Kansalaistoimijoiden kritiikki ja vaihtoehdot aktiivipolitiikan viitekehyksessä Suomessa on harjoitettu 1990-luvun puolivälistä lähtien työvoima- ja sosiaalipolitiikkaa yhdistävää aktiivipolitiikkaa, jonka seurauksena sosiaaliturvan tarveharkintaa, sanktioita ja vastikkeellisuutta on asteittain lisätty. Tavoitteena on ollut purkaa työttömien kannustinloukkuja ja ehkäistä etenkin nuorten ja pitkäaikaistyöttömien syrjäytymistä työmarkkinoille integroinnin avulla. Aktiivipolitiikan myötä työttömyys on muuttunut rakenteellisesta ongelmasta yksilön henkilökohtaisiin valintoihin palautuvaksi ilmiöksi. Suomalainen aktiivipolitiikka on ollut osa kansainvälistä trendiä ja etenkin OECD:n ja EU:n rooli aktiivipolitiikan muotoilijoina on ollut merkittävä. 2000-luvulta lähtien työvelvoitetta korostava linja on voimistunut monen muun Euroopan maan tapaan myös Suomessa. Valmisteilla olevaa osallistavan sosiaaliturvan mallia voikin pitää luontevana jatkumona viimeisen parin vuosikymmenen aikana harjoitetulle politiikalle. Palkkatyön puutteen sijaan ongelmaksi on jälleen määritelty syrjäytyminen ja toimeentulon turvaamisen sijaan pyritään osallistamaan. Kartoitin elokuussa 2014 toteutetulla kvalitatiivisella verkkohaastattelulla (28 vastaajaa) valmisteilla olevaa yhteiskuntapolitiikan pro gradu -tutkielmaani varten kriittisten kansalaistoimijoiden mielipiteitä osallistavan sosiaaliturvan mallista. Ongelmallisena koettiin etenkin uhkakuva halpa-/ilmaistyömarkkinoiden kehittymisestä sekä osallistamistoimenpiteiden pakko-/orjatyötä muistuttava luonne. Molempia huolia yhdisti oletus työn palkattomuudesta. Kansalaistoimijoiden mukaan mallille asetettuja tavoitteita tulisi edistää ennen muuta tarjoamalla oikeita palkkatöitä ja parantamalla työttömien perusturvaa. Aktiivitoimenpiteiden pitäisi myös perustua vapaaehtoisuuteen. Arvioin esitelmässäni kansalaistoimijoiden esittämää kritiikkiä ja vaihtoehtoja teoriaohjaavasti aktiivipolitiikan viitekehyksestä käsin, mutta otan myös huomioon osallistavaa sosiaaliturvaa kehittävän työryhmän tuottaman aineiston sekä media-aineiston. Tärkein johtopäätökseni on, että kyseessä ei ole paradigmamuutos, mutta uudistus ei myöskään ole täysin ongelmaton. Etenkään työttömyysongelman ratkaisemiseksi se ei ole oikea työkalu.

1. Kansalaistoimijoiden kritiikki ja vaihtoehdot
aktiivipolitiikan viitekehyksessä
Ville-Veikko Pulkka (JYU), Sosiaalipolitiikan päivät, Joensuu 23.10.2014

2. Esitelmän rakenne
 Aktiivipolitiikka lyhyesti
 Kansalaistoimijoiden kritiikki ja vaihtoehdot
 Johtopäätökset

3. Aktiivipolitiikka lyhyesti
 keynesiläinen täystyöllisyyspolitiikka ajautui legitimiteettikriisiin 1970-
luvulla → ei kyennyt ratkaisemaan inflaatiota ja työttömyyttä
 hyvinvointivaltion uusliberaali kritiikki → kokonaiskysynnän sääntelyn
sijaan työvoiman tarjonnan korostuminen ← taustalla erityisesti OECD:n
myötävaikutus (Sihto 2013)
 työvoiman tarjonnan korostamisen taustalla uusklassinen talousteorian
vapaamatkustajaoletus ja Sayn laki → työtön on taipuvainen valitsemaan
vapaa-ajan työnteon sijaan ja tarjonta luo itse kysyntänsä → työttömyys
rakenteellisesta ongelmasta yksilön valintoihin palautuvaksi ilmiöksi (esim.
Ahokas & Holappa 2014)
 hyvinvointivaltion paradigmamuutoksen seurauksena (Julkunen 2013)
aktivointiuudistukset toden teolla käyntiin kuitenkin vasta 1990-luvulla;
ideoiden ja ideologioiden hybridi, kansallisin erikoispiirtein

4. Aktiivipolitiikka käytännössä
a) sosiaaliturvan, ennen muuta työttömyysetuuksien, tason madaltaminen ja keston
lyhentäminen sekä tarveharkinnan lisääntyminen
b) ansiosidonnaisten etuuksien tiukempi sitominen työuran pituuteen ja maksettuihin
vakuutusmaksuihin
c) ei-kontributiivisten vähimmäisetuuksien vastikkeellistaminen työllä, harjoittelulla,
opiskelulla, muulla aktiviteetilla tai moraalisäännöillä
d) in-work-etuudet eli sosiaalietuuksien maksaminen työssä käyville joko pysyvämpänä
matalapalkkatukena tai väliaikaisena tukena työhön sosiaalietuuksien piiristä siirryttäessä
(Julkunen 2013)
= palkkatyön ensisijaisuuden korostaminen
toimeentulon ja osallisuuden lähteenä

5. Aktivointiuudistuksia Suomessa
1994: työmarkkinatuen käyttöönotto
1996: työmarkkinatuen määräaikainen pidättäminen ilman koulutusta olevilta alle 20-vuotiailta nuorilta sekä
toimeentulotuen määräaikainen alentaminen, jos sen saaja ei ota vastaan tarjottua työtä
1997: työmarkkinatuen pidättäminen alle 25-vuotiailta
1998: työnhakusuunnitelma & yhdistelmätuki
2001: aktivointisuunnitelma, kuntouttava työtoiminta
2002-2003: ”toinen aalto”: työvoiman palvelukeskukset, yksityiset työnetsijät, työvalmentajat
2003: yhdistelmätuen ehtojen väljentäminen
2004: laki sosiaalisista yrityksistä
2006: työmarkkinatuen aktivointiehto, yli 500 päivää työmarkkinatukea saaneiden velvollisuus osallistua
aktiivitoimenpiteisiin, ikääntyneiden matalapalkkatuen kokeilu
2011: mahdollisuus leikata koulutuksesta kieltäytyvien alle 25-vuotiaiden nuorten toimeentulotukea
2013: Nuorisotakuu

6. Toimiiko aktiivipolitiikka?
 OECD:n arviot voittopuoleisesti myönteiset arviot (erityisesti OECD 2005)
johtaneet aktivointistrategian suosion kasvuun
 korkean työttömyyden oloissa tehokasta
 parhaiten toimii henkilökohtaiset haastattelut ja suunnitelmat sekä työhön
patistavat strategiat, huonoiten työharjoittelu ja julkinen tukityöllistäminen
 OECD:n selvitys perustui Tanskaa lukuunottamatta anglosaksisiin maihin,
joissa vaatimaton sosiaaliturva
 onko talouskasvun kysyntävaikutuksia huomioitu riittävästi?
 Kluven (2010) laajan meta-analyysin mukaan yksityiselle sektorille
kohdistuva tukityöllistäminen tehokkainta, työvoimakoulutukset ja julkiselle
sektorille kohdistunut tukityöllistäminen tehottomia

7. Toimiiko aktiivipolitiikka?
 uusklassinen talousteoria kuvaa huonosti työttömien todellisuutta
 sanktioilla ei vaikutusta työmotivaatioon (Griggs & Evans 2010) ←
työttömien työmotivaatio tutkitusti hyvä (esim. Aaltio 2014), korkeakaan
sosiaaliturva ei tee tyytyväiseksi elämään (Eichhorn 2013)
 etenkin Suomessa tehdyt tutkimukset osoittaneet sanktioinnin
tehottomuuden (Aho & Vehviläinen 1997; Hämäläinen, Tuomala &
Ylikännö 2009; Palola, Hannikainen-Ingman & Karjalainen 2012)
→ vapaamatkustajaoletus siis erittäin kyseenalainen!
 kysymys sanktioista määrittelee viime kädessä aktiivipolitiikan luonteen!
→ osallistetaanko mahdollistamalla vai kiristämällä?

8. Toimiiko aktiivipolitiikka?
 uusklassinen talousteoria myös taloustieteellisesti kestämättömällä perustalla
 Sayn lain taloustieteellinen perusta kestämätön (Ahokas & Holappa
2014)
 vapaa-ajan valitseminen ei selitä pitkäaikaistyöttömyyttä, vaan
kysymyksessä on työn kysynnän raju muutos (Hiilamo 2014a)
 työvoiman tarjonta on supistunut, koska sen kysyntäkin on alentunut
(Haaparanta 2014)
 matalan tuottavuuden töiden vähennyttyä tiukoillakaan työvelvoitteilla
tai sanktioilla ei ole mahdollista pakottaa työttömiä palkkatöihin
(Hämäläinen 2013)

9. Toimiiko aktiivipolitiikka?
 Geldolf (1999): vähemmän valinnanvapautta, heikompi toimeentuloturva,
moralisoiva paternalismi, sosiaalisen koheesion heikkeneminen,
kustannukset julkiselle taloudelle (myös Eichhorst & Konle-Seidl 2008),
toimeentuloon riittämätön palkkaus, keinottelu subventoidulla työllä
 työhön liittyvät laatukysymykset toissijaisia (Daguerre & Etherington 2009)
 ”Saksan työllisyysihme” → minijobsit euron tuntipalkalla kuntien
palveluksessa → epävarmat työsuhteet, työssäkäyvien köyhien
lisääntyminen ja tuloerojen kasvu
 90-luvun kritiikki: osallistaminen ei sisällä yhteiskuntakritiikkiä eikä
pyrkimystä rakenteiden muuttamiseen, vaan pyrkii yksilöiden sulauttamiseen
epäoikeudenmukaiseen ja eriarvoiseen yhteiskuntaan (Julkunen 2001)
 Ei ole ratkaissut työttömyysongelmaa!!!

10. Kvalitatiivinen verkkohaastattelu
 tavoitteena hahmottaa kolmen avokysymyksen avulla malliin liitettyjä
ongelmia, mahdollisia myönteisiä puolia sekä vaihtoehtoisia
työvoimapoliittisia ratkaisuja
 Google Forms -haastattelulomake jaettiin Facebookin Ei pakkotyölle ja
Kuka kuuntelee köyhää -ryhmiin → 28 vastaajaa → kyllääntynyt aineisto
 sukupuolten mukaan vinoutunut:18 miestä, 9 naista, vastaajien keski-ikä 46
vuotta
 12 työttömänä tai aktiivisissa työvoimapoliittisissa toimenpiteissä
 teemoittelu teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla sekä kvantifiointi

11. Kansalaistoimijoiden esittämä kritiikki –
Pakkotyötä halpatyömarkkinoilla
 vastaajien huolenaiheet varsin yhteneväisiä keskenään, vaikkakin erilaisia
ongelmakohtia mainittiin yhteensä lähes kolmekymmentä
 kaksi ongelmaa nousi kuitenkin korostetusti esille:
 halpa-/ilmaistyömarkkinoiden syntyminen (15 mainintaa)
 pakko-/orjatyön luonne (13 mainintaa)
→ yhteisenä nimittäjänä työn palkattomuus

12. Halpa-/ilmaistyömarkkinoiden syntyminen (15
mainintaa)
 halpa-/ilmaistyömarkkinoiden katsottiin
 polkevan palkkoja
 sementoivan heikon toimeentulon
 lisäävän katkeruutta työntekijöiden välille
 vääristävän kilpailurakennetta
 tuottavan yrityksille ansaitsematonta hyötyä
 ennen muuta pelkona oli palkkatyön korvautuminen
halpa-/ilmaistyövoimalla (10 mainintaa), mikä johtaisi työttömyyden
lisääntymiseen entisestään

13. Pakko-/orjatyön luonne (13 mainintaa)
 pakko-/orjatyöllä viitattiin työhön, joka:
 ei perustu vapaaehtoisuuteen
 on palkatonta
 sisältää sanktioilla kiristämistä ja viranomaismielivaltaa
 muodostaa ristiriidan pakkotyön kieltävien kansainvälisten sopimusten
kanssa

14. Muita ongelmia
 toimenpiteet eivät työllistä avoimille työmarkkinoille (5 mainintaa)
 työttömien moralisointi (5 mainintaa)
 ihmisarvon vastaisuus/moraalittomuus (5 mainintaa)
 työttömän toimeentulo ei parane (4 mainintaa)
 juridiset ongelmat (4 mainintaa)
 kansantaloudellinen merkityksettömyys/haitallisuus (4 mainintaa)
 omaehtoisen aktiivisuuden rajoittaminen (3 mainintaa)
 alentuneen työkyvyn ja osallistamisen ristiriita (3 mainintaa)

15. Kansalaistoimijoiden vaihtoehdot – Palkkatöitä
ja perusturvaa
 näkemykset melko yhtenäisiä myös siitä, millä tavoin mallille asetettuja
tavoitteita tulisi edistää:
 oikeat palkkatyöt (9 mainintaa)
 perustulo/kansalaispalkka (7 mainintaa)
 perusturvan parantaminen/vastikkeellisuuden purkaminen (5 mainintaa)
 aktivointitoimenpiteiden vapaaehtoisuus (4 mainintaa)
 aktiivinen sosiaalityö (2 mainintaa)
 koulutus (2 mainintaa)
 asennekampanjat ja tiedottaminen sosiaaliturvan oikeutuksen
lisäämiseksi (2 mainintaa)

16. Kansalaistoimijoiden vaihtoehdot – Palkkatöitä
ja perusturvaa
 vaatimus oikeista palkkatyöpaikoista ei ole yllättävä tulos ottaen huomioon
palkkatyön suuren merkityksen suomalaisten elämässä (Haavisto 2014)
 oikeiden palkkatöiden katsottiin:
 mahdollistavan riittävän kulutustason ylläpitämisen
 estävän syrjinnän ja kohtelun toisen luokan kansalaisena
 liittävän aidosti työyhteisöön

17. Kansalaistoimijoiden vaihtoehdot – Palkkatöitä
ja perusturvaa
 ottaen huomioon jo nykyisen sosiaaliturvan vastikkeellisuuden ja
perusturvan saantiehtoihin vuosien mittaan tehdyt kiristykset
vastikkeettoman perustulon nousemista palkkatyövaatimuksen jälkeen
suosituimmaksi vaatimukseksi voinee pitää aavistuksen yllättävänä
 vastaajien mukaan perustulo poistaisi vanhan kaavan mukaisen
työvelvoitteen, selventäisi ”käsitesotkua”, toisi sosiaaliturvan helposti
kaikkien saataville, lisäisi kannustavuutta, vähentäisi syrjäytymistä,
lopettaisi työttömien syyllistämisen sekä ottaisi erilaiset voimavarat tehdä
työtä huomioon
 vähemmän yllättävänä voi sen sijaan pitää vaatimusta perusturvan
parantamisesta/vastikkeellisuuden purkamisesta → riittävän kulutustason
turvaaminen ja sitä kautta syrjäytymisen ehkäiseminen

18. Kansalaistoimijat sekä oikeassa että väärässä
 kyseessä ei paradigmamuutos, vaikka malli lisäisikin vastikkeellisuutta ja
mahdollistaisi sanktioiden laajemman käytön ← orjatyöstä tai
vastikkeellisesta sosiaaliturvasta puhuminen voi näyttää ulospäin nykytilan
hyväksymisenä
 mallilla voidaan saavuttaa myös myönteisiä vaikutuksia: sähköinen
työllistämisseteli, tehtäväkalenteri, etuuden saajat mukaan suunnitteluun ja
toteutukseen, osallistumislisä
→ kategorisen vastustamisen sijaan voisikin olla tehokkaampaa kohdistaa
kritiikki sanktioihin ja painostaa päättäjiä myönteisten uudistusten
toteuttamiseen

19. Kansalaistoimijat sekä oikeassa että väärässä
 huoli työntekijöiden neuvotteluaseman heikentymisestä aiheellinen, vaikka
virallisesti onkin painotettu, ettei malli voi korvata palkkatyötä
 laaja maksuton työvoimareservi ← miksei olisi houkuttelevaa
hyödyntää?
 kuntien roolia lisätään merkittävästi ← kunnat talousvaikeuksissa
 aina löytyy tekemätöntä työtä, josta ei vaan toistaiseksi ole maksettu
 irtisanomistilanteet
 palkkojen polkeminen tarjonnan lisääntyessä
 syntyykö julkiselle puolelle uusia työpaikkoja entiseen tapaan?
 yritysten mukaanottaminen kyseenalaista → silpputyötä liian helppo
teetättää osallistumistoimenpiteinä ← työntekijät eivät voi olla uusi
yritystuki

20. Kansalaistoimijat sekä oikeassa että väärässä
 vaatimattomat osallistumislisät voivat sementoida köyhyyden, jos
toimenpiteet eivät työllistymiseen avoimille työmarkkinoille
 etenkin kuntien roolia halutaan lisätä ← todettu huonoksi vaihtoehdoksi
 Kataisen hallitus korotti perusturvaa ← poliittinen hinta oli kova → uudet
parannukset poliittisesti epätodennäköisiä
 vapaaehtoisuus (= ei sanktioita) olisi tärkeä periaate (myös Hiilamo 2014b),
mutta... ← voiko kuitenkaan toteutua nykyisen paradigman sisällä?
→ kansalaistoimijoiden vaihtoehtojen toteutuminen vaatisi todennäköisesti
paradigmamuutoksen
→ työvoiman tarjonnan korostaminen ja moralistinen laiskat työttömät
-diskurssi antavat tukea työvelvoitteen voimistamiselle jatkossakin

21. ”Joskus kultaisella 80-luvulla sanottiin, että työttömän on haettava työtä ja se oli se työttömän
homma, mistä sai työttömyyskorvauksen. Työnhaku oikeutti siis työttömyyskorvauksen saamiseen,
jos vain oli aktiivinen. Miten työtön on nyt muuttunut muka syrjäytyneeksi ja sosiaaliturvalla eläväksi
pummiksi, jonka on haettava oikeutusta sosiaaliturvaan näpertelemällä jotain epäolennaista? Kun
siis ainoa todellinen ongelma on se, ettei saa töitä...”
Nainen, 49

22. Osallistava sosiaaliturva ei ratkaise
työttömyysongelmaa!
Työvoimapolitiikka kaipaa uusia innovaatioita!

23. Lähteet Aaltio, Elina (2014): Työllisyyspalvelujen vaikuttavuus -projektin väliraportti. Helsinki: Kuntaliitto. Saatavilla <
http://www.kunnat.net/fi/Kuntaliitto/media/tiedotteet/2014/06/tyokykymittari/Raportti%20toimintakykymittarin%20pilotoinnista.pdf>, luettu 22.10.2014.
Aho, Simo & Jukka, Vehviläinen (1997): Keppi ja porkkana. Helsinki: ESR-julkaisut no 3.
Ahokas, Jussi & Lauri, Holappa (2014): Rahatalous haltuun. Irti kurjistavasta talouspolitiikasta. Helsinki: Like.
Daguerre, Anne & David, Etherington (2009): Active Labour Market Policies in International Context: What Works Best? Lessons for the UK. Department for Work and Pensions. Working Paper No 59.
Eichhorn, Jan (2013): The (Non-)Effect of Unemployment Benefits. Variations in the effect of unemployment on life-satisfaction between EU countries. Social Indicators Research. Saatavilla <
http://link.springer.com/article/10.1007%2Fs11205-013-0474-9>, luettu 22.10.2014.
Eichhorst, Werner & Regina, Konle-Seidl (2008): Contigent Convergence: A Comparative Analysis of Activation Policies. IZA. Discussion Paper No. 3905. Bonn.
Geldolf, Dirk (1999): New Activation Policies: Promises and Risks. Teoksessa Linking Welfare and Work. Dublin: European Foundation for the Improvement of Living and Woring Conditions.
Haaparanta, Pertti (2014): Suomen taloudessa ei ole työvoiman tarjontaongelmaa. Blogi. Akateeminen talousblogi. Saatavilla <http://blog.hse-econ.fi/?p=6199>, luettu 22.10.2014.
Haavisto, Ilkka (2014): Neljäs Suomi. EVAn arvo- ja asennetutkimus 2014. Helsinki: Taloustieto. Saatavilla <http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2014/03/Neljas-Suomi.pdf>, luettu 22.10.2014.
Hiilamo, Heikki (2014a): Onko pitkäaikaistyötön vapaamatkustaja? Blogi. Yhteiskuntapolitiikka-lehden blogi. Saatavilla <https://blogi.thl.fi/web/yp/etusivu/-/blogs/onko-pitkaaikaistyoton-vapaamatkustaja-
>, luettu
Hiilamo, Heikki (2014b): Voiko osallistava sosiaaliturva lisätä osallisuutta? YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 79 (2014):1. Saatavilla <
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/114852/hiilamo.pdf?sequence=1>, luettu 22.10.2014.
Hämäläinen, Kari, Juha,Tuomala & Minna Ylikännö (2009): Työmarkkinatuen aktivoinnin vaikutukset. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 7/2009. Saatavilla
<http://www.tem.fi/files/21928/TEM_7_09_nettiin.pdf>, luettu 22.10.2014.
Hämäläinen, Kari: Aktivointipolitiikan talouspoliittiset tavoitteet, tulokset ja merkitys yhteiskunnassa. Teoksessa Karjalainen, Vappu & Elsa, Keskitalo (toim.): Kaikki työuralle! Työttömien aktiivipolitiikka
Suomessa. THL, Helsinki 2013, 173-189.
Julkunen, Raija (2001): Suunnanmuutos. 1990-luvun sosiaalipoliittinen reformi Suomessa. Tampere: Vastapaino.
Julkunen, Raija: Aktivointipolitiikka hyvinvointivaltion paradigman muutoksena. Teoksessa Karjalainen, Vappu & Elsa, Keskitalo (toim.): Kaikki työuralle! Työttömien aktiivipolitiikka Suomessa. THL,
Helsinki 2013, 21-42.
Kluve, Jochen (2010): The Effectiveness of European Active Labor Market Programs. Labour Economics, 17, 904–918.
Palola, Elina, Katri, Hannikainen-Ingman, & Vappu, Karjalainen (2012): Nuoret koulutuspudokkaat sosiaalityön asiakkaina. Tapaustutkimus Helsingistä. Raportti 29/2012. Helsinki: THL. Saatavilla <
http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/a889a2a2-ad88-4c1a-ae22-1504801857c1>, luettu 22.10.2014.
OECD (2005): Labour Market Programmes and Activation Strategies: Evaluating the Impacts. Pariisi: OECD Employment Outlook.
Sihto, Matti: Työllisyys- ja aktiivipolitiikan tulevaisuudennäkymiä. Teoksessa Karjalainen, Vappu & Elsa, Keskitalo (toim.): Kaikki työuralle! Työttömien aktiivipolitiikka Suomessa. THL, Helsinki 2013,
190-206.