Esitelmä Lasten Forssa -juhlaseminaarissa. Lasten ja lapsiperheiden laaja systeeminen uudistaminen, erityisesti perusopetuksen näkökulmasta.

1. Instituutioiden kehittämisestä lasten
ja perheiden kustannusvaikuttavaan
tukemiseen:
Uskottava tarina tulevaisuudesta?
Lasten Forssa/Juhlaseminaari
31.10.2017
Matti Rimpelä
me. 2

2. Ratkaisu voi löytyä
näkökulman muuttumisesta
Helsingin pormestari Jan Vapaavuori Me-säätiön seminaarissa:
• Haasteena syrjäytymisen vähentäminen, miten osaamme edetä?
• Mallia asuntopolitiikasta: Miten vähennämme asunnottomuutta?
• Aluksi keskityttiin ongelmien hoitamiseen: Kun saadaan
henkilökohtaiset ongelmat hallintaan, on aika tarjota asunto.
• Uusi toiminta-ajatus: Kun saa asunnon, alkavat henkilökohtaiset
ongelmat tulla helpommin hallintaan.
• Viimeksi mainittu tuotti selvästi paremmin tulosta kuin edellinen.
Mitä voisi tarkoittaa ’lapsiystävällisyydessä’, esimerkkinä
oppimismotivaatio.
me. 3

3. Jokaisella lapsella on syntyessään
oppimisen halu, jopa himo!
Aikuisten ja lasten vuorovaikutus ratkaisee
oppimisen halun kehityksen
Ydinkysymys:
Miksi osalla lapsista heikkenee ja jopa
sammuu varhaislapsuudessa?

4. Oppimismotivaatiosta koulutuksen imuun
Oppimismotivaatio ymmärretään usein kansanomaisesti:
• Halu/tahto yksilön ominaisuutena -> ’sisäinen motivaatio’
• ”Jos lapsi haluaisi, hänen oppimisensa etenisi
opetussuunnitelmassa asetettujen tavoitteiden mukaan”
Opiskelukyky rakentuu neljän tekijän vuorovaikutuksessa
• omat voimavarat, opiskelutaidot, opetustoiminta ja
opiskeluympäristö
Koulutuksen imu -> sovelletaan koulutukseen työn
tutkimuksessa kehitettyä työn imun tulkintakehystä

5. Koulutuksen imu
tarkoittaa myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa
koulussa. Oppilas lähtee aamulla mielellään kouluun,
kokee opiskelun mielekkääksi ja nauttii siitä.
• Tarmokkuus on halua panostaa opiskeluun sekä sinnikkyyttä ja
ponnistelun halua myös vastoinkäymisten hetkinä.
• Omistautuminen on kokemusta merkityksellisyydestä, innokkuudesta,
inspiraatiosta, ylpeydestä ja haasteellisuudesta opiskelussa.
• Uppoutuminen on syvää keskittymistä ja paneutumista opiskeluun ja siitä
koettua nautintoa.

6. Koulutuksen imua edistävät voimavarat:
Auttavat oppilasta onnistumaan ja
synnyttävät halua tehdä työ hyvin.
 Tehtävävoimavarat: Opiskelun palkitsevuus, kehittävyys ja
monipuolisuus.
 Opiskelun järjestämisvoimavarat: Vaikutusmahdollisuudet omaan
opiskeluun, oppilasroolien jatavoitteiden selkeys, opiskelun
joustavuus.
 Kouluyhteisön vuorovaikutusvoimavarat: Opettajien ja
oppilasyhteisön tuki, oikeudenmukaisuus, johtamisen selkeät
käytännöt, arkinen huomaavaisuus, ystävällisyys, palaute ja arvostus
sekä muiden kokema opiskelun imu.
 Organisaatiovoimavarat: Koulutuksen turvallisuus ja jatkuvuus,
innovatiiviset toimintatavat, luokan ilmapiiri, sekä opiskelun ja muun
elämän yhteensovittamista tukevat asenteet ja käytännöt

7. Voisiko tämä tarina olla totta perusopetuksessa?
Mitä näillä aikuisilla on sellaista osaamista, joka
puuttuu kouluyhteisön aikuisilta?
• Kaupunkiin perustetaan nuorille uusi kohtaamispaikka, jossa on kaksi
nuorten kanssa toimeen tulemaan oppinutta aikuista.
• Vakioasiakkaina kymmenkunta 13-16 -vuotiasta, ranteiden
viiltelyarvet kertovat kovasta elämästä. Tulevat 3-4 kertaa viikossa.
• Sokeripalat ja keksit katoavat pöydiltä. Järjestetään välipalaa.
• Kohtaamispaikan aikuiset puuhaavat yhtä sun toista nuorten kanssa.
Esim. ’hissavisa’, jossa aikuinen esittää kysymyksiä historiasta ja
nuoret hakevat vastauksia älykännyköistään.
• Nuoret ovat innostuneita: ”Koskaan aikaisemmin kukaan aikuinen ei
ole tällä tavalla toiminut yhdessä meidän kanssamme”.

8. Millaiset sanat kuvaavat parhaiten
lapsen tukemisen arkea?
me. 9

9. Minulle ajankohtaisia käsitteitä/tulkintoja
me. 10
Kestävä
ihmisyys
Opettaminen
Huolto
Kasvatus
Hoiva
Sinnikkyys
(resilience)
Ratkaisu-
suuntautuneisuus
Yhteistoiminta
Päämäärä-
tietoisuus
Hyväksyminen

10. Bronfenbrenner ym:
Lapsen kehitys
bioekosysteemi-
tulkinnassa.
(Härkönen U. Teorian ja tutkimus-
kohteen vuorovaikutus –
Bronfenbrennerin ekologinen
systeemiteoria ihmisen
kehittymisestä.
http://sokl.uef.fi/verkkojulkaisut/
monitiet/pdf/harkonen.pdf)
Kehityksen biologia yhdistyy ekosysteemiin, joka rakentuu
useista peräkkäisistä ja rinnakkaisista kehitysyhteisöistä:
perhe, asuinalue, päiväkoti, koulu, harrastukset, media, kaverit, ym.
Aika/Kronosysteemi

11. ”Omaehtoinen yhdessä oppiminen”
• Lapset kehittyvät itsenäisiksi aikuisiksi omia polkujaan
• Ympäristö monimutkaistuu -> aikuisuuden vaatimukset kasvavat
• Itsenäistyminen aikuiseksi siirtyy myöhempään
• Tytöt keskimäärin hieman nopeammin kuin pojat
• Luonnon valinnan tulosta?
• Yksilöllinen vaihtelu suurta
• Kehitysiässä jopa vuosien eroja suhteessa kronologiseen ikään
• Esimerkkinä ’sosiaalisuus’, ’Vahvuudet ja vaikeudet summa’(SDQ
me. 12

12. SDQ/Sosiaalisuus: Summapistemäärä
(Helsingin seutu, 7-luokat/13-vuotiaat, syksy 2011, N=8 551)
0
5
10
15
20
25
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
Pojat
Tytöt0-5
Pojat 30 %
Tytöt 16 %

13. SDQ-ongelmasumma, %-jakauma sukupuolen mukaan (13-
vuotiaat, Helsingin seutu/syksy 2012)
1.11.2017 Matti Rimpelä 14
Selvitettävä
15-19
14 %
Välitön tuki 20->
6 %

14. ”Omaehtoinen yhdessä oppiminen”
• Lapset kehittyvät itsenäisiksi aikuisiksi omia polkujaan
• Ympäristö monimutkaistuu -> aikuisuuden vaatimukset kasvavat
• Itsenäistyminen aikuiseksi siirtyy myöhempään
• Tytöt keskimäärin hieman nopeammin kuin pojat
• Luonnon valinnan tulosta?
• Yksilöllinen vaihtelu suurta
• Kehitysiässä jopa vuosien eroja suhteessa kronologiseen ikään
• Esimerkkinä ’sosiaalisuus’, ’Vahvuudet ja vaikeudet summa’(SDQ)
• Hidas kypsyminen ei ole useinkaan ole ’ongelma’
• Muuttuu ongelmaksi kun järjestelmä ei hyväksy erilaisuutta, ei osaa tukea erilaisia
• Normaalin rajojen kaventuminen
me. 15

15. Kaikki lapsiperheet ja lapset ovat erityisiä.
Jokainen tarvitsee tukea. Jokaista tuetaan.
Läheiset aikuiset tuottavat jokaiselle lapselle hoivaa, kasvatusta ja opettamista.
Runsaan sadan vuoden aikana Suomeen on rakennettu lapsen läheisten aikuisten
rinnalle vastikkeellisen huollon järjestelmiä, kokonaiskustannukset tänään yli 15 miljardia
euroa vuodessa:
• Perhekustannusten tasaus: tulonsiirrot lapsiperheille, yms. -> yli 3 miljardia euroa
• Ammatillinen universaalituki: neuvolat, varhaiskasvatus, koulutus,
oppilashuolto, liikunta, kulttuuri, yms. -> yli 9 miljardia euroa
• Ongelmiin erikoistunut tuki: sairaanhoito, lastensuojelu,
erityisopetus, kasvatus- ja perheneuvolat, yms. -> yli 3 miljardia euroa
Näin lapsen arkeen on kehittynyt jatkuvasti monimutkaistuva ’kasvuekosysteemi’ (ks.
Bronfenbrenner):
• Kehitysyhteisöt: Perhe, asuinalue, päiväkoti, koulu, harrastukset, media, omat kaverit,
yms.
• Palvelut: Neuvola, kouluterveydenhoito, psykologi- ja kuraattoritoiminta, lastensuojelu,
sairaanhoito, jne. Rimpelä: Me-koulu - yhtestoiminnasta oppilaan tukemisessa 16

16. Jokaisen lapsen ja lapsiperheen
arkeen sisältyy haastavia vaiheita.
Ratkaisevaa on havaitseminen, tulkinta ja virittämä toiminta.
• Perhe ja muut läheiset aikuiset -> arjen hoiva, kasvatus, opettaminen
• Ammatillinen universaalituki (edelliset + huolto)
• Ensimmäinen yhteistoiminnan haaste
Ongelmiin erikoistuneet instituutiot:
• Lukuisia itsenäisiä instituutioita, joilla omat tulkintakehyksensä ja käytäntönsä.
• Asiakkaaksi (’erityislapseksi’) tullaan ongelmamäärityksen kautta: Poikkeama
instituution määrittelemän ’normaalin’ tulkinnasta.
Mitä olemme saaneet aikaan? Menestystarina? Kyllä, mutta…
Rimpelä: Me-koulu - yhtestoiminnasta oppilaan tukemisessa 17

17. YK:n lapsen
oikeuksien
sopimus:
Kunnan
velvolli-
suuksia
Suomi ratifioi 1991.
Yleisperiaatteita
2003
(ks. www.lapsiasia.fi)
Strategia Lapsen oikeuksien sopimuksen toteuttamisessa
• Lapsen oikeuksien toteuttamiseksi kaikkialla kunnassa on asetettava todelliset ja
saavutettavissa olevat tavoitteet.
• Toimeenpanoon on osoitettava riittävät voimavarat.
• Kunnan strategiaan tulee sisältyä toimeenpanon valvonta, jatkuva arviointi ja
säännöllisen päivittäminen sekä määräaikaisraportointi valtuustolle ja yleisölle.
Lasten osuus yhteiskunnan voimavaroista
• Lapsibudjetointi, -tilinpäätösanalyysi
Lapsivaikutusten analyysi
• Lapsen edun huomioon ottaminen varmistetaan
• jatkuvalla lapsivaikutusten ennakkoarvioinnilla, jolla ennakoidaan kaikkien
ehdotettujen lakien, politiikkojen tai määrärahojen vaikutus lapsiin, sekä
• lapsivaikutusten jälkiarvioinnilla, jossa selvitetään toteutuneen toiminnan
todelliset vaikutukset.
• Syrjimättömyysvelvollisuus

18. YK:n lapsen
oikeuksien
sopimus/
Suomi ratifioi 1991
2. artikla, YK:n Lapsen
oikeuksien komitean
yleisperiaate (2003)
(ks. www.lapsiasia.fi)
Syrjintä->
syrjimättömyys-
velvollisuus
• On pyrittävä aktiivisesti tunnistamaan yksittäiset lapset
ja lapsiryhmät, joiden oikeuksien tunnustaminen ja
toteuttaminen vaativat erityisiä toimenpiteitä.
• On kerättävä syrjinnän tai potentiaalisen syrjinnän
tunnistamiseen tarvittavia eriteltyjen tietojen.
• Syrjintään puuttuminen voi edellyttää muutoksia
lainsäädäntöön, hallintoon ja voimavarojen jakamiseen
sekä koulutusta asenteiden muuttamiseksi.
• Syrjimättömyysperiaatteen soveltaminen ei tarkoita
identtistä kohtelua.
• On ryhdyttävä erityisiin toimenpiteisiin syrjintään
johtavien olosuhteiden lievittämiseksi tai poistamiseksi.

19. Kansainvälisen lasten vuoden 1979 komitea 1980:23:
”Hyvinvointipalvelujen laajentuessa ne ovat sektoroituneet, yksi viranomainen
hoitaa yhtä asiaa.
• Palvelujen lisääntymisen tuloksia ei ole järjestelmällisesti arvioitu.
• Mieluummin on perustettu uusia organisaatioita kuin arvioitu olemassa
olevien organisaation toimintaa uudelleen.”
Erika –tapauksen tutkimusraportti, oikeusministeriö 2013, sivu 63:
”Palvelujärjestelmä on hajanainen ja koordinoimaton eikä toimi lapsen edun
toteutumiseksi.
• Selkeä toimintaohjeistus puuttuu, eri tahojen välinen kommunikaatio
riippuu yksittäisten työntekijöiden epävirallisista sosiaalisista verkostoista.
• Pakottaa ylivarovaisuuteen, oman aseman turvaamiseen, ei lapsen edun kannalta elintärkeään herkkyyteen.
• Kellään ei ole kokonaiskuvaa yksittäisen lapsen tilanteesta ja eri tahoilla
tehdyistä havainnoista.”
Rimpelä: Me-koulu - yhtestoiminnasta oppilaan tukemisessa 20

20. Tutkimus kasvatusneuvoloista, Linna 1988, sivu 97:
”Byrokratisoitumisen ja ammatillistumiskehityksen myötä työ on rajautunut.
• On selvennetty ammattien rajoja ja samalla kavennettu toimintakenttää.
• Tunneneutraliteetti on hävittänyt inhimillisyyttä työstä.”
Espoo: Koulupsykologien tutkimuslinjaus 2017, poimintoja:
Koulupsykologin perustehtävänä on toteuttaa oppilas- ja
opiskelijahuoltolain edellyttämää oppilaiden opiskelun ja koulunkäynnin
tukemista.
• Opiskelijalla on oikeus saada maksutta sellainen opiskeluhuolto, jota
opetukseen tai koulutukseen osallistuminen edellyttää.
• Koulupsykologin tutkimuksia toivottaessa koulupsykologi kutsutaan
perheen verkostoneuvotteluun, jossa arvioidaan mahdollista tutkimuksen
tarvetta ja voidaan yhdessä neuvotella ajankohdasta.
• Koulupsykologin tutkimuksen tarkoituksena on tuoda lisätietoa koulun
tuki-toimien suunnitteluun, eikä sen tekeminen pelkästään hoidon
suunnittelemiseksi ole perusteltua.
Rimpelä: Me-koulu - yhtestoiminnasta oppilaan tukemisessa 21

21. ”Äärirajoilla
eläminen
koventaa
asenteita,
heikentää
kasvatusta.”
(Vesikansa 2009)
”… hyvän perheen lisäksi jokaiselle lapselle tulee olla
tarjolla myös hyvä koulu.
Onko kouluilla edellytyksiä toteuttaa tehtäväänsä?
’Äärirajoilla eläminen’ luo epätoivoa ja kyynisyyttä
opettajien keskuudessa, johtaa koulujen ilmapiirin
huononemiseen ja pakoon ammatista.
Asenteet häiriökäyttäytyjiksi leimautuvia oppilaita
kohtaan kovenevat, paineet tukeutua kurinpidollisiin
otteisiin järjestyksen turvaamiseksi kouluissa
voimistuvat.”
”Tällainen kehitys varsin todennäköisesti
johtaa sen kasvatuksen katoamiseen, josta
peruskoulua luotaessa on puhuttu.”

22. Koulujen erojen kasvu huolestuttaa Ruotsissa
(HS 23.10.2017, sivu A19-21)
Esimerkiksi Fredrikshovs slotts skolassa (’vapaakoulu’)
sata prosenttia yhdeksännen luokan oppilaista saavutti
tänä keväänä lukiokelpoisuuden.
• Alakouluun oppilaat ilmoitetaan jo synnytyslaitoksella. Jono täyttyy
alkuvuoden lapsista, eikä koulussa ole yhtään maahanmuuttajaa.”
Hjulstan ja Rinkebyn kouluissa Valtaosa oppilaista on
ulkomaalaistaustaisia ja noin neljännes hiljattain
saapuneita.
Rimpelä: Me-koulu - yhtestoiminnasta oppilaan tukemisessa 23

23. Rimpelä: Me-koulu - yhtestoiminnasta oppilaan tukemisessa 24
Helsingin Sanomat 25.10.2017

24. Tyhjä Suomi ’täyttyi’
lasten ja lapsiperheiden tuen järjestelmistä
• Tyhjään Suomeen rakennettiin hyvinvointipalveluja pala palalta koko
1900-luvun ajan
• Omat lait, koulutetut ammattihenkilöt, tutkimus, tiedonhallinta,
toimintakulttuuri jne.
• Nopeaa kasvua 1960-1970 –luvuilla, tyhjä Suomi alkoi täyttyä
• Neuvolat, oppivelvollisuuskoulu, lastensuojelu, sairaanhoito,
kouluterveydenhuolto, koulun kuraattori- ja psykologitoiminta, päivähoito,
kasvatus- ja perheneuvola, nuorisotyö, jne
• Tampereen kaupungissa yli sata lomaketta käytössä lapsi- ja perhepalveluissa.
• Lapsesta voi olla tietoja jopa kahdeksassa eri asiakastietojärjestelmässä.
• Jatkuva erilaisten arviointien virta
• Missään ei kokonaisuuden hallintaa, kokonaiskuvaa.
me. 25

25. Olemme keskittyneet
instituutioiden kehittämiseen.
• Kehitämme äitiysneuvolaa, lastenneuvolaa, varhaiskasvatusta,
perusopetusta, oppilashuoltoa, lastensuojelua, lastenpsykiatriaa jne.
• Olemme ’lapsiystävällisiä’ instituutioiden ja professioiden
asettamissa rajoissa
• Jokainen yksittäinen ammattihenkilö voi olla ’lapsiystävällinen’, mutta lapsen
ja hänen perheensä kohtaama kokonaisuus on ’Linnanmäen kummitusjuna’!
• Esimerkki: Varhaislapsuudesta haasteita lapsen kehityksessä,
vanhempien arvio tuesta, kun lapsi 15-vuotias
• Kokouksia, kokouksia, kokouksia, turhaa työtä, turhaa työtä… vain harvoin
tunne, että tuki oli suunnitelmallista, ennakoitavaa ja ymmärrettävää.
me. 26

26. ”Rakenteellinen välinpitämättömyys”
1. Lapsen luonnollisen kehityksen ja sen
monimuotoisuuden ehdot jätetään
huomioimatta.
2. Historian myötä vakiintuneet instituutiot
otetaan annettuina kyseenalaistamatta niiden
organisoitumisesta, toimintakulttuureja,
ammattirakenteita, ammattikäytäntöjä yms.
Rimpelä: Me-koulu - yhtestoiminnasta oppilaan tukemisessa 27

27. Miten tästä eteenpäin?
me. 28

28. Tarvitsemme lasten ja lapsiperheiden tuen
laajaa ja kestävää systeemistä uusiutumista
Ei lisää euroja luutuneeseen järjestelmään, mutta investointia uusiutumiseen.
Parempaa kustannusvaikuttavuutta pienemmillä voimavaroilla. Varauduttava
ainakin 10 %:n laskuun!?!
Vakiintuneiden instituutioiden sisäisestä kehittämisestä ja vuorovaikutuksesta
- lasten ja perheiden arjen vahvistamiseen
- tuen järjestämiseen tarpeen mukaan suunnitelmallisena kokonaisuutena ja
niin että se vahvistaa lasten ja lapsiperheiden arkea,
- lasten syrjintää aiheuttavien olojen poistamiseen sekä lasten ja perheiden
arjesta että sitä tukemaan perustetusta ammatillisten palvelujen
järjestelmästä, sekä
- oppivelvollisuuskoulutuksen uudistamiseen vastaamaan 2020 – 2030 –
lukujen haasteisiin, osana tätä laajaa ja kestävää systeemistä uusiutumista.Rimpelä: Me-koulu - yhtestoiminnasta oppilaan tukemisessa 29

29. Miten järjestäisimme yhteistoiminnan tänään,
jos meillä ei olisi vakiintuneita instituutioita?
Koti, muut kehitysyhteisöt, vastikkeellinen huolto
me. 30
Kestävä
ihmisyysOpettaminen
Huolto
Kasvatus
Hoiva
Sinnikkyys
(resilience)
Ratkaisu-
suuntautuneisuus
Yhteistoiminta
Päämäärä-
tietoisuus
Hyväksyminen

30. ”Kapellimestari…solistit, orkesteri, kuoro, ooppera”
Lasten ja lapsiperheiden palvelut ovat yritystutkimuksen kielellä ’sopeutuvia
tietointensiivisiä palveluja monimutkaistuvissa ympäristöissä’
• Tiimijohtamista, luovaa yhteistyötä, miten hahmottaisin paremmin?
• Ensin ajattelin, että orkesteri: Lapset salissa, kapellimestari johtaa, vanhemmat solisteja,
ammattihenkilöt muusikkoja.
• Tänään kallistun oopperaan:
• Lapset salissa
• ’Rigoleton’ ohjaaja johtaa, tulkinta kehittyy yhteistoiminnassa
• Vanhemmat päärooleissa.
• Muut läheiset aikuiset ja universaalituen ammattihenkilöt orkesterin muusikkoja
• Ongelmiin erikoistuneet ammattihenkilöt kuorossa.
• Palaan koulupsykologiohjeeseen: Työtä ohjaa instituutio, joka määrittelee sisällön ja rajat
• ”Näillä ehdoilla ja vaatimuksilla voin tulla oopperan kuoroon laulamaan”
• Instituutiot ja niiden professiot ohjaavat voimakkaasti ’sotureitaan’.
• Yhteistoimintaa vain annettujen rajojen asettamissa kehyksissä!
Rimpelä: Me-koulu - yhtestoiminnasta oppilaan tukemisessa 31

31. Kotikasvatuksen
tukeminen ja
yhteinen
kasvatustehtävä
vai
vanhemmuuden
tukeminen.
(Sihvonen E. Huoli kadonneesta
vanhemmuudesta 2000-luvun
suomalaisessa yhteiskunnassa: lasten
kasvatus ja vastuullinen vanhemmuus.
Kasvatus & Aika 2016;10/5:72-86.)
1990-luvulta 2000-luvulle:
”Kasvatusvastuun pelättiin kasautuneen
liikaa julkisten palveluiden harteille, ja
vanhempien vastuuta lasten kasvatuksesta
halutaan vahvistaa.
…suhtauduttiin epäilevästi vanhempien
kykyihin selviytyä lasten kasvatuksesta.
Vanhemmat tarvitsevat tukea, mutta tuki ei
kohdistu kasvatuskäytänteisiin, vaan
vanhemmuuden psyykkeeseen”.

32. Kasvatus paitsiosta takaisin parrasvaloihin!
• Miksi kasvatus siirrettiin sivuun 1990-luvulla?
• Yhteisestä tehtävästä vanhempien vastuulle
• Osaamisesta ja sen tukemisesta halun ja tahdon asiaksi?
• ”Jos vanhemmat välittäisivät ja kasvattaisivat, lapsista kasvaisi
hyviä ja hyödyllisiä aikuisia”.
• Mitä on yhteinen ”kasvatusosaaminen”?
• Esimerkiksi: Turun lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen
’Voimaperheet’ –kasvatusvalmennus, kun lapsen
käyttäytymisessä pulmia.
me. 33

33. Lasten ja
heidän
perheidensä
tukeminen
vuonna 2025:
Muutama
ajatus:
Neuvolat, varhaiskasvatus, oppivelvollisuuskoulutus ja sen
oppilashuolto, nuorisotyö, ja niihin yhdistynyt perhetyö ja
kodinhoitoapu on yhdistetty hallinnollisesti ja taloudellisesti yhdeksi
kokonaisuudeksi.
• Oppilas/opiskelijahuoltolaki yhdistetty koulutuslakeihin –
’oppilashuolto’ kuuluu oppivelvollisuuskoulutuksen ydintehtäviin
Vain yksi arviointikokonaisuus, yksi suunnitelma tuen järjestämisestä,
tiedon hallinta kokonaisuutena
• Psykologit, kuraattorit, terveydenhoitajat, nuorisotyöntekijät,
perhetyöntekijät, yhteisöpedagogit, musiikkiterapeutit, toimintataterapeutit,
yms. kuuluvat koulun työyhteisöön samalla tavalla kuin opettajat – yhteiset
lähiesimiehet.
Suunnitelmallinen tuki jokaiselle tarvittaessa räätälöidyn toisen
asteen koulutuksen menestykselliseen suorittamiseen, hitaasti
aikuistuville ja erilaisille 21. ikävuoteen saakka.
Opetussuunnitelmissa kaksi viikkotuntia yhteistoiminnan oppimiseen
ja opettamiseen.
Yhteistoiminnan opettaminen vakiintunut kouluyhteisön
ammattihenkilöiden ydinosaamiseksi

34. Mistä oikeastaan on
kysymys?
Sosiotekninen
muutos ->
kestävä
systeeminen
úusiutuminen
(Nieminen ja Kivisaari:
Kunnallisen toimintamallin
uudistaminen systeemisenä
haasteena. Tapaustutkimus.
Yhteiskuntapolitiikka 2012;77/4)
”Sosiaaliset ja teknologiset ulottuvuudet kietoutuvat
yhteen siten, että kunnasta voi käyttää nimitystä
sosiotekninen järjestelmä.
Järjestelmä muodostuu institutionalisoituneista
toimintatavoista, itsestään selviksi muodostuneista
tulkintakehyksistä, kysymyksenasetteluista ja
ongelmanratkaisumalleista. Järjestelmä on tyypillisesti
luonteeltaan säilyttävä.
Sosioteknisen muutoksen malli kuvaa monimutkaisen
järjestelmän muutosdynamiikkaa. Se korostaa
toimijoiden, resurssien, teknologioiden, käytäntöjen ja
sääntöjen välistä vuorovaikutusta muutoksen ja
pysyvyyden lähteenä.
Systeeminen innovaatio on uusi toimintamalli, joka
edellyttää toteutuakseen useiden järjestelmän
ulottuvuuksien – kuten teknologian, palveluprosessien,
organisaation johtamisen ja rakenteiden –
vuorovaikutusta.”

35. Erityinen haaste:
Innovaation
systeemisen
luonteen
tunnistaminen.
(Nieminen ja Kivisaari: Yhteis-
kuntapolitiikka 2012;77/4, 430)
"Muutosjohtamisen näkökulmasta
kehittämishankkeen kariutumisen
syyt voidaan kiteyttää siihen
havaintoon, että
•kunnan kehittämishankkeen
vastuuhenkilöt eivät missään
vaiheessa hahmottaneet tai
tunnistaneet
•kehitettävän innovaation
systeemistä luonnetta"

36. Kestävä
systeeminen
uusiutuminen
laajenee
kaikkeen
lasten
hoivaan,
kasvatukseen,
huoltoon ja
opetukseen
•Lasten kehitystä itsenäisiksi aikuisiksi - ja
myös syrjäytymistä - ohjaavat heidän
ainutlaatuiset kasvuekosysteeminsä.
•Kun niiden yksi kehitysyhteisö uusiutuu, sen
suhteet muihin muuttuvat.
•Uusiutuminen laajenee väistämättä kaikkiin
kehitysyhteisöihin ja siten myös kaikkeen
lasten ja lapsiperheiden tukeen.
•Kestävässä systeemisessä uusiutumisessa
muuttuvat kehitysyhteisöjen ja palvelujen
rakenteet, toimintakulttuurit ja keskinäisten
suhteet.

37. Kehityksen
suunta:
Luonnon-
voimaista vai
hallittua?
Hyvinvoinnin
edistäminen
vaatii
päämäärä-
tietoisuutta.
Lapsen kasvuympäristö
Luonnonvoimainen
globaali paine ajaa
tasapainoa ongelmiin
erikoistuneeseen
korjaamiseen

38. Voisiko tämä tarina olla totta perusopetuksessa?
Mitä näillä aikuisilla on sellaista osaamista, joka
puuttuu kouluyhteisön aikuisilta?
• Kaupunkiin perustetaan nuorille uusi kohtaamispaikka, jossa on kaksi
nuorten kanssa toimeen tulemaan oppinutta aikuista.
• Vakioasiakkaina kymmenkunta 13-16 -vuotiasta, ranteiden
viiltelyarvet kertovat kovasta elämästä. Tulevat 3-4 kertaa viikossa.
• Sokeripalat ja keksit katoavat pöydiltä. Järjestetään välipalaa.
• Kohtaamispaikan aikuiset puuhaavat yhtä sun toista nuorten kanssa.
Esim. ’hissavisa’, jossa aikuinen esittää kysymyksiä historiasta ja
nuoret hakevat vastauksia älykännyköistään.
• Nuoret ovat innostuneita: ”Koskaan aikaisemmin kukaan aikuinen ei
ole tällä tavalla toiminut yhdessä meidän kanssamme”.

39. Lopuksi
kaikkein
tärkein
Sovellettu ,
ks. Haarakangas K. Parantava
puhe. Dialogisuus
ihmissuhteissa,
mielenterveystyössä ja
psykiatrisessa hoidossa.
Magentum Oy. 2008.
Voimistava läsnäolo.
PS-kustannus 2011.
•”Lapset, nuoret ja vanhemmat
eivät hyvinvointipalveluissaan
kohtaa hallintorakenteita eivätkä
moniammatillisia ryhmiä,
•vaan ihmisiä, joiden he
parhaimillaan voivat kokea
olevan olemassa heitä varten
•ja joiden kasvot ja sanat
mielessään he pärjäävät
paremmin arkensa haasteissa.”