1. Miksi maahanmuuttaja on aina "joko−tai"?
Olen seurannut viime aikoina hämmästyneenä maahanmuuttokeskusteluamme, joka on
valitettavasti ollut joko−tai-tyyppistä vastakkainasettelua. Kotoutumisen laajempi käsite on
samalla unohtunut. Maahanmuuttokeskustelua ovat myös tähän asti käyneet pääosin muut
kuin maahanmuuttajat itse. Toivon tähän muutosta.
Meillä jokaisella on oma henkilökohtainen historiamme. Vaikka maahan tullaan paremman
toivossa, se ei tarkoita sitä, että elämä alkaa vasta Suomessa. Ihmisellä on tietyt tavat ja
tottumukset jo tullessaan. Niin kauan, kun muusta ei tiedetä tai muuta tunneta, oma tutuksi
tullut tapa toimia jatkuu. Siksi tarvitsemme aitoa kotoutumispolitiikkaa, jonka ensimmäinen
askel on tuoda suomalainen yhteiskunta lähemmäksi tänne muuttaneille.
Tämä tarkoittaa käytännössä suomen kursseja kaikkialla maassa, opastusta tiettyihin
teemoihin, kuten suomalaiseen lainsäädäntöön ja koulujärjestelmään. Jokainen pakolainen
haluaa tietoa uudesta kotimaastaan. On myös tärkeää saada maahanmuuttajia aktiivisemmin
mukaan kotoutumistoimenpiteisiin. On tärkeä kuulla tähän asti vaiettujen ihmisten ääni.
Ihminen, joka on käynyt itse läpi kotoutumisen haasteet ja menestykset, osaa varmasti antaa
arvokkaan näkemyksen asiasta. Täällä jo pidempään asuneilta voisi kysyä niinkin
yksinkertaisia asioita, kuin mitä tietoa, kursseja ja tukea he olisivat alkuvaiheessa kaivanneet?
Maahanmuuttajien tarpeiden pohjalta tulisi tehdä suunnitelmia, ja toivon mukaan se näkyisi
myös itse päätöksenteossa.
"Maassa maan tavalla" -keskustelua on käyty kärjistetysti. Meidän tulee muistaa, että
maahanmuuttajat haluavat ottaa osaa suomalaiseen yhteiskuntaan. Ihminen haluaa sopeutua
ja tähän tarvitaan yhteiskunnan apua sekä laajempaa ymmärrystä maahanmuuttajien
lähtökohdista. Itse en olisi päässyt asemaani, mikäli koulu- ja työmaailma ei olisi ottanut
minua avoimesti vastaan. Kotoutuminen Suomeen ei kuitenkaan tarkoita oman kulttuurin
kadottamista.
Samalla suomalaista lainsäädäntöä tulee noudattaa. Suomalainen yhteiskunta on itsessään
hyvin avoin ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, sanan- ja uskonnonvapaus kuuluvat
arkisanastoomme. Myös maahanmuuttajilla on nämä oikeudet, jotka luonnollisesti tuovat myös
velvollisuuksia. Lainsäädännön kunnioittaminen ja oman identiteetin arvostaminen eivät sulje
pois toisiaan.
Globaalimaailmassa ei voi estää ihmisten liikkumista, ei suomalaisten eikä tänne tulevien.
Voisimme sen sijaan keskittyä siihen, miten luoda mahdollisuudet kaikille hyvään elämään.
Suomi on sitoutunut pitämään kiinni kansainvälisestä oikeudesta ja ihmisoikeussopimuksista.
Suomalainen yhteiskunta on ollut minulle aina edelläkävijä. Uskon, että sitä se tulee olemaan
myös jatkossa.
Miten voi kyetä integroitumaan yhteiskuntaan, jos siellä ei asenteelliseesti osata ottaa vastaan
erilaisuutta? Jokaisella ihmisillä on ollut kotimaassaan tukiverkostonsa, ja yksinäisyys uudessa
kotimaassa on jo itsessään pelottava asia. Meidän ei tarvitse pitää kaikista, riittää, että
kunnioitamme toisiamme. Minä unelmoin avoimesta ja monimuotoisesta Suomesta
Nasima Razmyar
Vuoden pakolaisnainen 2010