Recommended
More Related Content
Similar to Ehtymättömät eväät la 14.2.
Similar to Ehtymättömät eväät la 14.2. (20)
Ehtymättömät eväät la 14.2.
- 1. MUISTIINPANOJA KANAVASTA 1 Patrik Hagman: Ehtymättömät eväät Muutos kirkossa suhteessa ehtoollisen tapahtui noin vuonna 1300. Kristuksen ruumiista puhutaan kolmessa merkityksessä. 1. Kristuksen ruumis, se historiallinen. 2. Kirkko on Kristuksen ruumis. 3. Ehtoollisessa meille murretaan Kristuksen ruumis. Joskus emme muista, että nämä kolme kuuluvat yhteen. Ennen vuotta 1300 ehtoollisesta käytettiin termiä Corpus Mysticum. Kirkkoa kutsuttiin Corpus Verum, todellinen ruumis. Ehtoollisessa Kristuksen historiallinen ruumis luotiin uudestaan niin, että seurakunta joka nautti ehtoollista tuli Kristuksen todelliseksi ruumiiksi. 1300-‐luvulla termit vaihtoivat paikkaa: ehtoollisesta tuli Corpus Verum ja kirkosta Corpus Mysticum. Samalla tapahtui muutos siinä, miten nähdään se, mitä kirkko on. Kun seurakunta oli ennen Kristuksen ruumis, papista tuli nyt se muutoksen tekijä, joka teki leivästä Kristuksen ruumiin. Papista tuli erityismies, joka esiintyi ja seurakunnasta tuli yleisö. Vanhan kirkon ehtoollisnäkemyksen kaksi eri puolta – reformaation ehtoolliskäsityksen kaksi eri puolta. Ortodokseilla, katolisilla ja luterilaisilla ehtoolliskäsitys on lähes sama. Varhaisen kirkon visio ehtoollisesta: Kun Paavali kirjoitti seurakunnalle, hän muistutti, että kaikki ovat yhtä Kristuksessa. Juuri jaossa erilaisiin ryhmiin: miehiin ja naisiin, vapaisiin ja orjiin, etnisiin ryhmiin oli Rooman valtakunnan perusta. Kristillinen julistus, että kaikki ovat yhtä oli sen vuoksi yhteiskunnallisesti vaarallista. Siksi vainot. Siksi ehtoollinen oli vallankumouksellista. Yhdessä syöminen oli juuri sen, mikä loi sen yhteisön, missä ei ollut rajoja. Millaista se ehtoollisen vietto siellä varhaisessa kirkossa oli? Sunnuntai ei ollut pyhäpäivä Rooman valtakunnassa. Kristityt kokoontuivat aikaisin auringonpäivän aamuna. Jokainen toi mukanaan vähän leipää ja vähän viiniä. Kun ehtoollista vietettiin, kaikki leipä ja viini koottiin yhteen. Offertorio. Ehtoollinen edelleen katetaan uhrivirren aikana. Kolehti on muistuma siitä. Ehtoolliselle rikkaat toivat hyvää leipää ja hyvää viiniä, köyhät toivat huonompaa leipää ja halpaa viiniä. Kaikki leivät laitettiin samaan koriin ja kaikki viinit samaan ruukkuun. Ne jaettiin kokoontuneelle seurakunnalle. Se, mikä jäi yli, vietiin köyhille. Samalla tavalla toimimme edelleen, tai melkein. On käytännöllisempää ottaa mukaan rahaa, kuin leipää ja viiniä. Roomalaisessa elämässä leipä ja viini tekivät elämän mahdolliseksi. Leipä ja viini eivät ole seurakunnan leipä ja viini vaan meidän, seurakunnan omaa. Kun me lahjoitamme rahaa kolehtiin ja se tuodaan alttarille, se lakkaa olemasta minun ja siitä tulee meidän yhteistä. Se siunataan rukouksella. Se, mitä olemme koonneet, muuttuu rukouksessa Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Samalla tavalla kuin leipä ja viini jaettiin köyhille, niin nykyäänkin koottu raha menee diakoniatyöhön ja tai köyhien auttamiseen. Ehtoollinen ei siis ole vain meitä varten vaan niitä varten, jotka eivät vielä ole syöneet. Kristillinen talousteoria on erilainen kuin maailman tapa hoitaa taloutta. Yleensä elämässä tehdään paljon töitä, että jää jotain vähän ylimääräistä, jolla saadaan itselle jotain kivaa, esim. uusi iPhone. Siitä ylijäämästä tulee elämän tarkoitus. Kirkon talousteoria on erilainen: kirkko sanoo, että se ylijäämä ei kuulu meille vaan niille, jotka eivät ole vielä syöneet. Elämän tarkoitus ei ole se, että voisimme kuluttaa enemmän vaan se, että elämme sellaisessa yhteisössä, joka elää toisten hyväksi.
- 2. Elämälle lahjoitetaan siis tarkoitus ehtoollisessa. Ei mitään mystistä tai hengellistä, vaan uusi tapa miten meidän tulee elää kristittyinä. Mieti kolme konkreettista asiaa, mitä voimme tehdä, että tämän yhteyden selkeämmäksi? Millaisia rajoja suomalaisessa yhteiskunnassa meidän pitäisi pystyä ylittämään? Konkreettisia ehdotuksia: • Jos alettaisi matkia sitä alkuseurakunnan käytäntöä ja ehtoolliselle tullessa jokainen maksaisi ateriansa? • Utopia. Kirkko on utopian yhteisö. Erillismessut. Ollaan sopeuduttu siihen, että erillismessuja on eikä niille mitään voi. Erillismessut ovat merkki kirkon hajaannuksesta. • Kirkkokahvit – jokaisen messun yhteydessä pitäisi olla kirkkokahvit. Kirkkokahvit ovat toisen sakramentin jatke. Kirkkokahvit luovat yhteyttä. • Erityismessut. Specialmässän. Lastenmessu tms. Olisi kiva, jos kaikille olisi tilaa seurakunnan yhteisessä messussa. Että se olisi se viesti, joka välittyisi. • Seurakunnalle voi kirkossa selittää asioita. Sain saarnaani sisältöä. • Ehtoollisella on kysymys rakkaudesta ruuasta ja rahasta. Millaisia kolehtisuunnitelmia me teemme seurakunnassa? Jos erityisesti muistamme ne, ”jotka eivät ole vielä saaneet syödä”. • Miten messun toimittajina näkyvät kehitysvammaiset, mielenterveyskuntoutujat, rotarit, metsästäjät yms.? • Ehtoollista viedään sairaille. Voisiko sitä viedä myös työpaikoille tai kadulle? Voisiko alkaa säännöllisesti viedä ehtoollista niille, jotka laitoksessa kuuntelevat radiossa. On eri asia viedä ehtoollista niille, jotka eivät pääse messuun kuin niille, jotka eivät jaksa tai viitsi tulla kirkkoon ehtoolliselle. • Voisiko omaiset ja rotarit yms. ottaa mukaan viemään ehtoollista laitoksiin? • Kerätystä kolehdista jaettaisi välittömästi avustuksia niille, joilla ei ole ruokaa. • Messua toimittaessa pappi kertoo, mistä on kysymys, miksi ehtoollinen ja kolehti kuuluvat yhteen. Voisiko käsiohjelmassa olla lyhyesti messun osien lyhyt selitys? • Ehtoollisaineiden jälkikäsittely, papit nauttivat yli jääneet leivät ja viinit, vahvistaako se pappien erityisasemaa? • Voisiko kolehti ilmoittaa selkeämmin ja tarkemmin, siunata selkeämmin ja opettaa sen merkityksestä? • Messun ei tule olla opetustilanne, mutta monia asioita voi tehdä toisin kuinka on totuttu tekemään. • Diakoniatyössä yksityisyyden suojasta on tullut niin tärkeä, että se estää yhteisöllisyyden syntymistä. Retkillä ei saa esim. luetella osallistujien nimiä, että kaikki voivat säilyttää yksityisyytensä. Mitä voisimme tehdä tämän rajan kaatamiseksi? Kirkon työntekijöillä on kyllä ammattitaitoa kehittää yhteisöllisyyttä. Luovuus peliin. • Kirkon työntekijät ovat kaikki köyhiä. Synnintunnustuksessa messun alussa kuitataan kaikki välimatkat osallistujien välillä. • Sukupolvien välinen raja-‐aita. Miten saatettaisi yhteen vanhemmat messuosallistujat ja isovanhemmuutta kaipaavat lapsiperheet? Kirkon vahvuus on edelleen se, että se voi ylittää ikäryhmien väliset rajat. • Piispoilla on hassu hattu. Se voi muistuttaa meitä siitä, että, niin kuin ehtoollisrukouksessa sanotaan, voi antaa itsensä eläväksi uhriksi. Voi asettua jopa naurunalaiseksi tai pilkattavaksi evankeliumin tähden. Se ylittää rajoja. • Pyhäkoulu tarjoaa paljon hyviä mahdollisuuksia. Katolisesta kirkosta voidaan oppia paljon siitä, miten lapset ovat messussa. Lapset voivat tehdä monenlaisia tehtäviä mm. kynttilänkantamista yms. Lapset voivat kasvaa jumalanpalvelukseen erilaisten tehtävien kautta.