1. 1

2. 2

3. Vetoomuksen perusteluissa on lähdetty johdonmukaisesti alakoululaisten lasten
kehitystasosta, laitteiden avaamista toimintamahdollisuuksista ja nettiympäristön
luonteesta.
Perustelut tuovat esiin objektiivisesti havaittavissa olevia riskejä sekä kysymyksen
vanhempien oikeuksista asiassa. Tämän nojalla koululla voi sanoa olevan velvollisuus
huomioida linjauksissaan vetoomus ja sen perustelut, vaikka nämä eivät tukisi koulun
johdon henkilökohtaisia mielipiteitä.
3

4. - Tilanteessa, jossa oppilaat käyttävät kännyköitä vapaasti välitunneilla, koululla ei edes
teoriassa, ja vielä vähemmän käytännössä, ole resursseja valvoa käyttöä
asianmukaisesti ja varmistaa, että käyttö tapahtuu kunkin kodin hyväksymissä
rajoissa.
- Jos kännykät ovat normitoimintaa välitunnilla, on valvonta huomattavasti
mutkikkaampaa ja työläämpää, kuin jos pelkkä kännykän vilahtaminen välitunnilla
riittää perusteeksi laitteen ottamiseksi pois ja passittamiseksi reppuun. On siis kaikin
puolin yksinkertaisinta, että kännykät pidetään lähtökohtaisesti repussa.
4

5. - Vetoomuksen tavoite on pyhittää välitunnit lasten perinteiselle sosiaaliselle ja
liikunnalliselle kanssakäymiselle, jossa lapsella on mahdollisimman yhtäläiset
mahdollisuudet virkistyä ja viettää aikaa kaveriryhmässä. Kännykkä on koulun
välitunnilla yksinkertaisesti täysin tarpeeton kapistus, koska se ei parhaimmillaankaan
edistä välitunnin perimmäistä tarkoitusta, joka on lapsen fyysisen ja henkisen
vireyden lisääminen siten, että keskittyminen seuraavalla oppitunnilla onnistuu
mahdollisimman hyvin.
- Kännykän käyttö on koukuttavaa, toisille enemmän ja toisille vähemmän. Jos aikuiset
eivät johdonmukaisesti rajoita pelaamista tai muuta kännykän käyttöä, siitä voi
helposti koitua haittaa, etenkin alakouluikäiselle lapselle. Suurimmalla osalla lapsista
pelkkä tv:n katselu täyttää päivittäisen enimmäisruutuajan. Miksi tätä ruutuaikaa
pitäisi lisätä vielä välituntien aikaisella kännykän käytöllä ja vieläpä vanhemmilta
kysymättä?
- Tuoreen tutkimuksen mukaan lapset, jotka viettävät runsaasti aikaa televison,
tietokoneen ja pelikonsoleiden ääressä, menestyvät heikommin koulussa kuin lapset,
joille kertyy ruutuaikaa alle kaksi tuntia päivässä. Tutkimustulokset julkaistiin
kansainvälisessä liikuntalääketieteen lehdessä Medicine and Science in Sports and
Exercise.
5

6. 6

7. 7

8. - Teemu K. totesi (sähköpostiketjussa) oppilaiden keskinäisistä vertailuista, että jos niitä
ei tehdä kännyköillä, niin sitten muilla varusteilla. Toki lapset vertailevat lippiksiä,
penaaleita ym. Harvempi lippis maksaa kuitenkaan satoja euroja, joita älypuhelimista
liittymäkuluineen kertyy. Lippiksellä on myös varsin hallittu käyttötarkoitus: se lämmittää
mukavasti päätä syksyllä, mutta tuskin levittää sinne mitään täitä haitallisempaa. Silti
tällainenkaan vertailu ei toki ole toivottavaa. Tilanteessa, jossa kaikilla ei ole varaa edes
lippikseen, on älypuhelimilla tapahtuva kilpaileminen vieläkin julmempaa ja asettaa
lapsen entistä enemmän alakynteen korostamalla materialistisia eroja. Valitettavasti
välituntikäytön salliminen ruokkii lasten mankumista kalliiden laitteiden perään,
keskinäistä vertailua ja alemmuuskomplekseja sekä vanhempien harrastamaa
kilpavarustelua asiassa.
- Kiusaamisen laajetessa fyysisestä maailmasta sähköiseen, sitä on entistä vaikeampi
havaita – alakoululaisten kohdalla kyse on useammin tekstailusta ja kuvien lähettelystä
kuin sosiaalisesta mediasta. Lisäksi asiaan liittyy tulkintaongelmia: näennäisesti harmiton
viestittely voi olla koko viestikontekstin tuntevan lapsen kokemana selvää kiusaamista.
Sähköinen viestikanava avaa kiusaamiselle uuden väylän, ja rutkasti luovia
mahdollisuuksia. Se, että kiusaamista esiintyy tavanomaisesti muuallakin, ei ole syy
tarjota siihen uusi, ja vieläpä entistä salakavalampi väline kouluaikana. Kännyköiden
kieltäminen välitunneilla ei toki poista jo syntynyttä kiusaamista, mutta on omiaan
helpottamaan uusien kiusaamistapausten sekä muidenkin lieveilmiöiden syntymistä:
tilaisuus tekee varkaan, ja lisätilaisuuksien tarjoaminen lisää varkaita.
8

9. - Koulu ei ole esittänyt kestäviä perusteita välituntikäytön puolesta. Koulun johdolta ja
vanhempaintoimikunnan puheenjohtajalta sähköpostissa saadut kommentit kännykän
välituntikäytön ”edistyksellisyydestä” ovat joukko kriittistä tarkastelua kestämättömiä
aasinsiltoja. ”Edistyksen” kriteerinä näyttää olleen kaupallisten tuotteiden (tässä
kännyköiden) yleistymisen ja kaupallisten kuluttajatrendien mukailu - ja tässä yhteydessä
monien asiaan liittyvien riskien ja ei-toivottujen vaikutusten yksisilmäinen
hyväksyminen. Vastaamatta on jäänyt perimmäinen kysymys, mikä tekee käytännössä
valvomattomasta kännyköiden välituntikäytöstä alakoulussa edistyksellistä tai
ylipäätään tarpeellista, ja miten tätä mitataan? Ilmiötä tai hanketta voi nimittää
edistykselliseksi, jos se todistetusti palvelee jotakin yleisesti hyväksyttyä päämäärää.
Valvomattomalle välituntikäytölle alakoulussa on kovin vaikea osoittaa tällaista
potentiaalia. Sitä vastoin sen voidaan osoittaa pikemminkin lisäävän alakoululaisten
lasten riskejä ja tarjoavan huonon vaihtoehdon perinteiselle välituntitoiminnalle.
9

10. 10

11. 11

12. 12

13. Suurin osa sopimattomasta nettisisällöstä tulee lapsille vastaan vahingossa. Jokainen
Googlen kuvahakua tai YouTubea enemmän selannut on varmasti törmännyt mitä
erikoisimpiin hakutuloksiin. Kaiken lapselle haitallisen sisällön ei myöskään tarvitse olla
seksiä tai väkivaltaa. Ahdistava sisältö voi liittyä esim. sairauksiin tai aiheisiin, joiden
tulkinta on riippuvainen perheen kulttuurista ja katsomuksista. Koulu voi ja sen tuleekin
valistaa lapsia ikätason mukaisesti tietotekniikan yleisistä vaikutuksista, hallinnasta sekä
sovelluksista koulun opiskelussa, MUTTA koko maailmaa (joka on internetissä läsnä
koko kirjollaan) ei kuitenkaan ole syytä tuoda kännyköiden välityksellä alakoulun
välitunneille joko lapsen omalla tai kaverin kännykällä. Kodeilla on myös valistustehtävä,
joka vanhemmilla on velvollisuus ja oikeus täyttää lapsellensa sopivaksi katsomallaan
tavalla. Aktiivinen ja edistyksellinen koulu voi halutessaan tukea vanhempia tässä
tarjoamalla vanhemmille tietoa ja ohjaamalla heitä mediakasvatusta tukeville
tietolähteille (vanhempaintoimikunta voisi organisoida tällaista).
13

14. Nettikäytön normittamisen vaikeus
Alakoululaiset ymmärtävät parhaiten ja tasapuolisimmin selkeitä ja konkreettisia
normeja (älä varasta, älä töni, pidä kännykkä repussa). Kun ohjeisiin ja normeihin
lisätään erilaisia ehtoja, ymmärtäminen vaikeutuu - esim. saa käyttää kännykkää MUTTA
ei saa mennä aikuisten sivuille --> mitä ne ovat, ja entäs jos sinne joutuu vahingossa?
Ovatko esim. Madonnan, Rihannan tai Lady Gagan videot (repertoaariahan löytyy)
opettajan suosittamaa välituntiviihdettä vai eroottista aikuisviihdettä?
Isoilla värinäytöillä varustettujen kännyköiden kautta levittyvä sisältö peleistä musiikkiin
on kuvien hallitsemaa, mikä lisää sisällön vaikuttavuutta. Musiikin kuuntelukaan ei ole
enää vain musiikin kuuntelua, se on kaupallisten ja usein eroottisia stereotypioita,
liioittelua ja aggressiivisuutta vilisevien videoiden katselua - ja nyt siis osa koulupäivää
ja koulun lapselle tarjoamaa ja hyväksymää kasvatusta.
14

15. Älypuhelinten ja internetin myötä lasten elämänpiirin huima laajentaminen
paikallisympäristöstä globaaliin verkkoympäristöön, jonka rajana on vain mielikuvitus,
sekä käsitteellistä ajattelua vaativan tilannekohtaisen päätöksenteon (toiminko tässä
näin tai noin vai enkö tee mitään) sysääminen huollettavassa iässä oleville lapsille ilman
aikuisen päälle katsovaa silmää on abstraktiudestaan huolimatta todellinen riski, joka
varmasti realisoituu ajan myötä. Hyvässä tapauksessa tieto tällaisesta tavoittaa jossain
vaiheessa aikuiset ja jopa opettajat.
15

16. 16

17. Pelaamisen määrästä
Alakoululaisen lapsen päivittäinen suositeltava ruutuaika on tuoreen käsityksen mukaan
enintään 2 tuntia päivässä http://www.nuorisuomi.fi/artikkeli?id=33209359-lasten-runsas-ruutuaika-on (tämä
vastaa myös THL :n suositusta). Tähän lasketaan kaikki näyttöruudun edessä vietetty aika tv:stä
tietoteknisiin laitteisiin. Jos aika jatkuvasti ylittyy, alkaa haittoja ilmetä. Sosiaalisia ja
psykologisia vaikutuksia:
- eristäytyminen pelien maailmaan
- sosiaalisten suhteiden kaventuminen
- riidat perheessä esim. pelaamisen rajoittamisesta
- mahdollinen riippuvuuskäyttäytyminen
- koulumenestyksen heikentyminen
- masennusoireet
- stressireaktiot
(Lähde: THL http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/268fdb96-abe2-4a3d-889a-9b2e3374fa87 s. 10 joka on kyllä ihan huomionarvoinen)
Mikäli pelit sisältävät ikäkaudelle sopimatonta sisältöä kuten väkivaltaa, on näillä
lisävaikutuksensa.
Alakoululaiset tuskin pelaavat välitunneilla ”pitkäjännitteisyyttä kasvattavia
verkkopelejä” (edes datayhteyksien laadun takia), kuten juonellisia
virtuaalimaailmapelejä, jotka ovat yläkoululaisten ja siitä ylöspäin heiniä tietokoneella.
Välitunneilla kyse voi olla käytännössä kännykkämallin omista peleistä tai netistä
ladatuista Angry Birds, Pou, Mine Craft, ym. joita omatkin lapset kavereineen ovat
pelanneet ja pelaavat edelleen, ja joiden rajoittamisesta on kyllä tullut useinkin riitaa.
Lisäksi tuoreen tutkimuksen mukaan lapset, jotka viettävät runsaasti aikaa televison,
tietokoneen ja pelikonsoleiden ääressä, menestyvät heikommin koulussa kuin lapset,
joille kertyy ruutuaikaa alle kaksi tuntia päivässä. (Tutkimustulokset julkaistiin kansainvälisessä
liikuntalääketieteen lehdessä Medicine and Science in Sports and Exercise.)
17

18. - Älylaitteiden käytön ilmiöt lapsilla ovat kaikkiaan monimutkainen kokonaisuus, jonka
kehitystä säätelevät useat muuttuvat tekijät, esim. käyttötapoihin liittyvien vaikutteiden
leviäminen oppilaiden keskuudessa, oppilaiden käytettävissä olevien laitteiden ja
ominaisuuksien kehittyminen, uusien pelien, sisältöjen ja palveluiden markkinoille tulo
ja erilaiset muoti-ilmiöt. Lisäksi seuraukset tulevat näkyviksi vaihtelevasti ja viipeellä.
Tästä seuraa, että kehityksen ennustaminen ei voi olla kovin yksioikoista. Ts. on täysin
kestämätön oletus, että koska ongelmia ei koulun x opettajan havaintojen mukaan ole
ollut tähän mennessä, ei niitä olisi tulevaisuudessakaan.
- Tyhmyys tiivistyy myös kännykässä. Matka sanoista tai ajatuksista konkreettisiin
tekoihin on alakoululaisille lapsilla vielä hyvin lyhyt. Kuinka monta kertaa lapsille on
perusteltu erinäisiä ohjeita ja käyttäytymismalleja, mutta kun tarpeeksi houkutteleva
tilanne tulee, kuinka käykään? Valistus jää jonnekin taustalle juuri sillä hetkellä, kun
tarveimpulssi iskee. Matka ajatuksista tekoihin voi olla olematon, kun käsissä on väline,
jonka ansiosta esim. kiusatessa teon kohdetta ei tarvitse katsoa silmiin, teon voi tehdä
ympäristölle näkymättömästi, ja kun toimitaan osana porukkaa. Ja kun väline ylipäätään
palkitsee lyhytjännitteistä tarpeentyydytystä. Tämä on valitettavasti yleisinhimillinen
taipumus.
- Tietotekniikka ja kännykkäteollisuus ovat mullistaneet ihmisen kyvyn ja vallan vaikuttaa
omaan ja muiden elinpiiriin. Valitettavasti vallan edellyttämä vastuullisuus ei ole
kehittynyt samassa tahdissa (edes aikuisilla). Yksilön käyttäytymisen hallinnalla on myös
ikään sidottu biologinen perusta. Käyttäytymisen ohjaaminen sosiaalisilla sopimuksilla
vaatii tiettyä ikävuosien tuomaa kypsyystasoa, jota ei alakoululaisilla vielä ole.
18

19. 19

20. 20