Rahoitusvoimalan aamiaisella tiistaina 12.12.2017 Pellervo-Seuran tiloissa kuultiin Jaana Pirkkalaisen esitelmä Italian sosiaalisista osuuskunnista ja yhteisötaloudesta. Italian mallia on otettu käyttöön myös muissa Euroopan maissa. Jaana Pirkkalaisen kirja Italian sosiaaliset osuuskunnat on ladattavissa KSL-opintokeskuksen sivuilta: http://www.ksl.fi/materiaaleja/julkaisut/italian-sosiaaliset-osuuskunnat/

1. Yhteisötalous ja
sosiaaliset osuuskunnat
Euroopassa
Ehta Raha
Rahoitusvoimala
Helsinki 12.12.2017
Jaana Pirkkalainen
Osuuskunta Väenvoima

2. Èconomie social

3. Yhteisötalous
● yhteisötalouden käsite vakiintui 1800-luvulla
○ akateemisena käsitteenä suhteessa klassiseen taloustieteeseen
○ käytännöllisessä kontekstissa kuvaamaan erityisesti osuustoiminnan eri
muotoja
● teollisen kapitalismin nousun myötä työväestön ja
maanviljelijöiden keskinäisen organisoitumisen
lisääntyminen (osuuskunnat ja keskinäiset yhdistykset)
● kehityksen myötä yhteisötalouden muodot vakiintuivat
(kirjoitetut säännöt, lainsäädäntö) ja niiden koko ja
taloudellinen merkitys kasvoivat

4. Kaksi näkökulmaa yhteisötalouteen
1. yhteisötalous ymmärretään rinnakkaisena valtavirran
taloudelle ja sille asetetaan muiden toimintaa täydentävä
tehtävä (market/governement failure)
● edistävän paikallisten tai piilevien resurssien käyttöönottoa,
● purkavan markkinoiden jäykkyyttä sekä
● lisäävän yritteliäisyyttä ja hajautettua tuotantoa.
2. yhteisötalous ymmärretään vastavoimana tai visiona
(tulevasta) oikeudenmukaisemmasta ja kestävämmästä
taloudesta.
● yhteisötalouden arvopohjaisuus,
● rahatalouden ulkopuolelle kurottavien vaihtosuhteiden luominen - jakaminen ja lahjananto - sekä
● yhteisresurssien (commons) rakentaminen ja ylläpitäminen.
● kysymykset työpaikkademokratiasta ja työntekijäomisteisuudesta ja kansalaisten osallisuudesta
sekä
● laajemmin demokraattisten yhteisöjen ja solidaarisen talouden kehittämisestä ovat keskeisiä.

5. Sosiaalinen osuuskunta

6. Sosiaalinen osuuskunta
Sosiaalinen osuuskunta on sekä Kansainvälisen
Osuustoimintaliiton että Euroopan unionin yleisnimitys
monitoimijaosuuskunnille (multistakeholder), joiden
jäsenistöön kuuluu (kansallisesta lainsäädännöstä
riippuen):
● työsuhteessa olevia
● vapaaehtoisia
● julkishallinnon edustajia
● palveluiden käyttäjiä ja heidän omaisiaan
● sosiaalisesti vastuullisia sijoittajia

7. Kansainvälisen osuustoimintaliiton*
standardit:
Tarkoin määritelty yhteisöllisen edun tehtävä (laajempi kuin
pelkästään jäsenistön etu)
Vapaaehtoisia ja itsenäisiä, eivät valtiollisia (julkishallinnon
edustajien määrää jäsenistössä rajoitettava)
Monitoimijamallin mukainen jäsenistö
Työntekijöiden merkittävä osuus päätöksenteossa
Voitonjaon rajoittaminen
*CECOP - CICOPA Europe (the European confederation of industrial and service cooperatives) on kansainvälisen
osuustoimintaliiton ICA:n alueellinen/sektoraalinen edustaja Euroopassa

8. Sosiaaliset osuuskunnat Euroopassa
Ranska: Määritelty vuonna 2002 yleisessä osuuskuntalaissa (Société coopérative
d’intérêt collectif - Scic)
Espanja: Cooperativa de iniciativa social, 1999
Portugali: Cooperativas de Solidariedade Social, 1998
Kreikka: Kinonikos Sineterismos Periorismenis Efthinis - Koi.S.P.E, 1999, ja
Kinoniki Sineteristiki Epihirisi - Koin.S.Ep., 2011
Unkari: Määritelty vuonna 2006 yleisessä osuuskuntalaissa szociális
szövetkezetek
Puola: Määritelty vuonna 2004 yleisessä osuuskuntalaissa, vuonna 2006 erillinen
laki spółdzielnia socjalna

9. Mutta ensin oli Italia
● Ensimmäiset sosiaalisten osuuskuntien kokeilut 1960-luvulla
● 1970-luvun lopulla kasvoi yhdessä yhteiskunnallisten liikkeiden
kanssa erityisesti psykiatrisen hoidon deinstitutionaalistamista
tavoitellut liike > sosiaaliset osuuskunnat syntyvät
● Vuonna 1991 sosiaalisia osuuskuntia koskeva laki:
○ A-tyypin osuuskunnat tuottavat sosiaali- ja terveyspalveluita
sekä opetus- ja kulttuuripalveluita
○ B-tyypin osuuskunnat keskittyvät toimintarajoitteisten
henkilöiden kuntoutukseen ja työllistämiseen.
● Palveluiden käyttäjien ryhmittely laajeni:
vammaisten ja mielenterveyden ongelmista kärsivien lisäksi
mm. päihdeongelmaisia, vapautuneita vankeja ja
ongelmaperheiden alaikäisiä lapsia

10. Italian monitoimijamalli
● Laissa määritelty neljä jäsentyyppiä:
○ Työntekijät (palveluita tuottavat A-tyyppi, tai B-tyyppi työlistyneet)
○ Palveluiden käyttäjät ja/ti perheenjäsenet
○ Vapaaehtoiset - määrä rajoitetu, alle puolet henkilöstön
kokonaismäärästä, täydentäviä tehtäviä
○ Sijoittajat (socio finanziaore) - määrä rajoitettu: äänimäärä ei voi ylittää
⅓ koko jäsenmäärän kokouksen äänivallasta eivätkä ne voi asettaa
osuuskunnan hallintoon tai hallitukseen enempää kuin kolmasosan
toimielimen koko jäsenmäärästä
● B-tyypin osuuskunnissa työntekijöiden tulee olla suurin ryhmä ja siten
merkittävin päätöksentekijä. B-tyypin osuuskunnat ovat siten käytännössä
työntekijäomisteisia eikä niiden hallinnosta ja päätöksenteosta voi
ratkaisevalla tavalla vastata mikään muu jäsenryhmä

11. Vuoden 1991 laki mahdollistaa useampia julkisen tuen ja kannustimien muotoja:
1. Muita yritysmuotoja alempi yritysverotus.
2. Alennettu arvonlisävero; sosiaalisilla osuuskunnilla se on neljä prosenttia kun
normaali verokanta on 21 %.
3. B-tyypin osuuskunnat on vapautettu työntekijöiden lakisääteisistä
sosiaaliturvamaksuista toimintarajoitteisten työntekijöiden osalta.
4. Sosiaalisille osuuskunnille annettaviin lahjoituksiin kohdentuvat verohelpotukset.
5. Ylijäämä on veroton mikäli se sijoitetaan osuuskunnan investointirahastoon.
6. Jaettavien voittojen määrä on rajoitettu 80 %:iin kokonaistuotosta, eikä se osuutta
kohden saa ylittää 2 %:ia Italian postilaitoksen myöntämien obligaatioiden
hinnasta.
7. Julkisten sijoitusten osuus on sallittu korkeintaan seitsemään prosenttiin A-tyypin
osuuskunnissa ja 50 %:iin B-tyypin osuuskunnissa.

12. Rahoitus ja käytännön tuki
● Osuuskuntien keskusjärjestöt (Legacoop ja Confcoop
suurimmat)
● Osuuskuntien rahastoitava 3 % vuotuisesta
ylijäämästä yhteisrahastoihin
● Keskusjärjestöt tarjoavat koulutusta ja käytännön
tukea osuuskunnan perustamisessa sekä käytännön
pyörittämisessä ja myös rahoitusta
● Toimivat osuuskuntien edunvalvojina
● Ne hallinnoivat myös merkittävä institutionaalista
sijoittajaa

13. Cooperazione Finanza Impresa CFI
● Osuuskuntien rahoittamiseen erikoistunut
institutionaalinen sijoittaja
● Legge Marcora 1986 > valtion perustama ja
alkupääomittama rahasto, worker buy out
● Vuodesta 2003 lähtien rahoittanut myös
○ start up- osuuskuntia
○ erilaisia osuuskuntien kehitys- ja
vakiinnuttamishankkeita ja uudelleen järjestelyjä
○ Pääomittaa joko lainoilla tai sijoituksilla
○ Tukee myös investointeja

14. Yhteistuotanto

15. Mitä on yhteistuotanto?
● Termi yhteistuotanto (co-production) syntyi 1970 ja -80-luvuilla USAssa
julkishallinnon ja organisaatiotutkijoiden keskuudessa
● Tarkoitti alunperin kansalaisten tai asiakkaiden suoraa osallistumista
tuotantoon tai tuotannon suunnitteluun niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla
● Iso-Britanniassa laajeni käsittämään kolmannen sektorin ja julkisen sektorin
välisiä yhteistoiminnan muotoja, joissa kolmas sektori toimii palveluiden
tuottajina.
● Muualla Euroopassa termillä on viitattu kansalaisten oma-aloitteisesti ja
itseorganisoituneesti toteuttamiin hankkeisiin; esimerkkinä tämän
suuntaisesta yhteistuotannosta vaikkapa vanhempien perustamat ja
ylläpitämät päiväkotiosuuskunnat Ruotsissa.
● Liittyy sellaisiin käsitteisiin
○ Yhteishallinto (co-governance): toimintamalli, jossa kolmas sektori
osallistuu palveluiden suunnitteluun ja tuotantoon (usein kyse
alueellisista tai valtakunnallisista yhteistoiminnan muodoista)
○ Yhteisjohtaminen (co-management tai co-coordination): käytännön
tilanne, jossa kolmas sektori tuottaa palveluita yhteistyössä
valtion/kunnan kanssa.

16. Yhteistuotantoa Italiassa
● sosiaaliset osuuskunnat vastaavat tarpeisiin, joihin valtio
ei kykene tai halua vastata
● sosiaaliset osuuskunnat ovat olennainen osa Italian
hyvinvointipalveluiden järjestelmää ja julkishallinto niiden
pääasiallinen rahoittaja
○ Esim. Bolognassa n. 80 % sosaalipalveluista tuotetaan sosiaalisten
osuuskuntie toimesta
● poikkeavat perinteisestä kolmannen sektorin
vapaaehtoistoiminnasta harjoittamansa liiketoiminnan
vuoksi ja yksityisistä yrityksistä sosiaalisen tavoitteensa ja
mm. voitonjakoon liittyvien rajoitteiden vuoksi

17. Muu Eurooppa

18. Ongelmia ja niiden syitä muualla
Toisin kun Italian sosiaalisten osuuskuntien kehityksessä
● sosiaalisten osuuskuntien perustaminen on ollut vahvasti
ylhäältä alaspäin suuntautuvaa liikettä
● yhteyttä yhteiskunnallisiin liikkeisiin ei ole juuri ollut
● ay-liikkeen panos on puuttunut (koko osuustoiminnan
kentästä)
● julkinen rahoitus ja yritystuet puuttuvat, sen sijaan
lyhytkestoisia hankkeita ja ulkopuolista EU-rahoitusta on
hyödynnetty
● yhteistuotannon mahdollisuutta ei ole hyödynnetty
● jäsenten koulutukseen panostaminen on vajavaista,
liiketoimintaosaaminen heikkoa ym.

19. Monitoimijamallin avaamia
mahdollisuuksia sote-uudistuksessa
● asiakasjäsenten mukaantulo päätöksentekoon
● kuntien/maakuntien edustus takaa palveluiden laadun ja
rahoituksen jatkuvuuden
● vapaaehtoistyön merkityksen ja mahdollisuuksien
selkiytyminen
● työntekijäjäsenten panos laadun kehittämisessä
● työntekijäjäsenet myös edunvalvojina

20. Monitoimijamalli työvoimapolitiikan
näkökulmasta
● Sosiaalinen osuuskunta on demokraattisesti hallinnoitu ja
omistettu yritys, jossa
○ palvelun käyttäjät myös mukana päätöksenteossa
○ paikallisten toimijoiden välisen yhteistyön merkitys
huomioidaan
○ työvoima- ja sosiaaliviranomaisten edustus käytännön
toiminnassa mahdollista

21. Sosiaaliset osuuskunnat ja paikallistalous
● Paikallinen yritys, paikallinen tietämys
● Voitonjaon rajoittaminen ja verotuotto
● Palveluiden käyttäjien osallisuus laadun ylläpitämisessä ja
kehittämisessä
● Työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet
● Yhteisresurssien vaaliminen (esim. luonnonvarat,
kulttuurihistorialliset kohteet, osaaminen)

22. KIITOS!