Tehnyt: Kati Laine, Jyväskylän yliopisto

1. Kati Laine, Jyväskylän yliopisto
aOppijat – taustaa ja toteutusta
Henkilökohtainen oppimisympäristö (PLE) ja yhteisöllinen oppiminen
PLE (Personal Learning Environment) eli henkilökohtainen oppimisympäristö voidaan käsittää joko
oppijakeskeiseksi tavaksi lähestyä oppimista tai sitä voidaan käyttää viittaamaan tiettyihin
teknologisiin oppimisympäristöihin ja -työkaluihin (ks. esim. Fiedler & Väljataga 2011). Tässä
hankkeessa verkko-oppimisympäristöt ymmärretään yhdeksi tärkeäksi osaksi opiskelijoiden
yksilöllisiä opintopolkuja, jotka kaiken kaikkiaan kiertelevät erilaisissa formaaleissa, informaaleissa
ja nonformaaleissa toiminta- ja oppimiskonteksteissa. Verkkoympäristöjen merkitys oppimisessa
kasvaa sitä mukaa kuin niitä otetaan käyttöön, niiden tarjoamat toimintamahdollisuudet
kehittyvät ja ne verkottuvat keskenään. Verkko-oppimisympäristöt voivat myös auttaa
yhdistämään ja hallitsemaan eri elämänalueisiin liittyvää oppimista. Verkko-oppimisympäristön
käytön kannalta on keskeistä, että se mahdollistaa verkostoihin osallistumisen, uusien verkostojen
ja yhteyksien muodostamisen, ihmissuhteiden ylläpitämisen sekä oppimisen yhdessä muiden
kanssa. Verkko-oppimisympäristön tarkoituksena on myös auttaa oppijaa jäsentämään, jakamaan,
reflektoimaan ja yhdistelemään eri lähteistä saatuja oppimisresursseja. (Milligan et al. 2006.)
Paitsi verkko-oppimisympäristöissä, myös muissa oppimiskonteksteissa, kuten työelämässä,
yhteisölliset ja yksilökeskeiset toiminnot sekä oppiminen limittyvät toisiinsa ja ovat riippuvaisia
toisistaan (ks. esim. Boreham 2011). Parhaimmillaan yhteisöllinen oppiminen luokin puitteet sekä
oman ajattelun että sosiaalisesti jaetun osaamisen kehittämiselle. Yhteisöllisessä oppimisessa tieto
rakentuu yhdistämällä ja kehittämällä yhdessä eri yksilöiden tietoja, ideoita ja ajatuksia (Arvaja,
Salovaara, Häkkinen & Järvelä 2007; Hämäläinen 2008). Yhteisöllisesti opittaessa yksilöt
työskentelevät yhdessä yhteisten tavoitteiden hyväksi ja luovat samalla uutta tietoa selittäen,
argumentoiden ja neuvotellen toistensa kanssa. (Arvaja 2005; Hämäläinen 2008.) Parhaimmillaan
yhteisöllinen oppiminen rakentaa uutta tietoa ja saa aikaan parempia oppimistuloksia kuin mihin
yksilöt olisivat yksin yltäneet (Stalh 2004).
Työelämässä tarvittavat avaintaidot
Monenlaiset taidot ovat tarpeen nykyajan nopeasti muuttuvassa tietoyhteiskunnassa ja
työelämässä. Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus (2006/962/EY) elinikäisen oppimisen
avaintaidoista ymmärtää avaintaidot tietoyhteiskunnassa välttämättömiksi tiedoiksi, taidoiksi ja
asenteiksi, jotka lisäävät joustavuutta, sopeutumiskykyä, tyytyväisyyttä ja motivaatiota ja
tuottavat näin ollen sosiaalista yhteenkuuluvuutta, aktiivista kansalaisuutta sekä lisäarvoa
työmarkkinoille. Suositus määrittää kaikkiaan kahdeksan avaintaitoa: viestintä äidinkielellä,
viestintä vierailla kielillä, matemaattinen osaaminen ja perusosaaminen luonnontieteiden ja
tekniikan aloilla, digitaaliset taidot (tietoyhteiskunnan teknologian hallinta ja kriittinen käyttö ja
sekä tieto- ja viestintätekniikan perustaidot), oppimistaidot (oppimaan oppiminen sekä yksin että
ryhmässä), sosiaalisuuteen ja kansalaisuuteen liittyvät taidot, aloitekyky ja yrittäjyys sekä
tietoisuus kulttuurista ja kulttuurin ilmaisumuodot. Myös Suomen ammatillisten perustutkintojen
perusteisiin (ks. www.oph.fi) on Euroopan parlamentin ja komission suositukset huomioiden
määritelty ne elinikäisen oppimisen avaintaidot, jotka ovat tärkeä osa ammattitaitoa. Näitä taitoja
ovat: oppiminen ja ongelmanratkaisu, vuorovaikutus ja yhteistyö, ammattietiikka, terveys,
turvallisuus ja toimintakyky, aloitekyky ja yrittäjyys, kestävä kehitys, estetiikka, viestintä ja

2. mediaosaaminen, matematiikka ja luonnontieteet, teknologia ja tietotekniikka sekä aktiivinen
kansalaisuus ja eri kulttuurit.
Myös Elinkeinoelämän keskusliiton Oivallus (Oppivien verkostojen osaamistarpeet tulevaisuuden
Suomessa) -hankkeessa on ennakoitu osaamis- ja työvoimatarpeita. Oivallus -hanke määrittää
luovuuden edistämisen kaiken koulutuksen läpileikkaavaksi teemaksi. Luovuudella tarkoitetaan
uusien mahdollisuuksien havaitsemista ja niihin tarttumista. Luovuutta edistävä koulutus taas
kannustaa kokeilemaan ja tekemään yhdessä muiden kanssa ilman pelkoa virheiden tekemisestä.
Myös vaihtelevat työtavat sekä keskittyminen ilmiöiden ja ongelmien tarkasteluun sirpalemaisten
oppisisältöjen sijaan edesauttavat nykyajan monimutkaisissa toimintaympäristöissä pärjäämistä.
(Ks. Oivallus -hankkeen loppuraportti.)
aOppijat -hankkeessa oppiminen ja ongelmanratkaisu yhdessä muiden kanssa ovat olennainen osa
henkilön yksilöllistä opintopolkua. Lisäksi hankkeessa korostuvat tietoyhteiskunnan teknologian
hallinnan, tieto- ja viestintätekniikan osaamisen sekä viestinnän perustaitojen kehittyminen.
Verkko-oppimisympäristön avulla käsiteltyjen oppisisältöjen sekä työskentelyyn liittyvien
toimintatapojen kautta on mahdollista vaikuttaa myös monien muiden olennaisten taitojen, kuten
luovuuden, aloitekyvyn ja yrittäjyyden, kehittymiseen.
Hankkeen toteutus
Hankkeessa kehitetään oppijalähtöisiä ja yhteisöllistä oppimista edistäviä toimintatapoja
käyttämällä Peda.netin uutta verkko-oppimisympäristöä (ks. https://peda.net/). Keväällä 2012
hankkeessa toteutettiin viisi oppimistehtäväkokeilua, joissa verkko-oppimisympäristön Oma tila -
palvelua hyödynnettiin käytännön opetustyössä. Mukana oli opettajia opetusryhmineen kolmelta
eri alalta (tietotekniikan ala, prosessiala sekä puuala). Opiskelijat käyttivät
oppimistehtäväkokeiluissa verkko-oppimisympäristön Blogi- ja Lomake- työkaluja. Blogia käytettiin
mm. oppimistehtävien työvaiheiden dokumentointiin, tehtäviin liittyviin kysymyksiin vastaamiseen
sekä muiden opiskelijoiden tehtävien kommentointiin. Blogi -työkalua käytettiin myös
liiketoimintasuunnitelmien työstämiseen sekä apuna opitun kertaamisessa näyttöä varten.
Lomake -työkalun avulla laadittiin oppimistehtäviin liittyviä kyselyjä, joihin opiskelijat myös
vastasivat.
Oppimistehtäväkokeilusta kerättiin tutkimusaineisto (havainnointi, oppimistilanteiden video- ja
äänitallennukset sekä opettaja- ja opiskelijahaastattelut). Aineistoa hyödynnetään kehittämistyön
arvioinnissa ja jatkototeutuksessa. Lisäksi tutkimustietoa julkaistaan tiedeartikkeleissa. Verkko-
oppimisympäristön käyttöönottoon, tutkimukseen ja kehittämiseen liittyvä pilotointi jatkuu
syksyllä 2012. Hanke päättyy vuoden 2012 lopussa.
Osaamisen kehittyminen ja yksilölliset opintopolut
Uusi verkko-oppimisympäristö monipuolistaa ja kehittää opiskelijoiden oppimisvalmiuksia ja -
mahdollisuuksia. Opiskelijoiden yksilöllisten opintopolkujen näkökulmasta on olennaista, että
verkko-oppimisympäristön käyttöoikeus säilyy myös opintojen päättymisen jälkeen.
Käyttöoikeuden säilyminen mahdollistaa oppimista edistävien työkalujen käytön myös
tulevaisuudessa ja tarjoa keinon palata aiemmin opittuun. Lisäksi verkko-oppimisympäristö
tehostaa koulutuksen aikaisia etäopiskelumahdollisuuksia, sillä opiskeluun liittyviä materiaaleja ja

3. tehtäviä voi lukea, kirjoittaa ja muokata verkkoyhteyden kautta. Myös opiskelijoiden tiedonhallinta
helpottuu, sillä opiskeluun liittyvät tehtävät voi tallentaa kootusti samaan paikkaan.
Oppimisympäristö antaa tukea myös yhteisölliseen oppimiseen. Ympäristö antaa opiskelijoille
mahdollisuuden oppia yhdessä mm. tutustumalla oppimisen eri vaiheissa muiden
oppimistuotoksiin sekä kommentoimalla ja täydentämällä niitä. Opettajalla taas on mahdollisuus
seurata, kommentoida ja ohjeistaa oppimisen etenemistä verkon kautta sen eri vaiheissa.
Oppimisympäristön edelleen kehittyessä on tavoitteena hyödyntää sitä myös mm. organisaation
oppimisalustana sekä oppimateriaalien lähteenä.
Tähän mennessä toteutettujen pilotointien perusteella voidaan pitää tärkeänä, että verkko-
oppimisympäristöä hyödyntävässä opetuksessa huomioidaan ala-, ryhmä- ja yksilökohtaiset erot.
On kiinnitettävä huomiota mm. verkossa käytettäviin työtapoihin sekä niiden soveltumiseen
kohdeopiskelijoille. Verkkotyötavat saattavat esimerkiksi painottua tekstin tuottamiseen tai
yhdessä työskentelyyn, jotka voivat eri syistä olla joillekin opiskelijoille haasteellisia työtapoja.
Etätyöskentelynä toteuttava verkko-opetus ei myöskään poista opettajan antaman ohjauksen
tarvetta. Onkin selvää, että kaikkea opetusta ei edelleenkään voi tai ole järkevää toteuttaa verkon
kautta. Verkko-oppiminen laajentaa kuitenkin parhaimmillaan oppimis- ja
työskentelymahdollisuuksien kirjoa ja edistää uuden osaamisen syntyä.
LÄHTEITÄ
Ammatillisten perustutkintojen perusteet: www.oph.fi.
Arvaja, M. 2005. Collaborative knowledge construction in authentic school contexts. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto.
Koulutuksen tutkimuslaitos.
Arvaja, M., Salovaara, H., Häkkinen, P. & Järvelä, S. 2007. Combining individual and group-level perspectives for
studying collaborative learning in context. Learning and Instruction, 17, 448–459.
Boreham, N. 2011. Competence as collective process. Teoksessa (Toim. R. Catts, A. Falk & R. Wallace): Vocational
learning: Innovative theory and practice. Dordrecht: Springer, 77-91.
Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus elinikäisen oppimisen avaintaidoista (2006/962/EY). Annettu 18.12.2006.
Fiedler, S.H.D. & Väljataga, T. 2011. Personal learning environments: Concept or technology? International Journal of
Virtual and Personal Learning environments 2(4), 1-11.
Hämäläinen, R. Designing and investigating pedagogical scripts to facilitate computer-supported collaborative
learning. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos.
Milligan, C.D., Beauvoir, P., Johnson, M.W., Sharples, P., Wilson, S. & Liber, O. 2006. Developing a reference model to
describe the personal learning environment. Teoksessa (Toim. W. Nejdl & K. Tochtermann): Innovative approaches
for learning and knowledge sharing. Berliini: Springer, 506-511.
Oivallus-hankkeen loppuraportti. 2011. Elinkeinoelämän keskusliitto.
http://ek.multiedition.fi/oivallus/fi/liitetiedostot/Oivallus_loppuraportti_web.pdf.
Peda.netin uusi verkko-oppimisympäristö: https://peda.net/.

4. Stahl, G. 2004. Building collaborative knowing: elements of a social theory of CSCL. Teoksessa (toim. J-.W. Strijbos &
Martens R.L.): What we know about CSCL: And implementing it in higher education. Norwell, Massachussetts: Kluwer
Academic Publishers, 53-86.