Alueiden kulttuuripääoman kartuttaminen on yhteinen asiamme. Puheenjohtaja Kirsi Moisander, Kotiseutuliitto.Taiken alueverkostojen päivä 20.9.2017, Kuntatalo.

1. Alueiden kulttuuripääoman
kartuttaminen on yhteinen
asiamme

2. • Suomen Kotiseutuliitto on kotiseututyön valtakunnallinen keskusjärjestö ja maan
suurin kulttuurialan kansalaisjärjestö.
• Kotiseutuliiton yhdistysjäsenkentässä toimii yli 150 000 aktiivista kansalaista.
Lisäksi jäseninä ovat kaikki maakuntien liitot, yli 100 kuntaa ja kannattajajäsenina
useita satoja yksityisiä ihmisiä
• Kotiseutuliitto puhuu paikallisuuden puolesta, ja edistää monimuotoista
suomalaista kulttuuria ja paikalliskulttuurien arvostusta sekä kehittää ja tukee
kotiseututyötä.
• Kotiseutuliitto vastaa myös seurantalojen korjausavustuksen jaosta ja tarjoaa
asiantuntija-apua seurantalojen korjauksiin liittyvissä kysymyksissä.
• Kotiseutuliiton toiminnan päälinjat ovat
• Kulttuurisesti monimuotoinen Suomi ja suomalaisuus
• Asukkaiden osallisuuden vahvistaminen
• Uudet toimintamuodot kotiseututyössä.

3. Edellisiin liittyen Suomen Kotiseutuliiton vuosikokouksessa
Jyväskylässä perjantaina 11. elokuuta annettiin julkilausuma
Kaikilla on oikeus kotiseutuun
• Yhä globaalimmassa maailmassa niin maahanmuutto kuin
maassamuuttokin ovat lisääntyneet. Yhä useammalla on
useita asuinpaikkoja ja sitä myötä monia kotiseutuja.
• Jokaisella on oltava oikeus tulla hyväksytyksi sillä
seudulla, jolla asuu ja tuntea olonsa turvalliseksi.
Kulttuurinen moninaisuus rikastuttaa kotiseutuja. Kaikilla
on oltava oikeus olla osa yhteiskuntaa ja vaikuttaa
asuinalueeseensa.

4. • Julkilausuma
Suomen Kotiseutuliiton vuosikokous 5.8.2016
• Suomen Kotiseutuliitto haluaa nostaa identiteettityön keskeiseksi osaksi alueellista elinvoimaisuuden kehittämistä sekä
kannustaa tulevia maakuntahallintoja ottamaan paikalliset ja alueelliset toimijat mukaan kehittämistyöhön.
• Suomen Kotiseutuliiton vuosikokous antoi Kajaanissa perjantaina 5. elokuuta julkilausuman, jolla se haluaa kiinnittää maamme
aluehallintoa uudistavien tahojen sekä tulevien alueellisten toimijoiden huomiota identiteettityön keskeiseen rooliin alueiden
elinvoimaa kehitettäessä.
• Nykyisessä alueiden kehittämistä koskevassa laissa on maakunnallisten liittojen roolissa korostunut maakunnallinen kaavoitus ja
aluekehitys. Alueellisen toiminnan yhdeksi tehtäväksi on laissa kirjattu kulttuurin edistäminen, mutta käytännössä tämä työ on
ollut liittojen oman aktiivisuuden varassa. Yhtään aluekehitystehtävien merkitystä väheksymättä on todettava, että
maakunnallisten liittojen rooliin on jäänyt huomattava aukko, kun liittojen tehtäväalueita kirjattaessa ei ole kiinnitetty huomiota
alueelliseen identiteettityöhön.
• Käynnissä oleva maakuntahallinnon uudistus tarjoaakin hyvän mahdollisuuden ottaa alueellisiin identiteetteihin ja kotiseutuun
sitoutumiseen liittyvät voimavaratekijät jälleen maakunnallisen kehittämistyön keskiöön. Suomen maakunnat heimoineen ovat jo
yli 140 vuoden ajan kuuluneet kansalliseen kuvastoomme ja yhteiskunnan voimakkaan modernisaation jälkeenkin kansalaiset
kokevat maakunnallisen sitoutumisensa eläväksi ja voimakkaaksi.
• Maamme hallituksen alueellisen tehtävänjaon linjauksessa (5.4.2016) maakunnille tulee jälleen vastuuta maakunnallisen
identiteetin ja kulttuurin edistämisestä. Käytännössä tähän vastuualueeseen kuuluvina maakunnallisina tehtävinä hallitus on
kirjannut kulttuuriympäristön hoidon sekä maakunnallisen identiteetin, elinvoiman ja kulttuurin sekä hyvinvoinnin ja liikunnan
edistämisen.
• Suomen Kotiseutuliiton vuosikokous pitää näitä hallituksen kirjauksia merkittävinä siksi, että niissä tunnistetaan ja
tunnustetaan alueellisen perinnetyön sekä muiden kulttuuriharrastusten ja kansalaistoiminnan merkitys
aluekehittämisessä. Liitto pitääkin tärkeänä, että tulevat maakuntahallinnot ottavat hallituksen kirjaukset huomioon ja
varaavat kehittämisresurssia myös kansalaistoiminnan edistämiseen alueellaan. Maakuntahallintojen on käynnistettävä
yhdessä alueidensa kuntien ja muiden toimijoiden kanssa pitkäjänteistä kehittämistyötä, jossa paikalliset ja alueelliset
toimijat voivat osallistua maakuntiensa elinvoiman vahvistamiseen.
• Näyttääkin, että tähän haasteeseen on vastattu ainakin pääosin, mutta tarvetta olisi käynnistää vahva julkinen
keskustelu maakunnista ja niiden identiteeteistä sekä siitä mistä identiteetti koostuu

5. Kotiseudut ovat muutoksessa.
• Ajankohtaisessa keskustelussa ovat nyt oikeus asua ja elää eri puolilla Suomea sekä työn,
koulutuksen ja toimeentulon mahdollisuudet kasvukeskusten ulkopuolella ja samalla se,
huomioidaanko eri puolilla Suomea riittävästi kulttuurin ja hyvinvoinnin vahvistavaa yhteyttä – siis
kulttuuripalveluiden ja toiminnan saatavuuden tasapuolisuutta.
• Yliopistokaupungit ovat kasvun ja kehityksen vetureita, mutta moni muu paikkakunta ikääntyy ja
tyhjenee työn ja toimeentulon puuttumisen vuoksi. - miksi näin?
• Koulutuksen tasa-arvo on myös mahdollisuuksien tasa-arvoa. Jokaisella on mahdollisuus valita
kotiseutunsa, työ- ja asuinpaikkansa. Osaaminen ja tutkimus ovat korostuneet, imago, elämätapa
ja samoin ajattelevien kokoontuminen samoille paikoille keskittävät ihmisiä yhä enemmän
kasvukeskuksiin tai vahvasti profiloituneisiin paikkakuntiin ja alueisiin.
• Onko luokkaretki ryhmästä toiseen tänään yhtä mahdollinen kuin se oli 1970-80 luvuilla?
Realismia on, että sosiaaliset erot kasvavat ja muutos näkyy alueellisina eroina niin
toimeentulossa, kouluttautumisessa, hyvinvoinnissa, terveyden hoidossa kuin rikollisuuden
määrässä.

6. • Alueet, paikat ja ihmisten mahdollisuudet eroavat mutta mikä meitä yhdistää?
Suomalaisuuden vahva ydin on yhteisöllisyys. Yhteisöllisyys, joka ei vain sulkeudu
itseensä eikä estä muita tulemasta mukaan, vaan ottaa vastaan muualta tulevia,
heikommassa tai paremmassa asemassa olevia, erilaisia ja eri tavoin ajattelevia.
Me haluamme rakentaa yhteistä Suomea, jossa kaikilla on mahdollisuus hyvään
elämään.
• Kotiseutuliitto haluaa olla mukana huolehtimassa alueista ja niiden ihmisistä
suuresta Helsingistä pieneen Kyyjärveen ja kaikkiin muista niiden lisäksi.
• Haluamme olla edistämässä suomalaisia perusarvoja, välittämistä siitä, että kukin
meistä jaksaa jatkaa työtään ja elämäänsä, huolehtia lapsista ja vanhuksista,
perustaa yrityksiä ja luoda työtä itselle ja toisellekin, niin että kotiseudut kasvavat
ja kehittyvät. - Luoda mahdollisuuksia osallistua ja osallistaa sekä ylläpitää
kotiseutujen perinnettä yhä uusien ja uusien sukupolvien jatkettavaksi ja
uudistettavaksi.
• Siten, että kulttuurinen pääomamme karttuu ja vahvistuu koko Suomessa

7. • Kulttuurinen pääoma kuitenkin kasvaa ja kehittyy meistä jokaisesta. Kaikesta siitä mitä me
teemme ja myös siitä mihin me panostamme.
• Koulutetun väestön keskittyminen maakuntien keskuksiin ja erityisesti pääkaupunkiseudulle
vähentää huonoimmassa tilanteessa alueilla käytävää keskustelua tai niiden keskustelun ja
suunnittelun perusteet alkavat yksipuolistua.
• Koko maa tarvitsee osaavaa, ajattelevaa ja luovaa väkeä. Kaikkialla Suomessa on kuitenkin
edelleen elämisen mahdollisuus, kaunis luonto, turvalliset kotiseudut, edelleen hyvät palvelut ja
mahdollisuudet rakentaa ja kehittää uutta –haasteena koulutuksen tasa-arvo
• Olemmeko kuitenkin liian arkoja ottamaan paikkaamme ja rakentamaan paikkakunnista sellaisia
jotka ovat vetovoimaisia ja erilaisuuden huomioon ottavia, suvaitsevia kaikille – sellaisia joita
ihmiset hakevat ja tarvitsevat
• Suomi ja suomalaisuus on syntynyt itäisestä, läntisestä ja pohjoisesta. Tänne on tultu ja täältä on
lähdetty. Kaikesta siitä on syntynyt uutta, kuten syntyy tänäänkin. Kun vain emme käperry
itseemme ja sulkeudu sisään päin.
• Kasvattaaksemme kulttuurista pääomaamme meidän on oltava rohkeita, rohkeita tekoihin ja
päätöksiin sekä rohkeita antamaan mahdollisuuksia lapsille, nuorille ja vanhemmillekin. Rohkeita
luottamaan siihen, että luovuudella ja erilaisten ihmisten tarpeet huomioimalla me kuitenkin
voisimme luoda jotain sellaista joka kantaa kauas. Joskus hidas voi luoda menestystä, hiljainen
uusia ajatuksia ja vaatimaton tehdä rohkeita ratkaisuja joista hyötyy koko yhteiskunta. Annetaan
tilaa ja annetaan mahdollisuuksia!

8. Maakuntaidentiteetti ja kulttuuri maakunnan
vetovoimatekijänä TYÖPAJA
• Identiteetti käsitteenä on hyvin monimutkainen.
Maakuntaidentiteetistäkään ei ole kovin selkeää yksimielistä käsitystä. Jos
käsitettä tarkastellaan samuuden ja saman kokemisen näkökulmasta
voimme joutua keskustelemaan pelkästä käsitteestä, emme sen sisällöstä
• Itse koen maakuntaidentiteetin syntyvän maakunnan eri alueiden ja
paikkojen piirteistä jotka siten muodostavan kokonaisuuden, josta voidaan
käyttää käsitettä maakunnallinen identiteetti. Tämä kuitenkin edellyttää
laajaa yhteistä käsitystä siitä mikä alueella on tärkeää ja mikä on ominaista.
• Uusien maakuntien rakentamisen yhteydessä on tärkeää pohtia sitä mistä
kunkin maakunnan identiteetti tai sen ominaispiirteet ovat muodostuneet
tämä vaatii laajaa osallisuutta kansalaisten ja maakunnan eri toimijoiden
välillä. Kansalaisten on pystyttävä kokemaan valitut piirteet omikseen.
• On myös mahdollista, että maakuntaidentiteetistä ei päästä
yhdenmielisyyteen ja siitä tulee hallinnollinen käsite, joka rakentuu aikojen
kuluessa myös identiteetiksi – riippuu kuitenkin hallinnon pysyvyydestä

9. • Kulttuurin merkitys maakunnan kehittymisen ja vetovoiman kannalta
näkyy matkailutulossa ja asukkaiden viihtyvyydessä, mutta näkyykö se
vaikkapa Savonlinnan asukasmäärässä tai muuttoluvuissa?-
Kaupungin vetovoimassa
• Kulttuurilla näyttää olevan merkittävä rooli. Miksi sitä ei nosteta
vahvemmin kehittämisen välineeksi - tehdä siitä näkyvää?
• Miten voimavarasta tehdään vetovoima? - kulttuurisista piirteistä,
alueellisesta omaleimaisuudesta, kulttuurin eri osa-alueisiin
palveluista kansalaistoimintaan ja taiteeseen
• Pystytäänkö maakunnan tai kunnan vetovoimaa vahvistamaan ilman
kulttuuria?
• Hyötyykö elinkeinoelämä kulttuurista hakiessaan osaavaa työvoimaa?
• Jos hyötyy miten merkittävää se hyöty on? Miten se mitataan?