Metsänhoitokeinot hirvivahinkojen vähentämisessä
•Download as PPT, PDF•
0 likes•538 views
Metsänhoitokeinot hirvivahinkojen vähentämisessä koulutus.
Recommended
Recommended
More Related Content
Similar to Metsänhoitokeinot hirvivahinkojen vähentämisessä
Similar to Metsänhoitokeinot hirvivahinkojen vähentämisessä (11)
More from Suomen riistakeskus
More from Suomen riistakeskus (10)
Metsänhoitokeinot hirvivahinkojen vähentämisessä
- 1. Esitys perustuu riistainfo.fi sivustolta löytyvään koulutusmateriaaliin: ”Metsänhoitokeinot hirvivahinkojen vähentämisessä” METSÄNHOITOKEINOT HIRVIVAHINKOJEN VÄHENTÄMISESSÄ
- 2. Sisältö 2 | 5.4.2022 1. HIRVIVAHINKOIHIN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT METSÄTALOUDESSA Hirvieläinten määrä ja saatavilla oleva ravinto 2. METSÄNHOIDON KEINOT HIRVIVAHINKOJEN VÄHENTÄMISESSÄ Riittävä taimitiheys ja ravinnon lisääminen 3. HIRVIEN OHJAAMINEN JA RAVINNON LISÄÄMINEN MUILLA KEINOILLA 4. MUUT SUOJAUSKEINOT JA VAHINGONKORVAUS
- 3. 1) HIRVIVAHINKOIHIN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT METSÄTALOUDESSA 3 | 5.4.2022 Hirvieläinten määrä Saatavilla oleva ravinto
- 4. Hirvieläinten määrä 4 | 5.4.2022 • Hirvikanta on ollut laskussa 2000-luvulla • Hirvien määrä vaikuttaa syntyvien hirvivahinkojen määrään: mitä enemmän on hirviä, sitä enemmän ne tarvitsevat ravintoa. • Lisäksi Suomessa laiduntaa muitakin hirvieläimiä; mm. valkohäntäpeura, metsäkauris ja poro. 0 20000 40000 60000 80000 100000 120000 140000 160000 180000 Hirvien määrä (jäävän kannan arvio metsästyksen jälkeen) Hirvikanta
- 5. Luvanhakija/-saaja Paikallinen riistanhoitoyhdistys Hirvitalousalueen riistanhoitoyhdistykset Luonnonvarakeskus Hirven kannanhoito 5 | 5.4.2022 Alueellinen riistaneuvosto Kanta-arvio ja verotussuositukset Vievät suunnittelun käytäntöön Riistanhoitoyhdistysalueen verotuksen suunnittelu Määrittää hirvikannan tavoitteet kolmeksi vuodeksi: kannan tiheys, sukupuoli- ja ikäjakauma Hirvitalousalueen verotuksen suunnittelu Suomessa on 59 hirvitalousaluetta Suomessa on 295 riistanhoitoyhdistystä Jäävän kannan arvio, hirvihavainnot ym. Suomen riistakeskus Lupapäätökset ja kantatavoitteisiin pyrkiminen 1v 3v
- 6. Ravinnonkulutus ja saatavilla oleva ravinnon määrä • Hirvi on valikoiva märehtijä, jonka ravinnonkäyttö muuttuu vuodenaikojen mukana • Hirvien ravinnonhankinta aiheuttaa metsävahinkoja, jotka kohdistuvat pääasiassa nuoriin 1–3 metriä pitkiin taimikoihin 6 | 5.4.2022 Kuva on muokattu kohteesta Hofmann 1985 (ks. tarkemmat lähteet kommenteista)
- 7. • Kesällä hirvillä on monipuolinen ravintoresurssi käytettävissään: tärkeimpänä koivu, mustikka sekä erilaiset suo- ja vesikasvit. • Talvella ravinnoksi käytetään enemmän myös puuvartisia kasveja joiden suosimisjärjestys on seuraava: 1) Pihlaja, haapa ja paju 2) Rauduskoivu ja kataja 3) Hieskoivu ja mänty • Hirvet tyypillisesti vaeltavat kesä- ja talvilaitumien välillä. Mäntyä syödään talviaikaan eniten sen hyvän saatavuuden vuoksi. Ravinnonkulutus ja saatavilla oleva ravinnon määrä 7 | 5.4.2022 Kuivapaino, kg / vrk Tuorepaino, kg / vrk Kesäravinto 7–10 15–40 Talviravinto 4–6 5–21 Aikuisen hirven ravintomäärä
- 8. Ravinnonkulutus ja saatavilla oleva ravinnon määrä • Saatavilla olevalla ravinnolla tarkoitetaan hirven käytettävissä olevaa ravintoresurssia: alle 3m korkeudella sijaitsevia ravintokasveja tai kasvinosia • Monissa tutkimuksissa ravinnon saatavuus selittää metsävahinkoja hirvitiheyttä paremmin Mitä enemmän hirvelle sopivaa ravintoa löytyy, sitä vähäisempiä laidunnuksen aiheuttamat vahingot ovat 8 | 5.4.2022
- 9. Pienialaisen toiminnan ongelmallisuus 9 | 5.4.2022 Yksittäiset maanomistajat tekevät toimenpiteitä ravinnon lisäämiseksi Useat maanomistajat tekevät toimenpiteitä ravinnon lisäämiseksi Kuvien taustakartta sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 12/2018 aineistoa
- 10. Saatavilla oleva ravinto 10 | 5.4.2022 0 0.1 0.2 0.3 0.4 0.5 0.6 0.7 0.8 0.9 1 1.1 1.2 0 20000 40000 60000 80000 100000 120000 140000 160000 180000 Keskiarvo männyn uudistamisesta (ha) 4-8 v aiemmin*** / hirvi (kpl) kunakin vuonna Männyn uudistamisala** (ha) ja hirvien määrä (kpl) Ravintoresurssi -> Suhde: mäntyä uudistettu (ha)*** / hirvi (kpl) Hirvikanta Männyn uudistaminen** (ha) *2015-2016 käytetyt tiedot männyn uudistamisesta kylvämällä eroavat edellisistä. Kylvössä on kaikkien puulajien kylvöpinta-ala laskettu mukaan 2015–2017. **Männyn kylvö, männyn istutus ja pellon metsitys männyllä. Lisäksi luontainen uudistaminen kokonaisuudessaan 2000–2008 ja siemenpuuhakkuut metsänkäyttöilmoituksista 2009–2018. ***Vuosina 2000-2003 männyn uudistamisessa on käytetty keskiarvoa vuosilta 1996-1999.
- 11. 2) METSÄNHOIDON KEINOT VAHINKOJEN VÄHENTÄMISEKSI 11 | 5.4.2022 Ravinon säästäminen Metsänhoitotöiden oikea ajoitus Kasvatettavan puulajin riittävä tiheys
- 12. Männyn uudistaminen • Uudistamisessa kannattaa suosia kylvämistä tai luontaista uudistamista Saavutetaan riittävän suuri taimitiheys Kylvämällä saadaan myös jalostetun siemenen hyöty • Älä kaada isoja haapoja Jätä isot haavat eläviksi säästöpuiksi tai kaulaa ja jätä pystyyn lahoamaan 12 | 5.4.2022
- 13. Männyn taimikonhoito – Varhaisperkaus • Suosi reikäperkausta • Pidä kasvatettava puusto tiheänä, yli 4000 tainta/ha Kemera ehto: kasvatettava puusto enintään 5000 runkoa/hehtaari varhaisperkauksen jälkeen • Säästä lehtipuustoa, joka ei häiritse kasvatettavaa puulajia 13 | 5.4.2022
- 14. Älä päästä lehtipuustoa mäntyä pidemmäksi • Männyn kanssa kilpaileva lehtipuusto on syytä poistaa, koska se lisää hirvivahinkoriskin todennäköisyyttä • Mäntyä pidemmät tai lähellä kasvavat lehtipuut lisäävät mäntyjen maistuvuutta ja hidastavat niiden kasvua Varjostus vähentää haitta- aineiden määrää 14 | 5.4.2022
- 15. Männyn taimikonhoito – Taimikon harvennus • Suorita taimikon harvennus, kun se on ohittanut hirvivahinkoriskin 4-5m korkeudessa. • Mäntytaimikossa voi kasvattaa lehtipuuta männyn alla, jolloin hirville saadaan lisättyä vaihtoehtoista ravintoa. • Hirvien ravinnonkäytöstä ei aiheudu hirvivahinkoa silloin, kuin syönti kohdistuu vain sivuoksiin. 15 | 5.4.2022
- 16. Kuusivaltaisen taimikon hoito • Kuusi maistuu hirvelle huonosti • Aukkopaikkoihin kannattaa jättää lehtipuuta ja varhaisperkaus suorittaa reikäperkauksena • Kasvatus myös kaksijaksoisena mahdollinen: kuusi on puolivarjopuu ja pärjää niin ikään myös lehtipuuston alla 16 | 5.4.2022
- 17. Haasteet rauduskoivun kasvattamisessa • Maistuu hyvin hirvelle • Viljelykohteen valintaan huomiota Puulajin vaihto harkintaan talvilaidunalueilla Viljely lähellä ihmisasutusta Viljely lähellä vilkkaita teitä • Riittävä tiheys ja varautuminen taimien suojaamiseen 17 | 5.4.2022
- 18. Malttia ennakkoraivaukseen Kuva kohteesta jossa hirvelle ravintoa mutta ei välttämättä tarvetta ennakkoraivaukseen • Ei vähennetä turhaan hirven ravintoresurssia • Siivotaan vain poistettavien puiden tyviä ja korjuuta haittaava puusto • Alikasvoksen säästäminen hyödyttää myös pienriistaa ja voi alentaa myös metsänhoidon kustannuksia 18 | 5.4.2022
- 19. Harvennushakkuiden ravintoresurssi • Mänty- ja koivuharvennuksista jäävät latvukset ovat hyvää ravintoa hirvelle. • Niiden saatavuutta hirvelle voidaan parantaa asettamalla latvukset kasoihin tai kivien ja mättäiden päälle. • Ajoitus on tärkeä – kesällä mänty ei hirvelle maistu. 19 | 5.4.2022
- 20. 3) HIRVIEN OHJAAMINEN JA RAVINNON LISÄÄMINEN MUILLA KEINOILLA 20 | 5.4.2022 Reunavyöhykkeiden ravintoresurssi Riistanhoitotyön lisäravinto Nuolukivet nuoriin kasvatusmetsiin
- 21. Hirvien ohjaaminen nuolukivillä 21 | 5.4.2022 • Voidaan pyrkiä ohjaamaan hirviä metsäkuvioille, joissa niistä ei ole enää haittaa • Otollisia paikkoja ovat yli 5 metriset mäntytaimikot Hirvet syövät mäntyjen sivuoksia ja alikasvosta • Ei kuusen harvennuskohteille tai seuraavan 5 vuoden aikana uudistettavaan metsään Riskinä kuusen harvennuksilla kuoren riipiminen ja uudistuskypsässä metsässä hirvien käyminen samalla alueella vielä uudistamisen jälkeen
- 22. Lisäravintoa metsätalousmaan ulkopuolelta • Kaikki ravinto mitä hirvieläimet syövät talviaikaan muualla, on pois mäntytaimikoista. • Lähes itsestään ravintoa tuottavat: – Sähkölinjat – Reunavyöhykkeet – Teiden varret • Riistanhoidon lisätyöllä: – Riistapellot – Puiden latvominen 22 | 5.4.2022
- 23. 4) MUUT SUOJAUSKEINOT JA VAHINGONKORVAUS 23 | 5.4.2022 Syönninestoaineet Riistavahinkolaki
- 24. Suojauskeinot riskikohteilla • Varautuminen suojauskeinoihin: Erikoisviljelmät ja talvilaidunalueilla rauduskoivu- ja mäntytaimikot Rahallista tukea ennaltaehkäisyyn • Aitaaminen + Varmin ratkaisu – Kallis – Siirtää laidunpainetta • Karkoteaineet ja taimisuojat + Kustannustehokkaampi + Hirvet voivat laiduntaa vähempiarvoista puustoa – Toistettava vuosittain 24 | 5.4.2022
- 25. Suojauskeinot riskikohteilla • Syönninestoaineista Trico- karkote on tutkitusti tehokas • Yksityismetsänomistajilla on mahdollisuus saada pyyntilupavaroista tuettua karkotetta edullisesti 5€/l, kun markkinahinta on 12,5€/l • Suojattavien puiden latvan käsittely syksyisin, kunnes ne ohittavat hirvivahinkoriskin. 25 | 5.4.2022
- 26. § Metsävahinkojen korvaus § • Hirvieläinten metsälle aiheuttamat vahingot korvataan riistavahinkolain nojalla hirvieläinten pyyntilupamaksuista. • Korvausta haetaan Suomen metsäkeskukselta, joka suorittaa vahinkoarvion. • Korvauksen edellytykset: 1) Korvauksen saaja on yksityinen maanomistaja tai yhteismetsä 2) Vahinkoalue vähintään aarin, josta puuston arvo selvästi alentunut Vahingoittuneeksi luetaan kokonaan tuhoutuneet puut tai sellaiset puut, joiden kasvu tai laatu on vaurioiden johdosta pysyvästi heikentynyt. Taimikoista korvausta ei makseta, jos kasvatuskelpoisten puulajien vahingoittumattomien taimien lukumäärä tasaisesti jakaantuneena ylittää metsänhoitosuositusten mukaiset metsänuudistamisen tavoitteena olevat taimitiheydet. Lisäksi vahinkojen yhteismäärä täytyy olla vähintään 170 euroa kalenterivuotta kohden 26 | 5.4.2022
- 27. Yhteistyöllä eteenpäin • Metsätaloudella on ollut, ja on tulevaisuudessakin suuri kansantaloudellinen merkitys Suomessa, mutta samaan aikaan metsien matkailu- ja virkistyskäyttö ovat kasvaneet entiseen verrattuna. • Hirvi on puolestaan Suomen merkittävin riistaeläin niin lihan määrää, kuin metsästykseen käytettyjä päiviä mitattaessa. 27 | 5.4.2022 METSÄTALOUS RIISTATALOUS Pidetään hirvitiheys kohtuullisena hirven riistataloudellista arvoa unohtamatta ja pyritään vaikuttamaan hirven aiheuttamiin metsävahinkoihin myös metsänhoidon kautta!
- 28. Lopuksi • Materiaali on tehty osana maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa hanketta • Aiheesta laajemmin löytyy osoitteesta riistainfo.fi 28 | 5.4.2022
Editor's Notes
- Hirven rooli riistaeläimenä: Hirvi on Suomen merkittävin riistaeläin niin lihan määrää, kuin metsästykseen käytettyjä päiviä mitattaessa. Hirven rooli metsävahingoissa: Hirvet aiheuttavat vahinkoja metsätaloudelle ja tästä kumpuaa vilkasta keskustelua. Hirvien metsätaloudelle aiheuttamista vahingoista koituva keskustelu liittyy pääosin hirvikannan säätelyyn. Hirvikantaa säätelemällä voidaan epäilemättä vaikuttaa hirvivahinkoihin, mutta olisiko jotain muutakin tehtävissä? Tämän koulutusmateriaalin tavoite: Tässä opetusmateriaalissa pohditaan asiaa monipuolisemmasta näkökulmasta. Hirvien määrään voidaan vaikuttaa metsästysverotuksella, ja hirvien ravinnon määrään metsänhoidolla. Millaisilla metsänhoidollisilla keinoilla hirvivahinkoja voidaan vähentää etenkin haastavilla talvilaidunalueilla? Millainen vaikutus saatavilla olevalla ravintomäärällä on vahinkojen syntymiseen? Mitä suojauskeinoja voidaan käyttää vahinkojen vähentämiseen ja millainen vahinkojen korvausjärjestelmä on? Piirros: Jari Kostet
- Mistä metsävahinko syntyy? Hirvien ravinnonhankinta aiheuttaa metsävahinkoja (latva-, oksa-, runkotaitoksia sekä kuorivaurioita), jotka kohdistuvat pääasiassa nuoriin 1-3m pitkiin koivu- ja mäntytaimikoihin. Myös muut hirvieläimet voivat aiheuttaa metsävahinkoja, mutta niiden merkitys on määrällisesti paljon pienempi ja vahingot kohdistuvat yleensä nuoriin, alle metrisiin taimiin. Hirvieläinten määrä: Hirvien määrä vaikuttaa suoraan niiden kuluttaman ravinnon määrään ja sitä kautta syntyviin metsävahinkoihin. Vaikka muut hirvieläimet eivät aiheuta metsävahinkoja samassa mittakaavassa, kilpailevat ne kuitenkin hirven kanssa osittain samasta ravintoresurssista eli myös niiden määrä on syytä huomioida. Saatavilla oleva ravinto: Saatavilla olevalla ravinnolla tarkoitetaan tässä hirven käytettävissä olevaa ravintoresurssia. Tarkasteltaessa hirvien puihin kohdistaman laidunnuksen voimakkuutta eri alueellisilla mittakaavoilla, on saatavilla olevan ravinnon määrä todettu merkittävimmäksi tekijäksi. Hirvi valitsee ravintoaan saatavuuden ja maistuvuuden mukaan – mänty ei suinkaan ole halutuinta ravintoa, mutta sen saatavuus on hyvä. Kuva: Eerojuhani Laine
- Hirvi: Hirvi on koko maan mittakaavassa merkittävin laji, ja jo ison kokonsa puolesta se kuluttaa paljon ravintoa. Hirvieläimet kilpailevat osittain samasta ravintoresurssista, jolloin muiden lajien ravinnonkäyttö voi vähentää hirven ravintoresurssia. Hirvikannan koko on merkittävästi laskenut 2000-luvun aikana. Valkohäntäpeura: Uudellamaalla, Hämeessä, Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa valkohäntäpeuratiheys on kasvanut ja valtakunnallinen kanta-arvio on noin 100 000 yksilöä (2017). Valkohäntätiheyden kasvaessa myös riski niiden aiheuttamiin metsävahinkoihin kasvaa. Metsäkauris: Kanta on runsastunut, mutta keskittyy edelleen Etelä- ja Länsi-Suomeen. Poro: Poronhoitoalueella suurin sallittu eloporoluku on noin 200 000 poroa. Porojen ylilaidunnuksen vuoksi männyn luontainen uudistuminen saattaa vaikeutua ja hankirajan alla olevat taimet voivat vahingoittua, kun porot kaivavat ravintoa. Porojen kesäaikainen lehtipuiden laidunnus voi puolestaan vähentää havupuutaimikoiden vesakoitumista, mutta toisaalta vaikeuttaa lehtipuuston uudistumista.
- Hirvien määrä vaikuttaa metsävahinkoihin, mutta miten hirvikanta määritetään? Yhteiskunnan eri toimijoista koostuvat alueelliset riistaneuvostot muodostavat hirvitalousaluekohtaiset hirvikannan tavoiteraamit kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Suomi on jaettu 59 hirvitalousalueeseen, joita käytetään hirvikannan tavoitteiden asettelussa ja seurannassa. Näitä tavoitteita ovat kannan tiheys sekä sukupuoli- ja ikäjakauma. Alueelliseen riistaneuvostoon kuuluu kuusi edustajaa alueen riistanhoitoyhdistyksistä, sekä edustaja Maakuntaliitosta, ELY-keskuksesta, Metsäkeskuksesta, sekä alueellisesti merkityksellisestä maanomistajajärjestöstä. Samalla kannattaa myös muistaa, että metsästäjistä n. 40 % on maanomistajia ja perheineen he omistavat n. 9,6 miljoonaa hehtaaria metsästysmaita. Luonnonvarakeskus: Hirvikannan arviointi on Luonnonvarakeskuksen tehtävä. Kanta-arvio muodostuu muun muassa metsästäjien tekemien metsästyskauden jälkeisten jäävän kannan arvioiden, metsästyksen yhteydessä kirjattujen hirvihavaintojen, kolaritilastojen ja lentolaskentojen perusteella. Riistatalousalueen riistanhoitoyhdistykset: Hirvitalousalueelle asetettujen tavoitteiden pohjalta riistanhoitoyhdistykset suunnittelevat verotusta yhdessä hirvitalousalueittain ja sen jälkeen kukin oman riistanhoitoyhdistyksensä alueelle. Luvanhakija/-saaja sekä metsästysseurat ja -seurueet: Luvanhakijat hakevat riistakeskukselta hirvenpyyntilupia asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Riistakeskus myöntää tai on myöntämättä haetut luvat ja varmistaa, ettei muun muassa haettu pyyntilupien määrä ole ristiriidassa alueellisen riistaneuvoston tavoitteiden kanssa. Lupien myöntämisen jälkeen luvansaajat vievät verotuksen käytäntöön. Hirvikannan verotusta suorittaa lopulta eri puolilta Suomea löytyvät metsästysseurat ja -seurueet.
- Tarkasti valikoivia märehtijöitä: Hirvi (kuten valkohäntäpeura ja metsäkauriskin) valikoi ravintonsa tarkasti. Eläimet käyttävät ravintonaan useita kasvilajeja ja tekevät ravinnonvalintaa kasvilajien, mutta myös yksittäisen kasvilajin kasviosien välillä. Karrikoidusti ravintostrategian tavoitteena on minimoida kasvien tuottamat haitta-aineet ja maksimoida energiarikkaat kasvit sekä kasvinosat. Saatavilla oleva ravinto määrittää valikoivuutta: Ravinnonkäytössä korostuu saatavilla olevan ravinnon laatu, johon voidaan vaikuttaa muun muassa metsänhoitotoimilla. Lisäksi ihmisestä vähemmän riippuvat tekijät, kuten metsän maalaji (kivennäismaa vai turvemaa), ravinteisuus ja sijainti vaikuttavat osaltaan hirvien elinympäristövalintaan. Myös taimikkoa ympäröivän puuston rakenteella on merkitystä. Kuvaan käytetyt aineistot: Hofmann, R. R. 1985. Digestive Physiology of the Deer – Their Morphophysiological Specialisation and Adaption. Teoksessa: Fennessy, P. F. & Drew, K. R. (toim.) Biology of Deer Production. The Royal Society of New Zealand. Jenks, J. A. J. & Leslie, D. M. 2011. Interactions with Other Large Herbivores. Teoksessa: Hewitt, D. G. (toim.) Biology and Management of White-tailed Deer. CRC Press. Renecker, L. A. & Schwartz, C. C. 1997. Food Habits and Feeding Behavior. Teoksessa: Franzmann, A. W. & Schwartz, C. C. (toim.) Ecology and Management of the North American Moose. Cederlund. G. & Liberg. O. 1995. Rådjuret – viltet, ekologin och jakten. Svenska Jägareförbundet.
- Ravinnon kulutus ja pienet hirvieläimet: Kulutettu ravinnon määrä muuttuu vuodenaikojen mukana – aktiivisempana kesäaikana ravinnonkulutus on selkeästi talvikautta suurempaa. Myös hirvieläinkantojen sukupuoli- ja ikäjakaumat vaikuttavat osaltaan käytettävän ravinnon määrään. Valkohäntäpeura ja metsäkauris käyttävät hirveä vähemmän puuvartista ravintoa ja turvautuvat talvella enemmän varpukasvillisuuteen. Pienet hirvieläimet käyttävät kuitenkin myös havupuita ravintonaan ja vahingot kohdistuvat yleensä nuoriin, alle metrisiin taimiin. Hirven ravinto ja elinympäristö valinta KESÄLLÄ: Koivu ja mustikka kattavat kokonaisuudessaan noin kolme neljäsosaa hirvien kesällä käyttämästä ravinnosta. Ja kaikista kesällä kulutetuista puista 42 prosenttia on koivua, mikä johtuu koivun hyvästä saatavuudesta. Muita tärkeitä ravintokasveja kesällä ovat mm. pihlaja, paju, haapa, vadelma ja kanerva. Kesäisin hirvien ravinnonhankinta ei kohdistu pelkästään puukasvillisuuteen, vaan tärkeässä roolissa ovat edellisten lisäksi erilaiset suo- ja vesikasvit. Elinympäristöä ei valita pelkästään taimikoiden saatavuuden perusteella, vaan aikaa vietetään satunnaisemmin koko maisemassa verrattuna talveen. Hirven ravinto ja elinympäristö valinta TALVELLA: Talvella mäntytaimikoita on määrällisesti kaikkein eniten saatavilla hirvelle sopivista ravintokohteista ja hirven talviravinto koostuu pääasiassa männyistä, vaikka lehtipuiden oksat maistuisivatkin paremmin. Elinympäristön valinnassa talvella merkittäväksi tekijäksi nousee lumipeitteen paksuus, mutta sekin liittyy ravinnon saatavuuteen. Siellä missä on paljon hirville sopivaa ravintoa lumipeitteen yläpuolella, on myös hirviä. Tämän lisäksi hirvet suosivat taimikoita, joiden läheisyydessä on tiheän latvuspeittävyyden omaavaa metsää, koska näissä metsissä on yleensä vähemmän lunta ja liikkuminen on tällöin helpompaa. Hirvien vaeltaminen: Hirville tyypillistä käyttäytymistä on siirtyminen vuodenkierron mukaan kesä- ja talvilaitumille. Laidunten väli on keskimäärin noin 15 kilometriä. Kesäelinpiirin koko (alue jossa hirvet olivat 80 % todennäköisyydellä), on 1 400 hehtaaria ja talvielinpiirin 1 200 hehtaaria. Elinpiirin koko eroaa hieman sukupuolten välillä, mutta sukupuolesta riippumatta kesäelinpiirillä liikutaan talvielinpiiriä aktiivisemmin. Lisäksi hirven elinpiirin kokoon vaikuttavat hirven ikä ja maantieteellinen sijainta. Vuoden aikana käytetty koko elinalue vaihtelee 4 000 ja 40 000 hehtaarin välillä, ollen laajempi pohjoisessa Suomessa.
- Ravintoresurssin merkitys hirvivahinkoihin: Laajassa mittakaavassa saatavilla oleva ravinnon määrä voi selittää suuren osan hirvien puihin suuntaamasta laidunnuksesta, jolloin suurempi ravintoresurssi alentaa yksittäiseen mäntyyn kohdistuvaa laidunpainetta. Sama voi päteä pienemmässäkin mittakaavassa – mitä enemmän hirvelle sopivaa ravintoa pieneltä alalta löytyy, sitä vähäisempää on hirvien yksittäiseen puuhun kohdistama laidunnuspaine. Taimikon puulajimäärän kasvaessa hirven laidunnuksen määrä kasvaa ja samalla ravinnonkäytön valikoivuus voi tasoittua. Suomessa valtakunnan metsien inventointiaineiston (1986–2008) mukaan lehtipuut mäntytaimikossa lisäsivät metsävahinkoja. Kuvitteellinen esimerkki, jossa ravintoresurssi huono: Otetaan seuraavaksi hyvin äärimmäinen esimerkki melko teoreettisessa tilanteessa. Meillä on hirvien talvilaidunalue, josta lehtipuusto on raivattu lähes kokonaan pois. Jäljellä on mänty- ja kuusitaimikkoa, sekä varttuneempaa metsää. Tällöin hirvien laidunnus talvella kohdistuu lähes pelkästään mäntytaimikoihin, koska hirvi ei mielellään syö kuusta ja lehtipuuta on vähän jäljellä. Metsänomistajat alkavat reagoida syntyviin vahinkoihin vaihtamalla männyn viljelyaloille kuusta. Vaikka männylle sopiville kasvupaikoille istutettaisiin kuusta, ei hirvien ravinnon tarve pienene. Mikäli ravintoa ei alueelle tule lisää, kohdistuu jäljelle jääviin mäntytaimikoihin entistä suurempi laidunpaine. Ravintomäärän huvetessa myös kuusitaimikoihin ja varttuneempaan metsään saattaa syntyä vahinkoja. Esimerkki on melko radikaali. Todellisuudessa lehtipuuta on aina jonkin verran jäljelle, mutta sen määrää voidaan merkittävästi vähentää taimikonhoidossa. Lehtipuut ovat hirville tärkeä ravintoresurssi, niin kesällä, kuin talvellakin. Ravintoresurssin vähentäminen lisää mäntyyn kohdistuvaa laidunpainetta – etenkin jos saatavilla oleva varpukasvillisuus on lumen alla. Lehtipuuta säästämällä myös luonnon monimuotoisuus kasvaa. Kuva: Mikael Wikström
- Yksittäinen maanomistaja tekee toimenpiteitä ravinnon lisäämiseksi: Yksittäinen maanomistaja ei yleensä voi toiminnallaan vaikuttaa merkittävästi ravintoresurssiin. Hirvien talvilaidunalueet ovat useamman tuhannen hehtaarin kokoisia ja vahinkojen määrä voi lisääntyä, mikäli lehtipuuta lisätään liian suppeille alueille. Näin etenkin lehtipuun ollessa etukasvuista mäntyyn nähden tai jos pienialainen ravinnon lisääminen houkuttelee hirviä laajemmalta alueelta. Useat maanomistajat tekevät toimenpiteitä ravinnon lisäämiseksi kuntatasolla: Ravinnon lisäämisessä ajatus on laaja-alaisesta toiminnassa. Mikäli ravintoa on tasaisesti saatavissa koko maisemassa, hirvet myös laiduntavat tasaisemmin koko maisemassa, eikä välttämättä synny niin merkittäviä vahinkotihentymiä. Mikäli männyn ja muiden puulajien määrää ja sitä kautta ravinnon määrää saataisiin lisättyä laaja-alaisesti talvilaidunalueella, yksittäisen männyn todennäköisyys tulla syödyksi pienenee ja tämän myötä metsävahingot vähenevät. Huom! Talvi ja kesälaitumien ero: Metsävahingot syntyvät pääasiassa talvikaudella hirven ravinnonkäytön seurauksena. Niin ikään ravinnon lisäämisestä on hyötyä eniten hirvien talvilaidunalueilla eli siellä missä hirvet talven viettävät. Ensimmäinen kysymys ravinnon lisäämistä suunniteltaessa on: kuuluko alue hirvien talviaikaiseen elinpiiriin – onko alueella hirviä talvella? Kuvat: Anni Laitinen, taustakartta sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 12/2018 aineistoa
- Miksi männyn uudistaminen on vähentynyt? Männylle ja rauduskoivulle uudistetaan nykyään entistä harvemmin. Metsätalouden voimaperäisyys kasvoi 1950 -luvulta lähtien ja taloudellisten syiden vuoksi uudistamisessa suosittiin lähes yksinomaan mäntyä kasvupaikasta riippumatta. Myöhemmin tilanne on muuttunut ja 1970 -luvulta lähtien on ollut havaittavissa aleneva trendi männyn uudistusalojen pinta-aloissa. On arvioitu, että hirvieläinten aiheuttama vahinkoriski ajaa metsänomistajia uudistamaan mieluummin kuuselle, kuin männylle. Hirvituhojen pelossa kuusta on ryhdytty viljelemään myös kuivahkolla kankaalla, mikä on kuitenkin metsänomistajan kannalta epäedullista – kuivahkolla kankaalla kuusen ainepuun tuotos on kaksi kolmasosaa männikön puuntuotoksesta, etenkin tukkipuun tuotos jää vähäiseksi. Mitä kuvaajassa tapahtuu? 1) Hirvikanta on 2000 -luvun alkuvuosien huipputiheyksien jälkeen ollut valtakunnallisesti tasaisessa laskusuunnassa muutamaa viimevuotta lukuun ottamatta. 2) Männyn uudistamismäärässä on samanlainen aleneva trendi. 3) Ravintoresurssi: vaikka hirvikanta on laskenut, samaan aikaan männyistä saatava ravintoresurssi/hirvi ei ole kasvanut yhtä paljon.
- Metsänhoidon pääkeinot vahinkojen vähentämiseksi: Pääpuulajien riittävä tiheys: Tärkeintä on pitää kasvatettava puulaji riittävän tiheänä. Ravinnon säästäminen/lisääminen: Hirville sopivaa ravintomäärää voidaan lisätä kaikilla kasvupaikkatyypeillä ja pääpuulajeilla. Mikäli ravintomäärää voidaan lisätä tasaisesti läpi koko alueen, on hirvillä suurempi ravintoresurssi ja tällöin yksittäisen puun todennäköisyys tulla syödyksi pienenee. Metsänhoitotöiden oikea ajoitus: Ajallaan suoritetut metsänhoitotoimet vähentävät hirvivahinkoriskiä. Taimikko on hyvä harventaa vasta yli 5 metrin valtapituudessa, mutta toisaalta männyt eivät saa jäädä lehtipuiden varjostamiksi. Puolestaan harvennushakkuut voivat tarjota hirville lisäravintoa latvusten muodossa, jos hakkuu suoritetaan talvikautena. Kuva: Pertti Harstela / vastavalo.fi
- Kylvämällä riittävä tiheys: Männyn uudistamisessa kannattaa suosia luontaista uudistamista tai kylvämistä silloin, kun se soveltuu kasvupaikalle. Yleisesti kylvämistä suositellaan enemmän, koska jalostetun siemenen hyödyt ovat merkittäviä puuntuotannon kannattavuuden näkökulmasta. Hyvän metsänhoidon suositusten mukaisesti 108 männyn kylvö soveltuu kuivahkoille ja kuiville kivennäismaille sekä puolukka- ja varputurvekankaille, jos lehtipuiden vesoittuminen ei ole voimakasta. Menetelmien etuna on runsas määrä taimia, jolloin hirvivahingoista huolimatta suurempi osa taimista säilyy todennäköisemmin kasvatuskelpoisina. Tiheässä kasvattaminen parantaa myös puuston teknistä laatua. Haapa: Haavat ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta erittäin arvokkaita avainpuulajeja, mutta mäntytaimikossa haapavesakko voi levittää männynversoruostetta ja aiheuttaa kasvutappioita. Runsas määrä haapavesakkoa voi lisätä myös hirvivahinkoriskiä männyillä. Monimuotoisuuden kannalta erityisen suuret haavat on syytä kuitenkin jättää säästöpuiksi, eivätkä suuret haavat myöskään lisää merkittävästi mäntyversoruosteen riskiä (pääsevät kuivamaan pieniä helpommin). Vaihtoehtoisesti haavat voidaan kaulata, jolloin ne kuolevat pystyyn, eivätkä tuota vesakkoa. Kuva: Niko Teikari
- Jätettävä tiheys: Hirvivahinkojen ehkäisemiseksi taimikossa voi olla 4 000 – 11 000 tainta hehtaarilla. Samalla kannattaa muistaa, että kemera-tuen edellytys on kasvatettavan puuston osalta enintään 5000 runkoa hehtaarilla varhaisperkauksen jälkeen. Aukkoisuus: Aukkoisuus voi lisätä hirvivahinkoriskiä. Mikäli taimikossa on aukkoja, kannattaa niihin aina jättää lehtipuuta. Lehtipuun määrään voidaan vaikuttaa myös suosimalla reikäperkausta, jolloin ei poisteta kuin mäntyjä välittömästi haittaava lehtipuusto. Mäntyihin kohdistuvaa laidunnusta saadaan vähennettyä merkittävästi suoraan ja välillisesti muuta ravintoa säästämällä. Samalla säästytään ylimääräiseltä raivaamiselta, mikä puolestaan lisää varhaisperkauksen tuottavuutta. Hyötynäkökulma: Varsinkin luontaisesti uudistetuissa taimikoissa hirvet laiduntavat lehtipuita, jolloin mäntyjen valotilanne paranee. Kuva: Mikael Laine
- Malttia lehtipuiden poistossa: Tarpeetonta raivaamista tulee kuitenkin välttää, jottei vähennetä liikaa hirvien ravintoresurssia. Vaikka tiheässä taimikossa vahingoittuneita taimia lukumääräisesti onkin suurempi määrä, on vahingoittuneiden taimien suhteellinen osuus pienempi. Älä poista vahingoittunutta puustoa: Vahingoitettua puustoa ei kannata poistaa vaan jättää hirven laidunnettavaksi, jolloin ei turhaan vähennetä hirvelle sopivaa ravintoresurssia. Tällöin terveisiin puihin kohdistuu vähemmän laidunnusta, koska jo kerran syödyt puut maistuvat hirvelle koskemattomia puita paremmin. Kuva: Mikael Wikström
- Hirvivahinkoriski: Männyt ohittavat hirvivahinkoriskin viimeistään 5 metrin valtapituudessa. Hyötynäkökulma: Hirvet käyttävät mäntyjen sivuoksia ravinnoksi vielä varttuneemmassakin taimikossa, jolloin hirven ravinnonkäyttö saattaa parantaa tyvitukin laatua oksaisuutta vähentämällä. Samalla sivuoksien käyttö ravintona vähentää hirven ravinnonottoa muualla, kuten nuoremmassa mäntytaimikossa. Kuva: Pertti Harstela / vastavalo.fi
- Lehtipuuston lisääminen: Kuuselle sopivilla metsätyypeillä viihtyy hyvin myös haapa, pihlaja ja paju, joten niiden lisääminen sopii tällaisille kohteille. Kuusikon kasvattaminen kaksijaksoisena: Kuusi kasvaa monesti alavilla seuduilla, joissa on riskiä hallaan. Pahimmassa tapauksessa halla voi jopa tappaa kuusen taimet. Kuusten hallariskiä voidaan vähentää kasvattamalla kuusitaimikon päällä lehtipuutaimikkoa. Samalla saadaan lisättyä hirville sopivaa ravintoa. Kun kuusentaimet ovat kasvaneet hallariskin ohi, voidaan myös lehtipuun määrää taimikossa vähentää. Lehtipuut tarjoavat kasvunsa alkuvuosina hirvelle sopivaa ravintoa. Kuva: Marko Svensberg
- Koivunviljelyn määrä on laskenut: Pääpuulajeista erityisesti koivun (rauduskoivun) viljely on vähentynyt: 1990-luvun lopussa istutettiin koivua 13 000 hehtaaria/vuosi, alimmillaan 2010-luvun alussa 2 500 hehtaaria/vuosi. Viime vuosina koivun viljely on hienoisesti elpynyt ollen 3 500 hehtaaria/vuosi, mutta koko metsänviljelyn määrästä koivun suhteellinen osuus on laskenut 11 %:sta 3,5 %:iin. Viljelypaikan valinta tarkasti: Rauduskoivu maistuu hirvelle hyvin ja sen kasvattamiseen sopivaa paikkaa tulee miettiä tarkkaan – hirvien talvilaidunalueella rauduskoivulle uudistamista ei suositella. Mikäli tiedät, että alue on hirvien talvilaidunta, kannattaa valita toinen pääpuulaji tai varautua taimikon suojaamiseen aidalla. Koivulle uudistamisessakin määrällä voidaan vaikuttaa vahinkoriskiin, mutta rauduskoivun luontainen uudistaminen tai kylväminen voi olla haasteellista, koska rehevät maat heinittyvät nopeasti. Suositeltu istutustiheys on puolestaan vain 1600 taimea hehtaarille, joten hirvet voivat aiheuttaa suhteellisesti paljon vahinkoja. Mikäli alueella kasvaa rauduskoivuja, voidaan siemensyntyisten taimien määrää lisätä helposti myös istutusalalla. Hirvivahinkojen riskit ovat pienempiä lähellä ihmisasutusta ja vilkkaita teitä, joten hirvitiheyden ollessa maltillinen niiden lähistöllä voi harkita rauduskoivun kasvattamista. Kuva: Mikael Wikström
- Esimerkiksi kataja on hirvelle mieluisaa ravintoa metsän kenttäkerroksessa. Harvennuskokoisien metsien alikasvos ravintoresurssina: Harvennuskokoisiin metsiin ei enää juurikaan kohdistu hirvien aiheuttamia vahinkoja. Tämän vuoksi ne ovatkin otollisia kohteita ravinnon lisäämiseen. Kuusen harvennuskohteissa on mahdollista, että hirvi riipii kuusen kuorta, mikäli muuta ravintoa ei ole riittävästi saatavilla. Hirvien ravinnoksi kelpaa oikein hyvin harvennusikäisestä metsästä löytyvä alikasvos. Senpä vuoksi ennakkoraivaus kannattaa tehdä maltilla, jolloin voidaan vaikuttaa metsänhoidon kustannuksiin, sekä lisätä hirville sopivan ravinnon määrää. Totaalinen ennakkoraivaus ei ole tarpeellista missään olosuhteissa ja pelkästään lisää kustannuksia. Mäntyvaltaisessa, kuusialikasvosta sisältävässä ennakkoraivauksessa kannattaa siivota poistettavien puiden tyviä ja korjuuta haittaava puusto, muualta alikasvosta ei kannata poistaa. Hirveä hyödyttävää alikasvosta ovat männyt, lehtipuut ja katajat. Toisaalta kuusia säästämällä saadaan luotua suojaa pienriistalle. Kuva: Niko Teikari
- Harvennushakkuun oksat ja latvuksen ravintolisänä: Mikäli hakkuukohde on mänty- tai koivuvaltainen, on jälleen mahdollisuus tuottaa hirville lisäravintoa. Hakkuusta jäävät latvukset ovat mitä sopivinta ruokaa hirville. Näitä latvoja voidaan asettaa kasoihin taikka kivien ja mättäiden päälle jolloin ne ovat hyvin hirvien saatavilla. Männyn harvennuskohteessa voi olla ravintoa saatavilla jopa 411 kilogrammaa/hehtaari ja on todettu, että hirvet voivat kuluttaa latvuksia noin 230-240 kilogrammaa/hehtaari. Tällöin 10 hehtaarin alueelta olisi mahdollista saada ravinto kahdeksi talvikuukaudeksi 10 hirveä/1000 hehtaaria tiheydellä. Harvennushakkuun ajoitus ja sijainti: Harvennushakkuun ajoituksella voidaan myös vaikuttaa ravinnon saatavuuteen. Etenkin mäntymetsien harvennushakkuut kannattaisi suorittaa talvella, jolloin mäntyravintoa saadaan tuotettua nimenomaan siihen aikaan, kun sille on tarvetta ja sitä käytetään ravinnoksi. Kesällä hirvelle ei mänty maistu. Turvemaiden hakkuut yleisesti suoritetaankin talvikuukausina, toisaalta kangasmaiden mäntymetsät ovat tyypillisiä kesähakkuukohteita. Harvennuskohteen sijainnilla on myös suuri merkitys saatavilla olevan ravintoresurssin kuluttamiseen. Mikäli alueella ei perinteisesti hirviä talvehdi, ei sinne hirviä ilmesty, vaikka hakkuusta saataisiinkin lisäravintoa. Tehokkainta ravinnon lisääminen on nimenomaan talvehtimisalueella. Kuva: Suomen metsäkeskus – arkisto
- Nuolukivet: Metsätalouden alueilla hirvieläimiä voidaan pyrkiä ohjaamaan hirvivahinkoriskin ohittaneisiin kohteisiin nuolukivillä. Reunavyöhykkeiden ravintoresurssi: Muun muassa teiden varret, järvien rannat ja pellon reunat tarjoavat hirvelle soveliasta ravintoa. Niiden turhaa siistimistä on hyvä välttää. Riistanhoitotyön lisäravinto: Ravinnon lisäämisen on hyvä keskittyä luontaisen talviravinnon lisäämiseen esimerkiksi latvomalla puita. Etelä-Suomessa myös riistapelloilla saadaan lisättyä ravintoa pitkälle talveen. Kuva: Eerojuhani Laine
- Tutkittuja tuloksia: Suomessa on tutkittu, että nuolukivien asettelulla voidaan ohjata hirvien ravinnonkäyttöä sellaisille metsäkuvioille, joissa siitä ei ole enää haittaa. Otollisia paikkoja ovat hirvivahinkoriskin ohittaneet mäntytaimikot. Tällaisessa mäntytaimikossa hirvet voivat syödä mäntyjen sivuoksia, mistä ei enää koidu tappioita metsätaloudelle – päinvastoin se voi jopa parantaa puuston laatua. Kuva: Marko Svensberg
- Ravintomäärä vaikuttaa hirvivahinkoihin: Koska tiedetään, että ravintomäärä on hirvivahinkojen määrään vaikuttava tekijä, kannattaa pohtia myös metsätalouden ulkopuolisia alueita, joissa ravintomäärää saataisiin lisättyä. Sähkölinjat ravintokohteina: Sähkölinjojen alustat ovat tähän oivallista aluetta ja yleensähän niihin syntyy ravintoa aivan itsestään. Kuitenkin ravinnon määrää voi lisätä esimerkiksi latvomalla puita, jolloin ne tuuheutuvat ja maistuvat hirville paremmin. Tulee kuitenkin miettiä, kuinka lähellä tietä sähkölinja kulkee, sillä teiden varsille eläimiä ei kannata ehdoin tahdoin houkutella. Sähkölinjojen alusia voidaan käyttää myös riistapeltojen perustamiseen. Reunavyöhykkeiden ravinto: Erilaiset reunavyöhykkeet ovat monen riistan mielikohteita. Hirvelle sopivaa reunavyöhykettä kesällä on järvenrantojen pajukot ja toisaalta peltojen reunoista saattaa löytyä paljon mieluista syötävää myös talvella. Kannattaakin miettiä olisiko tällaisilla kohteilla rahaa vievän siistimisen sijaan mahdollista kasvattaa ravintoa ja suojaa riistalle. Kaikki ravinto mitä hirvi syö talviaikaan muualla, on pois mäntytaimikoista. Riistapellot: Etelä-Suomessa riistapelloilla saadaan lisättyä ravintoa pitkälle talveen, lumipeitteen vuoksi Pohjois- ja Itä-Suomessa riistapellot harvoin tarjoavat tarvittavaa lisäravintoa enää sydäntalven aikana. Kuva: Eerojuhani Laine
- Syönninestoaineet: Vahinkoalttiilla kohteilla saattaa olla syytä turvautua metsänhoidollisten toimien lisäksi muihin suojauskeinoihin. Tällaisia kohteita voivat olla esimerkiksi kaikki erikoispuuviljelmät, rauduskoivutaimikot hirvien talvilaidunalueilla, mutta myös kaikki mäntytaimikot, joihin on alkanut ilmestyä hirvivahinkoa. Riistavahinkolaki: Pyyntiluvanvaraisten hirvieläinten aiheuttamia vahinkoja ehkäistään ja korvataan riistavahinkolain nojalla pyyntilupamaksuilla kerätyistä varoista. Kuva: Mikael Wikström
- Vahinkoalttiit kohteet: Vahinkoalttiilla kohteilla saattaa olla syytä turvautua metsänhoidollisten toimien lisäksi muihin suojauskeinoihin. Tällaisia kohteita voivat olla esimerkiksi kaikki erikoispuuviljelmät, rauduskoivutaimikot hirvien talvilaidunalueilla, mutta myös kaikki mäntytaimikot, joihin on alkanut ilmestyä hirvivahinkoa. Tukea ennaltaehkäisyyn: Riistavahinkolain nojalla vahinkojen ennaltaehkäisystä aiheutuvia kustannuksia tuetaan pyyntilupamaksuista saatavista varoista. Aitaaminen: Aitaaminen on aina varmin ratkaisu suojata taimikko, mutta toisaalta se on kallista ja samalla vähentää hirvien käytössä olevaa ravintoresurssia. Karkoteaineet ja taimisuojat: Karkoteaineet ja taimisuojat sen sijaan suojaavat kasvatettavaa pääpuulajia, mutta hirvet pääsevät silti vapaasti laiduntamaan vähempiarvoista sekapuustoa. Karkoteaineiden ja mekaanisten suojien tehtävänä on suojella taimen metsätaloudellisesti tärkeintä osaa – latvakasvainta. Mäntytaimikossa lievät oksien syönnit eivät vaikuta merkittävästi puuston kehitykseen, mutta latvakasvaimen syönti aiheuttaa ranganvaihdoksen. Mekaanisten latvasuojien käyttö on vähentynyt, mutta karkoteaineista ainakin Trico-karkote on todettu tehokkaaksi. Kuva: Mikael Wikström
- Ennaltaehkäisyyn rahallista korvausta: Nykyisellään Trico-karkotetta voi lunastaa Suomen riistakeskukselta 5 euron litrahintaan (alv.0%), kun sen markkinahinta (alv0%) muutoin olisi 12,5 euroa litralta. Ohjeenmukainen annostelu on puulajista riippumatta 5-10 millilitraa per taimi tai 10 litraa per hehtaari, joten tuki huomioiden karkotteen kustannus hehtaarille on noin 50 euroa. Käsittely on kuitenkin toistettava vuosittain, kunnes taimikko on ohittanut hirvivahinkoriskin. Niin ikään usean vuoden käsittely torjunta-aineella lisää metsänkasvatuksen kustannuksia ja taimien käsittely onkin viisasta aloittaa mahdollisesti vasta, jos vahinkoja alkaa ilmestymään. Kuva: Niko Teikari
- Mistä rahat metsävahinkojen ennaltaehkäisyyn ja korvaamiseen tulevat? Pyyntiluvanvaraisista hirvieläimistä peritään pyyntilupamaksu, jonka suuruudesta säädetään riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta annetussa laissa. Nämä valtion ”kassaan” kerättävät varat käytetään ensisijaisesti hirvieläinten aiheuttamien vahinkojen ehkäisemiseen ja aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseen. Tällä hetkellä pyyntilupamaksu aikuisesta hirvestä on 120 euroa ja hirven vasasta 50 euroa. Muista hirvieläimistä 17 euroa aikuisesta ja vasasta 8 euroa. Metsäkauriin aiheuttamat vahingot eivät kuulu riistavahinkolain nojalla korvattaviin vahinkoihin.
- Kuva: Eerojuhani Laine