2. 2
Neuvonta tähtää myös hyvään
päätöksentekoon
•Neuvontavelvollisuus on rajattu koskemaan hallintoasian hoitamiseen ja asiointiin liittyviä
kysymyksiä
• Esimerkiksi viraston käytäntöjä, käsittelytapoja- ja aikoja, kuka asiaa hoitaa, yhteystiedot
jne.
• Menettelyyn liittyvien oikeuksiensa tehokas käyttäminen, on huolehdittava siitä, että
asiakkaalla on selkeä käsitys menettelyistä ja oikeuksistaan, asiakkaan mahdolliset
väärinkäsitykset menettelyllisistä kysymyksistä olisi pyrittävä oikaisemaan…
• EI tarkoita: asiakirjojen laatimista, lomakkeiden täyttämistä, hakemusten menestymisen
arviointia
•Neuvonta ei saa mennä liian pitkälle – ei saa olla tulkinta
• Voi syntyä esteellisyystilanne
• Voi luoda liikaa/vääriä odotuksia
3. 3
Neuvontavelvollisuus
•Käytännössä vastaamisvelvoite koskee:
• asiallisia ja riittävän yksilöityjä kysymyksiä ja tiedusteluja
• ei velvoittaisi viranomaista vastaamaan laajoihin ja yleisluontoisiin tiedusteluihin (=tyyliin, miksi
kaikki on niin huonosti jne ;) )
• neuvonta on aina maksutonta.
• viranomaisen neuvontavelvollisuuteen sisältyy vastuu annetuista neuvoista. Virheellisen neuvon
vaikutuksia arvioidaan aina tapauskohtaisesti.
•Mutta asiakirjapyynnöissä ja tietopyynnöissä: Mikäli tietoa pyytävä henkilö ei ole yksilöinyt tai ei
pysty yksilöimään riittävästi haluamaansa asiakirjaa tai tietoa, häntä on avustettava tässä esimerkiksi
erilaisten asiakirjarekisterien, tiedonhallintajärjestelmien tai hakemistojen avulla.
•Asiakkaalla on mahdollisuus selvittää tiedon tarvettaan, jotta viranomaisen
avustamisvelvollisuudella olisi merkitystä.
4. 4
Hyvä hallinto - viivytyksettömyys
• Asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä.
• Viranomaisen on esitettävä asianosaiselle tämän pyynnöstä arvio päätöksen
antamisajankohdasta sekä vastattava käsittelyn etenemistä koskeviin tiedusteluihin
. • ”ilman aiheetonta viivytystä” tulkitaan tapauskohtaisesti, ja erilaisissa asioissa se voi
tarkoittaa eri mittaista aikaa. Huomioon on otettava esim. asian vaatima selvitystyö.
Samantyyppisissä asioissa tulisi kuitenkin muistaa tasapuolisuus ja noudattaa yhteneviä
käsittelyaikoja. Otettava huomioon myös asian merkitys hakijalle. Hallintolaki: 23 a §:
Käsittelyajan määritteleminen
• Viranomaisen on määriteltävä toimialansa keskeisissä asiaryhmissä odotettavissa oleva
käsittelyaika sellaisille hallintopäätöksellä ratkaistaville asioille, jotka voivat tulla vireille vain
asianosaisen aloitteesta. Tämä ei koske asioita, joiden käsittelylle on säädetty määräaika.
Esimerkiksi: – oikaisuvaatimus käsiteltävä kiireellisenä.
5. 5
Mihin hyvä valmistelu ja
päätöksenteko tähtää?
Hyvä valmistelu & hyvä kokous:
I. Ratkaisu on lainmukainen ja sisällöllisesti oikea
II. Asianosaiselle: miten ja miksi ratkaisuun on päädytty
III. Oikeusturvan toteutuminen
IV. Erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja on arvioitu ja tutkittu riittävästi
V. Tietoa on hankittu riittävästi, jotta sitä voidaan käyttää päätöksenteossa
Oikeusturva Ratkaisuvaihtoehdot Tiedon
hankkiminen Tietoon perustuva päätöksenteko
Valmistelukulttuuri Yhtenäiset käytännöt
6. 6
Hyvän valmistelun ABC
•Huomioi asianosaisen asema ja oikeudet
•Huomioi taustalla vaikuttavina hyvää hallintoa turvaavina: hallintomenettelyn julkisuus,
käsittelyn viivytyksettömyys, käsittelyn puolueettomuus ja esteellisyysperusteet, hyvä
kielenkäyttö sekä viranomaisen neuvontavelvollisuus
•Selvittämisvelvollisuus
•Mahdolliset kuulemiset
•Osallisuus, avoin valmistelu (uusi kuntalaki, osallistaminen)
•Asianosaisen tiedonsaantioikeus
•Suulliset selvityskeinot
•Selkeästi ja hyvin laadittu selvitys siitä, miten asiaa on käsitelty ja valmisteltu
•Kaiken ajantasaisen lainsäädännön huomioiminen
•Hyvin laadittu ja perusteltu päätös valmistelun lopputuloksena
7. 7
Esimerkki: riittämätön selvittäminen
OKV /1219/1/2011, 18.12.2012
Kantelija oli hakenut kunnalta vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista
annetun lain (380/1987, vammaispalvelulaki) mukaisia palveluita alaikäiselle lapselleen, jonka
huoltaja hän ei ollut. Hakijalla ei siten ollut lakiin perustuvaa oikeutta käyttää puhevaltaa lapsen
asioissa. Kunta ei ollut pyytänyt hakijaa liittämään hakemukseensa valtakirjaa, vaan oli tutkinut asian
ja hylännyt hakemuksen sillä perusteella, että lapsi ei ollut lain tarkoittama vaikeavammainen.
Päätöstä ei ollut lähetetty hakijalle, koska hän ei ollut hallintolain 11 §:n mukaan asianosainen ja
päätös on lähetettävä asianosaiselle tai muulle muutoksenhakuun oikeutetulle.
Apulaisoikeuskansleri totesi, että kunnan olisi tullut selvittää hakijan puhevalta ja tarvittaessa pyytää
täydentämään hakemustaan valtakirjalla. Mikäli hakija ei selvitä puhevaltaansa, asia jätetään
pääsääntöisesti tutkimatta. Hakijalla on oikeus saattaa tällainen puhevaltaansa koskeva päätös
tuomioistuimen tutkittavaksi. Hakijan puhevaltaa koskevassa päätöksessä on kyse hänen edustaan ja
oikeudestaan. Mikäli kunta olisi tehnyt tällaisen päätöksen, se olisi tullut lähettää hakijalle. Kunta oli
ratkaissut hakemuksen selvittämättä asiaa riittävästi. Hallintolain 50 §:n 1 momentin 1 kohdan
mukaan viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos päätös
perustuu selvästi puutteelliseen selvitykseen ja 3 kohdan mukaan, jos päätöstä tehtäessä on
tapahtunut menettelyvirhe. Hakija oli useastikin vaatinut kunnalta asiansa uudelleen käsittelyä, mutta
kunta ei ollut ryhtynyt kyseiseen asiavirheen korjaamismenettelyyn. Hallintolain 52 §:n 1 momentin
mukaan viranomainen käsittelee korjaamisasian omasta aloitteestaan tai asianosaisen vaatimuksesta.
8. 8
Päätöksen sisältö
Kirjallisesta päätöksestä on käytäväselvästi ilmi:
1) päätöksen tehnyt viranomainen ja päätöksen tekemisen ajankohta;
2) asianosaiset, joihin päätös välittömästi kohdistuu;
3) päätöksen perustelut ja yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai
velvoitettu taikka miten asia on muutoin ratkaistu; sekä
4) sen henkilön nimi ja yhteystiedot, jolta asianosainen voi pyytäätarvittaessa lisätietoja
päätöksestä. Annettaessa suullinen päätös asianosaiselle on ilmoitettava, miten asia on
ratkaistu, ja selostettava ratkaisun perustelut.
9. 9
Päätöksen sisältö
Laissa ei säädetä tarkemmin päätöksen yksityiskohtaisesta sisällöstä, ulkoasusta tai rakenteesta eikä
siitä, missä järjestyksessä asiat on mainittava päätöksessä.
Päätöksen on oltava: täydellinen, riittävästi yksilöity ja selkeä.
Täydellinen: päätöksen on sisällettävä ratkaisu esitettyihin vaatimuksiin
Yksilöity: päätöksestä käytävä ilmi asianosaiselle myönnetyt edut ja oikeudet tai hänelle asetetut
velvollisuudet ja rajoitukset. Päätöksessä ei voida esittää vaihtoehtoisia lopputuloksia tai osittaisia
ratkaisuja.
Selkeä: Päätös on yksiselitteinen ja ymmärrettävästi kirjoitettu.
10. 10
Hyvä otsikointi
•Otsikon merkitys:
•Hyvä otsikko kertoo asianosaiselle oikeasti sen, mistä päätetään
•Hyvä otsikko rajaa kokouskeskustelun vain ydinasiaan (toimielinpäätöksissä)
•Hyvä otsikko helpottaa löydettävyyttä
•Hyvä otsikko tiedottaa kuntalaiselle, mitä käsitellään, mistä asiassa on kyse
• Otsikon tulee kertoa lyhyesti, mistä tekstissä on kyse Olennainen esiin!
• Otsikon jokaisen sanan on oltava perusteltu. Käytä avainsanoja!
• Suosi lyhyttä ja yksinkertaista otsikkoa
• Sekä: vältä henkilötietoja, ikuisuuskeskustelu; nimi otsikossa?
11. 11
Hyvä päätös
•Hyvin valmisteltu päätös kattaa esim. hyvän hallinnon, asianosaisen oikeuksien huomioinnin,
ymmärrettävyyden, laillisuuden... -> Sen sijaan ei ole yhtä oikeaa valmistelu- tai
päätöksenteko/-kirjoitustapaa.
•Jokainen organisaatio muokkaa omaa päätösten valmistelu- ja kirjoitustapansa. -> Olennaista
on laeista ja yleisistä menettelyistä tulevien valmisteluohjeiden huomioiminen.
•Päätösvalmistelussa on aina kyse myös käytettävissä olevan ajan, resurssin ja toisaalta myös
tarkoituksenmukaisuuden asettamista reunaehdoista.
•Hyvä päätösteksti on asiallisesti, selkeästi ja ymmärrettävästi kirjoitettu: sanavalintojen
selkeyttä (kunta käyttää samoja termejä samoista asioista), täsmällisyyttä, lyhyyttä ja tiiviyttä…
12. 12
Hyvä päätös
•Otsikosta käy ilmi selvästi se, mistä on päätetty
•Osoitettu, että asia on tullut riittävästi ja asianmukaisesti selvitetyksi ennen
päätöksentekoa.
• selvitetty tosiseikat, joille asian ratkaisu perustuu
• selkeästi ilmoitettu, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun.
• mainittu säännökset, joihin ratkaisu perustuu.
•Annettu riittävästi tietoa, jotta päätöksen kohteena oleva yksilö voi pyrkiä
toteuttamaan oikeuksiaan
•Vältetty kapulakieltä, hankaluutta…
13. 13
Esimerkki: Viranomaisen selvitys- ja
perusteluvelvollisuus
OKV/1314/1/2009, 15.9.2011: Käräjäoikeus ja korkein oikeus olivat kantelijan asiaa käsitellessään pyytäneet Valviralta lausuntoa.
Lausunnon pyyntöasiakirjoista oli nähtävissä, että asian aikaisemmassa oikeuskäsittelyssä oli esitetty erityisen runsaasti keskenään
ristiriitaisia, lähinnä kahta eri tulkintalinjaa edustavia lääkärinlausuntoja.
Valvira oli molemmilla kerroilla pyytänyt lausuntoa vain yhdeltä asiantuntijajäseneltään, molemmilla kerroilla samalta. Omissa
lausunnoissaan Valvira oli vain toistanut asiantuntijansa lausunnossa todetun selvittämättä sitä, millä perusteella se katsoi
oikeaksi yhtyä asiantuntijansa esittämiin kannanottoihin. Oikeuskanslerille antamaansa selvitystä varten Valvira oli pyytänyt
lausuntoa toiseltakin asiantuntijaltaan, jonka arviot poikkesivat jonkin verran ensin annettujen asiantuntijalausuntojen arvioista.
Valviran lausunto on hallintolaissa tarkoitettu ratkaisu, jota koskevat sekä hallintolain hyvän hallinnon perusteet että hallintolain
menettelysäännökset, muun muassa 31 §:n 1 momentin selvittämisvelvollisuus ja 45 §:n 1 momentin perusteluvelvollisuus.
Valviran lausunnoilla on myös erityistä painoarvoa sen virallisen lausunnonantajan aseman perusteella. Apulaisoikeuskansleri
katsoi, että kyseisessä ristiriitatilanteessa voitiin lausunnon pyytämistä toistuvasti vain yhdeltä asiantuntijalta pitää viranomaisen
selvittämisvelvollisuuden valossa kysymyksiä herättävänä, jolloin myös perusteluvelvollisuuden noudattamisella on erityisesti
merkitystä. Hallintolain 6 §:n suhteellisuus- ja yhdenvertaisuusperiaatteen rajaamaa harkintavaltaa ei kuitenkaan ollut ylitetty.
Apulaisoikeuskansleri totesi, että asiantuntijalausunnot muodostavat olennaisen pohjan tuomioistuinten ja muiden viranomaisten
päätöksenteolle. Johtopäätösten ja perustelujen riittävyydellä ja avoimuudella on siten keskeinen merkitys perustuslain 21 §:n
takaaman oikeusturvan ja hyvän hallinnon kannalta. Riittävät perustelut olisivat edellyttäneet vähintään selostusta siitä, millä
perusteilla Valvira oli päätynyt edustamaansa tulkintalinjaan ja millä perusteilla se ei voinut yhtyä asiassa aikaisemmin esitettyihin,
toista kantaa edustaviin lausuntoihin.
14. 14
Esimerkki
AOK 20.5.2005 Dnro 1077/1/03 (nro 300):
Hallintokantelussa oli kyse poikkeamisluvan myöntämisestä hakijalle, joka halusi muuttaa
lomarakennuksen vakituiseksi asunnoksi. Rakennuspaikka sijaitsi yleiskaavassa maa- ja
metsätalousalueeksi merkityllä alueella. Kunnanhallitus oli myöntänyt maankäyttö- ja rakennuslain
(132/1 999) 171 §:n mukaisen poikkeamisluvan, vaikka asiassa jäi epäselväksi se, mistä syystä
tapauksessa katsottiin tarpeelliseksi myöntää tällainen lupa. Kunnanhallituksen päätöksen taustalla
olevassa rakennustarkastajan lausunnossa oli poikkeamislupaa perusteltu maininnalla
”rakennuspaikka ei aiheuta haittaa kaavoitukselle”. Apulaisoikeuskanslerin mukaan tällainen
päätöksen perusteleminen ei täytä hallintolain 45 §:n vaatimuksia.
Päätökseen tyytymätön henkilö ei voi tämänkaltaisesta perustelusta tietää, mihin mahdollinen
myönteinen tai kielteinen päätös perustuu. Jos tällainen niukasti perusteltu päätös tulee
valitusviranomaisen käsiteltäväksi, joutuu valitusviranomainen käytännössä tekemään
lupaviranomaiselle kuuluvan työn.
15. 15
Päätös on perusteltava
Päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat
vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.
Päätöksen perustelut voidaan jättää esittämättä, jos:
1) tärkeä yleinen tai yksityinen etu edellyttää päätöksen välitöntä antamista;
(2) päätös koskee kunnallisen monijäsenisen toimielimen toimittamaa vaalia;)
3) päätös koskee vapaaehtoiseen koulutukseen ottamista tai sellaisen edun myöntämistä, joka
perustuu hakijan ominaisuuksien arviointiin;
4) päätöksellä hyväksytään vaatimus, joka ei koske toista asianosaista eikä muilla ole oikeutta
hakea päätökseen muutosta; taikka
5) perusteleminen on muusta erityisestä syystä ilmeisen tarpeetonta.
Perustelut on kuitenkin 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa esitettävä, jos päätös
merkitsee olennaista muutosta vakiintuneeseen käytäntöön.
16. 16
Päätöksen perustelu: poikkeukset
Tulkintaa:
• Kohta 1: Tärkeä yleinen etu voi liittyä muun ohella yleisen turvallisuuden ylläpitoon.
Päätöksen antaminen esimerkiksi valvontatoimen yhteydessä saattaa yksittäistapauksessa
edellyttää yleisen edun kannalta päätöksen välitöntä antamista. Tärkeä yksityinen etu taas
voi liittyä esimerkiksi yksityiselämän suojaamiseen tai yksilön turvallisuuden varmistamiseen.
• Kohta 3: Säännös mahdollistaa perusteluiden esittämättä jättämisen asian koskiessa
vapaaehtoiseen koulutukseen ottamista tai hakijan ominaisuuden arviointiin perustuvan
edun myöntämistä.
• Kohta 4: Huomioitava myös, ettei muilla asianosaisilla ole oikeutta hakea päätökseen
muutosta. Säännös on tarpeen, jotta laajavaikutteisissa hallintoasioissa ei synny epäselvyyttä
perusteluvelvollisuuden täyttämisestä.
• Kohta 5: Perusteluvelvollisuuden tarpeellisuutta voidaan arvioida tapauskohtaisesti
asianosaisen oikeusturvan ja tiedontarpeen kannalta.