Uusia tuotteita metsästä (UUTU) -hankkeen loppuseminaari 26.11.2019

1. Monitavoitteinen metsien käyttö
valtion metsissä – käytännöt ja
tiedon tarpeet
Antti Maukonen, Metsähallitus Metsätalous oy
Oulu, 26.11.2019

3. HOIDOSSA KOLMASOSA SUOMEA
MAA-ALUEET VESIALUEET

4. Metsätalous Oy:n
ydintehtävä
• Metsätalous Oy:n ydintehtävänä on
monikäyttömetsien suunnittelu ja
toteutuksen ohjaus.
• Toimintamalli on rakennettu keskeisten
strategisten tavoitteiden ja vastuiden
pohjalta.

5. • Virkistyskäyttö otetaan korostetusti
huomioon puuntuotannon rinnalla.
• Monikäyttömetsät mahdollistavat myös
sellaista käyttöä, mikä suojelualueilla ei
ole toteutettavissa, esimerkiksi tiestön
ja tiettyjen matkailupalveluiden
muodossa.
• Valtion maiden metsästyslupien myynti
kohdistuu talouskäytön piirissä oleviin
monikäyttömetsiin.
Metsähallitus hoitaa
talousmetsiä
monikäyttömetsinä

6. Kaiken perustana suunnittelu
Puunkorjuun suunnittelu perustuu
Metsätalouden ympäristöoppaaseen sekä
metsänhoito-ohjeisiin, luonnonvarasuunnitelmien
määrittelemiin kestäviin korjuumääriin,
asiakkaiden tarpeisiin sekä Metsähallituksen
paikkatietojärjestelmän tietoihin.
Alueellisissa
luonnonvarasuunnitelmassa
(LVS) määritellään toiminnan
päälinjaukset ja niitä tukevat
maankäyttöratkaisut.
Luonnonvarasuunnitelmiin
kuuluu myös alue-ekologinen
tarkastelu, jossa arvioidaan
ekologisen verkoston
edustavuus ja luontoarvojen
säilymisen kannalta tehtävät
toiminnan rajoitukset ja
tavallisesta poikkeavat
toimintatavat.

7. Luonnonvarasuunnittelu

8. Luonnonvarasuunnittelussa on mukana Metsähallituksen
koko maa-, metsä- ja vesiomaisuus suunnitelma-alueella
• Metsähallituksen strategiset tavoitteet
• Toimintaympäristön muutokset
• Alueiden ja luonnonvarojen kestävä monikäyttö
• Osallistava suunnittelu
• Hyväksyttävyys
• Yhteiskunnallinen luottamus

9. Luonnonvarasuunnittelun tulos on Metsähallituksen
toimintaohjelma suunnittelualueelle noin viiden
vuoden mittaiseksi suunnittelukaudeksi
• Omistajan Metsähallitukselle asettamat tavoitteet ja omistajan
tekemät maankäyttöpäätökset
• Paikalliset tavoitteet
• Luonnonvarojen tarjoamat mahdollisuudet
• Yhteensovittaminen yhdessä alueen toimijoiden kanssa >
kokonaishyöty pitkällä aikavälillä
• Metsähallituksen hallitus vahvistaa luonnonvarasuunnitelman.

10. Hyötyjä valtion mailta ja vesiltä

11. Luonnonvaratieto on suunnittelun perusta
• Monipuolinen tieto luonnonvaroista
• Paikkatietojärjestelmässä noin 1,8
miljoonan kasvupaikkakuvion tiedot
• Mukana suunnittelussa alueelliset ja
paikalliset sidosryhmät

12. Suunnittelu perustuu monipuoliseen paikkatietoon
Käsittelyluokat ja maankäyttökohteet

13. Osallistava paikkatieto suunnittelun tukena
erityisalueiden suunnittelussa

14. Alue-ekologinen suunnittelu

15. Alue-ekologisen verkoston tavoitteet
Alue-ekologisen suunnittelun yleistavoitteena on alueen
luontaisen monimuotoisuuden säilyttäminen pitkällä
aikajänteellä
Suunnittelun toinen keskeinen tavoite on turvata metsien
monikäytön sekä luontaiselinkeinojen harjoittamisen
edellytykset

16. Alue-ekologinen suunnittelu ja
sen periaatteet
monimuotoisuuden säilyttämiseen tähtäävät ekologiset tavoitteet ja metsien eri
käyttömuotojen tarpeet sovitetaan yhteen ja jossa
laajan metsäalueen luontoa tarkastellaan kokonaisuutena, johon kuuluvat
monikäyttömetsät, luonnonsuojelualueet sekä virkistyskäytön erityisalueet.
monikäyttömetsien ratkaisuilla, erityisesti luontokohteiden ja rajoitetun
metsätalouden kohteiden valinnalla pyritään mahdollisimman hyvin täydentämään
suojelualueita ja kehittämään suojelualueita lähiympäristöineen ekologisesti
paremmin toimiviksi kokonaisuuksiksi.
Metsähallituksessa alue-ekologisen suunnittelun juuret ovat 1990-luvun alussa ja
vuosien 1996-2000 aikana laadittiin nykyisen alue-ekologisen verkoston runko, jota on
ylläpidetty paikkatietojärjestelmässä tuosta lähtien
Monitavoitteista metsäsuunnittelua, jossa
Ekologisen verkoston perusrakenne on pysynyt saman
vuodesta 2000 lähtien ja se on täydentynyt koko ajan
uusilla kohteilla, joita ylläpidetään
paikkatietojärjestelmissä

17. Alue-ekologisen verkoston rakenne
Ekologisen verkoston ytimet koostuvat toiminnan ulkopuolelle määritellyistä
kohteista, joita ovat
• lakisääteiset suojelualueet, suojeluohjelma-alueet, Metsähallituksen
suojelumetsät sekä
• valtaosa tärkeistä elinympäristöistä (luontokohteista) ja uhanalaisista lajien
esiintymistä.
Ekologiset yhteydet muodostuvat pääasiassa ekologisista käytävistä ja
askelkivistä. Myös metson soidinpaikat voivat toimia yhteytenä, koska niillä
säilytetään metsän peitteisyys määritellyllä tavoitetasolla
Tukialueet ovat mm. ympäristöarvometsiä, monimuotoisuuden erityisalueita,
ja lajiesiintymiä. Myös retkeilyalueilla, virkistys- ja maisemametsillä sekä
kaavoituksen virkistysalueilla on merkitystä tukialueina, vaikka niitä
hoidetaankin ensisijaisesti retkeilyn ja maiseman ehdoilla

18. Alue-ekologisen verkoston kohteet − esimerkki

19. Metsäsuunnittelu

20. Metsähallitus käyttää paikkatietojärjestelmää, jonka
avulla ylläpidetään ajantasaista tietoa
• Luonnonvaroista
• Uhanalaisista lajiesiintymisistä
• monimuotoisuuskohteista
• Kiinteistövarallisuudesta
• Rakennetusta omaisuudesta
• Tehdyistä toimenpidesuunnitelmista ja
• Toteutetuista toimenpiteistä
Tiedot eri kohteista kerätään maastokartoituksista ja
erilaisista Metsähallituksen ulkopuolisista tietolähteistä.
Puustoa koskevat tiedot päivitetään vuosittain
Metsäntutkimuslaitoksen (nyk. Luonnonvarakeskus)
kehittämillä kasvumalleilla, jolloin käytössä on
ajantasainen tieto puuvaroista. Myös muita tietoja
päivitetään ja tarkennetaan jatkuvasti.
Metsävaratieto osana
paikkatietoa

21. Metsävaratietoa ylläpidetään monella eri tasolla
• Perusaineistona Maanmittauslaitoksen
peruskartta
• Metsähallituksen kiinteistöt
• Metsätiet
• Tiedot luonto- ja kulttuurikohteista
• Tiedot maaperästä ja kasvupaikoista
• Puustotiedot
• toimenpidetiedot

22. Laserkeilaustieto
metsävaratietojen
kartoitukseen ja
toimenpiteiden
suunnitteluun
Laserkeilauksella kerätään tietoa maanpinnasta ja
metsistä.
Sillä saadaan tieto kasvillisuuden korkeudesta ja
tiheydestä.
Tarkkaan maastossa mitatuilla koealoilla
yhdistettynä laserkeilauksen avulla saadaan tietoa
metsiköiden:
-Puumääristä
-Puuston pituudesta;
-Puuston pohjapinta-alasta.
-Puuston läpimitoista

23. Puustokuvio ja hila
• Puustokuvio = automaattisesti tuotettu
kuvioverkko.
• Onnistunut automaattikuviointi erottaa
puuston pituuden, tiheyden ja
puulajisuhteiden muutokset
• Hila = 16 m* 16 m ruutu
• Sisältää tiedon lasermitatusta puustosta.
• Perinteisten puustotietojen lisäksi hilalle on
tuotettu valtapituus.
Puustokuviolle ja –hilalle on lisäksi johdettu mm.
kasvupaikkatietoja sekä ikä.

24. Puustotietoa ”jalostetaan” tukemaan suunnittelua
Puustotietoa
teemoittamalla saada
esiin hakkuun tarpeessa
olevia alueita.
• Mahdollinen harvennus
• Varma harvennus
• Mahdollinen
uudistaminen
• Varma uudistaminen
Jalostettu tieto on luotettavaa => tukee suunnittelua
hyvin.

25. Laserkeilaus tuottaa
lisätietoa suunnittelun
tueksi
Canopy height model -CHM
-kuvaa puiden latvuston korkeutta sekä sen
tiheyttä
Puuston pituus luokiteltuna
>7 m, >9 m, >12 m

26. Laserkeilaus tuottaa
lisätietoa maanpinnan
muodoista
Digital terrain model – (hillshade)
= vinovalovarjokuvaa maan pinnasta
>> käytetään:
• soiden kunnostusojituksen suunnittelussa
• metsäteiden suunnittelussa
• puunkorjuun suunnittelussa

27. Toimenpidesuunnittelu
Alustava suunnittelu sisätyönä
- Laserdataa hyödyntäen
• Toimenpiteiden kohdentuminen ja rajaukset
• Tarkistetaan luonto-, riista- ja virkistysarvot sekä
maankäyttö
• Muodostetaan alustavat toimenpidealueet ja lasketaan
hakkuukertymät
 Syntyy alustava hakkuusuunnitelma ja uudistamisketju
Maastossa
• kaikki paikkatieto on maastossa mukana
• tarkistetaan: rajaukset, luonto- ym. arvot,
puutavaralajijakauma…
• tehdään puutavaran korjuun suunnittelu
• (tiet, varastopaikat, jne…)
• Tarkistetaan uudistamisen tai muiden toimenpiteiden
tarve ja ketjutetaan tulevat toimenpiteet

28. www.facebook.com/metsahallitus
www.twitter.com/metsahallitus
www.metsa.fi