Tämä on tukiperhekoulutuksen materiaali, jossa käsitellään oman kokemuksen hyödyntämistä tukiperhetoiminnassa.

1. Tanja Laatikainen
tanja.laatikainen@kvtl.fi
040 5268 272
Ota kokemus käyttöön!
Tukiperhekoulutus
Imatra 17.1.2016

2. Ota kokemus käyttöön!
Apua tarvitaan, kun diagnoosi tuore. Tällöin viranomaisten tuki ei välttämättä riitä,
vaan tarvitaan keskusteluja vertaisen kanssa.
(Marja Raunio ”Mun mielestä kenenkään ei tarvitsisi käydä sitä samaa läpi mitä minä
olen itse joutunut käymään.” Autismi- ja Aspergerliiton kouluttamien vertaisperheiden
kokemuksia vertaisperheinä toimimisesta)

3. Vertaistoiminnan arvot
Lähde: Heino, Kaivolainen 2010: Toimivat vertaiset. Kirjanen omaishoitoyhdistyksen
vertaistukitoimintaan. Omaishoitajat ja läheiset –Liitto ry, s. 8-9.)

4. Mikä on vertaistukijan rooli?
Tukea on erilaista:
Virallista (yhteiskunnan palvelujärjestelmä)
Puolivirallista (esim. sopeutumisvalmennus, olennaista toisten vanhempien kohtaaminen)
Epävirallista (henkilökohtainen tuki esim. toiselta perheeltä)
Emotionaalista (rohkaisu, läheisyys, arvostus jne.)
Instrumentaalista (auttamista, jonka perheet kokevat tarpeelliseksi ja joka auttaa
sopeutumaan uuteen tilanteeseen)
Informatiivista (käytännön ohjeiden, neuvonnan ja/tai ohjauksen antamista ja saamista)
Millaista vertaistukijan antama tuki voi olla?
(Waldén, Anne 2006: ”Muurinsärkijät” Tutkimus neurologisesti sairaan tai vammaisen lapsen perheen selviytymisen
tukemista. Kuopion yliopisto.)

5. Mistä minulla on kokemusta? Miten otan
kokemuksen käyttöön?
Vapaaehtoisten antama tuki on kuuntelemista, positiivisten arkisten
kokemuksien jakamista ja kannustamista eteenpäin. Mikä meitä on
auttanut? Varottava kuitenkin yleistyksiä.
Voit myös kysyä mistä perhe on erityisesti kiinnostunut.
Tukiperhe voi itse päättää mihin aikaan ja kuinka paljon pystyy olemaan
mukana. Mikäli elämäntilanteenne muuttuu, voit aina ilmoittaa pitäväsi
taukoa tai päättäväsi vapaaehtoistyön tekemisen.
Perheen antama tuki voi olla hyvin erilaista, esim. puhelinkontakti, s-
posti tai tapaaminen.
Millaisia kokemuksia teillä jo on oman kokemuksen käytöstä?

6. Miten otan kokemuksen käyttöön? Perheet
ovat erilaisia
Poimintoja Waldénin väitöskirjasta:
• Sopeutuminen lapsen vammaan vaihtelee:
• helpoimmalla selviytyvät (vähiten negatiivisia elämäntapahtumia, elämä
tuntui turvalliselta)
• taistelijat (vaikeitakin ongelmia kohdanneet, saaneet ja vastaanottaneet
monipuolisesti tukea , elämä ei pelottavaa/turvallista vaan taistelua
• sosiaalista vahvistamista tarvitsevat (saaneet vähemmän tukea/ei kykyä tai
halua vastaanottaa tukea, tulevaisuus pelottaa)
 Perheiden tuen tarve vaihtelee!
Tunnistatteko vastaavia tyyppejä omasta tuttavapiiristä? Miten ne voisivat vaikuttaa
tukisuhteeseen?

7. Miten otan kokemuksen käyttöön?
Mitä varhaisemmassa vaiheessa diagnoosi oli saatu, sitä paremmin perhe oli
yleensä sopeutunut tilanteeseen.
Perheet kokevat vertaistuen tärkeäksi, mutta osallistumisen kynnys oli hyvin
korkea. Tarve ja tarjonta eivät siis aina välttämättä kohtaa.
(Waldén 2006)
Miten perheiden tavoittamista voisi helpottaa? Mitä käytäntöjä teidän
paikkakunnalta löytyy?

8. Kerronnan tukikeinot: kuvat, materiaalit
yms.
Kokemuksen kertomisen apuna voi käyttää erilaisia materiaaleja
kuten kuvia jne., mistä käy ilmi millaista perheen arki on.
Myös esim. video voi olla hyvä tapa kertoa elämästä.
Millaisia materiaaleja teiltä löytyy?

9. Vertaistukijan ja ammattiavun ero
Vertaisperhetoiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, samantyyppisten kokemusten
jakamiseen, tuen antamiseen ja välittämiseen.
Vertaistukisuhde ei ole asiakkuus, vaan ihmisten välinen, vastavuoroinen ja tasa-
arvoinen suhde.
Vertaisperheet kuuntelevat ja antavat käytännön neuvoja, mutta eivät toimi
viranomaisten korvikkeena tai anna psykologista ammattiapua. > tarvittaessa ohjaus
eteenpäin.
Vertaistukijan vastuulla ei ole julkisen palvelun hoidettavaksi kuuluvia asioita. Usein
vertaistukija kertoo kuitenkin palveluiden hakemisesta yms. oman
kokemusasiantuntijuutensa nojalla.
Ammattilaisten toimintaa määrittelevät eri lait. Vertaistukijan tehtävässä on tärkeää
muistaa luottamuksellisuus.
Parhaaseen lopputulokseen perheiden kannalta päästään, kun vertaistukijat
(yhdistykset) ja ammattilaiset toimivat yhteistyössä.

10. Mistä tukea, kun vertaisuus ei riitä?
Voit suositella tukiperhettä ottamaan yhteyttä kunnan vammaispalvelun
työntekijään/psykologiin ja kertomaan arkielämän haasteista.
Tukiliiton työntekijät opastavat ja neuvovat aina pulmatilanteissa.
Kiitos!
Pia Henttonen, pia.henttonen@kvtl.fi, 050 3029 608
Tanja Laatikainen, tanja.laatikainen@kvtl.fi, 040 5268 272