1. organising training and setting up networks on the
European Coordination of Social Security Schemes
in the 27 Member States
Recent ECJ case law
July 2009 - present

2. ECJ 16 July 2009
Petra von Chamier‑ Glisczinski v. Deutsche
Angestellten-Krankenkasse
C-208/07

3. Pääasia (1)
• Saksassa asuva Saksan kansalainen Petra von Chamier-
Glisczinski, joka oli hoidon tarpeessa oleva henkilö, sai DAK:lta,
joka on sosiaaliturvalaitos, jossa hänet oli vakuutettu puolisonsa
kautta, SGB:n XI osaston 38 §:ssä säädettyjä hoitovakuutuksen
etuuksia (yhdistelmäetuuksia)
• Petra von Chamier-Glisczinski pyysi 27.8.2001 DAK:lta, että
luontoisetuudet, joihin hänellä oli oikeus Saksan lainsäädännön
perusteella, siirrettäisiin käytettäviksi Itävallassa sijaitsevassa
hoitokodissa, johon hän aikoi mennä hoitoon.

4. Pääasia (2)
• DAK hylkäsi tämän pyynnön 31.8.2001 tekemällään päätöksellä, jossa
hylkäämistä perusteltiin sillä, että senkaltaisessa tilanteessa, jossa von
Chamier-Glisczinski oli, Itävallan lainsäädännössä ei anneta Itävallan
sosiaaliturvajärjestelmään kuuluville henkilöille luontoisetuuksia. DAK:n
mukaan von Chamier-Glisczinskillä oli oikeus pelkästään Sozialgeseztbuchin XI
osaston 37 §:n mukaiseen hoitotason III hoitoavustukseen
• Petra von Chamier-Glisczinski oleskeli 17.9.2001–18.12.2003 Itävallan valtion
hyväksymässä hoitokodissa, jonne hän oli ennakkoratkaisupyynnön mukaan
mennyt sen vuoksi, että hänen puolisonsa aikoi etsiä työtä Itävallasta. DAK
hylkäsi 20.3.2002 tekemällään päätöksellä oikaisuvaatimuksen, jonka Petra
von Chamier-Glisczinski oli esittänyt 31.8.2001 tehdystä päätöksestä.
Hylkäämispäätöksen pääasiallisena perusteena oli, että SGB XI:n 43 §:ssä
säädettyä kokopäiväistä laitoshoitoa ei voida ”viedä maasta”, sillä kyse on
luontoisetuudesta. Von Chamier-Glisczinski saattoi asian Sozialgericht
Münchenin käsiteltäväksi, ja tämä hylkäsi kanteen 11.10.2005 antamallaan
tuomiolla . Saksan viranomaiset katsovat Molenaar tuomion velvoittavan
suorittamaan hoitoavustusta Saksan ulkopuolella, kun on kyse rahana
maksettavasta etuudesta, mutta ei etuuksia, jotka Saksan lain mukaan
luokitellaan luontoisetuuksiksi, kuten SGB XI:n 36 tai 43 §:ssä tarkoitetut
etuudet.

5. Ennakkoratkaisukysymykset
1) Onko asetuksen N:o 1408/71 (1) 19 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, tarpeen
mukaan yhdessä kyseisen artiklan 2 kohdan kanssa ja ottaen huomioon EY
18, EY 39 ja EY 40 artikla yhdessä asetuksen N:o 1612/68 (2) 10 artiklan
kanssa, tulkittava siten, että palkattu työntekijä, itsenäinen
ammatinharjoittaja tai heidän perheenjäsenensä ei saa toimivaltaisen
laitoksen puolesta raha- tai korvausetuuksia asuinpaikan laitoksesta, kun
viimeksi mainitun laitoksen soveltamassa lainsäädännössä ei ole säädetty
kyseisessä laitoksessa vakuutettujen osalta luontoisetuuksista vaan
ainoastaan rahaetuuksista?
2) Jos tällaista oikeutta ei ole, onko EY 18, EY 39 tai EY 40 artikla huomioon
ottaen olemassa oikeus vaatia toimivaltaiselta laitokselta kustannusten
vastattavaksi ottamista — etukäteen annetun luvan mukaisesti — toisessa
jäsenvaltiossa tapahtuvan jatkuvan hoitokotioleskelun osalta
toimivaltaisessa jäsenvaltiossa maksettavien etuuksien määrän
mukaisesti?

6. EYT:n vastaus – 1. kysymys (1)
• Puolisoiden von Chamier-Glisczinski kaltaiset vakuutetut henkilöt kuuluvat
asetuksen N:o 1408/71 henkilölliseen soveltamisalaan
• Saksan hoitovakuutusjärjestelmässä suoritettujen etuuksien kaltaisia
etuuksia on pidettävä niiden asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdan a
alakohdassa tarkoitettuina ”sairausetuuksina”, sillä niillä pyritään ennen
kaikkea täydentämään sairausvakuutusetuuksia ja parantamaan tällä
tavoin hoidon tarpeessa olevien henkilöiden terveydentilaa ja elämän
laatua
• Hoitovakuutukseen perustuvat etuudet, jotka käsittävät asianomaisen
henkilön hoidon tarpeesta aiheutuvista erityishoitolaitoksen
kustannuksista vastaamisen tai niiden korvaamisen, kuuluvat
luontoisetuuksien käsitteen piiriin.

7. EYT:n vastaus – 1. kysymys(2)
• riippumatta siitä, onko pääasiassa sovellettava asetuksen N:o 1408/71 19
artiklaa vai 22 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, on todettava, että näissä
molemmissa säännöksissä käyttöönotettujen mekanismien mukaan silloin,
kun jäsenvaltion, jossa asianomainen sosiaaliturvavakuutettu asuu,
lainsäädännössä ei säädetä luontoisetuuksista sen vakuutustapahtuman
kattamiseksi, jonka osalta näitä etuuksia koskevaan oikeuteen vedotaan,
asetuksessa N:o 1408/71 ei sellaisenaan edellytetä etuuksien antamista
toimivaltaisesta laitoksesta tai sen puolesta toimivaltaisen jäsenvaltion
ulkopuolella.
• asetuksen N:o 1612/68 10 artiklalla ei ole vaikutusta tähän tulkintaan.
• Asetuksen N:o 1408/71 tulkinta, jonka mukaan jäsenvaltio ei saa antaa
työntekijöille ja heidän perheenjäsenilleen laajempaa sosiaaliturvaa kuin
se, joka seuraa asetuksen itsensä soveltamisesta, ylittää kuitenkin
kyseisen asetuksen tarkoituksen ja menee samalla EY 42 artiklan
päämäärien ja siinä asetettujen rajojen ulkopuolelle

8. EYT:n vastaus – 2. kysymys(1)
• Yhteisön oikeus vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan säätää
sosiaaliturvajärjestelmistään, mutta jäsenvaltioiden on kuitenkin tätä
toimivaltaa käyttäessään noudatettava yhteisön oikeutta
• Antamalla asetuksen N:o 1408/71 neuvosto on, kun otetaan huomioon sen
laaja harkintavalta tarkoituksenmukaisimpien toimenpiteiden valitsemisessa
EY 42 artiklassa tarkoitetun lopputuloksen saavuttamiseksi
• Asetuksen N:o 1408/71 19 tai 22 artiklalla käyttöönotetut mekanismit
heijastavat yhteisön lainsäätäjän tahtoa suosia ratkaisua, jonka mukaan
luontoisetuuksina annettavien sairausetuuksien osalta vakuutetut voivat
saada jäsenvaltiossa, jossa he asuvat tai oleskelevat, terveydentilansa
vaatimaa hoitoa samoilla edellytyksillä kuin tämän jäsenvaltion
sosiaaliturvajärjestelmässä vakuutetut henkilöt
• Ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen annetussa vastauksessa
esitetty tulkinta asetuksesta N:o 1408/71 on ymmärrettävä niin, ettei se
rajoita ratkaisua, joka johtuu mahdollisesta primaarioikeuden määräysten
soveltamisesta
• Ainoastaan EY 18 artikla soveltuu käsiteltävänä olevaan tapaukseen

9. EYT:n vastaus – 2. kysymys(1)
• EY 42 artiklassa määrätään jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen
yhteensovittamisesta eikä niiden yhdenmukaistamisesta, joten kyseisellä
määräyksellä ei puututa eri jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien
aineellisiin ja menettelyllisiin eroihin
• EY 18 artikla ei voi taata, että muuttaminen toiseen jäsenvaltioon olisi
sosiaaliturvan kannalta neutraalia
• Tilanne, jossa Petra von Chamier-Glisczinski oli muutettuaan Itävallassa
sijaitsevaan hoitolaitokseen, johtui siitä, että Saksan ja Itävallan
lainsäädäntöä sovellettiin yhdessä. Näin ollen Saksan liittotasavalta ja
Itävallan tasavalta pystyivät valitsemaan vapaasti
sairausvakuutusjärjestelmiensä yksityiskohtaiset säännöt ja toisen näistä
järjestelmistä ei voida katsoa johtavan syrjintään tai haittaan ainoastaan
siitä syystä, että se johtaa epäedullisiin seurauksiin, kun sitä sovelletaan EY
42 artiklalla käyttöönotettujen yhteensovittamismekanismien mukaisesti
yhdessä toisen jäsenvaltion järjestelmän kanssa.
• EY 18 artikla ei ole esteenä Saksan lainsäädännölle

10. ECJ 1 October 2009
Ketty Leyman v. Institut national d’assurance
maladie-invalidité (INAMI)
C-3/08

11. Pääasia (1)
• Leyman oli Belgiassa palkkatyössä vuosina 1971–2003. Vuodesta 1999
alkaen hän on asunut Luxemburgissa. Hän on kuulunut vuoden 2003
elokuusta alkaen Luxemburgin sosiaaliturvajärjestelmään. Luxemburgin
toimivaltaiset viranomaiset totesivat 8.7.2005, että Leyman oli
kykenemätön työhön 8.7.2005 ja 29.2.2012 välisellä jaksolla, eli aina
eläkkeelle siirtymiseensä saakka.
• Hänelle myönnettiin työkyvyttömyyskorvaus Luxemburgissa täyttyneiltä
vakuutuskausilta.
• Belgialainen INAMI myönsi hänelle korvauksen vasta 8.7.2006 alkaen ,
koska oikeus Belgian työkyvyttömyysetuuteen alkaa vuoden mittaisen
alustavan työkyvyttömyysjakson päätyttyä (indemnité d’incapacité
primaire)

12. Pääasia (2)
• Vaikka Luxemburgin lainsäädännön mukaan oikeus
työkyvyttömyyskorvaukseen alkaa heti työkyvyttömyyden ensimmäisestä
päivästä, korvausta ei suoriteta Belgian lainsäädännön mukaisesti ennen
sen vuoden mittaisen jakson päättymistä, jonka aikana Belgiassa asuva
työhön kykenemätön työntekijä saa alustavaa työkyvyttömyyskorvausta.
• Koska Leyman on kuulunut A-tyyppisen lainsäädännön alaisuuteen (BE) ja
B-tyyppisen lainsäädännön alaisuuteen(LU) Hänen tilanteensa kuuluu
asetuksen N:o 1408/71 40 artiklan soveltamisalaan
• asetuksen N:o 1408/71 40 artiklan 3 kohta koskee sellaisen työntekijän
tapausta, joka on ollut jäsenvaltiossa sellaisen A-tyyppisen lainsäädännön
alainen, jossa työkyvyttömyysetuuksien myöntämiseksi edellytetään, että
asianomainen henkilö on tiettynä aikana sairauden perusteella saanut
rahaetuuksia tai ollut kykenemätön työhön, jos mainittu työntekijä kärsii
sellaisesta työkyvyttömyyteen johtavasta kykenemättömyydestä työhön,
jonka hän on saanut ollessaan toisen jäsenvaltion lainsäädännön alainen.
• Belgian lainsäätäjä on käyttänyt juuri tätä mahdollisuutta hyväkseen

13. Ennakkoratkaisukysymys
Onko EY 39 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että
jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset soveltavat kansallista
lainsäädäntöä, jossa edellytetään asetuksen N:o 1408/71, 40
artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti
työkyvyttömyysetuuksia koskevan oikeuden syntymiseksi
vuoden mittaisen alustavan työkyvyttömyysjakson kulumista
silloin, kun tällaisesta soveltamisesta seuraa, että siirtotyöläinen
on suorittanut sosiaaliturvamaksuja tämän jäsenvaltion
sosiaaliturvajärjestelmään ilman niistä hänelle koituvaa etua ja
että hän näin joutuu huonompaan asemaan kuin maassaan
pysynyt työntekijä ?

14. EYT:n vastaus (1)
• Vaikka EY 42 artiklalla ei puututa järjestelmien sisällöllisiin ja menettelyllisiin
eroavaisuuksiin, EY 39 artiklan tavoite jäisi saavuttamatta, jos työntekijät
menettäisivät heille tietyn jäsenvaltion lainsäädännössä tarjottuja
sosiaaliturvaetuja sen seurauksena, että he käyttävät oikeuttaan vapaaseen
liikkuvuuteen.
• vaikka Belgian lainsäädännössä ei tehdäkään eroa liikkumisvapauttaan
käyttäneiden työntekijöiden ja niiden työntekijöiden välillä, jotka eivät ole
käyttäneet sitä, näiden pykälien soveltaminen johtaa kuitenkin siihen, että
työntekijä, joka on pääasian kantajan kanssa samankaltaisessa tilanteessa,
joutuu ensimmäisen vuoden ajan epäedullisempaan asemaan kuin sellaiset
lopullisesti tai pysyvästi työkyvyttömät työntekijät, jotka eivät ole
käyttäneet liikkumisvapauttaan.
• Lisäksi tämän lainsäädännön soveltaminen merkitsee sitä, että Leymanin
kanssa samankaltaisessa tilanteessa olevat työntekijät ovat suorittaneet
työkyvyttömyyden ensimmäisen vuoden osalta sosiaaliturvamaksuja ilman,
että niistä koituu etua asianomaiselle

15. EYT:n vastaus (2)
• kansallisen lainsäädännön soveltamisella samalla tavoin siirtotyöläiseen kuin
maassaan pysyneeseen työntekijään tuottaa odottamattomia ja EY 39 artiklan
tavoitteisiin jokseenkin soveltumattomia heijastusvaikutuksia, jotka perustuvat
siihen, että siirtotyöläisen oikeutta työkyvyttömyysetuuksiin säännellään
kahdessa eri lainsäädännössä eri tavalla
• Tilanteessa, jossa lainsäädännöt eroavat näin toisistaan, EY 10 artiklassa
vahvistettu lojaalin yhteistyön periaate velvoittaa toimivaltaiset kansalliset
viranomaiset panemaan toimeen kaikki käytössään olevat keinot EY 39 artiklan
tavoitteiden toteuttamiseksi
• EY 39 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltion
toimivaltaiset viranomaiset soveltavat kansallista lainsäädäntöä, jossa
edellytetään asetuksen N:o 1408/71 40 artiklan 3 kohdan b alakohdan
mukaisesti työkyvyttömyysetuuksia koskevan oikeuden syntymiseksi vuoden
mittaisen alustavan työkyvyttömyysjakson kulumista silloin, kun tällaisesta
soveltamisesta seuraa, että siirtotyöläinen on suorittanut sosiaaliturvamaksuja
tämän jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään ilman niistä hänelle koituvaa
etua ja että hän näin joutuu huonompaan asemaan kuin maassaan pysynyt
työntekijä

16. ECJ 26 November 2009
Romana Slanina v. Unabhängiger Finanzsenat,
Außenstelle Wien
C-363/08

17. Pääasia (1)
• Romana Slanina on vuonna 1991 syntyneen tyttären äiti, joka asui
Itävallassa ja sai perheavustuuksia sieltä tyttärelleen kesään 1997 asti.
Tämän jälkeen hän muutti Kreikkaan avioeronsa jälkeen ja hän on
lapsensa ainoa huoltaja.
• Hänen entinen aviomies ja Itävallan kansalainen, asuu ja työskentelee
Itävallassa. Lapsen isä on velvollinen maksamaan elatusapua, mutta hän ei
suorita sitä.
• Itävallan verovirasto teki 22.10.2003 päätöksen, jolla häntä vaadittiin
palauttamaan perheavustukset, koska hän oli asunut tyttärensä kanssa
Kreikassa pysyvästi vuodesta 1997. Verovirasto nimittäin katsoi, ettei
edellytys lapsen elinetujen keskuksen ja pysyvän asuinpaikan sijainnista
Itävallassa, täyttynyt.

18. Pääasia (2)
• Ennen vuotta 2001 Romana Slanina ei työskennellyt lainkaan eikä ollut
myöskään ilmoittautunut työnhakijaksi Kreikassa. Vuodesta 2001 hän on
työskennellyt vuosittain kausiluontoisesti toukokuusta lokakuun alkuun
matkanjohtajana kreikkalaisessa yrityksessä.
• Hän vetosi pääasiallisesti siihen, että vaikkei hänellä ollut Itävallan
lainsäädännön mukaan oikeutta perheavustuksiin, asiassa oli sovellettava
asetusta N:o 1408/71. Kun tyttären isä, joka oli valittajan entinen
aviomies, asui ja työskenteli Itävallassa, Romana Slanina oli tämän
asetuksen 73 artiklan nojalla oikeutettu perheavustuksiin siitä huolimatta,
että hän asui Kreikassa.

19. Ennakkoratkaisukysymykset
1) Seuraako – – asetuksesta N:o 1408/71 – –, että Itävallassa asuvan ja
palkattuna työntekijänä työskentelevän miehen entinen aviovaimo, joka ei
työskentele, säilyttää Itävaltaan nähden oikeuden (lapsesta maksettavaan)
perheavustukseen, jos hän muuttaa asumaan toiseen jäsenvaltioon ja
siirtää sinne elinetujensa keskuksen mutta ei työskentele sielläkään?
2) Onko ensimmäiseen kysymykseen vastaamiseksi merkitystä sillä, että
Itävalta, jonne entinen aviomies on jäänyt ja jossa hän asuu ja
työskentelee, myöntäisi tälle miehelle tietyin edellytyksin oikeuden
(lapsesta maksettavaan) perheavustukseen, jos hänen entisellä
aviovaimollaan ei olisi siihen enää oikeutta?
3) Seuraako asetuksesta, että entisellä aviovaimolla on oikeus saada
(lapsesta maksettava) perheavustus Itävallalta, jossa hänen entinen
aviomiehensä ja hänen lapsensa isä asuu ja työskentelee, jos
ensimmäisessä kysymyksessä esitettyihin olosuhteisiin tulee sellainen
muutos, että entinen vaimo alkaa työskennellä uudessa jäsenvaltiossa?

20. EYT:n vastaus – 1. ja 2. kysymys(1)
• Vastaus riippuu siitä, onko Slaninan tytär asetuksen 1408/71 piirissä
– 2 artiklan mukaan kyseistä asetusta sovelletaan muun muassa ”palkattuihin
työntekijöihin tai itsenäisiin ammatinharjoittajiin, jotka ovat tai ovat olleet
yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alaisia ja jotka ovat
jäsenvaltion kansalaisia – –, sekä heidän perheenjäseniinsä – –”.
– Perheenjäsen määritelmä asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan f alakohdan i
alakohdan mukaan viittaa kansalliseen lainsäädäntöön siten, että "jos
sanotussa lainsäädännössä perheenjäseneksi tai talouteen kuuluvaksi
henkilöksi katsotaan vain henkilö, joka asuu samassa taloudessa kuin palkattu
työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, tämä edellytys katsotaan
täytetyksi, jos se, jonka etua asia koskee, on pääasiallisesti riippuvainen tästä
henkilöstä – –”.”
• Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on siten tutkia, täyttyykö asetuksen N:o
1408/71 1 artiklan f alakohdan i alakohdassa asetettu ehto käsiteltävänä olevassa
asiassa eli voitiinko lasta kansallisessa laissa tarkoitetulla tavalla ja sitä
sovellettaessa pitää isänsä ”perheenjäsenenä”, vaikkei hän asunut isänsä luona
pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevana ajanjaksona, ja jos vastaus on
kieltävä, voitiinko hänen katsoa olevan ”pääasiallisesti riippuvainen” isästään.

21. EYT:n vastaus – 1. ja 2. kysymys(2)
• asetuksen N:o 1408/71 73 artiklaa on tulkittava siten, että puolisostaan
eronnut henkilö, jolle sen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jossa hän asui
ja jossa hänen entinen aviomiehensä edelleen elää ja työskentelee, on
maksanut perheavustuksia, säilyttää sillä edellytyksellä, että hänen
lapsensa tunnustetaan kyseisen asetuksen 1 artiklan f alakohdan i
alakohdassa tarkoitetulla tavalla entisen aviomiehen ”perheenjäseneksi”,
oikeutensa näihin hänen lapsestaan maksettuihin avustuksiin, vaikka hän
lähtee tästä valtiosta asettuakseen asumaan lapsensa kanssa toiseen
jäsenvaltioon, jossa hän ei työskentele, ja vaikka entinen aviomies voisi
saada kyseiset avustukset asuinjäsenvaltiossaan.
• on merkityksetöntä, että perhe-etuuksien saajana on Romana Slanina eikä
itse työntekijä eli hänen entinen aviomiehensä

22. EYT:n vastaus – 3. kysymys
• Vastaus riippuu siitä, voidaanko osoitata, että kyseisen työskentelyn
perusteella on todella syntynyt Kreikassa oikeus perheavustuksiin, jotka
vastaavat Itävallassa saatuja perheavustuksia.
• Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on selvittää, syntyikö Romana
Slaninalle oikeus perheavustuksiin Helleenien tasavallassa sillä
perusteella, että hän työskenteli kyseisen jäsenvaltion alueella.
• Jos niin osoittautuu olevan, on sovellettava asetuksen N:o 1408/71 76
artiklassa annettua sääntöä päällekkäisyyksien välttämiseksi. Asetuksen
N:o 1408/71 76 artiklan mukaan perhe-etuuksien maksaminen olisi ollut
ensisijaisesti Helleenien tasavallan velvollisuus, koska se oli Ninan ja
hänen äitinsä asuinjäsenvaltio. Saman asetuksen 73 artiklan mukainen
oikeus Itävallan perheavustuksiin olisi keskeytetty niin, että näitä
avustuksia olisi maksettu vain siltä osin kuin niiden määrä ylittää Kreikan
lainsäädännössä säädetyn määrän.

23. ECJ 15 June 2010
Commission v. Spain
C-211/08

24. Procedure
• Ranskan kansalainen, joka asui tosiseikkojen tapahtuma-aikana
Espanjassa ja joka on vakuutettu Espanjan terveydenhuoltojärjestelmässä,
teki komissiolle kantelun. Asianomainen henkilö oli joutunut Ranskassa
oleskelunsa aikana lomakkeessa E 111 mainittuun sairaalahoitoon, minkä
jälkeen espanjalainen laitos oli hänen palattuaan Espanjaan evännyt
hänen korvausvaatimuksensa, joka koski ranskalaisen laitoksen Ranskan
lainsäädännön mukaisesti häneltä veloittamaa osuutta sairaalakuluista.
• Perustuen Espanjan kuningaskunnan perusteltuun lausuntoon antamaan
vastaukseen ja siinä olleeseen kantaan, komissio päätti nostaa
käsiteltävänä olevan kanteen.

25. Arguments of the EC
• Komission mielestä Espanjan kansallinen lainsäädäntö on
yhteensopimaton palvelujen vapaan liikkuvuuden kanssa koska, siinä
evätään toimivaltaisen laitoksen korvaus kansallisessa
terveydenhuoltojärjestelmässä vakuutetulle henkilölle sairaalahoidosta,
jota hän on saanut toisessa jäsenvaltiossa aiheutuneista maksuista siinä
tapauksessa, että Espanjassa ja tässä toisessa jäsenvaltiossa sovellettavien
korvausten erotus on positiivinen. Espanjan lainsäädäntö on kyseisessä
asiassa omiaan rajoittamaan sekä sairaalahoitopalvelujen että matkailu-
tai koulutuspalvelujen, joiden saaminen voi olla syynä tilapäiseen
oleskeluun toisessa jäsenvaltiossa, tarjontaa
• Komissio katsoo, ettei tästä lainsäädännöstä aiheutuva rajoitus ole
perusteltu. Erityisesti on todettava, että sen tarpeellisuutta kansallisen
terveydenhuoltojärjestelmän talouden tasapainon takaamisen tavoitteen
kannalta ei ole osoitettu, kun otetaan huomioon se seikka, että mainitulle
järjestelmälle siinä vakuutetun henkilön sairaalahoidosta toisessa
jäsenvaltiossa aiheutuvat kustannukset eivät voi missään tapauksessa
ylittää kustannuksia, jotka olisivat aiheutuneet vastaavasta hoidosta
Espanjassa.

26. Findings of the ECJ (1)
• palvelujen tarjoamisen vapaus sisältää jäsenvaltiossa asuvan vakuutetun
vapauden mennä esimerkiksi turistina tai opiskelijana toiseen
jäsenvaltioon tilapäistä oleskelua varten ja saada siellä sairaalahoitoa
tähän toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelta palvelujentarjoajalta, kun
hänen terveydentilansa edellyttää tällaista hoitoa oleskelun aikana.
• niin sanottuja ”odottamattomia hoitoja” koskeva tapaus eroaa niin
sanotuista ”suunnitelluista hoidoista", jonka saamiseen vakuutettu on
saanut luvan.
• Ensimmäisessä tapauksessa sairaalahoitoon liitetyt ehdot voivat,
tapauksesta riippuen, olla vakuutetun eduksi tai vahingoksi. Tämä selittyy
eri jäsenvaltioiden välisillä eroilla sosiaaliturvan kattavuuden suhteen ja
sillä, että asetuksen 1408/71 tarkoitus on ainoastaan yhteensovittaa niitä.

27. Findings of the ECJ (2)
• Jos vakuutetun terveydentila edellyttää hänen oleskellessaan tilapäisesti
toisessa jäsenvaltiossa sairaalahoitoa olosuhteissa, jotka liittyvät erityisesti
tilanteen kiireellisyyteen, sairauden tai onnettomuuden vakavuuteen tai
lääketieteelliseen mahdottomuuteen kotiuttaa henkilö jäsenvaltioon, jossa
hänet on vakuutettu, ja jotka eivät jätä objektiivisesti katsottuna muuta
mahdollisuutta kuin sairaalahoidon antamisen asianomaiselle oleskeluvaltion
laitoksessa, on suljettu pois, että riidanalaisella lainsäädännöllä voisi olla
jonkinlainen rajoittava vaikutus toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden
palvelujen tarjoajien suorittamien sairaalahoitopalvelujen tarjontaan. Tällöin
henkilö voi itse valita.
• Vaikuttaa liian sattumanvaraiselta ja epäsuoralta olettaa, että espanjalaisessa
terveydenhuoltojärjestelmässä vakuutettuja voitaisiin houkutella palaamaan
suunniteltua aikaisemmin Espanjaan, jotta he saisivat siellä heidän
terveydentilansa heikentymisen vuoksi välttämätöntä sairaalahoitoa, heidän
oleskellessaan tilapäisesti toisessa jäsenvaltiossa, tai luopumaan matkasta,
esimerkiksi turisti- tai opintomatkasta tällaiseen toiseen jäsenvaltioon, jos he
eivät voi luottaa toimivaltaisen laitoksen täydentävään korvaukseen siinä
tapauksessa, että vastaavan hoidon kustannukset Espanjassa ylittävät tässä
toisessa jäsenvaltiossa sovellettavan korvaustason.

28. Findings of the ECJ (3)
• Odottamattoman sairaalahoidon määrä on ennakoimaton ja
hallitsematon
• asetuksen N:o 1408/71 soveltaminen perustuu riskien kokonaisvaltaiseen
korvaamiseen.
• Näin ollen se, että jäsenvaltiolle asetettaisiin velvollisuus taata omille
vakuutetuilleen toimivaltaisen laitoksen suorittama täydentävä korvaus
aina, kun kyseisiin odottamattomiin sairaalahoitoihin oleskeluvaltiossa
sovellettava korvaustaso osoittautuu pienemmäksi kuin se, jota
sovelletaan sen oman järjestelmän nojalla, horjuttaisi sen järjestelmän
rakennetta, joka asetuksella N:o 1408/71 on pyritty luomaan.
• Kanne hylätään.