Esityksessä tarkastellaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella toteutettua tutkimusta, jossa selvitettiin sosiaalityön, siihen liittyvien palvelujen ja etuuksien tilannetta. Aineiston pohjalta on suunnitteilla uudelleentarkastelu, jossa etsitään sosiaalityössä olevaa "mikropolitiikkaa". Esityksessä kuvataan, miten tarkastelu tehdään konstruktionistisen viitekehyksen ohjaamana.
2. Aineisto ja lähtökohdat
• Sosiaalityön työntekijöitä, esimiehiä ja asiakkaita
koskeva haastatteluaineisto vuodelta 2015
• 12 kuntaa, 1 liikelaitoskuntayhtymä; 6
asiakasryhmähaastattelua
• Työntekijät puhuivat eniten toimeentulotuen käytännöistä,
työnjaosta ja uudistuksista
• Asiakkaat kuvasivat eniten kokemuksiaan toimeentulotuessa
asioimisesta, miten heidän oikeutensa toteutuivat. Asiakkaiden
puheissa toimeentulotuki ja sosiaalityö olivat lähestulkoon
samoja asioita. Työntekijöiden koulutuksella tai statuksella ei
ollut heille merkitystä.
31.5.2016 Minna Kivipelto, THL 2
3. Tulokset: sosiaalityön yhteiskunnallinen
tehtävä
• ”Hallinnollisten toimenpiteiden perinne” (Toikko 2005)
sosiaalityössä selvitetään yksittäisten asiakkaiden
vaikeita tilanteita ja järjestetään palveluja ja tukitoimia
lakiin perustuvien toimenpiteiden avulla
• ”Henkilökohtaisen vuorovaikutuksen perinne”:
vuorovaikutussuhteessa ratkotaan asiakkaan esiin
tuomaa ongelmaa ja etsitään keinoja sen
ratkaisemiseen
31.5.2016 Minna Kivipelto, THL 3
5. Sosiaalityön keinot ja tavoitteet
eivät kohtaa?
31.5.2016 Minna Kivipelto, THL 5
Kuvan lähde: http://www.provad.fi/verkkokaupan-
asiakaspalvelu/
6. Miten yhteiskunnallinen tehtävä on
tuotettu?
• Lähestymistapa: sosiaalinen konstruktionismi, sovellettu
retoristen keinojen analyysi (Jokinen 1999)
• Miten sosiaalityön yhteiskunnallinen tehtävä,
asiakkuudet ja tarvittavat menetelmät määritellään?
• Millaisia retorisia keinoja työntekijät käyttävät
sosiaalityön yhteiskunnallisen tehtävän määrittelyssä?
Miten tehtävä perustellaan? Millaisiin tahoihin jne
vedotaan/tukeudutaan? Missä määrin tehtävä nähdään
itse tuotetuksi, missä määrin muiden tuottamaksi?
31.5.2016 Minna Kivipelto, THL 6
7. Miksi retoristen keinojen analyysi?
• Alustava hypoteesi: aineistossa
yhteiskunnallinen tehtävä nähdään pääosin
annettuna, siihen ei voi vaikuttaa
• Ei nähdä, että sosiaalityö määrittyy
vuorovaikutuksessa (Lipsky 1980)
– Tulkinnat ja uudelleentulkinnat muokkaavat
todellisuutta: uusintaminen, uudistaminen:
rekonstuointi
• Sosiaalityön itseymmärryksen hahmottaminen
edellytys uuden rakentamiselle
31.5.2016 Minna Kivipelto, THL 7
Kuvan lähde: https://www.amazon.com/Street-
level-bureaucracy-individual-Publications-
Foundation/dp/0871545241?ie=UTF8&ref_=pd_sx
p_redirect
8. Työntekijöiden haastattelut (1/1): sosiaalityön
tilanne kunnassa
• Haastattelija: mennään sit lähemmäs sosiaalityötä niin mites tää
sosiaalityön tilanne näyttäytyy kunnassa? työmääriä tai erityisiä
haasteita?
• T1/K1: ”Varmaan jos asiakasnäkökulmasta aattelee sitä niin kyllähän se
työttömyyteen paljon liittyy, ajateltuna ihan sitä elämänhallintaa, ihan kelle
tahansa meistä jos ollaan pitkään kotona tekemättä mitään niin se alkaa
kerätä muitakin pulmia ympärillensä, ei pelkän työttömyyden ja
rahanpuutteen itsessään vaan kyllä se varmaan sosiaalityön osalta näkkyy
ylipäänsä se syrjäytymisen ilmiö että ollaan ylipäänsä ruokkii erilaisia
terveyshaittoja ja sitä päihdeongelmaa ja sun muuta mikä näyttäytyy täällä
ja toki..”
• T2/K1: ”Sosiaalityön näkökulmastakin aika paljon työajasta menee näihin
aktivointiin liittyviin kysymyksiin koska pitkäaikaistyöttömyys on iso
ongelma täällä.”
• Sosiaalityön tilanne konstruoituu työttömyyden ja sen aiheuttamien muiden
ongelmien hoitona.
• Retoriset keinot: Yksityiskohdilla vakuuttelu, toisto
31.5.2016 Minna Kivipelto, THL 8
9. Työntekijöiden haastattelut (1/2): sosiaalityön
kehittäminen
• Haastattelija: Mihin suuntaan sosiaalityön sisällöllistä kehittämistä,
mitkä ovat kiireellisimmät uudistustarpeet siinä?
• K2/H1: ”Sosiaalisen tuen palveluissa toimittava suunnitelmallisesti, ei
lähdetä siitä, että asiakkaan tilanne kestää hamaan tappiin saakka. Vaan niin
että todetaan, että tämä on tavoite ja aloitetaan prosessimainen
työskentely jolla on alku ja loppu. Jos asiakkaat eivät kiinnity
palveluihin, se on asiakkaan valinta. Meillä tahtoo olla – on tietysti
persoonakysymys, mutta – ajattelumalli, että haluan palvella asiakasta ja
pitää siitä kiinni, vaikkei se itse halua ottaa sitä palvelua vastaan. Pitää
miettiä, mikä on asiakkaan oma vastuu ja valta siinä, jos hän sanoo että
mä en halua ja mä en tuu.”
• Sosiaalityötä kehitettävä suunnitelmallisemmaksi. Jos asiakas ei halua ottaa
palvelua vastaan, häntä ei tule painostaa siihen
• Retoriset keinot: Vetoaminen ammatin suunnitelmallisuuteen ja
prosessimaisuuteen
31.5.2016 Minna Kivipelto, THL 9
10. Työntekijöiden haastattelut (1/3): sosiaalityön
asiakkaista
• K3/H1: ”On sellaisia, jotka eivät enää oikein kykenisi työmarkkinoille.
Mutta voi tulla eläkehakemuksesta hylkypäätös, vaikka on tosi
huonokuntoinen, tarvitsee liikkumiseen kahta keppiä ja on valtavan
ylipainoinen. En tiedä mikä siinä oli sitten syynä, oliko se ikä vai mikä. Ja
jos on sitten jotain alkoholimerkintää niissä papereissa, niin se on sitten heti
hylkypäätös.”
• K3/H2: ”Sitten vain yritetään saada sitoutumaan päihdehuollon palveluihin.
Kun monet eläkepäätökset vaatii sen raittiina olemisen. Jossain
vaiheessa työmarkkinatuki katkeaa näillä päihdeongelmaisia, ne ovat
sitten tulottomina työnhakijoina.”
• K3/ H1: ”Meillä on vain muutama tällainen, mutta kyllä vähänkin rasittaa
pientä kuntaa. Jotain 8 on tällä hetkellä sakkolistalla, siinä on 2-3 sellaista,
ettei tiedä, mitä heidän kanssaan tekisi. Yksi saatiin juuri kuntaan
palkkatuella yksi sellainen tuhatpäiväinen, toinen meni sinne
siivouspuolelle. Mutta vain puoli vuotta ja sitten taas listalle.”
• Sosiaalityössä on asiakkaita, joita ei kyetä auttamaan
• Retoriset keinot: vaikeiden asiakkaiden tunnuspiirteiden kuvaaminen,
vetoaminen päätöksiin, kunnan kustannuksiin ja työmarkkinatuen
kuntaosuuksiin
31.5.2016 Minna Kivipelto, THL 10
11. Alustavaa pohdintaa – sosiaalityön
yhteiskunnallinen tehtävä konstruktionistisen
tarkastelun valossa
• Työntekijöiden keskusteluissa oma organisaatio ja sen
käytänteet etusijalla (retoriset keinot: nähdään määräävinä
tekijöinä)
• Asiakkaan tilanteesta ollaan huolissaan (retorisia keinoja:
yksityiskohdilla vakuuttelu, esimerkit asiakkaiden ongelmista)
• Sosiaalityön yhteiskunnallinen tehtävä integroida asiakas
yhteiskuntaan (retorisia keinoja: viittaaminen säännöksiin,
ohjeisiin, käytänteisiin, kuten Kela-listat)
• Asiakkaan tilannetta heijastetaan organisaation käytänteisiin,
vähemmän yhteiskunnalliseen tilanteeseen
• mikä merkitys on haastattelutilanteella &
haastattelukysymyksillä?
31.5.2016 Minna Kivipelto, THL 11
12. Miten sosiaalityötä koskeva päätöksenteko
tulee esiin haastatteluissa?
• Talous edellä
• Retorisissa keinoissa arvot (asenteet) ohjaavat, ei tieto
• Sosiaalityön vaikuttavuudesta ei juurikaan puhetta,
täytyy ”kaivaa”
• Oma työ, tehtävät, muutokset, organisaatio tärkeitä
31.5.2016 Minna Kivipelto, THL 12
13. Pohdintaa
• Sosiaalityön poliittisuus
”mikropolitiikkaa” –
henkilökohtainen on poliittista
(”We need to change the
objective conditions, not adjust
to them” – Hanisch 1970/2006)
• Sosiaalityön tehtävä ja paikka
keskeinen
yhteiskuntajärjestyksen kannalta
• Sosiaalityön uudistaminen ja
”rekonstruointi” ei mahdollista
ilman mikropolitiikan
esiintuomista31.5.2016 Minna Kivipelto, THL 13
Kuvan lähde:
https://en.wikipedia.org/wiki/File:Notes_from_the_S
econd_Year_cover,_New_York_Radical_Women.jp
g
14. Lähteitä
• Blomgren, Sanna & Karjalainen, Jouko & Karjalainen, Pekka & Kivipelto, Minna &
Saikkonen, Paula & Saikku, Peppi (2016) Sosiaalityö, palvelut ja etuudet muutoksessa.
Raportti 4/2016. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
• Hanisch, Carol (1970/2006) The Personal is Political. The Women’s Liberation Movement
classic with a new explanatory introduction.
http://www.carolhanisch.org/CHwritings/PIP.html
• Jokinen, Arja & Juhila, Kirsi (1999). Diskurssianalyyttisen tutkimuksen kartta. Teoksessa:
Jokinen, Arja, Juhila, Kirsi ja Suoninen, Eero (1999). Diskurssianalyysi liikkeessä.
Vastapaino, Tampere. 54–97.
• Kivipelto, Minna & Blomgren, Sanna & Karjalainen, Pekka & Saikkonen, Paula (toim.)
(2013) Vaikuttavaa aikuissosiaalityötä – arviointimalleista mittareihin. Tutkimus- ja
kehittämishankkeen loppuraportti. THL. Raportteja 8. Helsinki.
• Lipsky, Michael (1980) Street-level bureaucracy: Dilemmas of the individual in public
services. Publications of Russell Sage Foundation
• Saikkonen, Paula & Blomgren, Sanna & Karjalainen, Pekka & Kivipelto, Minna (2015)
Poistaako sosiaalityö huono-osaisuutta? Tutkimusjulkaisu 89. Helsinki, Kunnallisalan
kehittämissäätiö.
• Toikko, Timo (2005) Sosiaalityön ideat. Johdatus sosiaalityön historian. Tampere:
Vastapaino.31.5.2016 Minna Kivipelto, THL 14