Artikkelissa käsitellään mikroyrityksiä (alle 5 henkeä) ja niiden suhtautumista digitalisaatioon sekä digitalisaation mahdollisuuksia.

1. 1
Marja-Liisa Viherä, Leena Viukari
Digitalisaatio mikroyrityksiä voimaannuttamaan
Tiivistelmä
Mikroyrittäjien tarpeet tieto- ja viestintätekniikan (tvt) käyttöönotossa ovat usein jääneet
huomioimatta, sillä he eivät kuulu kuluttajiin, joiden tarpeet tutkitaan markkinatutkimuksissa, eivätkä
pk-yrityksiin, joilla on ammatti-ihmiset hoitamassa digitalisaatiota. Mikroyritysten menestyminen on
kuitenkin yhteiskunnallisesti merkittävä asia, sillä vuonna 2013 Suomessa 1 – 4 hengen yrityksiä oli
315 000 kpl ja henkilöstön lukumäärä 1 – 4 hengen yrityksissä oli 281 624 henkeä.
Tämän case-tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä syyt estävät tieto- ja viestintätekniikan
tehokkaan käytön mikroyrittäjien parissa markkinoinnin, verkottumisen, hallinnon ja kommunikaation
alueilla. Lopuksi esitetään toimenpiteitä tilanteen parantamiseksi. Tarkastelussa käytettiin pehmeää
systeemianalyysia.
Case-osion esimerkkiyrittäjiä oli kuusi. Heidät jaettiin tulosten perusteella kolmeen ryhmään:
Vakiintuneet, Selviytyjät ja Uudistushaluiset. Vakiintuneiden ryhmässä osaaminen on koetun tarpeen
tasolla, vaikka toimintatavat olivat perinteisiä. He ovat sinut tietotekniikan kanssa. Selviytyjät sen
sijaan kokevat ahdistusta digitalisaation edessä. Heillä ei aikaa eikä motivaatio riitä digitalisaatioon.
Uudistushaluisten ryhmässä on osaamista, mutta aika ei heilläkään riitä, mikä aiheuttaa
riittämättömyyden kokemuksen. Markkinoinnissa digitalisointitarve nousi keskeiseen asemaan.
Muun muassa seuraavilla ulkopuolisten tukitoimilla kyetään parantamaan mikroyrittäjien tilannetta:
tietoiskuin, tukemalla kestävien laitteiden hankintaa helpoilla aloittelijan tuotepaketeilla,
luotsikoulutuksella, viestintäverstailla ja –leireillä sekä verkostopartnerikoulutuksella.
1. Johdanto
Kolme kuviteltua esimerkkiä tieto- ja viestintätekniikan tarjoamista mahdollisuuksista
Tapaus 1 Kaasuhella. Asiakkaalla on tarve saada erityinen kaasuhella, joita lähikauppiaalla ei ole
tarjota. Kauppias etsii maailmalta vaatimukset täyttävän hellan,tilaa sen, toimittaa sen asennettuna
ja asiakas maksaa hellan nettihinnan, välitys- ja asennuskustannukset.
Tapaus 2 Lähihoitaja. Lähihoitajalla on oma pieni yritysja hänellä on viisi asiakasta.Lähihoitaja
pitää blogia toiminnastaan yleisellä tasolla kaikille omaisille. Kutakin asiakasta koskevat
henkilökohtaiset tiedot hän viestittää ryhmäviestimellä asiakaskohtaisesti asiakkaiden omaisille
saaden vastauksen akuutteihin kysymyksiin välittömästi. Toki myös itse asiakas kuuluu ryhmäviestin
piiriin. Samanaikaisesti toimitetaan päiväkirjaa.
Tapaus 3 Taiteilija. Nuoripari muutti uuteen kotiin ja mietti, mitä seinille. He ottavat kuvat minne
haluavat tauluja ja lähettävät kuvat taideagentille,joka etsii tilaan sopivat ja sopivan hintaiset
ehdotukset.Nuoripari saa ehdotukset pilvipalveluun ja päättää ostaa muutaman taulun.Agentti tuo ja
ripustaa taulut seinille.
Kaikissa edellä olevissa esimerkeissä tieto- ja viestintätekniikka on oleellinen apuväline, työkalu.
Esimerkiksi tapauksessa 1 kaasuhellojen ja myyjien tuoterekisterit globaalisti, tilaus-, laskutus-,

2. 2
kuljetusjärjestelmät ja niiden logistiikka, kustannuslaskelmat, laskutusjärjestelmät, asiakkaiden
laskutusjärjestelmät, kustannuslaskelmat jne. Tapauksen 2 kullakin ryhmällä on jaettu, mutta
yksityisyyden suojan vuoksi suljettu blogi, ryhmäviestintäohjelma itselle ja omaisille. Tapauksella 3
on käytössään kuvanvälityspalvelut, laskutus yms. –palvelut.
Suomalaisista yrittäjistä (pl. alkutuotanto) 65 prosenttia oli vuonna 2013 yksinyrittäjiä. Työnantajina
toimivia on 35 prosenttia yrittäjistä. Yksinyrittäjien osuus on lisääntynyt 1990-luvun lopusta lähtien.
Yksinyrittäjyys on yleisempää nais- kuin miesyrittäjien keskuudessa. Miesyrittäjistä yksinyrittäjiä oli
alle 60 prosenttia, mutta naisyrittäjistä yli 75 prosenttia. (TEM, Yrityskatsaus 2014)
Taulukkoon 1 on koottu tiedot yrityksistä henkilöstökoon mukaan ja työllistettyjen määrät vuonna
2013.
Taulukko 1: Yrityksethenkilöstökoon mukaan 2013 (Lähde: Alueellinen yritystoimintatilasto,
2013).
Yrityksiä kpl Henkilöitä yhteensä
1-4 henkilö 314 981 261 624
5-9 henkilö 19 858 127 446
10 tai enemmän henkilöitä 19 242 1 062 930
Yhteensä 354 081 1 472 000
Alle kaksi henkilöä työllistävät ei-työnantajayritykset lisääntyivät 4 900 yrityksellä eli noin kolme
prosenttia vuosina 2008–2012. Suomessa yritysten määrän kasvu on keskittynyt näihin ei-työnantajiin.
Tuloksena yrityskenttä muodostuu pitkälti yksinyrittäjistä ja sen tyypillinen piirre on sivu- ja osa-
aikaisten yritysten suuri osuus. (TEM, Yrityskatsaus 2014)
Rinkama (2014) on tutkinut korkeintaan kolme henkilöä työllistäviä mikroyrityksiä vuosina 2009 –
2012. Tällä aikavälillä kyseisten yritysten henkilöstö kasvoi merkittävästi, yli 20 000 henkilöllä. Osa
mikroyrityksistä kasvoi melko ripeästi ja tämä oli työllisyyden ja talouden näkökulmasta erittäin
merkittävää. Rinkama (2014) toteaa,että mikroyritysten rooli ja merkitys talouskasvun lähteenä on
monilta osin tutkimatta. Mikroyritykset edustavat suurta osaa suomalaisesta yhteiskunnasta (Kts. myös
Lipiäinen, 2014) ja ovat saaneet tietoyhteiskuntatutkimuksessa määräänsä ja vaikuttavuuttaan
pienemmän huomion.
2. Tutkimusongelma, käsitteet ja menetelmä
Tämän case -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä syyt estävät tieto- ja viestintätekniikan
tehokkaan käytön esimerkkiyrityksissä markkinoinnissa, verkottumisessa, hallinnossa ja viestinnässä.
Tätä varten kehitimme mallin mikroyritysten digitalisaation tutkimiseksi. Sitten kokeilimme mallia
käytännön case-tutkimuksessa. Vaikka otoksemme oli kovin suppea, odotimme näiden tapausten
antavan viitteitä siitä, mitä voitaisiin tehdä tilanteen parantamiseksi. Etsimme viitteitä myös siitä,

3. 3
mihin asioihin tulisi kiinnittää huomiota tätä aihetta koskevia laajempia tutkimuksia suunniteltaessa.
Yrityksessä digitalisaatio merkitsee sekä liiketoiminnan, toimintojen, tuotteiden, palveluiden ja
tiedon tallentamista, siirtämistä ja muokkaamista digitaaliseen, sähköiseen muotoon esimerkiksi
verkkoon ja eri alustoille (Vuorela et al. 2015, 1), että nykyään yhä enemmän toimimista
verkostoissa markkinoinnin yms. parissa.
Tilastokeskuksen määrittelyn mukaan mikroyritys työllistää alle kymmenen henkilöä ja on
liikevaihdoltaan enintään 2 milj. euroa (Tilastokeskus : Mikroyritys 2006). Tässä case-tutkimuksessa
tarkastellaan 1-4 henkilöä työllistäviä pääsääntöisesti pääkaupunkiseudulla toimivia mikroyrityksiä.
Tarkastelumenetelmänä tässä tutkimuksessa käytämme kvalitatiivista pehmeää systeemianalyysiä.
Checkland (1985) ja Mannermaa (2003) osoittavat, että ihmisten luomat systeemit kehittyvät
evolutionaarisesti yhä kompleksisemmiksi. Tämä koskee erityisesti sosiaalista muutosta. Tekniset
innovaatiot esimerkiksi vaativat aina myös sosiaalisen innovaation. Kun nämä tapahtuvat yhtä aikaa,
on vaikea erottaa syitä ja seurauksia. Kun viestintä- ja informaatiotekniikan katalysoimat prosessit
tapahtuvat samanaikaisesti eri aloilla, on yhä tärkeämpää saada ote käynnissä olevasta kehityksestä, ja
ymmärtää alkuperäisiä tavoitteita, mukaan tulleita uusia tavoitteita sekä nähdä ympäristön muutos.
Ymmärryksen saavuttaminen taas edellyttää verkostoja, luottamuksellisia suhteita ja foorumeita, joissa
ongelmia voidaan käsitellä ongelman omistajien omalla kielellä (Viukari 2010, 252).
Olemme luoneet teoreettisen mallin ymmärtääksemme tieto- ja viestintätekniikan käytön systeemiä ja
sen muutosta paremmin saadaksemme aikaan aidon vuoropuhelun mikroyrittäjän ja tekniikan välillä.
Vaikka tilanne nähtäisiin problemaattisena, ei kuitenkaan välttämättä pystytä näkemään tarkasti
millaisia probleemat ovat. Pehmeä systeemianalyysi auttaa tässä tapauksessa jakamalla ongelmat
osaongelmiksi ja kirkastamalla mitä toimintamalleja, käytänteitä ja prosesseja tarvitaan. On
helpompaa tehdä kohta kohdalta toimintastrategia osaongelmien ratkaisemiseksi kuin yrittää ratkaista
koko systeemin ongelmia.
Tutkimuksen tapausaineisto kerättiin mikroyrittäjien syvähaastatteluilla. Haastattelut toteutettiin
puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Lisäksi pidimme päiväkirjaa tutkimuksen aikana esiin
tulleista ilmiöistä. Aineistot analysoimme käyttäen pehmeää systeemimetodologiaa ja kvalitatiivista
analyysiä.
3. Teoreettisia lähtökohtia
3.1 Tulevaisuuteensuuntautuminen
Nykyhetkellä tekemiimme valintoihin, päätöksiin ja toimiin vaikuttavat ne uskomukset (toiveet ja pelot) ja
mielikuvat, joita meillä on tulevaisuudesta. Tulevaisuutta koskevista ajatuksista muodostuu
tulevaisuudenkuvamme, jotka ovat meidän sekä tietoisia että tiedostamattomia päätöksenteon ja valintojen
motivoijia. Tulevaisuusajattelua voidaan siten luonnehtia aktiiviseksi toimintaa ohjaavaksi näkökulmaksi
tulevaisuuteen ja nykyisyyteen sekä niiden välisiin suhteisiin sekä erityiseksi pyrkimykseksi muodostaa
käsitys siitä, mitä tänään tulee tehdä tulevaisuuden hyväksi.
Anita Rubin on jakanut tulevaisuuteen suuntautumisen neljään asennetyyppiin, jotka on kuvattu taulukossa 2.

4. 4
Taulukko 2: Asenteet tulevaisuuteen (Lähde: Rubin 2004)
Tulevaisuutta koskevat
asenteet
Visiot, tavoitteet,
tulevaisuuskuvat
Valituksi tulevat strategia
Passiivinen Puuttuvat tai jäävät
merkityksettömiksi
Virran vietävänä
Reaktiivinen eli sopeutuva "Bisnestä kuten ennenkin" Sopeutumiskyky,
selviämisstrategiat
Preaktiivinen eli ennakoiva Perustuvat trendeille Ennaltaehkäisevät
Proaktiivinen eli luova Myös yllättävät vaihtoehdot Innovatiiviset
Tulevaisuutta koskevat asenteet voivat olla eri valinta- tai päätöksentekotilanteissa erilaisia. Osoittaa viisautta,
että toimija osaa valita neljästä erilaisesta tulevaisuusasennevaihtoehdosta oikean kussakin
päätöksentekotilanteessa. On viisautta harkita mm. milloin toimintaa pitää digitalisoida, vai voiko ja miten
kauan toimia nykyisillä tavoilla.
Passiivinen asenne tulevaisuuteen kertoo siitä, että tulevaisuus ei kiinnosta tai toimija kokee, ettei hänellä ei
ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen. Niinpä tulevaisuuskuviin ei kiinnitetä sen kummempaa huomiota eikä
visioita eli tavoitetulevaisuuksia välitetä rakentaa. Haasteena tässä asenteessa on se,että muutokseen ei ole
valmistauduttu — asiat vain tapahtuvat.
Reaktiivinen asenne kuvaa pyrkimystä sopeutua siihen, mitä tulevaisuus sattuu eteen tuomaan. Silloin
asioiden, prosessien, kehityskulkujen ja tapahtumien annetaan edetä omaa vauhtiaan, niihin ei semmoisenaan
juurikaan puututa. Tulevaisuus nähdään nykytilan jatkumona, jossa tulee tapahtumaan ehkä määrällistä
muutosta joko parempaan tai huonompaan — laadulliseen muutokseen ei kiinnitetä huomiota. Niinpä
strategiatyöskentely nojautuu siihen, että varaudutaan valitsemaan oikea ja toteuttamiskelpoisin selviytymisen
menetelmä, kun muutos on välttämätön.
Preaktiivinen eliennakoiva ajattelu pohtii trendejä ja seuraa niiden kehityskulkuja. Toimintastrategia on
useimmiten ennaltaehkäisevä — pyritään löytämään se toimintatapa ja keino, joka vastaa trendien esittämiin
haasteisiin mahdollisimman tehokkaasti ja vähillä resursseilla.
Proaktiivinen toimija ottaa huomioon yllättävät ja ennalta-arvaamattomat vaihtoehdot ja mahdollisuudet ja
pyrkii näkemään tulevaisuuden monien erilaisten vaihtoehtojen kautta. Hän pyrkii vaikuttamaan
tulevaisuuteen nykyhetkessä tehtävillä päätöksillä ja valinnoilla, siten että tulevaisuudesta muodostuu paras
mahdollinen. Proaktiivinen ihminen on myös oivaltanut, että hän voi vapaasti valita reaktionsa kaikissa
tilanteissa, mutta samalla hän auttamatta valitsee myös valintojensa seuraukset. Se,miten reagoimme
virheeseemme, vaikuttaa väistämättä virheen seurauksiin. Proaktiivisuus edellyttää siten aktiivisuutta,
aloitteellisuutta ja vastuunottoa valinnoista.
3.2 Digivalmiudet
Digivalmiudet tarkoittaa tieto- ja viestintätekniikan käytön valmiuksia kolmen eri komponentin
alueella: 1) Liittymä, 2) Osaaminen, 3) Motivaatio (Viherä, 1999, 194). Näiden kaikkien kolmen
valmiuden tulee olla kunnossa ennen kuin digitalisaatiosta saadaan sen tarjoama hyöty

5. 5
yritystoiminnalle.
Liittymä tarkoittaa laitteita kuten älypuhelin, tietokone, tabletti, tulostin ja verkkoliittymiä kuten
laajakaista ja langattomat liittymät. Lisäksi liittymään kuuluvat toisiinsa sopivat ohjelmat esim.
sähköposti ja muut kommunikointipalvelut, palkanlaskenta sekä muut taloushallinnon palvelut,
tietoturva jne. Pilvipalvelut kuuluvat myös liittymän piiriin.
Uuden koneen hankinta on vaikeaa jopa kokeneelle henkilölle. Väärät päätökset koneiden ja ohjelmien
valinnassa tai käyttöjärjestelmissä sitovat toimintaa pitkäksi aikaa. Kaikissa käyttöjärjestelmissä eivät
toimi kaikki ohjelmat. Esimerkiksi luovan työn tekijät ostavat Macit ja teknisen ja kaupallisen alan
toimijoilla on usein PC,missä kirjanpito-ohjelmat toimivat hyvin, kun taas Maceissä ne eivät toimi.
Digitaalinen osaaminen tarkoittaa hyvin monenlaista osaamista, joka voidaan jakaa 1)
perusosaamiseen (pankkiasiat, sähköposti, tekstinkäsittely, tiedonhaku, taloushallinto), 2) luontevaan
osaamiseen (esitysmateriaalin tuottaminen, kuvien käsittely ja jakaminen, vaatimaton tekstieditointi,
keskustelupalstoihin osallistuminen, blogit, nettipuhelut, vuorovaikutteinen viestintä jne.), 3) luovaan
osaamiseen (oma tuotanto äänellä, liikkuvalla kuvalla, tekstillä, kuvilla jne.), omien tuotantojen
jakeluun sekä 4) ymmärrykseen verkoista, niiden merkityksistä, vaikutuksista ja mahdollisuuksista
(verkkoidentiteetti, tietosuoja, yksityisyys, yhteiskunnan rakenteet, globalisaatio, osallistuminen,
kauppapaikat jne.)
Kaiken toiminnan ja tekemisen motivaatio ja into syntyy tahdosta, sisäisestä palosta tehdä jokin asia
ja tehdä se hyvin. Yrittäjän motivaation lähteenä voi olla esimerkiksi koettu tai arvioitu hyöty, pakko
ja joskus jopa ilo. Tietotekniikan käytön aloitus on usein pakon sanelemaa, on maksettava laskuja,
täytettävä lomakkeita, tilattava tavaraa,oltava yhteydessä ulkomaisiin toimittajiin jne.
Motivaatio voi herätä tietoiskujen, tarinoiden, kokemusten ja visioiden avulla. Marja Nousiainen on
kirjoittanut innostavia tarinoita mikroyrittäjien onnistuneesta somen käytöstä (Nousiainen, 2015).
Motivaatio kasvaa onnistumisen kokemuksista.
4. Mikroyritykset ja digitalisaatio
4.1. Mikroyrityksetja digitalisoinnin käytönalueet
Seuraavaksi tarkastelemme mikroyritysten digitalisoinnin tarvetta (tieto- ja viestintätekniikan käytön
tarvetta) ja haasteita seitsemän osa-alueen avulla. (Viherä ja Viukari, 2004) Kukin osa- alue vaatii
omaa ammattiosaamistaan ja asiantuntijuuttaan, takana ovat erilaiset lainsäädännöt ja syntyhistoriat.
Nykyään tvt- toiminnot ovat integroituneet ja sekoittuneet – myös mielissä. Syynä tähän saattaa olla
se, että yhdellä laitteella tehdään näitä kaikkia asioita. Aiemmin laskukoneet, puhelimet,
kirjoituskoneet, valokuvauskoneet, musiikin kuuntelu, äänitys ja nauhoitus, seinätaulut, postikortit,
kirjeet, kirjat, telexit jne., saivat kaikki erilaisen ilmenemismuodon. Ihminen ajattelee ja jäsentää
asioita konkreettisesta abstraktiin. Nyt tuo konkreettinen on yksi läppäri tai älypuhelin tai tabletti - ja
näillä kolmella vielä sama käyttötarkoitus. Ei ole ihme, että monelle on vaikea jäsentää,mitä kaikkea
tulee tieto- ja viestintätekniikan avulla voi tehdä ja mitä kaikkea tulee ottaa huomioon: milloin
tietosuoja, milloin tiedon saatavuus,milloin yksityisyys, milloin julkisuus jne.
Tvt:n käytön seitsenjako on tehty käyttäjän näkökulmasta helpottamaan tätä jäsennystä ja
ymmärtämään mahdollisuuksia ja haasteita tekniikan käytössä. Esimerkiksi Aula et al. (2006, 10)

6. 6
toteavat, että internetiä ei voi määritellä yksiselitteisesti. Sitä voidaan ajatella monisuuntaisena
välineenä, tilana ja alustana. Yksi mahdollisuus on hahmottaa netti käyttämällä mallia, jossa netti ei
perustu niinkään teknisille sovelluksille vaan käyttömuodoille. (Suominen, 2009, 13)
Olemme jakaneet tieto - ja viestintätekniikan käytön seuraavasti: 1) yhteydenpito, 2)
omatuotanto/itseilmaisu, 3) tiedon haku, 4) etäasiointi, 5) automaattiset informaatio- ja
prosessijärjestelmät/hallinto, 6) joukkotiedotus ja 7) mediakulttuuri. Suominen (2009, 12) on jakanut
internetin käyttömuodot samankaltaisesti: vuoropohjainen kommunikaatio, samanaikainen viestintä,
tiedonhaku, pelaaminen, multimedian tuotanto ja käyttö, verkkokauppa ja tiedostojen lataaminen.
Malli (Kuva 1) auttaa ymmärtämään tieto - ja viestintätekniikan käyttöä ja kohdistamaan toimenpiteet
ongelmien ratkaisemiseksi oikein. Mallin rakenne perustuu ajatteluun, kokemukseen, teoreettisiin
keskusteluihin (Viherä, 1999) ja mm. käytännön kokeiluihin noin 27 vuoden ajan viestintäleireillä.
Viestintäleiri on tulevaisuuden tutkimuksen laboratorio tieto- ja viestintätekniikan käytöstä käyttäjien
omien tavoitteiden mukaisesti
(Viherä, 2013).
Kuva 1: Digitalisoinnin eri alueet
käyttäjännäkökulmasta
Kuten edellä totesimme,
tarkastelemme tieto- ja
viestintätekniikan käyttöä kolmen
eri komponentin, liittymä,
osaaminen ja motivaatio kautta.
Yhteydenpito on pääosin asioiden
hoitamista (puhelinsoitot,
tekstiviestit, sähköpostit sekä
sosiaalinen media). Tiedon
hakemiseen ja löytämiseen
kuuluvat mm, vertaisviestintä sekä
semanttiset hakujärjestelmät,
kirjastot, informaatikot, tiede,
jne.. Omaa tuotantoa on se,miten mikroyritys voi parhaiten esittää ajatuksensa esim. asiakkaalle.
Oma tuotanto mikroyritykselle voi olla esim. koulutus- tai markkinointimateriaalin
tuottamista. Etäasiointiin kuuluu hallinnon palvelut, etäostaminen, reklamaatiot, transaktiot,
etäopiskelut, äänestykset,jne.. Joukkotiedotus koostuu journalismista, markkinoinnista, mainonnasta,
tiedotuksesta, viihteestä jne. . Mediakulttuuria ovat mm. oppimateriaalit, pelit, musiikki, elokuvat,
taide. Automaattiset tieto- ja prosessijärjestelmät sisältävät mm. liikennejärjestelmät, automaattiset
testaukset,robotit, pankkijärjestelmät, hallintojärjestelmät, valvontajärjestelmät, rekisterit jne.
Tässä prosessissa mikroyrittäjän on oltava mukana parantamassa omaa kilpailukykyään.
Jäsennyksemme auttaa nostamaan esiin mikroyrittäjän kannalta tärkeitä kysymyksiä: miten toimia
tuloksellisesti omien tuotteittensa markkinoinnissa ja muun toiminannan tehostamisessa, mm. e-
laskutuksen avulla ja riittäkö, jos osaa käyttää muiden tuottamia nettipalveluja, esimerkiksi
verotuksen ja palkanlaskennan osalta vai pitääkö kehitellä omia palveluja?
Noudatamme jäsennyksessämme edelleen liittymä, osaaminen ja motivaatio tarkastelua, sillä jako on

7. 7
tärkeä kaikilla näillä alueilla.
4.2. Mikroyrittäjän digitalisaatiosysteemi
Mikroyrittäjien digitalisaatiosysteemiä kuvaamme seuraavalla taulukolla, johon on kerätty yhtäältä
tarve digitalisaatioon eri alueilla ja toisaalta digitalisaation vaatimat digivalmiudet.
Mikroyrittäjän
tarve
Liittymä/tarjouma Osaaminen Motivaatio
Yhteydenpito Puhelin, sosiaalinen media,
sähköposti
Sosiaalinen
viestinnällinen ja
tekninen osaaminen
Markkinointi,
verkottuminen
Omatuotanto ja
itseilmaisu
Älypuhelin, tietokone
ohjelmineen (kuvankäsittely,
kirjoitusohjelma, editointi-
ohjelmat jne.), digikamera
Sekä sisältö että
tekninen osaaminen:
kirjoittaminen,
kuvaaminen, editointi,
julkaiseminen, jne..
jakaminen
Esitteet, markkinointiin
mainokset, blogit,
nettisivut
Tiedon haku Puhelin, Google ja muut haku-
ohjelmat
Tiedon löytäminen,
tiedon oikeudellisuuden
arvioiminen, tiedon
täsmentäminen, tiedon
yhteyden arviointi jne.
Ammattitaidon ylläpito
Etäasiointi
(ostokset, hallinnon
palvelut,
pankkipalvelut,
valitukset,
opettaminen jne.)
Mobiilit laitteet ja tietokone,
hyvät yhteydet,
tietoturvapalvelut jne.
Tekniset taidot,
tietoturvaosaaminen,
pankkiasioiden hoidon
osaaminen, sopivien
palvelujen löytäminen,
palvelujen ja tuotteiden
tilaaminen jne.
Tehokkuus, saatavuus
kaikkina aikoina
ja kaikissa paikoissa,
kätevyys, jne.
Automaattiset tieto-
ja
prosessijärjestelmät
Tietokone, yhteys verkkoon,
tarvittavat
tietokannat, laskentaohjelmat,
tietoturvaohjelmat jne.
Tekniset taidot,
organisointi taidot,
arkistointitaidot jne.
Tehokkuus ja
taloudellisuus,
(ammatti)
Joukkotiedotus
(journalismi,
tiedotus, mainonta
ja markkinointi),
Tavalliset TV, radio ja mikro Asentaa ja käyttää
televisiota ja
tietokonetta eri tavoin.
Mediakriittisyys.
Itsensä valistaminen,
ajan tasalla pysyminen
jne. Markkinointi
Mediakulttuuri
(pelit, musiikki,
elokuvat,
oppimismateriaalit,
taide jne. )
Tehokkaat työasemat,
peliohjelmat, oppimisalustat,
nopea yhteys internetiin. jne.
Tekniset taidot esim.
pelata,
multimedialukutaito jne.
Oppiminen ja
opettaminen,
mediakulttuurin
tuottajana toimiminen
(ammatti)
Taulukko 3: Mikroyrittäjän digitalisaatio
Huomattakoon, että ihmisillä, jotka käyttävät ja kehittävät informaatio- ja viestintekniikkajärjestelmiä
näillä seitsemällä eri alueella, on eri ammatit. He ovat joko tiedon haun ammattilaisia
(informaatikoita), markkinoinnin ammattilaisia, tiedottajia, tietohallinnon ammattilaisia,
järjestelmäasiantuntijoita rakentamassa on-line palveluja tai sisältötuotannon
ammattilaisia. Mikroyrittäjän on oltava näitä kaikkia! Siinä se haaste on!

8. 8
Seuraavaan Taulukkoon olemme keränneet lainsäädännöstä ilmeneviä eroja eri alueiden välillä
Käyttötarve Lainsäädäntö
Yhteydenpito Viestinnän salaisuuslait (mm. kirjesalaisuus,
puhelinsalaisuus)
Omatuotanto Yksityisyyden suoja ja tekijänoikeuslait
Tiedon haku Lait koskien tiedon saatavuutta ja avoimuutta
Etäasiointi Tietosuojalait (yksityisyyden ja luottamuksellisen
viestinnän suoja)
Automaattiset tieto- ja
prosessijärjestelmät/taloushallinto
Tietoturvalait (tietojen, palveluiden, järjestelmien ja
tietoliikenteen turvallisuus)
Joukkotiedotus (journalismi, tiedotus, markkinointi,
mainonta)
Joukkotiedotusta koskeva lainsäädäntö, mm
julkisuus ja avoimuus, lähdesuoja, vastuu jne.
Mediakulttuuri (pelit, oppimateriaalit, mediataide
jne.)
Tekijänoikeus
Taulukko 4: Kommunikaatio- ja viestintätekniikan käytön lainsäädännöllisiä ehtoja
5. Tapaustutkimuksen tulokset
Tavoitimme yhteensä kuusi mikroyrittäjää, viisi heistä työskentelee Helsingissä ja yksi Vantaalla.
Yritykset löytyivät pääosin yrittäjäkoulutuksen kautta. Kaikki haastattelut sovittiin puhelimitse.
Haastateltavista neljä oli naisia ja kaksi miestä. Iältään he olivat 36 – 63-vuotiaita. Heidän yrityksensä
olivat vastaperustetuista kahdenkymmenen vuoden ikäisiin, yksi oli kommandiittiyhtiö, kaksi
toiminimeä ja kolme osakeyhtiötä. He edustivat seuraavia toimialaoja: liikkeenjohdon koulutus,
koulutusala, erikoistunut rakennustoiminta (kaksi yrittäjää), terveydenhoitoala/muu terveyspalvelu,
kivijalkakauppa/käsityö/luova-ala
Tutkimushaastattelut tehtiin maalis- huhtikuun aikana vuonna 2015. Kestoltaan ne vaihtelivat 1,5
tunnista kolmeen tuntiin, yrittäjän ajankäytön mukaan. Haastattelut olivat puolistrukturoituja
teemahaastatteluja, samanaikaisesti myös havainnoitiin, keskusteltiin ja ideoitiin. Haastattelut
nauhoitettiin AudioCity-ohjelmalla. Haastattelut suoritettiin seitsenkentän (Kuva 1) ja
viestintävalmiuksien mukaisessa järjestyksessä. Haastattelujen jälkeen tutkimusaineisto analysoitiin
jäsentämällä. Jäsentely lähetettiin kullekin haastateltavalle ja pyydettiin heitä tarkistamaan, onko asiat
ymmärretty haastattelussa oikein.
Koko case-tutkimuksen ajan – helmikuun alusta huhtikuun loppuun - tutkijat pitivät päiväkirjaa
yhteisessä Dropbox-sovelluksessa. Päiväkirjaan kirjattiin tutkimukseen liittyviä havaintoja,
pohdintoja, artikkeleita, tapahtumia, tutkimuksia, kirjallisuutta, keskusteluita ja haastattelutilanteet.
Haastattelujen tulokset

9. 9
Tutkimusongelmana oli selvittää, mitkä syyt estävät näiden mikroyrittäjien tvt-palvelujen tehokkaan
käytön markkinoinnissa, verkottumisessa, hallinnossa ja viestinnässä.
Lähes kaikki tutkituista mikroyrittäjistä siirsivät kirjanpitoaineistot paperilla tilitoimistoon. Lähes
kaikilla oli myös rekisteritiedot puhelimessaan ja viestintään he käyttivät puhelinta ja sähköpostia.
Useimmat käyttivät markkinoinnissa nettisivua, jota ei päivitetty usein ja joka ei ollut
vuorovaikutteinen.
Haastateltavien perustehtävät veivät kaiken ajan eikä heillä ollut aikaa kehittää omaa työtään.
Kehittämisen pitäisi tapahtua mahdollisena luppoaikana. Osaaminen ottaa käyttöön uusia tvt-palveluja
oli osalla vajavaista ja aiheutti epävarmuutta ja ahdistusta. ”Tunnistan puutteeni ja se ahdistaa minua”.
Laitekanta oli riittävä, mutta osa mikroyrittäjistä tarvitsee työhönsä teknisesti kestävämpiä laitteita
(esim. kestävät putoamista ja vettä). Kaikki olivat pohtineet asioita tulevaisuuden näkökulmasta, mutta
ei kovin systemaattisesti. Lisäksi ei nähty, että olisi resursseja laajentaa laitekantaa.
Mikroyrittäjät jaettiin tulosten perusteella kolmeen ryhmään tvt:n käytön ja
tulevaisuussuuntautuneisuuden näkökulmasta. Kaikilta toimialoilta löytynee näitä ryhmiä. Tämän
mikro-otannan perusteella emme voi sanoa mitään niiden yleisyydestä. Sen sijaan toivomme, että tämä
case-tutkimus palvelisi mm. Tilastokeskuksen survey-tutkimusten apuna tutkittaessa digitalisaation
etenemistä mikroyrityksissä.
1. Vakiintuneet. Vakiintuneilla on vakiintunut asiakaskunta, joka joko ottaa yhteyksiä tai johon
otetaan yhteyksiä – yleensä puhelimella tai sähköpostilla. Aikaa myöten syntyneet tvt:n
käytön rutiinit ovat hallinnassa. Vaikka omassa toiminnassa olisi kehittämismahdollisuuksia,
ei niitä koeta tarpeellisiksi. Näinkin tulee toimeen. Vakiintuneiden asenne tulevaisuuteen on
reaktiivinen, he sopeutuvat siihen, mitä elämä eteen tuo.
2. Selviytyjät. Osittain olemassa oleva asiakaskunta, joka joko ottaa yhteyksiä tai johon otetaan
yhteyksiä – yleensä puhelimella tai sähköpostilla. Lisäasiakkaita haetaan eri tavoin ad hoc.
Yrittäjillä on useita ideoita kehittää tvt:n käyttöä, mutta resurssit (aika, raha) eivät riitä, sillä
oma perustyö vie kaikki voimavarat. Vain pakon edessä saatetaan ottaa käyttöön uusia
sovelluksia. He käyttävät tilitoimistoa. Selviytyjien asenne tulevaisuuteen on preaktiivinen,
he pyrkivät ennaltaehkäisemään tulevaisuuden uhat ja vastaamaan haasteisiin
mahdollisimman tehokkaasti ja vähillä resursseilla.
3. Uudistushaluiset. Uudistushaluiset pitävät tieto- ja viestintätekniikasta ja näkevät sen
mahdollisuudet. He opettelevat usein itse käyttämään tekniikkaa ja ovat avoimia uusille
käytänteille. He käyttävät tilitoimistoa. Uudistushaluisten tulevaisuusasenne on proaktiivinen.
He pyrkivät näkemään tulevaisuuden monien eri vaihtoehtojen kautta ja vaikuttamaan
tulevaisuuteen nykyisillä päätöksillä ja valinnoilla.
Tarkastelemme näiden kolmen eri ryhmän tuloksia ensin digivalmiuksien näkökulmista ja toiseksi
käyttöalueen näkökulmasta.

10. 10
Taulukko 5: Mikroyritysten digivalmiudet
Liittymä Osaaminen Motivaatio
Vakiintuneet (Äly)puhelin, tabletti ja
läppäri, laajakaista
Osaaminen koetun tarpeen
tasolla
Oman tunnistetun
hyötytarpeen motivoitunut
käyttäjä
Selviytyjät
(Äly)puhelin, tabletti ja
läppäri, laajakaista
Itseoppinut
pakolliset asiat, ahdistuu
uuden edessä
Tietotekniikka ei ole oma
juttu, haluaisi paremmat
systeemit
Uudistushaluiset (Äly)puhelin, tabletti ja
läppäri, laajakaista,
oheislaitteita
Käynyt kursseja, päivittää
osaamistaan, vaikka vie
aikaa,
Kokee riittämättömyyttä
Kokee digitalisoinnin
tarpeelliseksi ja kivaksi
Fyysinen liittymä ei tuota enää vaikeuksia, kukaan ei esimerkiksi valittanut hinnoista. Kannettava
tietokone, (äly)puhelin, tabletti sekä laajakaista oli jokaisella. Tosin selviytyjät kaipasivat teknisesti
kestävämpiä työmaakäyttöön soveltuvia laitteita. Ohjelmistojen taso oli heikko, niitä puuttui ja niiden
käyttö oli vajavaista. Esimerkiksi selviytyjät olisivat halunneet hyvät kustannuslaskentapohjat tai
asiakkaiden yhteydenottojen vastauspalvelut. Erikoisohjelmat poikkesivat kunkin toimialan mukaan.
Tässä artikkelissa ei huomioida työssä käytettäviä erityisohjelmia, vaan keskitytään yrityksen
tukitoimiin.
Yrittäjien osaaminen voidaan jakaa ainakin kolmeen ryhmään: ammattiosaaminen, yrittäjäosaaminen
ja tvt:n käytön osaaminen. Ammattiosaamisesta huolehtii koulutus ja käytäntö, yrittäjäosaamista ja tvt
– käytön sovelluskoulutusta hankitaan erilaisilla kursseilla ja koulutuksella. Tässä keskitymme vain
tvt:n käytön osaamiseen. Vakiintuneet osaavat sen,mitä kokevat tarpeelliseksi, heillä on tasapainoinen
suhde tietotekniikkaan. Selviytyjät sen sijaan kokevat jopa ahdistusta siitä, että heidän ehkä pitäisi
osata enemmän, tehdä enemmän. Tähän ei ole kuitenkaan resursseja. Uudistushaluiset päivittävät
osaamistaan koko ajan, he eivät ahdistu, mutta kokevat ajan riittämättömyyden.
Yrittäjien motiivit tvt-käyttöön erosivat näissä ryhmissä toisistaan. Vakiintuneet mikroyrittäjät ovat
sinut tietotekniikan kanssa,he keskittyvät omaan osaamiseensa. ”Ajattelen siirtymistä lankapuhelin
ajanvarauksesta vasta sitten kun asia alkaa painaa riittävästi”. Selviytyjät eivät koe koko
tietotekniikkaa omakseen, he haluaisivat olla mahdollisimman kaukana siitä. ”Minua häiritsee
asennustyötäni jatkuvasti keskeyttävä puhelin…paperityö ei minua kiinnosta… minun kannattaa
keskittyä omaan työhöni, sillä se kannattavampaa”. Uudistushaluiset käyttäisivät eri sovelluksia
enemmän, jos olisi aikaa.
Seuraavassa taulukossa esitetään näiden mikroyritysten tvt-käyttö eri alueilla haastattelujen valossa.
Olemme muuttaneet käyttöalueiden nimiä näille mikroyrityksille soveltuviksi: etäasiointi on muutettu
palvelujen tuottamiseksi verkossa,automaattiset tieto- ja prosessijärjestelmät taloushallinnoksi ja
joukkotiedotus markkinoinniksi.
Taulukko 6: Mikroyritysten tvt-käyttö eri alueilla
Vakiintuneet Selviytyjät Uudistushaluiset
Taloushallinto Kuitit paperisina Kuitit paperisina Kuitit paperisina

11. 11
tilitoimistoon,
verkkopankki,
kontaktihenkilöt
kännykässä
tilitoimistoon,
verkkopankki,
kontaktihenkilöt
kännykässä
tilitoimistoon,
verkkopankki,
kontaktihenkilöt
kännykässä,
oheislaitteita
Viestintä Puhelin ja sähköposti Puhelin ja sähköposti Puhelin ja sähköposti
Markkinointi Passiivinen nettisivu,
henkilökohtaiset suhteet,
sähköposti
Passiivinen nettisivu,
henkilökohtaiset suhteet,
Facebook
Nettisivu, Facebook,
Instagram, Pinterest
Palvelujen
tuottaminen
verkkoon
Etäopetusta Verkkokauppa
Tiedonhaku Googlaus ja kirjallisuus Googlaus Googlaus ja media
yleensä
Oma tuotanto Esitysmateriaalit ja
kuvat
Esittelylehtinen, kuvat Kuvat (kuvankäsittely),
3D-kuvat, nettisivut
Mediakulttuuri Opetusvideo Youtubessa
Mikroyrittäjät käyttävät taloushallinnossaan pääsääntöisestitilitoimistoja ja toimittavat kuitit sinne
paperisena. Omat laskunsa he maksavat verkkopankin kautta. Selviytyjät kaipasivat taloushallinnon
hoitoon monenlaisia digitaalisia työkaluja mm. kustannusarvioihin ja tarjouksiin mallipohjia sekä
laskupohjia ja tuntilistapohjia.
Viestintä perustuu kaikilla ryhmillä perinteiseen puhelimeen ja sähköpostiin.
Vakiintuneilla markkinointi perustuu luottamuksellisiin henkilökohtaisiin suhteisiin ja sitä
täydennetään sähköpostiviestinnällä. Selviytyjillä ja uudistushaluisilla on laajemmat
markkinointitarpeet ja he ovatkin aloittaneet mm. netin ja somen käytön. Mutta erityisesti selviytyjät
kokevat sen vajavaiseksi. Aika ja resurssit ei riitä laajempaan toimintaan. Digitalisointitarve
mikroyrittäjien markkinoinnissa nousee keskeiseen asemaan. Myös Lipiäinen (2014) on tehnyt samoja
johtopäätöksiä.
Palvelujen tuottaminen verkkoon ottaa ensiaskeleitaan. Vakiintuneet ovat siirtäneet esimerkiksi
koulutusta verkkoon ja uudistushaluiset kokeilleet verkkokauppaa.
Mikroyrittäjien tiedonhankinnassa googlaus on ylivertainen muihin tapoihin verrattuna.
Omassa tuotannossa tekstin lisäksi PowerPoint ja valokuvat nousevat tärkeimmiksi ja lähes ainoiksi
tavoiksi tuottaa tietoa.
Tämän tutkimuksen tapauksissa ei ollut yhtään mediakulttuurin piiriin kuuluvaa yritystä (peliyritys,
musiikin tuotanto jne.) Oheistuotantona oli opetusaineiston YouTube videot, joka voidaan nähdä
heikkona signaalina digitalisaation mahdollisuuksista pienyrityksissä. Tarvittiin tukihenkilö
tuottamaan video yrittäjän osaamisesta mm. markkinoinnin tarpeisiin.
Havaintomme mikroyrityksistä ovat samansuuntaisia kuin Suomen yrittäjien tutkimuksessa
yksinyrittäjistä. Sen mukaan useimmille pienyrityksille verkottuminen oman alan toimijoiden kanssa

12. 12
on paitsi keino kasvaa,myös keskeinen osa päivittäistä liiketoimintaa, sillä siitä saatavat hyödyt ovat
yksinyrittäjille merkittävät. Suurimmat hyödyt olivat saatavissa omaan ydinosaamiseen
keskittymisestä, tehokkuuden ja joustavuuden lisääntymisestä sekä yhteistyön kautta oppimisesta ja
informaation vaihtamisesta (Suomen yrittäjät, Yksinyrittäjäkysely 2013).
6. Ehdotuksia tukitoimiksi
Tarkoituksemme ei ole saada yrittäjiä käyttämään tieto- ja viestintätekniikkaa itsetarkoituksena, vaan
tarkastella, miten tvt sopii yritystarpeisiin. Tulevaisuuden tarkastelu on tässä yhteydessä hyödyllistä,
on hyvä katsoa,mihin pyritään ja miten tekniikkaa voi tässä pyrkimyksessä käyttää. Aitona huolena
toimenpiteitä hahmoteltaessa on pienyrittäjien saaminen kilpailukykyisiksi niin, että he eivät näänny
työtaakkansa alle.
Polulla digitekniikan sujuvaan käyttöön tarvitaan paljon tekoja ja ensimmäisiä askeleita. Askelmerkit
ovat joka ryhmälle erilaisia. Tarvitaan seuraavia tekoja:
1. Tietoiskuja ja esimerkkejä digitalisaation tuomasta hyödystä ja ilosta. Useilla mikroyrittäjillä ei ole
yksinkertaisesti aikaa ja resursseja tutustua uusiin asioihin, oma työ vie kaiken energian. Kuitenkin
heille olisi hyötyä digitalisaatiosta. Erityisesti silloin kun oma yritys pärjää nykyisillä systeemeillä, ei
näe niin helposti uudistumistarpeita. Sopiva impulssi saattaa herättää heidät uuden kokeiluun.
Esimerkiksi kauppakamarin ja yrittäjäjärjestöjen tietoiskut hyvän brunssin merkeissä toimivat
hyvinä paikkoina yrittäjien tarpeista lähteville tietoiskuille. (Vakiintuneet)
2. Kestävä tabletti/älypuhelin. Fyysistä työtä suorittavat yrittäjät tarvitsevat iskun, pudotuksen ja
veden kestäviä laitteita, tabletin ja älypuhelimen, heille käyvin sovelluksin.
3. Helpot aloittelijan tuotepaketit (kustannuslaskelmat, tarjoukset, sopimuspohjat, tuntilistat, työn
hyväksymiset, laskut, maksaminen, kehittynyt puhelinsoiton vastaanottopalvelu, e-lasku jne.) ja
käyttöönoton luotsaus. Yrittäjäkursseilla ( Esim. TE-keskus) räätälöidyt yrittäjäkohtaiset
paketit, joista on poistettu kaikki tarpeeton. (Selviytyjät)_
4. Luotsikoulutus. Käyttöönoton luotsaaminen vaatii oman ammattiosaamisen, erityisiä vaatimuksia
asettaa se,että teknisen osaajan ja käyttäjän kieli poikkeavat toisistaan paljon. Harva oppii vain
kuuntelemalla, vaan samalla pitää tehdä ja ymmärtää. Hyvä luotsi tulee mikroyrittäjän luokse ja tekee
hänen kanssaan yhdessä tarvittavat toimenpiteet yrittäjän tiedoista ja kirjaa ylös vaikeudet. Yhdessä he
laativat yrittäjälle helpot käyttöohjeet. Luotsi vastaa kysymyksiin myös etänä,kun alun vaikeuksista
on selvitty. Luotsilta vaaditaan sekä teknistä että sisällöllistä osaamista. Hänen tulee tuntea käyttöön
otettavien ohjelmien sisältö ja se miten niitä käytetään. Luotsikoulutus tulee sisältyä sekä
tradenomien että myyjien koulutukseen. TE-keskus voi myös järjestää luotsikoulutusta. Myös
maahanmuuttajien uudet yrityksettarvitsevat digiluotsia avukseen. Maahanmuuttajien parissa
on myös paljon IT-ammattilaisia. Heistä voi saada hyviä luotseja - osaavathan he usein
yrittäjien äidinkielen. Tarvitaan vain suomalaisen mikroyrittäjien sovellusten
koulutusta.(Selviytyjät)
5. Viestintäverstaat/leirit. Uudistushaluiset tarvitsevat kumppaneita kehittämään palvelujaan.
”Suurin ongelma on asiakkaiden saaminen … olisi ihanaa, jos olisi luottohenkilö, joka auttaisi
markkinoinnissa. ” Kumppanuusverkostot syntyvät hitaasti. Yhteinen tavoite on tärkeä. Kumppanuus
vaatii luottamusta ja luottamus tuttuutta. Luottamuksen ja verkottumisen synnyttämiseksi
viestintäleirit ovat hyväksi todettu menetelmä (Lavikka, 2004, 38). Viestintäleirimalli on syntynyt

13. 13
vuosikymmenien kokemuksen kautta tulevaisuuden näkemisen ja tekemisen laboratorioksi. Toiminnan
monipuolisuus ja yhdessä tekeminen takaavat luottamuksen syntymisen. Monipuolinen tieto- ja
viestintätekniikan käyttö avaa silmiä näkemään mahdollisuuksia ja opettaa hyödyntämään niitä
omassa työssä. Mallin kypsyys mahdollistaa myös sen räätälöitävyyden. Viestintäverstaiden
toiminnan pääperiaatteet ovat tekemällä oppiminen, työn valmiiksi saaminen, oma-aloitteisuus,
toisista huolehtiminen, jokainen on toisensa opettaja ja oppilas, itsenäisesti yhdessä tekeminen,
tiimityö, kokonaisprosessin oppiminen ja näkeminen, toisen työn arvostus. Nämä kaikki ovat
ominaisuuksia, joita verkottuneelta mikroyrittäjältä vaaditaan.
Viestintäverstaat/leirit tulee järjestää kutsutilaisuutena valituille yrityksille, joista olisi hyötyä
toisilleen. Esimerkiksi yrittäjäjärjestöt tuntevat jäsenyritykset ja voivat etukäteen arvioida keillä olisi
hyötyä toisistaan. (Uudistushaluiset)
6. Verkostopartnerikoulutus. Tietoyhteiskunnassa yrittäjällä täytyy olla mahdollista valita, käyttääkö
itse kaikkia verkkotyökaluja vai pitäytyykö puhelimeen, joka edelleen on suosituin ja tehokkain
yhteydenpitoväline. Tutkimuksemme mukaan lähes kaikki pitivät puhelimen käyttöä (puhumista)
itselleen luontevimpana tapana pitää yhteyksiä, olla vuorovaikutuksessa. Miten tällaisten ihmisten
mukanaolo yhteisössä ja tietoyhteiskunnassa varmistetaan, miten heidät linkitetään muihin?
Ratkaisu voisi olla verkostopartneri, henkilö, joka toimii verkon ja sen palvelujen sekä palveluja
tarvitsevan yrittäjän välissä. Hänen kauttaan kommunikointi sujuu molempiin suuntiin välineellä kuin
välineellä. Kun hänen asiakaskuntansa vakiintuu, samalla karttuu jäsentämistä helpottava “hiljainen
tieto”, joka itsepalvelussa ja vuorovaikutuksessa koneiden kanssa häviää.
Haastateltaviemme joukossa on yksi henkilö, jonka yrittämisen edellytyksenä oli oma
verkostopartneri. Partneri asuu Espanjassa, joten etäisyys ei ole nykyään este. Yrittäjä ja partneri
tuntevat toisensa useiden vuosien ajalta, heidän välillään valitsee luottamus.
Verkostopartneri voi olla tekninen avustaja, joka toimii tulkkina ihmisen ja verkon välillä ja tekee
annetut toimeksiannot. Hän voi myös olla tuhattaituri, joka hallitsee verkkojen ja laitteiden teknisten
taitojen lisäksi ihmissuhdetaidot, tietojen hankkimisen ja hahmottamisen taidot, pystyy tuottamaan
tekstejä, osaa markkinointi-, talous- ja kirjanpitoasioita, on järjestelmällinen, on kotonaan
verkostoissa, ymmärtää yhteiskunnan rakenteita ja osaa toimia niissä, osaa asettua yksittäisen
pienyrittäjän asemaan ja osaa kärsivällisesti auttaa ja neuvoa niitäkin, joille laajojen kokonaisuuksien
hallinta on vaikeaa. Hän voisi toimi yhdessä tilitoimiston kanssa,jolloin eri osaamisalueet kohtaisivat
ja syntyisi synergiaa mm. digitalisoinnissa.
Aalto-yliopiston pienyrityskeskuksella ja ammattikorkeakouluilla on nyt korkea aika alkaa
kouluttaa monitoimisia verkostopartnereita – mikroyrittäjiä heistäkin! Verkostopartnereista olisi
hyötyä kaikille ryhmille
Lähdeluettelo
Aula, P., Matikainen, J., ja Villi, M. (2006): Verkko yhteisenä tilana. Teoksessa P. Aula, J. Matikainen
ja M. Villi (toim): Verkkoviestintäkirja. Palmenia-sarja. Helsinki: Gaudeamus, 9 – 21.
Checkland, P. (1985): Systems Thinking, Systems Practice. Bath Avon: John Wiley & Sons, Pitman
Press.

14. 14
Lavikka, R. (2004): Verkkosihteerien oppiva yhteisö - yhdessä unelmaa toteuttamaan, Työelämän
tutkimuskeskus, Tampere: Tampereen Yliopisto.
Lipiäinen, H. (2014): Digitalization of the Communication and its implications for Marketing.
Jyväskylä Studies in Business and Economics, 152. Jyväskylä: University of Jyväskylä.
Mannermaa,M. (1993): Pehmeä systeemimetodologia evolutionaarisessa tulevaisuudentutkimuksessa.
Kirjassa Vapaavuori, M. (toim.): Miten tutkimme tulevaisuutta? Acta Futura Fennica No. 5, Helsinki:
Painatuskeskus.
Mikroyritys. (2006) Mikroyritys määritellään. Tilastokeskus. Tietoa tilastoista. Noudettu 22.10.2015 sivulta
http://www.stat.fi/meta/kas/mikroyritys.html.
Nousiainen, M. (2015) Menesty Somessa. Aloittelijasta Taitajaksi!Rohkaistu 10 yrittäjän tarinasta.
Omakustanne.
Rinkama, S. (2014): Onko kasvavista mikroyrityksistä talouskasvun vauhdittajiksi? Yrityskatsaus 2014.
Murroksia ja uudistumista. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Kilpailukyky 39/2014. Helsinki: Työ-
ja elinkeinoministeriö.
Rubin, A. (2002): The Soft SystemMethodology in future Research.
http://www.metodix.com/showres.dll/fi/index
Rubin, A. (2004): Tulevaisuuden tutkimus
tiedonalana, http://www.tulevaisuus.fi/topi/topi_vanha/kokohakemistosivut/kokotiedonalana.htm
Suomen Yrittäjät (2013): http://www.yrittajat.fi/fi-FI/yksinyrittajakysely_2013/
Suominen, J. (2009): Johdannoksi: netin kulttuurihistoriaa. Teoksessa P. Saarikoski, J. Suominen, R.
Turtiainen ja S. Östman: Funetista Facebookiin - internetin kulttuurihistoria. Helsinki:
Gaudeamus.
TEM, yrityskatsaus. Murroksia ja uudistumista. (2014)
http://www.tem.fi/ajankohtaista/julkaisut/kilpailukyky/yrityskatsaus_2014_murroksia_ja_uudistu
mista.97985.xhtml
Alueellinen yritystoimintatilasto (2013):http://tilastokeskus.fi/til/alyr/2013/alyr_2013_2014-12-
18_tie_001_fi.html
Viherä, M-L. (1999): Ihminen tietoyhteiskunnassa. Kansalaisten viestintävalmiudet
kansalaisyhteiskunnan mahdollistajana. ISBN 951-738-938-8, Turku: Turun kauppakorkeakoulu.
Viherä, M-L. ja Viukari, L. (2004): Mapping of Customer Needs for eEurope 2005. Teoksessa
Cunningham, P ja Cunningham, M. (toimittajat) eAdoption and the Knowledge Economy. Issues,
Applications, Case Studies. Amsterdam:IOS Press.
Viherä, M-L (2013): Viestintäleirit ja tietotaitotalkoot tulevaisuuden tekijöinä, teoksessa: Kuusi,
Bergman, Salminen (toim.): Miten tutkimme tulevaisuuksia, Acta Futura Fennica, Sastamala:
Tulevaisuudentutkimuksen seura.
Viukari, L. (2010): Tieto- ja viestintätekniikkavälitteisen palvelun kehittämisen kolme diskurssia.
Jyväskylä Studies in Computing, 123. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Vuorela P. , Listenmaa J., Mujunen H. ja Kultanen H., (2015) : Digitaloudesta kasvua 2015 - tutkimus,

15. 15
Innolink Research (.pdf).