Lapsettomien yhdistys Simpukka ry: Vanhemmaksi lahjasolujen avulla 7.5.2016. Pari- ja psykoterapeutti Minna Tuominen.

1. Vanhemmaksi lahjasolujen avulla –
lahjasoluperheiden
erityiskysymyksiä
Minna Tuominen, pari- ja psykoterapeutti, Mehiläinen Felicitas
7.5.2016 Helmen päivän tilaisuus

2. Kysyvät taas
”Oletteko ajatelleet lasten hankkimista?”
eivätkä tiedä, että vuosikaudet, joka päivä.
Vihjaavat taas
”On hienoa, että olet halunnut keskittyä uraasi”
Eivätkä tiedä, miten paljon loukkaavat

3. Lapseton Suomi
• Lapsettomaksi jää Suomessa joka viides nainen ja
joka neljäs mies
• Tahaton lapsettomuus tarkoittaa sitä, ettei lasta
tule, vaikka pariskunta on yrittänyt yli vuoden lasta
• Lapsettomia pariskuntia on arviolta 60 000 eli
yhteensä 120 000 ihmistä, lisäksi yksinelävät
(sopivan kumppanin löytymättömyys yleisin syys
tahattomaan lapsettomuuteen)
• Suomessa syntyy joka vuosi hedelmöityshoitojen
avulla 2 500 lasta eli noin 4 % ikäluokasta

4. Lahjahedelmöityshoitoja
suunniteltaessa voi mielessä olla
monenlaista
Vielä uusi ovi avattavaksi?
- Voisiko vanhemmaksi tulo olla sittenkin mahdollista?
- Taustalla usein hedelmöityshoidot omilla sukusoluilla sekä
hedelmöityshoitoihin liittyviä monenlaisia tunteita: surua,
pettymystä omaan kehoon, kiukkua, häpeää
- Oleellista on se, onko asian moninaisuutta pystynyt
pukemaan sanoiksi
- Tahattomasti lapsettomilla on usein myös eristäytymisen
aikoja, vaikeus mennä esimerkiksi mukaan sukujuhliin.
”Vaikuttaako tämäkin nyt siihen, miten suku suhtautuu
meihin ja lapseemme?”

5. Lahjasukusoluhoitoja miettivän
kysymyksiä
- Kiinnynkö ei geneettiseen jälkeläiseen?
- Mitä ajatuksia ja tunteita luovuttaja minussa herättää? Kiitollisuutta, ehkä
myös kateutta, uteliaisuutta
- Mitä jos puolisoni rakastuu luovuttajaan? (minun omat sukusoluthan eivät
toimi, olen viallinen, naiseuteni/mieheyteni on uhattuna)
- Mitä jos törmään luovuttajaan jossain, tai alan epäillä onko tuo tai tuo
lapseni sukusolujen luovuttaja?
- Mitä ajattelen siitä, että lapsellani on mahdollisuus 18- vuotta täytettyään
saada tietää sukusolujen luovuttajan henkilöllisyys ja ottaa häneen
yhteyttä? Mitä jos luovuttaja tuntuukin lapsestani enemmän vanhemmalta
kuin minä?
- Millä nimellä kutsun sukusolujen luovuttajaa?
- Mitä jos joku itselle tärkeä ihminen tuomitsee tavan, jolla lapseni on saanut
alkunsa?
• Onko minua tarkoitettu vanhemmaksi, kelpaanko tämän lapsen äidiksi tai
isäksi?

6. Lahjasukusolujen luovuttajat
• Tutkimusten mukaan lahjoittajat eivät koe lahjoittavansa
lasta eivätkä koe olevansa hoidolla syntyneen lapsen
vanhempia
• He toivovat usein, että hoidon tuloksena syntyvä lapsi
syntyisi perheeseen, jossa vanhemmat ovat
emotionaalisesti kypsiä, ja että heillä olisi toimiva
parisuhde.

7. Lapsettomuustausta vahvuutena
vanhemmuudessa
• Miten lapsettomuuskriisin läpikäymisen aikaisia
kokemuksia voi hyödyntää myös vahvuutena vanhemmuudessa?
• Lasta on todella odotettu ja vanhemmuuteen on valmistauduttu. Mikä
merkitys odotuksella on mielen rakenteissa? Odotusajat muistaa usein
merkittävinä aikoina, eivät ole ajanhukkaa.
• Joissakin tutkimuksissa on havaittu hoitoja saaneiden vanhempien
sitoutuvan emotionaalisesti muita enemmän lapseen.
• Lapsettomuus ja lahjasoluhoitojen pohtiminen yhdessä on usein
vahvistanut parisuhdetta, pettymyksistä on selvitty
• Itsellisen naisen päätös hankkia lapsi on harkittu, tarkoin punnittu ja usein
pitkä prosessi
• Lahjasukusoluilla aikaansaatu raskaus etenee omassa kehossa, lapsi tulee
tutuksi ja omaksi jo raskausaikana, ja hänet saa itse synnyttää ja olla
ensihetkistä lähtien vanhempi.•

8. Kenelle kerron lapseni alkuperästä?
Ja miten?
• ”Huomaa, että ihmisillä on kova tarve katsoa kenen
näköinen tämä lapsi on. Mehän olemme kertoneet vain
tietyille ihmisille. Ehkä tuntuukin vähän hassulta, kun jotkut
tietävät ja toiset ei. Sitten kun ei ole aikanaan kertonut
jollekin, niin tuntuu myös hassulta kertoa jälkeenpäin, kun
ovat sitten vuosikausia miettineet. Eli sehän on tietysti
kysymys, että kuinka laajalle piirille haluaa kertoa kaiken ja
mikä on oikea hetki siihen.”
• Mitkä ovat avoimuuden rajat? Kenelle kerrotaan ja miten
esimerkiksi läheisille kerrotaan? Parasta jos pystyy
kertomaan läheisille mahdollisimman varhain
• Miten kohtaan lapseni kavereiden kysymykset?

9. Ehjä tarina
• Lapsen psyykkisen kehityksen kannalta on tärkeää, että oma tarina on ehjä ja
että, häntä on odotettu ja toivottu.
• Perhesalaisuuksilla on todettu olevan haitallisia vaikutuksia perheen
toimivuuteen ja lapsen kehitykseen. Lapset yleensä aistivat ”jotain outoa”.
Lapset ovat taitavia aistimaan perheen ilmapiirin ja tietävät sen, mistä saa
puhua ja mistä ei. Päänsisäiset tulkinnat voivat muuttua pelottaviksi.
• Lapsen kannalta on ilman muuta selkeintä, että hän tietää alkuperänsä ja että
siitä voi avoimesti omien vanhempien kanssa puhua . Asiaa täytyy prosessoida
eri ikävaiheissa eri sanoin ja tavoin. Hyvä apu tässä esim. ”Meidän pihan
perhesoppa” .
• Jotkut kertovat lapselle lahjasiemenistä tai lahjamunasoluista jo silloin kun lasta
odotetaan tai hän on vauva. Puheeksi ottamista on hyvä harjoitella. Myös
mielikuvaharjoitukset voivat olla apuna.
• Lasta varten voi tehdä kansiota ja ottaa esim. kuvia itsestä klinikan ovella:
”Tässä kuvassa äiti on juuri saanut lahjasiemenen”, seuraavassa kuvassa voi
olla kasvanut vatsa: ”Tuolla mahassa sinä kasvoit”.
• Hyvä ohje: Vastaa siihen kysymykseen, mitä lapsi kysyy
25.5.2016 Mehiläinen9

10. Avoimuus ja ennakoitavuus tärkeää
lapsen kehityksen kannalta
• Ulkopuolisen luovuttajan avulla syntynyt ja
sateenkaariperheessä kasvanut Millie Fontana kritisoi sitä,
että hänen vanhempansa eivät olleet etukäteen
suunnitelleet sitä, mitä he vastaisivat hänen kysymyksiinsä
puuttuvasta isästä.
• Hänen odotettiin sopeutuvan tilanteeseen ilman
kysymyksiä ja ilman kaipausta, vaikka kyseessä oli yksi
hänen identiteettiä ja koko olemassaoloa keskeisesti
koskettava asia.

11. Sairaudet ja erityislahjakkuudet
• ”Meillä on terve lapsi, joten ei ole liiaksi tarvinnut
miettiä, mutta jos lapsella olisikin joku sairaus, niin
totta kai mietityttäisi perinnölliset sairaudet”.
• ”Tietysti myös jotkut perinnölliset lahjakkuudet tai
taipumukset mietityttävät. Kun ei oikein tiedä mitä se
toinen puoli tuo tullessaan. Pitää vaan olla tarkkana ja
haistella ja kuunnella mitä lapsi haluaa tehdä/harrastaa
tai missä on hyvä”.
• Puolet perimästä tulee äidin puolelta ja puolet isän
puolelta ja kaikki ominaisuudet eivät periydy suoraan.
Suuri osa ominaisuuksista on opittuja.

12. Biologiset sisarukset?
• ”Minua ainakin kiinnostaa vähän katsoa muitakin lapsia.
Josko jossain olisi sisarpuolia. Sen teen kyllä ihan kaikessa
hiljaisuudessa ja ihan vaan itsekseni. En ole löytänyt ja en
tiedä mitä tekisin, jos näkisin. En välttämättä mitään. Mutta
mahdolliset biologiset sisarpuolet kiinnostavat varsinkin kun
meidän pojalla ei ole sisaruksia”
• Samalta luovuttajalta eri perheisiin syntyneet lapset eivät
ole puolisisaruksia, sisar- tai velipuolia. Heillä on samaa
geeniperimää, sisaruus on aivan eri asia. On tärkeää, ettei
virheellisesti puhuta sisaruksista.

13. Mikä vanhemmuudessa on tärkeää?
• Vanhempien kyky pitää huolta lapsestaan ja asettaa hänen
tarpeensa etusijalle, ovat olennaisia asioita
vanhemmuudessa.
• Keskeistä on myös nähdä lapsi erillisenä yksilönä ja antaa
hänelle tilaa kasvaa omaksi itsekseen.
• Vanhemmuutta tukevat vahva itsetunto, kyky omien
tunteiden ja käyttäytymisen hallintaan sekä riittävän hyvä
parisuhde. Lapsettomuus voidaan kokea syvänä
pettymyksenä, jolla on vaikutuksia itsetuntoon.

14. Vanhemmuus hoitojen jälkeen
-On arveltu, että vaikeus saada lasta ja pitkä odotusaika saattaisivat johtaa
lapsen näkemiseen liian arvokkaana, jolloin vaarana on suhtautua häneen
ylisuojelevasti
-Tutkimustulokset ovat kuitenkin antaneet viitteitä siitä, että hedelmöityshoitojen
jälkeisen ja tavanomaisesti alkaneen raskauden jälkeisen vanhemmuuden väliset
erot ovat pienet. Joissakin tutkimuksissa on havaittu hedelmöityshoitoja
saaneiden vanhempien pitävän lastaan haavoittuvampana, mutta kietoutunutta ja
ylisuojelevaa vuorovaikutusta ei tähän ole liittynyt.
- Joillakin lahjasukusoluilla vanhemmiksi tulleilla aluksi ollut epävarmuutta
vanhemmuutensa kanssa, mutta tämänkään ei ole havaittu näkyvän ongelmina
vuorovaikutuksessa lapsen kanssa.
- Oleellista hyvässä vanhemmuudessa vanhempien omat kiintymyssuhteet. Niillä
on taipumusta periytyä, ellei niitä tietoisesti prosessoi.

15. Kyky reflektoida omaa
vanhemmuutta
• Reflektiivisyys tai reflektiivinen kyky tarkoittaa kykyä
ymmärtää itsen tai toisten toimintojen takana olevia
tunnetiloja. Sillä tarkoitetaan suhteessa ilmenevää
ominaisuutta tai kykyä, joka voi vaihdella eri tilanteissa ja
jota voi kehittää hoidolla.
• Stressaavassa elämäntilanteessa ihminen joutuu
käyttämään varhaisempia puolustusmekanismeja
(defenssit), mikä vaikuttaa toimintaan siten, että
käyttäytyminen voi muuttua jäykemmäksi emotionaalisesti
sekä kognitiivisesti.
• Reflektiivisyys ei ole niin vahva yleensä silloin, jos
vanhemman mielessä on häneen itseensä tai
parisuhteeseensa liittyvää huolta

16. Tunneside tärkein
Lapsen kehitykselle on merkityksellistä, että
vanhemmat tai muut tärkeät läheiset aikuiset voivat
toimia vanhempina toisiaan tukien.
Vanhemmuus nähdään sosiaalisena suhteena, eikä
geneettisen yhteyden merkitys ole tärkeimmän, eli
tunnesiteen muodostumisen kannalta olennainen.

17. Omat eväät vanhemmuuteen
• Omat lapsuuden kokemukset, turvalliset ja vakaat
ihmissuhteet
• Myönteiset kokemukset ja muistot =pääomaa
• Itsetuntemus, itseluottamus ja itsearvostus
• Kielteiset kokemukset ja muistot: pettymykset ja
haavat (käsittelemällä menneisyyden kipuja voi
niistä tulla voimavara)
• Kun on vaikeaa, voi kysyä itseltään: Kun viimeksi
kaikki oli hyvin, mikä silloin oli toisin?

18. Vaara jäädä vastuunsa kanssa
yksin?
”Oikeastaan yllättävän vähän ollaan jouduttu miettimään luovutettuja
sukusoluja nyt jälkeenpäin. Kun lapsi syntyy ja sitä odotetaan ei
hedelmöityshoitoja edes enää tule ajatelleeksi ja luovutetut sukusolut
tuntuvat ihan luonnolliselta tilanteelta, kun muitakaan vaihtoehtoja ei ollut.
Ehkä ainoastaan se, että nyt jälkeenpäin musta tuntuu että olen jotenkin
"enemmän vastuussa" lapsista, sairauksista, haasteista ym. kun lapset
ovat kuitenkin puoliksi minun geneettisesti ja isällä ei ole tavallaan
"geneettistä vastuuta". Eli tuntuu jotenkin että olen jäänyt vähän yksin
Paulin ja Olivian* kasvatuksen kanssa vaikka ihan yhdessä me lapset
hankimme. Tietenkin tää erotilannekin vaikuttaa, mutta kyllä mä jo ennen
sitä koin että mitä tahansa lapsille tulee, niin mä olen siitä geneettisenä
vanhempana vastuussa, se on ollut ehkä vähän kurjaakin ettei vastuuta
ole voinut jakaa.”
*Paulin ja Olivian nimet muutettu

19. Vanhemmuus ei ole geeneissä
• Munansolunluovuttaja on antanut naiselle
mahdollisuuden tulla äidiksi ja spermanluovuttaja
puolestaan on antanut miehelle mahdollisuuden
tulla isäksi. Luovuttajat ovat luovuttajia eivät
geneettisiä vanhempia. Vanhemmaksi kasvetaan
yhdessä arkea eläen.
• Hyvä pohtia, onko itsellä vaara ns. kaapata
vanhemmuus? Mikä vaikutus sillä olisi lapsilleni ja
kumppanilleni?

20. Itselliset naiset ja naisparit
• Tilanne jossa lapsella on kaksi ”äitiä” saattaa lapsen kannalta olla
haastavampi, jos ympäristö ihmettelee toisenlaista perhettä.
• Tutkimusten mukaan lapsen kehityksessä ei ole havaittu eroja
verrattaessa naisparien ja traditionaalisten perheiden lapsia. Lapsen
kannalta keskeistä on se, että hänellä on pysyvät emotionaaliset
suhteet vanhempiin, joilla on riittävä kyky empaattiseen hoivaan ja
huolenpitoon. Vanhemman sukupuoli ei tässä suhteessa ole lapsen
kannalta keskeinen.
• On kuitenkin tärkeää, että lapselle syntyy realistinen käsitys miehistä ja
siitä että lapsi voi syntyä vain miehen ja naisen sukusoluista.
• Lapsen kehityksen kannalta on hedelmällistä, jos hänellä on aito suhde
emotionaalisesti häneen sitoutuneeseen äidille läheiseen mieheen.
• Isä puuttuu monista perheistä eri syistä. Minkälainen mielikuva äidillä on
miehistä ylipäänsä? Ymmärtääkö äiti isän ja isyyden merkityksen ja
arvon?
• Saako puuttuvasta isästä puhua?

21. Jokainen tarvitsee tukea
• Valmistelu luovutussoluhoitoihin on alku polulle, mikä jatkuu
hoitojen, raskauden ja lapsen syntymän kautta aina nuoren
ja aikuisen elämään.
• Vanhemmaksi kasvamisessa tarvitsemme erilaista tukea
pitkin matkaa - terapeutin luona käynti ei ole vain leima
korttiin ja sitten jatketaan hoitoihin.
• Hyvä olisi tavata hoitojen ja raskauden etenemisen aikana.
Simpukan tutkimusten mukaan parit kaipaavat tukea pitkin
matkaa. Vaarana voi olla se, että jää tunteiden ja
kysymystensä kanssa liian yksin.
• Lapsen tausta voi herättää tunteita aina uusissa tilanteissa
esim. silloin kun lapsi itse saa lapsia. Prosessi jatkuu…
• Lahjasukusoluperheiden vertaistukea on saatavilla
Simpukka ry:n helminauhaverkostosta

22. Onko veri vettä sakeampaa? Veri on
kenties vettä sakeampaa, mutta rakkaus
on verta sakeampaa!