Successfully reported this slideshow.
We use your LinkedIn profile and activity data to personalize ads and to show you more relevant ads. You can change your ad preferences anytime.
TÄhÄN SIjOITETaaN
jUlKaISUN OTSIKKO
OTUKSEN
14/17PT OPEN SaNS
OPPIMÄÄRÄ
ExTRabOld lEIKKaUS
25 vuotta
opiskelun ja koulutuk...
Copyright:
Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus
Simo Pihlajaniemi
Taitto:
Tero Silvast
Julkaisija:
Opiskelun ja ko...
OTUKSEN
OPPIMÄÄRÄ
monituloiset
Korkeakouluopiskelijoiden
tulonlähteet ja kokemus
25 vuotta
toimeentulosta erilaisissa
opis...
4
Esipuhe

Nescire autem quid antequam natus sis acciderit, id est semper esse puerum.
- Cicero
”Tietämättömyys siitä, mitä ...
Tabula Gratulatoria

Seuraavat henkilöt ja yhteisöt ovat onnitelleet
Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö
Otusta sen 25...
Hyvä Otus!
25-vuotiaalle Opetuksen ja
koulutuksen tutkimussäätiölle
lämpimät onnittelut ja paljon
menestystä tuleviin vuos...
8
Sisällysluettelo

1. Johdanto	

11

2. Palveluntarjoajasta tutkimusorganisaatioksi	

13

3. Otuksen ensiaskeleet 1989–1991...
10
1.	Johdanto

Otuksen perustamisesta on vuonna 2014 tullut
kuluneeksi neljännesvuosisata. Kertomus säätiön historiasta vie ...
12
2.	Palveluntarjoajasta tutkimusorganisaatioksi

Ylioppilaspalvelun synty

Ylioppilaspalvelu ry:n juuret ulottuvat 1950-luv...
14

pääsivät kunnolla käyntiin saman vuoden syksystä lähtien. Omat toimitilat Ylioppilaspalvelulle vuokrattiin Hämäläisten...
Travelan matkassa

1970-luvulla matkailualan toimintaympäristö alkoi muuttua edeltäneitä vuosikymmeniä
haastavammaksi, mil...
16

SSTS:n pelastamiseen tai päätyä koko matkatoimistosta luopumiseen.9 SSTS:n toiminnan
turvaamisen oli arvioitu vaativan...
Kaupasta saatu myyntihinta oli ylittänyt
odotukset reippaasti, mutta myyjät olivat tyytyväisiä myös siihen, että ostajatah...
18

SYL:n korkeakoulupoliittisena sihteerinä vuosina 1986–88 toiminut Kari Kantasalmi näki tutkimustiedon tarpeen kasvun o...
toiminta olisi varmasti voinut suuntautua siltäkin pohjalta erilaisiin asioihin. Aarrevaara
mainitsi esimerkkinä, että jos...
20

ja koulutuksen tutkimusta sekä innostaa alalle
uusia tutkijoita.36
Toinen samaisessa kokouksessa syntynyt
tärkeä päätö...
Ekomen Oy:n vuokraamat tilat löytyivät Kulmavuorenkadulta Sörnäisistä.43 Uudistuneen
Ylioppilaspalvelun toiminta oli siis ...
22
3. 	Otuksen ensiaskeleet
1989–1991

Ajatus omaisuuden säätiöimisestä

Ylioppilaspalvelu oli kokenut varsin perusteellisen ...
24

Ylioppilaspalvelun organisaatiomuutosta valmisteltiin johtokunnan kokouksissa loka- marraskuussa 1988. Puheenjohtaja P...
joka voitaisiin myöhemmin korvata lopullisella versiolla. Yhtenä mahdollisena vaihtoehtona oli pohdittu, että säätiö nimet...
26

työsopimus loppuvuoden ajaksi, ja hänen Ylioppilaspalvelun alaisuudessa aloittamaansa
projektia jatkettiin Otuksessa.1...
Toiminta käyntiin säädepääomalla

Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiössä siirryttiin huomattavasti tarkempaan toiminnan
m...
28

tiedepoliittisen sihteerin paikalta Ylioppilaspalvelun kautta Otuksen tutkijaksi siirtynyt Kari
Kantasalmi kuvaili SYL...
kokonaisuudessaan säätiön omista tuotoista,
oli toiminnalle luotava uskottavuutta tutkimuksellisten näyttöjen muodossa mah...
30

tehtävät painottuivat paljolti suhteiden luomiseen ja verkostoitumiseen, joten Mattilan työajasta kului suuri osa toim...
valvomaan tarkasti eikä niille haluttu asettaa
varsinaisia aikataulutavoitteita.43
Itse toteutettujen tutkimushankkeiden
l...
32

hyvä saada tieteellistä ohjausryhmätoimintaa.
Varsinkin kun säätiön työntekijät olivat nuoria
ja uransa alkutaipaleell...
Hilkka Mattila

Toiminnanjohtaja 1.4.1989–31.7.1991
Otuksen ensimmäinen toiminnanjohtaja oli Hilkka Mattila. Hänet valitti...
34
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Upcoming SlideShare
Loading in …5
×

Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki

1,118 views

Published on

Published in: Education
  • Be the first to comment

  • Be the first to like this

Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki

  1. 1. TÄhÄN SIjOITETaaN jUlKaISUN OTSIKKO OTUKSEN 14/17PT OPEN SaNS OPPIMÄÄRÄ ExTRabOld lEIKKaUS 25 vuotta opiskelun ja koulutuksen tutkimusta Heidi Kettunen Suvi Pulkkinen Juhani Saari Simo Pihlajaniemi Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus OTUS 45/2014 38/2013
  2. 2. Copyright: Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus Simo Pihlajaniemi Taitto: Tero Silvast Julkaisija: Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus Lapinrinne 2 00180 HELSINKI www.otus.fi ISBN: 978-952-5282-42-9 ISSN: 2341-7307 Otus – julkaisuja Paino: Digipaino Keuruskopio Oy, Keuruu, 2014
  3. 3. OTUKSEN OPPIMÄÄRÄ monituloiset Korkeakouluopiskelijoiden tulonlähteet ja kokemus 25 vuotta toimeentulosta erilaisissa opiskelun ja koulutuksen elämäntilanteissa tutkimusta Janne Mikkonen Simo Pihlajaniemi Elina Lavikainen Juhani Saari Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus 45/2014 40/2013
  4. 4. 4
  5. 5. Esipuhe Nescire autem quid antequam natus sis acciderit, id est semper esse puerum. - Cicero ”Tietämättömyys siitä, mitä on tapahtunut ennen kuin olet syntynyt, on sitä että pysyy aina lapsena.” Näin Marcus Tullius Cicero opasti teoksessaan Puhujasta (Orator) vuonna 46 eKr. Historian merkitys on siinä, että se saa meidät näkemään sen, mistä olemme tulleet, ja sen, miksi olemme nykyisen kaltaisia, sekä viimeiseksi myös sen, mihin meidän on mahdollista kulkea. Oman historiansa kirjoittamiseen yhteisöt heräävät yleensä viimeistään satavuotisjuhliensa alla. Tehtävä ei silloin ole kovin helppo. Tuossa vaiheessa arvokasta, ensimmäisen käden tietoa on enää harvoin saatavilla, sillä aikalaistodistajat ovat jo poistuneet keskuudestamme ja heidän kokemuksensa on tallentamatta iäksi menetetty. Nuoressa yhteisössä on toisin. Parhaassa tapauksessa kaikki entiset toimijat ovat edelleen elossa ja tavoitettavissa sekä tapahtumat yhä hyvässä muistissa. Tämän vuoksi päätimme aloittaa historiikin tai oikeastaan sen ensimmäisen osan laatimisen varhain. Seuraavan kerran historiikkia jatkettaneen toisen kvartaalin täyttyessä. Kaksikymmentäviisivuotiaana, jos elämä on sujunut valtionhallinnon tahdon mukaisesti, ihminen on valmistunut yliopistostakin ja astunut tuottavaan luokkaan huoltosuhdetta tasapainottamaan. Lapsuus on päättynyt, nuoruudesta siirrytään vähitellen keski-ikään, kiiltokuvamaisesti kuvattuna tasaiseen ja vakiintuneeseen elämänvaiheeseen. Otuksen kehityskaari on monessa myötäillyt tätä karikatyyristä elämänkaarta. Ensimmäiset seitsemän vuotta kuluivat päästessä omille jaloille ja opetellessa elämään ympäröivässä yhteisössä. Oppivelvollisuus ja kouluun meno merkitsivät säätiölle vakaata kasvun ja oppimisen aikaa. Teini-ikäinen Otus ei elänyt hurjia kapinavuosia vaan kasvoi yhä enemmän kohti henkistä itsenäisyyttä, jonka voi katsoa symboloituvan vuonna 2007 tapahtuneessa vanhempien luokse paluussa ja vuonna 2008 saavutetussa jatkuvassa tutkimusohjelmarahoituksessa. Viimeiseksi eletty nuori aikuisuus puolestaan on ollut säätiölle paikoitellen jopa ekspontentiaalisen kasvun ja kukoistuksen aikaa. Otuksessa on sen kaksikymmenviisivuotisen historian aikana toiminut jotakuinkin 150 henkilöä eri luottamustehtävissä ja työsuhteissa. Nopeasti uusiutuvan yhteisön muisti on lyhyt, paljon lyhyempi kuin yhteisön jäsenten. Tieto ja muistot ovat säätiön toimijoissa. Historiikin valmistumista on erityisellä tavalla auttanut joukko säätiön alumneja. Nämä ovat antaneet aikaansa säätiön historian tutkimukseen ja välittäneet nykytoimijoille sen tiedon ja kokemuksen, joka heillä on ollut jaettavana. Siksi esitän erityiset kiitokset teille haastatelluille, jotka olette antaneet arvokasta tietoa säätiön vaiheista. Apulaistutkija, yhteiskuntatieteiden kandidaatti Simo Pihlajaniemi on tehnyt täsmällistä ja johdonmukaista työtä koostaessaan aineistoa käsillä olevaa teosta varten. Työn tuloksena on syntynyt tarina, joka kertoo säätiön historian ajasta ennen sen perustamista aina nykypäivään asti. Kertomuksessa puhuvat säätiön kasvatit omalla äänellään. Heidän todistuksensa kertoo meille millainen on Otuksen oppimäärä. Helsingissä kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin synnyinpäivänä 5. helmikuuta 2014 Jussi Junni Toiminnanjohtaja 5
  6. 6. Tabula Gratulatoria Seuraavat henkilöt ja yhteisöt ovat onnitelleet Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otusta sen 25 toimintavuoden johdosta: Timo Aarrevaara Arto Aniluoto Janne Jauhiainen Jussi ja Suvi-Maria Junni Pauli Kivipensas Jukka Kola Jouni Lounasmaa Seija Silventoinen 6 Edistyksellinen tiedeliitto ry Opetus- ja kulttuuriministeriö Opiskelijoiden Liikuntaliitto ry Oulun ammattikorkeakoulun ammatillinen opettajakorkeakoulu Oulun yliopiston ylioppilaskunta Oy OSS-Järjestöpalvelut Ab Tampereen yliopiston ylioppilaskunta Tampereen yliopisto, Johtamiskorkeakoulu, Higher Education Group (HEG) Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS YTY ja opintopsykologit Åbo Akademis Studentkår
  7. 7. Hyvä Otus! 25-vuotiaalle Opetuksen ja koulutuksen tutkimussäätiölle lämpimät onnittelut ja paljon menestystä tuleviin vuosiin! 7 Laurea-ammattikorkeakoulu onnittelee 25-vuotiasta!
  8. 8. 8
  9. 9. Sisällysluettelo 1. Johdanto 11 2. Palveluntarjoajasta tutkimusorganisaatioksi 13 3. Otuksen ensiaskeleet 1989–1991 23 4. Toiminnan vakiintuminen ja pysähdys 1991–1996 35 5. Uusi alku ja uusi suunta 1997–2001 49 6. Kohti jatkuvuuden kasvua 2001–2007 61 7. Jatkuvuuden perustalta nopeaan kasvuun 2008–2012 77 8. Epilogi: Kohti keski-ikää 93 Lähteet 103 Liite 1. Henkilöstömatrikkeli 105 Liite 2. Julkaisut 111
  10. 10. 10
  11. 11. 1. Johdanto Otuksen perustamisesta on vuonna 2014 tullut kuluneeksi neljännesvuosisata. Kertomus säätiön historiasta vie meidät kuitenkin ajassa kauemmas taaksepäin. Tarina alkaa Otuksen perustaneen Ylioppilaspalvelu ry:n vaiheista kuvaten niitä tapahtumia ja ratkaisuja, jotka olivat luomassa edellytyksiä säätiön synnylle. Kun Ylioppilaspalvelu lopulta 25 vuotta sitten perusti pienen tutkimussäätiön, sen toimintaa käynnistämässä ollut innostunut joukko ei varmasti tiennyt millainen tulevaisuus Otusta odottaisi. Yhteisenä toiveena kuitenkin todennäköisesti oli, että toiminta jatkuisi mahdollisimman pitkään. Jonkinlainen osoitus säätiön perustamisvaiheessa määritellyn tahtotilan toteutumisesta lienee se, että Otus on saavuttanut iän, jonka johdosta sen historia on päätetty koota yksiin kansiin. Otuksen tarinan kertominen oli innostava ja mukaansatempaava tehtävä. Vaikka 25 vuotta on historiikin tekemistä ajatellen vielä suhteellisen lyhyt aika, ei kiinnostavasta materiaalista ollut pulaa. Otuksen taustoja selvitellessäni tutustuin Seija Silventoisen teksteihin Ylioppilaspalvelun ja säätiön syntyyn keskeisesti liittyneen matkatoimisto Travelan historiasta sekä Veijo Åbergin ja Jemina Sohlstén-Nederströmin kirjoittamaan Travelasta Kilroyksi muuttuneen matkatoimiston historiikkiin. Ilman näitä mielenkiintoisia kertomuksia käsitykseni säätiön syntymiseen johtaneista tapahtumista olisi jäänyt huomattavasti puutteellisemmaksi. Aineistoa etsiessäni kirjavat arkistointikäytännöt ja asiakirjavaraston hienoinen epäjärjestys saivat materiaalin kokoamisen muistuttamaan välillä salapoliisin työtä. Onneksi kaikki tärkeät dokumentit vuosien varrelta olivat kuitenkin turvallisesti tallessa, ja historiikin sivutuotteena säätiön arkisto sai merkkipäivän kunniaksi uuden, hieman siistimmän ilmeen. Erityiskiitos tämän kirjan valmistumisesta kuuluu sitä varten haastatelluille. Kevään 2013 aikana tapasin 16 säätiön historian eri vaiheissa mukana ollutta henkilöä, joiden muistikuvat ja näkemykset olivat Otuksen tarinan koostamisen kannalta korvaamattoman arvokkaita. Haastatteluja tehdessäni saatoin ilokseni huomata, että ajat Otuksessa olivat säilyneet entisten toimijoiden mielissä hyvin ja säätiön nykyiset kuulumiset vaikuttivat aidosti herättävän mielenkiintoa. Asiapitoiset ja viralliset pöytäkirjatekstit sekä värikkäät ja monipuoliset haastattelut täydensivät toisiaan loistavasti tarjoten sekä tarkkoja faktoja että mahdollisuuden ymmärtää niiden taustoja. Ainoa harmillinen puute käytettävissäni olleessa aineistossa oli se, että säätiön varhaisemmilta vuosilta ei löytynyt käytännössä lainkaan valokuvia, mikä näkyy valitettavasti kirjan kuvituksessa. Käsillä oleva Otuksen 25-vuotishistoriikki on yhdistelmä dokumentoituja tosiasioita ja haastateltujen henkilökohtaisia kokemuksia ja näkemyksiä. Niiden pohjalta on pyritty muodostamaan kokonaisuus, joka paitsi kuvaa tapahtumien kulkua myös valaisee niiden taustoja. Tietoisena valintana yksittäisiä hankkeita on kuvailtu säästeliäästi, koska tässä yhteydessä niitä kaikkia olisi ollut mahdotonta esitellä kattavasti eikä niiden perusteellisempi arvottaminen olisi ollut tarkoituksenmukaista, saati kovin yksinkertaista. Pienenä organisaationa Otuksen toiminta on henkilöitynyt vahvasti toiminnanjohtajiin, joten heidän toimikautensa ovat jaksottaneet säätiön historiaa ja siten myös tämän kirjan rakennetta. Kirjan toinen luku kertoo ajasta ennen Otusta. Siinä kuvataan säätiön perustaneen Ylioppilaspalvelun vaiheita ja Otuksen syntyyn johtaneita tapahtumia. Luvuissa kolmesta seitsemään käydään läpi Otuksen 23 ensimmäistä vuotta. Pääluvut jakavat kertomuksen ajallisiin kokonaisuuksiin, mutta leipätekstin lomassa on myös lyhyitä tietopaketteja yksittäisistä teemoista, joista osa käsittelee säätiön koko historiaa. Luvussa kahdeksan Otuksen nykyinen, keväällä 2012 toimessa aloittanut toiminnanjohtaja Jussi Junni valottaa näkemyksiään säätiön kehityksestä ja kertoo oman toimikautensa tapahtumista. Lopuksi Junni luo katseen tulevaan Otuksen tulevaisuudennäkymiä hahmotellen. Antoisia lukuhetkiä Otuksen oppimäärän parissa. 11
  12. 12. 12
  13. 13. 2. Palveluntarjoajasta tutkimusorganisaatioksi Ylioppilaspalvelun synty Ylioppilaspalvelu ry:n juuret ulottuvat 1950-luvun alkupuolelle, jolloin Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL:n organisaatiota uudistettiin merkittävästi. SYL oli perustettu maaliskuussa 1921 vastaamaan lisääntyneeseen tarpeeseen hoitaa opiskelijoiden kansainvälistä yhteistyötä, ja ennen toista maailmansotaa liiton toiminta kohdistuikin pääasiassa tälle alueelle. Sodan päätyttyä alkoivat monet opiskelijoiden sosiaalisiin oloihin liittyvät kysymykset saada huomiota osakseen. Kun samoihin aikoihin opiskelijajärjestötoimintaan osallistuneiden keskuudessa oli noussut huoli SYL:n toiminnan hiipumisesta kotimaisen toiminnan puuttuessa, kiinnostus opiskelijoiden aseman parantamiseen alkoi lisääntyä. Sodan jäljiltä sosiaalisiin ongelmiin liittyviä tehtäviä olikin paljon tarjolla. Invalidiylioppilaiden avustaminen, asuntojen järjestäminen ja terveydenhuolto olivat haasteita, joiden ratkaisujen etsimiseen liitossa tuolloin tartuttiin. Kotimaisten palvelutehtävien lisäksi myös sodan seurauksena heikentyneitä kansainvälisiä suhteita pyrittiin jälleen kohentamaan. Opiskelijayhteisön kansainvälisyyden edistäminen oli ollut merkittävä osa SYL:n toimintaa koko sen olemassaolon ajan, ja sota-aikojen eristyneisyyden jälkeen opiskelijoiden keskuudessa vallitsi kasvava halu kartuttaa kielitaitoa sekä luoda suhteita maailmalle. Opiskelijamatkailun suosio lähtikin voimakkaaseen nousuun 1940-luvun jälkipuoliskolta alkaen, ja matkustamiseen liittyvien palvelujen hoidosta tuli yksi liiton keskeisistä tehtävistä. SYL järjesti muun muassa työleirejä sekä stipendiaatti- ja harjoittelijavaihtoa, välitti kirjeenvaihtotovereita sekä 1. Silventoinen 1989; Åberg & Sohlstén-Nederström 2007, 12–13. avusti passi- ja valuuttakysymyksissä. Tuolloin opiskelijamatkailu kohdistui ensisijaisesti Pohjoismaihin sekä jonkin verran myös muualle Eurooppaan.1 1950-luvun alussa SYL:n matkailupalveluiden kysyntä oli kasvanut jo niin suureksi, että siihen ei koettu pystyttävän vastaamaan silloisella organisaatiolla. Näin ollen päädyttiin kokeilemaan järjestelyä, jossa liiton kansainvälinen toiminta ja opiskelijamatkailu eriytettiin omiksi osastoikseen. Vuonna 1952 käytännön matkajärjestelyt hoitaneen matkailuosaston toiminta liitettiin vasta perustetun Scandinavian Student Travel Servicen (STSS) toimintaan. Samanaikaisesti resurssipulaa koettiin myös muilla palveluntuotannon osa-alueilla. Niinpä SYL:n koko organisaation uudelleenjärjestelyä oli ryhdytty suunnittelemaan erityisessä järjestelykomiteassa. Komitean työn tuloksena syntyneen, seuraavana vuonna hyväksytyn sääntömuutoksen myötä liiton organisaatiota uudistettiin perinpohjaisesti. Osana uudistusta päätettiin perustaa SYL:n terveydenhoitosäätiö, jonka nimi muutettiin myöhemmin Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöksi (YTHS). Kun säätiön säännöt oli vahvistettu, opiskelijoiden terveydenhuolto siirrettiin sen vastuulle vuoden 1954 maaliskuun alusta lähtien. Tämän lisäksi liiton palvelutoiminta päätettiin eriyttää sen muusta toiminnasta perustamalla uusi erillinen palveluelin, SYL:n Ylioppilaspalvelu. Ylioppilasmatkailua, asunnonvälitystä, kurssikirjavälitystä sekä konekirjoitus- ja monistustoimintaa varten perustettu Ylioppilaspalvelu toimi oman johtokuntansa johdolla, mutta liiton hallituksen alaisena. Matkailupalvelutoiminta alkoi keväällä 1953, ja muut tehtävät 13
  14. 14. 14 pääsivät kunnolla käyntiin saman vuoden syksystä lähtien. Omat toimitilat Ylioppilaspalvelulle vuokrattiin Hämäläisten talolta, Helsingin Kampista.2 Ylioppilaspalvelun ensimmäisinä vuosina suurin osa suomalaisten opiskelijoiden ulkomaanmatkoista hoidettiin edelleen SSTS:n kautta, mutta myös omaa tuotantoa alkoi vähitellen olla tarjolla. Opiskelijamatkojen lisäksi Ylioppilaspalvelu järjesti muitakin matkatoimistopalveluja. 1950-luvun kuluessa matkustajamäärät paisuivat moninkertaisiksi ja toimiston yhteyteen saatiin toiminnan kasvun myötä tarpeelliseksi osoittautuneet lisätilat. Vuokra-asuntojen välitys- ja muu palvelutoiminta lähtivät myös vilkkaasti käyntiin. Uudenlaisena opiskelijoille tarjottuna palveluna käynnistettiin esimerkiksi pankkien 1950ja 1960-luvuilla lainojen vakuudeksi vaatimien henkivakuutusten välittäminen. Ensimmäinen paikallistoimisto perustettiin Turkuun vuonna 1958, ja seuraavan vuosikymmenen alkupuolella Ylioppilaspalvelulla oli toimipiste jo kaikissa silloisissa korkeakoulukaupungeissa. Opiskelijamatkailun suosion jatkettua kasvuaan Suomen ylioppilaskuntien liiton valtuuskunta päätti loppuvuodesta 1961 erottaa Ylioppilaspalvelun omaksi erilliseksi järjestökseen, jossa liitolla kuitenkin säilyisi ratkaiseva päätösvalta.3 Alkuvuodesta 1962 Suomen ylioppilaskuntien liiton, Suomen Teiniliiton ja Ylioppilaiden kansainvälisen avun edustajat päättivät perustaa uuden yhdistyksen jatkamaan SYL:n Ylioppilaspalvelun toimintaa. Ylioppilaspalvelu-Studentservice ry (YOP) merkittiin yhdistyskisteriin 10.2.1962, jolloin kaikki sen alatoimistot muuttuivat myös juridisesti Ylioppilaspalvelun toimistoiksi. Ylioppilaspalvelun toiminta kasvoi koko 1960-luvun ajan, ja erityisesti sen matkailupalvelut monipuolistuivat laajentuneiden lipunkirjoitusoikeuksien myötä. Matkailutoiminnan kasvusta huolimatta toiminta oli voittoa tavoittelematonta, kansainvälisissä nuoriso- ja opiskelijamatkailun konferensseissa sovittujen yhteisten periaatteiden mukaisesti. Kansainvälinen yhteistyö tiivistyi entisestään yhdistykseksi rekisteröitymisen 2. 3. 4. 5. jälkeen, kun Ylioppilaspalvelu liittyi vuonna 1949 perustettuun International Student Travel Conferenceen (ISTC) sekä sen yhteyteen perustettuun Student Air Travel Associationiin (SATA) vielä hieman myöhemmin. Vuodesta 1969 lähtien matkatoimistotoiminta muuttui luvanvaraiseksi, joten myös Ylioppilaspalvelu alkoi toimia saman vuoden syyskuusta alkaen kauppa- ja teollisuusministeriön myöntämän elinkeinoluvan turvin.4 Vuosikymmenen vaihteessa ryhdyttiin jälleen pohtimaan Ylioppilaspalvelun toiminnan mahdollista uudelleenorganisointia, kun verolainsäädäntöä oli uudistettu yhdistysten kannalta epäedullisesti. Johtokunnan asettaman toimikunnan esityksen mukaisesti päätettiin laatia suunnitelma Ylioppilaspalvelun rinnalla toimivan yhtiömuotoisen toimintayksikön perustamiseksi. Esityksen hyväksymisen myötä yhdistyksen liiketoiminta siirrettiin tätä tarkoitusta varten perustetulle osakeyhtiölle. Yhtiösopimuksen allekirjoitustilaisuus pidettiin toukokuussa 1971, mutta koska kaksi sopimuksen allekirjoittanutta taustayhteisöä oli lakkautettu ja tilalle oli tullut kaksi uutta yhtiöosakasta, jouduttiin tammikuussa 1974 järjestämään uusi perustava yhtiökokous. Kaupparekisteriin Travela Oy:ksi nimetty yhtiö merkittiin lopulta 17.5.1974, ja elinkeinoluvan se sai saman vuoden elokuussa. Matkatoimistotoiminta ja muut palvelut siirtyivät näin Travelan hoidettaviksi, ja Ylioppilaspalvelu ry jatkoi uuden osakeyhtiön pääosakkaana. Uudelleenjärjestelyn myötä Ylioppilaspalvelun tehtäväksi jäi käytännössä vastata Travelan palvelutoiminnan suuntaviivojen määrittelystä sekä nuorisomatkailun edistämiseen liittyneiden seminaarien ja konferenssien järjestämisestä. Lisäksi yhdistys jatkoi kansainvälisten suhteiden ylläpitämistä SSTS:n, ISTC:n ja SATA:n jäsenyyksien kautta. Travela puolestaan liittyi vuonna 1975 jäseneksi kansainväliseen nuorisomatkatoimistojen liittoon (FIYTO), joka toimi nuorisomatkailun puolueettomana ja epäpoliittisena yhteistyöelimenä. Toimintojen eriyttämisen jälkeen Travela alkoi profiloitua entistä enemmän nimenomaan matkatoimistoksi, ja muu palvelutoiminta jäi vähitellen pois sen tarjonnasta.5 Silventoinen 1984, 2–3; Kukkonen 1991, 317–318; Åberg & Sohlstén-Nederström 2007, 13–14. Silventoinen 1984, 3–4. Silventoinen 1984, 5–6; Åberg & Sohlstén-Nederström 2007, 17–18. Silventoinen 1984, 6–7; Silventoinen 2001, 194; Åberg & Sohlstén-Nederström 2007, 19–21.
  15. 15. Travelan matkassa 1970-luvulla matkailualan toimintaympäristö alkoi muuttua edeltäneitä vuosikymmeniä haastavammaksi, millä oli huomattavia seurauksia myös vastaperustetun Travelan menestymiseen. Öljykriisi aiheutti ongelmia matkailutoiminnalle maailmanlaajuisesti, ja kriisin heikentämä taloustilanne vähensi ihmisten matkailumahdollisuuksia myös Suomessa. Erityisesti Travelan päätuotteen eli opiskelijalentojen suosio väheni huomattavasti, kun markkinoille tuli uusia edullisempia matkustusmuotoja. Tätä menetystä paikkaamaan ryhdyttiin tarjoamaan myös yleisiä seuramatkoja Romaniaan ja Bulgariaan. Seuramatkapalvelut eivät kuitenkaan tuottaneet odotetusti, ja vuoden 1977 Romanian maanjäristysten myötä niistä jouduttiin luopumaan kokonaan vain lyhyen aikaa kestäneen tarjonnan jälkeen. 1970-luvun puolivälissä Travelan tilanne oli alkanut vaikuttaa todella huolestuttavalta. Yhtiön ajauduttua vakavaan talouskriisiin pankin lainarahoituksen saaminenkin näytti jo epävarmalta.6 Travelan tulevaisuuden kannalta merkittävä käänne tapahtui, kun Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa päätettiin sijoittaa yhtiön osakkeisiin ja osallistua siten opiskelijamatkailun tulevaisuuden turvaamiseen. HYY lähti Travelan osakkaaksi kymmenen prosentin osuudella vuonna 1976, jolloin se sai myös yhden edustajan yhtiön hallitukseen. HYY:n investointi takasi jälleen lainansaannin, mikä oli tärkeää tilanteen vakiinnuttamiseksi. Pari vuotta myöhemmin myös SSTS tuli Travelan vähemmistöosakkaaksi, mihin liittyneiden osakejärjestelyiden myötä HYY:n osuus pieneni 5,4 prosenttiin. Osakkuutensa lisäksi HYY pyrki edistämään opiskelijamatkailutoiminnan säilymistä vuokraamalla Travelalle uudet toimitilat selkeään alihintaan. Travelan päätoimisto muutti siten vuonna 1979 Helsingin ydinkeskustan Kaivotaloon ja myöhemmin samana vuonna Uuteen ylioppilastaloon.7 Vuosi 1979 merkitsi Travelalle uuden vaiheen alkua. Tuolloin pitkään jatkunut tappiollinen toiminta saatiin viimein käännettyä voitolliseksi. Yhtiössä käynnistetyn kehittämisprojektin myötä toimintaa alettiin elvyttää lisäämällä jälleen seuramatkatarjontaa ja muita yleisiä matkapalveluita. 1980-luvulla Travelan toiminta oli jonkin aikaa melko vakaata. Yhtiö teki vuosittain voitollisen tuloksen, vaikka liikevaihdon kasvu oli hidasta ja käyttökate heikkeni. Uusia huolenaiheita alkoi kuitenkin pian ilmaantua. Travelan merkittävin yhteistyökumppani SSTS oli vuosikymmenen puoliväliin mennessä ajautunut niin pahoihin vaikeuksiin, että vuonna 1986 se oli jo käytännössä konkurssikypsä. Pitkään Travelan toiminnassa mukana ollut ja SSTS:n toimintaa seurannut Jorma Eloranta muistelee Kilroyn ja sen edeltäjän Travelan tarinan HYY:n näkökulmasta kertovassa kirjassa Kilroy kävi täällä, kuinka hän oli jo aiemmin havainnut, että SSTS:n asiat olivat pahasti sekaisin. Saman oli sittemmin ymmärtänyt SSTS:n tuore toimitusjohtaja Børge Faaborg. Eloranta ja Faaborg tulivat pitkään keskusteltuaan tulokseen, että säätiön toiminta ei voinut jatkua entisenlaisena, vaan radikaaleja muutoksia oli tehtävä mahdollisimman pian. Myöhemmin Eloranta ehdotti kirjeitse Faaborgille SSTS:n muuttamista voittoa tavoittelevaksi osakeyhtiöksi, jonka osakkaiksi tulisivat kaikki SSTS:n sen hetkiset jäsenet.8 SYL:ssa oli vähitellen alettu pohtia, olisiko liiton syytä hankkiutua eroon omaisuuseristään, joiden ei katsottu sellaisenaan enää kuuluvan oleellisena osana opiskelijoiden edunvalvontajärjestön yhteyteen. Vuonna 1986 SYL olikin jo myynyt omistuksessaan olleet Helsingin Rauhankadun opiskelija-asunnot, joista saaduilla varoilla liitolle perustettiin toimitilarahasto. SYL:n hallinto- ja talousjaoston puheenjohtajana toiminut Pauli Kivipensas kuvaili, että omistuserien ideologista sopimattomuutta suurempi ongelma Travelan omistamisessa oli se, että yhtiö ei tulouttanut lainkaan voittoja ja sen perusliiketoiminta oli 1980-luvun niukasti voitollisista tuloksista huolimatta ytimeltään tappiollista. SYL:ssa jouduttiin lopulta SSTS:n ongelmien vuoksi selkeään valintatilanteeseen, jossa vaihtoehtoina oli osallistua opiskelijalentolippujärjestelmän johdosta Travelalle elintärkeän yhteistyökumppanin 6. Silventoinen 1984, 8; Åberg & Sohlstén-Nederström 2007, 24–25. 7. HYY:n tarjous Travelan ostamisesta, YOP:n johtokunta, pöytäkirja 8.5.1987 numeroimaton liite 5.5.1987, SYL:n arkisto; Åberg & Sohlstén-Nederström 2007, 25. 8. Åberg & Sohlstén-Nederström 2007, 25–29. 15
  16. 16. 16 SSTS:n pelastamiseen tai päätyä koko matkatoimistosta luopumiseen.9 SSTS:n toiminnan turvaamisen oli arvioitu vaativan Travelalta vähintään miljoonan Tanskan kruunun (n. 650 000 mk) lisäsijoitusta.10 Ylioppilaspalvelu, eli käytännössä SYL, joutui nyt päättämään olisiko se valmis irrottamaan kyseisen summan omista varoistaan. SYL:n pääsihteeri Jaana Palojärvi, hallituksen puheenjohtaja Hilkka Mattila ja hallinto- ja talousjaoston puheenjohtaja Pauli Kivipensas tulivat tulokseen, että opiskelijamatkailuliiketoiminnan kannattamattomuuden ja lisäinvestointitarpeen vuoksi Ylioppilaspalvelulla ei ollut riittäviä resursseja eikä tahtoa Travelan toiminnan turvaamisen vaatimiin panostuksiin.11 Ylioppilaspalvelun johtokunnassa myyntipäätöstä tehtäessä istunut Timo Aarrevaara muisteli, että myös kauppaa valmistelleen ryhmän ulkopuolella oltiin enimmäkseen sitä mieltä, että Travelan toimintaa voisi hyvin hoitaa jokin muukin taho. Aarrevaaran mukaan oli myös käynyt selväksi, että SYL:ssa ja sen jäsenjärjestöissä ei laajemminkaan ollut vahvaa intressiä investoida matkatoimiston toiminnan ylläpitämiseen.12 Kun päätös Travelan myymisestä oli syntynyt, oli matkatoimistolle löydettävä sopiva uusi omistaja. Ostajaa ei kuitenkaan tarvinnut alkaa etsiä täysin tyhjästä. ”Ylioppilaspalvelun ikkunan alla oli jo vuosikaudet ollut kaksi kuolaavaa talousjohtajaa odottamassa, että he saisivat ostaa Travelan”, Kivipensas kuvaili. Nämä kaksi talousjohtajaa olivat HYY-yhtiöiden toimitusjohtaja Tapio Kiiskinen ja Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan omistaman Ekomen Oy:n toimitusjohtaja Risto Kippola. SYL:ssä toivottiin, että Travela saataisiin myytyä jollekin opiskelijataholle, joskaan sitä ei pidetty ehdottomana edellytyksenä kaupan toteutumiselle.13 Toinen esiin noussut toive oli, että tulevalla omistajalla tulisi olla toisaalta riittävästi voimavaroja sekä toisaalta intressejä ja näkemystä matkatoimiston kehittämiseen.14 Näiden lähtökohtien saattelemana SYL valtuutti rekrytoimansa konsultin Jorma Elorannan käymään kauppaneuvotteluja. Eloranta oli tuolloin Travelan hallituksen puheenjohtaja ja pääomasijoitusyhtiö Finvest Oy:n toimitusjohtaja. Hän tunsi hyvin yhtiön menneisyyden toimittuaan jo 1970-luvulla SYL:n pääsihteerinä sekä lyhyen aikaa Travelan toimitusjohtajana yhtiön elvytysvaihetta käynnistettäessä ja oli myös itse vakuuttunut kaupan tarpeellisuudesta. Myyjän esittämien toiveiden pohjalta mahdolliset ostajaehdokkaat rajautuivat jo mainittuihin HYY-yhtiöihin ja Ekomeniin. Eloranta otti yhteyttä sekä Kiiskiseen että Kippolaan ja pyysi molemmilta ostotarjouksen. Hän ilmoitti ottavansa vastaan vain yhden tarjouksen kummaltakin, koska halusi pitää tarjouskilpailun mahdollisimman selkeänä.15 SYL:ssa muodostettu myyntiryhmä, johon kuului Palojärven, Mattilan ja Kivipensaan lisäksi hallituksen varapuheenjohtaja Ebba Dåhli, oli Elorannalle kertomatta määritellyt tavoitehinnan, jonka olisi täytyttävä, jotta tarjous voitaisiin hyväksyä. Kivipensas mainitsi tuon tavoitteeksi asetetun hinnan olleen nykyrahassa mitattuna noin 170 000 euroa.16 Elettiin toukokuun alkua 1987, kun Eloranta ilmoitti, että hänellä olisi Travelalle ostaja, ja hinta tulisi olemaan 840 000 euroa, nykyrahaksi muutettuna. Kivipensas totesi, että Elorannalle ei vieläkään mainittu hinnan olevan viisinkertainen asetettuun rajahintaan verrattuna. Kauppasumman kuulemisen jälkeen myyntiryhmäläisiltä vaadittiinkin pokan pitämiseksi jonkin verran ”poskipäiden pureskelua”. Seuraavaksi tahdottiin kuulla, kumpi ostajaehdokkaista oli tarjouksen tehnyt, jolloin Eloranta totesi, että tarjous oli HYY:n, ja Kiiskinen tulisi ostamaan Travelan.17 Virallinen päätös osakkeiden myymisestä tehtiin Ylioppilaspalvelun johtokunnan kokouksessa 8.5.1987, ja se hyväksytettiin ylimääräisessä yhdistyksen kokouksessa 20.5.1987. Prosessin etenemisen nopeutta kuvaa se, että kun kuluvan vuoden toimintasuunnitelma vahvistettiin yhdistyksen kokouksessa maaliskuun lopussa, ei tulevasta toimintalinjan muutoksesta ollut vielä mitään tietoa. Lähtökohta oli tuolloin ollut edelleen sellainen, että Ylioppilaspalvelu jatkaisi Travelan pääomistajana ja sen toiminta tulisi liittymään pääosin nuoriso- ja opiskelijamatkailun kehittämiseen.18 9. Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013. 10. Åberg & Sohlstén-Nederström 2007, 43. 11. Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013; Hilkka Mattilan ja Seija Silventoisen haastattelu 11.3.2013. 12. Timo Aarrevaaran haastattelu 26.3.2013. 13. Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013. 14. Timo Aarrevaaran haastattelu 26.3.2013. 15. Åberg & Sohlstén-Nederström 2007, 30, 35. 16. Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013. 17. Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013. 18. YOP, sääntömääräinen vuosikokous 30.3.1987, SYL:n arkisto; YOP, ylimääräinen yhdistyksen kokous 20.5.1987, SYL:n arkisto; YOP:n toimintakertomus 1987, SYL:n arkisto.
  17. 17. Kaupasta saatu myyntihinta oli ylittänyt odotukset reippaasti, mutta myyjät olivat tyytyväisiä myös siihen, että ostajataho oli osa suomalaista opiskelijayhteisöä ja sillä oli vahva aikomus panostaa matkatoimiston kehittämiseen. Hilkka Mattila ja Seija Silventoinen muistelivat, että HYY nähtiin hyvänä kotina Travelalle, koska se omasi sekä selkeän näkemyksen että riittävät voimavarat myös koko pohjoismaisen opiskelijamatkailutoiminnan haltuun ottamiseen.19 Vaikka jotkut olisivat mielellään nähneet SYL:n jatkavan edelleen matkailupalveluidenkin tuottamista, myyntipäätös ei lopulta aiheuttanut kovinkaan voimakkaita reaktioita. Varsinaisen myyntiryhmän ulkopuolella ollut YOP:n johtokunnan jäsen Timo Aarrevaara kuvaili, että vaikka kaupan valmistelusta oli perillä vain kohtuullisen pieni piiri ja myyntipäätös tuli varmasti monelle yllätyksenä, ei operaatio aiheuttanut kuitenkaan sen suurempaa kuohuntaa. Aarrevaara kertoi, ettei ainakaan itse kokenut myyntiprosessia lainkaan dramaattisena asiana. Hän ei nähnyt kauppaa ensisijaisesti bisnesratkaisuna, koska pyrkimyksenä oli löytää Travelalle vastuullinen ostaja ja pitää siten matkailutoiminta jatkossakin opiskelijajärjestömaailman sisällä.20 Opiskelijoiden ja koulutuksen tutkimuksen tarve kasvaa Suomen ylioppilaskuntien liitto oli toisen maailmansodan päättymisen jälkeisistä ajoista lähtien teettänyt tutkimuksia, jotka käsittelivät suurelta osin opiskelijoiden sosiaalista asemaa. Sotavuosien jälkeen SYL:n palvelutoiminta painottui opiskelijoiden taloudellis-sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseen. Tämän toiminnan taustana käytettiin monenlaista tutkimustietoa, jota oli siis alettu tuottaa myös itse. 1960-luvulle asti tutkimustoiminta oli enemmän tai vähemmän epäsäännöllistä. Eräänlainen käänne tapahtui vuonna 1961, kun 1950-luvun alun organisaatiomuutosten myötä kolmihenkiseksi kutistunutta SYL:n sihteeristöä laajennettiin palkkaamalla liitolle sosiaalisihteeri. Vastavalittu sosiaalisihteeri teki ensitöikseen kattavan tutkimuksen opiskelijoiden sosiaalisista oloista. Hänen työtään jatkoi seuraava sosiaalisihteeri 19. Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013; Hilkka Mattilan ja Seija Silventoisen haastattelu 11.3.2013. 20. Timo Aarrevaaran haastattelu 26.3.2013. toteuttamalla liiton hallituksen toimeksiannosta vielä edellistä perusteellisemman tutkimuksen. Kyseisten laajojen perustutkimusten ohella kuvaava esimerkki SYL:n toiminnasta oli heti opiskelija-asuntosäätiöiden perustamispäätöksen jälkeen 1960-luvun lopulla toteutettu laaja tutkimusprojekti opiskelijoiden asumisesta. Sosiaalisektoria käsitelleiden mittavien projektien sekä useiden pienempien selvitysten lisäksi muillakin SYL:n toimintalohkoilla tuotettiin jonkin verran tutkimustietoa, joka käsitteli muun muassa korkeakoulutettujen työuria erilaisista näkökulmista. Tutkijat palkattiin usein toteuttamaan hankkeita projektisihteerin nimikkeellä. Omaa tutkimustoimintaa täydennettiin tekemällä myös yhteistyötä ainejärjestöjen kanssa ja kustantamalla joitakin niiden hankkeista syntyneitä julkaisuja.21 Vuosikymmenten kuluessa korkeakoulupolitiikan ja edunvalvonnan maailma oli vähitellen muuttunut. SYL:n hallituksessa ja Ylioppilaspalvelun johtokunnassa 1980-luvun jälkipuoliskolla istunut Timo Aarrevaara kuvaili, että ajan mittaan oli tultu tilanteeseen, jossa opiskelijajärjestöjen päätöksenteon taustaksi tarvittiin entistäkin enemmän tietoa. Pelkästään poliittiset argumentit eivät oikein riittäneet asioiden edistämiseen. Enää ei pärjätty pelkällä tahdonvoimalla, tai sillä, että tiedettiin ja tunnettiin muutamia kansanedustajia. SYL:n toiminnassa mukana olleet olivat eri yhteyksissä paljon tekemisissä muiden järjestöjen kanssa ja pääsivät näkemään niiden erilaisia toimintatapoja. Aarrevaara muisteli, että useilla kotimaisilla järjestöillä oli jo tuolloin säännöllisesti käytettävissään tutkimustietoa näkemystensä tueksi. Myös monet ulkomaiset opiskelijajärjestöt olivat tässä suhteessa pidemmällä kuin suomalaiset. Niillä oli jo esimerkiksi ajantasaista tietoa opiskelijoiden asemasta tuottavia säätiöitä, kun taas SYL oli teettänyt vain yksittäisiä tutkimuksia ja selvityksiä. Kun myös muut osapuolet ministeriötasolta lähtien alkoivat olla aikaisempaa paremmin perillä SYL:lle merkittävien asioiden taustoista, oli selvää, että tutkimustietoon perustuvan argumentaation tarve oli tuntuvasti kasvanut.22 21. Seija Silventoisen muistio: SYL:n tutkimustoiminnasta ennen Otusta 4.5.2004, Otuksen arkisto; Hilkka Mattilan ja Seija Silventoisen haastattelu 11.3.2013. 22. Timo Aarrevaaran haastattelu 26.3.2013. 17
  18. 18. 18 SYL:n korkeakoulupoliittisena sihteerinä vuosina 1986–88 toiminut Kari Kantasalmi näki tutkimustiedon tarpeen kasvun olleen peräisin aina 1960- ja 1970-luvuilta asti, jolloin korkeakoulupolitiikan kannalta keskeiset virastot alkoivat kasvaa, opetusministeriön rooli voimistui ja uusia hallintoelimiä perustettiin. Tämän kehityksen myötä oli SYL:ssakin alettu painottaa tutkimusnäkökulman merkitystä, ja tuota samaa jatkumoa koulutuspoliittiset sihteerit pyrkivät 1980-luvun lopulla pitämään yllä. Kun korkeakoulutuksen tutkimus oli samoihin aikoihin voimakkaasti ryhmittymässä, koettiin, että opiskelijoiden valtakunnallisen etujärjestönkin olisis pystyttävä nostamaan poliittinen argumentaationsa analyyttisemman tutkimusotteen myötä entistä uskottavammalle tasolle.23 Timo Aarrevaarakin korosti, että tarpeen olemassaoloon ei havahduttu yhtäkkiä, vaan tutkimustiedon välttämättömyyden tiedostaminen oli kehittynyt pidemmän ajan kuluessa. Aarrevaaran mukaan 1980-luvun opiskelijajärjestömaailmaa leimasi hedelmällinen keskustelukulttuuri. Asioista oltiin toki usein eri mieltä, mutta harvoin niistä tarvitsi suoranaisesti riidellä. Asioita ”kelattiin” yhdessä ja niistä puhuttiin niin, että kaikki varmasti ymmärsivät. Toimintaympäristön muutosten ja yhteisten keskustelujen myötä oli vähitellen alkanut käydä selväksi, että myös SYL:n olisi organisaationa kehitettävä tutkimus- ja selvitystoimintaansa sekä tuettava ja kannustettava opiskelijatutkimuksesta kiinnostuneita ihmisiä.24 Vaikka tutkimustoimintaa oli harjoitettukin SYL:ssa jo pitkään, resurssien puute aiheutti yhtenään ongelmia. Hilkka Mattila kertoi rahojen loppuneen monta kertaa jopa kesken projektien. Kun ihmisille ei pystytty maksamaan kunnolla, tutkimukset saattoivat usein jäädä roikkumaan eikä niitä välttämättä saatu koskaan julkaistua.25 Vuoden 1987 alusta tilanteeseen saatiin hieman helpotusta, kun liitolle palkattiin toinen koulutuspoliittinen sihteeri. Edellisenä vuonna sihteeristössä aloittaneen Kari Kantasalmen nimike vaihtui tuolloin korkeakoulu- ja tiedepoliittiseksi sihteeriksi, ja hänen toimenkuvansa muokattiin selkeästi tutkimuspainotteiseksi.26 Aikaisempien hankekohtaisesti rekrytoitujen projektisihteerien jälkeen käytännöllisesti katsoen tutkijaksi palkattu pysyvä sihteeri voitiin nähdä edistysaskeleena tutkimustoiminnan pitkäjänteisyyden kehittämiseksi. Vahvistuneen tahtotilan lisäksi oli vähitellen alkanut muodostua myös infrastruktuuria, joka tarjosi mahdollisuuksia koulutuksen tutkimuksen edistämiselle. Timo Aarrevaara näki, että vuosien kuluessa tapahtuneen kulttuurinmuutoksen myötä olosuhteet tutkimustoiminnan kehittämiselle olivat alkaneet muotoutua otollisiksi, kunhan vain tutkimuskäyttöön hyödynnettävää pääomaa olisi ollut vielä riittävästi saatavilla.27 23. Kari Kantasalmen haastattelu 15.3.2013. 24. Timo Aarrevaaran haastattelu 26.3.2013. 25. Hilkka Mattilan ja Seija Silventoisen haastattelu 11.3.2013. 26. Silventoinen 2001, 58; Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013. 27. Timo Aarrevaaran haastattelu 26.3.2013. Uusi Ylioppilaspalvelu tutkimusta edistämään Toukokuussa 1987 Travela Oy:n myynnin jälkeen Ylioppilaspalvelu ry:llä ei ollut enää entistä päätehtäväänsä hoidettavana, ja yhdistyksen tilille oli ilmestynyt merkittävä summa rahaa, jolle ei vielä ollut päätetty käyttötarkoitusta. Ylioppilaspalvelun toimialat olivat vaihdelleet aiemminkin, mutta nyt oltiin yhdistyksen perustamisen jälkeen ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa organisaation toiminnan tulevaisuus oli käytännössä kokonaan avoinna. Yhdistyksen taustajoukoissa oli vähitellen päädytty näkemykseen, että Ylioppilaspalvelulla ei voitaisi järkevästi hoitaa kaikkia niitä tehtäviä, joissa oltiin aikaisemmin oltu mukana, vaan toiminta olisi fokusoitava jollekin tarkemmin rajatulle alueelle. Kun yhtäkkiä käytettävissä oli myös taloudellisia resursseja, joita ei vielä ollut korvamerkitty mihinkään tiettyyn tarkoitukseen, alkoi erilaisia ideoita niiden käytöstä nousta esiin. Vaikka tutkimustoiminnan kehittämisen tarve oli jo jonkin aikaa ollut pinnalla keskusteluissa, ei ollut itsestään selvää, että myyntituotot suunnattaisiin juuri sen tyydyttämiseen. Vaihtoehtoiset varojenkäyttöideat olivat kuitenkin enimmäkseen yksittäisiä ehdotuksia, joiden kehittelyssä ei edetty kovinkaan konkreettiselle tasolle. Timo Aarrevaara arveli, että pääoman käyttöä suunniteltaessa päätösten taustalla vaikutti todennäköisesti eräänlainen vastuun kantamisen halu, ja tuleva
  19. 19. toiminta olisi varmasti voinut suuntautua siltäkin pohjalta erilaisiin asioihin. Aarrevaara mainitsi esimerkkinä, että jos resursseja olisi päädytty kohdentamaan vaikkapa kehitysyhteistyöhön, tuskin kovin moni olisi siitä ollut pahoillaan.28 Vaikka ratkaisua Ylioppilaspalvelun omaisuuden kohdentamisesta ei ollut tehty, oli tutkimustoiminnan kehittämistä mahdollisena varojenkäyttökohteena pohdittu keskustelun tasolla jo ennen Travelan myymistä. Hilkka Mattilan näkemyksen mukaan tuolloin vallitsi jo ikään kuin yhteinen ymmärrys, että mikäli Travelan myynti onnistuisi, niin jonkinlainen tutkimusorganisaatio tultaisiin muodostamaan. Mattila selvensi, että kyseessä oli kuitenkin kaksi erillistä asiaa. Ne etenivät jossain määrin rinnakkaisesti, mutta varsinaiset päätökset varojen käytöstä tehtiin kuitenkin vasta myyntiprosessin jälkeen.29 Pauli Kivipensas puolestaan painotti, että Ylioppilaspalvelun toiminnan suuntautumisen kannalta merkittävää oli, että ensin saatiin käytettäväksi Travelan myynnistä syntynyt varallisuus, ja vasta sen jälkeen mielipiteiden ristiaallokosta muodostui virallinen kanta, jonka mukaan resursseja lähdettäisiin kohdentamaan nimenomaan opiskelijoiden ja koulutuksen tutkimuksen kehittämiseen.30 Ylioppilaspalvelun toimintalinjojen suunnittelu lähti ensisijaisesti SYL:n intresseistä. Asetelma oli varmasti suurelta osin seurausta yhdistyksen taustayhteisöjen voimasuhteista, SYL:lla kun oli johtokunnassa ehdoton enemmistö eli neljä paikkaa seitsemästä. Liitolla oli jo pitkät perinteet tutkimustoiminnasta, joten ajatus resurssien kohdentamisesta kyseiselle sektorille oli sille luonnollinen vaihtoehto. Vaikka SYL olikin, Seija Silventoisen sanoin, Ylioppilaspalvelun toiminnan priimusmoottori, sen edustajien periaatteellisena ajatuksena oli, että yhdistyksen toiminnan olisi jatkossakin hyödytettävä myös muita taustayhteisöjä.31 Timo Aarrevaara kuvaili, että SYL:n visioista poikkeavia näkemyksiä kuunneltiin, mutta omia päämääriä vietiin samalla jääräpäisesti eteenpäin.32 Kaikki taustayhteisöt eivät toki välttämättä kokeneet SYL:n ajamia näkemyksiä omikseen, mikä saattoi jatkossa heijastua ajoittain passiivisena osallistumisena tutkimusorganisaation hallintoon.33 Aarrevaaran mielestä SYL:n kunniaksi oli kuitenkin sanottava, että muita taustayhteisöjä ei yritetty sulkea ulos yhdistyksen tulevaisuudensuunnitelmista, vaan liitossa haluttiin nimenomaan tavoitella pitkäjänteistä toimintaa yhteistyössä muiden opiskelijajärjestöjen kanssa. Opiskelun tutkimuksen kysyntä oli kasvanut SYL:n ulkopuolellakin, ja ylioppilaskunnissa ymmärrettiin, että tuon kysynnän täyttämiseen olisi järkevää panostaa. Tämän vuoksi SYL:n kannaksi muodostunutta näkemystä oli Aarrevaaran mukaan helppo perustella muillekin osapuolille.34 Kun myyntiprosessi oli saatu päätökseen, ratkaisuja Ylioppilaspalvelun tulevan toiminnan luonteesta ryhdyttiin tekemään sen suurempia aikailematta. Ensimmäisessä Travelan myynnin jälkeen pidetyssä johtokunnan kokouksessa kesäkuussa 1987 syntyi jo merkittäviä toiminnan suuntaamista koskeneita päätöksiä. Toukokuisessa yhdistyksen kokouksessa oli päätetty valtuuttaa johtokunta laatimaan esitykset sekä lyhyen että pidemmän aikavälin toimintapolitiikan suuntaviivoiksi. Toimintasuunnitelmien laatiminen uskottiin Jaana Palojärven, johtokunnan puheenjohtaja Hilkka Mattilan ja samaisessa kokouksessa yhdistyksen pysyväksi sihteeriksi nimetyn Seija Silventoisen tehtäväksi. Kokouksessa käydyn keskustelun pohjalta päätettiin, että lyhyen aikavälin suunnitelman tulisi käsittää kolme eri tehtäväaluetta, joiksi valikoituivat projektit, julkaisutoiminta sekä palvelutoiminta. Projektien osalta suunnitelman vaatimuksia tarkennettiin sisällyttämällä niihin SYL:n edustajien esittämät, asumisen utopioita ja kansainvälistä harjoittelua koskevat projektit sekä FSS:n edustajan esittämä ruotsinkielisten koululaisten projekti.35 Timo Aarrevaara muisteli, että tuossa kesäkuisessa kokouksessa määriteltiin jo melko pitkälle se tahtotila, jonka pohjalle uusitun organisaation toiminta tulevina vuosina tuli rakentumaan. Perusteellisen keskustelun myötä johtokunta päätyi ajatukseen, jonka mukaan oli tärkeää pystyä luomaan järjestelmä, jolla voitaisiin tukea opiskelijoiden 28. Timo Aarrevaaran haastattelu 26.3.2013. 29. Hilkka Mattilan ja Seija Silventoisen haastattelu 11.3.2013. 30. Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013. 31. Hilkka Mattilan ja Seija Silventoisen haastattelu 11.3.2013. 32. Timo Aarrevaaran haastattelu 26.3.2013. 33. Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013. 34. Timo Aarrevaaran haastattelu 26.3.2013. 35. YOP, johtokunnan pöytäkirja 9.6.1987, SYL:n arkisto. 36. Timo Aarrevaaran haastattelu 26.3.2013. 19
  20. 20. 20 ja koulutuksen tutkimusta sekä innostaa alalle uusia tutkijoita.36 Toinen samaisessa kokouksessa syntynyt tärkeä päätös koski toiminnanjohtajan palkkaamista. Toukokuun kahdeksanteen päivään asti Ylioppilaspalvelun toiminnanjohtajan tehtäviä oli hoitanut Travelan toimitusjohtaja Pekka Salo. Yhdistyksen ja matkatoimiston teiden erkaannuttua Ylioppilaspalvelun katsottiin tarvitsevan jatkossa täysipäiväistä toiminnanjohtajaa käytännön tehtäviä hoitamaan. Niinpä seuraavaan yhdistyksen kokoukseen mennessä päätettiin laatia esitys tulevan toiminnanjohtajan toimenkuvasta. Määräaikainen kolmivuotinen toimi julistettiin haettavaksi lokakuun alussa. 1.12.1987 johtokunnan istuva puheenjohtaja Hilkka Mattila valittiin kolmen hakijan joukosta Ylioppilaspalvelun toiminnanjohtajaksi vuoden 1988 alusta alkavalle kaudelle.37 Mattila itse kuvaili suhtautuneensa aina koulutus- ja tiedepolitiikkaan intohimoisesti. Hän koki tutkimustoiminnan kehittämisen vahvasti omaksi asiakseen ja oli SYL:n hallituksen puheenjohtajana toimiessaan ollut aktiivisesti ajamassa tutkimustoimintaan keskittyvän elimen muodostamista.38 Mattilalla olikin vahva näkemys Ylioppilaspalvelun toiminnan keskittämisestä nimenomaan tutkimusprojekteihin. Hän koki, että opiskelijajärjestöjen päämäärien ajamisen tueksi tarvittiin tutkimuksellista tietoa, jonka tuottamiseksi vaadittaisiin huolellista suunnittelua, seurantaa ja koordinointia. Projektien menestyksellinen ylläpitäminen edellyttäisi, että yhdistyksen varoja ei hajotettaisi esimerkiksi jäsenjärjestöjen päivittäisen toiminnan rahoittamiseen.39 Alkuvuosi 1988 sujui uudistuneen Ylioppilaspalvelun toimintaa organisoiden. Yhdistykselle laadittiin uudet ohjesäännöt, toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä otettiin käyttöön Mattilan suunnittelema logo. Uudeksi toimitilaksi vuokrattiin huone HYY:lta Kaivokatu 10:stä. Uusi johtokunta nimettiin helmikuussa, ja sen puheenjohtajaksi valittiin jo Travelan myyntioperaatiossa SYL:n hallintoja talousjaoston puheenjohtajana mukana ollut Pauli Kivipensas.40 Koska toiminnanjohtajaksi palkattu Hilkka Mattila oli suuntautunut nimenomaan tiede- ja koulutuspolitiikkaan, katsottiin, että puheenjohtajalla olisi syytä olla taloudellisen puolen osaamista. Kivipensas arveli, että nimenomaan kokemus taloushallinnon tehtävien hoitamisesta olikin ratkaiseva tekijä hänen valinnassaan, vaikka perinteisesti luottamushenkilöiden nimittämiseen liittyi varmasti myös poliittisia vaikuttimia. Yhdistyksen johdon vastuualueiden jako muodostui näin ollen luonnostaan sellaiseksi, että Mattila vastasi tutkimustoiminnan kehittämisestä ja Kivipensas taloushallinnosta.41 Kevään aikana jatkettiin projektien hahmottelua toimintasuunnitelman pohjalta sekä luotiin suhteita eri yhteistyötahoihin, ja vähitellen toiminnassa päästiin myös toteutusvaiheeseen. Ensimmäiseksi projektityöntekijäksi palkattiin Juhani Nenonen, joka aloitti huhtikuun alusta kansainväliseen harjoitteluun liittyvien verosopimusten vaikutusten selvittämisen. Huhtikuussa päätettiin myös ensimmäisen apurahan myöntämisestä Jouni Luukkosen pro gradu -työlle, ja niin uuden tutkijapolven tukemiseen ja rohkaisemiseen tähtäävä toiminnan osa-alue saatiin myös käytännön tasolla käynnistettyä. Yhdeksi yhdistyksen toimialaksi toimintasuunnitelmassa määriteltyä julkaisutoimintaa organisoitiin myös uudelleen jaottelemalla tulevat julkaisut kolmeen ryhmään. Erillisiksi kategorioikseen määriteltiin Ylioppilaspalvelun oman julkaisusarjan julkaisut, muut julkaisut sekä julkaisut, joita yhdistys tulisi avustamaan.42 Johtokunta kokoontui kevään ja kesän aikana aktiivisesti useamman kerran kuukaudessa. Uudenlaisen toiminnan käynnistysvaiheen haasteista huolimatta innostus organisaation kehittämiseen alkoi kantaa hedelmää. Ylioppilaspalvelun henkilöstö laajeni seuraavan kerran syksyllä, kun SYL:n korkeakoulu- ja tiedepoliittinen sihteeri Kari Kantasalmi siirtyi yhdistyksen kokopäiväiseksi tutkijaksi toteuttamaan klassisia yliopistokirjoituksia ja korkeakoulujen uusia tehtäviä käsitteleviä projekteja. Samaan aikaan sen hetkisen toimitilan todettiin käyneen liian ahtaaksi, joten toiminnanjohtaja ja puheenjohtaja valtuutettiin etsimään yhdistykselle uusi, mielellään kolme huonetta käsittävä toimisto. Toiveiden mukaiset, Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan omistaman 37. YOP, johtokunnan, pöytäkirjat 9.6.1987, 5.10.1987 ja 1.12.1987, SYL:n arkisto. 38. Hilkka Mattilan ja Seija Silventoisen haastattelu 11.3.2013. 39. Puheenjohtajan näkemyspaperi keskustelun pohjaksi tulevasta toiminnasta, YOP:n johtokunta, pöytäkirja 5.10.1987 liite 3, SYL:n arkisto. 40. YOP, johtokunnan, pöytäkirjat 19.1.1988 ja 11.2.1988, SYL:n arkisto; YOP Yhdistyksen yleiskokous 2.2.1988, SYL:n arkisto. 41. Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013. 42. YOP, johtokunnan pöytäkirjat 22.3.1988 ja 15.4.1988, SYL:n arkisto.
  21. 21. Ekomen Oy:n vuokraamat tilat löytyivät Kulmavuorenkadulta Sörnäisistä.43 Uudistuneen Ylioppilaspalvelun toiminta oli siis päässyt kuluvan vuoden aikana reippaasti käyntiin. Yhdistysmuoto ei kuitenkaan vaikuttanut parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta uusien tehtävien toteuttamiseksi ja varallisuuden hallinnoimiseksi. Niinpä loppuvuodesta 1988 oli jälleen aika tehdä organisaation tulevaisuuden kannalta merkittäviä päätöksiä. Apurahojen jakaminen Otusta perustettaessa säätiön yhdeksi tavoitteeksi määriteltiin opiskelijatutkimuksesta kiinnostuneiden tutkijoiden tukeminen ja uusien toimijoiden rohkaiseminen alalle. Päämäärän saavuttamista päätettiin edistää apurahoja jakamalla, mikä sopi luonnostaan hyvin säätiömuotoiseen toimintaan. Apurahojen jakamisperusteiksi ei ole missään vaiheessa laadittu kovinkaan yksityiskohtaisia ohjeistuksia. Tärkein periaate on ollut myöntää avustuksia ainoastaan säätiön toimialan mukaisille hakemuksille. Jo ensimmäisinä vuosina hakemusten käsittelyprosessia selkeytettiin rajaamalla käsittelyn ulkopuolelle muun muassa matka-apurahojen, kongresseihin ja seminaareihin osallistumisen sekä julkaisukustannuksien tukeminen. Näiden kriteerien mukaisesti apurahoja on jaettu käytännössä vain opinnäytetöiden tekemiseen. Suurin osa tuen saajista on ollut pro gradu -tasoisten töiden tekijöitä, mutta jonkin verran on tuettu myös lisensiaatintöitä ja väitöskirjoja. Säätiön ensimmäisinä vuosina apurahansaajia ei käytännössä seurattu ollenkaan eikä avustusten käyttöä kontrolloitu. 1990-luvun puolivälissä seurantaa päätettiin tehostaa. Tuen saajat velvoitettiin raportoimaan töidensä etenemisestä aiempaa aktiivisemmin lähettämällä kopio työstään tai kirjallinen selvitys apurahan käytöstä vuoden kuluttua sen myöntämisestä. Käytäntöä ei kuitenkaan kirjattu säätiön sääntöihin, eikä se ole pysynyt muuttumattomana. Sittemmin opinnäytetöiden seuranta sekä raportoinnin vaatimukset ovat vaihdelleet kulloisenkin hallituksen ja toiminnanjohtajan linjausten mukaisesti. Apurahoja on jaettu säätiön käyttörahastosta, SYL:n lahjoittaman tutkimus- ja julkaisurahaston tuotosta sekä Antti Tanskasen 50-vuotisjuhlarahastosta. Säätiön omista varoista avustuksia myönnettiin pääasiassa sen ensimmäisinä toimintavuosina. Antti Tanskanen lahjoitti Otukselle vuonna 1996 50-vuotisjuhlakeräyksensä tuoton, 82 000 markkaa, apurahoina jaettavaksi. Tanskanen tahtoi ohjata varat tutkimustoiminnan tukemiseen, mutta ei halunnut itse vaikuttaa avustusten suuntaamiseen sen tarkemmin. Rahasto ja sen tuotto käytettiin väitöskirjaprojektien tukemiseen vuosien 1997–2000 aikana. Vuonna 1991 vastaanotetun 580 000 markan suuruisen tutkimus- ja julkaisurahaston lahjoittamisen ehtona oli, että sen käytöstä päättäisivät ainoastaan SYL:n nimeämät säätiön hallituksen jäsenet. Rahaston tuotto rajattiin käytettäväksi ensisijaisesti pro gradu -tasoisten opinnäytteiden tukemiseen. Säätiön taloudellisen tilanteen aiheuttamista rajoituksista johtuen apurahoja ei ole pystytty kaikkina vuosina jakamaan. Koska rahasto tuotti merkittävästi tappiota vuosina 2007 ja 2008, seuraavien vuosien tuotot menivät tappioiden paikkaamiseen eikä apurahoja ole voitu myöntää vuoden 2008 jälkeen. Apurahoja on tarkoitus jakaa tutkimus- ja julkaisurahaston tuotosta jatkossakin, mikäli pääoma kasvaa jälleen suuremmaksi kuin se lahjoitushetkellä oli. Lähteet: Otus, toimintakertomukset 1989–2012, Otuksen arkisto; Otus, hallituksen pöytäkirjat 12.2.1997, 2.11.2000, 17.1.2001, Otuksen arkisto; Timo Aarrevaaran haastattelu 26.3.2013; Petri Lempisen haastattelu 30.4.2013. 43. YOP, johtokunnan, pöytäkirjat 29.8.1988, 12.9.1988, SYL:n arkisto. 21
  22. 22. 22
  23. 23. 3. Otuksen ensiaskeleet 1989–1991 Ajatus omaisuuden säätiöimisestä Ylioppilaspalvelu oli kokenut varsin perusteellisen mullistuksen, kun se oli luopunut toimintansa kulmakivenä olleesta matkailupalvelutoiminnan koordinoinnista ja matkatoimiston omistuksesta. Yhdistyksen toimiala sekä tavoitteet olivat vaihtuneet käytännössä kokonaan, ja sen taloudelliset realiteetit olivat hyvin toisenlaiset kuin ennen Travelan myymistä. Entisestä palveluntarjoajasta oli päätetty muodostaa tutkimusorganisaatio. Uudelleen määriteltyä tarkoitusta ryhdyttiin silti aluksi toteuttamaan entisenlaisella toimintamuodolla. Yhdistysmuoto ei kuitenkaan vaikuttanut pidemmällä tähtäimellä sopivimmalta vaihtoehdolta tutkimuksen tuottamiseen. Varallisuudesta huolimatta uuden Ylioppilaspalvelun ensi hetket tutkimusorganisaationa olivat Pauli Kivipensaan mukaan taloudellisesti oikeastaan melko karuja. Asianomaisille muodostui varsin nopeasti käsitys, ettei rekisteröity yhdistys ollut paras tapa hallinnoida likvidiksi muuttunutta omaisuutta, eikä niin suurien pääomien liittäminen yhdistyksen käyttötaloudeksi ollut lainkaan ongelmatonta.1 Organisaation tavoitteita määriteltäessä yhdeksi hallitsevaksi päämääräksi oli muodostunut pääoman turvaaminen siten, että edellytykset tutkimustoiminnan pitkäjänteisyydelle saataisiin varmistettua. Timo Aarrevaara muisteli vaikuttaneen selvältä, että tästä näkökulmasta ajateltuna minkäänlaiset yhtiömallit eivät olisi tulleet kyseeseen. Voittoa tavoittelevaan liiketoimintaan ei tuntunut yleensäkään olevan laajemmin intressejä, ja toisaalta opiskelijajärjestömaailmassa oli menneiltä vuosilta useita varoittavia esimerkkejä yritystoiminnan 1. 2. 3. 4. riskeistä.2 Omaisuutta ei haluttu sijoittaa riskialttiisiin kohteisiin, eikä resursseja hukata varsinaisen tarkoituksen ulkopuoliseen toimintaan.3 Vaikka varallisuuden käytön suunnittelua hallitsi suhteellisen maltillinen suhtautuminen, hieman toisenkinlaisia näkemyksiä oli ajoittain esitetty. HYY:n aloitteessa SYL:n vuoden 1987 liittokokoukselle hahmoteltiin käytännössä koko Ylioppilaspalvelun omaisuuden käyttämistä muutamien vuosien aikana. Siten kaavailtiin voitavan tehdä niin merkittävää tutkimusta, että ympärillä oleva yhteiskunta ja yhteistyötahot noteeraisivat uuden organisaation tehokkaaksi sekä osaavaksi tutkimusyksiköksi ja alkaisivat sitten rahoittaa sen toimintaa. Talousasioista vastuussa ollut Kivipensas muisteli esityksen aiheuttaneen hätkähdystä: ”Ainakin minusta vaikutti aika pelottavalta ajatus, että pannaan kaikki haisemaan ja pidetään peukut pystyssä, että oikeat numerot osuvat ruudukkoon.”4 Koska erilaiset yhdistykset ja yhtiöt vaikuttivat suunnitellun toiminnan kannalta epäsopivilta yhtiömuodoilta, alkoi ajatus Ylioppilaspalvelun omaisuuden säätiöimisestä tuntua houkuttelevalta. Säätiölaissa määritellyt velvoitteet olivat sopusoinnussa organisaation tarkoitusperien kanssa. Säätiöimisen ajateltiin takaavan sen, ettei pääomaa käytännössä voitaisi hukata, eikä resursseja pystyttäisi suuntaamaan muuhun kuin säädekirjassa tarkasti määriteltyyn tarkoitukseen. Opiskelijajärjestömaailmassa nopeasti vaihtuvat sukupolvet eivät välttämättä osaisi aina ajatella omaa aikaansa pidemmälle, joten olemassa olevan tahtotilan säilyvyydestä ja käynnistetyn tutkimustoiminnan jatkuvuudesta kannettiin huolta. Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013; Timo Aarrevaaran haastattelu 26.3.2013. Timo Aarrevaaran haastattelu 26.3.2013. Hilkka Mattilan ja Seija Silventoisen haastattelu 11.3.2013. SYL, liittokokouksen pöytäkirja 26.–27.11.1987, liite 38 20.10.1987, SYL:n arkisto; Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013. 23
  24. 24. 24 Ylioppilaspalvelun organisaatiomuutosta valmisteltiin johtokunnan kokouksissa loka- marraskuussa 1988. Puheenjohtaja Pauli Kivipensas oli saanut lokakuun lopulla tehtäväksi laatia sijoitussuunnitelman kuluneen vuoden loppuun mennessä. Suunnitelma oli jo tehty silmällä pitäen yhdistyksen omaisuuden mahdollista säätiöimistä. Marraskuun alkupuolen kokouksissa keskusteltiin tulevasta organisaatiomuodosta sekä talouden näkymistä Kivipensaan laskelmien pohjalta, ja keskustelujen tuloksena päätettiin laatia sääntöluonnos tulevaa toimintamuotoa varten. 15.12.1988 johtokunta hyväksyi ehdotuksen perustettavan säätiön säännöistä esitettäväksi yhdistyksen yleiskokoukselle. Samana päivänä johtokunnan kokouksen jälkeen pidetyssä yleiskokouksessa päätettiin yksimielisesti perustaa tutkimussäätiö ja luovuttaa sen omaisuudeksi 4 500 000 markkaa, joka oli käytännössä koko Ylioppilaspalvelun omaisuus. Säätiön toiminnan käynnistämiseksi oli seuraavaksi allekirjoitettava säädekirja ja hyväksyttävä yhdistyksen johtokunnan esittämät säännöt, jotta oikeusministeriöltä voitiin hakea lupaa säätiön perustamista varten.8 Säätiöimisprosessi haluttiin tehdä huolella sekä muodollisesti että sisällöllisesti. Prosessia etäämmältä seurannut Kari Kantasalmi muisteli, että säätiöiminen hoidettiin rauhallisesti ja hyvällä juridisella osaamisella.9 Säätiöasiakirjojen laatijaksi oli valittu oikeustieteen kandidaatiksi valmistumassa ollut Pertti Rauhio, joka sai kirjoittaa tekstit useampaan otteeseen. Timo Aarrevaara kuvaili, että säätiöimisen taustalla olleen tahtotilan haluttiin kuvastuvan perustamisasiakirjoista, joten Rauhiota ei päästetty helpolla. Tuo mainittu tahtotila oli määritelty jo kesäkuussa 1987, ja Aarrevaaran mukaan siinä myös aika hyvin pysyttiin, vaikka ideoita jouduttiinkin käymään vielä uudelleen läpi säätiöimisprosessin kuluessa.10 Huolellinen valmistelu ja toteutus palkittiin, kun oikeusministeriö myönsi säätiöintiluvan maaliskuussa 1989, ja uusi tutkimusorganisaatio oli näin ollen valmis käynnistämään toimintansa.11 Säätiön perustamisprosessiin kuului luonnollisesti myös nimen keksiminen. Sääntöjä kirjoittaessaan Rauhio käytti luonnoksissa hahmottelemaansa työnimeä Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö. Tässä vaiheessa sitä pidettiin vielä väliaikaisena harjoitusnimenä, 5. Hilkka Mattilan ja Seija Silventoisen haastattelu 11.3.2013; Timo Aarrevaaran haastattelu 26.3.2013. 6. Hilkka Mattilan ja Seija Silventoisen haastattelu 11.3.2013. 7. Timo Aarrevaaran haastattelu 26.3.2013. 8. YOP, johtokunnan pöytäkirjat 24.10.1988, 7.11.1988, 14.11.1988 ja 15.12.1988, SYL:n arkisto; YOP, yhdistyksen yleiskokouksen pöytäkirja 15.12.1988, SYL:n arkisto; Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013. 9. Kari Kantasalmen haastattelu 15.3.2013. 10. Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013; Timo Aarrevaaran haastattelu 26.3.2013. 11. YOP, johtokunnan pöytäkirja 16.3.1989, SYL:n arkisto. Ylioppilaspalvelun varallisuuden toivottiin hyödyttävän myös tulevia opiskelijapolvia, ja tutkimustiedon tuottaminen nähtiin toimintana, jota tultaisiin jatkossakin aina tarvitsemaan.5 Säätiömuodolla uskottiin olevan positiivisia vaikutuksia myös käytännön toimintaedellytyksiin. Rahoittavien tahojen ajateltiin osallistuvan todennäköisesti helpommin lainsäädännöllä taustansa turvanneen organisaation toimintaan. Hilkka Mattila muisteli, että potentiaalisten yhteistyökumppanien vakuuttaminen vastaperustetun opiskelijajärjestötaustaisen orgaanin kyvystä tehdä oikeasti validia tutkimusta, vaati paljon ponnistelua. Rahoittajat olivat luonnollisesti huolissaan, olisiko toiminta tarpeeksi vakaalla pohjalla, voisivatko resurssit loppua yhtäkkiä kesken ja valmistuisivatko hankkeet ajallaan. Mattila näki säätiömalliin päätymisen hyvänä ratkaisuna, koska sillä pystyttiin luomaan uskottavuutta toiminnan pysyvyydestä ja toimijoiden sitoutuneisuudesta.6 Itse toteutetun tutkimustoiminnan lisäksi tavoitteeksi oli määritelty opiskelijatutkimuksesta kiinnostuneiden tutkijoiden tukeminen. Apurahoja jakamalla haluttiin rohkaista alalle myös uusia toimijoita. Aarrevaaran mukaan oli vaikea kuvitella mitään muuta mallia, jolla apurahajärjestelmä olisi voitu saada kunnolla toimimaan. Puhtaasti taloudelliselta kannalta säätiömuotoisella toiminnalla oli toki myös verotuksellisia etuja joihinkin muihin malleihin verrattuna, mutta Aarrevaara ei uskonut niiden olleen kuitenkaan ratkaisevassa asemassa säätiöintipäätöstä tehtäessä. Tärkeämpää oli, että olemassa oleva pääoma nähtiin riittävänä listattujen tavoitteiden eli pitkäjänteisen tutkimuksen, nopeatempoisen selvitystyön ja julkaisujen tukemisen toteuttamiseksi. Kun organisaation toiminnan lähtökohdaksi vakiintunut tahtotila oli olemassa, sitä noudattamaan ei lopulta oikein voinut ajatella mitään muuta vaihtoehtoa kuin säätiötä.7 Yhdistyksestä säätiöksi
  25. 25. joka voitaisiin myöhemmin korvata lopullisella versiolla. Yhtenä mahdollisena vaihtoehtona oli pohdittu, että säätiö nimettäisiin jonkin 1900-luvun alussa vaikuttaneen opiskelijahahmon mukaan. Kun Hilkka Mattila keksi, että luonteva lyhenne Rauhion ehdotukselle olisi Otus, pidettiin sitä sopivan hauskana vaihtoehtona. Niin muista ehdotuksista luovuttiin, ja säätiö sai viralliseksi nimekseen Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus r.s.12 Tutkimussäätiön hallinto muodostettiin Ylioppilaspalvelun organisaation pohjalta. Hallituksen edustujat tulivat määräytymään samassa suhteessa kuin yhdistyksen johtokunnan kokoonpano, joten SYL nimesi neljä edustajaa sekä SKOL, STOL ja FSS kukin yhden jäsenen. Hallituksen järjestäytymiskokous pidettiin edustajien koulutustilaisuuden yhteydessä Forssassa 17.–18.3.1989, jossa hallituksen puheenjohtajaksi valittiin SYL:n nimeämä Pauli Kivipensas ja varapuheenjohtajaksi SKOL:n edustaja Niko Visuri. Säätiölle muodostettiin myös kolmihenkinen työvaliokunta, jonka tehtävänä oli valmistella esityksiä hallituksen käsiteltäväksi. Työvaliokunta koostui hallituksen puheenjohtajasta, varapuheenjohtajasta ja vuosittain nimetystä kolmannesta hallituksen jäsenestä. Otuksen toiminnanjohtajaksi palkattiin Hilkka Mattila, joka siirtyi käytännössä vanhana työntekijänä yhdistyksestä säätiön palvelukseen. Myös tutkija Kari Kantasalmen kanssa solmittiin määräaikainen Taustayhteisöt Ylioppilaspalvelu ry perusti Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otuksen vuonna 1989. Säätiön taustayhteisöiksi tulivat sen perustamishetkellä Ylioppilaspalvelun taustalla olleet yhteisöt. Otuksen hallituksen edustajat tulivat määräytymään samassa suhteessa kuin yhdistyksen johtokunnan edustajat. Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL ry nimitti neljä edustajaa sekä Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSS rf, Suomen kauppaopiskelijain liitto SKOL ry ja Suomen tekniikan opiskelijoiden liitto STOL ry kukin yhden edustajan. Vuonna 2000 STOL esitti, että toimintansa vähenemisen johdosta sen edustus säätiön hallituksessa siirrettäisiin Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto SAMOK ry:lle, jota STOL oli ollut perustamassa. Säätiön sääntöjä muutettiin seuraavana vuonna esityksen mukaisesti, ja SAMOK:lla on ollut edustaja Otuksen hallituksessa vuodesta 2002 lähtien. Otuksen hallitus on ollut koko olemassaolonsa ajan seitsenhenkinen. Säätiön sääntöjen mukaan hallituksessa voi olla seitsemästä yhteentoista jäsentä, mutta yli puolet heistä on joka tapauksessa oltava SYL:n valitsemia. Mikäli jokin taustayhteisö ei nimeä edustajaansa määräaikaan mennessä, voi hallitus valita syyskokouksessaan korvaavan jäsenen säätiön toimintaa tukevien tai sen kanssa yhteistyötä tekevien yhteisöjen, laitosten tai henkilöiden joukosta. Hallituksen jäsenten toimikausi on kaksi vuotta. Toimikaudet on porrastettu niin, että paikkansa jättää vuosittain puolet jäsenistä. Nykyiseen hallitukseen Suomen ylioppilaskuntien liito SYL ry on nimennyt neljä edustajaa ja Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSS rf, Suomen kauppaopiskelijain liitto SKOL ry sekä uudella nimellä toimiva Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK ry kukin yhden edustajan. Lähteet: Otus, säädekirja 15.12.1988, Otuksen arkisto; Otus, säännöt 21.8.2001, Otuksen arkisto; Otus, toimintakertomus 2012, Otuksen arkisto. 12. Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013; Hilkka Mattilan ja Seija Silventoisen haastattelu 11.3. 25
  26. 26. 26 työsopimus loppuvuoden ajaksi, ja hänen Ylioppilaspalvelun alaisuudessa aloittamaansa projektia jatkettiin Otuksessa.13 Kaikki säätiön alkuvuosien henkilövalinnat olivat Kivipensaan mukaan jossain määrin tunteita herättäviä. Sellaiseen oli opiskelijajärjestömaailmassa kuitenkin totuttu, eikä Otus ollut sen suhteen mikään poikkeus. Sen sijaan puoluepolitiikan ei koettu henkilövalintoihin ja muihin päätöksiin juuri vaikuttaneen.14 Mattila kuvaili, että Otuksen hallituksen jäsenyydet määräytyivät poliittisten jakojen sijaan pääasiassa järjestöjen edustajien vastuualueiden mukaan.15 Vaikka puoluetaustat olivat opiskelijajärjestöissä aina läsnä, korkeakoulu- ja tiedepolitiikan kentät olivat tuolloin olleet usein ikään kuin rauhoitettuja puoluepoliittiselta taistelulta, kuvaili Kantasalmi. Hän kuitenkin totesi, etteivät säätiön toimijoiden poliittiset taustat jääneet kokonaan vaille huomiota, vaan puolueiden edustussuhteet aiheuttivat ajoittain jonkin verran ihmettelyä.16 Otuksen johdon työnjako muodostui myös samalta pohjalta, jolla tutkimustoimintaa oli Ylioppilaspalvelun alaisuudessa käynnistetty. Kivipensaan mukaan perustamisvaiheessa ei vielä linjattu, että puheenjohtajuus määräytyisi automaattisesti minkään tietyn toimen tai aseman mukaan. Hänen nähdäkseen valinta olisi hyvin voinut kohdistua esimerkiksi entisiin SYL:n koulutuspoliittisiin sihteereihin. Koska juridisesti ajatellen säätiö on kuitenkin ensisijaisesti velvollinen hoitamaan omaisuuttaan ja vasta toissijaisesti toteuttamaan tarkoitusta, jota varten se on perustettu, hallituksen johtoon haluttiin erityisesti nimenomaan taloudellista osaamista. Mattilan tehtäväksi muodostui puolestaan olla vastuussa varsinaisen tutkimustoiminnan kehittämisestä ja yhteyksien luomisesta. Kivipensas luonnehti roolijakoa siten, että toiminnanjohtaja vastasi arjen pyörittämisestä ja puheenjohtaja johti säätiötä etäältä.17 Säätiön hallinnon täydensivät maksuliikennettä oman toimensa ohessa hoitanut Seija Silventoinen ja kirjanpidosta vastannut Raija Leikola. Silventoinen päätyi tehtävään, koska oli hoitanut samoja velvollisuuksia SYL:ssa sekä Ylioppilaspalvelussa, eikä Mattilalla puolestaan ollut kokemusta vastaavista tehtävistä. Toiminnanjohtajan oma näkemys työnjaosta oli hieman raadollisempi: ”Suoraan sanoen kukaan ei olisi luottanut pennin latiakaan minulle sillä tavalla, että olisin käsitellyt muuta kuin virtuaalista rahaa. Jos olisin oikeasti kiikuttanut jotain maksulappuja jonnekin, niin nuo olivat täysin vakuuttuneita, että olisin hukannut ne matkalla”, Mattila naureskeli. Kivipensaan mielestä työnjako korosti nimenomaan sitä, että Mattila ei ollut talousihminen, vaan hän oli kiinnostunut ensisijaisesti säätiön toiminnan substanssipuolesta.18 Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiön perustamisprosessi saatiin päätökseen, kun Otus merkittiin säätiörekisteriin 11.5.1989.19 Kaikki Ylioppilaspalvelu ry:n voimassa olleet sitoumukset, kuten keskeneräiset projektit, palkatut työntekijät ja toimitilat, oli nyt siirretty säätiön nimiin. Ylioppilaspalvelua ei vielä tänä päivänäkään ole lakkautettu, mutta sen toiminta hiipui vähitellen käytännössä kokonaan. Yhdistys jatkoi julkaisutoimintaa muutaman vuoden, ja sen sarjassa ilmestyi vielä ensimmäisiä Otuksenkin julkaisuja. Ylioppilaspalvelun omaisuuden säätiöinti toteutui yleisesti ottaen suhteellisen hyvässä yhteisymmärryksessä. Timo Aarrevaara muisteli, että varsinaiseen säätiöintipäätöstä vastaan ei esitetty kovin vahvoja, vakavasti otettavia argumentteja. Toki erilaisia näkemyksiä esitettiin ja kuppikuntiakin aiheen tiimoilta varmasti muodostui, kuten vastaavissa prosesseissa usein tapahtui. Säätiömuotoon päätymisen taustalla oli kuitenkin sellaisia perusteita, jotka monet ymmärsivät ja jotka oli helppo hyväksyä. Enemmistö ylioppilaskuntien pääsihteereistä ja puheenjohtajista piti Aarrevaaran käsityksen mukaan tärkeänä tutkimustoiminnan pitkäjänteisyyttä, ja ajatus toiminnan toteuttamisesta organisaatiolla, jolla olisi tarpeeksi vahvuutta, sai yleisesti paljon kannatusta. 10–15 vuoden kehityskulku oli tuolloin ikään kuin tullut valmiiksi. Tahtotila oli olemassa, ja taloudelliset olosuhteet olivat otolliset. Aarrevaara pohdiskeli, että jos ratkaisuja ei olisi tuolloin tehty ja päätöksiä olisi siirretty vielä muutamallakin vuodella, ei Otusta todennäköisesti olisi koskaan perustettu.20 13. 14. 15. 16. 17. 18. Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013; Hilkka Mattilan ja Seija Silventoisen haastattelu 11.3.2013. 19. Ote säätiörekisteristä 11.5.1989, Otuksen arkisto. 20. Timo Aarrevaaran haastattelu 26.3.2013. Otus, hallituksen pöytäkirja 17.3.1989, Otuksen arkisto. Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013. Hilkka Mattilan ja Seija Silventoisen haastattelu 11.3.2013. Kari Kantasalmen haastattelu 15.3.2013. Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013.
  27. 27. Toiminta käyntiin säädepääomalla Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiössä siirryttiin huomattavasti tarkempaan toiminnan muotoiluun kuin yhdistyksen alaisuudessa. Sitä edellytti jo säätiölakikin. Säädekirjaan kirjatussa toiminnan tarkoituksessa oli määriteltävä toiminnan suuntaviivat ja säännöissä raamit, joilla tarkoitusta voitaisiin toteuttaa. Säätiörekisteriin hyväksyttyihin sääntöihin merkittiin hartaudella laadittu tarkoitus: ”Säätiön tarkoituksena on harjoittaa, edistää ja tukea tutkimus-, selvitys- ja julkaisutoimintaa, joka kohdistuu koulutusjärjestelmiin, koulutukseen, opiskelijoiden taloudelliseen ja sivistykselliseen ja sosiaaliseen asemaan, elämäntapaan sekä korkeakoululaitoksen rakenteeseen ja toimintaan. Tarkoituksensa toteuttamiseksi säätiö toteuttaa tutkimus- ja selvitysprojekteja, antaa apurahoja, harjoittaa kansainvälistä yhteistoimintaa sekä järjestää seminaareja ja muita koulutustilaisuuksia.” Säätiön omaisuus koostui perustamishetkellä Ylioppilaspalvelun lahjoittamasta pääomasta, joka jakaantui 3,5 miljoonan markan peruspääomaan ja 1 miljoonan markan toimitilarahastoon. Käyttörahasto tuli muodostumaan säätiön omaisuuden tuotosta, lahjoituksista, avustuksista ja muista mahdollisista tuloista.21 Vastaperustetun tutkimusorganisaation toiminta oli käynnistettävä omilla resursseilla. Uskottavuudenkin vuoksi Otuksella oli oltava jonkin verran omaa varallisuutta likoon laitettavaksi. Kivipensas ja Mattila muistelivat resurssien riittäneen alkuvaiheessa siihen, että potentiaalisia rahoittajia varten pystyttiin tuottamaan jonkin verran esiteltävää ja markkinoitavaa. Resurssit mahdollistivat toiminnanjohtajan ja kokopäiväisen tutkijan palkkaamisen, toimitilojen vuokraamisen sekä muutamien graduprojektien tukemisen. Merkittävää ulkopuolista rahoitusta ei oikeastaan edes haaveiltu saatavan, ennen kuin rahoittajakandidaateille olisi esittää tutkimuksellisia näyttöjä. Yhteistyökumppanien vakuuttaminen oli muutenkin haastavaa ja vaati osittain jopa uudenlaisen kulttuurin luomista. ”Ulkopuolisen rahoituksen hankkimisen vaikeus oli siinä, että rahoitusjärjestelmä oli vielä tuolloin paljon nykyistä jäykempi ja keskushallintokeskeisempi. Ei ollut ikään kuin tapana ostaa mitään tutkimusta mistään”, Mattila kuvaili.22 Säätiön ensimmäisinä vuosina talous alkoi kehittyä myönteisesti, eikä positiivisia tilinpäätöksiä ollut Kivipensaan mukaan kovinkaan vaikeaa saavuttaa. Budjetointi oli suhteellisen helppoa, koska säätiön pääoma oli likvidiä ja sijoitettuna suoraan markkinarahaan. Kun korot olivat korkealla tasolla, sijoituksista saatiin tuloutettua riittävästi varoja hahmoteltujen hankkeiden tutkimussuunnitelmien tekoon sekä projektien käynnistämiseen. Taloudellisia haasteitakin kuitenkin kohdattiin. Ylioppilaspalvelun lahjakirjalla Otus oli saanut myös Radiomedia Oy:n osakkeita noin 400 000 markan arvosta. Yhtiö ajautui konkurssiin vuoden 1990 aikana, ja mainitut osakkeet jouduttiin poistamaan säätiön taseesta. Korkeiden korkotuottojen ansioista rahoitustilanne oli kuitenkin sen verran hyvä, että tapauksella ei ollut lopulta merkittäviä vaikutuksia säätiön toimintaedellytyksiin. Varsinaista tutkimustoimintaa ei tarvinnut säätiöimisvaiheen jälkeen aloittaa täysin tyhjästä, sillä yhdistyksen alaisuudessa oli aloitettu muutama hanke, jotka siirtyivät ikään kuin perintönä Otuksen projekteiksi. Samoin suhteita mahdollisiin rahoittaja- ja yhteistyötahoihin oli taustayhteisöjen kautta olemassa. Erityisesti SYL:lla oli perinteisesti ollut hyvät yhteydet valtionhallintoon, ja sitä kautta Otuksessa tunnettiin henkilötasolla kattavasti virkamieskuntaa muun muassa opetusministeriöstä, opintotukikeskuksesta ja Kelasta. Läheiset suhteet ja suopea suhtautuminen eivät Kivipensaan mukaan kuitenkaan vielä riittäneet myönteisten rahoituspäätösten saamiseen, varsinkaan kun heti käynnistysvaiheessa ei oikein ollut valmiina sopivia hankesuunnitelmia yhteistyökandidaateille esitettäväksi.23 Vaikka säätiön tausta saattoi aiheuttaa uskottavuuteen kohdistuvia epäilyksiä, oli sillä toisaalta myös positiivisia vaikutuksia. Mattila koki, että SYL:ssa harjoitettu tutkimustyö oli osaltaan luonut luottamusta siihen, että opiskelijajärjestötaustainenkin organisaatio voisi tehdä kunnollista tutkimusta.24 Korkeakoulu- ja 21. Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus, Säännöt 15.3.1989, Otuksen arkisto. 22. Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013; Hilkka Mattilan ja Seija Silventoisen haastattelu 11.3.2013. 23. Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013. 24. Hilkka Mattilan ja Seija Silventoisen haastattelu 11.3.2013. 27
  28. 28. 28 tiedepoliittisen sihteerin paikalta Ylioppilaspalvelun kautta Otuksen tutkijaksi siirtynyt Kari Kantasalmi kuvaili SYL:n toiminnan kautta muodostuneen myös tutkijoiden välistä verkostoitumista. SYL:n 1980-luvulla järjestämissä korkeakoulupoliittisissa kesäkouluissa ja seminaareissa vieraili tutkijoita ja koulutuspolitiikan vaikuttajia, ja toisaalta monia SYL:n entisiä sihteereitä oli päätynyt sittemmin yliopistojen palvelukseen.25 Otuksen toiminnan alkuvaiheissa myös säätiön henkilöstö oli vahvasti SYL-taustaista. Puheenjohtaja Kivipensas ja toiminnanjohtaja Mattila olivat päätyneet Otuksen johtoon ikään kuin luonnostaan, koska olivat SYL:n hallituksessa toimiessaan olleet perustamassa säätiötä. Tutkija Kantasalmi oli puolestaan ollut liiton sihteeristössä tutkimuspainotteisissa tehtävissä, ja hänellä oli jo olemassa Otukselle sopivaksi katsottuja projektiaihioita. Kivipensaan mukaan paine saada tuloksia aikaiseksi oli merkittävämpi tekijä kuin halu palkata kavereita. Palvelukseen haluttiin työntekijöitä, joiden tutkimukset valmistuisivat. Sen vuoksi pidettiin tärkeänä, että edes joku säätiön toimijoista tunsi uudet työntekijät ja uskalsi taata, että nämä saisivat tehtävänsä hoidettua.26 Mattila puolestaan luonnehti, että myös tutkimusideoiden sisällöllä oli merkitystä. Koska SYL:lla ja Otuksella oli pitkälti yhteiset intressit, oli luonnollista palkata tutkijoita, joille SYL:n kannalta keskeiset aihealueet olivat ennestään tuttuja.27 Päätökset toimintaansa käynnistelleen säätiön tutkimuksellisista linjauksista ja resurssien suuntaamisesta eivät muodostuneet ilman ajoittain värikästäkin mielipiteiden vaihtoa. Vastakkaiset toiveet tutkimustoiminnan painopisteistä ja erilaiset käsitykset taloudellisista resursseista aiheuttivat jonkin verran eripuraa. Pauli Kivipensas valotti, että vaikka toiminnan suuntaamista koskeneet päätökset olivatkin pöytäkirjatasolla usein yksimielisiä, niin aina niistä käytiin keskusteluja ja esitettiin vastakkaisia näkemyksiä. Kuten säätiön säännöissä mainittiin, Otuksen tarkoitukseksi oli määritelty tuottaa sekä tutkimuksia että selvityksiä. Taustalla oli näkemyksiä, joiden mukaan säätiön olisi tehtävä koulutuspolitiikkaan liittyviä projekteja, ja nimenomaan nimikkeellä tutkimus. Toisaalta koettiin, että myös opintososiaalisia asioita, kuten asumista, terveydenhuoltoa ja toimeentuloa, olisi syytä käsitellä, jolloin käytettäisiin ennemminkin termiä selvitys. ”Puhuttiin vähän niin, että jos käsitellään koulutuspoliittisia asioita, niin ollaan tutkijoita, ja jos käsitellään opintososiaalisia asioita, ollaan selvittäjiä”, Kivipensas havainnollisti. Hän tarkensi, että vaikka asia ei aivan näin yksioikoinen ollutkaan, ajattelun tasolla jako hahmotettiin helposti mainitulla tavalla mutkia oikoen.28 Hallituksen kokouksessa syyskuussa 1989 päätettiin, että säätiön tulevan toiminnan painopisteen tulisi olla koulutuspolitiikkaan liittyvässä tutkimustoiminnassa, jotta niin taloudelliset kuin henkisetkin resurssit voitaisiin hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti aihepiiriltään toisiinsa kytkeytyvien projektien muodossa. Hallitus tunnusti myös opiskelijoiden sosiaaliseen asemaan liittyvän tutkimuksen tarpeellisuuden, mutta katsoi että säätiön resurssit eivät vielä riittäisi tyydyttävään toimintaan kahdella erillisellä laajalla tutkimusalueella. Kivipensaan mukaan henki oli alkuaikoina hallituksen linjauksen mukaisesti pitkälti sellainen, että Otuksen toivottiin painottuvan erityisesti korkeakoulupolitiikkaa tukeviin tutkimuksiin.29 Koulutuspolitiikan ja sosiaalipolitiikan välisen painotuksen lisäksi toinen hallitseva jakolinja oli suhtautumisessa siihen, kuinka mittavia ja akateemisesti kunnianhimoisia projekteja haluttiin tavoitella ja millaisella taloudellisella riskillä niitä oltiin valmiita käynnistämään. Kivipensas kertoi suhtautuneensa itse hieman varovaisesti pitkäkestoisiin projekteihin, joiden merkitys päätöksentekoon vaikuttamisen välineenä ei olisi välttämättä ollut käytettyihin resursseihin nähden kovinkaan merkittävä. Pitkäkestoiset ja kunnianhimoiset projektit olivat taloudellisesti haastavia ilman ulkopuolista rahoitusta. Koska kahtena ensimmäisenä toimintavuotena tutkimusresurssit tulivat 25. Kari Kantasalmen haastattelu 15.3.2013. 26. Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013. 27. Hilkka Mattilan ja Seija Silventoisen haastattelu 11.3.2013. 28. Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013. 29. Otus, hallituksen pöytäkirja 9.9.1989, Otuksen arkisto; Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013. Toiminnan suuntaviivoja hahmottelemassa
  29. 29. kokonaisuudessaan säätiön omista tuotoista, oli toiminnalle luotava uskottavuutta tutkimuksellisten näyttöjen muodossa mahdollisten rahoittajien vakuuttamiseksi. Paine tulosten aikaansaamiseksi oli kova, mikä lisäsi halukkuutta lyhytkestoisten selvitystyyppisten projektien toteuttamiseen. Kivipensas totesi, että tuolloin etsittiin aktiivisesti SYL:n ja muiden opiskelijajärjestöjen toimintaa lähellä olevia aiheita, joista voitaisiin nopealla aikataululla saada näyttöjä aikaiseksi. Tarve saavuttaa tuloksia lyhyessä ajassa akateemisesti arvostettavan kunnianhimoisen tutkimustyön ohessa johti siihen, että toimintaa päädyttiin ohjaamaan molempiin suuntiin. ”Joku voisi sanoa, että se oli hapuilevaa, mutta se oli osaltaan myös tarkoitushakuista, Kivipensas taustoitti.30 Ensimmäisinä vuosinaan Otus oli selkeästi projektiorganisaatio. Ensimmäiset hankkeet valikoituivat ikään kuin valmiista projektiaihioista. Jo Ylioppilaspalvelun alaisuudessa aloittanut säätiön ensimmäisenä palkattuna tutkijana jatkanut Kari Kantasalmi kertoi SYL:n toiminnan yhteydessä käytyjen keskustelujen vaikuttaneen omien hankkeidensa muotoutumiseen. Hän oli sihteerinä toimiessaan pitänyt esitelmiä ja käyttänyt puheenvuoroja korkeakoulupoliittisissa kesäkouluissa, seminaareissa sekä muissa vastaavissa tapahtumissa. Sitä kautta keskusteluissa pinnalla olleista aiheista oli hahmottunut jo pitkälle kehiteltyjä tutkimusaihioita, joita sitten päädyttiin toteuttamaan Otuksen hankkeina.31 Tutkijat tulivat taloon yhdessä valmiin projektiaihion mukana. ”Säätiöön ei palkattu tutkijoita ja alettu sitten miettiä, mitä he tutkisivat, vaan ensin oli hanke, ja hankkeen mukana tuli sen toteuttaja”, Kivipensas kuvaili. Alkuvaiheissa rekrytointia ei hoidettukaan avoimilla hauilla, ja ensimmäiset palkatut työntekijät olivat käytännössä aina tuttuja vähintään jollekin säätiön toimijoista.32 Kun projektien aiheet oli tarkasti määritelty, niiden toteuttamisesta tehtiin aikatauluarvio. Jos projektit eivät valmistuneet suunnitellussa ajassa, tutkijoiden sopimuksia jatkettiin sen verran kuin oli tarpeen. Työsuhteet oli kuitenkin sidottu nimenomaan hankkeiden kestoon. Kivipensaan mukaan vakituisia työsuhteita ei harkittukaan. Toimintakulttuuri oli tuttu opiskelijajärjestöistä, joissa käytännössä kaikki työntekijät olivat tuohon aikaan määräaikaisia. Tutkijatkaan eivät elätelleet toiveita pitkäaikaisista työsuhteista, koska myös he olivat tottuneet tietyn mittaisiin vakansseihin, Kantasalmi muisteli. Keskusteluissa kyllä pohdittiin, voisivatko samat tutkijat jatkaa säätiön palveluksessa projektista toiseen. Yleisesti oli kuitenkin totuttu ajattelemaan, etteivät työurat opiskelijayhteisössä tulisi useinkaan olemaan kovin pitkiä. Kivipensas uskoi, että työsuhteen jatkuvuuden sijaan Otus oli hyvä paikka ottaa ensimmäisiä askeleita tutkijan uralla ja jatkaa siitä matkaa eteenpäin. Säätiö pystyi myös tarjoamaan aloitteleville tutkijoille hyvät olosuhteet. Pelkästään rauhallinen työhuone ja oma työpiste olivatkin monille jo itsessään merkittävä asia.33 30. Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013. 31. Kari Kantasalmen haastattelu 15.3.2013. 32. Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013. 33. Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013; Kari Kantasalmen haastattelu 15.3.2013. 34. Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013. 35. Kari Kantasalmen haastattelu 15.3.2013. 36. Otus, hallituksen pöytäkirja 15.6.1989, Otuksen arkisto. Kulmavuorenkadun arki Säätiön ensimmäiset toimitilat Kulmavuorenkadulla Sörnäisissä olivat toimivat ja sen aikaiselle henkilöstömäärälle hyvinkin riittävät. Toimisto sijaitsi sisäpihan perällä olevassa rakennuksessa, joten katumelu ei työntekoa juuri häirinnyt. Tilat koostuivat toiminnanjohtajan työhuoneesta, tutkijoiden huoneesta sekä pienestä keittiöstä. Ekomen Oy:n vuokraama huoneisto oli myös edullinen, kuten Ylioppilaspalvelun ja Otuksen alkuvuosien tilat Kivipensaan mukaan yleensäkin olivat.34 Kari Kantasalmi muisteli, että toimistolla sai olla hyvin rauhassa. ”Siellä oli hiljaista, se oli hyvä paikka. Kyllä siellä tutkimusrauhan sai,” hän kuvaili arkeaan toimiston perähuoneessa.35 Kantasalmi työskentelikin alkuun paljon yksinään, koska hän ehti olla säätiön ainoa tutkija neljän kuukauden ajan, ennen kuin Juhani Nenonen palkattiin elokuun alusta alkaen toteuttamaan selvitystä kansainväliseen harjoitteluun ja opiskelijavaihtoon kohdistuvista odotuksista ja asenteista.36 Palkattujen tutkijoiden lisäksi Kulmavuorenkadulla työskenteli toiminnanjohtaja Mattila ja puheenjohtaja Kivipensas vieraili ajoittain hallituksen asioita hoitamassa. Vasta perustetun säätiön toiminnanjohtajan 29
  30. 30. 30 tehtävät painottuivat paljolti suhteiden luomiseen ja verkostoitumiseen, joten Mattilan työajasta kului suuri osa toimiston ulkopuolella ihmisiä tapaamassa.37 Toimistossa vallinneella työrauhalla oli kuitenkin myös kääntöpuolensa. Mattila harmitteli, että Kulmavuorenkadulla oltiin ikään kuin syrjässä ja eristyksissä, ja siksi tilanne olisi ollut mukavampi, jos Otuksen toimitilat olisivat olleet SYL:n tilojen yhteydessä. Hänen mielestään mainittu järjestely olisi tarjonnut hedelmällisemmän maaperän hankkeiden kehittelylle, ja sen lisäksi yhteisessä toimistossa olisi ollut hauskempaa ja viihtyisämpää.38 Mattilalle työskentely SYL:n väen kanssa oli enemmän kuin tuttua, sillä hän oli toiminut liiton hallituksessa kolmen vuoden ajan, joista kaksi viimeistä puheenjohtajana. Säätiön toiminnan käynnistämisvaiheessa kokemus opiskelijajärjestötoiminnasta olikin varsin hyödyllistä. Toiminnanjohtajan tehtävät eivät tuolloin liittyneet käytännössä lainkaan varsinaiseen tutkimustyöhön. Toimenkuva muodostui pääasiassa hankkeiden suunnittelusta ja valmistelusta sekä säätiön tunnettuuden ja uskottavuuden lisäämisestä. Erityisesti tehtävistä korostui nimenomaan yhteistyösuhteiden luominen. Mattila oli tottunut verkostoituja, ja hän tykkäsi kontaktien luomisesta sekä yhteistyötahojen parissa liikkumisesta, Kantasalmi luonnehti.39 Otuksen ensimmäinen julkaisu ilmestyi alkuvuodesta 1990, kun Kari Kantasalmen toimittama klassisia yliopistokirjoituksia sisältänyt kokoelmateos Yliopiston ajatusta etsimässä julkaistiin Gaudeamuksen kustantamana. Juhani Nenosen kaksiosainen raportti Opiskelijoiden odotukset kansainväliseltä opiskelijavaihdolta ja opiskelijavaihdon avoimet kysymykset julkaistiin Ylioppilaspalvelun sarjassa toiminnanjohtajan esipuheella varustettuna myöhemmin samana vuonna. Nenonen lopetti Otuksen palveluksessa hankkeen päätyttyä, mutta Kantasalmi jatkoi täydennyskoulutuksen strukturoitumista ja teknisen alan korkeakoulutusta käsitelleiden projektien parissa.40 Kantasalmi muisteli, että tutkijoiden työskentely oli tuolloin paitsi rauhallista myös hyvin itsenäistä. Vaikka projekteista välillä yritettiinkin 37. Kari Kantasalmen haastattelu 15.3.2013. 38. Hilkka Mattilan ja Seija Silventoisen haastattelu 11.3.2013. 39. Kari Kantasalmen haastattelu 15.3.2013. 40. Otus, Toimintakertomus 1990, Otuksen arkisto. Kari Kantasalmen toimittama Yliopiston ajatusta etsimässä oli Otuksen ensimmäinen julkaisu. Klassikkotekstejä sisältänyttä teosta on siteerattu paljon, ja se on kuulunut yliopistojen tutkintovaatimuksiin. (Kuva: Elina Lavikainen) viritellä keskustelua, ei varsinaiselle yhteistyölle oikein ollut mahdollisuuksia, koska hankkeet olivat kovin erilaisia.41 Toimiston miehitys pysyi ensimmäiset vuodet jokseenkin samankokoisena, sillä säätiön palkkalistoilla oli jatkuvasti yksi tai kaksi tutkijaa kerrallaan. Tammikuussa 1991 Jussi Silvonen palkattiin toteuttamaan Perustutkintojen suoritusajat -projektia, ja samalla säätiön palvelukseen saatiin ensimmäinen tutkimusapulainen, kun Marko Hamilo rekrytoitiin avustamaan Silvosta. Kantasalmen työsuhteen päätyttyä käynnistettiin ulkomaalaisten opiskelijoiden sosiaalista asemaa selvittänyt hanke, johon tutkijaksi palkattiin Katri Myllykoski huhtikuusta 1991 alkaen.42 Opinnäytetöitään tehneitä apurahansaajia ei toimistolla työskennellyt, vaikka ylimääräistä tilaa olisi välillä ollutkin. Taustalla oli osittain ajatus, että apurahaprojekteja ei ollut tarkoitus pyrkiä 41. Kari Kantasalmen haastattelu 15.3.2013. 42. Otus, työvaliokunnan pöytäkirja 15.1.1991, Otuksen arkisto; Otus, hallituksen pöytäkirja 19.3.1991, Otuksen arkisto.
  31. 31. valvomaan tarkasti eikä niille haluttu asettaa varsinaisia aikataulutavoitteita.43 Itse toteutettujen tutkimushankkeiden lisäksi säätiön tavoitteena oli siis kannustaa alalle uusia tutkijoita opinnäytetöitä tukemalla. Graduapurahojen jakaminen oli aloitettu jo Ylioppilaspalveluna, ja toimintaa jatkettiin Otuksessa. Pauli Kivipensas kertoi, että alkuvuosina hakemusten ja tiedustelujen määrä oli suorastaan valtava. Osittain siitä syystä avustettaville töille määriteltiin aikaisempaa tarkemmat ehdot säätiömuotoon siirryttäessä. Apurahakohteista rajattiin pois käytännössä kaikki julkaisutoiminta. Kun Ylioppilaspalvelu saattoi vielä avustaa tieteellisten tutkimusten tai selvitysten julkaisukustannuksissa, Otuksena tukea voitiin myöntää ainoastaan apurahanhakijoiden omien töiden julkaisemista varten. Jo pelkästään tällä kriteerillä saatiin hakemusten määrää vähennettyä tuntuvasti. Linjaus aiheutti myös suuttumusta ympäri maata, sillä vastaavanlaisia apurahoja ei tuolloin muutenkaan ollut paljon saatavilla, Kivipensas muisteli. Samalla avustuspäätösten ulkopuolelle päätettiin jättää esimerkiksi matka-apurahat ja kongresseihin osallistumisen tukeminen, sillä niitä koskevia hakemuksia tuli myös varsin paljon. Näillä periaatepäätöksillä apurahaprosessia saatiin selkiytettyä jo melko paljon, mikä oli tervetullutta, koska avustustoiminta oli resursseista johtuen kuitenkin suhteellisen pienimuotoista.44 Kohti uusia tuulia Nuoren tutkimussäätiön toiminnan painopisteet ja käytännöt hakivat vielä muotoaan. Syksystä 1990 kevääseen 1991 käytiin perusteellista keskustelua säätiön tulevista toimintaperiaatteista. Keskeisiä pohdinnanaiheita olivat päätöksenteon toimivuus, hallinnon kalleus sekä tieteellisen asiantuntijuuden lisäämisen tarve. Havaittujen ongelmakohtien pohjalta ryhdyttiin hahmottelemaan myös toiminnanjohtajan toimenkuvan muuttamista. Tulevan toiminnan suunnittelu lähti syksyllä siinä mielessä nollapisteestä, että säätiöllä ei ollut oikeastaan minkäänlaisia pitkäaikaisia sitoumuksia. Toiminnanjohtajan toimikausi oli päättymässä, 43. Hilkka Mattilan ja Seija Silventoisen haastattelu 11.3.2013. 44. Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013. 45. Lähetekeskustelu tulevasta toiminnasta, Otus, hallituksen pöytäkirjan liite 11.10.1990, Otuksen arkisto. 46. Otus, sääntömääräinen syyskokous 29.11.1990 ja 22.12.1990, Otuksen arkisto. toimitilojen vuokrasopimus oli irtisanottavissa, eikä yhteenkään projektiin ollut sitouduttu vuodenvaihteen yli.45 Säätiön hallinnon toiminnan keskeisiksi ongelmiksi nähtiin järjestelmän raskaus ja kalleus. Hallintoelinten koko oli säätiön varsinaisen toiminnan määrään nähden varsin suuri. Hallitus ja työvaliokunta käsittelivät asioita osittain päällekkäin, ja hallituksen päätöksentekoprosessi koettiin tehottomaksi. Samalla hallinnon pyörittäminen vei kohtuuttoman suuren osan säätiön budjetista. Kokopäiväisen, hallinnollisiin tehtäviin keskittyvän toiminnanjohtajan toimen ylläpitämistä vain muutaman tutkijan työllistävässä säätiössä ei koettu taloudellisesti järkeväksi. Otuksen hallitukselle laadittiin kaksi toiminnanjohtajan tulevaa toimenkuvaa koskenutta esitystä, joista SYL:n hallituksen päätökseen perustunut esitys hyväksyttiin suunnittelun pohjaksi. Muokkaamalla toiminnanjohtajan toimenkuvaa selkeästi tutkimusjohtajuuden suuntaan katsottiin käytettävissä olleet resurssit saatavan mahdollisimman tehokkaasti käyttöön. Työnkuvan tulevan suunnan määrittelyn jälkeen äänestettiin toiminnanjohtajan toimen hoidosta, minkä tuloksena Hilkka Mattilan toimikautta päätettiin jatkaa vuoden 1991 loppuun saakka.46 Seuraavana keväänä jatkettiin syyskokouksessa aloitettua keskustelua. Sekä muutaman hallituksen jäsenen että tutkijoiden huolena oli tieteellisen asiantuntijuuden puuttuminen säätiön hallintorakenteesta. Jotta Otus olisi pystynyt parhaiten toteuttamaan tehtäväänsä, sen olisi ollut kyettävä tekemään tieteellistä tutkimusta koskevia arvioita niin ajankohtaisen tutkimuksen tuntemukseen kuin pätevien tutkijoiden rekrytoimiseen liittyen. Näiden päämäärien saavuttamista varten säätiön koettiin tarvitsevan toiminnanjohtajan toimenkuvan uudelleenmäärittelyä ja säätiön päätöksentekorakenteen muuttamista. Asiantuntevaa päätöksentekoa tukemaan tutkijat olivat ideoineet tieteellisen asiantuntijaelimen perustamista.47 Kari Kantasalmi kertoi heidän ajatelleen, että kun säätiön toiminta oli lähtenyt käyntiin ja uusia ihmisiä kävi tekemässä tutkimuksia ja selvityksiä projektiluonteisesti, taustalle olisi ollut 47. Lähetekeskustelu tulevasta toiminnasta, Otus, hallituksen pöytäkirjan liite 11.10.1990, Otuksen arkisto; Jussi Silvosen luonnos toiminnanjohtajan toimenkuvasta ja säätiön päätöksentekorakenteesta, Otus, hallituksen pöytäkirjan liite 21.5.1991, Otuksen arkisto. 31
  32. 32. 32 hyvä saada tieteellistä ohjausryhmätoimintaa. Varsinkin kun säätiön työntekijät olivat nuoria ja uransa alkutaipaleella, asiantuntevalle ohjaukselle ja tuelle koettiin olevan tarvetta.48 Tieteellisen neuvottelukunnan perustamisesta ei lopulta tässä yhteydessä päästy yhteisymmärrykseen, vaikka suunnitelmat olivat jo melko pitkällä ja aihetta käsiteltiin useissa hallituksen kokouksissa. Toukokuussa 1991 hallitus hyväksyi toiminnanjohtajan uudistetun toimenkuvan, jonka pohjalta Mattilan seuraajaa ryhdyttiin sittemmin valitsemaan. Pauli Kivipensaan mukaan käynnistysvaiheen jälkeen oli käynyt melko nopeasti ilmi, ettei sen kokoisessa tutkimusorganisaatiossa voisi pidemmällä tähtäimellä olla ”toiminnanjohtajaa, joka vain johtaa toimintaa”. Alkuvaiheessa yhteiskuntasuhteisiin ja hallintoon painottuminen oli tärkeää, mutta kun toiminta oli saatu käyntiin, tarvittiin jo enemmän selkeää tutkijatyyppiä, joka tekisi itsekin tutkimusta tai vähintään pienempiä selvitysluontoisia projekteja.49 Keväällä 1991 säätiön tulevaisuuden kannalta tehtiin merkittäviä ratkaisuja. Sekä SYL:n että Otuksen vuokranantajana ollut Ekomen Oy oli ajautunut konkurssiin. SYL:ssa oli päädytty hyödyntämään tilannetta hankkiutumalla eroon kalliista Iso Roobertinkadun toimitiloista ja vuokraamalla uusi toimisto Töölönkatu 15:sta. Kelalta hankitut tilat olivat liiton omalle henkilöstölle tarpeettoman isot, joten niihin oli mahdollista etsiä muitakin vuokralaisia. Vuokranantajan konkurssin takia Otuksen Kulmavuorenkadun toimiston kohtalo oli epävarma, joten säätiön hallitus päätti asiasta keskusteltuaan pyytää SYL:lta tarjousta vuokratiloista Töölönkadun kiinteistössä. SYL:n tarjous toimitiloista ja toimistopalveluista hyväksyttiin hallituksen kokouksessa toukokuussa 1991 ja uuteen toimistoon päätettiin muuttaa yhtä aikaa SYL:n kanssa saman vuoden syksyllä.50 Suuret muutokset jatkuivat kesällä toiminnanjohtaja Hilkka Mattilan jätettyä yllättäen irtisanoutumisilmoituksensa. Mattila oli päättänyt lähteä säätiöstä toimikautensa päätyessä vuoden 1991 lopussa, mutta uuden työpaikan saaminen jo syksyksi aikaisti lähtöä. Yllättävästä aikataulumuutoksesta johtuen rekrytointiprosessi oli hoidettava vauhdilla. Toiminnanjohtajan toimi julistettiin haettavaksi 16.7.1991. Työpaikkailmoituksessa painotettiin tutkimuksellisia ansioita, kykyä sekä kokemusta rahoituksen hankkimisesta ja pääoman hoitamisesta. Reilun viikon kestäneen hakuajan kuluessa säätiölle oli saapunut 18 hakemusta, joiden perusteella haastatteluun kutsuttiin viisi hakijaa. Vain kaksi päivää ennen Hilkka Mattilan toimikauden päättymistä 30.7.1991 säätiön uudeksi toiminnanjohtajaksi valittiin Jukka Puska. Aikataulun kiireellisyydestä johtuen hallitus päätti, että Puska toimisi elokuun ajan luottamustoimisenas ja työvaliokunta päättäisi työsuhteen aloittamiseen liittyvistä yksityiskohdista seuraavassa kokouksessaan.51 Reilut kaksi vuotta kestäneen Hilkka Mattilan toimikauden aikana Otuksen toiminta oli saatu haasteista ja ajoittaisista erimielisyyksistä huolimatta mukavasti käyntiin. Ensimmäiset julkaisut olivat ilmestyneet, kaksi hanketta oli käynnissä ja yhteistyösuhteita oli saatu muodostettua. Organisaatio oli toki kooltaan vielä varsin pieni, mutta varsinainen tutkimustoiminta oli saatu jatkumaan ilman katkoksia. Vaikka toimistolla oli työskennellyt korkeintaan kaksi tutkijaa kerrallaan, seuraava hanke oli kuitenkin aina saatu käynnistettyä ennen edellisten päättymistä. Vuoden 1991 syksyllä odottivat kuitenkin uudet haasteet. Uusi toiminnanjohtaja uusine toimenkuvineen, muutto taustayhteisö SYL:n kanssa samoihin toimitiloihin ja laskemaan lähtenyt korkotaso tulivat muuttamaan säätiön toimintaympäristöä merkittävästi. 48. Kari Kantasalmen haastattelu 15.3.2013. 49. Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013. 50. Otus, hallituksen pöytäkirjat 19.3.1991, 14.5.1991, Otuksen arkisto; Otus, vuosikokouksen pöytäkirja 22.4.1991, Otuksen arkisto; Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013. 51. Otus, hallituksen pöytäkirjat 21.5.1991, 16.7.1991, 26.7.1991, 30.7.1991, Otuksen arkisto; Hilkka Mattilan ja Seija Silventoisen haastattelu 11.3.2013.
  33. 33. Hilkka Mattila Toiminnanjohtaja 1.4.1989–31.7.1991 Otuksen ensimmäinen toiminnanjohtaja oli Hilkka Mattila. Hänet valittiin jo uudistuneen Ylioppilaspalvelu ry:n toiminnanjohtajaksi vuoden 1988 alusta alkaen. Kun matkatoimisto Travelan myynnistä saadut varat säätiöitiin ja Otus aloitti toimintansa, Mattila siirtyi yhdistyksen johtokunnan päätöksellä säätiön toiminnanjohtajaksi 1.4.1989 lähtien. Ylioppilaspalvelussa alkanut kolmivuotinen toimikausi jatkui keskeytyksettä Otuksessa, ja myöhemmin työsuhdetta jatkettiin kestämään vuoden 1991 loppuun. Mattilalla oli monipuolinen opiskelijajärjestötausta. Hän oli ollut Taideteollisen korkeakoulun opiskelijana SYL:n hallituksessa vuodet 1985–87, joista ensimmäisen varapuheenjohtajana ja kaksi jälkimmäistä puheenjohtajana. Vuonna 1987 hän toimi myös Ylioppilaspalvelu ry:n johtokunnan puheenjohtajana ja kuului SYL:n pääsihteeri Jaana Palojärven, varapuheenjohtaja Ebba Dåhlin sekä hallinto- ja talousjaoston puheenjohtaja Pauli Kivipensaan kanssa ryhmään, joka hoiti käytännössä Travelan myymisen. Lisäksi Mattila oli vahvasti mukana suunnittelemassa myyntituottojen suuntaamista tutkimustoiminnan edistämiseen. Tuttujen kesken Hiluksi kutsutulla Mattilalla oli SYL-taustansa myötä kattavat suhteet sekä opiskelijajärjestöihin että moniin Otuksen tuleviin yhteistyötahoihin. Hän oli tottunut verkostoituja, mikä oli tärkeä ominaisuus säätiön toimintaa käynnistettäessä. Otuksen ensimmäisinä vuosina toiminnanjohtajan työnkuva keskittyikin pitkälti juuri suhteiden luomiseen ja toiminnan suunnitteluun, eikä siihen tuolloin kuulunut merkittävästi varsinaiseen tutkimustyöhön osallistumista. Mattila kertoi tiede- ja koulutuspolitiikan olleen hänelle jo pitkään intohimo, joten hän koki opiskelijoiden ja koulutuksen tutkimisen kehittämisen vahvasti omaksi asiakseen. Vaikka ei itse ollutkaan varsinaisesti tutkijatyyppiä, oli hän kiinnostunut nimenomaan säätiön toiminnan substanssipuolesta. Otuksen johdon työnjako muodostuikin siten sellaiseksi, että Mattila johti säätiön arkipäivän toimintaa sekä yhteistyösuhteita ja hallituksen puheenjohtaja Kivipensas vastasi talousasioiden hoidosta. Mattilan oli alun perin tarkoitus lähteä säätiöstä vasta määräaikaisen toimikautensa loputtua, mutta työsuhde päättyi kuitenkin hieman ennakoitua aikaisemmin. Hän jätti Otuksen toiminnanjohtajan tehtävät heinäkuun lopussa 1991 siirtyessään koulutus- ja kuntoutustoimintaa harjoittavan Kiipulasäätiön toimitusjohtajaksi. Uuden työnantajan kanssa ei ollut mahdollista neuvotella siirtymäajasta, joten paikka oli otettava vastaan lyhyellä varoitusajalla. Nopealla aikataululla toteutuneesta lähdöstään huolimatta hän ehti kuitenkin olla vielä mukana seuraajansa valinnassa. Otuksen nykytilasta Mattila totesi tyytyväisenä, että erityisesti säätiön toiminnan pitkäjänteisyyden kehittyminen on ollut hienoa havaita. Se on merkinnyt jo perustamisvaiheessa asetettujen tavoitteiden toteutumista ja osoittanut säätiömuotoon päätymisen onnistuneeksi valinnaksi. Lähteet: Ylioppilaspalvelu, johtokunnan pöytäkirja 1.12.1987, SYL:n arkisto; Otus, hallituksen pöytäkirja 17.3.1989, Otuksen arkisto; Otus, syyskokouspöytäkirja 22.12.1990; Pauli Kivipensaan haastattelu 8.3.2013; Hilkka Mattilan ja Seija Silventoisen haastattelu 11.3.2013; Kari Kantasalmen haastattelu 15.3.2013. 33
  34. 34. 34

×