Muuramen seurakunnan työntekijöiden opintomatka All Saints Woodford Wells-seurakuntaan Lontooseen 21-24.5.2013. Simo Lampela, kirkkoherra

1. Muuramen seurakunnan työntekijöiden opintomatka Lontooseen 21-24.5.2013
Simo Lampela, kirkkoherra
All Saints Woodford Wells seurakunta määrittelee itsensä isoksi karismaattiseksi
evankelikaaliseksi seurakunnaksi Koillis-Lontoossa. Se on osa Englannin Anglikaanista kirkkoa.
Seurakunta kuuluu New Vine verkostoon. New Wine on Englannin anglikaanikirkon parista
ympäri maailmaa levinnyt seurakuntien uudistumiseen tähtäävä verkosto.
Paul Harcour, All Saints seurakunnan kirkkoherra
All Saints seurakunnan nettisivujen mukaan seurakunnan visio on pitää Jeesus kaiken elämän
keskuksena - avioliiton, perheen, työpaikan, yhteisön ja kansakunnan keskuksena. Seurakunta
määrittelee itseään, että kirkkomme on rakastava ja Jeesukseen keskittynyt kirkko. Me olemme iso
työyhteisö, joka haluaa pitää kirkon elävänä ja toivottaa tulijat tervetulleeksi.
Teimme työntekijöiden opintomatka Lontooseen 21-24.5.2013. Vierailun kohteena oli All Saints'
Woodford Wells seurakunta1
Lontoossa. Seurakunta valikoitui vierailun kohteeksi Lapuan
hiippakunnan lähetyssihteerin Jukka Jämsènin ehdotuksesta. Hän oli ensin yhteydessä seurakunnan
kirkkoherraan Paul Harcourtiin. Tämä toivotti meidät sitten vierailulle seurakuntaan.
Vastaanotto
Seurakunnassa meidät otettiin vastaan ystävällisesti. Vastaanotolle oli kuvaavaa, että lähes koko
työyhteisö oli varannut päivänsä meitä varten. Työntekijöiden, joita on 142
, lisäksi mukana päivässä
oli vastuunkantajia. Vastaanotossa näkyi yksi tärkeä ajatus seurakunnan toiminnassa, eli he
halusivat koko ajan jakaa sitä hyvää, mitä olivat saaneet.
Tämä oman hyvän jakaminen puhutteli. Vastaanoton lisäksi seurakunnan yhteisöllisyys nousi esille.
Työyhteisössä kaikki tekivät kaikkea. Työn tekemisessä ei ollut jakoa ”minun tehtäviin ja sinun
tehtäviin”. Seurakunnassa ei myöskään näkynyt jakoa toiminnallisen ja tukitoimien välillä.
Olemisessa välittyi lämmin henki työntekijöiden kesken ja myönteisen arvovaraus. He antoivat
aikaa vieraille ja olivat kiireettömästi meidän kanssamme. Yleisesti ottaen seurakunnan olemisessa
1
Nettisivu http://www.asww.org.uk/#&panel1-1 ja facebook
http://www.facebook.com/allsaintsww?fref=ts)
2
Henkilöstö löytyy nettisivuilta:
http://www.asww.org.uk/Groups/84886/All_Saints_Woodford/About_us/Staff_Team/Staff_Team.aspx

2. ja vuorovaikutuksessa sekä suhteessa lähiyhteisöön että etäämmäksi näkyi, että pienelläkin
seurakunnalla voi olla aktiivinen oma lähetystyö3
.
Vastaanotossa havaitsimme, että seurakunnan toiminnassa oli samoja teemoja ja asennetta, kuin
meillä! Seurakunnan toiminnassa oli paljon vastuunkantajia - tosin All Saintsissa sitoutuminen
liittyy myös siihen, että he rahoittavat rakentamisen ja toiminnan lähes kokonaan lahjoitusten
varaan. Puhuttelevaa oli seurakuntalaisten sitouttaminen ja vastuun kantaminen sen toiminnasta.
Tämä merkitsi omasta antamista – aikaa, rahaa, rukousta. Edelleen puhuttelevaa oli, että työalojen
työntekijät eivät tehneet työtä itse, vaan heidän apuaan toimi suuri joukko vastuunkantajia.
Meilläkin ollaan menossa vahvemmin vastuunkantajien suurempaan vastuun kantamiseen päin,
erityisesti jumalanpalveluselämässä. Ihannetila on, että työntekijät toimivat yhdessä
vastuunkantajien kanssa. Nimenomaan tämä oli ihailtavaa All Saints seurakunnassa.
Tärkeä asia ja meillä vaikeasti toteutettava asia oli sunnuntain asettaminen työn tekemisen
keskukseen. Meitä kosketti myös tapa, jolla puhuttiin uskosta ja Jeesuksesta. Siinä ei ollut mitään
alentuvaa, ei pyydelty millään tavalla anteeksi sanomaa Vapahtajasta, vaan sanoma Jeesuksesta oli
tärkeä. Hyvä oli myös huomata, että myös saarnassa keskeistä oli opetus.
Seurakunnan näky oli kirjoitettu Jes 54:2-3. ”Tee telttasi sija suureksi, levitä säästelemättä kangasta asumustesi
katoksi! Pidennä köydet, iske lujaan vaarnat! Sinä laajenet oikealle ja sinä leviät vasemmalle.”
3
Tilaisuudesta seurakunnan kirkkoherra twiittasi: ”Lots of fun @allsaintsww as we host 23 staff
from a Finnish Lutheran parish on a learning tour with New Wine” (22.5.2013)

3. Myös nuorisotyössä oli samoja juttuja kuin meillä. Tärkeää oli halu ottaa nuoria mukaan työhön.
Tuli sellainen tuntu, että me olemme hyvällä tiellä. Meitä puhuttelivat yhteinen rukouselämä ja
seurakunnan yhteisöllisyys ja kodinomaisuus. Pyhän Hengen ja henkilökohtaisen rukouselämän
rooli voisi olla meillä enemmän esillä. Näitä haluamme edelleen meillä vahvistaa. Edelleen meillä
on rakennettu yhteistä näkyä työstä ja seurakunnasta, mutta voimme mennä rohkeasti eteenpäin sen
ajatuksen kanssa, että seurakunta on keskellä kansaa. Moni asia johti pohtimaan, että voisimmeko
jatkaa yhteistyötä All Saints-seurakuntaan ainakin nuorisotyössä ja rukouselämässä?
Lapsityössä meitä puhutteli lasten ottaminen toiminnassa huomioon. Lapsityössä ja - toimitiloissa
oli otettu huomioon erityislapsia. All Saintsissa oli myös luottamus lasten opetuslapseuteen.
Jumalanpalveluksissa ei ollut lastenhoitoa, vaan lapsille oli opetusta ja ylistystä. Ajatus oli, että
pienikään lapsi ei ole liian pieni Jumalalle. Lapsia opetetaan myös tukemaan ja auttamaan
pienempiä. Samaan aikaan toisaalta saamme lapsityön osalta olla tyytyväisiä omaan
lapsityöhömme. All Saints seurakunnassa oli vaikea saada vapaaehtoisia sitoutumaan lapsityöhön.
Mitä asioita haluaisit parantaa meillä?
Kokonaisuutena seurakunnan julistuksen osalta voisimme yhdessä miettiä, mitä ja miten me
seurakunnassa opetamme? Voisimme ottaa kirkkovuoden rinnalle yhden teema kaudeksi kerrallaan.
Tämä merkitsisi esimerkiksi, että kädestä pitäen opetetaan seurakuntalaisille kuinka uskosta käsin
tehdä hyvää. All Saints:ssa opetettiin paljon kristillisestä rakkaudesta ja kristityn elämästä. Tärkeää
on kysyä, mitä merkitsee, että olen kristitty tänä aikana? Tämän opetuksen myötä pikku hiljaa
seurakunnassa alkoivat hyvät teot ja naapuriapu lisääntyä. Kuinka me voisimme kasvattaa
seurakuntaa, että lähimmäisenrakkaus näkyisi ja toteutuisi.
Hyvä olisi myös vahvistaa vastuunkantajien asemaa ja vastuuttaa heitä seurakuntatyössä ja kutsua
heitä jäseniksi tiimeihin. Erilaisia vastuunkantajia meillä on ehkä 250-300 henkeä. All Saintsissa ei
tiennyt kuka oli palkattu työntekijä ja kuka vapaaehtoinen, niin luontevasti he toimivat tiimeinä.
Meillä vastuunkantajille annetaan yleensä joku pieni homma, joka on helppo suorittaa. Mutta entäpä
jos he olisivatkin oikeasti työtovereita suunnittelusta toteutukseen, arvioinnista näkyjen
näkemiseen? Voimme syksyllä testata tätä.
Diakoniatyössä meistä on mahdollista ottaa heti käyttöön All Saintsissa käytössä ollut ostoslista.
Kirkossa jaetaan ostoslistoja, josta voi valita yhden tai useamman tuotteen, jonka ostaa hätää
kärsivälle lähimmäiselle ruokakassin täydennykseksi. Sitten näitä tarvikkeita / kasseja voi tuoda
kirkkoon ja diakoniatyö jakaa ne tarvitseville.
All Saints seurakunnalla oli 24/7 rukousviikko. Näitä oli erityisesti ennen suuria tapahtumia. Me
voisimme myös viettää rukousviikkoja. Seurakunnalle jaettiin sähköpostilla rukouspyyntöjä ja
rukousvastauksia 2-3 kertaa viikossa. Tällainen rukousposti voisi olla luonteva osa esim. uusia
nettisivuja, faceboook-sivuja tai twitteriä. All Saints seurakunnassa oli myös muutaman kerran
vuodessa rukoustempauksia ja parantavan rukouksen kouluja Lin Buttonin vetäminä. Näky
parantavasta rukouksesta piti tavoitteena auttaa jokaista kristittyä tulemaan siksi, mitä Jumala tahtoi
hänen olevan; auttamaan ihmistä tulemaan siksi, miksi Jumala tahtoi hänen tulevan, sekä tulla
yhteen rukoilemaan parantavia rukouksia ja odottamaan Jumalan vastausta.

4. All Saints seurakunnan kirkon kirkkosali.
Kasvatustyössä seurakunnassa oli vahvemmin esillä kristittynä eläminen / kristityn identiteetti /
oman seurakunnan identiteetti. Sunnuntain jumalanpalvelukset olivat tärkeitä kaikille työmuodolle.
Mekin tarvitsemme näyn Jumalalta tulevasta kehittämisen suunnasta. Meidän täytyy keskittyä
tärkeimpään, kaikkea ei voida tehdä. Kristityn identiteettiä vahvistivat yhteinen jumalanpalvelus,
rukous, Raamattu ja lähimmäisen rakkaus. Edelleen meidän pitäisi rukoilla yhdessä enemmän.
Nuorisotyössä on tärkeää keskittyä entistä enemmän tekemään työtä yhteisen näyn pohjalta. Tavoite
olisi tuoda tavoite kirkkaammin esiin. Työssä pidetään esillä Raamattua, ristiä ja rukousta (RRR +
(RR=rippi ja rakkaus) - keksittiin tämä lyhenne tiimin kanssa - ja erityisen keskeistä olisi rukous
yhdessä nuorten kanssa. Toiminnan lähtökohtana tulisi olla enemmän uskon näkökulma, oli se
sitten evankeliumin esiin tuomista tai lähimmäisenrakkautta nuorten kohtaamisen kautta (tai
diakoniatyötä nuorten parissa). Tavoitteena olisi, että kristittynä eläminen olisi luonteva osa nuorten
elämää (kristillinen kasvatus). Lyhyesti tärkeää olisi elävä seurakunnan nuorisotyö, jossa rukous ja
usko armoon olisivat mukana arjessa.
Tärkeää olisi edelleen saada seurakuntalaisia, nuoria ja nuoria aikuisia, enemmän toiminnan
suunnitteluun, toteuttamiseen ja kehittämiseen. Mekin tarvitsemme matalan kynnyksen
kahvittelupaikan joissa ihmiset kohtaavat toisensa ja seurakunnan työntelijöitä. Seurakunnalle olisi

5. hyvä, jos sillä olisi jokin vastaavanlainen kohtauspaikka, kuin siellä Atrium. Siellä olisi
mahdollisuus kohdata eri ikäisiä seurakuntalaisia. Kirkko on hyvä paikka, mutta ihmisille jotka
eivät ole seurakunnan toiminnassa mukana voi kynnys tulla suoraan kirkkoon tai ilmoittautua
viikkotoimintaan, olla suuri. Meillä voisi olla luovuutta enemmän. Olemme monessa asiassa liian
kankeita ja pelkäämme paikkojen likaantumista.
Yksittäisiä pieniä asioita haluamme tuoda esirukouksen, joka ottaa huomioon köyhät ja
vähempiosaiset. Erityislasten hiljentymishuone oli hyvä. Siellä pari peiliä ja bubble masiina sekä
dataprojektori, jolla näytettiin rauhoittavaa elokuvaa - semmoista emme olleet nähneet
aikaisemmin. Hiljentymishuone olisi meilläkin jossakin kerhohuoneessa mukava. Kerhohuoneiden
taakse voisi myös helposti rakentaa katetun terassin, joka antaisi lisää leikkitilaa keväisin ja
syksyisin. Takapihalla voisi olla myös pieni kasvihuone, jossa kerholaiset voisivat osallistua ja
seurata hyötykasvien kasvua ja oppisivat kasvien hoitamista. Myös vähävaraisille kerättävä
rukokassi oli hyvä idea samoin kuin kokoushuoneen ideataulu.
3. Mitkä saivat tuntemaan tyytyväisyyttä omista käytännöistä?
Oli ilo huomata, että heidän toiminnassa oli niin paljon yhtäläisyyksiä meidän nykyiseen toimintaan
nähden. Mukava oli myös huomata, että Muuramen seurakunnassa kehityssuunta on oikea ja
tärkeisiin asioihin on alettu panostaa. Erityisesti tällainen asia oli seurakuntalaisten osallistaminen ja
sunnuntaikeskeisyys. Erityisesti vastuunkantajien kasvava määrä on yksi asia, josta koen iloa ja
tyytyväisyyttä oman seurakuntamme toiminnassa.
Vierailun aikana oma asenteeni vastuunkantajien toiminnasta tuli yhä enemmän myönteiseksi ja
into saada nuoret enemmän mukaan toimimaan seurakunnan yhteiseksi hyväksi lisääntyi. Tärkeää
olisi, ettei vastuun kantaminen olisi nuorille vain velvollisuus vaan osa kristittynä elämistä, osa
seurakuntaa. Siihen suuntaan omien kokemuksieni mukaan me olemme menossa! Solut ja
vastuunkantajat pitävät Muuramen seurakunnan pystyssä.
Jumalanpalveluselämässä me olemme menossa hyvään suuntaan. Pienryhmätoiminta, meidän
pienryhmät toimivat hyvin samalla tavoin kuin heillä. Diakoniatyö meillä on huomattavasti
laajempaa kuin heillä. Meillä on seurakunnassa laajemmin erilaisia vaihtoehtoja, joka madaltaa
kynnystä tulla seurakunnan yhteyteen. Meillä on luontaisia yhteyksiä eri toimijoihin lapsityössä
mm. Muuramen kunnan päivähoitoon, nuorisotyössä kouluun, diakoniatyössä kotihoitoon ja
sosiaalityöhön. Lapset ja perheet ovat meille yhteisiä ilon- ja huolenaiheita. Itseäni vielä lähellä
oleva luonnon puuttuminen jäi mieleen, meillä ei tarvita ruohomattoja eikä kuntopyörää lapsityössä.
Kansankirkolla on vielä mahdollisuus päästä ihmisten koteihin ja lähietäisyydelle ihan luontevasti
toimitusten yhteydessä. Me voimme vielä kutsua kirkkoon ja Jumalan lähelle ihmisiä, koska niin
suuri osa on edelleen kirkon jäseniä. Kirkollisvero on meillä tasa-arvoistava asia. Ainakaan
Muuramessa ei ole jyrkkää rajaa seurakunnan ja ”tavallisten ihmisten” välillä. Kirkon kynnys ei ole
mahdottoman korkea. All Saints on tiukasti sitoutuneiden ihmisten yhteisö. Onkohan siellä vaikeaa
olla seurakunnan liepeillä, jos ei tunne kuuluvansa joukkoon? Samalla herää kysymys, miten me
voisimme tavoittaa ja johdattaa Jumalan lähelle ne seurakunnan jäsenet, jotka ovat ikään kuin
etäjäseniä?
4. Muuta?
Matka oli todella antoisa. Se oli hieno yhdistelmä työyhteisön hitsautumista yhteen, virkistymistä ja
perustyön kirkastumista. Melkoinen Jumalan ihme, että ihan koko porukka oli mukana ja hienolta
tuntui, että yhteisen tutustumisen päätteeksi kaikkien puolesta rukoiltiin. Tilanne oli rauhallinen ja

6. rohkaiseva. Soraääniä ei ole kuulunut. Kysymyksiä ja keskustelua esirukouksesta tuli illalla paljon.
Se kertonee siitä, että rukoustilanne koettiin turvalliseksi?
Useammalle työntekijälle nousi mieleen into tehdä yhteistyötä All Saints-seurakunnan kanssa –
nuorisotyössä, aikuistyössä, jumalanpalveluselämässä. Ainakin nuorisotyössä on halua nuorilla
tutustua seurakuntaan ja vaikkapa kirjeenvaihdosta / skype-yhteydestä All Saints -seurakunnan
nuorten kanssa. Ja luonnollisesti joillakin työntekijöillä olisi halua viikosta – pidempään aikaan
mennä tutustumaan All Saints -seurakuntaan.
Osa erityislasten huoneen varustelusta: ”bublepylväs”. Muita olivat tärinälevy, rauhoittava musiikki ja
merimaisema-videokuva.

7. Mielenkiintoista on kuinka toisten työtä ja työskentelytapoja seuratessa oppii omasta työstään, sekä
saa tietysti ideoita omaan työhönsä. Vierailu antoi paljon pureskeltavaa ja pohdittavaa pitkäksi
aikaa. Olisi ollut aika tärkeää päästä mukaan sunnuntaina ja osallistua jumalanpalveluksiin ja
toimintaan ainakin yhden viikon ajan. On avartavaa nähdä mitä ja miten muualla asioita tehdään ja
löytää useita hyviä asioita ja oppii myös arvostamaan sitä, mitä meillä jo on.
All Saintsin kirkko tuntui toimivan hyvin muunneltavuutensa ansiosta. Tilat olivat hienot ja
käytännölliset. Niihin seurakuntalaisten on helppoa tulla. Tilat olivat myös monikäyttöiset ja
tavaroiden säilytys oli järjestetty hyvin. Erityisesti Atrium kahvio kiinnitti huomiota. Monia eri
toimijoita oli kirkon tiloissa - saman katon alla. Kahvila oli yhteinen kokoontumispaikka ja tilassa
oli avoin ruokailu kaikille ja sinne oli helppo tulla. Kahviossa oli porukkaa vauvasta vaariin.
Kahviossa ihmisten on helppoa tutustua seurakunnan toimintaan ja muihin seurakuntalaisiin.
Toimintaan osallistumisen kynnys pienenee. Hyvät tilat kokoaa seurakunnan "ympärille"
seurakunnan ulkopuolisia ihmisiä. Siinä on helppo kertoa evankeliumia ja pitää esillä toimintaa.
Mekin voisimme muunnella ainakin seurakuntasalia. Ehkäpä jo syksyn Ilolla messuun-tapahtumaan
saataisiin laitettua saliin pöydät? Saattaisi sulaa ihmisistä ylimääräinen jäykkyys, kun ei ollakaan
tutussa ja turvallisessa rivissä.
Myös työvälineet olivat kunnossa! Datatykit olivat lastenhuoneessa ja kirkossa. Tilojen käyttöä oli
mietitty verkostoitumiseen ulkopuolisten kanssa. Tilojen muunneltavuus eri tilanteisiin oli hienoa.
Tilanteessa näytti, että palkattu henkilökunta ja vastuunkantajat olivat hyvin tasa-arvoisia.
Toimintaa oli paljon puolta pienemmällä budjetilla ja runsaalla vastuunkantajien määrällä.
Tukipuolen työntekijät mainittiin vasta meidän työntekijöiden ammattiryhmien tultua esiin.
Siivoukseen oli panostettu, 4 kokoaikaista siivoojaa!
5. All Saints seurakunnan toiminta
All Saints seurakunnan näkynä oli, että Jeesus on yhteisön keskellä. Ajatus näkyi ja kuului
toiminnassa. Seurakunnassa oli paljon pienryhmiä. Niiden tehtävänä oli, paitsi lukea Raamattua,
keskustella ja rukoilla, mutta myös pitää huolta toisistaan. Huolenpidosta ja toisten puolesta
rukoilemisesta oli opetettu paljon. Ryhmille oli kaksi kertaa annettu 100£, jotta he käyttäisivät sen
lähimmäisten palvelemiseen. Oli syntynyt uusia tapoja palvella paikkakunnan ihmisiä.
Seurakunta pyrki jatkuvasti toimimaan ulospäin. Kirkosta haluttiin tehdä kutsuva kohtaamispaikka
alueen ihmisille. Se ei ollut pelkästään seurakuntalaisten oma paikka, vaan paikka kaikille- tässä
katettu kirkkopiha / kahvio Atrium auttoi paljon. Tämän kokoontumispaikan kautta syntyi luontevia
verkostoja ja uusia ihmisiä tuli kristittyjen vaikutuspiiriin.
Seurakunta halusi myös koko ajan jakaa eteenpäin sitä hyvää, mitä olivat saaneet. Heikompia
seurakuntia lähellä omassa rovastikunnassa ja etäämpänä haluttiin vahvistaa. Niille tarjottiin tukea,
neuvoja ja opastusta. Seurakunnassa myös otettiin mielellään vastaan vierailijoita ja harjoittelijoita,
jotta hyvä saataisiin kiertoon ja uusia seurakuntia vahvistuisi. Kingdom of God is growing. The
more we give, the more we get!
Lasten pyhäkouluissa oli ajatus nähdä lapset täysivaltaisina kristittyinä. Kaksivuotiaiden
pyhäkoulukaan ei ole lasten vahtimista, vaan lapselle aikaa Jumalan kanssa. Lapsi nähtiin myös

8. viestin viejänä. Hän vie hyvän sanoman ja Kristuksen rakkauden omaan perheeseensä, päiväkotiin
ja kaikkialle, minne menee. Lasten kautta Jumalan luotetaan puhuttelevan koko perhettä. Isompien
lasten ryhmissä lapsille opetettiin kristityn elämän perusasioita, esimerkiksi opetettiin auttamaan
pienempiä. Tässä seurakunnassa pyhäkoulussa oli 120 lasta joka sunnuntai!
Sunnuntaikeskeisyys seurakunnan elämässä oli merkittävä juttu! Yksinäisille ihmisille sunnuntai on
pitkä päivä. Sunnuntai oli selkeästi kaiken seurakuntatoiminnan keskus – toimituksia oli hyvin
vähän. Seurakunnassa oli neljä erilaista jumalanpalvelusta joka sunnuntai - toisinaan jopa viisi!
Silloin oltiin töissä!
Sunnuntaisin oli neljä säännöllistä jumalanpalvelusta:
- klo 8 hiljainen ehtoollismessu. Ei musiikkia. Osallistuu muutamasta pariin kymmeneen
ihmistä. Varhain herääville aamun ehtoollispalvelus, joka tarjoaa vahvaa ruokaa päivää
varten.
- klo 9.30 perinteinen jumalanpalvelus, jossa on mukana kuoro. Ehtoollista nautitaan kerran
kuukaudessa. Albat, kuorot, virsiä, rukouspalvelu. 120-150 osallistujaa.
- klo 11.15-12.15 perhemessu. Päivän pääjumalanpalvelus. Lapsilla pyhäkoulu klo 11-12.30.
Lasten pyhäkoulu siis pidempi kuin aikuisten jp. Pyhäkoulussa 5 eri ryhmää ja 120 lasta.
Käytössä screenit, bändi, ylistysmusiikkia, rento, elävä.
- klo 18 illalla nuorten aikuisten jp. Bändi, paljon rukousta ja ylistystä (30-40 min), profetian
sanoja, Pyhän Hengen johtama ilta, mahdollisuus tulla eteen rukouspalveluun.
- keskiviikkoisin vietettiin viikkomessua klo 10. 30
Päivän kaikissa jumalanpalveluksissa käytettiin samaa saarnaa. Sanoma on sama, mutta
viestintätapa vaihtuu. Ehtoollinen oli joka su hiljaisessa aamumessussa ja muissa jumalan-
palveluksissa kerran kuukaudessa. Silloin tällöin vietettiin iltapäivällä erityisjumalanpalveluksia
erilaisille kohderyhmille, kuten sureville tai erityisiä kastejumalanpalveluksia..
Vastuunkantajia oli paljon. Seurakuntalaiset antoivat aikaansa ja sitoutuivat palvelutehtäviinsä.
Tehtävä saattoi olla iso ja aikaa vievä ja vastuullinen tai sitten se saattoi olla jotakin hyvin
yksinkertaista ja pientä. Työntekijät toimivat vastuunkantajien johtajina. He vetivät omia
vapaaehtoistyöntekijöiden tiimejä. Esim. musiikkipuolella oli nelisenkymmentä vastuunkantajaa,
joita johtivat ylistysryhmien vapaaehtoiset vetäjät. Worship director Johnny palaveerasi näiden
ylistyksenvetäjien kanssa ja koulutti heitä. Nämä veivät asiat eteenpäin omiin tiimeihinsä. Tämä
sama toistui kaikilla työaloilla, niin lasten ja nuorten tiimeissä kuin rukouspalvelussakin.
Paras anti koko reissussa oli kuitenkin rukouspalvelu, joka johdettiin luontevasti meidän koko
työyhteisölle. Siinä sitten puhuttiin paljon jälkeenpäin, mitä kenellekin oli sanottu ja pitivätkö ne
asiat paikkansa. Hieno ja puhutteleva kokemus, kun oltiin siinä kaikki. Eikä varmaan kovin paljon
jäänyt traumoja kellekään.
6. New Vine verkosto Suomessa

9. New Vine verkosto toimii Suomessa ja sen näky täällä on:
”Haluamme nähdä kansakuntamme muuttuvan kristittyjen kautta, jotka löytävät vapauden
Jeesuksen seuraamisessa, kokevat iloa ylistäessään Jumalaa ja saavat Pyhän Hengen voiman
elämäänsä. Haluamme nähdä seurakuntien uudistuvan ja vahvistuvan sekä uusien yhteisöjen
syntyvän. Tahdomme elää todeksi Jumalan Sanan kaikilla elämän alueilla, etsiä kadotettuja,
rikkinäisiä ja köyhiä ja näyttää, että hyvä uutinen Jumalan valtakunnasta kuuluu kaikille.”
New Vine verkoston arvoja ovat muun muassa:
Haluamme elää Jumalan kunniaksi ylistäen hänen majesteettisuuttaan, kaikkivaltiuttaan ja mahtavaa
voimaansa. Samalla voimme kohdata hänet ylistyksessä läheisesti ja henkilökohtaisesti ja kokea
syvää yhteyttä hänen kanssaan
Pidämme uskollisesti esillä muuttumatonta sanomaa Jeesuksesta, hänen työstään sekä
henkilökohtaisen pelastuksen ja pyhityksen merkityksestä. Samalla etsimme kulttuuriimme ja
ympäristöömme sopivia tapoja ylistää ja opettaa, olla seurakunta ja tehdä lähetystyötä.
Tahdomme julistaa hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja nähdä sen läsnäolosta kertovia ihmeitä
ja merkkejä. Samalla ymmärrämme, että Jumalan valtakunta tulee lopullisesti ja kärsimys voitetaan
vasta sitten, kun Jeesus tulee takaisin ja tekee kaiken uudeksi.
Haluamme nähdä seurakunnan muuttuvan tehtävänsä ymmärtäväksi yhteisöksi, joka rakastaa ja
tavoittaa kadotettuja, pitää huolta köyhistä ja tuo oikeudenmukaisuuden koteihin, naapurustoihin,
työpaikoille ja kansakuntiin. Samalla haluamme seurakunnan olevan armon täyttämä yhteisö, jossa
ihmiset voivat löytää suhteen Jumalaan ja toisiin ihmisiin sekä parantumisen, uskon, toivon ja
rakkauden.
Tahdomme valmentaa Pyhän Hengen voimassa toimivia, rohkeita ja tehtävästään tietoisia
seurakuntien johtajia. Samalla tahdomme varustaa jokaista kristittyä palvelemaan Jeesuksen mallin
mukaisesti omassa kodissaan, seurakunnassaan sekä työ- ja elinympäristössään.
Tahdomme olla ystävällisiä ja sydämellisiä ajatellessamme toisia ja puhuessamme heistä,
riippumatta siitä, ovatko he kanssamme samaa mieltä. Samalla kerromme selkeästi, mitä me
uskomme ja miksi uskomme.
Matkan kokemuksia ja ajatuksia kirjasivat: Anna, Anne, Anna Maria, Hanna Ka, Hanna Kn,
Hanna U, Jenni, Mari, Petri, Päivi, Seija, Simo, Susanna, Tanja.