Recommended
Recommended
More Related Content
Viewers also liked
Viewers also liked (15)
Similar to Eväät levällään pe 13.2.2015
Similar to Eväät levällään pe 13.2.2015 (20)
Eväät levällään pe 13.2.2015
- 1. Eväät levällään 12.2.2015, perjantai klo 15-‐17 Kanavan vetäjät: Muuramen seurakunnan kappalainen Anna Maria Siljander ja kirkkoherra Simo Lampela Muuramen seurakunnan esittelyä Katso alustuksen diat erillisestä tiedostosta. Alla diakuvia täydentävää ja selittävää asiaa. -‐ Jumalanpalveluksen suunnittelukokous aina keskiviikkona klo 17. Eri jumalanpalvelusryhmät mukana suunnittelemassa. -‐ Kone voi yskiä, ei lähde rullaamaan välttämättä helposti. Vaatii vaivaa ja aikaa, että vastuun jakaminen lähtee toimimaan – kulttuurin muuttaminen ei ole nopeaa. -‐ keskiviikkoaamuisin työntekijöiden yhteinen rukoushetki -‐ ennen messua kokoontuu rukousryhmä, seurakunnassa on rukoustiimi, jolle voi laittaa vaikka rukouspyyntöjä -‐ messuissa on käytännössä luovuttu käsikirjan valmiista rukouksista, seurakuntalaiset valmistavat esirukoukset -‐ työntekijä joutuu suostumaan, että sanat ja tavat eivät ole välttämättä ole sellaisia kuin työntekijällä on tapana -‐ työntekijöillä vaara ylhäältä-‐alaspäin puhumiseen, puhe on holhoavaa, tämä ei tunnu mukavalta -‐ seurakuntalaiselta voisi kysyä, miten sinä toteuttaisit tämän -‐ Kirkossakävijöiden kuunteleminen tuo uusia näkökulmia -‐ Ilolla messuun kokoukset ovat tilanteita, joissa seurakuntalaisilla on tilaisuus vaikuttaa: Mikä meillä on hyvin? Mikä voisi olla paremmin? Mikä voisi olla – mikä muutetaan heti, mitä pohditaan yhdessä, mitä jätetään jemmaan. -‐ Miten voisit käyttää yhden tunnin viikossa? seurakuntalaisille annetaan tilaa ja vastuuta, ei niin, että työntekijä sanoo, miten pitää toimia -‐ seurakunta jakaa ma, ke, pe – supermarketista yli jäänyttä ruokaa, mielenterveyskuntoutujat jakavat ruoan -‐ messussa jaetaan kauppalistoja, seurakuntalainen voi ostaa listan mukaiset tarvikkeet ja tuoda ne seurakuntaan jaettavaksi -‐ S-‐market lahjoittaa jouluna kaiken sen, mikä menisi joulunpyhinä vanhaksi -‐ diakoniatyö voi laittaa listan, että näitä tarvitaan – sohva, patja, kattilat jne. Näitä listoja on esillä myös messussa. -‐ Hyvän tekeminen tuottaa hyvää mieltä, -‐ Laulava joulukortti – seurakuntalainen sai tilata laulavan joulukortin ja maksoi siitä 5/10€ -‐ laulettiin hyvin monissa paikoissa. Tuotti moninkertaisen hyvän mielen. Tilaajalle, vastaanottajalle, laulajille ja niille, jotka saavat kertyneiden varojen kautta apua. -‐ sosiaalitoimisto voi kysyä asiakkailta, haluatteko ruoka-‐apua ja ilmoittaa seurakunnalle. -‐ Miten työntekijöiden aika riittää? vastaus: se on organisointikysymys. Laitoshartauksissakin mukana eri ryhmiä. Jonkun on suunniteltava kauden alussa, miten ryhmiä käytetään ja missä. Esim. valtuuston varapuheenjohtaja vastaa iltakirkoista, seurakuntalainen koordinoi
- 2. vapaaehtoisryhmiä, jos vastuunkantaja ei osaa käyttää kahvinkeitintä, hän soittaa seurakuntalaiselle, joka osa. Kun ryhmät ovat mukana laitoshartauksissa, he voivat tavata tuttuja, istua viereen, auttaa virsien etsimisessä -‐ Kysymys: jos diakoniatyöntekijä osallistuu sunnuntaina messuun, mitä hän tekee sen jälkeen: voi tehdä kotikäyntejä, toimistotyötä, osallistuu esim. iltamessuun -‐ Noin kolme kertaa vuodessa kerätään pakettiautollinen tavaraa Viroon -‐ Seurakuntalaisten valtuutus on tärkeä – seurakuntalaiset on siunattu tehtävään, ihmisten kanssa on pitänyt paljon keskustella siitä, onko heillä oikeus toimia tässä seurakunnassa. On pitänyt keskustella siitäkin, että onko minulla auktoriteetti jakaa vastuuta. -‐ Seurakunnassa pitää olla mahdollisuus siihen, että vastuuta kannetaan eri määrä. -‐ seurakuntalaisilla on omat verkostot. Verkostot ovat moninkertaisia, kun mukaan otetaan seurakuntalaisten verkostot. -‐ seurakunnassa on pidetty lahjakoulu. Aikaisemmin on pidetty armolahjakursseja. Lahjakoulu lähtee siitä, että kaikki mitä sinä olet oppinut, mitä olet kokenut, mistä olet innostunut, mitä harrastanut, minkälainen perhetausta – tätä kaikkea voi käyttää seurakunnan hyväksi. Lahjakoulu oli neljä kertaa. Ihmisten kanssa jutellaan, mitä sinä haluaisit tehdä jne. -‐ Kysymys: onko seurakunnan koolla merkitystä, miten tämä toimii? Seurakuntaelämää voi kehittää niiden kanssa, jotka ovat paikalla Muutoksen johtaminen: -‐ miten tähän on tultu? Me vaan aloitettiin. -‐ pappien ja kanttorien kokouksissa puhuttiin, muut työntekijät tulivat kateellisiksi -‐ epäonnistumista oppii: lupa kokeilla, lupa erehtyä -‐ itsellä ei ole sellaista oloa, että täytyisi onnistua -‐ vastustukseen kannattaa aina varautua, vastustus on sellaista, ettei pidetä sovittuja asioita, ei tulla paikalle, aina kun tekee muutoksia, siihen liittyy vastustusta -‐ vahtimestari-‐suntio-‐puolella kysyttiin: miten meidän käy, kun tulee vapaaehtoisia -‐ vastustusta kannattaa pitää luonnollisena asiana. -‐ jos aiotaan oppia, täytyy kokeilla -‐ työntekijöitä on koulutettu paljon – on satsattu siihen, että on taito ohjata ihmisiä. Johtaminen on yhteisen ahdistuksen sietämistä. -‐ Benchmarking – verrataan omaa toimintaa toisten toimintaan ja opitaan paremmilta -‐ on tehty opintomatkoja sinne, missä on virkeätä seurakuntaelämää -‐ kirkkoherralta tuli esim. jumalanpalveluspäivien jälkeen 20 kysymystä, mitä opit näiltä päiviltä -‐ opitun jakaminen: kun esim. joku työntekijä on lukenut jonkun kirjan, siitä kerrotaan muille työntekijäkokouksessa -‐ On tehty porukalla – jos lähtee yksi henkilö koulutukseen, on vaikea saada muutosta aikaiseksi -‐ ”ei kannata satsata vain yhteen hevoseen, vaan laittaa koko lauman liikkeelle” -‐ Mitä enemmän työ jalkautuu seurakuntalaisten tehtäväksi, sitä tärkeämpää on kokoontua yhteiseen jumalanpalvelukseen – opetus säilyy, opetuksen tärkeys
- 3. Tulevaisuuden muistelu omasta seurakunnasta -‐ ryhmätyöskentelyt 1-‐ mitä on kolmen vuoden kuluttua? -‐ matala kynnys, helppo tulla, kirkkokahvit -‐ interaktiivisuus -‐ eri sukupolvet yhdessä -‐ seurakunta = diakoniaseurakunta -‐ on kohdattu ihmisiä jotka ovat löytäneet paikkansa seurakunnassa -‐ yhteinen keskustelu ja ideointi – teot -‐ pois työnalakeskeisyydestä -‐ seurakuntalaisten tasavertaisuus -‐ osallisuus -‐ seurakunta-‐aktiivisuus lisääntynyt, ruohonjuuritasosta alkaen -‐ työntekijöistä ja seurakuntalaisista koostuva yhteisö, joka toteuttaa messun ja muuta toimintaa INNOLLA -‐ monipuolisuus, vapaaehtoisuus 2-‐ Millä keinoin sinne on päästy? -‐ henkilökohtainen tunteminen, kutsu -‐ yhteistyö -‐ halpaa ruokaa -‐ uskallettu lähteä ihmisten keskelle -‐ syrjäkylillä kirkkoon lähdettäessä autoton naapuri mukaan -‐ yhteiset tavoitteet – määrätietoinen johtaminen, INNOSTAMINEN! -‐ muutos lähtee alhaalta, seurakuntalaisten tarpeet huomioiden -‐ yritys&erehdys, kutsu, koulutus, keskeneräisyyden sietäminen -‐ vapaaehtoiset mukaan, vastuuta jaetaan -‐ perustehtävän muistaminen -‐ valmentajakoulutus -‐ kirkkoväärti-‐koulutus -‐ rohkeutta muutokseen -‐ työntekijöiden ja seurakuntalaisten välinen luottamus 3-‐ Kenen kanssa tämä on toteutettu? -‐ verkosto, eri sukupolvet yhdessä -‐ toinen toistemme kanssa -‐ kaikkien, jotka ovat paikalla -‐ kaikki yhdessä yhteisöllisesti -‐ kaikki yhdessä, kaikki ne, jotka tulevat yhteen rakentamaan diak.seurakuntaa -‐ yhteistyökumppanit -‐ puhalletaan yhteen hiileen – kaikki olemme yhdenvertaisia – teemme kaikki yhdessä
- 4. -‐ jokainen aktiivinen työntekijä ja toimija Helppoa muutoksen tekeminen ei ole. Lontoossa opintomatkalla opimme, että työntekijän ajasta menee puolet vapaaehtoisten kanssa. Työntekijän vaivan palkaksi tulee ilo. Työyhteisössä ja seurakunnassa alkaa kuplia ilo. Yhdessä tekeminen muuttaa työntekijän roolia. Enää työntekijä ei ole se, joka päättää ja tekee, vaan tehdään yhdessä. Joutuu paimenen tehtävään. Vierellä kulkija, tukija, yhdessä kulkija, jakaja, pohtija, kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla. Pikkuhiljaa – aina voi katsoa uudelleen, mitä seuraavaksi. Hidas homma, mutta hyvin palkitseva. Tulee yhteinen näky, joka kantaa. Voi sanoa juhlavasti, että Pyhä Henki on läsnä.