Hoivapalvelut 2 14-001-052 aukeamat (2)

Hoivapalvelut NO 3-4 • LOKA-JOULUKUU 2014
■ Päivi Voutilainen: Kärkitavoitteena osallisuuden ja
vaikuttamismahdollisuuksien vahvistaminen s. 7
■ Eevaliisa Virnes: Miten vastata kotihoidon kasvavaan kysyntään? s. 9
■ Hennamari Mikkola: Toimiiko vai eikö? s. 11
■ Aino Närkki: Selvitys palveluasumisen kilpailuolosuhteista s. 16
■ Juhani Laurinkari: Hyvinvointipolitiikan reformialueet s. 18
■ Kalevi Kivistö: Luottamus ja valvonta s. 22
■ Vesa Ekroos: Kestävyysvajeita joka lähtöön s. 31
■ Kari Syrjänen: B12-vitamiinin puute – edelleen alidiagnosoitu s. 32
■ Yrjö Mattila: Sosiaalipalveluja ja omaishoitoa Ruotsin malliin s. 46
la ito SESITTELY
Hoivakoti Villa Isolahti s. 34
Laatua ja tehokkuutta hoivatyöhön
Hoitokoti Päiväkumpu -konserni valitsi domacare -järjestelmän käyttöön kotiin tuotettaviin
palveluihin Päiväkummun Kodinhoitoon ja Päiväkummun Kotihoitoon. Järjestelmä tarjoaa meille
parhaat ominaisuudet toiminnan ohjaukseen, asiakaslaskutukseen ja palkkojen maksuun niin
kotisiivouksessa kuin kotihoidossakin. domacaren mobiilit ratkaisut on helppoja ja nopeita käyttää
ja olemme päässeet paperisista listoista kokonaan eroon. invian oy on toiminut erittäin aktiivisesti
apuna käyttöönotossa ja asioiden eteenpäin viemisessä ja kehittämisessä
Aija Jacobsson, Kotihoidon johtaja, Päiväkummun Kotihoito Oy, Päiväkummun Kodinhoito Oy
DomaCare on hoiva-alalle suunniteltu asiakastieto- ja
toiminnanohjausjärjestelmä.
DomaCarea käyttää sadat asumis- ja kotipalveluyritykset ympäri
maata. Loppukäyttäjiä on yli 20000. Asiakkaisiimme kuuluvat mm.
Mainio Vire Oy, Mikeva Oy, Helsingin Diakonissalaitos ja KVPS
Tukena Oy.
Olemme mukana eResepti, Kanta ja KanSa -hankkeissa
ensimmäisenä sosiaalialan tietojärjestelmätoimittajana.
Ratkaisumme tehostavat yritysten toimintaa monella tavalla:
-Asiakastietojen suunnitelmallinen ylläpito
-Laskutustietojen sujuva hallinnointi automatisoinnilla. Integroitu
lähes 30 eri talousjärjestelmään
-Helppokäyttöinen mobiilijärjestelmä liikkuvan työn hallinnointiin ja
laskutukseen
-Toiminnan seurantaan ja kehittämiseen tarvittavat tilastot ja
yhteenvedot
Pyydä ohjelmiston esittely ja tarjous!
Asiakastietojen hallinta Laskutus Mobiilijärjestelmä Tilastot ja raportointi
020 7424 0900 | www.domacare.fi | info@invian.fi

Aikansa kutakin
3
➤ Puhuminen elämänkaaresta sisältää mieliku-van,
jossa nousun aikaa ovat lapsuus ja nuoruus ja
ikääntyminen puolestaan merkitsee laskeutumista
lähtötasolle. Mielikuva on ilmeisen onnistunut.
Muutos ihmisen persoonassa on nopeinta elä-mänkaaren
alku- ja loppupäässä. Aikuisiässä ei
tässä suhteessa tapahdu paljoakaan. Oma isäni,
joka oli syntynyt 1800-luvun puolella, toisteli van-huudessaan
useasti sanontaa: ”Vuosi vanhan van-hentaa,
kaksi lapsen kasvattaa.” Hänen mielestään
muutos oli vanhana lapsuuttakin nopeampaa.
Yhteisöllisyys kehittyy persoonallisuuden kanssa
rintarinnan. Yhteys ympäröivään maailmaan laaje-nee
kodista ja koulusta työelämään ja sosiaaliseen
kanssakäymiseen rajoittuakseen jälleen lähipiiriin
ja usein edelleen yksinäisen vanhuksen osaan koto-na
ja hoitolaitoksessa.
Vanhan Testamentin Saarnaaja totesi:
”Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla
taivaan alla. Aika on syntyä ja
aika kuolla. Aika on istuttaa ja
aika repiä istutus.”
* * *
Oopperalaulaja Jorma Hynni-nen
sanoi TV-haastattelussa
kymmenkunta vuotta sitten:
”Nyt on enää vain tämä päivä
ja eletty elämä.”
Olin itse omalla kohdallani ajatellut samalla
tavalla. Syntymävuotemme olivat samat ja ikäänty-neen
kokemuksissa askelsimme samaan tahtiin.
Sittemmin olen huomannut, että eletty elämä
ei olekaan menetetty osa elämää, vaan se on läsnä
kokemuksissa. Kirjailija Kalle Päätalo, jonka tuo-tanto
muodostuu omaelämäkerrallisesta muistelus-ta,
sanoi keskustellessamme hänen kirjailijantyös-tään
olevansa muistityöntekijä. Hän kertoi uusien
ja taas uusien muistilokeroiden avautuvan kunhan
niiden oville aikansa kolkuttaa.
Saman olen itse ilahtuneena todennut. On ollut
mukava pohtia ja kokea uudelleen elettyä elämää.
Sen konkretisoiminen tekstiksi on osoittautu-nut
mielenkiintoiseksi matkaksi omaan itseensä.
Samalla on selvinnyt hieman enemmän siitäkin,
mikä minä oikein olen. Olen tehnyt tätä itseni ja
jälkipolven vuoksi.
* * *
Tämä käsissä oleva Hoivapalve-lut
-lehti on viimeinen toimit-tamani
numero. Aikaisemmin
olen eläköitynyt sekä julkiselta
että yksityiseltä puolelta - vie-läpä
eri aikoina -, mutta nyt
vasta palkkatyön jättäessäni
koen siirtyväni eläkkeelle.
Tuntuu hyvältä.
Pääkirjoitus | Heikki Lantto
➤ ➤ ODL:n Hilipakka Palvelut
ODL:n Hilipakka Palvelut Oy:n tuottamat palvelut tuodaan apua tarvitsevan vanhuk-sen
kotiin. Kotipalveluissamme keskitymme kiireettömään ja välittävään asiakkaan
hoivaan ja huolenpitoon hänen omassa kodissaan. Palveluillamme tuemme vanhus-ten
kotona asumista ja heidän itsenäistä selviytymistään arjessa.
Päivähuilinki Vesper-kodissa mahdollistaa omaishoitajan vapaapäivät ja
edistää läheisen toimintakykyä.
Kotihuilinki mahdollistaa omaishoitajan arvokkaat vapaahetket tarjoamalla
huolenpitoa omaishoidettavan omassa kodissa.
Kotihoito sisältää kotipalvelun ja kotisairaanhoidon osa-alueet.
Kotikuntoutus omaishoitoperheille.
Fysioterapia kotikäynteinä tukee vanhusten toimintakykyä.
Kotisiivous Huusholli auttaa ikäihmisiä, lapsiperheitä tai ketä tahansa
siivouspalvelua tarvitsevaa.
Palvelumme voi maksaa Oulun kaupungin myöntämällä
palvelusetelillä tai kustantamalla palvelut itse.
Ota yhteyttä: Ulla Väärälä puh. 040 718 5850
Hilipakka Palvelut Oy, Isokatu 88, 90120 Oulu , www.odl.fi
Olemme osa ODL Konsernia

Hoivapalvelut Päätoimittaja: Heikki Lantto
➤ ➤ 5
Tässä numerossa:
Pääkirjo itus
Heikki Lantto: Aikansa kutakin . 3
minister iön näkökulmasta
Päivi Voutilainen: Uudistuva lainsäädäntö
osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien
vahvistamisen asialla . 7
vierell äkulk ijana
Eija Kemppi: Kärsi, kärsi… 8
kuntal iiton kuulum isia
Eevaliisa Virnes:
Miten vastata kotihoidon kasvavaan kysyntään? . 9
kirjat
Maarit Huovinen: Elämänkulisseissa –
yksilön tarinasta sukupuuhun 10
Terveysturva osana palveluj ärjestelm ää
Hennamari Mikkola:
Toimiiko vai eikö? 11
laatuj ärjestelm ä
Laadun mittaaminen
ikäihmisten asumispalveluissa 12
JHL:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta:
Yhä pidempään töissä vanhuksia hoitamassa . 15
kilpa iluolosuhteet
Aino Närkki: Kilpailu- ja kuluttajaviraston
selvitys palveluasumisen kilpailuolosuhteista 16
hyv invo int ipol itiikka
Juhani Laurinkari:
Hyvinvointipolitiikan reformialueet 18
Veli Puttonen: Ikäihmisten kotona asumista
tukevien palvelujen kehittäminen 20
EU
Sirpa Pietikäinen:
Hoivan suuret suuntaviivat . 21
ho ivaa ja to imeentulon turvaa
Kalevi Kivistö:
Luottamus ja valvonta . 22
Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Merja Merasto:
Turvallisuus on kaikkien asia 23
ty ötä lähiet äisyy delt ä
Silja Paavola:
Miten So-Te ja Vanhuspalvelulaki? 25
kansa inv älinen to iminta
ERGOCAREBANK – Ergonomisia ratkaisuja
sosiaali- ja terveydenhuoltoon . 26
kulttuur i
Kulttuurisen hanketyön juurruttaminen –
yhteinen haaste . 28
mus iikk i
Uusi Sävelsirkku koeajettiin 30
Ik ääntyv än väest ön ho iva ja hyv invo int i
Vesa Ekroos: Kestävyysvajeita joka lähtöön . 31
b-vitam iini
Kari Syrjänen: B12-vitamiinin puute –
edelleen alidiagnosoitu monioireisen
vanhuksen vaivojen aiheuttaja . 32
mennytt ä aikaa mu istelen ...
Raija Puurunen: Kaikki ei kuole . 34
kirkon ikkuna
Kirsti Esala: Yhteistä matkaa . 35
osall isuus
Suvi Fried: Osallisuuden ydin kumpuaa
osallistumisesta ja kuulumisen tunteesta 36
Veteraan it keskuu dessamme
Anni Grundström: Palvelutarpeen arviointi
ja veteraanin kuuleminen . 39
Tehyn puheenjohtaja Rauno Vesivalo:
Onnistunut hoitajamitoitus ei ole vain yksi luku . 40
Kolumn i
Jorma Back: Dostojevskia hanapakkauksessa 41
ho ivakot i
Anna-Maija Palo:
Hyvä hoitaja on ihminen tavattavissa . 43
vanhustenhuollon rakenteet
Eero Siljander: Vanhustenhuollon uudet
rakenteet edellyttävät preventio-näkökulman
nostamista keskiöön . 44
hajua ist i
Jari Tuominen, Jouni Heiskanen:
Tuoksuterapia on suomalainen innovaatio . 45
kansa inv älisyys
Yrjö Mattila: Sosiaalipalveluja ja
omaishoitoa Ruotsin malliin . 46
www.hoivapalvelut-lehti.fi
6. vuosikerta
Painos: 3.000 kpl
Kirjoituksissa ja ilmoituksissa
esitetyistä tiedoista ja mielipiteistä
vastaa niiden laatija.
p. 040 574 1237
heikki.lantto@pp.inet.fi
Virmantie 7, 90830 Haukipudas
Ilmoitukset, tilaukset ja
osoitteenmuutokset:
heikki.lantto@pp.inet.fi
p. 040 574 1237
Kustantaja: Privat-Medi Oy
Ilmoitusaineisto osoitteella:
jarmotapioturunen@gmail.com
Postiosoite: Heikki Lantto,
Virmantie 7, 90830 Haukipudas
Jakelu: Vanhusten hoiva-, hoito- ja
asuinyksiköt, kuntien ja yritysten
avainhenkilöt, kansanedustajat sekä
vanhus- ja veteraanijärjestöt
Paino: KTMP Mustasaari
ISSN 2242 - 1319 (painettu)
ISSN 2242 - 1327 (verkkolehti)
Räätälöidyt koulutukset, ota yhteyttä!
Tuukka Rantanen, koulutuspäällikkö, puh. 044 529 0044, tuukka.rantanen@fioca.fi
Täydennyskoulutusta
potilaan parhaaksi!
Tarkemmat tiedot ja ilmoittautuminen:
www.sairaanhoitajaliitto.fi/koulutus
Päivitetyt tiedot, ohjelmat ja ilmoittautuminen osoitteessa:
www.sairaanhoitajaliitto.fi/koulutus
Muutokset mahdollisia.
Kevään koulutuskalenteri 2015
Tulkaa
yhdessä!
Koulutusten
ryhmäalennukset:
6-10 henkeä -10 %
11-15 henkeä -15 %
27.–28.1. Diabetesosaaja -seminaari
Helmikuu Lääkehoito I
Helmikuu Vastaavan hoitajan koulutuspäivät I
12.–13.3. Sairaanhoitajapäivät
Maaliskuu Palliatiivisen hoitotyön koulutuspäivät
Huhtikuu Iho- ja allergia hoitotyön koulutuspäivät
Huhtikuu Gerontologisen hoitotyön koulutuspäivät
Toukokuu Mielenterveyshoitotyön koulutuspäivät
Toukokuu Sairaanhoitaja ja syöpähoitotyö
Toukokuu Kliininen osaaja -seminaari I
Toukokuu Vastaavan hoitajan koulutuspäivät II
Elokuu Hoitotyön esimiesten valmennuspäivät
Sairaanhoitajapäivät 2015
on hoitotyön ammattilaisten juhlamatka
12.–13.3.2015 Messukeskus, Helsinki
Osaan.
Tiedän.
Välitän.
Ilmoittautuminen osoitteessa:
www.sairaanhoitajaliitto.fi/sairaanhoitajapaivat
facebook.com/sairaanhoitajaliitto

➤ ➤ 6 Ministeriön näkökulmasta | Päivi Voutilainen
Uudistuva lainsäädäntö osallisuuden
ja vaikuttamismahdollisuuksien
vahvistamisen asialla
➤ Mahdollisuus olla vaikuttamassa yhteisön jäsenenä
ja kansalaisena yhteisön toimintaan ja palvelujen kehittä-miseen
on sekä arvo että päämäärä. Aidon osallisuuden
ja todellisen vaikuttamisen turvaamisessa on alati kehitet-tävää
ja siitä syystä on tärkeää, että myös uudistuva lain-säädäntö
nostaa eri-ikäisten kansalaisten osallistumis- ja
vaikuttamismahdollisuuksien vahvistamisen esille.
Laissa ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukeminen
sekä iäkkäiden osallisuus sosiaali- ja terveyspalveluista on
läpileikkaava periaate: on haluttu luoda edellytyksiä sille,
että iäkkäiden ihmisten ääni kuuluu kaikessa sellaisessa
päätöksenteossa, joka heitä koskee.
* * *
Osallisuutta päätöksentekoon turvataan säätämällä van-husneuvostojen
olemassaolosta sekä tehtävistä. Ennen
em. lain voimaantuloa vanhusneuvosto oli lähes kaikissa
Suomen kunnissa, ja kuntien iäkkäiden palveluista vas-taavat
viranhaltijat arvioivat1 niiden osallistuvan varsin
monipuolisesti suunnitteluun.
Lain toimeenpanon aluekierroksilla vanhusneuvosto-jen
jäsenet kuitenkin toivat esille huolta vaikutusmah-dollisuuksiensa
niukkuudesta ja että neuvostojen asian-tuntemusta
ei hyödynnetä riittävässä määrin. On tärkeää,
että lakia toimeenpantaessa vanhusneuvostot löydetään
voimavarana ja yhteistyökumppanina ja että ikäystävällis-tä
Suomea rakennetaan yhdessä.
Vanhusneuvostojen olemassa oloa koskeva sääntely on
siirtymässä uudistuvaan kuntalakiin, jonka luonnos oli
lausunnoilla kesällä 2014. Lakiluon-noksessa
on säännös vanhusneuvoston
– myös vammaisneuvostojen ja nuori-sovaltuustojen
– olemassaolosta, mutta
ei tehtävistä. Tämä on herättänyt run-saasti
huolta. Huoleen ei ole syytä, sillä
säännelty kokonaisuus olisi säilymässä
entisellään: kuntalaissa säädettäisiin
vanhusneuvostojen olemassaolosta,
mutta niiden tehtäviä koskeva sääntely
säilyisi vanhuspalvelulaissa.
* * *
Kuntalain kokonaisuudistuksen yhdek-si
kärkitavoitteeksi on nostettu kan-salaisten
osallistumis- ja vaikuttamis-mahdollisuuksien
vahvistaminen ja
siitä syystä erilaisia kansalaisten vaikutuskanavia koskevaa
sääntelyä koottaisiin yhteen lakiin. Uudistuvan kuntalain
luonnoksessa osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksi-en
kirjoa monipuolistetaan ja yhdeksi keinoksi nostetaan
neuvostojen ohella myös kansalaisraadit. Lausunnoissa2
kannatettiin laajasti kuntalaisten osallistumis- ja vaikut-tamismahdollisuuksiin
liittyviä ehdotuksia ja lakiluon-noksen
nähtiin kokoavan nykylakia paremmin yhteen eri
vaikuttamismahdollisuuksien kokonaisuutta.
* * *
Myös lausunnoilla oleva lakiluonnos sosiaali- ja terve-ydenhuollon
järjestämisestä3 korostaa osallistumis- ja
vaikuttamismahdollisuuksia. Lakiluonnoksessa esitetään
säädettäväksi, että sosiaali- ja terveysalueen ja tuottamis-vastuussa
olevan kunnan ja kuntayhtymän on kerättävä
alueensa asukkaiden näkemyksiä väestön hyvinvoinnin ja
terveyden tilasta sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen laadus-ta
ja toimivuudesta.
Asukkaiden näkemykset on mahdollisuuksien mukaan
otettava huomioon laadittaessa sosiaali- ja terveysalueen
järjestämispäätöstä sekä sosiaali- ja terveysalueen ja tuotta-misvastuussa
olevien kuntien ja kuntayhtymien vuotuisis-sa
toimintasuunnitelmissa. Esimerkkeinä osallistumisen
ja vaikuttamisen edistämisestä esitetään myös tässä laki-luonnoksessa
kansalaisraateja.
Lait luovat puitteet osallisuuden ja vaikutusmahdolli-suuksien
vahvistamiselle. Aidon osallisuuden turvaami-nen
merkitsee yhteistä tekemistä kunnan sisällä – kult-tuuri-,
liikunta-, opetus- ja teknisen toi-men
kesken – sekä yhdessä järjestöjen,
yritysten ja seurakuntien kanssa. On
jatkuvasti kehitettävä areenoita, joissa
eri toimijat ja eri ikäpolvet kohtaavat
toisensa ja oppivat toinen toisiltaan.
Yhteisen tekemisen kautta voidaan löy-tää
jo olemassa olevat mahdollisuudet
ja kehittää uusia.
1 THL 2014. Vanhuspalvelulain toimeenpa-non
seuranta. Saatavilla: www.thl.fi/vanhus-palvelulainseuranta
2 Valtiovarainministeriö 2014. Yhteenveto
kuntalakiluonnosta koskevista lausunnoista.
Saatavilla: www.vm.fi/kuntauudistus
3 Sosiaali- ja terveysministeriö 2014. Lausun-topyyntö
sosiaali- ja terveydenhuollon järjes-tämislain
hallituksen esityksen luonnoksesta.
Saatavilla: www.stm.fi ➔ Lausuntopyynnöt
➤ ➤ 7
Kuva: Vesa Linna
Kirjoittaja on johtaja,
sosiaalineuvos, dos.
Sosiaali- ja terveysministeriö /
Sosiaali- ja terveyspalveluosasto

Kuntaliiton kuulumisia | Eevaliisa Virnes
Miten vastata kotihoidon
kasvavaan kysyntään?
➤ Ikäihmisten palvelujen kysyntä kasvaa lähivuo-sina
väestörakenteen muutoksen vuoksi. Vuoteen
2040 mennessä yli 75 vuotta täyttäneiden osuus väes-töstä
kaksinkertaistuu. Palvelujen kysynnän kasvaessa
työikäisen väestön määrä pysyy ennallaan. Samanai-kaisesti
eläkkeelle siirtyy runsaasti sosiaali- ja terveys-toimen
henkilöstöä. Miten tuleviin palvelutarpeisiin
pystytään vastaamaan niukkenevin resurssein?
Tavoitteena on tukea ikäihmisten toimintakykyä ja
kotona asumista mahdollisimman pitkään. Kotona
pärjääminen tarvittavien palvelujen avulla on myös
ikäihmisten oma toive. Vanhuspalvelulaki ja halli-tuksen
rakennepoliittinen ohjelma painottavat lai-toshoidon
vähentämistä ja kotona annettavan tuen
lisäämistä. Palvelujen rakennetta ja toimintatapoja on
kunnissa muutettava edelleen niin, että kotiin annet-tavaa
tukea lisätään ja monipuolistetaan. Toimintaky-kyinen
vanhuus vähentää sosiaali- ja terveyspalvelujen
kysyntää ja hillitsee hoitokustannusten kasvua.
* * *
Kotihoidolla on merkittävä asema sosiaali- ja ter-veystoimen
palvelujen kokonaisuudessa. Sillä, miten
kotihoidossa onnistutaan, on ratkaiseva vaikutus
palvelujen kokonaiskustannuksiin. Miten kotihoi-to
kykenee palvelujen tuottavuuden kasvattamiseen
koetun henkilöstövajeen ja kiireen keskellä? Miten
estetään kotihoidon asiakkaiden
epätarkoituksenmukainen ohjau-tuminen
päivystykseen, perus-terveydenhuoltoon
tai erikoissai-raanhoitoon?
Miten varmistetaan,
että asiakkaiden hoitopaikka on
palvelutarpeen mukainen? Nämä
ovat ajankohtaisia kysymyksiä, joi-hin
kaivataan vastauksia monissa
kunnissa.
* * *
Kuntaliitto toteuttaa vuosina
2014–2016 projektin Ikääntyneen
väestön palvelut: käyttö, kustan-nukset,
vaikuttavuus ja rahoitus.
Projektin tavoitteena on omalta osaltaan antaa ainek-sia
ratkaisujen tekemiseen. Projektissa selvitetään val-takunnallisten
Vierelläkulkijana | Eija Kemppi
➤ ➤ 8
➤ ➤ ➤ ➤ 9
rekisteriaineistojen ja muiden tietojen
avulla vastauksia edellä esitettyihin kysymyksiin. Pro-jektissa
myös levitetään tietoa siitä, miten palvelutuo-tantoa
kehittämällä voidaan parantaa tuottavuutta ja
vaikuttavuutta. Projektin yhteistyökumppaneina ovat
Kela, STM ja Sosiaalialan Työnantajat ry.
Projektin julkaisusarjassa julkaistaan tuloksia ja
ajankohtaisia kirjoituksia ikääntyneen väestön pal-veluista.
TkT Johan Groopin kirjoitus ”Miten vas-tata
kotihoidon kasvavaan kysyntään?” on projektin
ensimmäinen julkaisu. Kirjoituksessa pohditaan eri-laisten
käytäntöjen merkitystä kotihoidon palvelu-jen
tehokkuuden lisäämiseksi. Se perustuu Groopin
vuonna 2012 Aalto-yliopistossa julkaistuun väitöskir-jaan
ja hänen käytännön kokemuksiinsa kunnissa
tehdystä kotihoidon kehittämistyöstä.
* * *
Groopin tutkimuksissa on paljastunut, että kysyn-nän
kasvaessa kotihoito taistelee koetun henkilöstö-vajeen
ja kiireen kanssa ja että kotihoitoyksikköjen
tuottavuus on yleensä alhainen. Hän onkin pyrkinyt
selvittämään sitä, miksi tilapäinen henkilöstövaje ja
kiire syntyvät ja tuottavuus on heikko. Erityisesti
Groop on selvittänyt ja esittänyt ratkaisuja, miten
nykykapasiteettia voitaisiin hyödyn-tää
paremmin.
Groopin artikkeli ja muut myö-hemmin
ilmestyvät artikkelit ovat
saatavilla projektin verkkosivuilla,
www.kunnat.net/ikääntyneet. Seu-raavat
artikkelit ”Miksi iäkäs ihmi-nen
lähtee päivystykseen – Laa-dullinen
tutkimus kotona asuvien
ihmisten päivystykseen lähtemis-päätökseen
vaikuttavista tekijöistä”
(Mylläri & Kirsi & Valvanne) ja
”Iäkkäät päivystyksen käyttäjinä - 70
vuotta täyttäneiden tamperelaisten
päivystystyökäynnit vuosina 2011–
2012” (Haapamäki ym.) ilmestyvät
loka-marraskuussa 2014.
Kirjoittaja on Kuntaliiton
erityisasiantuntija
➤ Kävin mielenkiintoisen kansainvälisen keskuste-lun
gastroskopiasta. Ihmiset kertoivat kokemuksiaan
kyseisestä kokeesta Keski-Euroopan maissa ja Koti-
Suomessa. Muualla tarjotaan joko puudutusta tai
rauhoittavia lääkkeitä itsestään selvyyksinä kyseisen
kokeen yhteydessä. Suomessa ani harvalle oli tarjottu
helpottavaa vaihtoehtoa, oli sitten kyse julkisesta tai
yksityisestä terveydenhoidosta.
Pitkään ulkomailla asunut ystävä tokaisi lopulta:
täällä Suomessa on sellainen ajattelu, että ihmisen
pitää kärsiä ja kestää. Pahin tarina, jonka tähän liittyen
kuulin, oli sodanjälkeisestä Suomesta.
Ekaluokkalainen tyttö oli viisikymmenluvun puolivä-lin
Suomessa ollut hammaslääkärissä, jossa pikkutytöl-tä
vedettiin hammas puuduttamatta sillä seurauksella,
että pikkutyttö pyörtyi. Toinnuttuaan pikkutyttö kuuli
hammaslääkärin sanovan: kyllä meidän pitää osata kär-siä,
niin ne miehet sodassakin kärsivät. Liekö lääkäri itse
ollut sodassa eikä ollut ihan vielä palannut normaaliar-keen,
kun heijasti kokemukset pikkutyttöön.
* * *
Kertomukset saivat miettimään kansakuntamme ydin-olemusta.
Totta, meillä on paljon kulttuuriperintöä,
runoja, lauluja, varmaan maalaustaidettakin, jossa
kuvataan kärsimystä, elämän kovuutta tyyliin Paljon
on kärsitty vilua ja nälkää.. Aihe elää
täkäläisen kristikunnankin piirissä
Kautta kärsimysten voittoon; Kärsi,
kärsi kirkkaamman kruunun saat.
Ehkä kärsimys- ja koettelemus-painotteisuus
kuvastaa vain pitkää
kollektiivista muistia sodista, nälän-hädistä
ja alituisesta ponnistelusta.
Täytyy kuitenkin miettiä, mihin
kaikkeen näitä kollektiivisia asentei-ta
pitää siirtää. Sairauksista ja niihin
liittyvistä toimenpiteistä kärsitään
jo muutenkin riittävästi. Niihin ei
pitäisi liittää enää tarpeetonta kär-simystä.
Joskus tuntuu, että sama kärsi-myksiä
vähättelevä asenne näkyy
muuallakin kuin kivunlievitysasiois-sa.
Iäkäs ystävä valitti erittäin korke-aa
verenpainettaan ja sen heittelyä.
Aika olisi löytynyt kolmen viikon päähän. Viisas nai-nen
sanoi vastaanottovirkailijalle: no on kai sitten paras-ta,
että kerron tästä lapsilleni varmuuden vuoksi – äitini
kuoli sydänkohtaukseen ja isäni aivoinfarktiin. Tämä teho-si.
Aivan ihmeellisesti löytyi peruutusaika seuraavalle
päivälle. Olen törmännyt vastaavaan itsekin.
Asia, joka tuntui akuutilta ja normaalisti onkin sel-lainen,
sai osakseen vähättelyä. Vai onko kyse priori-soinnista?
Jonkun kärsimys on siedettävämpää kuin
jonkun toisen.
* * *
Elämme ajassa, jossa on selvästi sanottava, mikä asia
on eettisen tajun vastainen. Ihminenhän tottuu huo-noon
kohteluun ajan mittaan ja ottaa sen itsestään-selvyytenä
- varsinkin heikoilla ollessaan. Törmäsin
apteekissa tilanteeseen, jossa ei käytetty numerolap-pujonotusta,
vaan ihmisiä seisotettiin jonossa. Oletet-tavaa
on, että joukossa oli niitä, jotka eivät jaksaneet
kaiken aikaa seistä. Joku oli juuri tullut leikkauksesta,
toinen vain muuten vanhuudenheikko… varsin yleistä
apteekin asiakkaiden keskuudessa. Jonon ulkopuolelta
ei palveltu, jos sattui edellä mainituista syistä istahta-maan.
Miten tulikin mieleen yhtäkkiä kertomus Raama-tusta
miehestä, jota ei kukaan auttanut pääsemään
parantavaan lähteeseen. Jeesus näki
kärsivän, ohitetun ja hoiti hänen
asiansa. Meillä on malli siitä, että
kärsivää ei sivuuteta, kärsimystä ei
sivuuteta, vaan kärsivän kohdalle
pysähdytään ja otetaan selvää, mikä
tilanne oikeasti on, ja autetaan saa-maan
apua ja tarvittava helpotus.
Liian usein huomaa vielä peri-suomalaisia
asennetta: kärsimys on
osa elämää, sitä on vain kestettä-vä.
Parempaa lähimmäisyyttä on se,
että vihjaa kipuklinikasta kuin että
katselee vierestä toisen sietämätöntä
kipua. Muutenkin on joskus syytä
miettiä, mistä kaiken-kestän-vaikka-hampaat-
irvessä -asenne oikein
kumpuaa? Aika moni on mennyt
hautaan ennenaikaisesti tällä asen-teella.
Kärsi, kärsi…
Kirjoittaja on FM, TM,
vanhustyön kouluttaja,
rehtori (em.)

Terveysturva osana palvelujärjestelmää | Hennamari Mikkola
Toimiiko vai eikö?
➤ Moni väittää, että koko terveydenhuoltojärjes-telmä
on kriisissä. Hallinto ja organisaatiot näyttävät
olevan käymistilassa. Miksi Sotea lähdettiin teke-mään?
Liittyvätkö uudistuksen alkulähteet tarpee-seen
yhdistää pikkukuntia ja nujertaa kestävyysvajet-ta.
Lääkäripulaa ja terveyskeskusten rappeumaa on
myös huudettu. Kuntia, virkamiehiä, etujärjestöjä ja
asiantuntijoita on kuultu. Kuka kuuntelee asiakasta?
Kansalaiset saavat palveluita enemmän kuin kos-kaan
aikaisemmin, mutta se ei näytä riittävän. Monis-sa
kansainvälisissä vertailuissa pärjäämme edelleen
varsin hyvin. Toisaalta hälytyskellot ovat soineet jo
useita vuosia OECD-maiden vertailussa, jossa avo-terveydenhuollon
lääkäripalvelujen käyttö suhteessa
tarpeeseen näyttäisi painottuvan suurituloisille.
Kansainvälinen vertailu ei kuitenkaan ota huo-mioon
sitä, että meillä jo monilla terveysasemilla yli
puolet käynneistä lääkärin sijaan suuntautuu hoita-jalle.
Palvelua on siis tarjolla, mutta ei välttämättä
välitöntä pääsyä lääkäriin. Potilaiden lähes kokonaan
itse maksamat yksityislääkäripalvelut ovat pääosin eri-koislääkärikäyntejä,
mm. silmälääkärikäyntejä, joten
niistä valtaosa ei ole verrattavissa
kunnallisen perusterveydenhuol-lon
lääkärikäynteihin.
Työterveyshuollossa toiminta
on myös sairaanhoidossa painot-tunut
lääkärikäynteihin. Yksi-tyissektorin
ja työterveyshuollon
käynnit painottuvat enemmän
työssäkäyville ja suurituloisille.
Osin tämä rakenne saattaa joh-tua
siitä, että Kela ei korvaa juuri-kaan
yksityissektorin hoitajakäyn-tejä
ja sairaanhoitajan vastaanot-toa
työterveyshuollossa. Sairaus-vakuutuksen
korvausperiaatteet
siis suosivat lääkärityövoiman
käyttöä. Tämäkin yksityiskohta
saattaisi olla hyvä huomioida
tulevassa rahoitusuudistuksessa.
➤ ➤ 10 ➤ ➤ 11
* * *
Onko todellinen kriisi kuitenkin jossain muualla
kuin lääkäripalveluissa? Kuinka laajasta kriisistä on
kyse avoterveydenhuollon palveluissa, jos laajojen
terveys 2000 ja 2011 väestötutkimusten mukaan tyy-dyttymätöntä
lääkäripalvelujen tarvetta on reilusti
alle 20 prosentilla pitkäaikaissairaista ja runsaalla 6
prosentilla koko väestöstä ja osuudet ovat vähenty-neet
kymmenessä vuodessa.
Lisäksi erot eri koulutusryhmien välillä ovat
vähäiset. Myös eurooppalaisten vertailututkimus-ten
mukaan terveyspalvelujen tyydyttymätön tarve
(unmet need) on Suomessa kohtuullisen pientä usei-siin
muihin EU-maihin verrattuna.
Jospa se todellinen kriisi onkin sosiaalipalveluissa,
joista myös löytyy pitkiä jonoja. Niistä ei kukaan
puhu niin äänekkäästi kuin lääkäripalveluista. Sosi-aalipalveluissahan
on jo pitkään ollut yhden julkisen
kanavan rahoitus eli kunnallinen rahoitus. Rahoi-tuslähteitäkään
siis ei ole ollut, eikä vaihtoehtoja
hakeutua toisiin kanaviin.
Perusterveydenhuollossa on
kohtuullisen toimivat päivystys- ja
päiväpalvelut, vaikka alue-eroja
onkin. Jos ei sieltä apua löydy,
varatakkina on vielä yksityissekto-ri.
Monissa sosiaalipalveluissa ei
vastaavaa valikoimaa löydy.
Verorahoitusta ei liene luvassa
lisää sosiaali- ja terveyspalveluihin.
Päinvastoin menojen hillintä ja
säästöt ovat edessä. Jos Sote-uudis-tuksessa
on tarkoitus aidosti paran-taa
myös sosiaalipalveluja, pitäi-sikö
rahoja allokoidakin tervey-denhuollosta
sosiaalipalveluihin,
kun rahat joskus saadaan samaan
säkkiin? Sosiaalipalvelujen vahvis-taminen
saattaisi myös kaventaa
terveyseroja.
Kirjoittaja on KTT,
tutkimusprofessori,
Kelan tutkimusosasto
| k i rjat |
Elämänkulisseissa –
yksilön tarinasta sukupuuhun
➤ Kaksi kiinnostavinta syksyn kirjaa
ovat Kati Tervon Sukupuu ja Liisa Tal-vitien
teos Asko Sarkola naurun takana.
Ajattelin lukaista molemmat pikaisesti
tätä esittelyä varten, mutta jäin kouk-kuun:
vauhtia piti hidastaa, niin paljon
sanottavaa molemmilla kirjoilla on.
Kati Tervo kirjoittaa kauniisti, tekstiä
on nautinto lukea. Hänen Sukupuunsa
on rakennettu kirjallisista kuvista, jokai-nen
henkilö on saanut oman lukun-sa.
Tarinan aloittaa Heidi Hukkanen
(1953–2033), sukupuu on rakennettu
hänelle. Hän myös lopettaa tarinan.
Heidi muistaa lapsuudestaan 1950-
luvun lopulta sairaan mummun, joka
rakasti leivoksia. Kirja alkaa: ”Mummu
muuttuu sudeksi. Pelkään sen murinaa
ja vieraskielistä rähinää.” Mummu,
Adele Schumacher, on lähtenyt nuo-rena
kesällä 1918 rakkauden perässä
Suomeen, takapajuiseen pohjolaan.
Kati Tervo piirtää henkilöitä sanoin.
Seuraavaksi on vuorossa Liisa Hukka-nen
o.s. Viljakainen (1876–1949), sitten
Flora Schumacher (1906–1942), Verna
Schumacher (1897–1952) ja Adele Huk-kanen
o.s. Schumacher (1899–1959).
Sukulaisten kohtalot ja tarinat kietou-tuvat
toisiinsa ja vievät eteenpäin, aina
Dresdeniin, ja sukupuun oksat puhkea-vat
puhumaan.
Kati Tervo, miltä tuntui saada valmis
teos käteen? ”Olin kuin unissakävelijä
johtuen helteestä ja siitä, etten nähnyt
kirjaani ennen ensi kritiikin ilmestymis-tä.
Silittelin lämpimäistä hellästi, kun
kustannustoimittaja ojensi sen minulle.
Hetkessä oli hieman taikaa, mutta myös
haikeutta. Pitkän työn jälkeen "lapsi"
oli muuttanut pois kotoa.”
Millaista palautetta olet saanut lukijoil-tasi?
”Tutut ja tuntemattomat Suku-puun
lukijat ovat hemmotelleet minua
hyvällä palautteella. Romaanin nais-ten
kohtalot ovat koskettaneet monia.
Koska elämä on vain hetken humua,
koetan jo suunnata ajatukseni seuraa-vaan
romaaniin. Itse kirjoittaminen on
kirjailijan työssä ihaninta väheksymättä
yhtään lukijoiden kohtaamista.”
Asko Sarkolan
Välitilinpäätös
Teatteri kiehtoo ja Liisa Talvitie on
saanut maailman kulissien takana ja
näyttämöllä vangittua. Asko Sarkola
avautuu ja innostuu toimittajan kysy-myksistä.
Hän kertoo, miten ajautui sat-tumalta
teatterikouluun 1963 ja miten
hänestä tuli ohjaajalegenda Benno Bes-sonin
luottonäyttelijä.
Kysyin kirjan lehdistötilaisuudessa Sarko-lan
ajasta Lilla Teaternissa. Hän kertoi:
”Ensimmäisen ensi-illan lähestyessä
olin huolissani, kun näytti siltä, että
kaikki oli sekaisin. Ihmettelin, saako
Lasse Pöysti rooliaan valmiiksi. Sama
kaaos toistui seuraavankin ensi-illan
lähestyessä. Silloin minulle sanottiin,
että jos kaipaat työtä, missä järjestys
vallitsee, hankkiudu museoalalle.”
Tänään Asko Sarkola johtaa Suomen
suurinta laitosteatteria, Helsingin Kau-punginteatteria.
Kirjassaan hän kertoo
niin näyttelijöistä kuin ohjelmavalin-noista
– erityisesti musikaalien oikeuk-sien
metsästys on jännittävää. Saaliina
ovat mm. Les Misérables (Kurjat), Tohtori
Zivago ja Tarzan. Sivuilla kulkee tarinoi-ta
myös monista klassikkonäytelmistä
Hamletista iki-ihanaan Kvartettiin.
Liisa Talvitie, filosofian maisteri ja
Apu-lehden toimittaja on taitava. Hän
saa Sarkolan avautumaan myös lapsuu-destaan,
elämänsä naisista ja syvästä
masennuksestaan. Rehellisesti ja suo-raan.
Kirjassa on monia kerroksia, sitä
täytyy avata kaikki aistit valppaina.
* * *
Olen esitellyt kirjoja Heikki Lanton
päätoimittamissa lehdissä kymmenen
vuotta. Työ on ollut hauskaa ja haasta-vaa.
Kiitän kaikkia lukijoita yhteisistä
hetkistämme. Tämä on toistaiseksi vii-meinen
kirjasivuni.
Keskityn seuraavina vuosina omaan
kirjoittamiseeni Suomen Kulttuuri-rahastolta
saamani apurahan turvin.
Aiheenani on ”yhteistyö presidentti
Urho Kekkosen kanssa 1976–1981”.
Jatkan siinä tarinaa varhaisella toimitta-janimelläni
kirjoittamani kirjan Maarit
Tyrkkö, Tyttö ja nauhuri malliin.
Maarit Huovinen
lääketieteen toimittaja, tietokirjailija
Kati Tervo: Sukupuu.
WSOY, painettu EU:ssa.
203 s., 24,50 euroa.
Liisa Talvitie:
Asko Sarkola naurun takana.
WSOY, painettu EU:ssa.
290 s., 24,40 euroa.

Laadun mittaaminen ikäihmisten asumispalveluissa
➤ Hämeenlinnan Sisälähetys ry on
perustettu 1907 hoitamaan diakonista
ja sosiaalista huoltotyötä kristilliseltä
arvopohjalta. Yhteiskunnallisen muu-toksen
➤ ➤ 13
Miten työn laatua
mitataan?
Laatujärjestelmä on tehokas
työkalu organisaation toiminnan
kehittämiseksi. Se ohjaa kohti
haluttua päämäärää. Laatu-järjestelmän
rakentamiseen ja
toteuttamiseen osallistuu koko
henkilöstö.
Palvelualoille sopiva laatu-järjestelmä
ISO 9001:2008
• määrittelee ja vakiinnuttaa
yhteisön toimintamallin
koko organisaatiolle
• parantaa organisaation eri
osastojen yhteistoimintaa ja
palvelun laatutasoa
• selkeyttää sekä johdon,
että työntekijöiden vastuut ja
velvollisuudet
Inspecta Sertifiointi Oy:n tekemä
arviointi ja sertifiointi varmistavat
vaatimukset täyttävän laatu-järjestelmän,
jonka avulla yritys
pystyy ylläpitämään tavoitellun
laatutason.
Ota yhteyttä!
Hannele Kukkola, Toimiala-vastaava
(sosiaali ja terveyden-huolto)
Puhelin 010 521 6750
| L aatuj ä rjestelm ä |
Keväällä 2014 saatiin ISO 9001:2008
sertifikaatti koko toiminnalle. Sen
myötä sitouduttiin jatkuvaan palvelui-den
kehittämiseen. Työ on siis vasta
alussa.
Olemme laatutyötä tehdessämme
pyrkineet valitsemaan laadun mittarit
niin, että tarvittava tieto syntyy joka-päiväisessä
arjessa. Mittareiksi olemme
valinneet muun muassa lääkepoik-keamat
ja kaatumiset. Nämä valittiin
myös siksi, että pystymme niiden avulla
vertaamaan toimintaamme myös valta-kunnallisesti.
Hoitajien asiakastietojär-jestelmään
tekemien kirjausten kautta
➤ ➤ 12
ja toiminnan laajentumisen
myötä 1.1.2013 lähtien on toimittu
osakeyhtiönä nimellä Hoivia Oy. Pal-veluvalikoimaan
kuuluvat tehostettu
palveluasuminen, laitoshoito, päivä-keskuspalvelut
ja yksityinen kotihoito.
Henkilökuntaa on 65.
Toiminta-ajatuksena on "kohdata
ikäihminen oman elämänsä asiantun-tijana".
Ammattitaitoisen koulutetun
henkilökunnan avustamana tuotetaan
laadukkaita vanhustenhoidon ja asu-misen
palveluja. Visiona on olla alueen
paras vanhuspalvelujen tuottaja. Orga-nisaation
toimintaa ohjaavia arvoja
ovat kehittyvyys, kokonaisvaltaisuus ja
kristillisyys. Arvot ilmenevät kaikessa
toiminnassa.
Laatutyötä alettiin tehdä viitisen
vuotta sitten. Viime vuosien aikana
ikäihmisten palveluiden valvonnan,
tilaajan ja omaisten vaatimusten, kas-vaminen
synnytti tarpeen luoda taloon
yhtenäiset käytännöt ja dokumentoida
tehtyä työtä. Tarvittiin selkeää johtamis-järjestelmää.
S e r t i f i k a a t t i s a a t i i n
keväällä 2014
Laatutyön tie on ollut kivinen ja mut-kainen.
Päämäärä oli välillä hukkua
kaiken arkipäiväisen suorittamisen alle.
Liposomisilmäsuihke
tieto siirtyy toiminnanohjausjärjestel-mään
mittareiksi. Niistä pystymme seu-raamaan
yksikkötasolla poikkeamien
määrää.
Olemme myös kuvanneet, kuinka
poikkeamat ja läheltäpiti-tilanteet tulee
kirjata ja käsitellä. Esimies käsittelee
poikkeamat asianomaisen henkilön
kanssa välittömästi. Koosteet käsitellään
kyseisen yksikön tiimipalavereissa ja
palveluvastaavien palavereissa kuukau-sittain.
Poikkeamailmoitusten yhteen-veto
käsitellään lisäksi johtoryhmässä
kuukausittain ja johdon katselmuksessa
puolivuosittain.
Tehokas apu kuiviin silmiin
Kuivien silmien syynä on usein heikentynyt silmän rauhasten toiminta. Niin kauan kuin rauhasten
lipidituotantoa ei korjata, kyynelneste ja myös keinotekoisesti lisätty kyynel jatkaa haihtumistaan
silmästä. Tearsagain sisältää liposomeja, pieniä rasvamolekyylejä, joita esiintyy silmän
kyynelkalvossa luonnostaan.
Tearsagain-silmäsuihke annostellaan suljetuille silmille
Suihkeen liposomit levittäytyvät yhdessä silmän omien lipidien kanssa silmäluomen
reunasta silmän kyynelkalvolle muutaman räpäytyksen aikana. Kyynelkalvon lipidikerros
vakautuu ja liiallinen kosteuden haihtuminen silmästä vähenee.
Apteekista ja optikkoliikkeistä www.tearsagain.fi
Poikkeamien käsittely tapahtuu
ketään syyllistämättä. Käsittelyn aikana
etsimme sellaisia syitä poikkeamiin, joi-hin
voidaan korjaavin toimenpitein vai-kuttaa.
Tässä olemmekin kehittyneet
huimasti viime vuosina. Iloksemme
samalla myös poikkeamat ovat vähen-tyneet.
Kaatumistapaturmien ehkäisyyn
olemme luoneet prosessin, jossa mää-ritellään
kaatumisen ehkäisyyn liittyvät
tehtävät ammattikunnittain. Prosessin
perehdytykseen on käytössä sähköinen
oppimisympäristö. Näin varmistetaan
uusienkin työntekijöiden tiedon saanti.
Kehittämiskohteina olemme miet-tineet
mittareiden rakentamista asuk-kaiden
ulkoilun ja virkistyksen seuran-taan.
Elisa Pilli-Sihvola
toimitusjohtaja
Hoivia Oy
www. hoivia.fi
Eija-Riitta Hämäläinen
palvelupäällikkö/laatupäällikkö
Hoivia Oy

➤ Suomessa pidennetään työuria
nyt joka kohdasta. Opintoja pyritään
nopeuttamaan, ja työuranaikaisia kat-koksia,
kuten perhevapaita ja työttö-myys-
ja opiskelujaksoja, lyhentämään.
Työelämän laatua koetetaan parantaa
monin keinoin, jotta työntekijät voivat
ja haluavat jatkaa työuraansa mahdolli-simman
pitkään.
Se onkin paitsi julkisen talouden
myös työntekijän etu, koska silloin eläk-keen
taso on sellainen, että sillä tulee
toimeen. Näin on erityisesti naisvaltai-silla
matalapalkka-aloilla, joilla eläke-euro
on nyt vain reilut 70 senttiä.
Suurimpia tunteita ja komeimpia
otsikoita eläkeuudistuksessa ja työura-neuvotteluissa
on herättänyt vanhuus-eläkkeen
alaikärajan nosto. Sillä onkin
suuri merkitys yksittäiselle työntekijäl-le.
Varsinkin fyysisesti ja/tai henkisesti
kuluttavissa ammateissa työskentelevät
ikääntyneemmät pohtivat omaa jaksa-mistaan.
* * *
Jo aiemmin tätä on mietitty erityisesti
palo- ja pelastuspuolella, jossa 90-luvun
eläkeuudistus nosti eläkeikää 55 vuo-desta
reilusti ylöspäin. Kyse on poh-jimmiltaan
siitä, miten sinä ja minä
pärjäämme muutoksessa ja miten aika-namme
pääsemme kunniallisesti eläk-keelle.
Palvelujen tavoitteiden näkökulmasta
joudutaan pohtimaan paljon myös sitä,
miten työt pystytään tekemään, kun
työntekijäjoukko ikääntyy. On taval-lista
ja normaalia, että ikääntyminen
vähentää fyysistä ja psyykkistä toimin-takykyä.
Kaikkia tehtäviä ei voi enää
hoitaa samalla tavoin kuin ennen. Ope-ratiivinen
kyky siis laskee, mutta opera-tiiviset
tarpeet eivät vähene. Ongelma
tästä tulee silloin, kun työntekijämäärä
ei voi kasvaa eikä uutta henkilöstöä
rekrytoida.
Sama kokenut joukko joutuu hoi-tamaan
samat tehtävät ja työt, vaikka
työkyky on aikaisempaa alempi. Sil-loin
pitää organisoida töitä uudelleen,
muuttaa tekemisen tapoja, hyödyntää
uutta teknologiaa ja etsiä muitakin kei-noja.
* * *
Tämä kehitys koskee myös hoiva- ja hoi-topalveluja.
Erityisesti vanhustenhoi-dossa
käynee niin, että yhä vanhemmat
työntekijät hoitavat yhä ikääntyneem-piä
ja vaikeahoitoisempia vanhuksia.
Tässä riittää haastetta hoitotyön kehit-tämiselle.
Sitäkin on tähdellistä miettiä,
minkälaisia töitä ikääntyneempi työn-tekijäjoukko
haluaa tehdä ja kykenee
tekemään.
Yksi perusratkaisu työurien piden-tämiseen
on helpottaa työuran loppu-päätä.
Turvallinen ja viihtyisä vaihtoehto
SATO SenioriKoti
➤ ➤ 14 ➤ ➤ 15
On kevennettävä työtehtäviä ja
parannettava mahdollisuuksia tehdä
osa-aikatyötä. Useat tutkimukset viit-taavat
siihen, että tämän lisäksi oikeus
vaikuttaa omaan työhönsä vahvistaa
haluja jatkaa työelämässä.
* * *
Tärkeää on välttää pakonomainen ja
kaavamainen työurien pidentäminen.
Pahimmillaan se veisi siihen, että entis-tä
rasittuneemmat työntekijät pinniste-levät
selvitäkseen työelämästä hengissä
ja hoidettavat jäävät entistä vähemmälle
huomiolle ja hoivalle.
Sekä työelämän että hoivan laatu
romahtaisivat. Työntekijöiltä vietäisiin
oikeus olla ylpeitä tärkeästä työstään.
Siihen meille ei ole varaa. Tekijöitä -
henkilöstöä - pitää olla tarpeeksi, jotta
nykyinen kiire ja työpaine eivät räjähdä
hallitsemattomiin mittoihin.
Työyhteisöt muuttuvat. Jatkossa niissä
on entistä erilaisempia työaikoja tekeviä
työntekijöitä, entistä monimuotoisem-paa
osaamista ja entistä useammalla voi
olla työkykyyn liittyviä rajoituksia. Sil-loin
on huolehdittava, että henkilöstö-resurssit
ovat sillä tasolla, että tehtävistä
suoriudutaan ja työntekijät kykenevät
jatkamaan työuraansa.
Se vaatii uudenlaista ajattelua. Nykyi-sistä
kapeista, talouden rajaamista kaa-voista
pitää luopua. Työtä ja hoivaa
pitää inhimillistää. Se on sekä työnteki-jöiden
että vanhusten ja heidän läheis-tensä
etu.
Jarkko Eloranta
Kirjoittaja on Julkisten ja hyvinvointialojen
liiton JHL:n puheenjohtaja. Liiton 230 000
jäsentä huolehtivat suomalaisten hyvin-voinnista,
peruspalveluista ja turvallisuu-desta
monenlaisissa tehtävissä. Kunnissa,
valtiolla, yrityksissä ja seurakunnissa. Kunta-alalla
JHL on suurin henkilöstöjärjestö.
JHL:n puheenjohtaja
Jarkko Eloranta
SATO SenioriKoti on viihtyisä vuokra-asunto, joka on turvallinen,
tilava ja toimiva, myös apuvälineiden kanssa liikkuvalle. Talot
sijaitsevat niin, että kulkeminen lähimaastossa onnistuu helposti
myös liikuntarajoitteisilta ja kattavat palvelut ovat lähellä. Arjen
helppoutta ja turvallisuutta voi halutessaan lisätä tilaamalla
kotiin palveluita luotettavilta yhteistyökumppaneiltamme.
Lisätietoa ja asuntohakemus osoitteessa sato.fi.
JHL:n puheenjohtaja:
Yhä pidempään töissä
vanhuksia hoitamassa

| K i lpa i luolosuhteet |
Kilpailu- ja kuluttajaviraston
selvitys palveluasumisen
kilpailuolosuhteista
Työ- ja elinkeinoministeriö lähetti helmikuussa 2014
kilpailu- ja kuluttajavirastolle (KKV) selvityspyynnön liittyen
erityisryhmien asumispalveluiden tilojen hankintaan,
rahoitukseen ja valvontaan. Selvityspyynnön keskeisenä
kysymyksenä oli, onko olemassa tekijöitä, jotka asettavat
eri palveluntuottajat toisiinsa nähden eriarvoiseen asemaan
markkinoille pääsyn suhteen. Selvitykseen liittyvä raportti
julkaistiin syyskuussa 2014.
➤ ➤ 16 ➤ ➤ 17
Palveluasumisella tarkoitetaan erityis-ryhmille
suunnattua avohuoltona toteu-tettavaa
asumista. Erityisiä asumispalve-luita
tarvitsevat esimerkiksi vanhukset,
mielenterveyskuntoutujat, kehitysvam-maiset
ja muut vammaiset.
2010 oli vanhusten palveluasumi-sen
piirissä noin 35 000 henkilöä,
kehitysvammaisten eriasteisten asu-mispalvelujen
piirissä noin 11 000
henkilöä, mielenterveyskuntoutujien
asumispalveluissa reilut 7 000 henki-löä
ja vammaisten asumispalveluissa
noin 3 000 henkilöä. Tämän lisäksi
asiakkaita hoidetaan laitoshoitona
vanhainkodeissa ja terveyskeskusten
vuodeosastoilla.
Palveluasumisessa on yritysten ja jär-jestöjen
osuus merkittävä ja kuntien
osuus on ollut useamman vuoden ajan
asteittain vähentyvä. Kuntien asumis-palveluostot
ovat siis taloudellisesti
merkittävä erä, ja ostojen kokonaismää-rä
on tällä hetkellä reilusti yli miljardi
euroa.
Kahdeksan
kehittämisen
teesiä
Raportissa ”Erityisryhmien palveluasu-misen
kilpailuolosuhteet ja kilpailun
edistäminen” listataan kahdeksan toi-menpide-
ehdotusta, joilla markkinoi-den
toimivuutta voitaisiin parantaa.
Selvityksessä korostetaan, että kunnilla
ja valvontaviranomaisilla on keskeinen
vastuu tasapuolisten toimintaolosuhtei-den
luomisessa yksityisille ja julkisille
palveluntarjoajille.
Kahdeksan teesiä markkinoiden
kehittämiseksi ovat:
1. Lisää läpinäkyvyyttä päätöksente-koon;
palvelujen rahoittajien, jär-jestäjien
ja tuottajien toimintakult-tuurit
yhtenäisemmiksi
2. Hoivapalveluja tarjoavien yritys-ten,
erityisesti pienten yritysten,
liiketoimintaosaaminen vahvem-maksi
3. Uusia malleja pienten yritysten
pärjäämiseen tarjouskilpailuissa
4. Kuntien hankintaosaaminen
paremmaksi; huomiota palvelun-tuottajien
tasapuoliseen ja syrji-mättömään
kohteluun
5. Kunnille lisää strategista osaamista
palveluasumisen järjestämiseen
6. Palveluseteliä hyödynnettävä laajem-min;
palveluseteli käyttöön myös
ARA:n rahoittamissa kohteissa
7. Palveluasumisen valvontasään-nösten
soveltaminen yhtenäisem-mäksi;
sääntely tällä hetkellä liian
monimutkaista
8. Valvonta yhdenmukaiseksi julkisil-le
ja yksityisille asumispalvelujen
tuottajille
Esitetyt parantamisehdotukset osoit-tavat
KKV:n tutkijoiden perehtyneen
huolellisesti toimialan kilpailuolosuh-teisiin
ja teesien toimeenpanon kautta
voitaisiin saada aikaan merkittäviä kehi-tysaskeleita.
Taustalla
keskustelu
ARA-tuista
Yhtenä tekijänä selvityksen taustalla oli-vat
ns. ARA-tuet ja niiden kohdentumi-nen.
Keskustelua on käyty esimerkiksi
siitä, miten tuet kohdistuvat julkisille
ja yksityisille toimijoille tai pienille ja
suurille toimijoille.
Selvitys toteaa, että ARA-tukiin liit-tyvät
epätarkoituksenmukaiset sidokset
eivät kohdistu vain tiettyihin markki-noihin
ja toimijoihin, vaan niitä ilme-nee
koko kokonaisuudessa.
Huomiota tulisikin kiinnittää yksit-täisten
toimijoiden sijasta kilpailuolo-suhteiden
kannalta olennaisiin asioi-hin.
Tärkeää on pohtia esimerkiksi
yksityisen ja julkisen kilpailuneutrali-teettia
päätettäessä ARA -rahoituksesta.
Ongelmat tässä haittaavat sekä pieniä
että suuria yksityisiä toimijoita. Toimi-joilla
tulee olla mahdollisuus luottaa
viranomaisen toimintaan pitkäjäntei-sesti.
Katse tulevaisuuteen
KKV:n selvitys tuli ajankohtaiseen
aikaan. Meneillään on ns. rakennepo-liittisen
ohjelman toimeenpano. Erää-nä
keskeisenä tavoitteena on esimerkik-si
vanhustenhuollon palvelurakenteen
kehittäminen ja tulevien kustannusten
hillintä. Linjausten mukaan yhä suurem-pi
osa vanhuksista hoidetaan avohuollon
palvelujen turvin kodeissaan ja laitos-hoidon
määrää pyritään vähentämään.
Yhtenä keinona muiden joukossa on
esimerkiksi vanhuspalvelulain täsmen-täminen
siten, että laitoshoitoa voidaan
toteuttaa vain erityisin perustein.
Sosiaali- ja terveydenhuollon lausun-tokierroksella
oleva lakiluonnos on
eräs keskeinen tulevaisuuden kysymys.
Siinä yksityinen sektori on otettu huo-mioon
vain vähäisiltä osin. Yritysten
ja järjestöjen tuottamat sosiaalipalvelut
muodostavat kuitenkin noin kolman-neksen
kaikista palveluista ja nämä
yksiköt tuottavat kuntalaisten kannalta
ensiarvoisia lähipalveluita tuhansissa
yksiköissään. Tätä olemassa olevaa voi-mavaraa
ei ole varaa hukata myöskään
tulevaisuudessa.
Aino Närkki
johtava elinkeinoasiantuntija
www.sosiaaliala.fi
@AinoNarkki
Joulu jokaiselle
JOULUOHJELMIEN KIRJA
Kirsti Koivula, Ilmestynyt 2007,
112 sivua, vain 20,00 €
Kirja virittää joulutunnelmaan joulumiet-tein,
-runoin ja -perintein, siinä on har-taasta
ohjelmasta iloiseen pikkujouluun
paljon erilaisia jouluisia tietokilpailuja,
arvuutteluja, perinteisiä joululeikkejä,
pöytäkuntien välisiä tehtäviä, yleisöleik-kejä,
adventti-, joulu- ja sketsiesityksiä,
joulutarinoita, ym.
Kotiin, kerhoon, kouluun,
yleisöjuhlaan tai pikkujouluun!
Ohjaajan kirja, joka sopii kaikille!
Arvon ansaitsetTe
IKÄIHMISTEN OHJAAJAN VIRIKEKIRJA
144 sivua, vain 28,00 €
Ohjaajien käyttöön tarkoitettu,
valmista virikeaineistoa
sisältävä kirja.
Sen tarjoamat muisti- ja
aistiharjoitukset, hauskat tietovisat,
leikkimieliset kisat ja tehtävät,
pienet esitykset ja hupailut ovat mitä
parhainta piristystä kaikenkuntoisille
arvon ikäihmisille kerhoihin,
päivätoimintaan ja palvelutaloihin.
Läsnäolon lämmössä
ERITYISRYHMIEN OHJAAJAN VIRIKEKIRJA
144 sivua, vain 28,00 €
• lämminhenkisiä, valoisia, hellyttäviä,
aistejahiveleviä virikkeitä
• hyvänolon hetkiä
• helppoja tietokilpailuja
• pientä päänvaivaa
• rattoisaa rupattelua
Ohjaajan kirja kehitysvamma- ja
dementiatyöhön sekä kaikkien
erityisryhmien käyttöön.
Soveltuu myös omaishoitajille
ja sairaaloiden henkilökunnalle
pienten virikehetkien luomiseksi.
Nämä ja paljon muuta löydät...
www.virikekirjat.fi
...tai soita 050–511 0573
Toimi tuskulut vain 4,90 €
TUOTTEET POSTITETAAN YLEENSÄ
JO TILAUSPÄIVÄNÄ JA NI ILLÄ
ON TÄYSI 14 PV:N TUTUSTUMIS-JA
PALAUTUSOIKEUS!
LÄHETYKSEN MUKANA TULEE LASKU,
14 PV:N MAKSUAJALLA.
(minkäänlaista laskutusl isää ei ole)
Aino Närkki

| H yv i nvo i nt i pol i t i i kka |
➤ ➤ 18 ➤ ➤ 19
➤ Keskeisinä hyvinvointipolitiikan
reformialueina 2010-luvun Suomessa
nousevat esiin merkittäviltä hyvinvointi-politiikan
lohkoilta monet kysymykset.
Työeläkejärjestelmä kaipaa edelleen
uudistamista. Väestö ikääntyy kovaa
vauhtia ja eläkejärjestelmä on tehoton,
sukupolvittain epäoikeudenmukainen
ja ruokkii edelleen liian varhaista eläköi-tymistä.
Kun etuusperustaisuus on kes-keinen
periaate ja siitä ei haluta tinkiä,
uudistamista tarvitaan työelämässä sekä
eläkeikään että myös ikäpolitiikkaan.
Asiaan vaikuttavat monet intressit
eikä esimerkiksi työurien pidentäminen
ole kaikkien intressiryhmien kannalta
samanarvoinen tavoite. Julkiselle sekto-rille
se on talouden kestävyyden kannal-ta
erittäin tärkeä, mutta eläkeyhtiöille
vähemmän tärkeä, sillä superkertymä
vie työurien pidentymisestä seuraavan
hyödyn olettaen, että superkertymä säi-lyy
jatkossakin.
Eläkepolitiikka on
keskeinen jakopolitiikan
ja oikeudenmukaisuuden
kysymys
Eläkepolitiikka on keskeinen jako-politiikan
ja oikeudenmukaisuuden
kysymys erityisesti sukupolvien väli-sen
oikeudenmukaisuuden kannalta.
Eurooppalaisissa eläkeuudistuksissa
onkin tähän asiaan kiinnitetty enene-vää
huomiota luomalla mekanismeja,
jotka tasaavat eläkkeistä eri sukupolville
tulevaa maksurasitetta.
Suomen etuusperustaisessa järjestel-mässä
on lähdetty siitä, ettei eläkkei-den
etuuksien tasoihin kajota. Eikä
toistaiseksi ole kajottukaan. Monimut-kaisen
hallinnon yksinkertaistaminen
on tarpeen. Myös jotkut työkyvyn yllä-pitämisen
kannalta keskeiset toiminta-järjestelmät
kaipaavat koordinaation
parantamista.
Tästä on esimerkkinä kuntoutusjär-jestelmämme.
Se painottuu edelleen
lääketieteelliseen kuntoutukseen ja
siirtymävaiheissa palveluketjun lenkistä
toiseen on ongelmia. Myös kuntoutuk-seen
ohjaus ontuu. Terveydenhuollossa
painopistettä olisi saatava ennaltaehkäi-syn
suuntaan, lääkepainotteinen hoito
korkeine kustannuksineen on pysyvä
ongelma hyvinvointivaltioissa.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudis-tamisesta
tuskin tarvitsee erikseen
mainita painopistealueena. Se on ollut
jo vuosia sosiaalipolitiikan kestotavoi-te.
Vasta viimeisin taloustaantuma on
sysännyt uudistukset voimaperäisesti,
vaikkakin hyvin takkuillen liikkeelle.
Aiemmin pyrittiin palvelujen tuottamis-tapoja
uudistamaan, nyt on meneillään
julkisen sektorin rakennemuutos, jonka
lopputulosta on hieman vaikea ennus-taa,
vaikka muutokset sinänsä näyttävät
väistämättömiltä.
Tässä yhteydessä on pohdittava:
• Miten palvelut jatkossa organisoi-daan
tuottavammin?
• Miten määritellään yksityisen, jul-kisen
ja kansalaislähtöisen keski-näinen
suhde?
• Miten hyvinvointivastuut jaetaan
ja miten toiminta organisoidaan?
• On myös tarpeen kysyä, ketkä
todella tarvitsevat julkisia palveluja
(priorisointi).
• Hyvinvointivaltiot ovat tällä alueel-la
laajentaneet ja ottaneet hoitaak-seen
aiemmin kotitalouksille kuu-luneita
tehtäviä. Pitäisikö joitain
palauttaa niille takaisin?
• Voidaanko osuustoimintaa laajen-taa
meillä sosiaalipalveluihin toteu-tunutta
laajemmin?
Yhteisötalous unohtuu suomalaises-sa
keskustelussa usein vaihtoehtona,
vaikka se Euroopassa ja osuustoimin-taliikkeen
piirissä on esillä. Sitähän on
sovellettu hyvin tuloksin esimerkiksi
Isossa Britanniassa terveydenhuollon
organisoimisessa.
Sosiaaliturvan
uudistaminen kytkeytyy
työelämän ja työllisyyden
kehittämiseen
Sosiaaliturvan uudistaminen kytkey-tyy
läheisesti työelämän ja työllisyyden
kehittämiseen. Kansainväliseen talou-teen
kuuluvat yllättävät irtisanomiset
edellyttävät edelleen joustoturvan
kehittämistä. Nyt ongelmat kasaantuvat
liikaa valtiolle ja yksilöille.
Nuorten työttömyys on ollut hälyttä-vän
korkealla. Tärkeä kysymys esimer-kiksi
työurien pidentämisen kannalta
on, millaisia työhyvinvointia tukevia
uudistuksia saadaan aikaan. Tämä kyt-keytyy
ennen kaikkea ikäpolitiikkaan.
Pelkkä eläkeikään kajoaminen ei sel-västikään
ole riittävää työurien piden-tämiseksi.
Työhyvinvoinnin parantaminen voi
tarkoittaa myös kuntoutuksen kehit-tämistä.
Nythän kasvava joukko työ-voimaa
siirtyy työvoiman ulkopuolel-le
työkyvyn ongelmien takia. Tärkeä
kehittämisen kohde ovat myös työn
Professori Juhani Laurinkari
SykSyn
odotetuin
muiStelmateoS!
Nuoren Maarit Tyrkön ainutlaatuinen
tie toimittajaksi ja tasavallan presidentti
Urho Kekkosen läheiseksi.
”Tiesin, että elämäni käsikirjoitus muuttui.”
Saatavilla kaikista hyvin varustetuista kirjakaupoista.
Hyvinvointipolitiikan
reformialueet
ja perhe-elämän yhdistämistä tukevat
ratkaisut. Syntyvyyden alhaisuus rasit-taa
monella tavalla yhteiskuntaa ja
vääristää pitkällä aikavälillä ikäraken-netta.
Nuorten työmarkkinatilannetta tar-kasteltaessa
huomio kiinnittyy myös
koulutuspolitiikkaan. Miten on mah-dollista,
että meillä on onnistuttu pääs-tämään
nuorten lukutaito sellaiseen
jamaan kuin mitä siitä viimeisimmät
testitulokset kertovat. Tämä ei lupaa
hyvää ajatellen tulevaisuuden tietoyh-teiskuntaa.
Jotain pitäisi tehdä.
Sosiaalipolitiikan professori Heikki
Hiilamo ja kumppanit totesivat äsket-täin
julkaistussa suomalaisen hyvin-vointipoliittisen
nykykeskustelun arvi-ossaan,
että historiallisesti katsottuna
Suomessa on esiintynyt vuosien varrel-la
kahdenlaisia ennustuksia, jotka ovat
varoittaneet ylittämästä tiettyä hyvin-vointivaltion
laajentamisen rajaa. Se
mihin tämä raja milloinkin markka- tai
euromäärissä vedetään, on vaihdellut,
mutta varoitukset ovat olleet saman-henkisiä.
Ensimmäistä näkökulmaa kirjoittajat
kutsuvat ”talous ei kestä” -ennusteeksi.
Näissä ennusteissa on korostettu hyvin-vointipolitiikan
taloudellisia ehtoja.
Emme sen mukaan kestä mitä tahansa
panostuksia ihmisten kasvaviin tarpei-siin
ja toiveisiin.
Jo yli sata vuotta sitten varoitettiin
liialliseksi paisuneesta julkisesta hyvin-voinnin
taloudesta, siihen kytkeytyväs-tä
verotuksen kireydestä ja talouselä-män
liian kovista rasituksista. Rajan
yli menemisen nähtiin vaikeuttavan
erityisesti yritysten ulkomaista kilpai-lua.
Tulevien taloudellisten ja demogra-fisten
haasteitten edessä sosiaaliturvaa
pitää leikata, eikä parannuksista pidä
edes puhua.
Hiilamon ja kumppaneiden mukaan
esimerkiksi 1950-luvun talousoppineit-ten
ja valtiovarainministereitten synkät
väestöennusteet, vaatimukset julkisen
sektorin leikkaustarpeesta ja ulkomai-sen
kilpailun kovenemisesta tuntuvat
nykyäänkin erittäin ajankohtaisilta.
Toisen rajasta varoittavan ääripään
muodostavat ne ennusteet ja se ”kur-juuden
kierre” -keskustelu, joissa on
varoitettu tuloerojen, sosiaalisen eriar-voisuuden
ja köyhyyden lisääntymises-tä.
Tämän ennusteen mukaan maa on
ollut jatkuvasti matkalla kohti laajene-vaa
kurjuutta, sosiaalista ja taloudellista
eriarvoisuutta ja yhteiskunnallista peri-katoa:
julkisen sektorin tehostustoimet
ovat pahamaineista uusliberalismia,
eläkkeiden leikkaus johtaa köyhäinhoi-toyhteiskuntaan
ja työttömyysturvan
heikennykset syöksevät perheet perika-toon.
Tulevaisuutta menneisyyden valossa
katsoessa on Hiilamon ja kumppanei-den
mukaan lohdullista tietää, etteivät
sen kummemmin ”talous ei kestä”-
kuin ”kurjuuden kierre” -näkemysten
synkimmät ennusteet ole toteutuneet.
Ehkäpä ne jäävät toteutumatta 2000-
luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä-kin.
Juhani Laurinkari
professori
Yhteiskuntatieteiden laitos
Itä-Suomen yliopisto

EU | Sirpa Pietikäinen
➤ Euroopan unionilla ei ole toimivaltaa päät-tää
siitä, miten hoidamme Suomessa ikääntyvän
väestön. Jokaisella jäsenvaltiolla tulee jatkossakin
olla valta päättää siitä, miten se haluaa järjes-tää
sosiaali- ja terveyspalvelunsa. EU-tasolta on
kuitenkin mahdollista ohjata terveydenhuollon
painopisteitä, strategisia suuria linjoja ja perus-oikeuksien
turvaa. Ikäihmisten hoidon tuleviin
tarpeisiin voidaan vastata EU:n tasolla kolmen
suunnanmuutoksen kautta.
Ensinnäkin on siirrettävä resursseja perintei-sestä
sairaanhoidosta ennaltaehkäisyyn. Se ei
tarkoita sitä, ettei enää hoideta sairaita vaan sitä,
että panostamalla enemmän terveyden edistä-miseen
vähennetään sairastumisia ja niiden hoi-don
tarvetta. Tämä painopisteen siirto parantaa
ihmisten elämänlaatua ja pienentää yhteiskun-nan
terveysmenoja.
Neuvolamalli on yksi Suomen terveydenhuol-lon
hienoimmista innovaatioista ja sen laajenta-minen
muihin asiakasryhmiin lisäisi seurantaa,
ylläpitoa ja ennaltaehkäisyä
koko terveydenhuollossa.
Terveyden edistämisen kul-makiviin
kuuluu myös se,
mitä syömme - terveellinen
ja turvallinen ruoka tulee
lautasillemme vain johdon-mukaisen
ja pitkäjänteisen
ruokapolitiikan kautta.
* * *
Jos ihminen kuitenkin sai-rastuu,
on annettava poti-laalle
mahdollisuus vaikut-taa
siihen, mitä on hyvä ter-veydenhoito
ja hoiva. Se on
esimerkiksi oikeutta hyvään
diagnosointiin, mahdolli-suutta
valita, oikeutta saada
toinen mielipide ja mahdollisuutta päästä hoi-toon
Ikäihmisten kotona asumista tukevien
➤ ➤ 20 ➤ ➤ 21
toiseen jäsenmaahan pitkien jonojen tai
oikeanlaisen hoidon puuttuessa.
Nykyään hoidosta päättävät terveydenhuollon
ammattilaiset ja etenkin ikäihmisiä koskevien jul-kisten
palvelujen kehittämisessä asiantuntijoilla
on joskus suhteettoman suuri rooli suhteessa itse
palvelun käyttäjään.
Hoiva-asiakkaiden voimaannuttaminen onnis-tuu,
kun luodaan enemmän keinoja oman terve-yden
seuraamiseen ja ylläpitämiseen esimerkiksi
kotimittausten kautta. Sähköisen terveyden-huollon
ja tehokkaan kotihoidon yhdistäminen
mahdollistaa kotiasumisen pidempään ja antaa
asiakkaille välineitä vaikuttaa.
* * *
Lopuksi on tärkeä muistaa, että hyvä hoiva
on perusoikeus. Ikäihmiset harvoin osaavat
sitä itselleen vaatia ja siksi olisi annettava jär-jestöille
oikeus yleiseen
edunvalvontaan. Esimer-kiksi
Muistiliitto valvoisi
muistisairaiden etua tai
Kehitysvammaliitto oman
asiakaskuntansa oikeuksi-en
toteutumista.
Euroopan unionille
valitaan parhaillaan uusia
komissaareja seuraavalle
viidelle vuodelle. Sosiaali- ja
terveyspoliittiset asiat ovat
saamassa hyvät ja asiasta
innostuneet salkunhoitajat.
Euroopan sosiaalista ulot-tuvuutta
on vahvistettava
ja onkin mielenkiintoista
nähdä, miten uusi komissio
pystyy tähän tarpeeseen vas-taamaan.
Hoivan suuret
suuntaviivat
Kirjoittaja on
europarlamentaarikko (Kok.).
Hän toimii Alzheimer Europe
-järjestön johtokunnassa ja
äitinsä omaishoitajana.
Kotihoidon
asiakasrakenne
Säännöllisen kotihoidon piirissä
30.11.2013 oli kaikkiaan 65 297 yli 65
vuotiasta (Sotkanet/THL). Asiakkaita,
joiden luona kotihoito kävi vähintään
kerran päivässä, oli lähes 22 000. Koti-hoidon
työntekijät tekevät kuukausit-tain
yli 2,2 miljoonaa asiakaskäyntiä.
Bruttokustannukset kunnille ovat noin
48 miljoonaa euroa kuukaudessa.
THL:n 30.11.2012 tekemän tilanne-kyselyn
perusteella voidaan arvioida,
että kotihoitoon pääsyn syistä 40 - 50
% on muita kuin fyysisestä tuentarpees-ta
aiheutuvia. Tällaisia ovat dementia,
hermostolliset syyt, itsensä huolehti-misen
ongelmat, lääkinnällinen kun-toutus,
masennus, muistamattomuus,
muu psyykkinen sairaus, omaisten avun
puute, psyykkis-sosiaaliset syyt, päihde-ongelma,
sekavuus, somaattisen sairau-den
tutkimus ja hoito, turvattomuus,
viestimiskyvyn vajavuudet, yksinäisyys.
Yksinäisyyden ja turvattomuuden
tunne ovat useilla ikääntyvillä lähes jatku-via,
vaikka ne eivät olekaan kotihoitoon
pääsemiselle merkittäviä perusteluja.
Kotihoitotyön
sisältö ja ohjaus
Kotihoidon henkilöstön työajasta tut-kimustemme
mukaan 35 - 55 % menee
välittömään asiakastyöhön. Välillisen
työn osuus on siten kohtuuttoman
suuri. Suurin osa välillisestä työstä
muodostuu siirtymisestä paikasta toi-seen,
kirjaamisesta sekä töiden suun-nittelusta
ja organisoinnista. Asiakas-käyntien
pituudet jäävät usein hyvin
lyhyiksi ja niiden aikana suoritetaan
ainoastaan pakolliset hoitotoimenpi-teet
sosiaalisten kontaktien jäädessä
vähäisiksi.
Tällä hetkellä kotihoidon toimin-nanohjausjärjestelmiä
kehitetään sekä
yrityksille että kunnille melkoisella
vauhdilla. Työn ohjaaminen muodos-tuu
haasteelliseksi lukuisten päivittäis-ten
muutosten vuoksi, jotka johtuvat
mm. henkilöstön sairauspoissaoloista
ja asiakkaan arkeen tulevista muutoksis-ta.
Parannuksia työn tehokkuuteen on
ohjausvälineillä kuitenkin saatu aikaan.
Ohjelmistojen väliset rajapinnat muo-dostavat
melko usein ongelmia tiedon
siirrossa. Huonoimmassa tapauksessa
ne aiheuttavat päällekkäisiä kirjaamisia
ja lisäävät välillisen työn määrää.
Mikä avuksi?
Tietojärjestelmiä ja olemassa olevaa tek-nologiaa
hyödyntämällä on mahdollis-ta
korvata osa kotihoidon ja läheisten
kotikäynneistä. Samalla voidaan lisätä
läheisten osuutta hoitotyössä ainakin
sosiaalisten kontaktien ja yhteydenpi-don
osalta.
Tietojärjestelmien avulla pystytään
vaivattomasti tuomaan ikäihmisen
käyttöön palveluja, joista hän on kiin-nostunut,
kuten valokuvat, videot,
uutiset, ohjeet, paikalliset tapahtumat,
tiedotteet jne. Myös erityyppiset muis-tutukset,
hälytykset ja varmistukset on
mahdollista järjestää ikäihmisen arjen
turvaamiseksi.
Vanha sanonta ”yksi kuva kertoo
enemmän kuin tuhat sanaa” pitää täy-sin
paikkansa nyt myös käytännössä.
Hoitaja, läheinen tai ikäihminen itse
voi ottaa videoyhteyden ja käydä asiat
läpi ’elävän’ kuvan avulla. Kuvayhteys
asiakkaaseen on hoitotyön näkökulmas-ta
erittäin tärkeää. Tällöin asiakkaan
tilasta voidaan varmistua paremmin.
Myös hoito- ja palvelusuunnitelmien
laadinta sekä lääkärin tapaaminen on
mahdollista tehdä reaaliaikaisten video-yhteyksien
avulla. Ikäihmisten koteihin
pystytään nykyisin liittämään eri tieto-järjestelmäympäristöihin
liiketunnisti-mia,
paikannusjärjestelmiä sekä tervey-dentilanseurantaan
liittyviä laitteita.
Tärkeää on muistaa, että valitaan jär-jestelmät,
jotka ovat helppokäyttöisiä
ja toimintavarmoja eri käyttötilanteissa.
Asiakkaiden muutosvastarinta ja kyn-nys
ottaa käyttöön järjestelmiä on suuri,
joten niistä saatavan hyödyn on oltava
konkreettisen. Toimivilla yhteydenpi-tovälineillä
pystytään saamaan aikaan
ainakin 10 - 15 % säästö samalla kun
palvelun laatu paranee ja - mikä parasta
- ikäihmisen arki on auvoisempaa.
Mistä järjestelmiä saa?
Seuraavat toimijat ovat kehittäneet
järjestelmiä hyvin tuloksin: KÄKÄTE-hanke
(www.ikateknologia.fi), Pieni
piiri Oy (www.pienipiiri.fi) ja Suomen
Kotihoitotekniikka Oy (www.kotihoito-tekniikka.
fi).
Veli Puttonen, YTM
Promana Oy
palvelujen kehittäminen
Säännöllisen kotihoidon käyntimäärät/kk 30.11.2013
90 tai enemmän krt/kk
11 %
60-89 krt/kk
15 %
30-59 krt/kk
19 %
1-3 krt/kk
18 %
4-9 krt/kk
22 %
10-29 krt/kk
15 %

Hoivaa ja toimeentulon turvaa | Kalevi Kivistö
Luottamus ja valvonta
➤ Tätä kirjoitettaessa valtakunnan hallitus on saa-nut
uusia ministereitä. Ympäristöministerin kerrottiin
saaneen oman hallinnonalansa lisäksi tehtäväkseen
johtaa myös kaikkia hallinnonaloja koskevan sääte-lyn
purkua. Etsimättä mieleen nousivat 1980-luvun
puolivälissä alkaneet ns. normitalkoot ja muutamaa
vuotta myöhemmin käynnistetty vapaakuntakokeilu,
joissa tavoitteena oli niin ikään säätelyn purkaminen.
Lopputuloksena on tainnut olla normien kokonais-määrän
➤ ➤ 22
➤ ➤ 23
lisääntyminen.
Miksi tehtävä on toistuvasti osoittautunut vaikeak-si?
Varmaankin siksi, että olemme ottaneet yhteisesti
hoidettavaksi entistä enemmän tehtäviä. Yhtenä esi-merkkinä
on viime vuonna voimaan tullut vanhuspal-velulaki,
jossa vanhusten hoitoa säädellään monilla
uusilla normeilla ja laatusuosituksilla. Kuntia velvoi-tetaan
varautumaan ikärakenteen muutoksiin. Van-huksille
tarkoitettujen palvelujen riittävyys ja laatu on
varmistettava ja iäkkäiden ihmisten oma osallistumi-nen
hoitoaan koskeviin päätöksiin pyritään varmista-maan.
Tämä on sitä säätelyä ja hyvä niin.
* * *
Sosiaali- ja terveysministeriön keväisessä, palvelura-kenteen
kehittämistä koskevassa kannanotossa halu-taan
lisätä laitoshoidon vähentämistä koskevia vel-voitteita
eli tiukentaa säätelyä. Toisaalta valitetaan,
että valvontaviranomaiset ”käyttävät laatusuosituksia
norminluonteisesti”. Samassa
yhteydessä valitetaan myös sitä,
että palvelujen usein yksityiset
tuottajat joutuvat laatusuositusten
vuoksi tekemään monimutkaisia
selvityksiä ennen kuin ne saavat
luvan toiminnan aloittamiseen.
Eli: silloin kun on kyse palve-lujen
vähentämisestä, säätelyä
tiukennetaan. Ja silloin, kun on
kyse hoidon laadun turvaamises-ta,
säätelyä halutaan väljemmäk-si.
Säätelystä puhuttaessa olisikin
enemmän puhuttava siitä, mihin
säätelyllä pyritään, kuin tyytyä
demonisoimaan säätelyä yleensä.
* * *
Juuri ennen kirjoittamaan ryhtymistäni katsoin
TV:stä ruotsalaista vanhustenhoitoa koskevan jär-kyttävän
ohjelman. Kun hoitoa on yhä enemmän
siirtynyt kansainvälisille ketjuille, on hoidon laatu
monessa tapauksessa kärsinyt. Omaisten oli vaikea
liikuttumatta kertoa, miten heidän läheisiään oli
laitoksissa kohdeltu. Useimmiten syynä oli liian
rankka henkilökunnan karsiminen, kun liiketoi-minnan
voittoja on pyritty kaikin keinoin lisää-mään.
Miten tämä on ollut mahdollista? Valvonta on olut
olematonta, se on useimmiten perustunut liikeyrityk-sen
omiin ilmoituksiin, jolloin suoranaisilta huijauk-siltakaan
ei ole vältytty. Henkilökuntaluetteloon oli
lisätty keksittyjä nimiä. Olivat näköjään Gogolinsa
lukeneet.
* * *
Ruotsalaisessa vanhustenhoidossa ongelmana näytti
olevan ennen kaikkea puutteellinen valvonta. Myös
meidän vanhuspalvelulakimme turvaa suurelta osin
ns. omavalvontaan. Oikein käytettynä se onkin hyvä
väline. Mutta sen tukena täytyy ehdottomasti olla
riittävä viranomaisvalvonta, jotta aitaa ei sorruttaisi
ylittämään matalimmasta kohdasta kuten Ruotsin
esimerkeissä näyttää käyneen.
Luottamus hyvä, kontrolli parempi – kuuluu vanha
sanonta. Se pätee edelleen. Palveluja tuottavat kun-tien
ohella yhä enemmän myös
yksityiset. Parhaimmillaan ne voi-vat
tuottaa hyvää palvelua ja, jotta
siitä voitaisiin varmistua kautta
linjan, on valvonnan toimittava.
Myöskään valvontaa enempää
kuin valvojiakaan ei pidä demo-nisoida.
Valvonnan tarkoituksena
on varmistaa säätelyn tavoite eli
se hyvän hoidon laatu, johon val-takunnallisilla
suosituksilla tähdä-tään.
Entinen kollegani Eva-Riitta
Siitonen toivoi facebookissa ”tai-toa
ja malttia säätelyn purkutalkoi-siin”.
Toivottavasti nuoret minis-terit
ottavat kokeneen kollegan
neuvosta vaarin.
Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n
puheenjohtaja
Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja:
Turvallisuus
on kaikkien asia
➤ Sairaanhoitaja on sosiaali- ja ter-veydenhuollon
työpaikoilla keskeinen
hoidon laadun ja turvallisuuden var-mistaja
sekä potilas- ja asiakasturvalli-suuden
kehittäjä. Kun asiakkaan tur-vallisuutta
uhkaava tilanne havaitaan,
on tärkeintä minimoida asiakkaalle
aiheutuva haitta. On selvitettävä,
miksi jotain tapahtui ja mitä voitai-siin
tehdä, jotta vastaavaa ei tapahtui-si
uudelleen. Virheistä tulee oppia ja
antaa muidenkin oppia niistä.
Terveydenhuollon ammattihenki-löiden
tavoitteena on antaa hyvää ja
turvallista hoitoa ja palvelua. Johdon
tehtävänä on huolehtia siitä, että
työympäristö, resurssit, johtaminen
ja toimintatavat antavat hoitohenki-lökunnalle
mahdollisuuden tarjota
laadukasta hoitoa. Jokaisella on oma
vastuunsa potilas- ja asiakasturvalli-suuden
varmistamisessa. On hyväksyt-tävä,
että virheitä tapahtuu kaikille,
uskallettava myöntää ne ja opittava
avoimesti keskustelemaan myös muille
tapahtuneista virheistä.
Virheiden ja hoitovahinkojen taus-talla
on hyvin harvoin yhden työnteki-jän
erehdys. Sosiaali- ja terveydenhuol-lossa
toimitaan niukoilla resursseilla.
Samaan aikaan edellytetään palveluilta
ja työntekijöiltä tuottavuutta, tehok-kuutta,
oikea-aikaisuutta. Nämä tavoit-teet
saattavat olla ristiriitaisia turvalli-suuden
tavoitteiden kanssa. Tekniset
laitteet ja potilaan hoidon kokonaisuu-den
monimutkaisuus lisäävät riskejä.
Turvallisuuden
varmistaminen ei ole
erillinen osa toimintaa
Turvallisuuden varmistaminen ei ole
erillinen osa toimintaa vaan se muo-dostuu
kaikista yksilöiden ja organisaa-tion
periaatteista ja toiminnoista,
joilla pyritään varmistamaan laatua ja
turvallisuutta. Jokainen sairaanhoitaja
luo omalla toiminnallaan turvallisem-paa
ja laadukkaampaa hoitoa. Näyt-töön
perustuvan hoidon tavoitteena
on yhdenmukaistaa hoitokäytäntöjä
ja varmistaa, että kansalaiset saavat
yhtäläistä, tasa-arvoista ja parasta mah-dollista
hoitoa.
Näytöllä tarkoitetaan parasta mah-dollista
saatavilla olevaa tietoa, jota
käytetään potilaan hoidon ja palve-lujen
järjestämiseen. Tutkitun tiedon
lisäksi siinä otetaan huomioon poti-laan
oma näkemys ja hoitohenkilös-tön
kokemustieto.
Potilas- ja asiakasturvallisuuden
kehittäminen on muutakin kuin
virheistä keskustelua. Vaaratilantei-den
läpikäymisen vastapainoksi on
hyvä käydä läpi myös tilan-teita,
jolloin hoito on onnistunut
laadukkaasti ja turvallisesti ja ohja-ta
toimintaa siihen suuntaan. Myös
asiakkaat itse voivat monella tavalla
auttaa hoitonsa turvallisuuden var-mistamisessa
ja hoitohenkilökunta
voi heitä tähän kannustaa. Se ei kui-tenkaan
poista vastuuta hoitohenki-lökunnalta.
Sosiaali- ja terveydenhuollossakin
on aika alkaa oppia virheistä ja pyrkiä
eroon ”ikuisuusongelmista”. Varsin-kin
nyt kun vanhuspalvelulakia uudis-tetaan
jälleen. Jokainen sairaanhoitaja
voi vaikuttaa turvallisuuden paranta-miseen.
Tarvitaan vain asennetta ja
halua.
Merja Merasto
puheenjohtaja
Suomen sairaanhoitajaliitto ry
Merja Merasto
Kuva Antti Kalakivi

Työtä lähietäisyydeltä | Silja Paavola
Miten So-Te ja
Vanhuspalvelulaki?
➤ So-Te voi tulevaisuudessa olla todella hyvä tai ihan
pannukakku. Riippuu siitä, mitä kuntapäättäjät asialle
tekevät. Odotuksia on paljon niin valtiovallalla, kuntalai-silla
kuin työntekijöilläkin.
Millainen sitten olisi se toimintamalli, joka täyttäisi
kaikkien odotukset. Jokainen haluaa, että se on kus-tannustehokas,
käyttäjäystävällinen ja demokraattinen
ratkaisu. Tähän yhtyvät kaikki, mutta kun tulee toiminta-tavoista
kyse, onkin jo monta mielipidettä.
* * *
Yleisesti katsottuna palveluiden saatavuus pitäisi olla
kohtuullisen matkan ja ajan päässä. Jos asiaa katsoo
alan koulutettujen hoitajien näkökulmasta, asia on hyvin
yksinkertainen. Hoitajien määrän tulee olla sellainen, että
päivittäiset toimet voidaan tehdä hoidettavien kuntoisuu-den
mukaan, heidän omia voimavarojaan hyödyntäen ja
jopa lisäten, ei kellon kanssa kilpaillen. Aika yksinkertai-nen
pyyntö ja hyvin vanhuspalvelulain mukainen, mutta
nyt se ei toteudu.
Voitaisiin jopa todeta, että vanhuspalvelulain ydinole-mus
on hukassa. Liittoomme tulee lähes päivittäin tietoja,
miten missäkin kunnassa aloitetaan yt-neuvottelut säästö-tai
lomautustarpeista. Syynä on liian optimistinen käsitys
menoista eli kunta on alibudjetoinut. Tietoomme on
tullut myös ensimmäinen irtisanominen. Kuntayhtymä
irtisanoo tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Saman-aikaisesti
vanhusten määrä nousee, ja ennen kuin elämä
loppuu, kunto tuskin paranee.
* * *
Monien paikkakuntien hoitohenki-lökunnilta
kotihoidosta laitoshoi-toon
tulee viestejä, etteivät he kykene
hoitamaan olemassa olevilla resurs-seilla
kuin välttävästi. Hoidettavien
fyysinen ja psyykkinen tila heikke-nee
nopeammin kuin jos aikaa olisi
hyvään ja kuntouttavaan hoitoon.
Resurssipula on todellista, ei ole kyse
vain heikosta työn organisoinnista.
Tällainen hoito- ja henkilöstöpoli-tiikka
ovat todella lyhytnäköistä toi-mintaa,
josta saattaa tulla suurempi
lasku kuin jos olisi satsattu osaavaan
henkilökuntaan.
Sotessa voidaan säästä
yhdistämällä tietojärjestelmät
Kun kaikki on kiinni rahasta, pitää löytää toimia, jotka
toteutuessaan eivät pienennä menoja laatua heikentä-mällä
vaan pikemminkin lisäävät hoitohenkilökuntaa.
Miten tähän So-Te voi vaikuttaa? Eräs säästö, joka sotessa
voidaan tehdä, on tietojärjestelmien yhdistäminen. Tällä
hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollossa on liki 5 000 erilais-ta
tietojärjestelmää, ja kuten tiedetään, ne eivät keskustele
keskenään. Tästä johtuen toiminnoissa tulee päällekkäi-syyksiä.
Tietojärjestelmien ja ohjelmien viidakko on myös
henkilöstölle huomattava aikasyöppö, niitä opeteltaessa ja
käytettäessä. Ongelmatonta ei tietojen luovuttaminenkaan
eri sosiaali- ja terveystoimien yksiköiden välillä ole.
Yhteisen tietojärjestelmän luominen on hankalaa, koska
ongelmaksi muodostuu se, ettei kukaan halua lisälaskua,
joka yhdistämisestä aluksi vääjäämättä tulee. Kaikki ajat-televat,
että oma ohjelma toimii ja täyttää vaatimukset nyt.
Jos kaikki katsoisivat, miten kalliita vuotuiset maksut ovat
ja vertaisivat niitä tilanteeseen, jossa ohjelmat olisi yhdistet-ty,
voisi löytyä yhteinen päätös. Myös valtakunnallista Kan-ta-
arkistoa pitäisi kyetä hyödyntämään tässä tilanteessa.
* * *
So-Te luo puitteet monille yhteishankkeille ja toiminnoil-le,
joihin nyt on tartuttava. Niitä ovat hallintomallin muo-dostaminen
ja palvelujen tuottamisesta päättäminen –
kuinka monta ja millä perusteella. Yhtenä työntekijöiden
edustajana voisin toivoa, että alueella
pitää olla mahdollisemman vähän eri
tuottajia, jotta henkilöstöpolitiikka
olisi yhdenvertaista ja tietojärjestelmät
paremmin yhdistettävissä. Kaikki lisä-aika
maksaa.
Kun So-Te on hyvin työvoimavaltai-nen
ala, tarvittavat lisäsäästöt otetaan
vähentämällä henkilökuntaa. Tällä on
suora vaikutus hoidon laatuun ja tulok-sellisuuteen.
Toimenpiteitä tarvitaan,
sillä hallitus päätti lisätä vaikeutta ja
laittaa jarrua So-Te:n menokasvulle
valmistellessaan sosiaali- ja terveysme-noihin
oman budjettikehysraamin.
Rahoituksen järjestäminen tulee ole-maan
suuri haaste. Toiminnan kannal-ta
järkevintä voisi olla sote-vero. Miten
siihen päästään, on ihan toinen asia.
Kirjoittaja on Suomen lähi- ja
perushoitajaliitto
SuPer ry:n puheenjohtaja
➤ ➤ 25
Advertoriaali
Mittaa aktiivisen B12-vitamiinin määrä
Suomalaiset saavat ravinnosta moninkertaisesti riittävän määrän B12-vitamiinia (1), mutta sen puutosta
on kuitenkin eri määritelmien mukaan 5–40 prosentilla vanhuksista (2). B12-vitamiinin puutos kehittyy
hitaasti ja voi olla pitkään oireeton, siksi se jää usein huomaamatta.
B12-vitamiinin puutos voi aiheuttaa muun muassa anemiaa ja her-moston
oireita, kuten lihasheikkoutta, tunnon ja muistin häiriöitä.
Hematologiset muutokset korjaantuvat pitkällekin edenneessä
B12-vitamiinin puutoksessa vitamiinin korvaushoidolla, mutta
neurologiset ja neuropsykiatriset oireet paranevat vain, jos
hoito aloitetaan riittävän aikaisin.(2)
Vain aktiivisella B12-vitamiinilla on väliä
Seerumin kokonais-B12-vitamiinin tutkiminen ei
välttämättä kerro B12-vitamiinin vajeesta, sillä
vain 10–20 prosenttia siitä on biologisesti aktii-vista.
Suurin osa elimistön B12-vitamiinista on
sitoutunut varastoproteiiniin eikä ole elimistön
aktiivisessa käytössä.(2)
B12-vitamiinin puutos voi siis olla, vaikka koko-nais-
B12-vitamiinin taso olisikin riittävä.(2)
Imeytymishäiriön taustalla usein hapoton maha
Syy B12-vitamiinin puutokseen on useimmiten
sen imeytymisen häiriintymisessä. Imeytymis-prosessissa
mahalaukun suolahappo irrottaa
ensin B12-vitamiinin eläinproteiinista. Sen jäl-keen
B12-vitamiini kiinnittyy mahan limakalvon
erittämään sisäiseen tekijään (IF) ja imeytyy
ohutsuolen loppupäästä elimistöön.
”Imeytymistä voivat vanhuksilla häiritä maha-laukun
hapottomuus limakalvon surkastuman
tai pitkäaikaisen haponestolääkkeiden käytön
seurauksena”, sanoo Biohitin lääketieteellinen
johtaja, professori Kari Syrjänen.
Mahalaukun limakalvon surkastuman aiheutta-ma
hapoton maha ei korjaannu, mutta B12-vita-miinin
puutosta voi hoitaa säännöllisellä pistos-hoidolla.
Biohitin uusi B12-testi mittaa aktiivisen muodon
tehokkaasti
Aktiivisen B12-vitamiinin tason voi mitata yksin-kertaisella
verikokeella Biohit Oyj:n palvelulabo-ratoriossa.
Testi mittaa aktiivisen B12-vitamiinin
tason helposti ja luotettavasti. Testin tarkkuus
on parempi kuin muissa B12-testeissä, koska se
mittaa pelkästään aktiivisen B12-vitamiinin tason
eikä kokonais-B12-vitamiinin pitoisuutta.
Lähteet:
1. Finravinto 2012 -tutkimus
2. Loikas S, Koskinen P, Irjala K, ym. B12-vitamiinin puutteen toteaminen. Suomen Lääkärilehti 2005, 60:1271-6
BIOHIT Laboratoriopalvelut
Ark. klo 9-15
Puh. 0400 603 222

joitukset käsiteltiin tarkasti yhdessä ja
hyväksyttiin lopulliseen muotoon ennen
varsinaisia kuvauksia. Videoihin liitetään
puhe, jossa ohjataan siirtotilanteeseen
liittyvät keskeiset huomioitavat asiat.
Kotihoidon videoinnit tekivät Suomessa
Leila Saari, Soile Tikkanen, Merja Väänä-nen
ja Leena Lähdesmäki. Videoiden käsi-kirjoituksiin
otettiin lukemattomia valo-kuvia,
jotka paljastivat siirtomenetelmän
vaihe vaiheelta. Kreikassa jatketaan lähi-viikkoina
kotihoidon videointeja yhteis-työssä
suomalaisten partnereiden kanssa.
Hoitokotiympäristöön liittyviä videoin-teja
on tehty Tarton lisäksi ja Ruotsissa
teknillisen korkeakoulun laboratoriossa.
Jokainen kuvauksista vastaava partneri
on huolehtinut videoiden editoinnista.
Kuvauksiin valmistautuminen, kuvauk-set
ja editointi ovat olleet aikaa vieviä ja
haastavia vaiheita.
On tärkeää, että ERGOCAREBANK-iin
tulevat videot ovat laadukkaita ja niis-sä
esitettävät ergonomiset ratkaisut perus-tuvat
uusimpaan tietoon ja osaamiseen.
Testausvaiheessa partnerit ovat katsoneet
ja analysoineet kuvatut videot ja huoman-neet
niissä edelleen kehitettävää. Niinpä
suunnitelmissa on tehdä uusintakuvauk-sia
joistakin siirtotilanteista.
Ruotsin Kuninkaallisen teknisen kor-keakoulun
teknologian ja terveysalan
yksikön partneri Tore J. Larsson on vas-tannut
ERGOCAREBANK -portaalin
tekemisestä. Tähän portaaliin tullaan tal-lentamaan
kaikki kotihoito- ja hoitokoti-ympäristön
ergonomiset ratkaisut, jotka
on valittu tässä projektissa kehittämisen
kohteiksi.
Seminaareja tulossa
Projektin kolmas työseminaari on Krei-kassa
Patraksella syksyllä 2014. Siellä
keskeisinä asioina ovat videokuvauksiin
liittyvät ergonomiset ratkaisut, ERGO-CAREBANK
-portaalin sisällön kehittä-minen
ja kansallisten ja kansainvälisen
konferenssien suunnittelu. Kansalliset
konferenssit pidetään jokaisessa partne-rimaassa
Kreikassa, Ruotsissa, Suomessa
ja Virossa keväällä 2015. Projekti päättyy
kansainväliseen konferenssiin Kreikassa
syksyllä 2015.
Mukana projektissa ovat Jokilaaksojen
koulutuskuntayhtymän Oulaisten ammat-tiopiston
Sosiaali- ja terveysalan yksikkö,
Oulaisten kaupungin kotihoito ja turku-lainen
Oy Ergosolutions BC Ab, Kreikas-ta
Frontida Zois ja Ruotsista Tukholman
kuninkaallisen teknisen korkeakoulun
teknologian ja terveysalan yksikkö, Viros-ta
Tarton Hoitokoti ja Kastekirgas Oy.
Leena Lähdesmäki-Mäkinen
Oulaisten ammattiopisto
Sosiaali- ja terveysalan yksikkö
| K ansa i nv ä l i nen to i m i nta |
ERGOCAREBANK
Ergonomisia ratkaisuja sosiaali- ja terveydenhuoltoon
➤ ➤ 26 ➤ ➤ 27
050 5975 820
leena.lahdesmaki@jedu.fi
Soile Tikkanen
Oulaisten ammattiopisto
Sosiaali- ja terveysalan yksikkö
040 7128155
soile.tikkanen@jedu.fi
leena.lahdesmaki@jedu.fi
➤ ERGOCAREBANK -projekti,
joka kehittää ergonomisia ratkaisuja
sosiaali- ja terveydenhuoltoon, etenee
suunnitelman mukaisesti. Projekti on
kaksivuotinen Leonardo da Vinci ohjel-maan
kuuluva innovaatioiden siirto-hanke,
joka toteutetaan ajalla 1.10.2013
- 30.9.2015.
Projektin päätavoitteena on kehittää
sosiaali- ja terveydenhuollon ergono-miaa.
Projektissa kerätään jo olemassa
olevia hyviä käytänteitä sekä luodaan
ergonomisia ratkaisuja asiakkaiden
liikkumisen ja siirtymisen avustami-seen.
Partnerit ovat viime kevään ja tämän
syksyn aikana työstäneet eteenpäin
omia vastuualueitaan. Suomesta muka-na
olevat partnerit Oy Ergosolutions
BC Ab Turusta ja Oulaisten ammat-tiopisto
ovat vastuussa ergonomisten
ratkaisujen kehittämisestä kotihoito- ja
hoitokotiympäristöihin.
Ensimmäisessä vaiheessa otettiin
videoita ja valokuvia Oulaisten ja Krei-kan
kotihoidossa ja Virossa Tarton
hoitokodissa. Leena Tamminen-Peter
Ergosolutionista analysoi valokuvat ja
videot hyödyntäen PTAI- ja Dortmund
-menetelmiä. Hän haastatteli työnte-kijöitä
ja antoi heille sekä esimiehille
palautetta työhön liittyvistä riskeistä.
Leena ohjasi työntekijöille myös vähem-män
kuormitusta sisältäviä työskente-lytapoja.
Työntekijät kokivat saamansa
palautteen ja ohjauksen hyödylliseksi
ja he ovat sen perusteella muuttaneet
omia työmenetelmiään.
Maaliskuussa 2014 partnerit kokoon-tuivat
työseminaariin Tukholmaan ja
siellä päätettiin, mitä siirtotilanteita
otetaan mukaan projektissa kehitettä-vään
ERGOCAREBANK -sivustoon.
Partnereille annettiin vastuualueet
videoida erilaisia potilassiirtotilanteita.
Partnerit suunnittelivat käsikirjoitukset
videoitaviin tilanteisiin. Nämä käsikir-
Musiikki
on muutakin
kuin ääntä
– se näkyy,
tuntuu ja
koskettaa.
Kiinnostaako
Sinua
musiikin ja
vapaaehtois-toiminnan
yhdistäminen?
Tunne-
Musiikki
Eläkeliiton
TunneMusiikki-projektista
saat
tukea, virtaa ja vink-kejä
50+-ikäisten
esteettömään musiik-kitoimintaan
vapaa-ehtoistoiminnan
keskuudessa.
Huomioimme Tunne-
Musiikki-toiminnassa
iän tai vamman myötä
heikenneet aistit.
Tutustu koulutuksiim-me
sekä materiaalei-hin
osoitteessa
www.tunnemusiikki.fi
ja ota yhteyttä!
Yhteistyössä Näkö-vammaisten
Keskus-liitto
ry, Kuuloliitto ry
sekä Vanhustyön
Keskusliitto ry.
Hakulomakkeet ja
lisätiedot Eläkeliitosta:
puh. 09 7257 1178 tai
heini.siltainsuu@
elakeliitto.fi
www.elakeliitto.fi
170x60mm_Hoivapalvelut_syksy2014.indd 1 8.9.2014 14:54:04
Hoitaja avustaa asiakasta
istumaan pyörätuoliin käyttäen
apuna ReTurn -siirtolaitetta.
Hoitaja avustaa asiakasta sängyltä istumasta pyörätuoliin käyttäen apuna
siirtolevyä.

| kulttuur i |
Tilaukset helposti
verkkokaupasta
www.paperplast.fi
TARVIKKEET HIEROJILLE JA FYSIOTERAPEUTEILLE!
Nousutuet
Apu-Tuotteen uudet
nousutuet mahdollistavat
turvallisen nousun sängystä,
tuolista, sohvalta, wc
istuimelta tai ammeesta.
Nousutuet ovat tukevia,
edullisia ja helposti
kiinnitettäviä. Sängyn
nousutuet sijoitetaan patjan
alle ilman ruuvikiinnitystä.
Tilaa tuotteet verkkokaupasta,
esite soittamalla ja katso
lisätietoa tuotteistamme:
www.aputuote.fi
Apu-Tuote Oy on
esteettömän ja turvallisen
kodin ratkaisujen toimittaja.
➤ ➤ 29 ➤ ➤ 28
➤ Inhimillinen hoiva on jokaisen
ikääntyvän perusoikeus. Rakenteiden
kiristämisen ja säästöjen paineessa hoi-vatyössä
joudutaan keskittymään entistä
enemmän perushoitoon. Henkilökoh-taiseen
kohtaamiseen tai virkistyksen
järjestämiseen ei aina voida kannustaa
tai panostaa.
Monia asia on silti hyvin. Hoivatyön
arjen kasvot näyttäytyvät värikkäämpinä
hanketyön näkökulmasta. Säästöpainei-den
puristuksessakin monissa kunnissa,
järjestöissä ja hoivalaitoksissa on parai-kaa
käynnissä lukuisia hankkeita, jotka
tuovat vanhustenhoitoon inhimillisiä
lisäarvoja. Usein näiden hankkeiden
keskiössä ovat kulttuuriset arvot ja nii-den
merkitys yksilön hyvinvoinnille.
Turun yliopiston kulttuurin ja hyvin-voinnin
laitoksen professori Marja-
Liisa Honkasalon laskelmien mukaan
Suomessa on 2000-luvulla myönnetty
rahoitusta 404 erilaiselle kulttuurihy-vinvointityön
hankkeelle yhteensä yli
40 miljoonan euron edestä. Tämä on
upea asia. Hanketyöllä on aikaansaa-tu
merkittäviä tuloksia, joista osa olisi
sovellettavissa ja juurrutettavissa valta-kunnallisesti.
Yhtenäinen koottu tieto hyvistä
menetelmistä kuitenkin puuttuu. Han-ketyön
tulosten valuminen hukkaan
määräaikaisen toiminnan päätyttyä
on koko yhteiskunalle menetys, johon
tulisi puuttua. Ratkaisun löytäminen
pelkästään hankemaailmasta käsin on
haastavaa.
Asiaa pohdittiin alkusyksystä kym-menien
asiantuntijoiden voimin Taide
ja tuloksellisuus -seminaarissa Turussa.
Eri alojen toimijat, sekä tutkijat että
päättäjät, kertoivat kokemuksiaan han-ketyön
juurruttamisesta ja tulosten
mittaamisesta päättäjiä tyydyttävällä
tavalla. Taidehankkeiden tuottamat
tulokset, hyvinvointi ja elämykset, ovat
usein haastavasti mitattavissa. Toisaalta
seminaarissa kävi ilmi, ettei kovakaan
tutkimusdata aina näyttäydy päättäjien
näkökulmasta uskottavana: lähes mille
tahansa näkemykselle ja hypoteesille on
nykyisessä tietoyhteiskunnassa löydettä-vissä
perusteet.
Ratkaisevia ovat näkökulmat, arvot
ja asenteet - valitettavasti joskus myös
erilaiset valtapelit. Jyväskylän yliopiston
musiikkikasvatuksen professori Jukka
Louhivuori, joka edustaa sekä tutkijoita
että kuntapäättäjiä, tarjoaa ratkaisuksi
mm. huolellisesti valmisteltua, selkeää
ja yhdenkielistä viestintää sekä luotta-musta
lisääviä aitoja kohtaamisia.
Taiteen edistämiskeskuksen mukaan
projekti- ja hanketyön juurtumisessa
haasteina näyttäytyvät liian lyhyet han-kejaksot,
jatkorahoitusten ja kestävän
rahoituspohjan puuttuminen sekä
rahoittajien vajavainen asiantuntemus
hyvien käytäntöjen tunnistamisen suh-teen.
Tiiviit yhteistyöverkostot eri sekto-reiden
välillä ja kuntarakenteen tasolla
ovat elintärkeitä.
Kulttuuriosaamisen kohentuminen
on vaikuttanut ”kulttuuritajuisen”
hoitohenkilökunnan rekrytointiin
Kulttuuri ja taide koetaan vanhustyössä edelleen yli-määräisenä
lisänä, joka ei kuulu hoitajien työnkuvaan
eikä saa tuottaa lainkaan kuluja. Toisaalta henkilö-kunnan
kulttuuriosaamisen ja uskalluksen on todettu
kohentuneen, mikä on vaikuttanut jopa ”kulttuurita-juisen”
hoitohenkilökunnan rekrytointiin.
Hoitohenkilökunnan lisäksi järjestötoiminta on
olennainen osa inhimillisten lisäarvojen tuottamisessa
laitoksiin. Kolmannen sektorin tuottama kulttuurityö
kannattelee monen hoivalaitoksen virkistystoimintaa
vapaaehtoisten tuottamien yhteislaulutilaisuuksien,
muistelutuokioiden ja porinakerhojen muodossa. Toi-mintaa
tapahtuu niin hankkeissa kuin niiden ulko-puolella.
Esimerkiksi Eläkeliitto ry:n TunneMusiikki -hank-keen
(2012 - 2015) vapaaehtoiset vetävät tällä hetkellä
pitkälti toistasataa esteettömään musiikkitoimintaan
tähtäävää ryhmää ympäri maan. Ryhmiin kuuluu
tuhatkunta vanhusta, joiden arkeen musiikkituokiot
tuovat iloa ja yhteisöllisyyttä. Hankkeen tuottaman
kyselytutkimuksen mukaan hoitohenkilökunta kuvaa
musiikin roolia hyvin merkittäväksi arjen virkistäjänä
ja asiakkaiden kuntouttajana.
Parhaimmillaan musiikkitoiminta lisää myös hoito-henkilökunnan
ja omaisten jaksamista.
RAY-rahoitteisessa TunneMusiikki -hankkeessa
keskiössä on iän tai vamman myötä heikkoaististen
huomioiminen tasa-arvoisesti. Toimintamalli on kehi-tetty
asiantuntijoiden, muusikoiden ja vapaaehtoisten
kanssa. On oletettavaa, että hankkeeseen sitoutuneet
vapaaehtoiset jatkavat esteettömien musiikkituokioi-den
tiellä vielä projektin jälkeenkin, sillä hankkeen
toiminta on tavoittanut pitkälti jo aiemmin olemassa
olleita musiikkiryhmiä.
Seurantojen perusteella hankkeen tavoitteet toteu-tuvat
ryhmissä hyvin vielä puoli vuotta TunneMusiik-ki
-koulutusten jälkeen. Vapaaehtoisten jaksamisen
tukeminen ja taitojen vahvistaminen ovat kuitenkin
tarpeen vielä paljon pidemmällä tähtäimellä.
Hanketulosten juurruttaminen osaksi hoitotyötä
vaatii monen sektorin yhteistä ponnistelua. Rahoit-tajilla
on tärkeä rooli. Yhtä lailla hankemaailman
on luotava toimintamallinsa sellaisiksi, että ne ovat
istutettavissa jo olemassa oleviin rakenteisiin uuden
luomisen lisäksi. Juurrutuskykyinen toiminta johtaa
onnistuneisiin tuloksiin, joiden kautta rakenteitakin
voidaan hiljalleen muuttaa. Kulttuuristen arvojen ja
menetelmien juurtuminen perushoivaan on haastava
mutta yhteistyöllä toteutettavissa oleva tavoite.
Heini Siltainsuu
Kirjoittaja toimii Eläkeliitto ry:n TunneMusiikissa projekti-päällikkönä.
Lisätietoja projektista www.tunnemusiikki.fi.
Tietoja Taide ja tuloksellisuus -seminaarista
esityksineen www.kulttuurihyvinvointi.fi
Kulttuurisen hanketyön
juurruttaminen
– yhteinen haaste
Taide ja tuloksellisuus –seminaari pidettiin
alkusyksystä Turussa. Kuva: Miina Pohjolainen
HOIVAKOTIEN HYGIENIARATKAISUT &
mm. suojapaperit, PaplaSet-hierontaväliaineet, fysioterapiatarvikkeet,
kotimaiset desinfiointiaineet, allergiatestatut ihon hoitotuotteet
- 30 vuoden kokemuksella -
Fysioterapiatarvikkeet
ammattilaisille
-Suoja puhtaudelle -
30 v.
Helposti
verkkokaupasta:
www.paperplast.fi
PAPERPLAST • Lekatie 1, Mänttä • Puh. 0207 479 990 • info@paperplast.fi • www.paperplast.fi
'')
30vuotta
Lekatie 1, Mänttä • Puh. 0207 479 990 • info@paperplast.fi • www.paperplast.fi
Esteettömästi kotona
Nousutuki
kiristetään
lattian ja
katon väliin.
sopii myös
sähkösäätöisiin
sänkyihin
Suomen Apu-Tuote Oy
puh. 010 423 4210 www.aputuote.fi

Kestävyysvajeita joka lähtöön
➤ Kestävyysvaje on tämän päivän muotisana. Kestävyys-vajeelle
on jo löydetty syyllinenkin eli sen aiheuttaja. Syyl-liseksi
on varsin kevyin perustein leimattu suuret ikäluokat
ja niiden mukanaan tuomat hoito-, hoiva- ja eläkevelvoitteet
sekä seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana toteutuva
epäedullinen vanhushuoltosuhde.
Kansantalouden ja kuntatalouden
kestävyysvaje
Kansantalouden ja kuntatalouden kestävyysvaje on syntynyt
viimeksi kuluneiden 10 - 15 vuoden aikana. Selvällä suomen
kielellä sanottuna olemme kansakuntana syöneet koko tuon
ajan enemmän kuin olemme tienanneet. Kestävyysvajetta
on kertynyt sekä kansantalouden että kuntatalouden osalta
yhteensä tällä hetkellä noin 7 - 10 miljardia euroa.
Kestävyysvajeen korjaamisella eli kestävyyden palauttami-sella
tarkoitetaan sitä, kuinka paljon veroja tai muita sen
laatuisia tuloja tulee korottaa tai vastaavasti menoja leikata,
jotta valtion sekä kuntien tulot ja menot saadaan tasapai-noon
varsin tavoitteellisella aikataululla eli seuraavan noin
viiden vuoden aikana. Ottaen tietenkin myös huomioon
kansantalouden kasvun tai sen laskun realiteetit.
Kansantalouden ja kuntatalouden kestävyysvajeen korjaa-miseen
tarvittavia toimenpiteitä ovat esimerkiksi:
• verojen korotus
• valtion ja kuntien menoleikkaukset
• kuntien ja valtion lakisääteisten palvelujen palvelutuo-tannon
tehostaminen
• kansalaisten omavastuuosuuksien lisääminen
• työurien pidennykset
• talouskasvun edellytysten parantaminen
Osaan tarvittavista toimenpiteistä on onneksi jo poliittisil-la
päätöksillä ryhdyttykin.
Kuntatalouden toisenlainen
kestävyysvaje eli poistovaje
Yleisenä perusoletuksena tasapainoiselle kuntataloudelle
on, että se on tasapainossa, mikäli kunnan
vuosikate on siitä vähennettävien poistojen
suuruinen tai kuntayhtymän tuloslaskelman
tulos päätyy pääsääntöisesti tavoitteena ole-vaan
plus-miinus-nolla-tasoon. Tämä pitää
paikkansa, mikäli tuloslaskelmaan merkityt
suunnitelmapoistot vastaavat keskimääräis-ten
vuotuisten poistonalaisten investointien
tasoa. Käytännössä kuitenkin kuntien ja kun-tayhtymien
suunnitelmapoistot ovat jääneet
olennaisesti alle poistonalaisten investointien
tason. Tämä poistovaje on eri asiantuntija-arvioiden
mukaan jopa 10 miljardia euroa.
Poistojen tarkoituksena on varautua tule-viin
kuluvien tuotantovälineiden korvaus-investointeihin.
Näitä kuntataloudessa ovat
koneiden ja laitteiden lisäksi mm. koulut, päiväkodit, sairaa-lat,
Espoon keskuksen palvelutalon asukkaita tutustumassa tabletilla
käytettävään Sävelsirkkuun.
➤ ➤ 30 ➤ ➤ vanhusten hoitolaitokset sekä asunnot ja monet muut
kiinteät rakenteet, joissa poistovaje näkyy arkipäivässämme
runsaslukuisina korjausjättäminä sekä home- ja muina vakavi-na
ongelmina. Tämä poistovaje on siis syntynyt viimeisten 15
- 20 vuoden aikana. Nyt tämä ongelma on tiedostettu ja pari
vuotta sitten kunnissa onkin ryhdytty noudattamaan aiempaa
poistokäytäntöä nopeampaa ja täsmennetympää menettelyä.
Ja vielä yksi ”kestävyysvaje”
Kuten jo vuonna 2012 tässä lehdessä kirjoitin, yhteiskunnan
ja kuntien järjestämisvastuuseen liittyvät palvelut ovat perin-teisesti
olleet julkiseen rahoitukseen perustuvia hyvinvointiyh-teiskunnan
palveluja. Näille palveluille on ollut tyypillistä ns.
monikanavainen rahoitus. Rahoituksen lähteitä ovat olleet
muun muassa valtio, kunnat ja Kansaneläkelaitos. Yksityisten
kotitalouksien osuus rahoituksessa on myös ollut merkittävä.
Vuonna 1990 julkisten rahoituslähteiden osuus oli noin
83 prosenttia ja kotitalouksien osuus noin 17 prosenttia.
Vuonna 2010 julkisten rahoituslähteiden osuus oli noin 75
prosenttia ja yksityisten kotitalouksien noin 25 prosenttia
kokonaisrahoituksesta. Mikäli rahoituksen kehitys jatkuu
nykyisenlaisena, tulee julkisen rahoituksen osuus olemaan
vuonna 2030 noin 60 prosenttia ja yksityisen osuus noin 40
prosenttia. Tämä kehitys on osoitus siitä, että emme enää
tulevaisuudessa kykene lunastamaan hyvinvointivaltiolupaus-tamme,
vaan kestävyysvajeen kattaminen tältäkin osalta jää
entistä enemmän eri sukupolvien kannettavaksi.
Sukupolvisopimus
Hyvinvoinnin tasaaminen yli elinkaarten perustuu niin
sanottuun sukupolvisopimukseen. Eli kuten aina hyvinvoin-tivaltion
kyseessä ollen on ollut ja tulee myös tulevaisuudes-sa
olemaan: työelämässä oleva sukupolvi maksaa työllään
omana lapsuus-, nuoruus- ja eläkepäivinään saamaansa tukea
ja hyvinvointia.
Sodanjälkeisten suurten ikäluokkien eläköityessä ja van-hentuessa
sekä elinaikaodotusten huomatta-vasti
parantuessa on tämän sukupolvisopi-muksen
toteuttaminen ja noudattaminen
tulevina vuosikymmeninä haasteellista mutta
järkevillä ja riittävän kauas kantavilla poliit-tisilla
päätöksillä toteutettuna mahdollista.
Lopetetaan siis syyllistäminen ja ryhdytään
asian vaatimiin toimenpiteisiin. Sen kyllä suo-malaiset
kestävä; sodankäyneet veteraanisuku-polvet
ovat sen työllään ja esimerkillään näyt-täneet,
sodanjälkeiset suuret ikäluokat ovat
kiitettävästi osallistuneet hyvinvointiyhteis-kuntamme
ylläpitämiseen sekä, näin vakaasti
uskon, nyt vetovastuussa oleva sukupolvi ja
tulevat sukupolvet tulevat täyttämään suku-polvisopimuksen
velvoitteet.
Ikääntyvän väestön hoiva ja hyvinvointi | Vesa Ekroos
Kirjoittaja on KTM,
sosiaali- ja terveydenhuollon
asiantuntija
ekroos@kolumbus.fi
Kuva: Marina Ekroos
31
| mus i i kk i |
Hyödyllistä ja hauskaa!
Uusi Sävelsirkku
koeajettiin
➤ Maanantain päivätoimintaryh-mään
on kokoontunut virkeä joukko
espoolaisia. Tämän päivän mausteena
on uuteen Sävelsirkuun tutustuminen.
Espoon keskuksen palvelutalon lisäksi
myös muut kaupungin päivätoimin-taryhmät
ovat aktiivisia Sävelsirkun
käyttäjiä. Ryhmissä osallistutaan tilai-suuden
tullen omallakin panoksella
sen sisällön tekoon. Tänään jo suun-nitellaan,
mitä muistoja ja terveisiä
kaikille kuulijoille voitaisiin välittää
Sävelsirkun Joulukalenterin kautta.
Ne menevät ympäri Suomen – ja myös
pariin suomenkieliseen hoivakotiin
Ruotsissa.
Ohjaaja Hanna Övermark etsii tottu-neesti
ryhmän musiikkitoiveita Sävelsir-kun
tuhansien ääniohjelmien joukosta.
Musiikkia kuunnellaan ja kappaleista
keskustellaan. Kun samaa kokeillaan
uudella Sävelsirkulla, toivekappaleita
löytyy kuten ennenkin. Samalla kuiten-kin
syntyy myös uusia toiveita Sävelsir-kun
musiikki-arkistoja täydentämään.
Lisää Erkki Junkkarista, Ritva Oksasta,
Miliza Korjuksen musiikkia ja Rauli
Badding Somerjoen kappaleita!
Tablettitietokone herättää kiinnostus-ta
ja siitä esitetään asiantuntevia kysy-myksiä.
Olle Hellsten ei epäröi, kun
Hanna Övermark tarjoaa hänelle mah-dollisuutta
itse etsiä yhteistä laulettavaa
Sävelsirkun kosketusnäytöltä.
Pienen tutkimisen jälkeen Harjun
Laulu–kuoron kappale ”Merimieslau-lu”
löytyy ohjelman hakutoiminnolla.
Nettiyhteyden hetkellinen häviäminen
ei ole testiryhmälle ongelma. Olle siir-tää
sujuvasti seuraavaan lauluun. Kehi-tettävääkin
uutuudesta löytyy. Ainakin
kirjainkokoa on syytä suurentaa.
Ryhmältä kysytään mielipiteitä.
”Sävelsirkkuhan on hirveän hyvä”,
toteaa Teuvo Sykkö. Musiikkitoiveiden
muistelu ryhmässä ja etsiminen yhdessä
ohjaajan kanssa on mukavaa. Carola
Bäckmanin mielestä Sävelsirkku on
myös hyödyllinen. ”Musiikin lisäksi
löytyy kerrottavaa, ja kysymykset saavat
aivonystyrät liikkeelle. Se on hauska ja
hyödyllinen, molemmat samassa pake-tissa”.
Kotihoidon palvelupäällikkö Leena
Westerlund kertoo, että ”Sävelsirkut
hankittiin, jotta asiakkaille voidaan
tarjota jatkuvasti kiinnostavia ja laa-dukkaita
viriketuokioita. Moni ohjaa-ja
käytti aiemmin paljon omaa vapaa-aikaansa
tuokioiden suunnitteluun ja
materiaalien etsimiseen. Sävelsirkussa
hoitohenkilökunta sai samalla oival-lisen
ja monipuolisen työvälineen ja
myös lisäresurssin ohjaustuokioiden
työkalupakkiin”. (HL)
Sävelsirkku
on digitaalinen palveluinnovaatio, jota käytetään ohjaustoiminnassa ja hoitotyön
osana. Konsepti perustuu äänen ja musiikin aktivoivaan ja mielihyvää tuottavaan
vaikutukseen sekä yhdessä kuuntelemisen toimintatapaan. Palvelun tuhannet
ääniohjelmat ja niistä kootut valmiit tuokiopohjat tuovat ideoita ja sytyttävät
keskustelua ryhmissä. Palvelun avulla järjestetään mm. liikuntaa, kuunnellaan
hengellistä sisältöä, selkouutisia, tarinoita, runoja tai pidetään tietovisoja
ikääntyneiden elämäkaaren varrelta tutuista aiheista. Palvelu päivittyy netin yli.
Sitä voi räätälöidä omaan yksikköön ja jakaa myös muitten käyttäjien kesken.
Tutkimusten mukaan palvelun käyttö tukee toimintakykyä, säästää aikaa ja
madaltaa henkilökunnan kynnystä virikkeellisten toimintojen toteutukseen.

Hoivapalvelut 2 14-001-052 aukeamat (2)

Hoivapalvelut 2 14-001-052 aukeamat (2)

Recommended

Recommended

More Related Content

What's hot

What's hot (7)

Similar to Hoivapalvelut 2 14-001-052 aukeamat (2)

Similar to Hoivapalvelut 2 14-001-052 aukeamat (2) (20)

More from Eero Siljander

More from Eero Siljander (20)

Hoivapalvelut 2 14-001-052 aukeamat (2)