Kuntavaikuttamisen käsikirja (SYL, 2008)

1,350 views

Published on

SYL:n julkaisu Kuntavaikuttamisen käsikirja. (toim.) Liisa Ansala, Johanna Nuorteva, Tuomas Vanhanen.

SYL-julkaisu 2/2008
ISBN: 978-951-703-258-2 (pdf)
ISSN: 0356-8245

0 Comments
1 Like
Statistics
Notes
  • Be the first to comment

No Downloads
Views
Total views
1,350
On SlideShare
0
From Embeds
0
Number of Embeds
3
Actions
Shares
0
Downloads
5
Comments
0
Likes
1
Embeds 0
No embeds

No notes for slide

Kuntavaikuttamisen käsikirja (SYL, 2008)

  1. 1. Kunta­ aikutta­ isen v mKÄSIKIRJA(toim.) Liisa Ansala, Tuomas Vanhanen ja Johanna Nuorteva
  2. 2. Kunta­ aikutta­ isen v mKÄSIKIRJA(toim.) Liisa Ansala, Tuomas Vanhanen ja Johanna Nuorteva
  3. 3. Kuntavaikuttamisen käsikirja(toim.) Liisa Ansala, Tuomas Vanhanen ja Johanna Nuorteva Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry Lapinrinne 2 00180 Helsinki www.syl.fi SYL-julkaisu 2/2008 ISBN 978-951-703-257-5 (nid.) ISBN 978-951-703-258-2 (pdf) ISSN 0356-8245 Taitto: Kalle Eronen Kannet: Maija Mäntykoski ja Kalle Eronen Ykkös-Offset Oy Vaasa 2008
  4. 4. SISÄLLYSLUETTELOJohdantoLiisa Ansala, Tuomas Vanhanen,Johanna Nuorteva 8Kunnan toimintaKunnan rakenteetAntti Kuopila 11Kunta ♥ ylioppilaskuntaMatti Kuronen 17Virallisen vallan ja näkymättömän vallansuhde kuntapolitiikassaAimo Ryynänen 23Kuntatalous – miten kunnatsuunnittelevat talouttansa ja mitä taloudentunnuslukujen taakse kätkeytyyTuomas Vanhanen 31Vaikuttamistyön ajoittaminenAjoitus, ajoitus, ajoitus!– ajatuksia kuntavaikuttamisestaja siihen valmistautumisestaTatu Rauhamäki 47
  5. 5. Vaikuttamisen aikataulu vaalien allaJohanna Nuorteva 52Kunnallisvaaleista yleisestiPuolueiden ohjelmat kunnallisvaaleissaIlkka Miettinen 56Kuntavaalien ehdokasasetteluopiskelijaliikkeen näkökulmastaVille Tuominen 62Uusi valtuustokausi– suhteiden luominenKaupunginvaltuusto – ylimmän vallan haltijaTuomo Puumala 66Kaupunginhallitus – arjen poliittinen johtajaOsku Pajamäki 69Lautakunnat– oman sektorinsa asiantuntijat Mikä lautakunta on Elina Laavi 73 Miten lautakuntaan vaikutetaan Johanna Nuorteva 76Valtuustoryhmät – poliittisen pelin joukkueet Tiia Aarnipuu 81
  6. 6. Kunnallispoliittisia teemojaopiskelijan silminYmpäristökysymykset ylioppilaskuntien vastuulla Kaarina Huhtinen 86Kestävä liikenne– joukkoliikenne, kävely ja pyöräilyMikko Laaksonen 92Kuinka kunnat hyödyntävät korkeakouluopiskeli-joista muodostuvia innovaatiotaskuja?Tuija Hirvikoski 102Kansainväliset opiskelijat kunnissamme Jarkko Seppälä 106Opiskelijoiden toimeentulotukija sosiaalinen luototus Marjaana Koskinen 110Julkiset palvelut opiskelijalle Liikunta on kunnan peruspalvelu – myös opiskelijalle Jussi Ansala 116 Lapsiperheet kuntapalveluiden pyörteissä Niina Kiviaho 121 Nuorten ja opiskelijoiden terveydenhuolto Lauri Pakkanen 127 Kulttuuripalvelut vastapainoa opiskelulle Iina Korkiamäki 131
  7. 7. 8Johdanto Hyvä ylioppilaskunnan aktiivi, kädessäsi oleva teos on Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) teet- tämä käsikirja opiskelijalähtöiseen kuntavaikuttamiseen. Käsikirja on tarkoitettu sinulle ja ylioppilaskunnallesi avuksi kohti opiske- lijoiden kannalta menestyksekkäitä kuntavaaleja vuonna 2008 ja vaikuttamistyöhön myös tulevaisuudessa. Ylioppilaskuntien on tärkeää tehdä ajoissa suunnitelma työstä ja tavoitteista joihin täh- dätään sekä vaaleissa että vaalien jälkeen. Kuntatasolla tehtävät päätökset vaikuttavat suoraan opiskelijoiden arkeen. Kunnallisessa päätöksenteossa tehdään ratkaisuja esimer- kiksi asumisen mahdollisuuksista, opiskelijaterveydenhuollosta ja liikkumisesta vaikkapa kevyenliikenteen väylillä. Näissä asioissa vaikuttaminen valtakunnallisiin päättäjiin, esimerkiksi eduskun- taan on tuloksetonta. Kunnallisissa asioissa valta, asiantuntijuus ja mahdollisuudet ovat Teillä! On sitten kyseessä maankäyttöstrategian hyväksyminen valtuus- tossa tai toimeentuloasioiden käsittely sosiaali- ja terveyslauta- kunnassa, on tärkeää että opiskelijat antavat oman näkemyksensä käsiteltäviin asioihin. Opiskelijoita voidaan sanoa omaksi väestö- ryhmäkseen, jonka tarpeet ja ongelmat ovat usein yhtenevät kau- pungista riippumatta. Me opiskelijat olemme omien tarpeidemme asiantuntijoita ja on tärkeää että voimme tuoda esille oman näkö- kulmamme valtuustoissa, hallituksissa ja lautakunnissa.
  8. 8. 9Osallistuminen kunnalliseen päätöksentekoon onnistuu muunmuassa asettumalla ehdolle vaaleihin, kokoamalla avuksi tuki-joukko ja miettimällä hyvät vaaliteemat. Rohkeita ja järkeviä nuo-ria tarvitaan kaikissa puolueissa. Tai jos ehdokkuus vaaleissa eitunnu luontevalta vaikuttamisen keinolta, kertoo tämä käsikirjamyös muista mahdollisuuksista.Nuorten ja opiskelijoiden osallistumisen merkitystä voidaan tukeatarkastelemalla tulevien vuosikymmenten demografisten muutos-ten ennusteita. Väestön ikääntymisestä ja huoltosuhteen heikke-nemisestä voidaan päätellä kunnan elinvoimaisuuden kannaltaolevan tärkeää, että nuoret ja opiskelijat voivat hyvin ja viihtyvätomassa kunnassaan Alue voimistuu tasaisella verotulokehityksellä,asukkaiden hyvinvoinnilla sekä väestömäärää eli esimerkiksi per-heen perustamisen mahdollisuuksia lisäämällä. Opiskelijoiden eipidä kainostella vaatimuksissaan paremmasta huomisesta.Kirjassa esitellään kunnan toimintaa yleisellä tasolla sekä kunnal-lisvaalien näkökulmasta. Tarkoituksenamme on antaa yleiskatsauskunnan toimielimiin ja talouteen sekä seikkoihin jotka ovat opiske-lijoiden kannalta tärkeitä.Yhtä nopeasti kuin vaalit tänä vuonna, saapuvat myös kunnallis-vaalit vuonna 2012. Koska monet kunnallista päätöksentekoa vaati-vat asiat vievät useita vuosia ja useita valtuustokausia päästäkseenkäytäntöön, on tärkeää että tämän käsikirjan sisältö ja aiheet pysy-vät mielessä tulevinakin vuosina.
  9. 9. 10 Haluamme kiittää kaikkia kirjoittajia heidän antamastaan asian- tuntemuksesta ja panoksesta opiskelijalähtöisen kuntavaikuttamis- oppaan toteuttamisessa. Antoisia lukuhetkiä ja tsemppiä vaikuttamistyöhön, Liisa Ansala, SYL:n hallituksen jäsen 2007 Tuomas Vanhanen, SYL:n hallituksen jäsen 2008 Johanna Nuorteva, SYL:n sosiaalipoliittinen sihteeri
  10. 10. 11 Kunnan toiminta Kunnan rakenteetKunnallinen itsehallinto on tärkeä lähtökohta paikallisten asioidenhoidossa. Perustuslain (121.1 §) mukaan ”Suomi jakaantuu kun-tiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehal-lintoon.” Perustuslaissa säädetään lisäksi ”kuntien hallinnon ylei-sistä perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä” sekä kuntienverotusoikeudesta. Olennainen osa tätä kunnallista itsehallintoa onkunnan oikeus päättää hallinnostaan ja organisaatiostaan.Kunnallishallinnon perustana on kuntalaki (365/1995), jonkamukaisesti kunta voi järjestää hallintonsa. Ylin päätösvalta kun-nassa on asukkaiden valitsemalla valtuustolla. Valtuuston on pää-tettävä kunnan hallinnon järjestämisestä. Tämä tapahtuu valtuus-ton hyväksymillä johtosäännöillä, joihin sisällytetään valtuustonohjausvallan kannalta tarpeelliset asiat. Käytännössä johtosään-nöissä siis määrätään kunnan organisaation rakenteista sekä toi-mivallan jaosta.Kunnan toimielimet ovat luottamushenkilöorganisaation ydin.Keskeisimmät toimielimet on kuvattu kuviossa 1.
  11. 11. 12 VALTUUSTO Tarkastuslautakunta KUNNANHALLITUS LAUTAKUNNAT Päätehtävät: Opetus ja sivistys Sosiaali- ja terveydenhuolto Ympäristö ja tekninen infrastruktuuri Kuvio 1: Kunnan organisaatiorakenne Lakisääteisiä toimielimiä ovat valtuusto, kunnanhallitus ja tarkas- tuslautakunta. Valtuuston valitsevat asukkaat joka neljäs vuosi. Valtuusto päättää kunnan asioista,  vastaa kunnan taloudesta ja toiminnasta. Kunnanhallitus, jonka valtuusto nimittää, vastaa kunnan hallinnon ja taloudenhoidon käytännön sujumisesta, val- mistelee valtuustoasiat, valvoo kunnan etua sekä edustaa kuntaa. Lautakunnat eivät ole pakollisia, mutta käytännössä jokaisessa kunnassa on asetettu luottamushenkilöistä koostuvia lautakun- tia hoitamaan koulutusasioita, sosiaali- ja terveyspalveluja sekä ympäristö- ja yhdyskunta-asioita. Lisäksi jokaisessa kunnassa tulee olla valtuuston valitsema kunnanjohtaja (tai pormestari), joka joh-
  12. 12. 13taa kunnanhallituksen alaisena kunnan hallintoa ja taloutta sekämuuta toimintaa.Kuntalaissa korostetaan asukkaiden ja palvelujen käyttäjien suoranvaikuttamisen ja osallistumisen tärkeyttä edellä mainitun edus-tuksellisen demokratian rinnalla. Valtuuston on pidettävä huoltasiitä, että kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on edellytyk-set osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Kuntalaisten suoranvaikuttamisen keinoina on kuntalaissa mm. kuntalaisten oikeustehdä aloitteita kunnan asioista sekä mahdollisuus neuvoa anta-vaan kansanäänestykseen. Avoimuus ja julkisuus ovatkin Suomenkunnallishallinnon perusperiaatteita.Kunnilla on myös velvollisuus tiedottaa asukkailleen vireillä ole-vista asioista, asukkaita koskevista suunnitelmista, asioiden käsit-telystä, tehdyistä ratkaisuista ja niiden vaikutuksista. Asukkailleon lisäksi tiedotettava, millä tavoin he voivat esittää kysymyksiäja mielipiteitä asioiden valmistelijoille ja päättäjille. Viranomaisetovat velvollisia edistämään tiedonsaantia ja hyvää tiedonhallin-tatapaa sekä toimimaan julkisuusmyönteisesti. Kuntien viestintälisää niin yhteisöllisyyttä kuin kuntalaisten osallistumis- ja vuoro-vaikutusmahdollisuuksia.Palvelujen tuottaminenKunnat tuottavat kansalaisten peruspalvelut, joista tärkeimmätliittyvät sosiaali- ja terveydenhuoltoon, opetus- ja sivistystoi-
  13. 13. 14 meen, ympäristöön sekä tekniseen infrastruktuuriin. Palvelut eivät kuitenkaan ole itseisarvo, vaan välineitä vaikuttavuuden aikaansaamiselle: Terveyspalveluja tuotetaan kuntalaisten ter- veyden edistämiseksi ja koulupalveluja tietojen ja taitojen kehit- tämiseksi. Perinteisesti kunnat ovat tuottaneet palvelut itse oman hierark- kisen toimintatapansa avulla. Tämä tarkoittaa sitä, että palvelu- jen tuottaminen tapahtuu kunnan sektoriorganisaation alimmalla tasolla. Käytännön palveluja tuottavat muun muassa koulut, ter- veyskeskukset, vanhainkodit, lastenpäiväkodit, puistoyksiköt tai liikuntapalveluyksiköt. Näiden yksikköjen toimintaa ohjaavat ensi- sijaisesti hierarkiassa ylempänä olevat toimijat valtuusto, kunnan hallitus ja lautakunnat. Tämä ohjaus perustuu valta-asetelmaan eli ylempi hierarkiataso voi säädösten asettamissa rajoissa ohjata alemman tason toi- mintaa. Keskeisimmät ohjauksen välineitä ovat talousarviot ja -suunnitelmat. Ohjaus tapahtuu pääsääntöisesti ns. resurssioh- jauksella, jolla pyritään osoittamaan riittävät resurssit (riittävä henkilökunnan määrä ja osaaminen) ja ohjeistamaan resurssien oikea käyttö. Toisin sanoen ohjaavat yksiköt osoittavat talous- arviossa määrärahat tuotantoyksiköille tarvittavien resurssien hankkimiseen (esim. henkilöstön palkat, tarvikkeet). Resurssien käyttöä taas säädellään toiminnan aikana esimerkiksi kouluissa opetussuunnitelmilla.
  14. 14. 15Vaihtoehtoisia toimintatapoja tulevaisuudessaToimintamalli, miten kunnassa organisoidaan päätöksenteko- japalvelutoiminta, vaikuttaa aina käytännön toimintaan. Kunta- japalvelurakenneuudistuksen yhteydessä kunnat miettivät vaihto-ehtoisia tapoja palveluiden tuottamiseen. Tällaisia tapoja ovat mm.tilaaja–tuottaja-toimintatapa ja elämänkaarimalli. Uusien palvelu-jen tuottamistapojen käyttöönottaminen vaikuttaa myös kuntienrakenteisiin. Vaikka keskeiset toimielimet kunnassa edelleen säi-lyvätkin, niin toimielinten tehtävät, ohjausvälineet ja toimintalo-giikka muuttuvat.Esimerkiksi tilaaja–tuottaja-toimintatavan soveltaminen muuttaaperinteistä hierarkkista toimintatapaa siten, että kunta toimii ensi-sijaisesti palvelun järjestäjänä ja tilaajana. Kunta ei siis välttämättätuota palvelua enää omassa organisaatiossaan. Tilaaja–tuottaja-toimintatavassa aikaisemmin kuvatun hierarkkisen mallin valtaja vastuu jaetaan kahtia siten, että tilaajat (luottamushenkilöelin)vastaavat palveluiden järjestämisestä ja tuottajat (esim. kunnanorganisaatio, toinen kunta, yritys, säätiö, jne.) palvelun tuottami-sesta kuntalaisille.Toimintatavassa palvelujen tuottamista ohjataan tilaajan ja tuottajanvälisellä sopimuksella, jossa määritellään mm. palvelun tavoitteetja vastuunjako. Vaikka toimintatavan perusajatus on yksinkertai-nen, sen sijoittaminen kunnan todelliseen toimintaan ja organisaa-tioon ei välttämättä ole kovin yksinkertaista.
  15. 15. 16 Elämänkaarimallissa saman väestöryhmän (esim. lapset ja nuoret, vanhukset) palvelut kootaan ehyemmiksi kokonaisuuksiksi niin, että kuntalaisen on helpompi käyttää väestöryhmälle tarkoitettuja palveluja. Tavoitteena on edistää samankaltaisten tehtävien parissa olevien toimijoiden yhteistyötä. Tavoitteena on siis madaltaa kun- nan eri sektorien välistä kynnystä. Tällainen toiminnallinen yhteis- työ on ilmeistä esim. lasten- ja äitiysneuvolan, päivähoidon, koulu- laisten oppilashuollon, lastensuojelun ja nuorisotyön kesken. Antti Kuopila erityisasiantuntija, Suomen Kuntaliitto
  16. 16. 17 ♥ Kunnan toiminta Kunta ylioppilaskuntaLaissa säädetään kuntien verovaroillaan hoidettavaksi erilaisia teh-täviä. Tällaisia ovat muun muassa perusopetus, sairaanhoito, lastenpäivähoito ja katujen kunnossapito. Tämän vuoksi harvalla on kun-nasta puhuttaessa päällimmäisenä mielessä, että perustuslaki takaakunnille itsehallinnon – tehtäväthän tulevat pääosin ylhäältä annet-tuna. Kunta voi kuitenkin ottaa itselleen minkä tahansa muunkintarpeelliseksi katsomansa tehtävän, esimerkiksi aloittaa sosiaalisenluototuksen pikavippien kurimuksessa sinnitteleville opiskelijoille.Lainsäätäjän kunnalle antamat tehtävät kuitenkin sitovat kunnanbudjetin suurelta osin, kansalaisten hoidontarve ja tiedonjano näetovat jokseenkin rajattomat. Ennakkoluuloton opiskelijavaikuttajavoi silti saada aikaan paljon käyttämällä kunnan resurssien vipu-vartta omiin tarkoitusperiinsä.Kuntien – toisin kuin valtion – luottamustoimet ovat aina sivu-toimisia eikä eläkeläisiä lukuun ottamatta kukaan hoida niitätäysiaikaisesti. Kunnissa ei myöskään ole valtakunnanpolitiikanhallitus–oppositio-rintamajakoa, vaan kaikissa luottamuselimissäon edustettuna kaikki valtuustoryhmät, joiden äänimäärä niihinriittää. Kaikilla on yhtä suuri mahdollisuus saada äänensä kuu-luviin, tosin ison ryhmän valtuutetulla on tietysti mahdollisuussaada aikeelleen suurempi tuki.
  17. 17. 18 Kenen kanssa? Opiskelijajärjestöille on kunnissa runsaasti mahdollisia yhteistyö- tahoja: virkamiehet, kaupunginjohto, yksittäiset poliitikot, valtuus- toryhmät ja puolueiden paikallisjärjestöt sekä lautakunnat. Minkä tahansa edellä mainitun tahon kanssa tehtävällä yhteistyöllä on omat vahvuutensa, mutta myös kompastuskivensä. Virkamiehet tietävät asioista ja niiden valmistelusta sekä pystyvät halutessaan jouduttamaan tai viivyttämään käsittelyä. On hyvä tiedostaa, että esitellessään uuden asian virkamiehelle voi helposti tulla rivien välissä viestineeksi myös siitä, että hän ei tähän asti ole hoitanut sarkaansa parhaalla mahdollisella tavalla. Kaupunginjohto ymmärtää opiskelijoiden merkityksen kaupun- gille ja sen taloudelle. Yleisluontoisella keskustelulla esimerkiksi hyvinvoinnista voi saada poliittisen johdon puolelleen. Kääntö- puolena vain on, että asia ei etene yhtään sillä perusteella, että kau- punginjohtaja on samaa mieltä, mikäli asia ei etene valmisteluun. Yksittäiset poliitikot ovat tehokkaita nostamaan asioita esiin, jos se sopii heidän profiiliinsa. Toisaalta päivätyön, perheen ja luottamustoi- men yhdistävät kuntapoliitikot ovat myös erinomaisia unohtamaan asioita, jotka heille esitetään kerran puhelimitse tai sähköpostitse. Valtuustoryhmissä käy usein erilaisia lobbaustahoja omine vies- teineen ja tällöin asioista on mahdollista keskustella useamman
  18. 18. 19valtuutetun kanssa. Niissä lautakunnissa, joissa päätöksentekovalmistellaan koko lautakunnan kesken eikä poliittisten ryhmienerillisissä kokouksissa, on myös mahdollista saada kuuluviin puo-luepolitiikan ulkopuolelta tulevia viestejä. Lisäksi on muistettava,etteivät kunnissa käsiteltävät asiat useinkaan ole niitä, joista onpuolueiden periaateohjelmissa erikseen mainittu. Tästä kertoosekin että monessa kunnassa sitoutumattomien ryhmät tai pai-kallisliikkeet ovat hyvin merkittäviä toimijoita. Kunnissa saate-taan valtuustoryhmästä riippumatta ryhmittyä päätöksenteossahenkilökohtaisten intressien mukaan hyvinkin erilaisten asioidentaakse.Kuntien päätöksenteko ja sen rakenteet ovat keskenään hyvin eri-laisia. Ei sovi unohtaa sitäkään, että opiskelijat ovat kuntalaisiaasuinkunnassaan, vaikka oppilaitos olisi naapurikunnassa. Opis-kelijajärjestö voi siis joutua lobbaamaan asiaansa useammassa kuinyhdessä kunnassa palvellakseen jäsenistöään tasaveroisesti. Toi-saalta myös naapurikunnassa voi olla korkeakoulu, joten työnjakoja yhteistyö opiskelijajärjestöjen kesken on tärkeää.Miten teen vaikutuksen?Ota selvää asioista. Kuka päättää haluamastasi muutoksesta? Mitäasialle on aiemmin tehty, vai tuotko päätöksentekoareenalle aivanuuden asian? Vain yhtä asiaa tai tavoitetta ajavien lobbareidenmerkitys poliitikoille ja virkamiehille on usein juuri siinä, että heovat perillä edustamastaan asiasta paremmin kuin kukaan muu.
  19. 19. 20 Viranhaltijat ovat velvollisia antamaan tietoa ja netistä löytää myös hyvin tietoa, jos osaa etsiä. Tämä vaatii useimmiten kunnan pää- töksenteko-orgaanien tuntemista. Ole ajoissa liikkeellä. Tehtyjä päätöksiä ei hevin oteta uudelleen käsittelyyn, joten käsittelyssä olevia asioita on syytä seurata sys- temaattisesti, mikäli mielii vaikuttaa useampaan kuin yhteen asiaan. Käytä julkisuutta ja osallistu asiasta käytävään keskusteluun sillä foorumilla, jolla kunnassa käydään keskustelua. Paras foorumi ei aina ole se suurin ja kaunein; esimerkiksi Espoossa Helsingin Sano- mien levikki on pienempi kuin Länsiväylä-paikallislehden. Perustele vaatimuksesi hyvin ja niillä argumenteilla, jotka lobatta- vasi tuntee ja hyväksyy. Muista, että opiskelijoiden arki ei ole tuttu ihmiselle, joka ei itse sitä elä ja tällöin käsitykset voivat olla jopa virheellisiä. Kuva stereotyyppiopiskelijasta elää vahvana, vaikka totuus on että opiskelijat ovat eri-ikäisiä ja heidän perhetilanteensa ja tulotasonsa poikkeavat toisistaan yhtä paljon kuin muullakin väestöllä. Virheellistä tietoa on oltava valmis oikomaan ja itselle päivänselviä asioita toistamaan. Opiskelijajärjestöt – ylioppilas- kunnat, SYL, Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus, Nyyti sekä myös YTHS tuottavat tutkimustietoa, jonka arvo vaikuttamistyössä on mittaamaton.
  20. 20. 21”Mäkin sua” – oikeat argumentitOpiskelijan arvo kunnalle ei ole tämän päivän verotulokertymässä.Sen sijaan monessa korkeakoulukaupungissa on huoli, että val-mistuneet muuttavat muualle paremman asumisen perässä muttajatkavat kaupungin katujen ruuhkauttamista työmatkoillaan. Toi-saalta opiskelijat ovat tutkitusti niitä, jotka käyttävät keskustojenpalveluja, kampaamoita ja kapakoita, absoluuttisestikin suurillarahamäärillä.Lisäksi opiskelijat ovat aina osa korkeakouluaan eikä ole olemassasellaista korkeakoulukaupunkia, joka ei olisi valmis kuulemaanoppilaitoksensa huolia. Usein paikkakunnan omasta opinahjostaon myös valmistunut koko joukko luottamuspäättäjiä ja virka-miehiä.JälkihoitoSäännölliset yhteydenotot ovat kultaakin kalliimpia. Sähköpostion hyvä tapa jakaa tietoa, mutta vieraalta ihmiseltä tulleen viestinsitouttava vaikutus on hyvin pieni. Puhelin on parempi, henkilö-kohtainen tapaaminen kaikkein paras. Kun ihmiset ovat tuttuja,tulevat asiatkin tutuiksi ja meneillään olevista asioista on helpom-paa keskustella luotetun yhteistyökumppanin kuin satunnaisenlobbarin kanssa. Toisaalta yksittäisen poliitikon mahdollisuudettehdä asialle jotain ovat rajalliset. Tämän vuoksi on syytä tehdäyhteistyötä useamman poliitikon ja poliittisen ryhmän kanssa.
  21. 21. 22 Yhden toimintavuoden aikana ei saa aikaan muutosta. Pelkät yksittäiset budjettialoitteet tulee suurissa kaupungeissa tehdä jo alkuvuodesta. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että asioita ollaan val- miita ajamaan pitkäjänteisesti vaikka opiskelijasukupolvet vaihtu- vatkin. Matti Kuronen kaupunginvaltuutettu (vihr.), Espoo
  22. 22. 23 Kunnan toiminta Virallisen vallan ja näkymättömän vallan suhde kuntapolitiikassaKunta on jännitteisempi toimintaorganisaatio kuin vaikkapamikään yksityinen yritys. Tämä tuo kuntaorganisaation kanssaasioivalle suuria vaikeuksia: kenen puoleen kannattaa asiassaankääntyä, keihin vaikuttaa ja keillä on tosiasiallista vaikuttamisval-taa ratkaisuihin. Ongelma on pysyvä siitä huolimatta, että kunnatovat viime vuosina panostaneet voimakkaasti palveluperiaatteentoteutumiseen. Sitä edesauttavat muun muassa päätösvallan siir-täminen mahdollisimman lähelle asiakaskontaktia, organisaationkeventäminen ja tiedottamisen vahvistaminen. Mutta toisaaltakunnan toiminta on tullut läpinäkymättömämmäksi: kunnat teke-vät runsaasti yhteistyötä, verkottuvat eri asioissa ja kunnan sisäl-läkin tehtävät ovat jakautuneet ns. kuntakonsernin suhteellisenitsenäisten yksiköiden ja yhtiöiden hoitovastuulle.Päätösvalta luottamushenkilöelimilläPeriaatteessa kunnan toimintajärjestelmä on yksiselitteinen: kyseon kunnan asukkaiden itsehallinnosta, omasta vastuusta paik-kakunnan asioiden hoitamisessa ja hyvinvoinnin edistämisessä.Asukkaat valitsevat käytännön tehtävien hoitamista varten val-tuuston ja se puolestaan muun luottamushenkilöorganisaation(hallituksen sekä lautakunnat ja johtokunnat). Luottamushenkilö-elinten alaisina toimivat viranhaltijat, jotka vastaavat valmistelustaja täytäntöönpanosta.
  23. 23. 24 Tämä perusperiaate on ankkuroitu niin kansainvälisoikeudelli- siin sopimuksiin kuin kunnan hallinnosta säätävään kuntalakiin. Euroopan neuvoston paikallisen itsehallinnon peruskirjan (SopS 66/1991) 3 artiklassa asia ilmaistaan seuraavasti: Paikallinen itsehallinto tarkoittaa kuntien oikeutta ja kelpoisuutta säännellä ja hoitaa lain nojalla huomattavaa osaa julkisista asioista omalla vastuullaan ja paikallisen väestön etujen mukaisesti. Tätä oikeutta käyttävät valtuustot tai kokoukset, joiden jäsenet on valittu salaisessa äänestyksessä vapailla välittömillä vaaleilla, yhtä- läisen ja yleisen äänioikeuden periaatteen mukaisesti, ja joilla voi olla niille vastuussa olevia toimeenpanevia elimiä. Tämä määräys ei millään tavoin vaikuta kansalaiskokousten tai kansanäänestysten järjestämiseen tai muunlaiseen kansalaisten suoraan osallistumi- seen, milloin se on lainsäädännössä sallittu. Kunnallishallinnon peruslaki, vuoden 1995 kuntalaki, perustuu edustukselliseen demokratiaan. Sen mukaisesti kunnan asukkai- den itsehallintoa hoitavat vaaleissa valitut valtuutetut ja heille vas- tuulliset valtuuston valitsemat muut luottamushenkilöt.
  24. 24. §§ 25Hyvän hallinnon vaatimuksetVaatimukset hyvästä hallinnosta ovat nousseet yhä tärkeämmiksi.Oikeudellisina merkkeinä tästä voidaan pitää ainakin seuraaviasyitä:„„ EU:n perusoikeuskirjan laatiminen (Nizzan sopimuksessa poliitti- sena julkilausumana ja nyt uuteen perustuslailliseen sopimuk- seen sisällytettävänä oikeudelliset vaikutukset omaavana);„„ EU:n valkoinen kirja hyvästä hallinnosta 2001 (taustalla viisi poliit- tista periaatetta: avoimuus, osallistuminen, vastuun selkeys, tehokkuus ja johdonmukaisuus);„„ Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6-artikla: oikeussuojaa antavan viranomaistoiminnan on oltava myös ulkonaisesti uskottavaa (ko. periaate on heijastunut myös hallintomenettelyyn vaati- muksena viranomaistoiminnan puolueettomuudesta ja uskot- tavuudesta);„„ Suomen perustuslain 21 §: ”Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hal- linnon takeet turvataan lailla.”;„„ Hallintolaki tuli voimaan vuoden 2004 alusta (korvaten vuodelta 1982 olevan hallintomenettelylain): lain tarkoituksena on toteut- taa ja edistää hyvää hallintoa sekä oikeusturvaa hallintoasioissa, samoin kuin edistää palvelujen laatua ja tuloksellisuutta. Lain 7 §:ssä on säädetty palveluperiaatteesta: ”Asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomai- nen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti.”;„„ Perusoikeusmyönteinen tulkinta (muun muassa eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuma edellytys hallintoharkinnan käyttämiselle); ja„„ Eettisten periaatteiden huomioonottamisen vaatimus (Euroopan neuvoston taholta annetut suositukset) asettaa virkatoiminnalle lainsäädännön kirjainta pidemmälle meneviä vaatimuksia.
  25. 25. 26 Edellä kuvatut oikeudelliset reunaehdot ovat luonnollisesti kun- nallisessa itsehallinnossa keskeiset päätöksentekoa ohjaavat, mutta eivät kuitenkaan ainoat. Merkittävää nimittäin on myös se, miten kuntaorganisaatio toimii. Keskeisen jännitteen siinä muodostaa politiikan (kunnan asukkaita edustavan luottamushenkilöjärjes- telmän) ja hallinnon (virkaorganisaation) välisen työnjaon toimi- vuus. Aikaisempi näkemys politiikan ja hallinnon keskinäisestä erosta on nyttemmin väistynyt lisääntyvän yhteenkytkeytymisen ja symbioosin seurauksena. Konkreettisesti politiikan ja hallinnon vastuunjaon toteuttamisen osalta tämä tarkoittaisi seuraavaa: Politiikka „„ kehittää kunnan tavoitteet ja sanoo, mitkä niistä kunnan itsensä on aikaansaatava „„ sopii suoritus- ja rahoituspäämääristä „„ päättää budjetista ja antaa hallinnolle tehtäväsuoritukset „„ kontrolloi ja tarpeen vaatiessa sovittaa tehtäväksiantoja Hallinto (virkakunta) „„ tukee politiikkaa sen työssä ja valmistelee valtuuston päätök- sentekoa „„ suorittaa tehtäväksiannot „„ informoi politiikkaa täytäntöönpanosta ja poikkeamista siinä
  26. 26. 27Ihanne – käytäntöEdellä on suhteellisen tiiviisti tarkasteltu kunnallisen toiminnanihanteellista mallia. Millainen sitten on käytäntö? Todelliset valta-suhteet eivät aina noudata virallista organisaatiorakennetta. Viral-lisorganisaationkin toimivuuden ratkaisevat ihmiset. ”All politics islocal” on amerikkalainen toteamus. Siihen voisi lisätä: All politics ispersonal. Politiikka on aina paikallista, siis kunnallista ja se on ainahenkilöiden toteuttamaa.Suomalaista kunnallishallintoa leimaa kansainvälisesti vertailtunaviranhaltijoiden vahva asema. Se korostuu vielä sen johdosta, ettäainakin johtavilla viranhaltijoilla on yleensä puoluekytkentä: heistuvat ikään kuin kahdella tuolilla. Heillä on myös poliittista val-taa, mutta he ovat pelkästään virkavastuussa.Mutta nämä erityispiirteet eivät voi tehdä tyhjäksi julkisen vallan-käytön oikeudellisia periaatteita, virkavastuuta, virkatoiminnanobjektiivisuuden vaatimusta tai velvollisuutta hyvän hallinnonperiaatteen noudattamiseen ja toteuttamiseen. Niinpä toimivaltai-nen viranhaltija on pääsääntöisesti aina oikea osoite asian vireillesaattamiseen. Hän on myös velvollinen neuvomaan asiakasta sensuhteen, miten hän pääsee oikeuksiinsa.
  27. 27. 28 Miten asioida kunnan kanssa? Kunnallishallinnon uudistuksissa on tavoitteena pidetty sitä, että asiakas pääsisi heti oikeuksiinsa ilman pitkäkestoisia jälkikätei- siä oikeusprosesseja. Tämä ilmenee niin sanottujen ennakollisten oikeussuojakeinojen vahvuudessa, kuten vaatimuksessa riittävään asian selvittämiseen ja asianomaisen kuulemiseen. On myös kehitetty kunnallisia ”oikeusasiamiesjärjestelmiä”: sosi- aalitoimen alueella jokaisessa kunnassa on oltava nimetty sosiaali- asiamies ja terveyskysymyksissä potilasasiamies. Heidän tehtävä- nään on opastaa asiakasta pääsemään oikeuksiinsa. On viisasta pyrkiä käyttämään kaikki kunnan organisaation kana- vat hyväksi ennen kuin ryhtyy esimerkiksi kantelun kautta perää- mään oikeuksiaan. Luottamushenkilöt ovat tällöin luonnollisesti se taho, jota kannattaa lähestyä. Jos asia koskee jotain yksittäistä toimialaa, on oikea taho kyseisen lautakunnan tai johtokunnan puheenjohtaja tai jäsen. Jos taas asialla on laajempi ulottuvuus, on valtuutettu tai hallituksen jäsen sovelias keskustelukumppani. Tämän päivän luottamushenkilöt ovat pääsääntöisesti suhteellisen herkkäkorvaisia kuuntelemaan kuntalaisia. Jo kaksikin puhelua samasta asiasta kerrotaan helposti kokouksessa ”kansalaiskäsityk- senä”. Ja aina parempi, jos voi osoittaa luottamushenkilölle myös hänen hyötyvän asian eteenpäin viemisestä. Vaikka mahdolliset äänet seuraavissa kunnallisvaaleissa unohdettaisiinkin, on luot- tamushenkilön kannalta aina tärkeää profiloitua jossain asiassa
  28. 28. 29ensimmäisenä tai sitä kautta huomiota saavana. Merkitystä on siissillä, miten asia ”myydään” luottamushenkilölle.Tällaisessa menettelyssä on valitettavasti myös ongelmansa. Val-misteluvastuu on aina viranhaltijalla. Jos hän kokee itsensä syr-jäytetyksi asian vireille saattamisessa, voi asia maata pitkänkin ajanns. valmisteltavana. Viranhaltijan passiivisuus on ongelma, vaikka-kin hyvään hallintoon tänä päivänä ilman muuta kuuluu asioidenhoitaminen ilman tarpeetonta viivästystä.Puhelinsoiton ohella voi joku muukin tapa olla suositeltava yhtey-denottokeino luottamushenkilöihin. Sähköposteihin ihmiset kui-tenkin tuppaavat työlääntyä. Tavallisen kirjeen saaminen voi siksiolla jossain tilanteessa huomattavasti mukavampaa. Eivätkä luot-tamushenkilöt varmaankaan paheksu, että heidän vastaanotoilleentai kahvitilaisuuksiinsa (joita silloin tällöin muulloinkin kuin vaa-lien alla pidetään) tulee yleisöä esittämään myös asiallista asiaa.Periaatteellisissa asioissa kunnan asukkaan kannattaa tehdä jokoyksin tai yhdessä useamman kanssa kuntalaisaloite. Kunnan onaina reagoitava aloitteisiin ja annettava vastaus niiden johdostatehdyistä toimenpiteistä. Kuntalaisaloitetta käytetään yllättävänvähän sen käytön helppoudesta huolimatta.Mutta jos kunnan oman organisaation kautta ei tunnu asia edis-tyvän, on tietysti käytettävissä kantelumahdollisuus. Tällöin onkuitenkin asiassa onnistuakseen pyrittävä osoittamaan, että kunta
  29. 29. 30 toimii lainvastaisesti tai ei täytä lakisääteisiä velvoitteitaan. Tämä ei välttämättä aina ole helppoa. Asianomainen lääninhallitus voi kantelun johdosta tutkia, onko kunta toiminut lainvastaisesti. Kantelun kautta ei kuitenkaan voi saada muutosta konkreettiseen päätökseen. Sellainen on mahdollista ainoastaan valittamalla konk- reettisesta päätöksestä hallintotuomioistuimeen, siten kuin pöy- täkirjan liitteenä olevasta valitusosoituksesta kulloinkin ilmenee. Lautakuntien ja kunnanhallituksen päätöksiin tyytymättömän on ensin tehtävä oikaisuvaatimus asianomaiselle toimielimelle. Aimo Ryynänen kunnallisoikeuden professori Tampereen yliopisto, oikeustieteiden laitos
  30. 30. 31 Kunnan toiminta Kuntatalous – miten kunnat suun- nittelevat talouttansa ja mitä talouden tunnuslukujen taakse kätkeytyyKunnan toimintaa ja taloutta ohjataan vähintään kolmeksi vuo-deksi laadittavalla taloussuunnitelmalla. Taloussuunnitelmanensimmäinen vuosi on talousarviovuosi. Talousarvio ja -suunni-telma laaditaan samanaikaisesti. Laadintaprosessin aloittaa taval-lisesti valtuustoseminaari, jossa käydään läpi kunnan toiminnankehittämistarpeet ja -tavoitteet sekä taloudellinen tilanne.Tavoiteasettelun ja budjetoinnin pohjana ovat tehtäväkohtaisetpalvelusuunnitelmat, joissa esitetään, miten kunnan eri toimialo-jen palvelut tuotetaan lähivuosien aikana kuntalaisille. Suunnitel-massa huomioidaan palvelutarpeiden kehitys, kunnan voimava-rojen riittävyys sekä yhteistyömahdollisuudet muiden kuntien jayritysten kanssa. Oman palvelutuotannon vaihtoehtona voidaankäyttää ulkopuolista yksityistä tai toisen kunnan tai kuntayhtymänpalvelutarjontaa.Kunnanhallitus antaa talousarviovuotta edeltävänä keväänätalousarvion ja ‑suunnitelman laadintaohjeen toimielimille. Laa-dintaohjeessaan kunnanhallitus asettaa toimialue- tai tehtävä-kohtaiset meno- ja tulokehykset sekä esittää arvion merkittävienmeno- ja tulolajien muutoksista. Toimielimet laativat toimialueentalousarvioehdotuksen tavallisesti ennen kesälomakauden alkua.
  31. 31. 32 Käytännössä toimielimet rakentavat ehdotuksensa alustavien teh- täväkohtaisten käyttösuunnitelmien pohjalta. Keskushallinto laatii alkusyksystä toimielinten ehdotuksista yhdistelmän ja tasapainotusehdotuksen kunnanhallitukselle tai taloussuunnittelusta vastaavalle kunnanhallituksen jaostolle. Tätä ehdotusta on viime vuosina nimitetty kunnanjohtajan budjettiesi- tykseksi. Talousarvion tasapainotukseen vaikuttavat olennaisesti ratkaisut, jotka valtion budjetissa tehdään muun muassa kuntien valtionosuuksista ja verotuksesta. Valtuuston on hyväksyttävä seuraavan vuoden talousarvio laadin- tavuoden loppuun mennessä. Käytännössä talousarvion valtuusto- käsittelyn takaraja ajoittuu marraskuun puoliväliin, jolloin valtiolle on ilmoitettava talousarvion suurimman tuloerän eli kunnallisve- ron veroprosentin määrä. Jos valtuusto ei ensimmäisessä käsitte- lyssä hyväksy talousarviota tai vaatii siihen muutoksia, ehdotus palautuu hallitukselle uudelleen valmisteltavaksi. Valtuuston talousarviokäsittelyjen lukumäärää ei rajoiteta laissa. Talousarvion kaikki osat päätetään yksinkertaisella enemmistöllä. Valtuuston hyväksyttyä talousarvion tarkistavat toimielimet aiem- min kesän aikana valmistelemansa tehtäväkohtaiset käyttösuun- nitelmat. Niissä toimielimet ja toimialajohto jakavat talousarvion määrärahat ja tuloarviot osakokonaisuuksiksi. Samalla tarkenne- taan valtuuston palvelualuetasoista tavoiteasettelua tehtäväkohtai- sesti palvelujen määrää ja laatua koskeviksi tuotantotavoitteiksi.
  32. 32. 33Suunnitelmien tavoitteetTalousarviossa ja -suunnitelmassa hyväksytään kunnan toiminnal-liset ja taloudelliset tavoitteet, joita voidaan luokitella eri tavoin.Luokitusperusteena voi olla muun muassa toiminnan kohde, tavoi-tetilan yleisyys, toteuttamisaika tai päätöksentekotaso. Näidenkriteerien perusteella on mahdollista muodostaa kolme tavoite-luokkaa: strategiset tavoitteet, vaikuttavuustavoitteet ja tuotanto-tavoitteet.Strategisia tavoitteita ovat kunnan toimintavalmiutta (esimerkiksimaareservin hankkiminen tai oman palveluntuotannon ulkoistami-nen), aluetta ja asemaa (esimerkiksi visioita, jossa kunta nähdääntietyn sektorin maakunnallisena tai valtakunnallisena keskuksena)koskevat tavoitteet, kunnan väestöä tai väestöryhmää (esimerkiksikoulutustason kohentaminen tai syrjäytymisen ehkäiseminen) kos-kevat tavoitteet sekä kokonaistaloudelliset (esimerkiksi vero- taimaksuperusteet, omaisuuden myynti) tavoitteet.Vaikuttavuustavoitteet ovat tehtäväkohtaisia palvelutavoitteita,jotka määrittävät palvelun aikaansaamaa muutosta asiakkaanhyvinvoinnissa. Palvelulla tavoiteltuja muutoksia eli asiakasvaiku-tuksia ovat esimerkiksi suoritetut tutkinnot, asiakkaan tuleminenhoidetuksi, asiakkaan työllistyminen koulutuksen ansiosta tai asi-akkaan selviytyminen laitoshoidon sijasta avohoidossa. Palvelunvaikuttavuutta mitataan usein epäsuorasti palvelun saatavuutena,riittävyytenä, kohdentuvuutena ja asiakastyytyväisyytenä.
  33. 33. 34 Tuotantotavoitteita ovat tuotannontekijöiden ja palvelusuorittei- den määrää ja laatua koskevat tavoitteet. Tuotantotavoitteita ovat myös tuotantovälineiden kapasiteettia koskevat tavoitteet sekä tuottamis- tai järjestämistapaa koskevat kehittämis- ja toimenpi- detavoitteet kuten suunnitelmat, selvitykset, tutkimukset ja asia- kaskyselyt. Tuotantotavoitteelle voidaan yleensä asettaa määrää ja laatua kuvaava tavoitearvo. Määrätavoite määrittelee kuinka paljon suo- ritteita tai tuotteita tulee saada tehdyksi määritellyllä ajanjaksolla. Laadun tavoitearvo perustuu yleensä määrättyyn laatukriteeris- töön. Laadun tavoitearvoksi voidaan esimerkiksi ottaa lain säätämä vähimmäistaso tai toimialakohtaisen keskiarvon ylittäminen. Suunnitelmien sitovuus Valtuuston talousarviossa asettamat toimintaa ja taloutta koskevat tavoitteet sitovat kunnan toimielimiä ja työntekijöitä. Tavoitteiden sitovuudesta seuraa, että niistä poikkeaminen tai niiden tarkista- minen edellyttää valtuuston hyväksymistä. Määrärahasitovuus tarkoittaa, ettei rahan käyttö saa ylittää valtuuston kyseiseen toi- mintaan myöntämiä varoja. Jos määräraha ei riitä menoon, on toi- mielimen haettava valtuustolta määrärahan korotusta. Toisaalta toimielin ei ole velvollinen käyttämään määrärahaa kokonaisuu- dessaan, mikäli toiminnalle asetetut tavoitteet muutoin saavute- taan.
  34. 34. 35Talousarviota on noudatettava myös tuloissa siten, että vähintäänarvioitu tulojen määrä toteutuisi. Nettomääräinen toimintakateon samalla tavoin sitova kuin määrärahakin. Olennaiset vajauksettuloissa on käsiteltävä menoylitysten tapaan valtuustossa lisätalo-usarviossa tai erillisenä asiana.Myös toimintaa koskevat tavoitteet tulee pyrkiä määrittelemääntalousarviossa sitovalla tavalla. Valtuusto voi esimerkiksi edellyt-tää, että myönnetyllä määrärahalla on tuotettava vähintään mää-rätty määrä tuotteita tai että tietyn palvelun osuutta kohdeväes-tölle lisätään määrättyyn rajaan taikka että vähintään määrätynosuuden kuntalaisista tulee olla tyytyväisiä kyseisen toiminnanpalvelutasoon.KehysbudjetointiKunnissa noudatetaan yleisesti kehysbudjetointia, joka merkitsee,että valtuusto myöntää määrärahat ja asettaa tuloarviot toimieli-mille rahamäärältään suurina kokonaisuuksina. Toimielimille siir-retään samalla toimivaltaa jakaa määrärahat annetun kehyksensisällä tehtävittäin pienempiin osiin. Kehysbudjetoinnin käyttöön-otto on vähentänyt oleellisesti tarvetta tehdä muutoksia valtuustonhyväksymään talousarvioon.Valtuustolla on laaja harkintavalta päättää talousarvion määrära-hakokonaisuuksista. Pääsääntöisesti määräraha tulisi asettaa tehtä-väkohtaisena, jolloin toiminnan tavoitteet ja niiden saavuttamiseen
  35. 35. 36 varatut varat on yhdistettävissä toisiinsa. Joissakin tapauksissa talousarvion kehysajattelussa on saatettu mennä tätä pidemmälle, esimerkiksi siten, että lautakunnalle tai kokonaiselle palvelualueelle on osoitettu kokonaismääräraha useiden eri tehtävien hoitamiseen. Tällöin valtuuston mahdollisuus palvelutoiminnan tehtäväkohtai- seen ohjaamiseen voi olennaisesti heikentyä. Kuntalain mukaan valtuusto ei voi hyväksyä talousarviota niin yleispiirteisenä, ettei sen enää voida katsoa käyttävän sille kuuluvaa talousarviovaltaa. Velvollisuus talouden tasapainoisuuteen Kuntalaki velvoittaa kuntaa huolehtimaan tulorahoituksen riit- tävyydestä ja maksuvalmiuden säilyttämisestä. Suunnitellun toi- minnan ja hankkeiden on oltava realistisia suhteessa käytettäviin varoihin. Taloussuunnitelmassa on esitettävä toimenpiteet edel- lisiltä tilikausilta kertyneen tai kuluvalta tilikaudelta kertyvän alijäämän kattamiseksi. Muodollista tulojen ja menojen tasapai- nottamista vuositasolla ei sen sijaan edellytetä. Talouden tasapai- noperiaate sisältää myös sen, etteivät kunnan sitoumukset ja niihin liittyvät riskit saa ylittää sen voimavaroja. Erityinen riski liittyy muun muassa lainatakauksiin ja vakuuksiin yhteisöille, jotka eivät ole kunnan määräysvallassa. Kuntatalouden tunnuslukuja Suosittelen, että lukiessasi tätä kappaletta etsit käsiisi oman kuntasi tilinpäätöksen, jonka löydät luultavasti kätevimmin oman kuntasi
  36. 36. 37kotisivuilta. Näin tämän kappaleen ymmärrettävyys paranee jasaat lisäksi samalla vaivalla käsityksen kuntasi taloustilanteesta.Voit vertailla kuntasi tilannetta valtakunnalliseen keskiarvoon jasiihen onko kuntasi taloudellisesti lähempänä heikointa vai parastakuntaa.Toimintakertomuksessa kunnanhallitus antaa selvityksen olennai-sista tapahtumista kunnan toiminnassa ja taloudessa päättyneellätilikaudella sekä selvityksen toiminnanrahoituksesta ja rahoitus-asemasta. Lisäksi toimintakertomuksessa tai sen antamisen yhte-ydessä kunnanhallitus tekee esityksen tilikauden tuloksen käsit-telystä ja talouden tasapainottamista koskevista toimenpiteistä.Toimintakertomuksen erityisenä tehtävänä kunnassa ja kuntayh-tymässä on selvittää valtuuston hyväksymien toiminnallisten jataloudellisten tavoitteiden toteutumista.Kunnan toiminnan rahoitusta tarkastellaan tuloslaskelman jarahoituslaskelman sekä niiden tunnuslukujen avulla. Tuloslaskel-massa osoitetaan tulorahoituksen riittävyys palvelujen järjestämi-sestä aiheutuviin kustannuksiin. Rahoituslaskelmassa osoitetaan,miten investoinnit, sijoitukset ja lainanlyhennykset tulorahoituk-sen lisäksi muutoin rahoitetaan.
  37. 37. 38 Tuloslaskelma Tuloslaskelman välituloksia ovat toimintakate, vuosikate ja tilikau- den tulos. Toimintakate on toimintatuottojen ja -kulujen erotus, joka osoittaa veronmaksajan osuuden toiminnan kuluista. Palvelun käyttäjän maksuosuutta kuvataan toimintatuottojen pro- senttiosuutena toimintakuluista: = 100 x Toimintatuotot / (Toimintakulut – Valmistus omaan käyt- töön) Tunnuslukuarvot 2006: koko maa keskiarvo 25,0 %, suurin 46,3 %, pienin 9,1 %. Kunnan koko, toimintojen yhtiöittäminen, liikelaitostaminen tai oppilaitosten ylläpitäminen vaikuttavat tunnusluvun arvoon ja selittävät kuntakohtaisia eroja. Verotulot vaihtelevat kuntien välillä merkittävästi. Kunnilla on itsehallintoon perustuva oikeus verottaa asukkaitaan ja kiinteis- tönomistajia alueellaan. Lisäksi kunnat saavat osuuden alueellaan toimivien yhteisöjen tuloverosta. Keskimäärin kunnat rahoitta- vat verotuloilla puolet menoistaan, vaihteluvälin ollessa 25–65 % (2002). Kunta voi päättää itsenäisesti kunnan tuloveroprosentista. Kiinteistöveroprosenteissa kunnan päätösvaltaa on rajattu määrät-
  38. 38. 39tyihin vaihteluväleihin. Verotulojen käytöstä kunnan tehtäviin eilaissa ole rajoituksia. Eduskunta voi verolaeilla säännellä sellaisiakuntien veropohjaan liittyviä seikkoja kuten verovelvollisuutta,tulon veronalaisuutta, verovähennyksiä, veronkantoa ja verotu-lojen tilittämistä veronsaajille. Kunnallisveron veropohjaan olen-naisesti vaikuttavia verovähennyksiä ovat muun muassa ansio-tulovähennys ja tulonhankkimisvähennys. Viime vuosina näidenverovähennysten korotukset ovat aiheuttaneet kunnille merkittäviäverotulon menetyksiä. Tämän on katsottu murentaneen kunnallistaitsehallintoa merkittävästi.Kunnan verotulot koostuvat kunnallisverosta, osuudesta yhteisö-veron tuottoon, kiinteistöverosta ja koiraverosta.Tunnuslukuarvot 2006: koko maa ka. 2874 euroa/as., suurin 4793euroa/as., pienin 1672 euroa/as.Kuntien valtion avut ovat joko valtionosuuksia tai valtionavustuk-sia. Valtionosuudet määräytyvät laskennallisesti. Ne myönnetäänhakemuksetta ja maksetaan säännöllisesti kuukausierinä. Valtion-avustukset ovat puolestaan harkinnanvaraisia. Ne myönnetäänhakemuksesta ja maksetaan kertasuorituksena tai useammassaerässä.Valtionosuusjärjestelmän tavoitteena on tasata kuntien kustannuk-sia peruspalvelujen tuottamisessa. Valtionosuus määräytyy kunnanpalvelujen tarvetta kuvaavien ja tuotantokustannuksiin vaikutta-
  39. 39. 40 vien laskennallisten tekijöiden perusteella. Kunnalle maksetaan valtionosuutta laskennallisten kustannusten ja asukaskohtaisen rahoitusosuuden erotuksen määrä. Laskennalliset kustannukset määräytyvät kuntakohtaisesti. Asukaskohtainen rahoitusosuus on sen sijaan kaikille kunnille yhtä suuri. Kuntakohtaisia olosuhde- tekijöitä, jotka vaikuttavat palvelutarpeeseen ja kustannustasoon ovat taajama-aste, syrjäisyys, saaristoisuus ja kaksikielisyys. Sosi- aali- ja terveydenhuollon valtionosuuteen vaikuttavat lisäksi ikä- ryhmittäiset väestömäärät. Opetustoimessa valtionosuus määräy- tyy oppilas- ja opiskelijamäärien perusteella. Vaikka valtionosuudet myönnetään ja maksetaan palvelualoittain, järjestelmä ei sido valtionosuuksia eri käyttötarkoituksiin. Harkinnanvarainen rahoitusavustus on muuta valtionosuusjärjes- telmää täydentävä tuki. Avustusta haetaan sisäasianministeriöltä ja sitä voidaan myöntää kunnalle, joka ensisijaisesti poikkeuksel- listen tai tilapäisten kunnallistaloudellisten vaikeuksien vuoksi on lisätyn taloudellisen tuen tarpeessa. Tarpeeseen vaikuttavina seikkoina otetaan huomioon myös paikalliset erityisolosuhteet. Tuen myöntämiselle voidaan asettaa ehtoja. Toistuvasti avustusta saaneilta kunnilta edellytetään hyväksyttävää suunnitelmaa kun- tatalouden tasapainottamiseksi. Tunnuslukuarvot 2006: koko maa valtionosuudet ka. 1042 euroa/ as. maksimi 3108 euroa/as., minimi 18 euroa/as.
  40. 40. 41Vuosikate prosenttia poistoista = 100 x Vuosikate/PoistotTunnuslukuarvot 2006: koko maa ka. 118 %, suurin 662 %, pienin-326 %.Tulorahoituksen riittävyyden arvioinnissa on vakiintunut käyttööntunnusluku, joka osoittaa vuosikatteen prosenttiosuuden poistoista.Vuosikate osoittaa tulorahoituksen, joka jää käytettäväksi inves-tointeihin, sijoituksiin ja lainan lyhennyksiin. Perusoletus on, ettämikäli vuosikate on siitä vähennettävien poistojen suuruinen (100%), kunnan tulorahoitus on riittävä. Edellytyksenä tällöin on, ettäpoistojen määrä vastaa keskimääräistä vuotuista korvausinvestoin-titasoa. Kuntataloudessa tavoitteena ei ole taloudellisen tuloksenmaksimointi vaan tulorahoituksen riittävyys. Tämä tarkoittaa, ettäuseamman tilikauden tarkastelujaksolla tuloslaskelmaan merkittyjentulojen tulisi kattaa tuloslaskelmaan merkityt menot. Toisaalta tulojenei myöskään tulisi pitkällä aikavälillä olla menoja suuremmat.Vuosikate euroa/asukasTunnuslukuarvot 2006: koko maa ka. 327 euroa/as., suurin 1308euroa/as., pienin -453 euroa/as.Vuosikate asukasta kohden on toinen yleisesti käytetty tunnuslukutulorahoituksen riittävyyden arvioinnissa. Keskimääräistä, kaik-kia kuntia koskevaa tavoitearvoa tunnusluvulle ei voida asettaa.Kunnan koko, taajama-aste, tekniset verkostot ja toimintojen orga-
  41. 41. 42 nisointi ovat tekijöitä, jotka määrittävät asukaskohtaisen vuosika- tetavoitteen kunnassa. Asukasmääränä tunnusluvussa käytetään väestölaskennan mukaista asukaslukua tilikauden lopussa. Tilikauden tulos on tilikaudelle jaksotettujen tulojen ja menojen erotus, joka lisää tai vähentää kunnan omaa pääomaa. Tilikauden tulokseen saattaa olennaisesti vaikuttaa satunnaiset tuotot tai kulut, mistä syystä tulorahoituksen riittävyyden arviointia ei voida mää- ritellä sen perusteella. Tilikauden tuloksen jälkeen esitettävät erät ovat tuloksenkäsittelyeriä. Ylijäämäinen tilikauden tulos voidaan siirtää varauksiin, rahastoida tai liittää tilinpäätöstä seuraavan vuoden tilinpäätöksessä edellisiltä vuosilta kertyneeseen yli- tai alijäämään. Ylijäämää lisääviä tai alijäämää vähentäviä eriä ovat varausten ja rahastojen vähentäminen. Tilikauden tulos euroa/ asukas Tunnuslukuarvot 2006: koko maa 193 euroa/as., suurin 1876 euroa/ as., pienin -664 euroa/as. Rahoituslaskelma Investointien tulorahoitus, %: = 100 x Vuosikate / Investointien omahankintameno Tunnuslukuarvot 2006: koko maa ka. 62 %, suurin 5100 %, pienin -1677 %.
  42. 42. 43Investointien tulorahoitus -tunnusluku kertoo kuinka paljon inves-tointien omahankintamenosta on rahoitettu tulorahoituksella. Tun-nusluku vähennettynä sadasta kertoo prosenttiosuuden, mikä onjäänyt rahoitettavaksi pääomarahoituksella eli käyttöomaisuudenmyynnillä, lainalla tai vähentämällä kassavarojen määrää. Inves-tointien omahankintamenolla tarkoitetaan rahoituslaskelman käyt-töomaisuusinvestointeja, joista on vähennetty rahoituslaskelmaanmerkityt rahoitusosuudet.Kassan riittävyys (pv): = 365 pv x Kassavarat 31.12. / Kassastamaksut tilikaudellaTunnuslukuarvot 2006: koko maa ka. 43 pv, suurin 385 pv, pienin-17 pv.Kunnan maksuvalmiutta kuvataan kassan riittävyytenä päivissä.Tunnusluku ilmaisee, monenko päivän kassastamaksut voidaankattaa kassavaroilla. Maksuvalmiuden hoidon kannalta riittävänävoidaan pitää kahden viikon kassan riittävyyttä.
  43. 43. 44 Tulorahoituksen riittävyyden arviointi Tulorahoituksen riittävyydestä korvausinvestointeihin ja lainan lyhennyksiin voidaan tehdä johtopäätöksiä tuloslaskelman ja rahoituslaskelman erien ja niistä laskettujen tunnuslukujen avulla seuraavalla tavalla: Kunnan talous on ylijäämäinen tai vahvistuva, kun vuosikate kat- taa sekä pitkäaikaisten lainojen lyhennykset että korvausinvestoin- nit. Ylijäämäisessä taloudessa tulorahoitusta jää vielä sen jälkeen, kun pitkäaikaisten lainojen lyhennykset ja korvausinvestoinnit on rahoitettu. Kunnan talous voi tilapäisesti olla ylijäämäinen esimer- kiksi omaisuuden myynnin seurauksena. Mikäli kunnan talous on useana perättäisenä vuotena ylijäämäinen, joudutaan asiantilaa perustelemaan toimintakertomuksessa. Jos kyse ei ole kriisitalou- den tervehdyttämisestä tai varautumisesta poikkeuksellisen suu- reen investointimenoon tai vastaisen menetyksen korvaamiseen, joudutaan tuntuvasti ylijäämäisen talouden tuloperusteita tarkis- tamaan esimerkiksi veroprosenttia alentamalla. Vahvistuvassa taloudessa kunnan tulorahoitus riittää sekä korva- usinvestointeihin että lainojen takaisin maksuun, mutta merkit- tävää ylijäämää ei kunnalle vielä kerry. Vahvistuvassa taloudessa kunnan omavaraisuusaste paranee. Kunnan talous on tasapainossa, kun vuosikate kattaa poistot. Poistojen on vastattava keskimääräistä korvausinvestointien tasoa
  44. 44. 45kunnassa. Tasapainoisessa taloudessa tulorahoitus riittää paitsi toi-mintamenoihin myös pitämään palvelujen tuotantovälineet kutenrakennukset ja verkostot toimintakunnossa, ilman lainanottoa taiomaisuuden myyntiä.Tasapainossa olevassa taloudessa vuosikate kattaa suunnitelmanmukaiset poistot. Poistojen on kuitenkin vastattava keskimääräistävuotuista korvausinvestointien tasoa. Näin ei läheskään aina oletilanne; keskimäärin poistot ovat kunnissa alimitoitetut, jolloinvuosikate ei riitä korvausinvestointeihin, vaikka kattaakin pois-tot. Tulorahoituksen riittävyyttä arvioitaessa onkin syytä verratavuosikatteen, poistojen että poistonalaisten investointien omahan-kintamenojen määrien samansuuruisuutta. Omahankintameno-jen määrä, joka saadaan vähentämällä investointimenoista niihinsaadut rahoitusosuudet, vastaa likimäärin kunnan korvausinves-tointien tarvetta, kun määrä lasketaan useamman vuoden keski-arvona.Kunnan talous on heikkenevä, kun vuosikate on positiivinen,mutta tilikauden tulos negatiivinen. Heikkenevässä taloudessavuosikate ei riitä poistoihin. Kunnan on otettava lisää velkaa, rea-lisoitava käyttöomaisuuttaan tai pitkäaikaisia sijoituksiaan taikkavähennettävä toimintapääomaansa pitääkseen tuotantovälineettoimintakunnossa.Kunnan talouden tila on heikko, kun vuosikate negatiivinen. Kun-nan taloutta voi kuvata heikoksi, kun vuosikate on merkittävässä
  45. 45. 46 määrin negatiivinen. Erityisen vaikeana talouden tilaa on pidet- tävä silloin, kun negatiivinen vuosikate toistuu vuodesta toiseen. Heikossa taloudessa kunta joutuu ottamaan velkaa, realisoimaan omaisuuttaan tai vähentämään toimintapääomaansa juoksevien menojensa kattamiseksi. Talouden ongelmat näkyvät kunnan taseessa oman pääoman vähentymisenä ja omavaraisuuden heik- kenemisenä. Tuomas Vanhanen hallituksen jäsen, Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) 2008 Lähteet: Kuntatalous – monen muuttujan summa, Suomen Kuntaliitto 2004, toim. Oiva Myllyntaus Taloudelliset tunnusluvut: www.kunnat.net
  46. 46. 47 Vaikuttamistyön ajoittaminen Ajoitus, ajoitus, ajoitus! – ajatuksia kuntavaikuttamisesta ja siihen valmistautumisestaOletko ajamasi asian kanssa jo liikkeelle lähtiessäsi myöhässä?Olet, jos valtuuston esityslista on jaettu ja asiasi on listalla, muttaet ole sen sisältöön sitä ennen ollut vaikuttamassa. Tämä on karutosiasia ja valitettavan totta ainakin suurimmissa kaupungeissa.Hyvin harva – varsinkaan merkittävämpi – asia muuttuu enää val-tuuston käsittelyssä.Tämä harvoin ääneen sanottu tosiasia on liian harvalle vaikutta-miseen pyrkivälle tuttu, mutta hiemankin kunnalliseen päätök-sentekoon tutustuneelle sen pitäisi olla itsestäänselvyys. Meidänvaltuutettujen suusta harvoin kuulee korostettavan tätä, mikä lie-nee vain inhimillistä. Onhan meidät valittu kaupunkilaisten äänillätekemään päätöksiä.En osaa, enkä pyrikään, arvioimaan kuntavaikuttamista pienissäkunnissa tai kaupungeissa, joita suurin osa Suomen kunnista on.Pienet muutaman tuhannen asukkaan kunnat eroavat totaalisestipäätöksenteko- ja valmistelukoneistoltaan suurista kaupungeista.Kunnan koko vaikuttaa merkittävällä tavalla myös vaikuttamis-keinoihin.Kun mietin omaa hallituskauttani Helsingin yliopiston ylioppilas-kunnassa HYYssä 1990-luvun puolessavälissä, niin olin autuaan
  47. 47. 48 tietämätön kunnallisen päätöksenteon mekanismismeista. Kunta- vaikuttamista ei tuolloin tunnuttu pitävän erityisen kiinnostavana opiskelijapiireissä, vaikka merkittävä määrä opiskelijan arkeen liit- tyvästä päätöksenteosta tehdäänkin kuntatasolla. Menneitä aikoja muistellen ja nykyistä kokemuspohjaani hyödyntäen, kiteytyivät alla olevat muutamat kuntavaikuttamisen perusopit: I Tutustu kaupunkisi valmistelu- ja päätöksentekomekanismiin Ennen kunnallisen päätöksentekojärjestelmän tuntemista on turha kuvitella, että voisit saada ajamiasi asioita eteenpäin. Samalla valot- tuu myös se, miksi olet autuaasti nukkunut onnesi ohi, jos asia on jo valtuuston esityslistalla. Vaikka kaupunginvaltuusto onkin kunnallisen päätöksenteon ydin, on suurin osa päätöksistä käytännössä siunattu jo joko lautakun- tavaiheessa tai kaupunginhallituksessa. Tämä tosiasia ei suinkaan tarkoita, että me valtuutetut toimisimme vain kumileimasimina. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta valtuutetut miehittävät merkittävimmät luottamushenkilöpaikat kaupunginhallituksissa, kuntayhtymissä ja tärkeimmissä lautakunnissa. II Tutustu aikaisempiin päätöksiin ja linjauksiin Jotta voit aidosti vaikuttaa tuleviin päätöksiin, on syytä tuntea asi- aasi vaikuttavat aikaisemmat päätökset. Jos esimerkiksi otetaan vaikkapa opiskelija-asuntojen lisäämistarve, on ennen lobbaamista syytä tutustua ainakin kaupungin voimassa olevaan yleiskaavaan, asuntopoliittiseen ohjelmaan, aikaisempiin hankkeisiin jne.
  48. 48. 49III Tunne asiasi ja sen mahdolliset laajemmat vaikutuksetMuista, että sinun kauttasi vaikuttamisen kohteena oleville hen-kilöille muodostuu kuva asiastasi ja sen merkityksestä. On siissyytä tuntea ajamasi asian taustat ja vaikutukset mahdollisimmanlaaja-alaisesti – toista tilaisuutta ensivaikutelman luomiseen ei tule.Asiantuntemus myös vakuuttaa kuulijan siitä, että olet tosissasi jamyös nähnyt vaivaa opiskellaksesi taustat.Erityisesti luottamushenkilöt, mutta myös keskeiset virkamiehetsaavat valtavasti ja hyvin eritasoisia yhteydenottoja, joilla pyritäänvaikuttamaan mitä erilaisimpiin asioihin. Joukosta erottuvat eduk-seen ne, jotka ovat tehneet kotiläksynsä kunnolla.Hyvä lobbaaja osaa myös tarvittaessa mittasuhteuttaa oman asiansasuurempiin kokonaisuuksiin. Esimerkiksi kaupungin asuntopoli-tiikka on moniulotteinen kokonaisuus, jossa opiskelija-asuminenon vain yksi, jopa melko pienehkö, osa-alue.IV Tunne avainvirkamiehet ja luottamushenkilötPäätöksenteon valmistelussa olennaisessa asemassa ovat virka-miehet. Hyvä vaikuttaja tuntee ainakin omalle asialleen keskei-set toimijat – niin virkamiehet kuin luottamushenkilöt. On hyvinpieni vaiva kaivaa esiin oikeat henkilöt – suurissa kaupungeissavaltuutettujen on pakko keskittyä tiettyihin osa-alueisiin ja siksion turha olettaa, että valtuutettu kuin valtuutettu voisi tunteaasiaasi.
  49. 49. 50 V Ajoita oikein ja mieti lähestymistapa Kirjoitus on otsikoitu vallitsevan trendin mukaisella toistolla: ajoitus, ajoitus, ajoitus. Tämä onkin vaikuttamiseen opastavan kirjoittajan arvokkain neuvo. Ajoittamalla (ja luonnollisesti koh- distamalla) vaikuttaminen oikein, säästää valtavasti työtä. Ehkä lobbaaminen asioiden valmisteluvaiheessa ei ole niin seksikästä kuin perinteinen kärkipoliitikkojen ja kaupunginjohtajien tapaa- miset, mutta aivan varmasti tehokkaampaa. Tosiasia vain on, että mitä paremmin ajoitat ja kohdistat vaikuttamisesi, sitä tuloksek- kaampaa se on. Mieti myös lähestymistapaasi. Kuten aikaisemmin mainitsin, niin yhteydenottoja tulee melkoisesti. Yksittäinen sähköposti tylsällä mitään sanomattomalla otsikolla, jossa pahimmillaan on kymmenen sivun liite kirjoitettuna 10-fontilla, päätyy helposti lukemattomien sähköpostien mustaan aukkoon. Hyvä vaikuttaja osaa kiteyttää ja ilmaista asiansa lyhyesti ja mielenkiintoisesti niin sähköisen viestinnän välityksellä kuin henkilökohtaisesti tavat- taessa. VI Pyri vaikuttamisessa pitkäjänteisyyteen Opiskelijoiden edunvalvonta- ja vaikuttamistyötä hankaloittaa sen parissa toimivien henkilöiden nopea vaihtuvuus. Tämä kuuluu luonnollisesti opiskelijoiden edunvalvonnan luonteeseen ja juuri siksi tiedon siirtäminen seuraavalle vaikuttajapolvelle on olennai- sen tärkeää, mutta harmiteltavan laiminlyötyä. Päättäjän kannalta taas pitkäjänteisyys ja kauemmas tulevaisuuteen katseen siirtämi-
  50. 50. 51nen palvelisi tarkoitusta paremmin. Älä siis pety vaikka tulokseteivät ole välittömiä – kuntapolitiikka vaatii pitkäjänteisyyttä ja sitävaaditaan myös vaikuttamaan pyrkiviltä! Tatu Rauhamäki asuntoministerin erityisavustaja Kirjoittaja on ollut Helsingin kaupunginvaltuutettu vuodesta 2000 lähtien ja toimii tällä hetkellä myös YTV:n hallituksen puheenjohtajana. Kirjoittaja on toiminut myös Helsingin yli- opiston ylioppilaskunnan HYY:n hallituksessa 1996.
  51. 51. 52Vaikuttamistyön ajoittaminen Vaikuttamisen aikataulu vaalien alla Puolueiden valmistautuminen vaaleihin alkaa jo yli vuosi ennen vaaleja. Puolueet valitsevat hyvissä ajoin muun muassa vaalipäälli- kön sekä usein poliittisen sihteerin tai vaalisuunnittelijan, joka kir- joittaa ja kokoaa pohjaa puolueen vaaliohjelmalle. Ylioppilaskun- nissa vaikuttaminen valtakunnallisiin vaaliohjelmiin kannattaakin aloittaa ajoissa. Puolueiden kunnallisvaaliohjelmia valmisteltiin jo vuoden 2007 lopusta lähtien, ja suurin osa puolueista vahvisti valtakunnalliset tavoitteensa vuoden 2008 ensimmäisten kuukau- sien aikana. Paikallisten vaaliohjelmien kirjoittaminen aloitetaan yleensä täydellä teholla valtakunnallisten tavoitteiden päättämisen jälkeen. Ylioppilaskuntien on hyvä olla aktiivisesti yhteydessä puo- lueisiin ja yrittää ajaa omia tavoitteitaan läpi jo vaaliohjelmiin. Näin opiskelijoille tärkeitä teemoja on helpompi nostaa sekä ehdokkai- den että median tietoisuuteen kuin ainoastaan ylioppilaskuntien omien kampanjoiden kautta. Paikalliset poliittiset opiskelija- ja nuorisojärjestöt ovat vaaliohjelmavaikuttamisessa keskeisiä yhteis- työkumppaneita. Ennakkoäänestyspaikkojen sijoittelu on opiskelijoiden ja nuorten äänestysaktiivisuuden parantamisen kannalta tärkeää. Kunnan keskusvaalilautakunnat muotoilevat ehdotuksensa ennakkoää- nestyspisteistä ja lopullisen päätöksen tekevät kaupunginvaltuus- tot. Vuoden 2008 kunnallisvaalien ennakkoäänestyspaikat ovat keväällä 2008 kaupunginvaltuustoissa päätettävänä. Aikataulut
  52. 52. 53vaihtelevat kunnittain ja vaalilaissa on määritelty ainoastaan, ettääänestyspisteet on määrättävä ”hyvissä ajoin”. Ylioppilaskuntienon oltava loppukevääseen saakka aktiivisesti yhteydessä keskus-vaalilautakuntaan ja vielä ennen lopullista päätöstä kaupungin-valtuutettuihin. Äänestyspisteitä sijoitellaan usein suuriin kaup-pakeskuksiin ja automarketteihin, joissa nuoret liikkuvat harvoin.Olisikin perusteltua, että opiskelija-asuntojen tai kampusten lähei-syydessä on omia äänestyspisteitä. Joissain yliopistokaupungeissaylioppilaskunnat ovat saaneet kampuksille äänestyspisteitä, osassakampuksille tulee äänestysbussi. Kuitenkin esimerkiksi Helsingissäkeskusvaalilautakunnan mielestä yliopisto ei ole riittävän julkiseksikoettu alue, jotta sinne voitaisiin laittaa äänestyspiste. Asenteisiinvaikuttaminen sekä vaalilautakuntien näkökulmiin vaikuttaminenon tärkeää ja se on aloitettava ajoissa.Ylioppilaskunnat voivat yrittää saada opiskelijoita ehdokkaiksi esi-merkiksi kokoamalla sähköpostiin eri puolueiden opiskelijajärjes-töjen yhteystiedot ja kannustaa opiskelijoita hakeutumaan ehdok-kaiksi. Puolueita voi houkutella mainostamaan ylioppilaslehdissätai ylioppilaslehtiä voi kannustaa kirjoittamaan ennakkoartikkelikunnallisvaaleista ja ehdokasasettelusta. Mitä enemmän on nuoriaehdokkaita, sitä todennäköisempää on, että nuoret saavat myösenemmän ääniä. Vuoden 2004 kunnallisvaaleissa 20–24-vuotiaitaehdokkaita koko maassa oli yhteensä 1 519, kun 55–59-vuotiaita oliehdolla 6 148 henkilöä. Kunnallisvaaleissa 2008 ehdokasasettelu onkuumimmillaan kevään lopulla sekä kesällä. Esimerkiksi eduskun-tavaaleissa ehdokkaat valitaan jo aikaisemmin.
  53. 53. 54 Myös esimerkiksi vaihto-opiskelijat saavat äänestää ennakkovaa- leissa opiskelukaupunkinsa suurlähetystössä tai konsulaatissa. Vaihtoon lähtevien infopakettiin voikin liittää paperin, jossa ker- rotaan mahdollisuudesta äänestää myös ulkomailla. Vaihtoaika- tauluista riippuen tietopaketti voi olla hyvä liittää jo keväällä jär- jestettävään vaihto-opiskeluun lähtevien tiedotustilaisuuteen. Ylioppilaskuntien näkyvä rooli vaalien taustavaikuttajana ja kes- kustelun aiheiden määrittelijänä on juuri vaalien alla. Äänestys- aktiivisuus ennakkovaaleissa on tilastojen mukaan kasvanut kai- kissa vaaleissa. Esimerkiksi vuoden 2004 kunnallisvaaleissa äänistä noin 40 prosenttia annettiin jo ennakkovaaleissa. Ennen varsinaista vaalipäivää ehdokkaat ovat usein niin kiireisiä kaduilla kam- panjoinnissa, että keskustelutilaisuuksiin voi olla vaikeaa saada ehdokkaita. Myös yleisön houkutteleminen paikalle on helpompaa silloin, kun ihmiset eivät vielä ole kyllästyneet vaaleihin, ja oman ehdokkaan etsiminen on käynnissä. Mitä lähemmäs vaaleja tul- laan, sitä vähemmän on aikaa ja kiinnostusta osallistua erilaisiin tilaisuuksiin. Opiskelijoille keskeisten teemojen nostaminen kes- kusteluun on aloitettava jo muutama viikko ennen ennakkovaaleja. Näkyvät ja uudet ideat sekä provosoivat tempaukset herättävät kiinnostusta ja huomiota ja voivat olla hyviä välineitä keskustelun herättämiseksi. Vaaleista saa lisää tietoa osoitteesta http://www.vaalit.fi. Tältä sivustolta löytyy myös tilastotietoa vaaleista sekä muun muassa nuorten ehdokkaiden määristä ja nuorten äänestysaktiivisuudesta.
  54. 54. 55Tärkeimmät päivämäärät vuoden 2008 kunnallisvaaleissa:„„ Vaalipäivä sunnuntai 26.10.2008„„ Ennakkoäänestys kotimaassa 15.–21.10.2008„„ Ennakkoäänestys ulkomailla 15.–18.10.2008„„ Ehdokasasettelu vahvistetaan 25.9.2008„„ Ehdokashakemukset jätettävä viimeistään 16.9.2008 ennen klo 16.00„„ Äänioikeustiedot määräytyvät 5.9.2008 ja äänioikeusrekisteri perustetaan 10.9.2008. Johanna Nuorteva sosiaalipoliittinen sihteeri, Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) kaupunginvaltuuston varajäsen (vihr.), Helsinki
  55. 55. 56Kunnallisvaaleista yleisesti Puolueiden ohjelmat kunnallisvaaleissa Puolueiden kunnallisvaaliohjelmat jakautuvat ainakin kolmen alueellisen tason ohjelmiin: valtakunnallisiin, maakuntatason sekä kuntakohtaisiin ohjelmiin. Lisäksi yksittäisillä ehdokkailla on omia tavoitteitaan ja teemojaan. Valtakunnallinen ohjelma sisältää yleiset linjaukset Puolueiden aikataulut valtakunnallisten ohjelmien hyväksymiselle ja julkaisemiselle vaihtelevat. Viime aikoina yleinen suuntaus on ollut se, että varsinaiset vaaliohjelmat on julkaistu yhä lähempänä vaaleja. Tällä pyritään siihen, etteivät ohjelmalliset avaukset ehtisi väljähtyä ennen varsinaista vaalikampanjaa. Ohjelmien valmistelu aloitetaan puolueissa kuitenkin hyvissä ajoin, useimmiten noin vuosi ennen vaaleja. Lisäksi on huomattava, että puolueet tekevät erilaisia ohjelmallisia kannanottoja, avauksia ja tavoitetarkennuk- sia linjauksiinsa myös ennen ja jälkeen varsinaisen vaaliohjelman hyväksymisen. Valtakunnallisten ohjelmien kirjoittamisen haaste on siinä, että niissä puolueiden pitää linjata tavoitteensa hyvinkin erikokoisia ja erilaisissa taloudellisissa tilanteissa olevia kuntia ja niiden asuk- kaita varten. Valtakunnalliset ohjelmat sisältävät puolueen suuret ja yleiset tavoitteet. Voisi arvioida, että puolueiden suuria ”kattotee- moja” syksyn 2008 kunnallisvaaleissa ovat ainakin peruspalvelujen
  56. 56. 57turvaaminen kuntalaisille, viihtyisän elinympäristön edistäminen,yrittäjyyden ja elinkeinotoiminnan edellytysten kehittäminen kun-nissa, kuntien työntekijöiden asema, vaikuttamisen ja paikallisde-mokratian edistäminen sekä kuntien vakaan talouden turvaami-nen.Kunta- ja palvelurakenneuudistus, Paras-hanke, sekä siihen liit-tyvät suunnitelmat ja toimenpiteet tuovat ohjelmiin varmuudellauusia elementtejä verrattuna aiempiin vaaleihin. Vaalien ”kuu-mat”, vahvasti mediassa esille nousevat teemat tarkentuvat yleensävasta varsinaisen vaalikamppailun aikana. Vuonna 2004 tällaiseksiaiheeksi muodostui kysymys kuntien palveluiden tuottamista-voista, siis yksityistämisestä, ulkoistamisesta ja kunnan omastapalvelutuotannosta.Maakuntaohjelmassa etsitään menestystekijöitäKunnallisvaaleilla on myös maakunnallista merkitystä. Maakun-taliiton hallituksen ja valtuuston kokoonpano määräytyy kunnal-lisvaalien tuloksen perusteella. Siksi puolueiden piiriorganisaatiotpanostavat yhä enemmän kunnallisvaalien yhteydessä myös maa-kunnallisten ohjelmien laadintaan.Maakuntaohjelmissa puolueet pyrkivät erittelemään alueen vah-vuuksia ja löytämää uusia menestystekijöitä maakunnan vetovoi-man ja kehityksen edistämiseksi. Puolueet ottavat ohjelmissaankantaa niin aluekehityksen yleisiin edellytyksiin, yrittämisen,
  57. 57. 58 osaamisen ja koulutuksen edistämiseen, liikennehankkeisiin, yhdyskuntarakenteeseen, ympäristöön kuin asumiseenkin. Seutu- kuntayhteistyö ja maakunnalliset hallintokysymykset ovat myös osassa ohjelmista vahvasti esillä. ”Räätälöity” kuntakohtainen ohjelma Menestyäkseen vaaleissa puolueiden täytyy ”räätälöidä” jokai- seen kuntaan oma ohjelma. Valtakunnalliset ja maakunnalliset ohjelmat ovat liian yleisluontoisia ajatellen hyvinkin erilaisia kun- tia ja niiden asukkaita. Kuntakohtaisten ohjelmien laadinnasta vastaavat puolueiden kunnallisjärjestöt tai paikallisosastot ja -yhdistykset. Ohjelmien teemat ja etenkin niiden painotukset vaihtelevat suu- resti. Kunnan asukasmäärä ja pinta-ala, maantieteellinen sijainti, väestörakenne ja -kehitys, taloudellinen tilanne, palvelujen tuotta- mistavat sekä elinkeinorakenne ovat esimerkkejä tekijöistä, jotka vaikuttavat puolueiden teemojen ja näkökulmien valintaan ohjel- makirjoituksessa. Etelän suurissa kaupungeissa ohjelmissa otetaan maaseutukun- tia enemmän huomioon esimerkiksi asuntojen saatavuuteen ja kohtuuhintaisuuteen, viher- ja virkistysalueisiin ja päivähoito- paikkojen riittävyyteen liittyviä kysymyksiä. Harvaan asutuissa muuttotappiokunnissa puolestaan pinnalla olevia asioita ovat pal- veluverkon ja palveluiden turvaaminen, elinkeinoelämän ja yrit-
  58. 58. 59tämisen vireyttäminen sekä yleensäkin tiukkaan kuntatalouteenliittyvät kysymykset.Puolueen koko ja valta-asema kunnassa vaikuttaa jonkin verranohjelmien sisältöön, näkökulmiin ja tyyliin. Vaikka kunnissa ei ole-kaan samalla tavalla hallitus–oppositio-asetelmia kuin valtakun-nan politiikassa, suuren ja vaikutusvaltaisen puolueen ohjelmiinvaikuttaa ”vastuunkantajapuolueen” rooli. Se joutuu ”haastaja-puolueita” enemmän ottamaan ohjelmassaan huomioon sen, ettäharjoitettu ja tulevan vaalikaudenkin politiikka on pitkälti heidänjohtamaansa joko yksin tai yhdessä joidenkin muiden puoluei-den kanssa. Kunnan suurten puolueiden ohjelmat saattavatkinmuistuttaa kunnallispoliittisia hallitusohjelmia, joissa on melkoyksityiskohtaiset toimenpide-ehdotukset seuraavalle valtuusto-kaudelle. Haastajapuolueiden ohjelmat ovat usein oppositiohen-kisempiä: kriittisiä, räväkämpiä ja vahvemmin vaihtoehtoja esit-täviä.Kuntakohtaisten ohjelmien ja tavoitteiden pohjalta puolueet raken-tavat paikalliset kampanjansa, joilla pyritään vakuuttamaan kunta-laiset äänestäjinä. Harva kuntalainen tutustuu kokonaisuudessaansen enempää puolueiden valtakunnallisiin tai edes kuntakohtaisiinohjelmiin. Siksi puolueet pyrkivät tiivistämään ohjelmalliset tavoit-teensa mainonnan, käsiesitteiden tai muiden kampanjamuotojenavulla. Sähköinen media – ja etenkin internet – on ohjelmien jateemojen esille tuonnissa yhä tärkeämpi väline, jonka merkitystämikään puolue ei voi enää väheksyä.
  59. 59. 60 Yhteenvetona voisi sanoa, että kuntakohtaisissa ohjelmissa linja- taan tavoitteet tulevalle valtuustokaudelle ensinnäkin puolueen omaa päätöksentekoa ja toimintaa varten. Vielä tärkeämpää on se, että niiden avulla puolueet tuovat esille ohjelmalliset tavoitteensa ja jopa toimenpide-ehdotuksensa, joille ne haluavat äänestäjien luottamuksen vaaleissa entistä paremman kunnan rakentamiseksi asukkaille. Ehdokkaat antavat kasvot puolueiden sanomalle Tärkein menestystekijä puolueille kunnallisvaaleissa on hyvät ehdokkaat. He antavat kasvot puolueille ja niiden sanomalle. Harva ehdokas tekee pitkiä ohjelmajulistuksia, mutta omat pääteemat vaaleissa ja tavoitteet kunnallispolitiikassa on jokaisen vakavasti otettavan ehdokkaan tehtävä selväksi itselleen. Ja ne on tuotava esille myös äänestäjille. Hyvällä ehdokkaalla on siis omat selkeät vaaliteemansa, jotka ovat konkreettisia, ajankohtaisia ja koskettavat kuntalaisia; arkipäivän teemoja, joilla pääsee äänestäjän ”iholle”. Puiston penkkien koh- talo saattaa joillekin kuntalaisille olla äänestyspäätöstä tehtäessä ratkaisevampaa kuin vuosikatteen suuruus kunnan tilinpäätök- sessä. On yleisesti hyväksyttyä ja tunnustettua, ettei yksittäisen ehdok- kaan tarvitse olla kaikkien kuntapolitiikkaan liittyvien kysymysten asiantuntija. Taitava ehdokas ammentaa teemansa itselleen lähei-
  60. 60. 61sistä asioista ja arkipäivän kokemuksista. Asiantuntemus syntyykuntapolitiikassa usein jopa huomaamatta, elämällä aivan taval-lista elämää. Ilkka Miettinen suunnittelupäällikkö, Suomen Keskusta
  61. 61. 62Kunnallisvaaleista yleisesti Kuntavaalien ehdokasasettelu opiskelijaliikkeen näkökulmasta Opiskelijaliikkeen – ja erityisesti sen lipunkantajan ylioppilaskun- tien – kannalta kuntavaikuttamisessa on huikeita mahdollisuuksia kerran neljässä vuodessa. Toisin kuin yleisesti ajatellaan, on tehok- kain aika noin vuosi ennen vaaleja. Opiskelijapoliitikkojen kunta- vaikuttamisen kulta-aika on siis ehdokasasettelun ja vaalivalmis- telun aika, ei niinkään vaalit tai sen jälkeinen aika. Ehdokasasettelu ja vaalivalmistautuminen on hyvää aikaa kaikille eturyhmille, mutta aivan erityisesti opiskelijaliikkeelle. Opiskeli- jaliikkeen kannalta ajankohdassa yhdistyy tilanne jossa liikkeen heikkoudet eivät näyttäydy, mutta vahvuudet korostuvat. Se, ett- eivät opiskelijaliikkeen rivit ole kovin tiiviit, ei näyttäydy kaikessa mitassaan. Lobbareiden kokemattomuus tai vähät varatkaan eivät näyttele keskeistä roolia. Erityisiä vahvuuksia on se, että opiskelija- poliittisessa vaikuttamisessa voidaan käyttää normaalia laajempaa joukkoa aktiiveja ja se, että opiskelijoilla on usein mahdollisuus käyttää hetkellisesti paljon aikaa vaalityöhön. Ylioppilasliikkeen keskeisimpiä ongelmia on rivien harvuus ja seka- vuus. Vaikka ylioppilaskunnat edustavatkin yli 145 000 opiskelijaa, on kaikille lobattaville selvää, etteivät ylioppilaskunnat kykene mobilisoimaan valtaosaa jäsenistöstään toimintaan. Tämä erottaa ylioppilaskunnat monesta muusta eturyhmästä. Opiskelijoiden joukko on muutenkin varsin pieni, kun sitä verrataan esimerkiksi
  62. 62. 63eläkeläisiin, ammattiliittoihin tms. Tämän vuoksi perinteinen lob-baaminen ei välttämättä ole tehokkain tapa edistää opiskelija-asiaa,vaikka se onkin monissa tapauksissa välttämätöntä ja tarpeellista.Sen sijaan ehdokkuus ja vaikuttaminen suoraan ehdokkaisiin esi-merkiksi näiden henkilökohtaisissa tukiryhmissä on tehokastavaikuttamista. Tässä työssä voidaan hyödyntää samanaikaisestiuseampaa toimijasukupolvea. Ehdokasasetteluun osallistuminenopiskelijapoliittisena vaikuttamisena on helppoa ja tuloksekasta,mutta edellyttää pieniä muutoksia opiskelijapolitiikan toiminta-filosofiassa. Lähinnä uudelleen ajattelua tarvitaan sitoutumatto-muus- ja poliittisuus-linjausten kohdalla.Tehokas opiskelijaliike pitää huolen, että sen edustajia on runsaastiehdolla kunnallisvaaleissa. Opiskelijaliikkeen ehdokkaiden tuleekoota itselleen vahva tukiryhmä ja tässäkin ylioppilaskunnan aktii-vit voivat luoda merkittävän pohjan. Useimmissa kunnissa opiske-lijapoliitikon on helppo päästä ehdokkaaksi, ainakin Vihreiden jaluultavasti myös muiden puolueiden listoille. Kunnallisvaaleissahyvä kampanja tuo varsin helposti ainakin joitain kunnallisia luot-tamustoimia, vaikka läpimeno ei heti onnistuisikaan. Ylioppilas-kunnan on siis aidosti helppo saada omia aktiivejaan kunnalliseenpäätöksentekoon ja puolueiden kunnallispoliittiseen sisäpiiriin,jossa vaikuttaminen on paitsi helppoa, myös tehokasta.Opiskelijaliikkeen tavoitteiden kannalta olennaisinta on suhtautuaeri puolueiden toimintaan osallistuviin ylioppilaskunnan jäseniin
  63. 63. 64 omina edustajina ja pitää huoli, että ehdokkaat kokevat olevansa opiskelijaliikkeen yhteisellä asialla. Poliittisesti sitoutuneisiin opis- kelijoihin suhtaudutaan usein kuten ulkopuolisiin, ja tämä on opis- kelijaliikkeen tavoitteiden edistämisen kannalta vahingollista. On tärkeää pitää huoli siitä, että valtuustoissa on itsensä opiskelijaliik- keeseen kuuluviksi kokevia edustajia. Ylioppilaskuntien kannattaa käyttää energiaansa siihen, että sen aktiivit lähtevät ehdolle ja kokevat ehdokkuudellaan edistävänsä opiskelijoille tärkeitä asioita. Tämän lisäksi opiskelijoita kannattaa kannustaa osallistumaan vapaaehtoisina myös muiden kuin opis- kelijaehdokkaiden kampanjoihin. Kampanja-aktiivit muodostuvat parhaissa tapauksissa ehdokkaiden luotetuiksi tukihenkilöiksi ja saavat omien vahvuusalojensa osalta asiantuntijastatuksen koh- tuullisen helposti. On opiskelijaliikkeen etu, että useilla ehdok- kailla on lähipiirissään opiskelija-aktiiveja. Sen lisäksi, että opiskelija-aktiiveja kannustetaan ehdokkaiksi ja vaalityöhön, tulee ylioppilaskunnan pitää heihin yhteyttä ja kertoa tavoitteistaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Ohjelmatavoitteiden viestinnän jatkeeksi kannattaa muodostaa perinne kunnallisissa luottamustoimissa toimivien ja niihin pyrkivien opiskelijoiden ja ylioppilaskunnan johdon tapaamisista esim. puolivuosittain. Tapaamisissa ylioppilaskunnan johto saa tärkeää tietoa mm. kun- nallispolitiikan aikatauluista ja kykenee pitämään läheiset suhteet omiin edustajiinsa.
  64. 64. 65Kunnallisasiat ovat kaikkien kunnassa asuvien asioita, ja sitenmyös opiskelija-asioita. Tehokas ja ajoissa liikkeellä oleva opiskeli-jaliike voi varmistaa äänensä kuulumisen aktiivisella osallistumi-sella kunnallisvaaleihin. Mitä enemmän kunnallispolitiikassa onopiskelijaliikkeeseen itsensä mieltäviä poliitikkoja, sitä paremminopiskelijoiden tarpeet huomioidaan päätöksenteossa. Ville Tuominen kampanjapäällikkö, Vihreät De Gröna Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunnan TOKYOn hallituksen puheenjohtaja 2003
  65. 65. 66Uusi valtuustokausi – suhteiden luominen Kaupunginvaltuusto – ylimmän vallan haltija Suomessa kunnilla on perustuslailla turvattu itsehallinto. Demo- kratia toteutuu kunnallisessa itsehallinnossa siten, että kuntalaiset valitsevat luottamushenkilöt päättämään kunnan asioista. Kunnan korkein päättävä elin on valtuusto. Neljän vuoden välein järjestet- tävissä kunnallisvaaleissa valitaan valtuuston jäsenet ja varajäsenet eli valtuutetut ja varavaltuutetut. Valtuutettuja on 13–85 kunnan asukasluvusta riippuen. Valtuusto valitsee keskuudestaan puheen- johtajan ja tarvittavan määrän varapuheenjohtajia. He edustavat yleensä suurimpia valtuustoryhmiä. Valtuusto on järjestäytynyt valtuustoryhmittäin, jotka usein vastaavat vaaleissa ehdokkaita asettaneita ryhmittymiä. Valtuustoryhmän voi muodostaa yksikin valtuutettu. Valtuusto on päätösvaltainen, kun vähintään kaksi kol- masosaa valtuutetuista on läsnä. Ylimpänä päättävänä elimenä valtuuston tehtävänä on vastata kunnan toiminnasta, palveluista ja taloudesta päättämällä nii- den yleisistä periaatteista. Valtuusto päättää myös kunnan hal- lintosäännöstä, jolla määrätään kunnan hallintomenettelystä. Val- tuusto valitsee kunnanjohtajan ja kunnanhallituksen sekä asettaa lautakunnat. Käytännön työn tekevät päätettyjen suuntaviivojen mukaisesti lautakunnat, virkamiehet ja kunnanhallitus. Hallitus valmistelee valtuustoon menevät asiat sekä vastaa niiden täytän- töönpanosta ja laillisuudesta.
  66. 66. 67Pääsääntöisesti valtuustossa käsiteltävät asiat ovat kunnanhallituk-sen ehdotuksia. Valtuusto voi hyväksyä asiat esitysten mukaisestitai tarvittaessa päättää toisin. Kuntalain mukaan kunnanhallituk-sen on valmisteltava kaikki valtuustossa käsiteltävät asiat. Poikke-uksen tähän muodostavat valtuuston toiminnan sisäistä järjestelyäkoskevat asiat, valtuuston asettaman tilapäisen valiokunnan taitarkastusvaliokunnan valmistelevat asiat. Valtuuston käsiteltäväksivoivat myös valtuutetut tai kuntalaiset esittää asioita. Valtuutetutvoivat tehdä valtuustoaloitteita. Niistä ei ole säädetty kuntalaissa,vaan yleensä kuntien hallintosäännöissä tai valtuustojen työjärjes-tyksissä. Tästä seuraa, että kunnissa saattaa olla eroja valtuusto-aloitteiden käsittelyssä. Usein valtuustoaloite lähetetään kunnan-hallituksen valmisteltavaksi. Tähän liittyen voidaan valtuustossakäydä myös lähetekeskustelu.Kunnan asukkailla on oikeus tehdä kunnalle aloitteita sen toimin-taa koskevissa asioissa. Kuntalaisaloitteen tekijälle on ilmoitettavatoimenpiteet, jotka on suoritettu aloitteen johdosta. Valtuustoa onvähintään kerran vuodessa informoitava sen toimivaltaan kuulu-vissa asioissa tehdyistä aloitteista ja niiden johdosta suoritetuistatoimenpiteistä. Kuntalaisaloite on otettava valtuuston käsittelyyn,mikäli sen toimivaltaan kuuluvassa asiassa aloitteen tekijöinä onvähintään kaksi prosenttia äänioikeutetuista kunnan asukkaista.Valtuusto voi käsitellä asian, joka on mainittu kokouskutsussa javalmisteltu kuntalain edellyttämällä (yllä kerrotulla) tavalla. Josasia on kiireellinen, valtuusto voi päättää ottaa asian käsiteltäväk-
  67. 67. 68 seen, vaikka sitä ei ole mainittu kokouskutsussa. Jos asiaa ei ole lainkaan valmisteltu, se voidaan ottaa käsittelyyn vain yksimieli- sellä päätöksellä. Valtuuston kokoukset ovat pääsääntöisesti jul- kisia, toisin kuin kunnanhallituksen tai lautakuntien kokoukset. Kokouksen julkisuudesta voidaan poiketa silloin, jos kokouksessa käsitellään asiaa tai asiakirjaa, joka on lailla säädetty salassa pidet- täväksi tai valtuusto muuten painavan syyn vuoksi niin päättää. Tuomo Puumala kansanedustaja (kesk.) kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, Kokkola
  68. 68. 69 Uusi valtuustokausi – suhteiden luominen Kaupunginhallitus – arjen poliittinen johtajaKunnallispolitiikka on aika vähän tunnettu politiikan lohko. Javielä huonommin tunnetaan kunnallisissa asioissa käytetyt vallan-käyttötavat. Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wiberginlaajassa oppikirjassa Politiikka Suomessa ei löydy asiahakemistostakaupunginhallitusta, eikä kunnanhallitusta. Ainoa kunnallispo-litiikkaan liittyvä hakusana on kunnallinen työmarkkinalaitos.Lukion yhteiskuntatiedossa kunnanhallituksesta kerrotaan suo-raan vain puolen sivun verran. Kirjassa ylikorostuu kunnan pal-velutehtävien ja niiden hallinnoinnin kuvailu suhteessa itse poliit-tiseen päätöksentekoprosessiin.Tästä on hieman vaikea syyttää oppikirjantekijöitä, sillä suuri osakunnallispolitiikoista on itsekin omaksunut tämän heille tarjotunhallinnollisen roolin. He ovat usein unohtaneet olevansa kaikestapäättäviä poliittisia toimijoita.Tässä nykyisessä käytännössä hämärtyy se tosiasia, että poliitti-sesti valittu kaupunginhallitus käyttää ylintä toimeenpanovaltaakaupungissa. Se myös johtaa kaupungin hallintoa, ja vastaa sentalouden hoidosta. Se myös valmistelee kaupunginvaltuustossakäsiteltävät asiat, ja huolehtii sitten niiden käytäntöön panosta jalaillisuuden valvonnasta.
  69. 69. 70 Kaupunginhallitus koostuu kaupunginvaltuuston valitsemasta 15:sta henkilöstä, jotka istuvat yleensä koko vaalikauden (Hel- singissä tosin vain kaksi vuotta kerrallaan). Yleensä hallitukseen valitaan vaaleissa valittuja kaupunginvaltuutettuja, joilla on sekä vaaleissa hankittu kansalaisten, että oman valtuustoryhmänsä luot- tamus. Tämä käytäntö tuo mukanaan tietyn poliittisen vastuunalai- suuden ja sidonnaisuuden. Poliittisesti valitut luottamushenkilöt noudattavat yleensä poliittisen ryhmänsä kannanottoja, vaikka täl- laista sidonnaisuutta ei missään suoraan vaadita. Tätä käytäntöä kutsutaan myös tutummalla nimellä ryhmäkuri. Äskeinen selostus on mielestäni tarpeen tietää, jos opiskelija haluaa lähestyä kaupunginhallitusta. On tiedettävä keitä kaupunginhalli- tuksen jäsenet ovat ja millä valtuuksilla he toimivat. Muuten odo- tukset saattavat olla kohtuuttomat, ja johtavat vieraantumiseen politiikasta. Kaupunginhallituksen jäsenet ja ryhmät kun voivat vain luvata, sen mihin heillä on valtuudet ja mihin heidän rah- keensa riittävät. Valtaa kaupunginhallituksella kuitenkin on. Itsekään ei oikein tule ajatelleeksi kuinka rankka työkalu kau- punginhallitus poliitikkojen käsissä on. Sitä voi verrata maan hallitukseen, tosin sillä erolla, että Helsingin kaupunginhallituk- sessa ovat edustettuna äänimääriensä suhteessa kaikki suurem- mat puolueet. Näin sillä ei käytännössä ole edes sitä tarkkailevaa oppositiota.
  70. 70. 71Kaupunginhallitus on elin, joka pystyy reagoimaan nopeimmintärkeisiin ajankohtaisiin asioihin; on kyseessä sitten Elimäenkaduntalonvaltaus tai sairaanhoitajien joukkoirtisanoutumisen uhka. Näissätapauksissa kaupunginhallitus kuulee asiantuntijoita, ja ohjeistaaosaltaan kaupungin johdon toimimaan haluamallaan tavalla.Kaupunginhallitus voi myös alistaa kaupungin lauta- ja johtokun-tien tekemiä päätöksiä itselleen. Asioita alistetaan kohtuullisenharvoin, mutta kuitenkin useita kertoja vuodessa. Kussakin lauta-ja johtokunnassa istuu myös kaupunginhallituksen edustaja, jokavalvoo, että kaupunginhallituksen periaatepäätöksiä noudatetaanmyös lautakuntatasolla.Vaikuttaminen kaupunginhallituksen jäseniinOlisi helppo koettaa vähätellen ja huumorin kautta esitellä tapoja,joilla kaupunginhallitukseen on parasta vaikuttaa. Sillä on osintotta, että puhelinsoittaja, joka esittelee itsensä äänestäjäksi, otetaanaina vakavasti, vaikka skeptiset kellot soisivatkin.Paras ja toimivin vaikuttamisen muoto on kohtelias asiallinen kirje,ja sen jälkeen suora yhteydenotto puhelimitse. Perinteisiin van-hoihin puolueorganisaatioihin, kuten esimerkiksi edustamaaniSDP:hen vahva vaikutustapa on kirjoittaa kirje jollekin isolle puo-lueosastolle, ja vedota, että he vaikuttaisivat puolueensa edustajiinkaupunginhallituksessa. Tämä toimii aina, ja puolueaktiivit hoita-vat lobbauksen puolestasi.
  71. 71. 72 On hyvä tuntea politiikan yleinen logiikka. Kokoomusta ei ensisi- jaisesti kannata lähestyä, jos haluat rajoittaa yksityisautoilua, eikä vastaavasti Vihreitä, jos Malmin lentokentän toiminta on sinulle tärkeä asia. Samat ideologiset rajoitteet koskevat kaikkia puolu- eita. Ketään ei voi pakottaa olemaan kiinnostunut kunnallispolitiikasta, mutta on hyvä muistaa, että tietyistä asioista ei pääse mihinkään. Kunta on pakkoyhteisö, koska jokaisella kansalaisella on oltava kotipaikka. Kotipaikan voi kukin valita vapaasti, mutta kuntalai- sen velvollisuuksista eikä palveluista pääse mihinkään. Ilmastonmuutokseen, ihmisoikeuksiin ja Itämeren suojeluun voi toki edelleen osallistua hurskaasti facebook-klikkauksilla, mutta jos todella haluat vaikuttaa näihinkin asioihin, on sinun otettava vastuuta myös kaupunkilaisena. Ei parane ulkoistaa itseään yhteiskunnan päätöksenteosta. Ja kyyni- syys kunnallispolitiikan suhteen on vain laiskuutta ja itsepetosta. Osku Pajamäki kaupunginvaltuutettu (sd.), Helsinki kaupunginhallituksen jäsen

×