1. Blogi asiantuntijalääkäreiden ammatillisena
työvälineenä
Kari Hannonen1
, Asta Kaarniemi1
, Päivi Kivelä1
.
1)
Oulun yliopisto,oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikkö
Yhteydenotot:
karihann@mail.student.oulu.fi, akaarnie@mail.student.oulu.fi, plammine@mail.student.oulu.fi
Kuva 1: Koulutusprosessin eteneminen
Toteutus
Aluekouluttajalääkäreille järjestettiin koulutus, joka eteni
prosessina neljän koulutuskerran aikana (Kuva 1).
Koulutuksiin osallistuivat myös koulutussuunnittelija ja
verkkopedagogi. Tunnin mittaiset koulutukset järjestetiin
aluekoulutajalääkäreiden kuukausipalavereiden
yhteydessä. Usealla koulutuskerralla koulutuksen sisältöä
voitiin suunnata tarpeen mukaan.
Koulutusprojektin alussa selvitettiin tarve tvt-välineiden
käytölle. Projektiryhmä esitti vuorovaikutuksen ja
ohjaustyön kehittämisen välineeksi suljettua blogia. Blogiin
välineenä tutustuttiin sekä koulutuskerroilla että
välitehtävissä koulutuskertojen välillä. Välitehtävissä
toimittiin suljetussa eVeSA-blogissa. Viimeisessä
koulutuskerrassa projektiryhmä esitti suosituksia
jatkotoimenpiteistä sekä auttoi aluekouluttajalääkäreitä
perustamaan oman suljetun blogin, jota he käyttävät
jatkossa. Jatkossa aluekouluttajalääkärit saavat
tarvitsemansa tuen blogin käyttöön verkkopedagogilta.
Tulokset
1. Projektin aikana blogin asema ja
aluekouluttajalääkäreiden käsitys uusista
oppimisympäristöistä vahvistui. Prosessi vahvisti
lääkäreiden myönteistä asennetta uudenlaisia
työtapoja kohtaan.
2. Aluekouluttajalääkäreistä yksi kirjoitti projektille
luotuun blogiin oman artikkelin.
3. Aluekouluttajakääreistä yli puolet tutustuivat
projektiryhmän antamiin suosituksiin ja oivalsivat
muutostarpeet omassa työssään.
4. Koulutusten pohjalta projektiryhmä esitti
aluekouluttajalääkäreille yhden ratkaisumallin
ohjustyön kehittämiseksi.
Pohdinta
Arvioitaessa eVeSa-projektin vaikuttavuutta
aluekouluttajalääkäreiden tasolla ei odotettuja tuloksia
saavutettu. Onnistumisen kriteereinä pidettiin
blogikirjoitusten määrää. Tavoitteena oli, että jokainen
aluekouluttajalääkäri kirjoittaa oman lyhyen artikkelin
blogiin. Itse koulutusprojektin vaikuttavuuden arvioinnissa
ennakoitu tavoitetaso ylitettiin, sillä koulutustilanteiden
perusteella voidaan todeta, että aluekouluttajalääkärit ovat
tutustuneet projektiryhmän antamiin suosituksiin sekä
oivaltaneet muutostarpeet omassa työssään. Tavoitteena
oli, että projektiryhmä pystyy esittämään suositukset tvt:n
pedagogisesta käytöstä. Kuitenkin todellisen kehittymisen
mittaamiseksi arviointiasteikko olisi pitänyt suunnitella
yhdessä koulutettavien kanssa, jolloin siitä olisi saatu
realistisempi.
Aluekouluttajalääkäreille esitettiin erilaisia pedagogisia
vaihtoehtoja ja ratkaisumalli ohjastyön kehittämiseksi.
Esimerkkinä ratkaisumallista voidaan pitää
aluekouluttajalääkäreiden perustamaa uutta blogia, jonne
jatkossa tullaan keräämään kaikki ryhmän tärkeiksi
kokemat asiat. Annettujen suositusten mukaisesti
aluekouluttajalääkäreiden tvt-taitoja voidaan vahvistaa
jatkossa erilaisilla koulutuksilla sekä blogissa tapahtuvalla
ohjauskäytänteiden mallintamisella.
.
Lähteet:
Ahonen, H. (2008). Oppimisen kohteen ja oppijan
vastavuoroinen kehitys. Teleyritsen asiakaspalvelun
työyhteisöjen oppimiskäytäntöjen uudisaminen osana
teknologistaloudlelista kumousta. Helsingin Yliopisto.
Kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 218.
Sawyer, K. R. (2008). Optimising Learning. Implications of
Learning Science Research. Kirjassa Innovating to Learn,
Learning to Innovate, ss. 45 - 62. OECD 2008.
Merenluoto, K. (2006). Käsitteellinen muutos oppimisessa
ja teknologiaympäristön tuki. Kirjassa Järvelä, S.,
Häkkinen, P.& Lehtinen, E.: Oppimisen teoria ja
teknologian opetuskäyttö ss. 18 - 37. Helsinki: WSOY
Oppimateriaalit Oy.
Vygotsky, L.S. (1978). Mind and society: The development
of higher psychological processes. Cambridge, MA:
Harvard University Press.
Johdanto
eVeSA (Elektroniset Verkostot Sairaanhoitopiirin
Aluekouluttajalääkäreille)-koulutusprojektin taustalla oli
Pohjois-Pohjanmaan Sairaanhoitopiirin yleislääketieteen
yksikön tarve kehittää yhteisöllisen tieto- ja
viestintäteknologian käyttöä aluekouluttajalääkäreiden
työssä.
Terveyskeskuslääkäreiden ohjauksen kehittämiseksi on
olemassa 7 alueeseen jaettu OYS:n ERVA-alue (=Oulun
yliopistollisen sairaalan erityisvastuualue). Jokaiselle
seitsemälle alueelle on nimetty yleislääketieteeseen
erikoistuvien lääkäreiden ohjausta koordinoiva
aluekouluttajalääkäri. Ohjaustyön kehittämisen haasteena
ovat olleet pitkät välimatkat ja ajan käytön riittäminen
yhteiseen kehittämistyöhön ja yhteydenpitoon.
Aluekouluttajalääkärit kokoontuvat kerran kuukaudessa,
mutta näiden kokousten välille kaivattiin
vuorovaikutuskanavia, jotka mahdollistaisivat ohjaustyön
kehittämisen.
eVeSA-projektin tavoitteeksi asetettiin
1. Aluekouluttaja- ja ohjaajalääkäreiden innostaminen
sopivien teknologisten välineiden käytössä.
2. Laatia aluekouluttajalääkärin työhön toimintamalli, joka
tukisi pedagogista työtä, sisältäisi elementtejä yhteisestä
tiedon rakentamisesta sekä jaetusta asiantuntijuudesta ja
jossa teknologiaa hyödynnettäisin ohjauksen ja
vuorovaikutuksen välineenä.
Alatavoitteet olivat:
● Selvittää nykytilanne ja tarpeet tvt:n käytössä.
● Antaa lääkäreille tietoa tvt-sovellusten
mahdollisuuksista ohjaustyössä.
● Antaa tvt:n käyttöön liittyviä suosituksia
toimintamallista, sekä koulutustarpeista.
Projektin teoreettinen perusta
Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana tehty oppimisen
tutkimus on osoittanut, että oppimiskäytäntöjen (ks esim.
Ahonen, 2008) on muututtava faktatiedon ja vakiintuneiden
työelämän käytäntöjen opettamisesta yhteisölliseen
oppimiseen ja yhteiseen tiedonrakentamiseen.
Viimeisimmät tutkimustulokset korostavat yksilöllisen
oppimisen lisäksi tiedon ja asiantuntijuuden syntymistä
sosiaalisesti konstruoituneena prosessina, jossa sitä
muokataan ja rakennetaan yhteisessä oppimistoiminnassa
asiantuntijoiden, oppijoiden ja tietoa käytännön työssä
soveltavien työntekijöiden kesken (Sawyer 2008).
Aluekouluttajalääkäreiden asiantuntijatyössä yhdistyy
yleislääketieteen lääketieteellinen asiantuntemus ja
kouluttajan työ. Asiantuntijatiedon ja koulutettavien
tarpeiden muuttuessa on ilmeinen tarve muuttaa myös
aluekouluttajien oppimiskäytäntöjä yhteisöllisemmiksi.
Projekti rakennettiin oppimista tukevien interventioiden
sarjaksi, jota kutsumme kehittäväksi käyttöönotoksi. Sen
keskeisenä elementtenä on olemassa olevien resurssien
käyttäminen niin, että uuden käyttöönottoon ja oppimiseen
tarjotaan mahdollisimman pitkälle ulottuvaa tukea. Lisäksi
otetaan huomioon kohdetoiminnan historiallinen kehitys,
jonka kautta tulee näkyväksi lähikehityksen vyöhyke
(Vygotski 1978), jolla oppimisen on mahdollista edetä.
Tärkeää on myös käsitellä käsitteelliset ristiriidat
(Merenluoto 2006), joita väistämättä syntyy uuden ja
vanhan toiminnan välillä.