1. SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN LIITTO (SYL) ry
FINLANDS STUDENTKÅRERS FÖRBUND (FSF) rf
Taustamuistio linjapaperin duaalimallikirjauksesta
Sisällys
1. Keskustelun taustaa
2. Otteet SYL:n linjapaperista, Unifin vaaliteeseistä sekä ARENE:n Helmikuun manifestista
3. Mahdolliset toimenpidevaihtoehdot
4. Hallituksen esitys
1. Taustaa
SYL:n liittokokouksissa vuosina 2008 ja 2009 ylioppilasliike on käynyt perusteellista ja runsasta keskustelua
duaalimallin tulevaisuudesta. Keskustelun lopputuloksena liiton poliittiseen linjapaperiin kirjattiin selkeä
duaalimallia tukeva kanta. Vuoden 2010 aikana on kuitenkin käynyt selväksi, että liiton duaalimallilinja
vaatii väistämättä tarkennuksia. Pääsyynä tähän ovat Lappeenrannan ja Lapin korkeakoulukonsernit, joissa
yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat tiivistäneet yhteistyötään. Myös muilla paikkakunnilla on käyty
keskustelua korkeakoulujen yhteisistä tukipalveluista. Lisäksi joillain paikkakunnilla yliopisto omistaa tai
voi tulevaisuudessa hankkia osan paikallisesta ammattikorkeakoulusta. Nykyinen linjapaperikirjaus ei
huomioi tällaista yhteistyötä.
Lisäpaineita duaalimallikeskusteluun asettavat Unifin (Suomen yliopistot ry, entinen Yliopistojen rehtorien
neuvosto) ja ARENE:n (Ammattikorkeakoulujen rehtorien neuvosto) lientyneet duaalimallikannat.
Maaliskuussa 2010 ARENE esitti Helmikuun manifestissaan uudenlaisten aluekorkeakoulujen sallimista
pienillä korkeakoulupaikkakunnilla. Elokuun lopussa Unifi puolestaan linjasi seuraavaa hallitusohjelmaa
koskevissa tavoitteissaan, että ”Duaalimalli ei ole rakenteissa vaan tutkintojen tavoitteissa. Rakenteellisessa
kehittämisessä on mentävä astetta syvemmälle ja tarkasteltava asioita koulutusalakohtaisesti. Alueellisella
tasolla on syytä katsoa koko korkeakoulutuskokonaisuutta.” Korkeakoulujen rehtorit ovat siis halukkaita tai
vähintään tarvittaessa valmiita muokkaamaan duaalimallin rajoja.
Uusista käsitteistä korkeakoulukonsernit ja aluekorkeakoulut olisi syytä määritellä nykyistä tarkemmin.
Tässä muistiossa korkeakoulukonserneilla tarkoitetaan yhteistyötä joka tapahtuu nykyisten
korkeakoululakien puitteissa. Aluekorkeakoulut tarkoittavat puolestaan uudenlaisia oikeushenkilöitä,
joiden synty vaatisi korkeakoululakien uudistamista tai uuden aluekorkeakoululain säätämistä.
Aiempaa tarkempaa määrittelyä vaatii myös duaalimallin käsite, sillä duaalimallilla voidaan tarkoittaa joko
korkeakouluhallinnon, -tutkintojen tai näiden molempien yhteistä yhteensidottua dualismia. Kaikissa tässä
muistiossa esitetyissä toimenpide- ja linjaesityksissä SYL:n hallitus on halunnut pitää kiinni
tutkintorakenteen duaalimallista. Yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkinnoilla on omat erilaiset profiilinsa
ja ne ovat yhteiskunnan sekä työelämän näkökulmasta perusteltuja. Hallinnon osalta on kuitenkin syytä
pohtia, onko fyysisen korkeakoulurakenteen dualismi välttämätön edellytys tutkintorakenteen dualismille?
Pohdiskelun keskiössä on syytä pitää etenkin pienet korkeakoulupaikkakunnat, joiden kehityksestä
keskustelu on käynnistynyt.
Duaalimallista keskustellessaan SYL:n hallitus määritteli neljä erilaista vaihtoehtoista toimintamallia, jotka
löytyvät muistion kolmannesta luvusta. Näistä vaihtoehdoista käyty keskustelu ja hallituksen muutosesitys
perusteluineen esitellään luvussa neljä.
2. SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN LIITTO (SYL) ry
FINLANDS STUDENTKÅRERS FÖRBUND (FSF) rf
2. Otteet SYL:n linjapaperista, Unifin vaaliteeseistä sekä Arenen Helmikuun
manifestista
SYL:n linjapaperi:
Korkeakoulujärjestelmä muodostuu ammattikorkeakouluista ja yliopistoista, jotka eroavat
toisistaan sekä lakisääteisten tehtäviensä että oman strategiansa ja profiilinsa kautta. Korkeakoulujen
tutkintojen sisällölliset erot ovat selkeitä sekä korkeakouluun hakeutuville että työelämälle.
Korkeakoulujen profiilit on kuvattu selkeästi valtakunnallisen viitekehyksen avulla. Korkeakoulujen
sijoittuminen määräytyy koulutuspolitiikan, ei aluepolitiikan ehdoilla. Korkeakoulujärjestelmää
tarkastellaan kokonaisuutena. Korkeakoulujärjestelmä on hyvin resursoitu, alueellisesti kattava ja
kansainvälisesti vaikuttava. Korkeakoulujärjestelmässä ei ole tarpeettomia raja‐aitoja estämässä
opiskelijoiden, opettajien ja tutkimustiedon liikkuvuutta eri korkeakoulujen välillä. Joustava, opiskelijan
tieteellisiä, taiteellisia tai ammatillisia tavoitteita palveleva liikkuvuus on mahdollista korkeakoulujen
sisällä ja korkeakoulusta toiseen.
Jokainen korkeakouluyksikkö pystyy tarjoamaan mielekkään laajuisen valikoiman opintoja
sekä laadukkaan ja monipuolisen opiskelu‐ ja työskentely‐ympäristön, jossa on kiinnitetty
huomiota myös ihmisten henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin.
Unifi:n vaalitavoitteet:
Sallitaan uudet mallit ja ennakkoluulottomat koulutusalakohtaiset ratkaisut korkeakoulusektorien
välillä sekä kannustetaan rakenteelliseen kehittämiseen. Duaalimalli ei ole rakenteissa vaan tutkintojen
tavoitteissa. Rakenteellisessa kehittämisessä on mentävä astetta syvemmälle ja tarkasteltava asioita
koulutusalakohtaisesti. Alueellisella tasolla on syytä katsoa koko korkeakoulutuskokonaisuutta.
Arenen Helmikuun manifesti 12.2.2010:
Muutamilla alueilla pienehköt yliopistot ja alueen ammattikorkeakoulut ovat liittoutumassa keskenään
ja muodostamassa toiminnallisia kokonaisuuksia.
Me edellytämme, että valtiovallan tulisi lainsäädännöllisesti mahdollistaa uudentyyppisten
aluekorkeakoulujen syntyminen. Näissä aluekorkeakouluissa olisi yliopistoyksikkö ja
ammattikorkeakouluyksikkö. Erilainen tutkintorakenne on mahdollista säilyttää, vaikka kokonaisuuteen
tulisi yhtenäinen hallinnollinen ohjaus. Tämä mahdollistaisi tiede‐ ja ammattikorkeakoulujen
vahvemman liittoutumisen ja/tai yhdistymisen esimerkiksi Lappeenrannan ja Vaasan alueilla sekä
Lapissa.
Pienen kansakunnan tulisi korkeakoulupolitiikassaan edetä kohti erilaistuvaa ja monia eri tarpeita
varten eriytyvää korkeakoululaitosta. Siksi ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteiset hallinnolliset
liittoumat tulisi mahdollistaa sellaisilla alueilla, joissa resurssien yhdistäminen on
tarkoituksenmukaista ja luo taloudellista ja toiminnallista hyötyä.
Samalla tulisi arvioida mahdollisuus muodostaa samanlaisia, vahvoja aluekorkeakouluja
yliopistokeskuspaikkakunnille. Niissäkin toimisi ammattikorkeakouluyksikkö ja yliopistoyksikkö
yhteisessä aluekorkeakoulussa. Molempien elinkelpoisuudesta tulisi huolehtia, koska ne ovat alueen
kehitykselle oleellisen tärkeitä.
3. SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN LIITTO (SYL) ry
FINLANDS STUDENTKÅRERS FÖRBUND (FSF) rf
3. Mahdolliset toimenpidevaihtoehdot
SYL:n hallituksen duaalimallikeskustelun taustaksi keskustoimiston koulutuspoliittinen sektori valmisteli
neljä vaihtoehtoista toimintamallia tilannearvionsa pohjalta.
Toimenpidevaihtoehdot:
0. SYL ei ota minkäänlaista kantaa keskusteluun duaalimallista. Korkeakoulujärjestelmän
mahdolliset muutokset tapahtuvat ilman SYL:n vaikutusta.
1. SYL jatkaa duaalimallikeskustelua nykyisellä linjalla ja pitää kiinni korkeakoulusektoreiden
välisestä erosta. Korkeakoulukonserneihin suhtaudutaan varauksella ja uusien konsernien
syntyä vastustetaan.
-Vahvuudet: Duaalimallin rakenteellinen selkeys turvataan
-Ongelmat: Mitä tehdään jos (ja kun) yleinen keskustelu kulkee tätä
pidemmälle? (Mielenosoitukset eivät tässä oikein toimi?) Ongelmana on myös
se, että ainakaan tähän asti konsernipaikkakuntien ylioppilaskunnat eivät ole
vastustaneet konsernikehitystä. Haluaako liitto puuttua paikallisiin
kysymyksiin vastoin paikallisten ylioppilaskuntien kantoja?
2. Linjapaperin duaalimallikirjausta täsmennetään korkeakoulukonsernien osalta ja tämän
kaltainen korkeakoulusektoreiden välinen yhteistyö hyväksytään. Korostetaan sitä, että
konsernihallinnossa on kunnioitettava yliopisto- ja amk-lakien henkeä sekä tutkintojen
erilaisia sisältöjä ja tavoitteita.
-Vahvuudet: Saadaan kirjaukset nykytilan tasalle, ja voidaan osallistua
tukipalveluista ja konserneista käytävään keskusteluun. Osoitetaan
ymmärrystä korkeakoulukentän alueellisia eroja kohtaan. Duaalimalli säilyttää
rakenteellisen merkityksensä.
-Ongelmat: Onko meillä riittävän hyviä argumentteja, joilla perustelemme
erillisten yo- ja amk- hallintoelinten tarpeen konserneissa? Voimmeko turvata
opiskelijaedustuksen myös mahdollisesti muodostuvassa konsernihallinnossa?
Onko riskinä, että syntyy villi kenttä erilaisia yhteistyömalleja, jotka eivät ole
lakisääteisiä?
3. Lievennämme Unifin ja Arenen tapaan myös SYL:n duaalimallikantaa.
Korostamme tutkintojen duaalimallia, mutta sallimme konsernien ja
aluekorkeakoulujen synnyn.
-Vahvuudet: Samat kuin edellisessä. Voidaan osallistua
korkeakoulukentän rakenteelliseen kokonaiskehitykseen. Tavoite
YTHS-palvelujen laajentamisesta amk-opiskelijoille voisi edetä.
-Ongelmat: Syntyvät aluekorkeakoulut avaavat aivan uuden
keskustelukentän joka monilta osin haastaa nykyiset duaalimallin
rakenteet. Onko aluekorkeakouluja koskeva lainsäädäntö lähempänä
yo- vai amk-lakia? Voidaanko tutkintojen profiilierot turvata? Millainen
opiskelijakunta toimisi aluekorkeakoulussa? Millainen vaikutus tällä
olisi automaatiojäsenyyteen?
4. SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN LIITTO (SYL) ry
FINLANDS STUDENTKÅRERS FÖRBUND (FSF) rf
4. Hallituksen esitys
Edellä kuvattujen toimintamallien osalta hallitus piti vaihtoehtoja kaksi ja kolme käyttökelpoisimpina.
Näistä vaihtoehdoista molemmat saivat kannatusta. Jatkokäsittelyä varten molemmista malleista laadittiin
niiden mukaiset linjapaperikirjaukset.
Esitykset linjapaperikirjauksiksi (nykyisestä linjapaperista poikkeavat virkkeet alleviivattu):
Vaihtoehto kaksi
3. KORKEAKOULUJÄRJESTELMÄ JA ‐TUTKINNOT
Korkeakoulujärjestelmä muodostuu ammattikorkeakouluista ja yliopistoista, jotka eroavat
toisistaan sekä lakisääteisten tehtäviensä että oman strategiansa ja profiilinsa kautta.
Alueellisissa korkeakoulukonserneissa yliopistot ja ammattikorkeakoulut tekevät yhteistyötä
lakisääteisten tehtäviensä ehdoilla. Yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkintojen sisällölliset
erot ovat selkeitä sekä korkeakouluun hakeutuville että työelämälle. Korkeakoulujen profiilit
on kuvattu selkeästi valtakunnallisen viitekehyksen avulla. Korkeakoulujen sijoittuminen
määräytyy koulutuspolitiikan, ei aluepolitiikan ehdoilla. Korkeakoulujärjestelmää
tarkastellaan kokonaisuutena. Korkeakoulujärjestelmä on hyvin resursoitu, alueellisesti
kattava ja kansainvälisesti vaikuttava. Korkeakoulujärjestelmässä ei ole tarpeettomia
raja-aitoja estämässä opiskelijoiden, opettajien ja tutkimustiedon liikkuvuutta eri
korkeakoulujen välillä. Joustava, opiskelijan tieteellisiä, taiteellisia tai ammatillisia tavoitteita
palveleva liikkuvuus on mahdollista korkeakoulujen sisällä ja korkeakoulusta toiseen.
Vaihtoehto kolme
3. KORKEAKOULUJÄRJESTELMÄ JA ‐TUTKINNOT
Korkeakoulujärjestelmä muodostuu ammattikorkeakouluista, yliopistoista ja niiden
yhdistelmistä, jotka eroavat toisistaan sekä lakisääteisten tehtäviensä että oman strategiansa ja
profiilinsa kautta. Yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkintojen sisällölliset erot ovat selkeitä
sekä korkeakouluun hakeutuville että työelämälle. Korkeakoulujen profiilit on kuvattu
selkeästi valtakunnallisen viitekehyksen avulla. Korkeakoulujen sijoittuminen määräytyy
koulutuspolitiikan, ei aluepolitiikan ehdoilla. Korkeakoulujärjestelmää tarkastellaan
kokonaisuutena. Korkeakoulujärjestelmä on hyvin resursoitu, alueellisesti kattava ja
kansainvälisesti vaikuttava. Korkeakoulujärjestelmässä ei ole tarpeettomia raja-aitoja
estämässä opiskelijoiden, opettajien ja tutkimustiedon liikkuvuutta eri korkeakoulujen välillä.
Joustava, opiskelijan tieteellisiä, taiteellisia tai ammatillisia tavoitteita palveleva liikkuvuus on
mahdollista korkeakoulujen sisällä ja korkeakoulusta toiseen.
Lausuntokierroksen jälkeen hallitus esittää duaalimallikirjauksen tarkentamista vaihtoehdon 2
mukaisesti.
5. SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN LIITTO (SYL) ry
FINLANDS STUDENTKÅRERS FÖRBUND (FSF) rf
Liite: Kaaviokuva vaihtoehtoisista korkeakoulujärjestelmän rakenteista
6. SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN LIITTO (SYL) ry
FINLANDS STUDENTKÅRERS FÖRBUND (FSF) rf
Promemoria om bakgrunden till skrivningen om dualmodellen i
policydokumentet
Innehåll
1 Bakgrund till diskussionen
2 Utdrag ur FSF:s policydokument, Unifis valteser och ARENEs Februarimanifest
3 Möjliga åtgärdsalternativ
4 Styrelsens förslag
1 Bakgrund
På FSF:s förbundsdagar 2008 och 2009 förde studentrörelsen en grundlig och riklig diskussion om
dualmodellens framtid. Slutresultatet av diskussionen var att det i förbundets politiska policydokument
skrevs in en ståndpunkt som klart stöder dualmodellen. Under år 2010 har det dock blivit tydligt att
förbundets linje i fråga om dualmodellen ofrånkomligen kräver vissa justeringar. Den huvudsakliga orsaken
till detta är högskolekoncernerna i Villmanstrand och Lappland, där universiteten och yrkeshögskolorna har
fördjupat sitt samarbete. Också på andra orter har det förts diskussioner om att högskolorna skulle ha
gemensamma stödtjänster. På vissa orter äger dessutom universitetet en del av den lokala yrkeshögskolan
eller kan komma att köpa en del. Den skrivning som policydokumentet innehåller idag beaktar inte sådant
här samarbete.
Ytterligare tryck på diskussionen av dualmodellen kommer av Unifis (Finlands universitet r.f., före detta
Universitetsrektorernas råd) och ARENEs (Yrkeshögskolornas rektorsråd) mildrade ståndpunkter i
dualmodellsfrågan. I mars 2010 föreslog ARENE i sitt Februarimanifest att ett nytt slags regionala högskolor
ska tillåtas på små högskoleorter. I slutet av augusti gick Unifi å sin sida ut med sina mål för nästa
regeringsprogram, där det bl.a. sägs att ”dualmodellen [inte] ligger […] i strukturerna utan i examinas mål. I
det strukturella utvecklingsarbetet måste man gå djupare och granska frågor ur ett
utbildningsområdesspecifikt perspektiv. På en regional nivå är det skäl att se till den högre utbildningen
som helhet.” Högskolornas rektorer är alltså villiga eller åtminstone vid behov beredda att justera gränserna
i dualmodellen.
Bland de nya begreppen har vi orsak att definiera högskolekoncerner och regionala högskolor/regionhögskolor
närmare. I den här promemorian avser högskolekoncern sådant samarbete som sker inom ramen för de
nuvarande högskolelagarna. Regionhögskola avser i sin tur ett nytt slags juridiska personer som skulle
förutsätta att högskolelagarna reformerades eller en ny lag om regionhögskolor stiftades.
Även begreppet dualmodell kräver en precisare definition än tidigare, emedan dualmodell kan syfta på
dualism ifråga om antingen högskoleförvaltningen, högskoleexamina eller bäggedera samtidigt. I alla
åtgärds- och linjeförslag i denna promemoria har FSF:s styrelse velat hålla fast vid en dualmodell ifråga om
examensstrukturen. Universitets- och yrkeshögskoleexamina har egna, separata profiler, och dessa är
motiverade ur samhällets och arbetslivets synvinkel. Beträffande förvaltningen har vi dock orsak att fråga
oss huruvida en fysisk dualism inom högskoleväsendets struktur är en nödvändig förutsättning för dualism
inom examensstrukturen? Det är vettigt att framför allt de små högskoleorterna står i centrum för
diskussionen eftersom det är utvecklingen där som satt igång diskussionen.
7. SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN LIITTO (SYL) ry
FINLANDS STUDENTKÅRERS FÖRBUND (FSF) rf
I sina diskussioner om dualmodellen ritade FSF:s styrelse upp fyra olika alternativa verksamhetsmodeller,
vilka återfinns i tredje kapitlet i denna promemoria. Diskussionen om dessa alternativ samt styrelsens
ändringsförslag med motiveringar presenteras i kapitel fyra.
2 Utdrag ur FSF:s policydokument, Unifis valteser och ARENEs Februarimanifest
FSF:s policydokument:
Högskolesystemet består av yrkeshögskolor och universitet, vilka skiljer sig från varandra såväl
beträffande sina respektive lagstadgade uppgifter som beträffande sina egna strategier och profiler.
Hur högskolornas examina skiljer sig innehållsligt från varandra är tydligt både för dem som söker sig
till högskolorna och för arbetslivet. Högskolornas profiler är tydligt beskrivna med hjälp av den
riksomfattande referensramen. Högskolornas placering avgörs av högskolepolitiken, inte av
regionalpolitiken. Högskolesystemet behandlas som en helhet. Den högre utbildningen har goda
resurser, god regional täckning och inflytande på det internationella planet. Det finns inga onödiga
gränsstängslen i högskolesystemet, som hindrar studerande, lärare eller forskningsresultat från att
röra sig mellan olika högskolor. Det är möjligt att röra sig inom högskolorna och mellan de olika
högskolorna på ett flexibelt sätt som tjänar studenternas vetenskapliga, konstnärliga eller
yrkesmässiga ambitioner.
Varje högskoleenhet kan erbjuda ett studieutbud med meningsfull omfattning samt en högklassig och
mångsidig studie‐ och arbetsmiljö, där uppmärksamhet även fästs vid individernas mentala och
fysiska välmående.
Unifis mål inför valet:
Nya modeller och fördomsfria områdesspecifika lösningar mellan högskolesektorerna tillåts och
strukturellt utvecklingsarbete uppmuntras. Dualmodellen ligger inte i strukturerna utan i examinas
mål. I det strukturella utvecklingsarbetet måste man gå djupare och granska frågorna ur ett
utbildningsområdesspecifikt perspektiv. På en regional nivå är det skäl att se till den högre
utbildningen som helhet.
Arenes Februarimanifest 12.2.2010:
På en del håll i landet håller universitet och yrkeshögskolor på att närma sig varandra och bilda
allianser och andra funktionella helheter.
Vi förutsätter att statsmakten lagstiftningsvägen gör det möjligt att bilda regionala högskolor av en ny
typ. Dessa regionala högskolor ska kunna bestå av t.ex. en universitetsenhet och en yrkeshögskoleenhet.
Det ska vara möjligt att bevara olika examensstrukturer fastän helheten har ha [sic] en gemensam
administration. Detta skulle möjliggöra en starkare allians mellan eller fusion av vetenskaps‐ och
yrkeshögskolor i exempelvis Villmanstrands‐ och Vasaområdet och i Lappland.
En liten nation borde i sin högskolepolitik sträva efter en diversifierad högskoleinstitution som svarar
mot flera olika behov. Därför borde administrativa allianser mellan yrkeshögskolor och universitet göras
möjliga då det är ändamålsenligt att förena resurserna.
En motsvarande möjlighet bör också ges yrkeshögskolor och universitetsenheter på orter med
universitetscentrum. Också på sådana orter skulle en yrkeshögskoleenhet och en universitetsenhet verka
inom en gemensam regionhögskola. Bägges livsduglighet bör värnas, för de är av central vikt för
regionens utveckling.
8. SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN LIITTO (SYL) ry
FINLANDS STUDENTKÅRERS FÖRBUND (FSF) rf
3 Möjliga åtgärdsalternativ
Som bakgrund till FSF-styrelsens dualmodellsdiskussioner beredde centralkansliets högskolepolitiska sektor
fyra alternativa åtgärdsmodeller utifrån sin lägesbedömning.
Åtgärdsalternativ:
0. FSF tar inte alls ställning i dualmodellsdiskussionen. Eventuella förändringar i
högskolesystemet sker utan FSF:s påverkan.
1. FSF fortsätter dualmodellsdiskussionen med utgångspunkt i sin nuvarande linje och håller
fast vid en distinktion mellan två högskolesektorer. Förbundet förhåller sig reserverat till
högskolekoncerner och motsätter sig att nya koncerner bildas.
– Styrkor: Den strukturella klarheten i dualmodellen tryggas
– Problem: Vad gör vi om (och när) den allmänna diskussionen går längre än
så här? (Demonstrationer är nog inte något alternativ här?) Ett annat problem
är att studentkårerna på koncernorterna åtminstone inte hittills har motsatt sig
koncernutvecklingen. Vill förbundet blanda sig i lokala frågor med annan
inställning än de lokala studentkårerna?
2. Skrivningen om dualmodellen i policydokumentet preciseras beträffande
högskolekoncerner, och förbundet accepterar detta slags samarbete mellan
högskolesektorerna. Förbundet betonar att man i koncernförvaltningen bör respektera
universitets- och yrkeshögskolelagarnas anda samt olikheterna i examinas innehåll och
målsättningar.
– Styrkor: Policydokumentet blir uppdaterat till nuläget, och förbundet kan
delta i den diskussion som förs om stödtjänster och koncerner. Förbundet visar
att det har förståelse för att det finns regionala skillnader på högskolefältet.
Dualmodellen bevarar sin strukturella innebörd.
– Problem: Har vi tillräckligt bra argument för att motivera behovet av separata
förvaltningsorgan för universitet och yrkeshögskola inom en koncern? Kan vi
garantera att studenterna är företrädda även i den koncernförvaltning som
eventuellt formas? Föreligger en risk för att det ska uppstå en vild flora av
olika slags samarbetsmodeller som inte är lagstadgade?
3. I likhet med Unifi och Arene mildrar även FSF sin inställning till dualmodellen. Förbundet
understryker en dualmodell ifråga om examina, men tillåter att koncerner och
regionhögskolor uppstår.
– Styrkor: Samma som ovan. FSF kan delta i den strukturella
helhetsutvecklingen på högskolefältet. Målet att utvidga SHVS till att omfatta
även YH-studerande skulle kunna framskrida.
– Problem: Fördjupade regionhögskolor öppnar för ett alldeles nytt
högskolefält som till många delar utmanar strukturerna i den nuvarande
dualmodellen. Skulle lagstiftningen om regionhögskolor ligga närmare
universitets- eller YH-lagen? Kan skillnaderna i examinas profiler tryggas?
Hurdan skulle student-/studerandekåren vara vid regionhögskolorna? Vad
skulle detta har för betydelse för kårobligatoriet?
9. SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN LIITTO (SYL) ry
FINLANDS STUDENTKÅRERS FÖRBUND (FSF) rf
4 Styrelsens förslag
Bland de ovan beskrivna åtgärdsmodellerna ansåg styrelsen att alternativ 2 och 3 var de mest användbara.
Bägge alternativen fann understöd. För den fortsatta behandlingen formulerades skrivningar för båda dessa
modeller med avseende på policydokumentet.
Förslagen till skrivning i policydokument (meningar som skiljer sig från det nuvarande policydokumentet
understrukna):
Alternativ två
3 HÖGSKOLESYSTEMET OCH HÖGRE EXAMINA
Högskolesystemet består av yrkeshögskolor och universitet, vilka skiljer sig från varandra
såväl beträffande sina respektive lagstadgade uppgifter som beträffande sina egna strategier
och profiler. Inom regionala högskolekoncerner samarbetar universitet och yrkeshögskolor på
de villkor som deras respektive lagstadgade uppgifter ställer upp. Den innehållsliga
skillnaden mellan universitets- och yrkeshögskoleexamina är tydlig både för dem som söker
sig till högskolorna och för arbetslivet. Högskolornas profiler är tydligt beskrivna med hjälp
av den riksomfattande referensramen. Högskolornas placering avgörs av högskolepolitiken,
inte av regionalpolitiken. Högskolesystemet behandlas som en helhet. Den högre
utbildningen har goda resurser, god regional täckning och inflytande på det internationella
planet. Det finns inga onödiga gränsstängslen i högskolesystemet, som hindrar studerande,
lärare eller forskningsresultat från att röra sig mellan olika högskolor. Det är möjligt att röra
sig inom högskolorna och mellan de olika högskolorna på ett flexibelt sätt som tjänar
studenternas vetenskapliga, konstnärliga eller yrkesmässiga ambitioner.
Alternativ tre
3 HÖGSKOLESYSTEMET OCH HÖGRE EXAMINA
Högskolesystemet består av yrkeshögskolor, universitet och kombinationer av dessa,
vilka skiljer sig från varandra såväl beträffande sina respektive lagstadgade uppgifter
som beträffande sina egna strategier och profiler. Den innehållsliga skillnaden mellan
universitets- och yrkeshögskoleexamina är tydlig både för dem som söker sig till
högskolorna och för arbetslivet. Högskolornas profiler är tydligt beskrivna med hjälp
av den riksomfattande referensramen. Högskolornas placering avgörs av
högskolepolitiken, inte av regionalpolitiken. Högskolesystemet behandlas som en
helhet. Den högre utbildningen har goda resurser, god regional täckning och inflytande på
det internationella planet. Det finns inga onödiga gränsstängslen i högskolesystemet, som
hindrar studerande, lärare eller forskningsresultat från att röra sig mellan olika högskolor.
Det är möjligt att röra sig inom högskolorna och mellan de olika högskolorna på ett flexibelt
sätt som tjänar studenternas vetenskapliga, konstnärliga eller yrkesmässiga ambitioner.
Efter fortsatt diskussion och omröstning beslutade styrelsen att ett förslag till justering av skrivningen om
dualmodellen i FSF:s policydokument enligt alternativ tre skulle skickas ut på remissrunda. Styrelsen ansåg
att koncerner och regionhögskolor utgjorde motiverade alternativ på små högskoleorter. Ett problem med
koncernerna ansågs vara att de är oreglerade, vilket kan leda till problem ifråga om att organisera
koncernstyrelsen. Det finns ingenstans reglerat att det skall finnas studentrepresentanter eller t.ex. hur
många de externa medlemmarna i styrelsen (/koncerndirektionen) skall vara. Ifall samarbete bedrivs borde
10. SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN LIITTO (SYL) ry
FINLANDS STUDENTKÅRERS FÖRBUND (FSF) rf
det finnas ramar för detta i lagstiftningen. Styrelsen vill dock fortsättningsvis betona dualmodellen inom
examensstrukturen och menar att samarbetsstrukturerna måste skapas på de olika examensprofileringarnas
villkor.
Efter remissrundan föreslår styrelsen att skrivningen om dualmodellen ska preciseras enligt alternativ 2.
Bilaga: Diagram över de olika alternativen till struktur för högskoleväsendet
