Alkukesästä 2009 Demos Helsingiltä pyydettiin alustukset kahteen Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan Alue- ja yhdyskuntarakenteet ja infrastruktuurit -jaostossa pidettyyn keskustelutilaisuuteen. Alustusten tarkoituksena oli hahmottaa, kuinka alueellista kilpailukykyä voitaisiin parantaa Suomessa. Tämä dokumentti kokoaa yhteen Demos Helsingin näkökulman ja tilaisuuksissa käydyn keskustelun.

1. 1234 Main Street
Anytown, State 54321
T 123.456.7890
Alueellinen kilpailukyky nousuun
F 123.456.7891
no_reply@apple.com
www.apple.com/iwork
- millä tiedolla eteenpäin?
Sektoritutkimuksen neuvottelukunta, Alue- ja yhdyskuntarakenteet ja
infrastruktuurit -jaosto
Yhteenveto selvityksistä, alustuksista ja keskusteluista 3.6. ja 12.6.2009
Demos Helsinki | 31.8.2009
ALEKSI NEUVONEN
MIKKO RISSANEN
PIRKKA ÅMAN
2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi

2. Alkukesästä 2009 ajatushautomo Demos Helsingiltä pyydettiin alustukset kahteen pyöreän
pöydän keskusteluun, joiden tarkoituksena oli hahmottaa, kuinka alueellista kilpailukykyä
voitaisiin parantaa Suomessa.
Keskustelutilaisuuksien järjestämisen taustalla oli Alueiden toimivuus ja kilpailukyky
-foorumien perustaminen, joita on tarkoitus järjestää kuluvalla hallituskaudella kolme.
Foorumien pyrkimyksenä on selvittää, minkälaisella tiedolla alueellista kilpailukykyä
saadaan parannettua. Toinen pääkysymys on se, mihin teemoihin tulisi keskittyä.
Demos Helsinki työsti alustukset keskustelutilaisuuksiin. Alustuksemme ja työmme
pohjana olivat seuraavat Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan Alue- ja yhdyskuntarakenteet
ja infrastruktuurit -jaoston selvitykset:
- Alueet ja verkot – alueiden kilpailukyky ja toimivuus (12-2009)
- Verkottuneen aluerakenteen ominaisuudet – esiselvitysraportti (13-2009)
- Verkottuneen aluerakenteen ominaisuudet – analyysikatsausraportti Osa I (14-2009)
- Verkottuneen aluerakenteen ominaisuudet – analyysikatsausraportti Osa II
(15-2009)
- Helsingin metropolialueen kansainvälisen kilpailukyvyn määrittely ja
mittaaminen – esiselvitys (16-2009)
- Kuinka alueellista muutosta hallitaan – parhaat keinot ja käytännöt
Demoksen työryhmässä alueellista kilpailukykyä miettivät Aleksi Aaltonen, Antti
Hautamäki, Marja Jallinoja, Tommi Laitio, Aleksi Neuvonen, Mikko Rissanen ja Pirkka Åman.
Paneuduimme julkaisuihin, analysoimme niissä esitettyjä teemoja ja nostimme esiin muita
aiheita oman asiantuntemuksemme perusteella. Lisäksi tutustuimme aiheeseen liittyviin
muihin selvityksiin ja kirjallisuuteen.
Tämän työn pohjalta Demos Helsingin tutkimusjohtaja Aleksi Neuvonen alusti mainitut
keskustelutilaisuudet. Niissä osallistujille annettiin tehtävä, jossa pyydettiin nimeämään ne
alueellisen kilpailukyvyn tekijät, jotka ovat 15 vuoden perspektiivillä tärkeimmät yhtäältä
julkisen ohjauksen piirissä olevista ja toisaalta julkisen hallinnon heikommin hallittavissa
olevista alueista. Tämän prosessin tulokset voit nyt lukea käsilläsi olevasta yhteenvedosta.
2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 2

3. Yritysten kilpailukyvystä alueelliseen
kilpailukykyyn
Aiemmin kilpailukyky miellettiin lähinnä yritysten ominaisuudeksi, mutta kilpailukyvyn
mittaaminen on tullut yhä tärkeämmäksi myös alueiden, seutujen ja maiden yhteydessä.
Kansallisen kilpailun, muuttoliikkeiden ja talouden rakennemuutoksen ohella taustalla
vaikuttaa muun muassa Euroopan unionin politiikka, joka nostaa vahvasti esille
kilpailukyky-käsitteen. Lissabonin strategian mukaisesti EU:n tavoitteena on tulla maailman
kilpailukykyisimmäksi tietoon perustuvaksi taloudeksi.
EU:n alue- ja rakennepolitiikassa tavoite kertautuu, siinä keskitytään:
1) kilpailukykyyn ja
2) kestävää kehitystä edistäviin toimenpiteisiin sekä
3) taloudellisten ja
4) sosiaalisten rakenteiden uudistamiseen.
Alueellista kilpailukykyä pyritään yleensä mittaamaan erilaisilla indekseillä. Näitä
indeksejä on lukuisia, ne on rakennettu hyvin erilaisista lähtökohdista, eivätkä ne siten ole
yhteismitallisia. Indeksejä käytetään usein myös markkinointikeinona: tietty alueellinen taho
tai tahot tilaavat indeksiin pohjautuvan selvityksen, johon määritellään sellaiset kriteerit,
joilla tilaavat tahot osoittautuvat houkutteleviksi, innovatiivisiksi ja kilpailukykyisiksi alueiksi.
Yhtenä kilpailukyvyn mittaajana on usein käytetty tuottavuutta. Yrityksen tai
kansantalouden tasolla se on suhteellisen yksiselitteinen kilpailukyvyn mittari. Tuottavuus
on parempi, kun samoilla panoksilla tuotetaan enemmän kuin aikaisemmin. Yritysten
kohdalla kilpailukyvyllä onkin selkeä merkitys, sillä yritykset kilpailevat markkinoilla, joilla
kilpailukykyisimmät pärjäävät ja heikommat kaatuvat.
"Alueiden kilpailukyky" on kuitenkin erilainen ilmiö kuin "yrityksen
kilpailukyky".
2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 3

4. Mitä on alueellinen kilpailukyky?
Aluekehityksestä puhuttaessa kilpailukyky ei ole enää yhtä yksiselitteinen analyysin kohde.
Vertailtaessa alueiden elinoloja, kilpailukykyä tai kehitystä, joudutaan väistämättä tekemään
valintoja näkökulmien ja mittauskohteiden välillä. Lopputulokset ovat usein hämmentäviä:
toisen tutkimuslaitoksen julkaistessa seuraavalla viikolla oman vertailunsa erilaisine
tuloksineen, tietomme eri alueiden tilanteista, kehitystrendeistä ja mahdollisuuksista ei
välttämättä lisäänny.
On selvää, että maat ja alueet eivät ole samanlaisessa kilpailuasemassa kuin yritykset –
niiden menestys ei ole mitattavissa markkinaosuuksilla. Valtaosa kuntien, kaupunkien,
läänien ja muiden alueellisten yksikköjen tehtävistä perustuu lisäksi lainsäädäntöön, eivätkä
ne voi yritysten tapaan keskittyä vain vahvuuksiinsa tai leikata ongelmakohtia pois.
Yleensä kilpailukyky on mielletty nollasummapeliksi, jossa toisen voittaessa toinen alue
väistämättä häviää. Yhden alueen muuttovoitto on toisen muuttotappio. Tällainen ajattelu on
tavallista suomalaisessa aluekehitystä koskevassa keskustelussa. Äärimmilleen
politisoituneessa keskustelussa peilataan kaupunkeja ja maaseutua tai pääkaupunkiseutua ja
muuta Suomea vastakkain. Uskomme kuitenkin, että näkökulmaa vaihtamalla
nollasummapeli on käännettävissä tilanteiksi, joissa suurin osa alueista on voittajia. Alueiden
ja valtioiden mieltäminen yksinomaan keskinäisiksi kilpailijoiksi johtaa vastakkainasetteluun
ja tuskin hyödylliseen politiikkaan.
Nollasummapelin sijaan tavoitteena tulee olla win-win -tilanne: kehityksen
läikkyessä alueellisten rajojen yli syntyy mahdollisuuksia myös muille.
On totta, että alueet kilpailevat asukkaista, osaavista työntekijöistä, investoinneista ja
yrityksistä, mutta alueiden pitkän aikavälin menestys ei voi perustua vain keskinäiseen
kilpailuun, vaan myös yhteistyöhön. Keskinäinen kilpailu asukkaista johtaa vain asukkaiden
siirtymiseen kuntarajojen yli, ei aitoihin pitkäkestoisiin positiivisiin muutoksiin. Yksioikoinen
tulkinta alueiden kilpailukyvystä ja kilpailu samoista resursseista johtaa helposti myös
alueiden kokemukselliseen samankaltaistumiseen.
Kilpailukyvyn pohjana tulee olla innovaatioiden ekosysteemi, jossa instituutiot ja fyysiset
rakenteet muodostavat vain yhden ulottuvuuden. Menestyvät ekosysteemit syntyvät
innovoiden, kokeilevasti ja eri alueiden kehitystä eri suuntiin vieden.
Alueellisella kilpailukyvyllä voidaankin lopulta tarkoittaa alueiden kykyä synnyttää,
houkutella ja ylläpitää monipuolista yksityistä ja julkista toimintaa, joka lisää välillisesti
alueen ja koko maankin taloudellista hyvinvointia. Alueen menestykseen vaikuttavat niin
sen "annettu" sijainti ja luonnonvarat kuin pitkän kehityksen, historian ja politiikan
seurauksena muotoutunut kehys: kaikki alueen toimijat, asukkaat, yritykset, yhteisöt ja
julkinen valta.
2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 4

5. Alueellinen kilpailukyky korreloi vahvasti ansiotulojen kasvun, työllisyyden kasvun,
nettomuuton ja taloudellisen kehityksen kanssa. Inhimillinen pääoma sekä innovatiivisuus
sekä sen osana tutkimus- ja kehityspanostukset selittävät suuren osan kilpailukyvystä.
Yksinomaan talouteen keskittynyt näkökulma on onneksi monipuolistumassa: alueellista
kehitystä kuvattaessa taloudellisten indikaattoreiden (BKT/asukas, työmarkkinatilastot,
väestörakenne) rinnalle ovat astumassa sekä kestävän kehityksen indikaattorit että koettua
elämänlaatua mittaavat "perception survey" -tutkimukset. Kaikki nämä mittarit kuvaavat
kuitenkin vain osaa tutkittavasta ilmiöstä ja täydentävät siksi toisiaan.
Alueellinen kilpailukyky onkin nähtävä kehityslinjana, prosessina, joka sisältää
helpommin ja vaikeammin hallittavissa olevia tekijöitä. Kilpailukyvyn mittaukset kohdistuvat
useisiin eri tekijöihin prosessin eri vaiheissa:
2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 5

6. Meidän alueidemme kilpailukyky
Demos Helsingin alustusten lähtökohtana oli huomio siitä, että Suomen alueiden
kilpailukyvyn perinteiset perusasiat ovat pitkälti kunnossa. Suomalaiset ovat koulutettuja ja
osaavia, eikä infrastruktuurissamme ole vakavia puutteita. Väestön ikääntyminen,
maaseudun näivettyminen, talouden rakennemuutos, liian suuret opetusryhmät,
yhdyskuntien hajautuminen ja heikko energiatehokkuus – päivittäin keskustelemme silti
aiheista, jotka osoittavat monenlaisten kehitystarpeiden olemassaolon.
Pituushypystä lainattua vertausta käyttäen: olemme nyt kansallisella tasolla, jossa
hypätään tasaisesti 750 senttimetrin tuloksia – mutta kuinka keräämme muutamat kymmenet
lisäsentit, joilla päästään kansainväliselle huipputasolle ja rikomme kahdeksan metrin rajan?
"Lisäsentit" tulevat eri tavalla kuin jo saavuttamamme metrit.
Kuten hyvinvointivaltion rakentamisen pitkä kertomus osoittaa, on alueelliseen
kilpailukykyyn vaikuttaminen hidasta. Kaavoitus, väyläinvestoinnit, koulutusohjelmat -
julkisten kehitystoimien vaikutukset näkyvät usein vasta 10-15 vuoden kuluttua. Siksi
suunnittelun horisontin on oltava pitkä. Suomalainen hyvinvointivaltiomme rakennettiin
juuri vahvalla poliittisella ohjauksella ja julkisella tuotannolla: julkisilla investoinneilla ja
suljetuilla markkinoilla, joissa toimi rajallinen joukko kyvykkäitä toimijoita. Tämän
mahdollisti kansallisen projektin tuoma legitimiteetti päätöksille.
Nyt olemme kuitenkin tilanteessa, jossa alueita ei ole enää mahdollista kehittää
vain ylhäältä alas suuntautuvalla ohjauksella. Tulevaisuuden Suomi rakennetaan
toisella tavalla.
Verkottuneesta aluerakenteesta
ohjauskeinojen pluralismiin
Alueet voidaan nähdä toimijoiden verkostoina sekä alueiden välillä että niiden sisällä.
Aluerakenteen verkottuneisuutta voidaan hahmottaa verkostojen kolmen
perusulottuvuuden kautta: fyysinen ulottuvuus kattaa asumisen, palvelujen, liikenne- ja
kommunikaatioväylien muodostamat verkostot; taloudellinen ulottuvuus tuotannon ja
talouden organisaatioiden verkostot; sosiaalinen ulottuvuus taas sisältää erilaiset yksilöiden
väliset verkostot.
Verkottuneen yhteiskunnan ymmärtämisessä oleellista on kehitykseen vaikuttavien
tekijöiden moninkertaistuminen ja vaikutussuuntien ennakoimisen vaikeus. Globalisaation,
markkinoiden avautumisen ja ihmisten suuremman liikkuvuuden myötä yhteiskuntamme
2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 6

7. verkottuneisuus on kiihtynyt. Kun sekä yksilöiden että instituutioiden väliset yhteydet
moninkertaistuvat ja monipuolistuvat, ovat julkisten toimijoiden mahdollisuudet uudessa
tilanteessa entistä rajatummat.
Tänään alueiden kilpailukykyyn vaikuttavat useat makro- ja mikrotason toimijat, sekä
meillä että muualla. Verkottunut aluerakenne edellyttää eri tasoille vaikuttavia toimenpiteitä
ja ohjauskeinoja. Alueiden menestys ja kilpailukyky on nyt laajemman joukon käsissä kuin
aiemmin.
Julkisten toimijoiden rooli on rajallisempi, sillä toimijoita on enemmän,
tuotantoketjut ja investoinnit ovat globaaleja ja ihmiset liikkuvat yhä enemmän eri
alueiden välillä.
Kaikkien Suomen alueiden tulevaisuus ei kuitenkaan tule rakentumaan globaalien
investointien, innovaatioiden ja uusien tuotannonalojen varaan. On realistista todeta
vientivetoisen tuotannon vähentyvän Suomesta, jolloin paikallisen tuotannon rooli korostuu
maassamme monin paikoin. Paikallistalouksien ja ihmisten noustessa keskiöön kysymys
omavaraisuudesta muodostuu tärkeäksi: tuontia alueiden ulkopuolelta voidaan korvata yhä
enemmän alueiden sisäisen (palvelu)tuotannon avulla. Alueiden elinvoimaisuudessa ja
sisäisessä toimintakyvyssä tullee tässä suhteessa olemaan huomattaviakin eroja.
Tämänkaltainen keskittyminen alueiden sisäiseen elinvoimaisuuteen haastaa Suomessakin
viime vuosikymmeninä vallinneen teollisuus- ja vientifokusoituneen kilpailukykyajattelun.
Valtion rooli aluepolitiikassa – ainakin Suomessa – on kuitenkin yhä vahva. Vaikka
ei-julkisten tekijöiden rooli on kasvamassa yhä voimakkaammaksi, luo yhä valtiovalta
kehityksen edellytyksiä ja raamit, jotka määrittävät muiden toimijoiden rajat. Alueellisen
kilpailukyvyn pitkän aikavälin perustekijät - infrastruktuuri, koulutus, kaavoitus - tuotetaan
myös tulevaisuudessa julkisesti. Julkisen normiohjauksen kautta kyetään välttämään pitkän
aikavälin jäykkyystekijöiksi muodostuvia kehityksen esteitä. Jos kuitenkin haluamme tähdätä
tämänhetkisen tasomme yli, edellyttää ihmisten innovatiivisuuteen ja voimaannuttamiseen
nojautuva alueellinen kehitys sellaisia julkisia rakenteita, jotka mahdollistavat joustavan,
kansalaislähtöisen toiminnan. Governance-ajattelun mukaisesti julkisen vallan rooli muuttuu
hallinnosta hallintaan.
2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 7

8. Keskusteluissa esille nousseita sekä
selvityksissä vähälle jääneitä näkökulmia
Yllä olemme pyrkineet tarkastelemaan kriittisesti alueellinen kilpailukyky -keskustelun
valtavirtaa ja nostamaan esiin sellaisia solmukohtia ja osa-alueita, joissa näkökulmaa on
mielestämme syytä laajentaa. Seuraavassa pyrimme vielä nostamaan esille sellaisia vielä
vähälle huomiolle jääneitä ulottuvuuksia, joiden rooli on oleellinen alueiden nykytilaa ja
tulevaisuutta koskevan ymmärryksemme laajentamisessa. Lisäksi, nämä teemat saattavat
monipuolisemman tarkastelun ja kehitystyön myötä lopulta kehittyä alueidemme
tulevaisuuden menestystekijöiksi.
Kilpailukyky-tarkastelun laajentaminen talouskasvun ja huipputeknologian yli:
Mittaaminen ja mitattavuus korostuvat, vaikka niiden ongelmallisuus tuodaan esiin
esimerkiksi kulttuuristen tekijöiden kohdalla. Ratkaisuksi selvityksissä ehdotetaan lisää
pitkittäistä mittausta ja mittareiden kehittämistä edelleen. Vaikka mittareita ja kvantitatiivista
mittausta varmasti tarvitaan, kaikkia ongelmia ei ratkaista niillä. Tapaustutkimusten hyödyistä
puhutaan paljon, mutta niidenkin maksimaalinen hyödyntäminen edellyttää uudenlaista
tulkintaa: tiedon analysoinnin ei tule tapahtua kvantitatiivisen mittaamisen hallitsemasta
näkökulmasta. Miten kehittämistyössä voitaisiin hyödyntää toisen tyyppistä tietoa? Kaikkea ei
kuitenkaan voida mitata. Tämän lisäksi talouskasvuun ja huipputeknologiaan keskittyvät
mittarit eivät tavoita useiden suomalaisten (taantuvien) alueiden arkitodellisuutta, jossa
kamppaillaan aivan erilaisten kysymysten kanssa kuin uusia teknologiayrityksiä
synnyttävissä kaupungeissa.
Informaatiota alueiden nykytilasta on paljon – mutta osataanko sitä
hyödyntää: Laaja julkinen data mahdollistaa tehokkaan mallinnuksen. Hyödyntäminen on
kuitenkin vajavaista, koska informaatio jää pahimmillaan vain yhden hallinnonalan
käyttöön. Avoin julkinen informaatio voisi kuitenkin luoda pohjan käyttäjälähtöisille
ratkaisuille, osallisuudelle ja monitasoiselle yhteistyölle. Eräs mahdollisuus olisi se, että
kaikki tilastoitavat tiedot (kuten työllisyys, politiikan rahoitus, verorahojen virrat ja
karttatiedot) tulisi tehdä julkisiksi. Näin yhteisöt ja yksilöt voisivat rakentaa nykyisillä
suhteellisen helppokäyttöisillä tietoteknisillä välineillä (esim. sosiaalinen media) avoimen
tiedon päälle sovelluksia, jotka helpottavat yhteiskunnan seuraamista ja päätöksentekoon
osallistumista.
Sosiaalinen koheesio: Suomalaisen yhteiskunnan vahvasta tämänhetkisestä koheesiosta
huolimatta haaste korostuu tulevaisuudessa yhä enemmän. Tähänastisissa alueellisen
kilpailukyvyn selvityksissä sosiaalinen ulottuvuus on saanut vain vähän huomiota: näihin
2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 8

9. ilmiöihin, joista ymmärryksemme tulee lisääntyä, kuuluvat mm. köyhyys, segregaatio,
asumisen ongelmat ja sosiaalinen pääoma.
Väestönmuutos: Väestönmuutosten vaikutusta on toistaiseksi analysoitu selvityksissä
vähän. Vaikka yleisiin demografisiin tekijöihin on kiinnitetty runsaasti huomiota, ei ennen
kaikkea väestön ikääntymisen tuomia haasteita ja rakenteellisia muutoksia tunneta vielä
kattavasti.
Kulttuurin merkitys: Kulttuuri laajassa merkityksessä jää lähes kaikkien alueellista
kilpailukykyä mittaavien selvitysten ulkopuolelle ja mittareiden tavoittamattomiin. Kuitenkin
alueen kulttuuri voi muodostaa suuren osan kunkin alueen "kokemuksesta" ja identiteetistä.
Tämä, erityisesti asukkaiden subjektiivisiin kokemuksiin perustuva ulottuvuus voi
muodostua jonkin alueen keskeiseksikin menestystekijäksi ja yllättäviin poikkeamiin
teknis-taloudellisisten mittareiden tuottamista tuloksista.
Kansalaisyhteiskunnan rooli: Kansalaisyhteiskunta on toistaiseksi jäänyt sivurooliin
kuntien, valtion ja yritysten saadessa keskeisen huomion. Kansalaisosallistuminen on
selvityksissä mukana retorisella tasolla. Teema tuntuu olevan vahvasti kehystetty
kokonaisvaltaisen hallinnan ja institutionaalisen vaikuttamisen sisään. Jos osallistumisen
ehdot annetaan ylhäältä käsin ei ole ihme, että osallistuminen ei kiinnosta tai siitä jää huono
maku. Osallistumisen tutkimukseen tarvitaan radikaalimpaa otetta: osallistuminen voi
onnistua vain silloin, kun yksilöiden ei anneta ainoastaan osallistua vaan myös tuottaa ja
muuttaa osallisuutensa ehtoja (jotka on Suomessa selvitysten perusteella annettu pitkälti
ylhäältä).
Ennakointitiedon hankinta ja käyttö: Alueellisen kilpailukyvyn selvityksissä
ennakkotietoa ei ole juurikaan tuotettu tai käytetty systemaattisesti. Sellaisia suomalaisten
alueiden kilpailukyvyn kannalta oleellisia tulevaisuuden trendejä, joiden ennakointi on
välttämätöntä tulevaisuuden kehityksen kannalta ovat mm. öljyn tuotantohuippu, Venäjän
kehitys, ilmastopolitiikan kehitys ja tietoyhteiskuntakehityksen seuraava vaihe.
Tämänkaltaisesta ennakkotiedosta on toistaiseksi pulaa.
Ympäristöseikat ja energiatehokkuus: Ympäristöseikkojen merkitys on lisääntynyt
viime vuosina, mutta mittareiden puute yhä vaivana. Seuraavia tekijöitä tulisi ottaa enemmän
huomioon:
1. Ilmastonmuutoksen hillinnän valtavirtaistaminen, energiankulutuksen ja päästöjen
vähentäminen on otettava kaikkeen suunnitteluun yhdeksi ohjaavaksi tekijäksi, eli kuinka
(mikä tahansa) alueellinen toimenpide vaikuttaa
1. Energiakulutukseen (välittömästi ja tulevaisuudessa)
2. Khk-päästöihin(välittömästi ja tulevaisuudessa)
3. Vaihtoehtoisten energialähteiden hyödyntämiseen (pidemmällä aikavälillä)
2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 9

10. 4. Energiatehokkuuden parantamisen mahdollisuuksiin (pidemmällä aikavälillä)
2. Asukkaiden mukaan ottaminen kestävän elämäntavan suunnitteluun. Kysytään
asukkailta itseltään, kuinka he haluavat liikkua, asua, tehdä työtä ja käyttää palveluita, kun
energiaa on käytettävissä puolet nykyistä vähemmän. Esim. haluavatko ihmiset itse
investoida energiatehokkaaseen tekniikkaan, vai mieluummin asua paikoissa, jotka on
suunniteltu ja toteutettu valmiiksi niin, että niissä asuminen on mahdollista vähällä
energialla.
Edelliseen ajatukseen kuuluu myös se, että asukkaita sitoutetaan (ja myös houkutellaan)
tarjoamalla edellytykset kestävälle elämäntavalle. Esim. kaupunki tai kunta, joka tarjoaa
asuinalueita, jotka on suunniteltu niin, että asukkaiden energiankulutus on keskimääräisesti
alhaisella tasolla. Ruuan ympärille voisi myös kehittää monenlaisia uusia palveluita, vaikka
"kestäviä ruokakoreja", joihin olisi koottu viikon ruoka-aineet niin, että niiden hiilijalanjälki
on jollain tavoitellulla tasolla.
2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 10

11. Lopuksi: Alueellisen kilpailukyvyn
tulevaisuuden haasteet
Pyöreän pöydän keskusteluissa päädyttiin siihen, että vastaavanlaiset tilaisuudet tai foorumi
ovat formaatteina tälle jaostolle oivallisia. Positiivisena nähtiin mm. se, että mukana on
monenlaisia toimijoita: päätöksentekijöitä, tutkijoita, tutkimuksen rahoittajia ja virkamiehiä.
Näin monen hallinnonalan yhteinen foorumi vaatii kuitenkin ministeriöiden vahvempaa
motivoimista. Jotta osanotto ja foorumeista saatava hyöty maksimoitua, tulee selventää
ketkä ovat oikeita henkilöitä osallistumaan niihin. Ehkä keskustelu on vietävä
ministeritasolle asti, ei vain heidän avustajilleen? Ongelmana on usein se, kuinka
tutkimustieto saadaan toimitettua päättäjille jo asioiden valmisteluvaiheessa. Lisäksi
keskusteltiin mahdollisuudesta järjestää keskustelufoorumeita tulisi myös alueellisesti.
Alueellisen kilpailukyvyn aihealue on niin laaja, että vastaisuudessa on valittava huolella
teemat joihin keskusteluissa keskitytään. Globalisaatio, ilmastonmuutos ja väestön
ikääntyminen ovat esimerkkejä maailmanlaajuisista megatrendeistä ja tärkeistä teemoista,
joihin on osattava reagoida. Yhdessä foorumissa voitaisiin keskittyä aina yhteen isompaan
teemaan.
Keskusteluissa nousi esiin alueisiin ja verkostoihin liittyvä tärkeä tutkimuskysymys: mikä
on julkisen sektorin ja toisaalta muiden toimijoiden rooli verkostoitumisessa? Keskeistä tässä
ovat itseohjautuvat toimijat: ihmiset ja yritykset, joita ei saisi ohjata tai hallinnoida liikaa.
Eri hallinnon sektorit vetävät usein eri suuntiin, ja siksi sektoreita tulisi integroida. Tästä
syystä ministeriöiden tiivis yhteistyö, tutkimustiedon liikkuminen ja sektorirajat ylittävät
käsitteet ovat välttämättömyyksiä pureuduttaessa alueellisen kilpailukyvyn kaltaiseen
ilmiöön. Alueiden saavutettavuus on yksi tällainen käsite. Edellä mainituista megatrendeistä
ilmastonmuutos on ilmiö, joka koskee lähes kaikkea päätöksentekoa, ja jossa siksi
sektorienvälisyys korostuu. Toinen tällainen ilmiö on globalisaatio.
Suomen eri alueiden taloudet ovat hyvin erilaisia ja erilaistuminen voimistuu yhä.
Esimerkiksi Lapin kehittämisohjelman pääpaino on luonnonvaroissa, matkailussa ja
ympäristönsuojelussa. Käsitys, että alueita olisi myös tarkasteltava eri tavoin, eri mittarein,
niiden erilaisuuden vuoksi, voimistui pyöreän pöydän keskusteluissa. Suomessakin
kehityksen suunta on yhä omaleimaisempiin alueisiin. Tätä kehitystä tulisi tukea.
Taloudellisiin indikaattoreihin keskityttäessä jäävät monet alueiden elinvoimaisuuteen
vaikuttavat tärkeät tekijät huomiotta. Kun omaksumme innovatiiviset ja osaavat ihmiset
tärkeäksi osaksi alueen kilpailukykyä, tulee meidän nostaa erilaiset viihtyvyyteen ja
elämänlaatuun vaikuttavat tekijät analyysimme kohteiksi.
Alueiden menestys on nykyisin yhä laajemman toimijajoukon käsissä. Ihmisten rooli
alueilla on suuri. On tärkeää, että eri alueilla syntyy erilaisia innovaatioita ja on erilaisia
vahvuuksia, jotka vievät eteenpäin. Kaikista alueista ei kannata kehittää samanlaisia
2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 11

12. samanlaisilla keinoilla: hyödyntämällä nykyaikaisilla tavoilla alueiden vanhojakin
omaperäisiä piirteitä voimme valjastaa alueiden ominaisuudet kehityksen vetureiksi.
BKT-lukujen ja patenttihakemusten määrän ohella siirrymme näin tarkastelemaan koettua
hyvinvointia ja onnellisuutta. Keskittyminen kilpailukyvyn taloudelliseen puoleen
yhdenmukaistaa kehityksen tavoitteet ja keinot – päädymme kehittämään samanlaisia,
toisiltaan resursseja syöviä alueita. Näin on Suomessa valitettavasti viime vuosikymmeninä
tapahtunut. Kaupungit, taajamat ja asuinalueet ovat hukanneet vanhat ominaispiirteensä
houkutellessaan kuviteltua keskivertoista ihanneasukasta ja -yritystä samoilla keinoin kuin
kaikki muutkin.
On keskeistä, että kansalaisten rooli voidaan nyt ymmärtää laajemmin. Kansalaiset – me
– emme ole enää vain hallinnan kohteita. Alueellisen kilpailukyvyn ytimessä on ihmisten
toimijuus, kykyjen ja motivaation hyödyntäminen. Verkottuneen yhteiskunnan kehittäminen
edellyttää erilaisten, yhteiskunnan eri tasoille vaikuttavien ohjauskeinojen käyttöönottoa.
Julkisen tuotannon rinnalle nousee kansalaisten voimauttaminen, Me pystymme -politiikka ja
uusia vertaistuotannon muotoja. Alueet, jotka kykenevät ruokkimaan asukkaidensa
kansalaistoimintaa ja omavaraista paikallistuotantoaan, tulevat kukoistamaan siinä missä
vientiperusteisen teollisuuden ympärille rakentuneet paikkakunnat eilen.
Ihmislähtöinen, alueiden ja sen asukkaiden erityisiä taitoja ja osaamisalueita ruokkimaan
ja hyödyntämään pyrkivä politiikka sen sijaan sallii monimuotoisuuden. Parhaassa
tapauksessa modernit toimintatavat yhdistyvät vuosisataiseen alueen henkeen.
Omaksuessamme ensisijaiseksi tavoitteeksi ihmisten sitouttamisen alueelle ja heidän
hyvinvointinsa, päädymmekin alueellisen kilpailukyvyn kohdalla keskustelemaan siitä,
millainen on hyvä alue tai kaupunki. Taloudelliset perustekijät, energiatehokkuus, kestävät
liikenneratkaisut ja eri sukupolvien viihtyvyys ovat saman kokonaispaketin osia, eivät
irrallisia politiikkalohkoja. Alueiden kehittäminen ei enää ole hallinnon yksinoikeus, vaan
kansalaisvelvollisuus, joka politiikan tulee mahdollistaa.
2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 12

13. Liite:
Alueellisen kilpailukyvyn kehittäminen:
pyöreän pöydän keskustelujen tehtävien
yhteenveto
Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan Alue- ja yhdyskuntarakenteet ja infrastruktuurit
-jaosto järjesti kesäkuun alussa (3.6. ja 12.6. 2009) kaksi keskustelutilaisuutta alueellisen
kilpailukyvyn tulevaisuuden haasteiden tiimoilta. Aleksi Neuvonen alusti molemmissa
tilaisuuksissa aiheesta ”Alueellisen kilpailukyvyn tila nousuun – millä tiedolla eteenpäin”.
Esityksiin sisältyi työpaja-tyyppinen tehtävä, jossa keskustelutilaisuuksien osallistujat
haastettiin miettimään ja nimeämään seuraavaan 15 vuoden aikana painottuvia alueellisen
kilpailukyvyn osa-alueita – sekä julkisen ohjauksen piirissä olevia, että heikosti tai
epäsuorasti julkisen ohjauksen piirissä olevia tekijöitä:
Keskustelutilaisuuksien tehtävä:
1) Mitkä julkisen ohjauksen piirissä olevat alueellisen kilpailukyvyn tekijät painottuvat
seuraavan 15 vuoden aikana nykyiseen nähden? Listaa kolme.
2) Mitkä heikosti tai epäsuorasti julkisen ohjauksen piirissä olevat alueellisen
kilpailukyvyn tekijät painottuvat seuraavan 15 vuoden aikana nykyiseen nähden? Listaa
kolme.
Keskustelijoiden vastaukset klusteroitiin teemoittain. Vastaukset ja muodostetut klusterit
ovat tarkasteltavissa alla.
Ensimmäisen työpajatehtävän vastauksissa vahvimmin esiin nousseita teemoja ovat
kaavoitus, infrastruktuuri, tutkimus ja kehitys, koulutus, liikenne, ilmastonmuutoksen
hillitseminen ja energiatehokkuus. Ensimmäisessä keskustelutilaisuudessa sivuttiin myös
yksilön viihtyvyyteen liittyviä seikkoja, jotka toisella kerralla jäivät pois. Julkisten palvelujen
järjestäminen, joka ensimmäisessä tilaisuudessa ei kerännyt mainintoja, nousi puolestaan
varsin vahvaksi klusteriksi toisessa työpajassa.
Jälkimmäisen kysymyksen vastauksiin sisältyvät toisaalta yksilöiden suuret, perustavaa
laatua olevat valinnat – kuten asuinpaikan ja elinympäristön valinta, muuttoliike – sekä
näiden yksityisten valintojen julkiset seuraukset, erityisesti yhteiskunnan erilaisten
verkostojen moninaistuminen. Kansallisesti ratkaistavien teemojen ohella kysymykseen
yhdistettiin myös kansainvälisiä epävarmuustekijöitä, kuten globaalien markkinoiden, EU:n
tai Venäjän kehitys.
Ensimmäisen kysymyksen vastauksissa esiin nousevat teemat edustavat pitkälti alueellisen
kehittämisen perinteistä valtavirtaa ja sellaisia politiikkalohkoja, jotka melko helposti
sijoittuvat jonkun tietyn hallinnonalan alle, vaikka ne toki linkittyvätkin keskenään.
Jälkimmäisen kysymyksen vastauksissa mainitut tekijät sen sijaan korostavat alueellisen
kilpailukyvyn tarkastelussa välttämätöntä sektorit ja hallinnonalat ylittävää ajattelua. Tämä
2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 13

14. vahvistaa Demos Helsingin – ja myös prosessin pohjana olleisiin esiselvityksiin sisällytettyä –
käsitystä siitä, että alueellisen kehityksen huipputasolle nousemiseksi vaaditaan erilaisia
ohjauskeinoja ja verkottuneisuuden kehittämisen tutkimista.
1) Mitkä julkisen ohjauksen piirissä olevat alueellisen
kilpailukyvyn tekijät painottuvat seuraavan 15 vuoden aikana
nykyiseen nähden?
Tutkimus ja kehitys, innovaatiot, koulutus (12 mainintaa):
"Osaamisen kehittäminen koulutuksella (4 mainintaa)
"Koulutusjärjestelyjen laajuuden ja kattavuuden ylläpito"
"Koulutuksen osuvuus suhteessa työvoiman tarpeeseen"
"Toimiva koulutusjärjestelmä, erityisesti ammatillinen ja korkeakoulutus"
"Koulutus-tutkimus-innovaatiotoiminta-elinkeinoelämä -klusteroimisen fasilitointi"
“Innovaatiojärjestelmä" (2 mainintaa)
"Työvoiman saatavuus"
"Tutkimuksen rahoitus"
Alueellinen ja globaali talous (9 mainintaa):
"Tukipolitiikka – kunnille, maataloudelle, ihmisille"
"Paikallistalouden vahvistaminen osana globalisaatiota”
"Ohjaaminen verotuksella"
”Paikallisen kysynnän tyydyttäminen paikallisella tuotannolla”
"Yritysten kilpailukykytekijöiden edistäminen"
"Yritys-Suomi ja palvelut
"Yhdyskuntarakenteen taloudellisuus"
"Aluetalouksien epävarmuuksien (heilahteluiden) tasoittaminen"
"Tuotantotoiminnan sijaintitekijät ja globalisaatio"
Infrastruktuuri: liikenne ja väyläinfra, tietoverkot (9 mainintaa):
"Infrayhteydet"
"Isot infrainvestoinnit"
"Tietoliikenneverkot" (2 mainintaa)
"Joukkoliikenteen kehittäminen"
"Raideinfraa koskevat ratkaisut"
"Kestävä & toimiva liikennejärjestelmä"
"Julkinen liikenneinfra"
"Kulkumuotojakauma"
Ilmastonmuutos, kestävä kehitys, energiatehokkuus (9 mainintaa):
“Ilmastonmuutoksen hillintä" (2 mainintaa)
“Luonnonvarapolitiikka"
"Ekologisesti ja taloudellisesti kestävät asumis- ja elinympäristöt"
“Ekologisesti ja taloudellisesti kestävä energiantuotanto" (2 mainintaa)
"Ekologisesti ja taloudellisesti kestävä liikenne ja liikkuminen"
"Energiatehokkuus – normit ja ohjaus"
"Ympäristöasiat"
Kaavoitus (4 mainintaa):
"Kaavoituksen valtakunnallinen ohjaus"
"Uudisrakennusten ekotehokkuus"
2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 14

15. "Maapolitiikka / kaavoitus"
"Valtion osallistuminen kaavoitukseen"
Alueellinen viihtyvyys & imago (4 mainintaa):
"Julkiset palvelut kattavat laajempia alueita"
"Alueellisen omaehtoisuuden tukeminen"
“Asukkaan ja asiakkaan huomioiminen"
"Elämän laatu ja virkistys"
Julkinen palvelutuotanto (4 mainintaa):
"Perusoikeudet"
"Hyvinvointipalvelut"
"Palvelujen järjestäminen"
"Palveluinfra ja kansalaisten tasavertaisuus"
Maahanmuutto (1 maininta):
"Maahanmuuton salliminen"
2) Mitkä heikosti tai epäsuorasti julkisen ohjauksen piirissä
olevat alueellisen kilpailukyvyn tekijät painottuvat seuraavan 15
vuoden aikana nykyiseen nähden?
Ohjauskeinojen, hallinnon ja kansalaisten ajattelutapojen muutokset (6 mainintaa):
"Mahdollisuuksien huomaaminen sen sijaan, että odotetaan valtiota apuun"
"Something in the air – luovat yhteisöt"
"Arvomaailman kehittyminen"
"Itseohjautuvuus ohjauskeinona"
"Monenkeskinen neuvotteluohjaus ohjauskeinona"
"Tahtotilan syntyminen alueilla”
Yksilöiden valintojen julkiset seuraukset (5 mainintaa ):
"Asuntotarjonta"
"Työpaikkojen sijainti"
"Osaavan henkilöstön saaminen"
"Monikulttuuristuminen"
"Segregaation hallinta"
Verkostojen monimutkaistuminen (5 mainintaa ):
"Kansalaisten kansainvälisyys"
"Ihmisten sosiaaliset verkostot" (2 mainintaa)
"Vapaa-ajan merkitys kasvaa ja liikkuvuus lisääntyy"
"Tapa kuulua yhteisöön / yhteisöllisyys"
Maailmanlaajuiset tekijät ja Suomi (5 mainintaa ):
"Globaalit markkinat ja Suomen asema niillä"
"Globaalien markkinoiden vaikutus alueiden eriarvoistumiselle"
"Globalisaatio"
"Venäjä epävarmuustekijänä"
"(Kaakkois-)EU epävarmuustekijänä"
Väestörakenteelliset tekijät (5 mainintaa ):
"Väestörakenteelliset muutokset (mm. ikääntyminen)"
"Väestökehitys"
"Väestö ja työvoimaresurssit"
"Ammatinvalinta/koulutus"
2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 15

16. "Elintavat"
Asuminen ja liikkuminen (5 mainintaa):
"Ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti toimivat asuinympäristöt"
"Asuinpaikan valinta" (2 mainintaa)
"Liikkuminen"
"Muuttoliike"
Yksilöiden perustavaa laatua olevat elämänvalinnat (4 mainintaa):
"Ammatin valinta"
"Ihmisten liikkuminen ja maahanmuutto"
"Asuinpaikan valinta"
Yritystoiminta ja innovaatiot (3 mainintaa):
"Yritystoiminnan uudistuminen"
"Yritysten kilpailukyky"
"Pk-yritysten innovatiivisuus ja verkostoituminen"
Verkostojen hallinta ja niiden hyödyntäminen (3 mainintaa):
"Verkostoitumisen edistäminen, yrittäjien verkostot, eri osaajien yhdistäminen"
"PK-yritysten verkostomainen toiminta"
"Inspiroivat yksilöt & heidän verkostonsa"
Tieto- ja viestintäteknologiat (1 maininta):
"ICT"
Ilmastonmuutos, kestävä kehitys, energiatehokkuus (1 maininta):
"Ilmastonmuutoksen haaste"
2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 16