SlideShare a Scribd company logo

Työlinjalla

•
•
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK

Kirjoituksia työstä ja sosiaaliturvasta SAK:n asiantuntijoiden puheenvuoro työn ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta.

News & Politics
1 of 73
Download to read offline
Kirjoituksia työstä ja sosiaaliturvasta Syrjäytyminen Suomessa lisääntyy, työttömyys on korkealla. Työvoimapolitiikkaan ei kuitenkaan hal­i­ukselta tunnu varoja lt löytyvän. Sosiaaliturvan kehittäminen takkuaa. Kohtuullista toimeentuloa toivovia työntekijöitä ja työttömiä syyllistetään, vaikka todelliset rötöstelijät löytyvät aivan toisaalta. Työlinjalla on SAK:n asiantuntijoiden puheenvuoro työn ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta.
Kirjoituksia työstä ja sosiaaliturvasta
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry Kannen kuva Pauli Salmi Valkealan Painokarelia 2010 ISBN ISBN 978-951-714-267-0 2
Sisällys Kaija Kallinen: Alkusanat_ ______________________________________ 5 Sinikka Näätsaari: Mitä Sata-komiteassa todella tapahtui_ ________________ 9 Joonas Rahkola: Myyttejä perusturvasta____________________________ 18 Katja Veirto: Vanhemmuudesta ja työstä_________________________ 25 Saana Siekkinen: Työttömien palvelut 2010-luvulle____________________ 33 Joonas Rahkola: Mitä työttömyysturvalle pitäisi tehdä?________________ 42 Sinikka Näätsaari: Muurahaiset ja heinäsirkat_ ________________________ 50 Olli Koski: Työllisyyden nostamisen viisi estettä_________________ 56 Sanasto_ _______________________________________ 64 Liite: Keskeiset sosiaalietuusmenot 2008______________ 71 3
Kirjoittajat Kaija Kallinen, SAK:n eläke- ja työura-asioiden päällik- kö, vastaa eläkepolitiikasta. Kaija on ollut mukana mm. vuonna 2005 toteutuneen eläkeuudistuksen valmistelussa ja oli eläkeasioita käsittelevän, ns. Rantalan ryhmän jäsen. Parhaillaan Kaija on Kestävän talouskasvun ja työllisyy- den ohjelman työuraryhmän jäsen. Olli Koski, SAK:n pääekonomisti. Hän vastaa talouspoli- tiikasta, kansainvälisestä talous- ja työllisyyspolitiikasta sekä kauppa- ja kilpailupolitiikasta. Ollin vastuulla on myös SAK:n valtion talousarviotavoitteiden ja hallitusoh- jelmatavoitteiden valmistelu. Sinikka Näätsaari, sosiaaliasioiden päällikkö. Sinikan vas- tuulla on sosiaaliturva ja sen uudistaminen sekä esimer- kiksi Kelan etuudet ja eläkepolitiikka. Sinikka oli SAK:n edustajana sosiaaliturvan uudistamista selvittäneessä Sa- ta-komiteassa. Joonas Rahkola, SAK:n ekonomisti. Hän vastaa sosiaali- turvaan liittyvien laskelmien ja taustaselvitysten tekemi- sestä. Joonas on myös toiminut SAK:n työttömyysturva- asiantuntijana. Tällä hetkellä Joonas on työvapaalla. Saana Siekkinen, SAK:n koulutus- ja työvoima-asioiden päällikkö. Hänen vastuullaan on koulutus-, työvoima- ja maahanmuuttopolitiikan asiat. Saana oli myös työurien pidentämistä pohtineen Ahtelan työryhmän sihteeri. Katja Veirto, SAK:n sosiaalipoliittinen asiantuntija, vastaa perhepolitiikasta ja tapaturmavakuutuksesta. Katja on SAK:n edustaja vanhempainvapaiden uudistamista selvit- tävässä työryhmässä. 4
Kaija Kallinen Alkusanat: SAK rakentaa työlle perustuvaa hyvinvointiyhteiskuntaa Ammattiyhdistysliikkeen tehtävä on työntekijöiden taloudelli­ sen ja sosiaalisen turvallisuuden edistäminen. Ay-liike haluaa oikeutta työhön, säällisiä työoloja, toimeentulon turvaavaa palkkaa ja kattavaa sosiaaliturvaa. Nykyisessä Suomen sosiaaliturvamallissa yhdistyy keskieu- rooppalainen työhön perustuva sosiaaliturva ja anglosaksisen perinteen mukainen minimiturva. Järjestelmän tarkoituksena on taata koko väestölle toimeentuloturva esimerkiksi sairau- den, työkyvyttömyyden, työttömyyden ja vanhuuden varalle sekä vanhempainvapaiden ajalle. Perusturva täydentää työtu- loihin perustuvaa ansioturvaa. Monien lakien säätelemän kokonaisuuden yhteisnimi on sosiaalivakuutus. Sosiaali- ja terveyspalvelut tukevat sosiaa- livakuutuksen takaamaa toimeentuloturvaa ja työssäkäynnin edellytyksiä. Erilaisiin elämäntilanteisiin tarkoitetut avustuk- set, kuten lapsilisät ja asumistuki, täydentävät valtion kansalai- silleen tarjoamaa turvaa. Sosiaaliturvan rakentamisen kultakausi alkoi Suomessa vas- ta 1960-luvun alussa, jolloin säädettiin muun muassa työelä- ke- ja sairausvakuutuslait sekä uudistettiin työttömyysturvaa. Voimistuva ay-liike oli useiden reformien moottorina. Sosiaa- liturvan tasoon tehtiin parannuksia ja aukkoja paikattiin sekä pienillä täsmäkorjauksilla että suurilla uudistuksilla. Toimeen- tuloturvan ohella laajenettiin sosiaali- ja terveyspalveluja. Sosiaaliturvauudistusten myötätuuli kesti 1980-luvun puo- leenväliin. Tuolloin jotkut jopa väittivät, että sosiaaliturva oli saatu valmiiksi. Kuitenkin jo saman kymmenluvun aikana aloitettiin eläkeikäisen väestön osuuden kasvuun sopeutumi- nen. Kuluneet parikymmentä vuotta sosiaalilakien muutoksia onkin hallinnut huoli ikärakenteen muutoksesta. 1990-luvun alun lama ja sen synnyttämä suurtyöttömyys pakottivat sekä määräaikaisiin että pysyvämpiin sosiaaliturvan ja palvelujen heikennyksiin. Jotkin heikennykset on korjattu, mutta osa leikkauksista jäi pysyviksi. 5
Työtä ja kattavaa turvaa Lakisääteisyys ja kattavuus ovat yhä Suomen sosiaaliturva- mallin parhaita puolia. Sairaus- ja työttömyyspäivärahojen ja eläkkeiden tasot eivät kuitenkaan päätä huimaa. Muihin Poh- joismaihin verrattuna Suomessa on käytössä sosiaaliturvan kevytversio. Parannettavaa riittää: ansio- ja vähimmäisturvan yhteensovittamisessa on epäjohdonmukaisuutta ja sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuudessa alueellisia ongelmia. Työelämän rakennemuutos lähti lamanjälkeisinä talou- dellisen nousun vuosina uuteen laukkaan. Totuttujen palkka- työsuhteiden rinnalle ja niitä korvaamaan syntyi uudenlaisia työn teettämisen ja tekemisen muotoja, niin sanottuja pätkä- ja silpputöitä sekä perinteisen palkkatyön ja yrittäjyyden väli­ muotoja. Muutos on edelleen käynnissä, ja se pakottaa erityi- sesti sosiaalivakuutuksen uudelleenarviointiin. Millaista sosiaaliturvamallia SAK haluaa olla rakentamas- sa ja kehittämässä? Ensinnäkin sosiaalivakuutuksen tulee säilyä lakisäätei- senä ja kattavana. SAK pitää tärkeinä sekä ansioturvaa että perusturvaa, joita tulee kehittää kokonaisuutena. Jos lainsää- däntö turvaisi vain minimitasoisen sosiaalivakuutuksen, pie- nipalkkaisilla työntekijöillä – toisin kuin yhteiskunnan hy- väosaisilla – ei olisi varaa täydentää turvaansa maksullisilla markkinavakuutuksilla. Pelkän ansioturvan varaan rakennettu sosiaalivakuutus ei sekään ole tavoiteltava malli. Aina on niitä, joilla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta työn kautta ansaita sosiaaliturvaa. Sitä paitsi myös palkkatyöntekijät, joiden etuja ay-liike val- voo, voivat esimerkiksi työttömyys- ja sairastelukierteen ta- kia pudota ansioturvalta ja tarvita perusturvaa. Kattavuuteen liittyy sekin, että sosiaalivakuutusetuuksia kehitetään yksi- löllisinä oikeuksina. Perhekohtainen etuuksien määrittely on ristiriidassa tasa-arvon edistämisen kanssa. Toiseksi on ensiarvoisen tärkeätä huolehtia, että sosiaali- vakuutus elää ajassa. Työelämän rakennemuutos etenee koko ajan, välillä no­ e­­ p ammin, välillä hitaammin. Ay-liikkeellä on erityinen vastuu siitä, että sosiaalivakuutuksen kehityksessä ollaan mieluummin askel edellä kuin kaksi jäljessä työelämän kehityksestä. Paitsi ajanmukaisia, sosiaalivakuutusta säätele- vien lakien on oltava selkeitä ja ymmärrettäviä. 6
Kolmanneksi sosiaalivakuutuksen antama taloudellinen turva sekä työvoima- ja koulutus-, sosiaali- ja terveyspalvelut on saatava nykyistä paremmin tukemaan toisiaan. Muutama vuosi sitten kehitetty muutosturvan toimintamalli työttö- myysvakuutuksessa oli tässä suhteessa ensimmäinen askel. Työttömän työnhakijan toimeentulo on turvattava, mutta se ei riitä. Työpaikan menettäneille pitää löytää mahdollisim- man pian uusi työpaikka. Tarvitsemme siis tehokkaampia ja työnhakijoille räätälöityjä työvoimapalveluja. Työhön paluun tukemiseksi kaivataan sairausvakuutuksen sekä perus- ja työ- terveyshuollon ja kuntoutuspalvelujen toimivaa yhteistyötä. Turva maksetaan työllä Sosiaalivakuutuksen ansiosidonnaiset osat kustannetaan työnantajien ja työntekijöiden lakisääteisillä maksuilla. Pe- rusturvan rahoitus on valtion vastuulla. Verotuloilla rahoite- taan siis esimerkiksi sairausvakuutuksen minimipäivärahat ja kansaneläkkeet. Myös palveluiden rahoitus on pääosin val- tion ja kuntien verotulojen varassa. Perimmältään sosiaaliturvan rahoitus nojaakin siihen, mi- ten hyvin työllisyys kehittyy. Jos työhön osallistumisen aste on korkea, lakisääteiset maksut turvaavat ansioturvan rahoi- tuksen. Hyvä työllisyys takaa valtiolle ja kunnille verotulot, joilla vähimmäisturva ja hyvinvointipalvelut rahoitetaan. Jotta työhön osallistumisen aste saataisiin nousemaan rei- lusti yli 70 prosentin, palkkatyön ja muun elämän yhteenso- vittamisen on oltava nykyistä helpompaa. Työpaikoilla tulee olla valmiudet työaika- ja muihin järjestelyihin, joilla tuetaan esimerkiksi pienten lasten vanhempien, omaishoitajien ja ai- kuisopiskelijoiden työhön osallistumista. Osatyökykyisten työhön pääsyä ja työssä jatkamista on edistettävä nykyistä voimallisemmin, ja siinä työnantajia on kannustettava sekä kepein että porkkanoin. Lisäksi tarvitaan ratkaisuja, joissa sosiaaliturva tukee työhön osallistumista, kun osa-aikainen työskentely väliaikaisesti tai pysyvämmin on työntekijän tar- peiden mukaista. Suomen malli entistä ehommaksi – miten? Ay-liike saa usein moitteita muutosvastarinnasta ja siitä, että olemme sosiaaliturvassa säilyttäjiä emmekä uusien ratkaisu­­ jen 7
etsijöitä. Jotkut leimaavat ay-liikkeen vain hyväosaisten palk- katyöntekijöiden etujen ajajaksi. Tässä pamfletissa SAK:n asiantuntijat esittävät arvioita sosiaaliturvan kehittämisvaih- toehdoista. Artikkeleissa pohditaan muun muassa köyhyyden poistamisen keinoja, perus- ja ansioturvan suhdetta sekä työn oikeuden toteutumista. Artikkelit ovat asiantuntijoiden nä- kemyksiä, eivät valmiita tavoitelinjauksia. Toivottavasti ne virittävät jatkokeskustelua siitä, miten Suomen sosiaaliturva- mallia voidaan ja pitää kehittää. Helsingissä 24.8.2010 Kaija Kallinen 8
Sinikka Näätsaari Mitä Sata-komiteassa todella tapahtui?1 Sata-komitean syntysanoja taidettiin lausua vuodenvaihteessa 2006–2007, jolloin mm. Kelan pääjohtaja Jorma Huuhtanen esitti, että tulevalla hallituskaudella tulisi uudistaa ja selkeyt- tää sosiaaliturvaa, erityisesti perusturvan osalta. Keskustalla oli suuri halu korottaa yleisesti perusturvaa. Tuolloin halli- tuksessa olleet sosialidemokraatit puolestaan olivat pääsään- töisesti tyytyväisiä sosiaaliturvan rakenteeseen ja halusivat tehdä siihen kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin koh- distuvia täsmäparannuksia, jotta rajalliset voimavarat voitai- siin käyttää tehokkaimmin ihmisten toimeentulon paranta- miseen. Taustalla oli ajatus työhön perustuvan sosiaaliturvan tärkeydestä palkansaajille. Kyse lienee samasta painotuseros- ta kuin mitä sosiaali- ja terveysministeriksi toukokuussa 2010 nimitetty Juha Rehula totesi Uutispäivä Demarin haastatte- lussa 21.5.2010: ”Keskustalla ja sosialidemokraateilla on eri köyhät”. Odotukset olivat kovat ja keskenään ristiriitaiset Myös SAK:ssa valmistauduttiin hallitusohjelmaneuvottelui- hin suurin odotuksin. Tavoitteena oli saada työttömyysturvas- ta laman aikaisia leikkauksia pois ja nostaa työttömyysturvan taso lähemmäs pohjoismaista tasoa. Samalla haettiin malleja, joilla uuteen työhön työllistyminen nopeutuisi. Mietittiin, millaisia aktiivitoimia tarvittaisiin heti työttömyyden alussa, jottei työttömyys turhaan pitkittyisi. Sata-komitean toimeksiannosta tuli moniulotteinen ja si­ säi­ esti ristiriitainen. Toisaalta piti vähentää köyhyyttä, toi- s saalta lisätä sosiaaliturvan kannustavuutta. Sosiaaliturvan ra- hoituksen kestävyys ja erityisesti väestörakenteen muutos oli toimeksiannossa mukana. Rahoituksen merkitys korostuikin taantuman myötä, erityisesti vuoden 2009 aikana. Komiteaan ja sen jaostoihin nimettiin noin 50 henkilöä, joten yhteisen punaisen langan löytäminen oli, muotisanaa lainatakseni, sangen haastavaa. Palkansaajajärjestöt saivat kukin edusta- jan varsinaiseen komiteaan ja komitean ansioturvajaostoon. 1 Keskityn tässä artikkelissa pääsääntöisesti työttömyysturvaan. 9
Kolmeen muuhun jaostoon nimettiin yksi yhteinen palkan- saajaedustaja: perusturvajaostoon STTK:lainen, hallinto- ja prosessijaostoon akavalainen ja rahoitus- ja kannustavuusja- ostoon SAK:lainen. Ansioturvajaostossa työ aloitettiin arvioimalla rahoituksen ja lainsäädännön muutostarpeita. Arvioinnin lähtökohtana oli työllistymisen esteiden poistaminen ja rahoitusperiaatteiden selkeyttäminen. Perusperiaate on, että perusturva rahoitetaan verovaroista ja ansioturva työnantajien ja palkansaajien mak- suilla. Ansioturvajaosto teki vertailun, jonka mukaan selkeimmät muutostarpeet rahoitusperiaatteen toteuttamiseksi merkit- sisivät valtion mukaantuloa lomautettujen sekä lisäpäivien työttömyyspäivärahoihin ja lapsikorotuksiin. Toinen selkeä poikkeama rahoitusperiaatteesta koski maatalousyrittäjien ja vähäisemmässä määrin muiden yrittäjien ansioeläkkeitä, jois- ta valtio rahoittaa suuren osan. Työttömille olisi siis pitänyt antaa lisää rahaa ja maatalousyrittäjien olisi pitänyt maksaa eläkkeistään nykyistä enemmän. Ansioturvajaoston alkuselvitysten jälkeen työryhmän po- liittinen ohjaus kuitenkin vahvistui. Työryhmään alettiin tuo- da ehdotuksia erilaisista palkansaajien etujen leikkauksista, jotka koskivat erityisesti työttömyysturvaa. Aika nopeasti komiteatyössä kävi ilmi, että useat halusi- vat parantaa perusturvaa ja ”kannustaa” ansioturvalla olevia. Marraskuussa 2008 oltiin tilanteessa, jossa kaikki muut paitsi palkansaajajärjestöjen edustajat olivat jossain määrin haluk- kaita leikkaamaan ansiosidonnaista sosiaaliturvaa. Osa halusi lyhentää ansioturvan kestoa, osa heikentää ansioturvaa suh- teessa perusturvaan. Ihan loppusuoralle saakka komiteassa oli esillä ajatus, että sosiaaliturvaa voitaisiin parantaa vain sisäisin järjestelyin. Käytännössä se olisi tarkoittanut, että so- siaaliturvaa olisi parannettu yksille leikkaamalla sitä toisilta. Sain kirjauksen onneksi poistettua loppuraportista. Sosiaalitupon synty Maan hallitus päätti toukokuussa 2008 pidetyssä iltakou- lussaan, että Sata-komitean tulisi jättää peruslinjauksia kos- keva raportti vuoden loppuun mennessä. Sata-komitea oli ensimmäisen toimintavuotensa aikana kuullut lukuisia asian­ tuntijoita ja keskustellut siitä, millainen raportti jätettäisiin ja tarvittiinko väliraporttia vai ei. Komitean alkuperäisessä 10
toimeksiannossa todettiin, että ensimmäiset komitean esityk- set tuotaisiin eduskunnalle viimeistään syysistuntokaudella 2008. Komitean puheenjohtaja Markku Lehto teki kesän aikana ensimmäisen version peruslinjauksista. Komiteatyön taustal- la peruslinjauksia tehtiin koko syksyn ajan. Syksyn aikana myös sukkuloitiin neuvottelemassa monenlaisissa kokoonpa- noissa. Komitean johto haarukoi muun muassa palkansaaja- järjestöjen liikkumavaraa, eli millaisiin leikkauksiin palkan- saajapuolella voitaisiin mahdollisesti suostua. Marraskuussa 2008 puheenjohtaja esitteli luonnoksensa peruslinjauksiksi. Muistio vuoti nopeasti julkisuuteen. Puheenjohtajan esityk- sessä ei juuri oltu huomioitu palkansaajajärjestöjen ehdotuk- sia peruslinjauksiin. Puheenjohtajan ehdotus oli palkansaajajärjestöille myrk- kyä. Siinä esitettiin työttömyysturvan rakenteen uudistamista ja tosiasiassa ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaamis- ta. Palkansaajajärjestöjen edustajat jäivät käytännössä yksin useimpien muiden ainakin hiljaisesti kannattaessa leik­ auk­ ia k s ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ja esimerkiksi rajoittei- den asettamista vuorotteluvapaalle, jos se vakinaistettaisiin (vakinaistamisesta keskusteltiin yhä, vaikka vakinaistaminen oli kirjattu hallitusohjelmaan keväällä 2007). Näytti siltä, että komiteassa jouduttaisiin äänestämään pe- ruslinjauksista. Maan hallitus antoi komitealle jatkoaikaa pe- ruslinjausten esittämiseen tammikuun 2009 loppuun. Samalla hallitus esitti, että työmarkkinajärjestöt tekisivät ehdotuksen siitä, miten ansiosidonnaista työttömyysturvaa kehitettäisiin tulevaisuudessa. Pyynnön pohjalta työmarkkinajärjestöt sol- mivat ns. sosiaalitupon tammikuussa, ja sen ehdotukset otet- tiin mukaan komitean peruslinjauksiin yksimielisesti. Sosiaalituposta käydyssä keskustelussa on väitetty, että palkansaajajärjestöt olisivat olleet sopimassa työnantajan Kela-maksun poistosta. Kela-maksun poisto oli ollut työn- antajien puolelta esillä kauan ja se oli Sata-komiteassa EK:n päätavoite. Perinteisesti valtiovarainministeriö oli jarrutellut Kela-maksun poistoa kertaheitolla sen suurten budjettivai- kutusten takia. Sata-komitean työskentelyn aikana kuiten- kin itse rahaministeri Jyrki Katainen lupasi Helsingin Sano­ mien haastattelussa 10.1.2009 poistaa maksun kokonaan. Palkansaa­aliike halusi korvauksen työnantajille luvatusta j mil­ardipotista ja nosti sosiaalitupon neuvotteluihin sinänsä j 11
Sata-komitean agendalle kuulumattoman työeläketurvan ra- hoituksen ja sen maksujen nostamisen eläkkeiden tason tur- vaamiseksi. Mitä työttömyysturvassa saavutettiin? SAK ja muut palkansaajajärjestöt tavoittelivat komiteassa pa- rannuksia työttömyysturvaan. Työttömyysturvasta on erilais- ten osauudistusten myötä tullut monimutkainen ja erilaisia sääntöjä täynnä oleva järjestelmä. Selkeyttämiseen ei päästy. Näyttää siltä, että mitä yksinkertaisempi tukijärjestelmä, sitä enemmän järjestelmä maksaa. Suomessa haluttiin pitäytyä köyhän miehen mallissa – esimerkiksi muihin pohjoismaisiin sosiaaliturvamalleihin verrattuna. Suurin muutos työttömyysturvaan oli pätkätyöläisten ase- man parantaminen. Näistä yksi esimerkki on työssäoloehdon lyhentyminen. Ansioturvalle pääsee nyt kahdeksan työssä- olokuukauden jälkeen. Palkansaajajärjestöjen saavutuksina lienee pidettävä myös, ettei työttömyysturvaan tullut komi- teassa vahvasti esillä olleita heikennyksiä päivärahan kes- toon ja tasoon, eikä ikääntyvien työttömyysturvan lisäpäiviä poistettu kokonaan2. Merkittävällä osalla komiteasta oli halu ”lisätä työhalukkuutta” työttömyysturvan kestoa tai työttö- myysturvan määrää leikkaamalla. Lukuisat tutkimukset ja selvitykset, joiden mukaan ansioturvalla olevista suurin osa työllistyy normaalioloissa nopeasti muutamassa kuukaudes- sa, eivät tuntuneet komitean jäseniä vakuuttavan. Osittain taloudellisen tilanteen huononemisesta johtuen työttömyysturvaan saatiin parannuksia lähinnä aktiivitoimien ajalle. Samat aktiiviajan parannukset tulivat myös peruspäi- värahaan ja työmarkkinatukeen. Esitin komiteassa, että aktii- vituki voisi olla toimeentulotuessa huomioimatonta tuloa, eli ettei se alentaisi toimeentulotukea. Esitys ei syystä tai toisesta saanut kannatusta. 2 Työttömyysturvan lisäpäiville pääsyn ikärajaa nostettiin vuodella. Ikäänty- neiden asema turvataan siten, että laajennetaan yhdellä vuodella velvoitetta, jonka mukaan kunnan on järjestettävä työtä niin, että vähintään työssäoloeh- to täyttyy. Ansiosidonnainen työttömyysturva jatkuu työn loputtua näissä tapauksissa aiemman työsuhteen palkan perusteella. Samalla sovittiin, että aktiivitoimia ikääntyville lisätään ja työmarkkinoiden keskusjärjestöt neu- vottelevat saatujen kokemusten perusteella ratkaisun työttömyysturvan lisä- päivärahaoikeudesta vuoden 2011 loppuun mennessä. 12
Perusturvan kehittäminen jäi puolitiehen Sata-komitean peruslinjauksissa on melko täsmälliset esityk- set työttömyysturvasta sosiaalitupon kirjausten ansiosta. Sen sijaan perusturvan osalta komiteassa todettiin, että peruslin­ jauk­ et olivat vasta asialista. Tarkemmat linjaukset ja toimen- s pide-esitysten tärkeysjärjestys tehtäisiin vasta loppuraportis- sa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Miksi? Mielestäni yhtenä syynä oli hallituksen halu päättää asiois­ ta itse ennen loppuraportin luovuttamista. Elvytyspakettinsa yhteydessä 30. tammikuuta 2009 hallitus päätti, että sekä ta- kuueläke että eräiden sosiaaliturvaetuuksien (mm. lapsilisät, kotihoidontuki, vähimmäismääräiset sairaus- ja vanhempain- päivärahat) indeksisidonnaisuus tulevat voimaan 1.3.2011. Myöhemmin hallitus teki ratkaisuja eräistä muistakin toi- menpiteistä, esimerkiksi psykoterapian muuttamisesta järjes- tämisvelvollisuuden piiriin. Tietääkseni aiemmin ei ole näin selvästi poimittu hallituspuolueille poliittisesti sopivia ehdo- tuksia kesken työn eikä päätetty yhtä laajasti merkittävistä menoista tulevalle hallitukselle. Päätökset syövät seuraavan hallituksen mahdollisuuksia päättää haluamistaan uudistuk- sista. Toinen merkittävä syy perusturvaehdotusten jäämiseen yleiselle tasolle on 2008 syksyllä alkanut taloustilanteen heikkeneminen. Se ei näkynyt vielä peruslinjausten teossa. Heikkenevä taloudellinen tilanne ohjasi kuitenkin voimak- kaasti loppuraportin linjauksia, vaikka komiteatyön tarkoi- tuksena olikin sosiaaliturvan pitemmän aikavälin uudistami- nen. Perusturvaa koskevia linjauksia olisi ollut vaikeaa pistää tärkeysjärjestykseen hyvienkin taloussuhdanteiden aikana, mutta erityisen hankalaa se oli niukkoja resursseja jaettaessa. Vaikeutta lisäsi, että komitean jäsenten painotukset erosivat merkittävästi toisistaan. SAK korosti koko komiteatyön ajan, että perusturvaan tar- vitaan parannuksia. Sosiaaliturvaan parannuksia pitää saada paitsi toimeentulotukiriippuvuuden vähentämiseksi myös ih- misten taloudellisen aseman vahvistamiseksi. Erityisesti pa- rannuksia olisi kaivattu työttömyysturvaan ja asumistukeen. On valitettavaa, ettei komitea tehnyt juurikaan ehdotuksia lapsiperheiden aseman parantamiseen, vaikka siitä komiteas- sa keskusteltiin paljon varsinkin ensimmäisenä vuotena. Lap- siperheitä koskevat kysymykset siirrettiin pääosin syksyllä 2009 nimettyyn vanhempainvapaatyöryhmään. Suuri puute 13
mielestäni oli, että komitean toimeksianto ei sisältänyt palve- luja muuten kuin välillisesti, esimerkiksi kun käsiteltiin asia- kasmaksujen maksukattoa sekä omaishoitoa. Palvelut ovat kuitenkin merkittävä osa suomalaista sosiaaliturvaa. SAK pitää tavoitteitaan muun muassa asumistuen ja työt- tömyysturvan sekä lapsiperheiden aseman parantamiseksi esillä budjettivaikuttamisessa sekä tulevien eduskuntavaalien tavoiteohjelmassa. Miksi SAK vastusti toimeentulotuen Kela-siirtoa? Yksi Sata-komitean käsittelemistä asioista oli toimeentulotu- en mahdollinen siirto Kelalle. Asia ei ole mitenkään yksin- kertainen. Siirto ei välttämättä parantaisi kenenkään asemaa. Paljon riippuu siitä, mikä muu muuttuisi ja miten mahdolli- nen siirto toteutettaisiin. Palkansaajajärjestöjen motiivina ei ollut vastustaa siirtoa ”menojen kasvua peläten”, kuten välillä on väitetty. Kela-siirtoa vastustaneiden kannanotossa paino- tetaankin toimeentulotuen yhteyttä sosiaalityöhön. Toimeentulotukea myönnettäessä pitää säilyttää yhteys so- siaalityöhön ja etsiä yksilöllisiä keinoja, joilla kukin ihminen saadaan pois toimeentulotukiriippuvuudesta. Toimeentulotu- ki sisältää osia, joiden myöntäminen perustuu sosiaalityönte- kijän harkintaan. Kelassa ei voitaisi tällaista harkintaa tehdä. Komiteassa esillä olleet Kela-siirtomallit eivät olisi paranta- neet toimeentulotukiasiakkaiden asemaa, vaan olisivat käy- tännössä heikentäneet toimeentulotuen perusosaa. Sen sijaan ns. ensisijaisia etuja (työttömyysturvaa ja asumistukea) olisi ollut järkevää korottaa. Siten sosiaaliturvaa olisi selkeytetty ja toimeentulotukiriippuvuutta vähennetty. Edelleen on syytä hakea kokonaan uutta mallia toimeentu- lotukiasiakkaiden tilanteen parantamiseksi ja heidän työllis- tymisensä tukemiseksi. Yksi vaihtoehto on SAK:n työllisyys- puheenvuorossa keväällä 2010 esitetty malli, jossa pohditaan myös kuntien roolin kasvattamista työvoimapolitiikassa esimerkiksi Tanskan mallin mukaisesti. Samaisessa puheen- vuorossa esitetään toimeentulotukiasiakkaiden aseman pa- rantamista niin, ettei työttömyysturvan aktiivikorotuksia huomioitaisi toimeentulotuessa. 14
Ansioturvaa saavat eivät matkusta ykkösluokassa Jostain syystä Sata-komitean asetelma kääntyi nopeasti työn käynnistyttyä vastakkainasetteluun perusturvan ja an­ i­ ­ur­ s ot van välille. Perusturvan parantamista kannattaneet ta­ ot oli- h vat valmiit leikkaamaan ansiosidonnaista työttömyys­urvaa.t Suhtautuminen palkansaajien sosiaaliturvan ke­­ tämiseen ei hit­ näyttänyt moniakaan kiinnostavan, vaikka an­­ sioturva auttaa vähentämään köyhyyttä ja kannustaa työntekoon. Kohtuul- lista lienee, että työssä ollessa kertyy parempi sosiaaliturva. Kaikki työt eivät ole niin innostavia, etteikö toimeentulon hankkiminen olisi monelle merkittävä työnteon motiivi. Monet komitean jäsenet näkivät ansioperusteisen sosiaali- turvan olevan niin korkealla tasolla, että sitä ei tarvinnut pa- rantaa, vaan ehkäpä päinvastoin sitä olisi voinut jopa leikata. Omituinen ajatus hyväosaisista työttömistä esiintyi moneen kertaan Sata-komitean ympärillä käydyssä keskustelussa. Joissakin julkisissa kannanotoissa ansioturvaa saavat työttö- mät nähtiin ykkösluokan matkustajina, joiden syytä työmark- kinatuen alhaisuus oli. Kun keskimääräinen ansiopäiväraha on noin 1 100 euroa kuukaudessa, en oikein osaa pitää ansio- päivärahaa saavia työttömiä erityisen hyvätuloisina. Yksi pöyristyttävimpiä Sata-komiteaan liittyviä ehdotuk- sia oli, että valtio olisi jatkossa rahoittanut enemmän työssä- oloehdon täyttävien, mutta työttömyyskassoihin kuulumatto- mien työttömyysturvaa3. Kassoihin kuuluvia olisi siis valtion toimesta rangaistu siitä, että he kuuluvat työttömyyskassaan ja ovat jäsenmaksuillaan vakuuttaneet itsensä työttömyyden varalta. Pääosin komitean esitykset olivat yksimielisiä. Vain toi- meentulotuen siirtämisestä Kelaan äänestettiin. Siitäkään ei tehty ehdotusta, vaan todettiin, että asiaa ei ole sovittu halli- tusohjelmaneuvotteluissa ja sen ratkaiseminen kuuluu poliit- tiseen harkintaan. Sen sijaan monet komitean jäsenistä jät- tivät mietintöön täydentävän lausuman, jolla osoittivat omat painotuksensa. Työmarkkinajärjestöt jättivät yhteisen täydentävän lau- suman. Lausumassa todetaan komiteamietinnössäkin ollut lähtökohta, että komitean ehdotukset voidaan toteuttaa vain 3 Tätä asiaa käydään tarkemmin läpi Joonas Rahkolan artikkelissa ”Myyttejä perusturvan tasosta ja sen korottamisesta” 15
julkisen talouden kestävyyden sallimissa rajoissa. Lausumas- sa korostetaan erityisesti työhön kannustamisen merkitystä ja työn ensisijaisuutta sosiaaliturvaa koskevissa päätöksissä. Palkansaajajärjestöillä ja EK:lla on luonnollisesti erilaisia painotuksia sosiaaliturvan kehittämisestä. EK:lle näytti aina- kin komiteatyön alku­ aiheissa käyvän työttömyysturvan leik- v kauksetkin. Toistaiseksi EK on kuitenkin kannattanut työhön perustuvan sosiaaliturvan mallia. Sosiaaliturvaa pitää kehittää kokonaisuutena Yleensä hallittu yhteiskunnallinen muutos perustuu luotta- mukseen siitä, että tehdään niin kuin on sovittu. Komiteassa ja sen ympärillä luottamusta olisi voinut olla enemmänkin. Vakavammin se horjui komiteatyön aikana ainakin pari ker- taa. Luottamus oli koetuksella etenkin kolme viikkoa perus­ linjausten luovuttamisen jälkeen, kun pääministeri Matti Vanhanen ilmoitti hallituksen nostavan eläkeikää ja avasi samalla sosiaalitupon, vuorotteluvapaa ja työttömyysturvan lisäpäivät mukaan lukien. Luottamusta ei myöskään lisännyt, että työttömyysturvaa ja sen muuttamista pidettiin esillä koko ajan ihan komitean loppumetreille asti, vaikka virallisissa puheissa viitattiin työttömyysturvan muutoksissa sosiaali­ tupoon, johon maan hallitus ilmoitti sitoutuneensa. Kärjistäen sanottuna asetelmat olivat sellaiset, että aina kun näytti siltä, että voisi luottaa sovittuun, tapahtui jotain eriskummallista. Tällaisessa tilanteessa on todella vai­ eaa k ryhtyä uudistamaan sosiaaliturvaa ”puhtaalta pöydältä”. Komiteatyön aikana tuli useampaan kertaan mieleen, että ollaanko suomalaisessa sosiaaliturvassa jonkinlaisessa kään- nekohdassa, perimmäisten asioiden äärellä. Palkansaajien sosiaaliturvan kimppuun käydään eri puolilta erittäin rajus- ti. Onko tavoitteena muuttaa koko hyvinvointimallimme? Kattava ansiosidonnainen sosiaaliturva on tärkeä erityisesti tavallisille palkansaajille, joilla ei ole mahdollista päästä esi- merkiksi erilaisten johtajasopimusten ja -etuisuuksien piiriin. Yksityisvakuutuksiin perustuva yhteiskunta olisi aika lailla erinäköinen kuin nykyinen mallimme ja valtaosalle kansalai- sista nykyistä epäedullisempi. Sata-komitean lopputulos on kuitenkin palkansaajien kannalta parempi, kuin miltä välillä näytti. Ehkä realismi tai 16
halu toimia hyvää tulosta saavuttaneessa yhteistyössä voitti. Aika näyttää, aiotaanko sosiaaliturvaa uudistaa myös tule- valla vaalikaudella ja miten uudistus tehtäisiin. Nähtäväksi jää myös, mikä on ansioturvan rahoittajien, palkansaajien ja työnantajien, rooli. Sosiaaliturvaa on syytä selkeyttää. Sata-komitea ei päässyt tavoitteeseensa sosiaaliturvaa koskevien lakien vähentämi- sestä. Päinvastoin, taisi tulla muutama laki lisää. Selkeyttämi- nen ei kuitenkaan saa tarkoittaa palkansaajien sosiaaliturvan leikkaamista. Palkansaajien sosiaaliturvalla on suuri merkitys laajamittaisen köyhyyden estämisessä. Kattavalla sosiaalitur- valla on tutkimusten mukaan myös kaikkein köyhimpien ase- maa parantava merkitys. On synkkää ajatella, että sosiaaliturvaa ei voitaisi koskaan parantaa muuten kuin leikkaamalla sosiaaliturvaa jostain muualta. Sosiaaliturvaa on voitava kehittää kokonaisuutena. Vielä on paljon tehtävää, jotta köyhyys Suomessa vähenisi ja hyvinvointi lisääntyisi. Tätä työtä on hyvä tehdä laajassa yhteistyössä eri osapuolten kesken. 17
Joonas Rahkola Myyttejä perusturvasta Perusturvakeskustelussa törmää monenlaisiin myytteihin tur- van tasosta ja sen korottamisesta. Erilaisia puolitotuuksia ja politiikkasuosituksia toistellaan mantroina ilman, että niitä vaivaudutaan perustelemaan tai edes selvittämään asioiden todellista tilaa. Tässä artikkelissa esitetään perusturvasta muutamia faktoja, jotka usein ymmärretään väärin – tai ei ymmärretä ollenkaan. Perusturvalla viitataan milloin mihinkin. Tässä perus- turvalla tarkoitetaan keskeisten syyperusteisten etuuksien vähimmäistasoa: kansaneläkettä, peruspäivärahaa ja saman- suuruista työmarkkinatukea sekä sairaus- ja vanhempainpäi- värahojen minimitasoa. Lisäksi vertailuun on otettu mukaan toimeentulotuki ja lapsilisät. Taulukkoon on koottu näiden etuuksien tasot vuonna 2010: Etuus Määrä, €/kk, 2010 Peruspäiväraha ja työmarkkinatuki 551 Sairaus- ja vanhempainpäivärahojen vähimmäismäärä 551 Kansaneläke (yksinasuva/puoliso) 4 584,13 / 518,12 Toimeentulotuen perusosa 417,45 Lapsilisä (ensimmäisestä lapsesta/ toisesta/ 100 / 110,50 / kolmannesta/ neljännestä/ 141,00 / 161,50 / viidennestä ja siitä eteenpäin) 182,00 Vähimmäisetuuksien lisäksi maksetaan useimmiten asu- mistukea. Kela maksaa yleistä asumistukea, joka korvaa asumismenoista enintään 80 prosenttia. Jos käteen jäävä tulo asumismenojen jälkeen jää alle toimeentulotuen perusosan, erotus maksetaan toimeentulotukena. 4 Maaliskuussa 2011 vähimmäiseläke nousee 685 euroon, kun takuueläke otetaan käyttöön. 18
Myytti 1: Vähimmäisetuuksien ostovoima on heikentynyt Usein väitetään, että hintataso olisi kohonnut nopeammin kuin vä­ im­ äismääräiset etuudet, eli että etuuksien reaaliarvo oli- h m si heiken­ynyt. Väite ei pidä paikkaansa. Oheinen kuva kuvaa t keskeisten vä­ im­ äis­ ääräisten etuuksien ostovoiman kehi- h m m tystä viimeisen 20 vuo­ en aikana (kuvassa mukana myös lap- d silisä, aina niin mielenkiintoinen etuus): Kuva 1. Minkään vähimmäismääräisen etuuden ostovoima ei ole laskenut viimeisen 20 vuoden aikana. 210 200 190 180 170 160 150 140 130 120 110 100 90 80 70 60 50 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Peruspäiväraha Täysi kansaneläke Lapsilisä Sairaus- ja Toimeentulotuen vanhempainrahojen perusosa vähimmäismäärät Keskeisten vähimmäismääräisten etuuksien ja lapsilisän reaaliarvo, 1990– 2009, indeksi 1990=100. Lähde: laskelmat Jutta-mikrosimulaatiomallilla. Kunkin etuuden reaaliarvo vuonna 1990 on indeksoitu ar- voon 100. Jos jonain myöhempänä vuotena indeksi on alle 100, etuus on heikentynyt reaalisesti eli sen ostovoima on alentunut. Jos indeksi on yli 100, etuuden ostovoima on kas- vanut vuoteen 1990 verrattuna. 1990 on hyvä vertailuvuosi, koska silloin elettiin hyvinvointivaltion kultakauden viimei- siä hetkiä ennen 1990-luvun lamaa. Kuvasta näemme, että mikään vähimmäismääräinen etuus ei ole nyt reaalisesti alhaisempi kuin 1990. Toimeentulo­ uen t perusosa on säilyttänyt ostovoimansa. Kansaneläkkeen ja 19
peruspäivärahan (sekä samansuuruisen työmarkkinatuen) os- tovoima on kasvanut noin 10 prosenttia. Eniten ovat nousseet sairaus- ja vanhempainpäivärahojen vähimmäismäärät sekä lapsilisät, joiden ostovoima on nyt noin 70 prosenttia korke- ampi kuin vuonna 1990.5 Etuuksien ostovoiman tasaisena pysyminen johtuu niiden indeksisidonnaisuudesta. Jos etuutta ei ole sidottu indeksiin, sen ostovoima heikkenee vähitellen hintatason noustessa. Muut muutokset ostovoimassa johtuvat tasokorotuksista tai leikkauksista. Kuvasta nähdään, että sairaus- ja vanhempain- päivärahojen vähimmäismäärään on tehty tasokorotukset vuosina 1994, 2003, 2005 ja 2009. Kansaneläkkeeseen on tehty pieniä tasokorotuksia 2000-luvulla. Kuvasta havaitaan lisäksi, että tasoleikkauksia vähimmäismääräisten etuuksien tasoon ei ole tehty lukuunottamatta sairaus- ja vanhempain- päivärahojen vähimmäsmäärän leikkausta vuonna 1996. Myytti 2: Vähimmäisetuudet jäävät jälkeen hintatason noustessa Kansaneläkkeet, työttömyysturvan perusturva ja toimeentulo­ tuen perusosa on sidottu kuluttajahintaindeksiin6, eli niitä korotetaan vuosittain hintatason nousua vastaavasti. Näin ne säi­yttävät ostovoimansa, kun yleinen hintataso nousee. In­ l dek­ i­ orotuksista on säädetty laissa. sk Vuodesta 2011 alkaen myös lapsilisät, sairaus- ja vanhem- painrahojen vähimmäismäärät ja kotihoidon tuki sidotaan indeksiin Sata-komitean ehdotuksen mukaisesti. Näin nii- denkään ostovoima ei enää laske hintatason noustessa. Tähän asti ne eivät ole olleet indeksissä, jolloin niiden ostovoima on laskenut niinä vuosina, kun niihin ei ole tehty tasokorjausta. Asia voidaan havaita kuvasta 1. Indeksisidonnaisuuden vuoksi vähimmäisetuuksilla elä­­ vien ostovoimaa ja elintasoa voidaan heikentää vain päättä- mällä poliittisesti etuuksien leikkaamisesta. Mikään keskei- nen etuus ei voi enää rapautua hitaasti itsestään. 5 Vuosina 1996–2001 sairauspäivärahan vähimmäismäärä oli tarveharkintainen. Lapsilisien tason tarkastelussa on pidettävä mielessä, että 1990-luvun alussa perhe- poliittiset verovähennykset poistettiin ja ne korvattiin osittain lapsilisiä korottamalla. 6 Teknisesti sitominen on tehty kansaneläkeindeksiin, joka määrätään elinkustannus- indeksin perusteella. Elinkustannusindeksi puolestaan kehittyy samalla tavalla kuin kuluttajahintaindeksi. 20
Myytti 3: Vähimmäisetuudet ovat jääneet jälkeen ansiotason noususta Usein kuulee väitettävän, että vähimmäisetuudet ovat jääneet kohtuuttomasti jälkeen ansiotason kehityksestä viimeisen 20 vuoden aikana. Väite pitää osittain paikkansa – riippuen toki siitä, mitä pitää kohtuuttomana. Oheinen kuva valaisee asiaa: Kuva 2. Jotkut vähimmäisetuudet ovat heikentyneet suhteessa ansiotasoon, jotkut nousseet. 210 200 190 180 170 160 150 140 130 120 110 100 90 80 70 60 50 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Peruspäiväraha Täysi kansaneläke Lapsilisä Sairaus- ja Toimeentulotuen vanhempainrahojen perusosa vähimmäismäärät Keskeisten vähimmäismääräisten etuuksien ja lapsilisän kehitys suhteessa ansiokehitykseen, 1990–2009, indeksi 1990=100. Lähde: laskelmat Jutta- mikrosimulaatiomallilla. Kunkin etuuden ja ansiotason suhdetta vuonna 1990 on merkitty 100:lla. Jos suhde on sen jälkeen yli 100, etuus on noussut ansiota­ oa nopeammin. Jos suhde on alle 100, etuus s on jäänyt ansiotasosta jälkeen. Sairaus- ja vanhempainpäivärahojen vähimmäismäärä sekä lapsilisä ovat suhteessa ansiotasoon noin 20 prosenttia paremmat kuin vuonna 1990. Kansaneläke ja peruspäiväraha (sekä työmarkkinatuki) ovat puolestaan heikentyneet noin 20 prosenttia suhteessa ansiotasoon. Toimeentulotuen perusosa on heikentynyt 30 prosenttia. 21
Indeksisidonnaisuudesta huolimatta vähimmäismääräiset etuudet heikkenevät suhteessa ansiotasoon, jos niihin ei teh- dä tasokorotuksia. Näin siksi, että ansiotaso nousee yleensä hintatasoa nopeammin. Ilman tasokorotuksia työstä toimeen- tulonsa saavien elintaso nousee nopeammin kuin vähimmäis- turvalla elävien. Tasokorotuksissa on kyse siitä, kuinka elintason nousu jaetaan työssä olevien ja etuuksilla elävien kesken. Jos ko- rotuksia ei tehdä, elintason noususta hyötyvät suoraan vain työssä käyvät. Jos vähimmäisetuuksilla elävät halutaan saada nauttimaan elintason noususta, etuuksiin on tehtävä tasoko- rotuksia. Näin ollen perusturvan tasoa on syytä tarkastella säännöllisesti osana muuta yhteiskuntapolitiikkaa ja siihen liittyvää valmistelua. Myytti 4: Ansio- ja perusturvan yhteys estää perusturvan parantamisen Ansioturva on toisinaan noussut kummallisella tavalla perus- turvakeskustelun ytimeen, kun perus- ja ansioturvan väliset yhteydet on koettu ongelmallisiksi. Yhteys perus- ja ansiotur- van välillä todella on olemassa työttömyysturvassa. Sitä tosin tulkitaan monilla tavoin, usein virheellisestikin. Muutamia perusasioita on syytä tarkastella hieman lähemmin. Ansio- ja perusturvan yhteys ei estä työttömien perusturvan parantamista Työttömyysturvassa perus- ja ansioturvan etuudet ovat yh­ tey­ essä toisiinsa seuraavasti: Ansiosidonnainen työttömyys­ d päi­ ä­ aha koostuu peruspäivärahan suuruisesta perusosasta v r ja sen päälle maksettavasta ansiosidonnaisesta osasta, jonka suu­ uus riippuu palkasta. Koska ansioturvan perusosa on si­ r dottu peruspäivärahan tasoon, perusturvan korotus nostaa myös ansioturvaa. Yhden euron korotus peruspäivärahaan nostaa ansiopäivärahaa nykymallissa 55 senttiä. Työttömien ansiopäivärahan kytkentää perusturvan tasoon vaaditaan usein poistettavaksi, koska sen väitetään estävän perusturvan parantamisen. Ajatellaan, että perusturvan ko- rotuksen yhteydessä rahaa valuu myös ansioturvan saajille, joten perusturvaa ei kustannusten vuoksi voida korottaa. Nykymallissa 100 euron korotus perusturvaan lisäisi työttö- myysturvamenoja noin 300 miljoonaa, josta ansioturvan osuus 22
olisi noin puolet. Lähes puolet menojen lisäyksestä palautuisi takaisin julkiselle sektorille muiden etuusmenojen alenemisen ja verotulojen kasvun myötä. Kokonaisuudessaan 100 euron korotus perusturvaan lisäisi siis julkisia menoja noin 150 miljoonaa euroa. Summa ei ole järin suuri. Vertailun vuoksi: nykyinen hallitus on tehnyt eri- laisia veronalennuksia noin 4 miljardilla. Olisi riittänyt, että niistä olisi jätetty tekemättä alle yksi kahdeskymmenesosa ja rahat olisi voitu käyttää työttömyysturvan parantamiseen. Perusturvan jälkeenjääneisyyden laittaminen ansioturvan piikkiin vie siis huomion sivuraiteille. Tasokorotus työttö- myysturvaan on tehty viimeksi vuonna 1991. Jos olisi haluttu, tasokorotuksiin olisi kyllä voitu käyttää rahaa sen jälkeenkin – siitä huolimatta, että osa rahasta olisi mennyt ansioturvan puolelle. Ansioturvan ottaminen sosiaaliturvan parantami- sen silmätikuksi ja eri sosiaaliturvamuotojen keinotekoinen vastakkainasettelu eivät ole kovin hedelmällisiä lähtökohtia sosiaalipoliittiseen keskusteluun. Ansio- ja perusturvan yhteys ei estä niiden suhteen muuttamista Toisinaan edellä kuvattua työttömyysetuuksien kytkentää vaaditaan poistettavaksi sen vuoksi, että ansioturvan ja perus­ turvan välinen ero on kasvanut liian suureksi: ansio-osa nou- see ansiotason mukana, kun taas perusturva on sidottu hinta- tason muutokseen. Sen seurauksena ansioturva on viimeisen 15 vuoden aikana noussut perusturvaa enemmän, joten epä- suhdan korjaamiseksi perusturvaa olisi korotettava ilman, että ansioturva nousee. Tämäkään väite ei kestä lähempää tarkastelua. Nykyisessä mallissa perusturvan korotus yhdellä eurolla nostaa ansiopäivärahaa 55 senttiä. Perusturvan korotus siis kuroo umpeen ansio- ja perusturvan eroa nykymallissakin. Ansio- ja perusturvaetuuksien määräytymismalli on ollut olemassa 1980-luvun alusta asti ja silloin perusturva oli suh- teessa ansiotasoon huomattavasti parempitasoista kuin nyt. Ansio- ja perusturvan suhteen muuttaminen ei vaadi niiden välisen yhteyden poistamista. Ansioturvan perusosan ja perusturvan välisen yhteyden lisäksi perusturva vaikuttaa kaikkein suurimpien ansiopäi­ värahojen tasoon toista kautta: ansioturvan ns. taitekohta 23
on sidottu peruspäivärahan tasoon7. Sen seurauksena perus- turvan korotus nostaa eniten ansiopäi­ ärahaa työttömillä, v joilla työttömyyttä edeltänyt palkka on vähintään noin 3000 euroa kuukaudessa. Tämä ei tunnu kovin oikeudenmukaisel- ta. Ongelma ratkeaisi, jos taite määriteltäisiin suoraan euro- määräisenä. Kustannusmielessä taitteen nousu ei ole kovin merkittävä: perusturvan korotuksista syntyvistä ansioturvan lisäkustannuksista noin 20 prosenttia johtuu taitekohdan nou- susta, loput 80 prosenttia perusosan noususta. Taitekohdan nousun lisäkustannukset katetaan työttömyysvakuutusmak- suilla, ei siis verovaroin. Poliittiseen päätöksentekoon perus- turvan tasosta taitteen nousun ei pitäisi vaikuttaa, koska se ei vaikuta valtion menoihin. Valtion on kohdeltava työttömiä yhdenvertaisesti Valtio rahoittaa perusturvan ja ansioturvan perusosat verova- roin. Valtio siis tukee kaikkia työttömiä yhdenvertaisesti. Jos peruspäivärahaa nostettaisiin ja ansioturva jätettäisiin ennal- leen, valtio maksaisi perusturvaa saaville työttömille enem- män kuin työttömyyskassassa itsensä vakuuttaneille työt- tömille. Käytännössä valtio rankaisisi työttömyyskassojen jäseniä leikkaamalla heidän etuisuuksiaan. Palkansaajajärjes- töt kannattavat nykyisiä etuussääntöjä: valtion on kohdeltava kaikkia työttömiä yhdenvertaisesti, eikä sen tule maksaa yk- sille työttömille enemmän kuin toisille. 7 Ansio-osa korvaa menetetyn palkan 45 % korvausasteella 2 691 euron tait- teeseen asti ja sen ylittävän osan 20 % korvausasteella. 24
Katja Veirto Vanhemmuudesta ja työstä Lapset mullistavat vanhempiensa elämäntavat ja mielipiteet usein perusteellisesti. Vastuu jälkikasvusta painaa eikä omien kasvatusratkaisujen kyseenalaistamista siedetä. Vanhemmat sukupolvet taas ihmettelevät hössötystä lapsentahtisuudesta ja muista lastenhoidon uusista ilmiöistä. Jokaisella on mielipide ja se perustuu usein niihin valintoi- hin, joita on itse tehnyt. Kun mielipiteitä on monia ja jokai- nen on varma omien näkemystensä oikeellisuudesta, käyvät tunteet kuumina monissa lapsiin ja kasvatukseen liittyvissä asioissa. Puhetta ja mielipiteitä riittää, mutta kuinka parantaa perheiden arkea? Työn ja perheen yhteensovittamisesta on järjestetty tu- hansia seminaareja ilman suurempia tuloksia. Työajan ly- hentäminen tai osa-aikatyö olisi monesti järkevä ratkaisu, mutta harvan perheen talous tarjoaa siihen mahdollisuuksia. Parempi korvaus työajan lyhentämisestä, osa-aikatyön ja ko- tihoidontuen yhteensovittaminen sekä päivähoitomaksujen määräytyminen ovat konkreettisia keinoja tukea vanhempien työntekoa lasten ollessa pieniä. Lapsilisät pois rikkailta? Tasaisin väliajoin käydään kiivasta keskustelua lapsilisistä. Niitä vaaditaan pois rikkailta, koska he eivät lapsilisiä kuu- lemma tarvitse. Väite on helppo heittää, mutta käytännössä törmätään heti määrittelyongelmiin: Kuka on rikas? Mikä on palkkatulon, mikä omaisuuden rooli rikkauden määrittelyssä? Entä millainen olisi tuloraja, joka ei rankaisisi työnteosta lap- silisän leikkauksella? Jos lapsilisä annettaisiin vain ”köyhil- le”, kaikkiin näihin kysymyksiin pitäisi löytää vas­auk­ et. t s Käytännön lisäksi kaikille kuuluvassa lapsilisässä on ky- symys periaatteesta. Lapsilisä on kaikkien lapsiperheiden tuki, joka tasoittaa pientä osaa lapsista aiheutuvista kuluista. Kaikille yhtäläisesti suunnattuna lapsilisä vastaa yhteiskun- tamme periaatteita koko väestön yhteisistä eduista ja palve- luista. Kun yhteiskunnan palvelut kuuluvat kaikille, sitoutu- vat kaikki yhtäläisesti myös yhteiskunnan rakentamiseen ja rahoittamiseen. Tästä periaatteesta ei kannata luopua. 25
Vanhemmat kaipaavat apua arkeen Jokainen on kuullut jonkun huokaisevan, ettei käsitä, miten jaksoi silloin kun lapset olivat pieniä. Talvisodan henges- sä muistellaan, kuinka piltti vedettiin pulkassa tarhaan läpi tuulen ja tuiskun, kunnes suunnattiin töihin ja töistä takaisin koti­öihin. Tähän höysteeksi korvatulehdukset ja valvotut yöt. t Tarvitseeko tämän kokemuksen siirtyä sukupolvelta toiselle? Onneksi elämä lasten kanssa on useimmiten mukavaa ja asiat hoituvat kohtuullisesti. Täysin ilman ongelmia tuskin selviää kukaan. Paljon on kuitenkin vielä tekemistä, jotta työssäkäyvät lasten vanhemmat saisivat hiukan apua vuoro- kauden tuntien riittämiseen. Perhevapaavalikoima tarjoaa mahdollisuuden lyhentää työpäivää ja saada korvauksena osittaista hoitorahaa. Hoito- rahan taso, 90 euroa kuukaudessa, on kuitenkin vaatimaton. Työajan lyhennys ja lapsen lyhyempi hoitopäivä eivät myös- kään välttämättä näy päivähoitomaksussa. Harva on mahdol- lisuutta osittaiseen hoitorahaan hyödyntänyt: vuonna 2008 reilu kolme tuhatta alle 3-vuotiaan vanhempaa. Osittaisen hoitorahan korotus ja päivähoitomaksujen määräytyminen to- dellisen käytön mukaan antaisi vanhemmille todellisen mah- dollisuuden keventää taakkaa lasten ollessa alle 3-vuotiaita. Osittaiseen hoitovapaaseen ja -rahaan on mahdollisuus niil- lä, jotka ovat töissä. Joustoa työelämän suuntaan tarvitaan sil- loinkin, jos työsuhdetta ei ole ja lapset ovat kotihoidossa. Tämä on tyypillinen tilanne kotihoidon tuen turvin lapsiaan hoitavalla äidillä. Haluja voisi olla käydä osittain tai silloin tällöin töissä, mutta lapsia ei saa hoitoon ja kotihoidon tuki menisi. Niillä, joilla sukulaisverkostot ovat kunnossa ja lastenhoito järjestyy muutoin kuin kunnallisen päivähoidon kautta, ongelmaa ei ole. Kotihoidon tukeahan saa, kun lapsi ei ole päivähoidossa. Olisi kuitenkin perusteltua luoda myös kotihoidon tukeen osittainen malli, joka keskustelisi päivähoidon kanssa. Paras- ta olisi, jos malli yhdistäisi osittaisen hoitorahan, kotihoidon- tuen ja päivähoitomaksut. Joissakin kunnissa käytössä olevat kotihoidon kuntalisä se- koittaa palettia entisestään. Kuntalisien ehdot ja määrät vaih­ televat todella paljon, mutta perusideana on maksaa perheille ekstralisä päivähoitopalvelujen käyttämättä jättämisestä ja lasten kotihoidosta. Näitä ehtoja ja palvelujen järjestämistä voitaisiin miettiä kunnissa sellaisiksi, että töiden joustava vas- taanottaminen olisi mahdollista. 26
Osittainen hoitoraha ja kodinhoidon tuki Kelan maksamaa osittaista hoitorahaa voi saada alle 3-vuotiaan ja ensi- ja toisluokkalaisen vanhempi. Edellytyksenä on työajan lyhentäminen. Kelan maksamaa kotihoidon tukea voi hakea perhe, jonka alle 3-vuotias lapsi ei ole kunnan järjestämässä päivähoidossa. Ks. tarkemmin www.kela.fi Eskarista kouluun – isoksi yhdessä yössä? Kasarikomediassa Tom Hanks kasvoi pikkupojasta isoksi yh­ des­ ä yössä. Lähes yhtä hämmästyttävä ilmiö tapahtuu suoma- s laislapsille heidän astuessaan koulutielle. 6–7-vuotiaat muut- tuvat yhtäkkiä isoiksi koululaisiksi, joiden täytyy pärjätä yksin aamut ja iltapäivät ja kulkea itsenäisesti koulumatkansa. Eka- ja tokaluokan oppilaiden vähimmäisviikkotuntimää- rä on 19 tuntia, ja koulupäivä päättyy monesti jo puoliltapäi- vin. Pienten koululaisten yksinäisiä aamuja ja iltapäiviä hel- pottamaan luotu aamu- ja iltapäivähoidon tilanne on kaikkea muuta kuin kunnossa. Kaikissa kunnissa ei järjestetä lainkaan aamu- ja iltapäivätoimintaa. Joissain kunnissa on iltapäiväker- hoja, joiden paikkojen riittävyyttä varsinkin tokaluokkalaisten vanhemmat jännittävät sydän syrjällään. Kerhojen periaatteena tulee olla, että osallistuminen on mahdollista kaikille pienille koululaisille. Maksut eivät saa olla tasolla, joka estäisi pienitu- loisten lapsia osallistumasta. Aikuiset pitävät suurena epäkohtana, jos saavat tietää työ- aikansa vasta työpaikalla. Onneksi lainsäädännössä velvoite- taan ilmoittamaan työvuorot hyvissä ajoin. Lasten kohdalla näin ei tarvitse toimia, vaan lukujärjestys selviää vasta koulun alettua. Syksyllä vanhemmat saavat harjoittaa haastavaa on- gelmanratkaisua, kun vanhempien työaika ei jousta aamusta ja lukujärjestyksestä ilmenee koulun alkavan useana päivänä vasta kymmeneltä. Pienen koululaisen vanhemman on ilmoitettava työpaikal- la hyvissä ajoin, viimeistään kahta kuukautta aikaisemmin, jos hän haluaa lyhentää työaikaansa. Työn suunnitteleminen on hankalaa, kun lapsen lukujärjestystä ei tiedä. Suvivirren vai­ ttua kouluissa rehtorit ja opettajat voisivat istua pariksi e 27
päiväksi alas ja sopia seuraavan syksyn lukujärjestykset. Jos lukujärjestykset olisivat tiedossa jo kesän alussa, ehtisi- vät vanhemmat tarvittaessa ilmoittaa työajan lyhentämisestä työnantajalle ilmoitusajan puitteissa. Myytti vanhemmuuden kustannuksista Vanhemmuuden kustannuksista työnantajille on liikkeellä mo­ en­ais­a legendaa. Mahtavimmat niistä kertovat kymppi­ n l t tonnin vau­ oista. Useimmilla kustannuksista puhuvilla v ei kuitenkaan tunnu olevan mitään käsitystä esimerkiksi vanhem­ ainpäivärahojen suu­ uudesta, työehtosopimuksista p r tai vanhempainvapaiden ajalta kertyvien vuosilomapäivien kustan­ usten kompensaatiosta. Kaikki edellä mainitut vai­ n kut­­tavat väitettyihin kustannuksiin. Kerrataanpa siis perusasiat. Jos työnantaja maksaa palk- kaa työntekijälle, päiväraha tältä ajalta kilahtaa työnantajan tilille. Useimmiten palkkaa maksetaan parin kuukauden ajalta ja päivärahan suuruus on tuolloin pieni- ja keskituloisilla 90 prosenttia palkasta. Pieni päässälaskuharjoitus paljastaa, että parin kuukauden ajalta palkan ja päivärahan erotus on koh- tuullisen pieni summa. Vanhempainvapaan aikana työsuh- teesta kertyvien vuosilomapäivien palkkaan työnantaja saa korvauksen Kelan kautta. Todellisuudessa äitiysvapaalle jää- västä työntekijästä ei siis aiheudu työnantajalle juurikaan kus- tannuksia. Maksettavat vanhempainpäivärahat on puolestaan rahoitettu yhteisvastuullisesti kaikkien työnantajien sairaus- vakuutusmaksuilla ja palkansaajien päivärahamaksulla. Valtio maksaa pienen osuuden ja vähimmäismääräiset päivärahat. Jos vanhempainpäivärahojen määräytyminen on monelle hepreaa, vielä harvempi tietää, että äitiys- ja isyysvapaiden palkallisten jaksojen kustannukset on huomioitu työehtosopi- muksia tehtäessä. Kun etuus on työehtosopimukseen kirjattu, on siitä maksettu pienempinä palkankorotuksina tai jättämällä muita etuja saamatta. Työntekijät ovat siis jo maksaneet van- hemmuuden kustannuksista sopimusneuvotteluissa. Vanhemmuuden kalleudesta vakuuttuneiden seuraava jatkoväite on kuulunut, että ne ovatkin muut hankaluudet ja sijaisen palkka, jotka aiheuttavat kustannukset. Kyse on siis epäsuorista kustannuksista. Käytännön järjestelyihin, jotka liittyvät perhevapaalle jäävän sijaisen palkkaamiseen ja pe- rehdyttämiseen, on vaikea laskea hintalappua tai keksiä kor- vausta. Ihmetyttää kyllä, miten sijaisen palkkaaminen perhe- 28
vapaiden kohdalla muuttuu niin kalliiksi ja hankalaksi, kun muutoin työmarkkinoilla käytetään surutta määräaikaista, osa- aikaista ja vuokratyövoimaa. Eikö aina uuden vuokratyöläisen opastaminen maksa mitään vai maksaako se vain silloin, kun kyseessä on perhevapaaseen liittyvä sijaisuus? Suhteellisuudentaju kasvaa, kun muistaa, että Suomessa syntyy vuosittain reilut 60 000 lasta. Kaikki näiden lasten äi- dit (tai isät) eivät suinkaan ole työelämässä. Moni pysyttelee työelämän ulkopuolella, opiskelijana tai lasta kotona hoitaen. Kaiken lisäksi vain noin puolella vanhempainvapaalla olevis- ta äideistä on työsuhde. Jos ei ole työsuhdetta, ei voi myös- kään olla työnantajalle syntyviä kustannuksia. Vanhemmuuden kustannuksista saa ja pitää puhua, mutta keskustelua auttaa, kun tarkistaa faktat. On surullista huoma- ta, kuinka moni tarpeeksi usein toistettu väite on alkanut elää totuutena. Kustannuksista tuntuukin tulleen oikeutus naisten pätkätyösuhteille. Onko kustannusten suhteen sitten mitään tehtävissä? Jos vähäisiä jäljelle jääviä suoria kustannuksia halutaan kompen- soida ja tasata työnantajien kesken, jonkinlainen työnantajien kustantama vakuutus voitaisiin toki luoda. Samoin voitaisiin miettiä äitiyspäivärahan tasoja, sillä ne vaikuttavat työnanta- jan mahdollisesti maksaman palkan ja päivärahan erotukseen. Epäsuorien kustannusten kannalta oleellista on, että per- hevapaiden aikana työelämään säilyy jokin yhteys. Tiedot ja taidot olisi pidettävä ajan tasalla tai ne tulisi päivittää jo ennen työelämään palaamista. Kustannuksista jankkaamisen sijaan olisi aika siirtyä pohti- maan, kuin­ a työn ja perhevapaiden välillä liikkumisesta teh- k täisiin mahdollisimman kitkatonta. Vanhempainpäivärahojen rahoitus Vanhempainpäivärahat rahoitetaan sairausvakuutuksen työtulovakuutuksesta. Rahoitukseen osallistuvat työnanta- jat ja työntekijät. Valtio rahoittaa vähimmäismääräiset päi- värahat. Menoista 73 % katetaan työnantajien maksuilla, 23 % työntekijöiden maksuilla ja 0,1% valtion osuudella. Vuonna 2010 työntekijöiden maksu on 0,93 % palkasta. 2 000 euron kuukausituloilla tämä tarkoittaa vajaata 19 eu- roa kuussa. Työnantajien sv-maksu on 2,23%. 29
Vanhempainvapaat palvelemaan perheitä Perhevapaissa kietoutuvat yhteen kysymykset tasa-arvosta, lasten ja perheiden hyvinvoinnista sekä työelämän tarpeista. Parhaillaan herkkää aihetta pohtii maan hallituksen asettama työryhmä, joka selvittää mahdollisuuksia vanhempainvapaa- järjestelmän uudistamiseksi. Perhevapaita ei ole siis luvattu uudistaa, vaan selvittää mahdollisuutta siihen. Voi arvata, että työryhmän työn edistymisestä ja lopputuloksesta nähdään vielä monet kirjoitukset lehtien mielipidesivuilla. Vanhempainvapaat lyhyesti Äitiysvapaan kesto on 105 arkipäivää eli noin 4 kuukaut- ta. Äitiys­ apaalle voi jäädä 30–50 arkipäivää ennen las- v kettua aikaa. Äitiysvapaan jälkeen alkaa vanhempainva- paa, jolle voi jäädä joko äiti tai isä tai molemmat (eivät kuitenkaan samanaikaisesti). Vanhempainvapaa kestää 158 arkipäivää eli noin 6 kuukautta. Vanhempainvapaan päättyessä lapsi on noin 9–10 kuukauden ikäinen. Isyysvapaa kestää 18 arkipäivää (3 viikkoa). Isä voi pi- tää sen milloin tahansa äitiys- tai vanhempainrahakau- den aikana. Jos isä käyttää vanhempainvapaan viimeiset 12 päivää, hän saa vielä 1–24 ylimääräistä isyysvapaa- päivää (ns. isäkuukausi). Ks. tarkemmin esim. SAK:n nettisivuilta: www.sak.fi/ työssä/lomat ja vapaat/perhevapaat Järjellä ajateltuna uudistukselle on tarpeita. On selvää, että nykyinen vanhempainvapaa päättyy huonoon aikaan, lap- sen ollessa 9–10 kuukauden ikäinen. Paha vierastamisvaihe on päällä, kävely sujuu vasta harvalla ja lusikkakaan ei oi- kein osu suuhun. Pari kuukautta eteenpäin tilanne näyttäisi jo paremmalta. Vanhempainvapaiden keston pidentäminen, kunnes lapsi on vuoden ikäinen, on perusteltua ja perheiden toiveiden mukaista. Realismia on myös tunnustaa, että pienten lasten van- hemmat käyvät töissä. Työn ja perheen summana on usein 30
vanhempien väsymys. Ehkä tästä syystä äiti jää Suomessa poikkeuksellisen usein kokonaan kotiin lasten kanssa useiksi vuosiksi. Muissa Pohjoismaissa lasten hoidon ja työn yhdis- täminen on huomattavasti yleisempää. Artikkelin kohdasta Van­ emmat kaipaavat apua arkeen (s. 26) löytyy joukko asi- h oita, joita tilanteen parantamiseksi voidaan tehdä. Samalla pitäisi miettiä, kuinka lasten hoitovastuuta jae- taan. Isien osuus perhevapaista ei ole ottanut kasvaakseen, vaan äidit käyttävät yhä lähes kaikki perhevapaat. Pitkillä poissaoloilla työelämästä on tunnetut vaikutukset palkkaan, työuraan ja eläkkeisiin. Talouden aallokoissa on riskittömäm- pää, jos kumpikaan vanhemmista ei olisi pitkiä aikoja työelä- män ulkopuolella. Nykyinen perhevapaiden jakautuminen on luonnollisesti pitkän aikavälin lopputulos. Siihen vaikuttavat niin yleiset asenteet, työpaikkojen ilmapiiri, naisten ja miesten työmark- kina-asema kuin perhevapaiden pitämiseen liittyvät oikeudet ja käytännöt. Pelkillä perhevapaisiin liittyvillä muutoksilla asia ei siis muutu, mutta niillä on oma merkityksensä. Isien pitämien päivien osuus kaikista vanhempain­ a­ v paa­ äivistä on reilusti alle 10 prosenttia. Isää kohti lasket- p tuna päiviä on noin 20 eli käytännössä isyysvapaan pituus. Mah­ ollisuuksia pidempiin vapaisiin periaatteessa jo olisi. d Kuuden viikon isäkuukausi, joka on ajateltu pidettäväksi vanhem­ ain­ apaan päätteeksi, ei ole kuitenkaan ottanut tuul- p v ta siipiensä alle. Eikä ihme. Ehdot ovat järkyttävän jäykät ja sopivat lähinnä perheille, joissa molemmilla on vakitui- set työpaikat. Eivät perheet tyhmyyttään jätä kuuden viikon ekstravapaata käyttämättä, vaan se ei usein yksinkertaisesti ole realistinen vaihtoehto. Jos äidillä ei ole työpaikkaa, mihin palata ja isällä työ on, jää isäkuukausi useimmiten käyttä- mättä. Etenkin, jos lasta on ajateltu hoitaa kotona pidempään kuin 10 kuukauden ikään. Isäkiintiöt eivät ratkaise mitään, jos niitä rakennetaan ideaaliperheiden pohjalta ja ehdot ovat sen mukaisia. Van- hempainvapaat tulisi suunnitella sen sijaan mahdollisimman moneen elämäntilanteeseen sopivaksi. Isien osuuksista pi- tää tehdä sellaisia, että niitä voidaan tosiasiallisesti käyttää. Ensimmäinen askel on yhdistää nykyinen isyysvapaa ja isä- kuukausi yhdeksi isän vapaaksi. Vapaan pidon ajankohdan ja jaksotukset perhe voisi päättää tilanteeseensa sopivammalla tavalla esimerkiksi lapsen kahteen ikävuoteen mennessä. 31
Pelkästään tällä muutoksella meillä olisi käytössä yhdeksän viikon isän osuus, jota varmasti hyödynnettäisiin nykyistä mallia laajemmin. Samalla yhteiskuntakin tukisi jaettua van- hemmuutta ja isien vanhempainvapaat tulisivat luonnollisek- si osaksi työelämää siinä missä äitienkin. 32
Saana Siekkinen Työttömien palvelut 2010-luvulle Työn teettämisen tavat ovat tällä vuosituhannella muuttuneet pysyvästi. Erilaisten pätkä-, silppu- ja vuokratyön tekeminen ja itsensä työllistäminen yrittäjänä ovat arkipäivää monilla toimialoilla. Suomi on osa maailmantaloutta, joten muualla tapahtuvat muutokset vaikuttavat myös meillä. Talouden ra­ ken­ emuutos, jossa työpaikkoja häviää ja syntyy, jatkuu kai- n ken aikaa. Voi sanoa, että toimialasta ja työtehtävästä riippu- matta työn epävarmuus koskettaa jokaista työntekijää jossain vaiheessa työuraa. Suomessa suuria irtisanomisia, kokonaisten tehtaiden sul- kemisiakin on viime vuosina koettu erityisesti metsä- ja tek- nologiateollisuudessa. Talouden ja työelämän rakennemuutos näyttää ennusteiden mukaan jatkuvan. Palvelujen osuus on kasvanut. Tulevaisuudessa erityisesti väestön ikääntymisestä johtuva terveydenhoito- ja hoivapalveluiden kysyntä lisään- tyy. Samalla teollisuuden työtehtävät keskittyvät yhä enem- män korkeaa osaamista vaativiin tehtäviin. Informaatio- ja viestintäteknologiassa tutkijoiden, suunnittelijoiden ja muiden toimihenkilöiden osuus työvoimasta on jo noin 50 prosenttia. Työttömyyden nujertaminen on osoittautunut muutokses- sa vaikeaksi. Työttömyys nousee taantumassa nopeasti, mutta alenee seuraavalla nousukaudella huomattavasti hitaammin. Osin tämä johtuu siitä, että uudet työpaikat syntyvät rakenne- muutoksen seurauksena eri toimialoille kuin ne, joilta työtä hävisi. Toisaalta samaan aikaan työpaikkansa menettäneiden tiedot ja taidot, jotka kehittyvät työtä tehdessä ja joiden hyö- dyntäminen on mahdollista vain tietyssä työpaikassa, menet- tävät arvoaan. Näyttää siltä, että pitkistä työsuhteista irtisanotut ajautuvat epävarmemmalle työuralle, jossa pätkittynyt työ ja työttömyys vuorottelevat. Monet pitkän työuran tehneet ajautuvat pysy- vään työttömyyteen. Kunnon palveluja nöyryyttämisen ja syyllistämisen sijaan Suomessa aktiivisen työvoimapolitiikan toimiin käytetään edelleen työttömyysturvamenoihin verrattuna vähän rahaa. Monien uudistusten tavoitteena on ollut lisätä työttömien 33
akti­ ointia ja nopeuttaa erityisesti työttömyyden alkuvaiheen v palveluja. Pitkään työttömänä olleiden palveluja on parannet- tu esimerkiksi työmarkkinatukea uudistamalla ja perustamal- la työvoiman palvelukeskuksia. Uudistuksista huolimatta työttömistä työnhakijoista moni ajautuu yhä kauemmas työmarkkinoista. Vuonna 2008 alle kolme kuukautta työttöminä olleista avoimille työmarkkinoil- le siirtyi vielä 44 prosenttia, mutta 3–12 kuukautta työttöminä olleista enää 16–17 prosenttia. Nyt Suomessa ollaan jälleen tilanteessa, jossa työttömyys monilla pitkittyy. Keväällä 2010 yli vuoden työttömänä olleita oli jo 52 000, ja aktiivien pii- rissä olevien työttömien osuus on pienentynyt. Työttömyyden pitkittyessä ihmiset siirtyvät työvoiman ulkopuolelle. Nopeaa työttömyyden katkaisun merkitystä ei voi liikaa korostaa. Aktiivisen työvoimapolitiikan vastustajat puhuvat usein tempputyöllistämisestä, jolla tarkoitetaan julkisesti tuettua työllistämistä tai koulutusta, joka ei johda pysyvämpään työl- listymiseen. Aivan syyttä työhallintoa ei ole tempputyöllis- tämisestä syytetty. Huonot kokemukset kuuluvat kauas. Toi- minta on ollut pitkään jäykkää ja byrokraattista. Työttömien työllistymisen suunnittelu on ollut hyvin vaihtelevaa. Usein työnhakusuunnitelmissa ei ole sovittu mistään konkreetti- sista toimista. Aktiivitoimia on käytetty kontrollointikeino- na työttömyysturvan saamiseksi ja tilastojen siivoamiseksi. Työttömiä on ohjattu kursseille työttömyyden katkaisemisek- si välittämättä siitä, onko koulutus yksilölle sopivaa ja tar- koituksenmukaista. Tuloksen tietää tällaisessa tilanteessa jo etukäteen. Vaikuttavuus on kärsinyt ja samalla työhallinnon maine. Taustalla on pitkään ollut sellaistakin ajattelua, että työttö- myys on jollain tavoin itse aiheutettua. Ikään kuin olisi omaa laiskuutta, ettei uutta työtä löydä. Arvellaan, että työttömät makaavat mieluummin kotisohvalla kuin menevät työhön. Tämän tästä työttömyysongelman ratkaisemiseksi ehdotetaan työttömyysturvan tason ja keston leikkaamista ja toisaalta työn ja koulutuksen vastaanoton velvoittavuuden lisäämistä. Aktiivitoimien ”väärinkäytöstä” on päästävä eroon. Sa- malla on lopetettava työttömien syyllistäminen ja nöyryyt- täminen. Työttömyys voi työuran eri vaiheissa kohdata ketä tahansa. Työttömän tilanne on voitava selvittää nopeasti ja työllistymissuunnitelmassa on sovittava täsmällisesti, miten työhön paluuta tuetaan. Työllistymissuunnitelma sitoo sekä 34
työnhakijaa että viranomaisia. Työttömällä työnhakijalla on myös oltava mahdollisuus kieltäytyä täysin epätarkoituksen- mukaisesta koulutuksesta, työharjoittelusta tai palkkatuetusta työstä. Olisi harkittava, miten työttömän työnhakijan oikeus- turvaa voitaisiin tässä kohtaa parantaa. Vakuutusvalvontavirasto seuraa tiiviisti työttömyyskas- sojen toiminnan lainmukaisuutta, mutta mikä taho valvoo työttömille tarjottavien aktiivitoimien laatua, tarkoituksen- mukaisuutta ja vaikuttavuutta? Voisivatko esimerkiksi TE- toimikunnat arvioida työllistymissuunnitelmien tarkoituk- senmukaisuutta, jos suunnitelman sisältö ei ole tyydyttävä? Olisi syytä arvioida uudelleen, millaisissa tilanteissa työ- tön työnhakija voisi menettää oikeutensa työttömyysturvaan eli saada karenssin. Karenssin keston voisi porrastaa työstä kieltäytymistä tai eroamista koskevissa tilanteissa työsuhteen laadun ja keston mukaan. Karenssin porrastaminen voisi olla myös tarpeen TE-toimistojen palveluissa niin, että ensim- mäisellä kerralla unohdus tai kieltäytyminen johtaisi työttö- myysturvan alentamiseen määräajaksi, ei koko toimeentulon katkaisemiseen. Järjestelmä voitaisiin saada työttömän työn- hakijan kannalta selkeämmäksi. Joustoturvassa otettava seuraava askel Palkansaajat ovat ottaneet työelämän muutoksen tosissaan ja etsineet vuosien ajan uusia vaihtoehtoja, joilla ihmisten siirtymistä työstä työhön voitaisiin helpottaa. Toistaiseksi viimeiseksi jääneessä tulopoliittisessa sopimuksessa vuosil- le 2005–2007 sovittiin monen vuoden työn tuloksena muu- tosturvan toimintamallin käyttöönotosta. Malli on osoittanut tarpeellisuuteensa ja se on toiminut erityisesti isoissa irtisa- nomistilanteissa. Vuodesta 2009 muutosturvan piiriin ovat päässeet myös lomautetut. Muutosturvallisuutta ovat olennaisesti parantaneet myös koulutuksen aikaisten etuuksien parantaminen. Osana aikuis- koulutuksen kokonaisuudistusta ja Sata-komitean ehdotuksia tämän vuoden alusta työttömät ovat voineet hakeutua aiempaa helpommin omaehtoiseen koulutukseen työttömyysturvalla ja elokuun alussa aikuiskoulutustuki nousi työttömyysturvan ta- solle. Etuusuudistukset parantavat osaltaan työikäisten aikuis- ten muutosturvallisuutta. Ammatinvaihto aikuisiällä on nyt helpompaa. Myös osa-aikainen opiskelu on aiempaa parem- min yhdistettävissä työhön, jos työjärjestelyt vain joustavat. 35
Muutosturva on ollut suomalainen malli, joidenkin mie- lestä köyhän miehen malli yhdistää työnmarkkinoiden joustavuus ja turvallisuus. Nyt olisi aika ottaa suomalaisen joustoturvamallin kehittelyssä seuraava askel. Jatkuvan ra- kennemuutoksen takia siirtymävaiheita työstä työhön ta- pahtuu kaiken aikaa, ei vain talouden laskukausina. Siksi koulutusta, palkkatuettua työtä ja työharjoittelua sekä muita tarpeellisia toimia on oltava kaiken aikaa tarjolla. Toimien määrä ei voi seurata yksin talouden suhdanteita. Samalla muutosturvan piiriin pääsyn ehtoja on syytä hel- pottaa ja yksinkertaistaa. Määräaikaisen työsuhteen päät­ tyessä ja irtisanomistilanteissa olevien työntekijöiden pitäisi päästä muutosturvan piiriin samoin ehdoin. Kaikki työnsä menettäneet ovat lopulta saman tilanteen edessä: miten löy- tää uutta työtä8. Laadukas aikuiskoulutus vastaamaan työikäisten tarpeita Osana suomalaista joustoturvan mallia on saatava ammatil- linen koulutus vastaamaan työmarkkinoiden muuttuvia tar- peita. Työpaikkojen näkökulmasta koulutusjärjestelmä on edelleen monimutkainen. Koulutuksen kentässä on valtava määrä toimijoita, erilaisia koulutuksen järjestämismuotoja ja tutkintoja. Neuvonta- ja ohjauspalvelut ovat nekin edelleen hajallaan oppilaitoksissa ja työhallinnossa. Erilaiset koulu­ tus­ aihtoehtojen erot eivät varmasti aukene työpaikoilla, v joissa mietitään työntekijöille sopivaa koulutusvaihtoehtoa tai uusien työntekijöiden rekrytointia. Tulevaisuudessa työpaikkojen osaamista koskevien neu- vonta- ja ohjauspalvelujen on löydyttävä yhden oven takaa, myös sähköisesti. Koulutusta on oltava joustavasti tarjolla ympäri vuoden. Aikuisten koulutuksessa ei ole tarkoituksen- mukaista odottaa syksyisin tai keväisin alkavaa koulutusta. Aikaisemmin opittu on tunnistettava ennen opintojen alkua ja opinnot samalla henkilökohtaistettava. Ohjaus- ja rahoi- tusjärjestelmän on tuettava näitä periaatteita nykyistä tehok- kaammin niin, että oppilaitosten kannattaa työtä tehdä. Nyt 8 Joonas Rahkolan artikkelissa työttömyysturvasta on lisäksi käsitelty tar- kemmin ajatusta palkkavakuutuksesta, joka helpottaisi siirtymiä työstä työ- hön ja parantaisi työnsä menettäneiden sopeutumista muutoksiin. 36
rahoitusjärjestelmä kannustaa paremminkin pitämään opiske- lijat mahdollisimman pitkään opiskelijoina, eikä tutkintojen suorittamisestakaan palkita. Työvoimapoliittinen aikuiskoulutus on keskeinen työhal- linnon työkalu, jolla voidaan tukea siirtymistä työstä työhön. Kun aikuisten koulutuksen aikaiset etuudet on uudistettu, oli- si tarpeen ennakkoluulottomasti tarkastella työ- ja elinkeino­ ministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön ammatillisen aikuiskoulutuksen hallintoa ja ohjausta sekä arvioida, onko tarpeen pitää yllä kahta eri järjestelmää. Voisiko ammatilli- nen aikuiskoulutus perustua kokonaan työelämän tarpeista lähtevään koulutuksen hankintaan? Ministeriöiden rajariitoihin ei pidä kuitenkaan liiaksi up- poutua. Tärkeintä on saada koulutuksen laatu vastaamaan työntekijöiden ja työpaikkojen tarpeita. Työvoimapoliittisen koulutuksen hankintaan tulee asettaa laatukriteerit. Koulutus- ta hankittaisiin silloin pääsääntöisesti tahoilta, joilla on ope- tushallinnon järjestämislupa tai oikeus korkeakoulututkinnon myöntämiseen. Ammatilliseen tutkintoon tai tutkinnon osaan johtavaa koulutusta on lisättävä. Valmistavan koulutuksen kymmenien kurssien kirjosta on päästävä eroon ja koulutukseen on luota- va koko maahan yhtenäiset opintojaksot ja -sisällöt. Näiden opintojaksojen tavoitteena olisi tukea työmarkkinoille paluu- ta tai hakeutumista ammatilliseen tutkintoon johtavaan kou- lutukseen. Nuoret työhön ja koulutukseen Peruskoulun päättäville on vihdoin annettava todellinen kou­u­­ l tustakuu, mikä tarkoittaa oikeutta aloittaa opinnot ammatilli­ essa koulutuksessa, lukiossa tai erityistoimissa s (valmista­ assa koulutuksessa, työpajoissa tai vastaavissa) v saman vuoden aikana riippumatta koulutuksenjärjestäjän aloituspaikkakiintiöistä. Samalla on määriteltävä vastuuvi- ranomainen huolehtimaan peruskoulun päättävästä ikäluo- kasta siihen asti, kunnes nuoret aloittavat jatko-opinnot tai siirtyvät työelämään. Yksi vaihtoehto voisi olla jatkaa oppi- velvollisuutta 18-vuotiaaksi, jolloin kaikki nuoret jatkaisivat opintojaan tai osallistuisivat muuhun toimintaan, joka edistää työllistymistä. Nuorten työttömien työnhakijoiden työhön pääsyn tuke- misessa on ensisijaista lisätä palkkatuen käyttöä. Esimerkiksi 37
matalapalkkatukeen verrattuna palkkatuki kohdentuu suoraan työttömän työnhakijan työllistämiseen. Työharjoittelu on toi- miva vaihtoehto tilanteissa, joissa ammattitaitoa vailla oleva henkilö vielä etsii omaa alaansa. Työharjoittelu ja työelämä- valmennus voivat tulla kysymykseen ensimmäisenä toimena, jota pitäisi aina seurata koulutus tai palkkatuettu työ. Työhar- joittelu on monissa tilanteissa palkatonta työtä, joka vääris- tää kilpailua ja aiheuttaa ongelmia työpaikoilla. Myöskään ammattitaitoisen henkilön kannalta työharjoittelua ei voi pi- tää tarkoituksenmukaisena vaihtoehtona. Työharjoittelun ja työelämävalmennuksen käyttö työllistämistoimina on tarpeen käydä työ- ja elinkeinoministeriön johdolla kolmikantaisesti läpi pikaisesti. Erityisesti vaikeassa työllisyystilanteessa har- joittelun käytön lisäämiseen on paineita. Paikallisin voimin tehokkaaseen työnvälitykseen Suomessa työllisyystoimien hallinto ja ohjaus on varsin haja­ naista. Työvoimapolitiikan toimista vastaa työ- ja elinkeino­ ministeriö, joka ohjaa valtion aluehallinnon kautta työ- ja elinkeinotoimistoja. TE-toimistoilla on noin 200 toimipistet- tä koko maassa. Kunnilla on oma roolinsa kuntalaisten työl- listymisen tukemisessa. Kela ja työttömyyskassat vastaavat työttömyysturvan maksatuksesta. Lisäksi Suomessa toimii 39 työvoiman palvelukeskusta, jotka tarjoavat työttömille työ- hön paluuta tukevia palveluja työ- ja elinkeinotoimistojen, kunnan ja Kelan asiakkaiden palveluyhteistyönä. Palvelukes- kusten toiminta perustuu edellä mainittujen tahojen vapaaeh- toiseen sopimukselliseen yhteistyöhön. Työllisyyden hoidon on lähdettävä liikkeelle peruskysy- myksestä, miten työantajia ja työnhakijoita voidaan nopeasti, tehokkaasti ja tuloksellisesti palvella heidän omista tarpeis- taan ja lähtökohdistaan. Paikallisten toimijoiden – kuntien so- siaali- ja terveyspalveluiden sekä TE-toimistojen – yhteistyö- tä tarvitaan. Tanskassa ja Norjassa paikallisessa yhteistyössä on edetty pitkälle. Itse asiassa Tanskassa on siirretty koko työllisyyden hoito valtiolta paikallishallinnon vastuulle. Yh- den luukun periaate toteutuu siellä jo käytännössä. Suomen olisi syytä ottaa Tanskasta mallia. Paikallista yhteistyötä on Suomessa tiivistettävä. Työvoi- man palvelukeskuksille tulisi saada pysyvä toimintamalli. Samalla kuntien ja TE-toimistojen yhteistoimintaa esimer- kiksi seutukuntakohtaisissa työllistämisratkaisuissa voidaan 38
parantaa. Palvelukeskuksilla voisi olla jatkossa kokonaisval- tainen vastuu kaikkien työmarkkinatukea saavien työttömien palveluista. Palvelukeskuksista saatujen kokemusten pohjalta yhteis- työtä voitaisiin tulevaisuudessa viedä tätäkin pidemmälle niin, että työnhakijoiden ja työnantajien kaikki palvelut löy- tyisivät samasta osoitteesta. Työttömien aktiivitoimet sekä sosiaali- terveyspalvelut olisivat kattavasti saatavilla yhdes- tä paikasta. Uusi toimintamalli avaisi täysin uudet näkymät osaamisen kehittämistä koskevien palvelujen uudistamiseen, koska ammatillisten koulutuksen oppilaitokset ovat useimmi- ten kuntien ja kuntayhtymien omistuksessa. Toimintamallia tukisi tehokas sähköinen työnvälitys ja verkkopalvelut. Uudistus olisi iso muutos työllisyyspalvelujen hallinto- ja ohjausjärjestelmään. Valtiolla olisi toki jatkossakin rooli työllisyyspolitiikan toimien ohjauksessa ja rahoituksessa. Painopiste olisi kuitenkin seutukuntien omissa ratkaisuissa kaikkien työikäisten työllistämiseksi. Näitä toimia ja niiden vaikuttavuutta arvioitaisiin jatkuvasti. Rahoitusjärjestelmä tu­ isi voimakkaasti niin työnhakijoiden kuin viranomaisten k aktiivisuutta. Ketään ei jätetä - kaikkien työpanosta tarvitaan Aina uudelleen työllistyminen ei onnistu. Erityisesti talouden laskukausina uudelleen työllistyminen on vaikeaa ja työttö- myys usein pitkittyy. Heikoimmassa työmarkkina-asemassa ovat osatyökykyiset, pitkäaikaistyöttömät ja monet maahan- muuttajat. Monilla heistä työllistyminen avoimille työmark- kinoille ilman tukitoimia on toivotonta. Esimerkiksi vuonna 2008 yhdistyksiin ja säätiöihin palkkatuella työllistyneistä 58 prosenttia oli kolme kuukautta tukijakson jälkeen työttömänä prosenttia ja noin 30 prosenttia työvoimapoliittisessa toimen- piteessä. Suomen työmarkkinoilla tarvitaan kaikkien työpanosta. Olisi järkevämpää niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta saada osatyökykyiset ja vaikeasti työllistyvät pysyvämmin mukaan työmarkkinoille. Toistuva siirtyminen työvoimahal- linnon aktivoivasta toimenpiteestä toiseen alentaa työttömän motivaatiota ja pidemmän päälle syö koko aktivointiin pe- rustuvan työllisyysstrategian uskottavuutta. Toimenpitees- tä toiseen siirtyminen koetaan usein turhauttavaksi, jopa nöyryyttäväksi. Siksi olisikin luotava pitkään työttöminä ja 39
toistuvasti toimenpiteillä olleille työvoimapolitiikan perä- lautamalli, joka takaisi pysyvämmän työllistymisen. Näiden henkilöiden työllistämiseen voitaisiin maksaa pysyvästi palk- katukea poistamalla palkkatuesta enimmäiskesto. Asiasta mainitaan nykyhallituksen ohjelmassa, mutta uudistus ei ole edennyt. Vastuuta pitkäaikaistyöttömistä on palloteltu viran- omaiselta toiselle. Kiintiömalli edistäisi osatyökykyisten työllisyyttä Sosiaaliset yritykset työllistävät tällä hetkellä noin 1 400 vajaa­ untoista ja noin 1 000 pitkäaikaistyötöntä. Määrä on k aivan liian pieni ja kertoo, että pelkkä sosiaalisille yrityksil- le maksettava palkkatuki ei riitä laajempaan työllistämiseen. Olisikin tarpeen miettiä keinoja, joilla sosiaalinen yritystoi- minta voitaisiin tehdä houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi ja todelliseksi mahdollisuudeksi työllistää vaikeasti työllistyviä. Suomessakin pitäisi selvittää mahdollisuudet ottaa käyt- töön ns. kiintiömalli, jossa suuremmat yritykset velvoitetaan työllistämään osatyökykyisiä tietyn osan työvoimastaan. Esi- merkiksi Saksassa suuremmat yritykset on velvoitettu työl- listämään työvoimastaan viisi prosenttia osatyökykyisiä tai vaihtoehtoisesti maksamaan maksua rahastoon, josta rahoite- taan saman ryhmän aktiivitoimenpiteitä. Kolmannen sektorin yhdistykset ja järjestöt tulevat jat- kossakin olemaan keskeisiä työllistäjiä. Järjestöjen tekemäl- lä työllä on ollut iso merkitys pitää pitkään työttömät olleet kiinni työn syrjässä ja estää heidän syrjäytymisensä koko yhteiskunnasta. Tätä työtä on tuettava myös jatkossa. Toi- vottavaa on, että uudet säännökset, joissa palkkatuettua työtä käyttävät toimijat tulkitaan elinkeinotoiminnan piiriin, eivät romuta kolmannen sektorin arvokasta työtä. Miten turvataan rahoitus? Suomessa työvoimapolitiikan määrärahoja ei ole sidottu val- litsevaan työllisyystilanteeseen, vaan niistä päätetään joka vuosi erikseen. Talouskriisin aika on tuonut esiin kehysme- nettelyn ongelmat. Työvoimapolitiikan määrärahoja ehdittiin merkittävästi pienentää vuodelle 2009 ja samoihin aikoihin ajauduttiin maailmanlaajuiseen talouskriisiin. Tämän jälkeen määrärahoja on lisätty useassa eri vaiheessa, mutta lisäyk- set ovat tapahtuneet viiveellä ja ne ovat olleet työttömyyden 40
kasvuun verrattuna riittämättömiä. Tuloksena on pitkäaikais- työttömyyden nopea kasvu ja työttömien aktiivitoimiin osal- listuvien osuuden jyrkkä lasku. Suomessa pitäisikin harkita aktiiviseen työvoimapolitiik- kaan suunnattujen määrärahojen sitomista osittain työllisyys- tilanteeseen. Kun työvoimapolitiikan resurssit seuraisivat työllisyystilannetta, työvoimapolitiikka vakauttaisi suhdan- teita ja estäisi nykyistä tehokkaammin työttömyyden kasvun ja pitkittymisen. Muutosturvan osalta ja työttömyysturvassa näin jo toimitaan. Nyt olisi syytä laajentaa tätä menettelyä koskemaan koko aktiivista työvoimapolitiikkaa. 41
Joonas Rahkola Mitä työttömyysturvalle pitäisi tehdä? Suomen työttömyysturva on järjestelmänä monimutkainen ja aikansa elänyt. Lähes kolmikymmenvuotisen olemassaolonsa aikana nykymuotoista työttömyysturvaa on pala palalta ke- hitetty vastaamaan yhteiskunnan muuttuvia tarpeita. Yksit- täisten täsmäkorjausten ja monimutkaisten lamaleikkausten tuotteena Suomessa on hallinnollisesti hankala järjestelmä, jonka yksityiskohdista asiantuntijoidenkin on toisinaan vai- kea saada selkoa. Uudistustarpeesta vallitsee laaja yksimie- lisyys. Tässä artikkelissa käydään läpi työttömyysturvan il- meisiä ongelmia ja esitetään lähtökohtia sen parantamiseksi. Mikä on mennyt pieleen? Työttömyysturvan kyky tarjota turvaa työelämän nykyriskien varalta ei ole niin hyvä kuin sen pitäisi olla. Liian usein työt- tömäksi joutuva ei saa oikeudenmukaiseksi koettua turvaa. Toisaalta etuuksien hakeminen ja määräytyminen ovat kryp- tisiä prosesseja niille, jotka turvan sattuvat saamaan. Työttömyysturvan peruslogiikka toimii siten, että työt- tömyys on joko harvinainen poikkeustila pitkäkestoisten kokoaikatyösuhteiden välissä tai ikään kuin pitkäkestoinen elämänura. Molemmissa tilanteissa työttömyysetuusjärjestel- mä toimii ainakin paperilla oikein hyvin9. Lyhytkestoisissa, kokoaikaisia työsuhteita seuraavissa työttömyysjaksoissa etuuden määräytyminen ja sen ehdot ovat melko helposti to- dennettavissa ja etuuden maksu helppoa, kunhan työttömyys on kokoaikaista. Samoin etuusjärjestelmän kehittämisessä on uhrattu paljon ajatusta tilanteisiin, joissa työttömyys jatkuu vuosikausia. Näiden kahden ääripään väliin jäävät ryhmät, joilla työl- lisyyden ja työttömyyden välinen rajanveto on vaikeaa. Työsuhteet voivat muodostua eripituisista ja erimuotoisis- ta töistä, joita on parhaimmillaan useita yhtä aikaa. Silloin työttömyysturva toimii kömpelösti. Sen toimivaksi saaminen vaatii perusteellista korjaamista. 9 Työvoimapalvelut ovat asia erikseen, eikä tässä artikkelissa puututa niihin. 42
Työttömyysturvaa kehitettäessä on syytä pitää mielessä, että suurin osa työttömyysjaksoista on lyhytkestoisia kitka- työttömyysjaksoja työsuhteiden välissä tai pitkään kestänyttä pitkäaikaistyöttömyyttä, joiden kohdalla etuussäännöt toimi- vat kohtuullisesti. Vain hieman yli 10 prosenttia suoritetusta työttömyysturvasta maksetaan osa-aikaisen työn tai lyhyt- kestoisen kokoaikatyön ajalta korvattavana soviteltuna päi- värahana. 10 prosenttia on kuitenkin niin suuri joukko, ettei työttömyysturvan uudistamista voida lykätä selittämällä, että suurimmalla osalla työttömyysturva toimii. Miten pitäisi edetä? Jotta työttömyysturvaa pystytään järkevästi kehittämään, on ensin vastattava siihen, mitä varten koko työttömyysturva on olemassa ja mihin tavoitteisiin sen avulla halutaan pyrkiä. Jos tärkeimmäksi tavoitteeksi asetetaan mahdollisimman hyvä toimeentulo työttömille, päädytään erilaiseen järjestelmään kuin silloin, jos tärkeimmäksi tavoitteeksi asetetaan työnte- on vastaanottamisen tehokkaat kannusteet ilman kiinnostusta työttömien toimeentulosta. Samalla on mietittävä, onko juuri työttömyysturvan kehittäminen paras keino jonkin tavoitteen saavuttamiseksi. Jos tavoitteenasettelua ja työttömyysturvan olemassaolon lähtökohtien määrittelyä ei tehdä kunnolla, on vaarana, että uudistamistyö joutuu sivuraiteille tai ei etene ollenkaan. Liian helposti päädytään paikantamaan ja korjailemaan nykyjärjes- telmän yksittäisiä ongelmakohtia. Silloin keskustelu jumiu- tuu usein kyllä–ei-väittelyyn yksittäisten muutosten tarpeelli- suudesta. Kokonaiskuvaa ei synny. Toinen vaara on, että jumiudutaan ”Kyllä työttömyystur- van pitää olla yksinkertaista ja kyllä pätkätyöntekijöiden tur- va on viimein saatava kuntoon”-tyyppiseen jaaritteluun ilman konkreettista sisältöä. Nämä kaksi vallitsevaa lähestymista- paa lienevät keskeinen syy siihen, miksi nykyinen järjestel- mä on sellainen kuin se on: kun sitä on kehitetty vuosikausia tältä pohjalta, tuloksena ei voi olla muuta kuin byrokraattinen seka­ elska. m Alun perin työttömyysvakuutus on luotu korvaamaan työn puutteesta aiheutuvaa tulonmenetystä tai turvaamaan vähimmäistoimeen­ulo työttömyyden aikana. Ne ovat hyviä t tavoitteita edelleen. Seuraava askel on katsoa, kuinka tavoit- teita on päivitettävä vastaamaan nykyisten työmarkkinoiden 43
todellisuutta. Sen jälkeen on analysoitava ne riskit, joiden varalta työttömyysvakuutuksen on tarjottava turvaa. Lopuksi mietitään, mitä työttömyysturvalle on tehtävä, jotta tavoittee- seen päästään. Muitakin tavoitteita toki on syytä pitää esillä. Kaikki lienevät yhtä mieltä vaikkapa siitä, että työttömyys- turva ei saa estää ketään menemästä töihin, vaan sen tulee mahdollistaa nopea työllistyminen. Kaikkiin ongelmiin ei voi vastata sosiaaliturvaa kehittämällä Kaikkiin työelämän ja kansalaisten toimeentulon ongelmiin ei voida eikä edes kannata yrittää vastata työttömyysturvaa kehittämällä. Jos työttömyysturvan kautta yritetään ratkoa on- gelmia, jotka eivät siitä johdu, huomio kohdistuu helposti itse ongelman sijasta aivan vääriin asioihin. Esimerkiksi yleinen työmarkkinoiden epävarmuuden lisääntyminen ei ole työttö- myysturvajärjestelmän syytä, mutta siitä aiheutuvaa tuloepä- varmuutta on toki pystyttävä hallitsemaan nykyistä paremmin työttömyysturvan kautta. Itse työelämän rakenteita muutetaan ensisijaisesti työlainsäädännön ja työehtosopimusten avulla. Erityisesti työllisyyden parantaminen on jokseenkin on­ gel­ allinen tavoite työttömyysturvan kehittämisessä. Työttö­ m myys itsessään harvoin johtuu työttömyysturvasta, vaan syynä on työn kysynnän riittämättömyys ja työmarkkinoiden toimivuus tai toimimattomuus. Työttömyyden viimeaikainen kasvu ei johdu siitä, että lähes satatuhatta ihmistä olisi nyt yhtäkkiä saanut päähänsä, että onkin kivempaa jäädä kotiin ja elää työttömyysetuuksilla. Suurin osa heistä on joutunut työttömäksi vasten tahtoaan, kun työpaikkoja on kadonnut. Mahdollisuudet työllisyyden parantamiseen työttömyys- turvajärjestelmän kautta, esimerkiksi leikkausten tai muiden rajoitusten avulla, ovat siis hyvin rajalliset. Yritelmät johtai- sivat lähinnä työttömien toimeentulon heikkenemiseen. Muissa Pohjoismaissa työttömyysturvan keskeisimmäksi tavoitteeksi on asetettu työttömyyden aikaisen toimeentulon mahdollisimman hyvä turvaaminen. Muut tavoitteet hoi- detaan muuta kautta, kuten nopea työllistyminen aktiivisen työvoimapolitiikan keinoilla. Suomeen verrattuna muissa Pohjoismaissa onkin parempitasoinen työttömyysturva ja ak- tiivinen työvoimapolitiikka toimii paremmin. 44
Työttömyysturvasta kohti työmarkkinaturvaa Tämän päivän työmarkkinoita luonnehtii yleisen epävarmuu- den kasvaminen, joka silpputyöntekijöiden lisäksi kosket- taa yhä laajemmin myös vakituisissa kokoaikatyösuhteissa työskenteleviä. Epävarmuuteen ja siihen liittyviin riskeihin vastaamisessa työttömyysvakuutuksen rooli on keskeinen. Luonteva kehityssuunta olisi siirtyä pelkästä työttömyystur- vasta laajempaan työmarkkinaturvaan, joka vastaa laajemmin erilaiseen työllisyydestä, työttömyydestä ja niiden välimuo- doista aiheutuvaan tuloepävarmuuteen. Nykyisillä työmarkkinoilla on toisinaan hankala määrittää, mikä on työttömyydestä tai vajaatyöllisyydestä johtuvaa an- sionmenetystä. Työttömyysvakuutuksen kehittämistä varten on määriteltävä, halutaanko sen avulla korvata jotain muuta tulonmenetystä, esimerkiksi paremmin palkatusta työstä al- haisemmin palkattuun työhön siirtymistä. Jos tavoitteena on parempi turva kaikenlaisten työmarkkinariskien varalta, vas- taus on kyllä. Tällöin työttömyysvakuutusta on kehitettävä laajemmin kohti yleistä ansiovakuutusta. Ansiotason turvaamisen lisäksi on tietysti huolehdittava, että työttömyysvakuutus tarjoaa riittävän perusturvan niille, joilla ei syystä tai toisesta ole ollut työtuloja. Siihen nähden työttömien perusturvan nykyinen taso on liian alhainen. Tiukka jako perus- ja ansioturvaan ja erityisesti näiden kahden näkeminen toisistaan erillisinä turvan muotoina on tarpeetonta. Järjestelmä on nähtävä kokonaisuutena, joka tar- joaa sopivan turvan kaikkiin tilanteisiin. Samalla työttömyys- turvan toimeenpanoa tulisi miettiä uusiksi tätä taustaa vasten: työttömyyskassat voisivat ottaa jäsentensä työttömyysturvan vastuulleen kokonaisuudessaan, jolloin jäsen saisi työttö- myysetuutensa tilanteestaan riippumatta samasta paikasta. Silpputyö ja työttömyysturva Työttömyydestä tai työn puutteesta aiheutuvan tulon mene- tystä on erityisen vaikea määritellä silloin, kun työntekijän työn teon määrät ja muodot ja siten ansiotaso vaihtelevat. Mikä katsotaan tulotasoksi, jonka työttömyysvakuutuksen on turvattava? Miten etuus maksetaan, kun samaan aikaan on joko jatkuvia tai katkonaisia työtuloja? Työttömyysturvan polttavimmat ongelmat ovat juuri tässä: järjestelmä on raken- nettu turvaamaan työttömyydestä johtuvaa ansionmenetystä, 45
mutta se ei kykene kunnolla tunnistamaan ansionmenetys­ tilanteita, joissa sitä tarvittaisiin. Vakiintumatonta osa-aikaista tai määräaikaista tai muu- ta vaihtelevaluontoista työtä tekevillä jatkuva epävarmuus toimeentulosta on ongelma, johon työttömyysturvan tulisi pystyä vastaamaan nykyistä paremmin. Luontevin ratkaisu saattaisi työtä tekevät ihmiset mahdollisimman kattavasti an- sioturvan piiriin. Ansioturvan tarkoituksena on nimenomaan ansiotason vaihteluiden pehmentäminen, jolloin sen avulla voidaan vähentää työmarkkinatilanteen vaihtelusta johtuvaa epävarmuutta toimeentulosta. Ansioturvalle pääsyä on helpotettava, samoin ansioturval- la pysymistä ja ansioturvan tason säilymistä. Näin ansiotason vaihtelusta aiheutuva epävarmuus vähenisi. Jos työttömyyttä edeltäviä ansioita ei olisi, saisi riittävän tasoisen perusturvan joka tapauksessa. Usein on esitetty, että samaan voitaisiin päästä jonkin- laisen kansalaispalkan avulla. Näin ei kuitenkaan ole. Aina samansuuruisena maksettava kansalaispalkka ei vastaisi mi- tenkään ansiotason vaihteluista aiheutuvaan epävarmuuteen, vaan takaisi pelkän minimitoimeentulon. Tuloepävarmuuteen vastaaminen ja minimitoimeentulon turvaaminen vaativat näin ollen yhdistetyn ansio- ja perusturvamallin. Ansioturvan piiriin pääsy Ansioturvalle pääsyä helpotetaan muokkaamalla työssäoloeh- toa. Työs­ äoloehto määrittää, koska on oikeutettu ansiosidon- s naiseen tur­ aan. Nykyään työssäoloehdon kertyminen on yksi v harvoista sosiaaliturvan osista, jossa työnteon tapa vaikuttaa sosiaaliturvan kertymiseen. Työssäoloehtoon lasketaan mu- kaan vain työviikot, jolloin työntekijä on ollut vähintään 18 tuntia töissä10. Jos tunteja on tätä vähemmän, työ ei kerrytä ansio­ idonnaista työttömyysturvaa lainkaan. Muualla sosiaa- s livakuutuksessa tällaisia rajoituksia ei juuri ole, vaan lähes kaikki työ kerryttää ansioturvaa samalla tavalla. Työssäoloeh- don 18 tunnin raja kohtelee osa-aikatyöntekijöitä täysin sattu­ manvaraisesti. Esimerkiksi työntekijällä, joka tekee kahte- na viikkona 18 tuntia työtä, molemmat työviikot kerryttävät työssä­ loehtoa. Sen sijaan työntekijällä, joka tekee saman o 10 Ansioturvalle pääsemiseen tarvitaan 34 työviikkoa 28 edeltävän kuukau- den aikana. 46
Työlinjalla
Työlinjalla
Työlinjalla
Työlinjalla
Työlinjalla
Työlinjalla
Työlinjalla
Työlinjalla
Työlinjalla
Työlinjalla
Työlinjalla
Työlinjalla
Työlinjalla
Työlinjalla
Työlinjalla
Työlinjalla
Työlinjalla
Työlinjalla
Työlinjalla
Työlinjalla
Työlinjalla
Työlinjalla
Työlinjalla
Työlinjalla
Työlinjalla
Työlinjalla

Recommended

Kaikki samassa veneessä.
Kaikki samassa veneessä. Kaikki samassa veneessä.
Kaikki samassa veneessä. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Hyvä työ – Hyvinvointia elämään. SAK:n strategia vuosille 2020–2024
Hyvä työ – Hyvinvointia elämään. SAK:n strategia vuosille 2020–2024Hyvä työ – Hyvinvointia elämään. SAK:n strategia vuosille 2020–2024
Hyvä työ – Hyvinvointia elämään. SAK:n strategia vuosille 2020–2024Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
SAK:n vuosikertomus 2018
SAK:n vuosikertomus 2018SAK:n vuosikertomus 2018
SAK:n vuosikertomus 2018Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Suomen ainutlaatuinen työeläkemalli - mitä ne EU:ssa meistä ajattelevat?
Suomen ainutlaatuinen työeläkemalli - mitä ne EU:ssa meistä ajattelevat?Suomen ainutlaatuinen työeläkemalli - mitä ne EU:ssa meistä ajattelevat?
Suomen ainutlaatuinen työeläkemalli - mitä ne EU:ssa meistä ajattelevat?Työeläkevakuuttajat Tela
 
Hallitusohjelmatavoitteet 2015 Vates-säätiö
Hallitusohjelmatavoitteet 2015 Vates-säätiöHallitusohjelmatavoitteet 2015 Vates-säätiö
Hallitusohjelmatavoitteet 2015 Vates-säätiöHarri Hietala
 
Hyvä työ
Hyvä työHyvä työ
Hyvä työSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Parempaan työllisyyteen Suomen mallilla
Parempaan työllisyyteen Suomen mallillaParempaan työllisyyteen Suomen mallilla
Parempaan työllisyyteen Suomen mallillaSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Suomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä
Suomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyölläSuomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä
Suomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyölläSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 

Recommended

Kaikki samassa veneessä.
Kaikki samassa veneessä. Kaikki samassa veneessä.
Kaikki samassa veneessä. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Hyvä työ – Hyvinvointia elämään. SAK:n strategia vuosille 2020–2024
Hyvä työ – Hyvinvointia elämään. SAK:n strategia vuosille 2020–2024Hyvä työ – Hyvinvointia elämään. SAK:n strategia vuosille 2020–2024
Hyvä työ – Hyvinvointia elämään. SAK:n strategia vuosille 2020–2024Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
SAK:n vuosikertomus 2018
SAK:n vuosikertomus 2018SAK:n vuosikertomus 2018
SAK:n vuosikertomus 2018Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Suomen ainutlaatuinen työeläkemalli - mitä ne EU:ssa meistä ajattelevat?
Suomen ainutlaatuinen työeläkemalli - mitä ne EU:ssa meistä ajattelevat?Suomen ainutlaatuinen työeläkemalli - mitä ne EU:ssa meistä ajattelevat?
Suomen ainutlaatuinen työeläkemalli - mitä ne EU:ssa meistä ajattelevat?Työeläkevakuuttajat Tela
 
Hallitusohjelmatavoitteet 2015 Vates-säätiö
Hallitusohjelmatavoitteet 2015 Vates-säätiöHallitusohjelmatavoitteet 2015 Vates-säätiö
Hallitusohjelmatavoitteet 2015 Vates-säätiöHarri Hietala
 
Hyvä työ
Hyvä työHyvä työ
Hyvä työSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Parempaan työllisyyteen Suomen mallilla
Parempaan työllisyyteen Suomen mallillaParempaan työllisyyteen Suomen mallilla
Parempaan työllisyyteen Suomen mallillaSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Suomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä
Suomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyölläSuomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä
Suomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyölläSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Outi Alanko-Kahiluoto: Ay-liike ja prekaraatti
Outi Alanko-Kahiluoto: Ay-liike ja prekaraattiOuti Alanko-Kahiluoto: Ay-liike ja prekaraatti
Outi Alanko-Kahiluoto: Ay-liike ja prekaraattiSAK
 
SAK:n esittely
SAK:n esittelySAK:n esittely
SAK:n esittelySuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Eläketurvakeskuksen kysely osittaisesta vanhuuseläkkeestä
Eläketurvakeskuksen kysely osittaisesta vanhuuseläkkeestäEläketurvakeskuksen kysely osittaisesta vanhuuseläkkeestä
Eläketurvakeskuksen kysely osittaisesta vanhuuseläkkeestäEläketurvakeskus
 
Työttömyysturvan porrastaminen ja nuorisotyöttömyys
Työttömyysturvan porrastaminen ja nuorisotyöttömyys Työttömyysturvan porrastaminen ja nuorisotyöttömyys
Työttömyysturvan porrastaminen ja nuorisotyöttömyysSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Nuorisotakuu 2.0
Nuorisotakuu 2.0Nuorisotakuu 2.0
Nuorisotakuu 2.0SDP
 
Hiilamo kuopio21022011
Hiilamo kuopio21022011Hiilamo kuopio21022011
Hiilamo kuopio21022011Lähde-voimaa matkalle. ESR-hanke, hallinnoiva kunta Siilinjärvi
 
SYL:n hallitusohjelmatavoitteet 2011-2015
SYL:n hallitusohjelmatavoitteet 2011-2015SYL:n hallitusohjelmatavoitteet 2011-2015
SYL:n hallitusohjelmatavoitteet 2011-2015SYL
 
Eläke kaupasta vai kaupan päälle
Eläke kaupasta vai kaupan päälleEläke kaupasta vai kaupan päälle
Eläke kaupasta vai kaupan päälleOlli-Pekka Ruuskanen
 
Juho Saari: Eriarvoisuus hyvinvointivaltiossa
Juho Saari: Eriarvoisuus hyvinvointivaltiossaJuho Saari: Eriarvoisuus hyvinvointivaltiossa
Juho Saari: Eriarvoisuus hyvinvointivaltiossaTHL
 
Uuden työn manifesti
Uuden työn manifestiUuden työn manifesti
Uuden työn manifestiSDP
 
Maailma muuttui, muuttuiko Työeläkealan suunta
Maailma muuttui, muuttuiko Työeläkealan suuntaMaailma muuttui, muuttuiko Työeläkealan suunta
Maailma muuttui, muuttuiko Työeläkealan suuntaEläketurvakeskus
 
Miten purkaa rakennetyöttömyyttä? SAK:n julkaisusarja 7-2012
Miten purkaa rakennetyöttömyyttä? SAK:n julkaisusarja 7-2012Miten purkaa rakennetyöttömyyttä? SAK:n julkaisusarja 7-2012
Miten purkaa rakennetyöttömyyttä? SAK:n julkaisusarja 7-2012Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
SAK:n esityksiä valtion talousarvioon vuodelle 2006 ja vuosien 2006–2009 määr...
SAK:n esityksiä valtion talousarvioon vuodelle 2006 ja vuosien 2006–2009 määr...SAK:n esityksiä valtion talousarvioon vuodelle 2006 ja vuosien 2006–2009 määr...
SAK:n esityksiä valtion talousarvioon vuodelle 2006 ja vuosien 2006–2009 määr...Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Työurien pituus ja eläkkeellä oloaika 2000-luvulla
Työurien pituus ja eläkkeellä oloaika 2000-luvullaTyöurien pituus ja eläkkeellä oloaika 2000-luvulla
Työurien pituus ja eläkkeellä oloaika 2000-luvullaEläketurvakeskus
 
Pitkä työura ja terve vanheneminen
Pitkä työura ja terve vanheneminen Pitkä työura ja terve vanheneminen
Pitkä työura ja terve vanheneminenSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Varjosta valoon tulevaisuusohjelma
Varjosta valoon tulevaisuusohjelma Varjosta valoon tulevaisuusohjelma
Varjosta valoon tulevaisuusohjelma SDP
 
SAK Ihmisen puolella
SAK Ihmisen puolella SAK Ihmisen puolella
SAK Ihmisen puolellaSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Kuinka yrittäjät eläkevakuuttavat?
Kuinka yrittäjät eläkevakuuttavat?Kuinka yrittäjät eläkevakuuttavat?
Kuinka yrittäjät eläkevakuuttavat?Eläketurvakeskus
 
Hyvää (t)yötä Suomi -esitys, pitkä versio
Hyvää (t)yötä Suomi -esitys, pitkä versioHyvää (t)yötä Suomi -esitys, pitkä versio
Hyvää (t)yötä Suomi -esitys, pitkä versioSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Suomessa työskentelevän vakuuttaminen työtapaturmien ja ammattitautien varalta
Suomessa työskentelevän vakuuttaminen työtapaturmien ja ammattitautien varalta Suomessa työskentelevän vakuuttaminen työtapaturmien ja ammattitautien varalta
Suomessa työskentelevän vakuuttaminen työtapaturmien ja ammattitautien varalta Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Työmarkkina-avain
Työmarkkina-avainTyömarkkina-avain
Työmarkkina-avainSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Työmarkkinapoliittinen mielipideilmasto
Työmarkkinapoliittinen mielipideilmastoTyömarkkinapoliittinen mielipideilmasto
Työmarkkinapoliittinen mielipideilmastoSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 

More Related Content

What's hot

Outi Alanko-Kahiluoto: Ay-liike ja prekaraatti
Outi Alanko-Kahiluoto: Ay-liike ja prekaraattiOuti Alanko-Kahiluoto: Ay-liike ja prekaraatti
Outi Alanko-Kahiluoto: Ay-liike ja prekaraattiSAK
 
Eläketurvakeskuksen kysely osittaisesta vanhuuseläkkeestä
Eläketurvakeskuksen kysely osittaisesta vanhuuseläkkeestäEläketurvakeskuksen kysely osittaisesta vanhuuseläkkeestä
Eläketurvakeskuksen kysely osittaisesta vanhuuseläkkeestäEläketurvakeskus
 
Nuorisotakuu 2.0
Nuorisotakuu 2.0Nuorisotakuu 2.0
Nuorisotakuu 2.0SDP
 
SYL:n hallitusohjelmatavoitteet 2011-2015
SYL:n hallitusohjelmatavoitteet 2011-2015SYL:n hallitusohjelmatavoitteet 2011-2015
SYL:n hallitusohjelmatavoitteet 2011-2015SYL
 
Eläke kaupasta vai kaupan päälle
Eläke kaupasta vai kaupan päälleEläke kaupasta vai kaupan päälle
Eläke kaupasta vai kaupan päälleOlli-Pekka Ruuskanen
 
Juho Saari: Eriarvoisuus hyvinvointivaltiossa
Juho Saari: Eriarvoisuus hyvinvointivaltiossaJuho Saari: Eriarvoisuus hyvinvointivaltiossa
Juho Saari: Eriarvoisuus hyvinvointivaltiossaTHL
 
Uuden työn manifesti
Uuden työn manifestiUuden työn manifesti
Uuden työn manifestiSDP
 
Maailma muuttui, muuttuiko Työeläkealan suunta
Maailma muuttui, muuttuiko Työeläkealan suuntaMaailma muuttui, muuttuiko Työeläkealan suunta
Maailma muuttui, muuttuiko Työeläkealan suuntaEläketurvakeskus
 
SAK:n esityksiä valtion talousarvioon vuodelle 2006 ja vuosien 2006–2009 määr...
SAK:n esityksiä valtion talousarvioon vuodelle 2006 ja vuosien 2006–2009 määr...SAK:n esityksiä valtion talousarvioon vuodelle 2006 ja vuosien 2006–2009 määr...
SAK:n esityksiä valtion talousarvioon vuodelle 2006 ja vuosien 2006–2009 määr...Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Työurien pituus ja eläkkeellä oloaika 2000-luvulla
Työurien pituus ja eläkkeellä oloaika 2000-luvullaTyöurien pituus ja eläkkeellä oloaika 2000-luvulla
Työurien pituus ja eläkkeellä oloaika 2000-luvullaEläketurvakeskus
 
Varjosta valoon tulevaisuusohjelma
Varjosta valoon tulevaisuusohjelma Varjosta valoon tulevaisuusohjelma
Varjosta valoon tulevaisuusohjelma SDP
 
Kuinka yrittäjät eläkevakuuttavat?
Kuinka yrittäjät eläkevakuuttavat?Kuinka yrittäjät eläkevakuuttavat?
Kuinka yrittäjät eläkevakuuttavat?Eläketurvakeskus
 

What's hot (19)

Outi Alanko-Kahiluoto: Ay-liike ja prekaraatti
Outi Alanko-Kahiluoto: Ay-liike ja prekaraattiOuti Alanko-Kahiluoto: Ay-liike ja prekaraatti
Outi Alanko-Kahiluoto: Ay-liike ja prekaraatti
 
SAK:n esittely
SAK:n esittelySAK:n esittely
SAK:n esittely
 
Eläketurvakeskuksen kysely osittaisesta vanhuuseläkkeestä
Eläketurvakeskuksen kysely osittaisesta vanhuuseläkkeestäEläketurvakeskuksen kysely osittaisesta vanhuuseläkkeestä
Eläketurvakeskuksen kysely osittaisesta vanhuuseläkkeestä
 
Työttömyysturvan porrastaminen ja nuorisotyöttömyys
Työttömyysturvan porrastaminen ja nuorisotyöttömyys Työttömyysturvan porrastaminen ja nuorisotyöttömyys
Työttömyysturvan porrastaminen ja nuorisotyöttömyys
 
Nuorisotakuu 2.0
Nuorisotakuu 2.0Nuorisotakuu 2.0
Nuorisotakuu 2.0
 
Hiilamo kuopio21022011
Hiilamo kuopio21022011Hiilamo kuopio21022011
Hiilamo kuopio21022011
 
SYL:n hallitusohjelmatavoitteet 2011-2015
SYL:n hallitusohjelmatavoitteet 2011-2015SYL:n hallitusohjelmatavoitteet 2011-2015
SYL:n hallitusohjelmatavoitteet 2011-2015
 
Eläke kaupasta vai kaupan päälle
Eläke kaupasta vai kaupan päälleEläke kaupasta vai kaupan päälle
Eläke kaupasta vai kaupan päälle
 
Juho Saari: Eriarvoisuus hyvinvointivaltiossa
Juho Saari: Eriarvoisuus hyvinvointivaltiossaJuho Saari: Eriarvoisuus hyvinvointivaltiossa
Juho Saari: Eriarvoisuus hyvinvointivaltiossa
 
Uuden työn manifesti
Uuden työn manifestiUuden työn manifesti
Uuden työn manifesti
 
Maailma muuttui, muuttuiko Työeläkealan suunta
Maailma muuttui, muuttuiko Työeläkealan suuntaMaailma muuttui, muuttuiko Työeläkealan suunta
Maailma muuttui, muuttuiko Työeläkealan suunta
 
Miten purkaa rakennetyöttömyyttä? SAK:n julkaisusarja 7-2012
Miten purkaa rakennetyöttömyyttä? SAK:n julkaisusarja 7-2012Miten purkaa rakennetyöttömyyttä? SAK:n julkaisusarja 7-2012
Miten purkaa rakennetyöttömyyttä? SAK:n julkaisusarja 7-2012
 
SAK:n esityksiä valtion talousarvioon vuodelle 2006 ja vuosien 2006–2009 määr...
SAK:n esityksiä valtion talousarvioon vuodelle 2006 ja vuosien 2006–2009 määr...SAK:n esityksiä valtion talousarvioon vuodelle 2006 ja vuosien 2006–2009 määr...
SAK:n esityksiä valtion talousarvioon vuodelle 2006 ja vuosien 2006–2009 määr...
 
Työurien pituus ja eläkkeellä oloaika 2000-luvulla
Työurien pituus ja eläkkeellä oloaika 2000-luvullaTyöurien pituus ja eläkkeellä oloaika 2000-luvulla
Työurien pituus ja eläkkeellä oloaika 2000-luvulla
 
Pitkä työura ja terve vanheneminen
Pitkä työura ja terve vanheneminen Pitkä työura ja terve vanheneminen
Pitkä työura ja terve vanheneminen
 
Varjosta valoon tulevaisuusohjelma
Varjosta valoon tulevaisuusohjelma Varjosta valoon tulevaisuusohjelma
Varjosta valoon tulevaisuusohjelma
 
SAK Ihmisen puolella
SAK Ihmisen puolella SAK Ihmisen puolella
SAK Ihmisen puolella
 
Kuinka yrittäjät eläkevakuuttavat?
Kuinka yrittäjät eläkevakuuttavat?Kuinka yrittäjät eläkevakuuttavat?
Kuinka yrittäjät eläkevakuuttavat?
 
Hyvää (t)yötä Suomi -esitys, pitkä versio
Hyvää (t)yötä Suomi -esitys, pitkä versioHyvää (t)yötä Suomi -esitys, pitkä versio
Hyvää (t)yötä Suomi -esitys, pitkä versio
 

Viewers also liked

Suomessa työskentelevän vakuuttaminen työtapaturmien ja ammattitautien varalta
Suomessa työskentelevän vakuuttaminen työtapaturmien ja ammattitautien varalta Suomessa työskentelevän vakuuttaminen työtapaturmien ja ammattitautien varalta
Suomessa työskentelevän vakuuttaminen työtapaturmien ja ammattitautien varalta Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Poema commuitasensualidade desc-
Poema commuitasensualidade desc-Poema commuitasensualidade desc-
Poema commuitasensualidade desc-Naigella R,
 
Apresentação para fórum nacional de sma 2011
Apresentação para fórum nacional de sma 2011Apresentação para fórum nacional de sma 2011
Apresentação para fórum nacional de sma 2011fonacrj
 

Viewers also liked (20)

Suomessa työskentelevän vakuuttaminen työtapaturmien ja ammattitautien varalta
Suomessa työskentelevän vakuuttaminen työtapaturmien ja ammattitautien varalta Suomessa työskentelevän vakuuttaminen työtapaturmien ja ammattitautien varalta
Suomessa työskentelevän vakuuttaminen työtapaturmien ja ammattitautien varalta
 
Työmarkkina-avain
Työmarkkina-avainTyömarkkina-avain
Työmarkkina-avain
 
Työmarkkinapoliittinen mielipideilmasto
Työmarkkinapoliittinen mielipideilmastoTyömarkkinapoliittinen mielipideilmasto
Työmarkkinapoliittinen mielipideilmasto
 
Neuvottelujen sujuminen SAK:laisilla työpaikoilla
Neuvottelujen sujuminen SAK:laisilla työpaikoillaNeuvottelujen sujuminen SAK:laisilla työpaikoilla
Neuvottelujen sujuminen SAK:laisilla työpaikoilla
 
SAK:n luottamusmieskonferenssin yt-paja
SAK:n luottamusmieskonferenssin yt-pajaSAK:n luottamusmieskonferenssin yt-paja
SAK:n luottamusmieskonferenssin yt-paja
 
Työpaikat kuntoon - pilotti
Työpaikat kuntoon - pilottiTyöpaikat kuntoon - pilotti
Työpaikat kuntoon - pilotti
 
Luottamushenkilön oikeudet, velvollisuudet, toimintaedellytykset ja asema
Luottamushenkilön oikeudet, velvollisuudet, toimintaedellytykset ja asemaLuottamushenkilön oikeudet, velvollisuudet, toimintaedellytykset ja asema
Luottamushenkilön oikeudet, velvollisuudet, toimintaedellytykset ja asema
 
Yt-neuvottelujen kuukausivertailut 2013–2014
Yt-neuvottelujen kuukausivertailut 2013–2014Yt-neuvottelujen kuukausivertailut 2013–2014
Yt-neuvottelujen kuukausivertailut 2013–2014
 
Tulopolitiikan sitkeys
Tulopolitiikan sitkeysTulopolitiikan sitkeys
Tulopolitiikan sitkeys
 
Katsaus tulevaisuuden työelämään
Katsaus tulevaisuuden työelämäänKatsaus tulevaisuuden työelämään
Katsaus tulevaisuuden työelämään
 
Työssäoppimisen ongelmat ja karikot sähköalalla
Työssäoppimisen ongelmat ja karikot sähköalallaTyössäoppimisen ongelmat ja karikot sähköalalla
Työssäoppimisen ongelmat ja karikot sähköalalla
 
Kuukausipalkkatilasto lokakuu 2012
Kuukausipalkkatilasto lokakuu 2012Kuukausipalkkatilasto lokakuu 2012
Kuukausipalkkatilasto lokakuu 2012
 
Yt-neuvottelujen kuukausivertailut 2012–2013
Yt-neuvottelujen kuukausivertailut 2012–2013Yt-neuvottelujen kuukausivertailut 2012–2013
Yt-neuvottelujen kuukausivertailut 2012–2013
 
Asunto- ja liikennepolitiikka kytkettävä yhteen
Asunto- ja liikennepolitiikka kytkettävä yhteenAsunto- ja liikennepolitiikka kytkettävä yhteen
Asunto- ja liikennepolitiikka kytkettävä yhteen
 
Tulevaisuushanke
TulevaisuushankeTulevaisuushanke
Tulevaisuushanke
 
Redaccio Del Treball
Redaccio Del TreballRedaccio Del Treball
Redaccio Del Treball
 
Poema commuitasensualidade desc-
Poema commuitasensualidade desc-Poema commuitasensualidade desc-
Poema commuitasensualidade desc-
 
La Estrategia
La EstrategiaLa Estrategia
La Estrategia
 
loja
loja loja
loja
 
Apresentação para fórum nacional de sma 2011
Apresentação para fórum nacional de sma 2011Apresentação para fórum nacional de sma 2011
Apresentação para fórum nacional de sma 2011
 

Similar to Työlinjalla

Työeläketurvan vartijat. Työmarkkinajärjestöjen edustus työeläkevakuutusyhtiö...
Työeläketurvan vartijat. Työmarkkinajärjestöjen edustus työeläkevakuutusyhtiö...Työeläketurvan vartijat. Työmarkkinajärjestöjen edustus työeläkevakuutusyhtiö...
Työeläketurvan vartijat. Työmarkkinajärjestöjen edustus työeläkevakuutusyhtiö...Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Kättä päälle - Yhteisen vastuun sopimus
Kättä päälle - Yhteisen vastuun sopimusKättä päälle - Yhteisen vastuun sopimus
Kättä päälle - Yhteisen vastuun sopimusSDP
 
Hallitusohjelmatavoitteet 2015 Vates-säätiö
Hallitusohjelmatavoitteet 2015 Vates-säätiöHallitusohjelmatavoitteet 2015 Vates-säätiö
Hallitusohjelmatavoitteet 2015 Vates-säätiöHarri Hietala
 
SDP:n vaihtoehto talouden ja työllisyyden parantamiseksi
SDP:n vaihtoehto talouden ja työllisyyden parantamiseksiSDP:n vaihtoehto talouden ja työllisyyden parantamiseksi
SDP:n vaihtoehto talouden ja työllisyyden parantamiseksiSDP
 
Elämme vakuutusyhteiskunnassa - toimisiko infrastruktuuri ilman vakuutusta?
Elämme vakuutusyhteiskunnassa - toimisiko infrastruktuuri ilman vakuutusta?Elämme vakuutusyhteiskunnassa - toimisiko infrastruktuuri ilman vakuutusta?
Elämme vakuutusyhteiskunnassa - toimisiko infrastruktuuri ilman vakuutusta?Finanssiala ry - Finance Finland
 
Seniorien aktivointi loppuraportti final
Seniorien aktivointi loppuraportti finalSeniorien aktivointi loppuraportti final
Seniorien aktivointi loppuraportti finalSitra
 

Similar to Työlinjalla (20)

Sosiaaliturvan uudistaminen
Sosiaaliturvan uudistaminenSosiaaliturvan uudistaminen
Sosiaaliturvan uudistaminen
 
Askelmerkkejä tulevaisuuteen – SAK:n tavoiteohjelma 2016–2020
Askelmerkkejä tulevaisuuteen – SAK:n tavoiteohjelma 2016–2020 Askelmerkkejä tulevaisuuteen – SAK:n tavoiteohjelma 2016–2020
Askelmerkkejä tulevaisuuteen – SAK:n tavoiteohjelma 2016–2020
 
Työeläketurvan vartijat. Työmarkkinajärjestöjen edustus työeläkevakuutusyhtiö...
Työeläketurvan vartijat. Työmarkkinajärjestöjen edustus työeläkevakuutusyhtiö...Työeläketurvan vartijat. Työmarkkinajärjestöjen edustus työeläkevakuutusyhtiö...
Työeläketurvan vartijat. Työmarkkinajärjestöjen edustus työeläkevakuutusyhtiö...
 
Kättä päälle - Yhteisen vastuun sopimus
Kättä päälle - Yhteisen vastuun sopimusKättä päälle - Yhteisen vastuun sopimus
Kättä päälle - Yhteisen vastuun sopimus
 
Työtön ansaitsee luottamuksen – SAK:n kannustava työllistymisturva
Työtön ansaitsee luottamuksen – SAK:n kannustava työllistymisturvaTyötön ansaitsee luottamuksen – SAK:n kannustava työllistymisturva
Työtön ansaitsee luottamuksen – SAK:n kannustava työllistymisturva
 
Suomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä
Suomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyölläSuomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä
Suomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä
 
Hallitusohjelmatavoitteet 2015 Vates-säätiö
Hallitusohjelmatavoitteet 2015 Vates-säätiöHallitusohjelmatavoitteet 2015 Vates-säätiö
Hallitusohjelmatavoitteet 2015 Vates-säätiö
 
Ty32011
Ty32011Ty32011
Ty32011
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2011
Talous ja Yhteiskunta 3/2011Talous ja Yhteiskunta 3/2011
Talous ja Yhteiskunta 3/2011
 
SAK:n suuntaviivat sosiaaliturvan uudistamiselle
SAK:n suuntaviivat sosiaaliturvan uudistamiselleSAK:n suuntaviivat sosiaaliturvan uudistamiselle
SAK:n suuntaviivat sosiaaliturvan uudistamiselle
 
Suomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä
Suomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyölläSuomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä
Suomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä
 
SDP:n vaihtoehto talouden ja työllisyyden parantamiseksi
SDP:n vaihtoehto talouden ja työllisyyden parantamiseksiSDP:n vaihtoehto talouden ja työllisyyden parantamiseksi
SDP:n vaihtoehto talouden ja työllisyyden parantamiseksi
 
Työeläkejärjestelmä
Työeläkejärjestelmä Työeläkejärjestelmä
Työeläkejärjestelmä
 
Työn vastaanottamisen kannustimet Suomessa
Työn vastaanottamisen kannustimet SuomessaTyön vastaanottamisen kannustimet Suomessa
Työn vastaanottamisen kannustimet Suomessa
 
Elämme vakuutusyhteiskunnassa - toimisiko infrastruktuuri ilman vakuutusta?
Elämme vakuutusyhteiskunnassa - toimisiko infrastruktuuri ilman vakuutusta?Elämme vakuutusyhteiskunnassa - toimisiko infrastruktuuri ilman vakuutusta?
Elämme vakuutusyhteiskunnassa - toimisiko infrastruktuuri ilman vakuutusta?
 
Palkansaajien työpaikkaedustajien asema ja tulevaisuus
Palkansaajien työpaikkaedustajien asema ja tulevaisuusPalkansaajien työpaikkaedustajien asema ja tulevaisuus
Palkansaajien työpaikkaedustajien asema ja tulevaisuus
 
Väestö vanhenee- mistä työntekijät/ STM webinaari 02.12.2021
Väestö vanhenee- mistä työntekijät/ STM webinaari 02.12.2021Väestö vanhenee- mistä työntekijät/ STM webinaari 02.12.2021
Väestö vanhenee- mistä työntekijät/ STM webinaari 02.12.2021
 
Seniorien aktivointi loppuraportti final
Seniorien aktivointi loppuraportti finalSeniorien aktivointi loppuraportti final
Seniorien aktivointi loppuraportti final
 
Työmarkkinakeskusjärjestöjen työurasopimuksen linjaukset
Työmarkkinakeskusjärjestöjen työurasopimuksen linjauksetTyömarkkinakeskusjärjestöjen työurasopimuksen linjaukset
Työmarkkinakeskusjärjestöjen työurasopimuksen linjaukset
 
Hyvinvointivaltio ja uudet yhteiskunnalliset haasteet
Hyvinvointivaltio ja uudet yhteiskunnalliset haasteetHyvinvointivaltio ja uudet yhteiskunnalliset haasteet
Hyvinvointivaltio ja uudet yhteiskunnalliset haasteet
 

More from Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK

Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...
Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...
Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...
Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...
Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 

More from Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK (20)

luottamushenkilokysely-osaaminen-tyopaikoilla.pdf
luottamushenkilokysely-osaaminen-tyopaikoilla.pdfluottamushenkilokysely-osaaminen-tyopaikoilla.pdf
luottamushenkilokysely-osaaminen-tyopaikoilla.pdf
 
Verianin ja SAK:n lakkokysely maaliskuussa 2024
Verianin ja SAK:n lakkokysely maaliskuussa 2024Verianin ja SAK:n lakkokysely maaliskuussa 2024
Verianin ja SAK:n lakkokysely maaliskuussa 2024
 
Painava syy -esite 2024 - Orpon-Purran hallituksen leikkauslista
Painava syy -esite 2024 - Orpon-Purran hallituksen leikkauslistaPainava syy -esite 2024 - Orpon-Purran hallituksen leikkauslista
Painava syy -esite 2024 - Orpon-Purran hallituksen leikkauslista
 
Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...
Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...
Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...
 
SAK:n tavoitteet vuoden 2024 europarlamenttivaaleissa
SAK:n tavoitteet vuoden 2024 europarlamenttivaaleissaSAK:n tavoitteet vuoden 2024 europarlamenttivaaleissa
SAK:n tavoitteet vuoden 2024 europarlamenttivaaleissa
 
Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...
Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...
Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...
 
Kysely poliittisista työtaisteluista 14.12.2023
Kysely poliittisista työtaisteluista 14.12.2023Kysely poliittisista työtaisteluista 14.12.2023
Kysely poliittisista työtaisteluista 14.12.2023
 
SAK:n vero-ohjelma 2023–2027
SAK:n vero-ohjelma 2023–2027SAK:n vero-ohjelma 2023–2027
SAK:n vero-ohjelma 2023–2027
 
Ilmastonmuutoksen huomiointi SAK:laisilla aloilla 2019 ja 2023
Ilmastonmuutoksen huomiointi SAK:laisilla aloilla 2019 ja 2023Ilmastonmuutoksen huomiointi SAK:laisilla aloilla 2019 ja 2023
Ilmastonmuutoksen huomiointi SAK:laisilla aloilla 2019 ja 2023
 
koyhyysriski-sak-aloilla-jasentutkimus-2023.pdf
koyhyysriski-sak-aloilla-jasentutkimus-2023.pdfkoyhyysriski-sak-aloilla-jasentutkimus-2023.pdf
koyhyysriski-sak-aloilla-jasentutkimus-2023.pdf
 
haastattelututkimus-duunareiden-palkkakoyhyydesta.pdf
haastattelututkimus-duunareiden-palkkakoyhyydesta.pdfhaastattelututkimus-duunareiden-palkkakoyhyydesta.pdf
haastattelututkimus-duunareiden-palkkakoyhyydesta.pdf
 
Occupational health care in a nutshell
Occupational health care in a nutshellOccupational health care in a nutshell
Occupational health care in a nutshell
 
luottamus-tyopaikan-supervoima.pdf
luottamus-tyopaikan-supervoima.pdfluottamus-tyopaikan-supervoima.pdf
luottamus-tyopaikan-supervoima.pdf
 
A catalogue of Orpo-Purra Government cuts
A catalogue of Orpo-Purra Government cutsA catalogue of Orpo-Purra Government cuts
A catalogue of Orpo-Purra Government cuts
 
Regeringen Orpo-Purras lista över nedskärningar
Regeringen Orpo-Purras lista över nedskärningar Regeringen Orpo-Purras lista över nedskärningar
Regeringen Orpo-Purras lista över nedskärningar
 
Työterveyshuolto pähkinänkuoressa
Työterveyshuolto pähkinänkuoressaTyöterveyshuolto pähkinänkuoressa
Työterveyshuolto pähkinänkuoressa
 
Painava syy -esite
Painava syy -esitePainava syy -esite
Painava syy -esite
 
Pienituloisten ostovoiman lasku
Pienituloisten ostovoiman laskuPienituloisten ostovoiman lasku
Pienituloisten ostovoiman lasku
 
SAK:n tilinpäätöstiedot 2022
SAK:n tilinpäätöstiedot 2022SAK:n tilinpäätöstiedot 2022
SAK:n tilinpäätöstiedot 2022
 
SAK:n vuosikertomus 2022
SAK:n vuosikertomus 2022SAK:n vuosikertomus 2022
SAK:n vuosikertomus 2022
 

Työlinjalla

  • 1. Kirjoituksia työstä ja sosiaaliturvasta Syrjäytyminen Suomessa lisääntyy, työttömyys on korkealla. Työvoimapolitiikkaan ei kuitenkaan hal­i­ukselta tunnu varoja lt löytyvän. Sosiaaliturvan kehittäminen takkuaa. Kohtuullista toimeentuloa toivovia työntekijöitä ja työttömiä syyllistetään, vaikka todelliset rötöstelijät löytyvät aivan toisaalta. Työlinjalla on SAK:n asiantuntijoiden puheenvuoro työn ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta.
  • 2. Kirjoituksia työstä ja sosiaaliturvasta
  • 3. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry Kannen kuva Pauli Salmi Valkealan Painokarelia 2010 ISBN ISBN 978-951-714-267-0 2
  • 4. Sisällys Kaija Kallinen: Alkusanat_ ______________________________________ 5 Sinikka Näätsaari: Mitä Sata-komiteassa todella tapahtui_ ________________ 9 Joonas Rahkola: Myyttejä perusturvasta____________________________ 18 Katja Veirto: Vanhemmuudesta ja työstä_________________________ 25 Saana Siekkinen: Työttömien palvelut 2010-luvulle____________________ 33 Joonas Rahkola: Mitä työttömyysturvalle pitäisi tehdä?________________ 42 Sinikka Näätsaari: Muurahaiset ja heinäsirkat_ ________________________ 50 Olli Koski: Työllisyyden nostamisen viisi estettä_________________ 56 Sanasto_ _______________________________________ 64 Liite: Keskeiset sosiaalietuusmenot 2008______________ 71 3
  • 5. Kirjoittajat Kaija Kallinen, SAK:n eläke- ja työura-asioiden päällik- kö, vastaa eläkepolitiikasta. Kaija on ollut mukana mm. vuonna 2005 toteutuneen eläkeuudistuksen valmistelussa ja oli eläkeasioita käsittelevän, ns. Rantalan ryhmän jäsen. Parhaillaan Kaija on Kestävän talouskasvun ja työllisyy- den ohjelman työuraryhmän jäsen. Olli Koski, SAK:n pääekonomisti. Hän vastaa talouspoli- tiikasta, kansainvälisestä talous- ja työllisyyspolitiikasta sekä kauppa- ja kilpailupolitiikasta. Ollin vastuulla on myös SAK:n valtion talousarviotavoitteiden ja hallitusoh- jelmatavoitteiden valmistelu. Sinikka Näätsaari, sosiaaliasioiden päällikkö. Sinikan vas- tuulla on sosiaaliturva ja sen uudistaminen sekä esimer- kiksi Kelan etuudet ja eläkepolitiikka. Sinikka oli SAK:n edustajana sosiaaliturvan uudistamista selvittäneessä Sa- ta-komiteassa. Joonas Rahkola, SAK:n ekonomisti. Hän vastaa sosiaali- turvaan liittyvien laskelmien ja taustaselvitysten tekemi- sestä. Joonas on myös toiminut SAK:n työttömyysturva- asiantuntijana. Tällä hetkellä Joonas on työvapaalla. Saana Siekkinen, SAK:n koulutus- ja työvoima-asioiden päällikkö. Hänen vastuullaan on koulutus-, työvoima- ja maahanmuuttopolitiikan asiat. Saana oli myös työurien pidentämistä pohtineen Ahtelan työryhmän sihteeri. Katja Veirto, SAK:n sosiaalipoliittinen asiantuntija, vastaa perhepolitiikasta ja tapaturmavakuutuksesta. Katja on SAK:n edustaja vanhempainvapaiden uudistamista selvit- tävässä työryhmässä. 4
  • 6. Kaija Kallinen Alkusanat: SAK rakentaa työlle perustuvaa hyvinvointiyhteiskuntaa Ammattiyhdistysliikkeen tehtävä on työntekijöiden taloudelli­ sen ja sosiaalisen turvallisuuden edistäminen. Ay-liike haluaa oikeutta työhön, säällisiä työoloja, toimeentulon turvaavaa palkkaa ja kattavaa sosiaaliturvaa. Nykyisessä Suomen sosiaaliturvamallissa yhdistyy keskieu- rooppalainen työhön perustuva sosiaaliturva ja anglosaksisen perinteen mukainen minimiturva. Järjestelmän tarkoituksena on taata koko väestölle toimeentuloturva esimerkiksi sairau- den, työkyvyttömyyden, työttömyyden ja vanhuuden varalle sekä vanhempainvapaiden ajalle. Perusturva täydentää työtu- loihin perustuvaa ansioturvaa. Monien lakien säätelemän kokonaisuuden yhteisnimi on sosiaalivakuutus. Sosiaali- ja terveyspalvelut tukevat sosiaa- livakuutuksen takaamaa toimeentuloturvaa ja työssäkäynnin edellytyksiä. Erilaisiin elämäntilanteisiin tarkoitetut avustuk- set, kuten lapsilisät ja asumistuki, täydentävät valtion kansalai- silleen tarjoamaa turvaa. Sosiaaliturvan rakentamisen kultakausi alkoi Suomessa vas- ta 1960-luvun alussa, jolloin säädettiin muun muassa työelä- ke- ja sairausvakuutuslait sekä uudistettiin työttömyysturvaa. Voimistuva ay-liike oli useiden reformien moottorina. Sosiaa- liturvan tasoon tehtiin parannuksia ja aukkoja paikattiin sekä pienillä täsmäkorjauksilla että suurilla uudistuksilla. Toimeen- tuloturvan ohella laajenettiin sosiaali- ja terveyspalveluja. Sosiaaliturvauudistusten myötätuuli kesti 1980-luvun puo- leenväliin. Tuolloin jotkut jopa väittivät, että sosiaaliturva oli saatu valmiiksi. Kuitenkin jo saman kymmenluvun aikana aloitettiin eläkeikäisen väestön osuuden kasvuun sopeutumi- nen. Kuluneet parikymmentä vuotta sosiaalilakien muutoksia onkin hallinnut huoli ikärakenteen muutoksesta. 1990-luvun alun lama ja sen synnyttämä suurtyöttömyys pakottivat sekä määräaikaisiin että pysyvämpiin sosiaaliturvan ja palvelujen heikennyksiin. Jotkin heikennykset on korjattu, mutta osa leikkauksista jäi pysyviksi. 5
  • 7. Työtä ja kattavaa turvaa Lakisääteisyys ja kattavuus ovat yhä Suomen sosiaaliturva- mallin parhaita puolia. Sairaus- ja työttömyyspäivärahojen ja eläkkeiden tasot eivät kuitenkaan päätä huimaa. Muihin Poh- joismaihin verrattuna Suomessa on käytössä sosiaaliturvan kevytversio. Parannettavaa riittää: ansio- ja vähimmäisturvan yhteensovittamisessa on epäjohdonmukaisuutta ja sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuudessa alueellisia ongelmia. Työelämän rakennemuutos lähti lamanjälkeisinä talou- dellisen nousun vuosina uuteen laukkaan. Totuttujen palkka- työsuhteiden rinnalle ja niitä korvaamaan syntyi uudenlaisia työn teettämisen ja tekemisen muotoja, niin sanottuja pätkä- ja silpputöitä sekä perinteisen palkkatyön ja yrittäjyyden väli­ muotoja. Muutos on edelleen käynnissä, ja se pakottaa erityi- sesti sosiaalivakuutuksen uudelleenarviointiin. Millaista sosiaaliturvamallia SAK haluaa olla rakentamas- sa ja kehittämässä? Ensinnäkin sosiaalivakuutuksen tulee säilyä lakisäätei- senä ja kattavana. SAK pitää tärkeinä sekä ansioturvaa että perusturvaa, joita tulee kehittää kokonaisuutena. Jos lainsää- däntö turvaisi vain minimitasoisen sosiaalivakuutuksen, pie- nipalkkaisilla työntekijöillä – toisin kuin yhteiskunnan hy- väosaisilla – ei olisi varaa täydentää turvaansa maksullisilla markkinavakuutuksilla. Pelkän ansioturvan varaan rakennettu sosiaalivakuutus ei sekään ole tavoiteltava malli. Aina on niitä, joilla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta työn kautta ansaita sosiaaliturvaa. Sitä paitsi myös palkkatyöntekijät, joiden etuja ay-liike val- voo, voivat esimerkiksi työttömyys- ja sairastelukierteen ta- kia pudota ansioturvalta ja tarvita perusturvaa. Kattavuuteen liittyy sekin, että sosiaalivakuutusetuuksia kehitetään yksi- löllisinä oikeuksina. Perhekohtainen etuuksien määrittely on ristiriidassa tasa-arvon edistämisen kanssa. Toiseksi on ensiarvoisen tärkeätä huolehtia, että sosiaali- vakuutus elää ajassa. Työelämän rakennemuutos etenee koko ajan, välillä no­ e­­ p ammin, välillä hitaammin. Ay-liikkeellä on erityinen vastuu siitä, että sosiaalivakuutuksen kehityksessä ollaan mieluummin askel edellä kuin kaksi jäljessä työelämän kehityksestä. Paitsi ajanmukaisia, sosiaalivakuutusta säätele- vien lakien on oltava selkeitä ja ymmärrettäviä. 6
  • 8. Kolmanneksi sosiaalivakuutuksen antama taloudellinen turva sekä työvoima- ja koulutus-, sosiaali- ja terveyspalvelut on saatava nykyistä paremmin tukemaan toisiaan. Muutama vuosi sitten kehitetty muutosturvan toimintamalli työttö- myysvakuutuksessa oli tässä suhteessa ensimmäinen askel. Työttömän työnhakijan toimeentulo on turvattava, mutta se ei riitä. Työpaikan menettäneille pitää löytää mahdollisim- man pian uusi työpaikka. Tarvitsemme siis tehokkaampia ja työnhakijoille räätälöityjä työvoimapalveluja. Työhön paluun tukemiseksi kaivataan sairausvakuutuksen sekä perus- ja työ- terveyshuollon ja kuntoutuspalvelujen toimivaa yhteistyötä. Turva maksetaan työllä Sosiaalivakuutuksen ansiosidonnaiset osat kustannetaan työnantajien ja työntekijöiden lakisääteisillä maksuilla. Pe- rusturvan rahoitus on valtion vastuulla. Verotuloilla rahoite- taan siis esimerkiksi sairausvakuutuksen minimipäivärahat ja kansaneläkkeet. Myös palveluiden rahoitus on pääosin val- tion ja kuntien verotulojen varassa. Perimmältään sosiaaliturvan rahoitus nojaakin siihen, mi- ten hyvin työllisyys kehittyy. Jos työhön osallistumisen aste on korkea, lakisääteiset maksut turvaavat ansioturvan rahoi- tuksen. Hyvä työllisyys takaa valtiolle ja kunnille verotulot, joilla vähimmäisturva ja hyvinvointipalvelut rahoitetaan. Jotta työhön osallistumisen aste saataisiin nousemaan rei- lusti yli 70 prosentin, palkkatyön ja muun elämän yhteenso- vittamisen on oltava nykyistä helpompaa. Työpaikoilla tulee olla valmiudet työaika- ja muihin järjestelyihin, joilla tuetaan esimerkiksi pienten lasten vanhempien, omaishoitajien ja ai- kuisopiskelijoiden työhön osallistumista. Osatyökykyisten työhön pääsyä ja työssä jatkamista on edistettävä nykyistä voimallisemmin, ja siinä työnantajia on kannustettava sekä kepein että porkkanoin. Lisäksi tarvitaan ratkaisuja, joissa sosiaaliturva tukee työhön osallistumista, kun osa-aikainen työskentely väliaikaisesti tai pysyvämmin on työntekijän tar- peiden mukaista. Suomen malli entistä ehommaksi – miten? Ay-liike saa usein moitteita muutosvastarinnasta ja siitä, että olemme sosiaaliturvassa säilyttäjiä emmekä uusien ratkaisu­­ jen 7
  • 9. etsijöitä. Jotkut leimaavat ay-liikkeen vain hyväosaisten palk- katyöntekijöiden etujen ajajaksi. Tässä pamfletissa SAK:n asiantuntijat esittävät arvioita sosiaaliturvan kehittämisvaih- toehdoista. Artikkeleissa pohditaan muun muassa köyhyyden poistamisen keinoja, perus- ja ansioturvan suhdetta sekä työn oikeuden toteutumista. Artikkelit ovat asiantuntijoiden nä- kemyksiä, eivät valmiita tavoitelinjauksia. Toivottavasti ne virittävät jatkokeskustelua siitä, miten Suomen sosiaaliturva- mallia voidaan ja pitää kehittää. Helsingissä 24.8.2010 Kaija Kallinen 8
  • 10. Sinikka Näätsaari Mitä Sata-komiteassa todella tapahtui?1 Sata-komitean syntysanoja taidettiin lausua vuodenvaihteessa 2006–2007, jolloin mm. Kelan pääjohtaja Jorma Huuhtanen esitti, että tulevalla hallituskaudella tulisi uudistaa ja selkeyt- tää sosiaaliturvaa, erityisesti perusturvan osalta. Keskustalla oli suuri halu korottaa yleisesti perusturvaa. Tuolloin halli- tuksessa olleet sosialidemokraatit puolestaan olivat pääsään- töisesti tyytyväisiä sosiaaliturvan rakenteeseen ja halusivat tehdä siihen kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin koh- distuvia täsmäparannuksia, jotta rajalliset voimavarat voitai- siin käyttää tehokkaimmin ihmisten toimeentulon paranta- miseen. Taustalla oli ajatus työhön perustuvan sosiaaliturvan tärkeydestä palkansaajille. Kyse lienee samasta painotuseros- ta kuin mitä sosiaali- ja terveysministeriksi toukokuussa 2010 nimitetty Juha Rehula totesi Uutispäivä Demarin haastatte- lussa 21.5.2010: ”Keskustalla ja sosialidemokraateilla on eri köyhät”. Odotukset olivat kovat ja keskenään ristiriitaiset Myös SAK:ssa valmistauduttiin hallitusohjelmaneuvottelui- hin suurin odotuksin. Tavoitteena oli saada työttömyysturvas- ta laman aikaisia leikkauksia pois ja nostaa työttömyysturvan taso lähemmäs pohjoismaista tasoa. Samalla haettiin malleja, joilla uuteen työhön työllistyminen nopeutuisi. Mietittiin, millaisia aktiivitoimia tarvittaisiin heti työttömyyden alussa, jottei työttömyys turhaan pitkittyisi. Sata-komitean toimeksiannosta tuli moniulotteinen ja si­ säi­ esti ristiriitainen. Toisaalta piti vähentää köyhyyttä, toi- s saalta lisätä sosiaaliturvan kannustavuutta. Sosiaaliturvan ra- hoituksen kestävyys ja erityisesti väestörakenteen muutos oli toimeksiannossa mukana. Rahoituksen merkitys korostuikin taantuman myötä, erityisesti vuoden 2009 aikana. Komiteaan ja sen jaostoihin nimettiin noin 50 henkilöä, joten yhteisen punaisen langan löytäminen oli, muotisanaa lainatakseni, sangen haastavaa. Palkansaajajärjestöt saivat kukin edusta- jan varsinaiseen komiteaan ja komitean ansioturvajaostoon. 1 Keskityn tässä artikkelissa pääsääntöisesti työttömyysturvaan. 9
  • 11. Kolmeen muuhun jaostoon nimettiin yksi yhteinen palkan- saajaedustaja: perusturvajaostoon STTK:lainen, hallinto- ja prosessijaostoon akavalainen ja rahoitus- ja kannustavuusja- ostoon SAK:lainen. Ansioturvajaostossa työ aloitettiin arvioimalla rahoituksen ja lainsäädännön muutostarpeita. Arvioinnin lähtökohtana oli työllistymisen esteiden poistaminen ja rahoitusperiaatteiden selkeyttäminen. Perusperiaate on, että perusturva rahoitetaan verovaroista ja ansioturva työnantajien ja palkansaajien mak- suilla. Ansioturvajaosto teki vertailun, jonka mukaan selkeimmät muutostarpeet rahoitusperiaatteen toteuttamiseksi merkit- sisivät valtion mukaantuloa lomautettujen sekä lisäpäivien työttömyyspäivärahoihin ja lapsikorotuksiin. Toinen selkeä poikkeama rahoitusperiaatteesta koski maatalousyrittäjien ja vähäisemmässä määrin muiden yrittäjien ansioeläkkeitä, jois- ta valtio rahoittaa suuren osan. Työttömille olisi siis pitänyt antaa lisää rahaa ja maatalousyrittäjien olisi pitänyt maksaa eläkkeistään nykyistä enemmän. Ansioturvajaoston alkuselvitysten jälkeen työryhmän po- liittinen ohjaus kuitenkin vahvistui. Työryhmään alettiin tuo- da ehdotuksia erilaisista palkansaajien etujen leikkauksista, jotka koskivat erityisesti työttömyysturvaa. Aika nopeasti komiteatyössä kävi ilmi, että useat halusi- vat parantaa perusturvaa ja ”kannustaa” ansioturvalla olevia. Marraskuussa 2008 oltiin tilanteessa, jossa kaikki muut paitsi palkansaajajärjestöjen edustajat olivat jossain määrin haluk- kaita leikkaamaan ansiosidonnaista sosiaaliturvaa. Osa halusi lyhentää ansioturvan kestoa, osa heikentää ansioturvaa suh- teessa perusturvaan. Ihan loppusuoralle saakka komiteassa oli esillä ajatus, että sosiaaliturvaa voitaisiin parantaa vain sisäisin järjestelyin. Käytännössä se olisi tarkoittanut, että so- siaaliturvaa olisi parannettu yksille leikkaamalla sitä toisilta. Sain kirjauksen onneksi poistettua loppuraportista. Sosiaalitupon synty Maan hallitus päätti toukokuussa 2008 pidetyssä iltakou- lussaan, että Sata-komitean tulisi jättää peruslinjauksia kos- keva raportti vuoden loppuun mennessä. Sata-komitea oli ensimmäisen toimintavuotensa aikana kuullut lukuisia asian­ tuntijoita ja keskustellut siitä, millainen raportti jätettäisiin ja tarvittiinko väliraporttia vai ei. Komitean alkuperäisessä 10
  • 12. toimeksiannossa todettiin, että ensimmäiset komitean esityk- set tuotaisiin eduskunnalle viimeistään syysistuntokaudella 2008. Komitean puheenjohtaja Markku Lehto teki kesän aikana ensimmäisen version peruslinjauksista. Komiteatyön taustal- la peruslinjauksia tehtiin koko syksyn ajan. Syksyn aikana myös sukkuloitiin neuvottelemassa monenlaisissa kokoonpa- noissa. Komitean johto haarukoi muun muassa palkansaaja- järjestöjen liikkumavaraa, eli millaisiin leikkauksiin palkan- saajapuolella voitaisiin mahdollisesti suostua. Marraskuussa 2008 puheenjohtaja esitteli luonnoksensa peruslinjauksiksi. Muistio vuoti nopeasti julkisuuteen. Puheenjohtajan esityk- sessä ei juuri oltu huomioitu palkansaajajärjestöjen ehdotuk- sia peruslinjauksiin. Puheenjohtajan ehdotus oli palkansaajajärjestöille myrk- kyä. Siinä esitettiin työttömyysturvan rakenteen uudistamista ja tosiasiassa ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaamis- ta. Palkansaajajärjestöjen edustajat jäivät käytännössä yksin useimpien muiden ainakin hiljaisesti kannattaessa leik­ auk­ ia k s ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ja esimerkiksi rajoittei- den asettamista vuorotteluvapaalle, jos se vakinaistettaisiin (vakinaistamisesta keskusteltiin yhä, vaikka vakinaistaminen oli kirjattu hallitusohjelmaan keväällä 2007). Näytti siltä, että komiteassa jouduttaisiin äänestämään pe- ruslinjauksista. Maan hallitus antoi komitealle jatkoaikaa pe- ruslinjausten esittämiseen tammikuun 2009 loppuun. Samalla hallitus esitti, että työmarkkinajärjestöt tekisivät ehdotuksen siitä, miten ansiosidonnaista työttömyysturvaa kehitettäisiin tulevaisuudessa. Pyynnön pohjalta työmarkkinajärjestöt sol- mivat ns. sosiaalitupon tammikuussa, ja sen ehdotukset otet- tiin mukaan komitean peruslinjauksiin yksimielisesti. Sosiaalituposta käydyssä keskustelussa on väitetty, että palkansaajajärjestöt olisivat olleet sopimassa työnantajan Kela-maksun poistosta. Kela-maksun poisto oli ollut työn- antajien puolelta esillä kauan ja se oli Sata-komiteassa EK:n päätavoite. Perinteisesti valtiovarainministeriö oli jarrutellut Kela-maksun poistoa kertaheitolla sen suurten budjettivai- kutusten takia. Sata-komitean työskentelyn aikana kuiten- kin itse rahaministeri Jyrki Katainen lupasi Helsingin Sano­ mien haastattelussa 10.1.2009 poistaa maksun kokonaan. Palkansaa­aliike halusi korvauksen työnantajille luvatusta j mil­ardipotista ja nosti sosiaalitupon neuvotteluihin sinänsä j 11
  • 13. Sata-komitean agendalle kuulumattoman työeläketurvan ra- hoituksen ja sen maksujen nostamisen eläkkeiden tason tur- vaamiseksi. Mitä työttömyysturvassa saavutettiin? SAK ja muut palkansaajajärjestöt tavoittelivat komiteassa pa- rannuksia työttömyysturvaan. Työttömyysturvasta on erilais- ten osauudistusten myötä tullut monimutkainen ja erilaisia sääntöjä täynnä oleva järjestelmä. Selkeyttämiseen ei päästy. Näyttää siltä, että mitä yksinkertaisempi tukijärjestelmä, sitä enemmän järjestelmä maksaa. Suomessa haluttiin pitäytyä köyhän miehen mallissa – esimerkiksi muihin pohjoismaisiin sosiaaliturvamalleihin verrattuna. Suurin muutos työttömyysturvaan oli pätkätyöläisten ase- man parantaminen. Näistä yksi esimerkki on työssäoloehdon lyhentyminen. Ansioturvalle pääsee nyt kahdeksan työssä- olokuukauden jälkeen. Palkansaajajärjestöjen saavutuksina lienee pidettävä myös, ettei työttömyysturvaan tullut komi- teassa vahvasti esillä olleita heikennyksiä päivärahan kes- toon ja tasoon, eikä ikääntyvien työttömyysturvan lisäpäiviä poistettu kokonaan2. Merkittävällä osalla komiteasta oli halu ”lisätä työhalukkuutta” työttömyysturvan kestoa tai työttö- myysturvan määrää leikkaamalla. Lukuisat tutkimukset ja selvitykset, joiden mukaan ansioturvalla olevista suurin osa työllistyy normaalioloissa nopeasti muutamassa kuukaudes- sa, eivät tuntuneet komitean jäseniä vakuuttavan. Osittain taloudellisen tilanteen huononemisesta johtuen työttömyysturvaan saatiin parannuksia lähinnä aktiivitoimien ajalle. Samat aktiiviajan parannukset tulivat myös peruspäi- värahaan ja työmarkkinatukeen. Esitin komiteassa, että aktii- vituki voisi olla toimeentulotuessa huomioimatonta tuloa, eli ettei se alentaisi toimeentulotukea. Esitys ei syystä tai toisesta saanut kannatusta. 2 Työttömyysturvan lisäpäiville pääsyn ikärajaa nostettiin vuodella. Ikäänty- neiden asema turvataan siten, että laajennetaan yhdellä vuodella velvoitetta, jonka mukaan kunnan on järjestettävä työtä niin, että vähintään työssäoloeh- to täyttyy. Ansiosidonnainen työttömyysturva jatkuu työn loputtua näissä tapauksissa aiemman työsuhteen palkan perusteella. Samalla sovittiin, että aktiivitoimia ikääntyville lisätään ja työmarkkinoiden keskusjärjestöt neu- vottelevat saatujen kokemusten perusteella ratkaisun työttömyysturvan lisä- päivärahaoikeudesta vuoden 2011 loppuun mennessä. 12
  • 14. Perusturvan kehittäminen jäi puolitiehen Sata-komitean peruslinjauksissa on melko täsmälliset esityk- set työttömyysturvasta sosiaalitupon kirjausten ansiosta. Sen sijaan perusturvan osalta komiteassa todettiin, että peruslin­ jauk­ et olivat vasta asialista. Tarkemmat linjaukset ja toimen- s pide-esitysten tärkeysjärjestys tehtäisiin vasta loppuraportis- sa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Miksi? Mielestäni yhtenä syynä oli hallituksen halu päättää asiois­ ta itse ennen loppuraportin luovuttamista. Elvytyspakettinsa yhteydessä 30. tammikuuta 2009 hallitus päätti, että sekä ta- kuueläke että eräiden sosiaaliturvaetuuksien (mm. lapsilisät, kotihoidontuki, vähimmäismääräiset sairaus- ja vanhempain- päivärahat) indeksisidonnaisuus tulevat voimaan 1.3.2011. Myöhemmin hallitus teki ratkaisuja eräistä muistakin toi- menpiteistä, esimerkiksi psykoterapian muuttamisesta järjes- tämisvelvollisuuden piiriin. Tietääkseni aiemmin ei ole näin selvästi poimittu hallituspuolueille poliittisesti sopivia ehdo- tuksia kesken työn eikä päätetty yhtä laajasti merkittävistä menoista tulevalle hallitukselle. Päätökset syövät seuraavan hallituksen mahdollisuuksia päättää haluamistaan uudistuk- sista. Toinen merkittävä syy perusturvaehdotusten jäämiseen yleiselle tasolle on 2008 syksyllä alkanut taloustilanteen heikkeneminen. Se ei näkynyt vielä peruslinjausten teossa. Heikkenevä taloudellinen tilanne ohjasi kuitenkin voimak- kaasti loppuraportin linjauksia, vaikka komiteatyön tarkoi- tuksena olikin sosiaaliturvan pitemmän aikavälin uudistami- nen. Perusturvaa koskevia linjauksia olisi ollut vaikeaa pistää tärkeysjärjestykseen hyvienkin taloussuhdanteiden aikana, mutta erityisen hankalaa se oli niukkoja resursseja jaettaessa. Vaikeutta lisäsi, että komitean jäsenten painotukset erosivat merkittävästi toisistaan. SAK korosti koko komiteatyön ajan, että perusturvaan tar- vitaan parannuksia. Sosiaaliturvaan parannuksia pitää saada paitsi toimeentulotukiriippuvuuden vähentämiseksi myös ih- misten taloudellisen aseman vahvistamiseksi. Erityisesti pa- rannuksia olisi kaivattu työttömyysturvaan ja asumistukeen. On valitettavaa, ettei komitea tehnyt juurikaan ehdotuksia lapsiperheiden aseman parantamiseen, vaikka siitä komiteas- sa keskusteltiin paljon varsinkin ensimmäisenä vuotena. Lap- siperheitä koskevat kysymykset siirrettiin pääosin syksyllä 2009 nimettyyn vanhempainvapaatyöryhmään. Suuri puute 13
  • 15. mielestäni oli, että komitean toimeksianto ei sisältänyt palve- luja muuten kuin välillisesti, esimerkiksi kun käsiteltiin asia- kasmaksujen maksukattoa sekä omaishoitoa. Palvelut ovat kuitenkin merkittävä osa suomalaista sosiaaliturvaa. SAK pitää tavoitteitaan muun muassa asumistuen ja työt- tömyysturvan sekä lapsiperheiden aseman parantamiseksi esillä budjettivaikuttamisessa sekä tulevien eduskuntavaalien tavoiteohjelmassa. Miksi SAK vastusti toimeentulotuen Kela-siirtoa? Yksi Sata-komitean käsittelemistä asioista oli toimeentulotu- en mahdollinen siirto Kelalle. Asia ei ole mitenkään yksin- kertainen. Siirto ei välttämättä parantaisi kenenkään asemaa. Paljon riippuu siitä, mikä muu muuttuisi ja miten mahdolli- nen siirto toteutettaisiin. Palkansaajajärjestöjen motiivina ei ollut vastustaa siirtoa ”menojen kasvua peläten”, kuten välillä on väitetty. Kela-siirtoa vastustaneiden kannanotossa paino- tetaankin toimeentulotuen yhteyttä sosiaalityöhön. Toimeentulotukea myönnettäessä pitää säilyttää yhteys so- siaalityöhön ja etsiä yksilöllisiä keinoja, joilla kukin ihminen saadaan pois toimeentulotukiriippuvuudesta. Toimeentulotu- ki sisältää osia, joiden myöntäminen perustuu sosiaalityönte- kijän harkintaan. Kelassa ei voitaisi tällaista harkintaa tehdä. Komiteassa esillä olleet Kela-siirtomallit eivät olisi paranta- neet toimeentulotukiasiakkaiden asemaa, vaan olisivat käy- tännössä heikentäneet toimeentulotuen perusosaa. Sen sijaan ns. ensisijaisia etuja (työttömyysturvaa ja asumistukea) olisi ollut järkevää korottaa. Siten sosiaaliturvaa olisi selkeytetty ja toimeentulotukiriippuvuutta vähennetty. Edelleen on syytä hakea kokonaan uutta mallia toimeentu- lotukiasiakkaiden tilanteen parantamiseksi ja heidän työllis- tymisensä tukemiseksi. Yksi vaihtoehto on SAK:n työllisyys- puheenvuorossa keväällä 2010 esitetty malli, jossa pohditaan myös kuntien roolin kasvattamista työvoimapolitiikassa esimerkiksi Tanskan mallin mukaisesti. Samaisessa puheen- vuorossa esitetään toimeentulotukiasiakkaiden aseman pa- rantamista niin, ettei työttömyysturvan aktiivikorotuksia huomioitaisi toimeentulotuessa. 14
  • 16. Ansioturvaa saavat eivät matkusta ykkösluokassa Jostain syystä Sata-komitean asetelma kääntyi nopeasti työn käynnistyttyä vastakkainasetteluun perusturvan ja an­ i­ ­ur­ s ot van välille. Perusturvan parantamista kannattaneet ta­ ot oli- h vat valmiit leikkaamaan ansiosidonnaista työttömyys­urvaa.t Suhtautuminen palkansaajien sosiaaliturvan ke­­ tämiseen ei hit­ näyttänyt moniakaan kiinnostavan, vaikka an­­ sioturva auttaa vähentämään köyhyyttä ja kannustaa työntekoon. Kohtuul- lista lienee, että työssä ollessa kertyy parempi sosiaaliturva. Kaikki työt eivät ole niin innostavia, etteikö toimeentulon hankkiminen olisi monelle merkittävä työnteon motiivi. Monet komitean jäsenet näkivät ansioperusteisen sosiaali- turvan olevan niin korkealla tasolla, että sitä ei tarvinnut pa- rantaa, vaan ehkäpä päinvastoin sitä olisi voinut jopa leikata. Omituinen ajatus hyväosaisista työttömistä esiintyi moneen kertaan Sata-komitean ympärillä käydyssä keskustelussa. Joissakin julkisissa kannanotoissa ansioturvaa saavat työttö- mät nähtiin ykkösluokan matkustajina, joiden syytä työmark- kinatuen alhaisuus oli. Kun keskimääräinen ansiopäiväraha on noin 1 100 euroa kuukaudessa, en oikein osaa pitää ansio- päivärahaa saavia työttömiä erityisen hyvätuloisina. Yksi pöyristyttävimpiä Sata-komiteaan liittyviä ehdotuk- sia oli, että valtio olisi jatkossa rahoittanut enemmän työssä- oloehdon täyttävien, mutta työttömyyskassoihin kuulumatto- mien työttömyysturvaa3. Kassoihin kuuluvia olisi siis valtion toimesta rangaistu siitä, että he kuuluvat työttömyyskassaan ja ovat jäsenmaksuillaan vakuuttaneet itsensä työttömyyden varalta. Pääosin komitean esitykset olivat yksimielisiä. Vain toi- meentulotuen siirtämisestä Kelaan äänestettiin. Siitäkään ei tehty ehdotusta, vaan todettiin, että asiaa ei ole sovittu halli- tusohjelmaneuvotteluissa ja sen ratkaiseminen kuuluu poliit- tiseen harkintaan. Sen sijaan monet komitean jäsenistä jät- tivät mietintöön täydentävän lausuman, jolla osoittivat omat painotuksensa. Työmarkkinajärjestöt jättivät yhteisen täydentävän lau- suman. Lausumassa todetaan komiteamietinnössäkin ollut lähtökohta, että komitean ehdotukset voidaan toteuttaa vain 3 Tätä asiaa käydään tarkemmin läpi Joonas Rahkolan artikkelissa ”Myyttejä perusturvan tasosta ja sen korottamisesta” 15
  • 17. julkisen talouden kestävyyden sallimissa rajoissa. Lausumas- sa korostetaan erityisesti työhön kannustamisen merkitystä ja työn ensisijaisuutta sosiaaliturvaa koskevissa päätöksissä. Palkansaajajärjestöillä ja EK:lla on luonnollisesti erilaisia painotuksia sosiaaliturvan kehittämisestä. EK:lle näytti aina- kin komiteatyön alku­ aiheissa käyvän työttömyysturvan leik- v kauksetkin. Toistaiseksi EK on kuitenkin kannattanut työhön perustuvan sosiaaliturvan mallia. Sosiaaliturvaa pitää kehittää kokonaisuutena Yleensä hallittu yhteiskunnallinen muutos perustuu luotta- mukseen siitä, että tehdään niin kuin on sovittu. Komiteassa ja sen ympärillä luottamusta olisi voinut olla enemmänkin. Vakavammin se horjui komiteatyön aikana ainakin pari ker- taa. Luottamus oli koetuksella etenkin kolme viikkoa perus­ linjausten luovuttamisen jälkeen, kun pääministeri Matti Vanhanen ilmoitti hallituksen nostavan eläkeikää ja avasi samalla sosiaalitupon, vuorotteluvapaa ja työttömyysturvan lisäpäivät mukaan lukien. Luottamusta ei myöskään lisännyt, että työttömyysturvaa ja sen muuttamista pidettiin esillä koko ajan ihan komitean loppumetreille asti, vaikka virallisissa puheissa viitattiin työttömyysturvan muutoksissa sosiaali­ tupoon, johon maan hallitus ilmoitti sitoutuneensa. Kärjistäen sanottuna asetelmat olivat sellaiset, että aina kun näytti siltä, että voisi luottaa sovittuun, tapahtui jotain eriskummallista. Tällaisessa tilanteessa on todella vai­ eaa k ryhtyä uudistamaan sosiaaliturvaa ”puhtaalta pöydältä”. Komiteatyön aikana tuli useampaan kertaan mieleen, että ollaanko suomalaisessa sosiaaliturvassa jonkinlaisessa kään- nekohdassa, perimmäisten asioiden äärellä. Palkansaajien sosiaaliturvan kimppuun käydään eri puolilta erittäin rajus- ti. Onko tavoitteena muuttaa koko hyvinvointimallimme? Kattava ansiosidonnainen sosiaaliturva on tärkeä erityisesti tavallisille palkansaajille, joilla ei ole mahdollista päästä esi- merkiksi erilaisten johtajasopimusten ja -etuisuuksien piiriin. Yksityisvakuutuksiin perustuva yhteiskunta olisi aika lailla erinäköinen kuin nykyinen mallimme ja valtaosalle kansalai- sista nykyistä epäedullisempi. Sata-komitean lopputulos on kuitenkin palkansaajien kannalta parempi, kuin miltä välillä näytti. Ehkä realismi tai 16
  • 18. halu toimia hyvää tulosta saavuttaneessa yhteistyössä voitti. Aika näyttää, aiotaanko sosiaaliturvaa uudistaa myös tule- valla vaalikaudella ja miten uudistus tehtäisiin. Nähtäväksi jää myös, mikä on ansioturvan rahoittajien, palkansaajien ja työnantajien, rooli. Sosiaaliturvaa on syytä selkeyttää. Sata-komitea ei päässyt tavoitteeseensa sosiaaliturvaa koskevien lakien vähentämi- sestä. Päinvastoin, taisi tulla muutama laki lisää. Selkeyttämi- nen ei kuitenkaan saa tarkoittaa palkansaajien sosiaaliturvan leikkaamista. Palkansaajien sosiaaliturvalla on suuri merkitys laajamittaisen köyhyyden estämisessä. Kattavalla sosiaalitur- valla on tutkimusten mukaan myös kaikkein köyhimpien ase- maa parantava merkitys. On synkkää ajatella, että sosiaaliturvaa ei voitaisi koskaan parantaa muuten kuin leikkaamalla sosiaaliturvaa jostain muualta. Sosiaaliturvaa on voitava kehittää kokonaisuutena. Vielä on paljon tehtävää, jotta köyhyys Suomessa vähenisi ja hyvinvointi lisääntyisi. Tätä työtä on hyvä tehdä laajassa yhteistyössä eri osapuolten kesken. 17
  • 19. Joonas Rahkola Myyttejä perusturvasta Perusturvakeskustelussa törmää monenlaisiin myytteihin tur- van tasosta ja sen korottamisesta. Erilaisia puolitotuuksia ja politiikkasuosituksia toistellaan mantroina ilman, että niitä vaivaudutaan perustelemaan tai edes selvittämään asioiden todellista tilaa. Tässä artikkelissa esitetään perusturvasta muutamia faktoja, jotka usein ymmärretään väärin – tai ei ymmärretä ollenkaan. Perusturvalla viitataan milloin mihinkin. Tässä perus- turvalla tarkoitetaan keskeisten syyperusteisten etuuksien vähimmäistasoa: kansaneläkettä, peruspäivärahaa ja saman- suuruista työmarkkinatukea sekä sairaus- ja vanhempainpäi- värahojen minimitasoa. Lisäksi vertailuun on otettu mukaan toimeentulotuki ja lapsilisät. Taulukkoon on koottu näiden etuuksien tasot vuonna 2010: Etuus Määrä, €/kk, 2010 Peruspäiväraha ja työmarkkinatuki 551 Sairaus- ja vanhempainpäivärahojen vähimmäismäärä 551 Kansaneläke (yksinasuva/puoliso) 4 584,13 / 518,12 Toimeentulotuen perusosa 417,45 Lapsilisä (ensimmäisestä lapsesta/ toisesta/ 100 / 110,50 / kolmannesta/ neljännestä/ 141,00 / 161,50 / viidennestä ja siitä eteenpäin) 182,00 Vähimmäisetuuksien lisäksi maksetaan useimmiten asu- mistukea. Kela maksaa yleistä asumistukea, joka korvaa asumismenoista enintään 80 prosenttia. Jos käteen jäävä tulo asumismenojen jälkeen jää alle toimeentulotuen perusosan, erotus maksetaan toimeentulotukena. 4 Maaliskuussa 2011 vähimmäiseläke nousee 685 euroon, kun takuueläke otetaan käyttöön. 18
  • 20. Myytti 1: Vähimmäisetuuksien ostovoima on heikentynyt Usein väitetään, että hintataso olisi kohonnut nopeammin kuin vä­ im­ äismääräiset etuudet, eli että etuuksien reaaliarvo oli- h m si heiken­ynyt. Väite ei pidä paikkaansa. Oheinen kuva kuvaa t keskeisten vä­ im­ äis­ ääräisten etuuksien ostovoiman kehi- h m m tystä viimeisen 20 vuo­ en aikana (kuvassa mukana myös lap- d silisä, aina niin mielenkiintoinen etuus): Kuva 1. Minkään vähimmäismääräisen etuuden ostovoima ei ole laskenut viimeisen 20 vuoden aikana. 210 200 190 180 170 160 150 140 130 120 110 100 90 80 70 60 50 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Peruspäiväraha Täysi kansaneläke Lapsilisä Sairaus- ja Toimeentulotuen vanhempainrahojen perusosa vähimmäismäärät Keskeisten vähimmäismääräisten etuuksien ja lapsilisän reaaliarvo, 1990– 2009, indeksi 1990=100. Lähde: laskelmat Jutta-mikrosimulaatiomallilla. Kunkin etuuden reaaliarvo vuonna 1990 on indeksoitu ar- voon 100. Jos jonain myöhempänä vuotena indeksi on alle 100, etuus on heikentynyt reaalisesti eli sen ostovoima on alentunut. Jos indeksi on yli 100, etuuden ostovoima on kas- vanut vuoteen 1990 verrattuna. 1990 on hyvä vertailuvuosi, koska silloin elettiin hyvinvointivaltion kultakauden viimei- siä hetkiä ennen 1990-luvun lamaa. Kuvasta näemme, että mikään vähimmäismääräinen etuus ei ole nyt reaalisesti alhaisempi kuin 1990. Toimeentulo­ uen t perusosa on säilyttänyt ostovoimansa. Kansaneläkkeen ja 19
  • 21. peruspäivärahan (sekä samansuuruisen työmarkkinatuen) os- tovoima on kasvanut noin 10 prosenttia. Eniten ovat nousseet sairaus- ja vanhempainpäivärahojen vähimmäismäärät sekä lapsilisät, joiden ostovoima on nyt noin 70 prosenttia korke- ampi kuin vuonna 1990.5 Etuuksien ostovoiman tasaisena pysyminen johtuu niiden indeksisidonnaisuudesta. Jos etuutta ei ole sidottu indeksiin, sen ostovoima heikkenee vähitellen hintatason noustessa. Muut muutokset ostovoimassa johtuvat tasokorotuksista tai leikkauksista. Kuvasta nähdään, että sairaus- ja vanhempain- päivärahojen vähimmäismäärään on tehty tasokorotukset vuosina 1994, 2003, 2005 ja 2009. Kansaneläkkeeseen on tehty pieniä tasokorotuksia 2000-luvulla. Kuvasta havaitaan lisäksi, että tasoleikkauksia vähimmäismääräisten etuuksien tasoon ei ole tehty lukuunottamatta sairaus- ja vanhempain- päivärahojen vähimmäsmäärän leikkausta vuonna 1996. Myytti 2: Vähimmäisetuudet jäävät jälkeen hintatason noustessa Kansaneläkkeet, työttömyysturvan perusturva ja toimeentulo­ tuen perusosa on sidottu kuluttajahintaindeksiin6, eli niitä korotetaan vuosittain hintatason nousua vastaavasti. Näin ne säi­yttävät ostovoimansa, kun yleinen hintataso nousee. In­ l dek­ i­ orotuksista on säädetty laissa. sk Vuodesta 2011 alkaen myös lapsilisät, sairaus- ja vanhem- painrahojen vähimmäismäärät ja kotihoidon tuki sidotaan indeksiin Sata-komitean ehdotuksen mukaisesti. Näin nii- denkään ostovoima ei enää laske hintatason noustessa. Tähän asti ne eivät ole olleet indeksissä, jolloin niiden ostovoima on laskenut niinä vuosina, kun niihin ei ole tehty tasokorjausta. Asia voidaan havaita kuvasta 1. Indeksisidonnaisuuden vuoksi vähimmäisetuuksilla elä­­ vien ostovoimaa ja elintasoa voidaan heikentää vain päättä- mällä poliittisesti etuuksien leikkaamisesta. Mikään keskei- nen etuus ei voi enää rapautua hitaasti itsestään. 5 Vuosina 1996–2001 sairauspäivärahan vähimmäismäärä oli tarveharkintainen. Lapsilisien tason tarkastelussa on pidettävä mielessä, että 1990-luvun alussa perhe- poliittiset verovähennykset poistettiin ja ne korvattiin osittain lapsilisiä korottamalla. 6 Teknisesti sitominen on tehty kansaneläkeindeksiin, joka määrätään elinkustannus- indeksin perusteella. Elinkustannusindeksi puolestaan kehittyy samalla tavalla kuin kuluttajahintaindeksi. 20
  • 22. Myytti 3: Vähimmäisetuudet ovat jääneet jälkeen ansiotason noususta Usein kuulee väitettävän, että vähimmäisetuudet ovat jääneet kohtuuttomasti jälkeen ansiotason kehityksestä viimeisen 20 vuoden aikana. Väite pitää osittain paikkansa – riippuen toki siitä, mitä pitää kohtuuttomana. Oheinen kuva valaisee asiaa: Kuva 2. Jotkut vähimmäisetuudet ovat heikentyneet suhteessa ansiotasoon, jotkut nousseet. 210 200 190 180 170 160 150 140 130 120 110 100 90 80 70 60 50 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Peruspäiväraha Täysi kansaneläke Lapsilisä Sairaus- ja Toimeentulotuen vanhempainrahojen perusosa vähimmäismäärät Keskeisten vähimmäismääräisten etuuksien ja lapsilisän kehitys suhteessa ansiokehitykseen, 1990–2009, indeksi 1990=100. Lähde: laskelmat Jutta- mikrosimulaatiomallilla. Kunkin etuuden ja ansiotason suhdetta vuonna 1990 on merkitty 100:lla. Jos suhde on sen jälkeen yli 100, etuus on noussut ansiota­ oa nopeammin. Jos suhde on alle 100, etuus s on jäänyt ansiotasosta jälkeen. Sairaus- ja vanhempainpäivärahojen vähimmäismäärä sekä lapsilisä ovat suhteessa ansiotasoon noin 20 prosenttia paremmat kuin vuonna 1990. Kansaneläke ja peruspäiväraha (sekä työmarkkinatuki) ovat puolestaan heikentyneet noin 20 prosenttia suhteessa ansiotasoon. Toimeentulotuen perusosa on heikentynyt 30 prosenttia. 21
  • 23. Indeksisidonnaisuudesta huolimatta vähimmäismääräiset etuudet heikkenevät suhteessa ansiotasoon, jos niihin ei teh- dä tasokorotuksia. Näin siksi, että ansiotaso nousee yleensä hintatasoa nopeammin. Ilman tasokorotuksia työstä toimeen- tulonsa saavien elintaso nousee nopeammin kuin vähimmäis- turvalla elävien. Tasokorotuksissa on kyse siitä, kuinka elintason nousu jaetaan työssä olevien ja etuuksilla elävien kesken. Jos ko- rotuksia ei tehdä, elintason noususta hyötyvät suoraan vain työssä käyvät. Jos vähimmäisetuuksilla elävät halutaan saada nauttimaan elintason noususta, etuuksiin on tehtävä tasoko- rotuksia. Näin ollen perusturvan tasoa on syytä tarkastella säännöllisesti osana muuta yhteiskuntapolitiikkaa ja siihen liittyvää valmistelua. Myytti 4: Ansio- ja perusturvan yhteys estää perusturvan parantamisen Ansioturva on toisinaan noussut kummallisella tavalla perus- turvakeskustelun ytimeen, kun perus- ja ansioturvan väliset yhteydet on koettu ongelmallisiksi. Yhteys perus- ja ansiotur- van välillä todella on olemassa työttömyysturvassa. Sitä tosin tulkitaan monilla tavoin, usein virheellisestikin. Muutamia perusasioita on syytä tarkastella hieman lähemmin. Ansio- ja perusturvan yhteys ei estä työttömien perusturvan parantamista Työttömyysturvassa perus- ja ansioturvan etuudet ovat yh­ tey­ essä toisiinsa seuraavasti: Ansiosidonnainen työttömyys­ d päi­ ä­ aha koostuu peruspäivärahan suuruisesta perusosasta v r ja sen päälle maksettavasta ansiosidonnaisesta osasta, jonka suu­ uus riippuu palkasta. Koska ansioturvan perusosa on si­ r dottu peruspäivärahan tasoon, perusturvan korotus nostaa myös ansioturvaa. Yhden euron korotus peruspäivärahaan nostaa ansiopäivärahaa nykymallissa 55 senttiä. Työttömien ansiopäivärahan kytkentää perusturvan tasoon vaaditaan usein poistettavaksi, koska sen väitetään estävän perusturvan parantamisen. Ajatellaan, että perusturvan ko- rotuksen yhteydessä rahaa valuu myös ansioturvan saajille, joten perusturvaa ei kustannusten vuoksi voida korottaa. Nykymallissa 100 euron korotus perusturvaan lisäisi työttö- myysturvamenoja noin 300 miljoonaa, josta ansioturvan osuus 22
  • 24. olisi noin puolet. Lähes puolet menojen lisäyksestä palautuisi takaisin julkiselle sektorille muiden etuusmenojen alenemisen ja verotulojen kasvun myötä. Kokonaisuudessaan 100 euron korotus perusturvaan lisäisi siis julkisia menoja noin 150 miljoonaa euroa. Summa ei ole järin suuri. Vertailun vuoksi: nykyinen hallitus on tehnyt eri- laisia veronalennuksia noin 4 miljardilla. Olisi riittänyt, että niistä olisi jätetty tekemättä alle yksi kahdeskymmenesosa ja rahat olisi voitu käyttää työttömyysturvan parantamiseen. Perusturvan jälkeenjääneisyyden laittaminen ansioturvan piikkiin vie siis huomion sivuraiteille. Tasokorotus työttö- myysturvaan on tehty viimeksi vuonna 1991. Jos olisi haluttu, tasokorotuksiin olisi kyllä voitu käyttää rahaa sen jälkeenkin – siitä huolimatta, että osa rahasta olisi mennyt ansioturvan puolelle. Ansioturvan ottaminen sosiaaliturvan parantami- sen silmätikuksi ja eri sosiaaliturvamuotojen keinotekoinen vastakkainasettelu eivät ole kovin hedelmällisiä lähtökohtia sosiaalipoliittiseen keskusteluun. Ansio- ja perusturvan yhteys ei estä niiden suhteen muuttamista Toisinaan edellä kuvattua työttömyysetuuksien kytkentää vaaditaan poistettavaksi sen vuoksi, että ansioturvan ja perus­ turvan välinen ero on kasvanut liian suureksi: ansio-osa nou- see ansiotason mukana, kun taas perusturva on sidottu hinta- tason muutokseen. Sen seurauksena ansioturva on viimeisen 15 vuoden aikana noussut perusturvaa enemmän, joten epä- suhdan korjaamiseksi perusturvaa olisi korotettava ilman, että ansioturva nousee. Tämäkään väite ei kestä lähempää tarkastelua. Nykyisessä mallissa perusturvan korotus yhdellä eurolla nostaa ansiopäivärahaa 55 senttiä. Perusturvan korotus siis kuroo umpeen ansio- ja perusturvan eroa nykymallissakin. Ansio- ja perusturvaetuuksien määräytymismalli on ollut olemassa 1980-luvun alusta asti ja silloin perusturva oli suh- teessa ansiotasoon huomattavasti parempitasoista kuin nyt. Ansio- ja perusturvan suhteen muuttaminen ei vaadi niiden välisen yhteyden poistamista. Ansioturvan perusosan ja perusturvan välisen yhteyden lisäksi perusturva vaikuttaa kaikkein suurimpien ansiopäi­ värahojen tasoon toista kautta: ansioturvan ns. taitekohta 23
  • 25. on sidottu peruspäivärahan tasoon7. Sen seurauksena perus- turvan korotus nostaa eniten ansiopäi­ ärahaa työttömillä, v joilla työttömyyttä edeltänyt palkka on vähintään noin 3000 euroa kuukaudessa. Tämä ei tunnu kovin oikeudenmukaisel- ta. Ongelma ratkeaisi, jos taite määriteltäisiin suoraan euro- määräisenä. Kustannusmielessä taitteen nousu ei ole kovin merkittävä: perusturvan korotuksista syntyvistä ansioturvan lisäkustannuksista noin 20 prosenttia johtuu taitekohdan nou- susta, loput 80 prosenttia perusosan noususta. Taitekohdan nousun lisäkustannukset katetaan työttömyysvakuutusmak- suilla, ei siis verovaroin. Poliittiseen päätöksentekoon perus- turvan tasosta taitteen nousun ei pitäisi vaikuttaa, koska se ei vaikuta valtion menoihin. Valtion on kohdeltava työttömiä yhdenvertaisesti Valtio rahoittaa perusturvan ja ansioturvan perusosat verova- roin. Valtio siis tukee kaikkia työttömiä yhdenvertaisesti. Jos peruspäivärahaa nostettaisiin ja ansioturva jätettäisiin ennal- leen, valtio maksaisi perusturvaa saaville työttömille enem- män kuin työttömyyskassassa itsensä vakuuttaneille työt- tömille. Käytännössä valtio rankaisisi työttömyyskassojen jäseniä leikkaamalla heidän etuisuuksiaan. Palkansaajajärjes- töt kannattavat nykyisiä etuussääntöjä: valtion on kohdeltava kaikkia työttömiä yhdenvertaisesti, eikä sen tule maksaa yk- sille työttömille enemmän kuin toisille. 7 Ansio-osa korvaa menetetyn palkan 45 % korvausasteella 2 691 euron tait- teeseen asti ja sen ylittävän osan 20 % korvausasteella. 24
  • 26. Katja Veirto Vanhemmuudesta ja työstä Lapset mullistavat vanhempiensa elämäntavat ja mielipiteet usein perusteellisesti. Vastuu jälkikasvusta painaa eikä omien kasvatusratkaisujen kyseenalaistamista siedetä. Vanhemmat sukupolvet taas ihmettelevät hössötystä lapsentahtisuudesta ja muista lastenhoidon uusista ilmiöistä. Jokaisella on mielipide ja se perustuu usein niihin valintoi- hin, joita on itse tehnyt. Kun mielipiteitä on monia ja jokai- nen on varma omien näkemystensä oikeellisuudesta, käyvät tunteet kuumina monissa lapsiin ja kasvatukseen liittyvissä asioissa. Puhetta ja mielipiteitä riittää, mutta kuinka parantaa perheiden arkea? Työn ja perheen yhteensovittamisesta on järjestetty tu- hansia seminaareja ilman suurempia tuloksia. Työajan ly- hentäminen tai osa-aikatyö olisi monesti järkevä ratkaisu, mutta harvan perheen talous tarjoaa siihen mahdollisuuksia. Parempi korvaus työajan lyhentämisestä, osa-aikatyön ja ko- tihoidontuen yhteensovittaminen sekä päivähoitomaksujen määräytyminen ovat konkreettisia keinoja tukea vanhempien työntekoa lasten ollessa pieniä. Lapsilisät pois rikkailta? Tasaisin väliajoin käydään kiivasta keskustelua lapsilisistä. Niitä vaaditaan pois rikkailta, koska he eivät lapsilisiä kuu- lemma tarvitse. Väite on helppo heittää, mutta käytännössä törmätään heti määrittelyongelmiin: Kuka on rikas? Mikä on palkkatulon, mikä omaisuuden rooli rikkauden määrittelyssä? Entä millainen olisi tuloraja, joka ei rankaisisi työnteosta lap- silisän leikkauksella? Jos lapsilisä annettaisiin vain ”köyhil- le”, kaikkiin näihin kysymyksiin pitäisi löytää vas­auk­ et. t s Käytännön lisäksi kaikille kuuluvassa lapsilisässä on ky- symys periaatteesta. Lapsilisä on kaikkien lapsiperheiden tuki, joka tasoittaa pientä osaa lapsista aiheutuvista kuluista. Kaikille yhtäläisesti suunnattuna lapsilisä vastaa yhteiskun- tamme periaatteita koko väestön yhteisistä eduista ja palve- luista. Kun yhteiskunnan palvelut kuuluvat kaikille, sitoutu- vat kaikki yhtäläisesti myös yhteiskunnan rakentamiseen ja rahoittamiseen. Tästä periaatteesta ei kannata luopua. 25
  • 27. Vanhemmat kaipaavat apua arkeen Jokainen on kuullut jonkun huokaisevan, ettei käsitä, miten jaksoi silloin kun lapset olivat pieniä. Talvisodan henges- sä muistellaan, kuinka piltti vedettiin pulkassa tarhaan läpi tuulen ja tuiskun, kunnes suunnattiin töihin ja töistä takaisin koti­öihin. Tähän höysteeksi korvatulehdukset ja valvotut yöt. t Tarvitseeko tämän kokemuksen siirtyä sukupolvelta toiselle? Onneksi elämä lasten kanssa on useimmiten mukavaa ja asiat hoituvat kohtuullisesti. Täysin ilman ongelmia tuskin selviää kukaan. Paljon on kuitenkin vielä tekemistä, jotta työssäkäyvät lasten vanhemmat saisivat hiukan apua vuoro- kauden tuntien riittämiseen. Perhevapaavalikoima tarjoaa mahdollisuuden lyhentää työpäivää ja saada korvauksena osittaista hoitorahaa. Hoito- rahan taso, 90 euroa kuukaudessa, on kuitenkin vaatimaton. Työajan lyhennys ja lapsen lyhyempi hoitopäivä eivät myös- kään välttämättä näy päivähoitomaksussa. Harva on mahdol- lisuutta osittaiseen hoitorahaan hyödyntänyt: vuonna 2008 reilu kolme tuhatta alle 3-vuotiaan vanhempaa. Osittaisen hoitorahan korotus ja päivähoitomaksujen määräytyminen to- dellisen käytön mukaan antaisi vanhemmille todellisen mah- dollisuuden keventää taakkaa lasten ollessa alle 3-vuotiaita. Osittaiseen hoitovapaaseen ja -rahaan on mahdollisuus niil- lä, jotka ovat töissä. Joustoa työelämän suuntaan tarvitaan sil- loinkin, jos työsuhdetta ei ole ja lapset ovat kotihoidossa. Tämä on tyypillinen tilanne kotihoidon tuen turvin lapsiaan hoitavalla äidillä. Haluja voisi olla käydä osittain tai silloin tällöin töissä, mutta lapsia ei saa hoitoon ja kotihoidon tuki menisi. Niillä, joilla sukulaisverkostot ovat kunnossa ja lastenhoito järjestyy muutoin kuin kunnallisen päivähoidon kautta, ongelmaa ei ole. Kotihoidon tukeahan saa, kun lapsi ei ole päivähoidossa. Olisi kuitenkin perusteltua luoda myös kotihoidon tukeen osittainen malli, joka keskustelisi päivähoidon kanssa. Paras- ta olisi, jos malli yhdistäisi osittaisen hoitorahan, kotihoidon- tuen ja päivähoitomaksut. Joissakin kunnissa käytössä olevat kotihoidon kuntalisä se- koittaa palettia entisestään. Kuntalisien ehdot ja määrät vaih­ televat todella paljon, mutta perusideana on maksaa perheille ekstralisä päivähoitopalvelujen käyttämättä jättämisestä ja lasten kotihoidosta. Näitä ehtoja ja palvelujen järjestämistä voitaisiin miettiä kunnissa sellaisiksi, että töiden joustava vas- taanottaminen olisi mahdollista. 26
  • 28. Osittainen hoitoraha ja kodinhoidon tuki Kelan maksamaa osittaista hoitorahaa voi saada alle 3-vuotiaan ja ensi- ja toisluokkalaisen vanhempi. Edellytyksenä on työajan lyhentäminen. Kelan maksamaa kotihoidon tukea voi hakea perhe, jonka alle 3-vuotias lapsi ei ole kunnan järjestämässä päivähoidossa. Ks. tarkemmin www.kela.fi Eskarista kouluun – isoksi yhdessä yössä? Kasarikomediassa Tom Hanks kasvoi pikkupojasta isoksi yh­ des­ ä yössä. Lähes yhtä hämmästyttävä ilmiö tapahtuu suoma- s laislapsille heidän astuessaan koulutielle. 6–7-vuotiaat muut- tuvat yhtäkkiä isoiksi koululaisiksi, joiden täytyy pärjätä yksin aamut ja iltapäivät ja kulkea itsenäisesti koulumatkansa. Eka- ja tokaluokan oppilaiden vähimmäisviikkotuntimää- rä on 19 tuntia, ja koulupäivä päättyy monesti jo puoliltapäi- vin. Pienten koululaisten yksinäisiä aamuja ja iltapäiviä hel- pottamaan luotu aamu- ja iltapäivähoidon tilanne on kaikkea muuta kuin kunnossa. Kaikissa kunnissa ei järjestetä lainkaan aamu- ja iltapäivätoimintaa. Joissain kunnissa on iltapäiväker- hoja, joiden paikkojen riittävyyttä varsinkin tokaluokkalaisten vanhemmat jännittävät sydän syrjällään. Kerhojen periaatteena tulee olla, että osallistuminen on mahdollista kaikille pienille koululaisille. Maksut eivät saa olla tasolla, joka estäisi pienitu- loisten lapsia osallistumasta. Aikuiset pitävät suurena epäkohtana, jos saavat tietää työ- aikansa vasta työpaikalla. Onneksi lainsäädännössä velvoite- taan ilmoittamaan työvuorot hyvissä ajoin. Lasten kohdalla näin ei tarvitse toimia, vaan lukujärjestys selviää vasta koulun alettua. Syksyllä vanhemmat saavat harjoittaa haastavaa on- gelmanratkaisua, kun vanhempien työaika ei jousta aamusta ja lukujärjestyksestä ilmenee koulun alkavan useana päivänä vasta kymmeneltä. Pienen koululaisen vanhemman on ilmoitettava työpaikal- la hyvissä ajoin, viimeistään kahta kuukautta aikaisemmin, jos hän haluaa lyhentää työaikaansa. Työn suunnitteleminen on hankalaa, kun lapsen lukujärjestystä ei tiedä. Suvivirren vai­ ttua kouluissa rehtorit ja opettajat voisivat istua pariksi e 27
  • 29. päiväksi alas ja sopia seuraavan syksyn lukujärjestykset. Jos lukujärjestykset olisivat tiedossa jo kesän alussa, ehtisi- vät vanhemmat tarvittaessa ilmoittaa työajan lyhentämisestä työnantajalle ilmoitusajan puitteissa. Myytti vanhemmuuden kustannuksista Vanhemmuuden kustannuksista työnantajille on liikkeellä mo­ en­ais­a legendaa. Mahtavimmat niistä kertovat kymppi­ n l t tonnin vau­ oista. Useimmilla kustannuksista puhuvilla v ei kuitenkaan tunnu olevan mitään käsitystä esimerkiksi vanhem­ ainpäivärahojen suu­ uudesta, työehtosopimuksista p r tai vanhempainvapaiden ajalta kertyvien vuosilomapäivien kustan­ usten kompensaatiosta. Kaikki edellä mainitut vai­ n kut­­tavat väitettyihin kustannuksiin. Kerrataanpa siis perusasiat. Jos työnantaja maksaa palk- kaa työntekijälle, päiväraha tältä ajalta kilahtaa työnantajan tilille. Useimmiten palkkaa maksetaan parin kuukauden ajalta ja päivärahan suuruus on tuolloin pieni- ja keskituloisilla 90 prosenttia palkasta. Pieni päässälaskuharjoitus paljastaa, että parin kuukauden ajalta palkan ja päivärahan erotus on koh- tuullisen pieni summa. Vanhempainvapaan aikana työsuh- teesta kertyvien vuosilomapäivien palkkaan työnantaja saa korvauksen Kelan kautta. Todellisuudessa äitiysvapaalle jää- västä työntekijästä ei siis aiheudu työnantajalle juurikaan kus- tannuksia. Maksettavat vanhempainpäivärahat on puolestaan rahoitettu yhteisvastuullisesti kaikkien työnantajien sairaus- vakuutusmaksuilla ja palkansaajien päivärahamaksulla. Valtio maksaa pienen osuuden ja vähimmäismääräiset päivärahat. Jos vanhempainpäivärahojen määräytyminen on monelle hepreaa, vielä harvempi tietää, että äitiys- ja isyysvapaiden palkallisten jaksojen kustannukset on huomioitu työehtosopi- muksia tehtäessä. Kun etuus on työehtosopimukseen kirjattu, on siitä maksettu pienempinä palkankorotuksina tai jättämällä muita etuja saamatta. Työntekijät ovat siis jo maksaneet van- hemmuuden kustannuksista sopimusneuvotteluissa. Vanhemmuuden kalleudesta vakuuttuneiden seuraava jatkoväite on kuulunut, että ne ovatkin muut hankaluudet ja sijaisen palkka, jotka aiheuttavat kustannukset. Kyse on siis epäsuorista kustannuksista. Käytännön järjestelyihin, jotka liittyvät perhevapaalle jäävän sijaisen palkkaamiseen ja pe- rehdyttämiseen, on vaikea laskea hintalappua tai keksiä kor- vausta. Ihmetyttää kyllä, miten sijaisen palkkaaminen perhe- 28
  • 30. vapaiden kohdalla muuttuu niin kalliiksi ja hankalaksi, kun muutoin työmarkkinoilla käytetään surutta määräaikaista, osa- aikaista ja vuokratyövoimaa. Eikö aina uuden vuokratyöläisen opastaminen maksa mitään vai maksaako se vain silloin, kun kyseessä on perhevapaaseen liittyvä sijaisuus? Suhteellisuudentaju kasvaa, kun muistaa, että Suomessa syntyy vuosittain reilut 60 000 lasta. Kaikki näiden lasten äi- dit (tai isät) eivät suinkaan ole työelämässä. Moni pysyttelee työelämän ulkopuolella, opiskelijana tai lasta kotona hoitaen. Kaiken lisäksi vain noin puolella vanhempainvapaalla olevis- ta äideistä on työsuhde. Jos ei ole työsuhdetta, ei voi myös- kään olla työnantajalle syntyviä kustannuksia. Vanhemmuuden kustannuksista saa ja pitää puhua, mutta keskustelua auttaa, kun tarkistaa faktat. On surullista huoma- ta, kuinka moni tarpeeksi usein toistettu väite on alkanut elää totuutena. Kustannuksista tuntuukin tulleen oikeutus naisten pätkätyösuhteille. Onko kustannusten suhteen sitten mitään tehtävissä? Jos vähäisiä jäljelle jääviä suoria kustannuksia halutaan kompen- soida ja tasata työnantajien kesken, jonkinlainen työnantajien kustantama vakuutus voitaisiin toki luoda. Samoin voitaisiin miettiä äitiyspäivärahan tasoja, sillä ne vaikuttavat työnanta- jan mahdollisesti maksaman palkan ja päivärahan erotukseen. Epäsuorien kustannusten kannalta oleellista on, että per- hevapaiden aikana työelämään säilyy jokin yhteys. Tiedot ja taidot olisi pidettävä ajan tasalla tai ne tulisi päivittää jo ennen työelämään palaamista. Kustannuksista jankkaamisen sijaan olisi aika siirtyä pohti- maan, kuin­ a työn ja perhevapaiden välillä liikkumisesta teh- k täisiin mahdollisimman kitkatonta. Vanhempainpäivärahojen rahoitus Vanhempainpäivärahat rahoitetaan sairausvakuutuksen työtulovakuutuksesta. Rahoitukseen osallistuvat työnanta- jat ja työntekijät. Valtio rahoittaa vähimmäismääräiset päi- värahat. Menoista 73 % katetaan työnantajien maksuilla, 23 % työntekijöiden maksuilla ja 0,1% valtion osuudella. Vuonna 2010 työntekijöiden maksu on 0,93 % palkasta. 2 000 euron kuukausituloilla tämä tarkoittaa vajaata 19 eu- roa kuussa. Työnantajien sv-maksu on 2,23%. 29
  • 31. Vanhempainvapaat palvelemaan perheitä Perhevapaissa kietoutuvat yhteen kysymykset tasa-arvosta, lasten ja perheiden hyvinvoinnista sekä työelämän tarpeista. Parhaillaan herkkää aihetta pohtii maan hallituksen asettama työryhmä, joka selvittää mahdollisuuksia vanhempainvapaa- järjestelmän uudistamiseksi. Perhevapaita ei ole siis luvattu uudistaa, vaan selvittää mahdollisuutta siihen. Voi arvata, että työryhmän työn edistymisestä ja lopputuloksesta nähdään vielä monet kirjoitukset lehtien mielipidesivuilla. Vanhempainvapaat lyhyesti Äitiysvapaan kesto on 105 arkipäivää eli noin 4 kuukaut- ta. Äitiys­ apaalle voi jäädä 30–50 arkipäivää ennen las- v kettua aikaa. Äitiysvapaan jälkeen alkaa vanhempainva- paa, jolle voi jäädä joko äiti tai isä tai molemmat (eivät kuitenkaan samanaikaisesti). Vanhempainvapaa kestää 158 arkipäivää eli noin 6 kuukautta. Vanhempainvapaan päättyessä lapsi on noin 9–10 kuukauden ikäinen. Isyysvapaa kestää 18 arkipäivää (3 viikkoa). Isä voi pi- tää sen milloin tahansa äitiys- tai vanhempainrahakau- den aikana. Jos isä käyttää vanhempainvapaan viimeiset 12 päivää, hän saa vielä 1–24 ylimääräistä isyysvapaa- päivää (ns. isäkuukausi). Ks. tarkemmin esim. SAK:n nettisivuilta: www.sak.fi/ työssä/lomat ja vapaat/perhevapaat Järjellä ajateltuna uudistukselle on tarpeita. On selvää, että nykyinen vanhempainvapaa päättyy huonoon aikaan, lap- sen ollessa 9–10 kuukauden ikäinen. Paha vierastamisvaihe on päällä, kävely sujuu vasta harvalla ja lusikkakaan ei oi- kein osu suuhun. Pari kuukautta eteenpäin tilanne näyttäisi jo paremmalta. Vanhempainvapaiden keston pidentäminen, kunnes lapsi on vuoden ikäinen, on perusteltua ja perheiden toiveiden mukaista. Realismia on myös tunnustaa, että pienten lasten van- hemmat käyvät töissä. Työn ja perheen summana on usein 30
  • 32. vanhempien väsymys. Ehkä tästä syystä äiti jää Suomessa poikkeuksellisen usein kokonaan kotiin lasten kanssa useiksi vuosiksi. Muissa Pohjoismaissa lasten hoidon ja työn yhdis- täminen on huomattavasti yleisempää. Artikkelin kohdasta Van­ emmat kaipaavat apua arkeen (s. 26) löytyy joukko asi- h oita, joita tilanteen parantamiseksi voidaan tehdä. Samalla pitäisi miettiä, kuinka lasten hoitovastuuta jae- taan. Isien osuus perhevapaista ei ole ottanut kasvaakseen, vaan äidit käyttävät yhä lähes kaikki perhevapaat. Pitkillä poissaoloilla työelämästä on tunnetut vaikutukset palkkaan, työuraan ja eläkkeisiin. Talouden aallokoissa on riskittömäm- pää, jos kumpikaan vanhemmista ei olisi pitkiä aikoja työelä- män ulkopuolella. Nykyinen perhevapaiden jakautuminen on luonnollisesti pitkän aikavälin lopputulos. Siihen vaikuttavat niin yleiset asenteet, työpaikkojen ilmapiiri, naisten ja miesten työmark- kina-asema kuin perhevapaiden pitämiseen liittyvät oikeudet ja käytännöt. Pelkillä perhevapaisiin liittyvillä muutoksilla asia ei siis muutu, mutta niillä on oma merkityksensä. Isien pitämien päivien osuus kaikista vanhempain­ a­ v paa­ äivistä on reilusti alle 10 prosenttia. Isää kohti lasket- p tuna päiviä on noin 20 eli käytännössä isyysvapaan pituus. Mah­ ollisuuksia pidempiin vapaisiin periaatteessa jo olisi. d Kuuden viikon isäkuukausi, joka on ajateltu pidettäväksi vanhem­ ain­ apaan päätteeksi, ei ole kuitenkaan ottanut tuul- p v ta siipiensä alle. Eikä ihme. Ehdot ovat järkyttävän jäykät ja sopivat lähinnä perheille, joissa molemmilla on vakitui- set työpaikat. Eivät perheet tyhmyyttään jätä kuuden viikon ekstravapaata käyttämättä, vaan se ei usein yksinkertaisesti ole realistinen vaihtoehto. Jos äidillä ei ole työpaikkaa, mihin palata ja isällä työ on, jää isäkuukausi useimmiten käyttä- mättä. Etenkin, jos lasta on ajateltu hoitaa kotona pidempään kuin 10 kuukauden ikään. Isäkiintiöt eivät ratkaise mitään, jos niitä rakennetaan ideaaliperheiden pohjalta ja ehdot ovat sen mukaisia. Van- hempainvapaat tulisi suunnitella sen sijaan mahdollisimman moneen elämäntilanteeseen sopivaksi. Isien osuuksista pi- tää tehdä sellaisia, että niitä voidaan tosiasiallisesti käyttää. Ensimmäinen askel on yhdistää nykyinen isyysvapaa ja isä- kuukausi yhdeksi isän vapaaksi. Vapaan pidon ajankohdan ja jaksotukset perhe voisi päättää tilanteeseensa sopivammalla tavalla esimerkiksi lapsen kahteen ikävuoteen mennessä. 31
  • 33. Pelkästään tällä muutoksella meillä olisi käytössä yhdeksän viikon isän osuus, jota varmasti hyödynnettäisiin nykyistä mallia laajemmin. Samalla yhteiskuntakin tukisi jaettua van- hemmuutta ja isien vanhempainvapaat tulisivat luonnollisek- si osaksi työelämää siinä missä äitienkin. 32
  • 34. Saana Siekkinen Työttömien palvelut 2010-luvulle Työn teettämisen tavat ovat tällä vuosituhannella muuttuneet pysyvästi. Erilaisten pätkä-, silppu- ja vuokratyön tekeminen ja itsensä työllistäminen yrittäjänä ovat arkipäivää monilla toimialoilla. Suomi on osa maailmantaloutta, joten muualla tapahtuvat muutokset vaikuttavat myös meillä. Talouden ra­ ken­ emuutos, jossa työpaikkoja häviää ja syntyy, jatkuu kai- n ken aikaa. Voi sanoa, että toimialasta ja työtehtävästä riippu- matta työn epävarmuus koskettaa jokaista työntekijää jossain vaiheessa työuraa. Suomessa suuria irtisanomisia, kokonaisten tehtaiden sul- kemisiakin on viime vuosina koettu erityisesti metsä- ja tek- nologiateollisuudessa. Talouden ja työelämän rakennemuutos näyttää ennusteiden mukaan jatkuvan. Palvelujen osuus on kasvanut. Tulevaisuudessa erityisesti väestön ikääntymisestä johtuva terveydenhoito- ja hoivapalveluiden kysyntä lisään- tyy. Samalla teollisuuden työtehtävät keskittyvät yhä enem- män korkeaa osaamista vaativiin tehtäviin. Informaatio- ja viestintäteknologiassa tutkijoiden, suunnittelijoiden ja muiden toimihenkilöiden osuus työvoimasta on jo noin 50 prosenttia. Työttömyyden nujertaminen on osoittautunut muutokses- sa vaikeaksi. Työttömyys nousee taantumassa nopeasti, mutta alenee seuraavalla nousukaudella huomattavasti hitaammin. Osin tämä johtuu siitä, että uudet työpaikat syntyvät rakenne- muutoksen seurauksena eri toimialoille kuin ne, joilta työtä hävisi. Toisaalta samaan aikaan työpaikkansa menettäneiden tiedot ja taidot, jotka kehittyvät työtä tehdessä ja joiden hyö- dyntäminen on mahdollista vain tietyssä työpaikassa, menet- tävät arvoaan. Näyttää siltä, että pitkistä työsuhteista irtisanotut ajautuvat epävarmemmalle työuralle, jossa pätkittynyt työ ja työttömyys vuorottelevat. Monet pitkän työuran tehneet ajautuvat pysy- vään työttömyyteen. Kunnon palveluja nöyryyttämisen ja syyllistämisen sijaan Suomessa aktiivisen työvoimapolitiikan toimiin käytetään edelleen työttömyysturvamenoihin verrattuna vähän rahaa. Monien uudistusten tavoitteena on ollut lisätä työttömien 33
  • 35. akti­ ointia ja nopeuttaa erityisesti työttömyyden alkuvaiheen v palveluja. Pitkään työttömänä olleiden palveluja on parannet- tu esimerkiksi työmarkkinatukea uudistamalla ja perustamal- la työvoiman palvelukeskuksia. Uudistuksista huolimatta työttömistä työnhakijoista moni ajautuu yhä kauemmas työmarkkinoista. Vuonna 2008 alle kolme kuukautta työttöminä olleista avoimille työmarkkinoil- le siirtyi vielä 44 prosenttia, mutta 3–12 kuukautta työttöminä olleista enää 16–17 prosenttia. Nyt Suomessa ollaan jälleen tilanteessa, jossa työttömyys monilla pitkittyy. Keväällä 2010 yli vuoden työttömänä olleita oli jo 52 000, ja aktiivien pii- rissä olevien työttömien osuus on pienentynyt. Työttömyyden pitkittyessä ihmiset siirtyvät työvoiman ulkopuolelle. Nopeaa työttömyyden katkaisun merkitystä ei voi liikaa korostaa. Aktiivisen työvoimapolitiikan vastustajat puhuvat usein tempputyöllistämisestä, jolla tarkoitetaan julkisesti tuettua työllistämistä tai koulutusta, joka ei johda pysyvämpään työl- listymiseen. Aivan syyttä työhallintoa ei ole tempputyöllis- tämisestä syytetty. Huonot kokemukset kuuluvat kauas. Toi- minta on ollut pitkään jäykkää ja byrokraattista. Työttömien työllistymisen suunnittelu on ollut hyvin vaihtelevaa. Usein työnhakusuunnitelmissa ei ole sovittu mistään konkreetti- sista toimista. Aktiivitoimia on käytetty kontrollointikeino- na työttömyysturvan saamiseksi ja tilastojen siivoamiseksi. Työttömiä on ohjattu kursseille työttömyyden katkaisemisek- si välittämättä siitä, onko koulutus yksilölle sopivaa ja tar- koituksenmukaista. Tuloksen tietää tällaisessa tilanteessa jo etukäteen. Vaikuttavuus on kärsinyt ja samalla työhallinnon maine. Taustalla on pitkään ollut sellaistakin ajattelua, että työttö- myys on jollain tavoin itse aiheutettua. Ikään kuin olisi omaa laiskuutta, ettei uutta työtä löydä. Arvellaan, että työttömät makaavat mieluummin kotisohvalla kuin menevät työhön. Tämän tästä työttömyysongelman ratkaisemiseksi ehdotetaan työttömyysturvan tason ja keston leikkaamista ja toisaalta työn ja koulutuksen vastaanoton velvoittavuuden lisäämistä. Aktiivitoimien ”väärinkäytöstä” on päästävä eroon. Sa- malla on lopetettava työttömien syyllistäminen ja nöyryyt- täminen. Työttömyys voi työuran eri vaiheissa kohdata ketä tahansa. Työttömän tilanne on voitava selvittää nopeasti ja työllistymissuunnitelmassa on sovittava täsmällisesti, miten työhön paluuta tuetaan. Työllistymissuunnitelma sitoo sekä 34
  • 36. työnhakijaa että viranomaisia. Työttömällä työnhakijalla on myös oltava mahdollisuus kieltäytyä täysin epätarkoituksen- mukaisesta koulutuksesta, työharjoittelusta tai palkkatuetusta työstä. Olisi harkittava, miten työttömän työnhakijan oikeus- turvaa voitaisiin tässä kohtaa parantaa. Vakuutusvalvontavirasto seuraa tiiviisti työttömyyskas- sojen toiminnan lainmukaisuutta, mutta mikä taho valvoo työttömille tarjottavien aktiivitoimien laatua, tarkoituksen- mukaisuutta ja vaikuttavuutta? Voisivatko esimerkiksi TE- toimikunnat arvioida työllistymissuunnitelmien tarkoituk- senmukaisuutta, jos suunnitelman sisältö ei ole tyydyttävä? Olisi syytä arvioida uudelleen, millaisissa tilanteissa työ- tön työnhakija voisi menettää oikeutensa työttömyysturvaan eli saada karenssin. Karenssin keston voisi porrastaa työstä kieltäytymistä tai eroamista koskevissa tilanteissa työsuhteen laadun ja keston mukaan. Karenssin porrastaminen voisi olla myös tarpeen TE-toimistojen palveluissa niin, että ensim- mäisellä kerralla unohdus tai kieltäytyminen johtaisi työttö- myysturvan alentamiseen määräajaksi, ei koko toimeentulon katkaisemiseen. Järjestelmä voitaisiin saada työttömän työn- hakijan kannalta selkeämmäksi. Joustoturvassa otettava seuraava askel Palkansaajat ovat ottaneet työelämän muutoksen tosissaan ja etsineet vuosien ajan uusia vaihtoehtoja, joilla ihmisten siirtymistä työstä työhön voitaisiin helpottaa. Toistaiseksi viimeiseksi jääneessä tulopoliittisessa sopimuksessa vuosil- le 2005–2007 sovittiin monen vuoden työn tuloksena muu- tosturvan toimintamallin käyttöönotosta. Malli on osoittanut tarpeellisuuteensa ja se on toiminut erityisesti isoissa irtisa- nomistilanteissa. Vuodesta 2009 muutosturvan piiriin ovat päässeet myös lomautetut. Muutosturvallisuutta ovat olennaisesti parantaneet myös koulutuksen aikaisten etuuksien parantaminen. Osana aikuis- koulutuksen kokonaisuudistusta ja Sata-komitean ehdotuksia tämän vuoden alusta työttömät ovat voineet hakeutua aiempaa helpommin omaehtoiseen koulutukseen työttömyysturvalla ja elokuun alussa aikuiskoulutustuki nousi työttömyysturvan ta- solle. Etuusuudistukset parantavat osaltaan työikäisten aikuis- ten muutosturvallisuutta. Ammatinvaihto aikuisiällä on nyt helpompaa. Myös osa-aikainen opiskelu on aiempaa parem- min yhdistettävissä työhön, jos työjärjestelyt vain joustavat. 35
  • 37. Muutosturva on ollut suomalainen malli, joidenkin mie- lestä köyhän miehen malli yhdistää työnmarkkinoiden joustavuus ja turvallisuus. Nyt olisi aika ottaa suomalaisen joustoturvamallin kehittelyssä seuraava askel. Jatkuvan ra- kennemuutoksen takia siirtymävaiheita työstä työhön ta- pahtuu kaiken aikaa, ei vain talouden laskukausina. Siksi koulutusta, palkkatuettua työtä ja työharjoittelua sekä muita tarpeellisia toimia on oltava kaiken aikaa tarjolla. Toimien määrä ei voi seurata yksin talouden suhdanteita. Samalla muutosturvan piiriin pääsyn ehtoja on syytä hel- pottaa ja yksinkertaistaa. Määräaikaisen työsuhteen päät­ tyessä ja irtisanomistilanteissa olevien työntekijöiden pitäisi päästä muutosturvan piiriin samoin ehdoin. Kaikki työnsä menettäneet ovat lopulta saman tilanteen edessä: miten löy- tää uutta työtä8. Laadukas aikuiskoulutus vastaamaan työikäisten tarpeita Osana suomalaista joustoturvan mallia on saatava ammatil- linen koulutus vastaamaan työmarkkinoiden muuttuvia tar- peita. Työpaikkojen näkökulmasta koulutusjärjestelmä on edelleen monimutkainen. Koulutuksen kentässä on valtava määrä toimijoita, erilaisia koulutuksen järjestämismuotoja ja tutkintoja. Neuvonta- ja ohjauspalvelut ovat nekin edelleen hajallaan oppilaitoksissa ja työhallinnossa. Erilaiset koulu­ tus­ aihtoehtojen erot eivät varmasti aukene työpaikoilla, v joissa mietitään työntekijöille sopivaa koulutusvaihtoehtoa tai uusien työntekijöiden rekrytointia. Tulevaisuudessa työpaikkojen osaamista koskevien neu- vonta- ja ohjauspalvelujen on löydyttävä yhden oven takaa, myös sähköisesti. Koulutusta on oltava joustavasti tarjolla ympäri vuoden. Aikuisten koulutuksessa ei ole tarkoituksen- mukaista odottaa syksyisin tai keväisin alkavaa koulutusta. Aikaisemmin opittu on tunnistettava ennen opintojen alkua ja opinnot samalla henkilökohtaistettava. Ohjaus- ja rahoi- tusjärjestelmän on tuettava näitä periaatteita nykyistä tehok- kaammin niin, että oppilaitosten kannattaa työtä tehdä. Nyt 8 Joonas Rahkolan artikkelissa työttömyysturvasta on lisäksi käsitelty tar- kemmin ajatusta palkkavakuutuksesta, joka helpottaisi siirtymiä työstä työ- hön ja parantaisi työnsä menettäneiden sopeutumista muutoksiin. 36
  • 38. rahoitusjärjestelmä kannustaa paremminkin pitämään opiske- lijat mahdollisimman pitkään opiskelijoina, eikä tutkintojen suorittamisestakaan palkita. Työvoimapoliittinen aikuiskoulutus on keskeinen työhal- linnon työkalu, jolla voidaan tukea siirtymistä työstä työhön. Kun aikuisten koulutuksen aikaiset etuudet on uudistettu, oli- si tarpeen ennakkoluulottomasti tarkastella työ- ja elinkeino­ ministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön ammatillisen aikuiskoulutuksen hallintoa ja ohjausta sekä arvioida, onko tarpeen pitää yllä kahta eri järjestelmää. Voisiko ammatilli- nen aikuiskoulutus perustua kokonaan työelämän tarpeista lähtevään koulutuksen hankintaan? Ministeriöiden rajariitoihin ei pidä kuitenkaan liiaksi up- poutua. Tärkeintä on saada koulutuksen laatu vastaamaan työntekijöiden ja työpaikkojen tarpeita. Työvoimapoliittisen koulutuksen hankintaan tulee asettaa laatukriteerit. Koulutus- ta hankittaisiin silloin pääsääntöisesti tahoilta, joilla on ope- tushallinnon järjestämislupa tai oikeus korkeakoulututkinnon myöntämiseen. Ammatilliseen tutkintoon tai tutkinnon osaan johtavaa koulutusta on lisättävä. Valmistavan koulutuksen kymmenien kurssien kirjosta on päästävä eroon ja koulutukseen on luota- va koko maahan yhtenäiset opintojaksot ja -sisällöt. Näiden opintojaksojen tavoitteena olisi tukea työmarkkinoille paluu- ta tai hakeutumista ammatilliseen tutkintoon johtavaan kou- lutukseen. Nuoret työhön ja koulutukseen Peruskoulun päättäville on vihdoin annettava todellinen kou­u­­ l tustakuu, mikä tarkoittaa oikeutta aloittaa opinnot ammatilli­ essa koulutuksessa, lukiossa tai erityistoimissa s (valmista­ assa koulutuksessa, työpajoissa tai vastaavissa) v saman vuoden aikana riippumatta koulutuksenjärjestäjän aloituspaikkakiintiöistä. Samalla on määriteltävä vastuuvi- ranomainen huolehtimaan peruskoulun päättävästä ikäluo- kasta siihen asti, kunnes nuoret aloittavat jatko-opinnot tai siirtyvät työelämään. Yksi vaihtoehto voisi olla jatkaa oppi- velvollisuutta 18-vuotiaaksi, jolloin kaikki nuoret jatkaisivat opintojaan tai osallistuisivat muuhun toimintaan, joka edistää työllistymistä. Nuorten työttömien työnhakijoiden työhön pääsyn tuke- misessa on ensisijaista lisätä palkkatuen käyttöä. Esimerkiksi 37
  • 39. matalapalkkatukeen verrattuna palkkatuki kohdentuu suoraan työttömän työnhakijan työllistämiseen. Työharjoittelu on toi- miva vaihtoehto tilanteissa, joissa ammattitaitoa vailla oleva henkilö vielä etsii omaa alaansa. Työharjoittelu ja työelämä- valmennus voivat tulla kysymykseen ensimmäisenä toimena, jota pitäisi aina seurata koulutus tai palkkatuettu työ. Työhar- joittelu on monissa tilanteissa palkatonta työtä, joka vääris- tää kilpailua ja aiheuttaa ongelmia työpaikoilla. Myöskään ammattitaitoisen henkilön kannalta työharjoittelua ei voi pi- tää tarkoituksenmukaisena vaihtoehtona. Työharjoittelun ja työelämävalmennuksen käyttö työllistämistoimina on tarpeen käydä työ- ja elinkeinoministeriön johdolla kolmikantaisesti läpi pikaisesti. Erityisesti vaikeassa työllisyystilanteessa har- joittelun käytön lisäämiseen on paineita. Paikallisin voimin tehokkaaseen työnvälitykseen Suomessa työllisyystoimien hallinto ja ohjaus on varsin haja­ naista. Työvoimapolitiikan toimista vastaa työ- ja elinkeino­ ministeriö, joka ohjaa valtion aluehallinnon kautta työ- ja elinkeinotoimistoja. TE-toimistoilla on noin 200 toimipistet- tä koko maassa. Kunnilla on oma roolinsa kuntalaisten työl- listymisen tukemisessa. Kela ja työttömyyskassat vastaavat työttömyysturvan maksatuksesta. Lisäksi Suomessa toimii 39 työvoiman palvelukeskusta, jotka tarjoavat työttömille työ- hön paluuta tukevia palveluja työ- ja elinkeinotoimistojen, kunnan ja Kelan asiakkaiden palveluyhteistyönä. Palvelukes- kusten toiminta perustuu edellä mainittujen tahojen vapaaeh- toiseen sopimukselliseen yhteistyöhön. Työllisyyden hoidon on lähdettävä liikkeelle peruskysy- myksestä, miten työantajia ja työnhakijoita voidaan nopeasti, tehokkaasti ja tuloksellisesti palvella heidän omista tarpeis- taan ja lähtökohdistaan. Paikallisten toimijoiden – kuntien so- siaali- ja terveyspalveluiden sekä TE-toimistojen – yhteistyö- tä tarvitaan. Tanskassa ja Norjassa paikallisessa yhteistyössä on edetty pitkälle. Itse asiassa Tanskassa on siirretty koko työllisyyden hoito valtiolta paikallishallinnon vastuulle. Yh- den luukun periaate toteutuu siellä jo käytännössä. Suomen olisi syytä ottaa Tanskasta mallia. Paikallista yhteistyötä on Suomessa tiivistettävä. Työvoi- man palvelukeskuksille tulisi saada pysyvä toimintamalli. Samalla kuntien ja TE-toimistojen yhteistoimintaa esimer- kiksi seutukuntakohtaisissa työllistämisratkaisuissa voidaan 38
  • 40. parantaa. Palvelukeskuksilla voisi olla jatkossa kokonaisval- tainen vastuu kaikkien työmarkkinatukea saavien työttömien palveluista. Palvelukeskuksista saatujen kokemusten pohjalta yhteis- työtä voitaisiin tulevaisuudessa viedä tätäkin pidemmälle niin, että työnhakijoiden ja työnantajien kaikki palvelut löy- tyisivät samasta osoitteesta. Työttömien aktiivitoimet sekä sosiaali- terveyspalvelut olisivat kattavasti saatavilla yhdes- tä paikasta. Uusi toimintamalli avaisi täysin uudet näkymät osaamisen kehittämistä koskevien palvelujen uudistamiseen, koska ammatillisten koulutuksen oppilaitokset ovat useimmi- ten kuntien ja kuntayhtymien omistuksessa. Toimintamallia tukisi tehokas sähköinen työnvälitys ja verkkopalvelut. Uudistus olisi iso muutos työllisyyspalvelujen hallinto- ja ohjausjärjestelmään. Valtiolla olisi toki jatkossakin rooli työllisyyspolitiikan toimien ohjauksessa ja rahoituksessa. Painopiste olisi kuitenkin seutukuntien omissa ratkaisuissa kaikkien työikäisten työllistämiseksi. Näitä toimia ja niiden vaikuttavuutta arvioitaisiin jatkuvasti. Rahoitusjärjestelmä tu­ isi voimakkaasti niin työnhakijoiden kuin viranomaisten k aktiivisuutta. Ketään ei jätetä - kaikkien työpanosta tarvitaan Aina uudelleen työllistyminen ei onnistu. Erityisesti talouden laskukausina uudelleen työllistyminen on vaikeaa ja työttö- myys usein pitkittyy. Heikoimmassa työmarkkina-asemassa ovat osatyökykyiset, pitkäaikaistyöttömät ja monet maahan- muuttajat. Monilla heistä työllistyminen avoimille työmark- kinoille ilman tukitoimia on toivotonta. Esimerkiksi vuonna 2008 yhdistyksiin ja säätiöihin palkkatuella työllistyneistä 58 prosenttia oli kolme kuukautta tukijakson jälkeen työttömänä prosenttia ja noin 30 prosenttia työvoimapoliittisessa toimen- piteessä. Suomen työmarkkinoilla tarvitaan kaikkien työpanosta. Olisi järkevämpää niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta saada osatyökykyiset ja vaikeasti työllistyvät pysyvämmin mukaan työmarkkinoille. Toistuva siirtyminen työvoimahal- linnon aktivoivasta toimenpiteestä toiseen alentaa työttömän motivaatiota ja pidemmän päälle syö koko aktivointiin pe- rustuvan työllisyysstrategian uskottavuutta. Toimenpitees- tä toiseen siirtyminen koetaan usein turhauttavaksi, jopa nöyryyttäväksi. Siksi olisikin luotava pitkään työttöminä ja 39
  • 41. toistuvasti toimenpiteillä olleille työvoimapolitiikan perä- lautamalli, joka takaisi pysyvämmän työllistymisen. Näiden henkilöiden työllistämiseen voitaisiin maksaa pysyvästi palk- katukea poistamalla palkkatuesta enimmäiskesto. Asiasta mainitaan nykyhallituksen ohjelmassa, mutta uudistus ei ole edennyt. Vastuuta pitkäaikaistyöttömistä on palloteltu viran- omaiselta toiselle. Kiintiömalli edistäisi osatyökykyisten työllisyyttä Sosiaaliset yritykset työllistävät tällä hetkellä noin 1 400 vajaa­ untoista ja noin 1 000 pitkäaikaistyötöntä. Määrä on k aivan liian pieni ja kertoo, että pelkkä sosiaalisille yrityksil- le maksettava palkkatuki ei riitä laajempaan työllistämiseen. Olisikin tarpeen miettiä keinoja, joilla sosiaalinen yritystoi- minta voitaisiin tehdä houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi ja todelliseksi mahdollisuudeksi työllistää vaikeasti työllistyviä. Suomessakin pitäisi selvittää mahdollisuudet ottaa käyt- töön ns. kiintiömalli, jossa suuremmat yritykset velvoitetaan työllistämään osatyökykyisiä tietyn osan työvoimastaan. Esi- merkiksi Saksassa suuremmat yritykset on velvoitettu työl- listämään työvoimastaan viisi prosenttia osatyökykyisiä tai vaihtoehtoisesti maksamaan maksua rahastoon, josta rahoite- taan saman ryhmän aktiivitoimenpiteitä. Kolmannen sektorin yhdistykset ja järjestöt tulevat jat- kossakin olemaan keskeisiä työllistäjiä. Järjestöjen tekemäl- lä työllä on ollut iso merkitys pitää pitkään työttömät olleet kiinni työn syrjässä ja estää heidän syrjäytymisensä koko yhteiskunnasta. Tätä työtä on tuettava myös jatkossa. Toi- vottavaa on, että uudet säännökset, joissa palkkatuettua työtä käyttävät toimijat tulkitaan elinkeinotoiminnan piiriin, eivät romuta kolmannen sektorin arvokasta työtä. Miten turvataan rahoitus? Suomessa työvoimapolitiikan määrärahoja ei ole sidottu val- litsevaan työllisyystilanteeseen, vaan niistä päätetään joka vuosi erikseen. Talouskriisin aika on tuonut esiin kehysme- nettelyn ongelmat. Työvoimapolitiikan määrärahoja ehdittiin merkittävästi pienentää vuodelle 2009 ja samoihin aikoihin ajauduttiin maailmanlaajuiseen talouskriisiin. Tämän jälkeen määrärahoja on lisätty useassa eri vaiheessa, mutta lisäyk- set ovat tapahtuneet viiveellä ja ne ovat olleet työttömyyden 40
  • 42. kasvuun verrattuna riittämättömiä. Tuloksena on pitkäaikais- työttömyyden nopea kasvu ja työttömien aktiivitoimiin osal- listuvien osuuden jyrkkä lasku. Suomessa pitäisikin harkita aktiiviseen työvoimapolitiik- kaan suunnattujen määrärahojen sitomista osittain työllisyys- tilanteeseen. Kun työvoimapolitiikan resurssit seuraisivat työllisyystilannetta, työvoimapolitiikka vakauttaisi suhdan- teita ja estäisi nykyistä tehokkaammin työttömyyden kasvun ja pitkittymisen. Muutosturvan osalta ja työttömyysturvassa näin jo toimitaan. Nyt olisi syytä laajentaa tätä menettelyä koskemaan koko aktiivista työvoimapolitiikkaa. 41
  • 43. Joonas Rahkola Mitä työttömyysturvalle pitäisi tehdä? Suomen työttömyysturva on järjestelmänä monimutkainen ja aikansa elänyt. Lähes kolmikymmenvuotisen olemassaolonsa aikana nykymuotoista työttömyysturvaa on pala palalta ke- hitetty vastaamaan yhteiskunnan muuttuvia tarpeita. Yksit- täisten täsmäkorjausten ja monimutkaisten lamaleikkausten tuotteena Suomessa on hallinnollisesti hankala järjestelmä, jonka yksityiskohdista asiantuntijoidenkin on toisinaan vai- kea saada selkoa. Uudistustarpeesta vallitsee laaja yksimie- lisyys. Tässä artikkelissa käydään läpi työttömyysturvan il- meisiä ongelmia ja esitetään lähtökohtia sen parantamiseksi. Mikä on mennyt pieleen? Työttömyysturvan kyky tarjota turvaa työelämän nykyriskien varalta ei ole niin hyvä kuin sen pitäisi olla. Liian usein työt- tömäksi joutuva ei saa oikeudenmukaiseksi koettua turvaa. Toisaalta etuuksien hakeminen ja määräytyminen ovat kryp- tisiä prosesseja niille, jotka turvan sattuvat saamaan. Työttömyysturvan peruslogiikka toimii siten, että työt- tömyys on joko harvinainen poikkeustila pitkäkestoisten kokoaikatyösuhteiden välissä tai ikään kuin pitkäkestoinen elämänura. Molemmissa tilanteissa työttömyysetuusjärjestel- mä toimii ainakin paperilla oikein hyvin9. Lyhytkestoisissa, kokoaikaisia työsuhteita seuraavissa työttömyysjaksoissa etuuden määräytyminen ja sen ehdot ovat melko helposti to- dennettavissa ja etuuden maksu helppoa, kunhan työttömyys on kokoaikaista. Samoin etuusjärjestelmän kehittämisessä on uhrattu paljon ajatusta tilanteisiin, joissa työttömyys jatkuu vuosikausia. Näiden kahden ääripään väliin jäävät ryhmät, joilla työl- lisyyden ja työttömyyden välinen rajanveto on vaikeaa. Työsuhteet voivat muodostua eripituisista ja erimuotoisis- ta töistä, joita on parhaimmillaan useita yhtä aikaa. Silloin työttömyysturva toimii kömpelösti. Sen toimivaksi saaminen vaatii perusteellista korjaamista. 9 Työvoimapalvelut ovat asia erikseen, eikä tässä artikkelissa puututa niihin. 42
  • 44. Työttömyysturvaa kehitettäessä on syytä pitää mielessä, että suurin osa työttömyysjaksoista on lyhytkestoisia kitka- työttömyysjaksoja työsuhteiden välissä tai pitkään kestänyttä pitkäaikaistyöttömyyttä, joiden kohdalla etuussäännöt toimi- vat kohtuullisesti. Vain hieman yli 10 prosenttia suoritetusta työttömyysturvasta maksetaan osa-aikaisen työn tai lyhyt- kestoisen kokoaikatyön ajalta korvattavana soviteltuna päi- värahana. 10 prosenttia on kuitenkin niin suuri joukko, ettei työttömyysturvan uudistamista voida lykätä selittämällä, että suurimmalla osalla työttömyysturva toimii. Miten pitäisi edetä? Jotta työttömyysturvaa pystytään järkevästi kehittämään, on ensin vastattava siihen, mitä varten koko työttömyysturva on olemassa ja mihin tavoitteisiin sen avulla halutaan pyrkiä. Jos tärkeimmäksi tavoitteeksi asetetaan mahdollisimman hyvä toimeentulo työttömille, päädytään erilaiseen järjestelmään kuin silloin, jos tärkeimmäksi tavoitteeksi asetetaan työnte- on vastaanottamisen tehokkaat kannusteet ilman kiinnostusta työttömien toimeentulosta. Samalla on mietittävä, onko juuri työttömyysturvan kehittäminen paras keino jonkin tavoitteen saavuttamiseksi. Jos tavoitteenasettelua ja työttömyysturvan olemassaolon lähtökohtien määrittelyä ei tehdä kunnolla, on vaarana, että uudistamistyö joutuu sivuraiteille tai ei etene ollenkaan. Liian helposti päädytään paikantamaan ja korjailemaan nykyjärjes- telmän yksittäisiä ongelmakohtia. Silloin keskustelu jumiu- tuu usein kyllä–ei-väittelyyn yksittäisten muutosten tarpeelli- suudesta. Kokonaiskuvaa ei synny. Toinen vaara on, että jumiudutaan ”Kyllä työttömyystur- van pitää olla yksinkertaista ja kyllä pätkätyöntekijöiden tur- va on viimein saatava kuntoon”-tyyppiseen jaaritteluun ilman konkreettista sisältöä. Nämä kaksi vallitsevaa lähestymista- paa lienevät keskeinen syy siihen, miksi nykyinen järjestel- mä on sellainen kuin se on: kun sitä on kehitetty vuosikausia tältä pohjalta, tuloksena ei voi olla muuta kuin byrokraattinen seka­ elska. m Alun perin työttömyysvakuutus on luotu korvaamaan työn puutteesta aiheutuvaa tulonmenetystä tai turvaamaan vähimmäistoimeen­ulo työttömyyden aikana. Ne ovat hyviä t tavoitteita edelleen. Seuraava askel on katsoa, kuinka tavoit- teita on päivitettävä vastaamaan nykyisten työmarkkinoiden 43
  • 45. todellisuutta. Sen jälkeen on analysoitava ne riskit, joiden varalta työttömyysvakuutuksen on tarjottava turvaa. Lopuksi mietitään, mitä työttömyysturvalle on tehtävä, jotta tavoittee- seen päästään. Muitakin tavoitteita toki on syytä pitää esillä. Kaikki lienevät yhtä mieltä vaikkapa siitä, että työttömyys- turva ei saa estää ketään menemästä töihin, vaan sen tulee mahdollistaa nopea työllistyminen. Kaikkiin ongelmiin ei voi vastata sosiaaliturvaa kehittämällä Kaikkiin työelämän ja kansalaisten toimeentulon ongelmiin ei voida eikä edes kannata yrittää vastata työttömyysturvaa kehittämällä. Jos työttömyysturvan kautta yritetään ratkoa on- gelmia, jotka eivät siitä johdu, huomio kohdistuu helposti itse ongelman sijasta aivan vääriin asioihin. Esimerkiksi yleinen työmarkkinoiden epävarmuuden lisääntyminen ei ole työttö- myysturvajärjestelmän syytä, mutta siitä aiheutuvaa tuloepä- varmuutta on toki pystyttävä hallitsemaan nykyistä paremmin työttömyysturvan kautta. Itse työelämän rakenteita muutetaan ensisijaisesti työlainsäädännön ja työehtosopimusten avulla. Erityisesti työllisyyden parantaminen on jokseenkin on­ gel­ allinen tavoite työttömyysturvan kehittämisessä. Työttö­ m myys itsessään harvoin johtuu työttömyysturvasta, vaan syynä on työn kysynnän riittämättömyys ja työmarkkinoiden toimivuus tai toimimattomuus. Työttömyyden viimeaikainen kasvu ei johdu siitä, että lähes satatuhatta ihmistä olisi nyt yhtäkkiä saanut päähänsä, että onkin kivempaa jäädä kotiin ja elää työttömyysetuuksilla. Suurin osa heistä on joutunut työttömäksi vasten tahtoaan, kun työpaikkoja on kadonnut. Mahdollisuudet työllisyyden parantamiseen työttömyys- turvajärjestelmän kautta, esimerkiksi leikkausten tai muiden rajoitusten avulla, ovat siis hyvin rajalliset. Yritelmät johtai- sivat lähinnä työttömien toimeentulon heikkenemiseen. Muissa Pohjoismaissa työttömyysturvan keskeisimmäksi tavoitteeksi on asetettu työttömyyden aikaisen toimeentulon mahdollisimman hyvä turvaaminen. Muut tavoitteet hoi- detaan muuta kautta, kuten nopea työllistyminen aktiivisen työvoimapolitiikan keinoilla. Suomeen verrattuna muissa Pohjoismaissa onkin parempitasoinen työttömyysturva ja ak- tiivinen työvoimapolitiikka toimii paremmin. 44
  • 46. Työttömyysturvasta kohti työmarkkinaturvaa Tämän päivän työmarkkinoita luonnehtii yleisen epävarmuu- den kasvaminen, joka silpputyöntekijöiden lisäksi kosket- taa yhä laajemmin myös vakituisissa kokoaikatyösuhteissa työskenteleviä. Epävarmuuteen ja siihen liittyviin riskeihin vastaamisessa työttömyysvakuutuksen rooli on keskeinen. Luonteva kehityssuunta olisi siirtyä pelkästä työttömyystur- vasta laajempaan työmarkkinaturvaan, joka vastaa laajemmin erilaiseen työllisyydestä, työttömyydestä ja niiden välimuo- doista aiheutuvaan tuloepävarmuuteen. Nykyisillä työmarkkinoilla on toisinaan hankala määrittää, mikä on työttömyydestä tai vajaatyöllisyydestä johtuvaa an- sionmenetystä. Työttömyysvakuutuksen kehittämistä varten on määriteltävä, halutaanko sen avulla korvata jotain muuta tulonmenetystä, esimerkiksi paremmin palkatusta työstä al- haisemmin palkattuun työhön siirtymistä. Jos tavoitteena on parempi turva kaikenlaisten työmarkkinariskien varalta, vas- taus on kyllä. Tällöin työttömyysvakuutusta on kehitettävä laajemmin kohti yleistä ansiovakuutusta. Ansiotason turvaamisen lisäksi on tietysti huolehdittava, että työttömyysvakuutus tarjoaa riittävän perusturvan niille, joilla ei syystä tai toisesta ole ollut työtuloja. Siihen nähden työttömien perusturvan nykyinen taso on liian alhainen. Tiukka jako perus- ja ansioturvaan ja erityisesti näiden kahden näkeminen toisistaan erillisinä turvan muotoina on tarpeetonta. Järjestelmä on nähtävä kokonaisuutena, joka tar- joaa sopivan turvan kaikkiin tilanteisiin. Samalla työttömyys- turvan toimeenpanoa tulisi miettiä uusiksi tätä taustaa vasten: työttömyyskassat voisivat ottaa jäsentensä työttömyysturvan vastuulleen kokonaisuudessaan, jolloin jäsen saisi työttö- myysetuutensa tilanteestaan riippumatta samasta paikasta. Silpputyö ja työttömyysturva Työttömyydestä tai työn puutteesta aiheutuvan tulon mene- tystä on erityisen vaikea määritellä silloin, kun työntekijän työn teon määrät ja muodot ja siten ansiotaso vaihtelevat. Mikä katsotaan tulotasoksi, jonka työttömyysvakuutuksen on turvattava? Miten etuus maksetaan, kun samaan aikaan on joko jatkuvia tai katkonaisia työtuloja? Työttömyysturvan polttavimmat ongelmat ovat juuri tässä: järjestelmä on raken- nettu turvaamaan työttömyydestä johtuvaa ansionmenetystä, 45
  • 47. mutta se ei kykene kunnolla tunnistamaan ansionmenetys­ tilanteita, joissa sitä tarvittaisiin. Vakiintumatonta osa-aikaista tai määräaikaista tai muu- ta vaihtelevaluontoista työtä tekevillä jatkuva epävarmuus toimeentulosta on ongelma, johon työttömyysturvan tulisi pystyä vastaamaan nykyistä paremmin. Luontevin ratkaisu saattaisi työtä tekevät ihmiset mahdollisimman kattavasti an- sioturvan piiriin. Ansioturvan tarkoituksena on nimenomaan ansiotason vaihteluiden pehmentäminen, jolloin sen avulla voidaan vähentää työmarkkinatilanteen vaihtelusta johtuvaa epävarmuutta toimeentulosta. Ansioturvalle pääsyä on helpotettava, samoin ansioturval- la pysymistä ja ansioturvan tason säilymistä. Näin ansiotason vaihtelusta aiheutuva epävarmuus vähenisi. Jos työttömyyttä edeltäviä ansioita ei olisi, saisi riittävän tasoisen perusturvan joka tapauksessa. Usein on esitetty, että samaan voitaisiin päästä jonkin- laisen kansalaispalkan avulla. Näin ei kuitenkaan ole. Aina samansuuruisena maksettava kansalaispalkka ei vastaisi mi- tenkään ansiotason vaihteluista aiheutuvaan epävarmuuteen, vaan takaisi pelkän minimitoimeentulon. Tuloepävarmuuteen vastaaminen ja minimitoimeentulon turvaaminen vaativat näin ollen yhdistetyn ansio- ja perusturvamallin. Ansioturvan piiriin pääsy Ansioturvalle pääsyä helpotetaan muokkaamalla työssäoloeh- toa. Työs­ äoloehto määrittää, koska on oikeutettu ansiosidon- s naiseen tur­ aan. Nykyään työssäoloehdon kertyminen on yksi v harvoista sosiaaliturvan osista, jossa työnteon tapa vaikuttaa sosiaaliturvan kertymiseen. Työssäoloehtoon lasketaan mu- kaan vain työviikot, jolloin työntekijä on ollut vähintään 18 tuntia töissä10. Jos tunteja on tätä vähemmän, työ ei kerrytä ansio­ idonnaista työttömyysturvaa lainkaan. Muualla sosiaa- s livakuutuksessa tällaisia rajoituksia ei juuri ole, vaan lähes kaikki työ kerryttää ansioturvaa samalla tavalla. Työssäoloeh- don 18 tunnin raja kohtelee osa-aikatyöntekijöitä täysin sattu­ manvaraisesti. Esimerkiksi työntekijällä, joka tekee kahte- na viikkona 18 tuntia työtä, molemmat työviikot kerryttävät työssä­ loehtoa. Sen sijaan työntekijällä, joka tekee saman o 10 Ansioturvalle pääsemiseen tarvitaan 34 työviikkoa 28 edeltävän kuukau- den aikana. 46