2. 2
Tausta
• Kaupungistumisella on globaalina megatrendinä laajoja ekologisia,
sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia
• Maankäytön suunnittelulla on liittyen kaupungistumiseen useita
samanaikaisia tehtäviä
• Rakentamisen ratkaisujen tulisi edistää ihmisten hyvinvointia
• Rakentamisen ratkaisujen tulisi olla mahdollisimman vähän
haitallisia luonnonympäristöille
• Teollinen puurakentaminen on esimerkki rakentamisesta, jolla nähdään
olevan mahdollisuuksia samanaikaisesti monien kestävyystavoitteiden
saavuttamiseen liittyen kaupungistumiseen ja maankäytön
suunnitteluun (e.g., Lähtinen et al. 2019)
• Maankäytön “hallinta” samankaltaista Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa
esim. liittyen siihen, kuinka päätösvalta jakautuu kansallisen, alueellisen
ja paikallisen tason välillä (Mäntysalo et al. 2011)
25.5.2021
3. 3
Maankäytön hallinta Suomessa
• Maankäyttö- ja rakennuslaki säätelee esim. maankäytön
suunnitteluperiaatteita ja eri toimijoiden rooleja (Maankäyttö- ja
rakennuslaki 132/1999)
• Suomessa kolmen tason “kaavoja”
• Maakuntakaava
• Yleiskaava
• Asemakaava
• Maankäyttö- ja rakennuslain tarkoituksen turvata terveellinen,
turvallinen ja miellyttävä asuinympäristö, joka on toimiva ja jossa
erilaisten ihmisryhmien tarpeet tulevat tasapainoisesti huomioon
otetuiksi
• Lakiuudistus valmisteilla: Kestävyys-, vaikutusarviointi- ja
osallistamistavoitteet korostuvat tulevaisuudessa yhä enemmän
25.5.2021
4. 4 25.5.2021
Maankäytön suunnittelu kunnissa
• Suomalainen maankäytön hallinta poikkeaa huomattavasti muiden
maiden hallintajärjestelmistä (pl. Ruotsi ja jossain määrin Norja)
• Kunnilla alueillaan kaavoitusmonopoli + kunnat usein
merkittäviä maanomistajia
• Kaavoittilla on merkittävä asemassa maankäytön suunnittelun
ja sitä koskevan päätöksenteon kaikissa vaiheissa (e.g.,
Puustinen 2004)
• Suomalaisilla kaavoittajilla on todettu jopa olevan “essentially unlimited
mandate to devise sustainable solutions” (Säynäjoki et al. 2014)
• Kaavoittajat ovat henkilöitä, jotka käytännön maankäytön
suunnittelussa ovat kuntatasolla tulkitsemassa ja toteuttamassa esim.
maakuntakaavojen asettamien ehtojen puitteissa asetettuja
kestävyystavoitteita (vrt. myös maakuntaohjelmat)
5. 5
Kestävyyskriteerien käyttö päätöksenteossa
• Kriteerit ovat käsitteellisiä työkaluja, joilla voidaan konkretisoida ja arvioida esim.
erilaisissa päätöksentekotilanteissa vaikutusten kestävyysvaikutuksia (Prabhu et al.
1999, Lähtinen et al. 2014)
• Maankäytön suunnittelussa “hyvät” kestävyyskriteerit konkretisoivat kaavoittajille
päätöksenteon tavoitteita ja mahdollistavat tavoitteiden saavuttamisen arvioinnit
• Tietoa on kuitenkin niukasti siitä, kuinka kaavoittajat voivat käytännössä soveltaa
työssään esim. maakuntastrategioista kuntien maankäytön suunnitteluun heijastuvia
teemoja
• Tutkimuksen tavoitteet:
• Miten kaavoittajat arvioivat erilaisten taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten kriteerien
merkitystä omasa käytännön työssään?
• Millaiseksi kaavoittajat arvioivat kyseisten kriteerien hyödyllisyyden työssään?
• Onko kuntatason kestävyystrategioilla (tässä tutkimuksessa teollinen puurakentaminen)
yhteyttä kaavoittajien kriteereihin kohdistuviin mielipiteisiin?
25.5.2021
6. 6
Aineisto ja menetelmät
• Vuonna 2017 kerättiin sähköpostitse elektronisella kysymyslomakkeelle aineisto
suomalaisissa kunnissa (pl. Ahvenanmaa) kaavoitustehtävissä toimivilta henkilöiltä
• Vastaanottajia oli yht. 850, joista kahden muistutuskierroksen jälkeen 140
vastannutta; vastaus-% 16,5, vastaajia oli 82 kunnasta
• Tausta-aineistona käytettiin suomalaisia maakuntastrategioita, joiden pohjalta
määriteltiin aineistonkeruussa kysytyt 15 kestävyyskriteeriä (taloudellinen,
sosiaalinen, ekologinen ulottuvuus, 5 kpl kutakin) – Kriteerien vertailut tehtiin
AHP-laskennalla
• Lisäksi kysymyslomakkeessa kerättiin tietoa kuntien puurakentamisen strategioista
ja kysymyslomakkeen sisältöön liittyvistä yleisistä näkemyksistä
• Seuraavilla kalvoilla esitettävät tulokset perustuvat 98 kaavoittajan vastauksiin,
joissa kestävyyskriteerien arvioinnit oli tehty ”huolellisesti” (ts. arvot riskianalyysien
perusteella loogisia)
25.5.2021
7. 7
Tuloksia – Kestävyyskriteerien merkitys käytännön
kaavoitustyössä
25.5.2021
Erot tärkeinä ja vähiten
tärkeinä pidettyjen kriteerien
välillä selkeät
Erot tärkeinä ja vähiten
tärkeinä pidettyjen kriteerien
välillä eivät selkeät
Erot tärkeinä ja vähiten tärkeinä
pidettyjen kriteerien välillä selkeät
erityisesti “perinteisissä” kriteereissä
• Kaavoittajat toivat esille kommenteissaan, että vertailujen tekeminen eri kestävyysnäkökulmien välillä oli monelta osin
vaikeaa ja joidenkin mielestä mahdotonta – Käytännössä tämä on kuitenkin todellisuutta kaikessa yhteiskunnallisessa
päätöksenteossa, koska vaihtoehtojen välillä on usein ristiriitaisuuksia!
• HUOM! Taustamuuttujien suhteen kriteerien arvostuksessa oli eroja (esim. maantieteellinen alue,
kaupunkimainen/maaseutumainen kunta)
8. 8
25.5.2021
Tuloksia – Kriteerien hyödyllisyyden ja
kestävyysstrategioiden väliset yhteydetä
• Kunnan kestävyysstrategialla (tässä
teollisen puurakentamisen
edistäminen) oli yhteydessä
kaavoittajien näkemykseen
kestävyyskriteerien hyödyllisyydestä
• Tulosten luotettavuudesta tilastollista
näyttöä (Pearsonin khiin neliö -testin
arvo p=0.000)
9. 9
Johtopäätöksiä
• Hyvin muotoilluista kestävyyskriteereistä näyttää olevan
hyötyä kuntien käytännön maankäytön suunnittelussa –
yleiset periaatteet tms. eivät tähän riitä
• Kestävyystrategiat saattavat edistää kommunikaatioita ja
oppimista kunnissa, mikä edelleen vaikuttaa mittaukseen
(kriteerit) liittyvien asioiden ymmärtämiseen
• Kestävyyskriteerit voivat olla hyödyllisiä työkaluja
päätöksenteon tukemiseen ja tavoitteiden seurantaan, jos
ne määritellään hyvin ja vaikutuksia on myös mahdollista
seurata (aineistot, tieto)
• Pilottitutkimus, johon liittyvää työtä jatketaan esim.
Srategisen Tutkimusneuvoston rahoittamassa Decarbon-
Home -hankkeessa https://decarbonhome.fi/,
@DecarbonHome
25.5.2021
11. 11 25.5.2021
Literature
Lähtinen, K., Myllyviita, T., Leskinen, P. & Pitkänen, S. 2014. A Systematic literature review on indicators to
assess local sustainability of forest energy production. Renewable & Sustainable Energy Reviews 40:
1202–1216.
Lähtinen, K., Toppinen, A. & Malm, N. 2019. Effects of lobbying among urban planners in Finland – Views
on multi-storey wooden building. BioProducts Business, 4(7): 78–92.
Mäntysalo M., Inger-Lise Saglie I.-L. & Cars G. 2011. Between Input Legitimacy and Output Efficiency:
Defensive Routines and Agonistic Reflectivity in Nordic Land-Use Planning, European Planning Studies,
19:12, 2109-2126.
Prabhu R., Colfer C. J. P. , Dudley, R. G. 1999. Guidelines for developing, testing and selecting criteria for
sustainable forest management. Criteria and Indicators Toolbow Series no. 1. CIFOR, Bogor, Indonesia.
Puustinen, S. (2004). Yhdyskuntasuunnitelu ammattina. Suomalaiset kaavoittajat ja 2000-luvun haasteet.
[Land Use Planning as a Profession. Finnish Land Use Planners and Challenges of the 2000s]. The Finnish
Environment 714. In Finnish.
Puustinen S., Mäntysalo R., Hytönen J. & Jarenko K. 2017. The “deliberative bureaucrat”: deliberative
democracy and institutional trust in the jurisdiction of the Finnish planner, Planning Theory & Practice,
18:1, 71-88
Säynäjoki, E.-S., Heinonen, J., & Junnila, S. 2014. The power of urban planning on environmental
sustainability: A focus group study in Finland. Sustainability 6(10): 6622–6643. DOI: 10.3390/su6106622