Tuoreet	
  eväät	
  
pe	
  13.2.2015	
  klo	
  15–17	
  
Kaija	
  ja	
  Kari	
  Tiirola,	
  isäntänä	
  Raimo	
  Paaso	
  
Kari	
  Tiirola:	
  
”Lähdimme	
  liikkeelle	
  kaipauksesta”	
  
• Lähtökohtana	
  ”Tiellä	
  –	
  på	
  väg”,	
  olimme	
  yksi	
  pilottiseurakunnista	
  
• Vuonna	
  1987,	
  kun	
  tulin	
  seurakuntaan,	
  jumalanpalvelus	
  oli	
  kuin	
  papin	
  ja	
  kanttorin	
  sulkapallo-­‐ottelu:	
  
pappi	
  lauloi	
  jotain,	
  kanttori	
  vastasi	
  –	
  kuin	
  ottelu	
  seurakuntalaisten	
  pään	
  yli.	
  
• Aloimme	
  suunnitella	
  jumalanpalvelusta	
  uudelleen	
  lähtökohtana	
  ruokapöytä:	
  	
  
o Jokaisella	
  on	
  oma	
  paikkansa.	
  
o Vuosien	
  saatossa	
  lapset	
  kasvavat,	
  syntyy	
  lapsenlapsia,	
  joitain	
  kuolee.	
  
o Kaikki	
  eivät	
  ole	
  aina	
  läsnä	
  –	
  heillä	
  on	
  silti	
  paikkansa.	
  
o Seurakunnan	
  ruokapöydän	
  keskuksena,	
  yhteyden	
  keskuksena	
  on	
  Kristus.	
  
o Ruokapöytä	
  lähtökohtana	
  on	
  mahdotonta	
  tehdä	
  asioita	
  papin	
  ja	
  kanttorin	
  pallotteluna.	
  	
  
o Malli	
  haastaa	
  yhteiseen	
  tekemiseen.	
  
	
  
	
  
• Montako	
  palkattua	
  työntekijää	
  tarvitaan	
  toimittamaan	
  messua?	
  
o Pappi	
  ja	
  kanttori	
  tarvitaan,	
  suntio	
  samoin.	
  Näillä	
  yleensä	
  selvitään.	
  
o Montako	
  voisi	
  olla	
  maksimi?	
  Se	
  on	
  uusi	
  näkökulma,	
  joka	
  avaa	
  mahdollisuuden	
  
osallisuuteen.	
  Mutta	
  miten	
  hoitaa	
  tämä	
  kuvio	
  ilman,	
  että	
  työntekijä	
  kuormittuu	
  liikaa?	
  
o Täytyy	
  löytää	
  rakenne,	
  jolla	
  tämä	
  uusi	
  ajattelu	
  lepää.	
  Haapajärvellä	
  luotiin	
  
jumalanpalvelusryhmät,	
  10	
  kpl.	
  Kullakin	
  on	
  vastuu	
  vapaaehtoisina	
  vastata	
  noin	
  kuudesta	
  
jumalanpalveluksesta	
  vuodessa.	
  Sykli	
  on	
  sopiva:	
  ei	
  rasita	
  liikaa,	
  mutta	
  positiivinen	
  rutiini	
  
säilyy.	
  
• Jumalanpalvelusryhmät	
  
o Mukana	
  tällä	
  hetkellä	
  noin	
  120	
  vapaaehtoista.	
  
o Toimikunta	
  haarukoi	
  alkuun,	
  ketkä	
  käyvät	
  suunnilleen	
  joka	
  sunnuntai	
  kirkossa.	
  
o Löytyi	
  yhdyshenkilöt	
  (ei	
  puhuta	
  johtajista),	
  joita	
  kysyttiin	
  tehtäviinsä.	
  Kiinnostuneille	
  
järjestettiin	
  kokous,	
  johon	
  haastettiin	
  tuomaan	
  myös	
  kavereita.	
  Kuinka	
  ollakaan,	
  
ensimmäiseen	
  kokoukseen	
  mennessä	
  ryhmät	
  olivat	
  koossa.	
  
• Osallisuus	
  
o Edustuksellinen	
  osallisuus:	
  Jumalanpalvelusryhmissä	
  on	
  kaiken	
  ikäisiä,	
  miehiä	
  ja	
  naisia.	
  
Näin	
  kirkkoon	
  tuleva	
  lapsi	
  näkee	
  toisen	
  lapsen	
  palvelutehtävässä,	
  kesi-­‐ikäinen	
  mies	
  toisen	
  
keski-­‐ikäisen	
  miehen.	
  
o Vuorossa	
  oleva	
  ryhmä	
  kokoontuu	
  edellisenä	
  maanantaina	
  tunnin	
  mittaiseen	
  palaveriin.	
  
Työntekijöistä	
  on	
  mukana	
  vain	
  pappi.	
  	
  
§ Tarkistetaan,	
  onko	
  kaikkiin	
  hommiin	
  tekijä.	
  	
  
§ Käydään	
  läpi	
  saapuneet	
  esirukouspyynnöt.	
  
§ Saarna	
  käydään	
  läpi	
  ja	
  sen	
  teema	
  käydään	
  läpi.	
  
§ Kokoontuminen	
  nousi	
  tarpeesta:	
  kasvokkain	
  olo	
  todettiin	
  tärkeäksi.	
  
o Kaikki	
  ryhmät	
  kokoontuvat	
  kerran	
  vuodessa.	
  
§ Käydään	
  palautekierros:	
  onnistumiset,	
  kehittämistä	
  tarvitsevat	
  asiat	
  
§ Lasten	
  ääntä	
  kuullaan:	
  ryhmäkeskustelujen	
  purussa	
  lapset	
  saavat	
  aina	
  ensin	
  
puheenvuoron	
  (se	
  vaikuttaa	
  myös	
  aikuisten	
  puheenvuorojen	
  sisältöön)	
  
o Kirkonpenkkitehtävä	
  
§ Kaikki	
  halukkaat	
  pääsevät	
  tehtäviin,	
  kenenkään	
  ei	
  ole	
  pakko	
  ottaa	
  hommia.	
  
§ Ryhmät	
  elävät	
  koko	
  ajan:	
  joku	
  tulee,	
  toinen	
  menee	
  –	
  ja	
  se	
  on	
  täysin	
  OK	
  ja	
  
luonnollista.	
  
§ On	
  myös	
  täysin	
  OK	
  olla	
  kirkonpenkkitehtävässä:	
  tulla	
  kirkkoon	
  ja	
  istua	
  alas.	
  Usein	
  
siitä	
  tehtävästä	
  käsin	
  haluaa	
  sittemmin	
  vaikkapa	
  kantamaan	
  kolehtia.	
  
o Yleensä	
  pyydetään	
  sitoutumaan	
  omaan	
  jumalanpalvelusryhmään	
  vähän	
  pidemmäksi	
  aikaa,	
  
jos	
  mahdollista.	
  
	
  
Ryhmätehtävä	
  3-­‐5	
  hengen	
  ryhmässä:	
  Ilon	
  aiheita	
  jumalanpalvelusyhteisössäsi	
  
	
  
• Kirkon	
  kynnys	
  on	
  madaltunut	
  
• Eri-­‐ikäisiä	
  osallistujia	
  
• Innostus	
  J	
  
• Kirkkokahvit	
  
o Koko	
  seurakunta	
  kohtaa	
  
o Toimiva	
  konsepti	
  nimenomaan	
  kirkossa	
  
o Jo	
  50	
  m	
  matka	
  seurakuntataloon	
  on	
  liian	
  pitkä	
  
• Tutut	
  kasvot	
  ja	
  tuntemattomat	
  kasvot	
  kirkossa	
  
• Vapaaehtoispankki	
  
• Yhdessä	
  tekeminen	
  
• Kotoisuus	
  
• Juhla	
  
• Hitaasti	
  objektista	
  subjektiksi	
  
• Työalarajattomuus	
  
o Pienen	
  seurakunnan	
  etuoikeus	
  on	
  voida	
  toteuttaa	
  messu	
  yhdessä	
  yli	
  työrajojen.	
  
o Messu	
  ei	
  ole	
  työala.	
  Sen	
  kautta	
  seurakunta	
  elää	
  ja	
  hengittää.	
  Arki	
  tuodaan	
  siihen,	
  siitä	
  
lähdetään	
  (lähetetään)	
  arkeen.	
  
• Käsiohjelma	
  osallistaa	
  
o Messun	
  kulkua	
  on	
  helppo	
  seurata.	
  Ilman	
  sitä	
  moni	
  on	
  sivusta	
  seuraaja.	
  
o Tampereella	
  toteutetaan	
  screeneillä	
  –	
  miten	
  sopii	
  vanhoihin	
  kirkkoihin?	
  
• Kyläkirkkoon	
  toimintaa	
  
Maija	
  Rönkkö,	
  haapajärveläinen	
  seurakuntalainen	
  
• Sai	
  kirkkoherralta	
  kutsun	
  jumalanpalvelusryhmän	
  vetäjäksi.	
  
• Kutsui	
  mukaan	
  kummitytön	
  ja	
  muutama	
  hyvän	
  ystävän	
  –	
  ryhmä	
  oli	
  vaivatta	
  kasassa.	
  
• Kummitytön	
  lähipiiri	
  on	
  erityisesti	
  talvisin	
  kiinni	
  harrastustoiminnassa,	
  mikä	
  haastoi	
  etsimään	
  lisää	
  
erityisesti	
  lapsia	
  mukaan	
  
• Lapset	
  ovat	
  innokkaina	
  jakamassa	
  virsikirjoja	
  ja	
  teemaesitteitä	
  lapsille,	
  kantamassa	
  kynttilöitä,	
  
painamassa	
  kirkonkellot	
  käyntiin,	
  lukemassa	
  selkokielellä	
  kirjoitetun	
  sunnuntain	
  teeman	
  esittelyn,	
  
lukemassa	
  rukouksia,	
  kantamassa	
  kolehtia.	
  
• Aikuiselle	
  herkin	
  tehtävä	
  on	
  osallistua	
  esirukoukseen.	
  
• On	
  ollut	
  tärkeää	
  huomata,	
  että	
  ammattilaiset	
  luottavat	
  maallikoihin.	
  
• Jo	
  pienellä	
  kosketuksella	
  saadaan	
  aikaan	
  suuri	
  vaikutus.	
  
• Entiseen	
  ei	
  ole	
  paluuta,	
  Haapajärvellä	
  on	
  niin	
  totuttu	
  seurakuntalaisten	
  aktiiviseen	
  osallistumiseen	
  
messun	
  toimittamiseen.	
  
• Messun	
  päätteeksi	
  koko	
  jumalanpalvelusryhmä	
  hoitaa	
  kirkkokahvit	
  tarjolle.	
  	
  	
  
• Ystävien	
  tapaaminen	
  kirkkokahveilla	
  on	
  tavattoman	
  tärkeää.	
  
	
  
Kaija	
  Tiirola:	
  
Lapset	
  –	
  aarre	
  	
  
• Haapajärven	
  kirkon	
  alttarikaide	
  on	
  peitetty	
  sinisellä	
  kankaalla.	
  Vanhan	
  papan	
  hautaansiunaamisen	
  
yhteydessä	
  arkun	
  äärellä	
  oli	
  paljon	
  väkeä.	
  Kaiken	
  keskellä	
  lapsi	
  istui	
  alttarikaiteen	
  
polvistumispenkille,	
  painoi	
  poskensa	
  siniselle	
  sametille	
  ja	
  sanoi	
  kuuluvalla	
  äänellä:	
  ”Tässä	
  on	
  hyvä	
  
levähtää.”	
  
• Lapsi	
  saa	
  olla	
  kirkossa	
  juuri	
  siellä,	
  missä	
  on:	
  penkillä,	
  penkin	
  välissä,	
  penkin	
  päällä…	
  Sinne	
  kuuluu	
  
kyllä.	
  
• Lasten	
  myötä	
  kirkkoon	
  levisi	
  hymy.	
  	
  
• Nyt	
  väki	
  uskaltaa	
  tulla	
  kirkkoon	
  lasten	
  kanssa	
  –	
  kukaan	
  ei	
  katso	
  kieroon.	
  
• Osallisuus	
  vaatii,	
  että	
  lapsi	
  voi	
  nähdä	
  kirkossa	
  toisen	
  lapsen.	
  
• Haapajärvellä	
  on	
  rakennettu	
  lasten	
  käyttöön	
  oma	
  pieni	
  kirkko.	
  Sen	
  salin	
  korkeus	
  on	
  164	
  cm.	
  
• Varustukseen	
  kuuluu	
  neljä	
  laatikkoa,	
  joiden	
  sisällön	
  avulla	
  voi	
  toimittaa	
  erilaisia	
  kirkonmenoja.	
  
• Lapset	
  leikkivät	
  innokkaina,	
  kunhan	
  voivat	
  tehdä	
  itse	
  –	
  eivätkä	
  aikuiset	
  estele.	
  
• Mikä	
  on	
  lapsista	
  mukavinta?	
  
o ”Että	
  saa	
  lukea.”	
  
o ”Kolehdinkeruu:	
  Nyt	
  muuten	
  tulee	
  tosi	
  paljon	
  rahaa!	
  Ja	
  tämä	
  kaikki	
  me	
  saadaan	
  antaa	
  niille	
  
köyhille.”	
  
• Lapsille	
  on	
  oma	
  messupassi.	
  Kun	
  saa	
  kaikki	
  tarrat	
  kerättyä,	
  saa	
  oman	
  virsikirja-­‐katekismuksen.	
  
• Lapset	
  voivat	
  avustaa	
  monella	
  tavalla,	
  esim.	
  ehtoollispikarien	
  keräämisessä	
  –	
  niin	
  käytettyjen	
  kuin	
  
puhtaidenkin.	
  
• Kastepuu	
  on	
  käytössä	
  monessa	
  seurakunnassa.	
  Se	
  on	
  tuonut	
  mukaan	
  lapsiperheitä.	
  
• Lapsille	
  on	
  oma	
  nurkka.	
  Sen	
  tieltä	
  poistettiin	
  jokunen	
  penkki	
  Museoviraston	
  suostumuksella.	
  Vain	
  
kerran	
  se	
  on	
  aiheuttanut	
  häiriötä:	
  lapsia	
  vahtineet	
  vanhemmat	
  unohtivat	
  olevansa	
  messussa.	
  
• Kun	
  pääsee	
  halutessaan	
  käymään	
  omassa	
  nurkkauksessa,	
  lapsi	
  tulee	
  mielellään	
  penkkiinkin.	
  
• Lapsille	
  on	
  oma	
  agendansa,	
  lehtisensä.	
  Siinä	
  on	
  pientä	
  puuhaa.	
  
• Lapset	
  ovat	
  tuoneet	
  iloa	
  ja	
  välittömyyttä	
  kirkkoon.	
  Myös	
  aikuiset	
  uskaltavat	
  tulla	
  entistä	
  paremmin,	
  
kun	
  ei	
  tarvitse	
  yrittää	
  olla	
  muuta	
  kuin	
  on.	
  
• Pönötys	
  on	
  poissa.	
  
• Lapsia	
  on	
  jokaisessa	
  jumalanpalvelusryhmässä.	
  Ujous	
  iskee	
  noin	
  11	
  v	
  iässä,	
  sitten	
  ei	
  enää	
  mielellään	
  
lue.	
  Mutta	
  tarjolla	
  on	
  onneksi	
  muitakin	
  tehtäviä.	
  
• Lapsi	
  kaipaa	
  palautetta.	
  Se	
  rohkaisee	
  eteenpäin.	
  
Keskustelutehtävä:	
  Mitä	
  voisimme	
  tehdä	
  paremmin	
  seurakunnassamme?	
  
• Musiikkielämän	
  monipuolistaminen	
  
o Kuinka	
  moni	
  kanttori	
  istuu	
  urkuparvella	
  seurakuntalaisten	
  näkymättömissä?	
  
o Ensin	
  pitää	
  hahmottaa,	
  mikä	
  nykyisellään	
  on	
  pielessä.	
  
o Yksi	
  ongelma:	
  nykyisellään	
  musiikissa	
  on	
  liikaa	
  rytmittömyyttä.	
  	
  
• Nuorten	
  osallisuus	
  
• Turvallinen	
  johtajuus	
  
o Kirkkoherran	
  asema	
  on	
  keskeinen,	
  mikä	
  näkyy	
  myös	
  ”Tiellä	
  –	
  på	
  väg”	
  -­‐loppuraportissa.	
  
o Kirkkoherran	
  tulee	
  antaa	
  aktiivinen	
  ja	
  vahva	
  tuki	
  jumalanpalveluksen	
  kehittämishankkeelle.	
  
o Palaute	
  ja	
  kiitos	
  mukaan	
  lähteneille	
  seurakuntalaisille	
  on	
  hyvin	
  tärkeää.	
  
• Henkilökohtainen	
  kutsu	
  
• Palkalliset	
  vapaaehtoiset	
  
o Erityisesti	
  musiikin	
  tekemiseen	
  tarvitaan	
  usein	
  ammattilaisia	
  vapaaehtoisia,	
  esim.	
  
bändimuusikoita	
  erityismessuihin	
  (ml.	
  musiikin	
  sovittaminen)	
  
o Viidenkympin	
  korvaus	
  tällaisesta	
  työpanoksesta	
  voi	
  olla	
  ihan	
  riittävästi.	
  
• Uskaltaa	
  kutsua	
  ja	
  vastuuttaa	
  ihmisiä	
  
Päätöspuheenvuorot:	
  
Kaija	
  Tiirola	
  
• Täytyy	
  olla	
  tilaa	
  kasvulle.	
  
• Työntekijöiden	
  on	
  hyvä	
  osata	
  olla	
  valmiita	
  luopumaan	
  omastaan	
  ja	
  antamaan	
  tilaa	
  
seurakuntalaisille.	
  
Kari	
  Tiirola	
  
• On	
  hienoa,	
  että	
  tulitte.	
  Se	
  todistaa,	
  että	
  kirkossa	
  on	
  rohkeutta	
  uudistua,	
  tehdä	
  asioita	
  toisella	
  
tavalla.	
  Kiitos	
  siitä!	
  

Tuoreet eväät pe 13.2.2015

  • 1.
    Tuoreet  eväät   pe  13.2.2015  klo  15–17   Kaija  ja  Kari  Tiirola,  isäntänä  Raimo  Paaso   Kari  Tiirola:   ”Lähdimme  liikkeelle  kaipauksesta”   • Lähtökohtana  ”Tiellä  –  på  väg”,  olimme  yksi  pilottiseurakunnista   • Vuonna  1987,  kun  tulin  seurakuntaan,  jumalanpalvelus  oli  kuin  papin  ja  kanttorin  sulkapallo-­‐ottelu:   pappi  lauloi  jotain,  kanttori  vastasi  –  kuin  ottelu  seurakuntalaisten  pään  yli.   • Aloimme  suunnitella  jumalanpalvelusta  uudelleen  lähtökohtana  ruokapöytä:     o Jokaisella  on  oma  paikkansa.   o Vuosien  saatossa  lapset  kasvavat,  syntyy  lapsenlapsia,  joitain  kuolee.   o Kaikki  eivät  ole  aina  läsnä  –  heillä  on  silti  paikkansa.   o Seurakunnan  ruokapöydän  keskuksena,  yhteyden  keskuksena  on  Kristus.   o Ruokapöytä  lähtökohtana  on  mahdotonta  tehdä  asioita  papin  ja  kanttorin  pallotteluna.     o Malli  haastaa  yhteiseen  tekemiseen.       • Montako  palkattua  työntekijää  tarvitaan  toimittamaan  messua?   o Pappi  ja  kanttori  tarvitaan,  suntio  samoin.  Näillä  yleensä  selvitään.   o Montako  voisi  olla  maksimi?  Se  on  uusi  näkökulma,  joka  avaa  mahdollisuuden   osallisuuteen.  Mutta  miten  hoitaa  tämä  kuvio  ilman,  että  työntekijä  kuormittuu  liikaa?   o Täytyy  löytää  rakenne,  jolla  tämä  uusi  ajattelu  lepää.  Haapajärvellä  luotiin   jumalanpalvelusryhmät,  10  kpl.  Kullakin  on  vastuu  vapaaehtoisina  vastata  noin  kuudesta   jumalanpalveluksesta  vuodessa.  Sykli  on  sopiva:  ei  rasita  liikaa,  mutta  positiivinen  rutiini   säilyy.   • Jumalanpalvelusryhmät   o Mukana  tällä  hetkellä  noin  120  vapaaehtoista.   o Toimikunta  haarukoi  alkuun,  ketkä  käyvät  suunnilleen  joka  sunnuntai  kirkossa.   o Löytyi  yhdyshenkilöt  (ei  puhuta  johtajista),  joita  kysyttiin  tehtäviinsä.  Kiinnostuneille   järjestettiin  kokous,  johon  haastettiin  tuomaan  myös  kavereita.  Kuinka  ollakaan,   ensimmäiseen  kokoukseen  mennessä  ryhmät  olivat  koossa.   • Osallisuus   o Edustuksellinen  osallisuus:  Jumalanpalvelusryhmissä  on  kaiken  ikäisiä,  miehiä  ja  naisia.   Näin  kirkkoon  tuleva  lapsi  näkee  toisen  lapsen  palvelutehtävässä,  kesi-­‐ikäinen  mies  toisen   keski-­‐ikäisen  miehen.   o Vuorossa  oleva  ryhmä  kokoontuu  edellisenä  maanantaina  tunnin  mittaiseen  palaveriin.   Työntekijöistä  on  mukana  vain  pappi.     § Tarkistetaan,  onko  kaikkiin  hommiin  tekijä.     § Käydään  läpi  saapuneet  esirukouspyynnöt.   § Saarna  käydään  läpi  ja  sen  teema  käydään  läpi.   § Kokoontuminen  nousi  tarpeesta:  kasvokkain  olo  todettiin  tärkeäksi.   o Kaikki  ryhmät  kokoontuvat  kerran  vuodessa.   § Käydään  palautekierros:  onnistumiset,  kehittämistä  tarvitsevat  asiat   § Lasten  ääntä  kuullaan:  ryhmäkeskustelujen  purussa  lapset  saavat  aina  ensin   puheenvuoron  (se  vaikuttaa  myös  aikuisten  puheenvuorojen  sisältöön)  
  • 2.
    o Kirkonpenkkitehtävä   §Kaikki  halukkaat  pääsevät  tehtäviin,  kenenkään  ei  ole  pakko  ottaa  hommia.   § Ryhmät  elävät  koko  ajan:  joku  tulee,  toinen  menee  –  ja  se  on  täysin  OK  ja   luonnollista.   § On  myös  täysin  OK  olla  kirkonpenkkitehtävässä:  tulla  kirkkoon  ja  istua  alas.  Usein   siitä  tehtävästä  käsin  haluaa  sittemmin  vaikkapa  kantamaan  kolehtia.   o Yleensä  pyydetään  sitoutumaan  omaan  jumalanpalvelusryhmään  vähän  pidemmäksi  aikaa,   jos  mahdollista.     Ryhmätehtävä  3-­‐5  hengen  ryhmässä:  Ilon  aiheita  jumalanpalvelusyhteisössäsi     • Kirkon  kynnys  on  madaltunut   • Eri-­‐ikäisiä  osallistujia   • Innostus  J   • Kirkkokahvit   o Koko  seurakunta  kohtaa   o Toimiva  konsepti  nimenomaan  kirkossa   o Jo  50  m  matka  seurakuntataloon  on  liian  pitkä   • Tutut  kasvot  ja  tuntemattomat  kasvot  kirkossa   • Vapaaehtoispankki   • Yhdessä  tekeminen   • Kotoisuus   • Juhla   • Hitaasti  objektista  subjektiksi   • Työalarajattomuus   o Pienen  seurakunnan  etuoikeus  on  voida  toteuttaa  messu  yhdessä  yli  työrajojen.   o Messu  ei  ole  työala.  Sen  kautta  seurakunta  elää  ja  hengittää.  Arki  tuodaan  siihen,  siitä   lähdetään  (lähetetään)  arkeen.   • Käsiohjelma  osallistaa   o Messun  kulkua  on  helppo  seurata.  Ilman  sitä  moni  on  sivusta  seuraaja.   o Tampereella  toteutetaan  screeneillä  –  miten  sopii  vanhoihin  kirkkoihin?   • Kyläkirkkoon  toimintaa   Maija  Rönkkö,  haapajärveläinen  seurakuntalainen   • Sai  kirkkoherralta  kutsun  jumalanpalvelusryhmän  vetäjäksi.   • Kutsui  mukaan  kummitytön  ja  muutama  hyvän  ystävän  –  ryhmä  oli  vaivatta  kasassa.   • Kummitytön  lähipiiri  on  erityisesti  talvisin  kiinni  harrastustoiminnassa,  mikä  haastoi  etsimään  lisää   erityisesti  lapsia  mukaan   • Lapset  ovat  innokkaina  jakamassa  virsikirjoja  ja  teemaesitteitä  lapsille,  kantamassa  kynttilöitä,   painamassa  kirkonkellot  käyntiin,  lukemassa  selkokielellä  kirjoitetun  sunnuntain  teeman  esittelyn,   lukemassa  rukouksia,  kantamassa  kolehtia.   • Aikuiselle  herkin  tehtävä  on  osallistua  esirukoukseen.   • On  ollut  tärkeää  huomata,  että  ammattilaiset  luottavat  maallikoihin.   • Jo  pienellä  kosketuksella  saadaan  aikaan  suuri  vaikutus.   • Entiseen  ei  ole  paluuta,  Haapajärvellä  on  niin  totuttu  seurakuntalaisten  aktiiviseen  osallistumiseen   messun  toimittamiseen.   • Messun  päätteeksi  koko  jumalanpalvelusryhmä  hoitaa  kirkkokahvit  tarjolle.      
  • 3.
    • Ystävien  tapaaminen  kirkkokahveilla  on  tavattoman  tärkeää.     Kaija  Tiirola:   Lapset  –  aarre     • Haapajärven  kirkon  alttarikaide  on  peitetty  sinisellä  kankaalla.  Vanhan  papan  hautaansiunaamisen   yhteydessä  arkun  äärellä  oli  paljon  väkeä.  Kaiken  keskellä  lapsi  istui  alttarikaiteen   polvistumispenkille,  painoi  poskensa  siniselle  sametille  ja  sanoi  kuuluvalla  äänellä:  ”Tässä  on  hyvä   levähtää.”   • Lapsi  saa  olla  kirkossa  juuri  siellä,  missä  on:  penkillä,  penkin  välissä,  penkin  päällä…  Sinne  kuuluu   kyllä.   • Lasten  myötä  kirkkoon  levisi  hymy.     • Nyt  väki  uskaltaa  tulla  kirkkoon  lasten  kanssa  –  kukaan  ei  katso  kieroon.   • Osallisuus  vaatii,  että  lapsi  voi  nähdä  kirkossa  toisen  lapsen.   • Haapajärvellä  on  rakennettu  lasten  käyttöön  oma  pieni  kirkko.  Sen  salin  korkeus  on  164  cm.   • Varustukseen  kuuluu  neljä  laatikkoa,  joiden  sisällön  avulla  voi  toimittaa  erilaisia  kirkonmenoja.   • Lapset  leikkivät  innokkaina,  kunhan  voivat  tehdä  itse  –  eivätkä  aikuiset  estele.   • Mikä  on  lapsista  mukavinta?   o ”Että  saa  lukea.”   o ”Kolehdinkeruu:  Nyt  muuten  tulee  tosi  paljon  rahaa!  Ja  tämä  kaikki  me  saadaan  antaa  niille   köyhille.”   • Lapsille  on  oma  messupassi.  Kun  saa  kaikki  tarrat  kerättyä,  saa  oman  virsikirja-­‐katekismuksen.   • Lapset  voivat  avustaa  monella  tavalla,  esim.  ehtoollispikarien  keräämisessä  –  niin  käytettyjen  kuin   puhtaidenkin.   • Kastepuu  on  käytössä  monessa  seurakunnassa.  Se  on  tuonut  mukaan  lapsiperheitä.   • Lapsille  on  oma  nurkka.  Sen  tieltä  poistettiin  jokunen  penkki  Museoviraston  suostumuksella.  Vain   kerran  se  on  aiheuttanut  häiriötä:  lapsia  vahtineet  vanhemmat  unohtivat  olevansa  messussa.   • Kun  pääsee  halutessaan  käymään  omassa  nurkkauksessa,  lapsi  tulee  mielellään  penkkiinkin.   • Lapsille  on  oma  agendansa,  lehtisensä.  Siinä  on  pientä  puuhaa.   • Lapset  ovat  tuoneet  iloa  ja  välittömyyttä  kirkkoon.  Myös  aikuiset  uskaltavat  tulla  entistä  paremmin,   kun  ei  tarvitse  yrittää  olla  muuta  kuin  on.   • Pönötys  on  poissa.   • Lapsia  on  jokaisessa  jumalanpalvelusryhmässä.  Ujous  iskee  noin  11  v  iässä,  sitten  ei  enää  mielellään   lue.  Mutta  tarjolla  on  onneksi  muitakin  tehtäviä.   • Lapsi  kaipaa  palautetta.  Se  rohkaisee  eteenpäin.   Keskustelutehtävä:  Mitä  voisimme  tehdä  paremmin  seurakunnassamme?   • Musiikkielämän  monipuolistaminen   o Kuinka  moni  kanttori  istuu  urkuparvella  seurakuntalaisten  näkymättömissä?   o Ensin  pitää  hahmottaa,  mikä  nykyisellään  on  pielessä.   o Yksi  ongelma:  nykyisellään  musiikissa  on  liikaa  rytmittömyyttä.     • Nuorten  osallisuus   • Turvallinen  johtajuus   o Kirkkoherran  asema  on  keskeinen,  mikä  näkyy  myös  ”Tiellä  –  på  väg”  -­‐loppuraportissa.   o Kirkkoherran  tulee  antaa  aktiivinen  ja  vahva  tuki  jumalanpalveluksen  kehittämishankkeelle.   o Palaute  ja  kiitos  mukaan  lähteneille  seurakuntalaisille  on  hyvin  tärkeää.  
  • 4.
    • Henkilökohtainen  kutsu   • Palkalliset  vapaaehtoiset   o Erityisesti  musiikin  tekemiseen  tarvitaan  usein  ammattilaisia  vapaaehtoisia,  esim.   bändimuusikoita  erityismessuihin  (ml.  musiikin  sovittaminen)   o Viidenkympin  korvaus  tällaisesta  työpanoksesta  voi  olla  ihan  riittävästi.   • Uskaltaa  kutsua  ja  vastuuttaa  ihmisiä   Päätöspuheenvuorot:   Kaija  Tiirola   • Täytyy  olla  tilaa  kasvulle.   • Työntekijöiden  on  hyvä  osata  olla  valmiita  luopumaan  omastaan  ja  antamaan  tilaa   seurakuntalaisille.   Kari  Tiirola   • On  hienoa,  että  tulitte.  Se  todistaa,  että  kirkossa  on  rohkeutta  uudistua,  tehdä  asioita  toisella   tavalla.  Kiitos  siitä!