2001). Köyhyys on kiistatta selvästi suurem- paa työttömien (ja erityisesti pitkäai- kaistyöttömien) sekä työvoiman ulko- puolella olevien keskuudessa. Mutta 1990-luvun loppua kohti köyhyys kos- ketti enenevässä määrin myös työtä- tekeviä niin Suomessa kuin muissakin Merja Kauhaselta on tulossa tutkimus työssäkäynnin ja talou- dellisen syrjäytymisen dynamiikasta, johon oheinen artikkeli perustuu. Merja Kauhanen Erikoistutkija Palkansaajientutkimuslaitos merja.kauhanen@labour.fi Työtätekevät köyhät Suomessa Työtätekevien köyhyys on Suomessa kansainvälisesti vertaillen melko vähäistä, mutta useiden eri tekijöiden vaikutuksesta se lisääntyi 1990-luvun laman jälkeen.
  • 33.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 31 EU-maissa. Yleensä työssäkäyväksi köyhäksi määritellään henkilö, joka asuu köyhyysrajan alittavassa kotita- loudessa, jossa vähintään yksi henkilö on työssä (Atkinson et al. 2002). Tämä ryhmä on erikoislaatuinen siinä mie- lessä, että vaikka kotitalouden kontakti työelämään on säilynyt, se pysyy köy- hyysrajan alapuolella. EU-maiden köyhyyden ja syrjäytymi- sen vastaisissa kansallisissa toiminta- suunnitelmissa on määritelty joitakin toistuvia riskejä ja esteitä, joiden vuoksi tietyt yksilöt ja ryhmät ovat erityisen alttiita köyhyydelle ja syrjäytymiselle. Vaikka riskien suuruus vaihteleekin merkittävästi eri jäsenmaissa, niiden merkityksestä vallitsee melko yhden- mukainen käsitys. Eräänä tärkeimmis- tä riskitekijöistä pidetään jatkuvaa riip- puvuutta pienistä/riittämättömistä tu- loista sekä työkokemuksen puuttumis- ta tai ‘heikkolaatuista’ työtä. Työpaik- kojen heikkolaatuisuuteen yhdistyy usein työn epävarmuus ja huono palk- kaus: “Työssäkäynti on selvästi tehok- kain keino välttyä köyhyydeltä ja sosi- aaliselta syrjäytymiseltä. Kuitenkin sekä pysyminen epävarmassa, huonosti pal- katussa, heikkolaatuisessa ja usein osa- aikaisessa työssä, että siitä pois jäämi- nen voivat aiheuttaa pysyvää köyhyyt- tä, heikentää sosiaalisia ja kulttuurisia suhteita ja jättää tulevan eläkkeen liian pieneksi”. (Euroopan unionin neuvosto 2001, 21). Työtätekevien köyhyys kään- tyi lievään nousuun 1990-lu- vun lopulla Köyhyydestä ja sen dynamiikasta on jo varsin paljon tietoa Suomessa.1 Sen sijaan vähemmän tietoa on työtäteke- vistä köyhistä ja tämän ryhmän dyna- miikasta. Onkin mielenkiintoista kat- soa, miten laajaa työtätekevien köy- hyys Suomessa on, ketkä ovat työtä- tekeviä köyhiä ja mitkä tekijät vaikut- tavat tämän ryhmän köyhyyden taus- talla. Se, ketkä ylipäänsä määrittyvät kuuluviksi köyhiin ja työllisyyskytkök- sen kautta työtätekeviin köyhiin, riip- puu tietysti paljon valitusta mittausta- vasta (esim. tuloköyhyys, kulutusmah- dollisuudet, toimeentulotuen saanti, subjektiivinen kokemus) ja asetetuista köyhyysrajoista. Eurooppalaisissa köy- hyysanalyyseissa on ollut varsin yleistä käyttää suhteellista tuloihin perustuvaa köyhyyskäsitettä siten, että köyhyys on määritelty suhteessa koko väestön kes- kimääräiseen tulotasoon. Tässä työtä- tekevät köyhät määritellään henkilöik- si, joiden ekvivalentti kulutusyksikkö- kohtainen käytettävissä oleva tulo2 jää alle 60 prosenttia mediaanituloista ja vähintään yksi saman kotitalouden hen- kilö on työssä3 . Valittu 60 prosentin raja on tässä sama kuin Eurostatin vi- rallinen köyhyysraja. Viitehenkilö voi siis itse olla paitsi työllinen myös työ- tön tai työmarkkinoiden ulkopuolella. Työtätekevien suhteellista tuloköy- hyyttä tarkastellaan käyttämällä tilas- tokeskuksen työssäkäyntitilaston poh- jalle luotua ns. työvoimapoliittisten ohjelmien vaikuttavuusaineistoa. Ai- neisto on muodostettu ottamalla noin kahdeksan prosentin satunnaisotos 12– 75-vuotiaasta väestöstä vuonna 1997. Sitä kautta aineiston kooksi on saatu 350 000 henkilöä, joiden tiedot on yhdistetty vuosilta 1987–2000 useasta eri rekisteristä. Tarkasteluajanjakso on rajattu vuosiin 1993–2000, koska ai- 1 Ks. esimerkiksi Ilpo Suoniemen artik- keliatässälehdessä. Lähde: Kirjoittajan laskelmat tilastokeskuksen vaikuttavuusaineistosta. Kuvio 1. Työtätekevien köyhien osuus työikäisestä väestöstä, %. 2 Ekvivalenttitulo on tulokäsite, jolla py- ritään saamaan erikokoisten ja rakenteel- taan erilaisten kotitalouksien tulot vertai- lukelpoisiksi keskenään ottamalla huomi- oon erot kotitalouksien kulutustarpeessa. Tässä tutkimuksessa kulutusyksikköluku lasketaan käyttäen OECD:n skaalaa, jos- sakotitaloudenensimmäinenaikuinensaa painon yksi, seuraavat aikuiset kukin pai- non 0,7 ja alle 18-vuotiaat lapset kukin painon 0,5. OECDskaala = 1 + 0,7*(ai- kuisten lukumäärä – 1) + 0,5*(alle 18- vuotiaiden lasten lukumäärä). Kotitalou- den käytettävissä olevat tulot saadaan las- kemalla yhteen samaan kotitalouteen kuuluvien henkilöiden saamat palkka- ja yrittäjätulot,omaisuustulotsekäkotitalou- den saamat tulonsiirrot ja vähentämällä näistä maksetut tulonsiirrot eli verot ja so- siaaliturvamaksut. 3 Yleisesti määritelmään on liitetty myös aktiivisuusehto siten, että henkilö on ollut vähintäänkuusikuukauttatyömarkkinoil- lajokotyötätehdentaietsienaktiivisestityötä (ks. Peña-Casas ja Latta 2004), mutta työ- tätekeväksiköyhäksimäärittelyynonriittä- nytmyösainoastaanaktiivisuusilmantyö- tunti- tai työkuukausirajoja.
  • 34.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s32 empien vuosien tiedot otoshenkilön ja puolison eri tuloista ovat puutteelliset eikä aineistoa oltu tämän tutkimuksen tekoaikana vielä päivitetty pitemmäl- le. Vaikuttavuusaineistosta laskettuna 60 prosentin köyhyysrajaa käyttäen työ- tätekeviksi köyhiksi määrittyi noin 15 000 ihmistä eli hieman yli viisi prosent- tia aineiston työikäisestä väestöstä4 vuonna 2000. Eurooppalaisittain ver- rattuna työtätekevien köyhyys Suo- messa on keskimääräistä vähäisempää (Eurostat 2000). Kaikista työikäisistä köyhistä työtätekevät köyhät muodos- tavat reilun kolmanneksen. Samoin kuin kaikkien köyhien kohdalla myös työtätekevien köyhien määrä ja osuus kääntyi hienoiseen nousuun 1990-lu- vun viimeisinä vuosina (kuvio 1). Tu- los kertoo siitä, että tuloerot jakauman ala- ja keskiosassa olevien välillä muut- tuivat kyseisellä ajanjaksolla siten, että jakauman keskiosassa olevien käytet- tävissä olevat tulot kasvoivat voimak- kaammin. Köyhyyden kasvu ei siis vält- tämättä kerro siitä, että työtätekevien köyhien ryhmän absoluuttinen toi- meentulo olisi heikentynyt. Työtätekevien köyhyyden yksilö- ja kotitalouskohtaiset taustatekijät Työtätekevien köyhyyden ja köyhyys- riskien taustalla on useita toisiinsa yh- teydessä olevia tekijöitä kuten yksilö- ja kotitalouskohtaiset sekä kollektiivi- set tekijät. Pelkästään joihinkin näistä tekijöistä keskittyminen antaisi vailli- naisen kuvan siitä, mistä työtätekevi- en köyhyydessä on kysymys. Työtäte- kevien köyhyyttä tarkasteltaessa on luonnollista kiinnittää näiden tekijöiden joukossa erityishuomiota siihen, mitä vaikutusta työmarkkinatekijöillä on ol- lut työtätekevien köyhyyden kehityk- seen. Yksilökohtaisista tekijöistä mm. su- kupuolella, iällä ja koulutustasolla on merkitystä (taulukko 1). Suomessa työtätekeviin köyhiin kuuluu enemmän naisia kuin miehiä. Naisilla myös riski olla työtätekevä köyhä on suurempi kuin miehillä. Tulos on mielenkiintoi- nen, sillä useimmissa EU-maissa työ- tätekevillä miehillä köyhyysriski on suu- rempi kuin naisilla (Peña Casas ja Lat- ta 2004). Tulos voi olla yhteydessä sii- hen, että Suomessa naiset tekevät mie- hiä enemmän sekä matalapalkkatöitä että epätyypillisiä työsuhteita. Suurin köyhyysriski paikantuu viite- henkilön iän mukaan katsottuna nuo- riin, joiden ryhmässä työtätekeviin kuuluu myös opintojen ohessa työssä käyviä opiskelijoi- ta, millä voi olla merki- tystä köyhyysriskin suu- ruudelle. Tässä ikäryh- mässä esiintyy myös muita ikäryhmiä enem- män epätyypillisiä työsuhteita. Suurim- mat työtätekevien köyhien ryhmät kes- kittyvät kuitenkin 35–54-vuotiaisiin. Kotitalouden viitehenkilön koulutuk- sen mukaan katsottuna työtätekevien köyhien osuus samoin kuin köyhyys- riskikin on hieman yllättäen suurin kes- kiasteen koulutuksen suorittaneiden ryhmässä eikä perusasteen koulutuk- sen suorittaneilla. Tämä johtuu siitä, että perusasteen koulutuksen suorit- taneiden työvoimaan osallistuminen on selvästi vähäisempää (45,4 %) ja työl- lisyysaste alhaisempi (38,6 %) kuin keskiasteen koulutuksen suorittaneilla (75,2 % ja 67,4 %). Odotettu tulos sen sijaan on se, että korkea-asteen koulutetuilla riski olla työtätekevä köy- hä on selvästi pienintä näistä ryhmis- tä. Samoin kuin yleinen köyhyys mää- ritellään työtätekevien köyhyyskin vii- tehenkilön kotitalouden käytettävissä olevien tulojen kautta. Sitä kautta yk- silökohtaisten tekijöiden ohella myös kotitalouskohtaiset tekijät vaikuttavat köyhyyden taustalla. Tulosten mukaan kotitalouskohtaiset tekijät kuten ko- titalouden koko, lasten lukumäärä, kotitalouden työssäkäyvien jäsenten määrä, työnteon intensiteetti ja koti- talouden tulot ovat erittäin tärkeitä te- kijöitä myös työssäkäyvien köyhyyden kannalta. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että useamman perheenjä- senen työssäkäynti vähentää tuloköy- hyyden riskiä (Föster 1994; Jenkins 2000; OECD 2001). Myös vaikutta- vuusaineistolla saatujen tulosten mu- kaan useampi työllinen kotitaloudes- sa suojaa paremmin köyhyydeltä ja yh- den ansaitsijan kotitalouksissa köy- hyysriski nousee huomattavasti var- sinkin, jos perheessä on lapsia. Suu- rin köyhyysriski paikantuu työtäteke- viin yksinhuoltajiin, joilla se on yli viisin- kertainen verrattuna lapsettomiin pareihin. Lasten lukumäärällä on selvä vaikutus myös työtätekevien kotita- louksien tuloköyhyy- teen. Kolmi- tai use- ampilapsisten perheiden köyhyysris- ki on selvästi suurempaa kuin niissä perheissä, joissa on vähemmän lap- sia. Huomionarvoista on, että työtäte- kevien köyhyysriski kehittyi eri koti- taloustyyppien ryhmissä eri tavoin vuosina 1993–2000. Työssäkäyvistä kotitalouksista tuloköyhyys kasvoi voi- makkaasti 1990-luvun loppua kohden erityisesti yksinhuoltajilla ja sellaisissa kotitalouksissa, joissa toinen puolisois- ta oli työllinen ja toinen työtön. Muis- ta ryhmistä poiketen kahden ansait- sijan kotitalouksissa (joissa molem- mat puolisot olivat töissä) köyhyys- riski ei kasvanut lainkaan (Kauhanen 2005). Työtätekevien köyhyysriski on eittä- mättä yhteydessä myös kotitalouden työnteon intensiteettiin eli tehtyjen työ- kuukausien määrään, mutta ongelma- na näyttäisi olevan se, että hyväkään työssäkäynti ei suojaa kaikkia työtäte- keviä köyhyydeltä. Työssäkäyvissä köy- hissä on myös niitä, jotka ovat vakaasti kiinnittäytyneitä työmarkkinoille mut- ta ovat siitä huolimatta köyhiä (Kau- hanen 2005). ”Suurin köyhyysris- ki paikantuu työtä- tekeviin yksinhuol- tajiin.” 4 Lukumäärä on laskettu perheiden pe- rusteella. Laskussa ovat mukana vain ne henkilöt, joille käytettävissä olevat tulot voitiinlaskea.
  • 35.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 33 Matalapalkkaisuus ja epätyy- pilliset työsuhteet Kuten aiemmin todettiin, työtätekevien köyhyyden yhteydessä erityishuomion ansaitsevat työmarkkinoihin liittyvät te- kijät.Yhtenätärkeänätyötätekevienköy- hyyden syynä on pidetty matalapalkka- työn yleistymistä sekä kasvavaa polari- saatiota vähäistä koulutustasoa vaativi- en töiden ja korkean koulutustason työ- paikkojen välillä. Nykyään jo joka seit- semäs eurooppalainen työntekijä kuu- luu matalapalkkaisten ryhmään. Aiem- man tutkimuksen mukaan matalapalk- kaisten köyhyysriski on suurempi, mutta kuitenkaan kaikki matalatuloiset eivät lukeudu köyhiin. Tämä voi johtua esi- merkiksi siitä, että matalatuloinen elää kotitaloudessa, jossa on muita toimeen- tulon lähteitä kuten muiden perheen- jäsenten tulot (EIRO 2002). Perinteisesti Suomi on ollut pienten palkkaerojen maa, ja matalapalkka- työn osuus täällä on aiempien maaver- tailujen mukaan EU-maiden alhaisim- pia (Salverda et al. 2001), vaikka kä- sitykset matalapalkkatyön laajuudesta ovat myös herkkiä käytetyille määri- telmille. Suomen keskitetty sopimus- järjestelmä ja alakohtaiset minimipal- kat vaikuttivat siihen, etteivät palkka- erot merkittävästi kasvaneet 1990-lu- vulla. Myös vaikuttavuusaineistolla saa- tujen tulosten mukaan ei voida vetää suoraa yhtäläisyysmerkkiä työtäteke- vien köyhyyden ja matalapalkkatyön välille. Matalapalkkatyötä tekevillä köy- hyysriski on selvästi suurempaa kuin korkeampipalkkaisilla5 , mutta samoin kuin muidenkin EU-maiden kohdalla (Marlier et al. 2000) voidaan havaita, että vain osa matalapalkkaisista kuu- luu työtätekeviin köyhiin. Tarkastelu- vuodesta riippuen köyhien osuus ma- talapalkkaisista palkansaajista vaihteli 13–21 prosentin välillä siten, että osuus kasvoi vuotta 2000 kohti. Toisena työssäkäyvien köyhyyden kasvuun vaikuttavana työmarkkinate- kijänä on pidetty työmarkkinoiden joustavoittamispyrkimysten myötä li- sääntyneitä epätyypillisiä työsuhteita, jotka ovat saattaneet lisätä tulonjaon epätasaisuutta. Monia köyhiä kotita- louksia luonnehtiikin paremmin se, että ne ovat kiinnittäytyneitä työmark- kinoille matalapalkkaisen tai epätyypil- lisen työn kautta kuin se, että ne ovat pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolel- la (OECD 2001). Suomessa epätyypillisiä työsuhteita tekevien palkansaajien määrä kasvoi selvästi 1990-luvun aikana, mikä osal- taan lisäsi työmarkkinoiden eriytymis- kehitystä. Vaikuttavuusaineistolla saa- tujen tulosten mukaan työmarkkina- tekijöistä työsuhteiden laatuun liittyvät tekijät kuten työsuhteen epätyypillisyys (osa-aikaisuus, lyhyet työsuhteet) lisää- vät köyhyysriskiä verrattuna pitkässä työsuhteessa työskentelyyn (ks. Kau- hanen 2005). Osa-aikaisten köyhyys- riski näyttäisi olevan suurempi kuin lyhyissä työsuhteissa työskentelevillä. Tulos on sopusoinnussa Airion ja Nie- melän (2004) kyselyaineistolla saami- en tulosten kanssa, joiden mukaan työ- suhteen osa-aikaisuus ja määräaikai- suus lisäävät palkkatyössä olevien köy- hyysriskiä. Toisaalta osa-aikaisuuden tai pätkätöiden vaikutus köyhyyteen riippuu siitä, millainen rooli näitä te- kevillä on kotitaloudessa. Aiemmista tutkimuksista (esim. Aalto 1996; Ai- rio ja Niemelä 2004) on saatu tulok- sia, joiden mukaan nimenomaan epä- vakaiden työmarkkina-asemien kasau- tuminen samaan perheeseen nostaa köyhyysriskiä. Epätyypillisten työsuh- teiden kasvava merkitys suomalaisilla työmarkkinoilla on siis voinut osaltaan olla vaikuttamassa siihen, että työtäte- kevien köyhyys hieman lisääntyi 1990- luvun loppua kohden. Yrittäjyys, verotus ja tulon- siirrot Työtätekevien köyhyysriski vaihtelee myös sen mukaan, onko kyse palkan- saajasta vai yrittäjästä. Yrittäjillä riski on selvästi suurempi kuin palkansaa- jilla, mutta huomionarvoista on se, että toisin kuin palkansaajilla yrittäjillä ris- ki ei kuitenkaan kasvanut 1990-luvul- la. Yrittäjien köyhyyttä on selitetty myös sillä, että osaltaan se voi johtua ylivelkaantumisen aiheuttamasta yri- tystoiminnan loppumisesta ja osaltaan puutteellisista tulotiedoista (Talousneu- vosto 2001). Verotuksella ja tulonsiirroilla on tär- keä vaikutus tulonjakoon ja siihen, kuinka hyvinvointi jakautuu yhteiskun- nassa (Riihelä ja Sullström 2004). Poh- joismaisissa hyvinvointivaltioissa koti- talouden saamien tulonsiirtojen muu- toksilla voi olla oleellinen vaikutus ko- titalouden köyhyyteen tuloon ja sieltä poistumiseen. Myös vaikuttavuusaineis- totarkastelu vahvistaa tulonsiirtojen merkityksen huomioimisen tärkeyden, kun tarkastellaan suhteellisen tuloköy- Taulukko 1. Työtätekevät köyhät vuonna 2000, eri ryhmien osuudet työtätekevistä köyhistä kotitalouden viitehenkilön ominaisuuksien ja kotitaloustyypin mukaan katsottuna, %. Köyhyys- Osuus riski,% työtätekevistä köyhistä,% Sukupuoli: Nainen 8,1 54,9 Mies 6,9 45,1 yht. 100 % Ikä: 18–24 12,7 17,5 25–34 5,7 19,0 35–44 6,3 25,7 45–54 5,6 25,4 55–60 3,7 7,4 Yli 60 1,1 4,3 yht. 100 % Koulutusaste: Perusaste 5,0 33,2 Keskiaste 6,9 51,6 Korkea-aste 2,9 15,2 yht. 100 % Kotitaloustyyppi: Yksin asuva 4,0 19,7 Lapseton pari 2,3 14,3 Pari, lapsia 7,8 53,9 Yksinhuoltaja 12,4 12,1 yht. 100 % 5 Matalapalkkaisiksi on määritelty ne, joiden kuukausiansiot ovat alle kaksi kol- masosaa palkansaajien mediaanikuukau- siansioista.
  • 36.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s34 hyyden kehitystä niin työtätekevien kuin muiden ryhmien osalta. Tämä tuli esiin mm. tarkasteltaessa työtätekevi- en lapsiperheiden köyhyyttä ja sen ke- hitystä 1990-luvun loppupuolella. Tu- loköyhyys lisääntyi 1990-luvun loppua kohti eniten 4+-lapsiperheissä, jonka taustalla yhtenä syynä saattoi olla, että 1990-luvulla toteutetut lapsilisien ja ko- tihoidon tuen leikkaukset kohdentui- vat Suomessa sitä voimakkaammin, mitä suuremmasta perheestä oli kyse eli juuri 4+ lapsiperheisiin (Honkanen ym. 2000). Työllisyyden parantaminen tehoaa köyhyyteen Suomessa työtätekevien köyhyys on edelleen kansainvälisesti verrattuna vä- häistä eikä muodosta samanlaista on- gelmaa kuin esimerkiksi anglosaksisis- sa maissa. Kun verrataan työtätekevi- en keskimääräisiä köyhyysriskejä, ovat ne selvästi pienemmät kuin esimerkik- si työttömien kohdalla. Pitkäaikaisen tu- loköyhyyden riskit ovat työtätekevien ryhmässä keskimäärin pienemmät, mutta myös työtätekevissä köyhissä on niitä, jotka ovat jääneet köyhyyden loukkuun. Yksilön kannalta oleellisem- paa on nimenomaan se, kuinka pitkään köyhyys jatkuu, ja jos köyhyydestä päästään pois, joudutaanko sinne pa- lamaan uudestaan6 . Vaikka lyhytaikai- nen köyhyys voi vaikuttaa monin ta- voin haitallisesti kotitalouksien elämään, niin pitkittyneessä köyhyydessä ongel- mat kasautuvat (esim. Penttilä ym. 2003). Tämä pitää paikkaansa myös työtätekevien köyhien kohdalla. Köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisis- sa toimenpiteissä Suomessa tehok- kaimpana keinona on korostettu työl- lisyyttä ja työnteon lisäämistä. Työn syr- jään pääseminen on erittäin tärkeää, mutta näyttäisi siltä, että kaikki tila- päinen matalapalkkatyö ei välttämättä riitä köyhyydestä poistumiseen. Myös työn laadulla on merkitystä samoin kuin sillä, minkälaiset mahdollisuudet se tarjoaa uralla etenemiseen. Oleel- lista on myös ottaa huomioon työvoi- man kysyntätilanne. Saamieni tulosten mukaan talouskasvun alueellisesti epä- tasaisella jakautumisella on merkitystä työtätekevien köyhien mahdollisuuk- siin poistua köyhyydestä työntekoa li- säämällä. Köyhien eri ryhmistä voisi ajatella, että juuri työtätekevien köy- hien mahdollisuudet päästä köyhyydes- tä pois työpanoksen määrää lisäämäl- lä voisivat olla suuremmat kuin muilla köyhien ryhmillä, koska kontakti työ- markkinoihin on jo valmiiksi olemas- sa. KIRJALLISUUS Aalto, T. (1996), Epävakaiden työ- markkina-asemien kasautuminen sa- maan parisuhteeseen, teoksessa Kan- gas, O. & Ritakallio, V.-M. (toim.), Kuka on köyhä? Köyhyys 1990-luvun puo- livälin Suomessa, Stakes Tutkimuksia 65. Atkinson, A. & Cantillon, B. & Marlier, E. & Nolan, B. (2002), Social Indicators: The EU and the Social Inclusion, Oxford: Oxford University Press. Airio, I. & Niemelä, M. (2004), Turvaa- ko työ köyhyydeltä? Janus, 12, 64–79. EIRO (2002), Low-Wage Workers and the ’Working Poor’, European Industrial Relations Observatory On-line, http:// www.eiro.eurofound.eu.int/2002/08/ study/tn0208101s.html. Euroopan unionin neuvosto (2001), Yhteinen raportti sosiaalisesta osallisuu- desta, Osa I: Euroopan unioni, 15223/01. h t t p : / / e u r o p a . e u . i n t / c o m m / employment_social/social_inclusion/ docs/15223_part1_fi.pdf Eurostat (2000), New Cronos, aika- sarjatietokanta. www.tilastokeskus.fi/ tup/datashop/newcronos.html Föster, M. (1994), Family Poverty and the Labour Market, LIS Working Paper No.114, Luxembourg: Luxembourg Income Study. 6 Työtätekevien köyhien köyhyyden dy- namiikasta ja köyhyydestä poistumiseen vaikuttavistatekijöistäks.tarkemminKau- hanen (2005). Merja Kauhasen mielestä työn syrjään pääseminen on erittäin tärkeää, mutta näyttäisi siltä, että kaikki tilapäinen matalapalkkatyö ei välttämättä riitä köyhyydestä poistumiseen. Myös työn laadulla on merkitystä samoin kuin sillä, minkälaiset mahdollisuudet se tarjoaa uralla etenemiseen.
  • 37.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 35 Honkanen, R. & Saarnio, R. & Sil- lanpää, M. (2000), 1990-luvulla lapsi- perheisiin kohdistuneiden leikkausten arviointia, Muistio Lapsilisätyöryhmälle 22.11.2000. http://www.pcuf.fi/~mjs/ tark90. Jenkins, S. (2000), Modelling House- hold Income Dynamics, Journal of Popu- lation Economics, 13, 529–567. Kauhanen, M. (2005), Työssäkäynnin ja taloudellisen syrjäytymisen dynamiik- ka, käsikirjoitus. Marlier, E. & Ponthieux, S. (2000), Low-wage Employees in EU Countries, Statistics in Focus: Population and Social Conditions, Eurostat. OECD (2001), OECD Employment Outlook 2001, When Money is Tight: Poverty Dynamics in OECD Countries, Paris: OECD. Peña Casas, R. & Latta, M. (2004), Working Poor in the European Union, Dublin: European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions. Penttilä, I. & Kangas, O. & Nordberg, L. & Ritakallio, V.-M. (2003), Suoma- lainen köyhyys 1990-luvun lopulla – väliaikaista vai pysyvää?, Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2003:7. Riihelä, M. & Sullström. R. (2004), Vä- littömien verojen ja tulonsiirtojen vai- kutus tulonsaajajärjestyksen ja tuloero- jen muutoksiin Suomessa, VATT-keskus- telualoitteita 345. Riihelä, M. & Sullström, R. & Tuomala, M. (2001), On Economic Poverty in Finland in the 1990s, VATT-keskustelu- aloitteita 264. Salverda, W. & Nolan, B. & Maitre, B. & Mühlau, P. (2001), Benchmarking, Low-Wage and High-Wage Employment in Europe and the USA. LoWER (European Low-Wage Employment Research Network) Report. Talousneuvosto (2001), Työmarkki- noilta syrjäytymien, tulonjako ja köyhyys, Työryhmäraportti, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 2001/13. Irmeli Penttilä Erikoistutkija Tilastokeskus irmeli.penttila@tilastokeskus.fi Työtätekevät köyhät ja tulonsiirrot1 Vuosituloilla mitattuna Suomessa olisi noin 2,5 kertaa enemmän köyhiä, jos köyhyyttä ei lainkaan torjuttaisi tulonsiirroilla. 1 Tässä artikkelissa tulonsiirrot-termi tar- koittaa sekä saatuja tulonsiirtoja eli sosi- aaliturvaetuisuuksia että maksettuja tu- lonsiirtoja eli välittömiä veroja. On yleinen ajattelutapa, että työnteko on paras lääke köyhyyttä vastaan. Ole- tetaan, että työstä saatava palkkatulo takaa riittävän toimeentulon työtäte- kevän perheelle. Aikaisemmin tämä ajattelutapa on ainakin suomalaisessa yhteiskunnassa ollut perusteltu.
  • 38.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s36 Irmeli Penttilä työskentelee Tilastokeskuksen Elinolot-yksikös- sä. Hän vastasi Suomen ECHP-aineiston tiedonkeruusta ja ra- portoi nyt tämän tutkimuksen tuloksia. 1994 lähtien. Suomi liit- tyi mukaan vuonna 1996. Viimeisin tiedonkeruu- vuosi oli 2001. Tutkimusasetelma vas- taa sekä poikkileikkaus- että pitkittäistutkimuksen tarpeita elinolojen muu- tosten seurannassa. Alku- peräiseen otoskotitalou- teen kuuluneita henkilöi- tä seurattiin koko tutki- musjakson ajan. Tutki- muksessa haastateltiin kaikki otoskotitalouksien 16 vuotta täyttäneet jä- senet. Haastattelun anta- minen ei useimmissa maissa ollut lakisääteistä, ja osa henkilöistä saattoi luopua osallistumisestaan kesken seurantajakson. Toisaalta mukaan tuli uu- sia henkilöitä demografis- ten muutosten seurauk- sena. Henkilöiden kotita- louksiin syntyneet lapset tai otoshenkilöiden kans- sa yhteiseen talouteen muuttaneet kuuluivat kohdejoukkoon. Suomen otokseen kuu- luneet henkilöt saattoivat enimmillään olla mukana tutkimuksessa kuusi vuotta, mikä mahdollisti elämäntapahtumien seu- rannan koko tämän jakson ajan. Suo- men netto-otoksen suuruus oli alussa hieman yli 4 100 kotitaloutta, joissa haastateltiin noin 8 200 aikuista. Seu- rantajakson aikana kotitalouksien mää- rä väheni noin 1 000:lla ja haastatel- tujen aikuisten määrä noin 2 500:lla. Kotitalouksien vastausosuudet vaihte- livat 72,5:n ja 93,9:n prosentin välil- lä. ECHP on tutkimusmenetelmiltään harmonisoitu ja toteutustavoiltaan mahdollisimman samankaltainen kai- kissa mukana olevissa maissa. Tämä tarkoittaa yhtenäistettyjä tiedonkeruu- ja painotusmenetelmiä, kysymyslo- makkeita, kysymyksenasetteluja ja tie- donkäsittelyprosesseja. Tämän niin kutsutun input-harmonisoidun tutki- muksen tavoitteena oli saada mahdol- lisimman vertailukelpoisia tuloksia kai- kista osallistujamaista. Aineiston laa- dusta ja harmonisoinnin onnistumisesta on ilmestynyt useita tutkimuksia (Eh- ling/Rendtel et al. 2004; Pyy-Marti- kainen et al. 2004; Eurostat 2000a ja 2000b). Suomessa on käytettävissä hyvälaa- tuisia hallinnollisia rekisteriaineistoja tulotiedoista, jotka voitiin yhdistää haastattelutietoihin. Rekisteriaineisto- jen käyttö ylipäätään on lisääntymässä useissa maissa, sillä valmiiksi kerättyjä tietoja hyödyntämällä vältytään pääl- lekkäiseltä tiedonkeruulta. Tässä artik- kelissa käytetään Suomen aineistoja poikkileikkausasetelmana vuosilta 1996–2001. Aineistoon liittyvästä kä- Viime vuosina on yhä useammin työnteon köyhyyttä estävä vaikutus kui- tenkin kyseenalaistettu. Monesti palk- kataso on tietyillä aloilla tai tietyissä töissä niin matala, ettei se ylitä köy- hyysrajaa. Näin on erityisesti Yhdys- valloissa, jossa on syntynyt käsite ”työ- tätekevä köyhä”, kun työtätekevien köyhien väestöosuus on ollut kasvus- sa. Tuoreimpien tietojen mukaan Yh- dysvaltain työtätekevistä perheistä yksi neljästä voidaan luokitella köyhäksi (Waldron et al. 2004). Tässä artikkelissa selvitetään saatu- jen tulonsiirtojen merkitystä työtäteke- ville köyhille. Onko Suomessa mah- dollista niiden avulla estää ansiotyötä tekevien kotitalouksien köyhyys? Mo- nilla mailla Suomi mukaan lukien on erilaisia sosiaalipoliittisia keinoja vähen- tää köyhyyttä. Hyvin toimivilla työ- markkinoilla ja niille valmentavalla koulutusjärjestelmällä on tärkeä rooli köyhyyden ennaltaehkäisijänä. Jos nämä järjestelmät eivät riitä köyhyy- den estämiseen, voidaan toimeentulo- eroja tasata verotuksen ja sosiaalitur- van avulla. Seuraavassa verrataan suomalaisten köyhien työtätekevien kotitalouksien saamia tulonsiirtoja työtätekevien kes- kimääräisiin tulonsiirtoihin sekä mui- den köyhien saamiin etuisuuksiin. Saa- tujen tulonsiirtojen vaikuttavuus näkyy parhaiten niin, että katsotaan kotita- louksien käytettävissä olevia tuloja en- nen saatuja tulonsiirtoja ja sitten nii- den jälkeen. Erotuksesta nähdään, minkä verran eri ryhmien köyhyyttä on voitu alentaa. Tutkimusaineisto Tässä artikkelissa analyysin perustana on käytetty Eurooppalaista elinolotut- kimusta, alkuperäiseltä nimeltään Eu- ropean Community Household Panel (ECHP). Se on elinolot laajasti katta- va haastattelututkimus, jota EU-mai- den tilastokeskus Eurostat koordinoi. Tietosisältö kuvaa varsin laajasti hen- kilöiden ja kotitalouksien elinoloja Eu- roopan unionin jäsenmaissa vuodesta
  • 39.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 37 2 Eurostat on käyttänyt tätä määritel- mää ECHP-aineiston analyyseissa. 3 Kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1, toinen ja useampi aikuinen tai nuori painon 0,5 ja alle 14-vuotiaat lapset kukin painon 0,3. Esimerkiksi kah- den aikuisen ja kolmen lapsen muodosta- makulutusyksikkölukuontämänmukaan 2,4, eli yhden hengen kotitalouteen ver- rattuna kahden aikuisen ja kolmen lapsen kotitalouden tulotarve on 2,4-kertainen saman hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Köyhät työtätekevät kotitaloudet saivat tulonsiirtoja vä- hemmän kuin työ- tätekevät kotitalou- det keskimäärin. sikirjasta saa lisätietoja aineiston käy- töstä (Eurostat 2003). Määritelmät Erilaisia työtätekevän köyhän määri- telmiä on koottu esimerkiksi julkaisuun Peña Casas ja Latta (2004, 7). Tässä artikkelissa työtätekeväksi luetaan hen- kilö, joka oli ollut pääasiassa työllinen tutkimusvuotta edeltävänä vuonna eli ollut ansiotyössä joko palkansaajana tai yrittäjänä vähintään kuuden kuukau- den ajan.2 Alle 15 tuntia viikossa työtä tekevät eivät kuulu määritelmän pii- riin. Tämä määritelmä sulkee pois hy- vin vähäisiä työtuloja saavat ja myös ne, joilla on jokin muu päätoiminta kuin ansiotyö. Määritelmä jättää samoin huomiotta työmarkkinoiden käytettä- vissä olevat työtä etsivät henkilöt. Tä- män mittaustavan haittana kuitenkin on, että kokopäivätyössä olleita ei voi- da erottaa osa-aikaista työtä tekevistä. Työpanos voi siten vaihdella 15 viik- kotunnista ylöspäin. Jäljempänä olevissa taulukoissa ja kuvioissa työtätekevä kotitalous on määritelty niin, että siihen kuului vä- hintään yksi ansiotyötä tekevä mutta ei työttömiä. Tässä työtätekevä talous haluttiin rajata sellaiseksi, että siihen ei kuulunut ketään vastentahtoisesti työtä vailla olevaa. Edelleen kotitalous on määritelty työttömäksi, jos yksikin sen jäsenistä oli pääasiassa työtön. Jos työssäoloa ja työttömyyttä oli yhtä pal- jon, ohittaa taloudellinen aktiivisuus passiivisuuden; henkilö on työtäteke- vä kotitalouden jäsen. Jos kotitalou- dessa ei ollut ketään pääasiassa työssä tai työttömänä, luokiteltiin kotitalous ryhmään muut (ei taloudellisesti aktii- viset). Näitä olivat esimerkiksi eläke- läiset ja opiskelijat. Köyhyyttä tarkastellaan seuraavassa monetaarisena käsitteenä. Köyhyys- analyyseissa käytetään yleisimmin suh- teellista köyhyyskäsitettä, eli köyhyys määritellään suhteessa koko väestön keskimääräiseen tulotasoon. Suhteel- lisen köyhyyden mittaamista varten täytyy ensin määritellä haluttu köy- hyysraja eli se ekvivalenttitulo, jonka alittavat henkilöt luokittuvat köyhiksi. Köyhyysraja on suhteellinen sillä ta- voin, että keskitulon noustessa köy- hyysraja nousee ja vastaavasti keskitu- lon laskiessa köyhyysraja laskee. Köyhiksi määritellään tässä artikke- lissa henkilöt, joiden ekvivalentti käy- tettävissä oleva tulo kotitalouden jäsen- tä kohti oli pienempi kuin mediaani- tulosta laskettu köyhyysraja. Ekviva- lentin tulon laskemisessa on käytetty OECD:n modifioitua kulutusyksikkö- skaalaa, joka ottaa huomioon kotita- louksien koon vaihtelut.3 Henkilöpai- non perustana on kohteena olevan ta- loudellisen yksikön kulutustarve. Se taas voi vaihdella kotitalouden koostu- muksen tai henkilöiden iän mukaan. OECD:n skaalaustavat sisältävät melko karkeita oletuk- sia henkilöiden kulutus- tarpeesta esimerkiksi iän ja elämänvaiheen mukaan. On myös ke- hitetty iän ja elinvaiheen paremmin huomioon- ottavia mittareita, mut- ta niiden käyttö tulo- ja köyhyystutki- muksessa on ollut melko vähäistä. (Ri- takallio 2001) Kansainvälisissä vertailuissa on ylei- nen tapa laskea köyhyysraja mediaa- nitulosta. Mediaanitulo tarkoittaa ja- kauman keskimmäisen havainnon ar- voa, kun kaikki havainnot on järjes- tetty suuruusjärjestykseen. Köyhiä ovat ne, joiden ekvivalenttitulo on vähem- män kuin 60 prosenttia mediaaniar- vosta. Tätä mittaustapaa sovelletaan tässäkin artikkelissa. Tulotiedot on muunnettu vastaamaan vuoden 2000 hintatasoa. Köyhyysraja voidaan laskea myös tulojen keskiarvon pohjalta. Poikkea- vat havainnot, esimerkiksi poikkeuk- sellisen suuret tulot, nostavat silloin keskiarvoa. Käyttämällä mediaania väl- tytään siltä, että tulojen ääriarvot pää- sevät vaikuttamaan vääristävästi köy- hyysrajaan ja sitä kautta köyhyysastee- seen. Oletuksena on, että köyhyysrajan ala- puolelle jäävien tuloilla kotitalous ei voi hankkia hyväksyttävää, yhteiskunnas- sa yleisesti vallitsevaa elintasoa. Köy- hien määrä kasvaa tai vähenee sen mu- kaan, mikä prosenttiosuus mediaani- tulosta on valittu köyhyysrajaksi. Mit- tarissa on vain kaksi luokkaa, köyhät ja ei-köyhät. OECD:n modifioitua skaalaa käytetään ylei- sesti tilastoinnissa esi- merkiksi Tilastokes- kuksessa ja Eurostatis- sa. On kehitetty useita toisistaan poikkeavia köyhyyden mittaus- ja painotustapoja. Kukin niistä on omalla taval- laan perusteltavissa ja johtaa tuloihin sovellettuna toisistaan poikkeaviin köyhyyslukuihin (ks. esim. Kallio 2004; Lindqvist 2003; Ritakal- lio 2002). Jos Suomen tilannetta verrataan muihin EU-maihin, on otettava huo- mioon maiden väliset hintatasoerot. Suomen ostovoima oli OECD:n ja Eurostatin laskelmien mukaan vielä 1990-luvun loppupuolella lähellä EU:n keskitasoa, mutta suomalaisten koti- talouksien tulotaso jäi jonkin verran alle mediaanitulotason silloisissa jäsenmais- sa. Vain Etelä-Euroopan maat ja Ir- lanti jäivät Suomen jälkeen. On kui- tenkin huomattava, että julkisten pal- velujen huomioon ottaminen saattaisi vaikuttaa suomalaisten palkansaajien suhteelliseen asemaan ostovoimaver- tailussa. Seuraavat tulovertailut perustuvat koko kotitalouden saamiin brutto-
  • 40.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s38 Kuvio 1a. Työtätekevien kotitalouksien saamat tulonsiirrot kotitaloutta kohti keskimäärin vuosina 1996–2001, €. Lähde: ECHP, Tilastokeskus. Kuvio 1b. Työtätekevien kotitalouksien saamat tulonsiirrot kulutusyksikköä kohti keski- määrin vuosina 1996–2001, €. Lähde: ECHP, Tilastokeskus. määräisiin tuloihin, tuloveroihin sekä tulonsiirtoihin, jotka ovat tietoaineis- tossa niin ikään bruttona.4 Viiteaika on tutkimusvuotta edeltävä kalente- rivuosi. Kotitalous oletetaan yhdeksi tulojenkäyttöyksiköksi, jonka kaikki- en jäsenten ansio- ja omaisuustulot sekä saadut etuudet määrittelevät sii- nä elävien yksilöiden taloudellisen ase- man. Köyhyyslaskelmien pohjana oleva tulokäsite noudattaa tässä YK:n hyväk- symää tulokehikkoa, jota eri maat ja taloudellisen yhteistyön järjestöt sovel- tavat tilastoinnissaan. Tämä takaa tu- lokehityksen ja tulonmuodostuksen hyvän vertailtavuuden eri maiden ja alueiden välillä. ECHP-tutkimuksen käyttämä tulokäsite poikkeaa Suomen kansallisesta tulonjakotutkimuksen kä- sitteistöstä kahdella tavalla. ECHP:n sisältämät tulot ovat puhtaasti rahatu- loa eli ne eivät sisällä laskennallisia tu- loeriä, esimerkiksi asuntotuloa, joka perustuu arvioon henkilön tai kotita- louden saamasta etuudesta omistus- asunnossa asumisesta. Myös kotitalo- uksien saamat myyntivoitot jäävät tu- lokäsitteen ulkopuolelle. Työtätekevien kotitalouksien saamat tulonsiirrot ja köyhyys Kotitalouksien saamat keskimääräiset tulonsiirrot vähenivät vuodesta 1996 lähtien (kuvio 1a). Näin tapahtui myös työtätekevien kotitalouksille. Vielä vuonna 1996 työtätekevä kotitalous sai keskimäärin 5 600 euroa tulonsiirto- ja mutta vuonna 2001 enää alle 5 000 euroa. Köyhän työtätekevän kotitalou- den saamat tulonsiirrot olivat keskimää- räistä pienemmät, joskaan ei koko jak- son ajan vähenevät. Se sai vuonna 1996 keskimäärin 4 500 euroa ja jakson vii- meisenä vuonna alle 4 300 euroa. Vuonna 2001 kaikkien työtätekevien bruttotuloista oli saatuja tulonsiirtoja kymmenisen prosenttia, kun työtäte- kevien köyhien tuloista niitä oli kol- mannes. Kun tarkastellaan bruttotulojen ja saatujen tulonsiirtojen suhdetta, olivat työtätekevien kotitalouksien tulot kas- vaneet 7-kertaisista 9-kertaisiksi tulon- siirtoihin verrattua tarkastelujakson aikana. Samanaikaisesti köyhien työ- tätekevien kotitalouksien tulot suhtees- sa tulonsiirtoihin olivat kasvaneet noin 2,5-kertaisista kolminkertaisiksi. Tulo- verotuksen huomioon ottaminen vai- 4 Pääosasta saatuja tulonsiirtoja makse- taan veroa, mutta niitä ei ole tässä huomi- oitu nettomääräisinä, vaan kaikkia mak- settuja tuloveroja tarkastellaan omana ko- konaisuutenaan. Suurimmat verovapaat tuetovatlapsilisätsekäasumis-jatoimeen- tulotuet.
  • 41.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 39 Irmeli Penttilä pitää tärkeänä, että julkisten palvelujen käyt- tö voidaan tulevaisuudessa arvottaa osaksi kansalaisten saa- mia etuuksia. Kun tähän päästään meillä ja muualla, saa- daan entistä vertailukelpoisempaa tietoa rahassa mitattavas- ta hyvinvoinnin tasosta päätöksenteon pohjaksi. Kuvio 2a. Köyhien kotitalouksien saamat tulonsiirrot keskimäärin bruttotuloista työ- markkina-aseman mukaan vuosina 1996–2001, %. Lähde: ECHP, Tilastokeskus. mentaisi luonnollisesti tämän suhteen kasvua. Kun tulonsiirtojen tarkastelua vielä täsmennetään ottamalla huomioon kotitalouden koko, ei köyhän työtä- tekevän kotitalouden tilanne ainakaan parane (kuvio 1b). On luontevaa aja- tella, että köyhä työtätekevä kotita- lous pienten ansiotulojensa vuoksi oli- si saanut täydentäviä tulonsiirtoja vä- hintään keskimääräisen kotitalouden verran. Näin ei kuitenkaan käynyt. Köyhimpien kotitalouksien saamat tu- lonsiirrot kulutusyksikköä kohti jäi- vät pääosin alle 90 prosenttiin kaik- kien työtätekevien talouksien keski- määrin saamista tulonsiirroista koko tarkastelujakson aikana. Tämä johtui siitä, että useat saaduista tulonsiirrois- ta ovat tulosidonnaisia: pienituloinen saa niitä vähemmän kuin suurituloinen. Tällaisia ovat esimerkiksi sairaus- ja äitiyspäivärahat. Tuloverotus tasoitti pieni- tuloisten työtätekevien ja muiden työtätekevien ko- titalouksien suhteellista ase- maa. Köyhät työtätekevät taloudet maksoivat veroja tuloistaan keskimäärin 16,5 prosenttia, kun tämä prosentti oli kaikille työtä- tekeville talouksille 30,9 vuonna 1996. Tarkastelu- jakson lopussa vastaavat prosentit olivat 18,9 ja 30,6. Köyhien työtätekevi- en kotitalouksien keski- määräinen tuloverotus siis kiristyi jonkin verran. Köy- hien työssäkäyvien kotita- louksien käytettävissä ole- vat keskimääräiset rahatu- lot kasvoivat tarkastelujak- son aikana hieman yli 3 prosenttia, kun ne kaikilla työssäkäyvillä kasvoivat 14 prosenttia. Kotitalouden työmarkkina- asema, tulonsiirrot ja köyhyys Suomessa tulonsiirtojen osuus pieni- tuloisten kotitalouksien kaikista brut- totuloista on ollut korkeaa tasoa mui- hin EU-maihin verrattuna (Eurostat 2002). Köyhän työtätekevän talouden kuten kaikkien muidenkin köyhien ta- louksien tuloista tulonsiirrot muodos- tivat kuitenkin yhä pienenevän osan (kuvio 2a). Tulonsiirtojen taso oli kai- killa köyhien ryhmillä silti säilynyt suun- nilleen samana, kun verrattiin tarkas- telujakson ensimmäistä ja viimeistä vuotta (kuvio 2b). Tulonsiirtojen osuu- den pieneneminen johtui kaikissa ryh- missä kokonaistulojen hienoisesta kas- vusta (kuvio 2c). Saatujen tulonsiirtojen merkitys Kuinka paljon kansalaisten saamat tulonsiirrot auttavat vähentämään köy- hyyttä? Tähän kysymykseen on saatu vastauksia Eurostatin (2005) julkaise- mista rakenneindikaattoreista jäsen- maiden ja koko EU:n tasolla. Näiden suuntaviivojen mukaisesti on käsillä
  • 42.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s40 Kuvio 2c. Köyhien kotitalouksien keskimääräiset bruttotulot työmarkkina-aseman mukaan vuosina 1996–2001, €. Lähde: ECHP, Tilastokeskus. Kuvio 2b. Köyhien kotitalouksien saamat tulonsiirrot keskimäärin bruttona työmarkki- na-aseman mukaan vuosina 1996–2001, €. Lähde: ECHP, Tilastokeskus. olevassa artikkelissa laskettu köyhyys ennen saatuja tulonsiirtoja ja niiden jälkeen. Tällä tavoin lasketuista köy- hyysasteista voidaan päätellä tulonsiir- tojen merkitys köyhyyden taltuttujana. Voidaan ensinnäkin nähdä, kuinka paljon köyhyyttä olisi, jos kotitaloudet eivät olisi saaneet lainkaan tulonsiir- toja. Laskelmissa eläkkeet ryhmiteltiin ansiotulojen kaltaisiksi. Toiseksi näh- dään, kuinka paljon meillä tosiasiassa oli köyhyyttä. Köyhyys työmarkkina-aseman mu- kaan on ensin laskettu käytettävissä olevasta rahatulosta ennen saatuja tu- lonsiirtoja (taulukko 1a) ja sitten saa- tujen tulonsiirtojen jälkeen (taulukko 1b). Suomen köyhyysasteet ovat olleet vii- me vuosina kasvussa (esim. Tulonja- kotilasto 2002). Vielä vuonna 1996 köyhiä oli 8 prosenttia väestöstä, mikä noudatti pohjoismaista matalaa tasoa. Vuosituhannen vaihteessa se nousi 11 prosenttiin ja on pysynyt edelleen tällä tasolla. Jos suomalaiset eivät saisi tulonsiir- toja, eläisi yli neljäsosa väestöstä köy- hyydessä, kun eläketulot luokiteltiin laskelmissa ansiotulojen kaltaisiksi. Karkeasti voidaan sanoa, että suoma- laisten köyhyys aleni saatujen tulonsiir- tojen ansiosta kolmella viidesosalla vuonna 2001. Jos tarkastellaan erikseen työtäteke- vien, työttömien ja ei taloudellisesti aktiivisten kotitalouksia, on kaikkien näiden ryhmien köyhyysasteita voitu selvästi pudottaa saaduilla tulonsiirroil- la. Taloudellisesti ei-aktiivisten ryhmäs- sä väheneminen on tosin muita lievem- pää. Tähän ryhmään kuului esimer- kiksi pieniä eläketuloja saavia, mitkä tulot laskettiin jo ansiotuloksi ennen saatuja tulonsiirtoja. Siihen kuului myös paljon opiskelijoita, joiden mah- dolliset opintovelat eivät ole tuloa. Pienten tulojensa vuoksi eläkeläis- ja opiskelijatalouksiin kuuluvista puolet oli köyhiä jo ennen tulonsiirtojen saamis- ta vuonna 2001. Näiden ryhmien nos- taminen yli köyhyysrajan opintoraho- jen tai muiden tukien avulla on ken- ties vaikeampaa kuin taloudellisesti aktiivisten talouksien, minkä vuoksi heidän köyhyytensä ei pudonnut saa- tujen tulonsiirtojen jälkeen yhtä paljon kuin muiden. Opiskelijatalouksien pie- nituloisuusongelmat sitä paitsi useim- miten ratkeavat valmistumisen ja työ- paikan saannin myötä. Työssäkäyvienkin talouksiin kuuluvis- ta 17 sadasta olisi köyhiä, jos tulon- siirtoja ei huomioitaisi. Saatujen tulon- siirtojen ansioista enää 6 sadasta oli köyhä. Tulonsiirtojen köyhyyttä vähen- tävä vaikutus oli kuitenkin suurempaa tarkastelujakson ensimmäisenä vuote- na 1996. Tuolloin vielä saadut tulon- siirrot nostivat kolme neljästä työtäte-
  • 43.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 41 Taulukko 1b. Henkilöiden köyhyysasteet saatujen tulonsiirtojen jälkeen, %. 1996 1997 1998 1999 2000 2001 Työllisten talous 4 4 4 6 5 6 Työtön talous 13 13 13 18 24 18 Ei taloudellisesti aktiivisia 16 17 24 24 26 30 Koko Suomi 8 8 9 11 11 11 EU (15 maata) 16 16 15 15 15 15 Euro-alue (12 maata) 16 16 15 15 15 15 Lähde: ECHP, Tilastokeskus. 1996 1997 1998 1999 2000 2001 Työllisten talous 17 17 17 17 17 17 Työtön talous 66 69 61 62 65 67 Ei taloudellisesti aktiivisia 45 46 48 49 51 52 Koko Suomi 31 31 29 28 28 28 EU (15 maata) 25 25 24 24 23 24 Euro-alue (12 maata) 24 24 23 22 22 22 Taulukko 1a. Henkilöiden köyhyysasteet ennen saatuja tulonsiirtoja, %. Lähde: ECHP, Tilastokeskus. Improvement of Living and Working Conditions. Pyy-Martikainen, M. & Sisto, J. & Reijo, M. (2004), The ECHP Study in Finland. Quality Report, Tilastokeskus, Elinolot 2004:1. Ritakallio, V.-M. (2001), Tilastointi- käytännön muutos muuttaa kuvaa eu- rooppalaisesta köyhyydestä, Hyvinvoin- tikatsaus 4/2001, Tilastokeskus. Ritakallio, V.-M. (2002), Trends of Poverty and Income Inequality in Cross- National Comparison, European Journal of Social Security, 4, 151–177. Tilastokeskus (2004), Tulonjakotilasto 2002, Tulot ja kulutus 2004:14. Waldron, T. & Roberts, B. & Reamer, A. (2004), Working Hard, Falling Short. America’s Working Families and the Pursuit of Economic Security, Working Poor Families Project, A National Report. www.aecf.org/publications/data/ working_hard_new.pdf kevään talouteen kuuluvasta yli köy- hyysrajan, mutta enää kaksi kolmesta jakson lopussa vuonna 2001. Tulon- siirrot eivät enää vähentäneet muiden- kaan ryhmien köyhyyttä vuonna 2001 yhtä paljon kuin jakson alussa. Rahaa köyhyyden poistamiseen olisi tässä käytetyn köyhyyslaskelman mu- kaan vuonna 2001 tarvittu keskimää- rin 2 200 euroa jokaista köyhää koti- taloutta kohti. Summa on suurentu- nut noin 400 euroa vuodesta 1996. KIRJALLISUUS Ehling, M. & Rendtel, U. et al. (2004), Harmonisation of Panel Surveys and Data Quality. The Change from Input Harmonisation in National Samples of the European Community Household Panel – Implications on Data Quality, Wiesbaden: Statistisches Bundesamt. Eurostat (2000a), European Social Statistics. Income, Poverty and Social Exclusion, Luxembourg: European Communities. Eurostat (2000b), ECHP Data Quality – Second Report. DOC.PAN 108/99 Revised, February 2000, Luxembourg: Eurostat. Eurostat (2002), European Social Statistics. Income, Poverty and Social Exclusion, 2nd report. Luxembourg: European Communities. Eurostat (2003), ECHP UDB Manual. European Community Household Panel Longitudinal Users’ Database. DOC. PAN 168/2003–12, Dec. 2003, Luxem- bourg: Eurostat. Eurostat (2005), Structural Indicators. Update of the Statistical Annex (1) to the 2005 Report from the Commission to the Spring European Council. http:// europa.eu.int/comm/eurostat/ structuralindicators Kallio, M. (2004), Mitä köyhyys on? Köyhyyden kulttuurisista jäsennyksistä subjektiivisiin merkityksiin, Tilastokes- kus, Katsauksia 2004/2. Lindqvist, M. (2003), Monenlaisia köy- hyysasteita, Hyvinvointikatsaus 1/2003. Tilastokeskus. Peña Casas, R. & Latta, M. (2004), Working Poor in the European Union, Dublin: European Foundation for the
  • 44.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s42 Toimeentulotuki on Suomessa kuten useimmissa muissakin OECD-mais- sa viimesijainen turvaverkko. Toi- meentulotukijärjestelmille yhteinen piirre on se, että ne korvaavat mo- nenlaisista riskeistä aiheutuvaa tulo- jen menetystä silloin, kun muuta tur- vaa ei ole saatavilla. Kyse on siis vii- mesijaisesta avustuksesta, joka ei ole sidoksissa työhistoriaan tai maksuihin. (Eardley et al. 1996a, 1996b; Gough et al. 1997). Työttömyysongelma on johtanut sii- hen, että toimeentulotuesta on tullut yhä useamman pitkäaikaistyöttömän toimeentulolähde. Toimeentulotukijär- jestelmien tavoitteiksi on nostettu asi- akkaiden “aktivointi” sen sijaan, että maksettaisiin vain “passiivisia” etuuk- sia. Aktivointi voidaan määritellä sel- laisiksi toimiksi, joiden tarkoituksena on lisätä tuen saajien omatoimisuutta ja vähentää sosiaaliturvariippuvuutta (Hvinden et al. 2001). Tavoitteiksi on tullut aikaisempaa selvemmin tulolouk- kujen poistaminen sekä rahallisten kannustimien ja aktiivisten toimenpi- teiden kehittäminen. Taloudellista hyötyä korostava kan- nustaminen voi tapahtua ainakin seu- raavilla tavoilla (esim. Kuivalainen 1999): Heikki Hiilamo Johtaja Diakonian ja yhteiskuntatyön yksikkö Kirkkohallituksentoiminnallinen osasto Suomenevankelis-luterilainenkirkko heikki.hiilamo@evl.fi Mikko Kautto Tutkimuspäällikkö Stakes mikko.kautto@stakes.fi Työtä toimeen- tulotuella Suomessa on yritetty kannustaa toimeentulotuen saajia työhön jättämällä 100 euron kuukausittaiset työtulot huomioimatta toimeentulotuen määrässä. Tulokset ovat jääneet perin vaatimattomiksi.
  • 45.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 43 – työtuloja jätetään ottamatta huo- mioon toimeentulotukea myönnettä- essä – tuen myöntämisessä otetaan huo- mioon työstä aiheutuvia kustannuksia, – myönnetään jonkinlainen lisätuki (bonus) tuen saajalle hänen työllisty- essään tai osallistuessaan aktivointitoi- menpiteisiin Tässä artikkelissa arvioimme ensiksi mainitun kannustustavan, tulojen huo- mioimatta jättämisen (tai ns. etuoikeu- tetun tulon) tuloksellisuutta toimeen- tulotuen saajien työssäkäynnin lisäämi- seksi. Suomessa toteutettiin vähälle huomiolle jäänyt toimeentulotuen etu- oikeutetun tulon kokeilu vuosien 2002 ja 2005 välisenä aikana. Arvioimme tämän lakikokeilun tuloksellisuutta re- kisteriaineiston valossa.1 Kysymme, li- säsikö taloudellisten kannustimien pa- rantaminen toimeentulotuen saajien työntekoa. Tulostemme perusteella Suomessa toteutetun lakikokeilun vai- kutukset olivat oletetun suuntaisia mutta volyymiltään perin vaatimatto- mia. Artikkelimme lopuksi pohdimme syitä tähän. Toimiiko työn tarjontaan vaikuttaminen? Kannustavuusajattelun oppihistorialli- nen perusta on taloustieteen työn tar- jonnan teoriassa. Työn etsiminen, vas- taanottaminen tai sen määrän lisäämi- nen on yhteydessä työtuloihin, sosiaali- turvaan sekä vapaa-ai- kaan, jonka henkilö ar- vottaa siitä saadun hyö- dyn suhteen. Mitä pie- nempi on työstä saata- va hyöty suhteessa työt- tömänä saatuun hyö- tyyn tulojen ja vapaa- ajan muodossa, sitä pie- nemmät kannusteet työttömällä on siirtyä työelämääntaityöllisellä on lisätä työpanostaan. Toimeentulotukiasi- akkaiden työllistymistä on selitetty kahdella kilpailevalla teorialla (esim. Walker ja Shaw 1998; Dahl ja Lorentzen 2003a, 2003b; Garcia ja Kazepov 2002; Gus- tafsson et al. 2002). Passivoitumisteo- rian mukaan toimeentulotuen saami- nen muuttaa käyttäytymistä eli johtaa tarmokkuuden, työmotivaation, kyky- jen ja moraalin rappioon. Tuen saajat jättäytyvät sen varaan eivätkä yritäkään saada töitä. Valikoitumisteorian mu- kaan työkykyisimmät asiakkaat pois- tuvat nopeammin toimeentulotuen saa- jien joukosta ja jäljelle jää niitä, joilla on enemmän ongelmia ja vähemmän kvalifikaatioita. Tämän teorian mu- kaan toimeentulotuen pitkäaikaisasiak- kaat eivät ole pitkäaikaisasiakkaita sik- si, että tuen saaminen estäisi heidän työllistymistään, vaan siksi, että heillä oli jo ennen toimeentulotukiasiakkuut- ta heikommat työllistymismahdollisuu- det kuin muilla tuen saajilla. Olemassa oleva tutkimus toimeentu- lotuella olemisesta ja siltä poistumisesta puhuu pikemminkin valikoitumisteo- rian puolesta (Bane ja Ellwood 1994; O’Boyle 1998; Leisering ja Walker 199; Walker ja Shaw 1998; Dahl ja Lorentzen 2003a, 2003b; Saraceno 2002). Kannustimien roolia toimeen- tulotuessa on jonkin verran arvioitu, mutta nimenomaisesti tuloharkinnan väljentämisen vaikutuksia ei kovin hy- vin ole pystytty tutkimaan. Ylipäätään empiirinen tutkimus siirtymisestä toi- meentulotuelta työhön on ollut kovin vähäistä. Harvassa maassa on aineis- toja, joilla voisi seurata toimeentulo- tukea saaneiden siirty- mistä työhön. Toimeentulotuki- lain muutos Suomessa Työttömyys lisääntyi Suomessa taloudellisen laman seurauksena rä- jähdysmäisesti 1990-lu- vun alussa. Työttömyys- aste on laskenut hitaas- ti siitä lähtien. Yksi seu- raus tästä dramaattises- ta muutoksesta oli, että köyhyyden ra- kenne muuttui 1990-luvulla. Monet pitkään työttöminä olleet täydentävät riittämätöntä työttömyysturvaa toi- meentulotuella (Kautto 2004). Työttömyyden vähentäminen ja so- siaalisen syrjäytymisen ehkäisy ovat nyt Heikki Hiilamo ja Mikko Kautto korostavat, että vähäisetkin työtulot tarjoavat enem- män mahdollisuuksia tulojen kasvattamiselle ja toimeentulotuen tarpeen poistamiselle kuin tilanne, jossa työtuloja ei ole lainkaan. 1 Koko alkuperäinen tutkimus löytyy jul- kaisuista Hiilamo ym. (2004) ja Karjalai- nen ym. (2003). Toimeentulotuki ei näyttäisi passivoi- van sen pitkäai- kaisasiakkaita, vaan heillä työllis- tyminen olisi jo muutenkin vaike- ampaa kuin muilla tuen saajilla.
  • 46.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s44 keskeisiä sosiaalipoliittisia tavoitteita. Edistääkseen toimeentulotuella elävi- en työssäkäyntiä eduskunta päätti vuo- den 2001 lopussa muuttaa toimeen- tulotuesta annettua lakia väliaikaisesti siten, että vähintään 20 % hakijatalou- den ansiotuloista muodostetaan ns. etuoikeutetuksi tuloksi eli sitä ei oteta huomioon tukea myönnettäessä. Etu- oikeutetun tulon enimmäismäärä on 100 €/kk. Tämä laki oli voimassa 1.4.2002–31.3.2005. Uudistuksen tarkoituksena oli paran- taa toimeentulotukea saavien kotitalo- uksien kannustimia vastaanottaa työ- tä. Ennen uudistusta jokainen ansaittu käteen jäävä euro periaatteessa vähensi toimeentulotukea samansuuruisesti. Uudistuksen jälkeen pienten lisätulo- jen hankinta oli määrä tulla toimeen- tulotukea saaville kotitalouksille talo- udellisesti kannattavammaksi. Lähtökohtana oli, että tämän seu- rauksena työttömät, ilman ansiotuloja olevat toimeentulotuen saajat työllis- tyvät helpommin osapäiväisesti tai muuten vähäisessä määrin avoimille työmarkkinoille. Tällöin he siirtyvät toimeentulotuen etuoikeutetun tulon piiriin. Pidemmällä aikavälillä on edel- leen mahdollista, että toimeentulotu- en etuoikeutetun tulon saaja työllistyy avoimille työmarkkinoille. Tällöin toi- meentulotuen tarve poistuisi. Etuoikeu- tetun tulon kokeilulain kohderyhmään kuuluvat nimenomaan ne tuen saajat, joilla ei ole mahdollisuuksia työllistyä kokoaikaisesti. Jo lakia valmisteltaes- sa ajateltiin, ettei se koske kuin mar- ginaalista joukkoa toimeentulotuen saajista (lakiesityksen perusteluihin si- sältyneen arvion mukaan 7 prosenttia tuensaajista). Kannustinvaikutuksen arvioi- minen työtulojen saannin kehityksellä Työmarkkinakäyttäytymisen muutok- sia tarkastellaan tässä kotitaloustasolla tulonlähteissä tapahtuneina muutoksi- na.2 Kyse on siitä, kuuluuko toimeen- tulotuen saajan tulopakettiin työtuloja vai ei. Puhumme jatkossa täsmällisyy- den vuoksi toimeentulotuen asiakkai- den työtulojen saamisesta eikä työssä- käynnistä, vaikka asiallisesti kyse on sa- masta ilmiöstä. Tarkastelut perustuvat toimeentulo- tukea saavien kotitalouksien asiakas- rekisterien seurantaan ennen lakiko- keilua ja sen jälkeen. Analyysia varten muodostetaan kahden eri ajankohdan perusteella paneeliaineistoja, joissa tar- kastellaan toimeentulo- tukiasiakkaiden työtu- lojen saantiaseurannan lähtö- ja lopputilantees- sa. Kotitaloudet jaetaan neljään eri luokkaan sen perusteella, onko niillä lähtötilanteessa ja lopputilanteessa työtu- loja (ansio- tai yrittä- jätuloja). Luokkiin sijoitutaan toi- meentulotuen tarpeen muutoksen pe- rusteella (taulukko 1). Ensimmäisen kategorian muodostavat ne kotitalo- udet, joilla ei ole työtuloja kumpana- kaan tarkasteluhetkenä. Toiseen ka- tegoriaan kuuluvat ne kotitaloudet, joilla on työtuloja lähtötilanteessa mutta ei lopputilanteessa. Kolmanteen kategoriaan kuuluvat ne, joilla ei ole työtuloja lähtötilanteessa mutta lop- putilanteessa on. Neljännen katego- rian muodostavat ne kotitaloudet, joil- la on työtuloja molempina aikoina. Työssäkäynnin kehityksen näkökul- masta kiinnostavimpia ryhmiä ovat ne kotitaloudet, jotka ovat alkaneet saa- da työtuloja tai jotka ovat menettäneet ne. Ensimmäisessä tapauksessa työs- säkäynti on lisääntynyt ja jälkimmäi- sessä tapauksessa vähentynyt. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, ettei kummassakaan kategoriassa työssä- käynti ole vielä johtanut toimeentulo- tuen tarpeen lakkaamiseen. Toisin sa- noen kysymys on koko ajan tapauk- sista, joissa kotitaloudet ovat saaneet niin pieniä tuloja, etteivät ne ole vielä nostaneet kotitalouksia toimeentulotu- kinormin yläpuolelle. Työtulojen saanti Stakesin toimeentulotukitilastossa Tarkastelemme aluksi Stakesin toi- meentulotukitilaston avulla toimeentu- lotukea saaneiden kotitalouksien työ- tuloja ennen huhtikuussa 2002 voi- maantullutta lakiuudis- tusta eli aikavälillä mar- raskuu 2000 – marras- kuu 2001. Vertailemal- la toimeentulotuen asi- akkaiden työtulojen saantia eri ajankohtien välillä voidaan arvioida, miten kokeilulaki on vaikuttanut työmarkki- nakäyttäytymiseen. Ole- tuksen mukaan toimeentulotukiasiak- kaiden työtulojen saamisen pitäisi li- sääntyä huhtikuusta 2002 alkaen. Käytössä on kaksi paneeliaineistoa, jotka muodostettiin Stakesin toimeen- tulotukitilaston avulla. Ensimmäises- sä aineistossa mukana ovat vain ne kotitaloudet, jotka saivat toimeentu- lotukea marraskuussa 2000 ja mar- raskuussa 2001. Toiseen aineistoon kuuluvat marraskuussa 2001 ja 2002 toimeentulotukea saaneet. On tär- 2 Tutkimuksen toteuttamisesta, aineis- toista ja niiden sudenkuopista sekä tulos- ten tulkintaan liittyvistä varaumista ks. Hiilamo ym. (2004). Taulukko 1. Tulosiirtymät ja toimeentulotuen tarve. Tulonlähde Tulonlähde lopputilanteessa lähtötilanteessa Ansio- ja yrittäjätulot Muut tulolähteet Ansio- tai yrittäjätulo Pieni tarve säilyi Tarve lisääntyy Muut tulonlähteet Tarve väheni Suurempi tarve säilyi Edistääkö pienten ansiotulojen huo- mioimatta jättämi- nen toimeentulo- tuen saajien työllis- tymistä?
  • 47.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 45 keää huomata, että kahden perättäi- sen vuoden perusteella luodussa ai- neistossa on mukana vain toimeentu- lotuen pitkäaikaisasiakkaita. Tässä joukossa on monia niitä, joiden voi tulkita kuuluvan työttömien “kovaan ytimeen”. Toisaalta tämä on juuri se ryhmä, jonka toivotaan vähentävän riippuvuuttaan toimeentulotuesta pienten lisätulojen hankkimisella.3 Sekä marraskuussa 2000 että marras- kuussa 2001 toimeentulotukea saa- neista kotitalouksista oli 89,3 prosent- tia ilman ansio- tai yrittäjätuloja sekä lähtö- että lopputilanteessa. Työtuloja sai molempina ajankohtina kaksi pro- senttia asiakkaista. Työtuloja alkoi saa- da 2,7 prosenttia. Työtulot menetti marraskuun 2000 ja 2001 välillä 4,2 prosenttia asiakkaista. Työtuloja saaneet toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkaat menettivät melko usein tulonsa ja jäivät kokonaan toi- meentulotuen varaan. Tulos osoittaa, että tulojen lisääntymistä ei juuri ta- pahtunut ainakaan ennen kokeilulakia. Hyvin harvat kotitaloudet onnistuivat kiinnittymään työmarkkinoille siten, että ne kykenivät säilyttämään työtu- lonsa. Huhtikuussa 2002 astui voimaan etu- oikeutetun tulon kokeilulaki, joka pa- ransi toimeentulotuen asiakkaiden työssäkäynnin kannustimia. Mikäli kokeilulaki on lisännyt toimeentulotu- kiasiakkaiden työssäkäyntiä vuoden 2002 aikana, pitäisi edellä esitettyihin lukuihin verrattuna a) ilman työtuloja olevien osuuden supistua, b) työtulot säilyttäneiden osuuden li- sääntyä, c) työtulot menettäneiden osuuden pienentyä ja d) työtuloja hankkineiden osuuden kasvaa. Aineistomme osoittaa, että marras- kuussa 2002 oli yhteensä 67 920 koti- taloutta, jotka olivat saaneet toimeen- tulotukea myös edellisen vuoden mar- raskuussa (taulukko 2). Pitkäaikaisasi- akkaiden määrä nousi siis jonkin ver- ran. Aikaisempaan verrattuna työtulot vuoden aikana säilyttäneiden osuus li- sääntyi ja työtulot menettäneiden osuus pieneni. Nämä muutokset olivat siis hypoteesien mukaisia. Samaan aikaan työtuloja hankkineiden osuus kuiten- kin supistui. Ilman työtuloja olevien osuus kasvoi mutta ei tilastollisesti merkitsevällä tavalla.4 Muutokset toimeentulotukiasiakkai- den työtulojen saamisessa vähenivät. Marraskuun 2000 ja 2001 välillä työ- tuloja hankki tai menetti 8,7 prosent- tia asiakkaista. Vuotta myöhemmin vastaava osuus oli enää 7,5 prosent- tia. Työtuloja lopputilanteessa saavien toimeentulotuen asiakkaiden osuus nousi kuitenkin 2001–2002 6,5 pro- sentista 6,8 prosenttiin. Työtulojen saanti kuuden kaupungin aineistossa Edellä kuvatut Stakesin aineistoon pe- rustuvat paneelit voitiin muodostaa ai- noastaan vuoden aikana ainakin kah- desti toimeentulotukea saaneista koti- talouksista. Kyse on siis pitkäaikaisasi- akkaista, jotka eivät välttämättä rea- goi yhtä voimakkaasti kannustimissa tapahtuneisiin muutoksiin kuin toi- meentulotuen lyhytaikaisemmat asiak- kaat. Lisäksi kokeilulaki tuli voimaan kesken jälkimmäisen tarkasteluvuo- den. Tästä syystä tutkimme etuoikeutetun tulon kokeilulain vaikutuksia myös kuuden suuren kaupungin toimeentu- lotukirekistereistä suoritettujen poimin- tojen avulla. Tämän aineiston avulla on mahdollista tarkastella myös niitä, jot- ka eivät ole toimeentulotuen pitkäai- kaisasiakkaita. Tarkastelemme seuraa- vassa kolmea eri paneeliaineistoa, ja muodostamme niistä kaksi vertailuase- telmaa. Ensimmäiseen aineistoon poi- mittiin marraskuussa 2001 ja juuri ennen lakimuutosta eli maaliskuussa 2002 tukea saaneet kotitaloudet. Toi- sen aineiston muodostavat ne kotita- loudet, jotka saivat toimeentulotukea marraskuussa 2001 ja huhtikuussa 2002, jolloin kokeilulaki tuli voimaan. Kolmannessa aineistossa leikkauskoh- tina käytettiin ajankohtia, jolloin ko- 3 Toimeentulotuen tilapäisasiakkaiden joukkoon lukeutuu niitä, jotka ovat jo mukana työmarkkinoilla tai joilla on hy- vät mahdollisuudet työllistyä niin, että toi- meentulotuen tarve poistuu kokonaan. 4 Luottamusväli on laskettu 95 prosen- tin tasolla tarkastelemalla prosenttimuu- tosten luottamusvälejä. * Tilastointikäytäntö muuttui: kahden tärkeimmän tulonlähteen sijasta siirryttiin merkitsemään kaikki tulonlähteet. Taulukko2. Tulonsiirtymät Stakesin toimeentulorekisterissä. Marras2000–2001* Marras2001*–2002 Muutos Vaikutus Luottamusvälit n % n % suhteessa 1. jakso 2. jakso hypoteesiin Toimeentulotuen saajia 66446 67920 Ei työtuloja 59363 89,3% 60868 89,6% 0,3% 89,1% 89,6% 89,4% 89,8% Työtulot säilyneet 1320 2,0% 1933 2,8% 0,9% + 1,9% 2,1% 2,7% 3,0% Työtulot poistuneet 2774 4,2% 2467 3,6% -0,5% + 4,0% 4,3% 3,5% 3,8% Työtulot alkaneet 2989 4,5% 2652 3,9% -0,6% - 4,3% 4,7% 3,8% 4,1% 66446 100,0% 67920 100,0%
  • 48.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s46 keilulaki oli jo voimassa eli huhtikuu- ta 2002 ja marraskuuta 2002. Ensim- mäisessä vertailussa mukana on maa- liskuussa 2002 päättynyt ja huhtikuus- sa 2002 alkanut seuranta. Tämän jäl- keen verrataan huhtikuussa 2002 päät- tynyttä ja alkanutta seurantaa. Yleisellä tasolla kuuden kunnan ai- neiston tulokset vastaavat melko hy- vin koko maan tuloksia, vaikka poi- mintaväli on lyhyempi. Ilman työtulo- ja oli kaikissa aineistoissa lähes 90 pro- senttia tuen saajista. Toisin sanoen myös lyhyemmän aikaa toimeentulo- tukea saavat ovat melko kaukana työ- markkinoista. Ensimmäisessä vertailussa kaksi tilas- tollisesti merkitsevää muutosta olivat työtuloja hankkineiden osuuden kas- vu ja työtulot säilyttäneiden osuuden pienentyminen (taulukko 3). Työtulo- ja hankkineiden osuus kohosi 2,7 pro- sentista neljään prosenttiin mutta työ- tulot säilyttäneiden osuus laski 4,4 pro- senttiyksiköstä 3,5 prosenttiyksikköön. Jälkimmäisessä vertailussa ainoa ti- lastollisesti merkitsevä muutos oli ole- tuksen mukainen. Työtulojen alkami- nen lisääntyi 2,8 prosentista neljään prosenttiin. Tulos oli myös siinä mie- lessä oletuksen mukainen, että jäl- kimmäisessä ver- tailuasetelmassa kokeilulain vaiku- tus tuli tasaisem- man poimintavälin ansiosta selvem- min näkyviin. Lopuksi: kannustimet toimeentulo- tuessa Kokeilun arvioin- titutkimuksen lop- puraportissa (Hii- lamo ym. 2004) totesimme, että etuoikeutetun tu- lon kokeilu oli toi- meentulotukiasi- akkaiden näkökulmasta voittopuoli- sesti positiivinen asia: kokeilu lisäsi kohtuullisuutta (työnteosta sai talou- dellista hyötyä, joskin vähän), oikeu- denmukaista kohtelua (lakikokeilu yh- tenäisti erilaiset kuntakohtaiset käy- tännöt) ja kannustavuutta (mitä suu- remmat lisäansiot, sen suurempi kä- teen jäävä tulo). Kuntien sosiaalityöl- le kokeilu toi uuden välineen (sosiaa- lityöntekijä pystyi osoittamaan, että työn vastaanottamisesta on hyötyä), Heikki Hiilamo työskentelee kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön joh- tajana kirkkohallituksessa. Aikaisemmin hän tutki toimeentulotukea Stakesissa. Hänen väitöskirjansa käsitteli perhepolitiikkaa Suomessa ja Ruotsissa 1990-luvulla. Taulukko 3. Tulosiirtymät kuuden kunnan toimeentulorekisterissä. Marras2001–Maali2002 Huhti-Marras2002 Vaikutus Luottamusvälit n % n % suhteessa 1. jakso 2. jakso hypoteesiin Toimeentulotuen saajia 8937 7973 Ei työtuloja 7923 88,7% 7040 88,3 -0,4% 88,0% 89,3% 87,6% 89,0% Työtulot säilyneet 396 4,4% 278 3,5% -0,9% - 4,0% 4,9% 3,1% 3,9% Työtulot poistuneet 373 4,2% 340 4,3% 0,1% 3,8% 4,6% 3,8% 4,7% Työtulot alkaneet 245 2,7% 315 4,0% 1,2% + 2,4% 3,1% 3,5% 4,4% 8937 100,0% 7973 100,0% Marras2001–Huhti2002 Huhti-Marras2002 n % n % Toimeentulotuen saajia 8596 7973 Ei työtuloja 7623 88,7% 7040% 88,3% -0,4% 88,0% 89,4% 87,6% 89,0% Työtulot säilyneet 323 3,8% 278 3,5% -0,3% 3,4% 4,2% 3,1% 3,9% Työtulot poistuneet 410 4,8% 340 4,3% -0,5% 4,3% 5,2% 3,8% 4,7% Työtulot alkaneet 240 2,8% 315 4,0% 1,2% + 2,4% 3,1% 3,5% 4,4% 8596 100,0% 7973 100,0%
  • 49.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 47 toisaalta työ laskennallistui asiakas- työn kustannuksella, ja joissain pai- koissa Suomea harkinta saattoi kiris- tyä (aiemmin joissakin kunnissa oli saatettu huomioida työtuloja lakiko- keilun ohjeistusta enemmän). Tulokset työtulojen saannin kehityk- sestä eivät ole aivan yksiselitteisiä. Ylei- nen linja näyttää olevan kuitenkin se, että toimeentulotuen saajien työtulo- jen hankkiminen on jossain määrin li- sääntynyt lakikokeilun ansiosta. Mo- lemmat aineistot antavat samansuun- taisen tuloksen. Työssäkäynnin lisään- tyminen oli kuitenkin selvästi vähäi- sempää kuin kokeilulain perusteluissa oli oletettu, ja liikettä oli myös toiseen suuntaan. Pelkästään aineistoon nojautuen on vaikea selittää, mistä tämä johtui. Ar- velemme kuitenkin keskeisen vaikut- tavan tekijän olleen sen, ettei Suomessa ollut tuensaajille sopivia työpaikkoja, toisin sanoen pulma oli työn kysynnäs- sä. Toinen arvaus on se, että kannus- tinhyöty oli lakikokeilussa viritetty kus- tannusten pelossa liian pieneksi. Esi- merkkiperhelaskelmat näyttävät, että taloudellinen hyöty on ollut vähäinen. Kolmas mahdollinen selitys on tutki- muksessa tehtyjen haastattelujen pe- rusteella se, että li- säansioiden hank- kiminen aiheuttaa monissa tapauk- sissa lisätyötä, epä- varmuutta ja tulo- jen epäsäännölli- syyttä myös muis- ta ensisijaisista läh- teistä – ennen muuta työttömyy- den ja asumiskulu- jen perusteella – tukia saaville toi- meentulotukiasi- akkaille. Tulos voi selittyä myös sillä, ettei kokeilulaki välttämättä tuo- nutkaan uutta ti- lannetta, koska jo aikaisemmin oli eri kunnissa de facto vähäisiä tuloja jätet- ty ottamatta huomioon. (ks. Hiilamo ym. 2004.) Joka tapauksessa tulokset kyseen- alaistavat ajatusta siitä, että vähäisillä kannustimien muutoksilla voidaan olennaisesti lisätä toimeentulotukiasi- akkaiden työssäkäyntiä. Tältä osin tu- lokset ovat yhdenmukaisia aikaisem- pien tutkimusten kanssa (esim. Fors- sén ja Hakovirta 1998; Pedersen ja Smith 2001). Viimesijaista yhteiskunnallista tukea saavien kannustimien parantamises- sa tasapainoillaan erilaisten sosiaali- poliittisten ideologioiden välisessä maastossa. Pienetkin työtulot takaa- vat sen, että toimeentulotuen saajilla on jonkinlainen yhteys työmarkkinoi- hin, eikä kotitalous ole yhtä riippu- vainen toimeentulotuesta kuin sellai- nen kotitalous, jolla ei ole lainkaan työtuloja. Voidaan olettaa, että vä- häistenkin työtulojen saaminen tar- joaa enemmän mahdollisuuksia tulo- jen kasvattamiselle ja toimeentulotu- en tarpeen poistamiselle kuin tilan- ne, jossa työtuloja ei ole lainkaan. Näin taisi arvioida eduskuntakin, sil- lä lakikokeilua päätettiin joulukuussa 2004 jatkaa vielä kahdella vuodella vuoden 2006 loppuun asti. Samalla eduskunta päätti korottaa etuoikeu- tetun tulon ylärajaa 100 eurosta 150 euroon, mutta etuoikeutetun tulon osuutta (20%) ei muutettu. Tutki- muksemme perusteella suurten käyt- täytymismuutosten aikaansaaminen vaatisi suurempia kannustimia. KIRJALLISUUS Bane, M.J. & Ellwood, D.T. (1994), Welfare Realities. From rhetoric to reform, Cambridge, MA: Harvard University Press. Dahl, E. & Lorentzen, T. (2003a), Dynamics of Social Assistance: the Norwegian experience in Comparative Perspective, International Journal of Social Welfare, 12, 289–301. Dahl, E. & Lorentzen, T. (2003b), Explaining Exit to Work Among Social Assistance Recipients in Norway: Hete- rogeneity or Time Dependency, Euro- pean Sociological Review, 19, 519–536. Eardley, T. & Bradshaw, J. & Ditch J. & Whiteford, P. (1996a), Social Assistance in OECD Countries: Volume I. Synthesis Reports. DSS Report No. 46, OECD, Social Policy Research Unit: University of York. Eardley, T. & Bradshaw, J. & Ditch, J. & Whiteford, P. (1996b), Social Assistance in OECD Countries: Volume II. Country Reports. DSS Report No. 47, OECD, Social Policy Research Unit: University of York. Forssén K. & Hakovirta M. (1998), Work Incentives in Single Parent Families, Turun yliopisto, Sosiaalipolitii- kan laitos, Series B/15. Garcia, M. & Kazepov, J. (2002), Why Some People Are More Likely to be on Social Assistance than Others, teoksessa Saraceno, C. (Ed.), Social Assistance Dynamics in Europe. National and Local Poverty Regimes, Bristol: Polity Press, 127–172. Gough, I. & Bradshaw, J. & Ditch, J. & Eardley, T. & Whiteford, P. (1997), Social Assistance in OECD Countries, JournalofEuropeanSocialPolicy,7,17–43. Gustafsson, B. & Müller, R. & Negri, M. & Voges, W. (2002), Paths through (and out of) Social Assistance, teoksessa Saraceno, C. (Ed.) Social Assistance Dynamics in Europe. National and Local Poverty Regimes, Bristol: Polity Press, 173–234. Mikko Kautto on Stakesin hyvinvoinnin tutkimusryhmän tutkimus- päällikkö. Viime vuonna hän työskenteli valtioneuvoston kansliassa tu- levaisuusselonteon projektipäällikkönä. Kautto on muun muassa tut- kinut pohjoismaista hyvinvointimallia vertailevasta näkökulmasta.
  • 50.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s48 Hvinden, B. & Heikkilä, M. & Kankare, I. (2001), Towards Activation? The Changing Relationship Between Social Protection and Employment in Western Europe , teoksessa Kautto, M. & Fritzell, J. & Hvinden, B. & Kvist, J. & Uusitalo, H. (2001), Nordic Welfare States in the European Context, London: Routledge, 168–197. Hiilamo, H. & Karjalainen, J. & Kautto, M. & Parpo, A. (2004), Tavoitteena kannustavampi toimeentulotuki. Tutki- mus toimeentulotuen lakimuutoksista, Stakes Tutkimuksia 139. Karjalainen, J. & Raivio, H. & Hiilamo, H. (2003), Harkinta toimeentulotuessa. Toimeentulotuen muutosten arvioinnin väliraportti, Stakes Aiheita 19/2993. Kautto, M. (2004), Sosiaaliturvalta työhön: suomalaisen hyvinvointivaltion reformi, Yhteiskuntapolitiikka, 69, 17– 30. Kuivalainen, S. (1999), Toimeentulo- tuki Tanskassa, Ruotsissa ja Suomessa. Vertaileva tutkimus kolmen Pohjoismaan vähimmäisturvajärjestelmistä Britannian ja Hollannin järjestelmien valossa, Hel- sinki: Suomen kuntaliitto. Leisering, L. & Walker R. (Eds.) (1988), The Dynamics of Modern Society, Bristol: Polity Press. O’Boyle, E. (1998), Transit into and out of poverty, International Journal of Social Economics, 25, 1411–1424. Pedersen J.P. & Smith A. (2001), Unemployment Traps: Do Financial Disincentives Matter? Aarhus School of Business, Working Paper 01–01. Saraceno, C. (Ed.) (2002), Social Assistance Dynamics in Europe. National and Local Poverty Regimes, Bristol: Polity Press. Walker, R. & Shaw, A. (1998), Escaping from Social Assistance in Great Britain, teoksessa Leiserin, L. & Walker, R. (Eds.), The Dynamics of Modern Society. Poverty, Policy and Welfare. Bristol: Polity Press, 243–261. Kun muutama vuosi sitten luin toi- mittaja Barbara Ehrenreichin kirjan ’Nälkäpalkalla’, jossa hän kertoi ame- rikkalaisten työtätekevien köyhien elämästä omien kokemustensa poh- jalta, ajattelin: ”Tämä on nyt sitä Amerikkaa. Meillä asiat ovat toisin. Suomalainen köyhyys keskittyy tyy- pillisesti sellaisiin ajanjaksoihin, jol- Reija Lilja Tutkimusjohtaja Palkansaajientutkimuslaitos reija.lilja@labour.fi Työssä, koulutettu ja köyhä – HETKINEN? Suomessa työtätekevien köyhien määrä on viime vuosina ollut kasvussa, ja enemmistö heistä on varsin hyvin koulutettuja. Mistä tämä kertoo? KOLUMNI
  • 51.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 49 loin ei tehdä töitä. Köyhyys ei ole työssäkäyvien ongelma eikä Suomes- ta löydy työtätekevien köyhien ar- meijaa.” Tässä lehdessä ilmestyvästä Merja Kauhasen artikkelista kuitenkin ilme- nee, että Suomessa on arviolta 15 000 kotitaloutta, jotka ovat köyhiä siitä huo- limatta, että ainakin yksi perheen ai- kuisista on työssä. Työtätekevien köy- hien kotitalouksien aikuisilla näyttäisi kaiken lisäksi olevan kohtuullisen kor- kea koulutus. Vuonna 2000 runsaalla puolella oli vähintään keskiasteen kou- lutus ja 15 prosentilla korkea-asteen koulutus. Huomattava osa suomalaisista ei siis työssäkäynnin ja hyvän koulutuksen- sakaan avulla saa nostettua perheensä toimeentuloa köyhyysrajan yläpuolel- le. Lisäksi työtätekevien köyhien ko- titalouksien määrä on viime vuosina ollut kasvussa. Jokin tässä ei nyt täs- mää. Sitä on tottunut ajattelemaan, että koulutukseen kannattaa inves- toida ja että työssäkäynti torjuu köy- hyyttä. Mikä voi siis olla syynä, kun ison joukon kohdalla näin ei käy- kään? Työmarkkinat amerikkalais- tuvat? Euroopan unionin neuvosto pitää työn- tekoa selvästi tehokkaimpana keinona välttyä köyhyydeltä. Toisaalta neuvos- to toteaa, että pysyminen epävarmas- sa, huonosti palkatussa ja heikkolaa- tuisessa työssä voi aiheuttaa pysyvää köyhyyttä. Barbara Ehrenreichin esi- merkki Yhdysvalloista kuvaa juuri näitä heikkolaatuisten töiden markkinoita, jotka eivät ole luonte- vasti istuneet eurooppa- laiseen kulttuuriin. Työ- tätekevät köyhät kotita- loudet eivät nekään oi- kein sovi täkäläiseen ajattelumalliin, mutta kuvaako niiden kasva- va osuus sitä, että työ- markkinamme tulevat tässä suhteessa amerikkalaistumaan? Pelkään, että vaara tähän on olemassa. Tätä pelkoa lisäsi puolikorvalla kuun- telemani Jorma Ollilan kritiikki, ettei Euroopan unioni eivätkä sen jäsenval- tiot ole tosissaan tehneet työtä työttö- myyden torjumiseksi eivätkä ole ym- märtäneet EU:n työmarkkinoiden uu- distumistarpeita. En päässyt tarkem- min kuulemaan, mitä konkreettisia neuvoja Ollila Euroopan päättäjille täs- sä suhteessa antoi, mutta hänen lau- suntonsa sai minut kyllä huolestumaan. Tosin ehkä eri syystä kuin mihin Ollila kritiikillään viittasi. Euroopassa työmarkkinoiden uudis- tusten keskeisenä tavoitteena 1990- luvulla oli työmarkkinoiden säätelyn purkaminen. Niin Suomessa kuin muuallakin korostettiin työmarkkinoi- den rakenteellisten uudistusten tarvet- ta. Muun muassa tuloloukkuja puret- tiin erilaisilla pienituloisten vero- ja so- siaaliturvauudistuksilla, ja edellytyksiä matalan tuottavuuden työpaikkojen syntymiselle pyrittiin parantamaan. Kasvaneet työmarkkinoiden joustot ovat sittemmin ilmenneet pätkätöiden ja osa-aikatöiden lisääntymisenä, mikä osaltaan on vaikuttanut työssäkäyvien köyhyyden kasvuun. Monia työtäteke- viä köyhiä kotitalouksia luonnehtiikin se, että ne ovat kiinnittyneitä työmark- kinoille matalapalkkaisen tai epätyypil- lisen työn kautta. Työelämän laadun kehittämi- nen vaaravyöhykkeessä Euroopan komissio on 2000-luvun alussa muuttanut äänenpainojaan ja korostanut kestävän työllisyyden kas- vun edellyttävän, että työpaikkojen määrällisen kasvun li- säksi erityistä huomio- ta tulisi kiinnittää työ- suhteiden laatuun. Toi- menpiteitä, jotka nosta- vat joko työn määrää tai sen laatua, ei pitäisi näh- dä vastakkaisina vaih- toehtoina. Molemmat vaihtoehdot lisäävät työllisyyttä, ensim- mäinen lyhyellä ja toinen pidemmällä tähtäimellä. Tarkoittaako Jorma Ollilan kritiikki ehkä nyt sitä, että globalisaation myö- tä saamme sanoa hyvästit tavoitteille kehittää työsuhteiden laatua, koska kansainvälisten yritysten pyrkimys voi- Reija Lilja on ollut mukana erikoistutkija Merja Kauhasen hankkeessa, jossa on selvitetty työtätekevien köyhien asemaa Suomessa Kansainvälistynyt toimintaympäristö lisää suojaverkko- jen tarvetta.
  • 52.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s50 ton maksimointiin ajaa työelämän pit- kän tähtäimen laatutavoitteiden ohi? Eräs havainto tästä on jo se, että tut- kimuksen mukaan lisääntyneellä kan- sainvälisellä kilpailulla on taipumus es- tää yrityksiä sitoutumasta henkilöstön merkittäviin pitkän aikavälin koulutus- hankkeisiin. Lisäksi tehokkuuden ha- keminen väkeä vähentämällä rajoittaa myös työpaikkansa säilyttäneiden mah- dollisuuksia osallistua koulutukseen. Ajatellessani kansainvälisten yritysten työpaikkojen sijoittumista Eurooppaan mieleeni tulee vääjäämättä lause ’pit- källä tähtäimellä olemme kaikki kuol- leita’. Tällaisessa maailmassa keskei- senä ongelmana ei ehkä olekaan se, että yksittäisillä työntekijöillä työsuh- teet ovat epävarmoja, vaan se, että yri- tysten toiminta Euroopassa ja sitä kaut- ta työpaikat – työsuhteiden laadusta riippumatta – ovat entistä epävarmem- malla pohjalla. Yksittäisen ihmisen kan- nalta rakennemuutoksiin liittyvä ’luo- va tuho’ voi koitua kohtalokkaaksi, vaikka pidemmällä aikavälillä kansan- taloudet niistä toipuvatkin. On tärke- ää, että yhteiskunta luo suojamekanis- meja, jotka vähentävät yksittäisen kan- salaisen taloudellisia riskejä tällaisissa prosesseissa, joihin hänellä ei ole mi- tään sananvaltaa. Muutosturvaa tarvi- taan monessa eri muodossa. Yksittäisen työntekijän neuvotteluasema heikko Työmarkkinoiden tilaa on totuttu ar- vioimaan erilaisilla mittareilla, joista työttömyys on yksi ilmeisimmistä. Yk- sittäiset mittarit eivät kuitenkaan anna koko kuvaa siitä, mitä kaikkea työelä- mässä on tapahtumassa. En voi olla ajattelematta, antaako työtätekevien köyhien suureneva joukko ensimmäi- sen varoituksen tulevista, vaikeammista ajoista. Voivatko eurooppalaiset työ- markkinat yritysten kansainvälistymi- sen seurauksena olla lähestymässä ame- rikkalaisia siinä, että yhä suuremmalla osalla työntekijöistä on heikko neuvot- teluvoima ja sitä kautta heikommat työehdot? Tätä taustaa vasten näyttää hyvin ly- hytnäköiseltä, että Suomessa monet nuoret ovat päättäneet olla liittymättä oman alansa ammattiliittoon. Yksittäi- sen työntekijän neuvotteluvoima on kovin heiveröinen, kun hän murrosti- lanteissa yrittää neuvotella suuren työn- antajan kanssa työehdoista ja työpai- kan säilyttämisestä. Globaalissa talou- dessa yhteisten neuvottelumekanismi- en ja turvaverkkojen tarve kasvaa. Toi- vottavasti työikäiset suomalaiset ym- märtävät, että näitä mekanismeja ei kannata olla heikentämässä omalla käyttäytymisellään. Työtätekevien köy- hien joukko on jo nykyiselläänkin liian suuri.
  • 53.
    51 Suhdanteet yhdellä silmäyksellä Suomenkokonaistuotannon kuukausikuvaaja 1995:01–2005:01 Lähde: Tilastokeskus. Työttömyysaste Suomessa 1995:01–2005:02 Lähde: Tilastokeskus. Korot 1997:01–2005:03 Lähde: Suomen Pankki.Lähde: Eurostat, Tilastokeskus. Inflaatio Suomessa ja euroalueella 1997:01–2004:12 Suhdannetilanne Suomessa barometrien mukaan 1995:01–2005:03 Lähde: Teollisuus ja Työnantajat, Tilastokeskus. Kansainvälisiä suhdanneindikaattoreita 1995:01–2005:01 Lähde: Conference Board, Euroopan komissio.
  • 54.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s52 Tilauskortti lähetetään osoitteeseen: Palkansaajien tutkimuslaitos / Tilaukset tai faxilla numeroon: Pitkänsillanranta 3 A, 00530 Helsinki 09–2535 7332 Tilaus 2005 Tilaan Talous & Yhteiskunta -lehden vuosikerran hintaan 20,00 € Tilaukseni on vuositilaus kestotilaus Toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka Laskutusosoite, jos eri kuin toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelinnumero Telefax Sähköpostiosoite Nimi Nimi Uusi toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka Uusi laskutusosoite, jos eri kuin toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka Osoitteenmuutos lähetetään osoitteeseen: Palkansaajien tutkimuslaitos tai faxilla numeroon: Pitkänsillanranta 3 A, 00530 Helsinki 09–2535 7332 Puhelinnumero Telefax Sähköpostiosoite Osoitteenmuutos
  • 55.
    P a lk a n s a a j i e n t u t k i m u s l a i t o k s e n j u l k a i s u t Ta l o u s & Y h t e i s k u n t a - l e h t i Talous & Yhteiskunta -lehteä julkaisee Palkansaajien tutkimuslaitos neljä kertaa vuodessa. Lehden tavoit- teena on välittää tutkimustietoa, valottaa ajankohtai- sen kehityksen taustoja sekä herättää keskustelua kansantaloudellisista ja yhteiskunnallisista kysymyk- sistä. Vuosina 1972–1993 lehti ilmestyi nimellä TTT Katsaus. Lehden toimitus p. 09-2535 7349. Tilaukset p. 09-2535 7338. Tu t k i m u k s i a Tutkimuksia-sarjassa ilmestyvät valmiiden tutkimus- ten laajat ja perusteelliset loppuraportit. Valmistuvis- ta tutkimuksista lähetetään lehdistötiedotteet, joiden välityksellä tutkimustuloksia esitellään tiedotusvälineille ja suurelle yleisölle. Hinta 13,50 €. Tilaukset: p. 09-2535 7338. Ty ö p a p e r e i t a Työpapereita-sarjassa esitellään meneillään olevien tutkimushankkeiden väliraportteja sekä kansain- väliselle tutkijakunnalle suunnattuja keskustelualoitteita. Työpaperit julkaistaan kokonaisuudessaan verkossa laitoksen kotisivuilla. WWW.LABOUR.FI Palkansaajien tutkimuslaitoksen kotisivuilla on ajankohtaista tietoa laitoksen henkilökunnasta, tutkimuksista, talousennusteista ja seminaareista. Siellä julkaistaan myös Talous & Yhteiskunta -lehden pääkirjoitukset ja sisällysluettelot, laitoksen lehdistötiedotteet sekä kuukausittain vaihtuvia kolumneja. Lisäksi laitoksen tutkijat kommentoivat kotisivuilla ajankohtaista talouskehitystä. Laaja taloustietopaketti sisältää aikasarjoja lukuina ja kuvioina mm. tuotannosta, työmarkkinoista, inflaati- osta, ulkomaankaupasta, koroista ja julkisesta taloudesta. R a p o r t t e j a Raportteja-sarjassa ilmestyy erilaisia laajemmalle yleisölle tarkoitettuja kirjoja ja selvityksiä. Tilaukset: p. 09-2535 7338.
  • 56.
    Pitkänsillanranta 3A, 6.krs00530 Helsinki Finland p. 09-2535 7330 (Tel. +358-9-2535 7330) fax 09-2535 7332 (Fax +358-9-2535 7332) www.labour.fi Palkansaajien tutkimuslaitos harjoittaa kansantaloudellista tutkimusta, seuraa taloudellista kehitystä ja laatii sitä koskevia ennusteita. Laitos on perustettu vuonna 1971 Työväen taloudellisen tutkimuslai- toksen nimellä ja on toiminut nykyisellä nimellä vuodesta 1993 lähtien. Tutkimuk- sen pääalueita ovat työmarkkinat, julkinen talous, makrotalous ja talouspolitiikka. Palkansaajien tutkimuslaitosta ylläpitää kannatusyhdistys, johon kuuluvat kaikki Suomen ammatilliset keskusjärjestöt, SAK, STTK ja AKAVA sekä suurin osa näiden jäsenliitoista. M Vuosikerta20,00 € Irtonumero 6,50 € ISSN 1236-7206