1. TOIVOA PAREMPAAN HUOMISEEN
Avomyllyssä hoidettavana olleiden näkövam-
maisten päihdekuntoutujien kuntoutusprosessin
arviointi 2001 - 2004
Eija Kilgast
Opinnäytetyö kevät 2006
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Laurea-ammattikorkeakoulu
AMK-jatkotutkinto
Terveyden edistämisen ja ehkäisevän
työn koulutusohjelma
Perhetyö mielenterveys- ja päi-
denasiakkaan terveyden edistämisessä

2. 2
TIIVISTELMÄ
Eija Kilgast, Toivoa parempaan huomiseen. Avomyllyssä hoidettavana olleiden
näkövammaisten päihdekuntoutujien kuntoutusprosessin arviointi 2001–2004,
119 s. 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Laurea-ammattikorkeakoulu,
AMK-jatkotutkinto, Terveyden edistämisen ja ehkäisevän työn koulutusohjelma,
Perhehoitotyö mielenterveys- ja päihdeasiakkaan terveyden edistämisessä.
Vuosina 2001–2004 toteutettiin neljän päihdejärjestön yhteinen Vammaisten
päihdepalveluiden kehittämishanke Vapa. Kalliolan kannatusyhdistys ry:n osa-
hankkeen tavoitteena oli kehittää näkövammaisten päihdepalveluja. Hankkeen
aikana Kalliolan avohoitoklinikalla oli hoidettavana kaikkiaan kuusi näkövam-
maista päihdekuntoutujaa.
Tutkimus tarkoituksena on selvittää ja arvioida näkövammaisten päihdekuntou-
tujien kuntoutusprosessin toimivuutta tutkimalla kuntoutujien, heidän läheisten-
sä sekä avomyllyn työntekijöiden kokemuksia päihdekuntoutusprosessista ja
nostamalla esiin päihdekuntoutusprosessia edistäviä ja haittaavia tekijöitä. Lo-
puksi selvitetään hoidon kehittämisen tarpeita.
Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla viittä näkövammaista päihdekuntou-
tujaa, neljää kuntoutujien määrittelemää läheistä sekä kahta avomyllyn työnteki-
jää. Aineisto kerättiin vuonna 2004 teemahaastattelumenetelmällä. Litteroitua
tekstiä haastattelujen nauhoituksista syntyi 154 sivua. Tuloksissa kuvataan kun-
toutujien, läheisten ja työntekijöiden kokemusten kautta päihdekuntoutuspro-
sessia edistäviä ja haittaavia tekijöitä sekä annetaan ehdotuksia siitä, miten
päihdepalveluita voitaisiin kehittää paremmin vammaisille soveltuviksi.
Haastattelujen perusteella voidaan todeta, että näkövammaisen päihdekuntou-
tujan pääongelma on päihteet, ei vamma. Kuntoutumista edistää se, että näkö-
vammaisen päihdeongelmaan puututaan samalla tavoin kuin kenen tahansa
päihdeongelmaisen henkilön päihdeongelmaan. Kun näkövammainen henkilö
saa tiedon ja materiaalin hänelle soveltuvassa muodossa, hän selviää lähes
missä tahansa päihdekuntoutuspaikassa samoin kun kuka tahansa päihdekun-
toutuja. Kuntoutuspaikkaan tullessa on tärkeää tutustuttaa kuntoutuja tiloihin,
päiväohjelmaan ja hoidonsisältöihin, jotta kuntoutujalla olisi tasavertaiset mah-
dollisuudet selviytyä hoidossa mahdollisimman itsenäisesti.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että näkövammaisten kuntoutujien päihdekun-
toutus onnistuu paremmin, jos henkilökunta on hankkinut näkövammaisen hen-
kilön kohtaamiseen liittyvät perustaidot. Hyvä menetelmä tässä on kokemuksel-
linen koulutus. Näkövammaisten läheiset ovat tavanomaista rasittuneempia
kuin päihdeongelmaisten läheiset yleensä, joten heidän tukemiseensa tulee
kiinnittää erityistä huomiota. Kehittämistarpeita on näkövammaisten ja laajem-
minkin vammaisten päihteidenkäyttöön puuttumisessa varhaisemmassa vai-
heessa, jolloin inhimillistä kärsimystä ei ole tarve kokea kohtuuttoman pitkään.
Avainsanat: päihdetyö, vammaistyö, aistivammaiset, myllyhoito, hoitoonohjaus,
jälkihoito, kuntoutus, läheiset, hoitoketju, hoito, arviointi, laadullinen haastattelu-
tutkimus

3. 3
ABSTRACT
Eija Kilgast. A hope for a better future. Evaluation of the rehabilitation process in which
the visually disabled people with substance abuse problems took part in Avomylly in
2001-2004. 119 p., 2 appendices. Diaconia Polytechnic and Laurea Polytechnic, Sec-
ond-cycle polytechnic degree in social services and health care, Family care in health
promotion of mental health patients and drug abusers.
A joint development project, VAPA, Substance Abuse Service Development Project for
the Disabled, was carried out by four substance abuse organizations in 2001-2004.
The aim of the part-project of the Relief Association of Kalliola (Kalliolan kanna-
tusyhdistys ry.) was to develop substance abuse services for visually disabled people.
During the project, six visually disabled people with substance abuse problems were
treated in the outpatient clinic of Kalliola.
The aim of the study was to clarify and evaluate the functioning of the rehabilitation
process of the visually disabled people with substance abuse problems. This was car-
ried out by studying the experiences that the patients, their intimates and the employ-
ees in Avomylly had during the substance abuse rehabilitation process, and by high
lighting up the assisting and hindering factors of the rehabilitation process. Lastly, the
need for the development of patient care is evaluated.
The material was collected by interviewing five visually disabled people with substance
abuse problems, four intimates chosen by the patients themselves, as well as two em-
ployees of Avomylly. The material was collected in 2004 using the theme-interview
method. The recordings from the interviews produced 154 pages of written text. The
results describe the assisting and hindering factors of the rehabilitation process based
on the experiences of the employees, patients and their close friends and relatives.
Suggestions are also made for developing the substance abuse services to become
more suitable for disabled people.
Concluding from the interviews, it can be stated that the main problem for a visually
disabled person in the rehabilitation program is the substance abuse, not the disability.
What the fact that assists the rehabilitation program, is that the substance abuse prob-
lem of a visually disabled person is interfered in the same way as one interferes the
substance abuse problem of any other person. When a visually disabled person re-
ceives information and material in a suitable form, the person is able to manage almost
in any rehabilitation place in the same way as any other substance abuse patient does.
When one arrives to the rehabilitation facility, it is important that the patient is familiar-
ized with the premises, the daily program and the contents of the treatment program,
so that the patient would have an equal opportunity to go through the rehabilitation
program as independently as possible.
It can be concluded that the rehabilitation program of visually disabled people suc-
ceeds better if the personnel has acquired the basic skills that are needed when en-
countering a visually disabled person. A good method in this would be training based
on experience. The intimates of a visually disabled person are more strained than the
intimates of a person with only substance abuse problems. That is why special atten-
tion must be paid to supporting them. Further development could be made regarding
the interfering the substance abuse of visually disabled, and also the substance abuse
of other disabled people, already at an early stage. In this way one does not have to
endure the suffering for an unreasonable long period of time.
Key words: Substance abuse work, Work with the disabled, People with sensory dis-
abilities, Myllyhoito, Hoitoonohjaus (quidance to treatment), Outpatient care, Rehabilita-
tion, Intimates, Care chain, Treatment, Evaluation, Qualitative interview-research

4. 4
SISÄLLYS
1 JOHDANTO……………………………………………………………………….. 6
2 PÄIHDEPALVELUJA KEHITTÄMÄSSÄ VAMMAISILLE…………………….. 8
2.1 Lait ohjaamassa vammaisten päihdetyötä……………………………... 8
2.2 Terveyttä edistävä päihdetyö…………………………………………….. 10
2.3 Päihdepoliittiset suuntaukset …………………………………………….. 13
2.3.1 Päihdetyön ulottuvuuksia…………………………………………. 15
2.3.2 Myllyhoidollinen päihdetyö………………………………………...18
2.3.3 Avomylly……………………………………………………………..20
2.4 Vammaispoliittiset suuntaukset…………………………………………...21
2.4.1 Vammaistyön ulottuvuuksia………………………………………..22
2.4.2 Vammaisuus……………………………………………………….. 23
2.4.3 Näkövammaisuus…………………………………………………...25
2.5 Vammaisten päihdetyön kehittäminen………………………………… 27
2.5.1 Ohjelmat turvaamassa vammaisten päihdetyön kehittymistä… 29
2.5.2 Päihde ja vammaispalveluiden yhteistyö………………………...30
2.5.3 Vammaisuuden huomioiminen päihdetyössä……………………31
2.5.4 Näkövammaisten päihdehoidon kehittäminen avomyllyssä…...35
3 TUTKIMUSTEHTÄVÄT……………………………………………………......... 38
4 TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN…………………………………………….39
4.1 Laadullinen tutkimus………………………………………………………. 39
4.2 Arviointi………………………………………………………………………41
4.3 Teemahaastattelu…………………………………………………………..44
4.4 Tutkimushenkilöt……………………………………………………………46
4.5 Haastattelun suorittaminen……………………………………………….. 47
4.6 Aineiston käsittely…………………………………………………………..50
5 AINEISTON ANALYYSI………………………………………………………….51

5. 5
6 TUTKIMUKSEN TULOKSET NÄKÖVAMMAISTEN PÄIHDEKUNTOU-
TUSPROSESSIA EDISTÄVISTÄ JA HAITTAAVISTA TEKIJÖISTÄ……….. 55
6.1 Päihdekuntoutusprosessia edistäviä tekijöitä……………………………55
6.1.1 Päihdekuntoutukseen hakeutumista edistää…………………… 55
6.1.2 Päihdekuntoutusta edistäviä tekijöitä…………………………….59
6.1.3 Jatkokuntoutusta edistäviä tekijöitä………………………………67
6.2 Päihdekuntoutusprosessia haittaavia tekijöitä…………………………..72
6.2.1 Päihdekuntoutukseen hakeutumista haittaa……………………..72
6.2.2 Päihdekuntoutusta haittaavia tekijöitä……………………………77
6.2.3 Jatkokuntoutusta haittaavia tekijöitä…………………………….. 82
6.3 Vammaiserityiseen päihdetyöhön vaikuttavia muita tekijöitä…………. 88
6.4 Yhteenveto päihdekuntoutusprosessia edistävistä ja hait-
taavista tekijöistä …………………………………………………………..92
7 EHDOTUKSIA VAMMAISTEN PÄIHDEKUNTOUTUSPROSESSIN
KEHITTÄMISEKSI………………………………………………………………...96
7.1 Kehittämisehdotuksia päihdekuntoutukseen hakeutumiseen………….96
7.2 Kehittämisehdotuksia päihdekuntoutukseen…………………………… 98
7.3 Kehittämisehdotuksia jatkokuntoutukseen………………………………101
8. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET…………………………………………… 103
8.1 Johtopäätöksiä tutkimuksentuloksista……………………………………103
8.2 Tutkimuksen luotettavuuden arviointia…………………………………. 107
8.3 Eettisten kysymysten pohdintaa………………………………………… 110
8.4 Omaa pohdintaa………………………………………………………….. .111
8.5 Jatkotutkimusaiheita……………………………………………………… 112
LÄHTEET………………………………………………………………………………..113
LIITTEET……………………………………………………………………………….. 120

6. 6
1 JOHDANTO
Vammaisten päihdetyötä Suomessa on tutkittu äärimäisen vähän. Kansainvälis-
täkin tietoa aiheesta on saatavissa erittäin niukasti. Vasta aivan lähiaikoina on
selvinnyt, että USA:ssa on taho, joka on kehittänyt ja tutkinut vammaisten päih-
detyötä jo pidempään.
Erilaisten selvitysten mukaan Suomessa on noin puoli miljoonaa vammaista
henkilöä, joista näkövammaisia arvioidaan olevan 80 000. Heistä sokeita on
10 000 ja loput eri tavoin heikkonäköisiä. (Eriksson ym. 2005, 19.) Arvioidaan
että noin 5−10 % vammaisista on päihdeongelmia. Näkövammaisten osalta tä-
mä tarkoittaisi noin 4 000–8 000 henkilöä.
Siitä huolimatta, että vammaisia päihteiden käyttäjiä oletetaan olevan tuhansia,
vammaisten päihdekysymykset ovat olleet Suomessa tabu vielä 1990-luvun
lopulle saakka. Tuolloin järjestöt nostivat asian päivänvaloon ja lähtivät kehittä-
mään päihdepalveluja vammaisille paremmin soveltuviksi. Ensiksi oli kuitenkin
tehtävä töitä asenneilmaston muuttamiseksi, jotta vammaisten päihdeongelmis-
ta ylipäätänsä voitiin puhua.
Asenneilmastoa muokattiin erityisesti Sininauhaliiton toteuttaman vammaisten
päihdehaittojen ehkäisyprojektin kautta vuosina 1998–2000. Hankkeessa kartoi-
tettiin kuuden kaupungin päihdepalveluita ja niiden soveltuvuutta vammaisille.
Usein kävi ilmi, että eri tahoilla ei oltu tultu edes ajatelleeksi, että myös vammai-
silla ihmisillä on päihdeongelmia. (Kilgast 2003, 5; Aarnio 2004, 2.) Jatkohank-
keena toteutettiin vuosina 2001−2005 neljän suuren päihdejärjestön yhteinen
Vammaisten päihdepalveluiden kehittämisprojekti Vapa. Kalliolan Kannatusyh-
distyksen osahanke kehitti Vapa-projektissa näkövammaisten päihdepalveluja.
Näiden hankkeiden tuloksena vammaisnäkökulma on otettu huomioon muun
muassa päihdepalveluiden laatusuosituksissa. Suosituksissa kiinnitetään huo-
miota myös läheisten palveluiden tarpeisiin päihdehuollossa.

7. 7
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on paneutua näkövammaisten päihdekuntou-
tuksen kehittämiseen. Tutkimus tarkastelee näkövammaisten päihdekuntoutus-
prosessia kokonaisuutena ja arvioi, mitkä tekijät ovat edistäneet ja mitkä hai-
tanneet prosessin toimivuutta ja mitä pitäisi kehittää edelleen.
Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla kesällä 2004. Päihdekuntoutus-
prosessin arvioimiseksi haastateltiin kuntoutujia, läheisiä ja työntekijöitä. Pro-
sessia tarkastellaan päihdekuntoutukseen hakeutumisen, päihdehoidon ja jat-
kokuntoutuksen näkökulmista. Tutkimuksen perusjoukon muodostivat Kalliolan
avohoitoklinikalla vuosina 2001–2004 hoidettavana olleet näkövammaiset päih-
dekuntoutujat, heidän läheisensä ja kaksi avomyllyn työntekijää. Haastateltuja
oli kaikkiaan kaksitoista.
Koska tässä tutkimuksessa arvioidaan koko päihdekuntoutusprosessia eikä
pelkästään avomyllyn hoidon osuutta, käytetään pääsääntöisesti käsitettä kun-
toutus. Näkövammaisista henkilöistä käytetään tästä syystä nimitystä päihde-
kuntoutuja tai kuntoutuja. Kuntoutus nähdään hoito-käsitettä laaja-alaisempana
terminä ja se sisältää hoidon lisäksi yleensä muutakin tukea (Päihdepalveluiden
laatusuositukset 2002, 50). Avomyllyn kuntoutusjaksosta pyritään käyttämään
käsitettä hoito, koska hoitomallin mukaan päihderiippuvuus nähdään sairautena
(Kettunen & Leppänen 1994, 151). Termejä kuntoutus ja hoito käytetään pitkälti
rinnan, riippuen siitä tilanteesta, mihin yhteyteen termi kulloinkin parhaiten so-
veltuu.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että näkövammaiset päihdekuntoutujat voivat
olla hoidettavana periaatteessa missä tahansa päihdekuntoutuspaikassa, kun-
han hoidossa käytettävä materiaali on soveltuvaa sekä tarvittava opastus on
saatavilla. Haastateltavat toteavat myös sen, että vammaisten päihdeongelmis-
sa on aina kyse ensisijaisesti päihdeongelmista ja vasta toissijaisesti vammai-
suudesta. Eli puhumme päihdeongelmaisista vammaisista henkilöistä. Vam-
maisten päihdeongelmia hoidettaessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota myös
läheisten hoidon ja avun tarpeeseen. Tutkimustulosten perusteella he ovat ta-
vanomaistakin väsyneempiä verrattuna muiden päihdeongelmaisten läheisiin.

8. 8
2 PÄHDEPALVELUJA KEHITTÄMÄSSÄ VAMMAISILLE
Vuonna 1987 voimaan tullut päihdehuoltolaki (41/1986) ohjaa päihdehuollon
toimintaa. Päihdehuoltolaki on puitelaki, jossa tavoitteet määritellään yleisellä
tasolla. Viranomaisille jää laaja harkintavalta lain soveltamisessa. Kunnat vel-
voitetaan ainoastaan järjestämään sekä sisällöltään että laajuudeltaan tarvetta
vastaavat päihdehuollon palvelut. (Inkeroinen & Partanen 2006, 7.)
Vammaiset henkilöt ovat yhteiskunnan täysvaltaisia jäseniä. Tämä tarkoittaa
sitä, että heillä on oikeus oman elämäntapaansa ja oikeus elää valitsemassaan
yhteisössä. Heidän tulisi saada tarvitsemansa tuki normaalien koulutus-, terve-
ys-, työvoima- ja sosiaalipalvelurakenteiden puitteissa. Kansalaisten yhtäläisten
oikeuksien rinnalla ovat yhtäläiset velvollisuudet. Mahdollisuuksien yhdenver-
taistamisen osana vammaisille henkilöille tulisi taata mahdollisuus kantaa täysi
vastuu itsestään yhteiskunnan jäseninä, toteavat Rauhala-Hayes, Toppo ja
Salminen viitaten STM:n raportteihin vuosilta 1994 ja 1995. Lisäksi yhteiskun-
nan toiminnot, rakenteet ja järjestelmät on tehtävä kaikkien tarpeita vastaaviksi.
(Rauhala-Hayes, Toppo & Salminen 1998, 4.)
Vaikka Suomessa arvioidaan olevan noin 25 000−50 000 vammaista päihde-
ongelmaista, on heidän ollut vaikea saada apua olemassa olevien päihde-
palveluiden piiristä (Eriksson ym. 2005, 5). Esteitä on ollut monenlaisia: palve-
luiden fyysinen puoli, soveltumaton hoitomateriaali, hoidon sisällön saavutta-
mattomuus sekä asenteelliset esteet. Siksi vammaisten päihdetyön kehittämi-
selle on ollut tarvetta.
2.1 Lait ohjaamassa vammaisten päihdetyötä
Vammaisten päihdetyötä ohjaavat niin yleiset sosiaali- ja terveydenhuoltoa
määrittävät lait ja suositukset kuin vammais- ja päihdepalveluita koskevat lait,
ohjeet sekä suositukset. Kansalaisten yhdenvertaisuus edellyttää sitä, että lain-
säädäntö toteutuu eri ihmisten kohdalla samalla tavoin samanlaisissa tilanteis-
sa. Yhdenvertaisuus ei siis tarkoita sitä, että kaikille tulee antaa yhtä paljon,

9. 9
vaan että kukin saa lakiin perustuvia palveluita ja tukitoimia tarpeidensa mu-
kaan. (Vammaisten ihmisten asumispalveluiden laatusuositus 2003, 46.) Myös
Terveys 2015 -kansanterveysohjelman yhtenä tavoitteena on pyrkiä eriarvoi-
suuden vähentämiseen ja heikommassa asemassa olevien väestöryhmien hy-
vinvoinnin ja suhteellisen aseman parantamiseen (Terveys 2015 -
kansanterveysohjelma 2001,18).
Suomen perustuslain 19.3 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle
riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä edistettävä väestön terveyttä. Perustus-
lain 6 §:ssä turvataan erikseen kansalaisten yhdenvertaisuus. Kansalaisen so-
siaalipalveluista säädetään ensisijaisesti sosiaalihuoltolaissa (710/1982). Vam-
maispalvelulaissa (380/1987) säädetään vammaisuuden perusteella järjestettä-
vistä palveluista ja tukitoimista. Kehitysvammaisille tarkoitetuista palveluista
säädetään kehitysvammalaissa (519/1977). Lakien nojalla on lisäksi annettu
asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista
(759/1987) sekä asetus kehitysvammaisten erityishuollosta (988/1977.) Jos
vammainen henkilö ei saa sosiaalihuoltolain perusteella riittäviä ja itselleen so-
pivia palveluja ja tukitoimia, on palvelut turvattava vammaispalvelulain tai kehi-
tysvammalain pohjalta. (Vammaisten ihmisten asumispalveluiden laatusuositus
2003, 46.) Parhaillaan on valmisteilla Vammaispalvelulain ja Kehitysvammala-
kien yhdistämiseen tähtäävä lakiuudistus.
Päihdehuoltolaki (41/1986) ohjaa päihdehuollon toimintaa. Sen tavoitteena on
ohjata palvelujärjestelmää siten, että hoitoon voi hakeutua oma-aloitteisesti ja
ongelmien varhaisvaiheessa ilman pelkoa leimautumisesta. Palveluiden tulee
olla helposti tavoitettavia, joustavia ja monipuolisia. Niiden on oltava yhdenver-
taisesti kaikkien ihmisten saatavilla. Päihdehuoltoa ja asiakkaan asemaa ja oi-
keusturvaa palvelujärjestelmässä ohjaavat myös osaltaan sosiaalihuoltolaki,
kansanterveyslaki (66/1972) ja erikoissairaanhoitolaki (1062/1989). Alaikäisiä
koskee myös lastensuojelulaki (683/1982). Eriarvoisuutta pyritään vähentämään
muun muassa erilaisilla asiakkaiden oikeuksia turvaavilla laeilla. Vammaisten
päihdeasiakkaiden erityistarpeet, kuten esimerkiksi liikkumismahdollisuudet,
tulee huomioida hoitopaikkaa valittaessa ja uusia suunniteltaessa.

10. 10
Laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) ja laissa
potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) on säädetty asiamiesjärjestelmäs-
tä, jonka tavoitteena on huolehtia asiakkaan oikeusturvan toteutumisesta (Inke-
roinen & Partanen 2006, 7; Tervo, M. 1999, 9 ja Tervo, M. 2003, 12).
Muita keskeisiä päihdehuoltoon liittyviä lakeja, ohjelmia ja suosituksia ovat; Al-
koholilaki (1143/1994), Raittiuslaki (828/1982), Päihdepalveluiden laatu-
suositukset (2002), Alkoholiohjelma (2004–2007), Järjestöjen päihdeohjelma
(2004–2006), Ehkäisevän päihdetyön laatusuositukset (2006) sekä Käypähoito-
suositukset alkoholiongelmaisen hoidosta (2005). Nämä ohjaavat päihdehuollon
ja -palveluiden kehittymistä. Päihdepalveluiden laatusuositukset edellyttävät,
että asiakastyössä ja kaikissa palveluissa huomioidaan myös vammaisten hen-
kilöiden erityistarpeet (Päihdepalveluiden laatusuositukset 2003, 21).
Päihdetyön strategiat, ohjelmat sekä laatusuositukset ja -kriteerit ovat keinoja
synnyttää yhteistä ymmärrystä ja rakentaa monista toimijoista ja hankkeista ko-
konaisuus, jonka osat täydentävät ja tukevat toisiaan (Laatutähteä tavoittele-
massa 2006, 5). Edellä mainittujen lakien, asetusten ja erilaisten suositusten
lisäksi on yksityiskohtaisempia ohjelmia, joissa on pyritty huomioimaan vam-
maisten päihteiden käyttäjien palveluiden tarve.
2.2 Terveyttä edistävä päihdetyö
Päihdetyö voidaan jakaa terveyttä edistävään ja ennalta ehkäisevään päihde-
työhön, varhaisvaiheen päihdehaittojen ehkäisyyn sekä hoitavaan ja kuntoutta-
vaan päihdetyöhön ((Laatutähteä tavoittelemassa 2006, 5). Perinteisesti järjes-
töillä on varsin suuri rooli päihdepalvelujen tuottamisessa ja kehittämisessä.
Järjestöt voidaan luokitella niiden profiloitumisen perusteella edunvalvontajär-
jestöihin, asiantuntijajärjestöihin, vapaaehtoistoimintaa yllä-pitäviin järjestöihin,
vertaistoimintajärjestöihin ja palvelujen tuottajajärjestöihin. Suurin osa profiloituu
useita tehtäviä suorittaviksi monialajärjestöiksi. (Terveysbarometri 2004, 10.)
Järjestöjen palvelut korvaavat tai täydentävät julkisia palveluita. Järjestöille on
elinehto, että tulevaisuudessakin julkisen vallan perusvastuu säilyy jakamatto-

11. 11
mana, vaikka kansalaisten oma vastuu ja velvollisuudet kasvavat. Terveysba-
rometrissa Murron (2003) mukaan kansalaisten heikkoja signaaleja herkästi
kuulevien järjestötoimijoiden on tulevaisuudessakin tarjottava foorumeja ihmis-
ten omien kokemusten esittämiselle. Koskinen-Ollonqvist ja Vertio (2002) to-
teavat myös, että järjestöt reagoivat terveyspolitiikan haasteisiin kampanjoimal-
la, joustavalla muuntumiskyvyllä, haasteisiin vastaamalla ja paikallisella kontak-
tiverkostolla. (Terveysbarometri 2004, 10.)
Järjestöt ovat kantaneet suuren vastuun vammaisten päihdetyön kehittämises-
sä. Sen ne ovat tehneet Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Joustavina toimijoi-
na ja innovaatioiden toteuttajina vammais- ja päihdejärjestöt ovat voineet yhteis-
työssä kehittää vammaisten päihdepalveluita. Kehittämistarve on noussut ai-
dosti esiin vammaispalveluiden kentältä, mikä nähdäänkin erittäin tärkeänä läh-
tökohtana ja toimintaa ohjaavana tekijänä.
Terveysbarometrissa (2004) todetaan, että järjestöjen tärkeimmäksi terveyden
edistämistä ohjaavaksi tekijäksi sekä nyt että tulevaisuudessa nousevat kansa-
laisten tarpeet. Kansalaisten tarpeiden merkityksen arvellaan kasvavan tulevai-
suudessa, kun taas taloudelliset tekijät jäävät nykyistäkin vähäisempään rooliin.
Järjestöjen toiminta suuntautuu alhaalta ylös. (Terveysbarometri 2004, 60.) Asi-
akkaan ja potilaan osallisuuden vahvistamista sekä palvelujen saavuttamisen
turvaamista korostetaan myös sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toiminta-
ohjelmassa (Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelmat 2004–
2007, 12).
Järjestöjen päihdeohjelma (2003) toteaa, että päihdeasiat koskevat useaa in-
tressiryhmää, joten asioita voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Tätä
ajattelua kuvastaa myös päihdejärjestökentän monimuotoisuus ja moniääni-
syys. Kokonaisuutta pitää löyhästi kasassa haittojen vähentämisen periaate ja
siihen liittyvä kokonaiskulutusteoria. (Järjestöjen päihdeohjelma 2003–2006, 4.)
Rimpelä (2004) on huolissaan voimavarojen suuntautumisesta yhä enemmän
sairaanhoitoon terveyden edistämisen ja ehkäisevän työn sijasta. Hän näkee,
että jos terveyden edistäminen ja ehkäisevät palvelut halutaan uudelleen nostaa

12. 12
tasavertaisiksi terveydenhuollon tehtäviksi sairaanhoidon rinnalle, tarvitaan tä-
hän selkeä ja voimakas kansallinen tuki. (Rimpelä, M. 2004, 7.)
Uhkana on edelleen myös se, että terveyden edistäminen jää pelkästään sosi-
aali- ja terveyssektorin viranhaltijoille. Yhä enemmän tarvitaan konkreettisia, yli
hallintosektoreiden ulottuvia toimenpidesuunnitelmia ja resurssien budjetointia
terveyden edistämisen toteuttamiseksi. Jatkossa tarvitaan määrätietoista ohja-
usta ja koulutusta, mutta ennen kaikkea aikaa ja edellytyksiä yli hallintosekto-
reiden ulottuvaan terveyden edistämisen kehittämistyöhön. (Terveysbarometri
2004, 63.) Vammais- ja päihdejärjestöjen yhteistyön lisäksi tämänkaltaista yh-
teistyötä kaivataan myös vammais- ja päihdepalveluiden, sosiaali- ja terveys-
palveluiden sekä asumis- ja kuntoutuspalveluiden välille.
Jotta kansalaiset pystyisivät halutessaan muuttamaan terveyskäyttäytymistään,
on asiakkaan sitoutumisen kannalta ensiarvoisen tärkeää tiedon saavuttaminen.
Koska vammaiset päihdekuntoutujat ovat vamman vuoksi usein pitkiäkin aikoja
sairaalahoidossa tai kuntoutuslaitoksessa, olisi niissä hyvät mahdollisuudet
kiinnittää huomiota potilaan tai asiakkaan terveyteen ja hyvinvointiin kokonais-
valtaisesti, ottaen huomioon myös päihderiskit.
Sukula toteaakin, että potilaalla on oikeus saada ymmärrettävää tietoa omasta
terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri vaihtoehdoista ja niiden vaikutuk-
sista terveyteen. Tiedolla on merkitystä muun muassa asiakkaan sitoutumises-
sa yhteistyöhön. Tiedon antamisen ohella on varmistettava, että asiakas on
ymmärtänyt tiedon sisällön. Tosiasia on, että terveyskasvatuksellinen viesti ta-
voittaa lähinnä ne, jotka ovat jo ennestään kiinnostuneita aiheesta tai samaa
mieltä viestin sisällöstä. Varsinainen kohderyhmä ei reagoi aiheeseen, ellei
kiinnostus ole herännyt. ( Sukula, 2002, 20.)
Vuoden 2006 Sosiaalibarometrissa todetaankin, että väestön terveyskehitys on
myönteinen, mutta eri väestöryhmien väliset terveyserot ovat suuret ja yhä kas-
vamassa. Tupakka ja alkoholi selittävät puolet näistä eroista. Kymmenesosa
väestöstä käyttää puolet kaikesta kulutetusta alkoholista. Päihdepalvelujen
käyttäjistä 80 prosenttia on eläkkeellä tai työttömänä ja suurin osa asuu yksin.

13. 13
(Sosiaalibarometri 2006, 17.) Samansuuntainen kehitys on nähtävissä sekä
valtaväestön että vähemmistöryhmien keskuudessa. Tämänkin haastattelu-
tutkimuksen kohderyhmästä yli puolet oli eläkkeellä tai työttömänä olevia, yksin
eläviä, päihdekuntoutuksessa käyneitä näkövammaisia miehiä.
2.3 Päihdepoliittiset suuntaukset
Sosiaali- ja terveysministeriö ohjaa ja johtaa sosiaaliturvan sekä sosiaali- ja ter-
veydenhuollon palvelujen kehittämistä ja toimintapolitiikkaa, määrittelee kehit-
tämisen suuntaviivat ja valmistelee lainsäädännön sekä keskeiset uudistukset.
Sosiaali- ja terveydenhuollon yleiset tavoitteet ja toimenpiteet hyväksytään koko
hallituskaudeksi laadittavassa sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toiminta-
ohjelmassa (TATO). (Sosiaali- ja terveysministeriön organisaatio.)
Päihteiden käyttö on Suomessa pääosin alkoholin käyttöä. Muiden päihteiden
(lääkkeet, korvikkeet, laittomat huumeet) käyttö kasvoi 1990-luvulla, mutta nyt
kasvu näyttää hidastuneen. Sosiaali- ja terveysministeriö seuraa päihdetilannet-
ta ja toteuttaa valtioneuvoston päihdepoliittisia päätöksiä. (Sosiaali- ja terveys-
ministeriön päihdepolitiikka ja palvelut.)
Alkoholipolitiikan tavoitteena on alkoholin käytöstä aiheutuvien riskien ja haitto-
jen pitäminen mahdollisimman vähäisinä sekä alkoholin kulutuksen kasvun hil-
litseminen. Rajoitukset ja kontrollitoimet ovat olleet suomalaisen päihde-
politiikan tietoisia elementtejä. Yhteiskuntaa on yleisemminkin kehitetty suojaa-
valla motiivilla ottamalla huomioon myös huonoimmassa asemassa olevat, joilla
ei arjen toimintaympäristöissä ole riittävästi omia voimavaroja. Alkoholi ja huu-
meet ovat osa vakavan syrjäytymisuhan alaisten ihmisten ongelmia. Kunnat
ovat velvollisia järjestämään päihdehuollon palveluja siinä määrin kuin kunnas-
sa on tarvetta. Päihdehuollon palveluja ovat avohoito, laitoshoito, kuntoutus se-
kä asumis- ja tukipalvelut. (Sosiaali- ja terveysministeriön organisaatio.)
Alkoholia käytetään Suomessa nyt enemmän, useammin ja humalahakuisem-
min kuin aikaisemmin. Lisääntynyt alkoholinkäyttö näkyy ihmisiin, lähiympäris-
töihin ja yhteiskuntaan kohdistuvina sosiaalisina ja terveydellisinä haittoina sekä

14. 14
kasvavana päihdepalveluiden tarpeena. Kulutuksen pitkään jatkunutta kasvua
lisäsi vuonna 2004 matkustajatuonnin vapautuminen laajentuneen Euroopan
unionin maista sekä alkoholiveron alentaminen. (Tasa-arvoa alkoholinkäyttöön
2005, 11.) Kehityksen muuttamiseksi perustettiin laaja ohjelma torjumaan alko-
holihaittojen lisääntymistä.
Alkoholihaittojen vähentämiseen tähtäävä Alkoholiohjelma (2004–2007) on yh-
teistyöprosessi, jota ohjaa sosiaali- ja terveysministeriö. Siinä todetaan, että
alkoholijuomien pitkäaikainen runsas käyttö merkitsee vakavaa terveysriskiä.
Vahva humalatila lisää merkittävästi onnettomuus- ja tapaturmariskejä sekä
riskiä väkivaltarikoksen tekemiseen tai uhriksi joutumiseen. Pienikin määrä al-
koholia alentaa suorituskykyä ja lisää riskiä joutua liikenne-, työ-, koti- ja vapaa-
ajan onnettomuuksiin ja tapaturmiin. (Valtioneuvoston periaatepäätös alkoholi-
politiikan linjauksista 2003, 8.) Ohjelmassa otetaan myös päihteiden aiheutta-
mat vammautumiset huomioon.
Suomalainen humalahakuinen juomistyyli on Savolan (2004) aivovammaisia
koskevan tutkimuksen mukaan osoittautunut vahvaksi riskitekijäksi. Tutkimuk-
sessa kävi ilmi, että lähes kaikki alkoholin vaikutuksen alaisena loukkaantuneet
aivovammapotilaat olivat juoneet alkoholia haitallisesti jo pitkään. Jopa 60 pro-
senttia aivovammapotilaista on loukkaantuessaan humalassa. (Savola 2004.)
Tästä syystä on terveyttä edistäviä toimia aihetta kohdentaa sekä ehkäisevään
päihdetyöhön että terveysneuvontaan, kuin myös vammautumisen jälkeen
päihdeongelmien hoitamiseen ja elämän laadun parantamiseen. Tässäkään
läheisten osuutta ei pidä unohtaa, sillä vammautuminen muokkaa perhedyna-
miikkaa oleellisesti.
Inkeroisen ja Partasen mukaan meneillään olevassa kuntien palvelurakenneuu-
distuksessa tulee päihdeasiat ottaa huomioon keskeisenä, kunnan kaikkia toi-
mialoja läpileikkaavana hyvinvointikysymyksenä. Päihdehuoltolaki on edelleen
hyvä perusta päihdepalvelujen järjestämiselle. Palveluiden saatavuuden paran-
taminen, hoitoon hakeutumisen kynnysten madaltaminen ja vaikeassa tilan-
teessa olevien asiakkaiden hoitoon pääsyn varmistaminen ovat keskeisiä kehit-
tämiskohtia. Lähipalveluina tuotettavat palvelut tulee järjestää tulevaisuudessa

15. 15
sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluiden ja päihdehuollon erityispalvelui-
den yhteistyönä. (Inkeroinen & Partanen 2006, 3.)
2.3.1 Päihdetyön ulottuvuuksia
Päihdepalveluja tuotetaan sekä sosiaali- ja terveydenhuollon yleisissä että
päihdehuollon erityispalveluissa. Suomalaisessa päihdepalvelujärjestelmässä
on tapahtunut huomattavia rakenteellisia muutoksia 1990-luvun laman jälkeen.
Kokonaisuutena päihdepalvelujen toiminnalliset muutokset ovat aiheuttaneet
erityisesti huono-osaisille asiakkaille rakenteellisia esteitä palveluihin pääsylle,
vaikka samanaikaisesti on myös kehitetty matalan kynnyksen palveluja. ( Inke-
roinen & Partanen 2006, 3.)
Päihdehoito vaihtelee lyhytaikaisesta avohoidosta pitkäaikaiseen avo- tai lai-
toshoitoon. Asiakkaiden päihteiden käyttöön liittyvät tavoitteet voivat vaihdella
täysraittiuteen pyrkimisestä päihteiden käytön lisääntymisen pysähtymiseen tai
päihteiden käytön haittojen vähentämiseen. (Päihdepalveluiden laatusuosituk-
set 2002, 50.)
Päihdekuntoutus on käsitteenä laaja-alaisempi kuin hoito. Kuntoutus sisältää
hoidon lisäksi myös mm. yhteisöllisen ja sosiaalisen tuen sekä asiakkaan sosi-
aalis-taloudellisen ympäristön, kuten asumisen, työn, koulutuksen ja toimeentu-
lon huomioonottamisen. Tällöin puhutaan ns. kokonaiskuntoutuksesta. Kuntou-
tuksella ja hoidolla on eri vaiheissa ja erilaisissa tilanteissa erilaisia tavoitteita.
(Päihdepalveluiden laatusuositukset 2002, 50.)
Termien kuntoutus ja hoito päällekkäisyys kuvastaa sitä, kuinka vahva rooli so-
siaalisella kuntoutuksella on päihdehoidossa. Päihdehoito ei ole siis medikali-
soitunut – toisin kuin monet muut hoidot – vaan sosiaalityön ja muuhun sosiaa-
liseen kuntoutukseen tähtäävän toiminnan asema on aina ollut siinä keskeinen.
(Lahti & Pienimäki 2004, 138.)
Kuntoutumisen näkökulmasta kuntoutus voidaan määritellä ihmisen tai ihmisen
ja ympäristön muutosprosessiksi, jonka tavoitteena on toimintakyvyn, itsenäisen

16. 16
selviytymisen, hyvinvoinnin ja työllisyyden edistäminen. Kuntoutus on suunni-
telmallista ja monialaista, usein pitkäjänteistä toimintaa, jonka tavoitteena on
auttaa kuntoutujaa hallitseman elämäntilanteensa. Kuntoutus eroaa tavanomai-
sesta hoidosta ja huollosta monialaisuutensa ja menetelmiensä vuoksi. Hoidon
ja kuntoutuksen raja ei kuitenkaan ole kaikissa tilanteissa selvä eikä sitä ole
aina tarpeen vetääkään. Kuntoutus on saamassa yhä enemmän psykososiaali-
sia ja sosiaalisia ulottuvuuksia. (Kemppainen 2004, 75–76.)
Sosiaalisen kuntoutuksen tavoitteena on sosiaalinen toimintakyky, joka sisältää
arkipäivän taitoja ja kykyä toimia yhteiskunnan jäsenenä. Päihdeongelman psy-
kososiaaliset kuntoutusmuodot ovat osoittautuneet tehokkaiksi. (Lahti & Pieni-
mäki 2004, 138.)
Kuntoutukselle on ominaista pitkäjänteisyys ja prosessinomaisuus. Prosessitar-
kastelussa siitä erotetaan tavallisimmin seuraavat vaiheet: kuntoutustarpeiden
ja voimavarojen kartoitus sekä kuntoutussuunnitelman laadinta, toteutus ja arvi-
ointi. Kuntoutuksen tavoitteena on edistää ja ylläpitää kuntoutujan toimintaky-
kyä. (Kettunen, Kähäri-Wiik, Vuori-Kemilä & Ihalainen 2003, 30–31.)
Koska päihdeongelmasta toipuminen on usein prosessinomaista, muutokset
päihteiden käytössä ja elämäntilanteessa vakiintuvat vasta pidemmän ajan ku-
luessa. Päihdeongelmainen henkilö saattaa hakeutua hoitoon useita kertoja.
(Päihdepalveluiden laatusuositukset 2002, 51.)
Päihdetyötä tulisi tehdä pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti, jotta sillä saavu-
tettaisiin hyviä tuloksia. Tämä edellyttää palvelujärjestelmän eri toimijoiden vä-
listä yhteistyötä. Pitkä päihdekuntoutus tapahtuu yleensä useassa eri vaihees-
sa: ensin asiakkaan hoidon tarve arvioidaan joko perusterveydenhuollossa tai
päihdehuollon erityispalveluissa. Sen jälkeen hänet ohjataan hoitoon, joka voi
kestää muutamasta viikosta jopa vuoteen tai ylikin. Laitoshoidon jälkeen pala-
taan avohoitoon ja mahdollisesti vertaisryhmiin. Hoitopaikan vaihtuessa on hyvä
käyttää rautateiltä tuttua periaatetta ”saattaen vaihdettava” ja sopia selkeästi,
kuka asiakkaan hoidosta milloinkin vastaa sekä varmistaa, että tämä todella
pääsee hoidon piiriin. Päihdetyössä asiakkaan kokonaistilanne on aina otettava

17. 17
huomioon. Hoitotulosten pysyvyyden kannalta kuntoutuksen jatkuvuus on erit-
täin tärkeää. Päihdeongelmaa ei myöskään voi hoitaa erillisenä, ihmisen muus-
ta elämästä irrotettuna osana. Kyse on ihmisen kokonaisvaltaisesta elämän-
muutoksesta ja sen tukemisesta. (Lahti & Pienimäki 2004, 149–150.)
Jokaisella päihteiden ongelmakäyttäjällä arvioidaan olevan 1–2 läheistä, joiden
elämää päihteet monin tavoin vaikeuttavat. Päihdeongelma koskettaa usein
kipeimmin juuri käyttäjän lähimpiä ihmisiä: puolisoa, vanhempia, lapsia, sisa-
ruksia ja ystäviä. Tavallista on, että läheiset yrittävät kaikkensa saadakseen
päihteiden käyttäjän tajuamaan tilanteen vakavuuden ja auttaakseen tätä selviy-
tymään ongelmistaan. Ponnistelut eivät ehkä auta, mikä saa aikaan läheisissä
negatiivisia tunteita. Monia päihdeongelmaisia voidaan kuitenkin auttaa. Mitä
varhaisemmassa vaiheessa tilanteeseen puututaan, sitä suuremmat mahdolli-
suudet asianomaisella itsellään on saada aikaan muutos, etenkin jos omaiset ja
ystävät ovat hänen tukenaan. Vaikka päihdeongelmaiseen itseensä ei voisikaan
oleellisesti vaikuttaa, voidaan omaisten ja ystävien asemaa ja elämänlaatua
monin tavoin parantaa. (Koski-Jännes & Hänninen 2004, 7–9.)
Päihdeongelma tuottaa kärsimystä läheisille. Tunteista yleisin on häpeä, joka
leimaa koko perheen. Siksi asia salataan eikä siitä mielellään puhuta edes su-
kulaisten kanssa. Pelko on toinen yleisesti jaettu tunne. Se kohdistuu tavalli-
simmin päihdeongelmaisen käyttäytymiseen, joka voi olla arvaamatonta ja väki-
valtaistakin. Oma sävynsä on sillä pelon tunteella, jonka kahlitsemana odote-
taan seuraavan juomiskauden alkamista. Pelko saa kokijansa liikkumaan var-
paillaan, välttämään toimintaa, varomaan sanojaan ja alistumaan. Myös viha,
kiukku, raivo ja katkeruus ovat tyypillisiä päihdeongelmaisen läheisen kokemia
tunteita. (Hänninen 2004, 105–106.)
Päihteiden ongelmakäyttäjän läheisten elämä voi olla jopa vuosikymmeniä jat-
kuvaa stressitilaa. Usein vaikeaksi käyneessä elämäntilanteessa vain alistutaan
ja eletään ”sammutetuin lyhdyin”, päivä kerrallaan. Ensisijainen selviytymiskeino
on toimiminen ongelman poistamiseksi. Toinen selviytymiskeino on kulissien
ylläpito: ongelma pidetään piilossa ja perheen julkisivu puhtaana. Näin saadaan
hallittua edes yhtä päihteidenkäytön tuottamaa kipeää tunnetta, häpeää. Häpeä

18. 18
sulkee päihteidenkäyttäjän perheen ongelmansa kanssa kodin seinien sisäpuo-
lelle, eristää heidät muista ihmisistä ja rajoittaa mahdollisuuksia toimia muilla
tavoin ongelman ratkaisemiseksi. (Hänninen 2004, 106–107.)
Oman voimattomuuden havaitseminen läheisen päihteidenkäytön edessä voi
johdattaa tilanteesta irrottautumiseen fyysisesti ja henkisesti. Sosiaalisen tuen
etsiminen eli luottamuksellinen keskustelu on yleinen selviytymiskeino. Vertais-
ten kanssa puhuminen auttavassa puhelimessa tai Al-Anon-ryhmissä on autta-
nut joitakin. (Hänninen 2004, 108.)
Näyttää siltä, että päihdeongelmaisen läheiset jäävät usein hyvin yksin ja ilman
apua. Läheiset saavat kokea toistuvia pettymyksiä ja jatkuvaa ahdistusta, pel-
koa ja voimattomuutta sekä parisuhdeväkivaltaa. Kaikkiin edellä mainittuihin
ilmiöihin liittyy salailua. (Hänninen 2004, 111.)
2.3.2 Myllyhoidollinen päihdetyö
Myllyhoito on suomalainen, niin kutsuttu Minnesota-mallinen päihderiippuvuu-
den hoitomuoto. Minnesota-malli syntyi Pohjois-Amerikassa vuonna 1948 ja
pohjaa Nimettömien Alkoholistien (AA) ideologiaan ja toipumisohjelmaan. Hoi-
tomuodon muita nimityksiä ovat 12 askeleen hoito-ohjelma, mediaalinen malli ja
sairauskäsitykseen perustuva hoitomalli. Suomen ensimmäinen Minnesota-
tyyppinen kuntoutusklinikka perustettiin 1982, ja suomalainen malli sai nimen
myllyhoito. (Kettunen & Leppänen 1994, 56.)
Minnnesota-mallin hoitoideologiassa päihderiippuvuus nähdään sairautena.
Hoidon neljä perusperiaatetta ja -tavoitetta pohjaavat tähän näkemykseen: hoi-
dossa pyritään opettamaan potilas 1) tunnistamaan sairautensa, 2) hyväksy-
mään elämäntilanteensa, 3) näkemään, mitä pitää muuttaa ja 4) muuttamaan
oppimansa toiminnaksi (Kettunen & Leppänen 1994, 59).
Myllyhoitotyön keskeisiä periaatteita ovat sairauskäsite, päihteettömyys sekä
oman toipumiskokemuksen käyttö hoito- ja havahduttamistyössä. Toipumisen
edellytyksenä on päihteetön elämäntapa ja vastuunotto omasta sairaudesta.

19. 19
Toipuvien alkoholistien kokemukset ja ammattihoito yhdistyvät klinikalla mo-
niammatillisessa ryhmätyössä. ( Kettunen & Leppänen 1994, 9-10.)
Myllyhoidon alkuaikoina korostui oman kokemuksen käyttö hoitotyössä. Vuosi-
en mittaan se vaihtui moniammatilliseksi tiimityöksi, joka on edelleen keskeistä.
(Kettunen & Leppänen 1994, 51.) Päihdeterapeuttien lisäksi tärkeitä samastu-
misen kohteita ovat toiset potilaat, jotka ovat suurin piirtein samassa vaiheessa
toipumisen tiellä. Toipuvat alkoholistit ja toipumiskokemuksen hyväksikäyttö
ovat edelleen tärkeä osa Minnesota-hoitoa. Koska klinikoille otetaan koko ajan
uusia potilaita ja vanhoja lähtee sieltä pois, yhteisössä on aina eri vaiheessa
olevia potilaita. He voivat verrata itseään toisiinsa ja asettua toistensa asemaan,
kuten myös Steffen (1994) on todennut. (Halonen 2002, 18–19.)
Myllyhoidossa keskitytään siihen elämänvaiheeseen, jonka aikana potilas on
käyttänyt päihteitä. Keskittyminen päihteiden käyttöön kuvaa myllyhoidon ideo-
logisia lähtökohtia: tarkoitus on osoittaa potilas päihderiippuvaiseksi – murtaa
potilaan kielto – opettaa tämä elämään tulevaisuudessa riippuvuutensa kanssa
– murtaa muutosvastarinta – mutta ei etsiä riippuvuudelle syitä. (Halonen 2002,
13–14.)
Myllyhoidossa potilas pyritään hoidon alusta alkaen ohjaamaan omaehtoisen
täysraittiuden valinnan lisäksi myös AA-liikkeen toipumisohjelman, filosofian ja
toiminnan piiriin. Myllyhoidossa käynnistyvää psyykkistä työtä suositellaan jat-
kettavaksi toipuvien alkoholistien kulttuurissa AA-liikkeen piirissä. Tätä pohjus-
tetaan myös kannustamalla potilasta jo hoidon aikana etsimään itselleen
aa:lainen tukihenkilö ja ”kotiryhmä”. (Nieminen 2002, 11 – 13.)
Käsitykseen päihderiippuvuudesta sairautena kulminoituu koko Minnesota-
mallin erityisyys verrattuna muihin päihderiippuvuuden hoitomuotoihin. Siitä
seuraa vaatimus täydellisestä raittiudesta ainoana toipumismahdollisuutena.
Myllyhoidon tavoitteena on siis saada potilas itse tunnistamaan itsensä päihde-
riippuvaiseksi ja osoittaa riippuvuuden diagnosoitavuus. Tunnistamisesta seu-
raa vaatimus elämäntavan muutoksesta ja samastumisesta uuteen viiteryh-

20. 20
mään. Minnesota-mallin hoidossa uudeksi viiteryhmäksi tarjotaan toipuvat alko-
holistit ja heidän itseapuryhmänsä Nimettömät Alkoholistit. (Halonen 2002, 17.)
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan avomyllyssä hoidettavana olleiden näkö-
vammaisten kuntoutumisprosessia. Myllyhoidossa päihderiippuvaisista henki-
löistä käytetään nimitystä potilas, koska hoitoideologian mukaan kysymyksessä
on sairaus. Käytän näkövammaisista päihderiippuvaisista henkilöistä tässä tut-
kimuksessa nimitystä kuntoutuja, koska käsittelen heidän koko kuntoutuspro-
sessiaan enkä keskity pelkästään avomyllyjaksoon. Toisaalta, kuten aiemmin
todettiin, päihdetyössä sana hoito on suppeampi ilmaisu kuin kuntoutus. Kun-
toutus sisältää hoidon lisäksi muutakin ja tässä tarkastellaan koko kuntoutumis-
prosessia.
2.3.3 Avomylly
Avomylly on myllyhoidon avohoidollinen sovellus. Avomyllytoiminta käynnistyi
1994. Avomylly on tarkoitettu aikuisille päihderiippuvaisille sekä heidän läheisil-
leen. Avomyllyn hoito-ohjelma alkaa arviointijaksolla, joka sisältää lääkärin,
psykologin ja päihdeterapeuttien haastattelut. Avomyllyn arvioinnissa kartoite-
taan päihteiden käyttöä, terveydentilaa, psyykkistä kuntoa ja sosiaalista verkos-
toa. Arvioinnin perusteella yksikön moniammatillinen tiimi tekee suosituksen
tarvittavasta hoidosta. (Kalliola, 2006.)
Varsinainen hoitojakso alkaa arvioinnin jälkeen. Kuusi viikkoa kestävään ohjel-
maan osallistutaan kolmena iltana viikossa (ma, ke ja to) klo 17.30−21.00 sekä
yhtenä lauantaina. Hoitojakson tavoitteena on antaa tietoa päihderiippuvuudes-
ta sekä luoda edellytykset päihteettömälle elämäntavalle ja yksilölliselle hyvin-
voinnin kasvulle. Työmuotoina ovat tietopainotteiset luennot, ryhmätyöskentely,
kirjalliset tehtävät, yksilökeskustelut sekä perhe- ja verkostotapaamiset. (Kallio-
la, 2006.)
Luennot käsittelevät päihteisiin liittyviä erilaisia terveydellisiä, sosiaalisia ja
psyykkisiä tekijöitä sekä antavat tietoa sekä kokemusta päihderiippuvuudesta ja
toipumisesta. Luentojen ja ryhmäistuntojen ohella tarkastellaan omaa elämää
erityisen tehtäväkirjan avulla. Tehtävät auttavat jäsentämään omaa elämäntilan-

21. 21
netta ja luomaan jäsennellympää kuvaa omasta päihteiden käytöstä ja sen vai-
kutuksesta elämään. Työskentely auttaa myös löytämään toipumista edistäviä
voimavaroja. (Kalliola, 2006.)
Ryhmätyöskentelyllä ja vertaistuella on keskeinen asema myllyhoidossa. Ryh-
mässä tapahtuva hoito antaa mahdollisuuden omien elämänkokemusten jaka-
miseen vertaisryhmässä, tuen saamiseen ja ratkaisuvaihtoehtojen yhteiseen
pohdintaan. Jokaisella hoitoon osallistuvalla on tarvittaessa mahdollisuus yksi-
lökeskusteluihin sekä perhe- ja verkostotapaamisiin.
Hoito-ohjelmaan kuuluva perhepäivä antaa perheenjäsenille ja muille läheisille
mahdollisuuden olla mukana kuntoutuksessa. Perhepäivät toteutetaan hoitojak-
son aikana ja ovat kahden ryhmäistunnon pituiset (perjantai-ilta ja lauantaipäi-
vä). Päivien tarkoitus on antaa tietoa päihteiden vaikutuksesta perheeseen ja
auttaa perhettä oman kuntoutuksensa käynnistämisessä. (Kalliola, 2006).
Kaikille hoidon käyneille tehdään jatkohoitosuunnitelma yhdessä potilaan ja hä-
nen verkostonsa kanssa. Hoitojakson jälkeen käytetyimpiä jatkohoitopaikkoja
ovat AA-ryhmät, A-klinikat, yksilöterapiat, työterveyshuollot ja Avomyllyn jatko-
hoitoryhmä. (Kalliola, 2006.)
2.4 Vammaispoliittiset suuntaukset
Suomessa on juuri tämän tutkimuksen valmistumisen aikoihin julkistettu Suo-
men hallituksen vahvistama vammaispoliittinen selonteko 11.5.2006. Hallituk-
sen keskeisempiä tavoitteita on ollut vammaisten henkilöiden tasa-arvoinen
kohtelu, elämänhallinta, työ- ja toimintakyvyn sekä omatoimisuuden tukeminen.
Selonteossa hallitus arvioi nykyisen vammaispolitiikan vahvuuksia ja haasteita
sekä esittää ratkaisuja sen kehittämiseksi ja uudistamiseksi. (Valtioneuvoston
selonteko vammaispolitiikasta 2006, 3.)
Suomen ensimmäinen vammaisselonteko pohjustaa uutta vammaislainsäädän-
töä. Sen tavoitteena on vammaisten työmahdollisuuksien parantaminen, toi-
meentulon turvaaminen ja esimerkiksi jatko-opintopaikka peruskoulun päättävil-

22. 22
le vammaisille. Juuri näissä asioissa vammaiset eivät ole yhdenvertaisessa
asemassa muiden kansalaisten kanssa. (Helsingin Sanomat 12.5.2006, A11)
Suomalainen vammaispolitiikka perustuu kolmeen keskeiseen periaatteeseen:
1) Vammaisten henkilöiden oikeus yhdenvertaisuuteen. 2) Vammaisen henki-
lön oikeus osallisuuteen. 3) Vammaisten henkilöiden oikeus tarpeellisiin palve-
luihin ja tukitoimiin. (Valtioneuvoston selonteko vammaispolitiikasta 2006, 3.)
Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi vuonna 1993 vammaisten
henkilöiden yhdenvertaistaimista koskevat yleisohjeet vammaispolitiikan stan-
dardeiksi. Yleisohjeiden pohjalta Suomessa laadittiin vuonna 1995 Valtakunnal-
lisen vammaisneuvoston toimesta vammaispoliittinen ohjelma Kohti yhteiskun-
taa kaikille. Myönteisestä kehityksestä huolimatta tavoite ei ole täysin toteutu-
nut. Tutkimukset ja selvitykset osoittavat, että suomalainen vammaispolitiikka
ymmärretään pitkälti edelleen erityisryhmien politiikaksi. (Valtioneuvoston selon-
teko vammaispolitiikasta 2006, 8-9.)
Vaikka nykyisen vammaispolitiikan tavoitteita on kaikille yhteinen yhteiskunta
oikeuksineen ja velvollisuuksineen, sen toteutumiseen on vielä matkaa (Repo
2004, 29).
2.4.1 Vammaistyön ulottuvuuksia
Vammaistyö perustui aluksi yleiseen hyväntekeväisyyteen. Järjestäytyminen
alkoi, kun perustettiin ensimmäiset vammaisjärjestöt. Turun Kuuromykkäin yh-
distys perustettiin 1886 ja Sokeain ystävät 1887. Aistivammaisten lisäksi raaja-
rikkoisten eli invalidien heikko asema herätti aktiivisten kansalaisten auttamis-
halun. Sodissa vammautui kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka olivat aktiivisia
asioidensa ajajia. Invalidihuoltolaki (1946) pyrki takaamaan muillekin kuin so-
dassa vammautuneille oikeuden saada valtion kustantamia tai tukemia toimia.
Ensimmäiset vammaisten hoitolaitokset lähinnä kehitysvammaisille perustettiin
1900-luvun alkupuolella ja keskuslaitoksia alettiin rakentaa 1960-luvulla. Koska
avohuolto ei kehittynyt samaan tahtiin laitosten kanssa, laitoksiin muutti myös
sellaisia ihmisiä, jotka olivat vain opetus- ja työtoiminnan tarpeessa. Avohuoltoa

23. 23
alettiin kehittää voimakkaasti 1970-luvulla, samaan aikaan kun viimeisiä kes-
kuslaitoksia vielä rakennettiin. (Repo 2004, 16- 23.)
Laitoskokemuksistaan kertoivat myös tähän tutkimukseen haastatellut näkö-
vammaiset kuntoutujat, jotka ovat pääasiassa syntyneet vammaistyön laitos-
valtaiseen aikaan. Näkövammaisilla oli erityisesti kokemuksia sokeain kouluista,
joihin lapset tuotiin hyvinkin kaukaa ja irrotettiin jo varhain vanhemmistaan. In-
tegraatiokehitys käynnistyikin ensimmäiseksi koululaitoksissa, jossa vammaisia
alettiin kytkeä normaalipalveluihin. Laitoksia alettiin pienentää ja lakkauttaa ja
ruvettiin suosimaan avohuoltoa. Tähän johti 1960-luvulla syntynyt voimakas
vaatimus kaikkien ihmisten yhdenvertaisuudesta ja samanlaisista mahdollisuuk-
sista osallistua yhteiskuntaelämään. Vammaispolitiikassa keskeisiksi nousivat
normalisaatio ja integraatio. Lait kehitysvammaisten erityis-huollosta (1978),
sosiaalihuoltolaki (1984) sekä vammaispalvelulaki (1988) korostivat yleisten
palveluiden ensisijaisuutta ja avohoitopainotteisuutta. (Repo 2004, 23–24.)
Vammaistyön ja vammaispalveluiden kehittymisen myötä vammaisille on ra-
kennettu muun muassa itsenäisen asumisen mahdollistavia palvelutaloja, jotka
ovat edistäneet vammaisten hyvinvointia. Vammaistyön kannalta on muistettava
kuitenkin, että hyvinvointi on laaja ja monipuolinen käsite. Vaikka elämisen puit-
teista olisi huolehdittu esimerkillisesti, ongelmana voi olla ihmis-suhteiden yksi-
puolisuus ja mielekkään tekeminen puute. Työn merkitys ihmisen hyvinvoinnille
on myös suuri. Se kohentaa elintasoa, luo tärkeitä sosiaalisia suhteita, tuo ar-
vonantoa ja hyväksyntää sekä mahdollisuuden käyttää kykyjään ja toteuttaa
tärkeitä puolia itsestään. Pitkäaikainen työelämän ulkopuolelle jääminen on yksi
syrjäytymisen suurimmista syistä. (Repo 2004, 28–29.)
2.4.2 Vammaisuus
Käsitys vammaisuudesta heijastaa vallitsevaa ihmis- ja yhteiskuntakäsitystä
sekä yhteiskunnan yleisiä elinehtoja. Suhtautuminen vammaisuuteen on ollut
syrjinnän leimaamaa ja se on sisältänyt tietämättömyyttä, ymmärtämättömyyttä,
välinpitämättömyyttä ja jopa pelkoa. Vammaisuutta tarkasteltiin 1970-luvun puo-
liväliin saakka ensisijaisesti lääketieteellisenä ja hoidollisena kysymyksenä.

24. 24
Tämän vuoksi vammaisia ihmisiä hoidettiin usein erillään omissa laitoksissa.
Sittemmin vammaisuutta alettiin tarkastella myös sosiaalisesta näkökulmasta.
1990-luvulle tultaessa ihmisoikeusnäkökulma ja vammaisen henkilön oma asi-
antuntijuus voimistuivat. Vammainen yksilö alettiin nähdä häntä koskevien ky-
symysten keskipisteenä ja itsenäisenä toimijana sen sijaan, että hän olisi ollut
palvelujen ja toimenpiteiden passiivinen kohde. (Valtioneuvoston selonteko
vammaispolitiikasta 2006, 7-8.)
Vammaisten vuoden 1981 komiteamietinnössä 1982:35 viitataan Maailman ter-
veysjärjestön (WHO) määrittelyyn vammaisuudesta. Siinä vammaiskäsite jä-
sennettiin kolmiportaiseksi. Vammaisuus, jolla tarkoitettiin psykologisten ja fy-
siologisten toimintojen tai anatomisten rakenteiden puutosta tai poikkeavuutta.
Vajaatoiminnalla tarkoitettiin vammasta aiheutuvaa rajoitusta tai puutosta ihmi-
selle normaalisti katsottavista toiminnoista. Haitalla tarkoitettiin puolestaan
vammasta tai vajaatoiminnasta aiheutuvaa, tiettyyn yksilöön kohdistuvaa huo-
no-osaisuutta, joka rajoittaa tai estää hänen ikänsä, sukupuolensa, sosiaalisen
asemansa tai kulttuuritaustansa huomioon ottaen normaaliksi katsottavaa suo-
riutumista. (Räty 2002, 15–16.)
WHO:n mallin vaihtoehtona on brittiläistä vammaisliikettä edustavan Michael
Oliverin esittämä sosiaalinen malli. Mallin mukaan sopeutuminen on yhteiskun-
nan eikä vammaisten ongelma. Tämän näkemyksen mukaan ympäristössä on
syy ja ratkaisu vammaisuuteen. Malli erottaa kehon fyysiset ominaisuudet
vammaisuudesta, joka määritellään sosiaalisesti tuotetuksi tilaksi. Vammaisuu-
den sosiaalinen malli on usein lähtökohtana esimerkiksi erilaisissa vammaispo-
liittisissa ohjelmissa. Kuntoutumisen kannalta malli on ongelmallinen, koska se
ei ole kiinnostunut yksittäisistä vammoista, niistä kuntoutumisesta eikä vammai-
suuteen liittyvistä fyysisistä ja psyykkisistä tekijöistä. Järvikosken mukaan kun-
toutuksen kannalta olisi tarkoituksenmukaista kehitellä sellainen vajaakuntoi-
suusmalli, jossa yhdistyisivät sekä yksilöllinen että sosiaalinen näkökulma ja
myös yksilön oma tahto ja tavoitteet. WHO:n uudessa mallissa onkin edetty tä-
hän suuntaan. (Repo 2004, 11- 12.)

25. 25
Ojamo (1998) toteaakin että käsite vammainen henkilö ja vammaisuus ovat se-
kä lainsäädännössä että puhekielessä nuoria ja sisällöiltään epätarkkoja. Käsi-
tepari vammainen – vammaton ja terve – sairas sekoitetaan usein toisiinsa.
Monesti sairaudet paranevat jättämättä vauriota mihinkään elimeen. Mikäli sai-
rauden hoitamisen jälkeen henkilöille jää pysyvää toiminnanvajausta eikä hänel-
lä ole mitään kroonista sairautta, hän on terve mutta vammainen. (Somerkivi
2000, 36.)
Useiden tutkimusten mukaan vammaan liittyy paljon tuskaa, depressiota ja
normaaliuden menetyksen tunteita. Nämä ja monet muut koetut tunteet voivat
vaikuttaa sekä kognitiivisiin että emotionaalisiin kykyihin, joilla on yhteys ns.
sekundäärisen vamman syntymiseen (psyykkisen häiriön syntyminen vammai-
selle) toteaa Heikkilä Carlsoniin ja Nordenstamiin viitaten. (Heikkilä 2000, 2).
Edellä mainitut tekijät voivat hyvinkin olla vaikuttamassa myös vammaisten syr-
jäytymiseen ja sitä kautta myös päihderiippuvuuden kehittymiseen.
Kuitenkin on muistettava, että olipa kyseessä fyysisesti vammainen tai kehitys-
vammainen, hän on ennen muuta yksilö ainutlaatuisine piirteineen eikä häntä
siten voi täydellisesti kuvata minkään määrittelyn avulla (Repo 2004, 12).
2.4.3 Näkövammaisuus
Vammaisuuden ja näkövammaisuuden määritteleminen riippuu yhteiskunnan
arvomaailmasta ja yhteisön jäsenilleen asettamista vaatimuksista. Vammaisuus
on osa suorituskyvyn ja yhteiskunnan vaatimusten välistä ristiriitaa. Näkövam-
maisuuden raja riippuu siten siitä, minkälaista näkökykyä yhteiskunta edellyttää
jäseniltään. (Nikulainen & Metsähalme-Salo 2004, 9.)
WHO on antanut suositukset näkövammaisuuden luokittelusta. Tämän suosi-
tuksen mukaan heikkonäköisenä pidetään henkilöä, jonka paremman silmän
näöntarkkuus on lasikorjauksen jälkeen alle 0,3 tai jonka näkö on hämä-
räsokeuden, häikäistymisen, värinäön puuttumisen, heikon kontrastin erotusky-
vyn tai muun vastaavan syyn takia heikentynyt. (Näkövammaisten keskusliitto).

26. 26
TAULUKKO 1. Maailman terveysjärjestön (WHO) suositus näkövammojen luo-
kitukseen. (Rudanko & Leinonen 2001, 441).
Sokeana pidetään henkilöä, jonka paremman silmän näkötarkkuus on lasikorja-
uksen jälkeen alle 0,05 tai jonka näkökentän halkaisija on alle 20 astetta.
WHO:n mukaan näkövammat jaetaan viiteen luokkaan (Taulukko 1). (Malm
2004, 298.) Näkövammaisena ei kuitenkaan pidetä henkilöä, jonka näön hei-
kentymisestä aiheutuneet haitat voi korjata silmä- tai piilolaseilla. (Näkövam-
maisten keskusliitto).
Näkövammaisena pidetään henkilöä, jolla on näkökyvyn alentumisesta huomat-
tavaa haittaa jokapäiväisissä toiminnoissaan. Vamman aiheuttamaan haittaan
vaikuttavat monet tekijät, muun muassa vammautumisikä, vamman kesto, hen-
kilön psyykkinen sopeutumiskyky ja uusien asioiden omaksumiskyky. Siihen
vaikuttavat myös henkilön elämäntapa ja näkökyvylle asetetut vaatimukset, sa-
moin ympäristöolosuhteet sekä yksilön oman toimintakyvyn välinen mahdollinen
epäsuhta. (Näkövammaisten keskusliitto.)
Näkövammaisten ohella on yhä lisääntyvänä ryhmänä niin sanotut näköongel-
maiset. Näköongelmaisella tarkoitetaan henkilöä, joka ei näöntarkkuuden, nä-

27. 27
kökenttäpuutosten tai muun syyn vuoksi saavuta näkövammaisuuden rajaa,
mutta hänellä on huomattavaa haittaa jokapäiväisissä toimissaan tai työssään
silmäsairaudestaan ja sen aiheuttamista oireista. (Nikulainen & Metsähalme-
Salo 2004, 13.)
2.5 Vammaisten päihdetyön kehittäminen
Vammaisten päihdetyötä Suomessa on tutkittu äärimäisen vähän, koska vam-
maisten päihdekysymykset ovat olleet täälläkin tabu vielä 1990-luvun lopulle
saakka. Tuolloin järjestöt nostivat asian päivänvaloon ja lähtivät kehittämään
päihdepalveluja vammaisille paremmin soveltuviksi.
Kansainvälistäkin tietoa aiheesta on saatavissa erittäin niukalti. Vasta aivan äs-
kettäin on tullut esiin, että USA:ssa on yhteisö, joka on sekä kehittänyt että tut-
kinut vammaisten päihdetyötä jo pidempään. Sardi, joka toimii Ohiossa vam-
maisten päihdetyön tietynlaisena resurssikeskuksena. Internet-sivuilta löytyy
materiaalia ja tietoa sekä tutkimuksia aiheesta (Sardi. Subctance Abuce Re-
sources and Disability Issues).
Suomessa asenneilmastoa muokattiin erityisesti Sininauhaliiton toteuttamassa
vammaisten päihdehaittojen ehkäisyprojektissa vuosina 1998–2000. Tällöin
vammaisten päihdeongelmat nostettiin julkiseen keskusteluun ja pyrittiin mur-
tamaan niitä tabuja, joita aiheen ympärillä oli ollut. Hankkeessa kartoitettiin kuu-
den kaupungin päihdepalveluita ja niiden soveltuvuutta vammaisille henkilöille.
Usein kävi ilmi, että eri tahoilla ei oltu tultu edes ajatelleeksi, että myös vammai-
silla ihmisillä on päihdeongelmia. Tuon hankkeen aikana tehtiin myös kaksi val-
takunnallista kyselyä päihdetoimijoille. Kyselyissä kartoitettiin vammaisten päih-
dehoidon mahdollisuuksia Suomessa. Tulokset osoittivat, että tarvetta laajem-
malle vammaisten päihdetyön kehittämiselle oli. (Kilgast 2003a, 40.)
Vuosina 2001−2005 toteutettiin neljän keskeisen päihdejärjestön yhteinen han-
ke Vammaisten päihdepalveluiden kehittämisprojekti Vapa, jota koordinoi Sini-
nauhaliitto ja rahoitti Raha-automaattiyhdistys. Hankkeessa toi neljä osaprojek-

28. 28
tia. A-klinikkasäätiö kehitti kuurojen päihdepalveluja, Helsingin Diakonissalaitos
aivo- ja selkäydinvammaisten päihdepalveluja, Kalliolan kannatusyhdistys nä-
kövammaiset ja kuulonäkövammaisten päihdepalveluja sekä Sininauhaliitto lii-
kunta- ja kehitysvammaiset. (Kilgast 2005, 15.) Hankkeen aikana tehtiin muun
muassa opintomatka Yhdysvaltoihin vuonna 2002, mutta tuolloin ei juuri vam-
maisten päihdetyöhön uutta tietoa löytynyt, ei myöskään muualta maailmalta.
Kansainvälisen vammaisten vuoden aikana hanke toteutti laajan seminaarikier-
tueen jossa se jakoi tietoa eri puolilla Suomea ja keräsi paikallistason kokemuk-
sia vammaisten päihdetyöstä. Tilaisuuksissa jaettiin kirjasta Näkyvämpi, kuulu-
vampi päihdehoito – näkökulmia vammaisten päihdetyöhön (Kilgast 2003b).
Hanke tuotti viisi mallia (Kilgast 2004), joiden avulla voidaan vammaisten päih-
detyötä kehittää edelleen. Hankkeen loppuraportissa (Kilgast 2005) kuvataan
myös, miten eri vammaryhmien päihdetyön kehittämisprosessit toteutuivat. Tä-
män lisäksi hankkeen jo päätyttyä julkaistiin video (Yhdessä tuettua - vammai-
nen asiakas päihdepalveluissa, 2005) ja sen kanssa yhteensopiva kirjanen Yh-
dessä tuettu, jotka molemmat pyrkivät hyvin konkreettisella tavalla tuomaan
esiin vammaisten päihdetyössä huomioonotettavia seikkoja. (Eriksson ym.
2005.)
Päihdeasioista puhuminen vammaisten kanssa on koettu vaikeaksi. Etenkin
niille päihdeongelmaisille, jotka ovat jopa vammautuneet päihteiden takia, asi-
asta ei aina rohjeta puhua suoraan. Asiakasta halutaan monesti ”suojella” ker-
tomalla hänelle puolitotuuksia, toteaa Sukula). Asiantuntijat voivat myös asia-
kasta kuulematta päättää, millaista tietoa tämä tarvitsee (Sukula, 2002, 20.)
Myös Vapa-hankkeen aikana havaittiin, että päihdepuolella on vaikea puhua
vammaisuutta koskevista kysymyksistä ja vastaavasti vammaispuolella päihde-
asioista. Tämä lisäksi vammaiskuntoutuksessa päihteet jäävät usein taka-alalle
hoidettaessa vammaa ja sen tuomia haittoja.
Vammaisten päihteidenkäytön lisääntymisen yhtenä syynä on nähty suomalai-
sen sosiaalipolitiikan siirtyminen pois laitoskeskeisyydestä ja sen yritys integroi-
da vammaiset muuhun yhteiskuntaan, mikä toi mukanaan myös kielteisiä seu-
rauksia. Itsemääräämisoikeuden korostamisen ja holhoamisen vähenemisen

29. 29
myötä vammaiset ovat voineet käyttää päihteitä entistä vapaammin. Tämä on
osin johtanut päihdeongelmien lisääntymiseen. Ilmiö on nähtävissä esimerkiksi
kehitysvammaisten keskuudessa. Kun vammaispalvelut suuntautuvat yhä
enemmän avopalveluihin ja itsenäisempään asumiseen, ovat vammaisten päih-
deongelmat tulleet yhä selkeämmin esiin. (Kilgast, 2004a). Palveluita tarvites-
saan vammaisten tulisi olla ei-vammaisiin nähden yhdenvertaisessa asemassa.
Tämä on pyritty takaamaan myös lainsäädännöllä, mutta laeista huolimatta näin
ei aina tapahdu.
2.5.1 Ohjelmat turvaamassa vammaisten päihdetyön kehittymistä
Vapa-hankkeen tuloksena vammaiset otettiin huomioon myös päihdepalvelui-
den laatusuosituksissa (2002), päihdehoitoyksiköiden laatuarviolomakkeissa ja
päihdehoitoyksiköiden laadun pisteytysmalleissa. Tämän lisäksi vammaisten
päihdekysymykset on otettu huomioon Invalidiliiton terveyspoliittisessa ohjel-
massa (2003), Päivytin Huumepoliittisessa ohjelmassa (2002) ja evankelisluteri-
laisen kirkon vammais-poliittisessa ohjelmassa (2003).
Päihdepalveluiden laatusuosituksissa vammaiset nähdään yhtenä päihde-
palveluja tarvitsevana ja siten asiakastyön toteutuksen ja toimitilakysymysten
kannalta tärkeänä erityisryhmänä. Jo päihdepalvelujen lähtökohtien perusteella
vammaisilla on kuntalaisina oikeus tarpeenmukaiseen ja tasokkaaseen, oikeaan
aikaan toteutettuun päihdehoitoon ja -kuntoutukseen asuinpaikasta riippumatta.
Samoin palvelujen lähtökohtana tulee olla vammaisenkin kohdalla asiakkaan ja
hänen läheistensä avun, tuen ja hoidon tarve. Vammaisilla päihdepalvelujen
peruslähtökohdatkaan eivät kuitenkaan toteudu tällä hetkellä riittävästi. (Saarto
2003, 17.)
Invalidiliiton terveyspoliittisen ohjelman liitemuistioon on kirjattu aiheesta alko-
holi, huumeet ja tupakka seuraavaa:
Apu riippuvuusongelmiin on vammaisilla ihmisillä samantasoista
kuin muulla väestöllä. Tuki- ja liikuntavammaisten päihteiden käy-
töstä ei paljon tiedetä, mutta on syytä uskoa, että tilanne ei aina-
kaan ole parempi kuin muun väestön. Monet vammaiset elävät työ-
elämän ulkopuolella, mikä saattaa aiheuttaa taloudellista turvatto-
muutta, yksinäisyyttä ja eristäytymistä. Tällaisessa tilanteessa hou-

30. 30
kutus käyttää päihteitä ajanvietteenä tai itse lääkityksenä on suuri.
(Invalidiliiton terveyspoliittisen ohjelman liitemuistiossa 2003, 22).
Myös Päivytin Huumepoliittisessa ohjelmassa todetaan, että vammaisille on
tarjottava riittävän monipuolisia päihdeongelman eri vaiheisiin liittyviä palveluita
osana muuta hoitojärjestelmää. On äärimmäisen tärkeää, että päihdehuollossa
on valmius palvella vammaisia ja että vammaispalveluissa tunnistetaan päihde-
ongelmat (Päivytin Huumepoliittinen ohjelma 2002, 9).
Kirkko kaikille -ohjelma on huomioinut vammaisten päihdeongelmat seuraavalla
tavalla;
Päihdeongelmat aiheuttavat vammaisuutta samoin kuin vammai-
suus voi laukaista päihdeongelman. Molemmissa tapauksissa seu-
rauksena on henkistä pahoinvointia. Avuksi tarvitaan sielunhoitoa ja
muuta ammattiapua. Kirkko tekee vammaisten päihdehaittojen eh-
käisemiseksi yhteistyötä erilaisten alalla toimivien järjestöjen ja
ammattilaisten kanssa. (Kirkko kaikille 2003, 16.)
Invalidiliiton terveyspoliittisen ohjelman liitemuistiossa odotetaan kehitystä ta-
pahtuvan valtakunnallisesti jatkossakin. Päihdejärjestöt ja muita päihdehuolto-
palveluita tuottavat yksiköt jatkavat kehittämistyötä vammaisten ihmisten päih-
teiden käytön tiedostamiseksi ja hoidon tarjoamiseksi. Sen lisäksi toivotaan, että
terveyskeskuksissa tiedostetaan paikallisesti ja alueellisesti se, että vammaisen
ongelmat eivät välttämättä aina aiheudu vammaisuudesta. Olisi huomattava
mahdollinen päihdeongelma ja antaa siihen tarvittava apu. (Invalidiliiton terveys-
poliittisen ohjelman liitemuistio 2003, 23.)
2.5.2 Päihde- ja vammaispalveluiden yhteistyö
Vammaisten päihdetyötä suunniteltaessa on koko ajan nähty tarpeelliseksi ke-
hittää vammaisten päihdetyötä vammais- ja päidenpalveluiden yhteistyönä. Ku-
ten Pyykkö toteaa, on kuntoutuksen ja sosiaalihuollon henkilökunnalla ollut vain
vähän välineitä puuttua vammaisten päihdeongelmiin. Päihdepuolella taas ei
ole ollut tietoa eri vammoista johtuvista erityistarpeista eikä siellä ole ollut sopi-
via palveluja. (Pyykkö 2003.)

31. 31
Vammaiset päihdeongelmaiset asiakkaat voivat aiheuttaa kulttuurishokin sekä
päihdetyöntekijälle että kuntoutustyöntekijälle. Päihdetyöntekijän arkeen ei kuu-
lu perussairaanhoitotoimet ja ne voivat siksi tuntua liian intiimeiltä. Kuntoutus-
työntekijästä taas voi tuntua liian intiimiltä puhua asiakkaan päihdeongelmasta.
( Pyykkö 2003.)
Pyykkö pohti artikkelissa myös sitä, kumpi hoidetaan ensin – vamman kuntout-
taminen vai päihdeongelma, jos päihdeongelmainen henkilö on vammautunut.
Silloin kun kuntoutusyksikössä kyetään huomaamaan asiakkaan päihdeongel-
ma, se voi olla jo niin vaikea, että vamman kuntoutus saatetaan keskeyttää. Tai
kun kuntoutusjakso päättyy, päihteiden käyttö tulee taas mukaan elämään. Kun-
toutusyksiköissä pitäisi olla taitoa huomata tilanne ja ohjata asiakas päihdepal-
velujen piiriin. (Pyykkö 2003.)
Vapa-hankkeessa kukin päihdejärjestö kehitti kunkin kohderyhmänä toimineen
vammaisryhmän päihdepalveluja yhdessä vastaavan vammaisjärjestön kanssa.
A-klinikkasäätiö kehitti kuurojen päihdepalveluja Kuurojen Liiton ja Kuurojen
Palvelusäätiön kanssa, Helsingin Diakonissalaitos selkäydin- ja aivovammais-
ten päihdepalveluja Invalidiliiton ja Aivovammaliiton kanssa, Sininauhaliitto kehi-
tysvammaisten ja liikuntavammaisten päihdepalveluja Invalidiliiton, Kehitys-
vammaliiton sekä Kehitysvammaisten Tukiliiton kanssa ja Kalliola näkövam-
maisten sekä kuulo-näkövammaisten päihdepalveluja Näkövammaisten Kes-
kusliiton ja Suomen Kuurosokeiden kanssa. (Kilgast 2005, 25.)
2.5.3 Vammaisuuden huomioiminen päihdetyössä
Vammaisten päihdetyössä on merkitystä sillä, milloin henkilö on vammautunut.
Vamma on voinut olla syntymästä saakka tai tullut vasta aivan äskettäin. Paljon
on keskusteltu myös siitä, kumpi tulisi hoitaa ensin, vamma vai päihdeongelma.
Niikkulainen ja Metsähalme-Salo toteavatkin, että vammautuminen on menetys
ihmiselle. Menetys on heidän mukaansa subjektiivisesti ja kokemuksellisesti
aina erilainen. Se vaihtelee ihmisen elämäntilanteen ja elämänhistorian mu-
kaan: jokainen vammautunut kokee eri tavoin ne arvot ja asiat, jotka hän tuntee
menettäneensä. (Niikkulainen & Metsähalme-Salo 2004, 14.) Siksi myös päih-

32. 32
deongelman hoidossa tulisi harkita tapauskohtaisesti, mikä vamman hoidon
rinnalla on oikea aika.
Vammaisten ja tässä tutkimuksessa juuri näkövammaisten tarpeita pohdittaes-
sa kiinnitettiin huomiota vammaisten identiteettikysymyksiin. Identiteetti on yksi-
lön kokemus omasta itsestään, minuudesta suhteessa muihin. Näkövammai-
suus on vain ihmisen yksi ominaisuus, ei häntä määrittelevä tekijä. Kokemus
näkövammasta on yksilöllinen ja kokemus itsestä on usein tilannesidonnainen.
Esimerkiksi näkövammaisten ryhmässä samastutaan toisiin enemmän vamman
kautta, kun taas harrastusporukoissa ollaan ensisijaisesti kyseisen asian har-
rastajia. (Eriksson ym. 2005, 21.)
Myös Perttilä toteaa opinnäytetyössään, että vamman vuoksi yksilön identiteetti
saattaa muodostua erilaiseksi kuin se olisi ilman vammaa. Sekin vaikuttaa, on-
ko vamma synnynnäinen vai myöhemmin esimerkiksi tapaturmankautta tullut.
Synnynnäisesti vammaisella henkilöllä ei ole vertailukohtaa, mutta myöhemmin
vammautunut voi verrata elämäänsä vammattomaan aikaan. Mikäli vamma on
syntymästä asti ollut, sitä ei irroteta persoonasta. (Perttilä 2002, 13–14.)
Koivuranta siteeraa opinnäytetyössään Määttää ja toteaa, että vammaisuuteen
sopeutuminen ja vammaisuuden hyväksyminen on vaikea henkinen prosessi.
Toisaalta muille ihmisille ongelmia tuottaa vammaisten ihmisten kohtaaminen.
Vammaisen henkilön tavatessamme haluamme usein välttää vastuun ottamista
ja kohtaaminen jää pinnalliseksi. Vammaiset ihmiset joutuvat kokemaan todel-
lista yksinäisyyttä, kun kommunikaatio liikkuu ”mitä kuuluu” – ”kiitos hyvää” -
tasolla, eikä päästä syvällisempään dialogiin. (Koivuranta 2001, 10.)
Näkövamma on myös sosiaalinen vamma. Kontaktien ottaminen toisiin ihmisiin
on näkövammaiselle vaikeaa, jos hän ei tunnista ihmisiä eikä näe heidän ilmeis-
tään ja eleistään, miten häneen suhtaudutaan. Sosiaalisissa tilanteissa näkö-
vammaisiin kohdistuu helposti virheellisiä tulkintoja. Joillakin pelko ympäristön
hyväksynnän puutteesta estää uusien ihmissuhteiden luomisen. Myös uusiin
paikkoihin lähtemisen kynnys saattaa nousta korkeaksi varsinkin silloin, jos
henkilö on arka liikkumaan. Usein näkevien on myös vaikea tietää, milloin ky-

33. 33
seessä on heikkonäköinen, varsinkin, jos hän ei käytä valkoista keppiä. (Eriks-
son ym. 2005, 21–22.)
Vammaiset päihdeasiakkaat on nähty ehkä pelottavanakin asiakasryhmänä.
Sukula (2002) on pohtinut erilaisten asiakasryhmien kohtaamista ja todennut,
että ennakkokuva erilaisista ryhmistä voi tiedostamattakin haitata ammatillista
työtä. Asenteiden muuttaminen on pitkä ohjausta vaativa prosessi ja alkaa nii-
den tunnistamisesta. Kohtaamisessa joudutaan aina punnitsemaan, kenen ar-
volähtökohdista käsin työskennellään ja kuinka paljon työntekijä voi antaa omi-
en arvojensa ohjata asiakkaansa päätöksiä niin päihde- kuin vammaispuolella-
kin. Asiakkaan itsemääräämisoikeus toteutuu silloin, kun hän saa tehdä omaa
elämäänsä koskevia päätöksiä kenenkään siihen puuttumatta. (Sukula 2002,
14–15.) Tähän vammaisten päihdetyössä törmättiin usein varsinkin vammaisten
päihdetyön alkuvaiheessa. Usean vuoden työ on kuitenkin tuottanut tuloksia
myös asennepuolella. Vammaisten päihdeongelmista voidaan puhua yhä avoi-
memmin ilman, että sen koetaan leimaavan koko vammaisten ryhmää.
Eräänä eritysryhmänä tulee vammaisten päihdetyössä huomioida myös päihtei-
den takia vammautuneet. Näkövamman voi aiheuttaa kertaluontoinen onnetto-
muus tai pitkäaikaisen päihteidenkäytön takia syntynyt vammautuminen, kuten
esimerkiksi diabeteksen hoidon laiminlyömisestä johtuvat seuraukset. Myös
metanolimyrkytykset aiheuttavat vammautumisia.
Alkoholikorvikkeista tehdyn selvityksen mukaan (2003) vammautuu erilaisten
myrkytysten vuoksi – joista pääosa metanolimyrkytyksiä – vuosittain yhdestä
kuuteen henkeä. Poikkeuksen teki vuosi 2001, jolloin myrkytyksiä oli 11. Kaikki
vammautuneet yhtä lukuun ottamatta olivat yli 35-vuotiaita ja joukossa oli yksi
nainen. (Kartoitus alkoholikorvikkeiden käytöstä Suomessa vuonna 2002, 38–
39.) Myrkytysten lisäksi myös huumeet aiheuttavat vammautumisista, muun
muassa tableteissa käytettävien sidosaineiden takia tai kun pistettävät huumeet
pistetään suodattamattomana suoneen. (Eriksson 2005, 24–25.)
Kun päihteet ovat olleet osasyyllisenä vammautumiseen, asettaa se erityisiä
haasteita sopeutumiselle. Usein kokemus siitä, että on niin sanotusti itse aiheut-

34. 34
tanut vamman, saattaa olla niin häpeällinen, ettei asiasta kyetä puhumaan.
(Eriksson ym. 2005, 24–25.)
Näkövammaisen selviytymistä päihdehoidossa edistää avun ja tuen tarpeen
huomioimisen lisäksi yleisten apuvälineiden tunteminen ja käyttöön otto. Hänen
liikkumistaan helpottaa valkoinen keppi ja opaskoira. Keppi kertoo käyttäjänsä
vammasta kanssakulkijoille sekä auttaa näkövammaista itseään havaitsemaan
tasoerot ja esteet.. Opaskoira puolestaan auttaa sokeaa henkilöä oikean kulku-
reitin löytämisessä. Se auttaa väistämään tiellä olevat esteet ja löytämään tur-
vallisen reitin. Opaskoira toimii vain isäntänsä tai emäntänsä käskystä. Toisena
apuvälineryhmänä on päivittäisiä askareita helpottavat välineet, jotka voivat olla
aivan tavallisia käyttöesineitä tai varta vasten näkövammaisia varten kehitettyjä
tarvekaluja. Kolmantena ja suurimpana ryhmänä ovat tiedonsaantia tai tarkkaa
näkemistä helpottavat välineet. Tällaisia ovat silmälasit tai piilolinssit, suuren-
nuslasit, heikkonäköisen optiset apuvälineet, lukutelevisio, pistekirjoituskone,
lukutelineet ja kohopöydät, kasettinauhuri ja sanelulaite?, tietokone lisälaittei-
neen ja ohjelmineen sekä Memona Plus -muistiinpanolaite. (Näkövammaisen
yleisimmät apuvälineet, Aviris.)
Vammaisen henkilön tasavertaisen elämisen edellytyksiä ovat Vammaispolitii-
kan selonteon mukaan esteettömyys, saavutettavuus ja kommunikaatio. Selon-
teon mukaan ympäristön esteettömyys ja palveluiden saavutettavuus vaikutta-
vat suoraan palveluiden tarpeeseen ja niiden kustannuksiin. Mikäli henkilö ei
selviä omatoimisesti, lisääntyy ulkopuolisen avun ja erilaisten apuvälineiden
tarve. Esteettömyys rakentuu pitkälti asenteista ja suhtautumisesta. Näkymät-
tömät esteet muuttuvat näkyviksi ilmetessään vammaisen henkilön tiedonsaan-
nin vaikeutena tai ympäristön fyysisinä ominaisuuksina. (Valtioneuvoston selon-
teko vammaispolitiikasta 2006, 9.)
Esteettömyyden rinnalla käytettävyys ja saavutettavuus ovat sosiaalisesti kes-
tävää kehitystä. Ei riitä, että jokin palvelu on tarjolla. Sen ääreen on myös pääs-
tävä, siitä on saatava tietoa, sen on oltava käyttökelpoinen ja sen on vastattava
ihmisten erilaisiin tarpeisiin. Esteettömyyden ja saavutettavuuden periaate saat-
taa yhdenvertaisuuden turvaamiseksi vammaisten ihmisten tapauksessa tarkoit-

35. 35
taa myös erityispalveluita eli positiivista erityiskohtelua. Tietoyhteiskunnassa
yksi esteettömyyttä ja saavutettavuutta edistävä väline on tietoteknologia.
Vammaiselle henkilölle se usein merkitsee mahdollisuutta aikaisemmin mahdot-
tomien tehtävien suorittamiseen. Tietoteknologisilla ratkaisuilla voidaan tukea
tiedon hankintaa, työntekoa, opetusta, kuntoutusta, kommunikaatiota ja vuoro-
vaikutusta. (Valtioneuvoston selonteko vammaispolitiikasta 2006, 9.)
Erilaisista vammoista johtuvat kommunikaation ongelmat luovat yhteiskuntaan
eriarvoisuutta. Tämän vuoksi tulkkaus, kommunikaation apuvälineet ja tiedon-
saanti ovat vammaiselle henkilölle välttämättömiä yhdenvertaisuuden osatekijöi-
tä. Kommunikaatioon liittyvien ongelmien poistaminen on osa ympäristön es-
teettömyyttä ja saavutettavuutta. (Valtioneuvoston selonteko vammaispolitiikas-
ta 2006, 10.)
2.5.4 Näkövammaisten päihdehoidon kehittäminen avomyllyssä
Vapa-hankkeessa Kalliolan osaprojektin alkuperäinen tavoite oli tuottaa mylly-
hoidollisia palveluita näkövammaisten asiakkaiden tarpeisiin. Aluksi ajateltiin,
että näkövammaiset tarvitsevat oman hoitomateriaalin, hoitoonohjausmallin ja
hoito-ohjelman. Projektin aikana saatu kokemus kuitenkin osoitti, että näkö-
vammaisille soveltuu sama hoitoonohjausmalli kuin muillekin. Mitään erityistä
hoito-ohjelmaakaan ei tarvita, sillä näkövammaisille sopii tavallinen ohjelma,
kunhan näkövamma otetaan asianmukaisesti huomioon. Kalliolan osaprojektin
varsinaiseksi kohderyhmäksi ja hyödynsaajiksi määriteltiin päihdeongelmaiset
näkövammaiset, heidän läheisensä sekä näkövammais- ja päihdetyöntekijät
(Kilgast 2005, 40.)
Hankkeen alussa tehty valtakunnallinen kysely näkövammaistyöntekijöille kar-
toitti näkövammaisten päihdeongelmien laajuutta. Vastanneista yli puolet arvioi
joillakin asiakkaillaan olevan jonkinasteisen päihdeongelman. Yli puolet vastaa-
jista koki hallitsevansa päihdeongelman tunnistamistaidot ja jotkut uskoivat ky-
kenevänsä ottamaan puheeksi päihteidenkäytön. Joillakin ei ollut juurikaan val-
miuksia puheeksiottoon. Kalliolan toimipisteiden päihdetyöntekijöille tehdyssä

36. 36
kyselyssä puolestaan kartoitettiin työntekijöiden valmiuksia kohdata ja toimia
näkövammaisten asiakkaiden kanssa. Vastauksista kävi ilmi, että työntekijät
halusivat tietoa erityiskysymyksistä, yleistä tietoa näkövammaisuudesta, asiaan
perehdytystä, perustietoa näkövammaisen ohjaamisesta sekä siitä, miten koh-
data näkövammainen. Lisäksi haluttiin perehdytystä näkövammaisille soveltu-
van materiaalin käyttöön. (Kilgast 2005, 41–42.)
Hankkeen aikana muokattiin hoidossa käytettävää materiaalia suositusten mu-
kaisesti niin, että ne ottivat paremmin huomioon näkövammaiset kuntoutujat.
Alun kartoitusten perusteella järjestettiin päihdetyöntekijöille kokemuksellista
koulutusta ja vammaistyöntekijöille koulutusta muun muassa puheeksiotosta.
Edellä mainittujen asioiden lisäksi osahanke käynnisti Näkövammaisten Kes-
kusliiton tiedonhallintapalvelun kanssa näkövammaisten päihdeaiheisen kes-
kustelupalstan. Palstalla huomion arvoista oli se, että keskusteluun osallistui
runsaasti päihdeongelmaisten läheisiä. (Kilgast 2005, 63.)
Kalliolan osaprojekti teki tilojen ja toimintaympäristön kartoitukset ja antoi muu-
tostyösuositukset siten, että tiloissa voitiin ottaa näkövammaisia ja ylipäätänsä
vammaisia paremmin huomioon. Pyykön havaintojen mukaan suositustyössä
on tullut paljon esiin yleisluontoisia asioita, joista myös muut päihdepalveluja
tarjoavat yksiköt voisivat hyötyä. Tarvetta olisi myös yleisohjeille, joissa kerro-
taan, miten toimia, kun päihdeyksikköön tulee vammainen henkilö. (Pyykkö,
2003.)
Tällaista yleisohjeiden listaa Eriksson ja Talja esittelivät Valtakunnallisilla Päih-
depäivillä (2002). Kalliolan osahankkeen tuloksena nousi esiin joitain käytännön
vinkkejä ja suosituksia päihdetyöntekijöille saavutettavampien palveluiden kehit-
tämiseksi. Tällaisia olivat muun muassa:
1) Selkeä helposti hahmotettava ympäristö lisää hoitomyönteisyyttä (valaistus,
värit ja kontrastit, materiaalierot, yläesteongelmat minimoitava, hajalleen jätetyt
tavarat, avoimet ovet jne.).
2.) Tilojen ei välttämättä tarvitse olla "erityisiä". Tällöin opastuksen ja neuvon-
nan merkitys korostuu.

37. 37
3) Henkilökohtainen ohjaus ja positiivinen vastaanotto vaikuttavat myönteisesti
ja lisäävät luottamusta.
4) Materiaalin tavoitettavuus on tärkeää. Materiaalin tulee olla isokirjoituksella ja
pistekirjoituksella (vaikka niitä käyttää vähemmistö). Kasetti on materiaaleista
tärkein ja tavoittaa kaikki.
(Talja & Eriksson 2002.)
Näkövammaisten päihdekuntoutujien hoidosta saatujen kokemusten mukaan
käytössä olevat hoitomallit ja hoitotyön välineet ovat pääosin sopivia myös nä-
kövammaisille. Räätälöityjä menetelmä ei tarvita, vaan joustoa olemassa olevi-
en menetelmien soveltamiseen. Näkövammaiset tarvitsevat usein muita enem-
män tukea ja rohkaisua, kun siirrytään tutusta ympäristöstä vieraaseen paik-
kaan. Oudoissa tiloissa selviytyminen voi aiheuttaa ylimääräistä stressiä ja pel-
koakin. Laitoskuntoutukseen lähtemisen kynnys on usein korkeampi ja siksi nä-
kövammaiset ovatkin hakeutuneet pääsääntöisesti avomuotoiseen päihdehoi-
toon. Hoitomotivaatiota voidaan lisätä korostamalla, että apua ja tukea on saa-
tavilla. Erityisesti vastavammautuneet kaipaavat monissa konkreettisissa toi-
missa aikaa ja tukea. Eräs päihdekuntoutusta ja -hoitoa haittaava tekijä oli kulje-
tuspalveluiden toimimattomuus. Joissain tilanteissa se saattaa olla este ja rajoi-
te päihdehoitoon osallistumiselle. (Eriksson ym. 2005, 44–45.)
Hankkeen loppua kohden Kalliolan osahanke keskittyi yhä enemmän saavutet-
tavien, kaikille soveltuvien päihdepalveluiden kehittämiseen Design for all -
periaatteita hyödyntäen. Hankkeen loppuvaiheessa järjestettiin muun muassa
päihdetyöntekijöille saavutettavuuskoulutus, jossa käsiteltiin vammaisten eri-
tyiskysymyksiä. Koko hankkeen ajan sivuttiin niin kehittämistyön kuin myllyhoi-
dollisen kuntoutuksen yhteydessä päihdeongelmaisten läheisten avun ja tuen
tarvetta. Erityiskysymyksiä nousi esiin silloin, kun sekä päihdekuntoutuja että
läheinen molemmat olivat näkövammaisia. Tämä asetti myös haasteita henkilö-
kunnalle ja kuntoutuspalveluille. Myös läheismateriaalin tuli olla näkövammaisil-
le soveltuvassa muodossa.

38. 38
3 TUTKIMUSTEHTÄVÄT
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää ja arvioida näkövammaisten päih-
dekuntoutujien kuntoutusprosessin toimivuutta ja nostaa esiin prosessia edistä-
viä ja haittaavia tekijöitä sekä esittää joitakin kehittämisehdotuksia. Niiden tar-
koituksena on tuoda esiin sellaisia seikkoja, jotka auttavat vammaisten päihde-
kuntoutuksen parantamisessa, jotta ne soveltuisivat paremmin näkövammaisille
ja laajemminkin vammaisille kuntoutujille.
Kehittämistarpeet nousivat esiin Kalliolan klinikoiden avomyllyssä hoidettavava-
na olleiden näkövammaiset päihdekuntoutujien kokemuksista Vapa-hankkeen
yhteydessä.
Kehittämistehtävän tarkoituksena on arvioida Kalliolan klinikoiden avomyllyssä
olleiden näkövammaisten päihdekuntoutusprosessia ja sen toimivuutta. Kuntou-
tusprosessia arvioidaan niin hoitoon hakeutumisen vaiheen, hoidon kuin jatko-
kuntoutuksenkin näkökulmista. Prosessin toimivuutta arvioidaan kuntoutujien,
heidän läheistensä sekä hoitohenkilökunnan kokemusten ja näkemysten perus-
teella.
Tutkimuksessa pyritään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin näkövammaisten
päihdekuntoutujien, heidän läheistensä kuin hoitohenkilökunnan kokemusten
perusteella:
1. Mitä kuntoutusta edistäviä tai haittaavia tekijöitä näkövammaisten päihde-
kuntoutujien kuntoutumisprosessissa on ollut kuntoutujien, heidän läheisten-
sä ja päihdekuntoutuksen henkilökunnan kokemusten perusteella?
2. Miten voidaan kehittää näkövammaisten tai laajemminkin vammaisten päih-
dekuntoutusprosessin toimivuutta?
Koska tässä tutkimuksessa arvioidaan koko päihdekuntoutusprosessia eikä
pelkästään avomyllyn hoidon osuutta, käytetään tässä tutkimuksessa pääsään-
töisesti käsitettä kuntoutus. Näkövammaisista henkilöistä käytetään tästä syystä
nimitystä päihdekuntoutuja tai kuntoutuja. Kuntoutus nähdään hoito käsitettä

39. 39
laaja-alaisempana terminä ja se sisältää hoidon lisäksi yleensä muutakin tukea
(Päihdepalveluiden laatusuositukset 2002, 50). Avomyllyn kuntoutusjaksosta
pyritään käyttämään vastaavasti käsitettä hoito, koska hoitomallin mukaan
päihderiippuvuus nähdään sairautena (Kettunen & Leppänen 1994, 151). Ter-
mejä kuntoutus ja hoito käytetään pitkälti rinnan, riippuen siitä tilanteesta, mihin
yhteyteen termi kulloinkin parhaiten soveltuu.
4 TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN
Tässä tutkimuksessa tiedonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua.
Kohdejoukoksi valittiin kuusi avomyllyssä hoidettavana ollutta näkövammaista
päihdekuntoutujaa ja kultakin yksi läheinen sekä kaksi avomyllyn työntekijää.
Kuntoutujat määrittivät itse sen, kenet kokivat läheisekseen. Näkövammaisten
kuntoutusprosessia peilataan normaalia päihdehoitoon hakeutumisen mallia,
päihdehoito-ohjelmaa sekä jatkokuntoutusta vasten.
4.1 Laadullinen tutkimus
Koska tutkimuksen kohteena olevaa aihealuetta on tutkittu niin vähän ja se on
varsin arka aihe, oli laadullinen tutkimus luonnollinen valinta tutkimusmenetel-
mäksi. Koskinen on todennut, että laadullisessa tutkimuksessa tutkimusproses-
sin painopiste ei ole teorian muotoilussa vaan teorian, käsitteistön ja aineiston
vuorovaikutuksessa. Laadullisessa tutkimuksessa teoria kehitetään suhteellisen
myöhäisessä tutkimuksen vaiheessa. Aineiston analyysi, keruu ja käsitteellistys
limittyvät laadullisessa tutkimuksessa toisiinsa ja niiden analyyttinenkin erotta-
minen toisistaan on usein hankalaa. Koskinen lainaakin Grönforsia (1985) joka
esittää, että laadullista tutkimusta ei kannattaisi hahmottaa sen paremmin in-
duktiivisesti (aineistolähtöisesti) kuin deduktiivisestikaan (teorialähtöisesti) pro-
sessiksi, vaan näiden sijasta se kannattaa nähdä abduktiona eli päättelyproses-
sina, jossa induktio ja deduktio vuorottelevat johtopäätösten muodostamisessa.
(Koskinen 1995, 5.) Myös tässä tutkimuksessa käytetään abduktiivista tutki-
musotetta.

40. 40
Laadullisessa tutkimuksessa jokainen kohde on ainutlaatuinen. Kvalitatiivisesta
perspektiivistä katsottuna on hyvin vaikea tietää ennen aineistoon tutustumista,
mitkä tekijät vaikuttavat kohteeseen ja mitä käsitteitä kuvauksessa lopulta tarvi-
taan. Kohteiden vaihtelu korostuukin laadullisessa ajattelutavassa, jossa paino-
tetaan kenttätyötä ja tutkijan oppimisprosessia kohteen tuntemuksen välineenä.
(Koskinen 1995, 54.) Tässä tutkimuksessa aineistosta nousevat teemat elivät
vielä pitkään, ennen kuin niistä muodostui aineistoa parhaiten kuvaavia teemo-
ja. Etenkin hoitoa edeltävää aikaa kuvaavaa teemaa jouduttiin muokkaamaan
tutkimuksen edetessä useaan otteeseen. Kuten Kiviniemi toteaakin, laadullisen
tutkimuksen aineiston keruussa käytetään menetelmiä, jotka vievät tutkijan lä-
helle tutkittavaa kohdetta. Tyypillisiä aineistonkeruun muotoja ovat haastattelu
ja havainnointi. Aineiston analysointi on laadullisessa tutkimuksessa aineisto-
lähtöistä. (Kiviniemi 2001, 68.) Aineiston keruu ja analyysi limittyvät toisiinsa ja
siksi laadullisessa työssä on vaikea tietää tarkalleen, mitä etsii (Koskinen 1995,
58.) Tämä on tullut todeksi myös tässä tutkimusprosessissa.
Koskisen mukaan laadullisen tutkimuksen kriittisinä vaiheina pidetään erityisesti
avoimuuden ylläpitämistä tutkimuksen alussa sekä kerätyn aineiston analyysin
vaikeutta ja työläyttä prosessin keskivaiheilla. Hankaluuksina voi kirjata myös
kirjoittamisprosessin vaikeuden. Työprosessia on vaikeampi pitää koossa, sillä
laadullisen tutkimuksen puitteet ovat vähemmän selkeitä kuin kokeellisen tai
koetilannetta vastaavan tutkimuksen puitteet. (Koskinen 1995, 64.)
Lisäksi laadullisessa tutkimuksessa on välttämätöntä rajata tutkimusasetelma.
Rajaamisen tarkoituksena on löytää mielekäs, ehyt ja selkeästi rajattu ongel-
manasettelu. Kaikkea kerättyä aineistoa ei kannata sisällyttää varsinaiseen tut-
kimusraporttiin, mikä itselleni varsinkin tässä tutkimuksessa tuotti ongelmia.
Laadullinen aineisto ei siis sellaisenaan kuvaa todellisuutta, vaan todellisuus
välittyy meille tulkinnallisten prismojen tai tarkasteluperspektiivien välittämänä.
Aineistoa kerätessään tutkija rajaa tutkittavaa kenttää tulkinnallisen perspek-
tiivinsä kautta. Laadullisessa tutkimuksessa on kyse vähitellen tapahtuvasta
tutkittavan ilmiön käsitteellistämisestä, ei niinkään etukäteen hahmotetun teori-
an testauksesta. (Kiviniemi 2001, 71–72.) Tästä syystä myös kirjallisuus, jonka

41. 41
kanssa tutkimusaineisto keskustelee, valikoituu vasta tutkimuksen loppuvai-
heessa.
4.2 Arviointi
Sanakirjojen määritelmissä arviointi tai evaluaatio viittaa jonkin asian arvoon tai
ansioon, kuten ohjelman, innovaation, intervention, projektin tai palvelun ar-
voon. Se koskee ihmisiä yhdellä tai useammalla tavalla: palvelun järjestäjinä,
intervention laatijoina, projektin vetäjinä tai innovaation tai projektiin osallistujina
ja palvelun asiakkaina. (Robson 2001, 24.) Viirkorven mukaan arviointi tähtää
myös oppimiseen. Sen avulla kehitetään omaa toimintaa projektin aikana. Pro-
jektin jälkeen se auttaa hyödyntämään saatuja kokemuksia ja tuloksia muussa
toiminnassa. (Viirkorpi 2000, 39.) Tässä tutkimuksessa on tarkoitus arvioida
kehittämishankkeen aikana kehitettyä näkövammaisten päihdekuntoutusta.
Arvioinnin tarkoitusperiä voidaan tarkastella kolmesta näkökulmasta: puhutaan
vastuullisuusarvioinnista, kehittämisarvioinnista ja tietotuotantoarvioinnista. Ke-
hittämisarvioinnin näkökulma on toiminnan kehittäminen arvioinnin tuottaman
tiedon perusteella. Sosiaalipalveluissa asiakkaiden osallistuminen, asiakkaiden
tarpeiden ja näkemysten tunteminen, tunnistaminen ja asiakkaiden itse teke-
män arvioinnin merkitys on nähty välttämättömäksi myös toiminnan hyvien tu-
losten kannalta. Myös sosiaalihuollossa asiakkaiden osallistuminen laadun arvi-
ointiin on nähty tärkeäksi. (Arviointi sosiaalipalveluissa 2001, 2.)
Arvioinnin kriteereinä voivat olla toiminnan tai palvelun tavoitellut vaikutukset.
Vaikutusten arvioinnissa joudutaan aina pohtimaan syy-seuraussuhteita eli kau-
saalisuutta. Vaikutuksen käsite liittyy siihen, mitä toiminnasta tosiasiassa seu-
raa. Vaikuttavuus on palvelujen käyttäjän elämässä näkyviä muutoksia, jotka
ovat seurausta palvelujen käytöstä. Voidaan arvioida muun muassa palvelun
vaikutuksia elämänlaatuun. Palvelujen toimivuutta arvioitaessa palvelujen käyt-
täjät ovat keskeisiä. (Arviointi sosiaalipalveluissa 2001, 2).
Arviointi on systemaattiseen, luotettavaan ja empiiriseen aineistoon perustuvaa
toiminnan tai intervention arvon määrittelyä sillä perusteella, onko interventio

42. 42
edesauttanut myönteistä muutosta asiakkaan elämässä. Arviointi on aina viime-
kädessä vaikuttavuuden arviointia, vaikka se ei kohdistuisikaan suoranaisesti
asiakasmuutoksiin. (Paasio 2003, 3.)
Hanketoiminnassa arvioinnin lähtökohtana on usein jonkinlaisen ”toisin tekemi-
sen” järjestäminen – muutos. Arvioinnissa pyritään jäljittämään muutoksen mer-
kitystä toiminnan eri tasoilla ja toisin tekemisen heijastuksia itse toiminnan tu-
loksiin tai prosesseihin. (Perttula 2003, 9.) Tässä tutkimuksessa olevasta arvi-
oinnista suurimman hyödyn saa Kalliolan avohoitoklinikka. Tutkimuksessa nou-
see vahvasti esiin juuri avohoitoklinikan hoitojakson osuus, jolloin tulosten pe-
rusteella voidaan esittää myös suoria ehdotuksia hoidon edelleen kehittämisek-
si.
Arvioinnin ongelmana lyhytkestoisissa projekteissa on, että toiminnan aikajänne
ei anna mahdollisuuksia syvälliseen vaikutusten arviointiin. Todelliset vaikutuk-
set näkyvät joskus vasta vuosien jälkeen. Usein on tyydyttävä välittömien ko-
kemusten ja vaikutelmien keräämiseen. (Perttula 2003, 12–13.)
Toiminnan parantamisen tavoite poikkeaa muista hankkeen tavoitteista. Yleen-
sä jokainen parannus merkitsee muutoksia muihinkin tavoitteisiin: kun asiakkai-
den tarpeisiin vastataan paremmin, myös tulokset paranevat tai tehokkuus li-
sääntyy. Osalliset hyväksyvät toiminnan arvioinnin paremmin, mikäli parantami-
nen on ainakin yksi tavoitteista. On eettisesti ja käytännöllisesti ongelmallista
pyytää henkilöstöä yhteistyöhön, ellei voi rehellisesti väittää arvioinnin tarjoavan
heille jotain. Mahdollinen ohjelman parantuminen on hyvä kannustin. (Robson
2001, 28–29.)
Arvioinneissa käytetään yleisesti haastattelua tiedonkeruumenetelmänä. Haas-
tattelun tekemiseen on olemassa kolme yleisesti hyväksyttyä tapaa: strukturoi-
maton, puolistrukturoitu ja strukturoitu haastattelu. Tavallisesti käytännön arvi-
oinneissa käytetään puolistrukturoituja haastatteluita. (Robson 2001, 134 -137.)
Haastatteluaineisto koostuu siitä, mitä ihmiset ovat sanoneet. Arvioija haluaa
saada sanatarkkoja ja suoria lainauksia. Arvioijan tärkein tehtävä on ymmärtää,

43. 43
millainen hänen aineistonsa on. Aineisto kertoo arvioijalle jotain; hänen tehtä-
vänsä on ottaa selville, mitä. Käytännön arvioinnissa voi olla täysin riittävää tar-
kastella tehtävää eräänlaisena luokitteluna, jossa luodaan teemoja. Varsinai-
sesti teemojen avulla yritetään selvittää, mitä aineisto kertoo arviointikysymys-
ten näkökulmasta. (Robson 2001, 143, 176–177.)
Omassa tutkimuksessani arvioin näkövammaisille suunnattua päihdepalvelua.
Kyseessä on piirteitä niin kehittämisarvioinnista kuin käytännön arvioinnista,
sillä tutkin näkövammaisten, heidän läheistensä sekä työntekijöiden kokemuk-
sia päihdekuntoutusprosessista. Puolistrukturoitu teemahaastattelu sopi oivalli-
sesti tämä tiedon keräämiseen, koska näkövammaiset ja yleensäkin vammaiset
ovat päihdepalveluille uusi asiakasryhmä. Aiempaa kokemusta ei juurikaan ole
ollut saatavissa. Projektissa kehitettiin ja kokeiltiin menetelmiä, joiden toimivuut-
ta oli tarpeen arvioida. Samalla esiin nousee myös kehittämistoimien ja palvelun
vaikutuksia elämänlaatuun. (Arviointi sosiaalipalveluissa 2001, 2.) Arvioinnin
jälkeen palvelua voidaan kehittää edelleen tai jatkaa valitulla linjalla, jos tulokset
niin osoittavat.
Laamanen ym. ovat todenneet, että tutkimus, arviointi ja kehittäminen kytkeyty-
vät usein tiiviisti toisiinsa. Tutkimuksen tehtävänä on tuottaa kohteestaan uutta
tietoa. Arvioinnissa, jota seuranta pääsääntöisesti tukee, tavoitteet ovat yleensä
välineellisiä ja tulosten tarkoituksena on osoittaa tietä eteenpäin. Myös kehittä-
mistyön tavoite on näyttää tietä, ohjata organisaatioiden toimintaa kohti parem-
pia, tehokkaampia ja laadukkaampia käytäntöjä. (Laamanen, Ala-Kauhaluoma
& Nouko-Juvonen 2002, 16.)
Arvioinnin lähestymistapoja (samoin kuin tutkimus- ja kehittämisotteita) voidaan
jäsentää lukemattomin eri tavoin. Esimerkiksi Laamanen ym. viittaavat Michael
Pattoniin (1997), joka tarkasteli evaluaatiomalleja niiden tuottamien tulosten
käyttötapojen sekä prosessin tuottaman hyödyn mukaan kolmesta näkökulmas-
ta. 1) Arvostelu-orientoinut evaluaatio pyrkii määrittämään toiminnan hyötyä ja
arvoa. Se kysyy miten ohjelma toimii, saavuttiko se asetetut tavoitteet ja kannat-
taako toimintaa jatkaa. 2) Kehittämisorientoituneessa arvioinnissa tuloksia käy-
tetään ensisijaisesti parantamaan ohjelmaa. Mitkä ovat vahvuudet ja mitkä

44. 44
heikkoudet? Miltä osin edetään kohti tavoitteita? Kehittämisorientoituneessa
arvioinnissa pääasiallisena kohdeyleisönä ovat palvelun tai ohjelman tuottajat.
3) Tiedontuottamiseen perustuvassa orientaatiossa tulokset auttavat ymmärtä-
mään ohjelmaa paremmin ja jäsentämään asioita tai olosuhteita yleisellä tasol-
la. (Laamanen, Ala-Kauhaluoma & Nouko-Juvonen 2002, 16–17).
4.3 Teemahaastattelu
Tiedonkeruun menetelmänä tässä tutkimuksessa käytettiin teemahaastattelua.
Teemahaastattelu on menetelmä, joka sallii tutkimuksen kohteeksi valittujen
henkilöiden mahdollisimman luontevan ja vapaan reagoinnin. Hyvin toteutettuna
se ottaa huomioon ihmisen sekä ajattelevana että toimivana olentona. (Hirsjärvi
& Hurme 1995, 7–8.) Haastattelu sopii menetelmänä erinomaisesti myös näkö-
vammaisille.
Vaikka haastattelu soveltuu monenlaisiin tutkimuksiin, sen käyttöä on aina har-
kittava suhteessa tutkimusongelmiin, kohteena olevaan ilmiöön ja sen luontee-
seen, vaihtoehtoisiin tiedonhankintatapoihin ja käytettävissä oleviin taloudellisiin
voimavaroihin. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 15.)
Teemahaastattelu on lähempänä strukturoimatonta kuin strukturoitua haastatte-
lua. Se on puolistrukturoitu siksi, että yksi haastattelun aspekti, haastattelun
teema-alueet, ovat kaikille samat. Puolistrukturoiduille menetelmille on siis omi-
naista, että jokin haastattelun näkökohta on lyöty lukkoon, mutta ei kaikkia.
Teemahaastattelusta puuttuu strukturoidulle lomakehaastattelulle luonteen-
omainen kysymysten tarkka muoto ja järjestys, mutta se ei ole täysin vapaa niin
kuin syvähaastattelussa. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 47–48.)
Hirsjärvi ja Hurme (1995) siteeraavat Gordenia (1969) joka on todennut, että
haastattelussa on suuremmat mahdollisuudet motivoida henkilöitä kuin lomake-
tutkimuksessa. Haastateltavalla on myös enemmän mahdollisuuksia tulkita ky-
symyksiä. Sandfordin (1966) mukaan haastattelu sopii lomaketta paremmin
emotionaaliin ja intiimeihin aiheisiin. Sitä voidaan myös käyttää kartoitukseen,
sillä saadaan muun tiedon ohella uusia hypoteeseja ja se voi osoittaa muuttuji-

45. 45
en välisiä yhteyksiä. Haastattelu kattaa myös sellaisia alueita, joilta ei vielä ole
objektiivisia testejä. (Hirsjärvi & Hurme 1995, 15.)
Hirsjärven ja Hurmeen (2000) mielestä yksinkertaisin tapa määritellä haastattelu
on nimetä se keskusteluksi, jolla on ennalta päätetty tarkoitus. Haastattelu
muistuttaa keskustelua monessa suhteessa. Molempiin sisältyy kielellinen ja ei-
kielellinen kommunikaatio, joiden avulla välittyvät ajatukset, asenteet, mielipi-
teet, tiedot ja tunteet. Sekä keskustelussa että haastattelussa molemmat osa-
puolet vaikuttavat toinen toisiinsa. Haastattelu tähtää informaation keräämiseen
ja on siis ennalta suunniteltua päämäärähakuista toimintaa, kun taas keskuste-
lulla saattaa olla pelkkä yhdessäolofunktio. Haastattelu tapahtuu lähinnä haas-
tattelijan ehdoilla tai ainakin hänen johdollaan. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 42.)
Haastattelun tärkeimpiä vaiheita on haastatteluteemojen suunnittelu. Tässä on
hyvä noudattaa joustavuuden periaatetta. (Hirsjärvi & Hurme 1995, 41.) Tutkijan
valitsemien teema-alueiden tulisi olla niin väljiä, että se moninainen rikkaus,
joka tutkittavaan ilmiöön yleensä sisältyy, myös mahdollisimman hyvin paljas-
tuu. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 67–68.) Teemahaastattelussa ei ole tarpeen ky-
symysten tarkka ennakkokonstruointi. Riittää, että vain päälinat on hahmoteltu.
Teemahaastattelun periaatteena on, että kaikki kysymykset ovat tyypistä riip-
pumatta avonaisia. (Hirsjärvi & Hurme 1995, 44.)
Keskustelunomaisessa haastattelussa vuorovaikutus korostuu ja tutkija saa
mahdollisuuden lähestyä inhimillisen käyttäytymisen ehkä vaikeimmin tutkittavia
ilmiöitä: tietoisuutta, aikomuksia ja elämyksiä. Lisäksi haastattelun käsitteistä
tulee eläviä ja mielekkäitä vasta sitten, kun niitä kuvataan todellisten tapahtumi-
en ja inhimillisen kokemuksen yhteydessä. (Hirsjärvi & Hurme 1995, 7, 24.)
Teemahaastattelu ei sido haastattelua kvalitatiiviseen tai kvantitatiiviseen leiriin,
eikä se ota kantaa haastattelukertojen määrään tai siihen, miten ”syvälle” ai-
heen käsittelyssä mennään. Yksityiskohtaisten kysymysten sijaan haastattelu
etenee keskeisten teemojen varassa. Tämä tuo tutkittavien äänen kuuluviin.
Teemahaastattelu ottaa huomioon sen, että ihmisten tulkinnat asioista ja heidän
asioille antamansa merkitykset ovat keskeisiä, samoin kuin se, että merkitykset