SAK:n työlobarometri 2014

ISBN 978-951-714-293-9
Painokarelia Oy 2014
Kannen kuva: Paul Knispel/Gorilla
Kirjan tilaukset, puhelin 020 774 000.

SAK:n työolobarometri 2014
3
SAK:n työolobarometrilla kerätään tietoa SAK:laisten työntekijöiden kokemuk-
sista ja näkemyksistä liittyen työhön ja sen järjestelyihin. Tutkimus toteutettiin nyt
neljättä kertaa – edelliset tutkimukset ilmestyivät vuosina 2008, 2009 ja 2012.
Vuonna 2014 barometrin osaksi rakennettiin uusi Hyvän työn mittari, jolla seu-
rataan työolojen kehittymistä SAK:laisilla työpaikoilla. Mittarin avulla saamme
tietää, mihin työelämän laatu vaikuttaa ja kuinka hyvillä tai huonoilla työpaikoilla
työntekijät työtänsä tekevät. Lisäksi voimme seurata työolojen kehittymistä hy-
vän työn indeksillä.
Työolobarometrin tutkimusaineisto koottiin puhelinhaastatteluina helmi–maalis-
kuussa 2014. Haastattelut teki TNS Gallup Oy ja niitä tehtiin yhteensä 1 203.
Tutkimuksen otos poimittiin satunnaisesti SAK:n jäsenliittojen rekisteristä. Haas-
tatteluille annettiin sukupuolen, iän ja jäsenliiton mukaiset kiintiöt siten, että otos
vastaa SAK:n työssäkäyvän jäsenkunnan koostumusta.
Tutkimustulosten virhemarginaali on vajaat kolme prosenttiyksikköä suuntaansa.
Työolobarometrin perusraportin on koonnut YTM Ilkka Virjo.
Barometrista on julkaistu kaksi erillistä osaraporttia. Niistä ensimmäinen, Hyvät
työt harvassa, käsittelee Hyvän työn mittaria. Tasa-arvoisen työelämän suden-
kuopat -osaraportti käsittelee sukupuolten tasa-arvoa.

4
SAK:N työolobarometri 2014
Tiivistelmä 5
Hyvän työn mittari 16
Työtahti saa heikoimmat pisteet 18
Kooste asioista, joihin työn laatu on yhteydessä 19
Terveys, sairaus ja kuormittavuus 24
Sairauspoissaolot 25
Sairaana työssä 27
Työn kokeminen kuormittavaksi tai haitalliseksi 31
Kuormittavat työmuodot 34
Ikääntyneiden työssä jatkaminen 36
Toimeentulo 40
Palkkaus 41
Palkitseminen 45
Turvallisuus 50
Henkinen väkivalta 51
Väkivalta ja sen uhka 52
Työsuhteen muoto ja sopivuus 54
Työsuhde- ja työaikamuodot 55
Työaikaa koskeva toiveet 57
Yhdenvertaisuus 62
Työnantajan maksama koulutus 66
Tyytyväisyys vaikutusmahdollisuuksiin 70
Mahdollisuus poistua työpaikalta 74
Työaikajärjestelmä, ylityöt ja lomarahat 76
Ylitöiden tekeminen ja niistä saatu korvaus 77
Työaikajärjestelmä ja tyytyväisyys siihen 79
Lomarahojen vaihtaminen vapaaksi 82
Työn ilo, mielekkyys ja työtahti 84
Työnantajan tuki ja suhtautuminen 92
Liitteet
SAK:n Hyvä työ -luokituksen rakentaminen 98
Vastaajat 105
Kyselylomake 106
Lähteet 117

Tiivistelmä
5
Hyvän työn mittari
Työelämälle 66 pistettä sadasta
Vuonna 2014 työelämän laatu saa työntekijöiltä 66 pistettä sadasta. Eri osa-alu-
eista myönteisimmin työntekijät arvioivat työyhteisön tarjoamaa tukea ja työpo-
rukan yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä työn tekemisen turvallisuutta. Niiden
osalta tilannetta kuvataan pääasiassa hyväksi.
Yleisin ongelma suomalaisessa työelämässä näyttää olevan alituinen kiire sekä se,
että työnantaja asettaa työn tehokkuuden kaiken muun edelle. Myöskään kaik-
ki perusasiat eivät ole työpaikoilla kunnossa: toimeentuloon, terveyteen ja työn
kuormittavuuteen liittyvät asiat heikentävät työn laatupisteitä seuraavaksi eniten.
Työpaikan laatu on yhteydessä lähes kaikkiin työelämän ilmiöihin ja aina niin, että
laadukkailla työpaikoilla asiat ovat muita paremmin. Hyvillä työpaikoilla sairas-
tetaan vähemmän, käydään vähemmän sairaana työssä, ollaan tyytyväisempiä
lähes kaikkeen, käydään useammin koulutuksessa, ollaan varmempia omasta jak-
samisesta ja koetaan työ harvemmin kuormittavaksi.
Onkin selvää, että työelämän laadun parantaminen on keskeinen avain monien
muiden asioiden kohentamiseen. Laatua parantamalla sairauspoissaolot vähene-
vät, ja työssä jaksetaan ja halutaan olla pidempään.
Hyvät työt harvassa
Vajaalla neljänneksellä SAK:laisista työntekijöistä (23 %) on vähintään melko hy-
vät työolot. Huonot tai melko huonot olot on viidenneksellä (20 %) työntekijöistä.
Todella hyvät olosuhteet on seitsemällä prosentilla työntekijöistä. Niille on tyypil-
listä, että työntekijät tulevat taloudellisesti toimeen palkallaan ja kokevat työnsä
turvalliseksi. Työ ei ole vaaraksi terveydelle, ja työntekijöitä kohdellaan tasaver-
taisesti. Suurin osa erittäin hyvien työpaikkojen työntekijöistä on myös tyytyväisiä
mahdollisuuksiinsa vaikuttaa oman työnsä järjestelyihin, kokee työn iloa ja yhteen-
kuuluvuutta työporukan kanssa sekä saa riittävästi tukea työnantajaltaan.
Hälyttävän huonoissa oloissa työskentelee noin yhdeksän prosenttia SAK:laisista
työntekijöistä. Heidän työpaikoilleen on tyypillistä jatkuva kiire sekä se, että työn-
antaja asettaa tehokkuuden kaiken muun edelle. Tietokaan ei kulje. Työntekijät
voivat myös olla vastentahtoisesti osa- tai määräaikaisia ja tarvitsisivat lisää työ-
tunteja tullakseen palkallaan toimeen. Useimmat ovat huolissaan työn haitallisista
vaikutuksista terveyteensä.
Reilu puolet SAK:laisista (56 %) tekee työtään olosuhteissa, joita voidaan kuvail-
la keskinkertaisiksi. Keskinkertaisissa töissä jotkut asiat ovat hyvin ja toiset taas
huonosti, ja työelämän laadussa on vielä paljon kehittämisen varaa.

Tiivistelmä
6
Terveys, turvallisuus ja Työn
kuormittavuus
Sairauspoissaolot vähentyneet
SAK:laisten sairauspoissaolot ovat vähentyneet selvästi. Neljä kymmenestä
työntekijästä ei ole ollut edellisen kahdentoista kuukauden aikana lainkaan pois-
sa töistä oman sairauden takia. Luku on viisi prosenttiyksikköä enemmän kuin
vuonna 2012 ja yhdeksän prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2008.
SAK:n Hyvä työ -luokituksesta käy ilmi, että työn laadulla on suora yhteys sairaus
poissaoloihin. Mitä paremmaksi työntekijä kokee työolonsa, sitä vähemmän hä-
nellä on sairauspoissaoloja. Kolmannes niistä, jotka eivät ole olleet yhtään päivää
pois töistä sairauden vuoksi, työskentelee hyvillä tai melko hyvillä työpaikoilla.
Sen sijaan huonoissa tai melko huonoissa töissä heistä on 16 prosenttia.
Vastaavasti sairauden vuoksi yli 20 päivää poissa olleista useamman kuin joka
kolmannen (35 %) työolot ovat vähintään melko huonot.
Työelämän laadun parantaminen vähentää sairauspoissaolojen määrää. Laadun
parantamista ovat esimerkiksi työn mielekkyyden ja työntekijän vaikutusmahdol-
lisuuksien lisääminen, oikeudenmukainen johtaminen sekä työnantajan tarjoama
tuki työntekijälleen. Näyttää selvältä, että nostamalla työn laatua työnantaja saisi
myös vähemmän sairauspoissaoloja.
Töihin sairaana, jottei työkavereiden taakka lisääntyisi
Noin kaksi viidestä SAK:laisesta (41 %) ilmoitti olleensa edellisen vuoden aikana
töissä, vaikka olisi voinut jäädä sairauslomalle. Sairaana työskentely on vähenty-
nyt selvästi, sillä vuonna 2012 sairaana töissä käyneitä oli 46 prosenttia ja vuosina
2008 ja 2009 heitä oli 50 prosenttia.
Yksityisellä palvelualalla ollaan selvästi muita useammin sairaana työssä. Alalla
on myös muita harvemmin mahdollisuus poissaoloon ilman lääkärintodistusta –
useimmin se on mahdollista julkisella alalla.
Työn laatu on selkeästi yhteydessä sairaana työskentelyyn. Mitä huonommat
työolot, sitä useammin ollaan myös sairaana töissä. Parhailla työpaikoilla noin vii-
dennes vastaajista oli ollut sairaana työssä, melko huonoilla jo reilusti yli puolet
ja huonoilla yli 60 prosenttia vastaajista.
Yleisin syy sairaana työskentelyyn on solidaarisuus työtovereita kohtaan: yli puo-
let (55 %) ilmoitti olleensa sairaana töissä, koska muuten työtoverien työtaakka

Tiivistelmä
7
olisi lisääntynyt. Tämän syyn ilmoittaneiden osuus oli noussut jonkin verran vuo-
desta 2012. Muut syyt ovat keskenään vastakkaisia: osa käy sairaana töissä, koska
työssä on mukavaa, ja osa sen vuoksi, että pelkää menettävänsä työpaikkansa.
Sairaana työskentely työpaikan menettämisen pelon vuoksi on lisääntynyt mer-
kittävästi.
Lääkärintodistus vaaditaan useimmin
huonoilla työpaikoilla
Työntekijöistä kolmanneksella (33 %) ei ole mahdollisuutta olla yhtään päivää
poissa töistä ilman lääkärintodistusta. Lääkärintodistuksen vaatiminen jo ensim-
mäisestä sairauspäivästä alkaen on yleisintä huonoilla ja melko huonoilla työpai-
koilla. Sen sijaan hyvillä ja melko hyvillä työpaikoilla työntekijä voi useimmiten
olla pois omalla ilmoituksellaan.
Lääkärintodistuksen vaatimisella ei näytä olevan mitään yhteyttä sairauspoissa-
olojen määrään. Poissaolojen määrät ovat lähes identtiset niillä, joilla todistus
vaaditaan heti ja niillä, jotka saavat olla vähintään kolme päivää poissa ilman to-
distusta.
Useissa tutkimuksissa on todettu, että työntekijöiden hyvinvointi on enemmän
yhteydessä heidän vaikutusmahdollisuuksiinsa kuin työn määrään. SAK:n työolo-
barometrissa on havaittu sairauspoissaolojen laskevan selvästi, kun työntekijöillä
on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä.
SAK suositteleekin työpaikoille käytäntöä, jossa työntekijä voi olla sairauden
vuoksi poissa esimiehelle tehtävällä omalla ilmoituksella kolme päivää ja epide-
mia-aikana mahdollisesti viisikin päivää.
Puolella kuormittava työmuoto
Lähes puolella SAK:laisista on erityisen kuormittava työmuoto. Noin kaksi viides-
tä (39 %) on vuorotyössä. Yötyötä tekee hieman reilu viidennes (22 %). Jakso- tai
periodityössä on vajaa viidennes (18 %).
Noin puolet SAK:laisista ei koe työtään haitalliseksi tai kuormittavaksi tervey-
delle, perhe-elämälle, ihmissuhteille tai harrastuksille. Kolmannes (33 %) kokee
työnsä haitalliseksi tai kuormittavaksi terveyden kannalta.
Erityisesti epäsäännöllisessä työssä olevat kokevat työnsä kuormittavaksi. SAK:n
mielestä työterveyslaitoksen suosittelemia työvuorojärjestelmiä on otettava
käyttöön entistä laajemmin. Suosituksia on muun muassa lepotaukojen pituu-
desta, työvuorojen kestosta ja vuorojärjestelmän kierrosta myötäpäivään.

Tiivistelmä
8
Myös työvuorosuunnittelua on kehitettävä edelleen. Hyviä kokemuksia on saatu
esimerkiksi niin sanotusta pyykkitupamallista, jossa työntekijä voi valita tietyin
ehdoin itselleen sopivia työvuoroja. Mallilla on todettu olevan myönteisiä vaiku-
tuksia niin työntekijöiden hyvinvointiin kuin tuottavuuteen.
Huonoilla työpaikoilla ei kannusteta
jatkamaan työelämässä
Kolme kymmenestä 55 vuotta täyttäneestä SAK:laisesta oli aivan varma, että pys-
tyy jatkamaan terveytensä puolesta samassa ammatissa kahden vuoden kulut-
tua. Erittäin epävarmoja työkyvystään on 16 prosenttia.
Vajaa puolet (48 %) arvioi, että heidän työpaikallaan ikääntyviä kannustetaan
pysymään työelämässä. Reilu viidennes (22 %) kokee, että toisia kannustetaan
jäämään ja toisista pyritään eroon. Yli 55-vuotiaista SAK:laisista 17 prosenttia jopa
arvelee, että eläkeikää lähestyvistä pyritään pääsemään eroon. Arviot työnanta-
jan asenteesta ovat jonkin verran tiukentuneet: vuonna 2012 vain 13 prosenttia 55
vuotta täyttäneistä vastaajista arvioi, että ikääntyvistä pyritään eroon.
Mitä parempi työpaikka on, sitä luottavaisempia työntekijät ovat työkykynsä säi-
lymiseen. Parhailla työpaikoilla kaikki arvelevat pystyvänsä ainakin melko var-
masti jatkamaan ammatissaan kahden vuoden kuluttua. Huonoimmassa ryhmäs-
sä näin arvelee vain vähän yli puolet.
Hyvillä työpaikoilla neljä viidestä arvioi, että ikääntyviä kannustetaan jatkamaan –
kukaan ei koe, että heistä pyritään eroon. Huonoilla työpaikoilla vastaavasti vain
viidennes katsoo, että ikääntyviä kannustetaan jatkamaan. Yli kolmannes arvioi,
että ikääntyvistä pyritään pääsemään eroon.
Vaikuttaa selvältä, että työelämän laadun parantaminen on avainkysymyksiä py-
rittäessä pitämään ikääntyvät työelämässä nykyistä pidempään.
Henkinen väkivalta kasaantuu huonoille työpaikoille
Henkinen väkivalta työyhteisössä on tässä tutkimuksessa määritelty eristämi-
seksi, työn mitätöimiseksi, uhkaamiseksi, selän takana puhumiseksi tai muuksi
painostamiseksi. Noin neljä viidestä SAK:laisesta (78 %) ei ole joutunut lainkaan
henkisen väkivallan kohteeksi. Vajaa viidennes (18 %) oli joutunut sen kohteeksi
joskus ja noin neljä prosenttia jatkuvasti.

Tiivistelmä
9
Hyvällä työpaikalla riski joutua henkisen väkivallan kohteeksi on pieni. SAK:n
Hyvä työ -luokituksen parhailla työpaikoilla vain pari prosenttia on koskaan jou-
tunut henkisen väkivallan uhriksi. Henkinen väkivalta kasaantuukin melko huo-
noille ja huonoille työpaikoille. Neljä viidestä jatkuvasti henkisen väkivallan koh-
teeksi joutuvasta on töissä vähintään melko huonolla työpaikalla, vaikka näiden
työpaikkojen osuus kaikista vastaajista on vain viidennes.
Väkivallan uhka lisääntynyt
Väkivalta ja sen uhka näyttävät jonkin verran lisääntyneen SAK:laisilla työpai-
koilla. Kolme prosenttia SAK:laisista kertoo kokeneensa väkivaltaa tai sen uhkaa
kerran ja noin viisi prosenttia useita kertoja. Vuonna 2012 itse kohteena olleita oli
kaikkiaan noin viisi prosenttia.
Väkivalta on erityisesti julkisen alan ja yksityisen palvelualan ongelma, ja näillä
aloilla se kohtaa useammin naisia kuin miehiä. Kuormittavat työmuodot eli vuo-
rotyö ja yötyö lisäävät selvästi riskiä joutua väkivallan tai sen uhan kohteeksi.
Syrjintä työpaikoilla ei ole harvinaista
Neljä kymmenestä SAK:laisesta on havainnut syrjintää työpaikallaan. Eniten on
havaittu määräaikaisiin työntekijöihin kohdistuvaa ja vähiten miehiin tai seksuaa-
liseen suuntautumiseen kohdistuvaa syrjintää.
Ikäsyrjintää on havaittu yhtä usein nuoriin ja vanhoihin kohdistuvana. Ikäsyrjintä
on hienoisesti lisääntynyt vuoden 2012 barometrin jälkeen. SAK:laiset kertovat
ikäsyrjinnästä selvästi useammin kuin palkansaajat keskimäärin.
Sukupuolisyrjintä kohdistuu edelleen selvästi naisiin. Naisten osuus on pysynyt
ennallaan ja on samaa luokkaa kuin palkansaajilla keskimäärin. Ikään ja tervey-
dentilaan perustuva syrjintä on edelleen huomattavasti yleisempää kuin suku-
puoleen perustuva syrjintä. Terveydentilaan perustuvaa syrjintää oli havainnut
13 prosenttia vastaajista.
SAK:n Hyvä työ -indeksin yhteys syrjinnän esiintymiseen on todella vahva. Mitä
paremmasta työpaikasta on kyse, sitä harvemmin vastaajat ovat havainneet syr-
jintää. Erot ovat melkoiset: parhailla työpaikoilla vain noin joka kymmenes on ha-
vainnut jonkinlaista syrjintää, kun heikoimmilla työpaikoilla syrjintää on havainnut
jopa kolme neljästä vastaajasta.

Tiivistelmä
10
TOIMEENTULO JA PALKITSEMINEN
Kokoaikaisista joka kymmenes tienaa
alle 1 700 euroa kuukaudessa
SAK:n mielestä jokaisella on oikeus työhön, josta saatavalla palkalla tulee toi-
meen. SAK:n tavoitteena onkin, että vuoteen 2016 mennessä kaikissa SAK:laisissa
työehtosopimuksissa alin palkka kokoaikatyöstä on vähintään 1 800 euroa kuu-
kaudessa. Vuoden 2014 tasolla se tarkoittaa 1 733 euroa kuukaudessa.
Kokopäivätyössä olevien SAK:laisten keskipalkka on 2 570 euroa ja mediaani
2 500 euroa. Kokopäivätyössä olevien naisten mediaanipalkka on 2 100 euroa,
kun miesten vastaava on 2 700 euroa. Keskiarvon ero on samaa luokkaa. Ero on
huikean suuri: miesten mediaanipalkka on lähes 30 prosenttia korkeampi kuin
naisten.
Kokopäivätyössä olevista noin 11 prosenttia tienaa vähemmän kuin 1 733 euroa eli
alle SAK:n tavoitteleman vähimmäispalkan. Vajaa neljä prosenttia kokopäivätyös-
sä olevista joutuu tekemään useampaa työtä tullakseen taloudellisesti toimeen.
Suurin osa kokopäivätöissä olevista tulee palkallaan toimeen vähintään melko
hyvin. Melko huonosti tulee toimeen vajaa 17 prosenttia. Kaksi prosenttia koko-
päivätyössä olevista ilmoittaa, että palkka ei riitä toimeentuloon.
SAK:n mielestä ensimmäinen askel kohti palkkatasa-arvoa on alimpien palkkojen
korottaminen. Ei ole hyväksyttävää, että kokopäivätyöllä ei ansaitse elantoaan.
Pienten palkkojen nousu toisi myös lisää ostovoimaa kotimarkkinoille, sillä pieni-
tuloisten rahat menevät välittömään kulutukseen.
Tulospalkkioissa sukupuolten välinen epätasa-arvo
on vahvistunut
SAK:laisista kolmanneksella (34 %) on mahdollisuus saada peruspalkan päälle
bonusta tai tulospalkkiota. Osuus on kutakuinkin sama kuin kaksi vuotta sitten
(36 %).
Miehillä on mahdollisuus tulospalkkioihin selvästi naisia useammin, ja sukupuol-
ten välinen ero on kasvanut näkyvästi parin viime vuoden aikana. Tulospalkkioon
on mahdollisuus 43 prosentilla miehistä ja 25 prosentilla naisista.
Vuonna 2013 palkkioita sai tosiasiassa 32 prosenttia miehistä ja 17 prosenttia nai-
sista – myös tämä sukupuolten välinen ero on kasvanut vuoteen 2011 verrattuna.
Saadun palkkion määrässä sukupuoliero on kuitenkin hieman kaventunut. Silti
miehet edelleen saavat selvästi suurempia tulospalkkioita kuin naiset. Miesten
mediaanipalkkio oli 850 euroa ja naisten 335 euroa.

Tiivistelmä
11
Tyypillinen SAK:laisen vuodessa saama tulospalkkio tai bonus on 550 euroa. Tu-
lospalkkiot eivät siis yleensä ole erityisen merkittäviä. Niilläkin, jotka palkkioita
saavat, jää summa yleensä selvästi yhden kuukauden palkkaa pienemmäksi.
Palkitsemisjärjestelmien pelisäännöt olisi SAK:n mielestä sovittava henkilöstön
ja johdon yhteistyönä. Se johtaisi nykyistä oikeudenmukaisempaan työelämään,
jossa palkitseminen koskee työpaikan koko henkilöstöä.
Puolet osa-aikaisista haluaisi kokoaikaisen työn
SAK:laisten työsuhde- ja työaikamuodot eivät ole muuttuneet kahdessa vuodes-
sa. Valtaosa työntekijöistä (85 %) on kokoaikatyössä, 12 prosenttia osa-aikatyössä.
Noin kolmella prosentilla on jokin muu työaikajärjestely, kuten erikseen töihin
kutsuttava. Vakituisessa työsuhteessa on neljä viidestä SAK:laisesta, ja vajaan
viidenneksen työsuhde on määräaikainen.
Osa- ja määräaikaiset työsuhteet ovat yleisempiä naisilla kuin miehillä: naisista
20 prosenttia on osa-aikatyössä, miehistä viisi prosenttia. Määräaikaisessa työ-
suhteessa on 21 prosenttia naisista ja 15 prosenttia miehistä.
Osa-aikaisen tai määräaikaisen työn tekeminen ei aina ole työntekijän oma valin-
ta. Vastentahtoisesti osa-aikatyötä tekevät ovat todellisuudessa osa-aikatyöttö-
miä, mikä luo köyhyyttä ja epävarmuutta elämään. SAK:laisista osa-aikatyönteki-
jöistä puolet (49 %) haluaisikin kokoaikaisen työsuhteen.
Työsuhteet on SAK:n mukaan solmittava pääsääntöisesti vakituisiksi ja kokoaikai-
siksi. Siten työntekijöille luodaan mahdollisuus tulla toimeen työllään, järjestää
arkensa ja suunnitella tulevaisuutta. Lisäksi työntekijällä pitää olla halutessaan
mahdollisuus siirtyä osa-aikatyöhön nykyistä helpommin.
Yhä useampi haluaisi lisää töitä
Joka neljäs SAK:laisista haluaisi tehdä nykyistä enemmän ja joka kymmenes ny-
kyistä vähemmän töitä. Edelliseen barometriin verrattuna töiden tarve näyttää
hieman kasvaneen: vuonna 2012 nykyistä vähemmän töitä halusi 14 prosenttia ja
enemmän 23 prosenttia työntekijöistä. Vuosina 2008 ja 2009 lisää töitä haluavia
oli selvästi nykyistä vähemmän (molempina vuosina 14 %). Muutamassa vuodes-
sa enemmän töitä haluavien osuus on siis lisääntynyt huomattavasti, ja jatkanut
kasvuaan vuosien 2012 ja 2014 välillä.
Jos vaihtoehtoina olisivat palkankorotus tai lisää vapaa-aikaa, aiempaa useam-
pi ottaisi palkankorotuksen. SAK:laisista 58 prosenttia ottaisi mieluummin lisää
palkkaa ja 40 prosenttia lisää vapaa-aikaa.

Tiivistelmä
12
Tässä on tapahtunut selkeä muutos aiempaan verrattuna. Vuosina 2008, 2009
ja 2012 selvästi harvempi halusi lisää palkkaa ja selvästi useampi lisää vapaa-
aikaa. Viimeisen kahden vuoden aikana SAK:n jäsenistön rahan tarve näyttää siis
lisääntyneen. Taustalla lienee ainakin osittain heikko taloustilanne, jonka vuoksi
esimerkiksi ylitöiden teettäminen on vähentynyt.
Lisää töitä ja lisää palkkaa kaipaavat eniten he, joiden työaika ja ansiot ovat muita
pienemmät. Muussa kuin kokoaikaisessa ja vakituisessa työssä olevat haluavat
muita useammin lisätä työaikaansa. He haluavat selvästi useammin myös mie-
luummin palkankorotuksen kuin lisää vapaa-aikaa.
TYÖNTEON SUJUVUUS
Mahdollisuuksia vaikuttaa työaikaan ja työvuoroihin
kaivataan lisää
Useissa tutkimuksissa on todettu, että jos työntekijällä on vähintään melko paljon
mahdollisuuksia vaikuttaa oman työnsä järjestelyihin, tuntuvat työssä lähes kaikki
asiat olevan kohdallaan – työntekijä viihtyy työssään, jaksaa hyvin ja sairastaa
vähemmän.
Valtaosa SAK:laisista on vähintään melko tyytyväisiä vaikutusmahdollisuuksiinsa.
Tyytymättömyyttä on kuitenkin työaikojen ja työvuorojen suunnitteluun, työteh-
tävien jakamiseen työntekijöiden kesken, työtahtiin ja työtehtävien sisältöön.
Eniten SAK:laiset ovat tyytymättömiä mahdollisuuksiinsa vaikuttaa työaikoihin ja
työvuoroihin. Tämä todennäköisesti johtuu siitä, että työtehtävien tai työvuoro-
jen jakoon voi selvimmin liittyä epäoikeudenmukaisuutta. Esimerkiksi työtahti on
usein sama kaikille, mutta tyytymättömyyttä herättää, jos muut poimivat jatkuvas-
ti päältä parhaat työvuorot tai tehtävät.
SAK:n Hyvä työ -luokituksen yhteys vaikutusmahdollisuuksiin on dramaattisen
selvä. Huonoilta työpaikoilta ei juuri löydy vastaajia, jotka olisivat erittäin tyyty-
väisiä vaikutusmahdollisuuksiinsa. Tyytymättömiä löytyy sitäkin enemmän. Vas-
taavasti hyvillä työpaikoilla ei ole tyytymättömiä lainkaan, vaan väki jakaantuu
erittäin ja melko tyytyväisiin.
Lomarahojen vaihtaminen vapaaksi edelleen harvinaista
Noin 40 prosentilla SAK:laisista on mahdollisuus vaihtaa lomarahansa vapaaksi.
Yhtä monella ei mahdollisuutta ole, ja viidennes ei osaa sanoa. Edellisen vuoden
lomarahoja vaihtaneita on alle joka kymmenes – suurin piirtein saman verran on
niitä, jotka kaavailevat tekevänsä vaihdon kuluvana vuonna. Vaihtoaikeet näyttä-
vät aavistuksen vähentyneen vuoteen 2012 verrattuna.

Tiivistelmä
13
1 TEM, Työolobarometri, syksy 2013
Hyvän työn mittarin mukaisilla hyvillä työpaikoilla on muita useammin mahdolli-
suus vaihtaa lomarahat vapaaksi. Silti vaihtamisen toteutumisessa käytännössä
on vain pieniä eroja. Hieman yllättäen myöskään kuukausituloilla ei ole merkitse-
vää yhteyttä lomarahojen vaihtamiseen.
Joustavat työajat lisääntyneet
SAK:laisista kahdella kolmasosalla (69 %) on käytössä kiinteä työaika ja hieman
vajaalla kolmasosalla joustava työaikamalli. Joustavan työajan osuus on lisäänty-
nyt hieman vuodesta 2012. Osuuttaan on lisännyt erityisesti työaikapankki, jossa
työpäivän pituus voi vaihdella ja tunteja voidaan kerryttää säästöön. Liukuvan
työajan käyttö puolestaan on pysynyt ennallaan. Liukuvassa työajassa päivän pi-
tuus on aina sama, mutta aloitusaika voi vaihdella.
Valtaosa SAK:laisista on vähintään melko tyytyväisiä nykyiseen työaikajärjestel-
määnsä. Joustavaa työaikaa tekevät ovat tyytyväisempiä kuin he, joilla joustoja
ei ole, mutta tämä ero on kaventunut selvästi viimeisen kahden vuoden aikana.
Hyvillä työpaikoilla ollaan myös työaikajärjestelmään selvästi tyytyväisempiä kuin
huonoilla työpaikoilla. Tyytyväisyys heikkenee oleellisesti työpaikan laadun hei-
ketessä.
SAK:laisista valtaosa (76 %) ei voi vaikuttaa työn tekemisen paikkaan. Vain noin
viidenneksellä on mahdollisuus vaikuttaa edes jossain määrin siihen, missä
työnsä tekee – esimerkiksi etätyönä. Työ- ja elinkeinoministeriön vuoden 2013
työolobarometrin mukaan etätyö on varteenotettava työnteon tapa ylemmille
toimihenkilöille. Alempien toimihenkilöiden ja työntekijöiden etätyö on edelleen
harvinaista.1
SAK:n Hyvä työ -luokituksessa nähdään, että mitä parempi työpaikka on kysees-
sä, sitä useammin vastaajalla on mahdollisuus vaikuttaa työn tekemisen paikkaan.
Parhailla työpaikoilla tämä mahdollisuus on jopa 40 prosentilla, huonoilla 14 pro-
sentilla.
Ylitöiden määrä vähentynyt
Kaikista vastaajista hieman alle puolet oli tehnyt viimeisen kahden kuukauden
aikana ylitöitä. Osuus on hieman laskenut verrattuna kahden vuoden takaiseen.
Suurin osa on saanut ylitöistä korvausta rahana tai vapaa-aikana rahakorvauksen
ollessa selvästi tavallisinta. Toiseksi yleisintä on ylitöiden korvaaminen vapaalla
ja kolmantena näiden yhdistelmä.

Tiivistelmä
14
Ilman korvausta tehty ylityö ei kuitenkaan ole tuiki harvinaista, sillä noin kuusi
prosenttia vastaajista oli sitä edellisen kahden kuukauden aikana tehnyt. Eri ta-
voin korvattujen ylitöiden jakauma ei juuri ole kahdessa vuodessa muuttunut,
vaan ylityöt ovat vähentyneet tasaisesti kautta linjan.
Suurimpana ongelmana kiire
SAK:laisten yleiskuva työelämästä on, että työ on hyödyllistä eikä töihin ole pää-
sääntöisesti ikävä mennä. Työporukan ilmapiiri on pääosin myönteinen, eli vas-
taajat tuntevat kuuluvansa samaan porukkaan työtovereidensa kanssa ja saavat
heiltä tarvittaessa apua ja tukea. Näissä asioissa on ongelmia vain korkeintaan
noin joka kymmenellä vastaajalla.
Suurimpana ongelmana työelämässä on edelleen alituinen kiire. Kolmasosa
SAK:laisista kokee, että väittämä ”työtä leimaa jatkuva kiire” kuvaa heidän työ-
tään hyvin. Yli viidesosa kokee, että kuvaus pätee heidän työhönsä melko hyvin.
Vain hieman useampi kuin joka kymmenes sanoo, ettei väite kuvaa heidän työ-
tään lainkaan.
Kiire ja tehokkuusajattelu nousivat Hyvän työn mittarissa heikoimmaksi työn osa-
alueeksi ja selkeäksi työelämän ongelmaksi. Vertailussa aiempaan näkyy kuiten-
kin myönteistä kehitystä, eli jatkuva kiire ei ole viime aikoina lisääntynyt vaan
pikemminkin vähentynyt.
Noin puolet SAK:laisista ajattelee, että työn mielekkyys ei ole muuttunut miksi-
kään. Viidennes (21 %) katsoo mielekkyyden muuttuneen parempaan suuntaan ja
27 prosenttia huonompaan suuntaan. Tulos on hieman parempi kuin kaksi vuotta
sitten: kolme prosenttiyksikköä useampi katsoo mielekkyyden parantuneen ja
peräti viisi prosenttiyksikköä harvempi sen huonontuneen.
SAK:n Hyvä työ -luokituksessa käy selvästi ilmi, että hyvillä työpaikoilla katso-
taan työn muuttuneen mielekkäämpään suuntaan ja huonoilla mielekkyyden taas
vähentyneen. Parhailla työpaikoilla vain yksi prosentti katsoo työn muuttuneen
negatiiviseen suuntaan ja lähes puolet katsoo tilanteen parantuneen. Huonoilla
työpaikoilla taas vain muutama prosentti katsoo työn mielekkyyden parantuneen
ja peräti 65 prosenttia katsoo sen huonontuneen.
Tiedonkulkua parannettava
Suuri osa SAK:laisista kokee, että työnantaja luottaa heihin ja arvostaa työnteki-
jöitä, huolehtii kehittymismahdollisuuksista, kannustaa kokeilemaan uusia asioita
ja huolehtii työn oikeasta mitoituksesta. Sen sijaan tiedonkulusta työantajat saa-
vat jo jonkin verran heikommat arviot.

Tiivistelmä
15
Toisaalta puolet arvioi myös, että väittämä ”työnantaja asettaa tehokkuuden kai-
ken muun edelle” kuvaa heidän työnantajaansa vähintään melko hyvin. Kolme
kymmenestä vastaajasta katsoo myös väittämän ”ei kohtele työntekijöitä tasa-
puolisesti” kuvaavan työnantajaansa vähintään melko hyvin. Kritiikkiä esiintyy
myös töiden organisointia ja turvallisuudesta huolehtimista kohtaan.
Hyvillä työpaikoilla jopa 69 prosenttia katsoo, että työnantaja pitää huolta oi-
keasta työmäärästä. Vastaavasti huonoilla työpaikoilla puolet on sitä mieltä, ettei
väittämä työmäärän oikeasta mitoittamisesta kuvaa työnantajaa lainkaan, ja vain
neljä prosenttia katsoo sen kuvaavan työnantajaa hyvin.
Vain puolet pääsee koulutukseen
SAK:laiset ovat osallistuneet työnantajan maksamaan koulutukseen varsin vähän
– noin puolet (51 %) ei ole ollut koulutuksessa lainkaan. Osallistuneiden osuus
on kuitenkin noussut jonkin verran vuodesta 2012. Tämä näkyy lähinnä lyhyissä
koulutuksissa: korkeintaan viisi päivää koulutuksessa olleiden osuus on noussut
hieman kahden vuoden aikana.
SAK:laiset pääsevät työnantajan maksamaan koulutukseen selvästi vähemmän
kuin muut palkansaajat. Koulutukseen on SAK:laisista osallistunut puolet, kun
kaikilla palkansaajilla luku on 57 prosenttia2
.
Miehet ovat osallistuneet koulutukseen hieman naisia useammin. Koulutukseen
pääsy on yleisintä kuljetusalalla (56 %) ja harvinaisinta teollisuudessa (43 %). Vaki-
tuisia työntekijöitä koulutetaan selvästi useammin kuin määräaikaisia. Enemmän
tienaavat osallistuvat koulutukseen pienipalkkaisia useammin. Koulutukseen
osallistuminen on yleisintä suurilla työpaikoilla.
Työnantajan maksamaan koulutukseen osallistuminen on myös selvästi yleisem-
pää hyvillä kuin huonoilla työpaikoilla: parhailla työpaikoilla liki 70 prosenttia vas-
taajista oli osallistunut koulutukseen, huonoimmilla vain 25 prosenttia.
SAK:n tavoitteena on, että kaikkien työntekijöiden ammattitaitoa pidetään yllä
koko työuran ajan. Jatko- ja täydennyskoulutuksen tarve kasvaa jatkuvasti, sillä
työelämä ja työmarkkinat muuttuvat nopeasti ja työtehtävien vaatimukset kas-
vavat. Osaava työntekijä on entistä olennaisempi edellytys työnantajan menes-
tykselle.
2 TEM, Työolobarometri, syksy 2013

17
Eräs tämän barometrin painopisteistä on ollut uuden hyvän työpaikan mittarin
luominen. Keskeisenä tuloksena on luokitus, jossa työpaikat on jaoteltu SAK:n
näkökulmasta hyviin, melko hyviin, keskinkertaisiin, melko huonoihin ja huonoihin.
Luokitukseen on päästy tarkastelemalla kymmentä eri osa-aluetta kahdessa eri
kokonaisuudessa. Toiseen on valittu perusasiat, toiseen taas työnteon sujuvuu-
desta ja saadusta tuesta kertovia muuttujia. Perusasioihin kuuluvia osa-alueita
ovat terveys, turvallisuus, toimeentulo, työsuhteen varmuus ja sopivuus sekä
työntekijöiden tasapuolinen kohtelu. Työnteon sujuvuuteen liittyvät puolestaan
työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet, työn ilo ja mielekkyys, työtahti, työnanta-
jan antama tuki sekä työyhteisön asenne ja yhteenkuuluvuus.
Molemmat kokonaisuudet on pisteytetty nollasta sataan. Samoin on havainnol-
lisuuden vuoksi pisteytetty myös kukin kymmenestä osa-alueesta välille 0–100.
Esikuvana toimineen DGB:n indeksin pisterajoja hyödyntäen on sitten yhdistetty
kaksi kokonaisuutta yhdeksi luokitukseksi. Hyväksi työpaikaksi on luokiteltu ne,
joissa molemmat osa-alueet ovat saaneet hyvät pisteet, ja huonoksi ne, joissa
molemmat jäävät niin sanotusti vesirajan alapuolelle.
Hyödyntämämme pisterajat ovat peräisin DGB:n indeksistä, mutta ne ovat muu-
tenkin intuitiivisesti järkeviä. Erityisesti huonon rajana pidetty 50 pistettä on pis-
teytyksessämme selkeä raja: alle puolet pisteistä saaneet vastaukset kertovat
selkeästi negatiivisista asioista, ja tämän vuoksi alempaan puolikkaaseen jäävät
on luokiteltu heikoiksi.
SAK:n Hyvä työ -luokitus perusasioiden ja työn sujuvuuteen liittyvien asioiden pohjalta.
Hyvä työ molemmat mittarit vähintään 81 pistettä
Melko hyvä työ toinen mittari vähintään 81 pistettä,
toinen vähintään 66 pistettä
Keskinkertainen työ muut mittareiden yhdistelmät
Melko huono työ molemmat mittarit alle 66 pistettä, mutta ainakin toinen mittareista
yli 50 pistettä
Huono työ molemmat mittarit alle 51 pistettä
Liiteluvussa on esillä Hyvä työ -luokituksen muodostamisen tuoteseloste ja eri
työvaiheet.1
Pisteytys ei luonnollisestikaan ole täysin vapaata arvoista, vaan nojaa
1 Työn eri vaiheissa on voitu konsultoida monia suomalaisia tutkijoita. Kiitämme kaikkia, jotka ovat asiaa
kommentoineet ja mielipiteensä antaneet. Lopullinen ratkaisu on luonnollisesti ainoastaan meidän vas-
tuullamme.

18
SAK:n tavoitteisiin ja arvoihin. Se on kuitenkin täysin läpinäkyvää – eli jokainen voi
nähdä, mistä asioista pisteitä on jaettu, ja mittaus on myös toistettavissa. Suunnit-
teilla onkin verkkotyökalu, jolla jokainen voi pisteyttää oman työpaikkansa.
Tämä raportti on jäsennelty Hyvän työn mittarin osa-alueiden mukaan.
Työtahti saa heikoimmat pisteet
Vuonna 2014 työntekijät antoivat suomalaisen työelämän laadulle 66 pistettä
sadasta. Eri osa-alueista työntekijät arvioivat myönteisimmin työyhteisön tukea
ja työporukan yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä työn tekemisen turvallisuutta.
Kymmenestä tarkastellusta osa-alueesta heikoimmat pisteet sai kiire ja tehok-
kuusajattelu, jossa jäätiin keskimäärin heikon puolelle. Myöskään työnantajan
tarjoama tuki ei saanut korkeita pisteitä.
Hyvät ja huonot työt jakautuvat varsin tasaisesti eri taustaryhmissä. Hyvää ja
huonoa työtä on tasaisesti kaikenikäisillä, miehillä ja naisilla. Hieman yllättävää
on, että hyvä työ jakautuu tasaisesti myös työsuhteen lajin mukaan, eli määrä-
aikaisissa ja osa-aikaisissa töissä on yhtä paljon hyviä ja huonoja töitä kuin va-
kituisissa ja kokoaikaisissa. Näin on myös, vaikka vastentahtoiset määrä- ja osa-
aikaiset työt erotettaisiin omiksi ryhmikseen. Tilastollisesti merkitsevää yhteyttä
Hyvä työ -luokitukseen ei vain synny.
Toimialojen välillä on joitakin merkitseviä eroja. Edukseen erottuu julkinen sek-
tori, jolla työ on muita useammin vähintään melko hyvää (27 %). Myös huonoa
ja melko huonoa työtä näyttää julkisella puolella olevan vähemmän (15 %) kuin
muilla SAK:laisilla aloilla.
Kuva 1. Työelämän laatu 2014, (pisteet asteikolla 0–100).
66
85
81
71
70
67
67
63
59
56
45
SAK:n Hyvä työ -indeksi 2014
Työyhteisön tuki ja yhteenkuuluvuus
Turvallisuus
Tyytyväisyys vaikutusmahdollisuuksiin
Työn mielekkyys ja ilo
Tasapuolinen kohtelu
Työsuhteen varmuus ja sopivuus
Terveys
Toimeentulo
Työnantajan tarjoama tuki
Työtahti ja tehokkuusajattelu

19
Kooste asioista, joihin työn laatu on yhteydessä
Kun Hyvä työ -luokitus nyt on muodostettu, on sitä jatkossa käytetty yhtenä taus-
tamuuttujana selvitettäessä erilaisia työelämän ilmiöitä. Varsin usein luokitus on
erittäin merkitsevässä ja merkittävässä yhteydessä tarkasteltuihin asioihin. Tarkat
tulokset löytyvät kustakin raportin kohdasta, mutta halusimme koota tähän listan
asioista, joihin olemme havainneet Hyvä työ -luokituksen olevan yhteydessä.
Taulukossa on esitetty kootusti, mihin keskeisiin asioihin Hyvä työ -luokitus on tai
ei ole tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä. Muuttujat on jaettu kolmeen luok-
kaan yhteyden merkittävyyden mukaan. Ensimmäisessä luokassa ovat muuttujat,
joissa yhteys on erittäin voimakas ja tilastollisesti merkitsevä. Toisessa luokassa
yhteys on tilastollisesti merkitsevä ja selvä, mutta ei niin voimakas kuin ensimmäi-
sessä. Kolmannessa kohdassa on lueteltu muuttujia, joihin Hyvä työ -luokitus ei
ole tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä – ehkä yllättäenkin.
Lista on vaikuttava. Työpaikan laatu on yhteydessä lähes kaikkiin erilaisiin työ-
elämän ilmiöihin ja aina niin, että laadukkailla työpaikoilla asiat ovat muita pa-
remmin. Niillä sairastetaan vähemmän, käydään vähemmän sairaana työssä,
ollaan tyytyväisempiä lähes kaikkeen, käydään useammin koulutuksessa, ollaan
varmempia omasta jaksamisesta, koetaan työ harvemmin kuormittavaksi – ja niin
edelleen. Todella moni asioista tulee työnantajille ja yhteiskunnalle kalliiksi. Näin
on ainakin sairastamisen ja työssä jaksamisen kohdalla.
Kuva 2. Hyvä ja huono työ toimialoittain. (%)
6
12
6
9
7
13
10
21
16
16
57
55
58
52
56
13
9
8
14
11
10
15
7
9
9
Teollisuus
Kuljetusala
Julkinen ala
Yksityinen palveluala
Kaikki vastaajat
Hyvä ja huono työ toimialoittain
(%)
Hyvä työ Melko hyvä työ
Keskinkertainen työ Melko huono työ
Huono työ

20
Onkin selvää, että työelämän laadun parantaminen on keskeinen avain monien
asioiden kohentamiseen. Laatua parantamalla saadaan vähemmän sairauspois-
saoloja, ja työssä jaksetaan ja myös halutaan olla pidempään.
Taulukkoon on eri ilmiöitä kuvaamaan valittu ainoastaan sellaisia muuttujia, joita
ei ole käytetty Hyvä työ -luokituksen muodostamisessa. Näiden osaltahan kyse
on pieneltä osin kehäpäätelmästä. Tästä siis johtuu esimerkiksi, ettei taulukossa
ole mainittu yhteyttä vaikutusmahdollisuuksien summamuuttujaan, vaan on otet-
tu esimerkiksi yksittäinen vaikutusmahdollisuuksia koskeva kysymys.
Erittäin voimakkaat yhteydet
Muuttuja Yhteyden kuvaus
Suosittelisiko työpaikkaa
tuttavalleen
Suosittelijoiden osuus kasvaa radikaalisti työn
laatuluokituksen parantuessa.
Työn mielekkyyden muutos Mitä parempi työpaikan laatu, sitä useampi
katsoo mielekkyyden muuttuneen parem-
paan ja sitä harvempi huonompaan suuntaan.
Hyvillä työpaikoilla 47 prosenttia katsoo,
että mielekkyys on muuttunut parempaan
suuntaan, 4 prosentin mielestä se on muut-
tunut huonompaan suuntaan. Huonoilla yksi
prosentti katsoo mielekkyyden muuttuneen
parempaan ja 65 prosenttia huonompaan
suuntaan.
Arpajaiskysymys: mitä tekisi
jos ei tarvitsisi tehdä työtä
rahan eteen
Mitä parempi luokitus, sitä harvempi lopettai-
si työnteon kokonaan ja sitä useampi jatkaisi
nykyiseen tapaan.
Tyytyväisyys vaikutusmah-
dollisuuksiin
Mitä parempi luokitus, sitä tyytyväisempiä
ollaan kaikissa vaikutusmahdollisuuksia käsit-
televissä kysymyksissä. Esimerkkinä vaikutus-
mahdollisuudet työtahtiin: hyvillä työpaikoilla
58 on erittäin tyytyväisiä ja vain yksi vastaaja
tyytymätön. Huonoilla työpaikoilla puolet
on melko tyytymättömiä ja joka kymmenes
erittäin tyytymätön.
Syrjintä työpaikoilla Mitä huonompi työpaikka, sitä useammin siel-
lä on esiintynyt syrjintää. Hyvillä työpaikoilla
9 prosenttia on havainnut ainakin yhdenlaista
syrjintää, huonoilla 75 prosenttia.

21
Mahdollisuus poistua
hoitamaan omia asioita
tarvittaessa
Mitä parempi työpaikka, sitä useammin tämä
mahdollisuus on.
Palkkauksen ja palkitsemi-
sen oikeudenmukaisuus
Mitä parempi työpaikka, sitä useampi kokee
palkkauksen ja työpaikan palkitsemisjärjestel-
mät oikeudenmukaisina.
Ikääntyvät työelämässä Mitä parempi työpaikka, sitä useampi ikäänty-
vä uskoo pärjäävänsä ammatissaan kahden
vuoden kuluttua. Mitä huonompi työpaikka,
sitä harvemmin vastaaja kokee, että ikäänty-
viä kannustetaan pysymään työelämässä ja
sitä useammin, että heistä pyritään eroon.
Tyytyväisyys työaikajärjes-
telmään
Mitä parempi työpaikka, sitä enemmän tyyty-
väisiä työaikajärjestelmästä riippumatta.
Sairaana työssä käynti Mitä huonompi työpaikka, sitä useammin
käydään sairaana töissä.
Osallistuminen työnantajan
maksamaan koulutukseen
Mitä parempi työpaikka, sitä useammin
osallistuttu.
Työn oikea mitoittaminen Mitä parempi työpaikka, sitä useammin työn-
antajan koetaan huolehtivan työn oikeasta
mitoittamisesta. Ero hyvien ja huonojen
työpaikkojen välillä on dramaattinen.
Etätyömahdollisuus ”Voiko vaikuttaa ainakin jossain määrin siihen,
missä tekee työnsä (esim. etätyönä)”. Mitä
parempi työpaikka, sitä useammalla tällainen
mahdollisuus on.
Kohtalaisen voimakkaat korrelaatiot
Muuttuja Yhteyden kuvaus
Sairauspoissaolojen määrä Mitä parempi työpaikka, sitä vähemmän
sairauspoissaoloja. Ero näkyy etenkin paljon
poissa olleiden osuudessa.
Mahdollisuus olla pois
ilman lääkärintodistusta
Mitä parempi työpaikka, sitä useammin tämä
mahdollisuus on.

22
Mahdollisuus vaihtaa loma-
rahat vapaaksi halutessaan
Mitä parempi työpaikka, sitä useammin
mahdollisuus on. Ero ei kuitenkaan näy siinä,
kuinka moni tosiasiassa on vaihtanut lomara-
hoja vapaaksi.
Korvauksettoman ylityön
tekeminen
Mitä huonompi työpaikka, sitä enemmän
ylityötä ilman korvausta.
Tulospalkkiot Mitä parempi työpaikka, sitä useammin mah-
dollisuus saada tulospalkkioita ja sitä useam-
min niitä on myös saatu. Lisäksi palkkioiden
määrä on jonkin verran isompi paremmilla
työpaikoilla.
Toimiala Julkisella alalla lievästi muita enemmän hyviä
ja vähemmän huonoja työpaikkoja.
Näiden kanssa ei korreloi:
Työsuhteen laji Määräaikaisuus, osa-aikaisuus, vuokratyö.…
Hyviä ja huonoja työpaikkoja on tasaisesti
näissä kaikissa. Eroa ei löydy edes silloin, kun
vastentahtoisesti määräaikaiset ja osa-aikaiset
erotetaan muista.
Kuormittavat työaikamuo-
dot
Vuorotyö, yötyö, jakso- ja periodityö. Hyviä
ja huonoja työpaikkoja on tasaisesti myös
näiden joukossa. Tämä voi osittain johtua
mittarin sisään jäävistä asioista. Esimerkiksi
yötyöstä saatava parempi toimeentulo näyt-
tää kompensoivan joistain muista kohdista
saatuja huonompia pisteitä.
Työaikajärjestelmä Kiinteä vai liukuva työaika vai työaikapank-
ki – oli mikä tahansa, on hyviä ja huonoja
työpaikkoja näissä tasaisesti.
Palkankorotus vai lisää
vapaa-aikaa?
Kun vastaaja pakotetaan valitsemaan joko
lisää vapaata tai lisää palkkaa, ei vastaus ole
missään yhteydessä Hyvä työ -luokitukseen.
Sukupuoli ja ikä Hyviä ja huonoja töitä on tasaisesti sekä mie-
hillä että naisilla, samoin kaikissa ikäryhmissä.

Terveys, sairaus ja kuormittavuus
25
Sairauspoissaolot
Sairauspoissaolot ovat vähentyneet selvästi edellisestä työolobarometrista. Nyt
jo neljä kymmenestä vastaajasta raportoi, ettei ole ollut edellisen kahdentoista
kuukauden aikana lainkaan poissa töistä oman sairauden takia. Tämä on viisi pro-
senttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2012 ja yhdeksän prosenttiyksikköä enem-
män kuin vuoden 2008 SAK:n barometrissa. Viimeisen kahden vuoden aikana
koko vähennys on tapahtunut yli kymmenen päivää sairaana olleiden ryhmästä,
joten sairauspoissaolojen voidaan sanoa vähentyneen SAK:laisilla kahdessa vuo-
dessa merkittävästi.
Tällä kertaa kysyttiin sairauspäivien lisäksi myös sairauspoissaolojen lukumäärää.
Kuviossa on ristiintaulukoitu sairaana olleiden osalta kertojen ja päivien luku-
määrä. Korrelaatio on selvä, eli yleensä mitä enemmän sairauspäiviä, sitä useam-
pia erillisiä sairausjaksoja. Joukossa on kuitenkin myös kohtalaisen paljon poikke-
uksia, eli yksittäisiä pitkiä poissaoloja ja toisaalta useita hyvin lyhyitä poissaoloja.
35
18
21
26
40
18
21
21
0 5 10 15 20 25 30 35 40 45
Ei poissa
1–3 päivää
4–10 päivää
Yli 10 päivää
2014 2012
Kuva 3. SAK:laisten sairauspoissaolot haastattelua edeltävän 12 kuukauden
aikana vuosina 2012 ja 2014. (%)

26
Naisten joukossa on edellisen barometrin tapaan pidempään sairauslomalla
olleita enemmän kuin miehissä. Ikäryhmittäin tarkasteltuna yli kymmenen päi-
vää sairaana olleiden osuus on kaikissa ikäryhmissä lähes sama. Sen sijaan lyhy-
emmän aikaa sairaana olleiden osuus pienenee iän myötä siten, että vanhin yli
50-vuotiaiden ikäryhmä sairastaa selvästi vähiten. Erityisesti 1–3 päivää poissa
olleiden osuus on tässä ikäryhmässä selvästi muita pienempi.
Päätoimialoilla on kohtalaisia eroja sairauspoissaolojen suhteen. Julkisella alal-
la on erityisesti yli kymmenen päivää vuoden aikana poissa olleita muita aloja
enemmän, kuljetusalalla sairauspoissaoloja ylipäätään on muita aloja vähemmän.
Julkisen alan jälkeen eniten sairauspoissaoloja on yksityisellä palvelualalla.
Tulojen mukaan tarkasteltuna sairauspoissaoloja on eniten keskituloisissa. Mui-
ta vähemmän poissaoloja on sekä vähiten että eniten tienaavissa. Tämä yhteys
säilyy, joskin hieman heikompana, vaikka tarkasteltaisiin pelkästään kokopäivä-
työssä olevia.
Kuva 4. Ristiintaulukointi sairauspäivistä ja sairaanaolokerroista. Mukana vain
ne, jotka ovat olleet sairaana (eos-vastaukset poistettu). Totaaliprosentit, eli
esim. 22,8 prosenttia kaikista sairaana olleista on ollut sairaana vain kerran 1–3
päivän ajan. (%)
22,8
5,3
1,0
0,7
8,4
16,2
5,7
5,0
2,4
2,4
3,4
5,4
6,4
3,1
3,8
7,8
0 5 10 15 20 25 30 35 40 45
Kerran
2 kertaa
3 kertaa
yli 3 kertaa
1–3 pv 4–10 pv 11–20 pv yli 20 pv

27
Vastaajilta kysyttiin myös, kuinka monta päivää he saavat olla työstä pois ilman
lääkärintodistusta. Noin seitsemän prosenttia ei osannut vastata kysymykseen.
Lopuista 36 prosenttia joutuu toimittamaan todistuksen päivänkin poissaolosta.
Tämä osuus on hieman pienentynyt edellisen barometrin 41 prosentista. Vastaa-
vasti on kasvanut ryhmä, joka saa olla kolme päivää tai enemmän omalla ilmoi-
tuksella pois.
Sillä, saako ja miten paljon olla pois pelkällä omalla ilmoituksella, ei näytä ole-
van mitään yhteyttä sairauspoissaolojen määrään. Sairauspoissaolojen määrän
jakauma on lähes identtinen niillä, joilla todistus vaaditaan heti ja niillä, jotka
saavat olla vähintään kolme päivää poissa ilman sitä. Väliin jäävä ryhmä on silmä-
määräisesti hieman muista poikkeava, mutta ryhmän pienuudesta johtuen ero ei
ole tilastollisesti merkitsevä.
Vuoro-, yö- ja jakso- ja periodityöllä ei ole tilastollisesti merkitsevää yhteyttä sai-
rauspoissaoloihin. Taustalla saattaa olla eri suuntiin vaikuttavia voimia, eli vaikka
nämä työmuodot sinänsä kuormittavia ovatkin, niitä tekemään todennäköisesti
valikoituu keskimääräistä hyväkuntoisempia palkansaajia.
Työoloilla ja työpaikan laadulla sen sijaan on selvä yhteys sairauspoissaoloihin.
Mitä parempi työpaikka on SAK:n Hyvä työ -luokituksen mukaan kyseessä, sitä
vähemmän sairauspoissaoloja siellä on ja sitä lyhyempiä ne ovat. Vähintään
melko hyvillä työpaikoilla puolella työntekijöistä ei ollut lainkaan sairauspoissa-
oloja edeltävän vuoden aikana, ja yli kymmenen päivää sairastaneita oli vähän.
Huonoiksi luokitelluilla työpaikoilla sairastaneita oli 70 prosenttia, ja jopa 38
prosenttia kaikista oli ollut sairaana yli kymmenen päivää. Työpaikan laadun pa-
rantaminen näyttää pienentävän nimenomaan paljon sairaana olleiden ryhmää
voimakkaasti ja lineaarisesti.
Sairaana työssä
Kaikista vastaajista noin kaksi viidestä (41 %) ilmoitti olleensa edellisen vuoden
aikana töissä, vaikka olisi voinut jäädä sairauslomalle. Sairaana työssä käynti näyt-
tää viime aikoina selvästi vähentyneen, sillä vielä vuonna 2012 sairaana töissä
olleita oli 46 prosenttia – aiemmissa SAK:n työolobarometreissa 2008 ja 2009
heitä oli 50 prosenttia.
Kun tarkastellaan taustaryhmittäin sairaana poissa ja sairaana työssä olleiden
osuutta, nähdään, että useimmiten nämä vaihtelevat samansuuntaisesti. Luon-
teva selitys asialle on tietysti sairastavuuden taustaryhmittäinen vaihtelu riippu-
matta siitä, mennäänkö sairaana töihin vai ei.
Sekä sairauspoissaolot että sairaana töissä olo ovat sitä harvinaisempia, mitä
vanhemmasta ikäryhmästä on kyse – vaikka iän myötä yhä useammalla samalla
on mahdollisuus olla lyhyen aikaa pois työstä ilman lääkärintodistusta.

28
Kuva 5. Sairauspoissaolojen määrä haastattelua edeltävän 12 kuukauden aikana
taustaryhmittäin. Prosenttia koko ryhmästä, eli esim. 18 prosenttia kaikista
vastaajista ollut 1–3 päivää poissa. (%)
19
15
21
19
20
13
16
18
16
21
27
17
18
15
14
19
12
16
16
21
16
15
26
14
22
15
18
21
22
22
27
18
19
20
22
17
24
16
19
22
26
19
22
17
23
20
22
18
30
25
21
22
19
21
17
25
21
21
22
21
20
25
18
20
8
14
21
26
38
22
18
24
21
20
22
20
18
24
23
20
21
0 10 20 30 40 50 60 70 80
Mies
Nainen
Ikäryhmä
Alle 30 v.
31–40 v.
41–50 v.
Yli 50 v.
Suurimmat toimialat
Teollisuus
Julkinen ala
Kuljetusala
Yksityiset palvelut
SAK:n Hyvä työ -luokitus
Hyvä
Melko hyvä
Keskinkertainen
Melko huono
Huono
Nykyinen työsuhde
Vakituinen
Määräaikainen
Montako pv saa olla pois
Ei lainkaan
1–2 pv
3+ pv
Työaikajoustot
Ei joustoa
Liukuva työaika
Työaikapankki
Kk-tulot
–2000
2001-3000
Yli 3000
Kaikki vastaajat
1–3 pv 4–10 pv yli 10 pv

29
Yksityisellä palvelualalla ollaan selvästi muita useammin sairaana työssä. Kysei-
sellä alalla on myös muita harvemmin mahdollisuus poissaoloon ilman lääkärin-
todistusta – se on useimmin julkisella alalla.
Kuukausituloilla ei ole merkitsevää yhteyttä siihen, onko sairaana oltu työssä eikä
siihen, saako työstä olla ilman lääkärintodistusta pois.
Työpaikan koolla ei ole merkitsevää yhteyttä sairauspoissaoloihin eikä sairaana
työssä käyntiin. Suurimmilla työpaikoilla on tavallista, että työstä voi olla pois
myös ilman lääkärintodistusta.
SAK:n Hyvä työ -luokituksen mukaan tarkasteltuna ryhmittäiset erot sairausasi-
oissa ovat dramaattisia. Sairauspoissaoloja on heikoilla työpaikoilla muita enem-
män – ja kuten aiemmin todettiin, tämä näkyy erityisesti pitkään poissa olleiden
ryhmässä. Työpaikan laadun myötä laskee lineaarisesti myös niiden osuus, jotka
voivat olla pois työstä ilman omaa ilmoitusta. Parhailla työpaikoilla osuus on liki
80 prosenttia, huonoilla noin 40.
Kaikkein selvimmin Hyvä työ -luokitus on kuitenkin yhteydessä sairaana työssä
käyntiin. Se lisääntyy erittäin voimakkaasti ja lineaarisesti työpaikan laadun hei-
ketessä. Parhailla työpaikoilla noin viidennes vastaajista oli ollut sairaana työssä,
melko huonoilla jo reilusti yli puolet ja huonoilla yli 60 prosenttia vastaajista.
Yleisimmin sairaana työskentelyyn on syynä solidaarisuus työtovereita kohtaan:
yli puolet ilmoitti olleensa sairaana töissä, koska muuten työtoverien työtaakka
olisi lisääntynyt. Tämän syyn ilmoittaneiden osuus oli vielä noussut jonkin verran
vuodesta 2014. Reilu kolmannes ilmoitti syyksi yksinkertaisesti sen, että töissä
on mukavaa.
Työpaikan menetyksen pelko syynä sairaana työskentelylle on tuplannut osuu-
tensa vuosien 2012 ja 2014 välillä – nyt 16 prosenttia ilmoitti tämän yhdeksi syyksi.
Muut selkeimmin negatiiviset syyt eli työnantajan painostus ja taloudelliset syyt
olivat pysyneet kutakuinkin ennallaan, reilu kymmenesosa oli ilmoittanut kunkin
näistä. Yleinen peruste sairaana työskentelylle on myös pelko omien töiden ka-
saantumisesta – tämän ilmoitti kolmannes sairaana työskennelleistä. Osuus on
noussut jonkin verran vuodesta 2012. Kohta ”joku muu syy” on pienentynyt vuo-
desta 2012, mutta tämä todennäköisesti selittyy sillä, että tänä vuonna kysyttiin
erikseen myös osasairauspäivärahalla ja korvaavassa työssä olemisesta.

30
Kuva 6. Sairauspoissaolojen, sairaana työssä olon sekä mahdollisuuden
olla sairauden takia pois työstä ilman lääkärintodistusta vaihtelu eräissä
taustaryhmissä. (%)
58
62
64
66
59
53
56
64
50
64
59
60
52
61
51
50
60
67
70
63
48
59
63
66
56
61
66
71
60
86
57
50
62
63
60
81
78
72
67
52
42
65
65
64
36
45
50
42
43
32
36
42
35
58
43
40
41
39
19
30
40
55
62
42
35
41
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100
Mies
Nainen
Ikäryhmä
Alle 30 v.
31–40 v.
41–50 v.
Yli 50 v.
Suurimmat toimialat
Teollisuus
Julkinen ala
Kuljetusala
Yksityiset palvelut
Työpaikan koko
1–9 työntekijää
10–49
50–249
250+
Hyvä
Melko hyvä
Keskinkertainen
Melko huono
Huono
Työsuhde
Vakituinen
Määräaikainen
Kaikki vastaajat
Ollut poissa sairauden vuoksi
Voi olla poissa ilman lääkärintodistusta
Ollut sairaana töissä

31
Työn kokeminen kuormittavaksi tai haitalliseksi
Työn kokeminen kuormittavaksi tai haitalliseksi eri elämänalueiden (terveys, per-
he-elämä, ihmissuhteet, harrastukset) kannalta on kutakuinkin yhtä yleistä kuin
vuoden 2012 barometrissa. Reilu puolet (54 %) vastaajista ei kokenut työtään
kuormittavaksi tai haitalliseksi minkään näistä kannalta. Yhden elämänalueen ni-
mesi 23 prosenttia vastaajista, ja kaikkien neljän kannalta työn kokee kuormitta-
vaksi tai haitalliseksi noin joka kymmenes (11 %) vastaaja.
Yleisimmin työ koettiin haitalliseksi tai kuormittavaksi terveyden kannalta, näin
vastasi joka kolmas. Seuraavaksi eniten työ haittaa harrastuksia ja sen jälkeen
tulevat perhe-elämä ja ihmissuhteet.
Kuva 7. Syyt sairaana töissä ololle. Prosenttia niistä, jotka olivat olleet sairaana
töissä edeltävän 12 kuukauden aikana. Vastaajat saivat valita kaikki omaan
tilanteeseensa soveltuvat kohdat. (%)
36
28
52
11
8
12
37
33
55
12
16
13
5
2
2
0 10 20 30 40 50 60
Töissä on mukavaa
Omien töiden kasaantuminen
Työkaverien työtaakan
lisääntyminen
Työnantajan painostus
Työpaikan menetyksen pelko
Taloudelliset syyt
Ollut osasairauspäivärahalla
Ollut korvaavassa työssä
Ei mitään syytä
19
23Joku muu syy
20142012

32
Kuviossa on tarkasteltu joissakin ryhmissä niiden osuutta, jotka ovat kokeneet
työn kuormittavaksi tai haitalliseksi vähintään yhdellä elämänalueella. Tämä
osuus ei vaihtele merkitsevällä tavalla esimerkiksi sukupuolen, iän tai työpaikan
koon mukaan. Sen sijaan SAK:n Hyvä työ -luokitus saa esiin merkittäviä eroja
työpaikassa. Mitä parempi työpaikka, sitä harvemmin työ koetaan kuormittavak-
si millään osa-alueella. Hyvissä työpaikoissa vain 14 prosenttia vastaajista kokee
työn kuormittavaksi edes yhdellä osa-alueella, huonoissa vastaava osuus on hä-
kellyttävät 87 prosenttia.
Päätoimialoista julkisella koetaan työ muita harvemmin kuormittavaksi, kuljetus-
alalla puolestaan muita useammin. Työaikajoustot vähentävät työn kuormittavuu-
den kokemista selvästi toteuttamistavasta riippumatta. Enemmän ansaitsevat
kokevat työn muita harvemmin kuormittavaksi, joskin erot tulojen mukaan ovat
melko pienet.
Työsuhteen lajin mukainen vaihtelu on sarjassamme erikoinen tulos. Vakituisessa
työsuhteessa olevat kokevat useammin työn kuormittavaksi ainakin jollain osa-
alueella kuin määräaikaiset. Vielä harvemmin työn kokevat kuormittavaksi vas-
tentahtoisesti määräaikaiset.
Kuormittavat työaikamuodot sen sijaan odotetusti lisäävät tuntemusta siitä, että
työ on haitallista tai kuormittavaa ainakin jollain elämänalueella. Eniten kuormi-
tusta lisää yötyö, mutta myös vuorotyötä ja jakso- tai periodityötä tekevillä kuor-
mitus on selvästi suurempaa kuin vastaajilla keskimäärin.
Kuva 8. Työn kokeminen kuormittavaksi tai haitalliseksi eri elämänalueiden
kannalta. (%)
34
18
17
26
33
20
18
27
0 5 10 15 20 25 30 35 40
Terveydelle
Perhe-elämälle
Ihmissuhteille
Harrastuksille
2014 2012

33
Kuva 9. Eräissä taustaryhmissä niiden osuus, jotka kokeva työn kuormittavaksi tai
haitalliseksi ainakin yhden elämänalueen kannalta. (%)
14
23
46
72
87
48
55
41
49
49
36
40
50
39
42
42
49
53
60
65
56
47
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100
Hyvä
Melko hyvä
Keskinkertainen
Melko huono
Huono
Päätoimialat
Teollisuus
Kuljetus
Julkinen
Yksityinen palvelu
Työsuhde
Vakituinen
Määräaikainen, haluaisi vakituisen
Muu määräaikainen
Työaikajärjestelmä
Ei joustoja
Liukuva työaika
Työaikapankki
Kuukausitulot
Työmuoto
–2000
2001–3000
yli 3000
Vuorotyö
Yötyö
Jakso- tai periodityö
Kaikki vastaajat

34
Kuormittavat työmuodot
Vastaajilta kysyttiin erityisen kuormittavista työmuodoista (vuoro-, yö- ja jakso- ja
periodityö). Noin 45 prosenttia vastaajista tekee työtä, jossa on ainakin yksi edel-
lä mainittu kuormitustekijä. Vähintään kaksi kuormitustekijää on joka viidennellä
ja kaikki kolme kuudella prosentilla vastaajista.
Noin kaksi viidestä SAK:laisesta on vuorotyössä. Yötyössä on hieman reilu vii-
dennes ja jakso- tai periodityössä vajaa viidennes vastaajista. Vuoro- ja yötyö-
läisten osuus on hienokseltaan alentunut vuodesta 2012, ja erityisesti on alentu-
nut näiden yhdistelmä. Muuten eri kuormittavien työmuotojen kombinaatioiden
osuudet ovat pysyneet ennallaan.
Kuormittavat työmuodot, erityisesti vuoroja yötyö ovat sitä yleisempiä, mitä
suurempi työpaikka on kyseessä. Henkilökohtaisista taustamuuttujista sukupuo-
li on yhteydessä ainoastaan yötyön tekemiseen, eli miehillä yötyö on tuplasti
yleisempää kuin naisilla. Vuorotyö puolestaan on nuorten hommaa, eli mitä
vanhempi ikäryhmä on kyseessä, sitä harvempi on vuorotyössä. Tämä yhteys on
vahvistunut vuoteen 2012 verrattuna. Toisaalta tuolloin yötyö väheni vanhempiin
ikäryhmiin tultaessa, mutta nyt tällaista yhteyttä ei ainakaan merkitsevässä mää-
rin havaita.
Suurista toimialoista kuormittavat työaikamuodot ovat yleisimpiä kuljetusalalla,
lisäksi vuorotyö on huomattavan yleistä yksityisellä palvelualalla.
Hieman yllättäen kuormittavat työaikamuodot eivät ole tilastollisesti merkitse-
vässä yhteydessä SAK:n Hyvä työ -luokitukseen. Näitä työaikamuotoja esiintyy
suurin piirtein yhtä yleisesti niin huonoilla, hyvillä kuin keskinkertaisillakin työ-
paikoilla.
Taulukko 1. Kuormittavat työmuodot ja niiden yhdistelmät SAK:laisilla. Kussakin
kohdassa niiden vastaajien osuus, joilla ko. työmuoto tai yhdistelmä toteutuu –
tästä syystä taulukon summa ei ole 100 %.
2012 2014
Ei mitään näistä 52,4 % 53,2 %
Vuorotyössä 39,2 % 37,6 %
Yötyössä 22,1 % 19,2 %
Jakso- tai periodityössä 17,8 % 18,3 %
Vuoro + yötyö 17,7 % 14,9 %
Vuoro + jakso- ja periodityö 11,4 % 11,8 %
Yötyö + jakso- ja periodityö 7,5 % 7,6 %
Kaikki kolme 6,3 % 6,0 %

35
Kuva 10. Vuoro-, yö- ja jakso- ja periodityön yleisyys SAK:laisilla
taustaryhmittäin. (%)
39
37
54
42
33
29
34
46
29
51
32
34
44
51
28
41
36
41
44
38
12
25
23
20
16
19
22
43
14
11
11
19
20
32
20
19
18
23
23
19
17
19
15
17
20
20
14
36
23
13
17
18
16
23
13
18
19
18
20
18
0 10 20 30 40 50 60
Nainen
Mies
Ikäryhmä
Alle 30 v.
31–40 v.
41–50 v.
Yli 50 v.
Suurimmat toimialat
Teollisuus
Kuljetusala
Julkinen ala
Yksityiset palvelut
Työpaikan koko
10–49
50–249
250+
Hyvä
Melko hyvä
Keskinkertainen
Melko huono
Huono
Kaikki vastaajat
Vuorotyö Yötyö Jakso- tai periodityö

36
Ikääntyneiden työssä jatkaminen
Työssä jatkamista kartoitettiin kahdella kysymyksellä, jotka kysyttiin vain 55 vuot-
ta täyttäneiltä vastaajilta. Ensinnäkin heiltä kysyttiin, uskovatko he pystyvänsä
jatkamaan terveytensä puolesta samassa ammatissa kahden vuoden kuluttua.
Kolme kymmenestä oli jaksamisestaan aivan varma, noin puolet arveli melko var-
masti pystyvänsä jatkamaan, 16 prosenttia vastasi ”tuskin” pystyvänsä jatkamaan
ja kuusi prosenttia ei osannut sanoa. Tulokset ovat lähes identtiset kahden vuo-
den takaisiin, kun tuolloisista vastaajista rajataan mukaan sama ikäryhmä.
Toiseksi vastaajia pyydettiin arvioimaan työnantajan asennetta eläkeikää lähesty-
viin työntekijöihin. Vajaa puolet (48 %) arvioi, että heitä kannustetaan pysymään
työelämässä ja reilu viidennes (22 %), että toisia kannustetaan pysymään ja toi-
sista pyritään eroon. Ei osaa sanoa -vastauksia oli 13 prosenttia, ja 17 prosenttia
vastaajista arveli, että eläkeikää lähestyvistä pyritään pääsemään eroon.
Arviot työnantajan asenteesta ovat jonkin verran tiukentuneet, sillä vuonna 2012
vain 13 prosenttia 55 vuotta täyttäneistä vastaajista arvioi, että ikääntyvistä pyri-
tään eroon.
Toimialalla, työsuhteen vakituisuudella, vastaajan kuukausituloilla tai työaikajär-
jestelmällä ei ole merkitsevää yhteyttä kumpaankaan työssä jatkamista koske-
vaan kysymykseen. Sen sijaan joitakin eroja nähdään sukupuolen ja työpaikan
koon mukaan.
Naisissa on jonkin verran enemmän työkyvystään epävarmoja kuin miehissä. Toi-
saalta miehissä on selvästi enemmän (20 % vs. naisten 13 %) vastaajia, joiden
arvion mukaan eläkeikää lähestyvistä pyritään pääsemään eroon.
Mitä suurempi työpaikka, sitä enemmän on työkyvystään varmoja vastaajia. Työ-
kykyynsä erittäin epäillen suhtautuvan ”tuskin” -ryhmän koko ei vaihtele samalla
tavalla lineaarisesti, vaan tämä ryhmä on isoin keskisuurilla työpaikoilla. Mielen-
kiintoista on, että samalla kun isoilla työpaikoilla on eniten työkyvystään varmoja
vastaajia, on siellä myös eniten niitä, joiden mielestä ikääntyvistä pyritään pääse-
mään eroon ja vähiten niitä, joiden mukaan ikääntyviä kannustetaan jatkamaan
työelämässä.
Kysymykset eivät kuitenkaan korreloi keskenään negatiivisesti, vaan työkyvys-
tään epävarmojen joukossa on enemmän niitä, jotka arvioivat, että ikääntyvistä
pyritään pääsemään eroon. Suurten työpaikkojen ryhmässä työpaikkojen välinen
vaihtelu on siis ilmeisesti suurta.
Näissä kysymyksissä SAK:n Hyvä työ -luokituksen mukainen tarkastelu tuottaa
erityisen selviä tuloksia. Mitä parempi työpaikka, sitä parempia ovat myös vas-

37
taajien arviot omasta työkyvystään kahden vuoden kuluttua. Parhailla työpaikoil-
la kaikki arvelevat pystyvänsä ainakin melko varmasti jatkamaan ammatissaan
kahden vuoden kuluttua. Huonoimmassa ryhmässä näin arvelee vain vähän yli
puolet.
Työnantajan suhtautumisen kohdalla vastaukset vaihtelevat selvän lineaarisesti
niin, että mitä heikomman laatuluokituksen työpaikka saa, sitä harvemmin siellä
kannustetaan työntekijöitä pysymään työelämässä ja sitä useammin heistä pyri-
tään eroon. Hyvillä työpaikoilla neljä viidestä arvioi, että ikääntyviä kannustetaan
jatkamaan, eikä kukaan arvioi yksioikoisesti, että heistä pyritään eroon. Huonoilla
työpaikoilla vastaavasti vain viidennes katsoo, että kannustetaan jatkamaan, ja yli
kolmannes arvioi, että pyritään pääsemään eroon.
Vaikuttaa selvältä, että työelämän laadun parantaminen SAK:n Hyvä työ -luo-
kituksen mittareilla on avainkysymyksiä pyrittäessä pitämään ikääntyvät työelä-
mässä nykyistä pidempään.
34
28
22
30
35
49
53
33
34
9
26
31
33
43
53
61
43
42
42
47
43
48
59
30
47
45
15
18
9
22
16
9
12
13
27
35
16
16
9
2
8
6
7
12
5
6
9
6
6
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100
Mies
Nainen
Työpaikan koko
10–49
50–249
250+
Hyvä
Melko hyvä
Keskinkertainen
Melko huono
Huono
Kaikki vastaajat
55 v. täyttäneet vastaajat 2012
Aivan varmasti Melko varmasti Tuskin Ei osaa sanoa
Kuva 11. Taustaryhmittäin 55 vuotta täyttäneiden vastaukset kysymykseen,
uskooko jaksavansa nykyisessä ammatissaan kahden vuoden kuluttua. (%)

38
Kuva 12. Taustaryhmittäin 55 vuotta täyttäneiden vastaajien arviot työnantajan
asenteesta eläkeikää lähestyviin ikäryhmiin. Esitetty kahden vastausvaihtoehdon
prosentit. (%)
47
48
42
53
51
33
80
64
49
24
22
48
49
20
13
13
19
16
21
10
16
29
35
17
13
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90
Mies
Nainen
Työpaikan koko
10–49
50–249
250+
Hyvä
Melko hyvä
Keskinkertainen
Melko huono
Huono
Kaikki vastaajat
55 v. täyttäneet vastaajat 2012
Kannustetaan pysymään Pyritään eroon

39

Toimeentulo
41
Toimeentulo
Palkkaus
Tällä kertaa barometrissa kyseltiin myös kuukausipalkan määrää, palkalla toimeen
tulemista sekä palkkauksen ja palkitsemisjärjestelmien oikeudenmukaisuutta.
Noin joka kymmenes vastaaja on jättänyt kuukausipalkkansa ilmoittamatta. Kaik-
kien vastaajien palkkojen keskiarvo on hieman yli 2 400 euroa ja mediaani eli
keskimmäinen palkka 2 300 euroa. Aineistossa on kuitenkin mukana osa-aika-
työläisiä, joiden työaika voi vaihdella rajustikin. Tästä syystä tässä palkkausta
koskevassa kohdassa tarkastellaan jatkossa ainoastaan kokopäivätyössä olevia
SAK:laisia (palkkansa ilmoittaneiden kokopäivätyössä olevien N=943). Tarkas-
telussa on käytetty mediaanituloa. Se kuvaa ryhmän tyypillistä tuloa paremmin
kuin keskiarvo, jota yksittäiset voimakkaasti muista poikkeavat tulot voivat pal-
jonkin vääristää.
Kokopäivätyössä keskiarvopalkka on 2 570 euroa ja mediaani 2 500 euroa. Koko-
päivätyössä olevista vastaajista 11 prosenttia tienaa alle 1 733 euroa eli alle SAK:n
tavoitteleman minimipalkan. Suurimmalla osalla tulot asettuvat jonkin verran kes-
kiarvon ala- tai yläpuolelle. Vähintään 3 000 euroa ansaitsevia on aineistossa 29
prosenttia ja vähintään 4000 euroa tienaavia 8 prosenttia.
Kuva 13. Erisuuruisten kuukausitulojen yleisyys kokopäivätyötä tekevillä
vastaajilla. (%)
11
30
30
21
8
0 5 10 15 20 25 30 35
Alle 1 733 €
1 733–2 299 €
2 300–2 999 €
3 000–3 999 €
4 000+ €

Toimeentulo
42
Kokopäivätyössä olevista vajaa neljä prosenttia ilmoittaa, että joutuu tekemään
useampaa työtä tullakseen taloudellisesti toimeen. Kysyttäessä, miten hyvin
palkalla tulee toimeen, suurin osa tulee toimeen vähintään melko hyvin. Melko
huonosti tulee toimeen vajaa 17 prosenttia, ja kaksi prosenttia kokopäivätyössä
olevista ilmoittaa, että palkka ei riitä toimeentuloon.
Suurin osa pitää palkkausta ainakin melko oikeudenmukaisena, mutta vähintään
melko epäoikeudenmukaisena sitä pitäviä on kuitenkin merkittävä osuus eli lä-
hes kolme kymmenestä.
Kuva 14. Vastausjakaumat eräisiin palkkausta koskeviin kysymyksiin. Mukana
vain kokopäivätyössä olevat. (%)
Kuukausitulo korreloi jonkin verran muiden palkkausta koskevien kysymysten
kanssa, mutta erot eivät ole mitenkään järisyttävän suuria eivätkä aina vaihte-
le täysin lineaarisesti. Esimerkiksi niiden, joiden palkka ei riitä toimeentuloon
lainkaan, mediaanitulo on suurempi kuin ryhmällä, joka tulee toimeen ”melko
huonosti”. Tässä luonnollisesti vaikuttavat tulojen lisäksi vastaajien menot. Palk-
kausta epäoikeudenmukaisena pitävät tienaavat jonkin verran vähemmän kuin
sitä oikeudenmukaisena pitävät.
Taustaryhmittäisissä vertailuissa on otettu mediaanin lisäksi mukaan tarkas-
teluun myös keskiarvo. Sen avulla nähdään, että keskipalkka nousee vielä iän
myötä ja SAK:n Hyvä työ -luokituksen paranemisen myötä, vaikka mediaanipalk-
ka paremmissa työpaikoissa ja vanhemmissa ikäryhmissä onkin ryhmästä riip-
pumatta sama. Vanhemmat tienaavat siis enemmän kuin nuoret, ja paremmissa
4
16
66
17
2
1
13
57
23
5
1
0 10 20 30 40 50 60 70
Joutuu tekemään kahta työtä tullakseen toimeen
Palkalla toimeen tulo
Erittäin hyvin
Melko hyvin
Melko huonosti
Palkka ei riitä toimeentuloon
Ei osaa sanoa
Palkkauksen oikeudenmukaisuus
Erittäin oikeudenmukainen
Melko oikeudenmukainen
Melko epäoikeudenmukainen
Erittäin epäoikeudenmukainen
Ei osaa sanoa

Toimeentulo
43
Kuva 15. Mediaanipalkat sen mukaan, miten vastaaja on vastannut palkkausta
koskeviin muihin kysymyksiin. Mukana vain kokopäivätyössä olevat. (€)
2 100
2 800
2 500
2 100
2 300
2 500
2 500
2 500
2 200
2 000
2 325
0 500 1 000 1 500 2 000 2 500 3 000
Joutuu tekemään kahta työtä tullakseen toimeen
Palkalla toimeen tulo
Erittäin hyvin
Melko hyvin
Melko huonosti
Palkka ei riitä toimeentuloon
Ei osaa sanoa
Palkkauksen oikeudenmukaisuus
Ei osaa sanoa
työpaikoissa maksetaan parempaa palkkaa. Vakituisessa työssä olevat ansaitse-
vat selvästi paremmin kuin määräaikaiset. Työaikamuodoista erityisesti yötyössä
olijat saavat muita parempaa palkkaa. Toimialojen välisessä vertailussa kovimmat
palkat on teollisuudessa ja kuljetusalalla, julkisen alan ja yksityisten palveluiden
jäädessä selvästi jälkeen.
Mikään edellä luetelluista tuloksista tuskin on varsinainen yllätys. Suuri yllätys ei
ole sekään, että selvästi suurin palkkaero löytyy sukupuolten väliltä. Kokopäivä-
työssä olevien naisten mediaanipalkka on 2 100 euroa, kun miesten vastaava on
2 700 euroa. Keskiarvon ero on samaa luokkaa. Ero on huikean suuri: miesten
mediaanipalkka on lähes 30 prosenttia korkeampi kuin naisten.
Eron taustalla ovat osittain luonnollisesti sen tyyppiset asiat, kuin että kyselyn
naiset työskentelevät valtaosin huonommin palkatulla julkisella alalla. Tässä
tullaan perinteiseen muna-kana-ongelmaan, eli maksetaanko naisille huonosti,
koska he ovat matalapalkka-alalla, vai onko kyseinen ala matalapalkka-ala siksi,
että sillä työskentelee paljon naisia. Näitä kysymyksiä on paljon puitu, eikä nii-
hin mennä tässä sen syvemmälle. Toteamme ainoastaan, että miesten ja naisten
välinen palkkaepätasa-arvo on SAK:n jäsenten keskuudessa todella suurta. Ero
näkyy myös satunnaisemmissa tulospalkkioissa, kuten tuonnempana havaitaan.

Toimeentulo
44
Kuva 16. Kokopäivätyössä olevien vastaajien mediaani- ja keskiarvopalkat
eräissä ryhmissä. (€)
2 700
2 100
2 100
2 500
2 500
2 500
2 600
2 200
2 500
2 245
2 500
2 500
2 500
2 300
2 200
2 500
2 000
2 500
2 700
2 500
2 500
2 847
2 203
2 256
2 502
2 688
2 698
2 797
2 273
2 942
2 310
2 921
2 714
2 537
2 470
2 357 €
2 621
2 289
2 603
2 983
2 705
2 573
0 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500
Mies
Nainen
Ikäryhmä
Alle 30 v.
31–40 v.
41–50 v.
Yli 50 v.
Suurimmat toimialat
Teollisuus
Julkinen ala
Kuljetusala
Yksityiset palvelut
Hyvä
Melko hyvä
Keskinkertainen
Melko huono
Huono
Nykyinen työsuhde
Työmuoto
Vakituinen
Määräaikainen
Vuorotyö
Yötyö
Kaikki vastaajat
Mediaani Keskiarvo

Toimeentulo
45
Palkitseminen
Kaikista SAK:laisista 34 prosentilla oli mahdollisuus saada peruspalkan päälle jon-
kinlaista bonusta tai tulospalkkiota. Osuus on kutakuinkin sama kuin 2012 (36 %).
Miehillä tämä mahdollisuus on selvästi naisia useammin, ja sukupuolten välinen
ero tässä asiassa on kasvanut selvästi vuosien 2012 ja 2014 välillä. Nyt 43 prosen-
tilla miehistä ja 25 prosentilla naisista oli mahdollisuus tulospalkkioon. Tosiasiassa
palkkiota saaneita on miehistä 32 prosenttia ja naisista 17 prosenttia – myös tämä
sukupuolten välinen ero on viime barometrista kasvanut. Sen sijaan niiden osalta,
jotka palkkiota ovat saaneet, on saadun palkkion määrässä oleva sukupuoliero
hieman kaventunut. Silti miehet edelleen saavat selvästi suurempia tulospalkkioi-
ta kuin naiset (mediaani miehillä on lähes kolminkertainen).
Niistä, joilla mahdollisuus tulospalkkioon oli, on valtaosa eli 71 prosenttia myös
jonkinlaisen palkkion saanut. Kun tarkastellaan ryhmittäisiä eroja, ovat erot sa-
mansuuntaisia sen suhteen, onko palkkioon mahdollisuus ja sen suhteen, onko
sellaista tosiasiassa saatu.
Tulospalkkioiden mahdollisuus ja niiden maksaminen ovat selvästi sitä yleisempiä,
mitä isompi työpaikka on kyseessä. Päätoimialoista ne ovat yleisimmin käytössä
teollisuudessa ja yksityisillä palvelualoilla. Kuljetusalalla tulospalkkioiden käyttä-
minen on vähäistä.
Kuviossa on esitetty ryhmittäin vuosina 2011 ja 2013 saatujen tulospalkkioiden
ja bonusten määrä niiden osalta, jotka olivat palkkiota saaneet. Tarkasteluun on
otettu keskiarvon lisäksi mediaani eli ryhmän keskimmäinen arvo, joka on yleensä
tulo- ja palkkaeroja tutkittaessa keskiarvoa luotettavampi lukema. Tämä johtuu
siitä, että etenkin pienissä ryhmissä yksittäiset erittäin suuret palkkiot nostavat
keskiarvoa suhteettomasti, eikä keskiarvo siten enää kerro siitä, mikä on kyseises-
sä ryhmässä tyypillinen palkkion määrä.
Näin on tässäkin aineistossa. 95 prosenttia kaikista palkkiota saaneista on saanut
sitä korkeintaan 3 000 euroa. Yli 5 000 euron palkkiot on kuitannut vain kuu-
si vastaajaa, mutta heidän saamansa (maksimissaan 10 000 euron) palkkiot ovat
omiaan vääristämään ryhmien välistä vertailua keskiarvoa käytettäessä.
Mediaanilla mitaten tyypillinen SAK:laisen vuodessa saama tulospalkkio tai bo-
nus on 550 euroa, keskiarvon ollessa hieman yli tuhannen euron. Luvut ovat lähes
samat kuin vuonna 2012. Tulospalkkiot eivät siis yleensä ole erityisen merkittäviä.
Niilläkin, jotka palkkioita saavat, jää summa yleensä selvästi yhden kuukauden
palkkaa pienemmäksi.
Mediaanipalkkioiden vertailu ryhmien välillä kertoo, että ryhmien väliset erot ovat
jossain määrin tasoittuneet vuosien 2012 ja 2014 välillä. Sukupuolen lisäksi palk-
kion suuruuteen vaikuttaa eniten työpaikan koko, eli isommilla työpaikoilla palk-
kioita jaetaan pienempiä enemmän. Ero on merkittävä erityisesti kun muistetaan,
että isommilla työpaikoilla huomattavasti useampi ylipäätään saa tulospalkkioita.

Toimeentulo
46
39
32
39
39
35
32
43
24
24
39
47
42
43
39
22
21
32
48
53
36
43
25
33
39
35
29
41
27
17
42
43
44
33
38
15
22
31
41
57
34
29
23
26
28
27
24
33
16
15
29
34
32
28
29
15
14
23
36
37
26
32
17
23
28
25
21
32
18
10
30
33
34
25
28
9
15
21
30
44
24
0 10 20 30 40 50 60
Mies
Nainen
Ikäryhmä
Alle 30 v.
31–40 v.
41–50 v.
Yli 50 v.
Suurimmat toimialat
Teollisuus
Julkinen ala
Kuljetusala
Yksityiset palvelut
Työmuoto
Vuorotyö
Yötyö
Nykyinen työsuhde
Vakituinen
Määräaikainen
Työpaikan koko
1–9
10–49
50–249
250+
Kaikki vastaajat
Mahdollisuus
saada 2011
Mahdollisuus
saada 2013
Sai vuonna 2011
Sai vuonna 2013
Kuva 17. Mahdollisuus saada peruspalkan lisäksi tulospalkkioita tai bonuksia, ja
onko saanut tällaisia bonuksia edellisenä vuonna. Ryhmittäiset osuudet. (%)

Toimeentulo
47
Kuva 18. Tulospalkkion määrän mediaani 2011 ja 2013 ryhmittäin niillä, jotka olivat
tulospalkkiota saaneet. (€)
900
200
400
650
500
500
750
250
300
400
500
850
500
500
200
300
400
650
1 000
500
850
335
450
600
700
525
750
400
500
500
650
800
800
575
215
500
500
700
1 000
550
0 200 400 600 800 1 000 1 200
Mies
Nainen
Ikäryhmä
Alle 30 v.
31–40 v.
41–50 v.
Yli 50 v.
Suurimmat toimialat
Teollisuus
Julkinen ala
Kuljetusala
Yksityiset palvelut
Työmuoto
Vuorotyö
Yötyö
Nykyinen työsuhde
Vakituinen
Määräaikainen
Työpaikan koko
1–9
10–49
50–249
250+
Kaikki vastaajat
2011 2013

Toimeentulo
48
Kenellekään tuskin tulee yllätyksenä, että säännöllinen bruttokuukausitulo on
yhteydessä tulospalkkioihin. Enemmän ansaitsevilla on useammin mahdollisuus
saada palkkioita, he ovat niitä useammin myös tosiasiassa saaneet, ja palkkiot
ovat selvästi suurempia kuin vähemmän ansainneilla.
Myös Hyvä työ -luokituksella on yhteyttä asiaan: laadukkaammilla työpaikoilla
palkkioita on maksettu useammin ja yleensä enemmän kuin heikommilla työpai-
koilla.
Vastaajilta tiedusteltiin myös palkitsemisjärjestelmien oikeudenmukaisuutta.
Tätä tiedusteltiin kaikilta vastaajilta – myös niiltä, joilla ei ollut tietoa siitä, oli-
ko tulospalkkioiden mahdollisuutta vai ei. Osalla vastaajista kyseessä lieneekin
enemmän tai vähemmän mutu-tuntuma, johon on saattanut vaikuttaa myös julki-
suudessa johtojen bonuksista käyty keskustelu. Ainakin niillä, jotka ovat itse tu-
lospalkkioita saaneet, vastaukset ankkuroitunevat nimenomaan oman työpaikan
tulospalkkakäytäntöön.
Kuva 19. Mahdollisuus tulospalkkioihin, palkkioita saaneiden osuus ja mediaani-
palkkio palkkiota saaneilla SAK:n Hyvä työ -luokituksen ja bruttokuukausipalkan
mukaan.
39%
37%
34%
30%
27%
24%
35%
50%
29%
26%
25%
22%
14% 16%
24%
40%
1000€
1350€
500€
350€
450€
250€
400€
1100€
0 €
200€
400€
600€
800 €
1 000€
1 200 €
1 400 €
1 600 €
0
10
20
30
40
50
60
Hyvä
M
elko
hyvä
KeskinkertainenM
elko
huono
Huono
-2000
2001-3000
yli3000
Mahdollisuus saada Sai 2013 Mediaani

Toimeentulo
49
Vastaajista suurin osa pitää palkitsemisjärjestelmiä vähintään melko oikeuden-
mukaisina. Epäoikeudenmukaisina niitä pitäviä on noin kolme kymmenestä, pe-
räti viidennes ei osaa vastata kysymykseen juuta eikä jaata. Kun tarkasteluun ote-
taan vain tulospalkkiota itse saaneet, pienenee erityisesti epätietoisten osuus.
Samalla kasvaa erityisesti niiden osuus, joiden mielestä palkitsemisjärjestelmä
on ”melko oikeudenmukainen”. Tulospalkkioita itse saaneistakin neljännes pitää
järjestelmää vähintään melko epäoikeudenmukaisena.
Kuva 20. Työpaikan palkitsemisjärjestelmien oikeudenmukaisuus kaikkien
vastaajien sekä ainoastaan itse tulospalkkaa vuoden aikana saaneiden mukaan.
(%)
14
40
19
10
18
17
57
19
6
1
0 10 20 30 40 50 60
Ei osaa sanoa
Kaikki Tulospalkkaa saaneet

Turvallisuus
51
Turvallisuus
Henkinen väkivalta
Vastaajilta kysyttiin nyt ensi kertaa, olivatko he itse joutuneet henkisen väkival-
lan kohteeksi. Vuonna 2012 kysyttiin, olivatko he havainneet tällaista toimintaa
työpaikallaan. Tuolloin vajaa puolet ilmoitti havainneensa sitä ainakin joskus ja
noin seitsemän prosenttia jatkuvasti. Kysymystä muutettiin, koska katsottiin, että
itseen kohdistuvasta asiasta raportoiminen tuottaa luotettavampia ja helpommin
tulkittavia tuloksia.
Henkinen väkivalta määriteltiin aiempaan tapaan työyhteisön jäseneen kohdiste-
tuksi eristämiseksi, työn mitätöimiseksi, uhkaamiseksi, selän takana puhumiseksi
tai muuksi painostamiseksi. Noin neljä viidestä SAK:laisesta (78 %) ei ollut joutu-
nut lainkaan tällaisen toiminnan kohteeksi. Vajaa viidennes eli 18 prosenttia oli
joutunut kohteeksi joskus ja noin neljä prosenttia jatkuvasti.
Tällä tavoin kysyttynä suoranaista vertailukohtaa ei ole helppo löytää, mutta il-
man sitäkin henkistä väkivaltaa kohdanneiden osuus tuntuu varsin suurelta – joka
viides on todella paljon. Aiemmat tulokset henkisen väkivallan havainnoinnista
työpaikalla tukevat nyt saatua tulosta, eli molempien mittaustapojen mukaan
henkinen väkivalta on varsin yleistä. Aiemman tuloksen vertailun perusteella
henkinen väkivalta on SAK:laisilla työpaikoilla yleisempää kuin suomalaisilla työ-
paikoilla keskimäärin (ks. SAK:n työolobarometri 2012, 52).
Naiset raportoivat joutuneensa henkisen väkivallan kohteeksi selvästi useam-
min kuin miehet. Parempipalkkaisissa töissä kohteeksi näytetään joutuvan muita
vähemmän. Toimialoista henkisen väkivallan kohteeksi joutuneita on eniten jul-
kisella alalla ja yksityisellä palvelualalla, joskin erot toimialojen välillä ovat melko
pieniä. Sen sijaan esimerkiksi iällä, työsuhteen lajilla tai työpaikan koolla ei ole
yhteyttä henkisen väkivallan kohteena olemiseen.
Hyvä työpaikka on sellainen, jossa riski joutua henkisen väkivallan kohteeksi on
pieni. SAK:n Hyvä työ -luokituksella mitattuna parhaissa työpaikoissa vain pari
prosenttia on koskaan joutunut henkisen väkivallan uhriksi. Henkinen väkivalta
kasaantuukin melko huonoille ja huonoille työpaikoille. Neljä viidestä ”jatkuvasti”
henkisen väkivallan kohteeksi joutuvasta on töissä vähintään melko huonolla työ-
paikalla, vaikka näiden työpaikkojen osuus kaikista vastaajista on vain viidennes.

Turvallisuus
52
Väkivalta ja sen uhka
Myös fyysisestä väkivallasta kysyttiin tällä kertaa ainoastaan, oliko vastaaja itse
ollut väkivallan tai sen uhan kohteena edellisen 12 kuukauden aikana. Väkivalta
ja sen uhka näyttävät jonkin verran lisääntyneen, sillä nyt noin kolme prosenttia
raportoi olleensa kohteena kerran ja noin viisi prosenttia useita kertoja. Vuonna
2012 itse kohteena olleita oli kaikkiaan noin viisi prosenttia.
Taustaryhmittäin tarkasteltuna väkivalta on erityisesti julkisen alan ja yksityisen
palvelualan ongelma, ja näillä aloilla se kohtaa useammin naisia kuin miehiä. Kai-
kista naisvastaajista useampi kuin joka kymmenes oli joutunut väkivallan tai sen
uhan kohteeksi, ja valtaosa useamman kerran. Julkisella alalla työskennelleistä
naisista lähes joka viides oli joutunut väkivallan tai sen uhan kohteeksi. Toimiala-
rakenteesta voidaan päätellä, että uhka ei yleensä tule työyhteisön sisältä, vaan
asiakkaiden tai muuten työssä kohdattavien ihmisten taholta.
Ikäryhmittäisiä eroja tässä asiassa ei ollut, ei myöskään työpaikan kokoon liittyviä
eroja. Paremmin palkatut joutuvat kohteeksi muita harvemmin. Tässä voi näkyä
osittain palkkojen sukupuoliero, eli naiset ovat useammin väkivallan kohteena.
Toisaalta voi olla niinkin, että alalla kuin alalla paremmin palkatut tekevät työtään
keskimäärin kauempana tilanteista, joissa väkivallan uhkaa esiintyy.
Kuva 21. Henkisen väkivallan kohteeksi joutuminen eräissä taustaryhmissä. (%)
2
7
14
35
47
20
17
11
14
22
16
19
15
21
18
1
1
9
19
4
4
3
3
4
4
3
6
3
4
0 10 20 30 40 50 60 70
Hyvä
Melko hyvä
Keskinkertainen
Melko huono
Huono
Kuukausitulot
–2000
2001–3000
yli 3000
Mies
Nainen
Suurimmat toimialat
Sukupuoli
Teollisuus
Julkinen ala
Kuljetusala
Yksityiset palvelut
Kaikki vastaajat
Joskus Jatkuvasti

Turvallisuus
53
Kaikki kuormittavat työmuodot eli vuorotyö, yötyö ja jakso- ja periodityö lisäävät
selvästi riskiä joutua väkivallan tai sen uhan kohteeksi.
SAK:n Hyvä työ -luokituksella ei ole merkitsevää yhteyttä fyysisen väkivallan
kohteeksi joutumiseen. Silmämääräisesti näyttää siltä, että huonoilla työpaikoilla
vastaajat ovat olleet kohteena useammin kuin hyvillä. Ero on kuitenkin liian pieni
ollakseen tilastollisesti merkitsevä.
Valtakunnallisessa työolobarometrissa vuoden 2012 aineistolla yhdeksän pro-
senttia palkansaajista oli joutunut väkivallan kohteeksi, neljä prosenttia kerran
ja viisi prosenttia useita kertoja. (Työolobarometri 2013, 79). SAK:n jäsenistä noin
kahdeksan prosenttia raportoi siis olleensa väkivallan tai sen uhan kohteena.
Osuudet ovat suurin piirtein samat, mutta kun väkivallan määritelmä SAK:n ba-
rometrissa on selvästi laajempi (sisältäen myös uhan), voidaan todeta, että vä-
kivallan kohteeksi joutuminen on SAK:laisilla työpaikoilla ainakin jonkin verran
harvinaisempaa kuin kaikilla palkansaajilla keskimäärin.
Kuva 22. Väkivallan tai sen uhan kohteena oleminen edellisen 12 kuukauden
aikana eräissä ryhmissä. (%)
2
4
3
4
5
4
5
2
3
4
2
4
3
5
4
4
4
4
3
4
7
8
7
5
1
2
7
0
11
2
6
6
7
9
3 2
3 5
0 2 4 6 8 10 12 14 16
Hyvä
Melko hyvä
Keskinkertainen
Melko huono
Huono
Kuukausitulot
Sukupuoli
–2000
2001–3000
yli 3000
Mies
Nainen
Työmuoto
Suurimmat toimialat
Teollisuus
Julkinen ala
Kuljetusala
Yksityiset palvelut
Vuorotyö
Yötyö
Jakso- ja periodityö
Kaikki 2014
Kaikki 2012
Kerran Useita kertoja

Työsuhteen muoto ja sopivuus
55
Työsuhde- ja työaikamuodot
Vastaajista 85 prosenttia on kokoaikatyössä, 12 prosenttia osa-aikatyössä ja noin
kolmella prosentilla on jokin muu työaikajärjestely, esimerkiksi erikseen töihin
kutsuttava. Vakituisessa työsuhteessa on neljä viidestä vastaajasta, vajaan vii-
denneksen työsuhde on määräaikainen ja loput eivät osanneet vastata. Nämä
osuudet ovat täsmälleen samoja kuin vuoden 2012 barometrissa.
Kuvassa tarkastellaan työaikamallin vaihtelua taustaryhmittäin. Koska vakituinen
kokoaikainen työsuhde on aineistossa ylivoimaisesti yleisin malli, on kuvion akse-
li katkaistu erojen korostamiseksi. Toiseksi yleisin on, kuten vuonna 2012, määrä-
aikainen kokoaikatyö (13 %).
Toimialoittaisissa tuloksissa on vuoden 2012 jälkeen tapahtunut joitakin muu-
toksia. Kuljetusalalla vakituinen kokopäivätyö on vähentynyt määräaikaisen ko-
kopäivätyön kustannuksella. Kuljetusala on silti teollisuuden ohella se ala, jossa
vakituinen kokopäivätyö on tavallisinta.
Kuten muillakin palkansaajilla, osa-aikatyö on SAK:laisten keskuudessa naisilla
selvästi yleisempää kuin miehillä. Heillä on myös hieman miehiä useammin mää-
räaikainen työsuhde. Määräaikainen työsuhde on selvästi yleisin nuorilla.
SAK:n hyvä työ -luokituksella ei ole mitään merkitsevää yhteyttä vastaajan työ-
suhdemalliin. Myös vuoden 2012 kyselyssä havaittiin, että työntekijän vaikutus-
mahdollisuudet eivät riippuneet työsuhde- ja työaikamallista. Hyviä ja huonoja
työpaikkoja on siis tasaisesti niin vakituisissa kuin määräaikaisissakin, samoin kuin
kokoaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa.
Tämän vuoden barometrissa kysyttiin määräaikaisilta ja osa-aikaisilta myös, ha-
luaisivatko he mieluummin, että heidän työsuhteensa olisi vakituinen tai koko-
aikainen. Tällä tavoin pystyttiin erottelemaan vastentahtoisesti määräaikaista tai
osa-aikaista työtä tekevät muista. Hieman erikoista on, että työaikamallin vasten-
tahtoisuudellakaan ei ole merkitsevää yhteyttä SAK:n Hyvä työ -luokitukseen, eli
hyviä työpaikkoja on yhtä lailla niillä, jotka tekevät osa-aikaista tai määräaikaista
työtä vasten tahtoaan.
Sukupuolten välillä on sen sijaan odotetusti selviä eroja. Naisten suurempi mää-
räaikaisten osuus johtuu kokonaisuudessaan vastentahtoisista määräaikaisuuk-
sista – muita, eli työntekijän toiveen mukaisia määräaikaisuuksia on miehillä ja
naisilla yhtä paljon. Naisilla osa-aikatyön osuus on selvästi miehiä suurempi. Noin
puolet osa-aikatyötä tekevistä naisista tekee sitä omasta halustaan ja noin puolet
vastentahtoisesti. Miehiä on osa-aikatyössä vähän, ja heistä kolme viidestä on
tässä asemassa vapaaehtoisesti.

56
Kuva 23. Määrä- ja osa-aikaiset miehet ja naiset sen mukaan, haluaisivatko he
mieluummin olla vakituisia tai kokoaikaisia. (%)
11
10
16
5
2
3
10
5
0 2 4 6 8 10 12 14 16 18
Osa-aikainen, tahtoisi kokoaikaisen
Muu osa-aikainen
Määräaikainen, tahtoisi vakituisen
Muu määräaikainen
Nainen Mies
Kuva 24. Työsuhde- ja työaikamalli taustaryhmittäin. (%)
73
91
78
70
68
65
75
68
82
80
78
72
56
64
81
8
3
8
10
7
19
2
7
3
6
8
9
10
14
2
1
1
2
2
2
1
2
1
1
1
2
1
1
13
4
11
13
15
7
18
18
10
9
10
14
20
14
11
4
2
2
5
7
6
1
6
3
3
3
3
10
6
2
1
1
1
2
1
4
1
1
1
1
2
1
1
0 20 40 60 80 100
Kaikki vastaajat
250+
50–249
10–49
Työpaikan koko
Yksityiset palvelut
Kuljetusala
Julkinen ala
Teollisuus
Suurimmat toimialat
Yli 50 v.
41–50 v.
31–40 v.
Alle 30 v.
Ikäryhmä
Nainen
Mies
Vakit. Kokoaika Vakit. Osa-aika Vakit. Muu järj.
M-a osa-aika M-a muu järj.
M-a kokoaika

57
Työaikaa koskeva toiveet
SAK:laisten toiveita työajan suhteen haarukoitiin kolmella kysymyksellä. Ensin-
näkin kysyttiin, tekisikö vastaaja mieluummin enemmän vai vähemmän töitä ja
saisi vastaavasti enemmän tai vähemmän palkkaa. Kaikista SAK:laisista valtaosa
eli noin 63 prosenttia valitsisi nykyisen työmääränsä, 25 prosenttia haluaisi tehdä
nykyistä enemmän ja 10 prosenttia nykyistä vähemmän töitä.
Edelliseen vuoden 2012 barometriin verrattuna töiden tarve näyttää hieman kas-
vaneen. Silloin nykyistä vähemmän työtä halusi 14 prosenttia ja nykyistä enem-
män 23 prosenttia. Asiaa kysyttiin SAK:n työolobarometreissa myös vuosina
2008 ja 2009, tosin hieman eri tavalla muotoillulla kysymyksellä. Silloin enem-
män töitä haluavia oli selvästi nykyistä vähemmän (molempina vuosina 14 %).
Muutamassa vuodessa enemmän töitä haluavien osuus on siis lisääntynyt todel-
la huomattavasti, ja jatkanut kasvuaan vuosien 2012 ja 2014 välillä.
Toinen kysymys koski tilannetta, jossa vastaaja saisi valita joko palkankorotuksen
tai lisää vapaa-aikaa. Kaikista vastaajista 58 prosenttia ottaisi mieluummin lisää
palkkaa ja 40 prosenttia lisää vapaa-aikaa – kaksi prosenttia ei osannut valita
vaihtoehtojen välillä. Tässä on tapahtunut selkeä muutos aiempaan verrattuna,
sillä vuosina 2008, 2009 ja 2012 selvästi harvempi (53 % v. 2012) halusi lisää
palkkaa ja selvästi useampi lisää vapaa-aikaa (45 % v. 2012). Molempien työaika-
kysymysten kohdalla näyttää siis viimeisen kahden vuoden aikana SAK:n jäse-
nistön rahan tarve lisääntyneen. Taustalla lienee ainakin osittain yleinen heikko
taloustilanne, jonka myötä esimerkiksi ylitöiden teettäminen on vähentynyt (ks.
jäljempänä).
Uutena asiana kysyttiin niin sanottu lottokysymys, eli mitä vastaaja tekisi työssä-
käynnin suhteen, mikäli saisi ison arpajaisvoiton tai perinnön, joka mahdollistaisi
mukavan elämän myös työtä tekemättä. Kaikista SAK:laisista noin viidennes lo-
pettaisi tällöin työnteon kokonaan ja vastaavasti noin viidennes jatkaisi työnte-
koa aivan nykyiseen tapaan. Hieman isompi osuus ”tekisi vain silloin tällöin jotain
työtä” (28 %) tai pyrkisi lyhentämään työaikaansa olennaisesti (samoin 28 %).
Kuvioissa on tarkasteltu näitä kolmea kysymystä keskeisten, asiaan merkitsevästi
yhteydessä olevien taustamuuttujien mukaan. Vaikka naiset ovat useammin osa-
aikatyössä, ei sukupuolella ole merkitsevää yhteyttä siihen, haluaisiko enemmän
vai vähemmän töitä. Iän vaikutus on sen sijaan selvä, eli mitä nuorempi ikäryhmä,
sitä useammin toivoo lisää työaikaa. Nuorimman ryhmän kohdalla tämä ilmiö on
voimistunut selvästi kahdessa vuodessa (v. 2012 alle 30-vuotiaista lisää työaikaa
toivoi 33 %, nyt 46 %). Nuorimmat valitsevat myös selvästi useammin palkankoro-
tuksen lisääntyneen vapaa-ajan sijaan.

58
Yleiskuva on sama kuin vuonna 2012, eli lisää töitä ja sitä kautta lisää palkkaa kai-
paavat eniten ne, joiden työaika ja ansiot ovat kyselyhetkellä muita pienemmät.
Tämä selittänee osittain myös nuorten tilannetta.
Muussa kuin kokoaikaisessa tai vakituisessa työssä olevat halusivat muita use-
ammin lisätä työaikaansa. Vielä selvempi ero oli, kun piti valita palkankorotus tai
vapaa-aikaa; nämä ryhmät halusivat selvästi useammin palkankorotuksen, ja ero
on kasvanut vuodesta 2012.
SAK:n Hyvä työ -luokituksen kohdalla tulos on erittäin selvä: mitä parempi on
työpaikan laatu, sitä useammin henkilö on tyytyväinen nykyiseen työaikaansa.
Kun työpaikan laatu huononee, lisääntyy sekä enemmän että vähemmän töitä
haluavien osuus.1
Kun vastaaja pakotetaan valitsemaan joko palkankorotus tai
lisääntynyt vapaa-aika, ei työpaikan laadulla ole enää kovin suurta vaikutusta asi-
aan.
Lähes kaikissa taustaryhmissä enemmistö eli yli puolet on kuitenkin tyytyväinen
nykyiseen työaikaansa. Ainoastaan osa-aikatyössä olevien ja melko huonoilla tai
huonoilla työpaikoilla työskentelevien keskuudessa nykyiseen työaikaan tyyty-
väisten osuus on vähemmistönä.
Arpajaiskysymyksen kohdalla miehet arvelevat naisia useammin, että lopettaisi-
vat työnteon kokonaan – toisaalta heistä myös hieman useampi jatkaisi aivan en-
tiseen tapaan. Mitä vanhempi vastaaja, sitä todennäköisemmin hän arvelee, että
lopettaisi työnteon kokonaan. Vakituisessa työssä olevat ja kokoaikaiset lopettai-
sivat muita useammin työnteon kokonaan. Toimialoista kuljetusalalla on vähiten
niitä, jotka lopettaisivat kokonaan.
Mitä paremmaksi työpaikan laatu on SAK:n Hyvä työ -luokituksella mitattu, sitä
useammin vastaaja arvelee, että jatkaisi työntekoa entiseen tapaan ja sitä har-
vemmin, että lopettaisi sen kokonaan. Hyviksi mitatuissa työpaikoissa lähes puo-
let jatkaisi työntekoa entiseen tapaan suuresta arpajaisvoitosta tai perinnöstä
huolimatta, vähintään melko huonoissa näin tekisi vain joka kymmenes vastaaja.
Mielenkiintoista on, että nykyisillä tuloilla ei ole tilastollisesti merkitsevää yhteyt-
tä tähän vastaukseen. Arpajaisvoiton tai perinnön ennakoitu vaikutus on kuta-
kuinkin sama tulotasosta riippumatta.
1 Pieneltä osin kyseessä on kehäpäätelmä, koska sopivasta työajasta annettiin pisteitä Hyvä työ -luokitusta
muodostettaessa. Kyseessä oli kuitenkin vain yksi heikosti painotettu asia 20 muun joukossa, joten tämä ei
selitä saatua tulosta millään merkittävällä tavalla.

59
Kuva 25. Työaikaa (ja vastaavaa palkan lisäystä tai vähennystä) koskevat toiveet
eräiden taustamuuttujien mukaan. (%)
25
29
24
47
46
22
35
31
28
13
8
31
27
20
25
19
22
21
46
18
24
33
63
61
64
37
48
66
43
49
60
84
89
61
59
66
64
68
64
67
49
66
64
60
10
8
11
10
4
11
18
18
10
3
2
9
12
13
9
12
13
11
4
15
11
7
1
2
1
7
1
1
4
2
1
1
1
3
1
2
2
2
1
2
1
1
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100
Kaikki vastaajat
Määräaikainen
Vakituinen
Nykyinen työsuhde
Muu järjestely
Osa-aikatyö
Kokoaikatyö
Nykyinen työaikamuoto
Huono
Melko huono
Keskinkertainen
Melko hyvä
Hyvä
Hyvä työ -luokitus
Yksityiset palvelut
Kuljetusala
Julkinen ala
Teollisuus
Suurimmat toimialat
Yli 50 v.
41–50 v.
31–40 v.
Alle 30 v.
Ikäryhmä
yli 3000
2001–3000
2000 tai alle
Bruttoansiot / kk
Enemmän Nykyisen määrän Vähemmän Ei osaa sanoa

60
Kuva 26. Jos saisi valita, ottaisiko palkankorotuksen vai lisää vapaa-aikaa.
Tarkastelu taustamuuttujien mukaan. (%)
58
72
55
77
75
55
64
53
59
55
57
59
67
59
55
46
56
59
64
48
62
53
76
62
55
39
58
70
3
2
2
3
3
2
1
3
2
4
3
3
3
1
3
2
3
3
2
1
3
3
2
3
2
2
40
25
43
20
22
43
35
45
38
42
43
38
33
38
43
53
41
39
33
49
36
46
22
36
43
59
40
29
0 20 40 60 80 100
Kaikki vastaajat
Määräaikainen
Nykyinen työsuhde
Osa-aikatyö
Melko huono
Melko hyvä
SAK:n hyvä työ -luokitus
Kuljetusala
Teollisuus
250+
10–49
Työpaikan koko
41–50 v.
Alle 30 v.
Nainen
Sukupuoli
2001–3000
Vakituinen
Muu järjestely
Kokoaikatyö
Huono
Keskinkertainen
Hyvä
Yksityiset palvelut
Julkinen ala
Suurimmat toimialat
50–249
1–9
Yli 50 v.
31–40 v.
Ikäryhmä
Mies
Yli 3000
2000 tai alle
Bruttotulot / kk
Palkankorotus Ei osaa sanoa Vapaa

61
Kuva 27. Mitä tekisi, jos saisi arpajaisista tai perintönä niin paljon rahaa, että
voisi elää mukavasti töitä tekemättä. (%)
22
13
24
17
18
23
33
34
20
22
6
17
10
22
28
34
20
16
12
18
26
27
20
19
28
31
27
40
34
27
38
29
29
19
21
29
38
20
29
24
29
30
30
28
28
25
27
29
28
24
29
13
19
29
18
26
31
23
28
33
27
33
21
25
30
31
26
34
22
24
34
28
21
30
19
27
30
20
11
10
18
35
46
19
23
23
20
17
19
22
30
20
22
23
18
23
1
1
1
3
1
2
2
1
1
1
1
1
1
3
1
2
1
1
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100
Kaikki vastaajat
Määräaikainen
Vakituinen
Nykyinen työsuhde
Muu järjestely
Osa-aikatyö
Kokoaikatyö
Huono
Melko huono
Keskinkertainen
Melko hyvä
Hyvä
SAK:n hyvä työ -luokitus
Yksityiset palvelut
Kuljetusala
Julkinen ala
Teollisuus
Suurimmat toimialat
Yli 50 v.
41–50 v.
31–40 v.
Alle 30 v.
Ikäryhmä
Nainen
Mies
Sukupuoli
Yli 3000
2001–3000
2000 tai alle
Bruttotulot / kk
Lopettaisi työnteon kokonaan Tekisi vain silloin tällöin jotain työtä
Pyrkisi lyhentämään työaikaa olennaisesti Jatkaisi nykyisellä tavalla
Ei osaa sanoa
3
1
1

Kuva:PetriArtturiAsikainen/Gorilla

Yhdenvertaisuus
63
yhdenvertaisuus
Vastaajilta kysyttiin, ovatko he havainneet eri ihmisryhmiin tai henkilökohtaisiin
ominaisuuksiin perustuvaa syrjintää tai eriarvoista kohtelua (jatkossa käytämme
molemmista sanaa syrjintä) ”esimerkiksi palkkauksessa, työhön otossa, koulutuk-
seen pääsyssä jne.”
Kuvassa on tarkasteltu vastauksia ja soveltuvin osin verrattu niitä työ- ja elinkei-
noministeriön valtakunnalliseen työolobarometriin, jossa kysymyksen sanamuo-
to on lähes identtinen (Työolobarometri 2011, 169–170 ja Työolobarometri 2013,
70–74).
Syrjinnästä saadut tulokset ovat pysyneet lähes identtisinä vuoden 2012 SAK:n
barometriin verrattuna. Kaikista vastaajista valtaosa eli kuusi kymmenestä ei ole
havainnut työpaikallaan mitään kysytyistä 11 eri syrjinnän lajista. Kääntäen neljä
kymmenestä on havainnut ainakin yhteen ryhmään tai ominaisuuteen kohdistu-
vaa syrjintää työpaikallaan.
Kunkin yksittäisen ominaisuuden tai ryhmän kohdalla tilanne on se, että valta-
osa ei ole havainnut syrjintää. Eniten on havaittu määräaikaisiin kohdistuvaa ja
vähiten miehiin tai seksuaaliseen suuntautumiseen kohdistuvaa syrjintää. Ikäsyr-
jintää on havaittu yhtä usein nuoriin ja vanhempiin kohdistuvana. Ikäsyrjintä on
hienoisesti lisääntynyt vuoden 2012 barometrin jälkeen, joskin muutos mahtuu
kyselyn virhemarginaaliin. Ikäsyrjintä on SAK:laisten vastaajien mukaan selvästi
yleisempää kuin palkansaajien keskimäärin.
Sukupuolisyrjintä kohdistuu edelleen selvästi useammin naisiin kuin miehiin.
Osuus on pysynyt ennallaan ja on samaa luokkaa kuin palkansaajilla keskimäärin.
Ikään ja terveydentilaan perustuva syrjintä on edelleen huomattavasti yleisem-
pää kuin sukupuoleen perustuva syrjintä. Terveydentilaan perustuvaa syrjintää
oli havainnut 13 prosenttia vastaajista.
Etnisyyteen kohdistuva syrjintä on puolestaan vähentynyt vuodesta 2012, nyt
sitä oli havainnut kuusi prosenttia multietnisellä työpaikalla työskentelevistä.
Kaikkiin palkansaajiin verrattuna SAK:laiset ovat havainneet muita selvästi use-
ammin työsuhteen lajiin (määräaikaisuus ja osa-aikaisuus) kohdistuvaa ja ikäsyr-
jintää.

Yhdenvertaisuus
64
Kuva 28. Eri syrjinnän muotoja havainneiden osuus SAK:n työolobarometreissa
2012 ja 2014 sekä TEMin työolobarometreissa 2011 ja 2013.
*Syntyperään kohdistuvan syrjinnän osuus on laskettu vain niistä, joiden
työpaikalla on muita kuin suomalaista syntyperää olevia. (%)
12
13
3
7
17
11
1
6
6
13
3
10
11
3
7
18
11
2
7
9
14
3
7
10
2
7
13
8
5
6
8
0
6
11
7
6
0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20
Ikään, erit. nuoriin
Ikään, erit. vanhempiin
Sukupuoleen, erit. miehiin
Sukupuoleen, erit. naisiin
Työsuhteen määräaikaisuuteen
Työsuhteen osa-aikaisuuteen
Seksuaaliseen suuntautumiseen
Ay-toimintaan
Syntyperään, joka ei ole suomalainen*
Terveydentilaan
Vammaisuuteen
SAK 2014
SAK 2012
TEM 2013
TEM 2011

Yhdenvertaisuus
65
Kuva 29. Ainakin yhtä kysyttyä syrjinnän lajia työpaikallaan havainneiden osuus
eri ryhmissä 2012 ja 2014. (%)
40
39
41
43
39
37
39
40
43
38
29
38
43
51
39
35
42
37
42
36
38
38
46
35
39
9
18
36
64
75
31
38
40
46
38
0 10 20 30 40 50 60 70 80
Mies
Nainen
Ikäryhmä
Alle 30 v.
31–40 v.
41–50 v.
Yli 50 v.
Suurimmat toimialat
Teollisuus
Julkinen ala
Kuljetusala
Yksityiset palvelut
SAK:n Hyvä työ -indeksi
Hyvä
Melko hyvä
Keskinkertainen
Melko huono
Huono
Työpaikan koko
1–9
10–49
50–249
250+
Kaikki vastaajat
2012 2014

SAK:n työlobarometri 2014

Recommended

Recommended

More Related Content

What's hot

What's hot (19)

Similar to SAK:n työlobarometri 2014

Similar to SAK:n työlobarometri 2014 (20)

More from Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK

More from Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK (20)

SAK:n työlobarometri 2014