Seurakunta on Pyhän Hengen työtä. Henki "kutsuu, kokoaa ja valaisee ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa..." Katekismus
Seurakunta on Pyhän Hengen työtä. Henki "kutsuu, kokoaa ja valaisee ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa..." Katekismus
Kasteen oppi säilyi pääpiirteissään samana 1500 vuotta. Vasta 1500-luvulla keksittiin lapsena kastettujen uudelleenkastaminen.
Mitä Raamattu ja katekismus kertovat kasteen positiivisesta annista...
Mistä on papit tulleet? Seurakuntako sen keksi ja kehitteli? Ei vaan Kristus itse asetti viran.
Pappeus on Pyhän Hengen työtä. Pyhä Henki valitsee ja asettaa miehiä sanan ja sakramenttien virkaan seurakunnan välityksellä.
Katekismuksessa rippi on sijoitettu kasteen ja ehtoollisen väliin. Tällaisena sitä on myös perinteisissä kirkoissa käsitelty. Ripissä tunnustetaan kasteen jälkeen tehtyjä syntejä. Tuhlaajapojan palatessa ihminen käy parannuksen sakramentin kautta sisään uudelleen kasteen armoliittooon.
Rukous on Jumalan lahja meissä. Sen saa aikaan Jumala itse sanansa kautta. Me rukoilemme, mutta sen mukaan kuin Jumalan armo kauttamme vaikuttaa.
Isä meidän-rukous on täydellinen rukous.
Pelastusarmeija osana kristittyä kirkkoa - sakramentit ja oppiRiku Leino
Pelastusarmeijan oppi seuraa kristinuskon valtasuuntausta ja sen yksitoista opinkappaletta korostavat Jumalan pelastustyötä. Pelastusarmeija toimii yli 120 maassa, joissa on erilainen kulttuurinen ja uskonnollinen tausta, mutta oppi on yhteinen.
Pelastusarmeija hyväksyy klassiset uskontunnustukset (apostolinen, Nikean, Athanasioksen) vaikkei niitä käytäkään. Opin käsikirjassa sivulla 291, Liite 1.
Pelastuskertomus, s. 150 - 151: ”Meidän oppimme on siis peräisin John Wesleyn opetuksesta ja 1700- ja 1800-luvun hengellisestä heräämisestä. Voimakas uudestisyntymisen ja pyhityksen painottamisemme, vakaumuksemme, että evankeliumi kuuluu kaikille sekä huolemme ihmiskunnan vapaasta tahdosta, kaikella tällä on juurensa metodismissa.”
Mistä on papit tulleet? Seurakuntako kehitteli? Ei, vaan Kristus asetti paimenviran sanan ja sakramenttien viraksi. Pyhä Henki asettaa paimenet seurakunnan kaitsijoiksi. Pappeus on Pyhän Hengen työtä silloin kun pappi pysyy sanassa.
Kirkon virallisten lähetysjärjestöjen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslinjaukset
Aineistojen ja tietolähteiden kokoaminen: Sari Roman-Lagerspetz, Vantaa
Tämän esityksen kokoaminen: Johanna Korhonen, Vantaa
This Epistle has been highly esteemed by several learned men of the church of Rome and others. The Quakers have printed a translation and plead for it, as the reader may see, by consulting Poole's Annotations on Col. vi. 16. Sixtus Senensis mentions two MSS., the one in the Sorbonne Library at Paris, which is a very ancient copy, and the other in the Library of Joannes a Viridario, at Padua, which he transcribed and published, and which is the authority for the following translation. There is a very old translation of this Epistle in the British Museum, among the Harleian MSS., Cod. 1212.
The Epistle of Ignatius to the Philadelphians is an epistle attributed to Ignatius of Antioch, a second-century bishop of Antioch, and addressed to the church in Philadelphia of Asia Minor. It was written during Ignatius' transport from Antioch to his execution in Rome.
Kasteen oppi säilyi pääpiirteissään samana 1500 vuotta. Vasta 1500-luvulla keksittiin lapsena kastettujen uudelleenkastaminen.
Mitä Raamattu ja katekismus kertovat kasteen positiivisesta annista...
Mistä on papit tulleet? Seurakuntako sen keksi ja kehitteli? Ei vaan Kristus itse asetti viran.
Pappeus on Pyhän Hengen työtä. Pyhä Henki valitsee ja asettaa miehiä sanan ja sakramenttien virkaan seurakunnan välityksellä.
Katekismuksessa rippi on sijoitettu kasteen ja ehtoollisen väliin. Tällaisena sitä on myös perinteisissä kirkoissa käsitelty. Ripissä tunnustetaan kasteen jälkeen tehtyjä syntejä. Tuhlaajapojan palatessa ihminen käy parannuksen sakramentin kautta sisään uudelleen kasteen armoliittooon.
Rukous on Jumalan lahja meissä. Sen saa aikaan Jumala itse sanansa kautta. Me rukoilemme, mutta sen mukaan kuin Jumalan armo kauttamme vaikuttaa.
Isä meidän-rukous on täydellinen rukous.
Pelastusarmeija osana kristittyä kirkkoa - sakramentit ja oppiRiku Leino
Pelastusarmeijan oppi seuraa kristinuskon valtasuuntausta ja sen yksitoista opinkappaletta korostavat Jumalan pelastustyötä. Pelastusarmeija toimii yli 120 maassa, joissa on erilainen kulttuurinen ja uskonnollinen tausta, mutta oppi on yhteinen.
Pelastusarmeija hyväksyy klassiset uskontunnustukset (apostolinen, Nikean, Athanasioksen) vaikkei niitä käytäkään. Opin käsikirjassa sivulla 291, Liite 1.
Pelastuskertomus, s. 150 - 151: ”Meidän oppimme on siis peräisin John Wesleyn opetuksesta ja 1700- ja 1800-luvun hengellisestä heräämisestä. Voimakas uudestisyntymisen ja pyhityksen painottamisemme, vakaumuksemme, että evankeliumi kuuluu kaikille sekä huolemme ihmiskunnan vapaasta tahdosta, kaikella tällä on juurensa metodismissa.”
Mistä on papit tulleet? Seurakuntako kehitteli? Ei, vaan Kristus asetti paimenviran sanan ja sakramenttien viraksi. Pyhä Henki asettaa paimenet seurakunnan kaitsijoiksi. Pappeus on Pyhän Hengen työtä silloin kun pappi pysyy sanassa.
Kirkon virallisten lähetysjärjestöjen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslinjaukset
Aineistojen ja tietolähteiden kokoaminen: Sari Roman-Lagerspetz, Vantaa
Tämän esityksen kokoaminen: Johanna Korhonen, Vantaa
This Epistle has been highly esteemed by several learned men of the church of Rome and others. The Quakers have printed a translation and plead for it, as the reader may see, by consulting Poole's Annotations on Col. vi. 16. Sixtus Senensis mentions two MSS., the one in the Sorbonne Library at Paris, which is a very ancient copy, and the other in the Library of Joannes a Viridario, at Padua, which he transcribed and published, and which is the authority for the following translation. There is a very old translation of this Epistle in the British Museum, among the Harleian MSS., Cod. 1212.
The Epistle of Ignatius to the Philadelphians is an epistle attributed to Ignatius of Antioch, a second-century bishop of Antioch, and addressed to the church in Philadelphia of Asia Minor. It was written during Ignatius' transport from Antioch to his execution in Rome.
2. eroankokirkostani.fi
1. Kirkkokäsite
2. Argumentteja
eroamisen puolesta
3. Argumentteja
eroamista vastaan
3. Kristillisen kirkon käsite
Kristillinen kirkko "Seitsenvuotias lapsikin
muodostuu ihmisistä, tietää, Jumalan
jotka uskovat kiitos, mitä kirkko on:
Kristukseen, ja sen muodostavat pyhät
ainoastaan ihmisistä, uskovaiset ja 'ne
jotka uskovat karitsat, jotka kuulevat
Kristukseen. paimenensa äänen.”
Luther
4. Kristillisen kirkon käsite
Yksin usko Kristukseen 1. Näkyvä kirkko
ratkaisee, ketkä ovat
kirkon jäseniä. 2. Näkymätön kirkko
Kristityt ovat kirkko.
Näkyvä Näkymätön
kirkko kirkko
5. Lyhyesti
Jokainen, joka sydämessään pitäytyy
kristillisen opin keskeiseen uskonkohtaan,
toisin sanoen uskoo, että Jumala on hänelle
Kristuksen satisfactio vicarian
(sijaishyvityksen) ansiosta armollinen,
kristillisen kirkon jäsen riippumatta siitä,
mihin kirkolliseen leiriin hän ulkonaisesti
kuuluu.
6. CA, VII Kirkko
Edelleen seurakuntamme opettavat, että yksi, pyhä
kirkko on pysyvä ikuisesti. Kirkko on pyhien
yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja
sakramentit oikein toimitetaan. Kirkon todelliseen
ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja
sakramenttien toimittamisesta. Sen sijaan ei ole
välttämätöntä, että perityt inhimilliset
traditiot, jumalanpalvelusmenot tahi
seremoniat, jotka ovat ihmisten säätämiä, ovat
kaikkialla samanlaiset. Paavali näet sanoo: "Yksi
usko, (Ef. 4:5--6) yksi kaste, yksi Jumala, joka on
kaikkien Isä jne."
7. CA, VII Mitä kirkko on?
Vaikka kirkko varsinaisessa mielessä on pyhien ja
tosiuskovien yhteisö, on kuitenkin jumalattomienkin
toimittamien sakramenttien käyttäminen sallittua, koska
tässä elämässä myös teeskentelijöitä ja jumalattomia on
sekoittunut tosiuskovien ja pyhien joukkoon. Onhan
Kristus sanonut: "Mooseksen (Matt. 23:2) istuimella istuvat
kirjanoppineet ja fariseukset jne." Sakramenteilla ja sanalla
on Kristuksen asetuksen ja käskyn tähden tehonsa, vaikka
niitä jakaisivat jumalattomatkin. Seurakuntamme
tuomitsevat donatolaiset ja muut samankaltaiset, 11 jotka
eivät hyväksyneet sitä, että kirkossa saa käyttää hyväksi
jumalattomien pappien palveluksia ja katsoivat niiden
olevan hyödyttömiä ja tehottomia.
8. Donatolaiskiista
Donatolaiskiista oli ensimmäinen ekklesiologinen
kiista, ja muun muassa Augustinus vastusti
donatolaisia jyrkästi: papin henkilökohtainen
arvottomuus ei tee sakramenttien pätevyyttä
kyseenalaiseksi. Maanpäällinen kirkko on pyhien ja
syntisten sekoittunut kokonaisuus (corpus
permixtum): syntiset tuomitaan vasta aikojen lopussa.
9. Kristillisen kirkon ominaisuudet
1. Kirkko on näkymätön.
2. Kirkko on yksi ainoa.
3. Kirkko on pyhä.
4. Kirkko on yleinen eli katolinen.
5. Kirkko on apostolinen.
6. Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta.
10. Eroa, sanoo Pieper
Raamatussa ei ole ainoatakaan kohtaa, joka sallisi opettajan poiketa Jumalan
sanasta tai antaisi Jumalan lapselle luvan harjoittaa yhteyttä Jumalan sanasta
poikkeavan opettajan kanssa (Jer. 23:31; Room. 16:17; 1. Tim. 6:3 ss.). Raamattu
kehottaa yhtä mittaa mitä vakavimmin kristittyjä kavahtamaan vääriä
profeettoja (Matt. 7:15; Joh. 2:10,11; Tit. 3:10 - 11 jne.).Tähän Jumalan
järjestykseen perustuu oikeauskoisten ja harhauskoisten kirkkojen
erottaminen toisistaan. Kirkkoa, jossa Jumalan sanaa opetetaan puhtaasti ja
sakramentteja hoidetaan Jumalan asetuksen mukaisesti, sanomme
perustellusti oikeauskoiseksi Kirkoksi (ecclesia orthodoxa, pura). Sellaista
kirkkoa sen sijaan, joka Jumalan säätämyksen vastaisesti keskuudessaan sallii
väärää oppia, sanomme syystä harhauskoiseksi kirkoksi (ecclesia
heterodoxa, impura). Kaikkien Jumalan lasten tulisi pitää erittäin tärkeänä
asiana sitä, että tästä kirkkokuntien erosta ollaan selvillä ja pidetään kiinni.
Varsinkin meidän päivinämme on näet välinpitämättömyys kristillisestä opista
hyökynyt tuhotulvan lailla ulkonaisen kristikunnan ylitse, ja eri uskonoppien
poistamista ja niiden korvaamista niin sanotulla »käytännön kristillisyydellä»
esitetään päämääräksi, johon olisi pyrittävä.
11. ”Todellinen” oppi ratkaisee
Jos on määriteltävä, onko jokin kirkkokunta oikeauskoinen, on
pidettävä mielessä kaksi asiaa: 1. Kirkkokunta on oikeauskoinen
ainoastaan, jos sen kaikista saarnastuoleista ja sen kaikessa
kirjallisuudessa todellisuudessa opetetaan oikeaa oppia, eikä
vain sen nojalla, että se »virallisesti» tunnustautuu oikeaan
oppiin siinä muodossa kuin se esimerkiksi Augsburgin
Tunnustuksessa ja luterilaisen kirkon muissa tunnustuskirjoissa
on esitettynä. Kirkkokunnan luonnetta ei ratkaise »virallinen»
oppi, jota siinä pitäisi opetettaman, vaan se oppi, mikä siinä
todellisuudessa on käytännössä. Onhan Kristus säätänyt, että
kaikkea sitä, mitä hän on opetuslapsilleen käskenyt, on
todellisuudessa opetettava eikä vain »virallisen asiakirjan»
muodossa hyväksyttävä oikeaksi opiksi.
12. Tilapäinen harha ei haittaa
2. Kirkkokunta ei menetä oikeauskoista luonnettaan
siinä tilapäisesti ilmenevien harhaoppien johdosta.
Se mitä Paavali ennusti Efeson vanhimmille (Ap. t.
20:30), on uskonpuhdistuksen kirkossakin käynyt
toteen ja on pitävä paikkansa Kirkossa viimeiseen
päivään asti. »Oikeauskoisen» määreen Kirkko
menettää vasta silloin, kun se ei enää menettele Room.
16:17 mukaisesti eikä siis nuhtele siinä ilmenevää
harhaa ja lopulta poista sitä keskuudestaan, vaan antaa
sen elää rauhassa ja näin tosiasiassa myöntää sille
yhtäläisen oikeutuksen totuuden rinnalla.
13. Kirkot – lahkot
Harhauskoisissakin
kirkoissa on Jumalan
lapsia
14. eroakirkosta.fi
Palvelun kautta on eronnut 160445 henkilöä. Eilen
erosi 93.
Yleisin syy eroamiselle on kirkollisvero. Toiseksi yleisin
syy on uskon puute, mutta entistä useampi kertoo
syyksi kirkon opin etääntymisen Raamatusta.
"Kirkon jäsenmäärän putoaminen 90:stä 80:een
prosentiin kesti melkein 30 vuotta. Nyt on nähtävissä,
että kirkon jäsenmäärän lasku alle 70%:n ei tule
kestämään vuosikymmentäkään." toteaa
eroakirkosta.fi:n tiedottaja Petri Karisma.
15. Älä eroa, sanoo
Jari Rankinen, blogi 30.11.07
Jotkut ovat kysyneet, miksi emme lähde kirkosta. Miksi emme perusta uutta ja omaa?
Eikö näin pitäisi tehdä, jos kirkon tekemä päätös – pappisviran avaaminen naisille – ei
miellytä?
Puhe oman kirkon perustamisesta kertoo usein aika pinnallisesta tai kokonaan väärästä
käsityksestä siitä, mikä on kirkko. Kirkko ei ole kuin urheiluseura tai poliittinen puolue,
josta erotaan, johon liitytään tai joita perustetaan uusia, kun sitä tuntuu. Kirkko on
paljon enemmän. Minut on aikanaan kastettu tämän kirkon jäseneksi. Olen saanut
tässä kirkossa opetusta ja oppinut tuntemaan hyvän Herrani ja Vapahtajani. Olen tullut
vihityksi pastoriksi tähän kirkkoon. Kirkkomme perusta on edelleen juuri se, mihin
tahdon sitoutua. Kirkkomme ilmoittaa perustakseen Raamatun ja luterilaisen
tunnustuksen. Minua ei ole saatu vakuuttuneeksi, että olisin poikennut siltä perustalta,
joka kirkollamme on – tai jonka se ainakin ilmoittaa perustakseen. Miksi siis pitäisi
lähteä?
Jeesus puhui palvelijoista, jotka ryhtyvät lyömään toisia palvelijoita ja muita (Matt 24:45-
51). Jeesus tarkoittaa seurakunnan tai kirkon palvelijoita – siis pastoreita, piispoja,
sananjulistajia, johtajia. Hän ei kehota lähtemään seurakunnasta tai kirkosta, jossa
tapahtuu tällaista. Hän neuvoo uskollisia palvelijoita huolehtimaan siitä, että
kaikki saavat ruokaa. Ruoka tarkoittaa varsinkin Sanan leipää.