1. Oman elämänsä rakentaja
Turvapaikanhakijana Suomeen tullut Rajkumar Sabanadesan johtaa nyt vastaanottokeskuksia.
– Olen syntynyt ja kasvanut vastaanottokeskuksessa, kuvailee Lammin ja Ruoveden
vastaanottokeskusten johtaja Rajkumar Sabanadesan.
19-vuotiaana Suomeen tullut Sabanadesan asui turvapaikkapäätöstä odottaessaan yli kolme
vuotta vastaanottokeskuksissa. Myöhemmin hän työskenteli keskuksissa ohjaajana ja valvojana.
– Nykyisessä ammatissa siitä on ehdottomasti hyötyä. Tiedän mistä puhun, koska tunnen
vastaanottokeskusten arjen.
Sri Lankasta Suomeen
Sabanadesan syntyi Sri Lankassa 1970-luvun puolivälissä. Maassa käytiin tamilivähemmistön ja
hallituksen joukkojen välistä sisällissotaa 80-luvun alkupuolelta lähtien. Ennen pitkää myös
tamilisyntyisen Sabanadesanin oli tehtävä valintoja.
– Näin monia ikäisiäni, jotka vammautuivat tai kuolivat. Piti päättää, lähteekö sotaan täysillä
mukaan vai sanooko itsensä irti.
Sabanadesan päätti jättää Sri Lankan. Vaikka päätös tuntui osittain petturuudelta, se oli monella
tapaa myös helpottava.
– Sri Lankan kulttuuri on hyvin konservatiivinen. Minua olisi odottanut elämä, jossa täytetään niitä
odotuksia, joita suvun maine vaatii.
Sabanadesan oli päättänyt haluta jotakin muuta. Ensin oli tarkoitus lähteä Kanadaan, jossa asui
vanhempien sukulaisia. Huhtikuussa 1994 Sabanadesan pysähtyi Suomeen välietapille.
– Ajattelin, että täällä voin rakentaa elämäni omannäköiseksi. Kukaan ei tuntenut minua.
Kieli ja opiskelu tärkeimpiä sopeutumisessa
– Vastaanottokeskuksessa asuminen vaatii kovaa päätä ja stressinsietokykyä. Ei saa miettiä liikaa
ja täytyy keksiä tekemistä, Sabanadesan summaa.
Sabanadesan sai lopulta jäädä Suomeen opiskelijastatuksensa ansiosta. Reilun kolmen vuoden
odotusajan hän käytti tehokkaasti opettelemalla suomen kielen ja hankkimalla koulutuksen. Hän
suosittelee samaa kaikille, jotka aikovat jäädä Suomeen.
– Tärkeintä on omaksua kieli. Muuten olet yhteiskunnan ulkopuolella, oli asemasi mikä tahansa.
Lisäksi kannattaa pyrkiä mahdollisimman varhain opiskelemaan. Vaikka alkuperäistä kotimaata ja
sen kulttuuria ei saa unohtaa, on oltava kiinnostunut ennen kaikkea omasta lähiympäristöstä ja
suomalaisesta yhteiskunnasta.
Kasvot maahanmuutolle
Nykyisessä tehtävässään vastaanottokeskuksen johtajana Sabanadesan kokee olevansa samaan
aikaan myös tiedottaja ja asennekasvattaja.
– Teen paljon yhteistyötä median kanssa ja tavallaan olen antanut omat kasvoni

2. maahanmuuttajille yleisimminkin.
Sabanadesan seuraa maahanmuuttokeskustelua netissä. Suomalaisten tietämys maahanmuutosta
on hänen mielestään kehno.
– Maahanmuutto koetaan edelleen uutena asiana, vaikka sitä on ollut jo 30 vuotta. Varsinkin
käsitteet menevät sekaisin. Ei eroteta esimerkiksi pakolaisuutta, työperäistä maahanmuuttoa tai
turvapaikanhakua.
Sabanadesan haluaa välttää saarnaamista ja sormen heristelyä:
– Esitän ihmisille ennemmin kysymyksiä, joita he saavat itse pohtia. Suomeen tulee joka
tapauksessa maahanmuuttajia. Kannattaa miettiä, onko vastakkainasettelu tarpeellista ja kuinka
haluaa vaikuttaa omaan ympäristöönsä.
Teksti ja kuva: Kaisa Eerola
Kuvateksti: Rajkumar Sabanadesan haluaa herättää ihmisiä itse pohtimaan
maahanmuuttokysymyksiä.