1. Katsomusdialogin portaat
Ainedidaktiikan symposium 14.2.2014
Anuleena Kimanen
Espoon kaupunki / Helsingin yliopisto

2. Mitä?
• Opettajaryhmä kehittää työvälineitä
katsomusten välisen dialogin edistämiseen
koulussa
• Aikataulu:
– Kevät 2014: suunnittelu
– Syksy 2014: toteutus
– Kevät 2015: arviointi ja materiaalin valmistaminen
• Hanke saa tukea EU:n kotouttamisrahastosta.

3. Miksi?
• Uskonnosta puhumista usein vältellään nuorten
keskuudessa (esim. von Brömssen 2003, Kimanen 2013),
pätee myös aikuisiin.
• Kun uskonnosta ei puhuta, ennakkoluulot jäävät henkiin ja
ristiriidat jäävät ratkomatta (vrt. Wright 2004, Berling 2004,
Heimbrock 2001).
• Vaikka katsomusten välisestä dialogista puhutaan paljon,
koulukontekstissa tutkimusta on vähän.
– Tutkimuksia: Streib 2001, Ipgrave.
• Eroja aikuisten dialogiin:
– Lapsi ei voi puhua traditionsa tai yhteisönsä nimissä, identiteetti
useammin jäsentymätön.
– Vapaaehtoisen sijaan ohjattu vuoropuhelu -> motivoinnilla
tärkeä osuus.

4. Lähtökohtia: kehittyvä identiteetti
• Vähemmistöön kuuluva lapsi tai nuori ei saa joutua
edustamaan koko uskontoperinnettään.
• Jokaisella oltava oikeus saada tukea omalle
identiteetilleen.
• Aikuinen saattaa joutua myös pohtimaan, mihin lasten
kertomukset omasta perinteestään liittyvät
(väärinymmärrys, kodin opetus, pienen yhteisön
opetus…).
• Ratkaisuja:
– oman uskonnon opettaja tai muu asiantuntija-aikuinen
mukana
– valitaan kysymyksiä, joihin ei ”oikeita” vastauksia

5. Lähtökohtia: tavoitteena syvällisyys
• Uskonnot eivät vain eksoottisia tapoja, vaan
erilaisia tapoja jäsentää maailmaa.
• Tutustumisen lisäksi perustelujen kysyminen.

6. Lähtökohtia: Katsomusten välisyys
• Uskonnottomuutta harvoin otetaan huomioon.
• Uskonnottomina itseään pitävät oppilaat jäävät
ulkopuolisiksi seuraajiksi.
• Haaste:
– dialogin laajeneminen monenlaisiin suuntiin
– Miten pidetään syvällisenä?
– Jos toimintatavassa esitellään uskontoja, mikä
katsomus otetaan edustamaan uskonnottomuutta?

7. Lähtökohtia: tutkiva opettajuus
• Opettajatyöryhmä suunnittelee yhdessä kokemustensa
ja koulutuksensa pohjalta
– erilaiset taustat ja toimintaympäristöt
• Kerätään aineistoa toteutumisesta ja oppilaiden
kokemuksista
– laadulliset kyselyt ennen ja jälkeen
– mahdollisesti joku oppilasryhmä kommentoi jo
suunnitteluvaiheessa
– havainnointi dialogimenetelmiä käytettäessä
• tallennus?
• Haaste: ajan riittäminen ulkopuolelta aikataulutetussa
hankkeessa.

8. Lähtökohtia: pysyvä muutos
• Toimintamalleja ja materiaalia, jota kuka tahansa voi
käyttää.
• Ydinkysymys: miten tehdään houkuttelevaksi
opettajille?
• Ipgravella toiminnan rakenne:
– konteksti: silmät auki moninaisuudelle
– asenne: avoimuus toisten ajatuksille ja erilaisuudelle,
kuuntelutaito, säännöt kohtaamiselle
– toiminta: itse dialogi virikkeineen opettajan ohjauksessa
• Lisäksi mahdollisesti
– dialogitilanteen purku
– vaikuttaminen oman koulun tai lähiympäristön
katsomukselliseen tasa-arvoon / katsomusten näkyvyyteen

9. Dialogikyvyn kehittyminen
Mukailtu Streibia (2001):
1.) Vastakkainasettelu, toisen vakuuttaminen omasta
2.) Harmonisointi, oman näkeminen toisissa
3.) Pinnallinen ymmärrys: ”koska uskonto”
4.) Syiden ja merkitysten selvittäminen, eläytyminen
5.) Vaikeiden kysymysten käsittely, kriittisyys
• Valmiuksia ja taitoja
– kiinnostus, motivaatio ottaa selvää, kuunnella
– Miten kysyä kyseenalaistamatta?
– Miten tuomita vääryydet yleistämättä?