Kaksoisdiagnoosi: Kun kumpikaan hoitotaho ei osaa, kykene eikä uskalla ottaa kokonaisvastuuta potilaan hoidosta, hoidolta ei voi odottaa juuri mitään. Jaksottaisesta- ja rinnakkaisesta hoitomallista puhutaan silloin, kun koulutus, resurssit ja osaaminen eivät riitä kaksoisdiagnoosin integroituun hoitoon, joka on onnistuneen hoidon ehdoton edellytys.

1. Kuinka kaksoisdiagnoosipotilas kohdataan
mielenterveys- ja päihdetyön rakenteissa?
TOM Merilahti
KAKSOISPISTE:
Kaksoisdiagnoosiryhmä
http://facebook.com/groups/kaksoispiste
Ei yhtä ilman toista!
Kaksoisdiagnoosipotilaat ovat yksi haastavimmista ja haavoittuvimmista potilasryhmistä
yhteiskunnassamme! Paras hoitotulos saavutetaan kun kumpikin ongelma
kohdataan ja hoidetaan samanaikaisesti ongelmien punaisessa ytimessä.

2. Ei kohdata juuri mitenkään!
Kun 2dg-potilas tulee päihdepoliklinikalle, hänet kohdataan vain alkoholi-, huume- ja/tai lääkeriippuvaisena.
Kun asiakas saapuu psykiatriselle, hänet kohdataan mielenterveysongelmaisena. Kun potilaalla
esiintyy molemmat ongelmat samanaikaisesti, hän putoaa helposti hoitotahojen väliin.
Potilas voi jäädä myös täysin ilman asianmukaista hoitoa.
Kaksoisdiagnoosi
Ongelmien ytimessä!
Psykiatrian poliklinikka
Riittävä koulutus, kokemus ja
osaaminen kaksoisdiagnoosin
hoitoon puuttuvat.
Päihdepoliklinikka
Riittävä koulutus, kokemus ja
osaaminen kaksoisdiagnoosin
hoitoon puuttuvat.
TOM
Kun kumpikaan taho ei ota kokonaisvastuuta potilaan hoidosta, hoidolta ei voi paljon odottaa.
Jaksottaisesta- ja rinnakkaisesta hoitomallista puhutaan silloin, kun resurssit ja osaaminen
eivät riitä kaksoisdiagnoosin ongelmien samanaikaiseen hoitoon.

3. Psykiatria- ja päihdepalvelut yhdessä vai erikseen?
TOM
Mielenterveys- ja päihdepalveluiden rakenteellinen ja hallinnollinen yhdistyminen eri kunnissa ei ole
johtanut toiminnalliseen yhteistyöhön psykiatria- ja päihdepalveluiden välillä. Uudistuksia tehdään usein
organisaatioiden, muttei avun tarvitsijoiden näkökulmasta.
Psykiatria- ja päihdepalveluiden eriytynyt luonne, 2dg-koulutuksen riittämättömyys ja hoitotahojen
syvälle juurtunut ja urautunut asenne estää mielenterveys- ja päihdeongelmien samanaikaisen hoidon.
Hoitotahot eivät halua tai uskalla astua oman mukavuusalueensa ja rooliensa ulkopuolelle.
Kaksoisdiagnooseissa ongelmat esiintyvät yhdessä, ruokkivat toisiaan ja toimivat vahvassa
vuorovaikutuksessa toisiinsa nähden. Koska kaksoisdiagnoosissa ei ole yhtä ilman toista,
ongelmia on myös käsiteltävä ja hoidettava samanaikaisesti.
Esimeriksi kaksisuuntainen mielialahäiriön psykiatrista (lääke-) hoitoa ei pitäisi keskeyttää päihteiden
käytöstä huolimatta. Jos/kun hoitovastuu siirretään päihdepolille, samanaikaisen psykiatrisen
(lääke-) hoidon saamisesta on saatava varmuus.
Integroiduissa hoitokokouksissa kumpikin hoitotaho istuu toistuvasti saman pöydän ääreen. Nämä ovat
ainoita tilaisuuksia, joissa hoitotahot evät voi piiloutua omien rooliensa taakse. Tässäkin tapauksessa
potilaan rooli on avainasemassa, joka pätee myös hoitokokouksen esityslistan laatimiseen.
Mikäli ongelmia hoidetaan erikseen mielenterveys- ja päihdepalveluissa,
kumpaankaan ongelmaan ei saada tarvittavaa apua.

4. Enemmän sääntö kuin poikkeus
Samanaikaiset mielenterveys- ja päihdehäiriöt ovat sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaiden
keskuudessa enemmän sääntö kuin poikkeus. On lähes mahdotonta puhua päihteiden väärinkäytöstä
ilman keskustelun kääntymistä mielenterveyden ongelmiin ja päinvastoin.
Psykiatria- ja päihdepoliklinikalla ajatellaan pelkästään omaa roolia, eikä uskalleta astua oman mukavuusalueen
ulkopuolelle. Myös asenteissa on parannettavaa. Hoitotahot on opetettu ajattelemaan mustavalkoisesti:
Mielenterveysongelmat kuuluvat psykiatriselle- ja päihdeongelmat päihdepoliklinikalle.
”Tuntuu kuin kaksoisdiagnoosin kanssa painivat muodostaisivat oman heimon, jota ei psykiatrisella tai
päihdepolilla tunneta." - Eija Inkeri Kallasuo, Espoon Mielenterveys- ja päihdepalveluiden päällikkö
Kun liikutaan punaisella alueella, mustavalkoinen ajattelu vaan vaikeuttaa ongelmia!
Organisaatiot ja järjestelmät perustuvat verkostoon erillisiä, nimikoituja laatikoita, jotka on kytketty toisiinsa
hierarkkisesti. Laatikoista puuttuu usein se olennainen tieto ja tärkeät oivallukset, joita tarvitaan. 2dg-potilaita
pallotellaan lokerosta toiseen ilman oivallusta siitä, että 2dg-ongelmat sulautuvat yhteen laatikoiden välissä.
Mielenterveys- ja päihdepalveluissa tulisi kohdistaa kaikki huomio toiminnalliseen integraatioon, eli siihen mitä
asiakkaat todellisuudessa tarvitsevat. Laatikkoleikit kuuluivat Niilo Tarvajärven hommiin vuodesta 1958.
TOM

5. Tiedonkulku tökkii, yhteistyö mättää…
Päihdepalvelut ovat käyttäneet eri asiakastietojärjestelmää kuin psykiatriapalvelut. Tiedonkulku
osapuolien välillä on pintapuolista, eikä tiiviistä yhteistyöstä ole tietoa. Välttämättömät potilastiedot
tulee olla välittömästi kummankin hoitotahon käytettävissä.
Mahdollisuus tietojen saamiseen on nykyään olemassa, mutta tämä vie aikaa. Lisäksi täytyy nähdä vaivaa.
Tietoisuus mielenterveys- ja päihdeongelmista ei yksin riitä. Täytyy myös ymmärtää miten tiukasti ongelmat
kulkevat käsi kädessä ja ruokkivat toinen toisiaan.
Kun kokonaisongelmaa ja sen eri ilmenemismuotoja ei tunneta, puhelinkeskustelut osapuolien välillä
eivät riitä. Puhelimitse on mahdotonta kysyä oikeita kysymyksiä asiasta, jota ei riittävästi tunneta.
Kun hoitotahojen ajattelu ja toiminta on pakattu eri laatikoihin, kommunikaatio mättää ja
rakentavaa yhteistyö osapuolien välillä ontuu, jolloin 2dg:n hoidosta ei voi edes puhua.
2dg-potilailla ei ole yleensä mahdollisuutta integroituun hoitoon, jossa sama taho tai tiimi
hoitaa potilaan kumpaakin ongelmaa. Jatkuva vuorovaikutus sekä tiivis ja tehokas yhteistyö
on asianmukaisen hoidon ehdoton edellytys.
Kun hoitotahot ovat vangittuina omiin koppeihinsa, potilas putoaa helposti hoitotahojen
väliseen kuoppaan, jolloin voi jäädä täysin ilman hoitoa!

6. Kuvio perustuu omaan kokemukseeni – vaikeasta kaksisuuntaisesta
mielialahäiriöstäni ja sen rinnalle kehittyneestä
alkoholiriippuvuudestani - siitä kuinka yksi ongelma johtaa toiseen,
toinen kolmanteen…
Kaksoisdiagnoosiin liittyy aina erilaisia liitännäisongelmia ja seurauksia,
jotka vaikeuttavat ongelman hoitoa. Omalla kohdallani meno oli
vuosikausia kuin nuoralla tanssia.
Koskaan en ole voinut tietää putoanko masennuksen vai manian
puolelle ja johtavatko nämä pakonomaiseen tarpeeseen käyttää
alkoholia, jolla oireet helpottuivat väliaikaisesti.
Toisaalta, päihteet aiheuttavat myös paljon sosiaalisia- ja terveydellisiä
ongelmia. Alkoholi vahvistaa manian, masennuksen ja ahdistuksen
oireita ja aiheuttavat muun muassa unettomuutta.
”Alkoholinkäytön taustalla olevan psykiatrisen sairauden (lääke-) hoito on
edellytys alkoholin liikakäytön hoidolle." -professori, psykiatri ja
psykoterapeutti Matti O. Huttunen
Kaksoisdiagnoosi on suurempi kuin
sen osien summa
Omakohtainen kokemukseni

7. Kaksoisdiagnoosien monimuotoisuus
Masennus ja p-riippuvuus Ahdistushäiriö ja p-riippuvuus
Bipolaarihäiriö ja p-riippuvuus Persoonallisuushäiriö ja p-riippuvuus
”Psykiatrista ja päihdepuolen osaamista on harvoin
samalla työntekijällä. Psykiatriaan erikoistuvat lääkärit,
eivät välttämättä ole työskennelleet päihdepuolella.
Organisaatioiden eriytyneisyys ja osaamisvaje on
todellinen ongelma”!
”Potilaiden, joilla on lievä psykiatrinen häiriö ja vakava
päihdeongelma, tulisi saada psykiatrisiin ongelmiin tuki
päihdeklinikalta.”
”Potilaiden, joilla on vakava päihdeongelma ja vakava
psykiatrinen häiriö, tulisi saada hoitoa sekä päihde-
että psykiatrisella polilla, siten että hoito suunnitellaan
integroiduissa hoitokokouksissa.” –Minna Sadeniemi
Ps. Päihdepolilta en saanut vastausta.
Kysyin omalta psykiatrian erikoislääkäri Minna Sadeniemeltä, miten kaksoisdiagnoosin hoitoa voisi parantaa?
”Jo toimiminen psykiatrian sisällä vaatii erikoistumista. Esimerkiksi skitsofrenia vs. masennus tai epävakaa
persoonallisuus vaativat erilaiset lähestymistavat. Saatikka sitten kun tähän lisätään päihdelääketiede.”

8. Yhteydet ja lisätiedot
Kaksoisdiagnoosissa mt- ja päihdeongelmat nivoutuvat tiiviisti yhteen. Kaksoispiste: perustaa
toimintansa integroituun ryhmäterapiaan, jossa mielenterveys- ja päihdeongelmia
käsitellään yhdessä ja samanaikaisesti kokonaisongelman lähtökohdista.

9. Mitä päihdetyön rakenteet ovat?
TOM
Kuinka kaksoisdiagnoosipotilas kohdataan päihdetyön rakenteissa? Tähän vastaaminen tarkemmin vaatii
perehtymistä koko päihdetyön kenttään paremmin niin hallinnollisella kuin toiminnallisella tasolla.
Ehkäisevä päihdetyö on lakisääteistä toimintaa, jossa valtion ja kuntien velvollisuus on luoda työlle riittävät
rakenteet. Ehkäisevää päihdetyötä tekevät eri viranomaiset, järjestöt, yritykset ja yhteisöt.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden alaisuudessa toimivat Mielenterveys- ja päihdepalvelut johtaa nimikkeenä
helposti harhaan. Vaikka palvelut toimivat hallinnollisesti yhdessä, toiminnallisesti ne ovat kaukana toisistaan.
Päihdepoliklinikat toimivat sosiaalialan ja psykiatria terveydenhuollon alaisuudessa. Monilla päihdepolin
työntekijöillä on sosiaalialan koulutus, psykiatrian työntekijöillä terveydenhoitoalan koulutus.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja päihderiippuvuus ovat vakavia sairauksia. Päihde-, mielenterveys- ja
sosiaaliset ongelmat kulkevat usein käsi kädessä. Sosiaalialan koulutus on perusteltua kun puhutaan
seurauksista. Kun puhutaan vakavista sairauksista ja näiden hoidosta, terveydenhoidon koulutus on paljon
perustellumpi.
Päihteiden runsas käyttö aiheuttaa mt-ongelmia, kuten ahdistuneisuutta, masennusta ja unettomuutta. Vaikka
psyykkiset häiriöt ovat usein päihdeongelmien taustalla, niitä ei päihdepolilla huomioida tai kartoiteta.
Päihdeongelmien hoito ilman mielenterveysongelmien hoitoa ei tuota tarvittavia tuloksia.

10. 50-60% kärsii samanaikaista mielenterveys- ja päihdeongelmaista
Kansainvälisten ja Euroopassa tehtyjen tutkimusten mukaan,
päihderiippuvuutta sairastavista keskimäärin 60 prosentilla on
samanaikaisia mielenterveysongelmia.
Vastaavasti mielenterveyspotilaista päihteiden ongelmakäyttöä
on keskimäärin 60 prosentilla. Esiintyvyyslukuja on vaikea
ilmoittaa täsmällisesti.
Esimerkiksi masennuksen ja päihteiden väärinkäytön
esiintyvyyden voidaan kansainvälisissä tutkimuksissa todeta
olevan 12-80 prosenttia.
Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivät ovat alttiimpia
päihdeongelmille kaikista mielenterveysongelmista.
Huomionarvoista on, että vain pieni osa kaksoisdiagnoosin
kanssa painivista oivaltaa ongelmien vahvan yhteyden. Näin
apua ei ymmärretä hakea eikä osata pyytää.
TOM
60% keskiarvo on laskettu Jan Holmbergin Hoitajana
mielenterveys- ja päihdetyössä kirjassa
esitetyistä luvuista.