1. Tuoreet
eväät
pe
13.2.2015
klo
15–17
Kaija
ja
Kari
Tiirola,
isäntänä
Raimo
Paaso
Kari
Tiirola:
”Lähdimme
liikkeelle
kaipauksesta”
• Lähtökohtana
”Tiellä
–
på
väg”,
olimme
yksi
pilottiseurakunnista
• Vuonna
1987,
kun
tulin
seurakuntaan,
jumalanpalvelus
oli
kuin
papin
ja
kanttorin
sulkapallo-‐ottelu:
pappi
lauloi
jotain,
kanttori
vastasi
–
kuin
ottelu
seurakuntalaisten
pään
yli.
• Aloimme
suunnitella
jumalanpalvelusta
uudelleen
lähtökohtana
ruokapöytä:
o Jokaisella
on
oma
paikkansa.
o Vuosien
saatossa
lapset
kasvavat,
syntyy
lapsenlapsia,
joitain
kuolee.
o Kaikki
eivät
ole
aina
läsnä
–
heillä
on
silti
paikkansa.
o Seurakunnan
ruokapöydän
keskuksena,
yhteyden
keskuksena
on
Kristus.
o Ruokapöytä
lähtökohtana
on
mahdotonta
tehdä
asioita
papin
ja
kanttorin
pallotteluna.
o Malli
haastaa
yhteiseen
tekemiseen.
• Montako
palkattua
työntekijää
tarvitaan
toimittamaan
messua?
o Pappi
ja
kanttori
tarvitaan,
suntio
samoin.
Näillä
yleensä
selvitään.
o Montako
voisi
olla
maksimi?
Se
on
uusi
näkökulma,
joka
avaa
mahdollisuuden
osallisuuteen.
Mutta
miten
hoitaa
tämä
kuvio
ilman,
että
työntekijä
kuormittuu
liikaa?
o Täytyy
löytää
rakenne,
jolla
tämä
uusi
ajattelu
lepää.
Haapajärvellä
luotiin
jumalanpalvelusryhmät,
10
kpl.
Kullakin
on
vastuu
vapaaehtoisina
vastata
noin
kuudesta
jumalanpalveluksesta
vuodessa.
Sykli
on
sopiva:
ei
rasita
liikaa,
mutta
positiivinen
rutiini
säilyy.
• Jumalanpalvelusryhmät
o Mukana
tällä
hetkellä
noin
120
vapaaehtoista.
o Toimikunta
haarukoi
alkuun,
ketkä
käyvät
suunnilleen
joka
sunnuntai
kirkossa.
o Löytyi
yhdyshenkilöt
(ei
puhuta
johtajista),
joita
kysyttiin
tehtäviinsä.
Kiinnostuneille
järjestettiin
kokous,
johon
haastettiin
tuomaan
myös
kavereita.
Kuinka
ollakaan,
ensimmäiseen
kokoukseen
mennessä
ryhmät
olivat
koossa.
• Osallisuus
o Edustuksellinen
osallisuus:
Jumalanpalvelusryhmissä
on
kaiken
ikäisiä,
miehiä
ja
naisia.
Näin
kirkkoon
tuleva
lapsi
näkee
toisen
lapsen
palvelutehtävässä,
kesi-‐ikäinen
mies
toisen
keski-‐ikäisen
miehen.
o Vuorossa
oleva
ryhmä
kokoontuu
edellisenä
maanantaina
tunnin
mittaiseen
palaveriin.
Työntekijöistä
on
mukana
vain
pappi.
§ Tarkistetaan,
onko
kaikkiin
hommiin
tekijä.
§ Käydään
läpi
saapuneet
esirukouspyynnöt.
§ Saarna
käydään
läpi
ja
sen
teema
käydään
läpi.
§ Kokoontuminen
nousi
tarpeesta:
kasvokkain
olo
todettiin
tärkeäksi.
o Kaikki
ryhmät
kokoontuvat
kerran
vuodessa.
§ Käydään
palautekierros:
onnistumiset,
kehittämistä
tarvitsevat
asiat
§ Lasten
ääntä
kuullaan:
ryhmäkeskustelujen
purussa
lapset
saavat
aina
ensin
puheenvuoron
(se
vaikuttaa
myös
aikuisten
puheenvuorojen
sisältöön)
2. o Kirkonpenkkitehtävä
§ Kaikki
halukkaat
pääsevät
tehtäviin,
kenenkään
ei
ole
pakko
ottaa
hommia.
§ Ryhmät
elävät
koko
ajan:
joku
tulee,
toinen
menee
–
ja
se
on
täysin
OK
ja
luonnollista.
§ On
myös
täysin
OK
olla
kirkonpenkkitehtävässä:
tulla
kirkkoon
ja
istua
alas.
Usein
siitä
tehtävästä
käsin
haluaa
sittemmin
vaikkapa
kantamaan
kolehtia.
o Yleensä
pyydetään
sitoutumaan
omaan
jumalanpalvelusryhmään
vähän
pidemmäksi
aikaa,
jos
mahdollista.
Ryhmätehtävä
3-‐5
hengen
ryhmässä:
Ilon
aiheita
jumalanpalvelusyhteisössäsi
• Kirkon
kynnys
on
madaltunut
• Eri-‐ikäisiä
osallistujia
• Innostus
J
• Kirkkokahvit
o Koko
seurakunta
kohtaa
o Toimiva
konsepti
nimenomaan
kirkossa
o Jo
50
m
matka
seurakuntataloon
on
liian
pitkä
• Tutut
kasvot
ja
tuntemattomat
kasvot
kirkossa
• Vapaaehtoispankki
• Yhdessä
tekeminen
• Kotoisuus
• Juhla
• Hitaasti
objektista
subjektiksi
• Työalarajattomuus
o Pienen
seurakunnan
etuoikeus
on
voida
toteuttaa
messu
yhdessä
yli
työrajojen.
o Messu
ei
ole
työala.
Sen
kautta
seurakunta
elää
ja
hengittää.
Arki
tuodaan
siihen,
siitä
lähdetään
(lähetetään)
arkeen.
• Käsiohjelma
osallistaa
o Messun
kulkua
on
helppo
seurata.
Ilman
sitä
moni
on
sivusta
seuraaja.
o Tampereella
toteutetaan
screeneillä
–
miten
sopii
vanhoihin
kirkkoihin?
• Kyläkirkkoon
toimintaa
Maija
Rönkkö,
haapajärveläinen
seurakuntalainen
• Sai
kirkkoherralta
kutsun
jumalanpalvelusryhmän
vetäjäksi.
• Kutsui
mukaan
kummitytön
ja
muutama
hyvän
ystävän
–
ryhmä
oli
vaivatta
kasassa.
• Kummitytön
lähipiiri
on
erityisesti
talvisin
kiinni
harrastustoiminnassa,
mikä
haastoi
etsimään
lisää
erityisesti
lapsia
mukaan
• Lapset
ovat
innokkaina
jakamassa
virsikirjoja
ja
teemaesitteitä
lapsille,
kantamassa
kynttilöitä,
painamassa
kirkonkellot
käyntiin,
lukemassa
selkokielellä
kirjoitetun
sunnuntain
teeman
esittelyn,
lukemassa
rukouksia,
kantamassa
kolehtia.
• Aikuiselle
herkin
tehtävä
on
osallistua
esirukoukseen.
• On
ollut
tärkeää
huomata,
että
ammattilaiset
luottavat
maallikoihin.
• Jo
pienellä
kosketuksella
saadaan
aikaan
suuri
vaikutus.
• Entiseen
ei
ole
paluuta,
Haapajärvellä
on
niin
totuttu
seurakuntalaisten
aktiiviseen
osallistumiseen
messun
toimittamiseen.
• Messun
päätteeksi
koko
jumalanpalvelusryhmä
hoitaa
kirkkokahvit
tarjolle.
3. • Ystävien
tapaaminen
kirkkokahveilla
on
tavattoman
tärkeää.
Kaija
Tiirola:
Lapset
–
aarre
• Haapajärven
kirkon
alttarikaide
on
peitetty
sinisellä
kankaalla.
Vanhan
papan
hautaansiunaamisen
yhteydessä
arkun
äärellä
oli
paljon
väkeä.
Kaiken
keskellä
lapsi
istui
alttarikaiteen
polvistumispenkille,
painoi
poskensa
siniselle
sametille
ja
sanoi
kuuluvalla
äänellä:
”Tässä
on
hyvä
levähtää.”
• Lapsi
saa
olla
kirkossa
juuri
siellä,
missä
on:
penkillä,
penkin
välissä,
penkin
päällä…
Sinne
kuuluu
kyllä.
• Lasten
myötä
kirkkoon
levisi
hymy.
• Nyt
väki
uskaltaa
tulla
kirkkoon
lasten
kanssa
–
kukaan
ei
katso
kieroon.
• Osallisuus
vaatii,
että
lapsi
voi
nähdä
kirkossa
toisen
lapsen.
• Haapajärvellä
on
rakennettu
lasten
käyttöön
oma
pieni
kirkko.
Sen
salin
korkeus
on
164
cm.
• Varustukseen
kuuluu
neljä
laatikkoa,
joiden
sisällön
avulla
voi
toimittaa
erilaisia
kirkonmenoja.
• Lapset
leikkivät
innokkaina,
kunhan
voivat
tehdä
itse
–
eivätkä
aikuiset
estele.
• Mikä
on
lapsista
mukavinta?
o ”Että
saa
lukea.”
o ”Kolehdinkeruu:
Nyt
muuten
tulee
tosi
paljon
rahaa!
Ja
tämä
kaikki
me
saadaan
antaa
niille
köyhille.”
• Lapsille
on
oma
messupassi.
Kun
saa
kaikki
tarrat
kerättyä,
saa
oman
virsikirja-‐katekismuksen.
• Lapset
voivat
avustaa
monella
tavalla,
esim.
ehtoollispikarien
keräämisessä
–
niin
käytettyjen
kuin
puhtaidenkin.
• Kastepuu
on
käytössä
monessa
seurakunnassa.
Se
on
tuonut
mukaan
lapsiperheitä.
• Lapsille
on
oma
nurkka.
Sen
tieltä
poistettiin
jokunen
penkki
Museoviraston
suostumuksella.
Vain
kerran
se
on
aiheuttanut
häiriötä:
lapsia
vahtineet
vanhemmat
unohtivat
olevansa
messussa.
• Kun
pääsee
halutessaan
käymään
omassa
nurkkauksessa,
lapsi
tulee
mielellään
penkkiinkin.
• Lapsille
on
oma
agendansa,
lehtisensä.
Siinä
on
pientä
puuhaa.
• Lapset
ovat
tuoneet
iloa
ja
välittömyyttä
kirkkoon.
Myös
aikuiset
uskaltavat
tulla
entistä
paremmin,
kun
ei
tarvitse
yrittää
olla
muuta
kuin
on.
• Pönötys
on
poissa.
• Lapsia
on
jokaisessa
jumalanpalvelusryhmässä.
Ujous
iskee
noin
11
v
iässä,
sitten
ei
enää
mielellään
lue.
Mutta
tarjolla
on
onneksi
muitakin
tehtäviä.
• Lapsi
kaipaa
palautetta.
Se
rohkaisee
eteenpäin.
Keskustelutehtävä:
Mitä
voisimme
tehdä
paremmin
seurakunnassamme?
• Musiikkielämän
monipuolistaminen
o Kuinka
moni
kanttori
istuu
urkuparvella
seurakuntalaisten
näkymättömissä?
o Ensin
pitää
hahmottaa,
mikä
nykyisellään
on
pielessä.
o Yksi
ongelma:
nykyisellään
musiikissa
on
liikaa
rytmittömyyttä.
• Nuorten
osallisuus
• Turvallinen
johtajuus
o Kirkkoherran
asema
on
keskeinen,
mikä
näkyy
myös
”Tiellä
–
på
väg”
-‐loppuraportissa.
o Kirkkoherran
tulee
antaa
aktiivinen
ja
vahva
tuki
jumalanpalveluksen
kehittämishankkeelle.
o Palaute
ja
kiitos
mukaan
lähteneille
seurakuntalaisille
on
hyvin
tärkeää.
4. • Henkilökohtainen
kutsu
• Palkalliset
vapaaehtoiset
o Erityisesti
musiikin
tekemiseen
tarvitaan
usein
ammattilaisia
vapaaehtoisia,
esim.
bändimuusikoita
erityismessuihin
(ml.
musiikin
sovittaminen)
o Viidenkympin
korvaus
tällaisesta
työpanoksesta
voi
olla
ihan
riittävästi.
• Uskaltaa
kutsua
ja
vastuuttaa
ihmisiä
Päätöspuheenvuorot:
Kaija
Tiirola
• Täytyy
olla
tilaa
kasvulle.
• Työntekijöiden
on
hyvä
osata
olla
valmiita
luopumaan
omastaan
ja
antamaan
tilaa
seurakuntalaisille.
Kari
Tiirola
• On
hienoa,
että
tulitte.
Se
todistaa,
että
kirkossa
on
rohkeutta
uudistua,
tehdä
asioita
toisella
tavalla.
Kiitos
siitä!
