Psyk.fi 02.2014

TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ

2
PSYK.FI/Psykososiaalisenhyvinvoinninasiantuntijalehti/2.2014
PSYKOSOSIAALISEN HYVINVOINNIN ASIANTUNTIJALEHTI
Toimitusneuvosto: Sanna Aavaluoma, Mikko Haarala, Arja Kinnarinen, Piia Nurhonen, Raul Soisalo
Toimituksen osoite:
Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry
Siltakatu 20 A 31, 80100 Joensuu, 050-576 5235, www.psyk.fi
Taitto / painatus: Kiige RB OÜ, Tallinna
Tilaukset ja osoitteenmuutokset: mikko.haarala@psyk.fi 050-576 5235
Ilmoitukset: Petri Saarinen, petri.saarinen@psyk.fi
Juttuvinkit: Mikko Haarala, mikko.haarala@psyk.fi
Julkaisija: Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry
Kustantaja: Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry
PSYK.FI ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Vuosikerran hinta 29€.
PSYK.FI –lehden rekisteriin tallennettuja asiakastietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain
mukaisesti. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön markkinointitarkoituksiin ilmoittamalla asiasta tilaajapalveluun.
HUOM! Psyk.fi lehti jaetaan veloituksetta Suomen Psykologisen Instituutin yhteistyökumppaneille ja
opiskelijoille (myös valmistuneille).

3
Hyvä kollega 4
Tutkimusuutisia maailmalta 6
Kuiskauksia 11
Hoidanko oikein? 16
Haukotus! 19
Avoimella vuorovaikutuksella onnistumisia 21
Persoonalla 23
Parisuhde koetuksella 27
Hyvä vai paha porno? 32
Sydämellistä 35
Nojaa, älä kaada! 38
Kaikkosen kolumni 41

4
Hyvä kollega
”Kun katsoo toista ihmistä silmiin…
…eikä voi vastata hänen tarpeisiinsa, siitä seuraa hel-
posti huono omatunto. Kun jokin asia tulee lähelle,
se koskettaa.” Näin kommentoi vanhustyön eettistä
kuormitusta käsittelevässä artikkelissa tutkija Gustaf
Molander. Omantunnonstressi on arkipäivää erityi-
sesti vanhustyössä. Monesti resurssien niukkuus ajaa
työntekijöitä ohittamaan potilaiden yksilöllisiä tar-
peita. Ehkä juuri nyt olisikin hyvä hetki havahtua.
Ehdimmekö työn tuoksinnassa kuunnella, mitä omal-
latunnollamme on kerrottavaa? Uskallammeko kuun-
nella sitä? Mitä se saa meidät tahtomaan?
Se, että omallatunnolla on vielä kerrottavaa, on
hyvä merkki. Parhaimmillaan huono omatunto voi-
kin olla voimavara, joka saa meidät tarttumaan toi-
meen. Lisäksi tarvitaan rutkasti rohkeutta nostaa
eettisiä kysymyksiä avoimeen keskusteluun – silläkin
uhalla, että leimautuu hankalaksi. Tärkeintä on olla
uskollinen itselleen. Olenko työssäni onnellinen? Jou-
dunko kieltämään jonkun osan itsestäni? Uskallanko
korottaa ääneni toisen ihmisen puolesta?
On eittämättä selvää, että monilla aloilla toimivat
kohtaavat työssään yhä monimutkaisempia eettisiä
ongelmatilanteita. On paikallaan pohtia sitä, millai-
silla tukirakenteilla voidaan tukea eettisen keskustelu-
ilmapiirin avautumista työyhteisöissä. Milloin eettiset
konsultaatiot ovat meillä arkipäivää? Milloin esimer-
kiksi suomalaisesta sairaalasta löytyy sairaalaeetikko?
Entä tukevatko eri koulutusohjelmat riittävästi eettis-
ten ongelmanratkaisutaitojen kehittymistä?
Asioiden käsittelyyn vaikuttaa äärimmäisen pal-
jon työyhteisön ilmapiiri. Sen merkityksen nostaa
kolumnissaan esille myös kansanedustaja ja työyh-
teisökouluttaja Merja Mäkisalo-Ropponen. Hän
peräänkuuluttaa toimivalta työyhteisöltä viittä ällää:

5
luottamusta, luovuutta, leikkimielisyyttä, liikettä ja
lepoa. Löytyykö näitä omasta työyhteisöstäsi? Lue
niistä lisää Kuiskauksista.
Rinnalla on hyvä pohtia sitä, mistä saataisiin vapaa-
ehtoisia käsipareja vanhustyön ammattilaisten tueksi.
Resurssit ovat mitkä ovat, ja tilanne tuskin lähivuo-
sina helpottuu. Missä ovat ne ihmiset, jotka haluavat
olla ihmisenä toisen rinnalla ja joilla on siihen aikaa?
Aikakäsitys on yksilöllinen, ja aika ajoin omaa aika-
käsitystään kannattaa haastaa. Mihin minulla oikeas-
taan on kiire? Onko ajankäyttöni arvojeni mukaista?
Missä itse asiassa juuri nyt haluaisin olla, kun todella
kuuntelen sydäntäni? Entäs jos vain nyt pysähtyisin ja
ravistelisin hartioilta tämän suorittamisen viitan? Ar-
vojen mukaista elämää pohtii tällä kertaa myös Kaik-
konen – ja yllättävän henkilökohtaisella tasolla.
Resurssipulakeskustelun rinnalle tarvitaan yhteisöl-
lisyyttä, yhteistä tahtoa ja innovatiivisuutta. Jokainen
yhteisö ja työyhteisö tarvitsee omat innovaattorinsa.
Ratkaisuja löytyy, kun on joku, joka niitä sitkeästi ja
määrätietoisesti etsii. Oletko se ehkä sinä omalla paik-
kakunnallasi, omalla työpaikallasi, omassa yhteisössäsi?
Systeemiin sulautuminen niin, että joutuu kieltä-
mään jotakin itsestään, vaikuttaa työntekijän jaksa-
miseen ehkä enemmän kuin mikään muu yksittäinen
kuormitustekijä. Kuka sitä loppujen lopuksi haluaa?
Ketä varten teen työtäni? Haluanko sulautua systee-
miin vai olla, elää ja vaikuttaa omana itsenäni? Tavoi-
tellaan moniäänisyyttä! Uskalletaan olla eri mieltä!
Vaikutetaan, aina yhteiskunnan rakenteisiin asti. Pide-
tään meteliä silloin, kun muut ovat hiljaa. Ollaan roh-
keita. Itsemme, läheistemme ja asiakkaittemme vuoksi.
Piia Nurhonen
psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijakouluttaja,
perhepsykoterapeutti

6
TUTKIMUSUUTISIA MAAILMALTA
Vanhemmat sekoittavat joskus lastensa nimet
Lähteet: Griffin, Z. M. & Wangerman, T. (2013). Parents accidentally substitute similar sounding sibling names more often than dissi-
milar names. – PLoS ONE 8 (12): e84444. DOI: 10.1371/journal.pone.0084444.
Monitor on Psychology. April 2014. American Psychological Association.
Austinissa Texasin yliopistossa tehtyjen online-haas-
tattelujen perusteella vanhemmat sekoittavat va-
hingossa lastensa nimet useimmiten, jos nimet ovat
samantyyppiset. Tutkijat tiedustelivat asiaa 334 hen-
kilöltä, joilla oli yksi tai useampia sisaruksia. Heitä
pyydettiin kertomaan perheen lasten persoonallisuu-
den ja ulkonäön yhtäläisyyksistä sekä siitä, miten usein
vanhemmat kutsuivat heitä väärällä nimellä. Tulosten
mukaan perheissä, joissa lapsen nimen alku tai loppu
oli samankaltainen kuin toisella sisaruksella (Jukka/
Jussi, Amanda/Miranda), vanhemmat erehtyivät hei-
dän nimissään useammin kuin niissä perheissä, joissa
lasten nimet olivat selvästi erilaisia. Näin tapahtui eri-
tyisen usein pienten sisarusten kohdalla, jos lapsi oli
lähes samanikäinen toisen sisaruksen kanssa ja samaa
sukupuolta.
Lääkkeellä ja terapialla eroon tupakasta
Lähteet: Evins, A. E. & Cather, C. & Pratt, S. A. & Pachas, G. N. & Hoeppner, S. S. & Goff, D. C. & Achtyes, E. D. & Ayer, D.
& Schoenfeld, D. A. (2014). Maintenance treatment with varenicline for smoking cessation in patients with schizophrenia and bipolar
disorder. A randomized clinical trial. – JAMA 2, s. 145–154. DOI:10.1001/jama.2013.285113.
Harvardin lääketieteellisessä tiedekunnassa tehdyn
tutkimuksen mukaan tupakoinnista vieroittava lääke
auttaa vakavia mielenterveysongelmia potevia henki-
löitä pysyttelemään erossa tupakasta. Tutkimus toteu-
tettiin 10 mielenterveyskeskuksessa 6 osavaltiossa, ja
siihen osallistui 203 tupakoivaa henkilöä, jotka saivat
hoitoa skitsofreniaan tai kaksisuuntaiseen mielialahäi-
riöön. Ensimmäisen 12 viikkoa kestäneen hoitojakson
aikana kaikki osallistujat saivat päivittäin varenikliini
annoksen ja osallistuivat viikoittain behavioraaliseen
ryhmäterapiaan. 12 viikon kuluttua 87 osallistujan
katsottiin onnistuneesti vieroittuneen tupakasta. Hei-
dät ohjattiin satunnaisesti kahteen ryhmään, joista
toinen sai samaa lääkitystä ja toinen plaseboa 40 vii-
kon ajan samalla, kun käyttäytymisterapiaa jatkettiin.
Tutkijat totesivat, että 60 % niistä osallistujista, jotka
olivat saaneet koko ajan varenikliinilääkitystä ja tera-
piaa, pidättyi yhä edelleen tupakasta. Plaseboryhmäs-
sä vieroituksen onnistumisprosentti oli vain 19.
Huijarit voivat huonosti
Lähteet: Peer, E. & Acquisti, A. & Shalvi, S. (2014). “I cheated, but only a little.” Partial confessions to unethical behavior. – Journal of
Personality and Social Psychology, 2, s. 202–217. DOI: 10.1037/a0035392.
Ihmiset, jotka kertovat vain osan totuudesta tehtyään
jotain eettisesti arveluttavaa, näyttävät tuntevan olon-
sa huonommaksi verrattuna niihin, jotka tunnustavat
koko asian tai eivät tunnusta yhtään mitään. Yhdys-
valloissa Carnegie Mellon -yliopistossa tehtiin viisi
koetta, joihin osallistui yli 4 000 henkilöä. Yhdessä
testissä osallistujia pyydettiin heittämään kolikkoa 10
kertaa ja ennustamaan, kuinka monta kertaa he osui-
vat oikeaan. Jokaisesta oikeasta arvauksesta luvattiin
10 sentin palkkio. Osallistujien tietämättä tutkijat sel-
vittivät totuuden kunkin henkilön osumista ja vertasi-
vat tuloksia henkilöiden omaan kertomukseen. Testin
lopussa osallistujille annettiin tilaisuus kertoa, oliko
oma raportti totta vai ei. Sen jälkeen osallistujia pyy-
dettiin kuvaamaan sekä myönteisiä että kielteisiä tun-
temuksiaan juuri ennen päätöstään tunnustaa totuus
tai heti sen jälkeen. Osallistujat, jotka tunnustivat
vain osittain – erityisesti kaikkein eniten huijanneet
– ilmaisivat kaikkein kielteisimpiä tunteita, kuten pel-
koa, häpeää ja syyllisyyttä, verrattuna niihin osallis-
tujiin, jotka olivat täysin rehellisiä, eivät tunnustaneet
mitään tai eivät huijanneet ollenkaan.

7
7
Nuorten aivotärähdyksistä voi seurata
masennusta
Synnytyksen jälkeinen masennus voi jatkua
vuosia
Koulun hyvä ilmapiiri ehkäisee kannabiksen
polttoa
Lähteet: Chrisman, S. P. D. & Richardson, L. P. (2013). Prevalence of diagnosed depression in adolescents with history of concussion.
– Journal of Adolescent Health. DOI:10.1016/j.jadohealth.2013.10.006.
Lähteet: Monitor on Psychology. April 2014. American Psychological Association.
Vliegen, N. & Casalin, S. & Luyten, P. (2014). The course of postpartum depression: A review of longitudinal studies. – Harvard Review
of Psychiatry 1, s. 1–22. DOI: 10.1097/HRP.0000000000000013.
Lähteet: Monitor on Psychology. April 2014. American Psychological Association.
Sznitman, S. R. & Romer, D. (2014). Student drug testing and positive school climates: Testing the relation between two school charac-
teristics and drug use behavior in a longitudinal study. – Journal of Studies on Alcohol and Drugs 1, s. 65–73.
Seattlen lastensairaalassa tehdyssä tutkimuksessa ha-
vaittiin yhteys nuorten aivotärähdysten ja masennuk-
sen välillä. Teini-ikäisillä, joilla on ollut aivotäräh-
dyksiä, on yli kolme kertaa suurempi todennäköisyys
sairastua masennukseen verrattuna nuoriin, joilla
ei ole ollut aivotärähdyksiä. Tulos perustuu vuosina
2007–2008 tehtyyn kansalliseen lasten terveystutki-
mukseen. Siinä kerättiin tietoja yli 36 000 nuoresta,
jotka olivat 12–17-vuotiaita. Tutkijoiden mukaan 2,7
%:lla osallistujista oli todettu aivotärähdys ja 3,4 %:lla
oli sillä hetkellä masennusdiagnoosi. 15-vuotiaat tai
sitä vanhemmat teini-ikäiset, jotka elivät köyhyydessä
tai joilla oli mielenterveyshäiriötä poteva vanhempi,
olivat myös todennäköisemmin masentuneita verrat-
tuna muihin teini-ikäisiin. Nämä seikat eivät kuiten-
kaan vaikuttaneet masennuksen ja aivotärähdysten
väliseen yhteyteen.
Belgialaisessa Leuvenin yliopistossa tehtiin vuosina
1985–2012 tutkimus, jonka mukaan synnytyksen jäl-
keinen masennus helpottaa tavallisesti ajan mittaan,
mutta 30–50 %:lla naisista masennus voi pitkittyä ja
aiheuttaa jopa vuosia kestäviä ongelmia. Yhteisöpoh-
jaisissa tutkimuksissa 30 % naisista, joilla oli diag-
nosoitu synnytyksen jälkeinen masennus, oli masen-
tuneita vielä lapsen ollessa kolmen vuoden ikäinen.
Hoitoa saaneista naisista noin 50 % oli masentuneita
koko synnytyksen jälkeisen vuoden ajan tai jopa kau-
emmin. Pitkäkestoista masennusta esiintyi keskimää-
rin 38 %:lla äideistä.
Yhdysvalloissa Pennsylvanian yliopistossa tehdyssä
tutkimuksessa todettiin, että oppilaitoksen myöntei-
nen ilmapiiri ehkäisee teinien kannabiksen polttoa
tehokkaammin kuin huumetestit. Kun koulussa val-
litsee myönteinen ilmapiiri, siellä on selkeät säännöt
ja oppilaat ja opettajat kohtelevat toisiaan kunnioit-
tavasti. Tutkijat haastattelivat 361:tä opiskelijaa, joil-
ta tiedusteltiin koulun ilmapiiriä ja haastateltavien
huumeiden ja alkoholin käyttöä. Seurantakysely teh-
tiin vuoden kuluttua. Havaittiin, että oppilaat, jotka
kertoivat koulussa käytettävän huumetestejä, kokeili-
vat kannabista, savukkeita tai alkoholia yhtä toden-
näköisesti kuin muutkin opiskelijat. Jos koulussa sitä
vastoin vallitsi myönteinen ilmapiiri, opiskelijat kokei-
livat kannabista 20 % pienemmällä todennäköisyydel-
lä. Tupakoinnin kokeilun todennäköisyys oli näissä
oppilaitoksissa 15 % pienempi.

8
Urheilutunneilla kiusatut lapset alkavat
vieroksua liikuntaa
Lastenlasten kaitseminen kohtuullisessa
määrin edistää isoäitien henkistä vireyttä
Lähteet: Jensen, C. D. & Cushing, C. C. & Elledge, A. R. (2014). Associations between teasing, quality of life, and physical activity
among preadolescent children. – Journal of Pediatric Psychology 1, s. 65–73. DOI: 10.1093/jpepsy/jst086.
Lähteet: Burn, K. F. & Henderson, V. W. & Ames, D. & Dennerstein, L. & Szoeke, C. (2014). Role of grandparenting in postmeno-
pausal women’s cognitive health. – Menopause 1. DOI: 10.1097/GME.0000000000000236.
ScienceDaily. 8.4.2014. – http://www.sciencedaily.com/releases/2014/04/140408111715.htm.
Lapset, joita kiusataan koulun liikuntatunneilla, eivät
kovin todennäköisesti tule myöhemmin liikkumaan
aktiivisesti, saati nauttimaan siitä. Yhdysvalloissa
Brigham Youngin yliopistossa tehdyssä tutkimukses-
sa selvitettiin kuuden keskilännessä sijaitsevan koulun
neljäs- ja viidesluokkalaisten terveystietoja, emotio-
naalista hyvinvointia, yhteistyökykyä sekä koulume-
nestystä. Tutkijat totesivat, että lapset, joita kiusattiin
liikuntatunneilla tai muun fyysisen harjoittelun aika-
na, tunsivat vastenmielisyyttä liikuntaa kohtaan vielä
vuotta myöhemmin tehdyssä seurantatutkimuksessa.
Lapsen painolla ei ollut merkitystä.
Australiassa tehtiin äskettäin alustava tutkimus, jonka
mukaan isoäitien on hyödyllistä huolehtia lastenlapsis-
taan – joskaan ei kokoaikaisesti. Kerran viikossa lapsia
hoitavat isoäidit pysyvät mieleltään virkeinä. Jos lapset
ovat mummolassa viitenä päivänä viikossa tai useam-
min, vaikutukset isoäidin henkisiin kykyihin voivat
olla kielteisiä. Tutkimukseen osallistui 186 australia-
laisnaista, jotka olivat 57–68-vuotiaita. Heistä 120
isoäitiä hoivasi lapsia yhden päivän viikossa. He sel-
viytyivät parhaiten testeissä, joissa arvioitiin työmuis-
tia ja kognitiivisten prosessien nopeutta. Ne isoäidit,
jotka hoitivat lapsia koko viikon tai lähes koko viikon,
suoriutuivat merkittävästi heikommin. Jälkimmäisen
ryhmän osallistujat kokivat, että lapset olivat vaativia
heitä kohtaan, ja tutkijoiden mukaan tämä saattoi vai-
kuttaa yllättävään tulokseen.

9
UUSIA KOULUTUKSIA
UUTTA:
PERHEKESKEINEN
SAATTOHOITOKOULUTUS,
Helsinki, 10 + 10 op
Kouluttajat:
Sanna Aavaluoma,
perhepsykoterapeutti (VET), paripsykoterapeutti (ET)
Florence Schmitt,
perhepsykoterapeutti (VET), yksilöpsykoterapeutti (ET)
Matti-Pekka Virtaniemi,
teologian lisensiaatti, sairaalapappi, väitöskirjatutkija
Lisätiedot kotisivuiltamme.
Koulutus on tarkoitettu parantumattomasti
sairaiden hoitoon ja saattohoitoon
osallistuvalle hoitohenkilökunnalle, lääkäreille,
sosiaalityöntekijöille ja psykologeille.
Koulutus antaa osallistujille tietoa vakavan
sairauden ja kuoleman vaikutuksista
perheeseen sen eri kehitysvaiheissa.
Koulutus vahvistaa kykyä kohdata ja
käsitellä luopumista, menetystä, kuolemaa
ja suruprosessia sekä kykyä tukea
parantumattomasti sairaita ja heidän
läheisiään kuoleman lähestyessä ja
saattohoidossa.
Koulutus alkaa 8.–9.10.2014.
9

UUSIA KOULUTUKSIA
10
RYHMÄNOHJAAJA
KOULUTUS, 20 op,
HÄMEENLINNA 2015
Koulutus alkaa 28.–29.1.2015.
Kouluttajat:
Sanna Aavaluoma,
psykodraamaohjaaja, perhepsykoterapeutti (VET),
paripsykoterapeutti (ET)
Tarja Tammelin,
psykodraamaohjaaja, viestintäkouluttaja
Koulutus on tarkoitettu kaikille sosiaali-
ja terveydenhuollon ammattilaisille,
kasvatusalalla toimiville sekä
seurakuntien ja järjestöjen työntekijöille,
jotka työssään ohjaavat ryhmiä.
Koulutus on vuoden kestoinen
ryhmäprosessi, jossa luentojen ja
käytännön ryhmäkokemuksen
kautta jäsennetään ryhmäilmiöitä,
ryhmäprosessia ja ryhmän ohjaamisen
taitoja.

11
Kuiskauksia
Mistä terve
työyhteisö on tehty?
Kymmenen vuoden työyhteisökoulut-
tajakokemuksellani väitän, että terve
työyhteisö on tehty luottamuksesta, luo-
vuudesta, leikkimielisyydestä, liikkees-
tä ja levosta. Lisäksi tarvitaan runsaasti
avointa keskustelukulttuuria sekä itsen-
sä johtamisen ja yhdessä tekemisen tai-
toja. Terveys on abstrakti käsite, joten
täysin tervettä työyhteisöä ei olekaan,
eikä mikään työyhteisö ole koskaan
valmis. Asioista keskustelemalla voi-
daan kuitenkin ylläpitää ja parantaa jo-
kaisen työyhteisön terveyttä.
Terve työyhteisö rakennetaan luottamuksen kivija-
lalle. Sen varaan rakentuu avoin ja oppiva keskustelu-
kulttuuri ja joustava yhdessä tekeminen. Luottamuk-
sella tarkoitetaan toimijoiden turvallisuuden tunnetta.
Kukaan ei silloin toimi tai käyttäydy toisen etua tai
persoonaa loukaten. Ilman luottamusta työyhteisön
jäsenet eivät tuo esille näkemyksiään tai osaamistaan
yhteisönsä hyväksi. Luottamus ja sitoutuminen ovat
kytköksissä toisiinsa. Ilman luottamusta sitoutuminen
on vaikeaa – jopa mahdotonta.
Luovuus on kykyä nähdä mahdollisuuksien maail-
maan. Sen vastakohtana on ”Meillä on aina tehty näin”
‑ajattelu, johon usein liittyy tasapäistämisen vaatimus.
Paikalleen jähmettynyt, tasapäistävä organisaatio näi-
vettyy muutoksen myllerryksessä. Luovuus pääsee ku-
koistamaan työyhteisössä, jossa myönteinen erilaisuus
– tiedot, taidot ja valmiudet – nähdään rikkautena, ei
uhkana. Hyvinvoivassa työyhteisössä tällaista erilai-
suutta arvostetaan ja jalostetaan.
Leikkimielisyys ja jopa löysäpäisyys ovat luo-
vuuden edellytyksiä. Tämä tarkoittaa myös virheiden
sietämistä ja niistä oppimista. Terveessä työyhteisössä
on oivallettu, että on parempi tehdä virheitä ja epäon-
nistua kuin virheiden pelossa olla tekemättä mitään.
Leikkimielisyys ja löysäpäisyys käynnistävät luovia ja
innovatiivisia ajatuksia ja prosesseja. Löysäpäisyyden

vastakohtana on tiukkapipoisuus, joka tarkoittaa epä-
onnistumisten kritisointia ja syyllisen etsimistä. Tiuk-
kapipoisessa työyhteisössä katoaa nopeasti luovuus ja
työn ilo, koska kaikkeen uuden kokeiluun liittyy epä-
onnistumisen mahdollisuus.
Liike tarkoittaa sen ymmärtämistä, että koko työ-
yhteisö on samassa veneessä. Yhteiseen päämäärään ja
tavoitteeseen pääseminen edellyttää, että kaikki souta-
vat samaan suuntaan. Vauhti ei ole niin tärkeää kuin
suunta. Jos joku vaikeuttaa omalla toiminnallaan sa-
maan suuntaan soutamista eli ei sitoudu yhteisiin pää-
määriin ja tavoitteisiin, on kipparin puututtava asiaan.
Levolla on terveessä työyhteisössä kaksi merkitystä.
Työhyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu jokaiselle
työntekijälle, vaikka johtajilla, työsuojelulla ja työ-
terveydenhuollolla on siinä oma merkittävä roolinsa.
Vain hyvinvoiva työntekijä voi tehdä laadukasta työtä.
Toiseksi lepo korostaa yhdessä tekemisen merkitystä
sekä toinen toistensa auttamista ja tukemista. Tervees-
sä työyhteisössä ei ketään jätetä yksin. Siellä toimii
vertaistuki, jonka voi arjessa kokea voimaa antavaksi
elementiksi.
Edellä mainituilla terveen työyhteisön aineksilla ei
ole merkitystä, ellei työyhteisössä ole avointa, oppi-
vaa vuorovaikutusta. Perussääntö on se, että kaikkien
tulee kyetä keskustelemaan työasioista kaikkien kanssa
toinen toistansa kunnioittaen. Rehellisyys ei tarkoita
sitä, että kenellekään olisi oikeutta loukata puheillaan
toisia. Valitettavasti liian monessa työyhteisössä epä-
asiallista käyttäytymistä katsotaan sormien läpi. Tämä
johtaa vähitellen vaikeista asioista vaikenemiseen ja
niiden lakaisemiseen maton alle.
Vain itseään voi muuttaa, ja sen takia itsensä johta-
miseen kykenevät työntekijät ovat olennainen osa ter-
vettä työyhteisöä. Jokainen vaikuttaa omalla käyttäy-
tymisellään työyhteisönsä ilmapiiriin. Itsensä johtaja
uskaltaa miettiä, mitä voi muuttaa omassa toiminnas-
saan, jotta työyhteisö toimisi vieläkin paremmin.
Johtajien vastuulla on kokonaisuuksien hallinta.
Heidän tehtävänsä on varmistaa, että kaikki toimivat
yhteisen tavoitteen ja yhdessä sovittujen pelisääntöjen
mukaan. Heidän tehtävänsä on myös huolehtia, että
työyhteisössä on riittäviä valmiuksia ja työkaluja ter-
veen työyhteisön ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Joh-
taja toimii aina myös peilinä työntekijöille. Siksi hänen
tulee olla hyvä esimerkki siitä, miten työyhteisössä toi-
mitaan ja käyttäydytään.
Merja Mäkisalo-Ropponen
terveystieteiden tohtori, työyhteisökouluttaja, kansan-
edustaja
Tällä palstalla instituutin asiantuntijakouluttajat ker-
tovat ajatuksiaan työstä, elämästä ja ihmisestä.
12
Kuiskauksia

Toimialasta riippumatta kaikkia hyviä johtajia yhdistää yksi
asia: he hyötyvät psykologisesta pelisilmästä. Psykoa johta-
mista esittelee käytännönläheisin esimerkein, mitä laadukas
johtaminen edellyttää ja miten sitä voi tehostaa soveltavalla
psykologialla. Teos tarjoaa myös runsaasti työkaluja ja me-
netelmiä omien johtamistaitojen kehittämiseen.
Käytännön esimerkkien lisäksi teos pitää sisällään muun
muassa yleisiä johtamiseen ja vuorovaikutustyöhön liittyviä
teorioita. Millainen tyyli on toimivin esimerkiksi liike-elä-
mässä, ja milloin ärräpäätkin ovat ihan paikallaan? Kuinka
kohdataan ikävät tilanteet? Entä miten saadaan johdateltua
keskustelukumppani yhteiseen tavoitteeseen, ja mitä kaik-
kea elekieli meistä kertookaan?
Psykoa johtamista on kattava käsikirja kaikille esimiesase-
massa työskenteleville. Kirjoittaja Raul Soisalon sanoin:
”Johtajalle ei ole ollenkaan pahitteeksi osata tulkita ihmisen
käyttäytymistä, puhumattakaan siitä, että tietäisi, miten ih-
minen saadaan toimimaan tietyllä tavalla erilaisten olosuh-
teiden vallitessa.”
Raul Soisalo:
Psykoa johtamista
Tilaukset ja lisätiedot
Mikko Haarala,
p. 010 231 0334
tai sähköp. mikko.haarala@psyk.fi
UUTUUSKIRJA
Hinta
49,00 €/kpl (sis. toimituskulut)
KIRJOJA
13

KIRJOJA
14
Sanna Aavaluoma ja Tarja Tammelin ovat kehittäneet ryh-
mä-, pari- ja perheterapiaa muistisairaille ja heidän läheisil-
leen vuodesta 2000. Kirja on työkirjamuotoon laajennettu
hoitotahto, johon omia ajatuksia, toiveita ja näkemyksiä voi
kirjata.
Kirjan tavoitteena on auttaa perheitä keskustelemaan keske-
nään sairauden herättämistä ajatuksista ja tunteista, suvun
ja perheen historiasta, elämänarvoista ja tärkeänä pidettä-
vistä asioista. Keskustelut ja yhdessä muistelu auttavat per-
hettä säilyttämään mielessään läheisensä ennen sairautta
ja yhdessä sopeutumaan sairauden elämään tuomiin muu-
toksiin. Erityisesti kirja mahdollistaa sairastuneelle oman
arvomaailmansa ja valintojensa dokumentoinnin. Myö-
hemmissä sairauden vaiheissa, kun hoito kotona ei enää
ole mahdollista, kirja toivottavasti kulkeutuu muistisairaan
mukana hoitopaikkaan. Kirja voi tällöin turvata sairastu-
neelle tärkeiden asioiden huomioiduksi tulemisen myös hoi-
topaikassa ja hoidossa silloin, kun hän itse ei kykene niitä
sanoiksi pukemaan.
Sanna Aavaluoma & Tarja Tammelin:
JOTTA MINUA EI UNOHDETTAISI
– tarinoita elämästäni niille,
jotka minua tulevat hoitamaan
Mikko Haarala,
p. 010 231 0334
tai sähköp. mikko.haarala@psyk.fi
Hinta
16,90 €/kpl (sis. toimituskulut)

15
Lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluu normaalisti monta haasta-
vaa vaihetta. Usea lapsi ja nuori ajautuu joskus – syystä tai
toisesta – psyykkiseen kriisiin. Nykyajalle on ominaista, että
lähes jokainen joutuu kosketuksiin traumatisoivien tapahtumi-
en kanssa. Internetin ja sosiaalisen median vaarat sekä viih-
teen väkivaltaistuminen ja yliseksualisoituminen ovat tämän
ajan ilmiöitä, joilta lapsia ja nuoria on hankala varjella.
Kirjassa käydään läpi lapsen ja nuoren normaalia psyko-
sosiaalista kehitystä. Teos tarjoaa tietoa muun muassa aivo-
jen kehityksestä ja tunteiden neurobiologisesta perustasta.
Psyykkistä oireilua käsitellään paitsi merkkinä mahdollisesta
sairaudesta myös normaalina reaktiona epätavallisiin olo-
suhteisiin ja ärsykkeisiin. Usein lapsen ja nuoren rajuakin
psyykkistä oireilua voidaan pitää sinänsä normaalina reak-
tiona, joka liittyy akuuttiin kriisiin tai traumaattiseen kokemuk-
seen. Kirjoittaja esittelee monipuolisesti käytännön toimenpi-
teitä, joilla psyykkisesti oireilevaa lasta ja nuorta voidaan
tukea ilman, että häntä välttämättä tarvitsee leimata sairaak-
si. Kirjassa tuodaan esiin myös interventioita, joita voidaan
hyödyntää monenlaisessa ammatillisessa vuorovaikutukses-
sa, esimerkiksi koulumaailmassa, sosiaalityössä, terveyden-
huollossa, nuorisotoimessa ja harrastuspiireissä. Lukija voi
oppia, miten psyykkisiin ja neurobiologisiin prosesseihin on
mahdollista vaikuttaa.
Kirjan kirjoittaja Raul Soisalo on suosittu psykososiaalisen
hyvinvoinnin asiantuntija, psykoterapiakouluttaja ja tutkija.
Koulutukseltaan hän on vaativan erityistason psykoterapeutti.
Kliinikkona hänellä on paljon kokemusta lasten ja nuorten
sekä heidän läheistensä auttamisesta. Soisalo tuntee haas-
teellisimmatkin ongelmatilanteet, joissa ainoana ratkaisuna
on yleensä pidetty psykiatrista osastohoitoa. Hänen mukaan-
sa laitoshoitoa ja huostaanottoja voidaan vähentää oikea-
aikaisilla ja oikein annostelluilla avohuollon tukitoimilla.
Hinta
66,00 €/kpl
(sis. toimituskulut)
Mikko Haarala,
p. 010 2310 334
tai sähköp. mikko.haarala@psyk.fi.
Raul Soisalo:
Särkyvä mieli – lasten ja nuorten
psyykkinen oireilu
KIRJOJA
15

1616
Psykososiaalinen työsuojelu
Hoidanko oikein?
Huono omatunto on
vanhustyön arkea.Piia Nurhonen
Neljännes vanhustyöntekijöistä toimii viikoittain vastoin omaatuntoaan. Työnteki-
jöiden mielestä tähän ajaa heitä useimmiten resurssien niukkuus ja omaisten vaa-
timukset. Myös voimakastahtoinen työtoveri tai työyhteisön toimintakulttuuri voi
pakottaa työntekijöitä toimimaan tavalla, joka ei heidän mielestään ole vanhuksen
kannalta paras mahdollinen.
Tulokset tulevat esille Gustaf
Molanderin uutuuskirjasta Hoi-
danko oikein? Eettinen kuormitus
hoito- ja hoivatyössä. Molander on
tutkija, sisätautien ja geriatrian
erikoislääkäri, psykologi sekä sosi-
aaligerontologian ja tanatologian
dosentti. Hänen kirjansa perustuu
Työsuojelurahaston tuella toteutet-
tuun tutkimushankkeeseen, jonka
aikana Molander työskenteli lähi-
hoitajien apuna terveyskeskusten
vuodeosastoilla, vanhainkodeissa ja
yksityisissä palvelutaloissa eri puo-
lilla Suomea. Tutkimuksen tiedon-
keruuvaiheessa tehtiin myös yksi-
lö- ja ryhmähaastatteluja ja niiden
analyysin perusteella kyselytutki-
mus 252 vastaajan otoksella.
Resurssien niukkuudella työn-
tekijät viittasivat henkilöstön vä-
hyyteen, säästövaatimuksiin ja
”kaikille yhtä niukasti” ‑tasapuo-
lisuusperiaatteeseen. Tällaisissa
oloissa vanhuksen yksilöllisiä tar-
peita on vaikea ottaa huomioon.
– Ja lähihoitaja on yleensä lähin,

17
17
joka joutuu ne ohittamaan. Kun
katsoo toista ihmistä silmiin eikä
voi vastata hänen tarpeisiinsa, siitä
seuraa helposti huono omatunto.
Kun jokin asia kuitenkin tulee lä-
helle, se koskettaa, tutkija Molan-
der sanoo.
Myös sairaanhoitajia kuormit-
ti se, ettei vanhusten omaa tahtoa
kuunneltu riittävästi. Rutiinit ja
työkiireet menivät vanhusten toi-
vomusten edelle.
– Käytännössä tämä voi tarkoit-
taa sitä, ettei vanhus pääse suih-
kuun silloin, kun hän haluaa. Mie-
leltään virkeä ja keskusteluseuraa
kaipaava vanhus saatetaan sijoittaa
vaikeasti muistisairaan vanhuksen
viereen. Laitosmaisissa olosuhteissa
vanhukset ovat tavallaan osa byro-
kratiaa, jossa ihmisen yksilöllisille
tarpeille ja toivomuksille ei ole riit-
tävästi tilaa eikä aikaa, Molander
kuvaa.
Mikä on vanhuksen
parhaaksi?
Tutkimuksessa puolet työntekijöis-
tä ilmoitti, ettei voinut työyhtei-
sön toimintaperiaatteiden vuoksi
toimia vanhusten parhaaksi. Tästä
koituva paha olo vaivasi kotona
joka kolmatta sairaanhoitajaa ja
joka neljättä lähihoitajaa. Lääkä-
reitä asia ei sen sijaan jäänyt tällä
tavalla kiusaamaan.
Joka toinen lähihoitaja, joka
kolmas sairaanhoitaja ja joka vii-
den lääkäri ilmoitti voimakastah-
toisen työtoverin vuoksi joutuvan-
sa toimimaan tavalla, joka aiheutti
epävarmuutta siitä, oliko se van-
huksen parhaaksi.
Työntekijät kokivat myös omais-
ten toisinaan vaativan asioita, jotka
eivät aina työntekijöiden näkö-
kulmasta olleet vanhuksen edun
mukaisia. Pitääkö huonokuntoista
ja vastentahtoista vanhusta suostu-
tella nousemaan vuoteestaan? Mil-
loin siirrytään kiinteästä ruoasta
sosemaiseen ruokaan vanhuksen
nielemisen helpottamiseksi? Onko
vanhuksen lääkitys kohdallaan?
Nämä ovat esimerkkejä kysymyk-
sistä, joista omaiset saattavat olla
eri mieltä hoitavan henkilökunnan
kanssa. Huono omatunto heräsi
myös siitä, ettei omaistenkaan toi-
veita heidän läheisensä huomioon
ottamisesta kyetty riittävästi täyttä-
mään.
Jatkuva omantunnonstressi vai-
kuttaa kielteisesti työntekijöiden
jaksamiseen ja hyvinvointiin. Pa-
himmillaan työntekijä joutuu toi-
mimaan konemaisesti kuin robot-
ti, jolloin asioita ei ehdi eikä jaksa
miettiä sen enempää. Tällöin pää-
see helpommin tapahtumaan myös
ylilyöntejä, jotka sitten jäävät taas
vaivaamaan mieltä.
– Pahimmassa tapauksessa voi
lopulta käydä niin, että ihminen
joutuu työssä jaksaakseen vaienta-
maan omantuntonsa äänen, jottei
olisi jatkuvasti ristiriidassa itsensä
kanssa. Samalla työntekijä joutuu
kieltämään olennaisen osan itses-
tään, Molander huomauttaa.
Huono omatunto voi kuitenkin
toimia muutoksen alkuun paneva-
na voimana myös työyhteisössä.
Siksi työoloja olisi kehitettävä niin,
että työntekijät voivat kuunnella
omaatuntoaan ja keskustella sen
viesteistä työyhteisön kesken ja
työpaikan eettisillä foorumeilla.
– On kaikkien osapuolten etu,
että tähän löytyy aikaa ja voimava-
roja. Omatunto opastaa työssä ja
vahvistaa työn laadukkuutta, tutki-
ja painottaa.
Syötänkö oikein?
Tutkimuksen mukaan kunnalli-
sella sektorilla työskentelevillä lä-
hihoitajilla on huono omatunto
useimmiten liian nopeasta syöttä-
misestä. Eräiden lähteiden mukaan
suomalaisista vanhainkotiasukkais-
ta kolmannes on vajaaravittuja.
Syömisen haasteet aiheuttavat van-
huksille monenlaista vaivaa: Hei-
dän painonsa voi pudota, he saat-
tavat kärsiä kuivumisesta, heidän
haavojensa paraneminen voi vai-
keutua, tai he saattavat saada keuh-
kokuumeen keuhkoon päätyneestä
ruoasta. Seurauksena voi lopulta
olla kuolema. Mutta mitä tehdään
silloin, kun vanhus ilmaisee sanal-
lisesti tai ilmeillään ja eleillään, et-
tei hän halua syödä? Kuinka kauan
ja kuinka monta kertaa häntä pitää
yrittää suostutella? Toteutuuko
vanhuksen itsemääräämisoikeus
ruokailun käytännöissä? Näihin
kysymyksiin ei ole yksioikoisia vas-
tauksia.
Yhdysvaltalaistutkimuksessa
laihtumisvaarassa olevat vanhukset
söivät paremmin eikä heidän pai-
nonsa laskenut, kun vanhainkodin
hoitajat avustivat syömisessä. Van-
huksia autettiin keskimäärin 40
minuuttia joka aterialla.
Molander nostaa esille mielen-
kiintoisen näkökulman vanhuksen
syöttämiseen.
– Hoivatoimenpiteenä syöttä-
minen on poikkeava siinä, että ra-
vinnon saajan ja antajan päät ovat
samalla tasolla tai syöttäjän pää on
syötettävän päätä alempana, kun
vanhus on vuoteessaan ja syöttä-
jä istuu vuoteen vieressä. Syöttäjä
katsoo näin vanhusta ylöspäin.
Asetelma virittää työntekijän kes-
kittymään toiseen ihmiseen, mikä
ilmenee konkreettisesti syötettävän
ja syöttäjän yhteisenä elekielenä.
Syöttäjän käden liikkeet mukau-
tuvat syötettävän pureskeluun ja
nielemiseen. Sen hetken osapuolet
ovat olemassa toisiaan varten.
Omaisten
luopumisprosessin
keskeneräisyyden
takiako?
Sairaanhoitajat ja lääkärit kokevat
monesti erityisen vaikeaksi päätök-
seksi sen, milloin huonokuntoisen
vanhuksen elämää ylläpitävä hoito
lopetetaan. Mitä iäkkäämpi työn-
tekijä on, sitä vaikeampaa elämää
ylläpitävästä hoidosta luopumi-
nen näyttää olevan. Myös omai-
sille päätös on vaikea. Mutta onko
omaisten luopumisprosessin kes-
keneräisyys aihe pyrkiä jatkamaan

1818
huonokuntoisten vanhusten elä-
mää (esimerkiksi uusivan keuhko-
kuumeen yhteydessä annettavalla
antibioottihoidolla), kun vanhuk-
sen omaa tahtoa ei varmuudella
tiedetä eikä hän kykene sitä enää
ilmaisemaan?
– Omaisten pitäminen ajan ta-
salla läheisensä tilanteesta on tär-
keää, Molander sanoo. – Omaisia
tulee kuulla ja tukea, sillä luopu-
minen on prosessi. Kun hoitolin-
jaukset tehdään, tulee toimia niin,
että eri osapuolille syntyy kokemus
siitä, että heidän näkemyksiään on
otettu huomioon.
Molander kuvaa kirjassaan esi-
merkin, jossa vaikeasti muistisai-
raan vanhuksen hoidossa siirryttiin
palliatiiviseen hoitoon ja vahvoihin
kipulääkkeisiin, kun CT-tutki-
muksissa löytyi kasvain.
”Olisiko sinulla (lääkäri) ollut
huono omatunto, jos olisitte teh-
neet hoitolinjapäätöksen kaikki
yhdessä jo aikaisemmin ja päättä-
neet siirtyä oireenmukaiseen hoi-
toon ja vahvoihin kipulääkkeisiin
jo kliinisen kuvan perusteella tai
viimeistään silloin, kun löytyi se
resistenssi?” Molander kysyi. ”Kyl-
lä”, vastasi lääkäri ja korosti, että
diagnoosiin täytyy päästä. ”Haluaa
tietää, mitä hoitaa.”
Muistisairaan vanhuksen kipu-
jen tulkinta on monimutkaista,
kun hän ei pysty ilmaisemaan ki-
pujaan sanallisesti.
– Mielikuvissamme kivulias
kuolema liittyy edelleen useam-
min syöpään kuin dementiaan,
Molander toteaa. – Dementoivan
sairauden edetessä ilmenevät käy-
tösmuutokset, etenkin motorinen
levottomuus, irvistely ja pelokkuu-
den ilmaukset, voivat kuitenkin
olla myös fyysisen kivun aiheutta-
mia. Vuoteen äärellä seisoville epä-
varmuus näiden ilmauksien syistä
voi olla ahdistavaa, mikä saattaa
aiheuttaa ristiriitoja tulkitsijoiden
välillä. Dementia kuuluu kuolevan
ihmisen Käypä hoito -suosituksis-
sa mainittuihin sairauksiin, joiden
loppuvaiheen oireita voidaan lie-
vittää palliatiivisen hoidon kei-
noin, tutkija Molander muistuttaa.
Sairaalaeetikoita
Suomeenkin?
Miten toiminnan eettisyyttä voi-
daan sitten kehittää? Tutkijan
mukaan lähtökohtana on, että
työntekijät huomaavat jatkuvasti
tekevänsä muihin ihmisiin vaikut-
tavia päätöksiä ja kykenevät arvi-
oimaan päätöksentekoaan. Keitä
varten hoitoalan työntekijät viime
kädessä ovat olemassa, ja kenelle he
työtään tekevät? Omasta mieles-
tään he eivät ainakaan ensisijaisesti
ole työssä säästääkseen varoja.
Suureen merkitykseen nouse-
vat työntekijän itsereflektiotaidot.
Merkittävä rooli on myös organi-
saation eettisellä ilmapiirillä sekä
johdon ja hoitotyön lähiesimiesten
tarjoamalla tuella. Työntekijän ja
organisaation omantunnon väli-
nen dialektiikka on mielenkiin-
toinen kysymys, josta Molanderin
mukaan tarvitaan lisää tietoa. Mi-
ten organisaation kollektiivinen
omatunto muodostuu ja kehittyy?
Muokkautuuko työntekijöiden
omatunto vuosien varrella organi-
saation omantunnon osoittamaan
suuntaan? Entä miten ikä ja työko-
kemus vaikuttavat siihen?
Sosiaali- ja terveysalalla toimivat
kohtaavat yhä monimutkaisempia
eettisiä ongelmia asiakastyössä,
työyhteisössä ja koko yhteiskun-
nassa. Tämän vuoksi Molander
pitääkin tärkeänä, että alalle val-
mistuvat opiskelijat perehdytetään
eettiseen ajatteluun jo koulutus-
vaiheessa. Yksi tapa tukea eettistä
ajattelua on eettinen konsultaatio,
jossa käsitellään eettisiä ongelmia
ja tilanteita eettisten kysymysten
asiantuntijoiden avulla. Heidän
kanssaan voidaan keskustella mo-
raalisesti parhaista toimintavaih-
toehdoista.
– Kun työntekijä koki työkave-
rin toimineen epäeettisesti, joka
kymmenes päätti vaieta asiasta työ-
yhteisön hyvän tunnelman ylläpitä-
miseksi. Jos työyhteisön eettinen il-
mapiiri ei ole avoin ja keskusteleva,
työntekijä joutuu ottamaan jopa
kiusatuksi tulemisen riskin ongel-
mia esille nostaessaan, Molander
arvioi ja rohkaisee työntekijöitä
pohtimaan, kumpi on tärkeämpää
voidakseen olla tasapainossa itsen-
sä kanssa: työyhteisön miellyttämi-
nen ja systeemiin sulautuminen vai
äänensä korottaminen oman poti-
laan puolesta hankalaksi leimautu-
misen uhallakin?
Haasteellisia potilastapauksia on
joissakin maissa jo vuosikymme-
nien ajan käsitelty strukturoidusti
eettisissä ryhmissä. Esimerkiksi
Norjassa tämänkaltainen toimin-
ta on lainsäädännön perusteella
vakiintunutta. Ruotsissa on saatu
hyviä kokemuksia henkilökunnan
eettisen ajattelun kehittämiseen
tähtäävästä konsultaatiosta. Yhdys-
valloissa sairaanhoitajia ja lääkärei-
tä konsultoivat sairaalaeetikot.
– Tämän tyyppiselle toiminnalle
saattaisi olla tarvetta myös meillä
hoitovaihtoehtojen ja hoitopaikan
valintaan liittyvien vapauksien
lisääntyessä. Työntekijöiden eet-
tisen ajattelun kannalta voisi olla
hedelmällistä tehdä myös tiivistä
yhteistyötä erilaisten eettisten toi-
mikuntien ja työryhmien kanssa,
Molander sanoo.
Lähteet
Molander, G. (2014). Hoidanko oikein?
Eettinen kuormitus hoito- ja hoivatyössä.
PS-kustannus.
Artikkelia varten on myös haastateltu tutkija
Gustaf Molanderia.
Työsuojelurahasto on tukenut tämän artikke-
lin kirjoittamista.
Lisäluettavaa
Glasberg, A.-L. (2007). Stress of conscience
and burnout in healthcare: the danger of
deadening one’s conscience. Umeå Univer-
sity Medical Dissertations. Umeå Uni-
versity.
Glasberg, A.-L. & Eriksson, S. & Dahl-
qvist, V. & Lindahl, E. & Strandberg,
G. & Söderberg, A. & Sørlie, V. &
Norberg, A. (2006). Development and
initial validation of the stress of consi-
cence questionnaire. –Nursing Ethics 6,
s. 633–648.

19
Haukotus!Toistuva altistuminen sisäisen vuorokausirytmin kannalta väärin ajoittuville työ-
ajoille voi johtaa vuorotyöunihäiriön kehittymiseen.
Piia Nurhonen
Elimistön fysiologiset toiminnot, kuten uni-valveryt-
min ajoitus, hormonieritys ja verenpaine, noudattavat
säännöllistä vuorokausirytmiä. Toimintojen luontai-
nen ajoittuminen häiriintyy, kun työvuorot vaihtele-
vat. Luontaiseen nukkuma-aikaan ajoittuva työskente-
ly altistaa vastaavasti työperäisille unihäiriöille, kuten
univajeelle, unettomuudelle ja väsymykselle.
Vuorotyö ja univaikeudet voivat altistaa merkittä-
ville terveyshaitoille ja vaarantaa työturvallisuutta, kun
tarkkaavaisuus ja toimintakyky heikentyvät. Niihin
liittyy myös lisääntynyt riski sairastua masennukseen,
sydän- ja verisuonitauteihin, tyypin 2 diabetekseen ja
syöpään. Jopa puolet vuorotyöntekijöistä kärsii unen ja
vireystilan heikentymisestä.
Riittävän unen ja vireyden kannalta ongelmallisia
ovat erityisesti varhaiset aamuvuorot ja yövuorot, mut-
ta myös vähäinen palautumisaika vuorojen välissä ja
pitkät työjaksot aiheuttavat samanlaisia hankaluuksia.

20
Tämän on todennut Työterveyslaitoksen tutkijaryh-
mä. Se on tutkimushankkeessaan kehittänyt työter-
veyshuoltoa varten seulontamenetelmän, jolla vuoro-
työunihäiriö voidaan tunnistaa.
Työterveyslaitoksen tutkimukseen osallistui yhteen-
sä 1 209 kuljetus- ja liikennealalla toimivaa vuorotyö-
läistä. Seulontamenetelmän kehittämisen ohella tässä
Työsuojelurahaston tukemassa hankkeessa selvitettiin,
miten vuorotyöunihäiriöistä kärsivien unenrytmi,
unen laatu ja vireys poikkeavat muiden vuorotyötä
tekevien vastaavista. Lisäksi kartoitettiin yksilöllisiä
työhön liittyviä muovattavia tekijöitä, jotka ovat yhte-
ydessä vuorotyöunihäiriöön. Tällaisia ovat esimerkiksi
stressin kokemus, kivun tuntemukset ja vaikutusmah-
dollisuudet omiin työaikoihin.
Tutkimusmenetelminä käytettiin kyselyjä, unipäi-
väkirjoja sekä subjektiivisia ja objektiivisia unen ja vi-
reyden mittareita. Unen ja vireyden mittauksia tehtiin
laboratoriossa sekä luonnollisissa työn ja vapaa-ajan
olosuhteissa. Perustuloksia voidaan soveltaa kaikilla
vuorotyön aloilla.
Aikainen aamuvuoro yhteydessä
unettomuuteen
Kansainvälinen unihäiriöluokitus (vuorotyöunihäiriö
F51.11, ICSD-2 2005) esittää vuorotyön aiheuttaman
unihäiriön diagnostisiksi kriteereiksi a) unettomuuden
tai poikkeavan väsymyksen, joka on ajallisesti yhtey-
dessä toistuviin, normaaliin nukkumisaikaan osuviin
työaikoihin, b) oireiden liittymisen vuorotyöhön vä-
hintään kuukauden ajan, c) unipäiväkirjan tai aktigra-
fian osoittaman biologisen vuorokausirytmin ja uni-
jakson ajoittumisen häiriön ja d) oireistoa paremmin
selittävän syyn puuttumisen.
Työterveyslaitoksen tutkimushankkeessa tyypillisi-
nä vuorotyöhön liittyvinä uni- ja vireystilan häiriöinä
näyttäytyivät voimakas väsymys yövuorojen aikana,
unen heikentynyt laatu ennen aamuvuoroa ja voima-
kas väsymys aamuvuoron jälkeen. Etenkin aikaiset aa-
muvuorot aiheuttivat unettomuutta. Työntekijät, joilla
seulontamenetelmän perusteella arvioitiin olevan vuo-
rotyöunihäiriö, arvioivat unen tarpeensa suuremmaksi
ja unen laadun heikommaksi kuin oireettomat vuoro-
työntekijät. Varsinaisesta univajeesta he eivät kärsineet.
Terveiden ryhmään verrattuna vuorotyöunihäi-
riöryhmään kuuluvilla esiintyi enemmän tuki- ja
liikuntaelimistön sairauksia sekä verenpainetautia. He
käyttivät myös enemmän uni- ja mielialalääkkeitä.
Palautuminen huonompaa, stressiä ja
kivun tuntemuksia
Vuorotyöunihäiriöön liittyi jonkin verran korkeampi
koulutus ja hieman suurempi alkoholinkulutus. Vuo-
rotyöunihäiriöiset raportoivat enemmän stressiä, ja
heillä oli myös enemmän kivun tuntemuksia sekä mie-
lialan laskua. Nukkumistottumusten joustamattomuus
nousi kenttätutkimuksessa esille yhtenä vuorotyöuni-
häiriöön liittyvänä riskitekijänä. Vuorotyöunihäiriöiset
myös arvioivat palautuvansa epäsäännöllisestä työstä
oireettomia huonommin.
Vuorotyöunihäiriö tunnistetaan työterveyshuollos-
sa puutteellisesti, sillä yhtenäinen seulontamenetelmä
vuorotyön aiheuttamalle unihäiriölle on puuttunut.
– Tällaisen seulontamenetelmän kehittäminen on
oleellista, sillä etenkin hyvää vireyttä edellyttävissä ja
vastuullisuutta vaativissa ammateissa, kuten terveyden-
huollossa, kuljetus- ja liikennealalla sekä raskasteollisuu-
dessa, altistutaan unihäiriöille ja heikolle vireydelle yö-
vuorojen yleisyyden vuoksi, tutkimusryhmä painottaa.
Hankkeessa toimivaksi menetelmäksi osoittautui
seulontamenetelmä, jossa uni- ja vireystilaongelmien
esiintymisestä kysyttiin sekä erilaisten työvuorojen
että loman aikana. Sen etuna muihin menetelmiin
verrattuna on kyky sulkea pois muita unihäiriöitä
ja työvuoroihin liittymättömiä uni- ja vireystilaon-
gelmia. Lisäksi menetelmää on helppo käyttää. Kun
vuorotyöunihäiriö tunnistetaan, työterveyshuolto voi
olla mukana suunnittelemassa työtehtäviin tai työ-
aikoihin tehtäviä sopeutuksia työntekijän jaksamisen
edistämiseksi.
Lyhyesti: Vuorotyöläisen muistilista
• Vuorotyö kuormittaa päivätyötä enemmän, ja siksi
omaan jaksamiseen kannattaa kiinnittää enemmän
huomiota.
• Säännöllinen liikunta auttaa jaksamaan ja parantaa
vireyttä ja unen laatua.
• Nokoset on hyvä ottaa säännölliseen käyttöön
muun muassa ennen ensimmäistä yövuoroa.
• Ruokailuun on syytä panostaa. Terveellisen ja vi-
reyttä tukevan ravinnon lisäksi tulee huolehtia so-
pivasta ruokailurytmistä. Yöllä ei syödä raskaasti.
Isompi ateria nautitaan viimeistään puolilta öin ja
sen jälkeen syödään kevyesti.
• Myöskään perhettä, harrastuksia ja sosiaalista elä-
mää ei pidä unohtaa. Ne tukevat jaksamista, vaikka
vaativatkin hieman enemmän järjestelyjä vuorotyö-
läiseltä.
Lähteet
Vanttola, P. & Härmä, M. & Sallinen, M. & Hublin, C. & Virkka-
la, J. & Merikanto, I. & Niemelä, P. & Viitasalo, K. & Puttonen,
S. (2013). Vuorotyöunihäiriön seulonta- ja diagnoosimenetelmien
kehittäminen työterveyshuoltoon. Tutkimushankkeen nro 111102
loppuraportti Työsuojelurahastolle. Työterveyslaitos.
Artikkelia varten on myös haastateltu Työterveyslaitokselta tutkija
Sampsa Puttosta.
Työsuojelurahasto on tukenut tämän artikkelin kirjoittamista.

2121
Avoimella
vuorovaikutuksella
onnistumisiaMaahanmuuttajan työhyvinvointiin vaikuttaa monta muuttujaa, kertoo Työterveys-
laitoksen tutkimus. Tutkimuksen tulosten pohjalta syntyivät suositukset monikult-
tuurisille työpaikoille.
Piia Nurhonen
Yhä useampi suomalainen työ-
paikka on monikulttuurinen. Tu-
levaisuudessa maahanmuuttaja-
taustaisten työntekijöiden määrän
uskotaan kasvavan entisestään.
Työterveyslaitoksen tutkimus-
hankkeessa ”Maahanmuuttajan
onnistuminen työssä” paikannet-
tiin tekijöitä, jotka tukevat maa-
hanmuuttajien työhyvinvointia ja
osallisuutta työyhteisössä.
Keskeinen voimavaratekijä mo-
nikulttuurisella työpaikalla näyttää
olevan esimies. Kannustaessaan ja
ollessaan oikeudenmukainen hän
edistää monikulttuurisen työyhtei-
sön hyvinvointia ja työntekijöiden
välisten suhteiden rakentumista.
Monikulttuurisen työpaikan esi-
miehen ominaisuuksissa korostu-
vat tilanneherkkyys, avoimuus ja
vuorovaikutustaidot. Esimies voi
tukea työssään aloittavaa maahan-
muuttajaa varmistamalla hyvän
perehdytyksen ja huolehtimalla sii-
tä, että työntekijä saa säännöllistä
palautetta ja tarvitsemaansa tukea.
Esimies tarvitsee tietoa ja työkaluja
monikulttuurisen työyhteisön joh-
tamiseen.
Työhön perehdytyksen onnis-
tuminen on erityisen merkityk-
sellinen tekijä monikulttuurisella
työpaikalla. Perehdytysmateriaa-
leissa ja ‑käytännöissä on tärkeää
huomioida eri kulttuuritaustaisten

22
erityistarpeet esimerkiksi kielen
osalta. Perehdytykseen kannattaa
varata myös reilusti aikaa. Suo-
malaiseen työelämään liittyvät oi-
keudet ja velvollisuudet voivat olla
muualta tulleille vieraita. Työnte-
kijän vastuiden, oikeuksien ja vel-
vollisuuksien selventäminen puol-
taakin paikkaansa.
Työssä aloittava maahanmuutta-
ja tulee työtehtävien lisäksi pereh-
dyttää laajemmin myös työpaikan
pelisääntöihin ja käytäntöihin.
Työterveyshuollon palveluista saa-
tavan tiedon sekä työterveyteen,
‑turvallisuuteen ja -suojeluun liit-
tyvän tiedon on tärkeää olla ym-
märrettävää myös vieraskielisille
työntekijöille.
Kaiken kaikkiaan monikulttuu-
risella työpaikalla on tärkeää huo-
mioida erilaiset kielelliset valmiu-
det. Arkisissa tilanteissa työkaverit
voivat tukea paljon toisiaan. Työ-
paikan sisäisen viestinnän tulee olla
ymmärrettävää myös niille, jotka
eivät puhu suomea tai ruotsia. Sa-
manaikaisesti voidaan kuitenkin
rohkaista käyttämään työpaikalla
näitä kahta kieltä.
Perehdytystä kahteen
suuntaan
Monikulttuurisella työpaikalla
tarvitaan avointa ja rakentavaa
keskustelua kulttuurien välisistä
eroista ja samankaltaisuuksista.
Vuorovaikutukseen on hyvä kan-
nustaa yli kulttuurirajojen. Ryh-
mien klikkiytymistä tulee pyrkiä
aktiivisesti estämään.
– Yksi käytännön keino, jolla
saadaan työyhteisön toimintaa su-
juvammaksi, on työvuorolistojen
laatiminen niin, että taustaltaan
mahdollisimman erilaiset henkilöt
tekevät töitä yhtä aikaa, ”Maahan-
muuttajan onnistuminen työssä”
-hankkeen tutkija Kirsi Yli-Kaitala
kertoo.
Kulttuurien kohtaamista voi
edistää kaksisuuntaisella perehdyt-
tämisellä, jossa kehitetään työyh-
teisön monikulttuurisuusvalmiuk-
sia. Tällainen kaksisuuntainen
perehdyttäminen on tärkeää eri-
tyisesti niillä työpaikoilla, joissa ei
aiemmin ole ollut muiden kulttuu-
rien edustajia.
– Kun työyhteisöön tulee maa-
hanmuuttajataustainen työntekijä,
ei riitä, että hänet perehdytetään
suomalaisen työyhteisön tavoille.
Jo olemassa olevaa työyhteisöä on
tärkeää valmistaa epämuodollisen
keskustelun keinoin siihen, että
työyhteisöön on tulossa toisesta
kulttuurista tuleva henkilö. Sa-
malla on hyvä kertoa uuden työn-
tekijän kielitaidon tasosta sekä
rohkaista työntekijöitä ottamaan
kontaktia ja tutustumaan, Yli-Kai-
tala opastaa.
Opas esimiestyön tueksi
Monikulttuurisella työpaikalla on
hyvä olla toimintaohjeet syrjin-
tä- ja kiusaamistilanteiden varalle.
Lisäksi on syytä laatia yhdenver-
taisuussuunnitelma ja seurata sen
toteutumista. On aihetta tarkkail-
la, kohdellaanko työntekijöitä ta-
sapuolisesti ja onko heillä tasapuo-
liset mahdollisuudet esimerkiksi
kouluttautua ja edetä urallaan.
Organisaation johdolla ja sen
tekemillä suurilla linjauksilla on
oma tärkeä roolinsa monikulttuu-
risella työpaikalla. Ovatko moni-
kulttuurisuuden arvostaminen ja
yhdenvertaisuuden edistäminen
esillä organisaation strategiassa
ja toiminnan suunnittelussa? Pi-
detäänkö yhdenvertaisuudesta
kiinni erilaisissa kannanotoissa ja
viestinnässä? Puututaanko havait-
tuihin epäkohtiin ripeästi kaikilla
organisaation tasoilla? Näissä kysy-
myksissä tiivistyy isojen linjausten
merkitys.
– Se, että johto tuo monikult-
tuurisuutta arvostavasti esiin, nä-
kyy käytännön työssä, Yli-Kaitala
sanoo.
”Maahanmuuttajan onnistumi-
nen työssä” ‑tutkimushankkeen ja
laajemman asiantuntijayhteistyön
pohjalta syntyivät suositukset mo-
nikulttuurisille työpaikoille, opas
monikulttuurisen työpaikan esi-
miehille sekä monikulttuuristen
työpaikkojen toimintaa tukevat
verkkosivut. Sivut ovat osoitteessa
www.ttl.fi/monikulttuurinen_työ-
paikka. Sivustolta löytyy myös
resurssimittari, jolla voi arvioida
työpaikan monikulttuurisuusval-
miutta.
Lyhyesti:
”Maahanmuuttajan
onnistuminen työssä”
‑tutkimushanke
(2010–2013)
• Poikkileikkaustutkimus, jossa
kartoitettiin voimavarapainot-
teisesti kolmen keskeisen maa-
hanmuuttajaryhmän tilannetta
työelämässä ja työpaikoilla.
• Kohderyhmänä olivat
18–64-vuotiaat venäläis-, kurdi-
ja somalitaustaiset ensimmäisen
sukupolven työssä käyvät maa-
hanmuuttajat kuudesta kau-
pungista (Helsingistä, Espoosta,
Vantaalta, Turusta, Tampereelta
ja Vaasasta).
• Osallistujia oli yhteensä 610.
• Selvitettiin, miten Suomessa
asuvat maahanmuuttajat voivat
ja millaiset ovat heidän voima-
varansa.
• Tunnistettiin työhön liittyviä
potentiaalisia, onnistumista
edesauttavia tekijöitä.
• Aineiston keruusta vastasi käy-
tännössä Terveyden ja hyvin-
voinnin laitos.
Lähteet
Airila, A. & Toivanen, M. & Väänänen,
A. & Bergbom, B. & Yli-Kaitala, K. &
Koskinen, A. (2013). Maahanmuuttajan
onnistuminen työssä. Tutkimus työssä käy-
vistä venäläis-, kurdi- ja somalitaustaisis-
ta Suomessa. Työterveyslaitos.
Artikkeliin on lisäksi haastateltu tutkija Kir-
si Yli-Kaitalaa Työterveyslaitokselta.
Työsuojelurahasto on tukenut tämän artikke-
lin kirjoittamista.

23
PERHEET
Persoonalla
Persoonallisuuden kypsyys
ja piirteet vaikuttavat
äitinä ja isänä olemiseen.
Piia Nurhonen
Vanhemman persoonallisuus luo perus-
tan vanhemmuudelle. Kun vanhempi
voi psyykkisesti hyvin ja on persoonalli-
suudeltaan kypsä, hänellä on enemmän
edellytyksiä tukea lapsen myönteistä
kehitystä. Hän kykenee huomioimaan
lapsen näkökulman ja kehitykselliset
tarpeet sekä luomaan turvallisen kas-
vuympäristön. Tällainen lapsilähtöinen
vanhemmuus sisältää hellyyttä, läm-
pöä, päivittäistä aikaa, keskustelua ja
kuuntelemista, johdonmukaisuutta sekä
aikuisen vastuuta. Vanhemmat tietävät,
missä lapset ovat ja kenen kanssa.
Kypsyyttä tarvitaan erityisesti tilanteissa, joissa lapsi
ei tottele. Tällöin korostuu vanhemman kyky hallita
tunteensa ja kestää lapsen kiukkuisuutta ja vastarin-
taa. Vanhemman persoonallisuuden kypsyys voi olla
merkittävä voimavara myös kuormittavan elämänti-
lanteen keskellä, jolloin toimivan vanhemmuuden yl-
läpitäminen on haastavampaa.
Millaiset psykologiset ominaisuudet voivat olla
vanhemmuuden voimavaroja? Tutkimusten mukaan
näihin lukeutuvat vanhemman hyvä itsetunto ja kyky
ottaa toisen näkökulma huomioon. Merkityksellisiksi
asioiksi on huomattu myös 1) vanhemman herkkyys
havaita ja sisäistää sosiaalisen kanssakäymisen peli-
sääntöjä, 2) kyky monitahoiseen ajatteluun, 3) taipu-

24
PERHEET
mus sietää asioiden monimutkaisuutta, 4) pyrkimys
objektiivisuuteen ja 5) taito sopeutua stressaaviin elä-
mäntilanteisiin.
Viisi suurta ja vanhemmuus
Myös vanhemman persoonallisuuden piirteet näyttä-
vät olevan yhteydessä lastenkasvatukseen. Piirteet viit-
taavat ihmisen suhteellisen pysyvään tapaan ajatella,
tuntea ja käyttäytyä. Piirretutkimuksessa laajimmin
on tällä hetkellä hyväksytty näkemys viidestä suuresta
persoonallisuuden piirteestä. Nämä ovat neurootti-
suus eli tunne-elämän epätasapainoisuus, ekstraversio
eli ulospäin suuntautuneisuus, avoimuus uusille koke-
muksille, sovinnollisuus ja luottamus. Miten piirteet
heijastuvat vanhemmuuden laatuun?
Neuroottisuuteen liittyy taipumus kokea kielteisiä
tunnetiloja ja hahmottaa ympäristö ihmissuhteineen
uhkaavana. Stressiin liittyvät tilanteet ovat vaikeita.
Neurootikolle tuttuja tunnetiloja ovat huolestunei-
suus, hermostuneisuus, vihamielisyys, surullisuus, toi-
vottomuus ja kriittinen suhtautuminen itseen.
Neuroottisuus on tutkimusnäytön valossa viidestä
piirteestä vahvimmin yhteydessä vanhemmuuteen.
On huomattu, että vanhemmat, joilla on taipumus
kokea kielteisiä tunteita, ovat kasvatuksessa passiivi-
sempia, kielteisiä, tunkeilevia tai ylikontrolloivia.
Ulospäin suuntautuneet ovat taipuvaisia kokemaan
myönteisiä tunnetiloja, kuten iloisuutta ja innostunei-
suutta. He ovat aktiivisia, hakeutuvat elämyksellisiin
ympäristöihin ja haluavat olla muiden ihmisten seu-
rassa. Ulospäin suuntautuneet ihmiset ovat lämpimiä,
ystävällisiä ja sydämellisiä.
Ekstraversion osalta tutkimustulokset ovat osin ris-
tiriitaisia. Toisaalta on huomattu sen olevan yhteydes-
sä vanhemman ilmaisemaan lämpöön sekä herkkyy-
teen havaita lapsen tarpeita ja vastata niihin. Toisaalta
se on liitetty myös vanhemman autoritaarisiin rankai-
sukäytäntöihin, kuten pakottamiseen. Suomalaisessa
”Lapsesta aikuiseksi” ‑tutkimuksessa lasten kokema
myönteisyys kodin kasvatuskäytännöissä ja perheilma-
piireissä liittyi lapsilähtöisen vanhemmuuden lisäksi
vanhemman vähäiseen ulospäin suuntautuneisuuteen.
Ekstravertti vanhempi voi ehkä suuntautua kodin ul-
kopuolelle harrastuksiin ja sosiaalisen elämään, jolloin
lapsi kokee jäävänsä vaille.
Vanhemmuutta kehittämään – sisältä
päin
Sovinnollisuutta luonnehtivat epäitsekkyys, luotta-
mus muihin ja halu uskoa hyvää muista ihmisistä.
Sovinnolliset ihmiset ovat vilpittömiä, huomaavaisia,
auttamishaluisia ja luotettavia. Sovinnollisuus on yh-
teydessä ihmissuhteiden syvälliseen laatuun, kun taas
ekstraversio liittyy seurallisuuteen ja esimerkiksi ih-
missuhteiden suureen määrään.
Tunnollisuuteen yhdistetään järjestelmällisyys, jär-
kevyys, kunnianhimo ja velvollisuudentunto. Tunnol-
linen ihminen pyrkii mahdollisimman hyvään loppu-
tulokseen kaikessa, mihin ryhtyy. Hänellä on itsekuria
ja harkintakykyä. Tunnollisuus auttaa menestymään
päivittäisissä tehtävissä.
Avoimuus uusille kokemuksilla on viidestä piir-
teestä kiistanalaisin. Avoimuuteen liitetään syvällinen
tunnetason tietoisuus ja älyllinen tarve laajentaa omia
kokemuksia. Avoimet ihmiset ovat mielikuvituksel-
taan rikkaita ja luonteeltaan esteettisiä, uteliaita ja
jopa epätavanomaisia.
Sovinnollisuuden, tunnollisuuden ja avoimuuden
yhteyttä kasvatukseen on tutkittu vähemmän. Viittei-
tä on kuitenkin saatu siitä, että piirteet tukevat myön-
teistä vanhemmuutta. Tosin joissakin tutkimuksissa
tunnollisten vanhempien on huomattu olevan ylikont-
rolloivia ja joissakin tutkimuksissa sovinnollisuudella
ei ole havaittu olevan yhteyttä vanhemmuuteen.
Vanhemmuudella on monitahoisia yhteyksiä lasten
kasvatukseen. Vanhemman persoonallisuuden piirteet
ovat vain yksi ulottuvuus. Vanhemmuuteen kasve-
taan, eikä ainoa tie ole kantapään kautta oppiminen
tai oppimattomuus. Mitä enemmän vanhemmat ja
vanhemmuutta kohti kulkevat tietävät lapsen kehityk-
seen ja kasvuun vaikuttavista asioita ja mitä parem-
min he ymmärtävät myös oman toimintansa juuria ja
versoja, sitä enemmän kasvuun on mahdollisuuksia.
Vanhemmuuteen voi ja kannattaa valmentautua.
Emeritusprofessori Lea Pulkkinen peräänkuuluttaa
vanhemmuuden kehittämistä sisältä päin, psykologi-
sesti: ”Voitaisiinko vanhemmille antaa koulutusta
ihmisen kehityksestä, parisuhteesta ja lasten kasvue-
dellytyksistä? Koulutusta arvostavassa yhteiskunnassa
tämä tuskin olisi mahdoton tehtävä lastemme ja las-
tenlastemme tulevaisuuden hyväksi.”
(Pulkkinen 2009, 337.)
Lähteet
Metsäpelto, R.-L. & Kinnunen, U. (2009). Persoonallisuus ja
perhesuhteet. – R.-L. Metsäpelto & T. Feldt (toim.), Meitä on
moneksi. Persoonallisuuden psykologiset perusteet. PS-kustannus.
Metsäpelto, R.-L. & Rantanen, J. (2009). Persoonallisuuden piir-
teet ihmisten samanlaisuuden ja erilaisuuden kuvaajina. – R.-
L. Metsäpelto & T. Feldt (toim.), Meitä on moneksi. Persoonal-
lisuuden psykologiset perusteet. PS-kustannus.
Pulkkinen, L. (2009). Lapsesta aikuiseksi, mutta miten ja millai-
seksi? Kehityksellinen ja yhteiskunnallinen näkökulma persoo-
nallisuuteen. – R.-L. Metsäpelto & T. Feldt (toim.), Meitä on
moneksi. Persoonallisuuden psykologiset perusteet. PS-kustannus.

Särkyvä mieli -
lasten ja nuorten
psyykkinen oireilu
6h?
18.9.2014 HELSINKI,
TIETEIDEN TALO, Kirkkokatu 6
Ajankohtaista tietoa lasten ja nuorten
hyvinvoinnista ja miten sitä voidaan
edistää
Ohjelmassa mm.
Oireilun informaatio
Mitä oireileva lapsi tarvitsee, vaikkei ehkä halua?
Mitä lapsi ei tarvitse, vaikka ehkä haluaakin?
Oikeanlainen vs. vääränlainen lapsen varjelu?
Milloin hoito voi ylläpitää tai pahentaa häiriötä?
Lue lisää www.psyk.fi
UUSIA KOULUTUKSIA
25

26
Hämmennetty,
häiritty - miten
auttaa oireilevaa
lasta ja nuorta? 6h?
29.10.2014 HELSINKI,
TIETEIDEN TALO, Kirkkokatu 6
Tule kuulemaan uusia soveltavan
psykologian keinoista, miten oireilevaa
lasta ja nuorta voidaan auttaa!
Ohjelmassa mm.
Lasten ja nuorten konstikas käytös – maanläheisempi
lähestymistapa oireiluun
Kikkoja konstikkaaseen käytökseen – Kannattavan
kasvatuskeskustelun keinot
Keinoja kiukun hallinnan ohjaukseen
Yksilö- ja ryhmäohjausmentelmiä käytöshäiriöiden
hallintaan
Perheohjaus ja –neuvontamenetelmät
Lue lisää www.psyk.fi
UUSIA KOULUTUKSIA
MAISEMAMAALAUSKURSSI SAARENMAALLA
Aika: 3.-10.8.2014
Opettaja: Pedagogi, taidemaalari Olga Denisenko
Maksut: 435 € (sis.opetus, matkat) + majoitus alk. 196 €
Ilmoittautuminen: 30.6. mennessä
SAARENMAA VIRON HISTORIASSA
– KÄÄNNEKOHTIEN JA KOHTEIDEN JÄLJILLÄ
Aika: 3.-7.8.2014
Matkanjohtaja ja asiantuntija: Professori Martti Turtola
Maksu: 625 € (sis. luennot, matka- ja majoituskulut+retket)
Ilmoittautuminen: 30.6. mennessä
ALKAVAT KOULUTUSOHJELMAT
LCA Life Coach™ -koulutus (20 op) 2014-15
Kriisit ja traumat haasteena (20 op) 2014-15
Työnohjaus muutoksen moottorina (60 op) 2014-16
Ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen
valmentaja –koulutus (20 op) 2014-15
Johdon ja esimiesten työnohjaajakoulutus (20 op) 2015
Tiedot kaikista koulutuksista: www.repininstituutti.fi,
www.kymenlaaksonkesayliopisto.fi, puh. 044 747 8501

27
Muistisairaudet
Parisuhde
koetuksellaMuistisairaus haastaa intiimit suhteet. Rakkaus puolisoiden välillä voi silti jopa sy-
ventyä.
Sanna Aavaluoma
Jokainen parisuhde on erilainen. Parisuhteessa kum-
mankin osapuolen perusperhe, sisäinen parisuhde
ja kasvuhistoria määrittävät sen, miten pari selviytyy
suhteensa erilaisista kriiseistä ja miten pari ratkaisee
ne. Siksi myös kumppanin sairastuminen vaikuttaa
eri tavoin eri parisuhteisiin. Myös se vaihtelee, kum-
malle sairauteen sopeutuminen on haasteellisempaa.
Seksuaalisuus on jokaisen parisuhteen ulottuvuus, jon-
ka toteuttamiseen parin sisäiset prosessit vaikuttavat.
Muistisairaus tuo näihin prosesseihin omat vaikutuk-
sensa, joita tässä artikkelissa tarkastelen tutkimusten,
kliinisen paripsykoterapiatyön ja aiempien kirjoituste-
ni kautta.
Parisuhde, läheisyys ja seksuaalisuus
Antaessaan vihkivalassa lupausta rakastaa toista sairau-
den ja terveyden hetkinä ei ihminen voi aavistaa, miten
vakava sairaus vaikuttaa parisuhteeseen. On haasteel-
lista säilyttää suhde vastavuoroisena ja tasapainoisena
samalla, kun siihen astuvat potilaan ja hoitajan roo-
lit. Tieto vakavasta sairaudesta nostattaa voimakkaita
menetyksen tunteita, joihin pari saattaa reagoida joko
työntämällä toista kauemmas itsestään tai ripustautu-
malla toiseen. Parit sopeutuvat parhaiten, mikäli op-
pivat hyväksymään sairauden tuomat elämän tosiasiat
ja käyttämään tätä tietoisuutta tavalla, joka voimaut-
taa parisuhdetta sen rajoittamisen sijaan. Parilla on
mahdollisuus uudelleen arvioida, mikä kummallekin
osapuolelle on todella tärkeää ja mikä vähempiarvois-
ta (Rolland 1994). Kaikki parisuhteet eivät selviydy
sairauden tuomista haasteista, vaan puolisot päätyvät
psyykkiseen tai konkreettiseen eroon.
Ihminen on seksuaalinen olento syntymästä kuo-
lemaan. Ei ole olemassa normaalin seksuaalisuuden
määritelmää. Parisuhteessa lähtökohtana on se, että
kumpaakin osapuolta tyydyttävä seksi on normaalia.
Seksuaalisuuteen kuuluvat yhdynnän lisäksi puolisoi-
den välinen läheisyys ja intiimiys sekä heidän mieli-
kuvansa ja fantasiansa. Toisille seksi on jokapäiväinen
asia, kun taas toiset voivat mainiosti elää edes mietti-
mättä sitä. Vakava sairaus ei poista seksuaalista ulottu-
vuutta tai läheisyyden tarvetta ihmisestä. Sairaus ja sen
tuomat muutokset ihmiseen ja hänen läheiseen suhtee-
seensa vaikuttavat kuitenkin siihen, miten sairaus tulee
näkyviin seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Luotta-
muksen puute ja turvattomuuden tunne heijastuvat

28
Muistisairaudet
helposti parin seksielämään. Toisilla seksi ja läheisyys
toimivat hyvin myös silloin, kun muuten on vaike-
aa, sillä seksissä löydetään turva toisesta. Toisilla taas
tyytymättömyyden tunne vähentää seksuaalista haluk-
kuutta. Kenties suurin merkitys seksuaalisuhteessa on
sillä, säilyykö suhteen vastavuoroisuus ja kykenevätkö
kumppanit huomioimaan toisiaan (Aavaluoma 2012.)
Parisuhteessa etsitään aina tasapainoa läheisyyden
ja erillisyyden, yhteisten ja omien tekemisten välillä.
Myös silloin, kun sairaus tulee osaksi parisuhteen ar-
kea, olisi kummankin hyvä löytää yhdessäolon lisäk-
si elämänalueet, jotka ovat itselle merkittäviä ilman
toista. Kumppanin sairastuessa muistisairauteen tämä
tehtävä herättää ristiriidan. Samaan aikaan tarve löy-
tää omaa elämänsisältöä ja tietoisuus toisen sairaudesta
ja vähittäin tapahtuvasta muuttumisesta aiheuttavat
kipua siitä, että yhteiset hetket ja yhdessä jaetut asiat
eivät enää ole samanlaisia kuin ennen ja ne vähene-
vät. Tietoisuus tästä saattaa herättää terveessä osapuo-
lessa suuren tarpeen olla puolison kanssa yhdessä niin
paljon kuin mahdollista. Kun oma puoliso muuttuu,
voi yhteisten kokemusten mahdollistuminen tuntua
kilpajuoksulta ajan ja sairauden kanssa. Näin kasvun
vaatima kyky erillisyyteen voi tulla uhkaavaksi koke-
mukseksi ja tilanne voi aiheuttaa sisäisen, usein tiedos-
tamattomankin ristiriidan. (Aavaluoma 2012.)
Parisuhteen osapuolilla voi olla hyvinkin erilaisia
tapoja jakaa kokemuksiaan ja puhua asioista. Toiselle
on voinut aina olla tärkeää kertoa kaikki ilot ja huolet
sisaruksille, sukulaisille ja ystäville. Toinen taas on voi-
nut olla pidättyväinen asioiden jakamisessa. Tämä voi
johtua siitä, että hänellä on huonoja kokemuksia toi-
sille uskoutumisesta. Saattaa myös olla, että hän ei ole
omassa perheessään tottunut sellaiseen tapaan käsitellä
asioita, vaan perheen kulttuuri on kantaa asioita yksin.
Niin kauan kuin elämässä tapahtuvat asiat kosketta-
vat vain itseä, voi kumpikin tehdä päätökset siitä, mitä
itsestään kertoo. Kun pysähdyttävä asia koskettaa mo-
lempia, joudutaan parisuhteessa löytämään yhteinen,
kummallekin sopiva tapa ottaa asiat puheeksi. Miten
selvitä pakottavasta jakamisen tarpeesta loukkaamat-
ta toista, joka haluaa pitää tiedon sairaudesta salassa?
Miten ilmaista puolisolle se, että toiset jo huomaavat
hänessä tapahtuneet muutokset, vaikka hän itse ei ole
sitä mieltä? (Aavaluoma 2012.)
Sairaus kriisiyttää parisuhteen
Toisen vakava sairastuminen on parisuhteessa kriisi,
joka ravistelee kummankin turvallisuuden tunnetta
sekä minuuden pysyvyyttä. Molemmissa osapuolissa
aktivoituvat silloin myös muut elämän aikana koetut
turvallisuuden tunnetta uhanneet kokemukset, mene-
tykset ja traumat. Elämän rajallisuus ja ennakoimat-
tomuus on kohdattava. Tieto etenevästä parantumat-
tomasta sairaudesta pakottaa työstämään luopumisen
kysymyksiä ja tiedostamaan tulevan kuoleman. Puoli-
soiden kiintymystyylit ja niiden myötä perustavaa laa-
tua oleva kokemus autetuksi ja kannatelluksi tulemi-
sen mahdollisuuksista vaikuttavat siihen, minkälainen
prosessi muodostuu vakavan sairauden hyväksymisestä
osaksi omaa elämää. Parisuhteessa joutuvat koetukselle
sekä luottamus elämää kohtaan että parin keskinäinen
luottamus. Jos parilla on kokemusta siitä, että elämän
aikana kohdatuista vaikeuksista on selvitty yhdessä,
sairauden tuomat haasteetkin voidaan kohdata yhdes-
sä. Jos taas liitto on ollut vaikea eikä keskinäisen luotta-
muksen haavoja ole voitu hoitaa, tulevaisuus sairauden
kanssa saattaa tuntua sietämättömältä. (Aavaluoma
2012.)
Sovittujen asioiden pysyminen mielessä vaikeutuu
sairastumisen myötä, jolloin myös niiden noudatta-
minen helposti unohtuu. Kun pienissä arjen asioissa
tukeutuu toiseen ja joutuu pettymään, keskinäinen
luottamus rikkoontuu. Joskus uskonnollinen vakau-
mus saattaa luoda pohjan sille, että sairaus katsotaan
osaksi suurempaa kokonaisuutta ja vaikeudet voi antaa
jonkin ylemmän voiman kannettavaksi. Toisinaan sai-
raus taas romuttaa luottamuksen uskoon. (Aavaluoma
2012.)
Parisuhteen kriiseille keskeisiä teemoja ovat vuoro-
vaikutukseen ja intiimiyteen liittyvät vaikeudet ja eri-
mielisyydet sekä vallan tasapaino ja suhteen roolijako.
Näiden vaikeuksien takana ovat erillisyyteen ja lähei-
syyteen liittyvät kohtaamattomat tarpeet. Vaikeuksien
lisääntyessä kumpikin osapuoli on taipuvainen kuule-
maan toisen ilmaisusta vain negatiivisen puolen. Po-
sitiiviset ilmaisut jätetään huomiotta. Parin perusper-
heen kokemukset voivat altistaa parisuhdevaikeuksissa
olevia kehittämään ongelmallisia uskomusjärjestelmiä
ja käyttäytymistapoja. Tällaisia ovat esimerkiksi kol-
mioasetelma vanhempien välissä ristiriidassa, väkival-
lassa tai erossa; vaikeudet vanhempien ja lapsen suh-
teessa; kietoutuneet tai hylkivät suhteet vanhempiin;
hylkäämiskokemukset; psyykkinen tai seksuaalinen
hyväksikäyttö sekä ero vanhemmista merkittävissä ke-
hitysvaiheissa ilman korvaavaa huoltajaa. Näin synty-
vät ongelmalliset suhdekartat opastavat heitä aikuisuu-
dessa tavoissa, joilla he odottavat tarpeittensa tulevan
kohdatuiksi. Stressaavissa elämäntilanteissa ihmisen
kiintymystarpeet heräävät ja hän odottaa kumppa-
ninsa vastaavan näihin tarpeisiin. Jos hän on joutunut
vanhempansa hylkäämäksi, hän voi kohdella kumppa-
niaan kuin tämäkin aikoisi hylätä hänet. (Carr 2008.)
Vakava sairastuminen voi aiheuttaa reaktiivisen
masennuksen sairastuneelle tai hänen puolisolleen.
Masennus tuo parisuhteeseen monenlaisia vuorovai-
kutusvaikeuksia. Terve puoliso voi toisaalta ymmärtää
masentuneen vetäytymistä, mutta samalla aiemmasta

29
Muistisairaudet
läheisyydestä etäälle joutuminen voi aiheuttaa ulko-
puolisuuden ja hylätyksi tulemisen tunteita. Hän saat-
taa turtua pettymykseen ja kenties pyrkiä kätkemään
kasvavan vihansa. Kun tunteet puolisoa kohtaan ovat
turhautumisen, pettymyksen ja vihan sävyttämiä, on
välillä vaikeaa muistaa, että kyseessä on sairaus. Huo-
leen toisesta tarvitaan myötätuntoa, eikä ihmisen ole
helppo löytää sitä suhteessa, jossa hän kokee tulevansa
laiminlyödyksi. (Aavaluoma 2012.)
Häpeä on tunne siitä, ettei tule hyväksytyksi omas-
sa mielessään tai toisten silmissä. Häpeään liittyy pel-
ko paljastetuksi tulemisesta ja siitä, mitä toiset itsestä
ajattelevat. Jokainen ihminen kokee häpeän tunteita,
mutta niiden voimakkuuteen vaikuttaa se, miten hänet
on näissä tunteissaan otettu elämänsä aikana vastaan.
Jos avuttomuuden tai heikkouden näyttämisestä on
seurannut torjuntaa, tunteen mitätöintiä tai vähätte-
lyä, ihminen pyrkii selviytymään yksin tukeutumatta
toisiin. Vaikkei sairauden puhkeamiselle voi mitään,
sairastuminen ja siihen liittyvät muutokset itsessä he-
rättävät häpeää. (Aavaluoma 2009, 2011.)
Muistisairas ihminen tuntee usein häpeää itsestään jo
sairauden varhaisvaiheessa. Hän pelkää, että kaikki nä-
kevät sairauden. Sen vaikutukset omaan identiteettiin ja
arjesta selviämiseen ovat hämmentäviä ja huonommuu-
den tunteita herättäviä. Muistamattomuus, asioiden
unohtaminen ja jatkuvat väärinymmärrykset läheisissä
suhteissa aiheuttavat häpeää, sillä sairastunut ei pahoita
läheistensä mieltä tahallaan. Myös läheinen kokee mo-
nenlaista häpeää. Sairauden aikaansaamat muutokset
ja niistä seuraavat kiusalliset hetket vuorovaikutusti-
lanteissa tai myöhemmin julkisilla paikoilla herättävät
sekä myötähäpeää sairastuneen puolesta että katseiden
kohteena olon tuomaa häpeää. Rakkaan ihmisen häpe-
äminenkin hävettää. (Aavaluoma 2009, 2011.)
Voiko puoliso olla myös hoitaja?
Etenevät muistisairaudet haastavat parisuhteen. Ne
pakottavat parin sopeutumaan jatkuviin muutoksiin
arjessa ja vuorovaikutuksessa. Sairastunut tarvitsee vä-
hitellen yhä enemmän apua, mikä nostaa parisuhtees-
sa esiin avuttomuuden ja tarvitsevuuden kysymykset.
Koska muistisairasta usein hoitaa oma puoliso, on tär-
keää ymmärtää sairauden vaikutuksia parisuhteeseen.
(Ascher et al. 2010.) Projektiivisen identifikaation
avulla puolisot pyrkivät ratkaisemaan sairauden nostat-
tamia psyykkisiä haasteita. Vajavuuteen, avuttomuu-
teen ja osaamattomuuteen liittyviä osia projisoidaan
toiseen, sitä osaa vastaan hyökätään, sitä koetetaan
hallita tai sen avulla yritetään päästä yhteyteen toisen
kanssa. Toisessa ihaillaan tai vihataan itsessä olevaa ei-
hyväksyttyä puolta. (Tuhkasaari 2010.)
Parisuhteessa terveen puolison itseltä kieltämät tun-
teet heijastuvat sairastuneen käytöksessä (Walsh & Mc-
Goldrick 2004). Muistisairas herkistyy tunnistamaan
puolisonsa tunteita. Hänen oma ilmaisunsa muuttuu
rajoittuneemmaksi, mutta hän alkaa määrittää omaa
itseään puolisossaan aistimiensa tunteiden kautta. Esi-
merkiksi terveen puolison itseltään kieltämät vihan tun-
teet voivat purkautua sairastuneen tuskastumisena, le-
vottomuutena tai väkivaltaisuutena. (Aavaluoma 2012.)
Alzheimerin tauti haastaa intiimit suhteet. Puolisoi-
den välillä rakkaus voi silti jopa syventyä. Parisuhteen
pituus ja sen laatu sekä perheen ongelmienratkaisukei-
not ennen sairautta ennustavat sitä, miten pari selviy-
tyy sairauden suhteelle tuomista haasteista. Pitkä liitto
ei helposti romahda sairauteen, kun taas järjestykses-
sään toiset tai kolmannet liitot ovat haavoittuvam-
pia, mikäli lojaliteetti ja sitoutuminen eivät ole vielä
kehittyneet. Pariskunnille sairaus voi merkitä taakkaa,
syyllisyyttä, haastetta, kauhistusta tai šokkia. (Cohen
& Eisdorfer 2001.)
Erityishaasteita
Jos sairastunut muuttuu seksuaalisissa lähestymisis-
sään karkeaksi tai huomioi vain oman tyydytyksensä,
toinen osapuoli ei koe seksielämää helläksi ja huomi-
oivaksi. Sairauden myötä seksuaalisuus saattaa lakata
kiinnostamasta kokonaan. Toisilla se taas saa liiallisen
merkityksen, jolloin seksi on mielessä jatkuvasti. Joil-
lakuilla myös lääkitys vaikuttaa halukkuuteen. Joskus
sairauteen liittyvä aloitekyvyn heikkeneminen ilme-
nee lisäksi seksuaalisen aloitekyvyn heikkenemisenä,
jolloin vastuu aloitteiden tekemisestä siirtyy terveelle
puolisolle. Jos aloitteiden tekeminen on hänelle vai-
keaa tai hän on nauttinut kumppaninsa aloitteellisuu-
desta, hän joutuu löytämään uuden puolen itsestään,
jotta hän saisi kumppaninsa innostumaan. Liiallisen
korostunut seksuaalisuus voi pitkään jatkuessaan mer-
kitä terveelle puolisolle uupumista ja jopa pelkoa siitä,
miten selviytyä kumppaninsa aktiivisuuteen liittyvistä
asioista. Jos terve puoliso on ollut suhteessa varovai-
sempi ilmaisemaan itseään tai sairastunut on ollut do-
minoiva osapuoli suhteessa, hän ei ehkä uskalla kertoa
tilanteestaan kenellekään. (Aavaluoma 2012.)
Sairauden edetessä myös hygienian hoitamisen
vaikeudet vaikuttavat vääjäämättä siihen, minkälai-
sia seksuaalisista kokemuksista tulee. Monet kokevat
vaikeaksi myös sen, ettei ole mahdollista tietää, onko
sairastunut puoliso tilanteissa aktiivinen omasta halus-
taan. Puolison pelko siitä, että hän houkuttelee sairas-
tuneen puolisonsa tätä hämmentäviin tilanteisiin, saat-
taa myös tulla esteeksi seksille. Myös parin unielämä
vaikuttaa seksuaaliseen kanssakäymiseen. Toiset nuk-
kuvat rauhallisesti pitkät yöunet, jolloin yhteisen vuo-
teen jakaminen ei ole hankalaa. Jos taas toinen nukkuu
levottomasti, heräilee ja kulkee öisin ympäri kotia, toi-
sen unensaanti saattaa kärsiä kohtuuttomasti. Tällöin

30
Muistisairaudet
samassa vuoteessa tai huoneessa nukkuminen voi olla
mahdotonta. (Aavaluoma 2012.)
Baikien mukaan (2002) ikääntyvien seksuaalisuutta
on tutkittu vähän ja on vaikea tietää, liittyvätkö muu-
tokset iän tuomiin muihin sairauksiin vai seksuaali-
suudessa iän myötä tapahtuviin muutoksiin. Erityisesti
naisten halukkuus vähenee iän myötä. Nykyajan van-
hat ihmiset ovat seksuaalisesti aktiivisempia kuin edel-
liset sukupolvet. Muistisairaus voi lisätä seksuaalista
aktiivisuutta (sairastunut unohtaa, että seksiä on juuri
ollut, tai hän tulee estottomammaksi) tai vähentää sitä
(sairastuneen mieliala laskee; erektiovaikeudet aiheut-
tavat apatiaa). Puolison muuttuminen saattaa seksin
yhteydessä tuoda terveen puolison mieleen insestiin
viittaavia mielikuvia. Sairastunut saattaa näet elää mie-
lessään lapsuusaikaa ja pelätä seksuaalista lähestymistä.
Baikie nostaa esiin kysymyksiä sairauden ja seksuaali-
suuden välisestä yhteydestä:
– Vaikuttavatko visuospatiaaliset vaikeudet ja dysp-
raksia hyväilykykyyn tai penetraatioon?
– Voiko seksuaalisen aktiivisuuden ja kyvyn rakastella
unohtaa?
– Katoaako seksuaalisuus kommunikointikanavana
muistisairauden edetessä?
– Kykeneekö muistisairas esileikkiin?
– Kuinka paljon puolison väsymys, puutteellinen
intiimihygienia tai verbaalinen aggressio vähentää
häntä kohtaan herääviä seksuaalisia tunteita?
– Jos sairaus muuttaa ihmistä, säilyykö hän seksuaali-
sesti viehättävänä?
Luopumisen ulottuvuuksia
Etenevä sairaus on pariskunnalle hidas kuolema, joka
pakottaa heidät elossa ollessaan suremaan. Jokainen
surun palanen on pieni kuolema, erillinen menetys
surtavaksi. Se tuottaa menetyksiä enemmän kuin pari
jaksaisi kantaa. Näitä ovat esimerkiksi autolla ajamisen
menetys, itsenäisyyden menetys, persoonallisuuden
menetys, raha-asioiden hallinnan menetys, haavoittu-
vuuden menetys, perheen menetys, luonteen menetys
ja sen ihmisen menetys, joka sairastunut oli. (Kübler-
Ross & Kessler 2005.)
Joskus parisuhde ei selviydy sairauden tuomis-
ta haasteista. Tällöin on tärkeää muistaa, että saattaa
olla kysymys myös parisuhteessa piilossa olleista vai-
keuksista, joiden esiintulon sairaus aktivoi tai joiden
ilmaantumista se nopeuttaa. Pari olisi siis saattanut
erota ilman sairauttakin. Puolison sairastuessa kynnys
erota useimmiten kuitenkin kasvaa, sillä tieto puolison
lisääntyvästä avun tarpeesta herättää tietoisuuden hä-
nen tulevaisuutensa turvaamisesta. Näissä tilanteissa
molemmat puolisot kokevat suurta yksinäisyyttä niin
henkisesti kuin seksuaalisestikin.
Vaikka muistisairas voi varhain aloitetun lääkityksen
turvin säilyttää hyvän toimintakyvyn jopa yli kymme-
nen vuotta diagnoosin saamisen jälkeen, on etenevä
sairaus pelottava asia parisuhteessa. Kaikista sairauden
herättämistä tunteista, ajatuksista, kysymyksistä ja
tunnelmista olisikin tärkeää voida keskustella yhdessä
– joko kaksin tai ammattilaisen kanssa. Näin vahvistuu
kyky luottaa toiseen ja sietää omaa avuntarpeen lisään-
tymistä tai toisen tukena olemista. Mitä avoimemmin
voidaan puhua sairauden kanssa vastaan tulevista haas-
teista, sen turvallisemmaksi molemmat puolisot voivat
tuntea olonsa – epävarmuudenkin keskellä. Turvalli-
suus lisää kykyä läheisyyteen.
Sairauden edetessä puolisoiden olisi tärkeää löytää
seksin lisäksi muitakin tapoja seksuaalisuutensa ilmai-
semiseen. Kyse on tavoista olla lähellä ja tuottaa yhteisiä
fyysisiä hyvän olon kokemuksia. Käsikkäin olo, hyväily,
hieronta, suukottelu, silittely ja yhdessä saunominen tai
kylpeminen voivat tuntua molemmista hyvältä. Yhtei-
nen vastavuoroinen seksi vähenee ja lakkaa muistisai-
rauden myötä. Siitä luopuminen on molemmille oma
prosessinsa. Terveellä puolisolla säilyy usein kaipaus
kumppanuuteen, hellyyteen, hyväilyihin ja seksiin,
vaikka toisella olisi jäljellä vain tarve läheisyyteen ja tur-
valliseen kosketukseen. Sairauden tuomien muutosten
sureminen yhdessä ja erikseen mahdollistaa uudenlai-
sen suhteen syntymisen oman puolison kanssa.
Lähteet
Aavaluoma, S. (2009). Tähdenlentoja. Perhepsykoterapeuttinen nä-
kökulma muistisairauksiin. Opinnäytetyö, vaativan erityistason
perheterapiakoulutus. Helsingin Alzheimer-yhdistys ja HO-
PEA-perheprojekti.
Aavaluoma, S. (2011). Muistisairaus psyykkisenä prosessina. – S.
Granö & H. Härmä (toim.), Työikäisen muisti ja muistisairaudet,
s. 204–246. WSOYpro.
Aavaluoma, S. (2012). Rakkaan kanssa kuutamolla. Parisuhde muis-
tisairauden kajossa. Omakustanne.
Ascher, E. & Sturm, V. & Seider, B. & Holley, S. & Miller, B.
& Levenson, R. (2010). Relationship satisfaction and emotional
language in frontotemporal dementia and Alzheimer disease pa-
tients and spousal caregivers. – Alzheimer Disease and Associated
Disorders 1, s. 49–55.
Baikie, E. (2002). The impact of dementia on marital relationships.
– Sexual and Relationship Therapy 3, s. 289–299.
Carr, A. (2008). Family therapy. Concepts, process and practice. Toi-
nen painos. Wiley.
Cohen, D. & Eisdorfer, C. (2001). The loss of self. A family resourse
for the care of Alzheimer´s disease and related disorders. Norton.
Kübler-Ross, E. & Kessler, D. (2005). Suru ja surutyö. Basam
books.
Rolland, J. S. (1994). In sickness and in health: The impact of
illness on couples´ relationships. – Journal of Marital and Family
Therapy 4, s. 327–347.
Tuhkasaari, P. (2010). Naisen ja miehen identiteetit murroksessa –
Sisäisten objektisuhteiden muutos parisuhteen ja paripsykotera-
pian näyttämöllä. – V. Malinen & P. Alkio (toim.), Paripsykotera-
pia ja parisuhteen kätketyt mahdollisuudet, s. 30–59. Väestöliitto.
Walsh, F. & McGoldrick, M. (1991). Loss and the family: A sys-
temic perspective. – F. Walsh & M. McGoldrick (toim.), Living
beyond loss. Death in the family, s. 3–26. Norton.

UUSIA KOULUTUKSIA
31
MUISTISAIRAAN
HOITO 2014
MUISTISAIRAANHOIDON ASIANTUNTIJAPÄIVÄT
27.–28.10.2014 Wanha Satama, Helsinki
Luennoitsijoina toimivat mm. Sirkka-Liisa Kivelä, Seela Sella,
Anna Pylkkänen, Sanna Aavaluoma…
Tervetuloa mukaan Suomen Psykologisen Instituutin
Muistisairaanhoidon asiantuntijapäiville Helsinkiin. Liity
kollegojesi joukkoon ja tule mukaan pureutumaan ikäihmisten
psykososiaalisen hyvinvoinnin edistämisen ja muistisairauksien
kokonaisvaltaisen hoidon kysymyksiin!
Asiantuntijapäivät kokoavat yhteen alan
ammattilaisia, kuten
• muistihoitajia
• muistineuvojia
• muistikoordinaattoreita
• sosiaali- ja terveydenhuollon esimiehiä
• muistisairaiden hoitotyön ammattilaisia
• muistisairaiden asioista kiinnostuneita henkilöitä eri sektoreilta.
Päivien ohjelmassa on Suomen Psykologisen Instituutin
kouluttajien, muistihoitajien ja muiden asiantuntijoiden luentoja
sekätyöpajojajavaltakunnallistaverkostoitumistamuistisairaiden
asialla.
Lue lisää osoitteesta www.psyk.fi/muistisairaanhoito2014.

32
Erilaisuus
Hyvä vai
paha porno?Pornografia on kiistelty aihe, ja se herättää ihmisissä voimakkaita tunteita. Erootti-
sen aikuisviihteen kulutus vaikuttaa olevan kovin yleistä. Useissa kansainvälisissä
tutkimuksissa on arvioitu, että 50–99 % miehistä ja 30–86 % naisista käyttää por-
nografiaa.
Arja Kinnarinen
Vastustajat väittävät, että eroot-
tisen aikuisviihteen suurkulu-
tus voi tuhota avioliittoja, johtaa
seksuaalisiin riippuvuuksiin tai
muunlaiseen epäterveeseen käyt-
täytymiseen sekä lisätä seksuaalis-
ta aggressiivisuutta. Suurkuluttaja
saattaa saada erilaisia oireita, kuten
keskittymisvaikeuksia, sosiaalisia
pelkoja, pakko-oireita ja erektio-
ongelmia. Lisäksi pakonomainen
aikuisviihteen harrastaminen voi
aiheuttaa hankaluuksia muualla-
kin kuin parisuhteessa. Jotkut ovat
menettäneet työpaikkansa, koska
eivät ole voineet hillitä itseään työ-
aikana, vaan ovat vierailleet jatku-
vasti pornosivustoilla.
Kannattajien mielestä porno-
grafia voi parantaa sukupuolielä-
mää, tarjota turvallisen seksuaa-
lisen purkautumisväylän ja ehkä
jopa vähentää seksuaalista väkival-
taa. Joidenkin tutkijoiden raport-
tien mukaan esimerkiksi Tans-
kassa seksuaalinen aggressiivisuus
väheni, kun pornografia laillistet-
tiin vuonna 1969.
Yhdysvaltalainen tiedetoimit-
taja ja -kirjoittaja Kirsten Weir on

33
Erilaisuus
sitä mieltä, että sekä vastustajat
että kannattajat sivuuttavat tär-
keimmän asian: huolimatta siitä,
pidetäänkö pornografian käyttöä
moraalisena toimintana vai ei, mo-
net ihmiset pitävät siitä.
Toisille ongelmatonta –
kaikille ei
Käytännön elämässä pornogra-
fia on läsnä kaikkialla. Internetin
myötä siitä on tullut entistä hel-
pommin saatavaa; se on kaikkien
ulottuvilla, hinnaltaan edullista ja
anonyymia.
Monien mielestä tämä on hyvä
asia. Indianan yliopiston Kinsey-
instituutissa vuonna 2002 tehdyn
tutkimuksen mukaan 86 % vastaa-
jista oli sitä mieltä, että pornografi-
an katselu voi olla opettavaista, ja
72 % totesi, että se on harmiton
purkautumisväylä fantasioille. Ai-
kuisviihdettä käyttävistä vastaajista
80 % kertoi, että he kokivat asian
myönteiseksi.
Kinsey-instituutin raportin
mukaan monille eroottisen aikuis-
viihteen käyttäjille ei näytä tulevan
vaikeuksia toiminnastaan. Joillekin
siitä kehittyy silti ongelma: 9 %
käyttäjistä sanoi, että he olivat
yrittäneet lopettaa, mutta epäon-
nistuneet siinä. Tärkeä kysymys
on, missä kulkee raja, jossa porno-
grafian pimeä puoli tulee vastaan.
Tutkijat etsivätkin vastausta siihen,
missä määrin ja kenelle aikuisviih-
teen käyttö aiheuttaa riippuvuutta
ja miten auttaa ihmisiä, joilla lii-
allinen kulutus alkaa haitata nor-
maalia elämää.
Aikuisviihde ja todellisen
elämän ihmissuhteet
Jos aikuisviihteen käytöstä tulee
liiallista eikä henkilö pysty enää
hallitsemaan sitä, ihmissuhteet
voivat kärsiä. Tennesseen yliopis-
tossa Yhdysvalloissa tehtiin vuon-
na 2012 tutkimus, johon osallistui
308 naisopiskelijaa. Ne osallistujat,
joiden mielestä heidän poikaystä-
viensä aikuisviihteen käyttö oli on-
gelmallisella tasolla, kokivat, että
heidän itsetuntonsa aleni, parisuh-
teen laatu heikkeni ja seksuaalinen
tyytyväisyys väheni.
Asia ei kuitenkaan ole näin yk-
sinkertainen. Vuonna 2013 niin
ikään Yhdysvalloissa tehdyssä tut-
kimuksessa Brigham Youngin ja
Missourin yliopistojen tutkijat sel-
vittivät avio- tai avoliitossa elävien
parien suhteen laatua. He totesivat,
että miesten pornografian käyttö
vaikutti haitallisesti seksuaalisuh-
teen laatuun molemmilla puolisoil-
la. Yllättäen naisilla aikuisviihteen
käyttö sitä vastoin paransi heidän
seksuaalisuhteensa laatua.
Samansuuntaisia tuloksia olivat
saaneet Bridges ja Morokoff vuon-
na 2011: miehet, jotka käyttivät
pornografiaa, kokivat omien ker-
tomustensa mukaan vähemmän
seksuaalista läheisyyttä todellisissa
ihmissuhteissaan. Sen sijaan kun
naiset käyttivät aikuisviihdettä,
läheisyys suhteessa lisääntyi. Mah-
dollinen selitys tähän on se, että
miehet viihdyttävät itseään yksi-
nään, kun taas naiset katselevat
pornoa kumppaninsa kanssa, jol-
loin kysymyksessä on jaettu koke-
mus. Lisäksi miehillä on tapana
katsoa videoita, joissa esitetään
seksiaktia ilman muuta sisältöä.
Naiset taas katsovat kokonaisia
elokuvia, joissa on juoni. Yhdessä
puolisot usein käyttävät sellaisia
videoita, joissa miehet ja naiset esi-
tetään seksuaalisesti tasa-arvoisem-
pina kumppaneina.
Syy vai seuraus?
Joillekin pareille aikuisviihteen
katselusta näyttää olevan hyötyä,
mutta ei kaikille. Jos vain toinen
osapuoli – tavallisesti heteroseksu-
aalisessa parisuhteessa oleva mies
– käyttää pornografiaa suuressa
määrin, hän usein vetäytyy tun-
netasolla kumppanistaan. Tällöin
mukaan tulee toiminnan salailua,
läheisyys suhteessa vähenee ja mie-
hen masennuksen riski kasvaa.
Mutta mikä on syy ja mikä seu-
raus? Turvautuuko mies pornogra-
fiaan siksi, että kokee suhteensa
olevan epätyydyttävä? Vai vetäy-
tyykö nainen ja menettää seksu-
aalisen mielenkiinnon sellaiseen
kumppaniin, joka viettää mie-
luummin aikaansa fantasiamaail-
massa aikuisviihteen näyttelijöitä
katsellen kuin seurustellen puoli-
sonsa kanssa?
Bridgesin tekemien haastattelu-
jen perusteella molemmat tulkin-
nat voivat pitää paikkansa. Saattaa
olla, että jos parilla on menossa
seksuaalisesti kuiva kausi, mies
turvautuu pornografiaan täyttääk-
seen tyhjiön. Tämä voi hämmen-
tää naista, ja hän voi kokea sen uh-
kaksi. Tällaisessa tilanteessa naiset
tuntevat itsensä usein vähemmän
viehättäviksi verratessaan itseään
aikuisviihteen filmitähtiin. Seu-
rauksena voi olla noidankehä, jos-
sa seksuaalinen kanssakäyminen
vähenee yhä edelleen, mies turvau-
tuu pornoon entistä useammin ja
suhde vain huononee.
Bridges testaa parhaillaan in-
terventioita, joiden avulla pyritään
auttamaan miehiä vähentämään
aikuisviihteen käyttöä. Lähinnä
kokeillaan kognitiivista käyttäyty-
misterapiaa. Tavoitteena on kehit-
tää pareille sopiva terapiamuoto,
joka auttaa molempia puolisoita
pääsemään yhteisymmärrykseen ja
sopimaan, missä määrin pornogra-
fialle on tilaa suhteessa.
Riippuvuus, pakkomielle
– vai jotain muuta?
Asiantuntijat eivät ole päässeet
yksimielisyyteen siitä, mikä aihe-
uttaa ylenmääräistä aikuisviihteen
käyttöä ja miten se pitäisi mää-
ritellä. Uusimpaan DSM-5-käsi-
kirjaan suunniteltiin diagnoosia
”hyperseksuaalinen häiriö”, jossa

34
Erilaisuus
olisi alaluokka pornoriippuvuu-
delle. Lopulta asiantuntijat kuiten-
kin päättivät, että ei ollut riittävää
näyttöä tällaiselle diagnoosille tai
sen alaluokille, joten se poistettiin
esityksestä.
Seuraavaksi alettiin pohtia, voi-
siko olla kysymyksessä alkoholi- tai
huumeriippuvuuteen verrattavis-
sa oleva addiktio. Tätä tutkitaan
parhaillaan Englannissa Cambrid-
gen yliopistossa. Neuropsykiatri
Valerie Voonin tutkijatiimi pyrkii
selvittämään magneettikuvauksil-
la, ilmeneekö pakonomaisesti por-
nografiaa käyttävien henkilöiden
aivoissa samanlaista toimintaa hei-
dän katsellessaan eroottisia kuvia
kuin päihderiippuvaisten aivoissa
heidän nähdessään kuvia olutpul-
loista tai muusta päihteisiin liitty-
västä. Toistaiseksi Voon on saanut
näyttöä siitä, että aivotoiminta on
samantapaista sekä pakonomaisesti
pornoa käyttävillä että alkoholis-
teilla. Koska tutkimukset ovat vas-
ta alkuvaiheessa, on kuitenkin liian
aikaista laittaa pornon suurkulut-
tajia samaan luokkaan päihderiip-
puvaisten kanssa. Lisätutkimukset
ovat tarpeen.
Kalifornian yliopistossa Los
Angelesissa on toisaalta saatu vas-
takkaisia tuloksia. Tohtori Nicole
Prause ja kollegat tutkivat EEG-
kuvausten avulla henkilöitä, joi-
den on vaikea saada aikuisviihteen
käyttöään hallintaan. EEG-ku-
vauksilla pyrittiin tunnistamaan
ne osallistujat, joilla on hypersek-
suaalisuuteen liittyviä ongelmia.
Aivojen sähköisestä toiminnasta
mitattiin P300-reaktiona tunnet-
tua ilmiötä. Odotusten vastaisesti
kuvauksista ei voitu päätellä, ketkä
koehenkilöistä olivat pornografi-
an suurkuluttajia. Kyseisen tutki-
muksen perusteella heitä ei siten
voitu luokitella riippuvaisiksi.
Englannissa Leicesterin yliopis-
tossa vuonna 2013 tehdyn tutki-
muksen tulokset taas viittasivat
siihen, että mieltymys pornoon
saattaa olla enemmänkin pakko-oi-
re kuin riippuvuus. Tutkimuksessa,
johon osallistui 226 miestä, tietyt
piirteet – neuroottisuus, miel-
lyttävyys, tunnollisuus ja pakon-
omainen asioiden tarkistaminen
– liittyivät ylenmääräiseen porno-
grafian kulutukseen. Tutkijoiden
johtopäätös oli, että miehillä, jotka
eivät pysty vastustamaan Interne-
tin pornosivuja, saattaa yksinker-
taisesti olla sellainen luonteenlaatu
tai temperamentti, joka tekee hei-
dät yleisesti tavallista alttiimmiksi
pakko-oireiselle käyttäytymiselle.
Hoidon ja tutkimuksen
ongelmia
Ennen kuin voidaan kehittää so-
pivia ja tehokkaita hoitomuotoja
henkilöille, jotka eivät pysty hallit-
semaan viehtymystään pornogra-
fiaan, on pyrittävä ymmärtämään
käyttäytymisen taustalla olevia
syitä.
Pornografian ylenmääräistä
käyttöä ei ristiriitaisten tutkimus-
tulosten vuoksi ole helppoa luo-
kitella. Vaikka toistaiseksi ei ole
vakuuttavasti todistettu tieteelli-
sesti, mistä suurkulutus johtuu,
jotkut nykyisistä hoito-ohjelmista
perustuvat riippuvuusajatukselle.
Muun muassa Prausen mukaan
vääränlainen hoito voi kuitenkin
olla haitallista.
On ilmeistä, että pornografian
suurkulutus vahingoittaa joita-
kin ihmisiä. Heille ei kuitenkaan
ole tarjolla kovinkaan paljoa tut-
kimukseen perustuvaa tehokasta
apua. Jotkut tutkijat pyrkivät kor-
jaamaan puutteen, mutta ongel-
mana on usein rahoituksen saami-
nen. Pornografia ja seksuaalisuus
ovat tulenarkoja ja kiistanalaisia
aiheita, joihin ei tiedemaailmassa
välttämättä suhtauduta vakavasti –
sukupuolitauteja lukuun ottamatta
– eikä niitä koskevaan tutkimuk-
seen helposti myönnetä varoja.
Lähteet
APA handbook of sexuality and psychology
2: contextual approaches. Toimittaneet
D. L. Tolman ja M. Diamond. Ameri-
can Psychological Association 2014.
Bridges, A. J. & Morokoff, P. J. (2011). Se-
xual media use and relational satisfacti-
on in heterosexual couples. – Personal
Relationships 4, s. 562–585.
Egan, V. & Parmar, R. (2013). Dirty ha-
bits? Online pornography use, persona-
lity, obsessionality, and compulsivity. –
JournalofSex&MaritalTherapy5.DOI:
10.1080/0092623X.2012.710182.
Poulsen, F. O. & Busby, D. M. & Ga-
lovan, A. M. (2013). Pornography
use: who uses it and how it is asso-
ciated with couple outcomes. –The
Journal of Sex Research 1. DOI:
10.1080/00224499.2011.648027.
Steele, V. R. & Staley, C. & Fong, T. &
Prause, N. (2013). Sexual desire, not
hypersexuality, is related to neurophy-
siological responses elicited by sexual
images. – Socioaffective Neuroscience
& Psychology 3. DOI: 10.3402/snp.
v3i0.20770.
Stewart, D. N. & Szymanski, D. M.
(2012). Young adult women’s reports
of their male romantic partner’s por-
nography use as a correlate of their
self-esteem, relationship quality, and
sexual satisfaction. – Sex Roles 5–6,
s. 257–271. DOI: 10.1007/s11199-012-
0164-0.
Weir, K. (2014). Is pornography addicti-
ve? – Monitor on Psychology 4, s. 48–50.
American Psychological Association.
Your brain on porn. – http://www.
yourbrainonporn.com/garys-tedx-talk-
great-porn-experiment.

35
Psyyke ja soma
SydämellistäMuun muassa ristiriitainen parisuhde vaikuttaa sydämen terveyteen.
Arja Kinnarinen
Puolison tarjoama tuki tai sen puuttuminen näyttää
vaikuttavan sydämen hyvinvointiin. Yhdysvaltalaisen
Utahin yliopiston psykologit totesivat äskettäin tutki-
muksessa, että tukea antava puoliso voi vähentää hen-
kilön riskiä sairastua sydäntauteihin.
Tutkimukseen osallistui 136 ikääntynyttä paria. He
täyttivät kyselykaavakkeet, joilla selvitettiin parisuh-
teen laatua yleisesti sekä sitä, minkä verran puolisot ko-
kivat saavansa tukea toisiltaan. Noin 30 % osallistujista
ilmoitti, että puoliso tuki heitä. Toisaalta 70 %:n mu-
kaan tilanne oli ristiriitainen. Nämä vastaajat kokivat,
että puoliso tuki heitä joskus, mutta usein sai heidät
pois tolaltaan ja hermostutti heitä. Tietokonetomogra-
fian avulla tutkijat kuvasivat osallistujien verisuonien
kalsiumkerrostumia, jotka voivat ahtauttaa suonia ja
lisätä sydänsairauden riskiä. Kuvaukset osoittivat, että
verisuonten kalkkeutuminen oli suurimmillaan silloin,
kun molemmat puolisot pitivät toistensa käytöstä ris-

Psyk.fi 02.2014

Recommended

Recommended

More Related Content

Similar to Psyk.fi 02.2014

Similar to Psyk.fi 02.2014 (20)

Psyk.fi 02.2014