Tuoreet eväät la 14.2.2015 - Jaetut eväät jumalanpalveluspäivät.

1. Tuoreet
eväät
Kanavatyöskentely
Kari
ja
Kaija
Tiirola,
Nikulan
Paula
ja
Hilkka,
Haapajärven
seurakunta
Lauantaina
klo
11-­‐13
Seurakunnassa
lähdettiin
kehittämään
jumalanpalveluselämää
Tiellä
–
hankkeen
myötä.
Kuvaksi
jumalanpalveluksesta
muodostui
ruokapöytä.
Perheenjäsenille
on
oma
paikka.
Kun
perhe
kasvaa,
kaikki
ei
ole
aina
paikalla.
Mikä
on
minimi,
mitä
tarvitaan
jumalanpalveluksen
toteuttamiseen?
Se
on
pappi.
Kolmella
viranhaltijalla
jo
selvitään
aivan
hyvin.
Mitä,
jos
lähdettäisiin
miettimään
maksimin
kautta.
Kuinka
monelle
voidaan
löytää
tehtäviä
jumalanpalveluksesta?
Tehtäviä
on
aivan
rajaton
määrä.
Osallisuus:
Seurakuntalaiset
mukaan
toteuttamaan
jumalanpalvelusta.
Miten
tämä
voitaisiin
tehdä
niin,
että
muuttaisi
seurakunnan
jumalanpalveluskulttuuria?
Mikäli
tätä
ei
ole
organisoitu,
seurakuntalaisten
mukaan
ottaminen
vaatii
paljon
työtä.
Täytyy
olla
jokin
rakenne,
joka
kantaa
tätä
systeemiä.
Haapajärvellä
aloitettiin
10
jumalanpalvelusryhmää.
Ryhmään
kuuluvia
nyt
yli
120.
Ketä
voidaan
pyytää
–
aloita
siitä,
mitä
on
jo
olemassa.
Kutsua
niitä,
jotka
käyvät
jumalanpalveluksessa
yhdyshenkilöiksi.
Täytyy
löytää
edustava
otos
niin,
että
saadaan
mukaan
sekä
miehiä
ja
naisia
ja
eri-­‐ikäisiä.
Kun
seurakuntalaisia
kysyttiin,
vain
yksi
kieltäytyi.
Kun
yhdyshenkilöt
kutsuttiin
koolle,
kaikki
olivat
hankkineet
ryhmän
ympärilleen.
Kun
mietitään
jumalanpalveluksen
uudistumista
(huom.
ei
uudistaminen),
katsotaan,
mitä
meillä
jo
on.
Vanhoja
hyviä
juttuja
ei
pidä
romuttaa.
Osallisuus
–
kaksi
näköalaa.
Edustuksellinen
osallisuus.
Kun
lapsi
menee
kirkkoon,
hän
näkee,
että
täällä
on
lapsille
juttuja.
kun
50-­‐v
mies
menee
kirkkoon,
hän
näkee,
että
täällä
on
muitakin
saman
ikäisiä.
Toinen
osallisuus
–
saadaan
vaikuttaa
siihen,
mitä
tehdään.
Seurakuntalaisten
pitää
antaa
saada
sanoa,
missä
he
ovat
mukana.
Miten
voidaan
vaikuttaa?
Haapajärvellä
tähänkin
on
rakenne.
Kun
sunnuntaina
on
messu,
jumalanpalvelusryhmä
kokoontuu
maanantaina
klo
17.
Tapaaminen
kestää
ainoastaan
tunnin.
Kahvia
ei
juoda.
Mukana
messua
toimittava
pappi.
Tarkistetaan,
että
kaikkiin
tehtäviin
on
hoitaja.
Onko
jotain
muuta,
mitä
pitää
tietää.
Onko
lapsia
mukana?
Lapsia
pitää
aina
olla
mukana.
Mietitään
esirukousaiheita.
Kolmas
asia,
jota
mietitään
on
sunnuntain
saarna.
Saarnatekstistä
keskustellaan
n.
20
min.
Saarna
ei
tule
valmiiksi.
Jumalanpalvelusryhmäläiset
tutustuvat
tekstiin
ja
se
alkaa
elää
heille.
Puolivuosittain
pidetään
kaikkien
jumalanpalvelusryhmien
yhteinen
kokoontuminen.
Tapaamisissa
mietitään,
missä
olemme
onnistuneet.
Toiseksi
sitä,
missä
meillä
on
vielä
huomioitavaa.
Kun
mietitään,
lasten
annetaan
puhua
ensin.
Kirkkoneuvoston
rooli
–
jos
tulee
esille,
josta
ollaan
eri
mieltä
–
tämä
asia
täytyy
laittamaan
hautumaan.
Ketään
ei
laitetaan
sellaiseen,
mikä
tuntuu
vieraalta.

2. Kirkonpenkkitehtävä:
on
seurakuntalaisia,
jotka
eivät
halua
olla
aktiivisia.
Silloin
on
tärkeä,
että
puhutaan
kirkonpenkkitehtävästä.
Tämä
on
yhtä
arvokas
tehtävä
kuin
se,
että
lukee
tai
avustaa
esirukouksessa.
Jumalanpalvelusryhmissä
on
sellaisiakin,
jotka
kokevat
oman
tehtävänsä
kirkonpenkkitehtäväksi.
Tehtävien
hoitamisessa
tapahtuu
muutoksia
suuntaan
ja
toiseen.
Aina
on
lupa
sanoa,
että
olen
väsynyt
tai
ottaa
uusia
tehtäviä
vastaan.
Porinaryhmä:
mikä
sinulle
tuo
iloa
oman
seurakunnan
messussa?
-­‐ srk-­‐laisen
luovuus
palvella
(silmälasien
puhdistuspiste)
-­‐ Yhdessä
laulaminen
ja
hyvä
säestys
-­‐ eri
ikäiset
yhdessä
-­‐ ei
kiire
pois,
”jälkiporinat”,
kirkkokahvit
-­‐ rukouskynttilöiden
sytytys
ennen
kirkkosaliin
astumista
=
sukupolvien
saatto
mukana
-­‐ uuden
ehtoollisavustajan
ilo,
että
saa
olla
tässä
tehtävässä
-­‐ lapsi
kirkkoväärtinä!
Kirkkoväärti
on
ovella
jakamassa
virsikirjoja
ja
usein
lukemassa
tekstiä.
Haapajärven
seurakunnan
jumalanpalvelusryhmät
(Paula
ja
Hilkka)
Paula:
Ilo,
turvallinen,
lämpö
on
kuulua
jumalanpalvelusryhmään.
Toimii
yhdyshenkilönä.
Ryhmään
kuuluu
16
henkilöä.
Hilkka:
Paula
sanoi,
että
sinä
sitten
kuulut
minun
ryhmään.
Mielissäni,
että
saan
kuulua.
Yhdessä
mietittiin,
ketä
ryhmässä
voisi
olla
mukana.
Nuorista
on
tahtonut
olla
pula.
Aina
on
saatu
lasten
tekstin
lukija.
lapsilukijan
tehtävä:
lukee
lapsen
tekstin,
lapsella
on
mahdollisuus
soittaa
kirkonkelloja,
jakamassa
ohjelmia,
kolehdinkannossa,
lapsella
on
kynttiläkori
–
ehtoollisellemenijät
voivat
ottaa
kynttilän,
josta
voi
ottaa
lähetyskynttilän.
Vastuunkantajat
ovat
rohkaistuneet
tehtävissä.
Palaveri
viikolla
on
hirveän
tärkeä
tapahtuma.
Yhteenkuuluvaisuus,
mikä
siitä
tulee
ja
osallisuus
–
pitää
sitä
porukkaa
kasassa.
Yhdelle
ryhmälle
tulee
noin
viisi
jumalanpalvelusta
vuodessa.
Ei
ole
liian
kova
urakka.
Viikkopalaverin
lisäksi
on
työntekijöiden
kesken
pidettävät
palaverit
Lapsi
–
kirkon
aarre
(Kaijan
osuus)
onko
kirkko
sellainen
paikka,
että
lapsella
on
tunne,
että
siellä
voi
levähtää.
Kertomus
lapsesta,
joka
laittoi
hautajaisissa
pötkölleen
alttarikaiteelle:
tässä
on
hyvä
levätä
Missä
on
lapsi?
lapset
voivat
leikkiä
omassa
pikkukirkossaan
ja
hoitaa
jumalanpalveluksia,
toimituksia
Kertomus
tilanteesta,
jossa
lapset
olivat
toteuttamassa
hartautta:
–
Aikuisilla
voi
olla
tapana
rajoittaa
tyyliin:
”älä
nojaa
seinään”
–
hartauden
pitäminen
jäi
siihen
Lapsi:
”Iloa
jumalanpalveluksessa
tuo
rakkaus.”

3. Lapsilla
on
oma
messupassi,
johon
kerätään
tarroja.
Jokaiselle
sunnuntaille
on
valmistettu
lapsen
teksti.
Lapsi
lukee
johdantotekstin
sunnuntain
teksteihin.
Lapset
lukevat
esirukouksessa
pienen
rukouksen.
Messun
jälkeen
lapset
voivat
sammuttaa
kynttilöitä
ja
kerätä
ehtoollispikareita.
Lapset
saavat
seurata,
miten
messu
etenee,
kuvakorteista.
Kirkossa
on
käytössä
kastepuu,
johon
perheet
voivat
tuoda.
Kirkosta
poistettiin
kolme
riviä
penkkejä,
jotta
kirkkotilaan
saatiin
lasten
nurkkaus.
Lapsi
oli
alttarilla
siunattava
ja
kysyi
sen
jälkeen,
miksi
minä
en
saanut
mitään.
Minullakin
olisi
ollut
nälkä.
vastataan
lasten
nälkään
antamalla
heille
tilaa.
Mitä
voimme
tehdä
paremmin?
-­‐ kirkon
koristelu
-­‐ säestäminen
-­‐ hyvän
puhumista
lisää
-­‐ (fyysistä)
tilaa
lisää
lapsille
kirkkoon
-­‐ organisointia
–
systeemin
luomista
-­‐ seurakunta
on
niin
vahva
kuin
heikoin
lenkki
Kaksi
kuvaa:
-­‐ kuva
vapahtajasta,
lempeä
silmäinen
mies,
jolla
oli
aikaa
ja
myötätuntoa
-­‐ meillä
olisi
parempi
olla,
jos
meissä
eläisi
vahvempana
myötätunto
-­‐ toinen
kuva
on
lapsikuorosta
ehtoollisella
–
toiset
siunattiin,
toiset
ottivat
leivät,
jotkut
leivän
ja
viinin.
Kuorolainen
kysyi
toiselta,
miten
sinä
sait,
vaikka
et
ole
käynyt
rippikoulua.
Ehtoollisen
saanut
vastasi:
”Tunsin
olevani
siihen
valmis.”
Kysyjä
vastasi,
että
niin
minäkin
jo
tuntisin.
Lopuksi
laulettiin
laulu:
Lahjoillasi
meitä
siunaa