Metsätalouden vesistökuormitus, Johanna Virtanen, 7.10.2019, Puumala
•Download as PPTX, PDF•
0 likes•164 views
Maiseman ja vesistöjen huomioiminen metsänkäsittelyssä Puumalan alueella. Kuormitus Kuriin –infotilaisuus Puumala 7.10.2019 Johanna Virtanen, projektineuvoja Kuormitus Kuriin –hanke, Suomen metsäkeskus.
Recommended
More Related Content
What's hot
What's hot (17)
Similar to Metsätalouden vesistökuormitus, Johanna Virtanen, 7.10.2019, Puumala
Similar to Metsätalouden vesistökuormitus, Johanna Virtanen, 7.10.2019, Puumala (20)
More from Suomen metsäkeskus
More from Suomen metsäkeskus (20)
Metsätalouden vesistökuormitus, Johanna Virtanen, 7.10.2019, Puumala
- 1. Ohjelma klo 14 alkaen: - Kahvi - Maiseman huomioiminen hakkuissa ja maisemanvuokraus mahdollisuutena Projektipäällikkö Tarja Hämäläinen, Metsämaisema mieleiseksi -hanke, Suomen metsäkeskus Metsätalouden vesistökuormitus rantametsien käsittelyssä Projektineuvoja Johanna Virtanen, Kuormitus kuriin -hanke, Suomen metsäkeskus - Lähtö maastoon n. klo 15.30 Maasto-opastus Pasi Pakarinen, Kuormitus Kuriin –hanke, Suomen metsäkeskus Metsätalouden vesistökuormitus Maanantaina 7.10.2019 klo 14 – 17, Puumalan kunnan valtuustosali
- 2. Kuormitus Kuriin –infotilaisuus Puumala 7.10.2019 Johanna Virtanen, projektineuvoja Kuormitus Kuriin –hanke Suomen metsäkeskus https://www.metsakeskus.fi/kuormitus-kuriin Metsätalouden vesistökuormitus
- 3. Metsätalouden vesistökuormitus • Tyypiltään hajakuormitusta • Metsätalous + luonnontilaiset metsät ja suot Ravinteet, kiintoaine ja humus • Metsätalouden osuus kokonaisravinnekuormituksesta pieni Mutta alueellisesti suurta vaihtelua • Voi olla latvavesistöissä ainoa kuormittaja • Voi olla yksittäisen vesistömuodostuman kohdalla ratkaisevan suuri
- 4. Metsätalouden vesistökuormitus • Metsäteollisuuden uudet investoinnit Puun käyttö lisääntyy Harvennus- ja uudistushakkuiden määrä lisääntyy Puun korjuu turvemailta lisääntyy • Toimenpiteiden suunnittelu ja tarveharkinta • Vesistöystävällisten menetelmien kehittäminen
- 5. Mitä vesistökuormitus on? • Kiintoainekuormitus › kivennäismaalajeja (esim. hiesu, hieta, hiekka) tai orgaanisia maalajeja (esim. turve) › Vaikuttavia tekijöitä: maalaji, valunnan määrä, pinnanmuodot, virtaamanopeus, kaivuun ajankohta, sademäärät
- 6. Mitä vesistökuormitus on? • Ravinnekuormitus › Haitallisimpia kasvien pääravinteet typpi (N) ja fosfori (P) › Sitoutuneena kiintoaineeseen tai › veteen liuenneina Kuvassa hitaasti virtaavien vesien pinnalla kasvava pikkulimaska, joka ilmentää veden ravinteisuutta.
- 7. • Yli 90 % metsätalouden aiheuttamasta kiintoainekuormasta • Yli puolet fosforikuormasta Kunnostusojitukset Mikä aiheuttaa kuormitusta? - Ojituksesta on ilmoitettava ELY-keskukseen vähintään 60 vrk etukäteen - Esitettävä mm. tiedot perattavista ja kaivettavista uomista ja niiden sijainnista sekä ojituksen vaikutuksista ympäristöön
- 8. Mikä aiheuttaa kuormitusta? • Lannoitus, hakkuut ja kulotus • Haitallisten aineiden joutuminen maahan ja edelleen vesistöihin.
- 9. Keskeiset toimet metsätalouden vesistökuormituksen vähentämiseksi • Kuormitustekijöiden tunnistaminen • toimenpiteet ja niiden määrä • toimenpiteiden kuormittavuus suhteessa vastaanottavaan vesistöön • eroosioriski • Toimenpiteiden tarveharkinta • ajoitus • menetelmät • Suojavyöhykkeet • Vesiensuojelurakenteet
- 10. Ojitusten tarveharkinta • Kannattavuuden näkökulma selkeä kriteeri: puun tuottaminen, ympäristöarvot • Ravinteisuus: liian karut ja uusinvestointikelvottomat alueet • Biologinen kuivatus, kuutiomäärärajat • Kangasmaiden ojitukset
- 11. • Korjuukelpoisuus Korjuun suunnittelun apuvälineitä https://metsakeskus.maps.arcgis.com/apps/MapSeries/index.html?appid=c6bdfa6b7cc64b9f9a6cc a5468a7ab57
- 12. • Kosteusindeksi • Mitä tummempi väri, sitä märempi paikka. • Ajourien sekä varasto- paikkojen suunniteluun Korjuun suunnittelun apuvälineitä https://metsakeskus.maps.arcgis.com/apps/ webappviewer/index.html?id=645cb868e3b5 45beb9a9a27a0bfcc731
- 13. Eroosioriskin tunnistaminen - ojitukset - Pintavesien virtausmalli https://metsakeskus.maps.arcgis. com/apps/MapSeries/index.html? appid=9fff2da9d8ed48deb2f28e4 ae629bba0
- 14. Eroosioriskin tunnistaminen maanpinnan käsittelyssä kangasmaalla Eroosiomalli: http://metsakeskus.maps.arcgis.com/apps/webappviewer/index.html?id=644952e90979454aa8bf62805cf9e4cf - Pintavesien virtausmalli
- 15. Eroosioriskin tunnistaminen maanpinnan käsittelyssä kangasmaalla Eroosiomalli: https://metsakeskus.maps.arcgis.com/apps/webappviewer/index.html?id=645cb868e3b545beb9a9a27a0 bfcc731 - Pintavesien virtausmalli
- 16. Paikkatietoaineistot Suomen Metsäkeskuksen sivuilta • https://metsakeskus.maps.arcgis.com/apps/webappviewer /index.html?id=7780901202ba492ba347a2f8d663fe0b
- 17. • Lataa Explorer for ArcGIS applikaatio • Kirjoita hakukenttään rusle ja valitse RUSLE- eroosiomalli • Painamalla gps paikantimen kuvaa, niin saat oman sijaintisi näkyviin Paikkatietoaineistot lataamalla applikaatio mobiililaitteeseen
- 18. Ojakohtaiset menetelmät Menetelmä Tarkoitus Vesien jako useampaan ojaan Vesien jakamisella voidaan pienentää ojakohtaista vesimäärää ja veden virtausnopeutta. Ojaeroosion ehkäisy. Ojien suuntaus Ojien pituuskaltevuus ei ylitä ojan valuma-alueen ja maalajin mukaista suurinta sallittua raja-arvoa. Ojaeroosion ehkäisy. Lietekuoppa Pidättää ojan pohjalla kulkevan karkean maa- aineksen. Kaivukatko Pienentää pituuskaltevuutta ja virtausnopeutta ja sitä kautta ojaeroosiota. Pohjapato Pienentää pituuskaltevuutta ja virtausnopeutta ja sitä kautta ojaeroosiota.
- 19. Hankekohtaiset menetelmät Menetelmä Tarkoitus Virtaaman hallinnan rakenteet Virtaamanhallinnalla varmistetaan, että veden virtausnopeus pysyy riittävän pienenä eikä maa- aines irtoa veden mukaan. Laskeutusallas Hidastaa veden virtausnopeutta, jolloin altaan pohjalle laskeutuu maa-ainesta. Pintavalunta Pidättää kiintoainesta ja myös ravinteita. Vesi virtaa turpeen tai kivennäismaan ylimmässä vettä läpäisevässä kerroksessa, jossa se puhdistuu. Kosteikko Osittain avovesipintainen vesiensuojelurakenne, joka pidättää kiintoainesta ja ravinteita.
- 21. Ojitushankekohtaisia menetelmiä: - laskeutusallas - kosteikko - pintavalutuskenttä
- 22. • Uudistamisen tuloksen varmistaminen ja metsätalouden kannattavuuden parantaminen • Tavoitteena paljastaa kivennäismaata mahdollisimman vähän Kuitenkin riittävästi uudistamisen varmistamiseksi • Hienojakoiset maat (hieno hieta, hiesu, hienoainesmoreeni) hankalia vesiensuojelun kannalta. Hienojakoiset maat vaativat yleensä mätästyksen • Turvemailla uudistamisen yhteydessä joudutaan tekemään myös ojitus › Ojitusmätästysaloilla vesiensuojelu tehtävä kuten kunnostusojituksessa Maanmuokkaus metsänuudistamisen yhteydessä
- 23. • Laikkumätästys • Kääntömätästys • Ojitus – eli naveromätästys Mätästys
- 24. Suojavyöhykkeet • Maanpintaa ei rikota • Pensaskerrosta ei raivata • Mitä leveämpi ja mitä enemmän kasvillisuutta, sen tehokkaampi • Vähimmäisleveyden ja puuston käsittelyn määrittelevät sertifiointikriteerit • Vähentävät kiintoaineen ja ravinteiden päätymistä vesistöön tai pienveteen • Merkitystä rantaveden vesiekosysteemiin Jotkut pienvesien lähiympäristöt voivat olla metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Niiden säilyttäminen luonnontilaisena on tärkeää!!
- 25. PEFC FSC PEFC: Ainespuun saa hakata. Enin hakkuutähde poistetaan. 5-10 metriä muokkaamatta ja raivaamatta. Säästöpuuryhmä voi jäädä. FSC: n.15 metrin levyinen puustoinen kaista, ei harvennusta. Tämän lisäksi muokkaamatta ja raivaamatta 2- 3 m.
- 26. 1. Pieni notko eli veden purkautumisreitti – lisää leveyttä 2. Jyrkkä rinne – lisää leveyttä 3. Alava ranta, huomioitava tulvaraja
- 27. • Suuri merkitys luonnon monimuotoisuuden, riistan, maiseman ja vesiensuojelun kannalta. • Pidättävät kiintoaineita ja ravinteita valumavesistä, ylläpitävät vesistölle ja rantametsälle ominaista kosteaa ja varjoista pienilmastoa, tuottavat kariketta ja hyönteisiä muiden eläinten ravinnoksi. • Vakauttavat rantapenkkoja juurillaan vähentäen niiden eroosiota sekä tuottavat kuollutta puuta vesistöön ja rantakaistalle. Rantametsät Lähde: https://www.metsanhoitosuositukset.fi/wp- content/uploads/2019/09/Metsanhoidon_suositukset_talousmetsien_luonnonhoitoon_TAPIO_2019_25_09.pdf
- 28. • Keskitä säästöpuustoa hakkuissa vesistöjen ja pienvesien rannoille tai valitse rantametsiä luontokohteiksi. • Suojakaistan leveys voi vaihdella maanpinnan kaltevuuden, maalajin, vesistön luonteen sekä rantametsän luonto- ja maisema-arvojen mukaisesti. • Jätä suojakaista raivaamatta. • Suojakaistalla voidaan tehdä harvennushakkuita ja siltä voidaan korjata poimintahakkuilla taloudellisesti arvokkaimpia puita. Kaistalle jätetään kasvamaan myös vähäarvoisia lehtipuita, pienikokoisia havupuita, rantapuita, pensaita ja alikasvospuita. • Jätä erityisesti vanhat puuyksilöt, runsasnaavaiset kuuset, kolopuut ja lahopuut korjaamatta. Myös kuusi- ja leppäryhmät sekä kukkivat ja marjovat puut ja pensaat ovat sopivia säästöpuita. • Vältä koneella ajoa suojakaistalla, jotta aluskasvillisuus ja pensasto eivät vaurioidu. • Suojavyöhykkeellä ei rikota maanpintaa eikä sille levitetä lannoitteita tai torjunta- aineita. Lähde: https://www.metsanhoitosuositukset.fi/wp- content/uploads/2019/09/Metsanhoidon_suositukset_talousmetsien_luonnonhoitoon_TAPIO_2019_25_09.pdf Rantametsien käsittely 1/2
- 29. • Mikäli rantametsän suojakaista on rajattu hyvin kapeaksi aikaisemmassa uudistushakkuussa, sitä voidaan leventää suosimalla taimikonhoidossa lehtipuustoa rantavyöhykkeellä ja antamalla puuston kehittyä monikerroksiseksi. • Norojen, purojen, jokien ja lähteiden ympärillä on olennaista säilyttää rantapuuston vettä varjostava vaikutus. Hoidon keskeisiä tavoitteita ovat lehtipuuston suosiminen, riittävän varjostuksen säilyttäminen, puuston monikerroksisuus sekä järeiden vanhojen puiden sekä järeiden kuolleiden pysty- ja maapuiden esiintyminen. Vesiuomaan kaatuneet puut ovat olennainen osa monimuotoisuutta. • Rantametsien käsittelyyn soveltuvat hyvin metsän peitteellisyyttä ja varjostusta ylläpitävät metsänkasvatusmenetelmät, joissa metsä uudistetaan vähitellen alikasvoksesta. Rantametsien käsittely 2/2 Lähde: https://www.metsanhoitosuositukset.fi/wp- content/uploads/2019/09/Metsanhoidon_suositukset_talousmetsien_luonnonhoitoon_TAPIO_2019_25_09.pdf
- 30. Kiitos • ASIAKKAAT – HENKILÖSTÖ – KUMPPANIT – YHTEISKUNTA www.metsäkeskus.fi | www.metsään.fi www.twitter.com/metsakeskus | www.facebook.com/suomenmetsakeskus Puhtaampien vesien puolesta!
Editor's Notes
- Metsätalouden toimet ovat muuttaneet vesistöjen luonnontilaa monilla tavoilla pitkän ajan kuluessa. Tukinuiton tarpeisiin latvavesiä perattiin ja suoristettiin. Valuma-alueiden uudisojitusten määrä oli suurimmillaan 1970-luvulla, ja sen jälkeen 1990-luvun alussa ojitusten painopiste siirtyi uudistusojituksista kunnostusojituksiin. Perkaukset, uomien suoristukset ja valuma-alueiden ojitukset ovat voimakkaasti yksipuolistaneet purouomien rakennetta ja muuttaneet niiden hydrologiaa nopeuttaen veden virtausta valuma-alueelta. Kasvanut valunta on lisännyt muun muassa uomaeroosiota, ravinteiden, humuksen, kiintoaineksen, metallien sekä haitallisten aineiden kulkeutumista. Virtavesien ekologiseen tilaan ovat vaikuttaneet myös metsätalouden toimien aiheuttamat muutokset rantavyöhykkeen metsissä. - Metsätalouden osuus Suomen vesistöjen kokonaisravinnekuormituksesta on pieni, vuonna 2014 se oli 7 % fosforin ja 5 % typen kuormituksesta (http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kartat_ja_tilastot/Vesistojen _ravinnekuormitus_ja_luonnon_huuhtouma) - Alueellisesti metsätalouden aiheuttaman kuormituksen osuus vaihtelee kuitenkin paljon, ja erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa se on huomattavasti Suomen keskitasoa suurempi.
- Puukauppa kävi erittäin vilkkaana vuonna 2018, kun puunhankintayritysten ostot yksityismetsistä ylsivät 51,5 miljoonaan kuutiometriin. Lisäystä oli viidennes edellisvuodesta. Puutavaralajeista ostettiin eniten kuusitukkia (13,4 milj. m³) ja mäntykuitupuuta (14,0 milj. m³). Lisäys 20 % Etelä-Savossa 6->7 milj. m3, eli kestävän metsänkäytön tasolle Harvennus- ja uudistushakkuut sekä maanmuokkaukset lisääntyvät puun käytön suhteessa Hakkuita tullaan lisäämään enemmän myös turvemailla ->erityinen merkitys vesiensuojelun kannalta Uudistamishakkuut ja niihin liittyvät maanmuokkaukset aiheuttavat pohjavesipinnan nousua ja ravinteiden huuhtoutumista sekä kiintoainekuormitusta vesistöihin > kun keskimääräinen kuormitusvaikutus kestää 4-5 vuotta, voidaan arvioida, että n. 6 % metsämaasta Etelä-Savossa on jatkuvasti vesistöjä kuormittavassa tilassa Merkittävintä vaikutus on vesistöjen läheisyydessä tehtävillä hakkuilla sekä vaikutukset suurimmat pienissä ja kirkkaissa vesissä, erityisesti jos veden vaihtuvuus on hidasta Metsätalouden vesiensuojelu painottuu suosituksissa ja käytännön toimissa erilaisten vesiensuojelurakenteiden käyttöön. Rakenteet ovat sinällään tarpeellisia. Merkittävä parannus vesiensuojelussa on kuitenkin saavutettavissa kehittämällä edelleen vesistöystävällisiä metsänkäsittelymenetelmiä, tarkentamalla toimenpiteiden suunnittelua ja harjoittamalla kriittistä tarveharkintaa vesistöjä erityisesti kuormittavissa työlajeissa. Tähän liittyvää menetelmällistä kehitystyötä tehdään parhaillaan Freshabit Life IP-hankkeessa Puruvedellä ja on aiemmin tehty mm. Luken toimesta Kehitystyö perustuu maaperän eroosioherkkyyden ja metsätalouden vesistökuormituksen mallintamiseen sekä ojitusten tarpeellisuuden ja kannattavuuden arviointiin. Metsäteollisuuden uudet investoinnit lisäävät puun käyttöä noin 20 % nykyisestä. Etelä-Savo on keskeistä puunhankinta-aluetta, ja vuotuiset markkinahakkuut tulevat lisääntymään kuudesta seitsemään miljoonaan kuutiometriin, eli kestävän metsien käytön tasolle. Harvennus- ja uudistushakkuiden sekä maanmuokkauksen pinta-alat kasvavat puunkäytön lisäyksen suhteessa. Hakkuita tullaan lisäämään entistä enemmän myös turvemailla, millä on erityinen merkitys vesiensuojelun kannalta. Uudistushakkuut ja niihin liittyvät maanmuokkaukset aiheuttavat pohjavesipinnan nousua ja ravinteiden huuhtoutumista sekä kiintoainekuormitusta vesistöihin. Kun keskimääräinen kuormitusvaikutus kestää 4-5 vuotta, voidaan arvioida, että 6 % metsämaasta on Etelä-Savossa jatkuvasti vesistöjä kuormittavassa tilassa uudistushakkuiden vuoksi. Merkittävintä vaikutus on vesistöjen läheisyydessä tehtävillä hakkuilla. Vaikutukset ovat suurimmat pienissä ja kirkkaissa vesissä, erityisesti jos veden vaihtuvuus on hidasta. Metsätalouden vesiensuojelu painottuu suosituksissa ja käytännön toimissa erilaisten vesiensuojelurakenteiden käyttöön. Rakenteet ovat sinänsä tarpeellisia. Merkittävä parannus vesiensuojelussa on kuitenkin saavutettavissa kehittämällä edelleen vesistöystävällisiä metsänkäsittelymenetelmiä, tarkentamalla toimenpiteiden suunnittelua ja harjoittamalla kriittistä tarveharkintaa vesistöjä erityisesti kuormittavissa työlajeissa. Tähän liittyvää menetelmällistä kehitystyötä tehdään parhaillaan Freshabit Life IP – hankkeessa Puruvedellä ja on aiemmin tehty mm. Luonnonvarakeskuksen toimesta. Kehitystyö perustuu maaperän eroosioherkkyyden ja metsätalouden vesistökuormituksen mallintamiseen sekä ojitusten tarpeellisuuden ja kannattavuuden arviointiin.
- Uusissa Tapion metsänhoitosuosituksissa 2014 asiaa on ainakin osittain korjattu, ja niihin on lisätty määritelmä, jonka mukaan metsikkö on kunnostusojituskelpoinen, jos puusto on kasvanut ojituksen jälkeen 20 vuodessa vähintään 30 m3/ha ja 30 vuodessa 45 m3/ha. Suomessa on metsätalousmaata kaikkiaan 26,1 miljoonaa hehtaaria. Tästä kangasmaita on 17,2 ja soita 8,9 miljoonaan hehtaaria. Suoalasta hieman yli puolet eli 4,8 miljoonaan hehtaaria on ojitettu. Suhteellinen ojitusmäärä vaihtelee niin, että Keski-Suomen soista on ojitettu 80% ja Lapin soista vajaa 25 %. Metsien kasvu on hieman yli 100 milj. kuutiometriä vuodessa. Turvemaiden metsien kasvu on 25 miljoonaa kuutiometriä. Soiden ojitus on lisännyt metsien kasvua 15 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Metsätalousmaa luokitellaan suoksi, jos pintakasvillisuudesta yli 75 % on suokasvillisuutta ja maata peittää turvekerros. Kun suo kuivuu, pintakasvillisuuteen tulee kangasmetsän lajeja. Ojitetuista soista lähes puolet on turvekankaita, jolloin niiden pintakasvillisuus on samankaltainen kuin ravinteisuudeltaan vastaavalla kivennäismaalla.
- Karttanäkymän yhteydessä: patojen sijoittaminen. Kuvassa ylempänä olevan padon padotuksen vaikutusalue kattaa lähes koko ojitusalueen. Usein hyviä padon sijoittamispaikkoja ovat tämän kaltaisissa hankkeissa kokoomaojien purkukohdat. Ylempi kuva: padotus keväällä. Kuva padolta pohjoisen suuntaan. Alempi kuva: tilanne kasvukaudella. Kuva padolta pohjoisen suuntaan. Tällä padolla ei ole tulvaputkea. Tarkoituksena on, että tulva-aikana sekä mahdollisissa ongelmatilanteissa vesi purkautuu pintavaluntaan padon yläpuoleisesta ojasta pintavaluntaan. Tämän voi tuoda jossakin vaiheessa esille, kun puhutaan rakenteen huoltovarmuudesta.
- Vesiensuojelun suojavyöhyke vs. elinympäristön suojavyöhyke Maanpintaa ei rikota 5 m Maanmuokkaus 5 m Kantojen nosto 5 m Hakkuutähteet 5 m Lannoitus 30 m, lentolev. 50 m Tuhka 50 m Urea kantokäsittely 10 m Kasvinsuojeluaineet, ei käytetä suojakaistoilla
- ”Lakiminimi”: Kaikki käyttöpuun mitan täyttävät rungot poistettu. Noin 2 m kaista vesirajasta muokkaamatta ja raivaamatta. ”PEFC Suomessa”: Käyttöpuu ja enin hakkuutähde poistettu. 5-10 metriä muokkaamatta ja raivaamatta. Säästöpuuryhmä jää. ” Tyypillinen Ruotsissa”: Noin 6 m leveydeltä puustoista kaistaa. Sen ulkoreunasta noin 5m muokkaamatta ja raivaamatta. ” Suomen FSC”: Noin 15 metrin levyinen puustoinen kaista, ei harvennusta. Lisäksi muokkaamatta ja raivaamatta 2-3 m. Tapion suositus: Vesistöjen (järvi, lampi, joki, puro) ja pienvesien (noro ja lähde) varsille suositellaan jätettäväksi yhtenäinen vähintään 5 metriä leveä suojakaista, jolla maanpinta säilytetään rikkoutumattomana. Suojakaista rajataan vaihtelevan levyiseksi hyödyntäen maaston, puuston ja muun kasvillisuuden luonnollisia vaihettumiskohtia. Suojakaistan leveys voi vaihdella rannan pintavalunnan mukaan. Hakkuutähteitä ei tule karsia suojakaistalle. Suojakaistoille jätetään kasvamaan taloudellisesti vähäarvoisia puita ja pensaita, sillä suojakaistat ovat erinomaisia kohteita säästöpuiden keskittämiseen. Suojakaistalta on mahdollista korjata puita, mikäli hakkuu voidaan tehdä suojakaistan ulkopuolelta maanpintaa ja pintakasvillisuutta rikkomatta (kuva 10). Mikäli suojakaistan leveys on niin suuri, että sen ulkopuolelta ei voida puita korjata, niin suojakaistalla tapahtuva hakkuu suositellaan tehtäväksi mahdollisimman kantavaan aikaan maanpintaa rikkomatta. Puita ei tule kaataa vesistöön. Vesiensuojelun suojavyöhyke vs. elinympäristön suojavyöhyke Maanpintaa ei rikota 5 m Maanmuokkaus 5 m Kantojen nosto 5 m Hakkuutähteet 5 m Lannoitus 30 m, lentolev. 50 m Tuhka 50 m Urea kantokäsittely 10 m Kasvinsuojeluaineet, ei käytetä suojakaistoilla
- Ajoitus -> käsittelymenetelmä -> suojavyöhykkeet