Palkansaajien tutkimuslaitos, profile picture
Uploaded byPalkansaajien tutkimuslaitos
243 views

Ty22003

USA ja kansainväliset suhteet, talousennuste 2003-2004

Embed presentation

Download to read offline
2/2003 &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 2003–2004 USA ja kansainväliset suhdanteet Saksan talous EKP:n rahapolitiikka ja työmarkkinat Euroalueen finanssi- politiikka 1-KANSI 24.4.2003, 14:251
2 2003 Heikki Taimio Pääkirjoitus .................................................................................... 1 Talousennuste 2003–2004 Vain lyhyt sota mahdollistaa talouden nousun ............................... 2 Tarja Heinonen Yhdysvaltain talous vaatimattomassa kasvussa .............................. 10 Eero Lehto Saksa rakenneongelmien kourissa ................................................. 16 Juhana Vartiainen Euroopan keskuspankin rahapolitiikka ja työmarkkinat ............... 25 Antti Suvanto Euroopan keskuspankin rahapolitiikka ja työmarkkinat – kommentti ................................................................................... 31 Sixten Korkman Euromaiden finanssipolitiikan yhteensovittaminen ....................... 33 Erkki Koskeala Euromaiden finanssipolitiikan säännöistä ja yhteen- sovittamisesta ................................................................................. 38 Peter J. Boldt Palkkapolitiikka voi tukea finanssipolitiikkaa ............................... 40 Heikki Taimio “Lääkettä pitää nauttia koko ajan” – talousneuvoston pääsihteerin Seppo Leppäsen haastattelu ...................................... 42 Suhdanteet yhdellä silmäyksellä..................................................... 48 31. vuosikerta 4 numeroa vuodessa Julkaisija: Palkansaajien tutkimuslaitos Pitkänsillanranta 3 A (6. krs) 00530 Helsinki P. 09–2535 7330 Fax: 09–2535 7332 www.labour.fi Toimitus: Päätoimittaja Jukka Pekkarinen Toimittaja Heikki Taimio P. 09–2535 7349 Heikki.Taimio@labour.fi Taitto ja tilaukset: Irmeli Honka P. 09–2535 7338 Irmeli.Honka@labour.fi Toimitusneuvosto: Sari Aalto-Matturi Ulla Aitta Peter J. Boldt Lea Haikala Tuomas Harpf Pekka Immeli Esa Mäisti Seppo Nevalainen Jari Vettenranta Tilaushinnat: Vuosikerta 20,00 € Irtonumero 6,50 € Painopaikka: Jaarli Oy Valokuvaus: Maarit Kytöharju Kansi: Graafikko Markku Böök Kannen kuvat: Markku Böök Aimo Hyvärinen ISSN 1236–7206 2/2003 &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 2003–2004 USA ja kansainväliset suhdanteet Saksan talous EKP:n rahapolitiikka ja työmarkkinat Euroalueen finanssi- politiikka 2-kansi 25.4.2003, 18:021
Suomen noususuhdanteet ovat yleen- sä olleet vientivetoisia. Tämänkin ke- vään talousennusteet hakevat nousun merkkejä ulkomailta. Niinpä voi vain kummastella, miksi poliitikot ja eräät ekonomistitkin uskottelevat hallituksen voivan polkaista vahvan nousun käyn- tiin kotimaista kysyntää elvyttämällä. Viimeksi meillä oli kotimaisen kysyn- nän vetämä nousukausi 1980-luvun lopulla – mutta kuinkas sitten kävikään? Vaihtotaserajoitteesta ja sen herättä- mistä devalvaatio-odotuksista ei Emus- sa enää tarvitse kantaa huolta, joten kansantaloudella olisi nyt varaa vel- kaantua. Vahingosta viisastuneet koti- taloudet ja yritykset eivät kuitenkaan huomattavasti alhaisempienkaan kor- kojen vallitessa ole innostuneet saman- laiseen kulutus- ja investointijuhlaan kuin suurta lamaa edeltäneessä kasi- notaloudessa. Julkisessa taloudessa on liikkumavaraa muttei tarpeeksi. Esitetyt menolisäykset ja verokeven- nykset eivät kerta kaikkiaan riitä syn- nyttämään uutta nousukautta. Jotakin positiivista voidaan toki tehdä, mutta verokevennykset eivät maksaisi itseään takaisin, ja hurjimpiin kevennysehdo- tuksiin on kätketty vaatimus leikata myös julkisia menoja. Työllisyysyhtälö ei sillä tavalla umpeutuisi. Laman jälkeisinä vuosina valitettiin, että oli kasvua ilman työpaikkoja. Tämä oli väärinkäsitys; työllisyyshän kasvoi aivan normaalitahdissa koko- naistuotannon mukana. Nyt on ase- tettu tavoitteeksi 100 000 lisätyöpaik- kaa vaalikaudella, jolle ei ole tiedossa kasvun edellytyksiä. Sekin näyttää vää- rinkäsitykseltä, että pystyttäisiin luo- maan työpaikkoja ilman kasvua. On huolestuttavaa, kuinka vähän maan hallituksella on keinoja kasvun edellyttämään viennin vauhdittamiseen. Emussa nopeasti vaikuttavia rohtoja ei olekaan, ja nyt vielä euron vahvistu- minen nakertaa hintakilpailukykyä. Kansainvälistä nousukautta odoteltaes- sa onkin viisasta varovaisuutta jättää talouspolitiikkaan joustovaraa tuleville vuosille. Työ- paikkoja ilman kasvua? AJANKOHTAISTA Suhdanne-ennusteita julkaistaan meillä ja maailmalla pilvin pimein. Ne tuovat esille kunkin ennustelai- toksen oman käsityksen talousnäky- mistä. Eri ennusteet ovat usein var- sin lähellä toisiaan, mikä johtuu pit- kälti kaikkien käytettävissä olevasta tilastomateriaalista ja samantyyppi- sistä talouden toimintamekanismeja käsittelevistä ennustemalleista. Poik- keamat yleisestä linjasta edellyttävät aina erityisen painavia perusteluja. Talouspoliittisista suosituksista saat- taa löytyä jo enemmän eroja. Englantilainen The Economist- lehti kokoaa useiden maiden BKT- ennusteista yhteenvedon kysymällä eri ennustelaitoksilta. Kansainvälisistä ennustelaitoksista tärkeimpiä ovat OECD, Kansainvälinen valuuttara- hasto (IMF), YK ja sen Economic Commission for Europe (UNECE), Euroopan komissio, Euroopan kes- kuspankki sekä saksalainen Ifo-ins- tituutti. Joidenkin investointipankki- en kuten Merrill Lynchin ja Morgan Stanleyn ennusteita on vapaasti saa- tavissa. Yhdysvaltalaisen Conferen- ce Board-tutkimuslaitoksen enna- koivia sundanneindikaattoreita seu- rataan myös laajasti. Federal Reser- ve Bank of New York kokoaa www- sivuilleen monia suhdanneseurantaa hyödyttäviä kansainvälisiä tilastoja muttei varsinaisia ennusteita. Suomen ”virallisia” suhdanne- ennustajia ovat valtiovarainministe- riö ja Suomen Pankki. Etlalla, Pal- kansaajien tutkimuslaitoksella ja Pel- lervon taloudellisella tutkimuslaitok- sella on omat ennusteensa samoin kuin Aktia Säästöpankilla, Handels- bankenilla, Nordealla, Osuuspank- kikeskuksella ja Sampo Pankilla. Sektorikohtaisia indikaattoreita ja ennusteita julkaisevat mm. Teolli- suus ja työnantajat, Keskuskauppa- kamari, Palvelutyönantajat, Talous- tutkimus (ostopäällikköindeksi), Suomen Pankkiyhdistys (rahoitus- markkinat) ja Suomen Hypoteek- kiyhdistys (asuntomarkkinat). talous 2 03 28.4.2003, 15:061
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s2 Palkansaajien tutkimuslaitoksen suh- danne-ennuste vuosille 2003–2004 pe- rustuu oletukseen, että sota kestää enintään kolme kuukautta. Tämä mah- dollistaisi kansainvälisten suhdanteiden kääntymisen nousuun tämän vuoden loppupuolella. Paranevien kansainvä- listen suhdanteiden tukemana Suomes- sa voitaisiin päästä tänä vuonna noin kahden prosentin kasvuun. Tämänsuu- ruinen talouskasvu riittää pitämään työttömyyden nousun vähäisenä. Talousennuste 2003–2004 Palkansaajien tutkimuslaitos Ennusteryhmä Ennuste perustuu 21.3.2003 käytettävissä olleisiin tietoihin, ja se on julkaistu 26.3.2003. Vain lyhyt sota mahdollistaa talouden nousun Palkansaajien tutkimuslaitoksen talousennustetta tehtäessä sota Irakissa oli juuri alkanut. Jo ennestään epävarmat lähi- tulevaisuuden näkymät olivat muuttuneet vieläkin epä- varmemmiksi. Sodan pituus vaikuttaa lähitulevaisuudessa oleellisesti kansainvälisen talouden kehitykseen ja sitä kautta myös Suomen talouteen. PalkansaajientutkimuslaitoksenennusteryhmäänkuuluvatEeroLehto(oik.), Merja Kauhanen, Pekka Sauramo ja Heikki Taimio. Ensi vuodenkin talouskehitykseen liit- tyy erittäin paljon epävarmuustekijöi- tä. Sodan väistyminen hälventäisi epä- varmuutta sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa ja vauhdittaisi talouskas- vua myös Suomessa. Kasvun voimis- tuminen myös pysäyttäisi työttömyy- den nousun. Vaikka Irakin sota on tärkein ajan- kohtainen kansainvälisiä suhdanteita muovaava epävarmuuden lähde, se ei suinkaan ole ainoa suhdanteita ja suh- talous 2 03 28.4.2003, 15:062
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 3 dollarin laskupaineita ja saattaa nostaa ennen pitkää myös pitkiä korkoja. Tänä vuonna talouskasvu hidastuu viimevuotisesta, ja kokonaistuotanto kasvaa 2 prosenttia. Sotaan liittyvän epävarmuuden pieneneminen paran- taa suhdannenäkymiä ensi vuonna. Kokonaistuotanto lisääntyy tuolloin 2,7 prosenttia. Pelkästään sotaan liit- tyvän epävarmuuden poistuminen ei kuitenkaan riitä viemään Yhdysvalto- jen taloutta ripeän kasvun uralle. Eri- tyisesti kotitalouksien velkaongelma hidastaa kasvunäkymiä myös sodan jäl- keen. Euroalueen ydinmaat vaikeuksissa Euroalueen suhdannenäkymät olivat vielä viime vuoden alussa suhteellisen valoisat, koska vienti alueen ulkopuo- lelle vauhdittui. Vuoden edetessä nä- kymät alkoivat kuitenkin muuttua syn- kemmiksi ja talouskasvu hiipui. Se johti työttömyyden kääntymiseen nousuun. Myös euroalueella sodanuhka on lisän- nyt epävarmuutta tuntuvasti. Kuluvan vuoden alussa kuluttajien luottamus on ollut alhaisempi kuin moneen vuoteen, eikä yritystenkään luottamus ole roh- kaissut investointeihin (kuvio 1). Eu- roalueen talousvaikeuksia on pahen- tanut erityisesti Saksan talouden taan- tuma. Vienti on tukenut talouskasvua, mutta kotimaiset tekijät, erityisesti lai- mea investointitoiminta, ovat hidasta- neet tuotannon kasvua. Euroopan keskuspankki (EKP) on reagoinut taantumaan ja keventänyt rahapolitiikkaa. Koronalennukset ovat kuitenkin olleet varovaisia, mihin on vaikuttanut paitsi epäyhtenäinen ta- loustilanne eri jäsenmaissa myös inflaa- tion pysytteleminen yli kahdessa pro- sentissa. Euroalueen talousvaikeuksia on lisännyt se, että vakaus- ja kasvu- sopimuksen mukaiset korkeimmat sal- litut julkisen talouden alijäämät ovat ka- ventaneet talouspolitiikan liikkumava- raa erityisesti alueen suurimmissa mais- sa: Saksassa, Ranskassa ja Italiassa. Lähitulevaisuudessa suhdanteet pysy- vät Euroopassa heikkoina. Mitä pidem- pään sota kestää, sitä kauemmaksi täytyy toiveet euroalueen elpymisestä siirtää. Melko lyhyeksi jäävä sota mah- dollistaisi kuitenkin suhdanteiden ko- hentumisen jo tämän vuoden aikana. Jo pelkästään patoutuneen kulutusky- synnän ja investointitoiminnan purkau- tuminen piristäisi taloutta. Koska en- nustamme sodan päättyvän alkukesään mennessä, arvioimme euroalueen ta- louden kääntyvän nousuun kuluvan vuoden loppupuolella. Ennustamme EKP:n jatkavan rahapolitiikan keven- tämistä, joka osaltaan tukee suhdan- teiden kohentumista. Tuotanto kasvaa keskimäärin 1,1 prosenttia. Ensi vuon- na kasvu ripeytyy 2,1 prosenttiin. Kas- vun vauhdittumiseen liittyy kuitenkin paljon epävarmuustekijöitä. Perusedel- danneodotuksia heikentävä tekijä. Jo ennen vuoden 2001 syyskuun 11. päi- vän tapahtumia kansainvälinen talous oli ajautunut Yhdysvaltojen talouden viemänä taantumaan. Siksi lyhytkään sota ei takaa sitä, että kansainvälinen talous kääntyy ripeään nousuun. Sekä Yhdysvalloissa että euroalueella on omia erityistekijöitä, jotka heikentävät kansainvälisen talouden voimakkaan elpymisen edellytyksiä. Siksi myös Suomen talouden kehitysnäkymät ovat Irakin sodan mahdollisesta loppumi- sesta huolimatta epävarmalla pohjalla. Yhdysvalloissa ei tapahdu ripeää elpymistä Yhdysvaltain talouskehitys oli viime vuonna poikkeuksellisen epävakaata. Terrori-iskun jälkeen talouskasvu ripe- ytyi aluksi yllättävänkin vauhdikkaas- ti, mutta vuoden lopulla se alkoi hii- pua. Vuoden alkukuukausina tapahtu- nut tuotannon kasvun ripeytyminen osoittautui tilapäiseksi, lähinnä varas- tojen täydentämisestä johtuvaksi kas- vusysäykseksi. Talouskasvu oli pitkälti kotitalouksien varassa. Vaikka osake- kurssien lasku söi varallisuutta, alhai- nen korkotaso kannusti kotitalouksia kasvattamaan kulutustaan. Vuoden loppupuolella sodanuhankin kasvatta- ma epävarmuus alkoi kuitenkin näkyä kulutuksen kasvun hiipumisena. Kas- vua tuki myös julkinen kulutus. Tämän vuoden alkukuukausina ame- rikkalaisten kuluttajien luottamus on heikentynyt jyrkästi, ja yksityinen ku- lutus väheni tammikuussa ensimmäis- tä kertaa neljään kuukauteen. Lähitu- levaisuudessa hidastuva yksityinen ku- lutus ja huononeva työllisyys hallitse- vat talouskehitystä. On huomionarvois- ta, että 1990-luvun alussa Persianlah- den kriisiin liittynyt suhdannetaantu- ma oli kulutusvetoinen. Talouskasvua tukee julkisten menojen, myös sotilas- menojen, tuntuva lisäys. Julkisten me- nojen kasvu yhdistyneenä verotuksen keventämiseen heikentää lähitulevai- suudessa jo ennestään alijäämäistä jul- kista taloutta. Se lisää sodan ohella Kansainvälinen talous. Kokonaistuotannon määrän kasvu (%) 2002 2003e 2004e Yhdysvallat 2,4 2,0 2,7 Euro–12 0,7 1,1 2,1 Saksa 0,2 0,4 1,5 Ranska 1,0 1,4 2,4 Italia 0,3 1,2 2,0 EU–15 0,9 1,3 2,2 Ruotsi 1,7 2,2 3,0 Iso-Britannia 1,5 2,0 2,8 Japani –0,7 0,5 1,0 Venäjä 4,4 4,0 5,0 Lähde: BEA, OECD, IMF, Palkansaajien tutkimuslaitos talous 2 03 28.4.2003, 15:063
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s4 lytys kasvun ripeytymiselle on, että ku- luttajien ja yritysten luottamus para- nee nykyisestä oleellisesti. Kansainvälisen talouden laskusuhdan- teesta huolimatta talouskasvu pysyy suhteellisen voimakkaana Aasiassa. Ja- panin talousvaikeudet kuitenkin jatku- vat, ja siellä talouden kasvuvauhti py- syy nollan tuntumassa. Sota varjostaa kasvua Suomessakin Suomessa laskusuhdanne on jatkunut jo kaksi vuotta. Viime vuonna koko- naistuotanto kasvoi 1,6 prosenttia eli suunnilleen sen verran kuin talousen- nustajat viime vuoden alkupuolella ylei- sesti ennustivat. Kasvu kuitenkin tu- keutui yllättävän voimakkaasti vientiin: viennin määrä kasvoi 5,6 prosenttia. Viennin määrän ripeä kasvu antaa kuitenkin harhaanjohtavan kuvan vien- titulojen kasvusta. Viennin arvo supis- tui hieman, eli vientihinnat laskivat sel- västi. Vientilukuja muovasi oleellisesti sähkötekninen teollisuus, jossa viennin määrä kasvoi voimakkaasti mutta jos- sa matkapuhelinten halpeneminen nä- kyi vientihintojen laskuna. (On myös huomionarvoista, että tilastoviran- omaisilla on ollut viime vuosina vaike- uksia jakaa sähköteknisen teollisuuden tuotannon ja viennin arvoa kuvaavat luvut määrä- ja hintakomponenttei- hin.) Vienti kasvoi kuitenkin myös pe- rinteisillä toimialoilla, esimerkiksi met- säteollisuudessa ja kemianteollisuudes- sa. Suomen vientiä vauhditti suhteelli- sen hyvän talouskehityksen jatkumi- nen naapurimaissamme. Vaikka vienti Saksaan kangerteli, vienti esimerkiksi Venäjälle ja Ruotsiin kasvoi suhteelli- sen voimakkaasti. Lähitulevaisuuden kannalta oleellinen seikka on se, että talouskasvu hidastui vuoden loppukuukausina. Tämä ku- vasti lähinnä teollisuustuotannon kas- vun vaimenemista. Tammikuussa te- ollisuustuotannon määrä laski selväs- ti. Tämä ei johtunut niinkään sähkö- teknisestä teollisuudesta vaan heiken- tyneistä vientinäkymistä perinteisillä kansainvälisestä talouskehityksestä riip- puvilla toimialoilla (kuvio 2). Kansainvälisen talouden kehitys mää- rää sen, kuinka korkeiksi viennin ja myös kokonaistuotannon kasvuvauh- dit muodostuvat. Ennustamme, että kokonaistuotanto kasvaa tänä vuonna 2 prosenttia. Tämä on kuitenkin mah- dollista vain, jos sodasta johtuva epä- varmuus hälvenee melko pian ja vienti vetää edes kohtuullisesti. Viennin kas- vua tukee se, että talouskasvu on naa- purimaissamme nopeampaa kuin eu- roalueella ja Yhdysvalloissa. Ensi vuon- na viennin kasvu vahvistuu, ja vienti kasvaa noin 5 prosenttia. Lähde: Conference Board, Europaan komissio. Kuvio 1. Kansainvälisiä suhdanneindikaattoreita 1995:01–2003:02. Lähde: Tilastokeskus. Kuvio 2. Tuotanto tehdasteollisuudessa ja sähköteknisessä teollisuudes- sa 1996:01–2003:01. talous 2 03 29.4.2003, 14:144
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 5 Viennin kehitykseen liittyy kuitenkin poikkeuksellisen paljon epävarmuuste- kijöitä,joistaIrakinkriisinpituusonvain yksi. Sekä Yhdysvalloissa että euroalu- eella on sodasta riippumattomia suh- danteita heikentäviä tekijöitä, jotka saat- tavat tehdä viennin elpymisestä kerto- vat ennusteet liian toiveikkaiksi. Vien- nin kasvua osoittavat ennusteluvut ovat myös hieman harhaanjohtavia, koska ennusteemme mukaan vientihintojen lasku jatkuu tänä vuonna. Sen seurauk- sena vientitulot laskevat edelleen, vaik- ka viennin määrä kasvaakin. Tänä vuonna yksi oleellinen koko- naistuotannon kasvun vauhdittumisen este on investointitoiminnan laimeus. Talonrakennusinvestoinnit pysyvät vii- mevuotisella tasollaan. Asuntojen ra- kentaminen piristyy tämä vuonna hie- man, mutta toimisto- ja teollisuustilo- jen rakentamisen lasku jatkuu edelleen. Maa- ja vesirakentamisessa investoin- nit kuitenkin kasvavat uusien tie- ja ra- tahankkeiden ansiosta. Yleinen epä- varmuus ja teollisuudessa käyttämät- tömän tuotantokapasiteetin laajuus ovat keskeisiä syitä siihen, että kone- ja laiteinvestointien kasvu jää hyvin vähäiseksi. Kokonaisuudessaan yksityi- set investoinnit kasvavat tänä vuonna hieman yli yhdellä prosentilla. Julkiset investoinnit sen sijaan supistuvat kun- tien heikentyneiden talousnäkymien vuoksi noin 5 prosenttia. Ensi vuonna investointitoiminta kuitenkin vilkastuu jonkin verran, koska muun muassa asuinrakentamisen kasvu voimistuu. Myös koneiden ja laitteiden hankinnat kasvavat selvästi tämänvuotisesta. In- vestoiminen koneisiin ja laitteisiin edel- lyttää erityisesti teollisuudessa sitä, että kansainvälisen talouden kehitystä hei- kentävä epävarmuus pienenee. Kulutuksen kasvu jatkuu Viime vuonna kotitalouksien kulutus- menot lisääntyivät noin 2 prosenttia. Kasvu noudatti ostovoiman kehitystä, sillä kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulotkin lisääntyivät noin 2 pro- sentilla. Kulutuksen kasvua vahvisti eri- tyisesti kestokulutushyödykkeiden han- kintojen vauhdittuminen. Se johtui lä- hinnä autokaupan vilkastumisesta. Käy- tettyjen tuontiautojen verotuksen ke- veneminen johti autojen myynnin ri- peään kasvuun. Korkotason alenemi- nen tuki osaltaan kulutusta ja piti asun- tokaupan edelleen vilkkaana erityises- ti pääkaupunkiseudulla. Kuluttajien luottamus omaan talouteen pysyi suh- teellisen vakaana. Sen sijaan usko Suo- men talouden kehitysnäkymin heikkeni vuoden aikana selvästi, vaikka se ei tuntunutkaan kulutusluvuissa. Toisin kuin Yhdysvalloissa sodanuhka ei nä- kynyt selvästi suomalaisten kuluttajien käyttäytymisessä. Kuluvana vuonna yksityinen kulutus kasvaa 2,2 prosenttia. Kasvu noudat- telee kotitalouksien ostovoiman kas- vua. Uusien autojen hankinnat lisään- tyvät kuluvan vuoden alussa tapahtu- nen verotuksen kevenemisen takia voi- makkaasti, mikä näkyy ripeänä kesto- kulutushyödykkeiden kysynnän kasvu- na. Aleneva korkotaso parantaa osal- taan kulutusmahdollisuuksia. Vaikka Irakin kriisi ei olekaan toistaiseksi ku- vastunut suomalaisten kotitalouksien kulutuspäätöksissä, sen pitkittyminen saattaisi jossakin vaiheessa alkaa vai- kuttaa niihin. Mikäli sota jää melko ly- hyeksi, se ei ehdi alkaa vähentää kulu- tusta Suomessa. Myös ensi vuonna kulutus kasvaa suunnilleen 2 prosenttia. Yksityinen kulutus on viime aikoina toiminut ta- louskasvun vakauttajana, joka on es- tänyt työllisyyden heikkenemisen pal- velualoilla. Lähitulevaisuudessa sen rooli pysyy samankaltaisena. Keskitetty ratkaisu muovaa palkkakehitystä Tänä vuonna kotitalouksien ostovoima kasvaa hieman yli 2 prosenttia. Viime joulukuussa hyväksytty tulopoliittinen kokonaisratkaisu muovaa palkkakehi- tystä tämän ja ensi vuoden aikana. Pal- kansaajien keskimääräinen ansiotaso nousee kuluvana vuonna 3,7 prosent- tia. Siitä sopimuskorotusten osuus on noin 3 prosenttiyksikköä. Liukumat nostavat palkkoja vajaan prosenttiyksi- kön verran. Tänä vuonna palkanko- rotusten merkitys ostovoiman lähteenä korostuu, koska työllisyys heikkenee jonkin verran eikä tuloverotuksen ke- ventämisestäkään tule merkittävää lisää palkansaajien tuloihin. Arvioimme palkansaajien keskimää- räisen ansiotason nousevan ensi vuon- Kysynnän ja tarjonnan tase. 2002 2002 2003e 2004e Käyvin hinnoin Mrd. euroa Määrän prosenttimuutos Bruttokansantuote 139,7 1,6 2,0 2,8 Tuonti 42,2 1,7 2,0 4,0 Kokonaistarjonta 181,9 1,7 2,0 3,1 Vienti 53,3 5,6 2,6 5,0 Kulutus 100,5 2,7 2,1 1,9 – Yksityinen kulutus 70,3 2,1 2,2 2,0 – Julkinen kulutus 30,1 4,0 1,7 1,6 Investoinnit 27,8 –1,0 0,5 3,1 – Yksityiset investoinnit 23,9 –2,2 1,4 3,7 – Julkiset investoinnit 3,9 7,0 –4,7 –1,3 Varastojen muutos (ml. tilastollinen ero) 0,3 –1,4 0,0 0,0 Kokonaiskysyntä 181,9 1,7 2,0 3,1 Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos talous 2 03 28.4.2003, 15:065
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s6 na 3,2 prosenttia. Tästä sopimusko- rotusten osuus on 2,3 prosenttiyksik- köä. Ansiotason nousu jää tämänvuo- tista alhaisemmaksi, koska tulopoliit- tiseen kokonaisratkaisuun sisältyvät so- pimuskorotukset ovat tätä vuotta jon- kin verran alhaisempia. Kotitalouksien ostovoiman ennus- tamme nousevan ensi vuonna noin 2 prosenttia. Ennusteen tekemistä han- kaloittaa luonnollisesti se, että ostovoi- maan vaikuttavat veroratkaisut ovat vielä tekemättä. Ennusteeseen ei ole sisällytetty muita verotuksen muutok- sia kuin tavanomaiset inflaatiotarkis- tukset tuloveroasteikkoihin. Parin vuoden ajan jatkunut talouden taantuma on heikentänyt yritysten kes- kimääräistä kannattavuutta jonkin ver- ran. Kannattavuus on kuitenkin säily- nyt hyvänä. Viime vuonna palkansaa- jien saama osuus kansantulosta pysyi suunnilleen edellisvuotisella tasolla (ku- vio 3). Tänä vuonna palkkojen osuus nousee jonkin verran. Tähän vaikut- taa erityisesti vientihintojen laskun jat- kuminen, joka osaltaan hidastaa kan- santulon kasvua. Ensi vuonna viennin elpymisen vahvistuminen kuitenkin alentaa palkkojen osuutta uudelleen. Kansainvälisissä kannattavuusvertai- luissa suomalaiset yritykset ovat me- nestyneet erittäin hyvin, eikä lähitule- vaisuus muuta tilannetta. Inflaation kehitys epäselvä Viime vuonna kuluttajahinnat kallistui- vat 1,6 prosenttia eli vähemmän kuin euroalueen maissa keskimäärin. In- flaatio pysyi hitaana, vaikka raakaöl- jyn maailmanmarkkinahinnat kohosi- vatkin vuoden aikana selvästi. Tuon- tihintapaineita kevensi kuitenkin euron vahvistuminen. Lisäksi elintarvikkeiden hintakehitys tasaantui edellisen vuoden jyrkän nousun jälkeen, ja korkotason laskukin hillitsi elinkustannusten nou- sua. Tänä vuonna raakaöljyn maailman- markkinahinnan kehitys on keskeisin hintakehitykseen liittyvä epävarmuu- den lähde. Jos Irakin sota ei pitkity, raakaöljyn hinta voi kääntyä selvään laskuun. Se hidastaisi hintojen nousua erityisesti vuoden jälkipuoliskolla. En- nustamme kuluttajahintojen kallistuvan tänä vuonna 1,8 prosenttia. Arvioim- me inflaation hidastuvan selvästi vuo- den edetessä. Korkotason lasku hidas- taa osaltaan kuluttajahintojen nousua, ja samalla tavalla vaikuttaa myös uusi- en autojen halpeneminen. Ensivuodeninflaatioonvaikuttaaoleel- lisesti yksi uusi tekijä: mahdollinen al- koholijuomien ja tupakkatuotteiden verotuksen muuttaminen. Vuoden 2004 alkuun ajoittuva alkoholijuomien ja tu- pakkatuotteiden tuontikiintiöiden kas- vu ja Viron liittyminen Euroopan unio- niin saman vuoden toukokuussa pakot- tavat päätöksentekijät miettimään sitä, miten alkoholia ja tupakkaa Suomessa Kuvio 3. Työn ja pääoman välisen tulonjaon kehitys yksityisellä sektorilla 1975–2004. Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos Kuvio 4. Työvoiman tarjonta ja työllisyys 1985–2004. Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos. talous 2 03 29.4.2003, 14:076
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 7 verotetaan. Jos päätöksentekijät pääty- vät alentamaan alkoholijuomien ja tu- pakkatuotteiden valmisteveroja huo- mattavasti, se näkyy ensi vuonna myös keskimääräisessä inflaatiovauhdissa. Koska toistaiseksi on epäselvää, mitä päätöksentekijät tekevät – ja mitä hei- dän kannattaisi tehdä – inflaatioennus- teessamme ei ole otettu huomioon mahdollista alkoholijuomien ja tupak- katuotteiden verotuksen muuttamista. Ilman tätä erityistekijääkin inflaatio hi- dastuu ensi vuonna hieman tämänvuo- tisesta, 1,4 prosenttiin. Työttömyys nousee hieman Hitaaseen kokonaistuotannon kasvuun suhteutettuna työllisyyskehitys pysyi vii- me vuonna yllättävänkin hyvänä. Työl- listen määrä nousi 5 000 henkilöllä, ja työllisyysaste pysyi edellisvuotisella ta- sollaan eli 67,7 prosentissa. Palkansaa- jien määrä kasvoi 8 000 henkilöllä, mutta yrittäjien ja yrittäjäperheenjäsen- ten määrä väheni 3 000 henkilöllä. Työllisyyskehitys on kuitenkin ollut poikkeuksellisen kaksijakoista: työllisyys on heikentynyt selvästi teollisuudessa, mutta työpaikkojen lisääntyminen pal- velualoilla on estänyt työpaikkojen ko- konaismäärän kääntymisen laskuun. Kaksijakoisuus on näkynyt myös erona miesten ja naisten työllisyydessä. Teol- lisuudessa tuotannon kasvun vaimeus näkyi jo vuoden loppupuolella miesten työllisyyden heikentymisenä ja työttö- myyden kasvuna (kuvio 5). Naisten työllisyyden kasvu oli kuitenkin voimak- kaampaa kuin miesten työllisyyden vä- heneminen. Naisia työllistivät sekä yk- sityiset että julkiset palvelut. Ikäryhmistä heikointa työllisyyskehitys oli nuorilla. Työllisyyskehitykseen liittyi myös sellainen erityispiirre viime vuonna, että kokoaikatyöllisten määrä laski 9 000:lla ja osa-aikatyöllisten mää- rä kasvoi 14 000:lla. Osa-aikatyöl- listen määrää kasvatti osaltaan osa- aikaeläkkeen saajien määrän nousu yli 10 000 hengellä. Viime vuoden lopulla osa-aikaeläkkeen saajia oli lähes 40 000. Yksi syy osa-aikaeläk- keen suosion kasvuun oli se, että tä- män vuoden alusta osa-aikaeläkkeen ikäraja nousi 58 ikävuoteen oltuaan 56 ikävuodessa vuodesta 1997 läh- tien. Ikärajan muutos koskee vuon- na 1947 tai sen jälkeen syntyneitä. Tänä vuonna työllisten määrä jää edellisvuotiselle tasolleen. Viennistä riippuvassa teollisuudessa työllisyyske- hitys on alkuvuodesta synkkää, mikä näkyy lomautusten ja irtisanomisten selvänä kasvuna. Määrällisesti heikoin- ta työllisyyskehitys on metalliteollisuu- dessa. Teollisuuden työvoiman kysyn- nän heikkenemisen vastapainoksi työl- lisyys kasvaa tänä vuonna edelleen pal- velusektorilla, jossa työpaikkoja syn- tyy eniten kiinteistö- ja liike-elämän pal- veluihin sekä julkisiin ja muihin palve- luihin. Työvoiman kysynnän laskun odotetaan tänä vuonna jälleen kohdis- tuvan enemmän miehiin kuin naisiin, mikä on ollut jo nähtävissä alkuvuo- den työllisyyskehityksessä. Työllisyyden paraneminen rakentamisessa vähentää osaltaan miesten työllisyyden laskua. Työvoiman tarjonnan kasvu hidastui viime vuonna 0,2 prosenttiin, ja työ- voimaan kuului 66,6 prosenttia työikäi- sestä väestöstä. Nuorten työvoiman tar- jonta reagoi voimakkaimmin suhdan- netilanteeseen, ja nuorten työvoima- osuus aleni edellisvuodesta. Miehillä työvoimaan osallistuminen supistui sekä 15–24-vuotiaiden että 25–54-vuotiai- den ryhmässä. 55–74-vuotiaiden työ- voiman tarjonta kasvoi viime vuonna kaikkein voimakkaimmin johtuen vä- estökasvusta tässä ikäryhmässä. Ennus- tejaksolla myös tämän ikäryhmän työ- voimaosuus kasvaa edelleen johtuen mm. muille kuin vanhuuseläkkeelle siir- tyneiden osuuden alenemisesta. Tänä vuonna talouskehityksen vaime- us näkyy edelleen työvoiman tarjonnas- sa, jonka kasvu jää 0,1 prosenttiin eli noin 3 000:een henkilöön. Ensi vuon- na työvoiman tarjonnan kasvun enna- koidaan nousevan 0,4 prosenttiin pa- rantuneen suhdannetilanteen myötä. Työttömyysaste jäi viime vuonna sa- maksi kuin vuonna 2001 eli 9,1 pro- senttiin. Alle 25-vuotiaiden työttömyys- aste kuitenkin nousi. Naisten työttö- myyden aleneminen ja miesten työt- tömyyden kasvu kompensoivat toisen- sa viime vuonna. Työvoiman tarjon- nan kasvun hidastumisella oli myös selvä vaikutus siihen, että työttömyys- aste ei kääntynyt nousuun. Pitkäaikaistyöttömien eli yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleiden Kuvio 5. Naisten ja miesten työllisyys 1999:01–2003:02. Lähde: Tilastokeskus. talous 2 03 29.4.2003, 14:077
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s8 määrä vähentyi viime vuonna koko- naistyöttömyyden laskua nopeammin huolimatta siitä, että työhallinnon toi- menpiteisiin osallistuvien määrä oli hie- man pienempi kuin vuotta aikaisem- min. Pitkäaikaistyöttömien määrä vä- hentyi viime vuonna 5 000 henkilöllä. Vuoden lopulla heitä oli noin 76 000. Päättyneiden yhtäjaksoisten työttö- myysjaksojen keskimääräinen kesto laski viime vuonna 17 viikkoon oltu- aan 18 viikossa kaksi edellistä vuotta. Meneillään olevien työttömyysjaksojen keskimääräinen kesto lyheni viime vuonna 51 viikosta 50 viikkoon. Ns. työttömyyseläkeputkessa olevien mää- rä on vaikuttanut pitkäaikaistyöttö- myyttä nostavasti. Vaikutus eläkeput- ki-ikäisten työttömyysasteeseen on ar- violta 1–2 prosenttiyksikköä. Tänä vuonna työttö- myys kääntyy lievään nousuun ja työttömyys- aste nousee 9,2 prosent- tiin. Työttömiä on keski- määrin 241 000. Suh- danneluonteisesti hidas- tuva työvoiman tarjon- nan nousu ja työvoima- poliittisiin toimenpitei- siin osallistuvien määrän kasvu lieventävät työttö- myyden kasvua. Alku- vuodesta erityisesti työ- voimakoulutukseen osallistuvien määrää on lisätty. Ensi vuonna työttö- myys laskee 9,1 prosent- tiin parantuneen työvoi- man kysynnän myötä. Sekä kuluvana että ensi vuonna työllisyyden ke- hitykseen liittyy poikke- uksellisen paljon epävar- muutta. Kansainvälisen talouden epävakaus voi johtaa siihen, että työlli- syys teollisuudessa heik- kenee tänä vuonna en- nustamaamme enem- män. Jos kansainvälisen talouden nousu ei lähde- kään liikkeelle ennakoi- mallamme tavalla, myös ensi vuoden työllisyyskehitys voi olla arvioimaam- me synkempi. Vaikka lähimenneisyy- dessä työllisyyskehitys on ollut odotta- mattoman hyvää, lähitulevaisuudessa se saattaa olla odottamattoman huonoa. Valtiontalouden tila pysyy vakaana Laskusuhdanne on hidastanut valtion- talouden tulojen kasvua. Siitä huoli- matta valtiontalouden tila on pysynyt hyvänä. Viime vuonna ylijäämää ker- tyi lopulta 2,4 miljardia euroa eli enem- män kuin esimerkiksi valtiovarainmi- nisteriö tai Palkansaajien tutkimuslai- tos vuosi sitten ennustivat. Edellisvuo- desta ylijäämä supistui vain vähän. Ve- rotuloja kertyi ennakoitua enemmän muun muassa yhteisö-, auto-, ja ener- giaveroista. Valtiontalouden hyvänä säilynyt tila on keskeinen syy siihen, että Suomessa koko julkisen sektorin tila on pysynyt erinomaisena (kuvio 6). Useat euroalu- een maat kamppailevat julkisen talou- den alijäämien kanssa. Suomessa koko julkisensektorinylijäämäoliviimevuon- na 6,6 miljardia euroa eli 4,7 prosent- tia kokonaistuotannon arvosta. Suhteellisen hitaaksi jäävän talouskas- vun takia valtiontalouden ylijäämän pieneneminen jatkuu. Esimerkiksi yh- teisöveron tuotto supistuu selvästi. Valtiontalous kuitenkin pysyy ylijäämäi- senä, ja ylijäämää kertyy noin 800 mil- joonaa euroa eli 0,5 prosenttia koko- naistuotannon arvosta. Ensivuodenosaltamonetoleellisetval- tiontalouteen vaikuttavat veroratkaisut on tekemättä. On mahdollista, että ve- rotus muuttuu sekä välittömän että vä- lillisen verotuksen osalta. Paine muut- taa alkoholijuomien ja tupakkatuottei- den verotusta hankaloittaa osaltaan val- tion verotulojen kasvun arviointia. Toi- saalta niiden tuonnin vapautuminen vähentää myös verokertymiä muutamal- la sadalla miljoonalla eurolla, vaikka ve- roasteita ei muutettaisikaan. Koska uuden hallituksen verolinjauk- sista ei ole vielä tietoa, ennusteemme ei sisällä rutiininomaisten ansiotulove- rotuksen inflaatiotarkistusten lisäksi muita veromuutoksia. Tällainen ole- tus muuttumattomasta verotuksesta johtaa siihen, että valtiontalouden yli- jäämä edelleen supistuu. Valtiontalous kuitenkin säilyy ylijäämäisenä. Valtiontalouden ylijäämän pienenemi- nen supistaa myös koko julkisen ta- louden ylijäämää. Sekään ei uhkaa Suomen asemaa euroalueeseen kuu- luvana maana, jolla on kaikkein suu- rin julkisen talouden ylijäämä. Talouspolitiikan tuettava työl- lisyyttä Parhaassa tapauksessa työttömyyden nousu on jäämässä lyhytaikaiseksi il- Ennustepäällikkö Pekka Sauramon mielestä suhdannekehi- tyksen ennustaminen on nyt aivan erityisen epäkiitollinen tehtävä kansainväliseen talouteen liittyvien suurten epävar- muustekijöiden takia. talous 2 03 29.4.2003, 14:048
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 9 miöksi. Siitä huolimatta työllisyyttä tulisi parantaa myös perinteisten suh- dannepoliittisten lisätoimien avulla. Ennusteen keskeisiä lukuja. 2002 2003e 2004e Työttömyysaste (%) 9,1 9,2 9,1 Työttömät (1 000) 237 241 240 Työlliset (1 000) 2 372 2 372 2 383 Työllisyysaste (%) 67,7 67,5 67,7 Inflaatio, kuluttajahintaindeksi (%) 1,6 1,8 1,4 Ansiotaso, ansiotasoindeksi (%) 3,3 3,7 3,2 Kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot (%) 2,1 2,0 2,1 Vaihtotaseen ylijäämä (mrd. euroa) 10,0 9,1 9,7 Kauppataseen ylijäämä (mrd. euroa) 13,9 12,5 13,1 Valtiontalouden rahoitusylijäämä mrd. euroa 2,4 0,8 0,5 % bkt:sta 1,7 0,5 0,3 Julkisyhteisöjen rahoitusjäämä mrd. euroa 6,6 4,3 3,7 % bkt:sta 4,7 3,0 2,5 Velkaantumisaste (Emu-velka) % bkt:sta 42,7 42,3 41,6 Lyhyet korot (3 kk:n euribor) 3,3 2,4 2,7 Pitkät korot (valtion obligaatiot, 10 v.) 5,0 3,9 4,5 Lähde: Suomen Pankki, Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos. kaistamisesta. Tarvetta olisi myös hel- pottaa kuntien taloustilannetta, jotta ne eivät joutuisi leikkaamaan inves- tointejaan. Vaikka työllisyys saattaa alkaa paran- tua jo ensi vuoden aikana, parantumi- nen ei välttämättä kosketa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia, työttö- mien kovan ytimen muodostavia työt- tömiä. Heistä huomattava osa on pit- käaikaistyöttömiä. Uuden hallituksen tulisikin kiinnittää erityishuomio näi- den ihmisten tilanteen kohentamiseen. Parhaiten työttömien kovaan ytimeen kuuluvien ihmisten työnsaantimahdol- lisuuksia voidaan edistää aktiivisen työ- voimapolitiikan toimenpiteillä: tukityöl- listämisellä ja koulutuksella. Toimen- piteiden täytyy kuitenkin ottaa huomi- oon aiempaa paremmin työttömien yk- silölliset erot. Viimeaikaisessa talouspoliittisessa keskustelussa on korostettu verotuk- sen merkitystä työllisyyden parantami- sessa. Veroratkaisut ovatkin tärkeitä, koska ne vaikuttavat lähivuosina huo- mattavasti valtion verotulojen kertymi- seen. Keskusteltaessa veroratkaisuista tulisi kuitenkin muistaa, että se on myös keskustelua julkisen sektorin koosta. Toisaalta menolinjauksissa ote- taan kantaa myös veronkevennysva- raan. Uuden hallituksen yhtenä tehtävänä tulisi olla kansalaisten hyvinvoinnin kannalta tärkeiden palveluiden, erityi- sesti terveyspalveluiden, puutteiden korjaaminen. Se loisi myös työpaik- koja. Mitä tärkeämpänä tällaisten puut- teiden korjaamista pidetään, sitä pie- nemmäksi esimerkiksi ansiotulojen ve- ronkevennysvara muodostuu. Uusi hallitus joutuu tekemään vero- ja menolinjauksensa aiempaa haasta- vammissa olosuhteissa. Yksi EU:n yh- dentymiskehitykseen liittyvä ja valtion- talouden kannalta merkittävä linjarat- kaisu täytyy tehdä ensi vuonna alko- holijuomien ja tupakkatuotteiden ve- rotuksen osalta. Koska alkoholijuomi- en ja tupakkatuotteiden verotus on merkittävä verotulojen lähde, verojen keventämisessä tulisi olla erittäin varovainen. Kuvio 6. Valtion, kuntien ja julkisyhteisöjen rahoitusylijäämän osuus bruttokansantuotteesta. Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos. Jo kevään aikana tulisi sopia valtion lisäbudjettia käyttämällä työllisyyttä parantavien julkisten hankkeiden ai- talous 2 03 29.4.2003, 14:049
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s10 Viime vuosikymmenen aikana saavu- tetun poikkeuksellisen pitkän ja vakaan yhtäjaksoisen kasvuvaiheen jälkeen vuoden 2001 taantuma jäi Yhdysval- loissa lieväksi huolimatta osakekurssi- en alamäestä ja terrori-iskusta.1 Vaik- ka ongelmia oli, vuosi 2001 ei kirjau- tunut taloushistoriaan supistuvan ko- konaistuotannon jaksoksi, sillä brutto- kansantuote kasvoi 0,3 %. Viime vuonna bruttokansantuote lisääntyi en- nakkotietojen mukaan 2,4 prosenttia, mikä oli kansainvälisessä vertailussa melko ripeä tahti. Potentiaalinen kasvuvauhti, jossa ta- loutta ei tuotannon noususta huoli- Tarja Heinonen Pääekonomisti Sampo Pankki Oyj Artikkeli perustuu 28.3.2003 käytettävissä olleisiin tietoihin. Yhdysvaltain talous vaatimattomassa kasvussa Yhdysvallat on toiminut pitkään maailman- talouden veturina, mutta nyt siltä ei enää ole odotettavissa merkittävää vetoapua. Irakin sota on vain yksi maan taloutta rasittavista tekijöistä. talous 2 03 29.4.2003, 14:0410
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 11 matta vielä uhkaa inflaation merkit- tävä kiihtyminen, arvioidaan kuiten- kin mm. Yhdysvaltain keskuspankis- sa viime aikoina toteutunutta selvästi nopeammaksi, 3–3,5 prosentiksi. Edellytykset kasvun palautumiselle potentiaaliseen vauhtiinsa näyttävät heikoilta kuluvana vuonna. Irakin sota ja öljyn pitkään korkeana pysytellyt hinta ovat olleet ylimääräisiä rasittei- ta hauraassa taloustilanteessa. Sota jättää jälkeensä aiempaa suuremman budjettialijäämän, joka voi osaltaan ra- joittaa finanssipolitiikan liikkumavaraa tulevina vuosina. Talouden velkaan- tuneisuuden ja teollisuuden kapasitee- tin matalan käyttöasteen vuoksi ko- konaistuotannon kasvu saattaa jäädä melko vaatimattomaksi lähivuosina. Investoinnit pysyvät vaimeina Rahapolitiikka on myötävaikuttanut vii- me vuosien suhdannekuvaan sekä hy- vässä että pahassa. Inflaatiopaineet py- syivät 1990-luvun lopul- la aisoissa, joten keskus- pankin ohjauskorkojen taso säilyi verraten ma- talana aina vuoteen 2000 saakka. Maltillinen kor- kotaso yhdistettynä in- vestointien korkeisiin tuotto-odotuksiin hou- kutteli yrityksiä lisää- mään tuotantokapasiteettiaan. Inves- tointien myötä yritysten velkaisuus li- sääntyi nopeasti. Yritysten velkojen suh- de bruttokansantuotteeseen oli suurim- millaan vuoden 2001 lopussa, noin 48 prosenttia. Lisäksi taseita haurastutti 1990-luvun loppuvuosina yritysten pyr- kimys nostaa oman pääoman tuottoa ostamalla markkinoilta pois omia osak- keita velkarahalla. Sittemmin investointien tuotto-odo- tuksista on kadonnut ylimääräinen toi- veikkuus. Toimintaympäristö ei ole antanut liiemmälti aihetta optimismiin, ja lisäksi yritysten tilinpäätösskandaa- lien jälkeen rahoitusmarkkinoilla tus- kin uskottaisiin kovin toiveikkaiksi vi- ritettyihin tuottolaskelmiin. Monet yri- tykset ovat pitäneet tarpeellisena ko- hentaa rahoitusasemaansa. Tämä on saattanut jarrutella investointeja. Myös Irakin sodan lähestyminen ja alkami- nen ovat ylläpitäneet epävarmuutta, joka on voinut lykätä osaa investointi- päätöksistä. Päätöksiin taseiden kohentamisista on voinut vaikuttaa myös rahoittajien lisääntynyt varovaisuus. Lainarahoituk- sen hankkiminen on ollut vaikeampaa tai ainakin kalliimpaa lukuisten yritys- ten luottokelpoisuuden huononnuttua. Osakemarkkinoiden hei- kennyttyä ei ole ollut juuri mahdollisuutta ha- kea uutta rahoitusta myöskään osakeanneilla. Silti ei ole vahvaa näyt- töä siitä, että rahoittaji- en tiukentuneet kriteerit olisivat suorastaan estä- neet investointihankkei- ta toteutumasta. Esimerkiksi keskus- pankin tekemässä tammikuisessa pankkien lainanantoa koskevassa ky- selyssä (The Federal Reserve Board 2003) korostuivat pikemmin lainojen kysyntään kuin tarjontaan liittyvät te- kijät. Yrityslainojen kysyntää luonneh- dittiin melko vaimeaksi. Syiksi laimeu- teen mainittiin mm. vähentyneet fuu- siot ja yritysostot sekä supistuneet in- vestoinnit rakennuksiin ja laitteisiin. Suurin syy investointitoiminnan vä- häisyyteen on matala kapasiteetin käyt- töaste (kuvio 1). Tavanomaiseen taan- tuman jälkeiseen ajanjaksoon verrat- tuna tehdasteollisuuden toipumisvauhti on jäänyt aneemiseksi. Viime vuonna 1 Kansallisen taloustutkimuslaitoksen (NBER:n) suhdannekiertoa määrittelevä komitea Business Cycle Dating Commit- tee ei tosin edelleenkään ole ilmoittanut maaliskuussa 2001 alkaneen taantuman päättyneen. Komitea haluaa vähintään puolen vuoden talousaineiston suhdanne- käänteen jälkeiseltä ajalta, ennen kuin se päättelee taantuman alkaneen tai päätty- neen. Komitea määrittelee taantuman merkittäväksi aktiviteetin vähenemiseksi koko taloudessa. Hiljentymisen on kestet- Pääekonomistina toimiessaan Tarja Heinonen on vastannut mm. Sampo Pankin suhdanne- katsauksista vuodesta 1997 alkaen. tävä pidempään kuin muutaman kuukau- den ajan, ja sen tulee olla havaittavissa teollisuustuotannossa,työllisyydessä,reaa- lituloissasekäkaupanalalla.Helmikuussa 2003 NBER ilmoitti, että tarvitaan lisää aikaa, ennen kuin voidaan luottavaisin mielin tulkita talouden liikkeitä, sillä työl- lisyyden kasvu on ollut niukkaa. Ks. ”The NBER’sRecessionDatingProcedure”,Na- tional Bureau of Economic Research, h t t p : / / w w w . n b e r. o r g / c y c l e s / recessions.html. Rahoituksen saata- vuus tai hinta eivät ole investointien käynnistymisen ensisijainen este. talous 2 03 29.4.2003, 14:0411
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s12 tuotannon määrä supistui kesäkuuhun saakka, ja vuoden jälkimmäiselläkin puoliskolla kasvu oli verkkaista. Maa- liskuussa julkistettu Tehdasteollisuuden kansallisen yhdistyksen vuosittainen jäsenkysely (The National Association of Manufacturers 2003) oli sävyltään melko lohduton, joskin siihen vaikutti osaltaan sotaa edeltänyt epävarmuus. Kuukausittaiset teollisuuden ostopääl- likköindeksit ovat sen sijaan olleet va- rovaisen myönteisiä. Keskuspankin nopea ja päättäväinen reagointi talouden taantumaan sekä markkinakorkojen aleneminen ovat olleet merkittäviä taloudellista toime- liaisuutta ylläpitäviä tekijöitä. Verraten matalien pääomakustannusten vuoksi yritykset ovat kestäneet keskimäärin melko hyvin vajaakäyttöisen kapasitee- tin ongelman, vaikka joitakin näyttä- viä konkursseja kuten Worldcomin, K- Martin ja US Airwaysin tapauksissa onkin esiintynyt. Luottoriskit ovat Yh- dysvaltain kehittyneillä rahoitusmark- kinoilla jakaantuneet laajalle, joten pankkisektorin ongelmat eivät ole kär- jistyneet samaan tapaan kuin aiemmissa taantumissa. Kapasiteetin vajaakäyttö kertoo, et- tei laajennusinvestointeihin ole tarvet- ta. Sen sijaan rationalisointi-investoin- teja tehdään, sillä ankara hintakilpailu sekä kotimaisten että ulkomaisten tuot- tajien kanssa tekee niistä mielekkäitä, ellei suorastaan välttämättömiä. Viime vuoden viimeisen neljänneksen aikana kiinteät investoinnit muuhun kuin asuinrakentamiseen lisääntyivät vuosi- tasolle muunnettuna 2,5 prosenttia. Tehdasteollisuuden kansallisen yhdis- tyksen kyselyn mukaan kolme neljäs- tä vastaajasta odotti investointien kas- vun jäävän alle viiteen prosenttiin tänä vuonna (The National Association of Manufacturers 2003). Kokonaisuute- na yritysten investointien kasvu siis näyttää jäävän toistaiseksi laimeaksi, mutta kansantalouden kannalta edes lievä lisäys on merkittävä. Asuinrakennusinvestointeja kasvattaa toistaiseksi hyvänä pysynyt asuntojen kysyntä. Matala korkotaso ja vähäinen kiinnostus muihin sijoituskohteisiin ovat vilkastuttaneet asuntokauppaa. Oma- kotitalojen myynti lisääntyi viime vuon- na uuteen ennätykseen. Myös ensim- mäisen polven maahanmuuttajista, joi- ta tuli Yhdysvaltoihin runsaasti 1990- luvulla, aiempaa useammat ovat kyen- neet hankkimaan oman asunnon. Kai- kista kotitalouksista jo yli 68 prosenttia asuu omistusasunnossa. Kuitenkin ko- titalouksien velat suhteessa tuloihin ovat nousseet jo tuntuvasti yli 100 prosen- tin, mikä hillinnee asuntojen kysynnän kasvua jatkossa. Myös epävarmuus työllisyyden kehityksestä hillitsee velan- ottovalmiutta. Perheistä kolmella nel- jästä oli vuonna 2001 velkaa. Kun talouskasvua koskeva pessimis- mi hälvenee Irakin tilanteen tavalla tai toisella rauhoittuessa, joukkolainojen nykyisin hyvin matalat tuotot kuiten- kin luultavasti nousevat hieman. Jouk- kolainojen tuottojen tasolla on merki- tystä asuntolainaa nostaneille tai lainan ottamista suunnitteleville kotitalouksil- le. Asuntolainakorot ovat pääsääntöi- sesti kiinteitä, ja lainat on mahdollista maksaa pois ja ottaa uutta vanhan ti- lalle. Korkojen myöhemmin alkava nousu voi hillitä asuntokauppaa ja sa- malla -investointeja. Kuluttajat sinnittelevät Yksityisen kulutuksen kasvun kannalta tärkeitä seikkoja ovat reaalisten käy- tettävissä olevien tulojen ja varallisuu- den muutokset sekä kuluttajien odo- tukset taloustilanteestaan. Vuonna 2002 reaalitulot lisääntyivät peräti 4,5 % verotuksen keventymisen, li- sääntyneiden tulonsiirtojen ja palkko- jen nousun myötä. Kuluvalle vuodel- le ei ole odotettavissa vastaavaa kas- vua, vaikka verotuksen keventämises- tä keskustellaan budjettiesityksen poh- jalta. Korkea energian hinta vie yrityksiltä palkanmaksuvaraa, ja nousseet kustan- nukset voivat johtaa lisärationalisointei- hin. Paineet lomautuksiin ja irtisanomi- siin saattavat siten kasvaa kuluvana vuonna. Lehti-ilmoitukset uusista työ- paikoista puolestaan ovat vähäisiä. Monien osavaltioiden heikentynyt ra- hoitusasema voi johtaa myös julkisen sektorin työllisyyden supistumiseen. Työttömyysaste on lisäksi luonteel- taan suhdanteiden jälkijunassa liikku- va muuttuja. Kun talouden elpyminen kiihtyy, yritykset tyypillisesti ensin li- säävät työtunteja pikemmin kuin työ- Kuvio 1. USA: kapasiteetin käyntiaste teollisuudessa. Lähde: EcoWin, Federal Reserve Board. talous 2 03 29.4.2003, 14:0412
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 13 paikkoja. Seuraavassa vaiheessa yrityk- set lisäävät määrä- tai osa-aikaisten työntekijöiden määrää, ja vasta posi- tiivisen suhdannekuvan vahvistuessa on jatkuvan täysaikaisen työllistämisen vuoro. Esimerkiksi 1990-luvun alun taantumassa työttömyysaste nousi huippuunsa kesällä 1992, kun talous oli jo tuntuvassa kasvussa. Siten huo- lestuneisuus työllisyystilanteesta saat- taa olla perusteltua vielä pitkään tänä vuonna (kuvio 2). Huoli työllisyydestä on yksi selittäjä kuluttajien luottamuksen heikentymi- selle. Pitkään jatkuessaan se voi lisätä ihmisten halukkuutta säästää pahan päivän varalle. Silloin kulutukseen jäi- si pienempi osuus käytettävissä olevi- en tulojen lisäyksestä, ja kollektiivisen käyttäytymisen muuttuessa varovai- semmaksi pahan päivän koittaminen tulisi aiempaa todennäköisemmäksi. Asuntojen hintojen nousu on kom- pensoinut osakemarkkinoiden alamä- en vaikutuksia kotitalouksien koko- naisvarallisuusasemaan. Vuoden 2001 kotitalouksien varallisuusselvityksen (Aizcorbe & Kennickell & Moore 2003) mukaan perheistä vajaat 52 prosenttia omisti osakkeita joko suo- raan tai epäsuorasti, rahastojen tai va- kuutusten kautta. Kuitenkin omistus- ten jakauma oli epätasainen, eli suu- ria osakeomistuksia oli verraten har- voilla. Kun sijoittajia on houkutellut jouk- kolainojen turvasatamaluonne, laina- tuotot ovat madaltuneet, ja kotitalou- det ovat kyenneet vaihtamaan vanho- ja, korkeakorkoisia asuntolainojaan hoitokustannuksiltaan edullisempiin lainoihin. Uudelleenhinnoiteltujen lai- nojen osuus uusista asuntolainoista on viime aikoina ollut yli 70 %. Vuoden 2001 alusta lähtien yli viidennes koti- talouksista, joilla on asuntolainaa, on käyttänyt hyväkseen mahdollisuutta lai- naehtojen muutokseen. Erotuksena kuluttajat ovat saaneet rahaa käytettä- väksi muihin kohteisiin. Erityisen suo- sittua on ollut erilaisten kodinparan- nustöiden rahoittaminen, mutta run- saasti rahaa on käytetty myös esimer- kiksi autojen ja lomamatkojen ostoi- hin (Canner & Dynan & Passmore 2002). Presidentti Bushin tammikuussa esit- tämä uusi veronkevennysohjelma “työllisyyden ja kasvun paketti” on yhdistelmä rakenne- ja suhdannepo- litiikkaa. Elvytysnäkökulma tulee esille mm. aikomuksissa lisätä verotuksen lapsivähennystä aiempaa nopeammin sekä pienten yritysten mahdollisuu- dessa nopeuttaa investointien poisto- ja. Osinkojen kaksinkertaisen vero- tuksen muuttaminen yksinkertaiseksi puolestaan on luonteeltaan enemmän pitkän aikavälin kasvuun vaikuttava hanke, joka voi ajan myötä johtaa yritysten vahvempaan rahoitusraken- teeseen, kun lisätuottoa ei tarvitse ai- emmassa määrin hakea yrityksen omien osakkeiden oston kautta. Kuvio 3. USA: kotitalouksien säästämisaste. Lähde: EcoWin, U.S: Department of Commerce. Kuvio 2. USA: työttömyysaste ja työpaikkojen määrä (kuukausimuutos työpaikoissa poislukien maatalous). Lähde: EcoWin, Bureau of Labor Statistics. talous 2 03 29.4.2003, 14:0413
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s14 Budjettiesityksessä on herättänyt eni- ten vastustusta sen hinta suhteessa odotettuihin elpymishyötyihin. Budje- tin arvostelijat haluaisivat välittömästi elvyttävien toimien korostamista ra- kenneuudistusten sijaan.2 Irakin sodas- ta koituvien kustannusten pelossa Se- naatti on jo leikannut puolet pois Bush- in esittämistä verohelpotuksista, mikä merkinnee osinkoverotusta koskevan muutoksen peruuttamista. Kuluvan vuoden aikana kotitalouk- sien mahdollisuudet ja halukkuus lisä- tä kulutusta näyttävät siis kaiken kaik- kiaan suhteellisen vähäisiltä. Tästä oli merkkejä jo alkuvuonna, jolloin yksi- tyinen kulutus polki käytännöllisesti katsoen paikoillaan, eivätkä edes tar- joukset houkutelleet asiakkaita auto- kauppoihin samalla innokkuudella kuin vuoden 2002 tarjouskuukausina. Mi- käli työllisyys kuitenkin alkaa varovas- ti antaa merkkejä kohentumisesta lop- puvuonna eikä uusia luottamusta hor- juttavia tekijöitä ilmaannu, ei ole syytä odottaa kotitalouksien säästämisasteen merkittävää lisänousua. Kotitalouksien säästämisaste kävi ma- talimmillaan alle prosentissa vuoden 2001 lopulla, mutta säästäminen suh- teessa tuloihin on sittemmin kohonnut yli neljän prosentin. Kulutus lisäänty- nee jatkossa kutakuinkin tulojen nou- sua vastaavasti. Yksityisen kulutuksen runsaan kahden prosentin kasvu näyt- tää siten todennäköiseltä. Tuottavuuden kohoaminen luo palkoille nousuvaraa lähivuosina. Niinpä reaalitulot lisään- tynevät noin kolmen prosentin tahtia. Kasvuodotukset laimentuneet Julkisen kulutuksen kasvumahdollisuu- det ovat vähäisiä etenkin osavaltioissa, joissa budjettirajoitteet ovat jo tulleet vastaan ja menoja jou- dutaan karsimaan. Ny- kyisen finanssivuoden ensimmäisten kuukausi- en aikana verotulot ovat supistuneet rajusti myös liittovaltion tasolla. Vi- rallisen arvion mukaan liittovaltion budjettiali- jäämä nousee ennätyk- selliseen 304 miljardiin dollariin tänä vuonna (ilman Irakin sotaan liit- tyviä kustannuksia). SuhteessaBKT:hentä-mä on noin 3 %. Budjetit ovat nykykehityksen va- lossa alijäämäisiä aina- kin seuraavien kymme- nen vuoden ajan. Mikäli kotitalouksien kuluttamista hyödyk- keistä aiempaa suu- rempi osuus olisi koti- maista alkuperää, yk- sityisen kulutuksen kasvun elvytysvaiku- tus Yhdysvaltain talo- udelle olisi luonnolli- sesti voimakkaampi. Kilpailu tuonnin kans- sa on kuitenkin anka- raa, erityisesti kun kilpakumppanei- na ovat yritykset matalien tuotanto- kustannusten maissa kuten Kiinassa. Vuosien 1997–1998 kehittyvien ta- louksien kriisi johti useiden aasialais- ten valuuttojen arvon tuntuvaan heikentymi- seen, mikä paransi näi- den maiden kilpailuky- kyä suhteessa mm. Yh- dysvaltoihin. Vaikuttaa- kin siltä, että verratta- essa eri talousalueita keskenään monet Aa- sian taloudet ovat suh- teellisia menestyjiä. Ja- pani ja useat EU:n jä- senmaat ovat puoles- taan kasvaneet pitkälti viennin varas- sa samalla kun niiden kotimainen ky- syntä on vaihdellut, mutta kasvu on ollut keskimäärin heikkoa. Yhdysval- lat ei siis saa kasvulleen tukea muil- ta mailta vaan on itse kasvualustana muille. Tuonnin vientiä voimakkaampi kasvu ja investointeihin verrattuna vähäinen kotimainen säästäminen ovat johtaneet Yhdysval- tain kansantalouden no- peaan velkaantumiseen. Vaihtotaseen alijäämä on leventynyt viime vuosi- kymmenen alun vajaas- ta prosentista jo runsaa- seen neljään prosenttiin suhteessa kokonaistuo- tantoon. Alijäämän ra- hoittaminen on aiempaa haasteellisempaa, sillä vielä 1990-luvun loppuvuosina rahoi- tustarvetta kattoivat mittavat portfolio- ja suorat sijoitukset yhdysvaltalaisiin yri- tyksiin. Nyt kyse on enenevästi siitä, mil- Yksityinenkulutus pysyy kasvun ensi- sijaisena lähteenä ja välttämättömä- nä edellytyksellä talouden toipumi- sen jatkumiselle. 2 American Research Groupin tekemät kyselytkertovat,ettäkansalaismielipideon muuttunut kielteiseksi presidentti Bushin harjoittamaa talouspolitiikkaa kohtaan vuoden 2003 alussa. Osa tyytymättömyy- destä kohdistunee budjettiesitykseen. Tarja Heinonen näkee Yhdysvaltain talouspolitiikan liikku- mavaranpienenevän.Julkisensektorinrahoitusalijäämäkas- vaa nopeasti sodan myötä. talous 2 03 29.4.2003, 14:0414
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 15 lä koroilla ulkomaalaiset ovat valmiit os- tamaan valtion obligaatioita. Obligaa- tiot puolestaan ovat yrityslainojen hin- noittelun pohjana. Joukkolainatuotto- jen nousupaineissa kyse on siis myös yhdysvaltalaisten yritysten kustannuske- hityksestä ja samalla kilpailukyvystä. Kilpailu pitää hinnat kurissa Amerikkalaiset yritykset kilpailevat ankarasti sekä tuojien kanssa että kes- kenään. Kun kilpailu on kovaa, yritys- ten hinnoitteluvoima on heikko. Tämä on nostattanut keskustelua jopa ylei- sen hintatason pitkäaikaisesta laskusta eli deflaatiosta. Deflaatioriskin huomi- oon ottaminen näkyy esimerkiksi sii- nä, että sijoittajat ovat tyytyneet kovin mataliin tuottoihin joukkolainamark- kinoilla. Keskuspankkikin on reagoinut def- laatiokeskusteluun tuomalla esiin aja- tuksen siitä, että se alkaisi tarvittaessa ostaa valtion obligaatioita ja lisätä sitä- kin kautta talouden likviditeettiä. Ja- panin kokemukset ovat osoittaneet, että deflaatioriskin ollessa suuri on ai- hetta keventää sekä raha- että finanssi- politiikkaa tuntuvasti. (Ahearne & Gagnon & Haltmaier & Kamin 2002). Tarvetta äärimmäisiin keinoihin ei ole juuri nyt. Palveluiden hinnat ovat ko- honneet edelleen, ja monien raaka-ai- neidenkin hinnoissa on ollut nousupai- neita. Kyseessä on ollut siis suhteellis- ten hintojen muutos eikä hintatason lasku. On perustellumpaa puhua hin- tavakaudesta kuin deflatorisesta kehi- tyksestä. Keskuspankin ohjauskorkojen ma- tala taso on suhdannekuvaan ja hin- tapaineisiin nähden hyvin perusteltu. Vielä alempiin ohjauskorkoihin olisi tarvetta vain, jos Yhdysvaltain talout- ta koettelisi jokin uusi shokki. Tällai- nen voisi olla esimerkiksi Irakin so- dan pitkittyminen tai rahoitusjärjes- telmän mittava häiriö, jos jokin suuri rahoituslaitos ajautuisi pahoihin vai- keuksiin. Mikäli Yhdysvaltain talouteen kohdis- tuisi vielä uusia luottamusta horjutta- via häiriöitä, ongelmat leviäisivät hel- posti muihin maihin. EU:ssa vienti- mahdollisuuksien tyrehtyminen koh- distaisi entistä suurempia paineita ko- timaisen kysynnän elvyttämiselle tilan- teessa, jossa budjettivajetavoitteet ovat monessa maassa jääneet toteutumat- ta. Jo tällaisenaan maailmantalouden ainoa todellinen veturi, Yhdysvallat ajaa melko pienellä vaihteella. KIRJALLISUUS Ahearne, A. & Gagnon, J. & Haltmaier, J. & Kamin, S. (2002), Preventing Def- lation: Lessons from Japan’s Experience in the 1990s, Board of Governors of the Federal Reserve System, International Finance Discussion Papers 729, June 2002. Aizcorbe, A.M. & Kennickell, A.B. & Moore, K.B (2003), Recent Changes in U.S. Family Finances: Evidence from the 1998 and 2001 Survey of Consumer Fi- nances, The Federal Reserve Bulletin, January 2003. Canner, G. & Dynan, K. & Passmore, W. (2002), Mortgage Refinancing in 2001 and Early 2002, Federal Reserve Bulletin, December 2002. The Federal Reserve Board (2003), Senior Loan Officer Opinion Survey on Bank Lending Practices, January 2003. The National Association of Manufac- turers (2003), Annual Survey 3.3.2003, Three-Fourths of NAM Membership Says U.S. Manufacturing is “In Crisis” in Annual Survey. http://www.nam.org/ tertiary.asp?TrackID=&DocumentID=25986. talous 2 03 29.4.2003, 14:0515
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s16 Toisen maailmansodan jälkeen Saksa nousi jaloilleen USA:n tuella nojautuen omaan, vuosien kuluessa kertyneeseen osaamiseensa erityisesti kemian teolli- suuden, koneenrakennuksen ja laajem- minkin teknisen suunnittelun alueilla. Saksan vahva teollinen perinne näkyy siinä, että jalostuselinkeinojen osuus sen kokonaistuotannosta on yhä sel- västi korkeampi kuin monissa muissa kehittyneissä maissa. Länsi-Saksa oli koko Euroopan talousmahti vielä 1990-luvun alkupuolella. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Saksan ta- lous on kuitenkin joutunut ongelmiin: kokonaistuotannon kasvuvauhti on EU:n keskitasoa hitaampaa, julkinen talous on velkaantunut ja työttömyys- astekin on noussut OECD:n keskita- son yläpuolelle. Eero Lehto Erikoistutkija Palkansaajientutkimuslaitos Saksa rakenneongelmien kourissa Saksa on yhä Suomen tärkein vientimaa, mutta sen talous on suurissa vaikeuksissa. Artikkelissa eritellään niitä rakenteellisia tekijöitä, joiden on väitetty saattaneen Saksan hitaan kasvun tilaan. Eero Lehto on vastannut kansainvälisestä taloudesta Palkan- saajien tutkimuslaitoksen ennusteryhmässä. talous 2 03 29.4.2003, 14:0516
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 17 Heikko suhdannetilanne Saksojen yhdistyminen v. 1990 vaati merkittäviä resursseja ja aiheutti alijää- mää julkiseen talouteen. Elvyttävän fi- nanssipolitiikan vaikutuksesta koko- naistuotanto kasvoi 1990-luvun alku- vuosina selvästi muuta euroaluetta nopeammin (kuvio 1). Kasvuvauhti hidastui kuitenkin pian ja on pysynyt 1990-luvun puolivälin jälkeen suhteel- lisen hitaana.1 Tämä on näkynyt myös työmarkkinoilla – Saksan työttömyys on noussut euroalueen keskitasolle (kuvio 2). On ilmeistä, että Saksojen yhdistyminen selittää osaltaan kasvu- vauhdin hidastumista ja työttömyyden nousua. Julkisen velan kasvaessa fi- nanssipolitiikan mahdollisuudet elvyt- tää taloutta alkoivat ehtyä. Korkean tuottavuuden alue (Länsi-Saksa) yh- distettiin paljon vaatimattomamman tuottavuuden alueeseen (Itä-Saksa) pitkälti edellisen alueen hyvinvointinor- mein. Osaltaan tämä tyrehdytti enti- sen Itä-Saksan kasvuvauhtia: työvoi- makustannukset nousivat liiaksi suh- teessa alueen tuottavuustasoon. Alu- eiden välinen tuottavuusero kuroutuu näillä näkymin umpeen hitaasti. Reaaliansiot ovat nousseet verraten maltillisesti suhteessa työn tuottavuu- teen (taulukko 1). Niinpä Saksan re- aaliset yksikkötyökustannukset ovat jopa laskeneet hieman suhteessa USA:han. Saksan teollisuuden hyväs- tä kilpailukyvystä maailmanmarkkinoil- la kertoo myös kauppataseen ylijäämä. Työn tuottavuuden vuotuinen kasvu hidastui Saksassa vuosina 1991–2000 vain 1,1 prosenttiin. Tosin on huomat- tava, että USA:n luku, 2,0 %, on kor- jattava 1,4 %:iin ollakseen vertailukel- poinen Saksan kanssa. Saksan ongel- mana on kuitenkin se, että työpanos jää koko kansantaloudessa määrällisesti – sekä työtunneissa että työllisten mää- rässä – liian pieneksi (taulukko 2). Työllisyysongelmia on syntynyt, kun teollisuudesta vähennetty työvoima ei ole sijoittunut palveluihin. Tämän hetken heikkoihin talousnä- kymiin vaikuttaa ennen kaikkea kan- sainvälinen laskusuhdanne. Saksan ja Manner-Euroopan kasvua on hidasta- nut merkittävästi kotitalouksien pit- kään jatkunut pessimismi, mikä on näkynyt vaimeana kulutuskysyntänä ja 1 Saksan viralliset BKT:n kasvuluvut ei- vät tilastointierojen vuoksi ole täysin ver- tailukelpoisetUSA:nlukujenkanssa.Kan- santalouden tilinpitokäytännön erot nos- tavat USA:n lukua 0,4 prosenttiyksikköä Saksan ja useimpien muiden EU-maiden lukuihin nähden. Tämän poikkeaman ai- kaansaavat erot uusien tuotteiden laadun ja hinnan muutosten arvioinnissa, tuot- teidenyhteenlaskemisessakäytetyissäpai- noissasekäohjelmointi-investointienhuo- mioon ottamisessa. Ks. Deutsche Bundes- bank (2000) ja Vanhoudt & Onorante (2001). Kuvio 2. Työttömyysaste. Lähde: ILO (Laborsta), kansalliset työvoimatutkimukset, Saksan 1990-luku on arvio. Kuvio 1. Bruttokansantuotteen kasvu. Lähde: OECD. talous 2 03 29.4.2003, 14:0517
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s18 suhteellisen korkeana säästämisastee- na. Ongelmia kärjistää vielä se suh- teellisen korkea kurssitaso, jolla Sak- san markka aikoinaan liitettiin yhteis- valuutta euroon. Toisaalta kotitalouk- sien velka-asema on parantunut, ja siltä osin edellytykset käänteelle parempaan ovat olemassa. Arvioitaessa Saksan taloutta ja sen näkymiä ei voida kuitenkaan sivuuttaa sitä keskustelua, joka näkee nimen- omaan rakenteelliset tekijät keskeise- nä syynä hitaahkoon kasvuun ja kor- keaan työttömyyteen. Huomio on tuolloin kohdistettu erityisesti jäykkiin työmarkkinoihin. Koska monet muut EU-maat eivät rakenteidensa osalta välttämättä eroa Saksasta, voidaan kri- tiikin katsoa koskevan myös laajem- min nykyistä EU-aluetta. Verokiila ja työvoimakustan- nukset Verot ja sosiaalivakuutusmaksut muo- dostavat työvoimakustannusten ja kä- teen jäävän nettopalkan väliin kiilan, jonka ajatellaan yleisesti aiheuttavan ra- kenteellista työttömyyt- tä. Tätä vaikutusta hä- märtää jonkin verran se, että julkisen talouden kasvu (budjettitasapai- non vallitessa) lisää kan- santalouden kokonais- kysyntää. Verotuksen sopivaa tasoa ja julkisen sektorin optimikokoa on vaikea määritellä. Saksan sosialidemokraattisvetoi- nen hallitus ei mitä ilmeisimmin halua suurta muutosta nykyiseen, kun taas oppositio ja monet talousoppineet (esim. OECD 2003) pitävät verojen tuntuvaa alentamista välttämättömänä. Kuviossa 3 on arvio teollisuuden työn- tekijän keskimääräisistä työvoimakus- tannusten tasosta ja niiden jakautumi- sesta nettopalkkaan, työntekijän mak- samiin veroihin ja työnantajamaksui- hin. Huolimatta Saksan korkeista ve- roista ja työnantajamaksuista teollisuu- den työvoimakustan- nukset jäivät v. 2001 kuitenkin USA:n tason alapuolelle. Työvoima- kustannukset näyttävät- kin lopulta sopeutuvan tuottavuutta vastaavalle tasolle. Saksan viime vuosina jyrkästi kasva- nut kauppataseen ylijää- mä kertoo osaltaan, että teollisuuden kustannus- taso suhteessa tuottavuuteen on pysy- nyt kurissa. Kuvion 4 avulla voidaan analysoida, miten verot vaikuttavat työvoiman ky- syntään ja työllisyyteen. Yksinkertai- suuden vuoksi oletetaan, että työvoi- man tarjontakäyrä S on pystysuora eikä jousta palkan mukaan. Usein aja- tellaan, että ammattiliittojen palkkavaa- timukset koskevat nettopalkkaa. Tuol- loin veron tai sosiaalivakuutusmaksun korotus nostaa työvoimakustannuksia mutta nettopalkka pysyy ennallaan. Tämä siirtää kuviossa 4 työvoiman ky- syntäkäyrän D vasemmalle asemaan D’. Veron tai maksun korotus vähen- tää työllisyyden tasolta E1 tasolle E2, ja samalla työttömyys kasvaa. Yleensä työvoimakustannukset kui- tenkin nousevat suhteellisesti vähem- Työvoimakustan- nukset eivät ole heikentäneet Saksan kansain- välistä kilpailuky- kyä. Taulukko 1. Reaaliset työvoimakustannukset ja työn tuottavuus, muutos %. Kustannus per Työn tuottavuus Yksikkötyö- työntekijä kustannukset 1991–95 1996–00 2001 2002 1991–95 1996–00 2001 2002 1991–95 1996– 00 2001 2002 Saksa 2,0 -0,1 -0,2 0,7 2,1 1,1 0,1 1,0 -0,2 -0,4 0,1 -0,2 USA 0,7 2,0 0,9 1,7 1,3 2,0 0,5 3,2 -0,4 0,1 0,0 -1,3 Euroalue 0,9 0,3 0,4 0,8 1,7 1,2 0,5 0,9 -0,5 -0,6 0,3 0,0 Lähde: Euroopan komissio. Taulukko 2. Työllisyys Saksassa v. 2001. Työllisen keskimääräiset Työllisyysaste (työlliset/väestö, työtunnit 15–64-vuotiaat) Saksa 1 467 65,9 USA 1 821 73,1 Suomi 1 694 67,7 Ruotsi 1 603 75,3 Ranska 1 532 62,0 Iso-Britannia 1 711 71,3 Lähde: OECD Employment Outlook, 2001. talous 2 03 29.4.2003, 14:0518
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 19 män kuin verot ja maksut (Koskela 2002). Bell, Jones ja Thomas (2003) saivat (Englannin aineistolla) tuloksen, jonka mukaan sosiaalivakuutusmaksu- jen nousu vähentää nettopalkkaa siinä määrin, että työvoimakustannukset pysyvät ennallaan eikä mitään työlli- syyden heikentymistä tapahdu. Näin voi käydä, jos työntekijät ottavat palk- kavaatimuksissaan huomioon myös sen, että verojen tai sosiaalivakuutus- maksujen aleneminen vähentää heidän saamiaan etuja julkiselta sektorilta, tai sen vuoksi, että työntekijät saavat jon- kinlaisen signaalin työvoiman kysyn- nän heikentymisestä, mikä hillitsee heidän palkkavaatimuksiaan. Kuvios- sa 4 nettopalkka laskisi tasolle w2 eikä työllisyys heikentyisi. Tämä on yksi selitys sille, miksei verojen alentami- nen välttämättä lisää työllisyyttä tehok- kaasti.3 Edellä kuvattu pakkavaatimuk- sia hillitsevä vaikutus voi syntyä hel- pommin silloin, kun palkoista sovitaan keskitetysti (Summers & Gruber & Vergara 1993). Ehkä tämä epäselvyys siitä, miten verokiila lopulta vaikuttaa työvoima- kustannuksiin ja sitä kautta työn ky- syntään ja työllisyyteen, on osaltaan ollut murentamassa verotuksen alen- tamisvaatimusten suosiota Saksassa- kin. Keskustelussa on sitä paitsi ko- rostunut huoli työvoiman tarjonnasta ja siten myös siitä, etteivät työttömät ole halukkaita etsimään aktiivisesti työ- tä. Niinpä verotuksen alentamisen si- jaan nykyjärjestelmän kritiikki on kiin- nittänyt huomion Saksan työttömyys- korvausjärjestelmään ja työttömien toi- meentulotasoon. Työttömyyskorvaukset Saksassa maksetaan verovapaita työt- tömyyskorvauksia ja -avustuksia tau- lukossa 3 kuvatun järjestelmän mukai- sesti. Tarveharkintaisen työttömyys- avustuksen taso on korkea, jos sitä 2 Euromääräiset luvut on muunnettu kurssilla (euro/dollari) 0,946. USA:n palk- kaluvun tilastolähteenä on Bureau of La- bour Statistics ja itse luku on tammi- ja joulukuun keskiarvo. Saksan luvun tilas- tolähde on Statistisches Bundesamt Deutschland. Suomen luvun tilastolähde on Tilastokeskus. Luku kuvaa koko teolli- suuden säännöllisen työajan ansiota vuo- den 2002 2. neljänneksellä. Tiedot keski- vertotuotantotyöntekijäntyövoimakustan- nusten verorakenteesta ovat vuodelta 2000. Tilastolähteenä on OECD Econo- mic Outlook, June /2001 (OECD, Taxing wages). 3 Daveri ja Tabellini (2000), jotka mit- tasivattyönverotuksentyöllisyysvaikutuk- sia, saivat tuloksen, jonka mukaan vero- tuksen kiristämisen vaikutus työllisyyteen on heikko nimenomaan Pohjoismaissa toisinkuinanglosaksisissamaissajaMan- ner-Euroopassa. Kuvio 3. Työvoimakustannukset 2002, keskimääräinen teollisuuden työn- tekijä.2 Kuvio 4. talous 2 03 29.4.2003, 14:0519
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s20 verrataan Suomen verolliseen työ- markkinatukeen, joka on vain 23 eu- roa päivässä. Myös rajaton kesto te- kee työttömyysavustuksesta hyvin run- saan. Sen sijaan työttömyyspäiväraha on lähellä Suomen ansiosidonnaista päivärahaa eikä juuri ylitä useiden muiden OECD-maiden tasoa (EEAG 2002). Sen saannin ehto ei ole juuri muita OECD-maiden käytäntöä löy- sempi, ja kestokin on yleensä lyhyem- pi kuin useassa muussa Euroopan maassa. Työttömyyspäivärahaa voi saa- da yhtäjaksoisesti kuitenkin jopa 32 kuukautta, jos henkilö on vähintään 57–vuotias ja jos työsuhde on kestä- nyt ainakin 7 vuotta ja työttömyysva- kuutusmaksua on suoritettu ainakin 64 kuukaudelta. Jos henkilö on esimer- kiksi alle 45-vuotias ja työsuhde on kestänyt yli 7 vuotta, etua saa enim- millään 12 kuukautta. Tarjotusta työstä kieltäytymisestä seu- raavat rangaistukset eivät Saksassa ole kansainvälisen vertailun perusteella ta- vanomaista lievempiä (EEAG 2002). Työttömän velvollisuus ottaa vastaan tarjottua työtä toisella paikkakunnalla on Saksassa kuitenkin löysempi kuin esimerkiksi Suomessa, jossa kokoai- kaisesta työstä toisella paikkakunnalla voi kieltäytyä vain poikkeustapauksis- sa. OECD:n (2003) mielestä tarjotun työn vastaanottamiseen liittyviä velvoit- teita tulisi Saksassa tiukentaa ja näi- den velvoitteiden rikkomisesta aiheu- tuvia rangaistuksia tulisi suurentaa. Todisteita työnhaun aktiivisuudesta tulisi myös vaatia nykyistä enemmän. Nämä vaatimukset ovat osin reaktiota saksalaiseen käytäntöön, jossa niihin työnhakijoihin, jotka ovat sopineet vi- ranomaisten kanssa työnhakuohjel- masta, kohdistuu muita ankarammat velvoitteet myös työnhaun osalta. Henkilöt, jotka eivät ole oikeutettuja työttömyyspäivärahaan tai -avustuk- seen, voivat saada sosiaaliapua. OECD:n (1999) vertailun mukaan yksinäisen sosiaaliavustuksen saajan tulotaso oli Saksassa vuonna 1997 noin 54 % keskivertotyöntekijän tulotasos- ta, alempi kuin Suomessa. Kahden lap- sen huoltajalla vastaava luku oli 52 %. EU-alueella vain Espanjassa ja Rans- kassa lapsiperheen sosiaaliapu oli pie- nempää kuin Saksassa. Entisen Itä- Saksan alueella, jossa työttömyysaste on selvästi korkeampi kuin läntisessä Saksassa, työttömyysavustusten mer- kitys työttömien toimeentulon lähtee- nä on selvästi suurempi kuin läntises- sä Saksassa. Yhdeksi ratkaisuksi Saksan työttö- myysongelmaan on tarjottu järjestel- mää, jossa työllisyystuki olisi pääosin pieniin tuloihin kohdistettua palkkatu- kea eikä suoraa työttömyystukea ku- ten nykyisin. Tällöin pienituloinen voi saada palkkatukea enemmän kuin maksaa veroa. Esimerkiksi EEAG (2002 ja 2003) suosittaa tällaista jär- jestelmää, jollainen on käytössä USA:ssa. Vanhaa systeemiä pidetään puutteellisena, koska sen nähdään vain lievittävän työttömyyden vaikutuksia. Sen taustalla olevaa ajatusmallia kriti- soidaan siitä, että se pitää työttömyyt- tä annettuna. Kuviossa 5 selvitetään työllistävän palkkatuen vaikutuksia. Olkoon w2 (vaikeasti työllistyvän) palkkataso, jota vastaava työvoiman kysyntä D ja tar- jonta S ovat tasapainossa. Olkoon w1 palkkanormi, jonka alle työllisen pal- kan ei sallita menevän. Jos työlliselle maksetaan esimerkiksi verotukena palkkanormin ja markkinapalkan vä- linen erotus, yhteiskunnan työllisyys- tuen määrä on alue ACFE. Sen sijaan järjestelmässä, jossa työttömyystuen normeeraama reservaatiopalkka (palk- kaminimi, jolla työntekijä suostuu työs- kentelemään) nostaa markkinapalkan tasolle w1 , yhteiskunnan kustannus (työttömyyskorvaukset) on alue BCHG. Palkkatuen ongelmana on se, että jo melko tavanomaiset ”tyypit” ovat alt- tiina tulemaan työttömiksi. Tämä te- kee työllistävän tuen määrästä suuren. (Tuolloin pisteiden A ja C välinen etäi- syys kuviossa 5 on suuri.) Toinen on- gelma on se, että palkkanormin ja markkinapalkan erotuksen suurenemi- nen kasvattaa tässä järjestelmässä yh- teiskunnan tukea enemmän kuin työt- tömyyskorvausjärjestelmässä. Tämä ai- kaansaa paineita alentaa palkkanormia, siis työllisen vähimmäistoimeentulon tasoa. Pienipalkkaisten toimeentulo jää hel- posti pieneksi senkin vuoksi, että palk- katuen kannustavuus edellyttää koko- naistulojen nousevan markkinapalkan mukaan. Niinpä alimpien markkina- palkkojen täytyy olla hyvin pieniä (EEAG 2002). Mutta tavoitellussa jär- jestelmässä myös työttömän ansiotason täytyy olla nykyistä matalampi, koska kaikkien työllisten – myös palkkatuet- tujen – tulotason täytyy olla sitä sel- västi suurempi. Tämä edellyttää Bert- holdin ja Fehnin (2003) mukaan Sak- sassa sosiaaliavun laskemista noin 75 prosenttiin nykyisestä tasosta, joka on Taulukko 3. Saksan työttömyyskorvausjärjestelmä. Soveltumisala Saannin ehto Korvaus- Kesto prosentti Työttömyys- Kaikki palkan- 12 kk:n työssä- Yksinäinen 60 % 6–32 kuukaut- vakuutuksen saajat olo (ja vakuutus- ja huoltaja 67 % ta, suhteessa mukainen maksut) viimei- viimeisen 52 työssäoloon päiväraha sen 3 vuoden viikon keski- ja etuuden saa- aikana määräisistä net- jan ikään toansioista Työttömyys- Kaikki palkan- On saanut työt- Lasten huolta- Rajaton avustus saajat tömyyspäivära- jalle 57 % ja yk- haa viimeisen sinäiselle 53 % vuoden aikana nettoansioista talous 2 03 28.4.2003, 15:0620
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 21 yksinäisen kohdalla lähellä Suomen tasoa ja perheellisen kohdalla selvästi sitä alempi. Toisaalta on korostettu (EEAG 2003), että sosiaaliavun taso määrää pitkälti reservaatiopalkan ja vaikuttaa siten myös markkinapalkkoihin. Niin- pä sosiaaliavun leikkaamista kannate- taan myös sen vuoksi, että erityisesti matalat palkat alenisivat nykyi- sestä ja työn kysyntä si- ten kasvaisi. USA:ssa ja Iso-Britanniassa, joissa työllisyystuen painopiste on työllisten palkkatues- sa, tulonjako on kan- sainvälisesti katsoen epä- tasainen (taulukko 4). Näyttää siltä, että juuri edellä maini- tuista syistä ei palkkaeroja pyritäkään tasaamaan tulonsiirroilla. Useimmissa Euroopan maissa, jois- sa on saavutettu verraten matala työt- tömyyden taso, ei kuitenkaan ole tar- vinnut alentaa reservaatiopalkkaa hei- kentämällä työttömyystukea ja sosiaa- liapua. Monissa maissa työllistämistu- kea suunnataan vain rajoitetulle koh- deryhmälle kuten niille, jotka ovat ai- emmin olleet työttömänä. (Tämä pie- nentää työllistämistuen kokonaiskus- tannuksia kuviossa 5 lyhentämällä pis- teen A etäisyyttä pisteestä C.) Aktiivi- seen työllisyyspolitiikkaan, jota on käy- tetty muun muassa Ruotsissa, Tans- kassa ja Hollannissa, sisältyy usein työ- voiman koulutusta ja kuntoutusta, mikä parantaa työvoiman laatua ja siir- tää kysyntäkäyrää oikealle kuviossa 5 lisäten työllisyyttä annetulla palkkata- solla. Toki useimmissa Euroopan maissa on vii- me vuosina alennettu palkkaveroja tai sosiaa- livakuutusmaksuja, kun on haluttu edistää työl- lisyyttä. Tämä verotuki on usein kohdistettu pie- niin palkkoihin, mutta silloinkin tuen kokonais- kustannukset saattavat nousta varsin suuriksi kuten Hollan- nin kokemukset sosiaalivakuutusmak- sujen alentamisesta pienten palkkojen osalta osoittavat. Työsuhdeturva ja irtisanomis- kustannukset Työntekijöiden irtisanomiskustannuk- set nousivat Saksassa jo 1960- ja 1970- lukujen vaihteessa (Caballero & Ham- mour 1997). Tällä hetkellä irtisano- misia koskevaa lainsäädäntöä ja sen perusteella langetettuja irtisanomiskor- vauksia voidaan pitää OECD-maiden keskinäisen vertailun perusteella anka- rina yrityksille (OECD 2003). Tunne- tusti työntekijän kannalta hyvä irtisa- nomissuoja kannustaa investoimaan inhimilliseen pääomaan, ja näin sillä on muitakin positiivisia hyvinvointivaiku- tuksia kuin työntekijän epävarmuuden vähentäminen. Kuitenkin sen vaikutuk- sesta työvoimakustannukset kasvavat ja yritysten halu palkata uusia työnte- kijöitä heikkenee, minkä vuoksi esi- merkiksi Berthold ja Fehn (2003) pi- tävät tärkeänä työntekijöiden työsuh- deturvan heikentämistä työllisyyden edistämiseksi. Hallitus päätti heikentää työt- tömyysturvaa – mutta varo- vaisesti Saksan hallitus on joutunut kovaan pai- neeseen piintyneen työttömyyden ja lähes pysähtyneen talouskasvun vuok- si. Näyttää siltä, että valmiuksia olisi tehdä maan työttömyyskorvausjärjes- telmään ja työllisten irtisanomissuojaan lähinnä sellaisia muutoksia, jotka pois- taisivat ainakin selvät ylilyönnit verrat- tuna eurooppalaiseen käytäntöön. Niinpä Saksassa ollaan suuntautumas- sa pienten askelten politiikkaan, jossa vältetään työttömyystuen ja sosiaali- avun tuntuva aleneminen. Hallituksen muutosesitykset perustu- vat osin yhteiskunnallisesti laajapohjai- sen Harzin komitean esityksiin mm. pienten tulojen verotuen laajentamises- ta, työllistyvien työttömien verotues- ta, kotitalouspalveluiden verovähen- nyksistä ja ikääntyneiden työttömien työllistymistuesta. Nämä uudistukset edistävät työllisyyttä osaltaan, mutta ne eivät tule johtamaan pienten palkko- jen laajamittaiseen alenemiseen eikä työttömien toimeentulonormin alentu- miseen. Komitean esitysten pääpaino oli työvoimahallinnon uudistamisessa. Työvoimatoimistoista halutaan tehdä työllisyystoimistoja, joiden tehostunut toiminta tekisi mahdolliseksi tiukentaa mielekkäällä tavalla työnhakijoiden Edellyttääkö työlli- syyden kohottami- nen sosiaaliturvan ja palkkojen leik- kauksia? Kuvio 5. talous 2 03 28.4.2003, 15:0621
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s22 velvoitteita mm. ottaa vastaan tarjot- tua työtä. Nyttemmin liittovaltion hallitus on päättänyt lyhentää yli 55-vuotiaiden työttömyysvakuutuksen mukaisen kor- vauksen enimmäiskestoa 16 kuukau- teen ja alle 55-vuotiaiden kohdalla 12 kuukauteen. Käytännössä tämä leik- kaus ei koske alle 45-vuotiaita, koska heidän kohdalla enimmäiskesto on jo nyt 12 kuukautta. Samoin on päätetty jo tämän vuoden aikana korvata enti- nen työttömyysavustus uudella tuki- muodolla (työttömyysavustus II), jon- ka taso on sama kuin sosiaaliavulla. Tätä tukea maksetaan työvoimaan kuuluville työttömille, käytännössä niil- le, jotka olivat aiemmin oikeutettuja työttömyysavustukseen ja osalle niitä, jotka saivat aiemmin sosiaaliapua. Van- ha sosiaaliapu jää sellaisten tulottomi- en tueksi, jotka eivät kuulu työvoi- maan. Sopimusjärjestelmä ja ammattiliitot Saksassa tehdään vuosittain liittokoh- taiset ja yleissitovat työehtosopimuk- set. Käytännössä minimipalkka mää- räytyy työehtosopimusten perusteella. Ne, jotka esittävät radikaalia työllisyys- reformia (EEAG 2002, 2003; OECD 2003) kulmakivenä reservaa- tiopalkkojen alentami- nen, esittävät luopumis- ta työehtosopimusten yleissitovuudesta ja siir- tymistä yksilöllisen ja työpaikkakohtaisen so- pimisen suuntaan. Täl- lä tavoin voitaisiin pois- taa palkkojen minimira- jat. Usein on esitetty, että korporatiivi- nen sopimusmalli jäykistää palkkoja myös muilla tavoin. Tämä vaikutus on kuitenkin heikko. Niinpä itse palkka- hajonta on esimerkiksi Suomessa ja Saksassa lähes yhtä suuri kuin USA:ssa, jossa palkoista sovitaan yk- silöllisesti (taulukko 4). Ammattiliitto- jen vaikutusvaltaa halutaan vähentää il- meisesti myös sen vuoksi, että ne vah- vistavat työntekijöiden neuvotteluvoi- maa ja nostavat siten palkkoja. Am- mattiliittojen välisen koordinaation li- sääminen tai keskitettyihin kokonais- ratkaisuihin siirtyminen ei ole saanut Saksassa merkittävää julkista vastakai- kua. Ehkä tämä selittyy siitä, että palk- kakoordinaatio, jolla voitaisiin ottaa huomioon monia välilli- siä vaikutuksia, lisää palkkamalttia selvimmin silloin, kun veroja ollaan nostamassa.4 Niinpä taas tilanteessa, jossa veroilla kustannettuja etuuksia karsitaan, koordinaation vaikutus voisi olla päin- vastainen ja aikaansaada lähinnä nousupainetta palkkoihin. Sen sijaan on melko hämmästyttä- vää, että korporatiivista käytäntöä ar- vostellaan siitä, ettei se sallisi eri palk- kausmuotojen joustavaa soveltamis- ta.5 Saksan metalliteollisuudessa esi- merkiksi on pitkät perinteet erilais- ten bonusten ja yksilöllisesti määräy- tyvien palkanlisien käytöstä. Vaikut- taa siltä, että ne, jotka näkevät am- mattiliittojen ja korporaatioiden rajoit- tavan eri palkkausmuotojen laajamit- taista soveltamista, kuvittelevat, että varsinkin tulokseen perustuvia kan- nustimia kannattaisi laajentaa nykyi- sestä merkittävästi. Usein kuitenkin monet luonnolliset syyt kuten palkki- on epävarmuuden aikaansaama riski, vaikeus havaita yksilöllistä työpanos- 4 Esimerkiksi Summers, Gruber ja Verga- ra (1993) ovat todenneet, että keskitetty sopiminen ottaa myös huomioon veroilla kustannettujen etujen vaikutukset työn- tekijöiden tuloihin, mistä seuraa palkka- malttia lisättäessä veroja. 5 Bertholdin ja Fehnin (2003) argumen- tointipalkkausjärjestelmänuudistamisesta ontuu myös monilta muilta osin. Kirjoit- tajien mukaan esimerkiksi yleistyvä jälki- fordistinen työympäristö useine tehtävi- neenedellyttääentistäjoustavampaajaeri tehtävät huomioon ottavaa palkkausta. Tähänkin väitteeseen voidaan suhtautua kriittisesti. Tunnetun mikrotaloustieteen tuloksen mukaan kyseisessä ympäristössä on työnantajan kannalta verraten tavan- omaisessa tilanteessa optimaalista rajoit- taa kannustimia ja soveltaa kiinteää palk- kausta (ks. esim. Holmström ja P. Milg- rom 1991). Syy tähän on se, että jotkut tehtävätovatkuitenkin”pehmeitä”javai- Saksassa ei synny ammattiliittojen välistä koordinaa- tiota eikä keskitet- tyjä työehtoseopi- muksia. Taulukko 4. Tulonjako eräissä OECD-maissa 1990-luvun puolivälissä. Gini-kerroin Köyhyysaste (tulot OECD-kulu- tusyksikköä kohden alle 50 % mediaanitulosta) Ennen tu- Tulonsiir- Vähennys- Ennen tu- Tulonsiir- Vähennys- lonsiirtoja tojen jäl- kerroin,% lonsiirtoja tojen jäl- kerroin,% keen keen Suomi 48 23 55 33 4 88 Ruotsi 48 22 57 36 4 92 Norja 43 24 47 27 4 85 Alankomaat 54 28 50 30 7 77 Ranska 56 29 46 39 8 79 Saksa 48 30 45 29 7 76 Iso-Britannia 60 35 43 38 12 66 Kanada 46 29 39 29 11 66 USA 50 38 28 29 18 38 Lähde: Talousneuvoston työryhmäraportti (2001). talous 2 03 28.4.2003, 15:0622
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 23 ta ja moninaiset mahdollisuudet käyt- tää hyväksi puutteelliseen havainnoin- tiin perustuvaa palkkausta – eivätkä niinkään ammattiliitot ja korporatii- vinen sopimuskäytäntö – rajoittavat työnantajien halua lisätä tulospalkka- uksen osuutta. Työllisyyttä hyvinvoinnin kustannuksella? Edellä on käsitelty lähinnä työmarkki- noiden rakenteiden työllisyysvaikutuk- sia. Tässä nousivat keskeisesti esille eräiden asiantuntijoiden ja CSU:n edel- lyttämät toimet toi- meentulonormin alen- tamiseksi, mikä tekisi tilaa palkkojen alentu- miselle ja rajoittaisi osaltaan pienimpiin palkkoihin kohdistu- neen tuen kokonaisar- voa. Herää kysymys, kan- nattaako työllisyyttä edistää tällä tavoin. Jo- kainen askel toimeen- tulonormin (ja reser- vaatiopalkkojen) alen- tamiseksi lisää työlli- syyttä mutta vähene- vällä teholla, koska vai- keimmin työllistyvät tulevat vuoroon viimei- sinä. On myös selvää, että tähän prosessiin liittyvä tulonjaon muu- tos heikentää hyvin- vointia, koska menetet- ty euro on köyhälle ar- vokkaampi kuin lisäeu- ro rikkaalle. Työllisty- misen aikaansaamien positiivisten hyvinvoin- tivaikutusten vastapai- noksi kuvatussa pro- sessissa syntyy kasvavia negatiivisia vaikutuksia, jotka lopulta hallitsevat. Erimielisyydet Saksan ke- hittämisen suunnasta liittyvät paljolti edellä määritellyn optimin paikantami- seen. Koulujärjestelmä OECD:n PISA 2000-selvitys 15-vuo- tiaiden lukutaidosta sekä matematiikan ja luonnontieteiden osaamisesta (Väli- järvi ym. 2001) sai selville, että äidin- kielen oppiminen Saksan kouluissa jää OECD-maiden keskitason alapuolel- le. Unicef (2002) arvioi jo tehtyjä kar- toituksia6 , ja sen yhteen kokoavan in- dikaattorin mukaan Saksassa huonosti osaavia on selvästi enemmän kuin OECD-maissa keskimäärin. Ainoas- taan aikuisväestön lukutaitoa mittaa- vassa SIALS-tutkimuksessa (Linnan- kylä ym. 2000) Saksa sijoittuu keski- tason yläpuolelle. Eri maiden menestyminen edellä mai- nituissa tutkimuksissa viittaa siihen, että niin tulonjako7 , maan vauraus kuin koulujärjestelmäkin ovat vaikuttaneet. Esimerkiksi Suomessa ja Etelä-Kore- assa – kahdessa erityisen hyvin menes- tyneessä maassa – tulonjako on suh- teellisen tasainen ja koulujärjestelmä perustuu julkisten yhtenäiskoulujen hal- litsevaan rooliin. USA:n keskinkertai- nen menestyminen, kun mittana on keskiarvo, ja taas heikko menestymi- nen, kun mittana on huonosti osaavi- en osuus, kertoo jotain pikemminkin sosiaalisen koheesion puutteesta ja suu- rista tuloeroista kuin koulujärjestel- mästä, joka ei eroa (tai ei eronnut taan- noin) paljoakaan esimerkiksi Suomen ja Etelä-Korean järjestelmistä. Saksan kohdalla huonot tulokset viit- taavat selvästi epäonnistuneeseen kou- lujärjestelmään. Lapset ohjataan jo neljännen luokan jälkeen kolmeen vaihtoehtoiseen ja varsin eritasoiseen kouluun (Hauptschule, Realschule ja Gymnasium). Mitä ilmeisimmin aikai- nen eriytyminen säilyttää lasten koti- taustojen erojen vaikutuksia voimak- kaasti. Tätä taustaa vasten on huomi- onarvoista, että ne tahot, jotka ovat valmiita uudistamaan Saksan talouden ja yhteiskunnan rakenteita melko ra- dikaalisti ainakin työmarkkinoiden ja sosiaaliavun tason osalta (ks. esim. OECD, 2003), ovat hyvin pidättyviä koulujärjestelmää koskevissa kannan- otoissaan. keasti kontrolloitavia, minkä vuoksi ha- vaittuun tulokseen perustuva palkkaus kannustaisi juuri näiden – työnantajalle tärkeidenkin–työtehtävienlaiminlyöntiin. 6 Unicef (2002) tukeutui OECD:n PISA 2000-aineistoon ja toiseen mittaukseen (TIMS 1999), jossa arvioitiin 8-luokka- laistenedistymistämatematiikassajaluon- nontieteissäerimaissa. 7 Teoreettisessa kirjallisuudessa on osoi- tettu, että tasainen tulonjako lisää inves- tointeja inhimilliseen pääomaan. Unicef (2002) on tarkastellut maa-aineistoa ja verrannut tulonjakoa huonon osaamisen yleisyyteenerimaissa.Tällainentarkastelu antaa vain viitteistä kyseisestä relaatiosta. Kuitenkin jo tämä vertailu viittaa positii- viseen korrelaatioon tasaisen tulonjaon sekä tasaisen ja hyvän oppimisen välillä. Eero Lehdon mielestä on luonnollista, että Saksassa kes- kustellaan paljolti samanlaisista talouspoliittisista kysy- myksistä kuin Suomessakin, onhan molemmissa maissa korkea työttömyys. talous 2 03 28.4.2003, 15:0623
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s24 Edellä kävi ilmi, että epätasainen tu- lonjako leimaa koko yhteiskuntaa ja heijastuu myös nuoremman ikäluokan mahdollisuuksiin kouluttautua, ei vain opetukseen käytettyjen resurssien, vaan yleisemminkin perheiden talous- tilanteen vuoksi. Tämän vuoksi ohjel- ma, joka suosittaa esimerkiksi työ- markkinajoustojen lisäämistä kiinnittä- mällä huomion vain tulonjaon lyhyen aikavälin (sukupolven sisäisiin) vaiku- tuksiin, voidaan pitää rajoittuneena. Tämä rajoittuneisuus voi aikaansaada yhteiskuntapolitiikkaan vinouman, jos- sa annetaan liian suuri paino lyhyen ai- kavälin kannustimille. Innovaatiopohjainen kasvu Uuden talouden ja informaatiotekno- logian merkitys Saksan taloudelle on jäänyt verraten vähäiseksi. Sekä in- vestoinneilla informaatioteknologiaan että tämän alan tuotteiden valmistuk- sella on Saksassa vähäisempi merki- tys kuin esimerkiksi USA:ssa, Pohjois- maissa ja Itä-Aasian nopeasti kasva- vissa maissa (IMF 2001). Tämä on nähty Saksan hitaan kasvuvauhdin yhdeksi syyksi, joskin ICT-alan viime vuosien kriisin vuoksi arviot ovat täs- sä asiassa tulleet aiempaa varovaisem- miksi. Merkillepantavaa kuitenkin on, että Saksan T&K-investoinnit suh- teessa bkt:hen ovat pysyneet OECD- maiden keskitasoa korkeampina. Vuonna 2001 Saksan T&K-intensi- teetti oli jo 2,5 prosenttia ja lähes sama kuin USA:n (2,7 %) mutta selvästi Suomen (3,4 %) ja Ruotsin (3,8 %) tason alapuolella. On sanottu että Euroopan ongelma on nimenomaan yksityisesti rahoitet- tujen T&K-investointien vähäisyys. Mutta tämäkään ei pidä paikkansa, jos Saksaa verrataan USA:han. Saksassa julkisten T&K-menojen osuus bkt:sta on sama kuin USA:ssa mutta pienem- pi kuin Suomessa tai Ruotsissa. Tämä kertoo kuitenkin siitä, että Saksassa- kin pyritään kohtuullisen aktiivisesti paikkamaan niitä aukkoja, joita yksi- tyisten rahoitusmarkkinoiden epätäy- (2000), Lukutaito työssä ja arjessa, Ai- kuisten toinen kansainvälinen lukutaito- tutkimus Suomessa, tiedote 15.6.2000. OECD (1999), Benefit Systems and Work Incentives, Paris. OECD (2003), OECD Economic Sur- veys – Germany, Volume 2002, Supple- ment No. 4 – January 2003. Summers, L. & Gruber, J. & Vergara, R. (1993), Taxation and the Structure of Labor Markets, Quarterly Journal of Economics, CVIII, 385–411. Unicef (2002), Schools Can Serve to Reduce or Challenge Existing Social Inequality, Innocenti Report Card, Issue No 4, November. Vanhoudt, P. & Onorante, L. (2001), Measuring Economic Growth and New Economy, EIB Papers, vol. 6, No 1. Välijärvi, J. & Linnakylä & Kupari & Reinikainen, P. & Malin, A. & Puhakka, E. (2001), Suomen tulevaisuuden osa- ajat, PISA 2000-tutkimuksen esitulok- sia, Jyväskylä.. dellisyys tai yksityisrahoitteisten T&K- menojen riittämättömyys aiheuttaa. In- novaatiopohjaisen kasvun voimistami- seksi on myös esitetty laajakantoisia muutoksia työmarkkinoiden toimin- taan ja verotukseen muun muassa yrit- täjyyden edistämiseksi. Koska näiden toimien kosketuspinta olisi hyvin laa- ja, ei niiden tarpeellisuutta voi arvioi- da yksin teknologiapolitiikan näkö- kulmasta. KIRJALLISUUS Bell, B. & Jones, J. & Thomas, J. (2002), Estimating the Impact of Changes in Employer’s National Insurance Contri- butions on Wages, Prices and Emplo- yment, Bank of England Quarterly Bul- letin, Winter 2002. Berthold, N. & Fehn, R. (2002), Unemployment in Germany: Reasons and Remedies, CESifo Working Paper No. 871. Caballero, R. & Hammour, M. (1997), Jobless Growth: Appropriability, Factor Substitution and Unemployment, NBER Working Paper 6221. Daveri, F. & Tabellini, G. (2000), Unemployment, Growth and Taxation in Industrial Countries, Economic Policy, 30, 49-88. Deutsche Bundesbank (2000), Prob- lems of International Comparisons of Growth Caused by Dissimilar Methods of Deflation, With IT Equipment in Ger- many and United States as a Case in Point, Monthly Report, August. EEAG (2002), Report on the Europe- an Economy, 2002, European Econo- mic Advisory Group at CESifo, Munich. EEAG (2003), The Second Report of European Economic Advisory Group by CESifo, Munich. Holmström, B. & Milgrom, P. (1991), Multitask Principal-Agent Analysis: In- centive Contracts, Asset Ownership and Job Design, Journal of Law, Economics and Organization 7 (Special Issue), 24– 52. IMF (2001), World Economic Outlook, October. Koskela (2002), Labour Taxation and Employment in Trade Union Models: A Partial Survey, teoksessa Towards Higher Employment, toim. Seija Ilma- kunnas ja Erkki Koskela, VATT, Helsinki 2002. Linnankylä, P. & Malin, A. & Sulku- nen, S. & Blomqvist, I. & Virtanen, H. talous 2 03 28.4.2003, 15:0624
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 25 Työmarkkinoiden toiminta on onnis- tunut Euroopan talous- ja rahaliiton jäsenmaissa keskimäärin huonosti. Työttömyyslukuja nostavat ylöspäin eritoten suuret Emu-maat. Työllisyy- den hoito on onnistunut pienissä so- pimusyhteiskunnissa paremmin – ai- noana surullisena poikkeuksena Suo- mi. Nämä erot ilmenevät oheisesta tau- lukosta 1, johon on koottu OECD:n Employment Outlookista vertailukel- poisia lukuja vuodelta 2001. Maat on Juhana Vartiainen Fackföreningsrörelsens Institut för Ekonomisk Forskning (FIEF), Tukholma Euroopan keskuspankin rahapolitiikka ja työmarkkinat1 Yhteinen ja uskottava rahapolitiikka johtaa todennäköisesti suomalaistyyppisten yhteiskuntasopimusten poliittisen tilauksen voimistumiseen euro- maissa. Liian alhainen inflaatiotavoite voi kuitenkin olla työlli- syyden ja hyvinvoinnin kannalta vahingollinen. Juhana Vartiainen siirtyi viime syksynä kahdeksi vuodeksi Palkansaajien tutkimuslai- toksesta Ruotsin ay-liikkeen tutkimuslaitokseen. 1 Esitelmä Palkansaajien tutkimuslaitok- sen seminaarissa “Euroalueen talouspoli- tiikka valinkauhassa” 24.2.2003. talous 2 03 28.4.2003, 15:0625
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s26 jaettu kahteen ryhmään, “pieniin so- pimusyhteiskuntiin” ja “suuriin mai- hin”. Ensin mainituissa pyritään koor- dinoimaan palkanmuodostusta jon- kinlaisen tulopolitiikan avulla. Suuret maat on valittu kokonsa perusteella, mutta niille on myös tyypillistä heik- ko kansantalouden tasoinen palkka- koordinaatio. Vertailun ulkopuolelle jäävät Belgia, Portugali, Kreikka, Luxemburg ja Ir- lanti, joista neljää ensimmäistä ei par- haalla tahdollakaan voi pitää “sopimus- yhteiskuntina”. Irlanti on rajatapaus, jonka luokittelu on vaikeaa. Tanska ja Ruotsi eivät kuulu rahaliittoon, mutta sopeutuminen alhaiseen inflaatioon ja uskottavaan rahapolitiikkaan on ollut niille samanlainen haaste kuin Emu- maillekin. Lisäksi Tanska on sitonut kruununsa arvon euroon, joten sen ta- louspolitiikkaa rajoittavat lähes samat vaatimukset kuin rahaliiton jäseniäkin. Palkkasopimusten koordi- nointi edelleen hyvästä? Ensimmäisen aallon rahaliittotutkimuk- sessa ja Suomen Emu-keskustelussa monet olettivat, että Emu-jäsenyys saattaa suomalaistyyppisen palkka- koordinaation vaikeuksiin. Ehkä yksin- kertaisin intuitio tämän käsityksen tu- eksi seurasi suoraan suositusta Calm- forsin ja Driffillin (1988) mallista, jos- sa hyvät lopputulokset saavutetaan joko keskittämisen tai hajauttamisen kautta. Koska suuressa Emu-taloudes- sa keskittämisvaihtoehtoa ei ole, niin vaihtoehdoiksi jäävät vain “hyvä” ha- jauttaminen ja “huono” välivaihtoeh- to, joka samastettiin nyt kansalliseen koordinointiin ikään kuin ajatellen, että kansalliset keskusjärjestöt edustavat suuressa Emu-taloudessa jotakin sa- mantapaista kuin “liitot” eli välitaso Calmfors-Driffill-mallissa. Tuoreempi tutkimus on kuitenkin muuttanut tämän käsityksen. Kansal- listen ammatillisten keskusjärjestöjen samastaminen Calmfors-Driffill-mallin “ammattiliittoihin” ei osoittautunut ko- vin hyväksi intuitioksi, ja uudemmissa teoreettisissa tarkasteluissa syntyykin yleensä palkkakoordinoinnin siunauk- sellisuutta korostavia lopputuloksia. Esimerkkinä tällaisesta tarkastelusta on Fabrizio Coricellin, Alex Cukiermanin ja Alberto Dalmazzon (2000) artikke- li, jonka teoreettinen malli on tälle kir- jallisuudelle tyypillinen. Siinä keskus- pankki voi painottaa inflaatio- ja työl- lisyystavoitteita niin, että inflaatiotavoit- teen suhteellista painoa kutsutaan “konservatiivisuudeksi”. Palkanmuo- dostus taas voi tapahtua yritys-, am- mattiliitto- tai kansallisella tasolla. Ra- hapolitiikan ja palkanmuodostuksen strateginen vuorovaikutus syntyy sii- tä, että keskuspankki voi uhata kor- kojen nostolla, jos palkat kohoavat lii- kaa. Mallissa ensinnäkin työllisyys on sitä korkeampi mitä konservatiivisempi on keskuspankki ja mitä enemmän palkkaneuvotteluja koordinoidaan. On siis aina hyödyllistä palkata kes- kuspankkiin inflaatiohaukka ja lisätä palkkaneuvottelujen koordinointia. Jos sitä vastoin keskuspankki on “leväpe- räinen” eli vastaa korkeisiin palkanko- rotuksiin rahapolitiikkaa keventämäl- lä, ammattiliitot todennäköisesti esit- tävätkin korkeita vaatimuksia, jolloin työllisyys jää alhaiseksi. Toiseksi keskuspankin konservatii- visuuden suhteellinen hyöty on suu- rin silloin, kun palkkaneuvottelujen koordinointi on keskitasoa. Tämän voi ymmärtää niin, että aivan kattava keskusjärjestö joka tapauksessa sisäis- tää korkeiden palkkavaatimusten kaik- ki mahdolliset ulkoisvaikutukset (esi- merkiksi työllisyyteen), jolloin keskus- pankin erityistä kurituksen uhkaa ei edes tarvita. Jos sitä vastoin palkan- muodostuksen koordinointi tapahtuu välitasolla (liittotasolla), tämä “koston” mahdollisuus on hyödyllinen palkka- vaateiden hillitsijä. Työttömyyslukujen ristiintaulukointi rahapolitiikan strategian ja neuvotte- lujen keskittyneisyyden kanssa näyttäi- sikin tarjoavan empiiristä tukea jälkim- mäiselle tulokselle. Kuten Iversen (1999) on osoittanut vuosia 1973– 1993 koskevassa vertailussaan, pe- räänantamaton rahapolitiikka näyttäi- si parantavan työllisyyttä erityisesti sel- laisissa maissa, joissa palkkaneuvotte- lujen koordinointi on vähäistä. Palkkaneuvottelujen koordinointi näyttäisi siis hyödylliseltä rahaliitonkin oloissa. Teoriamallien johtopäätökset pitää kuitenkin aina tulkita vain suun- taa antaviksi. Niistä ei ainakaan näytä seuraavan mitään sellaista vahvaa joh- topäätöstä, että tulopolitiikasta olisi syy- tä luopua. Tälle teoriakirjallisuudelle tyypilliset matemaattiset oletukset tosin tekevät sen johtopäätöksistä ehkä turhankin suosiollisia palkanmuodostuksen koor- Taulukko 1. OECD:n standardoidut työttömyysasteet vuonna 2001 eräis- sä EU-maissa. Maa Työttömyysaste 2001 Alankomaat 2,4 Itävalta 3,6 Ruotsi 5,1 Suomi 9,1 Tanska 4,3 Pienten sopimusyhteiskuntien keskiarvo 4,9 Espanja 13,0 Italia 9,5 Ranska 8,6 Saksa 7,9 Suurten euromaiden keskiarvo 9,7 talous 2 03 28.4.2003, 15:0626
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 27 dinaatiolle. Koordinaatio näet tuottaa niissä usein jopa paremman lopputu- loksen kuin täysin kilpailulliset työ- markkinat, joilla palkkaneuvottelut käydään yksilötasolla. Tämä on mie- lestäni epäuskottavaa ja johtuu siitä, että malleissa oletetaan tyypillisesti ns. monopolistinen kilpailu eli että kaik- kien yritysten tuotteet ovat erilaisia. On kuitenkin uskottavaa, että aivan hie- nojakoisimmalla neuvottelutasolla toi- mii yrityksiä, joiden tuotteet ovat lä- hes samanlaisia (täydellisiä substituut- teja), ja tällöin koordi- nointi ei voine koskaan olla aidosti parempi kuin täydellinen kilpailu. Joka tapauksessa raha- liiton aiheuttama muu- tos palkkaneuvottelujen ja rahapolitiikan väliseen interaktioon on järkevää tulkita niin, että kansal- lisella tasolla pelote heikkenee eli rahapoli- tiikka muuttuu myötäi- levämmäksi, samalla kun konservatii- visuus pikemminkin voimistuu koko euroaluetta ajatellen. Tämän voi tul- kita niin, että pelote on korvattava kansallisella koordinaatiolla. Onko koordinointi toden- näköistä? Vaikka koordinointi olisi suotavaa, sitä ei välttämättä kyetä ylläpitämään. Ky- symys koordinoinnin tarpeellisuudes- ta on siis eri asia kuin kysymys sen kan- nustimista ja eri neuvottelusääntöjen houkuttelevuudesta työmarkkinajärjes- töjen näkökulmasta. Toisaalta kuiten- kin peliteoreettiset intuitiomme kerto- vat, että sikäli kuin palkkakoordinoin- ti on hyödyllistä, on todennäköistä, että se myös saavutetaan. Tätä näkemystä tukevat peliteorian monet ns. Folk-teo- reemat. Työmarkkinoita ja ammattiliittojen välistä kilpailuasetelmaa voidaan aja- tella toistettuna pelinä, jossa kukin ammattiliitto voi saavuttaa hetkellistä hyötyä luopumalla palkkamaltista, mutta kaikille osapuolille olisi pitkällä aikavälillä hyödyllistä, jos kaikki olisi- vat mukana maltillisessa tulopolitiikas- sa. Peliteorian Folk-teoreemat sanovat suunnilleen sen, että tällaisessa asetel- massa on yleensä mahdollista päästä suotuisaan lopputulokseen. Tämä edellyttää, että pelaajat eli tässä tapa- uksessa ammattiliitot kykenevät ha- vaitsemaan, mitä toiset pelaajat teke- vät, ja ne kykenevät tarvittaessa uh- kaamaan myös jonkinlaisella “kostol- la” sitä, joka lipeää yhteisestä linjasta. Lipeämisen houkuttele- vuutta vähentää se, että jokainen tietää sen joh- tavan palkkamaltin ylei- seen repeämiseen, mis- tä puolestaan seuraa korkeampi inflaatio, heikompi kilpailukyky ja korkeampi työttömyys. Palkkakoordinoinnin kannustimia ja rahaliit- toa analysoinut norjalai- nen tutkija Steinar Hol- den (2001a) tulee juuri tähän loppu- tulokseen. Hänen artikkelissaan työ- markkinat koostuvat ammattiliitoista, jotka voivat valita joko palkkamaltin tai omien jäsentensä palkkojen suuren korotuksen. Jälkimmäinen vaihtoehto tuo välitöntä hyötyä mutta johtaa palk- kamaltin yleiseen romahdukseen. Palk- kamalttia voidaan siis ylläpitää ns. ali- pelitäydellisenä tasapainona toistetus- sa pelissä. Jos kansallisen tason raha- politiikka poistuu, palkkamaltin yllä- pitäminen helpottuu, koska koordinoi- mattomasta vaihtoehdosta tulee niin huono. “Kaikki kaikkia vastaan”-peli toimii siis omana pelotteenaan, ja kan- sallisen rahapoliittisen pelotteen pois- tuminen muuttaakin siis koordinoin- nin kannustimia suosiollisemmiksi. Holdenin teoria voi kuvata Suomen- kin tilannetta. Mielestäni on uskotta- vaa, että Suomessa yleinen vannomi- nen palkkamaltin ja tulopolitiikan ni- miin heijastaa juuri pelkoja siitä, mi- ten huonosti meille kävisikään, jos ajauduttaisiin ammattiliittojen väliseen lyhytnäköiseen palkkakilpailuun. Alhainen inflaatio ja rahaliittoyhteis- työ näyttäisivät teoriakirjallisuuden va- lossa siis tukevan ajatusta, että palk- kasopimusten koordinaatiota a) kan- nattaa jatkaa ja b) tullaan jatkamaan, jos instituutiot sen mahdollistavat. Hie- man kärjistäen voisi sanoa: jos koor- dinoinnin instituutiot ovat hyvässä kun- nossa, niin Emu-jäsenyys onnistuu paremmin. Olisiko tämä yksi selitys yllä olevan taulukon työttömyysluvuil- le? Uusi Phillipsin käyrä Sekä talouspolitiikan päättäjien että kansantaloustieteen tutkijoiden paris- sa hyväksyttiin 1980-luvulla yleisesti ajatus, ettei korkea inflaatio voi taata pysyvästi korkeampaa työllisyyttä. Näin hylättiin (perustellusti) vanha Phillip- sin käyrä, jonka mukaan olisi mahdol- lista valita korkeamman inflaation ja korkeamman työllisyyden välillä. Phil- lipsin käyrä perustui siihen kyseenalai- seen olettamukseen, että korkeaa in- flaatiota ylläpitämällä voitaisiin jatku- vasti “huijata” osaa taloudenpitäjistä hyväksymään alhaisemmat reaalipalkat kuin mitä oltaisiin valmiita hyväksy- mään, jos inflaatio olisi alhainen. Phillipsin käyrä-ajattelu edellytti siis, etteivät kansalaiset huomaa inflaatio- ta, mikä on kyseenalainen oletus. Sik- si nyt uskotaan ns. pystysuoraan Phil- lips-käyrään, jolla rakenteellinen työt- tömyys on riippumaton inflaatiosta. On kuitenkin olemassa tuoretta em- piiristä ja teoreettista näyttöä siitä, että liian alhainen, lähellä nollaa oleva in- flaatio voi olla työllisyydelle vahingol- linen. Tämän ns. uuden Phillipsin käy- rän (kuvio 1)mukaan pystysuora Phil- lipsin käyrä tarjoaa suunnilleen oikean kuvan taloudesta, kunhan siihen teh- dään pieni mutta tärkeä “reunahuo- mautus”: jos inflaatio painetaan liian lähelle nollaa, työllisyys kärsii. Tällä “hyvin alhaisen”, esimerkiksi 0 tai 1 prosentin inflaation alueella voikin val- lita perinteisen Phillipsin käyrän mu- kainen suhde inflaation ja työttömyy- den välillä (Akerlof & Dickens & Per- ry 2000, Holden 1994 ja 2002, Lund- Kansallisella tasol- la rahapolitiikan pelotteen puuttu- minen on korvat- tava palkkaneu- vottelujen koordi- naatiolla. talous 2 03 28.4.2003, 15:0627
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s28 borg & Sacklén 2002, Mankiw & Reis 2001). Teoreettisia selityksiä tälle ilmiölle on haettu kahdelta suunnalta. Osa niistä perustuu oletukseen, että hintoja kos- keva tieto ei kulje täydellisen sutjak- kaasti, vaikka kaikki taloudenpitäjät olisivatkin rationaalisia (esim. Man- kiw & Reis 2001). Toinen, saman- suuntainen selitys on, että hintainfor- maation täydellinen huomioonottami- nen on yrityksille kallis- ta. Jos inflaatio on esi- merkiksi 2–3 prosent- tia, osa yrityksistä toi- mii sellaisen työhypotee- sin varassa, että hinnat eivät muutu. Tällöin pieni inflaatio laskee re- aalipalkkoja ja työllisyys kohenee. Jos vanha Phillipsin käyrä perus- tui siihen, että kaikkia taloudenpitäjiä voidaan “huijata” jatkuvasti ja paljon, uusi Phillipsin käyrä näyttää olettavan, että joitakuita voidaan “huijata ihan pikkuisen” (esim. Akerlof & Dickens & Perry 2000 ja Lundborg & Sack- lén 2002). Nämä teoriat eivät välttä- mättä oleta, että yritykset ovat irra- tionaalisia. Pikemminkin voi ajatella, että hintainformaation tarkka seuraa- minen on kallista. Kuvio 1 esittää Lundborgin ja Sacklénin teorian mu- kaan piirrettyä Phillips-käyrää. Toinen, mielestäni uskottavampi teo- reettinen selitysmalli uudelle Phillipsin käyrälle lähtee työmarkkinoiden sopi- muskäytännöistä. Se perustuu siihen, että nimellispalkkojen alentaminen edellyttää yleensä aina neuvotteluja, kun taas palkkojen nostaminen onnis- tuu yrityksen yksipuolisin toimenpitein. Palkkojen nostaminen edellyttää, että työntekijät ryhtyvät jon- kinlaisiin painostustoi- miin, mikä on aina jos- sain määrin vaivalloista tai kallista. Lisäksi van- ha palkkasopimus toimii monissa yrityksissä läh- tökohtana ennen kuin uusi sopimus saadaan aikaan. Jos inflaatio on korkea, vanha sopimus on kuitenkin yleensä irrelevantti, ja uusi sopimus neuvotellaan puhtaalta pöydältä. Holden (1994, 2002) on tältä poh- jalta osoittanut täsmällisesti, että työl- lisyys on nollainflaation regiimissä al- haisempi kuin hieman korkeamman inflaation maailmassa. Holdenin teo- ria perustuu siihen, että palkkasopi- muksen muuttaminen toisen osapuo- len tahtoa vastaan vaatii aina jonkin- laista uhkaa työsulun tai lakon käyn- nistämisestä. Tällaisista taistelutoimis- ta syntyy aina kustannuksia, kun taas helpointa olisi jatkaa vanhaa sopimus- ta. Korkean inflaation aikana vanha sopimus on aina työntekijöille heik- ko, joten jää työntekijöiden harteille koettaa parantaa sitä. Alhaisen inflaa- tion ja heikon suhdannetilanteen ai- kana puolestaan yritysten on käynnis- tettävä palkkojen alentamistoimet. Siksi alhaisen inflaation maailmassa työntekijöiden neuvotteluvoima on työllisyyden kannalta “liiankin hyvä” ja reaalipalkka keskimäärin korkeam- pi. Oli uuden Phillipsin käyrän teoreet- tinen perustelu mikä tahansa, se olisi kyettävä vahvistamaan empiirisesti. Akerlof & Dickens & Perry (2000), Wyplosz (2001) ja Lundborg & Sack- lén (2002) ovat kyenneet löytämään empiiristä tukea uudelle Phillipsin käy- rälle. Akerlofin ym. mukaan työllisyy- den kannalta optimaalinen inflaatio- vauhti voisi olla noin 1,5–4 prosent- tia, kun taas Wyplosz päätyy lähes 5 %:n tasoon. Lundborg & Sacklén pää- tyvät välille 2,5–4 %. Tällaiset inflaa- tiotavoitteet ovat keskimäärin korke- ampia kuin mitä EKP tällä hetkellä ta- voittelee.2 Jos uusi Phillipsin käyrä on pätevä, siitä seuraa tietysti kiinnostavia johto- päätöksiä EKP:n toiminnan kannalta. Edellyttääkö euroalueen inflaation pai- naminen 2 %:n alle tarpeettoman suu- ria työpaikkojen menetyksiä? Kiinnos- tavaa on sekin, että EKP on tällä het- kellä arvioimassa uudelleen rahapoliit- tista strategiaansa. Pidän erityisesti jälkimmäistä sopi- musperäistä selitystä Phillipsin käyräl- le periaatteessa uskottavana. Sen olet- taminen ei vaadi uskomaan, että ku- kaan on epärationaalinen tai että in- formaatio kulkee hitaasti. Se perustuu vain ajatukseen, että yrityksen ja työn- EKP näyttää tavoittelevan työllisyyden kan- nalta liian alhais- ta inflaatiota. 2 EKP:n tavoite on väli 0–2 %. Rahan kiertonopeutta ja sen määrää koskevista estimaateista ja tavoitteista on päätelty, että EKP:n todellinen piste-estimaattita- voite on 1,5%. Kuvio 1. Uusi Phillipsin käyrä. Työttömyys- aste Inflaatio talous 2 03 28.4.2003, 15:0628
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 29 tekijän välisen työsopimuksen olemas- saolo merkitsee jotakin aitoa eroa suh- teessa sellaiseen tilaan, jossa työsopi- musta ei ole olemassa. Toisin ilmais- tuna yrityksen nykyinen palkkataso vaikuttaa siihen, mikä on sen ensi vuo- den palkkataso, eikä jokaista neuvot- telukierrosta käydä puhtaalta pöydäl- tä. Holdenin alhaisen inflaation kritiik- ki eli teoria sopimusperäisestä Phil- lips-käyrästä ontuu ehkä kuitenkin pienten “sopimusyhteiskuntien” koh- dalla Holdenin teoriahan perustuu pai- kallisiin neuvotteluihin. Suomen kal- taisessa taloudessa on kuitenkin aina yritysten ulkopuolella sovittu yleisko- rotuksesta, joka on vastannut inflaa- tiota ja tuottavuuden nousua. Inflaa- tion hidastuminen on yksinkertaisesti alentanut yleiskorotuksia vastaavasti, eikä yritystason asetelma siten ole muuttunut inflaation alentuessa. Sik- si uskoisin, että “työehtosopimusve- toisen” talouden suhteellinen suoritus- kyky ei heikkene inflaatiovauhdin ale- nemisen myötä samalla tavalla kuin teorian mukaan suurissa hajautettu- jen työmarkkinoiden maissa tapahtuu. Tämäkin saattaisi selittää alussa esit- tämääni havaintoa, jonka mukaan suuret maat ovat kärsineet inflaation alenemisesta enemmän kuin pienet sopimusyhteiskunnat. Inflaatio ja työsopimusten muoto Sopimusperäinen Phillipsin käyrän teo- ria voi selittää myös Euroopan ja USA:n välistä eroa työmarkkinoiden suorituskyvyssä. Nehän eroavat toisis- taan työmarkkinoiden sopimusoikeu- den suhteen. USA:ssa kumpikin osa- puoli voi irtisanoa työsopimuksen il- man erityisiä perusteita, kun taas Eu- roopan maissa sopimuksen muuttami- nen ja irtisanominen vaativat neuvot- teluja ja perusteluja. Siksi USA:n ta- lous kykenee ehkä sopeutumaan pa- remmin alhaiseen inflaatioon. Steinar Holden (2001b) on esittänyt kiinnostavan teorian siitä, miten inflaa- tiovauhdin alentami- nen tulee muuttamaan myös Euroopan mai- den sopimusmuotoja. Hänen mallissaan yri- tykset voivat valita, tar- joavatko ne henkilös- tölleen kiinteän palk- kasopimuksen, jota ei voi irtisanoa, vai sellai- sen joustavan palkka- sopimuksen, joka on yksipuolisesti irtisanot- tavissa. Kun työntekijä palkataan, yritys ei tie- dä etukäteen, miten hyvin tämä soveltuu työhönsä. Niinpä työn- tekijän tuottavuus sel- viää vasta tietyn ajan kuluttua. Kummassakin sopi- mustyypissä on omat etunsa ja haittansa. Kiinteä sopimus tarjo- aa paremmat kannus- timet koulutusinves- tointeihin, kun taas joustava sopimus mah- dollistaa irtisanomiset ja lisää siten tehokasta liikkuvuutta (minkä voi tässä mallissa tulkita niin, että se lisää työllisyyttä). Kiinnostavaa on kuiten- kin, että eri sopimustyyppien keski- näinen paremmuus riippuu inflaatio- vauhdista. Hyvin korkea tai hyvin al- hainen inflaatio merkitsevät sitä, että joustavat sopimukset ovat yrityksille houkuttelevampia. Korkean inflaation aikana kiinteä sopimus on irrelevantti, koska se jää aina jälkeen tuottavuu- den ja hintojen nousun vauhdista. Hyvin matalan inflaation aikana kiin- teä sopimus tulee puolestaan yrityksil- le kalliiksi, koska niiden on vaikea päästä eroon huonoksi osoittautunees- ta työsuhteesta. Hyvin matalan ja hy- vin korkean inflaation välissä on kui- tenkin kohtuullisen inflaation alue, jos- sa osa yrityksistä (ne joissa koulutuk- sella on suurempi tuotto) tarjoaa mie- luummin kiinteitä sopimuksia. Kun inflaatio painuu lähelle nollaa, tulevat joustavat sopimukset kuitenkin suh- teellisesti houkuttelevammiksi, ja vain sellaiset yritykset, joissa sisäisen kou- lutuksen tuotto on erityisen korkea, tarjoavat kiinteitä sopimuksia. Suomenkin työmarkkinoilla viime vuosina tapahtuneet palkkaustapojen ja sopimuskäytäntöjen muutokset hei- jastavat näitä pyrkimyksiä. Erityisesti tulee mieleen kolme havaintoa. Yhtääl- tä tulospalkat ovat yleistyneet, ja teol- lisuudesta tekemäni laskelmat osoitta- vat, että ne ovat erityisesti toimihenki- löiden kohdalla alaspäin joustava palk- kaerä (työntekijöillä ei samaa efektiä juuri näy). Toisaalta määräaikaiset työ- suhteet yleistyivät nopeasti 1990-luvul- la niin, että niiden piirissä oli vuonna 1997 vajaat 20 prosenttia työvoimasta (Kauhanen 2002). Tämä kertoo sa- manlaisesta pyrkimyksestä joustavien sopimustyyppien lisäämiseen. Kolman- Juhana Vartiainen katsoo, että Euroopan kokemusten valos- sa tulopolitiikkaa kannattaa jatkaa. talous 2 03 28.4.2003, 15:0629
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s30 tena voi ottaa esille työsopimuslain tuoreen muutoksen, joka mahdollistaa tietyissä oloissa yksipuolisen palkan- alennuksen. Suomalaiset työmarkkinat sopeutuvat tähän alhaisen inflaation ja suuremman nimellisjoustavuuden maa- ilmaan niin, että joustavuus kasvaa mutta sopimusjärjestelmä ei muutu dramaattisesti. Johtopäätöksiä Läpikäymäni kirjallisuus tukee siis seu- raavanlaisia näkemyksiä: 1) Rahapolitiikan uskottava tiukkuus (eli se, että keskuspankki ei kevennä rahapolitiikkaa, jos palkkojen nousu- vauhti kiihtyy) on hyödyllistä. Tiukka keskuspankki, joka uhkaa kostaa ko- roilla ja korkojen kanssa kaikenlaiset palkkavaatimusten ylilyönnit, on paras pelote ammattiyhdistyksille, myös nii- den itsensä ja niiden jäsenistön kan- nalta. 2) Oli keskuspankin tiukkuus mikä tahansa, järjestäytyneillä työmarkkinoil- la toimii parhaimmin sellainen palkan- muodostus, jossa koordinointi on voi- makasta. Mitä enemmän on koordi- nointia, sitä enemmän sisäistetään ul- koisvaikutuksia ja sitä alhaisempi on työttömyys. 3) Vaikka tiukka rahapolitiikka on hyvästä, tiukkuus tarkoittaa uskotta- vaa peräänantamattomuutta inflaatio- tavoitteen ajamisessa eikä sitä, että in- flaatiovauhti on mahdollisimman alhai- nen. 4) Uusi Phillipsin käyrä-kirjallisuus väittää, että sallimalla hieman korke- ampi inflaatiotavoite saavutetaan myös parempi työllisyys. Tämä kritiikki on syytä ottaa vakavasti, koska ei ole mi- tään tutkimuksellista näyttöä siitä, että siirtyminen esimerkiksi 3 prosentin inflaatiotavoitteeseen aiheuttaisi mene- tyksiä kenellekään. 5) Sekä palkkapolitiikan koordinoin- nin hyödyllisyys että sopimusperäinen Phillipsin käyrä-teoria tarjoavat peri- aatteessa perusteluja sille, miksi pien- ten “sopimusyhteiskuntien” työmark- kinat ovat toimineet paremmin. Palk- kaneuvottelujen koordinointi on niis- sä helpompaa, ja työehtosopimusten yleiskorotukset ottavat yleensä huomi- oon inflaatiovauhdin muutokset niin, etteivät ne vaikuta yritystason neuvot- teluasetelmaan. Pieni inflaatiotavoitteen löysääminen voisi siis tuoda “ilmaisen lounaan”. Monet näyttävät ajattelevan, että kes- kuspankin “konservatiivisuuden” on merkittävä myös mahdollisimman al- haista inflaatiotavoitetta. On kuitenkin mahdollista ajatella, että inflaatiota- voitteen löysääminen ja finanssipolitii- kan kireänä pitäminen olisi tällä het- kellä parasta talouspolitiikkaa euroalu- eella. Euroalueen politiikassa on ikä- vän todennäköisenä ilmassa aivan toi- senlainenkin suunta, joka tuo mieleen Oskar Lafontaine – ajan keskustelut: finanssipolitiikka on poliittisista syistä herpaantumassa ekspansiivisempaan suuntaan, samalla kun EKP:ssa ehkä ajatellaan, että kannustimet rakenteel- lisiin muutoksiin ovat suuremmat, jos korko pidetään korkealla. Vaikka koordinointi on suurissa maissa vaikeaa, pyrkimyksistä siihen on kuitenkin paljon näyttöä viime vuosil- ta. Tämän voi mielestäni myös tulkita yllä esiteltyjen teorioiden tueksi. Vii- meisen 5 vuoden aikana on nähty enemmän erilaisia “yhteiskuntasopi- muksia” sellaisissakin maissa, joissa tällaisesta ei ole perinteitä. Saksalainen, työelämää hyvin tunteva sosiologi Anke Hassel (2002) on korostanut sitä, mi- ten Euroopassa palkkasopimuksista on tullut suorastaan hallitusten makrota- louspolitiikan pelikenttä perinteisen työehtosopimustoiminnan ja minimi- palkkojen kustannuksella. Tällainen palkkaneuvottelujen politisoituminen on yksi rahaliiton vääjäämätön seura- us, mutta se voi aiheuttaa myös suuria poliittisia ristiriitoja. Suurissa maissa kuten Ranskassa tämä on merkinnyt hallitusvallan taajaa vaihtumista ja ly- hytnäköistä kilpalaulantaa julkisen sek- torin palkoista sekä eläkkeistä. Joka tapauksessa palkanmuodostus tulee rahaliiton alkuvuosina edelleenkin ole- maan useimmissa maissa poliittisen esityslistan kärkipäässä. KIRJALLISUUS Akerlof, G.A. & Dickens, W. & Perry, G.L. (1996), The Macroeconomics of Low Inflation, Brookings Papers on Eco- nomic Activity, 1996:1, 1–59. Akerlof, G.A. & Dickens, W. & Perry, G.L. (2000), Near-Rational Wage and Price Setting and the Long Run Phillips Curve, Brookings Papers on Economic Activity, 2000:1, 1–44. Calmfors, L. & Driffill, J. (1988), Bar- gaining Structure, Corporatism and Macroeconomic Performance, Econo- mic Policy, 6, 13–61. Coricelli, F. & Cukierman, A. & Dal- mazzo, A. (2000), Monetary Institutions, Monopolistic Competition, Unionized Labour Markets and Economic Perfor- mance, Moniste, Tel-Aviv University. Hassel, A (2002), A New Going Wage Rate? Co-ordinated Wage Bargaining in Europe, teoksessa P. Pochet (toim.), Wage Policy in the Eurozone, Brussels: OSE. Holden, S. (1994), Wage Bargaining and Nominal Rigidities, European Eco- nomic Review, 38, 1021–1039. Holden, S. (2001a), Monetary Regi- mes and the Co-ordination of Wage Set- ting, Moniste, Department of Economics, University of Oslo. Holden, S. (2001b), Does Price Stabi- lity Exacerbate Labour Market Rigidi- ties in the EMU? Moniste, Department of Economics, University of Oslo. Holden, S. (2002), The Costs of Price Stability – Downward Nominal Wage Rigidity in Europe, Moniste, Department of Economics, University of Oslo. Iversen, T. (1999), Contested Econo- mic Institutions: The Politics of Macroe- conomics and Wage Bargaining in Ad- vanced Democracies, Cambridge, U.K: Cambridge University Press. Kauhanen, Merja (2002), Määräai- kaiset työsuhteet ja toimeentulon riskit, Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveystur- van tutkimuksia 69. Lundborg, P. & Sacklén, H. (2001), Is There a Long-Run Unemployment-In- flation Tradeoff in Sweden? FIEF Wor- king Paper No. 173. Wyplosz, C. (2001), Do We Know How Low Inflation Should Be? Moniste, Gra- duate Institute for International Studies, Geneve. talous 2 03 28.4.2003, 15:0630
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 31 Palkkasopimusten koordi- nointi Vartiaisen mukaan konservatiivinen keskuspankki luo palkkamalttia sen takia, että se voi uhata korkeammilla koroilla, mikäli palkankorotukset muo- dostuvat ”ylisuuriksi”. Konservatiivinen keskuspankki ei toisin sanoen myötäi- le palkkavirheitä. Kun rahapolitiikka on kansallisen päätöksenteon ulottumattomissa, kan- sallisten ”palkkavirheiden” myötäily käy mahdottomaksi. Koordinointia tarvitaan, jotta tällaisten ”palkkavirhei- tä” ei syntyisi, Vartiainen päättelee. Mutta onko johtopäätös koordinoin- nin toivottavuudesta sittenkään aivan validi? Eikö hyödykemarkkinoiden kilpailullisuus riitä uhkaksi? ”Palkka- Antti Suvanto Osastopäällikkö Suomen Pankki Euroopan keskuspankin rahapolitiikka ja työ- markkinat – kommentti Kirjoituksessa kom- mentoidaan Juhana Vartiaisen edellä julkaistussa artikke- lissa esittämiä näke- myksiä kahdesta toi- siinsa liittyvästä aihe- piiristä: yhteinen raha- politiikka ja palkka- sopimusten koordi- nointi euroalueella sekä uusi Phillipsin käyrä. Antti Suvanto on toiminut erilaisissa ekonomistitehtävissä Suomen Pankissa vuodesta 1989 ja on nykyään sen kansantalousosaston päällikkö. talous 2 03 28.4.2003, 15:0631
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s32 virheistä” seuraa työpaikkojen mene- tyksiä, vaikka palkoista olisi sovittu yritystasolla. Vartiainen nostaa itsekin tämän ky- symyksen esiin pohtiessaan Calmfors- Driffill-hengessä neuvottelutasojen optimaalisuutta. Asiaa käsittelevissä teoreettisissa malleissa nimittäin yrityk- set toimivat monopolistisen kilpailun oloissa. Kun tätä oletusta lievitetään kilpailullisten markkinoiden suuntaan, niin koordinoitu ratkaisu ei voi olla ai- toa markkinaratkaisua parempi. On luultavaa, että integraation ja kaupan avautumisen myötä myös kotimaisten toimialojen tuotteiden korvattavuus muiden maiden vastaavien toimialojen tuotteilla on lisääntynyt. Siksi ylisuur- ten palkankorotusten kustannusten luulisi tulevan sisäistetyksi ainakin avoi- men sektorin toimialojen palkkaneu- votteluissa. Suljetun sektorin toimialojen ja eri- tyisesti julkisen sektorin kohdalla tilan- ne on toinen. Julkisessa sektorissa yli- suuret palkankorotukset johtavat bud- jettiongelmiin mutteivät inflaatioon ei- vätkä välttämättä työttömyysriskin kas- vuun. Kenties koordinaatiota tarvitaan juuri siksi, että palkkajohtajuus ei pää- sisi siirtymään julkiselle sektorille. Rahaliitto tekee mahdottomaksi myö- täillä kansallisia ”palkkavirheitä” raha- politiikalla. Finanssipolitiikalle tämä mahdollisuus kuitenkin jää. Jos yli- suurten palkankorotusten negatiivisia työllisyysvaikutuksia ryhdytään torju- maan aktiivisella työvoimapolitiikalla, julkisten työpaikkojen lisäämisellä tai muilla keinoin, poistetaan se kuriele- mentti, joka syntyy siitä, että työvoi- man kysynnän jousto reaalipalkan suh- teen integraation ja kilpailun lisäänty- misen myötä nousee. Käsitellessään työmarkkinoiden ky- kyä sopeutua Emun vaatimuksiin Var- tiainen näyttää suhtautuvan optimisti- semmin pieniin maihin kuin suuriin maihin. Hänen mukaansa jälkimmäi- sissä on ollut ”lyhytnäköistä kilpalau- lantaa julkisen sektorin palkoista sekä eläkkeistä”. Jos näin on, se on huono uutinen sekä pienille euromaille että EKP:n rahapolitiikalle. Uusi Phillipsin käyrä Inflaation kustannuksista ja hyödyistä on käyty paljon keskustelua. Yhtäältä puhutaan inflaatiosta hiekkana talou- den rattaissa: inflaatio heikentää hinta- informaation laatua, koska suhteellis- ten hintojen muutokset eivät paljastu helposti (Milton Friedmanin argument- ti). Toisaalta taas puhutaan inflaatiosta öljynä talouden rattaille: koska hinnat ja palkat ovat jäykempiä alaspäin kuin ylöspäin, suhteellisten hintojen ja palk- kojen muutokset eivät pääse toteutu- maan, kun yleinen inflaatio on lähellä nollaa. Siksi hintamekanismin toimimi- nen edellyttää pientä inflaatiota ( James Tobinin argumentti). Tässä ei ole syytä keskustella korke- an inflaation kustannuksista: niistä ei liene erimielisyyttä. Mutta mitkä ovat matalan inflaation tai hintavakauden kustannukset tai hyödyt? Vastaus riip- puu, mistä näkökulmasta asiaa katsoo. Matalan inflaation tai hintavakauden oloissa nimelliset jäykkyydet korostu- vat. Kun tulevaa inflaatiota ei tarvitse ottaa huomioon, tehdään enemmän ja pidempiä sopimuksia, joissa hinnat asetetaan pitkäksi aikaa ilman indek- silausekkeita. Hyödykemarkkinoiden puolella ni- mellisten jäykkyyksien aiheuttamat kustannukset minimoituvat, kun in- flaatio on nolla. Tällöin kaikki hinta- muutokset ovat suhteellisten hintojen muutoksia. Kovin alhainen inflaatio voi tuottaa hyvinvointitappioita monella tavalla. Ensimmäisessä artikkelissaan Akerlof, Dickens ja Perry (1996) korostivat ni- mellispalkojen jäykkyyttä alaspäin ja deflaation riskiä. Toisessa artikkelissaan (2000) he korostivat epätäydellistä ra- tionaalisuutta. Kun inflaatio on alhai- nen, sitä ei kannata ottaa missään käyt- täytymisessä huomioon. Jos kuitenkin inflaatiota lisätään, niin palkat ja hin- nat asetetaan reaalisesti alemmalle ta- solle kuin mitä kysyntätilanne edellyt- täisi. Alemmat reaalipalkat merkitse- vät korkeampaa työllisyyttä. Siitä seu- raa alaspäin kalteva osa Phillips-käy- rässä lähellä nollainflaation tasoa. Vartiainen viittaa tutkimuksiin, jois- sa on päädytty 1,5–5 prosentin inflaa- tioon tasona, jolla työttömyys minimoi- tuu. Hajonta on aika suuri. Enemmän evidenssiä tarvittaisiin mm. sen selvit- tämiseksi, missä määrin tulokset riip- puvat siitä, että aiemmin inflaatio-odo- tukset eivät olleet ankkuroituneet ma- talalle tasolle ja että mahdollisesti oli olemassa epäuskottavaan rahapolitiik- kaan liittyvä inflaatioharha. EU-maiden kehitys 1990-luvun lo- pulla antaa toisenlaista evidenssiä. Monelta on jäänyt huomaamatta, että vuosina 1996–2001 euroalueen mai- den työllisyyden kasvu oli historialli- sesti katsoen nopeaa. Itse asiassa se oli nopeampaa kuin Yhdysvalloissa. Tämä tapahtui käytännöllisesti katso- en hintavakauden oloissa. Olematto- masta inflaatiosta ja nimellispalkkojen maltillisesta kehityksestä ei ollut aina- kaan mitään haittaa. KIRJALLISUUS Akerlof, G.A. & Dickens, W. & Perry, G.L. (1996), The Macroeconomics of Low Inflation, Brookings Papers on Eco- nomic Activity, 1996:1, 1–59. Akerlof, G.A. & Dickens, W. & Perry, G.L. (2000), Near-Rational Wage and Price Setting and the Long Run Phillips Curve, Brookings Papers on Economic Activity, 2000:1, 1–44. talous 2 03 28.4.2003, 15:0632
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 33 Tarkastelen seuraavassa euroalueen fi- nanssipolitiikan päätöksentekojärjestel- mään liittyviä keskeisiä kysymyksiä: • Onko vakaus- ja kasvusopimus (VKS) turha vai tarpeellinen, ja tulisi- ko sitä kehittää? • Miten euroalueen finanssipolitiikas- ta yleisemmin ottaen tulisi päättää; tu- lisiko euromaiden finanssipolitiikkaa jotenkin sovittaa yhteen? • Tulisiko euroryhmästä tehdä muo- dollinen instituutio, euroalueen “Eco- fin-neuvosto”? Taustaa näille kysymyksille ei tarvit- se hakea kaukaa. Ensinnäkin EU:n ta- louskehityksen viimeaikainen heikko- us yhdistettynä suureneviin budjettiva- jeisiin on varmistanut sen, että keskus- telu VKS:stä jatkuu vilkkaana. Jotkut pitävät sitä finanssipolitiikan liikkuma- tilaa rajoittavana ja taloutta kuristava- na pakkopaitana, joka joutaisi romu- koppaan, kun taas toisille se on va- kautta tukeva Emun talouspolitiikan Sixten Korkman Pääjohtaja EU:n neuvoston pääsihteeristö Euromaiden finanssipolitiikan yhteensovittaminen1 Euroalueella finanssipolitiikkaa harjoitetaan kansallisella tasolla. Pitääkö siihen puuttua yhteisin päätöksin, ja jos niin millä tavalla? Sixten Korkman on toiminut EU:n ministerineuvostossa talous- ja sosiaalipolitiikan osaston pääjohtajana vuodesta 1995. 1 Esitelmä Palkansaajien tutkimuslaitok- sen seminaarissa “Euroalueen talouspoli- tiikka valinkauhassa” 24.2.2003. Esitetyt käsitykset ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä vastaa EU:n minis- terineuvoston kantoja. talous 2 03 28.4.2003, 15:0633
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s34 kulmakivi. Ero USA:n ja Euroopan fi- nanssipolitiikan välillä on melkoinen ja herättää ihmettelyä. Toiseksi euro on “raha vailla valtio- ta”: rahapoliittinen valta on keskitetty ylikansallisen keskuspankin käsiin, kun taas finanssipolitiikasta päätetään kan- salliselta pohjalta. Tämä epäsymmet- risyys on aiheuttanut jatkuvaa kum- meksuntaa ja keskustelua. Jotkut pel- käävät sen johtavan ajan mittaan kes- tämättömiin jännitteisiin ja katsovat, että talouspolitiikan yh- teensovittamista euro- alueella pitää tiivistää ja laajentaa. Toiset katso- vat sitä vastoin, että ni- menomaan yhteisen ra- hapolitiikan oloissa on järkevää ja tärkeää pi- tää muu talouspolitiik- ka kansallisen päätök- senteon piirissä. Kolmanneksi EU:n tu- levaisuutta pohtivan konventin puitteissa on esitetty, että ministereiden ja EKP:n johdon tärkeäksi keskustelufoorumiksi muodostunut euroryhmä tulisi institu- tionalisoida. Näin euroryhmä voisi paitsi keskustella myös tehdä muodollisesti sitovia päätöksiä. VKS – tyhmä vai tarpeellinen? EU:n finanssipolitiikasta käydyn kes- kustelun ykkösaihe on epäilemättä VKS, joka (hieman yksinkertaistaen): 1. täsmentää sitä EU:n peruskirjan juridista menettelyä, joka tähtää “liial- listen” budjettivajeiden välttämiseen; ja 2. ilmaisee jäsenmaiden poliittisen si- toutumisen siihen, että julkisen sekto- rin rahoitusasema keskipitkällä aika- välillä (yli suhdannekierron) on tasa- painossa tai ylijäämäinen. VKS pyrkii jäsenmaiden budjettiku- rin vahvistamiseen. Taustalla oleva nä- kemys on, että jäsenmaiden finanssi- politiikalla on taipumusta löysyyteen ja julkisen sektorin velkaantumiseen - eri- toten rahaliiton oloissa, kun yhteinen korkotaso ja valuuttakurssi eivät rea- goi maakohtaiseen kehitykseen. Emu antaa turvaa finanssimarkkinoiden ra- juja reaktioita vastaan mutta saattaa houkutella rahaliiton yhteisen edun si- vuuttavaan “vapaamatkustajakäyttäy- tymiseen”. Näin finanssipolitiikka Emussa muodostuisi liian löysäksi ja rahapolitiikka sen vastapainona epä- suotavan kireäksi. Ongelma saa lisäulottuvuuden, jos markkinoilla ajatellaan, että finanssikrii- sin pelko rajoittaa Euroopan keskuspan- kin (EKP) valmiutta tar- vittaessa nostaa korkota- soa. Tällöin finanssipoliit- tisen kurinalaisuuden puute voisi murentaa va- kaan hintakehityksen us- kottavuuden. Toisen ja edellistä täy- dentävän näkemyksen mukaanpoliitikoillaontai- pumusta lyhytjänteisyy- teen ja liiallisiin budjetti- alijäämiin,velastakärsivät tulevat sukupolvet kun ovat aliedustettuina vaaleissa. Hallituk- sissa on tyypillisesti se tilanne, että yksi ministeri(valtiovarainministeri)pyrkiipi- tämään menoja aisoissa (joskus päämi- nisterin tuella), kun taas muut 15–25 ministeriä pyrkivät maksimoimaan mi- nisteriöittensä määrärahoja. VKS on yhteisötason kädenojennus niukkuutta jakavalle valtiovarainministerille. VKS:ään kohdistetun kritiikin ydin on, että se on huonosti muotoiltu ja “kameralistinen” säännösvyyhti, joka rajoittaa kohtuuttomasti finanssipolitii- kan mahdollisuuksia tasata talouske- hitystä. VKS:ään viitaten on viime ai- koina esitetty, että mm. Saksan ja Ranskan pitäisi harjoittaa rajoittavaa fi- nanssipolitiikkaa taantumasta ja kas- vavasta työttömyydestä huolimatta. Tämä voi tuntua hölmöltä. Samalla USA harjoittaa merkittävän elvyttävää finanssipolitiikkaa heikkenevistä bud- jettinäkymistä piittaamatta. VKS:ää ei tietenkään voi syyttää siitä, että taantumassa hallitus joutuu han- kalaan “suo siellä, vetelä täällä”-valin- tatilanteeseen. Mutta jos rahoitusjäämä jo ennestään on VKS:n mukaisen “lii- allisen budjettialijäämän” (3 % BKT:sta) tuntumassa, saattaa hallitus verokertymiä vähentävässä taantumas- sa joutua kiristämään finanssipolitiik- kaansa (liiallisen budjettivajeen välttä- miseksi) sillä seurauksella, että BKT supistuu enemmän kuin jos finanssipo- litiikka olisi pidetty ennallaan (vrt. ohei- nen laatikko). Tällaista myötäsyklistä politiikkaa on Keynesistä alkaen pidet- ty epäsuotavana. Pikemminkin on pe- räänkuulutettu vastasyklistä finanssipo- litiikkaa talouden vakauttamiseksi. Ekonomistien enemmistö lienee ny- kyään sitä mieltä, että finanssipolitiikan tulisi pääsääntöisesti olla vakaata ja sal- lia automaattisten vakauttajien toimia. Elvyttävää finanssipolitiikkaa pidetään suositeltavan vain, jos taantuma on eri- tyisen syvä ja budjettitasapaino vähin- täänkin kohtuullinen. Vastaavasti rajoit- tavia finanssipoliittisia toimia voi taan- tuman oloissa perustella vain, jos ne ovat tarpeen vaarallisen velkakierteen taittamiseksi. Tätä ehtoa ei ole helppo määrittää; sitä ei voi pelkistää (VKS:n korostamaksi) vaatimukseksi, että bud- jettivaje alittaa 3 %:n rajan. Ei voi kiel- tää, että VKS:n vaatimukset voivat odottamattoman taantuman tullen olla hankalia. Näistä syistä on esitetty, että VKS:n tulisi asettaa katto suhdannekorjatulle budjettialijäämälle pikemminkin kuin tosiasialliselle alijäämälle. Vastaavasti fi- nanssipolitiikan tavoitteellinen ura koh- ti keskipitkän aikavälin tasapainoa tu- lisi määrittää suhdannekorjatulla tavalla (kuten nyt paljolti jo tapahtuu). Täl- löin odottamaton aktiviteetin heikke- neminen ei aiheuttaisi paineita finans- sipolitiikan kiristämiseen. Lisäksi jul- kisen sektorin rahoituksen kestävyyt- tä arvioitaessa tulisi asettaa suurempi paino velan tasolle ja trendille kuin kul- loisellekin budjettialijäämälle. Markkinoiden ja tiedotusvälineiden edustajat vetävät vilkkaasta kritiikistä usein sen johtopäätöksen, että VKS on sekä “tyhmä” (ristiriidassa järkevän ta- louspoliittisen ajattelun kanssa) että “kuollut” (vailla uskottavuutta). Kui- tenkin EU:n valtiovarainministerit pi- tävät VKS:ää tärkeänä ja antavat suur- ”EU:n valtiova- rainministerit pitävät vakaus- ja kasvusopimusta tärkeänä ja anta- vat suurta painoa sen asianmukaisel- le soveltamiselle.” talous 2 03 28.4.2003, 15:0634
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 35 ta pelisäännöistä tai menettelytavois- ta. – Mitkään yhteisötason säännöt ei- vät voi toimia hyvin, elleivät jäsenmaat käyttäydy pääosin sääntöjen edellyt- tämällä tavalla. VKS tähtää siihen, että jäsenmaat olosuhteiden salliessa vah- vistavat rahoitusasemiaan siten, että ne voivat taantuman tullen sallia automaat- tisten vakauttajien toimia (ja mahdol- lisesti harjoittaa tätä pidemmälle me- nevää elvytystä). Eräiden jäsenmaiden (esim. Saksa, Ranska, Italia ja Portu- gali) nyt kokemat ongelmat juontavat paljolti juurensa siitä, että julkisen sek- torin rahoitusasemaa ei vahvistettu hyvinä vuosina riittävien puskurien luo- miseksi huonoja vuosia varten. – VKS on, toisin kuin usein väitetään, melko joustava kehikko. Sen puitteissa on runsaasti sijaa käyttää tilannekoh- taista harkintaa ja hakea järkevää komp- romissia, joka ottaa huomioon niin bud- jettipolitiikankurinalaisuudenkuinjous- tavuuden vaatimuksia. Missään tapauk- sessa ei ole edellytetty taantumasta piit- taamatonta budjettitasapainon äkkikor- jaamista. Sen sijaan euroryhmä sopi viime syksynä, että budjettikehitykses- sään yhteisesti sovituista tavoitteista jäl- keen jääneet maat pyrkisivät vahvista- maan rakenteellista jäämäänsä vähin- tään 1/2 % BKT:sta vuosittain. – VKS:ää sovellettaessa on jo jonkin aikaa painotettu suhdannetilanteen huomioon ottamista ja suhdannekor- jatun budjettijäämän käsitettä. Edelleen toki pätee, että “liiallisen” budjettiva- jeen määrittävä 3 %:n raja lasketaan todellisen rahoitusjäämän perusteella. Tämä on nähtävä sitä taustaa vasten, että suhdannekorjattu jäämä on herk- kä potentiaalista tuotantoa koskeville oletuksille ja siksi helpommin manipu- loitavissa kuin kansantalouden tilinpi- don mukainen budjettikäsite. – VKS ottaa huomioon myös julkisen sektorin velan ja rahoituksen kestävyy- den merkityksen. On totta, että tämä kriteeri sai varsin pienen painon Emun alkuvaiheessa. Viime aikoina julkisen velan kestävyyttä on korostettu paljon selvemmin, ja näin voidaan tehdä jat- kossakin VKS:n sääntöjä muuttamatta. ta painoa sen asianmukaiselle sovelta- miselle. Miksi? Vastausta voi nähdäk- seni hakea seuraavista näkökohdista: – Rahaliiton toiminnan kannalta on olennaista, että vallitsee luottamusta jäsenmaiden julkisen sektorin rahoi- tuksen kestävyyteen. Takeita tälle voi Euroopan integraation nykyvaihees- sa hakea parhaiten (tai ainoastaan) so- pimalla yhteisötasolla kaikkia sitovis- Euromaan finanssipolitiikka taantumassa Oletetaan oheisessa kuviossa, että veroaste t on annettu ja että finanssipolitiikan päätökset koskevat menojen tasoa. Lähtökohtatilanteessa hallituksen talouspoliitti- sia valintamahdollisuuksia kuvaa suora XX0 , joka antaa ne BKT:n (Y) ja budjettijää- män (R) yhdistelmät, jotka annetuissa oloissa toteutuvat finanssipolitiikan (julkis- ten menojen määrän G) funktiona. Mitä kireämpää on finanssipolitiikka (mitä suu- rempi on budjettijäämä R) sitä pienemmäksi jää BKT. Oletetaan, että hallitus valit- see (pisteen Z0 mukaisen) julkisten menojen määrän G0 , jolloin BKT:n taso on Y0 ja budjettijäämä R = tY0 - G0 = R0 = 0. Periaatteessa hallitus voisi valita ekspansiivi- semman finanssipolitiikan (suuremman G:n) ja sen avulla saavuttaa lyhyellä aika- välillä korkeamman talouden aktiviteettitason mutta heikomman budjettijäämän kustannuksella, tai hallitus voisi harjoittaa rajoittavampaa finanssipolitiikkaa vah- vemman budjetin muodossa mutta talouden aktiviteetin kustannuksella. Oletetaan nyt, että viennin ja investointien vähenemisenä ilmenevä taantuma siir- tää suoran XX vasemmalle XX1 :ksi, jolla kutakin BKT:n tasoa vastaa nyt pienempi budjettijäämä. Taantuma pakottaa hallitusta valitsemaan entistä huonompien vaih- toehtojen välillä. Erityisesti hallitus voi pitää – finanssipolitiikan ennallaan (menotason G0 ), jolloin BKT supistuu (tasolle YA ) ja budjetti heikkenee (tasolle RA ) budjettiautomatiikan (vähenevien verotulojen) seu- rauksena; tai – BKT:n ennallaan (lyhyellä aikavälillä) elvyttävän finanssipolitiikan avulla (lisää- mällä menoja), mutta tällöin budjetin heikkeneminen on tuntuvampaa (tasolle RE ); tai – budjettijäämän ennallaan kiristämällä finanssipolitiikkaa (leikkaamalla menoja), jolloin tuotannon taantuminen kuitenkin voimistuu (tasolle YK ). Kuviossa suora RD kuvaa liiallisen alijäämän rajaa (3 % BKT:stä), R = -0,03Y. Sen alapuolella sijaitsevat budjettijäämät RA ja RE johtaisivat sanktiomenettelyyn, ellei taantuma ole niin vakava, että 3 %:n rajaa ei vaadita. Välttääkseen liiallisen alijäämän menettelyn hallituksen olisi kiristettävä finanssipolitiikkaa vähintään RD- suoran saavuttamiseksi, jolloin BKT alenisi tasolle YD ja taantuma syvenisi. R O RD RA RE YK YD YA Y YO RD XXO XX1 tY-G ZO talous 2 03 28.4.2003, 15:0635
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s36 Sekä komissio että tutkijayhteisö ovat esittäneet runsaasti ehdotuksia euro- alueen finanssipolitiikan ja VKS:n ke- hittämiseksi. Jotkut niistä koskevat jä- senmaiden finanssipolitiikan päätök- sentekojärjestelmää. On mm. ehdotet- tu, että päätösvaltaa kansallisella tasolla voitaisiin itsenäisen keskuspankin mal- lin mukaisesti delegoida asiantuntijoista koostuvalle elimelle. Tällaiseen ratkai- suun liittyy teknisiä ja poliittisia vaike- uksia, mutta EU-tason kannalta mi- kään ei estä kokeilemasta. VKS:n osalta ovat useatkin tahot esit- täneet, että sallittu budjettialijäämä olisi sitä suurempi mitä pienempi on velan taso. Voin hyvinkin yhtyä siihen käsi- tykseen, että velan tasolle ja trendille tulisi antaa nykyistä suurempi paino – kuitenkin muistaen että “näkymättö- mät” velkaerät (kuten kattamattomat eläkevastuut) ovat usein merkittäväm- piä kuin taseeseen kirjatut erät. Eri asia on, onko tätä ajatusta syytä pyrkiä muo- toilemaan tiukasti sitovaksi säännöksi. Tästä yleisemmästä kysymyksestä, sääntöjen ja harkinnan järkevästä suh- teesta, on monta mieltä. Omalta osaltani pidän hyvänä EU:n perussopimukseen kirjattua kantaa, joka jättää suhteellisen runsaasti tilaa ministereiden ja neuvoston poliittiselle harkinnalle. Olisi houkuttelevaa ajatel- la, että talouspolitiikka ja sen ikävät pää- tökset voitaisiin jättää ammattinsa osaa- vien asiantuntijoiden vastuulle – vähän niin kuin hampaiden korjaaminen ja poistaminen uskotaan hammaslääkäril- le. Tällainen käsitys on kuitenkin kovin optimistinen olettaessaan, että talous- politiikan ongelmat voidaan osittaa yh- täältä poliittisiin päätöksiin tavoitteista ja säännöistä ja toisaalta teknisiin ja sik- si asiantuntijoille delegoitaviin tehtäviin. Todellisuudessa raja on hämärä, ja ta- louspolitiikan epäonnistumisia voidaan parhaiten minimoida, jos asiantuntijat ja julkinen keskustelu tukevat demo- kraattisesti vastuullista päätöksentekoa. Poliittista harkintaa tarvitaan sääntöjä sovellettaessa; hyvä tuomari on yleensä parempi kuin huono laki. Kaiken kaikkiaan VKS on sääntöihin nojautuva kehikko, joka korostaa jä- senmaiden vastuuta ja asettaa jäsenmai- den budjettipolitiikalle vain vähän sito- via rajoituksia. VKS ei määritä “oike- aa” tai optimaalista finanssipolitiikkaa – se vain pyrkii rajaamaan pois sellai- sen politiikan, joka vaarantaisi rahalii- ton perusteita. Todellisuudessa VKS:ää sovelletaantaloudellistajapoliittistahar- kintaa käyttäen. VKS:n merkitystä ei ole syytä liioitella, mutta voi arvioida, että se on vaikuttanut jäsenmaiden käyt- täytymiseen, ja vaikutukset ovat olleet voittopuolisesti myönteisiä. Toki VKS on edelleen “learning by doing”-luon- teisen prosessin kohteena. Sääntöjä ei tarvitse kirjoittaa uudelleen, mutta so- veltamista voi parantaa. Euromaiden finanssipolitiik- ka – onko sitä, pitäisikö olla? Euroalueella ei ole varsinaisessa mie- lessä omaa finanssipolitiikkaa. Kukin euromaa harjoittaa finanssipolitiikkaa omista lähtökohdistaan jos kohta sillä rajoituksella, että yhteisesti sovittuja pelisääntöjä tulee kunnioittaa. Euroalu- een finanssipolitiikasta ei päätä kukaan, se vain muodostuu kansallisten pää- tösten summana. Tämä ei välttämättä ole tyydyttävää. On luontevaa ajatella, että euromai- den talouksien välillä on vahva keski- näinen riippuvuus. Yksittäisen maan hallituksen päätökset vaikuttavat myös naapurimaiden talouskehitykseen. Pel- kästään kansalliselta pohjalta tehdyt päätökset ja VKS eivät ota näitä kes- kinäisiä riippuvuuksia sekä rajat ylittä- viä politiikkavaikutuksia huomioon, ja siksi lopputulos ei ole periaatteessa paras mahdollinen. Edellä sanottu on kaiketi totta, mutta mitä siitä pitäisi päätellä? Peruskirjan mukaan jäsenmaiden tulee toki koor- dinoidatalouspolitiikkaansaneuvostossa talouspolitiikan yleisten suuntaviivojen mukaisesti. Yleiset suuntaviivat eivät kuitenkaan ole sitovia, ja ne ovat käy- tännössä jääneet jokseenkin hampaat- tomiksi. Monet ovat sanoneet, että jä- senmaiden finanssipolitiikan ja talous- politiikan koordinointia pitää vahvistaa, ja jotkut ovat jopa esittäneet yhteisiä päätöksiä tekevän euroalueen “talous- hallituksen” luomista. Mutta kukaan ei ole tehnyt seikkaperäistä esitystä tällais- ten ajatusten konkretisoimiseksi. Yksi- tyiskohtaisempi pohdiskelu saattaisi hy- vinkin osoittaa tällaisten esitysten ole- van varsin hataralla pohjalla. Näin on useastakin syystä: Ensinnäkin tiedämme hyvin vähän rajat ylittävistä politiikkavaikutuksista, finanssipolitiikan osalta emme välttä- mättä edes niiden etumerkkiä. Jotkut ilmeisesti ajattelevat niiden olevan po- sitiivisia tarkoittaen, että finanssipoliit- tinen elvytys yhdessä euromaassa lisää kokonaiskysyntää myös muissa euro- maissa. Kansallisessa päätöksenteossa näitä vaikutuksia ei oteta huomioon, ja siksi finanssipolitiikka yhteisötasolla muodostuu taantuman oloissa kireäm- mäksi kuin mikä olisi toivottavaa ja saa- vutettavissa finanssipoliittisen yhteistoi- minnan avulla. Siksi taantumassa pi- täisi yhteisötasolla kannustaa kaikkia euromaita elvytykseen sekä itsensä että koko alueen näkökulmasta. Mutta entä jos yhden euroalueen fi- nanssipoliittinen elvytys vaikuttaakin kielteisesti muiden euromaiden talou- delliseen toimeliaisuuteen esimerkiksi aiheuttamalla paineita rahaliiton kor- kotasoon ja/tai euron ulkoiseen ar- voon? Tässä tapauksessa edellä esite- tyt johtopäätökset kääntyvät päälael- leen; jälleen on perusteita politiikan yh- teensovittamiseen mutta nyt koordi- noituun finanssipolitiikan kiristämiseen pikemmin kuin elvytykseen (taantu- masta huolimatta). Todellisuudessa ti- lannetta mutkistaa sekin, että politiik- kavaikutukset riippuvat myös tilanne- kohtaisesti vaihtelevista seikoista ku- ten taloutta ja politiikkaa koskevista odotuksista ja “luottamuksesta”. Toinen varteenotettava näkökohta on, että finanssipolitiikan päätösperäi- nen yhteensovittaminen eurotasolla asettaisi huikeita vaatimuksia useiden osapuolten (hallitukset, virkamieskun- ta, kansalliset parlamentit, puolueet, eturyhmät) valmiudelle ja halukkuu- della käydä runsaasti aikaa vaativia monenkeskisiä neuvotteluja. Koke- talous 2 03 28.4.2003, 15:0636
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 37 muksen perusteella voin väittää, että tällaiset hankkeet olisivat tuomittuja epäonnistumaan. Finanssipolitiikan hienosäätö on hankalaa ja kääntyy usein tarkoituksiaan vastaan kansalli- sella tasolla; monenkeskinen finanssi- politiikan hienosäätö eurotasolla kaa- tuisi omaan mahdottomuuteensa. On siis vahvoja käytännön perustelu- jasille,ettäfinanssipolitiikastapäätetään kansallisella tasolla. Lisäksi on useita mielenkiintoisia tapauksia, joissa koor- dinoinnille ei ole myöskään periaatteel- lisia perusteita. Ensinnäkin on mahdol- lista, että rajat ylittävät politiikkavaiku- tukset ovat kokonaisuutena ottaen pie- niä (esim. jos vaikutukset eri kanavia myöten kumoavat toisiaan). Toiseksi monet jäsenmaat ovat pikemminkin sitä mieltä, ettei päätösperäistä finanssipo- litiikkaayleensäkäänpidäharrastaavaan tulee tyytyä automatiikan toimimiseen. Kielteinen kanta finanssipoliittiseen ak- tivismiin ei jätä perusteita sen päätösperäiseen yhteen- sovittamiseen. Kolmannek- si on luontevaa ajatella, että EKP:n tulee reagoida raha- politiikalla ns. symmetrisiin shokkeihin eli koko euro- alueeseen kohdistuviin häi- riöihin. Finanssipolitiikan luonnollinen kohde ovat vuorostaan maakohtaiset häiriöt, jotka luonteestaan johtuen ovat torjuttavissa lähinnä vain kansallisella politiikalla. Kaiken kaikkiaan Emun makrotalouspolitiikalla on kolme olennaista ainesosaa: kansallinen finanssipolitiik- ka, VKS ja EKP:n harjoit- tama yhteisötason rahapo- litiikka. On syytä korostaa viimeksi mainitun keskei- syyttä niin kokonaisuuden kuin myös finanssipolitiikan kannalta. Johtopäätös, jon- ka mukaan finanssipolitiik- kaa tulee harjoittaa kansal- lisista lähtökohdista (vaik- kakin VKS:ää kunnioittaen) on ehdollinen sille oletta- mukselle, että EKP pyrkii kohtuullises- sa määrin euroalueen kokonaiskehityk- sen vakauttamiseen. Johtopäätös voisi olla toinen, jos oletetaan, että EKP on kovin passiivinen myös tilanteissa, jois- sa taloudellinen toimeliaisuus erkanee huomattavasti normaaliksi katsottavasta kehityksestä. Euroalueelle oma Ecofin- neuvosto? EU:n tulevaisuutta pohtivassa konven- tissa käydään keskustelua euroryhmän mahdollisesta institutionalisoimisesta. Nythän euroryhmä on epävirallinen ryh- mä, joka ei voi tehdä muodollisesti si- tovia päätöksiä; vain Ecofin-neuvosto voipäättäätalouspolitiikanyleisistäsuun- taviivoista ja VKS:n soveltamisesta. Ko- missio on esittänyt perustettavaksi eril- lisen euroalueen Ecofin-neuvoston. Muuten EU:n laajentumisen väitetään johtavan kohtuuttomaan tilanteeseen, koska euromaat saattavat silloin olla ny- kyisen neuvoston vähemmistönä. Perusteet euroryhmän institutionali- soimiseksi eivät ole kaikilta osin va- kuuttavia. Ensinnäkin Emussa EKP päättää rahapolitiikasta ja jäsenmaat itse yleisestä talouspolitiikasta (eräin ra- joituksin). Tämä vastuujako jättää vain toissijaisen roolin neuvostolle. Toiseksi perussopimuksen artikla 122 jo nykyisellään määrittää, että vain eu- romailla on äänivaltaa päätettäessä eräistä euroalueen kannalta olennaisis- ta kysymyksistä. Ei siis ole pelkoa, että euroalue tulee “ulkopuolisten jyrää- mäksi”. Kolmanneksi on ilmeistä, että nykyi- nen epävirallinen euroryhmä täyttää tär- keän tehtävän mahdollistaessaan sen, että ministereillä ja EKP:n johdolla on säännöllisesti tilaisuus käydä luottamuk- sellisia keskusteluja talouspolitiikan pul- makysymyksistä. Näin vältytään väärin- käsityksiltä ja luodaan edellytyksiä sille, että eri osapuolet päätöksiä tehdessään ymmärtävät niiden merkityksen ja seu- raukset muiden osapuolten kannalta. Kahden Ecofin-neuvoston järjestelmä johtaisi juridis-institutionaalisiin hanka- luuksiin ja myös käytännön vaikeuk- siin, sillä talouspolitiikan ongelmat ei- vät jakaudu kovinkaan selkeästi yhtääl- tä kaikkia EU-maita ja toisaalta vain euroaluetta koskeviin. Siksi voisi olla viisasta hakea ratkaisua, joka ottaa nykyistä paremmin huomioon euro- alueen erityispiirteet kaikille yhteisen Ecofin-neuvoston puitteissa. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pelkästään euromaiden päätettävissä olevien kysymysten joukkoa laajenne- taan (tarkistamalla artiklan 122 sovel- tamisalaa), että euroaluetta koskevia kysymyksiä käsiteltäisiin erillisenä ko- konaisuutena Ecofin-neuvoston asia- listalla, ja että neuvoston kokouksissa puhetta tältä osin aina johtaisi euro- alueen puheenjohtaja. Lisäksi olisi eduksi, ettei euroryhmän puheenjoh- tajuus olisi rotaation piirissä vaan että puheenjohtaja valittaisiin ministereiden keskuudesta pitemmäksi aikaa, vaik- Sixten Korkmanin mielestä euroalue ei tarvitse erillistä Ecofin-neuvostoa, vaan riittäisi, että euromaiden eri- tyispiirteet otettaisiin nykyistä paremmin huomioon ny- kyisessä Ecofin-neuvostossa. talous 2 03 28.4.2003, 15:0637
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s38 kapa 2–3 vuodeksi. Tämä olisi yksin- kertainen keino vahvistaa euroryhmän toiminnan tehokkuutta ja näkyvyyttä. Komission rooli Eellä on korostettu jäsenmaiden, EKP:n ja neuvoston roolia muttei juurikaan komission merkitystä. Tämä voi suoma- laisittain katsoen tuntua kummalliselta, onhan Suomen kanta johdonmukaises- ti ollut se, että komissio on ja sen tulee olla unionin moottori. Jäsenmaiden ja neuvoston roolia painottavaa kantaa puoltavatkuitenkinmm.seuraavatkaksi näkökohtaa: Ensinnäkin talouspoliittisen vallan jako EU:ssa korostaa jäsenmaiden ja EKP:n roolia ja jättää vain toissijaisen tehtävän neuvostolle ja etenkin komis- siolle. Yleisen talouspolitiikan osalta tilanne on toinen kuin sisämarkkinoi- den ja kilpailupolitiikan suhteen. Toiseksi lienee tosiasia, että komissio omaa kansalaisten silmissä neuvostoa heikommin legitimiteettiä. Tapahtu- neesta integraatiosta huolimatta ihmis- ten tietoisuus, identifioituminen ja soli- daarisuus on edelleen vahvasti kansal- lista. Komissio ja Euroopan parlamentti ovat jääneet kansalaisille melko etäisik- si. On helpompi hyväksyä neuvoston – erityisesti Eurooppa-neuvoston – teke- miä päätöksiä, onhan vallan käyttäjien joukossa tuolloin myös kotimaan poli- tiikasta tuttuja päättäjiä. Ei kuitenkaan ole syytä asettaa vas- takkain neuvostoa ja komissiota ylikan- sallisen päätöksenteon näkökulmasta. Todellisuudessa komission asemaa voi- daan vahvistaa – delegoimalla sille eri- tyisiä kysymyksiä koskevaa valtaa – vain, jos varmistetaan, että yleisistä po- litiikan suuntaviivoista päättävät jäsen- maat ja neuvosto. Integraation nyky- vaiheessa (ja vielä pitkään) EU-tason päätöksenteko ei voi jättää neuvostoa sivuosaan. Neuvoston roolia tulee päin- vastoin kehittää mm. puheenjohtajain- stituutiota uudistamalla. Tämä on vält- tämätöntä, eikä suinkaan vähiten EU:n laajentuessa sen politiikan jatkuvuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi. Kirjoituksessaan Sixten Korkman tuo esiin Emun vakaus- ja kasvusopimuk- sen (VKS) puolesta esitettyjä peruste- luja, joihin on helppo yhtyä. Seuraa- vassa on niistä lyhyt täydentävä luon- nehdinta. 1) Ilman finanssipolitiikkaan liitty- viä rajoituksia kansallisten finanssipo- Erkki Koskela Professori Helsingin yliopisto Euromaiden finanssipolitiikan säännöistä ja yhteensovittamisesta Emun vakaus- ja kasvusopimuksen toteuttamista ei saisi jättää poliittisen harkinnan varaan, vaan se pitäisi automatisoida etukäteen poliittisesti sovittujen sääntöjen mukaan. Lisäksi alhaisen julkisen velan maille tulisi sallia suuremmat alijäämät laskusuhdanteessa. talous 2 03 28.4.2003, 15:0638
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 39 litiikkojen ja yhteisen rahapolitiikan yhdistelmästä tulee kasvun kannalta huono. Näin sen vuoksi, että rahalii- tossa finanssipolitiikan syrjäytysvaiku- tukset pienentyvät tai poistuvat ko- konaan. Tällöin rahaliiton jäsenmai- den kannustin käyttää ekspansiivista finanssipolitiikkaa lisääntyy ja johtaa inflaatiopaineisiin. Inflaatiotavoitteesta uskottavasti kiinnipitävä EKP kiristää rahapolitiikkaa, jolloin korot nouse- vat. 2) Toisaalta jos EKP ei ole täysin us- kottava rahaliiton alkuvaiheessa, niin VKS parantaa euroalueen tilannetta verrattuna siihen, että kansalliselle fi- nanssipolitiikalle ei aseteta rajoituksia. Jos näet rahaliiton maat eivät luota EKP:n kykyyn sitoutua inflaatiotavoit- teeseen ja ajattelevat sen joustavan, niin jäsenvaltioiden velkaantuminen ja inflaatio nousevat liikaa. Finanssipoli- tiikkaa koskevat rajoitukset ovat täl- löin hyviä kokonaisuuden kannalta (mielenkiintoinen teoreettinen analyysi asiasta on Chari ja Kehoe 1998). 3) VKS on myös hyvä sikäli, että se estää poliitikkojen velankasvuun johta- van käyttäytymisen ja parantaa näin julkis- ten sektorien kestä- vyyttä pitkällä aika- välillä (mielenkiin- toinen teoreettinen analyysi asiasta on Beetsma ja Uhlig 1999). Esimerkkeinä voi mainita Belgian, Italian ja Kreikan, joiden julkisten sek- torien historiallista velkaantumiskäyttäy- tymistä ei voi selittää pelkästään taloudelli- silla tekijöillä, vaan siihen on vaikuttanut voimakkaasti maiden poliittisten järjestel- mien toiminta (ks. esim. Romer 2001, luku 11). Entä euroalueen fi- nanssipolitiikasta päättäminen? Kork- man keskustelee yksittäisen maan fi- nanssipolitiikan ulkoisvaikutuksista muihin maihin ja toteaa mielestäni oi- kein, että niistä ei juuri tällä hetkellä Euroopassa tiedetä empiirisesti mitään. Päätösperäisen finanssipolitiikan koor- dinaation tarve riippuu tietenkin shok- kien lähteistä (kysyntä- vai tarjontas- hokit) ja niiden luonteesta (euroaluet- ta kokonaisuutena vai yksittäisiä mai- ta koskevat shokit). Finanssipolitiikan ulkoisvaikutuksia koskevan tietämyk- sen puutteen ohella suuri ongelma on siinä, että finanssipolitiikan päätöspe- räinen koordinaatio on käytännössä vaikeaa, ellei lähes mahdotonta, ku- ten Korkman esittää. Tähän on myös helppo yhtyä. Korkman toteaa VKS:ään liittyen: “Omalta osaltani pidän hyvänä EU:n perussopimukseen kirjattua kantaa, joka jättää suhteellisen runsaasti tilaa ministereiden ja neuvoston poliittiselle harkinnalle”. Toki demokratiassa jär- jestelmien suunnittelun täytyy perus- tua poliittiseen päätöksentekoon. Toi- saalta poliittinen päätöksentekojärjes- telmäkin voi kiinnittää asioita etukä- teen. Tällöin niistä ei tarvitsisi ryhtyä riitelemään riippuen siitä, onko kysees- sä esimerkiksi Saksa vai Irlanti. Mie- lestäni VKS:ään liittyvä päätöksente- ko olisi hyvä automatisoida niin, että sitä toteutetaan ilman poliittista har- kintaa tarkasti etukäteen poliittisesti sovittujen sääntöjen mukaan. Tämä lisäisi VKS-järjestelmän uskottavuut- ta. Vaikka VKS on periaatteessa hyvä osa Euroopan rahaliiton arkkitehtuu- ria, jossa finanssipolitiikka on jätetty kansalliselle tasolle, niin on syytä ky- syä: pitäisikö sitä yksityiskohdissa ke- hittää parempaan suuntaan? Oma ar- vioni on: kyllä. Nykyisellään VKS:ssä painotetaan vähän irrallaan ja liian jäy- kästi julkisen sektorin budjettivajesään- töä. Kuten mm. äskettäin CESifo-tutki- muslaitoksen yhteydessä toimiva Eu- ropean Economic Advisory Group (Report on the European Economy 2003) on esittänyt, julkisen sektorin budjettivajesääntö olisi hyvä sitoa ne- gatiivisesti velkatasoon. Tätä voidaan perustella seuraavasti. Ensinnäkin, täl- lainen sääntö – sallimalla alhaisen ve- lan maille suuremmat budjettialijää- mät laskusuhdanteessa – lisäisi kor- kean velan maiden kannustimia pa- rantaa velkatilannettaan pitkällä aika- välillä. Näin kestävän finanssipolitii- kan rakentamiseen saataisiin parem- pia kannustimia kansallisella tasolla, mikä parantaisi myös EKP:n toimin- taedellytyksiä. Toiseksi – ja tämä on unohtunut kes- kusteluissa – alhaisempi julkisen sek- torin velkataso lisäisi myös rahaliiton jäsenmaiden päätösperäisen finanssi- politiikan tehokkuutta vaikuttaa talo- udelliseen kehitykseen silloin kun maat kohtaavat erilaisia shokkeja. “Liian korkea” velkataso johtaa näet usein yleisön odotusten muuttumiseen niin, että todennäköisyys tulevista ve- ronkorotuksista lisääntyy, jolloin fi- nanssipolitiikan keventämisellä voi olla jopa taloudellista toimeliaisuutta su- Erkki Koskela on toiminut Helsingin yliopiston kansantaloustie- teen, erityisesti finanssiopin professorina vuodesta 1981 lähtien ja on tällä hetkellä mm. yksi Talouden Rakenteiden ja Kasvun (RAKA) tutkimusyksikön vetäjistä. talous 2 03 28.4.2003, 15:0639
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s40 Juhana Vartiainen pohti syvällisesti ra- hapolitiikan ja palkanmuodostuksen kytkentöjä. Sixten Korkman sen sijaan ei maininnut sanaa palkkapolitiikka. Oletan kuitenkin, että hän voi yhtyä SAK:n näkemykseen, että palkanmuo- dostus ja tulopolitiikka ovat tärkeitä myös finanssipolitiikan kannalta. Palk- Peter J. Boldt Ekonomisti, SAK Palkka- politiikka voi tukea finanssipolitiikkaa Artikkelissa kommentoidaan edellä julkaistua Sixten Korkmanin esitelmää ja tuodaan esille ay- liikkeen näkemyksiä kansallisen finanssipolitiikan ja palkka- politiikan välisistä kytkennöistä. pistava vaikutus, päin vastoin kuin ta- vanomaisessa keynesiläisessä ajattelus- sa uskotaan. Empiirinen evidenssi OECD-maista on sopusoinnussa tä- män käsityksen kanssa (ks. Perotti 1999). KIRJALLISUUS Beetsma, R. & Uhlig, H. (1999), An Analysis of the Stability and Growth Pact, Economic Journal 109, 546–571. Chari, V.V. & Kehoe, P.J. (1998), On the Need of Fiscal Constraints in a Mo- netary Union, Federal Reserve Bank of Minneapolis, Working Paper No. 589. Perotti, R. (1999), Fiscal Policy in Good Times and Bad, Quarterly Journal of Economics 114, 1399–1435. Report on the European Economy (2003), CESifo, helmikuu. Romer, D. (2001), Advanced Macro- economics, New York: McGraw Hill, 2. painos. talous 2 03 28.4.2003, 15:0640
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 41 Peter J. Boldt on toiminut ekonomistina Työväen taloudel- lisessa tutkimuslaitoksessa vuosina 1973–1980 ja SAK:ssa vuodesta 1982. kapolitiikka voi kasvattaa finanssipoli- tiikan liikkumavaraa – kuten Suomessa Emu-puskurirahastot – tai kaventaa sitä. Samalla on syytä muistaa, miten suuria ovat EU-maiden väliset erot jär- jestäytymisasteessa, työoikeudessa, perinteissä ja palkanmuodostuksessa. Järjestäytymisaste vaihtelee 9 ja 90 prosentin välillä, useimmissa maissa on yleissitovat sopimukset, ja pienis- sä maissa tehdään usein keskitettyjä ratkaisuja (yhteiskuntasopimuksia), mutta suurissa maissa tehdään yleen- sä liittokohtaisia sopimuksia. Iso-Bri- tanniassa ja useimmissa hakijamaissa sopimukset tehdään – jos niitä edes syntyy – yritys- tai työpaikkakohtai- sesti. Euroopan ammatillisessa yhteisjärjes- tössä (ETUC) on kuitenkin etsitty jon- kinlaista yhteistä palk- kanormia ja ollaankin päädytty lähelle palk- kanormia, joka kehitet- tiin Tulopoliittisessa selvitystoimikunnassa Korkmanin johdolla vuonna 1995. Toki horjuvuutta esiintyy mm. siinä, tulisiko kan- santalouden keskimää- räisen tuottavuuden muutoksen lisäksi toi- sena määräävänä teki- jänä käyttää inflaatiota vaiko inflaatiotavoitet- ta. Laskeskelimme taan- noin Heikki Oksasen kanssa brysseliläisessä kuppilassa Emu-pus- kureiden vaikutuksia. Päädyimme siihen, että ne lisäsivät kan- santaloutemme auto- maattisten vakauttaji- en vaikutusta eli vai- mentaisivat taloushäi- riötä noin kaksi kol- masosaa eli Ruotsin tasolle aikaisemmasta noin puolesta. Oikein toimiessaan ne eivät ainakaan vähennä finanssipolitiikan liikkumavaraa, vaikka ne lasketaan- kin osaksi julkista taloutta Emu-tar- kastelussa. Finanssipolitiikan koordinointia kä- sitellään usein ikään kuin kyseessä oli- si finanssipolitiikan harmonisointi. On mielestäni tärkeää muistaa, että suh- dannerytmien erilaisuudet nimen- omaan edellyttävät erilaista finanssipo- litiikkaa eri Emu-maissa. Mielestäni on myös tärkeää, että niissä maissa, jois- sa on elvytysvaraa, sitä myös käyte- tään, ja että ne ottavat jonkinlaisen ”veturin” roolin. Vakaus- ja kasvusopimuksen tulkin- noissa eurooppalainen ay-liike toivoo ”enemmän järkeä” ja joustavuutta, mm. suhdanteiden ja julkisten inves- tointien huomioon ottamista. VKS saattaa myös houkutella talousminis- terit toimiin, joilla puretaan kansanta- louden automaattisia vakauttajia ja ra- joitetaan osavaltioiden tai kuntien budjettivaltaa. talous 2 03 28.4.2003, 15:0641
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s42 ”Lääkettä pitää nauttia koko ajan” – talousneuvoston pääsihteerin Seppo Leppäsen haastattelu1 SeppoLeppänenjää1.8.2003eläkkeelletalousneuvostonpää- sihteerin virasta, jossa hän on toiminut syyskuusta 1996 läh- tien. Sitä ennen hän toimi mm. Taloudellisen suunnittelu- keskuksen (TASKUn) toimistopäällikkönä ja johtajana sekä VATTin tutkimusjohtajana ja ylijohtajana. 1 Haastattelu on tehty 11.3.2003. 1980-luvulla Suomen talouden ke- hitys oli varsin suotuisaa, mutta sii- nä taisi vähitellen alkaa näkyä huo- lestuttavia merkkejä. Missä vaihees- sa aloit kiinnittää niihin huomiota? “1980-luvun lopulla kaikki näytti to- siaan menevän hyvin, työttömyys oli hyvin alhainen, työllisyys korkea ja pankkien luotonanto voimakasta. Jo- tenkin silti selkäpiissä oli sellainen aja- tus, ettei kaikki pääty hyvin, kun tu- lonkäyttö ylitti tulonmuodostuksen eli tuli vaihtotaseen alijäämä ja sitä kautta rajoitteita talouspolitiikkaan. Ellei tä- hän puututa, se johtaa ennen pitkää vakavaan kriisiin. Oikeastaan silmät aukesivat vasta kun teimme syksyllä 1988 talousneuvostol- Seppo Leppänen on saanut vuosi- kymmenien ajan seurata aitio- paikalta Suomen talouden kehitystä ja osallistua talouspolitiikan suunnitteluun. Päällimmäiseksi hänelle on jäänyt mieleen se, että vasta nurkkaan ahdettuna ryhdytään toimenpiteisiin, tuloksia joudutaan odottamaan pitkään, ja hyvien aikojen koittaessa luullaan helposti, että maailma on valmis. Heikki Taimio Vanhempi tutkija Palkansaajientutkimuslaitos talous 2 03 28.4.2003, 15:0642
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 43 le muistiota vaihtotaseraportista. Kes- kustelimme tästä aika pitkään, ja meillä oli tammi-maaliskuussa 1989 asiantun- tijaryhmä, jossa oli mukana tutkijoita Taloudellisesta suunnittelukeskukses- ta ja tutkimuslaitoksista. Raporttiam- me ”Vaihtotaseongelma Suomessa” (Talousneuvoston sihteeristö 1989) käsiteltiin talousneuvostossa maalis- kuun lopulla. Siinä oli sekä kriisivaih- toehto että tasapainoisemman kehityk- sen vaihtoehto. Silti en ollenkaan osannut aavistaa, kuinka syvä sukellus olisi. Eihän talou- den avautumistilanteessa ole kiinteän valuuttakurssin näkökulmasta kestävää, että kotimainen kysyntä on keskeinen dynamo. Jossakin vaiheessa tulee voi- makasta painetta devalvaation suun- taan. Tällaista sanomaa ei kuitenkaan uskallettu kirjoittaa vaihtotaseraporttiin. Olisin joutunut raastupaan, jos talous- neuvoston pääsihteerinä olisin suositel- lut devalvaatiota, vaikkapa työryhmän välityksellä. Silloin vuoden 1989 alussa oli vakaan markan politiikka, jonka kanssa jotenkin kitkuteltiin 1991 saak- ka. Kyllä siinä oli koko ajan sellainen uhka, mutta Holkerin hallitus lähti sii- tä, että kaikki on hyvin.” Sattumoisin juuri silloin maaliskuus- sa 1989 tehtiin 4 %:n revalvaatio. Joitakin keskusteluja valuuttakurssi- joustosta oli kuulemma käyty tuol- loin Suomen Pankissa, ja kuitenkaan hallituksen suuntaan ei voitu esittää juuri mitään. Otettiinko teidän ra- porttinnekin torjuvasti vastaan? “Alustava raporttimme vuoti Helsin- gin Sanomiin, ja lehdistökeskustelussa sitä ruvettiin kauhumaalailemaan. Kyl- lä sitä keskustelua varmasti oli, että el- lei jotain tehdä, joudutaan umpikujaan, jossa on seurauksena devalvaatio. Se- hän olisi ollut Suomen Pankin voimak- kaasti ajaman kiinteän kurssin politii- kan konkurssi. Minulla oli sellainen kuva, että Suomen Pankissa olivat kaik- kein voimakkaimmat valuuttakurssi- haukat, johtaja Markku Puntila ja jot- kut osastopäälliköt etunenässä. Tutki- jakaarti oli henkeen ja vereen vahvan markan politiikan kannalla. Sellainen ajatus heillä oli, että pitämällä kiinni kurssista pakotetaan talouden rakentei- den muutoksiin. Unohdettiin, että kurs- sin pitää olla myös uskottava.“ Laman opetuksia Siinä ei sitten käynyt niin kuin oli toivottu. Rakennemuutosta ei tullut, eikä talous tervehtynyt vahvan mar- kan ja korkeiden korkojen aikana. Onko tästä nyt vedettävissä joitakin opetuksia? “Meillä oli sekä ekonomistipiireissä että useimmissa firmoissa hyvin sisään- lämpiävä systeemi. Ei osattu nähdä sitä mitä oli ulkopuolella tapahtumassa – millaiseksi Suomen kansainvälinen ym- päristö oli muuttumassa ja millaisia toi- mintamekanismeja se edellytti. Pitäisin tärkeänä opetuksena sitä, että on jat- kuvasti seurattava tarkkaan, missä men- nään maailmalla ja mikä on meidän ase- mamme siinä. Kun taloutemme kehi- tyskäyrät olivat kuin aivokuolleen käy- rä 1980-luvulla eli siinä ei ollut mitään shokkeja, niin porukka laiskistui luule- maan, että hyvä olo jatkuu ikuisuuteen. Velkadeflaatiota ei osattu 1980-luvul- la ennakoida. Uskottiin kiinteään kurs- siin ja otettiin valuuttamääräisiä velko- ja, ja sen jälkeen kun luottamus kurs- siin oli romahtanut ja tuli devalvaatio ja myöhemmin kellutus, niin kyllä se löi hyvin voimakkaasti kysyntää päähän. Eivät akateemiset tutkijat eikä kukaan muukaan tätä esittänyt, vaan se tuli vähän myö- hemmin. Pekka Saura- molla (1991) taisi olla ihan ensimmäinen kirjoi- tus asiasta. Tietty fundamentalis- mi valuuttakurssipolitii- kassa oli aika vahvaa. Puuttui pragmaattinen ote talouspolitiikan kysymyksissä. Vaik- ka linja oli selkeä, siinä lyötiin päätä liian paljon seinään yhden opin mu- kaisesti. On hyvin vaikeaa nähdä krii- sin merkkejä ennen kuin jo ollaan aika syvällä kriisissä, ts. siinä on havaitse- misviive. Seuraavaksi tulee reagointi- viive eli onko tilanne niin vaarallinen, että sen korjaamiseksi täytyy tehdä jo- takin ikävää. Vie aikansa ennen kuin ryhdytään toimenpiteisiin ja ennen kuin ne vaikuttavat. Kolmantena vaiheena tulee hyvänolon tunne: nyt on kaikki tehty. Istutaan kädet ristissä ja odote- taan. Sen sijaan aina pitää nauttia lää- kettä, koskaan ei ole stabiilia tilaa, vaan jatkuvasti pitää seurata ja olla valppaa- na. Tämä kuuluu paitsi talouspolitii- kan valmistelijoille myös erityisesti val- tiovarainministerille ja pääministerille. Jatkuvasti on oltava reaaliajassa, ja jos- kus on nautittava karvaitakin lääkkei- tä, jottei ajauduta kriisin tielle. Tämä on mielestäni tärkein opetus.” Sitten lama iski, ja jonkin aikaa var- maankin elettiin kriisitunnelmissa, ehkä oli jonkinlaista toivottomuutta- kin. Vuonna 1991 idänkauppa ro- mahti, pankkikriisi alkoi ja devalvoi- tiin. Nähtiinkö silloin vaihtoehtoja vai katsottiinko, että silloiset toimenpi- teet olisivat riittäviä tai oikeita? “Syyskuussa 1991 teimme talous- neuvostolle ”Avoimen sektorin kilpai- lukyky”-raportin (Talousneuvoston sih- teeristö 1991), jossa analysoitiin tilan- netta. Jälkikäteen tarkasteltuna se oli suhteellisen asiallinen, mutta siinäkin tuli devalvaatiovaihtoehto pitää pois- sa. Marraskuun puolivälissä ajaudut- tiin devalvaatioon, vaikka palkkojen laskemisella pyrittiin estämään sitä. It- selläni oli sellainen kuva, että päämi- nisterin toivomuksesta toiminut Kalevi Sorsa ei saisi niillä eväillä deval- vaatiota estettyä, mutta palkkojen alennuksella olisi kuitenkin nostettu uskottavuutta, ja deval- vaatio, joka kenties olisi tullut 1992 alkupuolel- la, olisi ollut paljon pie- nempi kuin syksyllä 1991 toteutunut pakkodevalvaatio. Devalvaation ja syyskuusta 1992 alka- neen kellutuksen seurauksena markan arvo painui kuin kivi. Jouduttiin mak- samaan ulkomaiden valuuttoihin sidot- tuja nimellisarvoisia velkoja, joiden re- ”Joskus on nau- tittava karvaita- kin lääkkeitä, jottei ajauduta kriisin tielle.” talous 2 03 28.4.2003, 15:0643
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s44 aaliarvo oli noussut. Jollei markka olisi painunut niin paljon kuin se teki, olisi vaimennettu velkadeflaation vaikutusta. Mutta millaisia reaktioita olisi aiheutta- nut tällainen ”petkutus”, kun olisi usko- teltu, että palkkojen alennuksella selvi- tään, mutta ei sitten olisikaan selvitty? Ay-liikkeen puolella olisi reagoitu niin, ettei tämän hallituksen kanssa kannata olla missään tekemisissä.” Miten laman puhjettua talouspoliit- tinen strategia alkoi hahmottua? “Kevään 1992 aikana valtiovarain- ministeriö yritti viestiä, että julkinen velkaantuminen on voimakkaasti kas- vamassa. Konkursseja, irtisanomisia ja lomautuksia tuli harva se päivä, ja työttömyys kasvoi jyrkästi. Talous- neuvoston kokouksessa kesäkuussa pääministeri Aho ajatteli ääneen, että voisi olla hyvä, jos tehtäisiin raportti vähän samaan tyyliin kuin aiempi vaihtotaseraportti. Menin siitä VAT- Tiin, ja muutamassa tunnissa tein suunnitelman, mikä kysymyksenaset- telu voisi olla ja miten hanke tehdään. Kesällä laadimme talousanalyysin, jota käsiteltiin talousneuvoston kokouksis- sa 18.8. ja 2.9.. Ensimmäinen deval- vaatio ei ollut riittänyt rauhoittamaan markkinavoimia, koska ratkaisut ta- sapainottaa julkinen talous olivat ko- konaan auki. Minulle tuli ainakin sel- lainen vakaumus, että ensisijaista on julkisen talouden saaminen tasapai- noon. Talous täytyy saada vakaantu- maan ja korko alemmas julkisen ta- louden tasapainotuksen avulla. Kaik- ki muu oli siinä tilanteessa toisarvois- ta. Oli puututtava sekä tulo- että meno- puolelle, eli tuli korottaa veroja ja myös leikata tiettyjä vähemmän tärkeitä me- noja. Valtiovarainministeri Viinanen to- tesi talousneuvoston kokouksessa 2.9.1992, että budjettipäällikkö Sailas laatisi muistion julkisen talouden tasa- painottamisesta – tämä oli sysäys kuu- luisalle Sailaksen listalle. VM oli tehnyt taustalla jo aika paljon työtä, ja VATT oli siinä mukana. Sailaksen lista tulikin ulos jo 16.9. Sailashan siinä joutui pa- himpaan tuleen, koska lista oli poliitti- sesti vielä liian ankara alkusyksyllä 1992. Jonkun ajan kuluttua hallitus al- koi tasapainottaa julkista taloutta. Alkusyksyllä 1992 talousneuvoston kokouksia oli joka toinen viikko. Esko Aho yritti siinä sitouttaa ay-liikettä toi- mimaan leikkauslistan mukaisesti. Ta- lousneuvosto ei kuitenkaan ole sellai- nen foorumi, jossa tehdään päätöksiä, vaan ne tehdään hallituksessa ja työ- markkinajärjestöjen neuvottelujen poh- jalta. Jälkikäteen minulle tuli kuva, että tästä episodista jäi vamma sieluun sekä Esko Aholle että ay-liikkeelle. Esimer- kiksi Lauri Ihalainen pitää hyvin tark- kaan huolta siitä, että talousneuvosto ei ole päätöksentekofoorumi. Olen sa- maa mieltä. Talousneuvostolle on tur- ha yrittää antaa suurempaa roolia kuin mitä se pystyy olemaan.” Miten lamasta noustiin? Mikä korkotason laskun takana sit- ten varsinaisesti oli? Voisihan ajatel- la, että siinä oli kaksi oleellista teki- jää eli kellutus ja julkisen velan saat- taminen hallintaan. Mikä osuus niil- lä oli? “Vaikea sanoa kumpi niistä oli tär- keämpi. Silloin ajateltiin yleisesti, että julkisen talouden tasapainoon saattami- nen oli ehdoton edellytys korkotason saamiseksi alas. Jollei velanantajilla ole minkäänlaista varmuutta siitä, että maa maksaa velkansa takaisin, riskin kat- teeksi vaaditaan korkeaa korkoa. Sel- väähän myös on, että valuuttakurssin vahvistumisen myötä samoin luottamus alkoi palasta ja korkotaso alentua. Nämä olivat tietenkin vuorovaikutuksessa kes- kenään. Taustani takia painotin enem- män julkista taloutta.” Suomessa valittiin valtion velan ly- hentäminen nopeampaan tahtiin kuin esimerkiksi Ruotsissa. Toisaalta työt- tömyys on meillä jäänyt selvästi kor- keammalle tasolle kuin esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa tai Hollannis- sa. Olisiko ekspansiivisemmalla fi- nanssipolitiikalla voitu estää työttö- myyden repeäminen tai sen muuttu- minen suurelta osin pitkäaikaistyöt- tömyydeksi? “Vuoden 1996 alussa teimme Talous- neuvostolle ”Julkinen velka, kasvu ja työllisyys”-raportin (Talousneuvoston sihteeristö 1996), jossa asiasta käytiin aika perusteellista keskustelua. Kutsuin keskusteluun mukaan myös kansainvä- lisiä guruja, Marco Paganon Italiasta ja Torben Andersenin Tanskasta. Mikä on ollut julkisen talouden tasapainon vai- kutus kysyntään eli onko sillä ollut key- nesiläinen vai ei-keynesiläinen vaikutus? Jälkimmäinen osoittautui jälkikäteistar- kastelussa Suomenkin kriisissä jossain määrin toimivaksi. Silloin kun tasapai- non palauttamiseksi joko leikataan me- noja tai nostetaan veroja, elvyttävät toi- menpiteet kysyntää tilanteessa, jossa niiden seurauksena palautuu julkisen talouden tasapaino. Toisin sanoen kan- salaiset näkevät, että meidän ei nyt tar- vitse säästää, jotta tulevaisuudessa voi- taisiin maksaa lisää veroja. Tätähän esi- merkiksi Pagano tutki Irlannin ja Tans- kan tilanteiden valossa, ja meilläkin tut- kittiin asiaa VATTissa kyseisen rapor- tin valmistelun yhteydessä. Mielestäni tilanne oli ainakin silloin 1992–94 niin kiikun kaakun, että vel- kaelvytys olisi lyönyt kysyntää päähän ja lisännyt työttömyyttä. 1990-luvun alkupuoliskolla tapahtui myös hyvin voimakas rakennemuutos – viennin osuus BKT:stä nousi rajusti, tuli metal- li- ja konepajateollisuus, ja IT-ala alkoi kasvaa. Vanhasta teollisuudesta ja ra- kennusalalta työttömäksi jääneitä ei voitu siirtää välittömästi näille kasvavil- le aloille. Tämän voimakkaan syöksyn ja rakennemuutoksen seurauksena syn- tyi työttömyyden kova ydin, pitkäaikais- työttömyys. En panisi tätä talouspolitii- kan enkä velan kasvun nopean katkai- sun tiliin. Esimerkiksi Ruotsiin verrat- tuna meillä oli syvempi syöksy ja voi- makkaampi rakennemuutos. Vaihtota- seen alijäämäkään ei Ruotsissa ollut sa- maa suuruusluokkaa. Ainahan voi kysyä, olisiko sopeutusta voitujakaatasaisemminpitemmälleajal- le. Esimerkiksi maaliskuussa 1996 Ta- lousneuvostossa käytiin läpi mainitse- maani muistiota, ja siellä tuli voimakasta talous 2 03 28.4.2003, 15:0644
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 45 kritiikkiä. Sirkka Hämäläinen aloitti, ja Vesa Vainio tuli toisena, ja taisipa olla Sauli Niinistökin, joiden mielestä ryh- män olisi pitänyt suositella hulppeita ve- ronkevennyksiä. Keskustelimme tästä asiasta hyvin paljon. Meillä oli kansain- välinenseminaari,johonosallistuivatPa- gano, Andersen ja Paul van der Noord OECD:stä. Kysyin myös heiltä, mitä mieltä olette Suomen tilanteesta, onko meidän suositeltava voimakkaita veron- alennuksia. Pojat sanoi- vat, ettei teillä vielä ole tilanne hallinnassa. Vie- lä toukokuussa 1996 tu- likin valuuttaturbulens- sia. Esitellessäni tammi- kuussa 1997 talousneu- vostolle seuraavaa ra- porttia kerroin, että oli järkevää, ettemme ehdottaneet veroke- vennyksiä epävarmassa tilanteessa va- jaa vuosi aiemmin. Siis vielä 1996 oli epävarma tilanne. Päästiinkuitenkinaikanopeastipinnalle. Meidän kokemamme rakennemuutos oli välttämätön. Avoin sektori oli suh- teellisen heikko 1980- ja 1990-luvun vaihteessa. Tarvittiin uutta voimaa, jota meille toi IT-sektori ja Nokia.” Viennin voimakkaan kasvun ja BKT- osuuden kaksinkertaistumisen taka- na oli kilpailukyvyn parantuminen yleensäkin eikä ainoastaan tämä Nokian tuottama panos. “Aivan, ilman muuta, siinähän olivat erittäin maltilliset palkankorotukset, ja tietysti 1990-luvun jälkipuoliskon tu- lopolitiikka on ollut erinomainen sti- muloivaa Nokialle. Siellä tuottavuus on kasvanut nopeasti ja palkat on fiksattu keskimääräisen tai matalamman tuot- tavuuden alojen mukaan, jolloin he ovat voineet käyttää käärimäänsä tuohta mm. tutkimukseen ja tuotekehittelyyn. Ilmeisesti sitä rahaa on kohtuullisen hyvin käytetty eikä syydetty turhuu- teen. On selvää, että 1990-luvun me- nestystarinan takana on ollut ay-liik- keen erinomaisen positiivinen ja raken- tava rooli. Minua ihmetyttävätkin nämä ristiretkeläiset kuten Matti Vanhala, jot- ka saarnaavat, että työmarkkinat ovat jäykät. Ay-liike on tukenut Suomessa kasvua tehokkaammin kuin Suomen Pankki valuuttakurssihaukkoineen.” EU, uusi talous ja uudet haas- teet EU- ja Emu-jäsenyydet muuttivat ta- louspolitiikan regiimiä, mutta miltä se näytti pitkässä juoksussa – mikä muuttui olennaisesti? “Kyllähän kansainvä- listymiskehitys kaikilla tasoilla on ollut voima- kasta. Erityisesti rahoi- tusmarkkinoilla Emu- jäsenyys on tuonut per- usvakauden. Sisämark- kinakilpailu on luonut tietynlaista konvergoitumista, ja se on merkinnyt positiivista mahdollisuutta suomalaiselle teollisuudelle. Palkan- muodostuksessa on käynnissä proses- si, miten ay-liike toimii avoimilla sisä- markkinoilla. Näyttäisi, että työvoiman kysynnän reagointi palkkojen muutok- siin on herkempää, erityisesti heikom- min tuottavissa ammateissa. Verokilpailu on noussut viime vuosi- na esiin. Yritysverotushan meillä on aika kilpailukykyinen, mutta työtulo- jen verotus ei ole sitä missään nimes- sä. Tämä tosiasia on otettava huomi- oon, mutta mihin rajaan saakka ja millä aikavälillä? Itselläni on sellainen kuva, että taloudellinen tilanne on niin heik- ko Saksassa, Ranskassa ja Italiassa, ettei voimakkaisiin verokevennysohjel- miin aivan lyhyellä aikavälillä niissä maissa ole järkevää lähteä eivätkä ne todennäköisesti lähdekään. Tämä an- taa tiettyä hengähdysaikaa meille.” Paljon on puhuttu uudesta taloudesta, jossa parhaimmillaan talouskasvu py- syy vuosikymmeniä historiallista kes- kiarvoa korkeampana ja suhdanne- vaihtelut jäävät lievemmiksi kuin vii- me vuosikymmeninä. Juuri nyt ei kui- tenkaan siltä näytä. Mikä on oma ar- viosi uuden talouden merkityksestä? “Eiväthän tietysti innovaatiot ja tek- nologian muutos ole minnekään hä- vinneet. Liiallinen uho on tasoittunut, mutta uuden teknologian soveltamis- ta jatketaan yhä. Ehkä käynnissä on näkymätön vallankumous. Minulla on sellainen kuva, että kun- han Eurooppa saa taloutensa jonkin- laiseen kuntoon, sen melko suuret sat- saukset uuteen teknologiaan alkavat tuottaa hedelmää. On aika paljon nau- reskeltu Lissabonin strategialle, mutta muutamissa maissa se on otettu tosis- saan. Suomessahan tässä on päästy pi- simmälle.” Siirtykäämme seuraavaksi Suomen talouden tuleviin haasteisiin. Kansain- välinen verokilpailu tulikin jo esille. Mitkä ovat aivan lähivuosien haasteet, ja mitkä ne ovat pikkuisen pitemmäl- lä tai vuosikymmenien aikavälillä? “Yksi suurimmista haasteista on tuo- tannollisten toimintojen sijoittuminen globaalisti. Globaalifirmat katselevat, missä niiden on järkevintä sijaita. Tämä heijastuu siihen, mikä on Euroopan ja Suomen rooli maailmassa. Tilanne luo mahdollisuuksia mutta vaatii samalla meitä toimimaan niin, että olemme jat- kossakin menestyjä. Menestys luo kas- vua ja tulovirtaa, jolla pystytään rahoit- tamaan hyvinvointivaltio. Ikääntymises- tä on puhuttu ehkä jo kyllästymiseen saakka, mutta tosiasia on, että eläkkei- den kasvu alkaa voimistua seuraavien viiden vuoden aikana. Sen jälkeen tu- lee terveys- ja hoivamenojen kasvu 15– 20 vuoden aikana. Työllisyysaste on saatava nousemaan. Hankala tekijä tulee olemaan, miten estetään nuorempia ikäluokkia lopet- tamasta ammatillista koulutusta ja syr- jäytymästä. Hyvinvointivaltiohan pitää huolen kaikista kansalaisista, mutta ky- symys on siitä, millä tavalla he osallis- tuvat tuotantoprosessiin. Haaste on, miten pidetään mahdollisimman moni työelämässä mukana. Työuran tulee olla pitempi kuin nyt. Aikaisemminhan eläkejärjestelmä lähti 40 vuoden työ- urasta, mutta nyt voi käydä niin, että työura alkaa 28-vuotiaana ja eläkkeel- le jäädään 59-vuotiaana, jolloin eläk- keen kertymisaika on supistunut 30 vuoteen. ”Velkaelvytys olisi lyönytkysyntää päähän ja lisännyt työttömyyttä.” talous 2 03 28.4.2003, 15:0645
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s46 paikkana ja hyvinvointimenot voidaan rahoittaa. Pitkällä aikavälillä ikääntymi- nen on suuri pulma. Ympäristökysy- mykset nousevat myös esille, ja ne ovat vahvasti kansainvälinen asia.” Puhuit työmoraalin ra- pautumisesta. Toisaalta- han on väitetty moraa- lin rapautuneen sitä kautta, että meillä on liian anteliaat sosiaali- etuudet, kannustin- ja tuloloukkuja, ja että elä- ke- ja opintotukijärjes- telmissä on piirteitä, jotka kannusta- vat jäämään pois työelämästä. Millä tavalla näet tämän merkityksen? Toi- nen asia on työvoimapula ja maahan- muutto, josta on puhuttu samaan ai- kaan työttömyysongelman kanssa. Mo- nissa yhteyksissähän maahanmuuttoa on esitetty ratkaisuksi työllisyysasteen nosta- miseen ja työvoimapu- laan. “Ensinnäkin meillä Raimo Sailaksen vetä- mässä työllisyystyöryh- mässä lähdettiin siitä, että meidän ei tule antaa helposti periksi vaan täy- tyy pyrkiä mobilisoi- maan kotimaiset työvoi- maresurssit. On päästä- vä alkuvaiheessa nope- ammin työn syrjään kiin- ni ja oltava pitempään työelämässä. Kyllähän jossakin vaiheessa maa- hanmuutto tulee ajan- kohtaiseksi, ja meidän työmarkkinamme ovat jo alkaneetkin muuttua monikansallisemmiksi. Maahanmuuttopolitiik- kahan on toistaiseksi ol- lut aika tavalla pakolais- politiikkaa. Ulkomailla syntyneiden työllisyysas- te on matala ja työttö- myysaste hyvin korkea, eli heitä ei ole osattu hyö- dyntää työmarkkinoilla. Kyllä heistä pääosa haluaa omalla työl- lään elättää itsensä. Moraali on ehkä väärä sana, jos kan- nustimet työttömyys- tai eläketurvan tai opintotuen muodossa ovat sellai- set, että on järkevää toimia niiden mu- kaan. Kannattaisi muuttaa systeemit sel- laisiksi, ettei ole järke- vämpää olla jouten kuin tehdä työtä.” Pitää siis saada kan- nustimet kohdalleen? “Niin, se on minusta aika tärkeää, ja niiden kannustimien muuttaminen on hyvin hankalaa. Muu- toksesta nousee aina äläkkä, koska voit- tajat ovat hiljaa ja häviäjät pitävät ko- vaaääntä.Niihinonkuitenkinvälttämät- tä puututtava. Hyvinvointivaltio on kyl- lä hintansa väärtti, mutta siihen liittyy näitä haitallisia kannustinvaikutuksia. On tehty sellaisia hyvää tarkoittavia pää- töksiä, jotka johtavat ihmiset toimimaan hyvinvointiyhteiskunnan kestävän kehi- tyksen näkökulmasta vähemmän suota- valla tavalla.” Kuinka taataan hyvinvointi- valtion rahoituspohja? Verotuksen alentaminen ja velan ly- hentäminen lienee yksi selkeä akse- li, jolla joudutaan liikkumaan. Mi- hin asettaisit painon? Olisiko toisaal- ta parempi puhua verotuksen raken- teen muuttamisesta? “Voitaisiin lähteä siitä, mikä verotus suhteessa kilpailijoihin on meillä kaik- kein hankalimmassa tilanteessa. Ta- lousneuvostolle viime marraskuussa tekemässämme veroraportissa (Lep- pänen ym. 2002) kaikki vertailut osoit- tivat, että meillä ansiotulojen verotus on korkeampaa sekä pieni-, keski- että erityisesti korkeatuloisilla. Siinä on ve- rokilpailu tosiasia. On järkevää alen- taa kaikkien keskimääräistä verotus- ta, ja siinä tullaan kysymykseen kah- desta ääripäästä. Huippuosaajien ja korkeatuloisten verot ovat korkeat, ja niiden alentaminen kilpailukykyiseksi Globaali ahneus- kilpailu uhkaa rapauttaa työmo- raalia. Minusta pitäisi nostaa myös esille ky- symys, osataanko meillä toimia yhteis- työssä. Suomen kaltaisen maan vah- vuus on siinä, että ongelmia pyritään ratkaisemaan aika pragmaattisesti. Yri- tysjohdon globaalilla ahneuskilpailulla – optioilla ja muilla Yhdysvalloista mat- kituilla järjestelmillä, joita on sovellet- tu aivan kritiikittömästi Suomeen – voi olla vaikutuksia kansalaisten työmoti- vaatioon. Jos ahneuskilpailu voimistuu, se saattaa rapauttaa työmoraalia. Aja- tellaan, että hulluhan sinä olet tehdes- säsi töitä, kun muut vetävät itselleen tuollaisia etuja. Olen aistivinani ilma- piirissä tällaista hälläväliä-tyyliä. Suunnilleen näin listaisin nuo haasteet. Näkisin Suomen tilanteen suhteellisen positiivisena siinä mielessä, että jos kou- lutus ja T&K pidetään kunnossa, työ- moraali säilyy ja infrastruktuuri pelaa, Suomi pysyy kilpailukykyisenä elämis- Seppo Leppäsen mielestä sosiaalitieteilijöidenkin pitäisi ot- taa kantaa hyvinvointivaltion rahoituspohjaan eikä vain syyttää ekonomisteja kylmästä kalkyloinnista. talous 2 03 28.4.2003, 15:0646
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 47 EU-maiden keskiarvon kanssa edellyt- tää jonkun verran alentamista. Pieni- tuloisessa päässä pitää nostaa ansiotu- lovähennystä kunnallisverotuksessa. Tätä kautta vaikutetaan myös positii- visesti työllisyyteen. Heti alkuun vero- tuksen kevennys voisi olla reipaskin. Lähtisin siitä, että kiinteistöveron nos- taminen tulee kyseeseen eräänä rahoi- tuskeinona. Osinkojen kaksinkertaiseen verotukseen on järkevää siirtyä. Tässä ei ole syytä panna päätä pensaaseen. Ympäristö- ja haittaveroissa saattaa olla jonkun verran liikkumavaraa. Julkisessa velkaantumisessa meillä on keskipitkän ajan linja. Julkinen talous on valtiontalous mukaan lukien erin- omaisessa kunnossa verrattuna mui- hin maihin. Siinä on selvää liikkuma- varaa. Velkaantumisessa on kuitenkin oltava varovainen, koska ikääntyminen tuo menopaineita.” Onko mielestäsi tarvetta purkaa ny- kyistä hyvinvointivaltiota, ja jos, niin miten? “Kansa rakastaa hyvinvointivaltiota, se on selvä. Se luo turvallisuutta ja va- kautta talouteen ja yhteiskuntaan. Tie- detään, että on sellainen turvaverkko, joka vakuuttaa hankalia tapauksia vas- taan. Inhimillisen pääoman laadun nos- taminen tulee terveyden, koulutuksen, tutkimuksen ja tuotekehityksen kaut- ta. Hyvinvointivaltiolla on myös posi- tiivisia kasvu- ja työllisyysvaikutuksia. Viritys on siis aika positiivinen, mutta miten sen rahoituspohja hoidetaan? Kaikkein innokkaimmat hyvinvointival- tiota kannattavat sosiaalitieteilijät ja fundamentalistit unohtavat tämän ko- konaan. Siinä tulee edellytykseksi kor- kea työllisyysaste, joka vaatii kohtuul- lisen hyvää kasvua, ja myös kannusti- met on tehtävä sellaisiksi, että on jär- kevämpää tehdä töitä kuin olla jouten. Siinä voidaan joutua toimenpiteisiin, jotka voivat tuntua aika hankalilta ly- hyellä aikavälillä tulonjaon ja tasa-ar- von kannalta. Toivoisin kuitenkin, että nämä sosiaalitieteilijät ottaisivat kantaa myös näihin kysymyksiin tasapainoises- ti silloin kun puhutaan hyvinvointival- tion turvaamisesta ja parantamisesta.” Talousneuvoston rooli Olet usein koonnut ja johtanut eri- laisia ekonomistien asiantuntijaryh- miä. Miten tällainen yhteistyö eri ta- hoja edustavien ekonomistien kans- sa on toiminut? “Talousneuvosto on keskustelufooru- mi, joka ei tee päätöksiä mutta keskus- telee asioista ennen niitä. Siksi työryh- missä on haettu tietynlaista konsensus- näkemystä ekonomistien kesken ja ha- luttu auttaa näin päätöksentekijöitä. Kavahdan sitä ajatusta, että joku val- mistelukoneiston virkamies tai tutkija sanoisi, että tässä on teille ohjelma, ot- takaa tai jättäkää, pilkkuakaan ette saa muuttaa. Sehän menisi asiantuntijadiktatuurik- si. Meillä on kuitenkin hyvin asiantuntevia mi- nistereitä, muita poliitik- koja ja järjestöjohtajia, jotka pystyvät katso- maan kokonaisuuden. Kokonaisuuden näkemi- nen, synteesin hakemi- nen, miten eri palaset liittyvät toisiinsa ja mikä on vaikutusmekanismi taustal- la, on keskeinen pyrkimys työryhmät- yössä. Sitä kaipaavat talousneuvoston jäsenet, koska heille tulee jatkuvasti vai- keita tilanteita, joissa pitää ottaa kan- taa ja päättää mihin mennään. Tutkijoiden puolella on jossakin mää- rin sellaista yli-ihmisajattelua, että po- liitikoille neuvotaan, miten asia pitää hoitaa. Se on demokratian irvikuva. Ongelmahan siinä on, että kun kirjo on laaja, työhön ei saa riittävän vah- vasti särmää, mutta kyllä me pyrim- me esimerkiksi tässä verokysymykses- sä tekemään ns. herkkyysanalyysia, missä on järkevää liikkua mm. työtu- lojen verotuksessa. Kyllä nämä keskus- telut ovat olleet aika positiivisia. Olem- me aina tehneet jälkikäteisarvion, eikä mukana olleilla ole yleensä jäänyt mi- tään pahasti hampaankoloon.” Varmaan kuitenkin siellä joudutaan sovittelemaan, jotta saadaan jokin mietintö tehtyä. Mainitsit, ettei vält- tämättä saada sinne särmää. Siis jou- dutaan tasoittelemaan eturistiriitoja, joista tulevat välittömästi mieleen työ- markkinaosapuolet. “Talousneuvostossa on lähdetty siitä, etteivät työmarkkinaekonomistit ole jä- seninä työryhmissä, mutta heitä kuul- laan asiantuntijoina jatkuvasti. Ekono- mistit ovat lähinnä tutkimuslaitoksista – Etlasta, PT:stä, PTT:stä, VATTista ja ministeriöistä. Lisäksi palkkaamme ta- lousneuvoston sihteeristöön määräaikai- sia tutkijoita tekemään raakaa sihtee- rityötä. On hyvä, ettei sihteeristön tar- vitse käyttää kovin paljon resursseja. Jonkin verranhan me myös tilaam- me tutkimuslaitoksilta selvityksiä, ja sitähän kannattaa kehitellä, jotta saa- daan näkökulmaa ja sär- mää. Meillähän tehdään ns. pääsihteeripapereita. Esimerkiksi Antti Su- vannon vetämä ”Euroo- pan rakenteelliset jäyk- kyydet” (Talousneuvos- ton sihteeristö 2002) sai hyvän vastaanoton. Sii- nä tulee esiin selkeämpi, yksi näkökulma, joka ei ole liian pal- jon pyöristetty. Tarvetta tällaisiin näyt- tää olevan ainakin talousneuvoston arviointiprosessin mukaan. Odotetaan myös, että laajempia selvityksiä teh- dään, koska ne ovat hyviä käsikirjoja aiheesta.” KIRJALLISUUS Leppänen, S. ym. (2002), Verotus kan- sainvälisessä toimintaympäristössä, Työ- ryhmäraportti, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 2002/5. Sauramo, P., Verta, hikeä ja kyyneleitä – miksi? Kansantaloudellinen aikakaus- kirja 87, 469–480. Talousneuvoston sihteeristö (1989), Vaihtotaseongelma Suomessa, moniste. Talousneuvoston sihteeristö (1991), Avoimen sektorin kilpailukyky, moniste. Talousneuvoston sihteeristö (1996), Julkinen velka, kasvu ja työllisyys, työ- ryhmäraportti. Talousneuvoston sihteeristö (2002), Euroopan rakenteelliset jäykkyydet, Val- tioneuvoston kanslian julkaisusarja 2002/4. Pitää keventää ansiotulojen vero- tusta ja nostaa kiinteistö-, osinko- ja ympäristöveroja. talous 2 03 28.4.2003, 15:0647
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s48 Suhdannetilanne Suomessa barometrien mukaan 1995:01–2003:03 Lähde: Teollisuus ja Työnantajat, Tilastokeskus. Korot 1997:01–2003:03 Lähde: Suomen Pankki. Kansainvälisiä suhdanneindikaattoreita 1995:01–2003:03 Lähde: Conference Board, Euroopan komissio. Inflaatio Suomessa ja euroalueella 1997:01–2003:03 Lähde: Eurostat, Tilastokeskus. Työttömyysaste Suomessa 1995:01–2003:02 Lähde: Tilastokeskus. Suomen kokonaistuotannon kuukausikuvaaja 1995:01–2003:01 Lähde: Tilastokeskus. Suhdanteet yhdellä silmäyksellä talous 2 03 28.4.2003, 15:0748
&4/2002 Ta l o u s Y h t e i s k u n t a Aluepolitiikka Maaseutu Kasvukeskukset Muuttoliike Yhdyskuntarakenne Kunnat ja valtio Työhyvinvointi Aluepolitiikka Maaseutu Kasvukeskukset Muuttoliike Yhdyskuntarakenne Kunnat ja valtio Työhyvinvointi Alue- ja kunta- talous Alue- ja kunta- talous P a l k a n s a a j i e n t u t k i m u s l a i t o k s e n j u l k a i s u t T a l o u s & Y h t e i s k u n t a - l e h t i Talous & Yhteiskunta -lehteä julkaisee Palkansaajien tutkimuslaitos neljä kertaa vuodessa. Lehden tavoit- teena on välittää tutkimustietoa, valottaa ajankohtai- sen kehityksen taustoja sekä herättää keskustelua kansantaloudellisista ja yhteiskunnallisista kysymyk- sistä. Vuosina 1972–1993 lehti ilmestyi nimellä TTT Katsaus. Lehden toimitus p. 09-2535 7349. Tilaukset p. 09-2535 7338. Tu t k i m u k s i a Tutkimuksia-sarjassa ilmestyvät valmiiden tutkimus- ten laajat ja perusteelliset loppuraportit. Valmistuvis- ta tutkimuksista lähetetään lehdistötiedotteet, joiden välityksellä tutkimustuloksia esitellään tiedotusvälineille ja suurelle yleisölle. Hinta 13,50 €. Tilaukset: p. 09-2535 7338. Ty ö p a p e r e i t a Työpapereita-sarjassa esitellään meneillään olevien tutkimushankkeiden väliraportteja sekä kansain- väliselle tutkijakunnalle suunnattuja keskustelualoitteita. Työpaperit julkaistaan kokonaisuudessaan myös verkossa laitoksen kotisivuilla. Tilaukset: p. 09-2535 7338. WWW.LABOUR.FI Palkansaajien tutkimuslaitoksen kotisivuilla on ajankohtaista tietoa laitoksen henkilökunnasta, tutkimuksista, talousennusteista ja seminaareista. Siellä julkaistaan myös Talous & Yhteiskunta -lehden pääkirjoitukset ja sisällysluettelot, laitoksen lehdistötiedotteet sekä kuukausittain vaihtuvia kolumneja. Lisäksi laitoksen tutkijat kommentoivat kotisivuilla ajankohtaista talouskehitystä. Laaja taloustietopaketti sisältää aikasarjoja lukuina ja kuvioina mm. tuotannosta, työmarkkinoista, inflaati- osta, ulkomaankaupasta, koroista ja julkisesta taloudesta. 3-KANSI 28.4.2003, 14:161
Pitkänsillanranta 3A, 6.krs 00530 Helsinki Finland p. 09-2535 7330 (Tel. +358-9-2535 7330) fax 09-2535 7332 (Fax +358-9-2535 7332) www.labour.fi Palkansaajien tutkimuslaitos harjoittaa kansantaloudellista tutkimusta, seuraa taloudellista kehitystä ja laatii sitä koskevia ennusteita. Laitos on perustettu vuonna 1971 Työväen taloudellisen tutkimuslai- toksen nimellä ja on toiminut nykyisellä nimellä vuodesta 1993 lähtien. Tutkimuk- sen pääalueita ovat työmarkkinat, julkinen talous, makrotalous ja talouspolitiikka. Palkansaajien tutkimuslaitosta ylläpitää kannatusyhdistys, johon kuuluvat kaikki Suomen ammatilliset keskusjärjestöt, SAK, STTK ja AKAVA sekä suurin osa näiden jäsenliitoista. 72 h Vuosikerta20,00 € Irtonumero 6,50 € ISSN 1236-7206 4-KANSI 25.4.2003, 18:071

More Related Content

PDF
SAK:n toimintakertomus 2008
bySuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 2/2003
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 2/2005
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
SAK:n toimintakertomus 2005
bySuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
PDF
2010-luvulta kestävään kasvuun
bySuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
PDF
Kilpailukykyä vastuullisesti
bySuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
PDF
Talous ja yhteiskunta 3/2002
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous & Yhteiskunta 1/2002
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
SAK:n toimintakertomus 2008
bySuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2003
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2005
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
SAK:n toimintakertomus 2005
bySuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
2010-luvulta kestävään kasvuun
bySuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Kilpailukykyä vastuullisesti
bySuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Talous ja yhteiskunta 3/2002
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 1/2002
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 

What's hot

PDF
SAK:n toimintakertomus 2007
bySuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 3/2003
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Teollisuuden ja liike-elämän palveluiden näkymät 17.11.2009
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Taantuma hellittää ensi vuonna – työttömyysaste nousee siitä huolimatta keski...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 2/2006
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Suomi ei ollutkaan toivoton tapaus – kasvu jatkuu vahvana
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talouskriisi ja valtion velka – Miten selviämme?
bySuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
PDF
Tyomarkkinat koronakriisissa-sak-tyomarkkinakatsaus-kevat-2020
bySuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 3/2004
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 1/2004
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Perusteollisuuden kuolema 2014
byHeikki Lindevall
 
PDF
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
bySuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
PDF
Vajaalla työllä, valtavalla vaivalla – Keikkatyöntekijän toimeentulo
bySuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
PDF
Keikkatyöntekijän toimeentulo muuttuvassa maailmassa - SAK:n julkaisusarja 2/...
bySuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
SAK:n toimintakertomus 2007
bySuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2003
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Teollisuuden ja liike-elämän palveluiden näkymät 17.11.2009
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Taantuma hellittää ensi vuonna – työttömyysaste nousee siitä huolimatta keski...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2006
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomi ei ollutkaan toivoton tapaus – kasvu jatkuu vahvana
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talouskriisi ja valtion velka – Miten selviämme?
bySuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Tyomarkkinat koronakriisissa-sak-tyomarkkinakatsaus-kevat-2020
bySuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2004
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2004
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Perusteollisuuden kuolema 2014
byHeikki Lindevall
 
Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys
bySuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Vajaalla työllä, valtavalla vaivalla – Keikkatyöntekijän toimeentulo
bySuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Keikkatyöntekijän toimeentulo muuttuvassa maailmassa - SAK:n julkaisusarja 2/...
bySuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 

Viewers also liked

PDF
Ty22004
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty32007
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty22006
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty22002
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty32004
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty12009
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty32002
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty22010
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty42010
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty12003
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty12002
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty42002
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty12007
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty32010
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty32011
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty22009
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty42004
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22004
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32007
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22006
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22002
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32004
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty12009
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32002
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22010
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty42010
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty12003
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty12002
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty42002
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty12007
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32010
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32011
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22009
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty42004
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 

Similar to Ty22003

PDF
Talous ja Yhteiskunta 2/2004
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 3/2006
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty32006
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty32003
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Kulutus pitää yllä kasvua ja työllisyyttä
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Teollisuustuotanto elpyy – kansantalous uuteen nousuun
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 3/2007
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Suomen talous jyrkkään taantumaan
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Vain lyhyt sota mahdollistaa talouden nousun
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 2/2008
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty22008
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Kasvun painopiste siirtyy kotimaisesta kysynnästä ulkomaankauppaan
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 2/2002
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 2/2007
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty22007
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 3/2005
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Taloustilanne hyvä – globalisaatio heikentänyt teollisuuden kasvupotentiaalia
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Jyrkkä käänne Suomen suhdannekehityksessä
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talouskasvu edelleen vahvaa, mutta riskit lisääntyvät
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Suomen talouskasvu tänä vuonna yli 5 prosenttiin
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2004
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2006
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32006
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32003
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Kulutus pitää yllä kasvua ja työllisyyttä
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Teollisuustuotanto elpyy – kansantalous uuteen nousuun
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2007
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomen talous jyrkkään taantumaan
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Vain lyhyt sota mahdollistaa talouden nousun
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2008
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22008
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Kasvun painopiste siirtyy kotimaisesta kysynnästä ulkomaankauppaan
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2002
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2007
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22007
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2005
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Taloustilanne hyvä – globalisaatio heikentänyt teollisuuden kasvupotentiaalia
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Jyrkkä käänne Suomen suhdannekehityksessä
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talouskasvu edelleen vahvaa, mutta riskit lisääntyvät
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomen talouskasvu tänä vuonna yli 5 prosenttiin
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 

More from Palkansaajien tutkimuslaitos

PDF
Talous & Yhteiskunta 4/2019
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Opintotuen tulorajat
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Tulonjaon kehitys ja välitön verotus
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous & Yhteiskunta 4/2018
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous & Yhteiskunta 2/2019
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous & Yhteiskunta 1/2019
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Occupational Mobility of Routine Workers
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous & Yhteiskunta 3/2019
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 4/2019
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Opintotuen tulorajat
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Tulonjaon kehitys ja välitön verotus
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 4/2018
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 2/2019
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 1/2019
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Occupational Mobility of Routine Workers
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 3/2019
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 

Ty22003

  • 1.
    2/2003 &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 2003–2004 USA ja kansainväliset suhdanteet Saksan talous EKP:n rahapolitiikka ja työmarkkinat Euroalueen finanssi- politiikka 1-KANSI 24.4.2003, 14:251
  • 2.
    2 2003 Heikki Taimio Pääkirjoitus.................................................................................... 1 Talousennuste 2003–2004 Vain lyhyt sota mahdollistaa talouden nousun ............................... 2 Tarja Heinonen Yhdysvaltain talous vaatimattomassa kasvussa .............................. 10 Eero Lehto Saksa rakenneongelmien kourissa ................................................. 16 Juhana Vartiainen Euroopan keskuspankin rahapolitiikka ja työmarkkinat ............... 25 Antti Suvanto Euroopan keskuspankin rahapolitiikka ja työmarkkinat – kommentti ................................................................................... 31 Sixten Korkman Euromaiden finanssipolitiikan yhteensovittaminen ....................... 33 Erkki Koskeala Euromaiden finanssipolitiikan säännöistä ja yhteen- sovittamisesta ................................................................................. 38 Peter J. Boldt Palkkapolitiikka voi tukea finanssipolitiikkaa ............................... 40 Heikki Taimio “Lääkettä pitää nauttia koko ajan” – talousneuvoston pääsihteerin Seppo Leppäsen haastattelu ...................................... 42 Suhdanteet yhdellä silmäyksellä..................................................... 48 31. vuosikerta 4 numeroa vuodessa Julkaisija: Palkansaajien tutkimuslaitos Pitkänsillanranta 3 A (6. krs) 00530 Helsinki P. 09–2535 7330 Fax: 09–2535 7332 www.labour.fi Toimitus: Päätoimittaja Jukka Pekkarinen Toimittaja Heikki Taimio P. 09–2535 7349 Heikki.Taimio@labour.fi Taitto ja tilaukset: Irmeli Honka P. 09–2535 7338 Irmeli.Honka@labour.fi Toimitusneuvosto: Sari Aalto-Matturi Ulla Aitta Peter J. Boldt Lea Haikala Tuomas Harpf Pekka Immeli Esa Mäisti Seppo Nevalainen Jari Vettenranta Tilaushinnat: Vuosikerta 20,00 € Irtonumero 6,50 € Painopaikka: Jaarli Oy Valokuvaus: Maarit Kytöharju Kansi: Graafikko Markku Böök Kannen kuvat: Markku Böök Aimo Hyvärinen ISSN 1236–7206 2/2003 &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 2003–2004 USA ja kansainväliset suhdanteet Saksan talous EKP:n rahapolitiikka ja työmarkkinat Euroalueen finanssi- politiikka 2-kansi 25.4.2003, 18:021
  • 3.
    Suomen noususuhdanteet ovatyleen- sä olleet vientivetoisia. Tämänkin ke- vään talousennusteet hakevat nousun merkkejä ulkomailta. Niinpä voi vain kummastella, miksi poliitikot ja eräät ekonomistitkin uskottelevat hallituksen voivan polkaista vahvan nousun käyn- tiin kotimaista kysyntää elvyttämällä. Viimeksi meillä oli kotimaisen kysyn- nän vetämä nousukausi 1980-luvun lopulla – mutta kuinkas sitten kävikään? Vaihtotaserajoitteesta ja sen herättä- mistä devalvaatio-odotuksista ei Emus- sa enää tarvitse kantaa huolta, joten kansantaloudella olisi nyt varaa vel- kaantua. Vahingosta viisastuneet koti- taloudet ja yritykset eivät kuitenkaan huomattavasti alhaisempienkaan kor- kojen vallitessa ole innostuneet saman- laiseen kulutus- ja investointijuhlaan kuin suurta lamaa edeltäneessä kasi- notaloudessa. Julkisessa taloudessa on liikkumavaraa muttei tarpeeksi. Esitetyt menolisäykset ja verokeven- nykset eivät kerta kaikkiaan riitä syn- nyttämään uutta nousukautta. Jotakin positiivista voidaan toki tehdä, mutta verokevennykset eivät maksaisi itseään takaisin, ja hurjimpiin kevennysehdo- tuksiin on kätketty vaatimus leikata myös julkisia menoja. Työllisyysyhtälö ei sillä tavalla umpeutuisi. Laman jälkeisinä vuosina valitettiin, että oli kasvua ilman työpaikkoja. Tämä oli väärinkäsitys; työllisyyshän kasvoi aivan normaalitahdissa koko- naistuotannon mukana. Nyt on ase- tettu tavoitteeksi 100 000 lisätyöpaik- kaa vaalikaudella, jolle ei ole tiedossa kasvun edellytyksiä. Sekin näyttää vää- rinkäsitykseltä, että pystyttäisiin luo- maan työpaikkoja ilman kasvua. On huolestuttavaa, kuinka vähän maan hallituksella on keinoja kasvun edellyttämään viennin vauhdittamiseen. Emussa nopeasti vaikuttavia rohtoja ei olekaan, ja nyt vielä euron vahvistu- minen nakertaa hintakilpailukykyä. Kansainvälistä nousukautta odoteltaes- sa onkin viisasta varovaisuutta jättää talouspolitiikkaan joustovaraa tuleville vuosille. Työ- paikkoja ilman kasvua? AJANKOHTAISTA Suhdanne-ennusteita julkaistaan meillä ja maailmalla pilvin pimein. Ne tuovat esille kunkin ennustelai- toksen oman käsityksen talousnäky- mistä. Eri ennusteet ovat usein var- sin lähellä toisiaan, mikä johtuu pit- kälti kaikkien käytettävissä olevasta tilastomateriaalista ja samantyyppi- sistä talouden toimintamekanismeja käsittelevistä ennustemalleista. Poik- keamat yleisestä linjasta edellyttävät aina erityisen painavia perusteluja. Talouspoliittisista suosituksista saat- taa löytyä jo enemmän eroja. Englantilainen The Economist- lehti kokoaa useiden maiden BKT- ennusteista yhteenvedon kysymällä eri ennustelaitoksilta. Kansainvälisistä ennustelaitoksista tärkeimpiä ovat OECD, Kansainvälinen valuuttara- hasto (IMF), YK ja sen Economic Commission for Europe (UNECE), Euroopan komissio, Euroopan kes- kuspankki sekä saksalainen Ifo-ins- tituutti. Joidenkin investointipankki- en kuten Merrill Lynchin ja Morgan Stanleyn ennusteita on vapaasti saa- tavissa. Yhdysvaltalaisen Conferen- ce Board-tutkimuslaitoksen enna- koivia sundanneindikaattoreita seu- rataan myös laajasti. Federal Reser- ve Bank of New York kokoaa www- sivuilleen monia suhdanneseurantaa hyödyttäviä kansainvälisiä tilastoja muttei varsinaisia ennusteita. Suomen ”virallisia” suhdanne- ennustajia ovat valtiovarainministe- riö ja Suomen Pankki. Etlalla, Pal- kansaajien tutkimuslaitoksella ja Pel- lervon taloudellisella tutkimuslaitok- sella on omat ennusteensa samoin kuin Aktia Säästöpankilla, Handels- bankenilla, Nordealla, Osuuspank- kikeskuksella ja Sampo Pankilla. Sektorikohtaisia indikaattoreita ja ennusteita julkaisevat mm. Teolli- suus ja työnantajat, Keskuskauppa- kamari, Palvelutyönantajat, Talous- tutkimus (ostopäällikköindeksi), Suomen Pankkiyhdistys (rahoitus- markkinat) ja Suomen Hypoteek- kiyhdistys (asuntomarkkinat). talous 2 03 28.4.2003, 15:061
  • 4.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s2 Palkansaajien tutkimuslaitoksen suh- danne-ennuste vuosille 2003–2004 pe- rustuu oletukseen, että sota kestää enintään kolme kuukautta. Tämä mah- dollistaisi kansainvälisten suhdanteiden kääntymisen nousuun tämän vuoden loppupuolella. Paranevien kansainvä- listen suhdanteiden tukemana Suomes- sa voitaisiin päästä tänä vuonna noin kahden prosentin kasvuun. Tämänsuu- ruinen talouskasvu riittää pitämään työttömyyden nousun vähäisenä. Talousennuste 2003–2004 Palkansaajien tutkimuslaitos Ennusteryhmä Ennuste perustuu 21.3.2003 käytettävissä olleisiin tietoihin, ja se on julkaistu 26.3.2003. Vain lyhyt sota mahdollistaa talouden nousun Palkansaajien tutkimuslaitoksen talousennustetta tehtäessä sota Irakissa oli juuri alkanut. Jo ennestään epävarmat lähi- tulevaisuuden näkymät olivat muuttuneet vieläkin epä- varmemmiksi. Sodan pituus vaikuttaa lähitulevaisuudessa oleellisesti kansainvälisen talouden kehitykseen ja sitä kautta myös Suomen talouteen. PalkansaajientutkimuslaitoksenennusteryhmäänkuuluvatEeroLehto(oik.), Merja Kauhanen, Pekka Sauramo ja Heikki Taimio. Ensi vuodenkin talouskehitykseen liit- tyy erittäin paljon epävarmuustekijöi- tä. Sodan väistyminen hälventäisi epä- varmuutta sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa ja vauhdittaisi talouskas- vua myös Suomessa. Kasvun voimis- tuminen myös pysäyttäisi työttömyy- den nousun. Vaikka Irakin sota on tärkein ajan- kohtainen kansainvälisiä suhdanteita muovaava epävarmuuden lähde, se ei suinkaan ole ainoa suhdanteita ja suh- talous 2 03 28.4.2003, 15:062
  • 5.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 3 dollarin laskupaineita ja saattaa nostaa ennen pitkää myös pitkiä korkoja. Tänä vuonna talouskasvu hidastuu viimevuotisesta, ja kokonaistuotanto kasvaa 2 prosenttia. Sotaan liittyvän epävarmuuden pieneneminen paran- taa suhdannenäkymiä ensi vuonna. Kokonaistuotanto lisääntyy tuolloin 2,7 prosenttia. Pelkästään sotaan liit- tyvän epävarmuuden poistuminen ei kuitenkaan riitä viemään Yhdysvalto- jen taloutta ripeän kasvun uralle. Eri- tyisesti kotitalouksien velkaongelma hidastaa kasvunäkymiä myös sodan jäl- keen. Euroalueen ydinmaat vaikeuksissa Euroalueen suhdannenäkymät olivat vielä viime vuoden alussa suhteellisen valoisat, koska vienti alueen ulkopuo- lelle vauhdittui. Vuoden edetessä nä- kymät alkoivat kuitenkin muuttua syn- kemmiksi ja talouskasvu hiipui. Se johti työttömyyden kääntymiseen nousuun. Myös euroalueella sodanuhka on lisän- nyt epävarmuutta tuntuvasti. Kuluvan vuoden alussa kuluttajien luottamus on ollut alhaisempi kuin moneen vuoteen, eikä yritystenkään luottamus ole roh- kaissut investointeihin (kuvio 1). Eu- roalueen talousvaikeuksia on pahen- tanut erityisesti Saksan talouden taan- tuma. Vienti on tukenut talouskasvua, mutta kotimaiset tekijät, erityisesti lai- mea investointitoiminta, ovat hidasta- neet tuotannon kasvua. Euroopan keskuspankki (EKP) on reagoinut taantumaan ja keventänyt rahapolitiikkaa. Koronalennukset ovat kuitenkin olleet varovaisia, mihin on vaikuttanut paitsi epäyhtenäinen ta- loustilanne eri jäsenmaissa myös inflaa- tion pysytteleminen yli kahdessa pro- sentissa. Euroalueen talousvaikeuksia on lisännyt se, että vakaus- ja kasvu- sopimuksen mukaiset korkeimmat sal- litut julkisen talouden alijäämät ovat ka- ventaneet talouspolitiikan liikkumava- raa erityisesti alueen suurimmissa mais- sa: Saksassa, Ranskassa ja Italiassa. Lähitulevaisuudessa suhdanteet pysy- vät Euroopassa heikkoina. Mitä pidem- pään sota kestää, sitä kauemmaksi täytyy toiveet euroalueen elpymisestä siirtää. Melko lyhyeksi jäävä sota mah- dollistaisi kuitenkin suhdanteiden ko- hentumisen jo tämän vuoden aikana. Jo pelkästään patoutuneen kulutusky- synnän ja investointitoiminnan purkau- tuminen piristäisi taloutta. Koska en- nustamme sodan päättyvän alkukesään mennessä, arvioimme euroalueen ta- louden kääntyvän nousuun kuluvan vuoden loppupuolella. Ennustamme EKP:n jatkavan rahapolitiikan keven- tämistä, joka osaltaan tukee suhdan- teiden kohentumista. Tuotanto kasvaa keskimäärin 1,1 prosenttia. Ensi vuon- na kasvu ripeytyy 2,1 prosenttiin. Kas- vun vauhdittumiseen liittyy kuitenkin paljon epävarmuustekijöitä. Perusedel- danneodotuksia heikentävä tekijä. Jo ennen vuoden 2001 syyskuun 11. päi- vän tapahtumia kansainvälinen talous oli ajautunut Yhdysvaltojen talouden viemänä taantumaan. Siksi lyhytkään sota ei takaa sitä, että kansainvälinen talous kääntyy ripeään nousuun. Sekä Yhdysvalloissa että euroalueella on omia erityistekijöitä, jotka heikentävät kansainvälisen talouden voimakkaan elpymisen edellytyksiä. Siksi myös Suomen talouden kehitysnäkymät ovat Irakin sodan mahdollisesta loppumi- sesta huolimatta epävarmalla pohjalla. Yhdysvalloissa ei tapahdu ripeää elpymistä Yhdysvaltain talouskehitys oli viime vuonna poikkeuksellisen epävakaata. Terrori-iskun jälkeen talouskasvu ripe- ytyi aluksi yllättävänkin vauhdikkaas- ti, mutta vuoden lopulla se alkoi hii- pua. Vuoden alkukuukausina tapahtu- nut tuotannon kasvun ripeytyminen osoittautui tilapäiseksi, lähinnä varas- tojen täydentämisestä johtuvaksi kas- vusysäykseksi. Talouskasvu oli pitkälti kotitalouksien varassa. Vaikka osake- kurssien lasku söi varallisuutta, alhai- nen korkotaso kannusti kotitalouksia kasvattamaan kulutustaan. Vuoden loppupuolella sodanuhankin kasvatta- ma epävarmuus alkoi kuitenkin näkyä kulutuksen kasvun hiipumisena. Kas- vua tuki myös julkinen kulutus. Tämän vuoden alkukuukausina ame- rikkalaisten kuluttajien luottamus on heikentynyt jyrkästi, ja yksityinen ku- lutus väheni tammikuussa ensimmäis- tä kertaa neljään kuukauteen. Lähitu- levaisuudessa hidastuva yksityinen ku- lutus ja huononeva työllisyys hallitse- vat talouskehitystä. On huomionarvois- ta, että 1990-luvun alussa Persianlah- den kriisiin liittynyt suhdannetaantu- ma oli kulutusvetoinen. Talouskasvua tukee julkisten menojen, myös sotilas- menojen, tuntuva lisäys. Julkisten me- nojen kasvu yhdistyneenä verotuksen keventämiseen heikentää lähitulevai- suudessa jo ennestään alijäämäistä jul- kista taloutta. Se lisää sodan ohella Kansainvälinen talous. Kokonaistuotannon määrän kasvu (%) 2002 2003e 2004e Yhdysvallat 2,4 2,0 2,7 Euro–12 0,7 1,1 2,1 Saksa 0,2 0,4 1,5 Ranska 1,0 1,4 2,4 Italia 0,3 1,2 2,0 EU–15 0,9 1,3 2,2 Ruotsi 1,7 2,2 3,0 Iso-Britannia 1,5 2,0 2,8 Japani –0,7 0,5 1,0 Venäjä 4,4 4,0 5,0 Lähde: BEA, OECD, IMF, Palkansaajien tutkimuslaitos talous 2 03 28.4.2003, 15:063
  • 6.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s4 lytys kasvun ripeytymiselle on, että ku- luttajien ja yritysten luottamus para- nee nykyisestä oleellisesti. Kansainvälisen talouden laskusuhdan- teesta huolimatta talouskasvu pysyy suhteellisen voimakkaana Aasiassa. Ja- panin talousvaikeudet kuitenkin jatku- vat, ja siellä talouden kasvuvauhti py- syy nollan tuntumassa. Sota varjostaa kasvua Suomessakin Suomessa laskusuhdanne on jatkunut jo kaksi vuotta. Viime vuonna koko- naistuotanto kasvoi 1,6 prosenttia eli suunnilleen sen verran kuin talousen- nustajat viime vuoden alkupuolella ylei- sesti ennustivat. Kasvu kuitenkin tu- keutui yllättävän voimakkaasti vientiin: viennin määrä kasvoi 5,6 prosenttia. Viennin määrän ripeä kasvu antaa kuitenkin harhaanjohtavan kuvan vien- titulojen kasvusta. Viennin arvo supis- tui hieman, eli vientihinnat laskivat sel- västi. Vientilukuja muovasi oleellisesti sähkötekninen teollisuus, jossa viennin määrä kasvoi voimakkaasti mutta jos- sa matkapuhelinten halpeneminen nä- kyi vientihintojen laskuna. (On myös huomionarvoista, että tilastoviran- omaisilla on ollut viime vuosina vaike- uksia jakaa sähköteknisen teollisuuden tuotannon ja viennin arvoa kuvaavat luvut määrä- ja hintakomponenttei- hin.) Vienti kasvoi kuitenkin myös pe- rinteisillä toimialoilla, esimerkiksi met- säteollisuudessa ja kemianteollisuudes- sa. Suomen vientiä vauhditti suhteelli- sen hyvän talouskehityksen jatkumi- nen naapurimaissamme. Vaikka vienti Saksaan kangerteli, vienti esimerkiksi Venäjälle ja Ruotsiin kasvoi suhteelli- sen voimakkaasti. Lähitulevaisuuden kannalta oleellinen seikka on se, että talouskasvu hidastui vuoden loppukuukausina. Tämä ku- vasti lähinnä teollisuustuotannon kas- vun vaimenemista. Tammikuussa te- ollisuustuotannon määrä laski selväs- ti. Tämä ei johtunut niinkään sähkö- teknisestä teollisuudesta vaan heiken- tyneistä vientinäkymistä perinteisillä kansainvälisestä talouskehityksestä riip- puvilla toimialoilla (kuvio 2). Kansainvälisen talouden kehitys mää- rää sen, kuinka korkeiksi viennin ja myös kokonaistuotannon kasvuvauh- dit muodostuvat. Ennustamme, että kokonaistuotanto kasvaa tänä vuonna 2 prosenttia. Tämä on kuitenkin mah- dollista vain, jos sodasta johtuva epä- varmuus hälvenee melko pian ja vienti vetää edes kohtuullisesti. Viennin kas- vua tukee se, että talouskasvu on naa- purimaissamme nopeampaa kuin eu- roalueella ja Yhdysvalloissa. Ensi vuon- na viennin kasvu vahvistuu, ja vienti kasvaa noin 5 prosenttia. Lähde: Conference Board, Europaan komissio. Kuvio 1. Kansainvälisiä suhdanneindikaattoreita 1995:01–2003:02. Lähde: Tilastokeskus. Kuvio 2. Tuotanto tehdasteollisuudessa ja sähköteknisessä teollisuudes- sa 1996:01–2003:01. talous 2 03 29.4.2003, 14:144
  • 7.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 5 Viennin kehitykseen liittyy kuitenkin poikkeuksellisen paljon epävarmuuste- kijöitä,joistaIrakinkriisinpituusonvain yksi. Sekä Yhdysvalloissa että euroalu- eella on sodasta riippumattomia suh- danteita heikentäviä tekijöitä, jotka saat- tavat tehdä viennin elpymisestä kerto- vat ennusteet liian toiveikkaiksi. Vien- nin kasvua osoittavat ennusteluvut ovat myös hieman harhaanjohtavia, koska ennusteemme mukaan vientihintojen lasku jatkuu tänä vuonna. Sen seurauk- sena vientitulot laskevat edelleen, vaik- ka viennin määrä kasvaakin. Tänä vuonna yksi oleellinen koko- naistuotannon kasvun vauhdittumisen este on investointitoiminnan laimeus. Talonrakennusinvestoinnit pysyvät vii- mevuotisella tasollaan. Asuntojen ra- kentaminen piristyy tämä vuonna hie- man, mutta toimisto- ja teollisuustilo- jen rakentamisen lasku jatkuu edelleen. Maa- ja vesirakentamisessa investoin- nit kuitenkin kasvavat uusien tie- ja ra- tahankkeiden ansiosta. Yleinen epä- varmuus ja teollisuudessa käyttämät- tömän tuotantokapasiteetin laajuus ovat keskeisiä syitä siihen, että kone- ja laiteinvestointien kasvu jää hyvin vähäiseksi. Kokonaisuudessaan yksityi- set investoinnit kasvavat tänä vuonna hieman yli yhdellä prosentilla. Julkiset investoinnit sen sijaan supistuvat kun- tien heikentyneiden talousnäkymien vuoksi noin 5 prosenttia. Ensi vuonna investointitoiminta kuitenkin vilkastuu jonkin verran, koska muun muassa asuinrakentamisen kasvu voimistuu. Myös koneiden ja laitteiden hankinnat kasvavat selvästi tämänvuotisesta. In- vestoiminen koneisiin ja laitteisiin edel- lyttää erityisesti teollisuudessa sitä, että kansainvälisen talouden kehitystä hei- kentävä epävarmuus pienenee. Kulutuksen kasvu jatkuu Viime vuonna kotitalouksien kulutus- menot lisääntyivät noin 2 prosenttia. Kasvu noudatti ostovoiman kehitystä, sillä kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulotkin lisääntyivät noin 2 pro- sentilla. Kulutuksen kasvua vahvisti eri- tyisesti kestokulutushyödykkeiden han- kintojen vauhdittuminen. Se johtui lä- hinnä autokaupan vilkastumisesta. Käy- tettyjen tuontiautojen verotuksen ke- veneminen johti autojen myynnin ri- peään kasvuun. Korkotason alenemi- nen tuki osaltaan kulutusta ja piti asun- tokaupan edelleen vilkkaana erityises- ti pääkaupunkiseudulla. Kuluttajien luottamus omaan talouteen pysyi suh- teellisen vakaana. Sen sijaan usko Suo- men talouden kehitysnäkymin heikkeni vuoden aikana selvästi, vaikka se ei tuntunutkaan kulutusluvuissa. Toisin kuin Yhdysvalloissa sodanuhka ei nä- kynyt selvästi suomalaisten kuluttajien käyttäytymisessä. Kuluvana vuonna yksityinen kulutus kasvaa 2,2 prosenttia. Kasvu noudat- telee kotitalouksien ostovoiman kas- vua. Uusien autojen hankinnat lisään- tyvät kuluvan vuoden alussa tapahtu- nen verotuksen kevenemisen takia voi- makkaasti, mikä näkyy ripeänä kesto- kulutushyödykkeiden kysynnän kasvu- na. Aleneva korkotaso parantaa osal- taan kulutusmahdollisuuksia. Vaikka Irakin kriisi ei olekaan toistaiseksi ku- vastunut suomalaisten kotitalouksien kulutuspäätöksissä, sen pitkittyminen saattaisi jossakin vaiheessa alkaa vai- kuttaa niihin. Mikäli sota jää melko ly- hyeksi, se ei ehdi alkaa vähentää kulu- tusta Suomessa. Myös ensi vuonna kulutus kasvaa suunnilleen 2 prosenttia. Yksityinen kulutus on viime aikoina toiminut ta- louskasvun vakauttajana, joka on es- tänyt työllisyyden heikkenemisen pal- velualoilla. Lähitulevaisuudessa sen rooli pysyy samankaltaisena. Keskitetty ratkaisu muovaa palkkakehitystä Tänä vuonna kotitalouksien ostovoima kasvaa hieman yli 2 prosenttia. Viime joulukuussa hyväksytty tulopoliittinen kokonaisratkaisu muovaa palkkakehi- tystä tämän ja ensi vuoden aikana. Pal- kansaajien keskimääräinen ansiotaso nousee kuluvana vuonna 3,7 prosent- tia. Siitä sopimuskorotusten osuus on noin 3 prosenttiyksikköä. Liukumat nostavat palkkoja vajaan prosenttiyksi- kön verran. Tänä vuonna palkanko- rotusten merkitys ostovoiman lähteenä korostuu, koska työllisyys heikkenee jonkin verran eikä tuloverotuksen ke- ventämisestäkään tule merkittävää lisää palkansaajien tuloihin. Arvioimme palkansaajien keskimää- räisen ansiotason nousevan ensi vuon- Kysynnän ja tarjonnan tase. 2002 2002 2003e 2004e Käyvin hinnoin Mrd. euroa Määrän prosenttimuutos Bruttokansantuote 139,7 1,6 2,0 2,8 Tuonti 42,2 1,7 2,0 4,0 Kokonaistarjonta 181,9 1,7 2,0 3,1 Vienti 53,3 5,6 2,6 5,0 Kulutus 100,5 2,7 2,1 1,9 – Yksityinen kulutus 70,3 2,1 2,2 2,0 – Julkinen kulutus 30,1 4,0 1,7 1,6 Investoinnit 27,8 –1,0 0,5 3,1 – Yksityiset investoinnit 23,9 –2,2 1,4 3,7 – Julkiset investoinnit 3,9 7,0 –4,7 –1,3 Varastojen muutos (ml. tilastollinen ero) 0,3 –1,4 0,0 0,0 Kokonaiskysyntä 181,9 1,7 2,0 3,1 Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos talous 2 03 28.4.2003, 15:065
  • 8.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s6 na 3,2 prosenttia. Tästä sopimusko- rotusten osuus on 2,3 prosenttiyksik- köä. Ansiotason nousu jää tämänvuo- tista alhaisemmaksi, koska tulopoliit- tiseen kokonaisratkaisuun sisältyvät so- pimuskorotukset ovat tätä vuotta jon- kin verran alhaisempia. Kotitalouksien ostovoiman ennus- tamme nousevan ensi vuonna noin 2 prosenttia. Ennusteen tekemistä han- kaloittaa luonnollisesti se, että ostovoi- maan vaikuttavat veroratkaisut ovat vielä tekemättä. Ennusteeseen ei ole sisällytetty muita verotuksen muutok- sia kuin tavanomaiset inflaatiotarkis- tukset tuloveroasteikkoihin. Parin vuoden ajan jatkunut talouden taantuma on heikentänyt yritysten kes- kimääräistä kannattavuutta jonkin ver- ran. Kannattavuus on kuitenkin säily- nyt hyvänä. Viime vuonna palkansaa- jien saama osuus kansantulosta pysyi suunnilleen edellisvuotisella tasolla (ku- vio 3). Tänä vuonna palkkojen osuus nousee jonkin verran. Tähän vaikut- taa erityisesti vientihintojen laskun jat- kuminen, joka osaltaan hidastaa kan- santulon kasvua. Ensi vuonna viennin elpymisen vahvistuminen kuitenkin alentaa palkkojen osuutta uudelleen. Kansainvälisissä kannattavuusvertai- luissa suomalaiset yritykset ovat me- nestyneet erittäin hyvin, eikä lähitule- vaisuus muuta tilannetta. Inflaation kehitys epäselvä Viime vuonna kuluttajahinnat kallistui- vat 1,6 prosenttia eli vähemmän kuin euroalueen maissa keskimäärin. In- flaatio pysyi hitaana, vaikka raakaöl- jyn maailmanmarkkinahinnat kohosi- vatkin vuoden aikana selvästi. Tuon- tihintapaineita kevensi kuitenkin euron vahvistuminen. Lisäksi elintarvikkeiden hintakehitys tasaantui edellisen vuoden jyrkän nousun jälkeen, ja korkotason laskukin hillitsi elinkustannusten nou- sua. Tänä vuonna raakaöljyn maailman- markkinahinnan kehitys on keskeisin hintakehitykseen liittyvä epävarmuu- den lähde. Jos Irakin sota ei pitkity, raakaöljyn hinta voi kääntyä selvään laskuun. Se hidastaisi hintojen nousua erityisesti vuoden jälkipuoliskolla. En- nustamme kuluttajahintojen kallistuvan tänä vuonna 1,8 prosenttia. Arvioim- me inflaation hidastuvan selvästi vuo- den edetessä. Korkotason lasku hidas- taa osaltaan kuluttajahintojen nousua, ja samalla tavalla vaikuttaa myös uusi- en autojen halpeneminen. Ensivuodeninflaatioonvaikuttaaoleel- lisesti yksi uusi tekijä: mahdollinen al- koholijuomien ja tupakkatuotteiden verotuksen muuttaminen. Vuoden 2004 alkuun ajoittuva alkoholijuomien ja tu- pakkatuotteiden tuontikiintiöiden kas- vu ja Viron liittyminen Euroopan unio- niin saman vuoden toukokuussa pakot- tavat päätöksentekijät miettimään sitä, miten alkoholia ja tupakkaa Suomessa Kuvio 3. Työn ja pääoman välisen tulonjaon kehitys yksityisellä sektorilla 1975–2004. Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos Kuvio 4. Työvoiman tarjonta ja työllisyys 1985–2004. Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos. talous 2 03 29.4.2003, 14:076
  • 9.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 7 verotetaan. Jos päätöksentekijät pääty- vät alentamaan alkoholijuomien ja tu- pakkatuotteiden valmisteveroja huo- mattavasti, se näkyy ensi vuonna myös keskimääräisessä inflaatiovauhdissa. Koska toistaiseksi on epäselvää, mitä päätöksentekijät tekevät – ja mitä hei- dän kannattaisi tehdä – inflaatioennus- teessamme ei ole otettu huomioon mahdollista alkoholijuomien ja tupak- katuotteiden verotuksen muuttamista. Ilman tätä erityistekijääkin inflaatio hi- dastuu ensi vuonna hieman tämänvuo- tisesta, 1,4 prosenttiin. Työttömyys nousee hieman Hitaaseen kokonaistuotannon kasvuun suhteutettuna työllisyyskehitys pysyi vii- me vuonna yllättävänkin hyvänä. Työl- listen määrä nousi 5 000 henkilöllä, ja työllisyysaste pysyi edellisvuotisella ta- sollaan eli 67,7 prosentissa. Palkansaa- jien määrä kasvoi 8 000 henkilöllä, mutta yrittäjien ja yrittäjäperheenjäsen- ten määrä väheni 3 000 henkilöllä. Työllisyyskehitys on kuitenkin ollut poikkeuksellisen kaksijakoista: työllisyys on heikentynyt selvästi teollisuudessa, mutta työpaikkojen lisääntyminen pal- velualoilla on estänyt työpaikkojen ko- konaismäärän kääntymisen laskuun. Kaksijakoisuus on näkynyt myös erona miesten ja naisten työllisyydessä. Teol- lisuudessa tuotannon kasvun vaimeus näkyi jo vuoden loppupuolella miesten työllisyyden heikentymisenä ja työttö- myyden kasvuna (kuvio 5). Naisten työllisyyden kasvu oli kuitenkin voimak- kaampaa kuin miesten työllisyyden vä- heneminen. Naisia työllistivät sekä yk- sityiset että julkiset palvelut. Ikäryhmistä heikointa työllisyyskehitys oli nuorilla. Työllisyyskehitykseen liittyi myös sellainen erityispiirre viime vuonna, että kokoaikatyöllisten määrä laski 9 000:lla ja osa-aikatyöllisten mää- rä kasvoi 14 000:lla. Osa-aikatyöl- listen määrää kasvatti osaltaan osa- aikaeläkkeen saajien määrän nousu yli 10 000 hengellä. Viime vuoden lopulla osa-aikaeläkkeen saajia oli lähes 40 000. Yksi syy osa-aikaeläk- keen suosion kasvuun oli se, että tä- män vuoden alusta osa-aikaeläkkeen ikäraja nousi 58 ikävuoteen oltuaan 56 ikävuodessa vuodesta 1997 läh- tien. Ikärajan muutos koskee vuon- na 1947 tai sen jälkeen syntyneitä. Tänä vuonna työllisten määrä jää edellisvuotiselle tasolleen. Viennistä riippuvassa teollisuudessa työllisyyske- hitys on alkuvuodesta synkkää, mikä näkyy lomautusten ja irtisanomisten selvänä kasvuna. Määrällisesti heikoin- ta työllisyyskehitys on metalliteollisuu- dessa. Teollisuuden työvoiman kysyn- nän heikkenemisen vastapainoksi työl- lisyys kasvaa tänä vuonna edelleen pal- velusektorilla, jossa työpaikkoja syn- tyy eniten kiinteistö- ja liike-elämän pal- veluihin sekä julkisiin ja muihin palve- luihin. Työvoiman kysynnän laskun odotetaan tänä vuonna jälleen kohdis- tuvan enemmän miehiin kuin naisiin, mikä on ollut jo nähtävissä alkuvuo- den työllisyyskehityksessä. Työllisyyden paraneminen rakentamisessa vähentää osaltaan miesten työllisyyden laskua. Työvoiman tarjonnan kasvu hidastui viime vuonna 0,2 prosenttiin, ja työ- voimaan kuului 66,6 prosenttia työikäi- sestä väestöstä. Nuorten työvoiman tar- jonta reagoi voimakkaimmin suhdan- netilanteeseen, ja nuorten työvoima- osuus aleni edellisvuodesta. Miehillä työvoimaan osallistuminen supistui sekä 15–24-vuotiaiden että 25–54-vuotiai- den ryhmässä. 55–74-vuotiaiden työ- voiman tarjonta kasvoi viime vuonna kaikkein voimakkaimmin johtuen vä- estökasvusta tässä ikäryhmässä. Ennus- tejaksolla myös tämän ikäryhmän työ- voimaosuus kasvaa edelleen johtuen mm. muille kuin vanhuuseläkkeelle siir- tyneiden osuuden alenemisesta. Tänä vuonna talouskehityksen vaime- us näkyy edelleen työvoiman tarjonnas- sa, jonka kasvu jää 0,1 prosenttiin eli noin 3 000:een henkilöön. Ensi vuon- na työvoiman tarjonnan kasvun enna- koidaan nousevan 0,4 prosenttiin pa- rantuneen suhdannetilanteen myötä. Työttömyysaste jäi viime vuonna sa- maksi kuin vuonna 2001 eli 9,1 pro- senttiin. Alle 25-vuotiaiden työttömyys- aste kuitenkin nousi. Naisten työttö- myyden aleneminen ja miesten työt- tömyyden kasvu kompensoivat toisen- sa viime vuonna. Työvoiman tarjon- nan kasvun hidastumisella oli myös selvä vaikutus siihen, että työttömyys- aste ei kääntynyt nousuun. Pitkäaikaistyöttömien eli yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleiden Kuvio 5. Naisten ja miesten työllisyys 1999:01–2003:02. Lähde: Tilastokeskus. talous 2 03 29.4.2003, 14:077
  • 10.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s8 määrä vähentyi viime vuonna koko- naistyöttömyyden laskua nopeammin huolimatta siitä, että työhallinnon toi- menpiteisiin osallistuvien määrä oli hie- man pienempi kuin vuotta aikaisem- min. Pitkäaikaistyöttömien määrä vä- hentyi viime vuonna 5 000 henkilöllä. Vuoden lopulla heitä oli noin 76 000. Päättyneiden yhtäjaksoisten työttö- myysjaksojen keskimääräinen kesto laski viime vuonna 17 viikkoon oltu- aan 18 viikossa kaksi edellistä vuotta. Meneillään olevien työttömyysjaksojen keskimääräinen kesto lyheni viime vuonna 51 viikosta 50 viikkoon. Ns. työttömyyseläkeputkessa olevien mää- rä on vaikuttanut pitkäaikaistyöttö- myyttä nostavasti. Vaikutus eläkeput- ki-ikäisten työttömyysasteeseen on ar- violta 1–2 prosenttiyksikköä. Tänä vuonna työttö- myys kääntyy lievään nousuun ja työttömyys- aste nousee 9,2 prosent- tiin. Työttömiä on keski- määrin 241 000. Suh- danneluonteisesti hidas- tuva työvoiman tarjon- nan nousu ja työvoima- poliittisiin toimenpitei- siin osallistuvien määrän kasvu lieventävät työttö- myyden kasvua. Alku- vuodesta erityisesti työ- voimakoulutukseen osallistuvien määrää on lisätty. Ensi vuonna työttö- myys laskee 9,1 prosent- tiin parantuneen työvoi- man kysynnän myötä. Sekä kuluvana että ensi vuonna työllisyyden ke- hitykseen liittyy poikke- uksellisen paljon epävar- muutta. Kansainvälisen talouden epävakaus voi johtaa siihen, että työlli- syys teollisuudessa heik- kenee tänä vuonna en- nustamaamme enem- män. Jos kansainvälisen talouden nousu ei lähde- kään liikkeelle ennakoi- mallamme tavalla, myös ensi vuoden työllisyyskehitys voi olla arvioimaam- me synkempi. Vaikka lähimenneisyy- dessä työllisyyskehitys on ollut odotta- mattoman hyvää, lähitulevaisuudessa se saattaa olla odottamattoman huonoa. Valtiontalouden tila pysyy vakaana Laskusuhdanne on hidastanut valtion- talouden tulojen kasvua. Siitä huoli- matta valtiontalouden tila on pysynyt hyvänä. Viime vuonna ylijäämää ker- tyi lopulta 2,4 miljardia euroa eli enem- män kuin esimerkiksi valtiovarainmi- nisteriö tai Palkansaajien tutkimuslai- tos vuosi sitten ennustivat. Edellisvuo- desta ylijäämä supistui vain vähän. Ve- rotuloja kertyi ennakoitua enemmän muun muassa yhteisö-, auto-, ja ener- giaveroista. Valtiontalouden hyvänä säilynyt tila on keskeinen syy siihen, että Suomessa koko julkisen sektorin tila on pysynyt erinomaisena (kuvio 6). Useat euroalu- een maat kamppailevat julkisen talou- den alijäämien kanssa. Suomessa koko julkisensektorinylijäämäoliviimevuon- na 6,6 miljardia euroa eli 4,7 prosent- tia kokonaistuotannon arvosta. Suhteellisen hitaaksi jäävän talouskas- vun takia valtiontalouden ylijäämän pieneneminen jatkuu. Esimerkiksi yh- teisöveron tuotto supistuu selvästi. Valtiontalous kuitenkin pysyy ylijäämäi- senä, ja ylijäämää kertyy noin 800 mil- joonaa euroa eli 0,5 prosenttia koko- naistuotannon arvosta. Ensivuodenosaltamonetoleellisetval- tiontalouteen vaikuttavat veroratkaisut on tekemättä. On mahdollista, että ve- rotus muuttuu sekä välittömän että vä- lillisen verotuksen osalta. Paine muut- taa alkoholijuomien ja tupakkatuottei- den verotusta hankaloittaa osaltaan val- tion verotulojen kasvun arviointia. Toi- saalta niiden tuonnin vapautuminen vähentää myös verokertymiä muutamal- la sadalla miljoonalla eurolla, vaikka ve- roasteita ei muutettaisikaan. Koska uuden hallituksen verolinjauk- sista ei ole vielä tietoa, ennusteemme ei sisällä rutiininomaisten ansiotulove- rotuksen inflaatiotarkistusten lisäksi muita veromuutoksia. Tällainen ole- tus muuttumattomasta verotuksesta johtaa siihen, että valtiontalouden yli- jäämä edelleen supistuu. Valtiontalous kuitenkin säilyy ylijäämäisenä. Valtiontalouden ylijäämän pienenemi- nen supistaa myös koko julkisen ta- louden ylijäämää. Sekään ei uhkaa Suomen asemaa euroalueeseen kuu- luvana maana, jolla on kaikkein suu- rin julkisen talouden ylijäämä. Talouspolitiikan tuettava työl- lisyyttä Parhaassa tapauksessa työttömyyden nousu on jäämässä lyhytaikaiseksi il- Ennustepäällikkö Pekka Sauramon mielestä suhdannekehi- tyksen ennustaminen on nyt aivan erityisen epäkiitollinen tehtävä kansainväliseen talouteen liittyvien suurten epävar- muustekijöiden takia. talous 2 03 29.4.2003, 14:048
  • 11.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 9 miöksi. Siitä huolimatta työllisyyttä tulisi parantaa myös perinteisten suh- dannepoliittisten lisätoimien avulla. Ennusteen keskeisiä lukuja. 2002 2003e 2004e Työttömyysaste (%) 9,1 9,2 9,1 Työttömät (1 000) 237 241 240 Työlliset (1 000) 2 372 2 372 2 383 Työllisyysaste (%) 67,7 67,5 67,7 Inflaatio, kuluttajahintaindeksi (%) 1,6 1,8 1,4 Ansiotaso, ansiotasoindeksi (%) 3,3 3,7 3,2 Kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot (%) 2,1 2,0 2,1 Vaihtotaseen ylijäämä (mrd. euroa) 10,0 9,1 9,7 Kauppataseen ylijäämä (mrd. euroa) 13,9 12,5 13,1 Valtiontalouden rahoitusylijäämä mrd. euroa 2,4 0,8 0,5 % bkt:sta 1,7 0,5 0,3 Julkisyhteisöjen rahoitusjäämä mrd. euroa 6,6 4,3 3,7 % bkt:sta 4,7 3,0 2,5 Velkaantumisaste (Emu-velka) % bkt:sta 42,7 42,3 41,6 Lyhyet korot (3 kk:n euribor) 3,3 2,4 2,7 Pitkät korot (valtion obligaatiot, 10 v.) 5,0 3,9 4,5 Lähde: Suomen Pankki, Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos. kaistamisesta. Tarvetta olisi myös hel- pottaa kuntien taloustilannetta, jotta ne eivät joutuisi leikkaamaan inves- tointejaan. Vaikka työllisyys saattaa alkaa paran- tua jo ensi vuoden aikana, parantumi- nen ei välttämättä kosketa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia, työttö- mien kovan ytimen muodostavia työt- tömiä. Heistä huomattava osa on pit- käaikaistyöttömiä. Uuden hallituksen tulisikin kiinnittää erityishuomio näi- den ihmisten tilanteen kohentamiseen. Parhaiten työttömien kovaan ytimeen kuuluvien ihmisten työnsaantimahdol- lisuuksia voidaan edistää aktiivisen työ- voimapolitiikan toimenpiteillä: tukityöl- listämisellä ja koulutuksella. Toimen- piteiden täytyy kuitenkin ottaa huomi- oon aiempaa paremmin työttömien yk- silölliset erot. Viimeaikaisessa talouspoliittisessa keskustelussa on korostettu verotuk- sen merkitystä työllisyyden parantami- sessa. Veroratkaisut ovatkin tärkeitä, koska ne vaikuttavat lähivuosina huo- mattavasti valtion verotulojen kertymi- seen. Keskusteltaessa veroratkaisuista tulisi kuitenkin muistaa, että se on myös keskustelua julkisen sektorin koosta. Toisaalta menolinjauksissa ote- taan kantaa myös veronkevennysva- raan. Uuden hallituksen yhtenä tehtävänä tulisi olla kansalaisten hyvinvoinnin kannalta tärkeiden palveluiden, erityi- sesti terveyspalveluiden, puutteiden korjaaminen. Se loisi myös työpaik- koja. Mitä tärkeämpänä tällaisten puut- teiden korjaamista pidetään, sitä pie- nemmäksi esimerkiksi ansiotulojen ve- ronkevennysvara muodostuu. Uusi hallitus joutuu tekemään vero- ja menolinjauksensa aiempaa haasta- vammissa olosuhteissa. Yksi EU:n yh- dentymiskehitykseen liittyvä ja valtion- talouden kannalta merkittävä linjarat- kaisu täytyy tehdä ensi vuonna alko- holijuomien ja tupakkatuotteiden ve- rotuksen osalta. Koska alkoholijuomi- en ja tupakkatuotteiden verotus on merkittävä verotulojen lähde, verojen keventämisessä tulisi olla erittäin varovainen. Kuvio 6. Valtion, kuntien ja julkisyhteisöjen rahoitusylijäämän osuus bruttokansantuotteesta. Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos. Jo kevään aikana tulisi sopia valtion lisäbudjettia käyttämällä työllisyyttä parantavien julkisten hankkeiden ai- talous 2 03 29.4.2003, 14:049
  • 12.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s10 Viime vuosikymmenen aikana saavu- tetun poikkeuksellisen pitkän ja vakaan yhtäjaksoisen kasvuvaiheen jälkeen vuoden 2001 taantuma jäi Yhdysval- loissa lieväksi huolimatta osakekurssi- en alamäestä ja terrori-iskusta.1 Vaik- ka ongelmia oli, vuosi 2001 ei kirjau- tunut taloushistoriaan supistuvan ko- konaistuotannon jaksoksi, sillä brutto- kansantuote kasvoi 0,3 %. Viime vuonna bruttokansantuote lisääntyi en- nakkotietojen mukaan 2,4 prosenttia, mikä oli kansainvälisessä vertailussa melko ripeä tahti. Potentiaalinen kasvuvauhti, jossa ta- loutta ei tuotannon noususta huoli- Tarja Heinonen Pääekonomisti Sampo Pankki Oyj Artikkeli perustuu 28.3.2003 käytettävissä olleisiin tietoihin. Yhdysvaltain talous vaatimattomassa kasvussa Yhdysvallat on toiminut pitkään maailman- talouden veturina, mutta nyt siltä ei enää ole odotettavissa merkittävää vetoapua. Irakin sota on vain yksi maan taloutta rasittavista tekijöistä. talous 2 03 29.4.2003, 14:0410
  • 13.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 11 matta vielä uhkaa inflaation merkit- tävä kiihtyminen, arvioidaan kuiten- kin mm. Yhdysvaltain keskuspankis- sa viime aikoina toteutunutta selvästi nopeammaksi, 3–3,5 prosentiksi. Edellytykset kasvun palautumiselle potentiaaliseen vauhtiinsa näyttävät heikoilta kuluvana vuonna. Irakin sota ja öljyn pitkään korkeana pysytellyt hinta ovat olleet ylimääräisiä rasittei- ta hauraassa taloustilanteessa. Sota jättää jälkeensä aiempaa suuremman budjettialijäämän, joka voi osaltaan ra- joittaa finanssipolitiikan liikkumavaraa tulevina vuosina. Talouden velkaan- tuneisuuden ja teollisuuden kapasitee- tin matalan käyttöasteen vuoksi ko- konaistuotannon kasvu saattaa jäädä melko vaatimattomaksi lähivuosina. Investoinnit pysyvät vaimeina Rahapolitiikka on myötävaikuttanut vii- me vuosien suhdannekuvaan sekä hy- vässä että pahassa. Inflaatiopaineet py- syivät 1990-luvun lopul- la aisoissa, joten keskus- pankin ohjauskorkojen taso säilyi verraten ma- talana aina vuoteen 2000 saakka. Maltillinen kor- kotaso yhdistettynä in- vestointien korkeisiin tuotto-odotuksiin hou- kutteli yrityksiä lisää- mään tuotantokapasiteettiaan. Inves- tointien myötä yritysten velkaisuus li- sääntyi nopeasti. Yritysten velkojen suh- de bruttokansantuotteeseen oli suurim- millaan vuoden 2001 lopussa, noin 48 prosenttia. Lisäksi taseita haurastutti 1990-luvun loppuvuosina yritysten pyr- kimys nostaa oman pääoman tuottoa ostamalla markkinoilta pois omia osak- keita velkarahalla. Sittemmin investointien tuotto-odo- tuksista on kadonnut ylimääräinen toi- veikkuus. Toimintaympäristö ei ole antanut liiemmälti aihetta optimismiin, ja lisäksi yritysten tilinpäätösskandaa- lien jälkeen rahoitusmarkkinoilla tus- kin uskottaisiin kovin toiveikkaiksi vi- ritettyihin tuottolaskelmiin. Monet yri- tykset ovat pitäneet tarpeellisena ko- hentaa rahoitusasemaansa. Tämä on saattanut jarrutella investointeja. Myös Irakin sodan lähestyminen ja alkami- nen ovat ylläpitäneet epävarmuutta, joka on voinut lykätä osaa investointi- päätöksistä. Päätöksiin taseiden kohentamisista on voinut vaikuttaa myös rahoittajien lisääntynyt varovaisuus. Lainarahoituk- sen hankkiminen on ollut vaikeampaa tai ainakin kalliimpaa lukuisten yritys- ten luottokelpoisuuden huononnuttua. Osakemarkkinoiden hei- kennyttyä ei ole ollut juuri mahdollisuutta ha- kea uutta rahoitusta myöskään osakeanneilla. Silti ei ole vahvaa näyt- töä siitä, että rahoittaji- en tiukentuneet kriteerit olisivat suorastaan estä- neet investointihankkei- ta toteutumasta. Esimerkiksi keskus- pankin tekemässä tammikuisessa pankkien lainanantoa koskevassa ky- selyssä (The Federal Reserve Board 2003) korostuivat pikemmin lainojen kysyntään kuin tarjontaan liittyvät te- kijät. Yrityslainojen kysyntää luonneh- dittiin melko vaimeaksi. Syiksi laimeu- teen mainittiin mm. vähentyneet fuu- siot ja yritysostot sekä supistuneet in- vestoinnit rakennuksiin ja laitteisiin. Suurin syy investointitoiminnan vä- häisyyteen on matala kapasiteetin käyt- töaste (kuvio 1). Tavanomaiseen taan- tuman jälkeiseen ajanjaksoon verrat- tuna tehdasteollisuuden toipumisvauhti on jäänyt aneemiseksi. Viime vuonna 1 Kansallisen taloustutkimuslaitoksen (NBER:n) suhdannekiertoa määrittelevä komitea Business Cycle Dating Commit- tee ei tosin edelleenkään ole ilmoittanut maaliskuussa 2001 alkaneen taantuman päättyneen. Komitea haluaa vähintään puolen vuoden talousaineiston suhdanne- käänteen jälkeiseltä ajalta, ennen kuin se päättelee taantuman alkaneen tai päätty- neen. Komitea määrittelee taantuman merkittäväksi aktiviteetin vähenemiseksi koko taloudessa. Hiljentymisen on kestet- Pääekonomistina toimiessaan Tarja Heinonen on vastannut mm. Sampo Pankin suhdanne- katsauksista vuodesta 1997 alkaen. tävä pidempään kuin muutaman kuukau- den ajan, ja sen tulee olla havaittavissa teollisuustuotannossa,työllisyydessä,reaa- lituloissasekäkaupanalalla.Helmikuussa 2003 NBER ilmoitti, että tarvitaan lisää aikaa, ennen kuin voidaan luottavaisin mielin tulkita talouden liikkeitä, sillä työl- lisyyden kasvu on ollut niukkaa. Ks. ”The NBER’sRecessionDatingProcedure”,Na- tional Bureau of Economic Research, h t t p : / / w w w . n b e r. o r g / c y c l e s / recessions.html. Rahoituksen saata- vuus tai hinta eivät ole investointien käynnistymisen ensisijainen este. talous 2 03 29.4.2003, 14:0411
  • 14.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s12 tuotannon määrä supistui kesäkuuhun saakka, ja vuoden jälkimmäiselläkin puoliskolla kasvu oli verkkaista. Maa- liskuussa julkistettu Tehdasteollisuuden kansallisen yhdistyksen vuosittainen jäsenkysely (The National Association of Manufacturers 2003) oli sävyltään melko lohduton, joskin siihen vaikutti osaltaan sotaa edeltänyt epävarmuus. Kuukausittaiset teollisuuden ostopääl- likköindeksit ovat sen sijaan olleet va- rovaisen myönteisiä. Keskuspankin nopea ja päättäväinen reagointi talouden taantumaan sekä markkinakorkojen aleneminen ovat olleet merkittäviä taloudellista toime- liaisuutta ylläpitäviä tekijöitä. Verraten matalien pääomakustannusten vuoksi yritykset ovat kestäneet keskimäärin melko hyvin vajaakäyttöisen kapasitee- tin ongelman, vaikka joitakin näyttä- viä konkursseja kuten Worldcomin, K- Martin ja US Airwaysin tapauksissa onkin esiintynyt. Luottoriskit ovat Yh- dysvaltain kehittyneillä rahoitusmark- kinoilla jakaantuneet laajalle, joten pankkisektorin ongelmat eivät ole kär- jistyneet samaan tapaan kuin aiemmissa taantumissa. Kapasiteetin vajaakäyttö kertoo, et- tei laajennusinvestointeihin ole tarvet- ta. Sen sijaan rationalisointi-investoin- teja tehdään, sillä ankara hintakilpailu sekä kotimaisten että ulkomaisten tuot- tajien kanssa tekee niistä mielekkäitä, ellei suorastaan välttämättömiä. Viime vuoden viimeisen neljänneksen aikana kiinteät investoinnit muuhun kuin asuinrakentamiseen lisääntyivät vuosi- tasolle muunnettuna 2,5 prosenttia. Tehdasteollisuuden kansallisen yhdis- tyksen kyselyn mukaan kolme neljäs- tä vastaajasta odotti investointien kas- vun jäävän alle viiteen prosenttiin tänä vuonna (The National Association of Manufacturers 2003). Kokonaisuute- na yritysten investointien kasvu siis näyttää jäävän toistaiseksi laimeaksi, mutta kansantalouden kannalta edes lievä lisäys on merkittävä. Asuinrakennusinvestointeja kasvattaa toistaiseksi hyvänä pysynyt asuntojen kysyntä. Matala korkotaso ja vähäinen kiinnostus muihin sijoituskohteisiin ovat vilkastuttaneet asuntokauppaa. Oma- kotitalojen myynti lisääntyi viime vuon- na uuteen ennätykseen. Myös ensim- mäisen polven maahanmuuttajista, joi- ta tuli Yhdysvaltoihin runsaasti 1990- luvulla, aiempaa useammat ovat kyen- neet hankkimaan oman asunnon. Kai- kista kotitalouksista jo yli 68 prosenttia asuu omistusasunnossa. Kuitenkin ko- titalouksien velat suhteessa tuloihin ovat nousseet jo tuntuvasti yli 100 prosen- tin, mikä hillinnee asuntojen kysynnän kasvua jatkossa. Myös epävarmuus työllisyyden kehityksestä hillitsee velan- ottovalmiutta. Perheistä kolmella nel- jästä oli vuonna 2001 velkaa. Kun talouskasvua koskeva pessimis- mi hälvenee Irakin tilanteen tavalla tai toisella rauhoittuessa, joukkolainojen nykyisin hyvin matalat tuotot kuiten- kin luultavasti nousevat hieman. Jouk- kolainojen tuottojen tasolla on merki- tystä asuntolainaa nostaneille tai lainan ottamista suunnitteleville kotitalouksil- le. Asuntolainakorot ovat pääsääntöi- sesti kiinteitä, ja lainat on mahdollista maksaa pois ja ottaa uutta vanhan ti- lalle. Korkojen myöhemmin alkava nousu voi hillitä asuntokauppaa ja sa- malla -investointeja. Kuluttajat sinnittelevät Yksityisen kulutuksen kasvun kannalta tärkeitä seikkoja ovat reaalisten käy- tettävissä olevien tulojen ja varallisuu- den muutokset sekä kuluttajien odo- tukset taloustilanteestaan. Vuonna 2002 reaalitulot lisääntyivät peräti 4,5 % verotuksen keventymisen, li- sääntyneiden tulonsiirtojen ja palkko- jen nousun myötä. Kuluvalle vuodel- le ei ole odotettavissa vastaavaa kas- vua, vaikka verotuksen keventämises- tä keskustellaan budjettiesityksen poh- jalta. Korkea energian hinta vie yrityksiltä palkanmaksuvaraa, ja nousseet kustan- nukset voivat johtaa lisärationalisointei- hin. Paineet lomautuksiin ja irtisanomi- siin saattavat siten kasvaa kuluvana vuonna. Lehti-ilmoitukset uusista työ- paikoista puolestaan ovat vähäisiä. Monien osavaltioiden heikentynyt ra- hoitusasema voi johtaa myös julkisen sektorin työllisyyden supistumiseen. Työttömyysaste on lisäksi luonteel- taan suhdanteiden jälkijunassa liikku- va muuttuja. Kun talouden elpyminen kiihtyy, yritykset tyypillisesti ensin li- säävät työtunteja pikemmin kuin työ- Kuvio 1. USA: kapasiteetin käyntiaste teollisuudessa. Lähde: EcoWin, Federal Reserve Board. talous 2 03 29.4.2003, 14:0412
  • 15.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 13 paikkoja. Seuraavassa vaiheessa yrityk- set lisäävät määrä- tai osa-aikaisten työntekijöiden määrää, ja vasta posi- tiivisen suhdannekuvan vahvistuessa on jatkuvan täysaikaisen työllistämisen vuoro. Esimerkiksi 1990-luvun alun taantumassa työttömyysaste nousi huippuunsa kesällä 1992, kun talous oli jo tuntuvassa kasvussa. Siten huo- lestuneisuus työllisyystilanteesta saat- taa olla perusteltua vielä pitkään tänä vuonna (kuvio 2). Huoli työllisyydestä on yksi selittäjä kuluttajien luottamuksen heikentymi- selle. Pitkään jatkuessaan se voi lisätä ihmisten halukkuutta säästää pahan päivän varalle. Silloin kulutukseen jäi- si pienempi osuus käytettävissä olevi- en tulojen lisäyksestä, ja kollektiivisen käyttäytymisen muuttuessa varovai- semmaksi pahan päivän koittaminen tulisi aiempaa todennäköisemmäksi. Asuntojen hintojen nousu on kom- pensoinut osakemarkkinoiden alamä- en vaikutuksia kotitalouksien koko- naisvarallisuusasemaan. Vuoden 2001 kotitalouksien varallisuusselvityksen (Aizcorbe & Kennickell & Moore 2003) mukaan perheistä vajaat 52 prosenttia omisti osakkeita joko suo- raan tai epäsuorasti, rahastojen tai va- kuutusten kautta. Kuitenkin omistus- ten jakauma oli epätasainen, eli suu- ria osakeomistuksia oli verraten har- voilla. Kun sijoittajia on houkutellut jouk- kolainojen turvasatamaluonne, laina- tuotot ovat madaltuneet, ja kotitalou- det ovat kyenneet vaihtamaan vanho- ja, korkeakorkoisia asuntolainojaan hoitokustannuksiltaan edullisempiin lainoihin. Uudelleenhinnoiteltujen lai- nojen osuus uusista asuntolainoista on viime aikoina ollut yli 70 %. Vuoden 2001 alusta lähtien yli viidennes koti- talouksista, joilla on asuntolainaa, on käyttänyt hyväkseen mahdollisuutta lai- naehtojen muutokseen. Erotuksena kuluttajat ovat saaneet rahaa käytettä- väksi muihin kohteisiin. Erityisen suo- sittua on ollut erilaisten kodinparan- nustöiden rahoittaminen, mutta run- saasti rahaa on käytetty myös esimer- kiksi autojen ja lomamatkojen ostoi- hin (Canner & Dynan & Passmore 2002). Presidentti Bushin tammikuussa esit- tämä uusi veronkevennysohjelma “työllisyyden ja kasvun paketti” on yhdistelmä rakenne- ja suhdannepo- litiikkaa. Elvytysnäkökulma tulee esille mm. aikomuksissa lisätä verotuksen lapsivähennystä aiempaa nopeammin sekä pienten yritysten mahdollisuu- dessa nopeuttaa investointien poisto- ja. Osinkojen kaksinkertaisen vero- tuksen muuttaminen yksinkertaiseksi puolestaan on luonteeltaan enemmän pitkän aikavälin kasvuun vaikuttava hanke, joka voi ajan myötä johtaa yritysten vahvempaan rahoitusraken- teeseen, kun lisätuottoa ei tarvitse ai- emmassa määrin hakea yrityksen omien osakkeiden oston kautta. Kuvio 3. USA: kotitalouksien säästämisaste. Lähde: EcoWin, U.S: Department of Commerce. Kuvio 2. USA: työttömyysaste ja työpaikkojen määrä (kuukausimuutos työpaikoissa poislukien maatalous). Lähde: EcoWin, Bureau of Labor Statistics. talous 2 03 29.4.2003, 14:0413
  • 16.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s14 Budjettiesityksessä on herättänyt eni- ten vastustusta sen hinta suhteessa odotettuihin elpymishyötyihin. Budje- tin arvostelijat haluaisivat välittömästi elvyttävien toimien korostamista ra- kenneuudistusten sijaan.2 Irakin sodas- ta koituvien kustannusten pelossa Se- naatti on jo leikannut puolet pois Bush- in esittämistä verohelpotuksista, mikä merkinnee osinkoverotusta koskevan muutoksen peruuttamista. Kuluvan vuoden aikana kotitalouk- sien mahdollisuudet ja halukkuus lisä- tä kulutusta näyttävät siis kaiken kaik- kiaan suhteellisen vähäisiltä. Tästä oli merkkejä jo alkuvuonna, jolloin yksi- tyinen kulutus polki käytännöllisesti katsoen paikoillaan, eivätkä edes tar- joukset houkutelleet asiakkaita auto- kauppoihin samalla innokkuudella kuin vuoden 2002 tarjouskuukausina. Mi- käli työllisyys kuitenkin alkaa varovas- ti antaa merkkejä kohentumisesta lop- puvuonna eikä uusia luottamusta hor- juttavia tekijöitä ilmaannu, ei ole syytä odottaa kotitalouksien säästämisasteen merkittävää lisänousua. Kotitalouksien säästämisaste kävi ma- talimmillaan alle prosentissa vuoden 2001 lopulla, mutta säästäminen suh- teessa tuloihin on sittemmin kohonnut yli neljän prosentin. Kulutus lisäänty- nee jatkossa kutakuinkin tulojen nou- sua vastaavasti. Yksityisen kulutuksen runsaan kahden prosentin kasvu näyt- tää siten todennäköiseltä. Tuottavuuden kohoaminen luo palkoille nousuvaraa lähivuosina. Niinpä reaalitulot lisään- tynevät noin kolmen prosentin tahtia. Kasvuodotukset laimentuneet Julkisen kulutuksen kasvumahdollisuu- det ovat vähäisiä etenkin osavaltioissa, joissa budjettirajoitteet ovat jo tulleet vastaan ja menoja jou- dutaan karsimaan. Ny- kyisen finanssivuoden ensimmäisten kuukausi- en aikana verotulot ovat supistuneet rajusti myös liittovaltion tasolla. Vi- rallisen arvion mukaan liittovaltion budjettiali- jäämä nousee ennätyk- selliseen 304 miljardiin dollariin tänä vuonna (ilman Irakin sotaan liit- tyviä kustannuksia). SuhteessaBKT:hentä-mä on noin 3 %. Budjetit ovat nykykehityksen va- lossa alijäämäisiä aina- kin seuraavien kymme- nen vuoden ajan. Mikäli kotitalouksien kuluttamista hyödyk- keistä aiempaa suu- rempi osuus olisi koti- maista alkuperää, yk- sityisen kulutuksen kasvun elvytysvaiku- tus Yhdysvaltain talo- udelle olisi luonnolli- sesti voimakkaampi. Kilpailu tuonnin kans- sa on kuitenkin anka- raa, erityisesti kun kilpakumppanei- na ovat yritykset matalien tuotanto- kustannusten maissa kuten Kiinassa. Vuosien 1997–1998 kehittyvien ta- louksien kriisi johti useiden aasialais- ten valuuttojen arvon tuntuvaan heikentymi- seen, mikä paransi näi- den maiden kilpailuky- kyä suhteessa mm. Yh- dysvaltoihin. Vaikuttaa- kin siltä, että verratta- essa eri talousalueita keskenään monet Aa- sian taloudet ovat suh- teellisia menestyjiä. Ja- pani ja useat EU:n jä- senmaat ovat puoles- taan kasvaneet pitkälti viennin varas- sa samalla kun niiden kotimainen ky- syntä on vaihdellut, mutta kasvu on ollut keskimäärin heikkoa. Yhdysval- lat ei siis saa kasvulleen tukea muil- ta mailta vaan on itse kasvualustana muille. Tuonnin vientiä voimakkaampi kasvu ja investointeihin verrattuna vähäinen kotimainen säästäminen ovat johtaneet Yhdysval- tain kansantalouden no- peaan velkaantumiseen. Vaihtotaseen alijäämä on leventynyt viime vuosi- kymmenen alun vajaas- ta prosentista jo runsaa- seen neljään prosenttiin suhteessa kokonaistuo- tantoon. Alijäämän ra- hoittaminen on aiempaa haasteellisempaa, sillä vielä 1990-luvun loppuvuosina rahoi- tustarvetta kattoivat mittavat portfolio- ja suorat sijoitukset yhdysvaltalaisiin yri- tyksiin. Nyt kyse on enenevästi siitä, mil- Yksityinenkulutus pysyy kasvun ensi- sijaisena lähteenä ja välttämättömä- nä edellytyksellä talouden toipumi- sen jatkumiselle. 2 American Research Groupin tekemät kyselytkertovat,ettäkansalaismielipideon muuttunut kielteiseksi presidentti Bushin harjoittamaa talouspolitiikkaa kohtaan vuoden 2003 alussa. Osa tyytymättömyy- destä kohdistunee budjettiesitykseen. Tarja Heinonen näkee Yhdysvaltain talouspolitiikan liikku- mavaranpienenevän.Julkisensektorinrahoitusalijäämäkas- vaa nopeasti sodan myötä. talous 2 03 29.4.2003, 14:0414
  • 17.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 15 lä koroilla ulkomaalaiset ovat valmiit os- tamaan valtion obligaatioita. Obligaa- tiot puolestaan ovat yrityslainojen hin- noittelun pohjana. Joukkolainatuotto- jen nousupaineissa kyse on siis myös yhdysvaltalaisten yritysten kustannuske- hityksestä ja samalla kilpailukyvystä. Kilpailu pitää hinnat kurissa Amerikkalaiset yritykset kilpailevat ankarasti sekä tuojien kanssa että kes- kenään. Kun kilpailu on kovaa, yritys- ten hinnoitteluvoima on heikko. Tämä on nostattanut keskustelua jopa ylei- sen hintatason pitkäaikaisesta laskusta eli deflaatiosta. Deflaatioriskin huomi- oon ottaminen näkyy esimerkiksi sii- nä, että sijoittajat ovat tyytyneet kovin mataliin tuottoihin joukkolainamark- kinoilla. Keskuspankkikin on reagoinut def- laatiokeskusteluun tuomalla esiin aja- tuksen siitä, että se alkaisi tarvittaessa ostaa valtion obligaatioita ja lisätä sitä- kin kautta talouden likviditeettiä. Ja- panin kokemukset ovat osoittaneet, että deflaatioriskin ollessa suuri on ai- hetta keventää sekä raha- että finanssi- politiikkaa tuntuvasti. (Ahearne & Gagnon & Haltmaier & Kamin 2002). Tarvetta äärimmäisiin keinoihin ei ole juuri nyt. Palveluiden hinnat ovat ko- honneet edelleen, ja monien raaka-ai- neidenkin hinnoissa on ollut nousupai- neita. Kyseessä on ollut siis suhteellis- ten hintojen muutos eikä hintatason lasku. On perustellumpaa puhua hin- tavakaudesta kuin deflatorisesta kehi- tyksestä. Keskuspankin ohjauskorkojen ma- tala taso on suhdannekuvaan ja hin- tapaineisiin nähden hyvin perusteltu. Vielä alempiin ohjauskorkoihin olisi tarvetta vain, jos Yhdysvaltain talout- ta koettelisi jokin uusi shokki. Tällai- nen voisi olla esimerkiksi Irakin so- dan pitkittyminen tai rahoitusjärjes- telmän mittava häiriö, jos jokin suuri rahoituslaitos ajautuisi pahoihin vai- keuksiin. Mikäli Yhdysvaltain talouteen kohdis- tuisi vielä uusia luottamusta horjutta- via häiriöitä, ongelmat leviäisivät hel- posti muihin maihin. EU:ssa vienti- mahdollisuuksien tyrehtyminen koh- distaisi entistä suurempia paineita ko- timaisen kysynnän elvyttämiselle tilan- teessa, jossa budjettivajetavoitteet ovat monessa maassa jääneet toteutumat- ta. Jo tällaisenaan maailmantalouden ainoa todellinen veturi, Yhdysvallat ajaa melko pienellä vaihteella. KIRJALLISUUS Ahearne, A. & Gagnon, J. & Haltmaier, J. & Kamin, S. (2002), Preventing Def- lation: Lessons from Japan’s Experience in the 1990s, Board of Governors of the Federal Reserve System, International Finance Discussion Papers 729, June 2002. Aizcorbe, A.M. & Kennickell, A.B. & Moore, K.B (2003), Recent Changes in U.S. Family Finances: Evidence from the 1998 and 2001 Survey of Consumer Fi- nances, The Federal Reserve Bulletin, January 2003. Canner, G. & Dynan, K. & Passmore, W. (2002), Mortgage Refinancing in 2001 and Early 2002, Federal Reserve Bulletin, December 2002. The Federal Reserve Board (2003), Senior Loan Officer Opinion Survey on Bank Lending Practices, January 2003. The National Association of Manufac- turers (2003), Annual Survey 3.3.2003, Three-Fourths of NAM Membership Says U.S. Manufacturing is “In Crisis” in Annual Survey. http://www.nam.org/ tertiary.asp?TrackID=&DocumentID=25986. talous 2 03 29.4.2003, 14:0515
  • 18.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s16 Toisen maailmansodan jälkeen Saksa nousi jaloilleen USA:n tuella nojautuen omaan, vuosien kuluessa kertyneeseen osaamiseensa erityisesti kemian teolli- suuden, koneenrakennuksen ja laajem- minkin teknisen suunnittelun alueilla. Saksan vahva teollinen perinne näkyy siinä, että jalostuselinkeinojen osuus sen kokonaistuotannosta on yhä sel- västi korkeampi kuin monissa muissa kehittyneissä maissa. Länsi-Saksa oli koko Euroopan talousmahti vielä 1990-luvun alkupuolella. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Saksan ta- lous on kuitenkin joutunut ongelmiin: kokonaistuotannon kasvuvauhti on EU:n keskitasoa hitaampaa, julkinen talous on velkaantunut ja työttömyys- astekin on noussut OECD:n keskita- son yläpuolelle. Eero Lehto Erikoistutkija Palkansaajientutkimuslaitos Saksa rakenneongelmien kourissa Saksa on yhä Suomen tärkein vientimaa, mutta sen talous on suurissa vaikeuksissa. Artikkelissa eritellään niitä rakenteellisia tekijöitä, joiden on väitetty saattaneen Saksan hitaan kasvun tilaan. Eero Lehto on vastannut kansainvälisestä taloudesta Palkan- saajien tutkimuslaitoksen ennusteryhmässä. talous 2 03 29.4.2003, 14:0516
  • 19.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 17 Heikko suhdannetilanne Saksojen yhdistyminen v. 1990 vaati merkittäviä resursseja ja aiheutti alijää- mää julkiseen talouteen. Elvyttävän fi- nanssipolitiikan vaikutuksesta koko- naistuotanto kasvoi 1990-luvun alku- vuosina selvästi muuta euroaluetta nopeammin (kuvio 1). Kasvuvauhti hidastui kuitenkin pian ja on pysynyt 1990-luvun puolivälin jälkeen suhteel- lisen hitaana.1 Tämä on näkynyt myös työmarkkinoilla – Saksan työttömyys on noussut euroalueen keskitasolle (kuvio 2). On ilmeistä, että Saksojen yhdistyminen selittää osaltaan kasvu- vauhdin hidastumista ja työttömyyden nousua. Julkisen velan kasvaessa fi- nanssipolitiikan mahdollisuudet elvyt- tää taloutta alkoivat ehtyä. Korkean tuottavuuden alue (Länsi-Saksa) yh- distettiin paljon vaatimattomamman tuottavuuden alueeseen (Itä-Saksa) pitkälti edellisen alueen hyvinvointinor- mein. Osaltaan tämä tyrehdytti enti- sen Itä-Saksan kasvuvauhtia: työvoi- makustannukset nousivat liiaksi suh- teessa alueen tuottavuustasoon. Alu- eiden välinen tuottavuusero kuroutuu näillä näkymin umpeen hitaasti. Reaaliansiot ovat nousseet verraten maltillisesti suhteessa työn tuottavuu- teen (taulukko 1). Niinpä Saksan re- aaliset yksikkötyökustannukset ovat jopa laskeneet hieman suhteessa USA:han. Saksan teollisuuden hyväs- tä kilpailukyvystä maailmanmarkkinoil- la kertoo myös kauppataseen ylijäämä. Työn tuottavuuden vuotuinen kasvu hidastui Saksassa vuosina 1991–2000 vain 1,1 prosenttiin. Tosin on huomat- tava, että USA:n luku, 2,0 %, on kor- jattava 1,4 %:iin ollakseen vertailukel- poinen Saksan kanssa. Saksan ongel- mana on kuitenkin se, että työpanos jää koko kansantaloudessa määrällisesti – sekä työtunneissa että työllisten mää- rässä – liian pieneksi (taulukko 2). Työllisyysongelmia on syntynyt, kun teollisuudesta vähennetty työvoima ei ole sijoittunut palveluihin. Tämän hetken heikkoihin talousnä- kymiin vaikuttaa ennen kaikkea kan- sainvälinen laskusuhdanne. Saksan ja Manner-Euroopan kasvua on hidasta- nut merkittävästi kotitalouksien pit- kään jatkunut pessimismi, mikä on näkynyt vaimeana kulutuskysyntänä ja 1 Saksan viralliset BKT:n kasvuluvut ei- vät tilastointierojen vuoksi ole täysin ver- tailukelpoisetUSA:nlukujenkanssa.Kan- santalouden tilinpitokäytännön erot nos- tavat USA:n lukua 0,4 prosenttiyksikköä Saksan ja useimpien muiden EU-maiden lukuihin nähden. Tämän poikkeaman ai- kaansaavat erot uusien tuotteiden laadun ja hinnan muutosten arvioinnissa, tuot- teidenyhteenlaskemisessakäytetyissäpai- noissasekäohjelmointi-investointienhuo- mioon ottamisessa. Ks. Deutsche Bundes- bank (2000) ja Vanhoudt & Onorante (2001). Kuvio 2. Työttömyysaste. Lähde: ILO (Laborsta), kansalliset työvoimatutkimukset, Saksan 1990-luku on arvio. Kuvio 1. Bruttokansantuotteen kasvu. Lähde: OECD. talous 2 03 29.4.2003, 14:0517
  • 20.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s18 suhteellisen korkeana säästämisastee- na. Ongelmia kärjistää vielä se suh- teellisen korkea kurssitaso, jolla Sak- san markka aikoinaan liitettiin yhteis- valuutta euroon. Toisaalta kotitalouk- sien velka-asema on parantunut, ja siltä osin edellytykset käänteelle parempaan ovat olemassa. Arvioitaessa Saksan taloutta ja sen näkymiä ei voida kuitenkaan sivuuttaa sitä keskustelua, joka näkee nimen- omaan rakenteelliset tekijät keskeise- nä syynä hitaahkoon kasvuun ja kor- keaan työttömyyteen. Huomio on tuolloin kohdistettu erityisesti jäykkiin työmarkkinoihin. Koska monet muut EU-maat eivät rakenteidensa osalta välttämättä eroa Saksasta, voidaan kri- tiikin katsoa koskevan myös laajem- min nykyistä EU-aluetta. Verokiila ja työvoimakustan- nukset Verot ja sosiaalivakuutusmaksut muo- dostavat työvoimakustannusten ja kä- teen jäävän nettopalkan väliin kiilan, jonka ajatellaan yleisesti aiheuttavan ra- kenteellista työttömyyt- tä. Tätä vaikutusta hä- märtää jonkin verran se, että julkisen talouden kasvu (budjettitasapai- non vallitessa) lisää kan- santalouden kokonais- kysyntää. Verotuksen sopivaa tasoa ja julkisen sektorin optimikokoa on vaikea määritellä. Saksan sosialidemokraattisvetoi- nen hallitus ei mitä ilmeisimmin halua suurta muutosta nykyiseen, kun taas oppositio ja monet talousoppineet (esim. OECD 2003) pitävät verojen tuntuvaa alentamista välttämättömänä. Kuviossa 3 on arvio teollisuuden työn- tekijän keskimääräisistä työvoimakus- tannusten tasosta ja niiden jakautumi- sesta nettopalkkaan, työntekijän mak- samiin veroihin ja työnantajamaksui- hin. Huolimatta Saksan korkeista ve- roista ja työnantajamaksuista teollisuu- den työvoimakustan- nukset jäivät v. 2001 kuitenkin USA:n tason alapuolelle. Työvoima- kustannukset näyttävät- kin lopulta sopeutuvan tuottavuutta vastaavalle tasolle. Saksan viime vuosina jyrkästi kasva- nut kauppataseen ylijää- mä kertoo osaltaan, että teollisuuden kustannus- taso suhteessa tuottavuuteen on pysy- nyt kurissa. Kuvion 4 avulla voidaan analysoida, miten verot vaikuttavat työvoiman ky- syntään ja työllisyyteen. Yksinkertai- suuden vuoksi oletetaan, että työvoi- man tarjontakäyrä S on pystysuora eikä jousta palkan mukaan. Usein aja- tellaan, että ammattiliittojen palkkavaa- timukset koskevat nettopalkkaa. Tuol- loin veron tai sosiaalivakuutusmaksun korotus nostaa työvoimakustannuksia mutta nettopalkka pysyy ennallaan. Tämä siirtää kuviossa 4 työvoiman ky- syntäkäyrän D vasemmalle asemaan D’. Veron tai maksun korotus vähen- tää työllisyyden tasolta E1 tasolle E2, ja samalla työttömyys kasvaa. Yleensä työvoimakustannukset kui- tenkin nousevat suhteellisesti vähem- Työvoimakustan- nukset eivät ole heikentäneet Saksan kansain- välistä kilpailuky- kyä. Taulukko 1. Reaaliset työvoimakustannukset ja työn tuottavuus, muutos %. Kustannus per Työn tuottavuus Yksikkötyö- työntekijä kustannukset 1991–95 1996–00 2001 2002 1991–95 1996–00 2001 2002 1991–95 1996– 00 2001 2002 Saksa 2,0 -0,1 -0,2 0,7 2,1 1,1 0,1 1,0 -0,2 -0,4 0,1 -0,2 USA 0,7 2,0 0,9 1,7 1,3 2,0 0,5 3,2 -0,4 0,1 0,0 -1,3 Euroalue 0,9 0,3 0,4 0,8 1,7 1,2 0,5 0,9 -0,5 -0,6 0,3 0,0 Lähde: Euroopan komissio. Taulukko 2. Työllisyys Saksassa v. 2001. Työllisen keskimääräiset Työllisyysaste (työlliset/väestö, työtunnit 15–64-vuotiaat) Saksa 1 467 65,9 USA 1 821 73,1 Suomi 1 694 67,7 Ruotsi 1 603 75,3 Ranska 1 532 62,0 Iso-Britannia 1 711 71,3 Lähde: OECD Employment Outlook, 2001. talous 2 03 29.4.2003, 14:0518
  • 21.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 19 män kuin verot ja maksut (Koskela 2002). Bell, Jones ja Thomas (2003) saivat (Englannin aineistolla) tuloksen, jonka mukaan sosiaalivakuutusmaksu- jen nousu vähentää nettopalkkaa siinä määrin, että työvoimakustannukset pysyvät ennallaan eikä mitään työlli- syyden heikentymistä tapahdu. Näin voi käydä, jos työntekijät ottavat palk- kavaatimuksissaan huomioon myös sen, että verojen tai sosiaalivakuutus- maksujen aleneminen vähentää heidän saamiaan etuja julkiselta sektorilta, tai sen vuoksi, että työntekijät saavat jon- kinlaisen signaalin työvoiman kysyn- nän heikentymisestä, mikä hillitsee heidän palkkavaatimuksiaan. Kuvios- sa 4 nettopalkka laskisi tasolle w2 eikä työllisyys heikentyisi. Tämä on yksi selitys sille, miksei verojen alentami- nen välttämättä lisää työllisyyttä tehok- kaasti.3 Edellä kuvattu pakkavaatimuk- sia hillitsevä vaikutus voi syntyä hel- pommin silloin, kun palkoista sovitaan keskitetysti (Summers & Gruber & Vergara 1993). Ehkä tämä epäselvyys siitä, miten verokiila lopulta vaikuttaa työvoima- kustannuksiin ja sitä kautta työn ky- syntään ja työllisyyteen, on osaltaan ollut murentamassa verotuksen alen- tamisvaatimusten suosiota Saksassa- kin. Keskustelussa on sitä paitsi ko- rostunut huoli työvoiman tarjonnasta ja siten myös siitä, etteivät työttömät ole halukkaita etsimään aktiivisesti työ- tä. Niinpä verotuksen alentamisen si- jaan nykyjärjestelmän kritiikki on kiin- nittänyt huomion Saksan työttömyys- korvausjärjestelmään ja työttömien toi- meentulotasoon. Työttömyyskorvaukset Saksassa maksetaan verovapaita työt- tömyyskorvauksia ja -avustuksia tau- lukossa 3 kuvatun järjestelmän mukai- sesti. Tarveharkintaisen työttömyys- avustuksen taso on korkea, jos sitä 2 Euromääräiset luvut on muunnettu kurssilla (euro/dollari) 0,946. USA:n palk- kaluvun tilastolähteenä on Bureau of La- bour Statistics ja itse luku on tammi- ja joulukuun keskiarvo. Saksan luvun tilas- tolähde on Statistisches Bundesamt Deutschland. Suomen luvun tilastolähde on Tilastokeskus. Luku kuvaa koko teolli- suuden säännöllisen työajan ansiota vuo- den 2002 2. neljänneksellä. Tiedot keski- vertotuotantotyöntekijäntyövoimakustan- nusten verorakenteesta ovat vuodelta 2000. Tilastolähteenä on OECD Econo- mic Outlook, June /2001 (OECD, Taxing wages). 3 Daveri ja Tabellini (2000), jotka mit- tasivattyönverotuksentyöllisyysvaikutuk- sia, saivat tuloksen, jonka mukaan vero- tuksen kiristämisen vaikutus työllisyyteen on heikko nimenomaan Pohjoismaissa toisinkuinanglosaksisissamaissajaMan- ner-Euroopassa. Kuvio 3. Työvoimakustannukset 2002, keskimääräinen teollisuuden työn- tekijä.2 Kuvio 4. talous 2 03 29.4.2003, 14:0519
  • 22.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s20 verrataan Suomen verolliseen työ- markkinatukeen, joka on vain 23 eu- roa päivässä. Myös rajaton kesto te- kee työttömyysavustuksesta hyvin run- saan. Sen sijaan työttömyyspäiväraha on lähellä Suomen ansiosidonnaista päivärahaa eikä juuri ylitä useiden muiden OECD-maiden tasoa (EEAG 2002). Sen saannin ehto ei ole juuri muita OECD-maiden käytäntöä löy- sempi, ja kestokin on yleensä lyhyem- pi kuin useassa muussa Euroopan maassa. Työttömyyspäivärahaa voi saa- da yhtäjaksoisesti kuitenkin jopa 32 kuukautta, jos henkilö on vähintään 57–vuotias ja jos työsuhde on kestä- nyt ainakin 7 vuotta ja työttömyysva- kuutusmaksua on suoritettu ainakin 64 kuukaudelta. Jos henkilö on esimer- kiksi alle 45-vuotias ja työsuhde on kestänyt yli 7 vuotta, etua saa enim- millään 12 kuukautta. Tarjotusta työstä kieltäytymisestä seu- raavat rangaistukset eivät Saksassa ole kansainvälisen vertailun perusteella ta- vanomaista lievempiä (EEAG 2002). Työttömän velvollisuus ottaa vastaan tarjottua työtä toisella paikkakunnalla on Saksassa kuitenkin löysempi kuin esimerkiksi Suomessa, jossa kokoai- kaisesta työstä toisella paikkakunnalla voi kieltäytyä vain poikkeustapauksis- sa. OECD:n (2003) mielestä tarjotun työn vastaanottamiseen liittyviä velvoit- teita tulisi Saksassa tiukentaa ja näi- den velvoitteiden rikkomisesta aiheu- tuvia rangaistuksia tulisi suurentaa. Todisteita työnhaun aktiivisuudesta tulisi myös vaatia nykyistä enemmän. Nämä vaatimukset ovat osin reaktiota saksalaiseen käytäntöön, jossa niihin työnhakijoihin, jotka ovat sopineet vi- ranomaisten kanssa työnhakuohjel- masta, kohdistuu muita ankarammat velvoitteet myös työnhaun osalta. Henkilöt, jotka eivät ole oikeutettuja työttömyyspäivärahaan tai -avustuk- seen, voivat saada sosiaaliapua. OECD:n (1999) vertailun mukaan yksinäisen sosiaaliavustuksen saajan tulotaso oli Saksassa vuonna 1997 noin 54 % keskivertotyöntekijän tulotasos- ta, alempi kuin Suomessa. Kahden lap- sen huoltajalla vastaava luku oli 52 %. EU-alueella vain Espanjassa ja Rans- kassa lapsiperheen sosiaaliapu oli pie- nempää kuin Saksassa. Entisen Itä- Saksan alueella, jossa työttömyysaste on selvästi korkeampi kuin läntisessä Saksassa, työttömyysavustusten mer- kitys työttömien toimeentulon lähtee- nä on selvästi suurempi kuin läntises- sä Saksassa. Yhdeksi ratkaisuksi Saksan työttö- myysongelmaan on tarjottu järjestel- mää, jossa työllisyystuki olisi pääosin pieniin tuloihin kohdistettua palkkatu- kea eikä suoraa työttömyystukea ku- ten nykyisin. Tällöin pienituloinen voi saada palkkatukea enemmän kuin maksaa veroa. Esimerkiksi EEAG (2002 ja 2003) suosittaa tällaista jär- jestelmää, jollainen on käytössä USA:ssa. Vanhaa systeemiä pidetään puutteellisena, koska sen nähdään vain lievittävän työttömyyden vaikutuksia. Sen taustalla olevaa ajatusmallia kriti- soidaan siitä, että se pitää työttömyyt- tä annettuna. Kuviossa 5 selvitetään työllistävän palkkatuen vaikutuksia. Olkoon w2 (vaikeasti työllistyvän) palkkataso, jota vastaava työvoiman kysyntä D ja tar- jonta S ovat tasapainossa. Olkoon w1 palkkanormi, jonka alle työllisen pal- kan ei sallita menevän. Jos työlliselle maksetaan esimerkiksi verotukena palkkanormin ja markkinapalkan vä- linen erotus, yhteiskunnan työllisyys- tuen määrä on alue ACFE. Sen sijaan järjestelmässä, jossa työttömyystuen normeeraama reservaatiopalkka (palk- kaminimi, jolla työntekijä suostuu työs- kentelemään) nostaa markkinapalkan tasolle w1 , yhteiskunnan kustannus (työttömyyskorvaukset) on alue BCHG. Palkkatuen ongelmana on se, että jo melko tavanomaiset ”tyypit” ovat alt- tiina tulemaan työttömiksi. Tämä te- kee työllistävän tuen määrästä suuren. (Tuolloin pisteiden A ja C välinen etäi- syys kuviossa 5 on suuri.) Toinen on- gelma on se, että palkkanormin ja markkinapalkan erotuksen suurenemi- nen kasvattaa tässä järjestelmässä yh- teiskunnan tukea enemmän kuin työt- tömyyskorvausjärjestelmässä. Tämä ai- kaansaa paineita alentaa palkkanormia, siis työllisen vähimmäistoimeentulon tasoa. Pienipalkkaisten toimeentulo jää hel- posti pieneksi senkin vuoksi, että palk- katuen kannustavuus edellyttää koko- naistulojen nousevan markkinapalkan mukaan. Niinpä alimpien markkina- palkkojen täytyy olla hyvin pieniä (EEAG 2002). Mutta tavoitellussa jär- jestelmässä myös työttömän ansiotason täytyy olla nykyistä matalampi, koska kaikkien työllisten – myös palkkatuet- tujen – tulotason täytyy olla sitä sel- västi suurempi. Tämä edellyttää Bert- holdin ja Fehnin (2003) mukaan Sak- sassa sosiaaliavun laskemista noin 75 prosenttiin nykyisestä tasosta, joka on Taulukko 3. Saksan työttömyyskorvausjärjestelmä. Soveltumisala Saannin ehto Korvaus- Kesto prosentti Työttömyys- Kaikki palkan- 12 kk:n työssä- Yksinäinen 60 % 6–32 kuukaut- vakuutuksen saajat olo (ja vakuutus- ja huoltaja 67 % ta, suhteessa mukainen maksut) viimei- viimeisen 52 työssäoloon päiväraha sen 3 vuoden viikon keski- ja etuuden saa- aikana määräisistä net- jan ikään toansioista Työttömyys- Kaikki palkan- On saanut työt- Lasten huolta- Rajaton avustus saajat tömyyspäivära- jalle 57 % ja yk- haa viimeisen sinäiselle 53 % vuoden aikana nettoansioista talous 2 03 28.4.2003, 15:0620
  • 23.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 21 yksinäisen kohdalla lähellä Suomen tasoa ja perheellisen kohdalla selvästi sitä alempi. Toisaalta on korostettu (EEAG 2003), että sosiaaliavun taso määrää pitkälti reservaatiopalkan ja vaikuttaa siten myös markkinapalkkoihin. Niin- pä sosiaaliavun leikkaamista kannate- taan myös sen vuoksi, että erityisesti matalat palkat alenisivat nykyi- sestä ja työn kysyntä si- ten kasvaisi. USA:ssa ja Iso-Britanniassa, joissa työllisyystuen painopiste on työllisten palkkatues- sa, tulonjako on kan- sainvälisesti katsoen epä- tasainen (taulukko 4). Näyttää siltä, että juuri edellä maini- tuista syistä ei palkkaeroja pyritäkään tasaamaan tulonsiirroilla. Useimmissa Euroopan maissa, jois- sa on saavutettu verraten matala työt- tömyyden taso, ei kuitenkaan ole tar- vinnut alentaa reservaatiopalkkaa hei- kentämällä työttömyystukea ja sosiaa- liapua. Monissa maissa työllistämistu- kea suunnataan vain rajoitetulle koh- deryhmälle kuten niille, jotka ovat ai- emmin olleet työttömänä. (Tämä pie- nentää työllistämistuen kokonaiskus- tannuksia kuviossa 5 lyhentämällä pis- teen A etäisyyttä pisteestä C.) Aktiivi- seen työllisyyspolitiikkaan, jota on käy- tetty muun muassa Ruotsissa, Tans- kassa ja Hollannissa, sisältyy usein työ- voiman koulutusta ja kuntoutusta, mikä parantaa työvoiman laatua ja siir- tää kysyntäkäyrää oikealle kuviossa 5 lisäten työllisyyttä annetulla palkkata- solla. Toki useimmissa Euroopan maissa on vii- me vuosina alennettu palkkaveroja tai sosiaa- livakuutusmaksuja, kun on haluttu edistää työl- lisyyttä. Tämä verotuki on usein kohdistettu pie- niin palkkoihin, mutta silloinkin tuen kokonais- kustannukset saattavat nousta varsin suuriksi kuten Hollan- nin kokemukset sosiaalivakuutusmak- sujen alentamisesta pienten palkkojen osalta osoittavat. Työsuhdeturva ja irtisanomis- kustannukset Työntekijöiden irtisanomiskustannuk- set nousivat Saksassa jo 1960- ja 1970- lukujen vaihteessa (Caballero & Ham- mour 1997). Tällä hetkellä irtisano- misia koskevaa lainsäädäntöä ja sen perusteella langetettuja irtisanomiskor- vauksia voidaan pitää OECD-maiden keskinäisen vertailun perusteella anka- rina yrityksille (OECD 2003). Tunne- tusti työntekijän kannalta hyvä irtisa- nomissuoja kannustaa investoimaan inhimilliseen pääomaan, ja näin sillä on muitakin positiivisia hyvinvointivaiku- tuksia kuin työntekijän epävarmuuden vähentäminen. Kuitenkin sen vaikutuk- sesta työvoimakustannukset kasvavat ja yritysten halu palkata uusia työnte- kijöitä heikkenee, minkä vuoksi esi- merkiksi Berthold ja Fehn (2003) pi- tävät tärkeänä työntekijöiden työsuh- deturvan heikentämistä työllisyyden edistämiseksi. Hallitus päätti heikentää työt- tömyysturvaa – mutta varo- vaisesti Saksan hallitus on joutunut kovaan pai- neeseen piintyneen työttömyyden ja lähes pysähtyneen talouskasvun vuok- si. Näyttää siltä, että valmiuksia olisi tehdä maan työttömyyskorvausjärjes- telmään ja työllisten irtisanomissuojaan lähinnä sellaisia muutoksia, jotka pois- taisivat ainakin selvät ylilyönnit verrat- tuna eurooppalaiseen käytäntöön. Niinpä Saksassa ollaan suuntautumas- sa pienten askelten politiikkaan, jossa vältetään työttömyystuen ja sosiaali- avun tuntuva aleneminen. Hallituksen muutosesitykset perustu- vat osin yhteiskunnallisesti laajapohjai- sen Harzin komitean esityksiin mm. pienten tulojen verotuen laajentamises- ta, työllistyvien työttömien verotues- ta, kotitalouspalveluiden verovähen- nyksistä ja ikääntyneiden työttömien työllistymistuesta. Nämä uudistukset edistävät työllisyyttä osaltaan, mutta ne eivät tule johtamaan pienten palkko- jen laajamittaiseen alenemiseen eikä työttömien toimeentulonormin alentu- miseen. Komitean esitysten pääpaino oli työvoimahallinnon uudistamisessa. Työvoimatoimistoista halutaan tehdä työllisyystoimistoja, joiden tehostunut toiminta tekisi mahdolliseksi tiukentaa mielekkäällä tavalla työnhakijoiden Edellyttääkö työlli- syyden kohottami- nen sosiaaliturvan ja palkkojen leik- kauksia? Kuvio 5. talous 2 03 28.4.2003, 15:0621
  • 24.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s22 velvoitteita mm. ottaa vastaan tarjot- tua työtä. Nyttemmin liittovaltion hallitus on päättänyt lyhentää yli 55-vuotiaiden työttömyysvakuutuksen mukaisen kor- vauksen enimmäiskestoa 16 kuukau- teen ja alle 55-vuotiaiden kohdalla 12 kuukauteen. Käytännössä tämä leik- kaus ei koske alle 45-vuotiaita, koska heidän kohdalla enimmäiskesto on jo nyt 12 kuukautta. Samoin on päätetty jo tämän vuoden aikana korvata enti- nen työttömyysavustus uudella tuki- muodolla (työttömyysavustus II), jon- ka taso on sama kuin sosiaaliavulla. Tätä tukea maksetaan työvoimaan kuuluville työttömille, käytännössä niil- le, jotka olivat aiemmin oikeutettuja työttömyysavustukseen ja osalle niitä, jotka saivat aiemmin sosiaaliapua. Van- ha sosiaaliapu jää sellaisten tulottomi- en tueksi, jotka eivät kuulu työvoi- maan. Sopimusjärjestelmä ja ammattiliitot Saksassa tehdään vuosittain liittokoh- taiset ja yleissitovat työehtosopimuk- set. Käytännössä minimipalkka mää- räytyy työehtosopimusten perusteella. Ne, jotka esittävät radikaalia työllisyys- reformia (EEAG 2002, 2003; OECD 2003) kulmakivenä reservaa- tiopalkkojen alentami- nen, esittävät luopumis- ta työehtosopimusten yleissitovuudesta ja siir- tymistä yksilöllisen ja työpaikkakohtaisen so- pimisen suuntaan. Täl- lä tavoin voitaisiin pois- taa palkkojen minimira- jat. Usein on esitetty, että korporatiivi- nen sopimusmalli jäykistää palkkoja myös muilla tavoin. Tämä vaikutus on kuitenkin heikko. Niinpä itse palkka- hajonta on esimerkiksi Suomessa ja Saksassa lähes yhtä suuri kuin USA:ssa, jossa palkoista sovitaan yk- silöllisesti (taulukko 4). Ammattiliitto- jen vaikutusvaltaa halutaan vähentää il- meisesti myös sen vuoksi, että ne vah- vistavat työntekijöiden neuvotteluvoi- maa ja nostavat siten palkkoja. Am- mattiliittojen välisen koordinaation li- sääminen tai keskitettyihin kokonais- ratkaisuihin siirtyminen ei ole saanut Saksassa merkittävää julkista vastakai- kua. Ehkä tämä selittyy siitä, että palk- kakoordinaatio, jolla voitaisiin ottaa huomioon monia välilli- siä vaikutuksia, lisää palkkamalttia selvimmin silloin, kun veroja ollaan nostamassa.4 Niinpä taas tilanteessa, jossa veroilla kustannettuja etuuksia karsitaan, koordinaation vaikutus voisi olla päin- vastainen ja aikaansaada lähinnä nousupainetta palkkoihin. Sen sijaan on melko hämmästyttä- vää, että korporatiivista käytäntöä ar- vostellaan siitä, ettei se sallisi eri palk- kausmuotojen joustavaa soveltamis- ta.5 Saksan metalliteollisuudessa esi- merkiksi on pitkät perinteet erilais- ten bonusten ja yksilöllisesti määräy- tyvien palkanlisien käytöstä. Vaikut- taa siltä, että ne, jotka näkevät am- mattiliittojen ja korporaatioiden rajoit- tavan eri palkkausmuotojen laajamit- taista soveltamista, kuvittelevat, että varsinkin tulokseen perustuvia kan- nustimia kannattaisi laajentaa nykyi- sestä merkittävästi. Usein kuitenkin monet luonnolliset syyt kuten palkki- on epävarmuuden aikaansaama riski, vaikeus havaita yksilöllistä työpanos- 4 Esimerkiksi Summers, Gruber ja Verga- ra (1993) ovat todenneet, että keskitetty sopiminen ottaa myös huomioon veroilla kustannettujen etujen vaikutukset työn- tekijöiden tuloihin, mistä seuraa palkka- malttia lisättäessä veroja. 5 Bertholdin ja Fehnin (2003) argumen- tointipalkkausjärjestelmänuudistamisesta ontuu myös monilta muilta osin. Kirjoit- tajien mukaan esimerkiksi yleistyvä jälki- fordistinen työympäristö useine tehtävi- neenedellyttääentistäjoustavampaajaeri tehtävät huomioon ottavaa palkkausta. Tähänkin väitteeseen voidaan suhtautua kriittisesti. Tunnetun mikrotaloustieteen tuloksen mukaan kyseisessä ympäristössä on työnantajan kannalta verraten tavan- omaisessa tilanteessa optimaalista rajoit- taa kannustimia ja soveltaa kiinteää palk- kausta (ks. esim. Holmström ja P. Milg- rom 1991). Syy tähän on se, että jotkut tehtävätovatkuitenkin”pehmeitä”javai- Saksassa ei synny ammattiliittojen välistä koordinaa- tiota eikä keskitet- tyjä työehtoseopi- muksia. Taulukko 4. Tulonjako eräissä OECD-maissa 1990-luvun puolivälissä. Gini-kerroin Köyhyysaste (tulot OECD-kulu- tusyksikköä kohden alle 50 % mediaanitulosta) Ennen tu- Tulonsiir- Vähennys- Ennen tu- Tulonsiir- Vähennys- lonsiirtoja tojen jäl- kerroin,% lonsiirtoja tojen jäl- kerroin,% keen keen Suomi 48 23 55 33 4 88 Ruotsi 48 22 57 36 4 92 Norja 43 24 47 27 4 85 Alankomaat 54 28 50 30 7 77 Ranska 56 29 46 39 8 79 Saksa 48 30 45 29 7 76 Iso-Britannia 60 35 43 38 12 66 Kanada 46 29 39 29 11 66 USA 50 38 28 29 18 38 Lähde: Talousneuvoston työryhmäraportti (2001). talous 2 03 28.4.2003, 15:0622
  • 25.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 23 ta ja moninaiset mahdollisuudet käyt- tää hyväksi puutteelliseen havainnoin- tiin perustuvaa palkkausta – eivätkä niinkään ammattiliitot ja korporatii- vinen sopimuskäytäntö – rajoittavat työnantajien halua lisätä tulospalkka- uksen osuutta. Työllisyyttä hyvinvoinnin kustannuksella? Edellä on käsitelty lähinnä työmarkki- noiden rakenteiden työllisyysvaikutuk- sia. Tässä nousivat keskeisesti esille eräiden asiantuntijoiden ja CSU:n edel- lyttämät toimet toi- meentulonormin alen- tamiseksi, mikä tekisi tilaa palkkojen alentu- miselle ja rajoittaisi osaltaan pienimpiin palkkoihin kohdistu- neen tuen kokonaisar- voa. Herää kysymys, kan- nattaako työllisyyttä edistää tällä tavoin. Jo- kainen askel toimeen- tulonormin (ja reser- vaatiopalkkojen) alen- tamiseksi lisää työlli- syyttä mutta vähene- vällä teholla, koska vai- keimmin työllistyvät tulevat vuoroon viimei- sinä. On myös selvää, että tähän prosessiin liittyvä tulonjaon muu- tos heikentää hyvin- vointia, koska menetet- ty euro on köyhälle ar- vokkaampi kuin lisäeu- ro rikkaalle. Työllisty- misen aikaansaamien positiivisten hyvinvoin- tivaikutusten vastapai- noksi kuvatussa pro- sessissa syntyy kasvavia negatiivisia vaikutuksia, jotka lopulta hallitsevat. Erimielisyydet Saksan ke- hittämisen suunnasta liittyvät paljolti edellä määritellyn optimin paikantami- seen. Koulujärjestelmä OECD:n PISA 2000-selvitys 15-vuo- tiaiden lukutaidosta sekä matematiikan ja luonnontieteiden osaamisesta (Väli- järvi ym. 2001) sai selville, että äidin- kielen oppiminen Saksan kouluissa jää OECD-maiden keskitason alapuolel- le. Unicef (2002) arvioi jo tehtyjä kar- toituksia6 , ja sen yhteen kokoavan in- dikaattorin mukaan Saksassa huonosti osaavia on selvästi enemmän kuin OECD-maissa keskimäärin. Ainoas- taan aikuisväestön lukutaitoa mittaa- vassa SIALS-tutkimuksessa (Linnan- kylä ym. 2000) Saksa sijoittuu keski- tason yläpuolelle. Eri maiden menestyminen edellä mai- nituissa tutkimuksissa viittaa siihen, että niin tulonjako7 , maan vauraus kuin koulujärjestelmäkin ovat vaikuttaneet. Esimerkiksi Suomessa ja Etelä-Kore- assa – kahdessa erityisen hyvin menes- tyneessä maassa – tulonjako on suh- teellisen tasainen ja koulujärjestelmä perustuu julkisten yhtenäiskoulujen hal- litsevaan rooliin. USA:n keskinkertai- nen menestyminen, kun mittana on keskiarvo, ja taas heikko menestymi- nen, kun mittana on huonosti osaavi- en osuus, kertoo jotain pikemminkin sosiaalisen koheesion puutteesta ja suu- rista tuloeroista kuin koulujärjestel- mästä, joka ei eroa (tai ei eronnut taan- noin) paljoakaan esimerkiksi Suomen ja Etelä-Korean järjestelmistä. Saksan kohdalla huonot tulokset viit- taavat selvästi epäonnistuneeseen kou- lujärjestelmään. Lapset ohjataan jo neljännen luokan jälkeen kolmeen vaihtoehtoiseen ja varsin eritasoiseen kouluun (Hauptschule, Realschule ja Gymnasium). Mitä ilmeisimmin aikai- nen eriytyminen säilyttää lasten koti- taustojen erojen vaikutuksia voimak- kaasti. Tätä taustaa vasten on huomi- onarvoista, että ne tahot, jotka ovat valmiita uudistamaan Saksan talouden ja yhteiskunnan rakenteita melko ra- dikaalisti ainakin työmarkkinoiden ja sosiaaliavun tason osalta (ks. esim. OECD, 2003), ovat hyvin pidättyviä koulujärjestelmää koskevissa kannan- otoissaan. keasti kontrolloitavia, minkä vuoksi ha- vaittuun tulokseen perustuva palkkaus kannustaisi juuri näiden – työnantajalle tärkeidenkin–työtehtävienlaiminlyöntiin. 6 Unicef (2002) tukeutui OECD:n PISA 2000-aineistoon ja toiseen mittaukseen (TIMS 1999), jossa arvioitiin 8-luokka- laistenedistymistämatematiikassajaluon- nontieteissäerimaissa. 7 Teoreettisessa kirjallisuudessa on osoi- tettu, että tasainen tulonjako lisää inves- tointeja inhimilliseen pääomaan. Unicef (2002) on tarkastellut maa-aineistoa ja verrannut tulonjakoa huonon osaamisen yleisyyteenerimaissa.Tällainentarkastelu antaa vain viitteistä kyseisestä relaatiosta. Kuitenkin jo tämä vertailu viittaa positii- viseen korrelaatioon tasaisen tulonjaon sekä tasaisen ja hyvän oppimisen välillä. Eero Lehdon mielestä on luonnollista, että Saksassa kes- kustellaan paljolti samanlaisista talouspoliittisista kysy- myksistä kuin Suomessakin, onhan molemmissa maissa korkea työttömyys. talous 2 03 28.4.2003, 15:0623
  • 26.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s24 Edellä kävi ilmi, että epätasainen tu- lonjako leimaa koko yhteiskuntaa ja heijastuu myös nuoremman ikäluokan mahdollisuuksiin kouluttautua, ei vain opetukseen käytettyjen resurssien, vaan yleisemminkin perheiden talous- tilanteen vuoksi. Tämän vuoksi ohjel- ma, joka suosittaa esimerkiksi työ- markkinajoustojen lisäämistä kiinnittä- mällä huomion vain tulonjaon lyhyen aikavälin (sukupolven sisäisiin) vaiku- tuksiin, voidaan pitää rajoittuneena. Tämä rajoittuneisuus voi aikaansaada yhteiskuntapolitiikkaan vinouman, jos- sa annetaan liian suuri paino lyhyen ai- kavälin kannustimille. Innovaatiopohjainen kasvu Uuden talouden ja informaatiotekno- logian merkitys Saksan taloudelle on jäänyt verraten vähäiseksi. Sekä in- vestoinneilla informaatioteknologiaan että tämän alan tuotteiden valmistuk- sella on Saksassa vähäisempi merki- tys kuin esimerkiksi USA:ssa, Pohjois- maissa ja Itä-Aasian nopeasti kasva- vissa maissa (IMF 2001). Tämä on nähty Saksan hitaan kasvuvauhdin yhdeksi syyksi, joskin ICT-alan viime vuosien kriisin vuoksi arviot ovat täs- sä asiassa tulleet aiempaa varovaisem- miksi. Merkillepantavaa kuitenkin on, että Saksan T&K-investoinnit suh- teessa bkt:hen ovat pysyneet OECD- maiden keskitasoa korkeampina. Vuonna 2001 Saksan T&K-intensi- teetti oli jo 2,5 prosenttia ja lähes sama kuin USA:n (2,7 %) mutta selvästi Suomen (3,4 %) ja Ruotsin (3,8 %) tason alapuolella. On sanottu että Euroopan ongelma on nimenomaan yksityisesti rahoitet- tujen T&K-investointien vähäisyys. Mutta tämäkään ei pidä paikkansa, jos Saksaa verrataan USA:han. Saksassa julkisten T&K-menojen osuus bkt:sta on sama kuin USA:ssa mutta pienem- pi kuin Suomessa tai Ruotsissa. Tämä kertoo kuitenkin siitä, että Saksassa- kin pyritään kohtuullisen aktiivisesti paikkamaan niitä aukkoja, joita yksi- tyisten rahoitusmarkkinoiden epätäy- (2000), Lukutaito työssä ja arjessa, Ai- kuisten toinen kansainvälinen lukutaito- tutkimus Suomessa, tiedote 15.6.2000. OECD (1999), Benefit Systems and Work Incentives, Paris. OECD (2003), OECD Economic Sur- veys – Germany, Volume 2002, Supple- ment No. 4 – January 2003. Summers, L. & Gruber, J. & Vergara, R. (1993), Taxation and the Structure of Labor Markets, Quarterly Journal of Economics, CVIII, 385–411. Unicef (2002), Schools Can Serve to Reduce or Challenge Existing Social Inequality, Innocenti Report Card, Issue No 4, November. Vanhoudt, P. & Onorante, L. (2001), Measuring Economic Growth and New Economy, EIB Papers, vol. 6, No 1. Välijärvi, J. & Linnakylä & Kupari & Reinikainen, P. & Malin, A. & Puhakka, E. (2001), Suomen tulevaisuuden osa- ajat, PISA 2000-tutkimuksen esitulok- sia, Jyväskylä.. dellisyys tai yksityisrahoitteisten T&K- menojen riittämättömyys aiheuttaa. In- novaatiopohjaisen kasvun voimistami- seksi on myös esitetty laajakantoisia muutoksia työmarkkinoiden toimin- taan ja verotukseen muun muassa yrit- täjyyden edistämiseksi. Koska näiden toimien kosketuspinta olisi hyvin laa- ja, ei niiden tarpeellisuutta voi arvioi- da yksin teknologiapolitiikan näkö- kulmasta. KIRJALLISUUS Bell, B. & Jones, J. & Thomas, J. (2002), Estimating the Impact of Changes in Employer’s National Insurance Contri- butions on Wages, Prices and Emplo- yment, Bank of England Quarterly Bul- letin, Winter 2002. Berthold, N. & Fehn, R. (2002), Unemployment in Germany: Reasons and Remedies, CESifo Working Paper No. 871. Caballero, R. & Hammour, M. (1997), Jobless Growth: Appropriability, Factor Substitution and Unemployment, NBER Working Paper 6221. Daveri, F. & Tabellini, G. (2000), Unemployment, Growth and Taxation in Industrial Countries, Economic Policy, 30, 49-88. Deutsche Bundesbank (2000), Prob- lems of International Comparisons of Growth Caused by Dissimilar Methods of Deflation, With IT Equipment in Ger- many and United States as a Case in Point, Monthly Report, August. EEAG (2002), Report on the Europe- an Economy, 2002, European Econo- mic Advisory Group at CESifo, Munich. EEAG (2003), The Second Report of European Economic Advisory Group by CESifo, Munich. Holmström, B. & Milgrom, P. (1991), Multitask Principal-Agent Analysis: In- centive Contracts, Asset Ownership and Job Design, Journal of Law, Economics and Organization 7 (Special Issue), 24– 52. IMF (2001), World Economic Outlook, October. Koskela (2002), Labour Taxation and Employment in Trade Union Models: A Partial Survey, teoksessa Towards Higher Employment, toim. Seija Ilma- kunnas ja Erkki Koskela, VATT, Helsinki 2002. Linnankylä, P. & Malin, A. & Sulku- nen, S. & Blomqvist, I. & Virtanen, H. talous 2 03 28.4.2003, 15:0624
  • 27.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 25 Työmarkkinoiden toiminta on onnis- tunut Euroopan talous- ja rahaliiton jäsenmaissa keskimäärin huonosti. Työttömyyslukuja nostavat ylöspäin eritoten suuret Emu-maat. Työllisyy- den hoito on onnistunut pienissä so- pimusyhteiskunnissa paremmin – ai- noana surullisena poikkeuksena Suo- mi. Nämä erot ilmenevät oheisesta tau- lukosta 1, johon on koottu OECD:n Employment Outlookista vertailukel- poisia lukuja vuodelta 2001. Maat on Juhana Vartiainen Fackföreningsrörelsens Institut för Ekonomisk Forskning (FIEF), Tukholma Euroopan keskuspankin rahapolitiikka ja työmarkkinat1 Yhteinen ja uskottava rahapolitiikka johtaa todennäköisesti suomalaistyyppisten yhteiskuntasopimusten poliittisen tilauksen voimistumiseen euro- maissa. Liian alhainen inflaatiotavoite voi kuitenkin olla työlli- syyden ja hyvinvoinnin kannalta vahingollinen. Juhana Vartiainen siirtyi viime syksynä kahdeksi vuodeksi Palkansaajien tutkimuslai- toksesta Ruotsin ay-liikkeen tutkimuslaitokseen. 1 Esitelmä Palkansaajien tutkimuslaitok- sen seminaarissa “Euroalueen talouspoli- tiikka valinkauhassa” 24.2.2003. talous 2 03 28.4.2003, 15:0625
  • 28.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s26 jaettu kahteen ryhmään, “pieniin so- pimusyhteiskuntiin” ja “suuriin mai- hin”. Ensin mainituissa pyritään koor- dinoimaan palkanmuodostusta jon- kinlaisen tulopolitiikan avulla. Suuret maat on valittu kokonsa perusteella, mutta niille on myös tyypillistä heik- ko kansantalouden tasoinen palkka- koordinaatio. Vertailun ulkopuolelle jäävät Belgia, Portugali, Kreikka, Luxemburg ja Ir- lanti, joista neljää ensimmäistä ei par- haalla tahdollakaan voi pitää “sopimus- yhteiskuntina”. Irlanti on rajatapaus, jonka luokittelu on vaikeaa. Tanska ja Ruotsi eivät kuulu rahaliittoon, mutta sopeutuminen alhaiseen inflaatioon ja uskottavaan rahapolitiikkaan on ollut niille samanlainen haaste kuin Emu- maillekin. Lisäksi Tanska on sitonut kruununsa arvon euroon, joten sen ta- louspolitiikkaa rajoittavat lähes samat vaatimukset kuin rahaliiton jäseniäkin. Palkkasopimusten koordi- nointi edelleen hyvästä? Ensimmäisen aallon rahaliittotutkimuk- sessa ja Suomen Emu-keskustelussa monet olettivat, että Emu-jäsenyys saattaa suomalaistyyppisen palkka- koordinaation vaikeuksiin. Ehkä yksin- kertaisin intuitio tämän käsityksen tu- eksi seurasi suoraan suositusta Calm- forsin ja Driffillin (1988) mallista, jos- sa hyvät lopputulokset saavutetaan joko keskittämisen tai hajauttamisen kautta. Koska suuressa Emu-taloudes- sa keskittämisvaihtoehtoa ei ole, niin vaihtoehdoiksi jäävät vain “hyvä” ha- jauttaminen ja “huono” välivaihtoeh- to, joka samastettiin nyt kansalliseen koordinointiin ikään kuin ajatellen, että kansalliset keskusjärjestöt edustavat suuressa Emu-taloudessa jotakin sa- mantapaista kuin “liitot” eli välitaso Calmfors-Driffill-mallissa. Tuoreempi tutkimus on kuitenkin muuttanut tämän käsityksen. Kansal- listen ammatillisten keskusjärjestöjen samastaminen Calmfors-Driffill-mallin “ammattiliittoihin” ei osoittautunut ko- vin hyväksi intuitioksi, ja uudemmissa teoreettisissa tarkasteluissa syntyykin yleensä palkkakoordinoinnin siunauk- sellisuutta korostavia lopputuloksia. Esimerkkinä tällaisesta tarkastelusta on Fabrizio Coricellin, Alex Cukiermanin ja Alberto Dalmazzon (2000) artikke- li, jonka teoreettinen malli on tälle kir- jallisuudelle tyypillinen. Siinä keskus- pankki voi painottaa inflaatio- ja työl- lisyystavoitteita niin, että inflaatiotavoit- teen suhteellista painoa kutsutaan “konservatiivisuudeksi”. Palkanmuo- dostus taas voi tapahtua yritys-, am- mattiliitto- tai kansallisella tasolla. Ra- hapolitiikan ja palkanmuodostuksen strateginen vuorovaikutus syntyy sii- tä, että keskuspankki voi uhata kor- kojen nostolla, jos palkat kohoavat lii- kaa. Mallissa ensinnäkin työllisyys on sitä korkeampi mitä konservatiivisempi on keskuspankki ja mitä enemmän palkkaneuvotteluja koordinoidaan. On siis aina hyödyllistä palkata kes- kuspankkiin inflaatiohaukka ja lisätä palkkaneuvottelujen koordinointia. Jos sitä vastoin keskuspankki on “leväpe- räinen” eli vastaa korkeisiin palkanko- rotuksiin rahapolitiikkaa keventämäl- lä, ammattiliitot todennäköisesti esit- tävätkin korkeita vaatimuksia, jolloin työllisyys jää alhaiseksi. Toiseksi keskuspankin konservatii- visuuden suhteellinen hyöty on suu- rin silloin, kun palkkaneuvottelujen koordinointi on keskitasoa. Tämän voi ymmärtää niin, että aivan kattava keskusjärjestö joka tapauksessa sisäis- tää korkeiden palkkavaatimusten kaik- ki mahdolliset ulkoisvaikutukset (esi- merkiksi työllisyyteen), jolloin keskus- pankin erityistä kurituksen uhkaa ei edes tarvita. Jos sitä vastoin palkan- muodostuksen koordinointi tapahtuu välitasolla (liittotasolla), tämä “koston” mahdollisuus on hyödyllinen palkka- vaateiden hillitsijä. Työttömyyslukujen ristiintaulukointi rahapolitiikan strategian ja neuvotte- lujen keskittyneisyyden kanssa näyttäi- sikin tarjoavan empiiristä tukea jälkim- mäiselle tulokselle. Kuten Iversen (1999) on osoittanut vuosia 1973– 1993 koskevassa vertailussaan, pe- räänantamaton rahapolitiikka näyttäi- si parantavan työllisyyttä erityisesti sel- laisissa maissa, joissa palkkaneuvotte- lujen koordinointi on vähäistä. Palkkaneuvottelujen koordinointi näyttäisi siis hyödylliseltä rahaliitonkin oloissa. Teoriamallien johtopäätökset pitää kuitenkin aina tulkita vain suun- taa antaviksi. Niistä ei ainakaan näytä seuraavan mitään sellaista vahvaa joh- topäätöstä, että tulopolitiikasta olisi syy- tä luopua. Tälle teoriakirjallisuudelle tyypilliset matemaattiset oletukset tosin tekevät sen johtopäätöksistä ehkä turhankin suosiollisia palkanmuodostuksen koor- Taulukko 1. OECD:n standardoidut työttömyysasteet vuonna 2001 eräis- sä EU-maissa. Maa Työttömyysaste 2001 Alankomaat 2,4 Itävalta 3,6 Ruotsi 5,1 Suomi 9,1 Tanska 4,3 Pienten sopimusyhteiskuntien keskiarvo 4,9 Espanja 13,0 Italia 9,5 Ranska 8,6 Saksa 7,9 Suurten euromaiden keskiarvo 9,7 talous 2 03 28.4.2003, 15:0626
  • 29.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 27 dinaatiolle. Koordinaatio näet tuottaa niissä usein jopa paremman lopputu- loksen kuin täysin kilpailulliset työ- markkinat, joilla palkkaneuvottelut käydään yksilötasolla. Tämä on mie- lestäni epäuskottavaa ja johtuu siitä, että malleissa oletetaan tyypillisesti ns. monopolistinen kilpailu eli että kaik- kien yritysten tuotteet ovat erilaisia. On kuitenkin uskottavaa, että aivan hie- nojakoisimmalla neuvottelutasolla toi- mii yrityksiä, joiden tuotteet ovat lä- hes samanlaisia (täydellisiä substituut- teja), ja tällöin koordi- nointi ei voine koskaan olla aidosti parempi kuin täydellinen kilpailu. Joka tapauksessa raha- liiton aiheuttama muu- tos palkkaneuvottelujen ja rahapolitiikan väliseen interaktioon on järkevää tulkita niin, että kansal- lisella tasolla pelote heikkenee eli rahapoli- tiikka muuttuu myötäi- levämmäksi, samalla kun konservatii- visuus pikemminkin voimistuu koko euroaluetta ajatellen. Tämän voi tul- kita niin, että pelote on korvattava kansallisella koordinaatiolla. Onko koordinointi toden- näköistä? Vaikka koordinointi olisi suotavaa, sitä ei välttämättä kyetä ylläpitämään. Ky- symys koordinoinnin tarpeellisuudes- ta on siis eri asia kuin kysymys sen kan- nustimista ja eri neuvottelusääntöjen houkuttelevuudesta työmarkkinajärjes- töjen näkökulmasta. Toisaalta kuiten- kin peliteoreettiset intuitiomme kerto- vat, että sikäli kuin palkkakoordinoin- ti on hyödyllistä, on todennäköistä, että se myös saavutetaan. Tätä näkemystä tukevat peliteorian monet ns. Folk-teo- reemat. Työmarkkinoita ja ammattiliittojen välistä kilpailuasetelmaa voidaan aja- tella toistettuna pelinä, jossa kukin ammattiliitto voi saavuttaa hetkellistä hyötyä luopumalla palkkamaltista, mutta kaikille osapuolille olisi pitkällä aikavälillä hyödyllistä, jos kaikki olisi- vat mukana maltillisessa tulopolitiikas- sa. Peliteorian Folk-teoreemat sanovat suunnilleen sen, että tällaisessa asetel- massa on yleensä mahdollista päästä suotuisaan lopputulokseen. Tämä edellyttää, että pelaajat eli tässä tapa- uksessa ammattiliitot kykenevät ha- vaitsemaan, mitä toiset pelaajat teke- vät, ja ne kykenevät tarvittaessa uh- kaamaan myös jonkinlaisella “kostol- la” sitä, joka lipeää yhteisestä linjasta. Lipeämisen houkuttele- vuutta vähentää se, että jokainen tietää sen joh- tavan palkkamaltin ylei- seen repeämiseen, mis- tä puolestaan seuraa korkeampi inflaatio, heikompi kilpailukyky ja korkeampi työttömyys. Palkkakoordinoinnin kannustimia ja rahaliit- toa analysoinut norjalai- nen tutkija Steinar Hol- den (2001a) tulee juuri tähän loppu- tulokseen. Hänen artikkelissaan työ- markkinat koostuvat ammattiliitoista, jotka voivat valita joko palkkamaltin tai omien jäsentensä palkkojen suuren korotuksen. Jälkimmäinen vaihtoehto tuo välitöntä hyötyä mutta johtaa palk- kamaltin yleiseen romahdukseen. Palk- kamalttia voidaan siis ylläpitää ns. ali- pelitäydellisenä tasapainona toistetus- sa pelissä. Jos kansallisen tason raha- politiikka poistuu, palkkamaltin yllä- pitäminen helpottuu, koska koordinoi- mattomasta vaihtoehdosta tulee niin huono. “Kaikki kaikkia vastaan”-peli toimii siis omana pelotteenaan, ja kan- sallisen rahapoliittisen pelotteen pois- tuminen muuttaakin siis koordinoin- nin kannustimia suosiollisemmiksi. Holdenin teoria voi kuvata Suomen- kin tilannetta. Mielestäni on uskotta- vaa, että Suomessa yleinen vannomi- nen palkkamaltin ja tulopolitiikan ni- miin heijastaa juuri pelkoja siitä, mi- ten huonosti meille kävisikään, jos ajauduttaisiin ammattiliittojen väliseen lyhytnäköiseen palkkakilpailuun. Alhainen inflaatio ja rahaliittoyhteis- työ näyttäisivät teoriakirjallisuuden va- lossa siis tukevan ajatusta, että palk- kasopimusten koordinaatiota a) kan- nattaa jatkaa ja b) tullaan jatkamaan, jos instituutiot sen mahdollistavat. Hie- man kärjistäen voisi sanoa: jos koor- dinoinnin instituutiot ovat hyvässä kun- nossa, niin Emu-jäsenyys onnistuu paremmin. Olisiko tämä yksi selitys yllä olevan taulukon työttömyysluvuil- le? Uusi Phillipsin käyrä Sekä talouspolitiikan päättäjien että kansantaloustieteen tutkijoiden paris- sa hyväksyttiin 1980-luvulla yleisesti ajatus, ettei korkea inflaatio voi taata pysyvästi korkeampaa työllisyyttä. Näin hylättiin (perustellusti) vanha Phillip- sin käyrä, jonka mukaan olisi mahdol- lista valita korkeamman inflaation ja korkeamman työllisyyden välillä. Phil- lipsin käyrä perustui siihen kyseenalai- seen olettamukseen, että korkeaa in- flaatiota ylläpitämällä voitaisiin jatku- vasti “huijata” osaa taloudenpitäjistä hyväksymään alhaisemmat reaalipalkat kuin mitä oltaisiin valmiita hyväksy- mään, jos inflaatio olisi alhainen. Phillipsin käyrä-ajattelu edellytti siis, etteivät kansalaiset huomaa inflaatio- ta, mikä on kyseenalainen oletus. Sik- si nyt uskotaan ns. pystysuoraan Phil- lips-käyrään, jolla rakenteellinen työt- tömyys on riippumaton inflaatiosta. On kuitenkin olemassa tuoretta em- piiristä ja teoreettista näyttöä siitä, että liian alhainen, lähellä nollaa oleva in- flaatio voi olla työllisyydelle vahingol- linen. Tämän ns. uuden Phillipsin käy- rän (kuvio 1)mukaan pystysuora Phil- lipsin käyrä tarjoaa suunnilleen oikean kuvan taloudesta, kunhan siihen teh- dään pieni mutta tärkeä “reunahuo- mautus”: jos inflaatio painetaan liian lähelle nollaa, työllisyys kärsii. Tällä “hyvin alhaisen”, esimerkiksi 0 tai 1 prosentin inflaation alueella voikin val- lita perinteisen Phillipsin käyrän mu- kainen suhde inflaation ja työttömyy- den välillä (Akerlof & Dickens & Per- ry 2000, Holden 1994 ja 2002, Lund- Kansallisella tasol- la rahapolitiikan pelotteen puuttu- minen on korvat- tava palkkaneu- vottelujen koordi- naatiolla. talous 2 03 28.4.2003, 15:0627
  • 30.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s28 borg & Sacklén 2002, Mankiw & Reis 2001). Teoreettisia selityksiä tälle ilmiölle on haettu kahdelta suunnalta. Osa niistä perustuu oletukseen, että hintoja kos- keva tieto ei kulje täydellisen sutjak- kaasti, vaikka kaikki taloudenpitäjät olisivatkin rationaalisia (esim. Man- kiw & Reis 2001). Toinen, saman- suuntainen selitys on, että hintainfor- maation täydellinen huomioonottami- nen on yrityksille kallis- ta. Jos inflaatio on esi- merkiksi 2–3 prosent- tia, osa yrityksistä toi- mii sellaisen työhypotee- sin varassa, että hinnat eivät muutu. Tällöin pieni inflaatio laskee re- aalipalkkoja ja työllisyys kohenee. Jos vanha Phillipsin käyrä perus- tui siihen, että kaikkia taloudenpitäjiä voidaan “huijata” jatkuvasti ja paljon, uusi Phillipsin käyrä näyttää olettavan, että joitakuita voidaan “huijata ihan pikkuisen” (esim. Akerlof & Dickens & Perry 2000 ja Lundborg & Sack- lén 2002). Nämä teoriat eivät välttä- mättä oleta, että yritykset ovat irra- tionaalisia. Pikemminkin voi ajatella, että hintainformaation tarkka seuraa- minen on kallista. Kuvio 1 esittää Lundborgin ja Sacklénin teorian mu- kaan piirrettyä Phillips-käyrää. Toinen, mielestäni uskottavampi teo- reettinen selitysmalli uudelle Phillipsin käyrälle lähtee työmarkkinoiden sopi- muskäytännöistä. Se perustuu siihen, että nimellispalkkojen alentaminen edellyttää yleensä aina neuvotteluja, kun taas palkkojen nostaminen onnis- tuu yrityksen yksipuolisin toimenpitein. Palkkojen nostaminen edellyttää, että työntekijät ryhtyvät jon- kinlaisiin painostustoi- miin, mikä on aina jos- sain määrin vaivalloista tai kallista. Lisäksi van- ha palkkasopimus toimii monissa yrityksissä läh- tökohtana ennen kuin uusi sopimus saadaan aikaan. Jos inflaatio on korkea, vanha sopimus on kuitenkin yleensä irrelevantti, ja uusi sopimus neuvotellaan puhtaalta pöydältä. Holden (1994, 2002) on tältä poh- jalta osoittanut täsmällisesti, että työl- lisyys on nollainflaation regiimissä al- haisempi kuin hieman korkeamman inflaation maailmassa. Holdenin teo- ria perustuu siihen, että palkkasopi- muksen muuttaminen toisen osapuo- len tahtoa vastaan vaatii aina jonkin- laista uhkaa työsulun tai lakon käyn- nistämisestä. Tällaisista taistelutoimis- ta syntyy aina kustannuksia, kun taas helpointa olisi jatkaa vanhaa sopimus- ta. Korkean inflaation aikana vanha sopimus on aina työntekijöille heik- ko, joten jää työntekijöiden harteille koettaa parantaa sitä. Alhaisen inflaa- tion ja heikon suhdannetilanteen ai- kana puolestaan yritysten on käynnis- tettävä palkkojen alentamistoimet. Siksi alhaisen inflaation maailmassa työntekijöiden neuvotteluvoima on työllisyyden kannalta “liiankin hyvä” ja reaalipalkka keskimäärin korkeam- pi. Oli uuden Phillipsin käyrän teoreet- tinen perustelu mikä tahansa, se olisi kyettävä vahvistamaan empiirisesti. Akerlof & Dickens & Perry (2000), Wyplosz (2001) ja Lundborg & Sack- lén (2002) ovat kyenneet löytämään empiiristä tukea uudelle Phillipsin käy- rälle. Akerlofin ym. mukaan työllisyy- den kannalta optimaalinen inflaatio- vauhti voisi olla noin 1,5–4 prosent- tia, kun taas Wyplosz päätyy lähes 5 %:n tasoon. Lundborg & Sacklén pää- tyvät välille 2,5–4 %. Tällaiset inflaa- tiotavoitteet ovat keskimäärin korke- ampia kuin mitä EKP tällä hetkellä ta- voittelee.2 Jos uusi Phillipsin käyrä on pätevä, siitä seuraa tietysti kiinnostavia johto- päätöksiä EKP:n toiminnan kannalta. Edellyttääkö euroalueen inflaation pai- naminen 2 %:n alle tarpeettoman suu- ria työpaikkojen menetyksiä? Kiinnos- tavaa on sekin, että EKP on tällä het- kellä arvioimassa uudelleen rahapoliit- tista strategiaansa. Pidän erityisesti jälkimmäistä sopi- musperäistä selitystä Phillipsin käyräl- le periaatteessa uskottavana. Sen olet- taminen ei vaadi uskomaan, että ku- kaan on epärationaalinen tai että in- formaatio kulkee hitaasti. Se perustuu vain ajatukseen, että yrityksen ja työn- EKP näyttää tavoittelevan työllisyyden kan- nalta liian alhais- ta inflaatiota. 2 EKP:n tavoite on väli 0–2 %. Rahan kiertonopeutta ja sen määrää koskevista estimaateista ja tavoitteista on päätelty, että EKP:n todellinen piste-estimaattita- voite on 1,5%. Kuvio 1. Uusi Phillipsin käyrä. Työttömyys- aste Inflaatio talous 2 03 28.4.2003, 15:0628
  • 31.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 29 tekijän välisen työsopimuksen olemas- saolo merkitsee jotakin aitoa eroa suh- teessa sellaiseen tilaan, jossa työsopi- musta ei ole olemassa. Toisin ilmais- tuna yrityksen nykyinen palkkataso vaikuttaa siihen, mikä on sen ensi vuo- den palkkataso, eikä jokaista neuvot- telukierrosta käydä puhtaalta pöydäl- tä. Holdenin alhaisen inflaation kritiik- ki eli teoria sopimusperäisestä Phil- lips-käyrästä ontuu ehkä kuitenkin pienten “sopimusyhteiskuntien” koh- dalla Holdenin teoriahan perustuu pai- kallisiin neuvotteluihin. Suomen kal- taisessa taloudessa on kuitenkin aina yritysten ulkopuolella sovittu yleisko- rotuksesta, joka on vastannut inflaa- tiota ja tuottavuuden nousua. Inflaa- tion hidastuminen on yksinkertaisesti alentanut yleiskorotuksia vastaavasti, eikä yritystason asetelma siten ole muuttunut inflaation alentuessa. Sik- si uskoisin, että “työehtosopimusve- toisen” talouden suhteellinen suoritus- kyky ei heikkene inflaatiovauhdin ale- nemisen myötä samalla tavalla kuin teorian mukaan suurissa hajautettu- jen työmarkkinoiden maissa tapahtuu. Tämäkin saattaisi selittää alussa esit- tämääni havaintoa, jonka mukaan suuret maat ovat kärsineet inflaation alenemisesta enemmän kuin pienet sopimusyhteiskunnat. Inflaatio ja työsopimusten muoto Sopimusperäinen Phillipsin käyrän teo- ria voi selittää myös Euroopan ja USA:n välistä eroa työmarkkinoiden suorituskyvyssä. Nehän eroavat toisis- taan työmarkkinoiden sopimusoikeu- den suhteen. USA:ssa kumpikin osa- puoli voi irtisanoa työsopimuksen il- man erityisiä perusteita, kun taas Eu- roopan maissa sopimuksen muuttami- nen ja irtisanominen vaativat neuvot- teluja ja perusteluja. Siksi USA:n ta- lous kykenee ehkä sopeutumaan pa- remmin alhaiseen inflaatioon. Steinar Holden (2001b) on esittänyt kiinnostavan teorian siitä, miten inflaa- tiovauhdin alentami- nen tulee muuttamaan myös Euroopan mai- den sopimusmuotoja. Hänen mallissaan yri- tykset voivat valita, tar- joavatko ne henkilös- tölleen kiinteän palk- kasopimuksen, jota ei voi irtisanoa, vai sellai- sen joustavan palkka- sopimuksen, joka on yksipuolisesti irtisanot- tavissa. Kun työntekijä palkataan, yritys ei tie- dä etukäteen, miten hyvin tämä soveltuu työhönsä. Niinpä työn- tekijän tuottavuus sel- viää vasta tietyn ajan kuluttua. Kummassakin sopi- mustyypissä on omat etunsa ja haittansa. Kiinteä sopimus tarjo- aa paremmat kannus- timet koulutusinves- tointeihin, kun taas joustava sopimus mah- dollistaa irtisanomiset ja lisää siten tehokasta liikkuvuutta (minkä voi tässä mallissa tulkita niin, että se lisää työllisyyttä). Kiinnostavaa on kuiten- kin, että eri sopimustyyppien keski- näinen paremmuus riippuu inflaatio- vauhdista. Hyvin korkea tai hyvin al- hainen inflaatio merkitsevät sitä, että joustavat sopimukset ovat yrityksille houkuttelevampia. Korkean inflaation aikana kiinteä sopimus on irrelevantti, koska se jää aina jälkeen tuottavuu- den ja hintojen nousun vauhdista. Hyvin matalan inflaation aikana kiin- teä sopimus tulee puolestaan yrityksil- le kalliiksi, koska niiden on vaikea päästä eroon huonoksi osoittautunees- ta työsuhteesta. Hyvin matalan ja hy- vin korkean inflaation välissä on kui- tenkin kohtuullisen inflaation alue, jos- sa osa yrityksistä (ne joissa koulutuk- sella on suurempi tuotto) tarjoaa mie- luummin kiinteitä sopimuksia. Kun inflaatio painuu lähelle nollaa, tulevat joustavat sopimukset kuitenkin suh- teellisesti houkuttelevammiksi, ja vain sellaiset yritykset, joissa sisäisen kou- lutuksen tuotto on erityisen korkea, tarjoavat kiinteitä sopimuksia. Suomenkin työmarkkinoilla viime vuosina tapahtuneet palkkaustapojen ja sopimuskäytäntöjen muutokset hei- jastavat näitä pyrkimyksiä. Erityisesti tulee mieleen kolme havaintoa. Yhtääl- tä tulospalkat ovat yleistyneet, ja teol- lisuudesta tekemäni laskelmat osoitta- vat, että ne ovat erityisesti toimihenki- löiden kohdalla alaspäin joustava palk- kaerä (työntekijöillä ei samaa efektiä juuri näy). Toisaalta määräaikaiset työ- suhteet yleistyivät nopeasti 1990-luvul- la niin, että niiden piirissä oli vuonna 1997 vajaat 20 prosenttia työvoimasta (Kauhanen 2002). Tämä kertoo sa- manlaisesta pyrkimyksestä joustavien sopimustyyppien lisäämiseen. Kolman- Juhana Vartiainen katsoo, että Euroopan kokemusten valos- sa tulopolitiikkaa kannattaa jatkaa. talous 2 03 28.4.2003, 15:0629
  • 32.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s30 tena voi ottaa esille työsopimuslain tuoreen muutoksen, joka mahdollistaa tietyissä oloissa yksipuolisen palkan- alennuksen. Suomalaiset työmarkkinat sopeutuvat tähän alhaisen inflaation ja suuremman nimellisjoustavuuden maa- ilmaan niin, että joustavuus kasvaa mutta sopimusjärjestelmä ei muutu dramaattisesti. Johtopäätöksiä Läpikäymäni kirjallisuus tukee siis seu- raavanlaisia näkemyksiä: 1) Rahapolitiikan uskottava tiukkuus (eli se, että keskuspankki ei kevennä rahapolitiikkaa, jos palkkojen nousu- vauhti kiihtyy) on hyödyllistä. Tiukka keskuspankki, joka uhkaa kostaa ko- roilla ja korkojen kanssa kaikenlaiset palkkavaatimusten ylilyönnit, on paras pelote ammattiyhdistyksille, myös nii- den itsensä ja niiden jäsenistön kan- nalta. 2) Oli keskuspankin tiukkuus mikä tahansa, järjestäytyneillä työmarkkinoil- la toimii parhaimmin sellainen palkan- muodostus, jossa koordinointi on voi- makasta. Mitä enemmän on koordi- nointia, sitä enemmän sisäistetään ul- koisvaikutuksia ja sitä alhaisempi on työttömyys. 3) Vaikka tiukka rahapolitiikka on hyvästä, tiukkuus tarkoittaa uskotta- vaa peräänantamattomuutta inflaatio- tavoitteen ajamisessa eikä sitä, että in- flaatiovauhti on mahdollisimman alhai- nen. 4) Uusi Phillipsin käyrä-kirjallisuus väittää, että sallimalla hieman korke- ampi inflaatiotavoite saavutetaan myös parempi työllisyys. Tämä kritiikki on syytä ottaa vakavasti, koska ei ole mi- tään tutkimuksellista näyttöä siitä, että siirtyminen esimerkiksi 3 prosentin inflaatiotavoitteeseen aiheuttaisi mene- tyksiä kenellekään. 5) Sekä palkkapolitiikan koordinoin- nin hyödyllisyys että sopimusperäinen Phillipsin käyrä-teoria tarjoavat peri- aatteessa perusteluja sille, miksi pien- ten “sopimusyhteiskuntien” työmark- kinat ovat toimineet paremmin. Palk- kaneuvottelujen koordinointi on niis- sä helpompaa, ja työehtosopimusten yleiskorotukset ottavat yleensä huomi- oon inflaatiovauhdin muutokset niin, etteivät ne vaikuta yritystason neuvot- teluasetelmaan. Pieni inflaatiotavoitteen löysääminen voisi siis tuoda “ilmaisen lounaan”. Monet näyttävät ajattelevan, että kes- kuspankin “konservatiivisuuden” on merkittävä myös mahdollisimman al- haista inflaatiotavoitetta. On kuitenkin mahdollista ajatella, että inflaatiota- voitteen löysääminen ja finanssipolitii- kan kireänä pitäminen olisi tällä het- kellä parasta talouspolitiikkaa euroalu- eella. Euroalueen politiikassa on ikä- vän todennäköisenä ilmassa aivan toi- senlainenkin suunta, joka tuo mieleen Oskar Lafontaine – ajan keskustelut: finanssipolitiikka on poliittisista syistä herpaantumassa ekspansiivisempaan suuntaan, samalla kun EKP:ssa ehkä ajatellaan, että kannustimet rakenteel- lisiin muutoksiin ovat suuremmat, jos korko pidetään korkealla. Vaikka koordinointi on suurissa maissa vaikeaa, pyrkimyksistä siihen on kuitenkin paljon näyttöä viime vuosil- ta. Tämän voi mielestäni myös tulkita yllä esiteltyjen teorioiden tueksi. Vii- meisen 5 vuoden aikana on nähty enemmän erilaisia “yhteiskuntasopi- muksia” sellaisissakin maissa, joissa tällaisesta ei ole perinteitä. Saksalainen, työelämää hyvin tunteva sosiologi Anke Hassel (2002) on korostanut sitä, mi- ten Euroopassa palkkasopimuksista on tullut suorastaan hallitusten makrota- louspolitiikan pelikenttä perinteisen työehtosopimustoiminnan ja minimi- palkkojen kustannuksella. Tällainen palkkaneuvottelujen politisoituminen on yksi rahaliiton vääjäämätön seura- us, mutta se voi aiheuttaa myös suuria poliittisia ristiriitoja. Suurissa maissa kuten Ranskassa tämä on merkinnyt hallitusvallan taajaa vaihtumista ja ly- hytnäköistä kilpalaulantaa julkisen sek- torin palkoista sekä eläkkeistä. Joka tapauksessa palkanmuodostus tulee rahaliiton alkuvuosina edelleenkin ole- maan useimmissa maissa poliittisen esityslistan kärkipäässä. KIRJALLISUUS Akerlof, G.A. & Dickens, W. & Perry, G.L. (1996), The Macroeconomics of Low Inflation, Brookings Papers on Eco- nomic Activity, 1996:1, 1–59. Akerlof, G.A. & Dickens, W. & Perry, G.L. (2000), Near-Rational Wage and Price Setting and the Long Run Phillips Curve, Brookings Papers on Economic Activity, 2000:1, 1–44. Calmfors, L. & Driffill, J. (1988), Bar- gaining Structure, Corporatism and Macroeconomic Performance, Econo- mic Policy, 6, 13–61. Coricelli, F. & Cukierman, A. & Dal- mazzo, A. (2000), Monetary Institutions, Monopolistic Competition, Unionized Labour Markets and Economic Perfor- mance, Moniste, Tel-Aviv University. Hassel, A (2002), A New Going Wage Rate? Co-ordinated Wage Bargaining in Europe, teoksessa P. Pochet (toim.), Wage Policy in the Eurozone, Brussels: OSE. Holden, S. (1994), Wage Bargaining and Nominal Rigidities, European Eco- nomic Review, 38, 1021–1039. Holden, S. (2001a), Monetary Regi- mes and the Co-ordination of Wage Set- ting, Moniste, Department of Economics, University of Oslo. Holden, S. (2001b), Does Price Stabi- lity Exacerbate Labour Market Rigidi- ties in the EMU? Moniste, Department of Economics, University of Oslo. Holden, S. (2002), The Costs of Price Stability – Downward Nominal Wage Rigidity in Europe, Moniste, Department of Economics, University of Oslo. Iversen, T. (1999), Contested Econo- mic Institutions: The Politics of Macroe- conomics and Wage Bargaining in Ad- vanced Democracies, Cambridge, U.K: Cambridge University Press. Kauhanen, Merja (2002), Määräai- kaiset työsuhteet ja toimeentulon riskit, Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveystur- van tutkimuksia 69. Lundborg, P. & Sacklén, H. (2001), Is There a Long-Run Unemployment-In- flation Tradeoff in Sweden? FIEF Wor- king Paper No. 173. Wyplosz, C. (2001), Do We Know How Low Inflation Should Be? Moniste, Gra- duate Institute for International Studies, Geneve. talous 2 03 28.4.2003, 15:0630
  • 33.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 31 Palkkasopimusten koordi- nointi Vartiaisen mukaan konservatiivinen keskuspankki luo palkkamalttia sen takia, että se voi uhata korkeammilla koroilla, mikäli palkankorotukset muo- dostuvat ”ylisuuriksi”. Konservatiivinen keskuspankki ei toisin sanoen myötäi- le palkkavirheitä. Kun rahapolitiikka on kansallisen päätöksenteon ulottumattomissa, kan- sallisten ”palkkavirheiden” myötäily käy mahdottomaksi. Koordinointia tarvitaan, jotta tällaisten ”palkkavirhei- tä” ei syntyisi, Vartiainen päättelee. Mutta onko johtopäätös koordinoin- nin toivottavuudesta sittenkään aivan validi? Eikö hyödykemarkkinoiden kilpailullisuus riitä uhkaksi? ”Palkka- Antti Suvanto Osastopäällikkö Suomen Pankki Euroopan keskuspankin rahapolitiikka ja työ- markkinat – kommentti Kirjoituksessa kom- mentoidaan Juhana Vartiaisen edellä julkaistussa artikke- lissa esittämiä näke- myksiä kahdesta toi- siinsa liittyvästä aihe- piiristä: yhteinen raha- politiikka ja palkka- sopimusten koordi- nointi euroalueella sekä uusi Phillipsin käyrä. Antti Suvanto on toiminut erilaisissa ekonomistitehtävissä Suomen Pankissa vuodesta 1989 ja on nykyään sen kansantalousosaston päällikkö. talous 2 03 28.4.2003, 15:0631
  • 34.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s32 virheistä” seuraa työpaikkojen mene- tyksiä, vaikka palkoista olisi sovittu yritystasolla. Vartiainen nostaa itsekin tämän ky- symyksen esiin pohtiessaan Calmfors- Driffill-hengessä neuvottelutasojen optimaalisuutta. Asiaa käsittelevissä teoreettisissa malleissa nimittäin yrityk- set toimivat monopolistisen kilpailun oloissa. Kun tätä oletusta lievitetään kilpailullisten markkinoiden suuntaan, niin koordinoitu ratkaisu ei voi olla ai- toa markkinaratkaisua parempi. On luultavaa, että integraation ja kaupan avautumisen myötä myös kotimaisten toimialojen tuotteiden korvattavuus muiden maiden vastaavien toimialojen tuotteilla on lisääntynyt. Siksi ylisuur- ten palkankorotusten kustannusten luulisi tulevan sisäistetyksi ainakin avoi- men sektorin toimialojen palkkaneu- votteluissa. Suljetun sektorin toimialojen ja eri- tyisesti julkisen sektorin kohdalla tilan- ne on toinen. Julkisessa sektorissa yli- suuret palkankorotukset johtavat bud- jettiongelmiin mutteivät inflaatioon ei- vätkä välttämättä työttömyysriskin kas- vuun. Kenties koordinaatiota tarvitaan juuri siksi, että palkkajohtajuus ei pää- sisi siirtymään julkiselle sektorille. Rahaliitto tekee mahdottomaksi myö- täillä kansallisia ”palkkavirheitä” raha- politiikalla. Finanssipolitiikalle tämä mahdollisuus kuitenkin jää. Jos yli- suurten palkankorotusten negatiivisia työllisyysvaikutuksia ryhdytään torju- maan aktiivisella työvoimapolitiikalla, julkisten työpaikkojen lisäämisellä tai muilla keinoin, poistetaan se kuriele- mentti, joka syntyy siitä, että työvoi- man kysynnän jousto reaalipalkan suh- teen integraation ja kilpailun lisäänty- misen myötä nousee. Käsitellessään työmarkkinoiden ky- kyä sopeutua Emun vaatimuksiin Var- tiainen näyttää suhtautuvan optimisti- semmin pieniin maihin kuin suuriin maihin. Hänen mukaansa jälkimmäi- sissä on ollut ”lyhytnäköistä kilpalau- lantaa julkisen sektorin palkoista sekä eläkkeistä”. Jos näin on, se on huono uutinen sekä pienille euromaille että EKP:n rahapolitiikalle. Uusi Phillipsin käyrä Inflaation kustannuksista ja hyödyistä on käyty paljon keskustelua. Yhtäältä puhutaan inflaatiosta hiekkana talou- den rattaissa: inflaatio heikentää hinta- informaation laatua, koska suhteellis- ten hintojen muutokset eivät paljastu helposti (Milton Friedmanin argument- ti). Toisaalta taas puhutaan inflaatiosta öljynä talouden rattaille: koska hinnat ja palkat ovat jäykempiä alaspäin kuin ylöspäin, suhteellisten hintojen ja palk- kojen muutokset eivät pääse toteutu- maan, kun yleinen inflaatio on lähellä nollaa. Siksi hintamekanismin toimimi- nen edellyttää pientä inflaatiota ( James Tobinin argumentti). Tässä ei ole syytä keskustella korke- an inflaation kustannuksista: niistä ei liene erimielisyyttä. Mutta mitkä ovat matalan inflaation tai hintavakauden kustannukset tai hyödyt? Vastaus riip- puu, mistä näkökulmasta asiaa katsoo. Matalan inflaation tai hintavakauden oloissa nimelliset jäykkyydet korostu- vat. Kun tulevaa inflaatiota ei tarvitse ottaa huomioon, tehdään enemmän ja pidempiä sopimuksia, joissa hinnat asetetaan pitkäksi aikaa ilman indek- silausekkeita. Hyödykemarkkinoiden puolella ni- mellisten jäykkyyksien aiheuttamat kustannukset minimoituvat, kun in- flaatio on nolla. Tällöin kaikki hinta- muutokset ovat suhteellisten hintojen muutoksia. Kovin alhainen inflaatio voi tuottaa hyvinvointitappioita monella tavalla. Ensimmäisessä artikkelissaan Akerlof, Dickens ja Perry (1996) korostivat ni- mellispalkojen jäykkyyttä alaspäin ja deflaation riskiä. Toisessa artikkelissaan (2000) he korostivat epätäydellistä ra- tionaalisuutta. Kun inflaatio on alhai- nen, sitä ei kannata ottaa missään käyt- täytymisessä huomioon. Jos kuitenkin inflaatiota lisätään, niin palkat ja hin- nat asetetaan reaalisesti alemmalle ta- solle kuin mitä kysyntätilanne edellyt- täisi. Alemmat reaalipalkat merkitse- vät korkeampaa työllisyyttä. Siitä seu- raa alaspäin kalteva osa Phillips-käy- rässä lähellä nollainflaation tasoa. Vartiainen viittaa tutkimuksiin, jois- sa on päädytty 1,5–5 prosentin inflaa- tioon tasona, jolla työttömyys minimoi- tuu. Hajonta on aika suuri. Enemmän evidenssiä tarvittaisiin mm. sen selvit- tämiseksi, missä määrin tulokset riip- puvat siitä, että aiemmin inflaatio-odo- tukset eivät olleet ankkuroituneet ma- talalle tasolle ja että mahdollisesti oli olemassa epäuskottavaan rahapolitiik- kaan liittyvä inflaatioharha. EU-maiden kehitys 1990-luvun lo- pulla antaa toisenlaista evidenssiä. Monelta on jäänyt huomaamatta, että vuosina 1996–2001 euroalueen mai- den työllisyyden kasvu oli historialli- sesti katsoen nopeaa. Itse asiassa se oli nopeampaa kuin Yhdysvalloissa. Tämä tapahtui käytännöllisesti katso- en hintavakauden oloissa. Olematto- masta inflaatiosta ja nimellispalkkojen maltillisesta kehityksestä ei ollut aina- kaan mitään haittaa. KIRJALLISUUS Akerlof, G.A. & Dickens, W. & Perry, G.L. (1996), The Macroeconomics of Low Inflation, Brookings Papers on Eco- nomic Activity, 1996:1, 1–59. Akerlof, G.A. & Dickens, W. & Perry, G.L. (2000), Near-Rational Wage and Price Setting and the Long Run Phillips Curve, Brookings Papers on Economic Activity, 2000:1, 1–44. talous 2 03 28.4.2003, 15:0632
  • 35.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 33 Tarkastelen seuraavassa euroalueen fi- nanssipolitiikan päätöksentekojärjestel- mään liittyviä keskeisiä kysymyksiä: • Onko vakaus- ja kasvusopimus (VKS) turha vai tarpeellinen, ja tulisi- ko sitä kehittää? • Miten euroalueen finanssipolitiikas- ta yleisemmin ottaen tulisi päättää; tu- lisiko euromaiden finanssipolitiikkaa jotenkin sovittaa yhteen? • Tulisiko euroryhmästä tehdä muo- dollinen instituutio, euroalueen “Eco- fin-neuvosto”? Taustaa näille kysymyksille ei tarvit- se hakea kaukaa. Ensinnäkin EU:n ta- louskehityksen viimeaikainen heikko- us yhdistettynä suureneviin budjettiva- jeisiin on varmistanut sen, että keskus- telu VKS:stä jatkuu vilkkaana. Jotkut pitävät sitä finanssipolitiikan liikkuma- tilaa rajoittavana ja taloutta kuristava- na pakkopaitana, joka joutaisi romu- koppaan, kun taas toisille se on va- kautta tukeva Emun talouspolitiikan Sixten Korkman Pääjohtaja EU:n neuvoston pääsihteeristö Euromaiden finanssipolitiikan yhteensovittaminen1 Euroalueella finanssipolitiikkaa harjoitetaan kansallisella tasolla. Pitääkö siihen puuttua yhteisin päätöksin, ja jos niin millä tavalla? Sixten Korkman on toiminut EU:n ministerineuvostossa talous- ja sosiaalipolitiikan osaston pääjohtajana vuodesta 1995. 1 Esitelmä Palkansaajien tutkimuslaitok- sen seminaarissa “Euroalueen talouspoli- tiikka valinkauhassa” 24.2.2003. Esitetyt käsitykset ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä vastaa EU:n minis- terineuvoston kantoja. talous 2 03 28.4.2003, 15:0633
  • 36.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s34 kulmakivi. Ero USA:n ja Euroopan fi- nanssipolitiikan välillä on melkoinen ja herättää ihmettelyä. Toiseksi euro on “raha vailla valtio- ta”: rahapoliittinen valta on keskitetty ylikansallisen keskuspankin käsiin, kun taas finanssipolitiikasta päätetään kan- salliselta pohjalta. Tämä epäsymmet- risyys on aiheuttanut jatkuvaa kum- meksuntaa ja keskustelua. Jotkut pel- käävät sen johtavan ajan mittaan kes- tämättömiin jännitteisiin ja katsovat, että talouspolitiikan yh- teensovittamista euro- alueella pitää tiivistää ja laajentaa. Toiset katso- vat sitä vastoin, että ni- menomaan yhteisen ra- hapolitiikan oloissa on järkevää ja tärkeää pi- tää muu talouspolitiik- ka kansallisen päätök- senteon piirissä. Kolmanneksi EU:n tu- levaisuutta pohtivan konventin puitteissa on esitetty, että ministereiden ja EKP:n johdon tärkeäksi keskustelufoorumiksi muodostunut euroryhmä tulisi institu- tionalisoida. Näin euroryhmä voisi paitsi keskustella myös tehdä muodollisesti sitovia päätöksiä. VKS – tyhmä vai tarpeellinen? EU:n finanssipolitiikasta käydyn kes- kustelun ykkösaihe on epäilemättä VKS, joka (hieman yksinkertaistaen): 1. täsmentää sitä EU:n peruskirjan juridista menettelyä, joka tähtää “liial- listen” budjettivajeiden välttämiseen; ja 2. ilmaisee jäsenmaiden poliittisen si- toutumisen siihen, että julkisen sekto- rin rahoitusasema keskipitkällä aika- välillä (yli suhdannekierron) on tasa- painossa tai ylijäämäinen. VKS pyrkii jäsenmaiden budjettiku- rin vahvistamiseen. Taustalla oleva nä- kemys on, että jäsenmaiden finanssi- politiikalla on taipumusta löysyyteen ja julkisen sektorin velkaantumiseen - eri- toten rahaliiton oloissa, kun yhteinen korkotaso ja valuuttakurssi eivät rea- goi maakohtaiseen kehitykseen. Emu antaa turvaa finanssimarkkinoiden ra- juja reaktioita vastaan mutta saattaa houkutella rahaliiton yhteisen edun si- vuuttavaan “vapaamatkustajakäyttäy- tymiseen”. Näin finanssipolitiikka Emussa muodostuisi liian löysäksi ja rahapolitiikka sen vastapainona epä- suotavan kireäksi. Ongelma saa lisäulottuvuuden, jos markkinoilla ajatellaan, että finanssikrii- sin pelko rajoittaa Euroopan keskuspan- kin (EKP) valmiutta tar- vittaessa nostaa korkota- soa. Tällöin finanssipoliit- tisen kurinalaisuuden puute voisi murentaa va- kaan hintakehityksen us- kottavuuden. Toisen ja edellistä täy- dentävän näkemyksen mukaanpoliitikoillaontai- pumusta lyhytjänteisyy- teen ja liiallisiin budjetti- alijäämiin,velastakärsivät tulevat sukupolvet kun ovat aliedustettuina vaaleissa. Hallituk- sissa on tyypillisesti se tilanne, että yksi ministeri(valtiovarainministeri)pyrkiipi- tämään menoja aisoissa (joskus päämi- nisterin tuella), kun taas muut 15–25 ministeriä pyrkivät maksimoimaan mi- nisteriöittensä määrärahoja. VKS on yhteisötason kädenojennus niukkuutta jakavalle valtiovarainministerille. VKS:ään kohdistetun kritiikin ydin on, että se on huonosti muotoiltu ja “kameralistinen” säännösvyyhti, joka rajoittaa kohtuuttomasti finanssipolitii- kan mahdollisuuksia tasata talouske- hitystä. VKS:ään viitaten on viime ai- koina esitetty, että mm. Saksan ja Ranskan pitäisi harjoittaa rajoittavaa fi- nanssipolitiikkaa taantumasta ja kas- vavasta työttömyydestä huolimatta. Tämä voi tuntua hölmöltä. Samalla USA harjoittaa merkittävän elvyttävää finanssipolitiikkaa heikkenevistä bud- jettinäkymistä piittaamatta. VKS:ää ei tietenkään voi syyttää siitä, että taantumassa hallitus joutuu han- kalaan “suo siellä, vetelä täällä”-valin- tatilanteeseen. Mutta jos rahoitusjäämä jo ennestään on VKS:n mukaisen “lii- allisen budjettialijäämän” (3 % BKT:sta) tuntumassa, saattaa hallitus verokertymiä vähentävässä taantumas- sa joutua kiristämään finanssipolitiik- kaansa (liiallisen budjettivajeen välttä- miseksi) sillä seurauksella, että BKT supistuu enemmän kuin jos finanssipo- litiikka olisi pidetty ennallaan (vrt. ohei- nen laatikko). Tällaista myötäsyklistä politiikkaa on Keynesistä alkaen pidet- ty epäsuotavana. Pikemminkin on pe- räänkuulutettu vastasyklistä finanssipo- litiikkaa talouden vakauttamiseksi. Ekonomistien enemmistö lienee ny- kyään sitä mieltä, että finanssipolitiikan tulisi pääsääntöisesti olla vakaata ja sal- lia automaattisten vakauttajien toimia. Elvyttävää finanssipolitiikkaa pidetään suositeltavan vain, jos taantuma on eri- tyisen syvä ja budjettitasapaino vähin- täänkin kohtuullinen. Vastaavasti rajoit- tavia finanssipoliittisia toimia voi taan- tuman oloissa perustella vain, jos ne ovat tarpeen vaarallisen velkakierteen taittamiseksi. Tätä ehtoa ei ole helppo määrittää; sitä ei voi pelkistää (VKS:n korostamaksi) vaatimukseksi, että bud- jettivaje alittaa 3 %:n rajan. Ei voi kiel- tää, että VKS:n vaatimukset voivat odottamattoman taantuman tullen olla hankalia. Näistä syistä on esitetty, että VKS:n tulisi asettaa katto suhdannekorjatulle budjettialijäämälle pikemminkin kuin tosiasialliselle alijäämälle. Vastaavasti fi- nanssipolitiikan tavoitteellinen ura koh- ti keskipitkän aikavälin tasapainoa tu- lisi määrittää suhdannekorjatulla tavalla (kuten nyt paljolti jo tapahtuu). Täl- löin odottamaton aktiviteetin heikke- neminen ei aiheuttaisi paineita finans- sipolitiikan kiristämiseen. Lisäksi jul- kisen sektorin rahoituksen kestävyyt- tä arvioitaessa tulisi asettaa suurempi paino velan tasolle ja trendille kuin kul- loisellekin budjettialijäämälle. Markkinoiden ja tiedotusvälineiden edustajat vetävät vilkkaasta kritiikistä usein sen johtopäätöksen, että VKS on sekä “tyhmä” (ristiriidassa järkevän ta- louspoliittisen ajattelun kanssa) että “kuollut” (vailla uskottavuutta). Kui- tenkin EU:n valtiovarainministerit pi- tävät VKS:ää tärkeänä ja antavat suur- ”EU:n valtiova- rainministerit pitävät vakaus- ja kasvusopimusta tärkeänä ja anta- vat suurta painoa sen asianmukaisel- le soveltamiselle.” talous 2 03 28.4.2003, 15:0634
  • 37.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 35 ta pelisäännöistä tai menettelytavois- ta. – Mitkään yhteisötason säännöt ei- vät voi toimia hyvin, elleivät jäsenmaat käyttäydy pääosin sääntöjen edellyt- tämällä tavalla. VKS tähtää siihen, että jäsenmaat olosuhteiden salliessa vah- vistavat rahoitusasemiaan siten, että ne voivat taantuman tullen sallia automaat- tisten vakauttajien toimia (ja mahdol- lisesti harjoittaa tätä pidemmälle me- nevää elvytystä). Eräiden jäsenmaiden (esim. Saksa, Ranska, Italia ja Portu- gali) nyt kokemat ongelmat juontavat paljolti juurensa siitä, että julkisen sek- torin rahoitusasemaa ei vahvistettu hyvinä vuosina riittävien puskurien luo- miseksi huonoja vuosia varten. – VKS on, toisin kuin usein väitetään, melko joustava kehikko. Sen puitteissa on runsaasti sijaa käyttää tilannekoh- taista harkintaa ja hakea järkevää komp- romissia, joka ottaa huomioon niin bud- jettipolitiikankurinalaisuudenkuinjous- tavuuden vaatimuksia. Missään tapauk- sessa ei ole edellytetty taantumasta piit- taamatonta budjettitasapainon äkkikor- jaamista. Sen sijaan euroryhmä sopi viime syksynä, että budjettikehitykses- sään yhteisesti sovituista tavoitteista jäl- keen jääneet maat pyrkisivät vahvista- maan rakenteellista jäämäänsä vähin- tään 1/2 % BKT:sta vuosittain. – VKS:ää sovellettaessa on jo jonkin aikaa painotettu suhdannetilanteen huomioon ottamista ja suhdannekor- jatun budjettijäämän käsitettä. Edelleen toki pätee, että “liiallisen” budjettiva- jeen määrittävä 3 %:n raja lasketaan todellisen rahoitusjäämän perusteella. Tämä on nähtävä sitä taustaa vasten, että suhdannekorjattu jäämä on herk- kä potentiaalista tuotantoa koskeville oletuksille ja siksi helpommin manipu- loitavissa kuin kansantalouden tilinpi- don mukainen budjettikäsite. – VKS ottaa huomioon myös julkisen sektorin velan ja rahoituksen kestävyy- den merkityksen. On totta, että tämä kriteeri sai varsin pienen painon Emun alkuvaiheessa. Viime aikoina julkisen velan kestävyyttä on korostettu paljon selvemmin, ja näin voidaan tehdä jat- kossakin VKS:n sääntöjä muuttamatta. ta painoa sen asianmukaiselle sovelta- miselle. Miksi? Vastausta voi nähdäk- seni hakea seuraavista näkökohdista: – Rahaliiton toiminnan kannalta on olennaista, että vallitsee luottamusta jäsenmaiden julkisen sektorin rahoi- tuksen kestävyyteen. Takeita tälle voi Euroopan integraation nykyvaihees- sa hakea parhaiten (tai ainoastaan) so- pimalla yhteisötasolla kaikkia sitovis- Euromaan finanssipolitiikka taantumassa Oletetaan oheisessa kuviossa, että veroaste t on annettu ja että finanssipolitiikan päätökset koskevat menojen tasoa. Lähtökohtatilanteessa hallituksen talouspoliitti- sia valintamahdollisuuksia kuvaa suora XX0 , joka antaa ne BKT:n (Y) ja budjettijää- män (R) yhdistelmät, jotka annetuissa oloissa toteutuvat finanssipolitiikan (julkis- ten menojen määrän G) funktiona. Mitä kireämpää on finanssipolitiikka (mitä suu- rempi on budjettijäämä R) sitä pienemmäksi jää BKT. Oletetaan, että hallitus valit- see (pisteen Z0 mukaisen) julkisten menojen määrän G0 , jolloin BKT:n taso on Y0 ja budjettijäämä R = tY0 - G0 = R0 = 0. Periaatteessa hallitus voisi valita ekspansiivi- semman finanssipolitiikan (suuremman G:n) ja sen avulla saavuttaa lyhyellä aika- välillä korkeamman talouden aktiviteettitason mutta heikomman budjettijäämän kustannuksella, tai hallitus voisi harjoittaa rajoittavampaa finanssipolitiikkaa vah- vemman budjetin muodossa mutta talouden aktiviteetin kustannuksella. Oletetaan nyt, että viennin ja investointien vähenemisenä ilmenevä taantuma siir- tää suoran XX vasemmalle XX1 :ksi, jolla kutakin BKT:n tasoa vastaa nyt pienempi budjettijäämä. Taantuma pakottaa hallitusta valitsemaan entistä huonompien vaih- toehtojen välillä. Erityisesti hallitus voi pitää – finanssipolitiikan ennallaan (menotason G0 ), jolloin BKT supistuu (tasolle YA ) ja budjetti heikkenee (tasolle RA ) budjettiautomatiikan (vähenevien verotulojen) seu- rauksena; tai – BKT:n ennallaan (lyhyellä aikavälillä) elvyttävän finanssipolitiikan avulla (lisää- mällä menoja), mutta tällöin budjetin heikkeneminen on tuntuvampaa (tasolle RE ); tai – budjettijäämän ennallaan kiristämällä finanssipolitiikkaa (leikkaamalla menoja), jolloin tuotannon taantuminen kuitenkin voimistuu (tasolle YK ). Kuviossa suora RD kuvaa liiallisen alijäämän rajaa (3 % BKT:stä), R = -0,03Y. Sen alapuolella sijaitsevat budjettijäämät RA ja RE johtaisivat sanktiomenettelyyn, ellei taantuma ole niin vakava, että 3 %:n rajaa ei vaadita. Välttääkseen liiallisen alijäämän menettelyn hallituksen olisi kiristettävä finanssipolitiikkaa vähintään RD- suoran saavuttamiseksi, jolloin BKT alenisi tasolle YD ja taantuma syvenisi. R O RD RA RE YK YD YA Y YO RD XXO XX1 tY-G ZO talous 2 03 28.4.2003, 15:0635
  • 38.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s36 Sekä komissio että tutkijayhteisö ovat esittäneet runsaasti ehdotuksia euro- alueen finanssipolitiikan ja VKS:n ke- hittämiseksi. Jotkut niistä koskevat jä- senmaiden finanssipolitiikan päätök- sentekojärjestelmää. On mm. ehdotet- tu, että päätösvaltaa kansallisella tasolla voitaisiin itsenäisen keskuspankin mal- lin mukaisesti delegoida asiantuntijoista koostuvalle elimelle. Tällaiseen ratkai- suun liittyy teknisiä ja poliittisia vaike- uksia, mutta EU-tason kannalta mi- kään ei estä kokeilemasta. VKS:n osalta ovat useatkin tahot esit- täneet, että sallittu budjettialijäämä olisi sitä suurempi mitä pienempi on velan taso. Voin hyvinkin yhtyä siihen käsi- tykseen, että velan tasolle ja trendille tulisi antaa nykyistä suurempi paino – kuitenkin muistaen että “näkymättö- mät” velkaerät (kuten kattamattomat eläkevastuut) ovat usein merkittäväm- piä kuin taseeseen kirjatut erät. Eri asia on, onko tätä ajatusta syytä pyrkiä muo- toilemaan tiukasti sitovaksi säännöksi. Tästä yleisemmästä kysymyksestä, sääntöjen ja harkinnan järkevästä suh- teesta, on monta mieltä. Omalta osaltani pidän hyvänä EU:n perussopimukseen kirjattua kantaa, joka jättää suhteellisen runsaasti tilaa ministereiden ja neuvoston poliittiselle harkinnalle. Olisi houkuttelevaa ajatel- la, että talouspolitiikka ja sen ikävät pää- tökset voitaisiin jättää ammattinsa osaa- vien asiantuntijoiden vastuulle – vähän niin kuin hampaiden korjaaminen ja poistaminen uskotaan hammaslääkäril- le. Tällainen käsitys on kuitenkin kovin optimistinen olettaessaan, että talous- politiikan ongelmat voidaan osittaa yh- täältä poliittisiin päätöksiin tavoitteista ja säännöistä ja toisaalta teknisiin ja sik- si asiantuntijoille delegoitaviin tehtäviin. Todellisuudessa raja on hämärä, ja ta- louspolitiikan epäonnistumisia voidaan parhaiten minimoida, jos asiantuntijat ja julkinen keskustelu tukevat demo- kraattisesti vastuullista päätöksentekoa. Poliittista harkintaa tarvitaan sääntöjä sovellettaessa; hyvä tuomari on yleensä parempi kuin huono laki. Kaiken kaikkiaan VKS on sääntöihin nojautuva kehikko, joka korostaa jä- senmaiden vastuuta ja asettaa jäsenmai- den budjettipolitiikalle vain vähän sito- via rajoituksia. VKS ei määritä “oike- aa” tai optimaalista finanssipolitiikkaa – se vain pyrkii rajaamaan pois sellai- sen politiikan, joka vaarantaisi rahalii- ton perusteita. Todellisuudessa VKS:ää sovelletaantaloudellistajapoliittistahar- kintaa käyttäen. VKS:n merkitystä ei ole syytä liioitella, mutta voi arvioida, että se on vaikuttanut jäsenmaiden käyt- täytymiseen, ja vaikutukset ovat olleet voittopuolisesti myönteisiä. Toki VKS on edelleen “learning by doing”-luon- teisen prosessin kohteena. Sääntöjä ei tarvitse kirjoittaa uudelleen, mutta so- veltamista voi parantaa. Euromaiden finanssipolitiik- ka – onko sitä, pitäisikö olla? Euroalueella ei ole varsinaisessa mie- lessä omaa finanssipolitiikkaa. Kukin euromaa harjoittaa finanssipolitiikkaa omista lähtökohdistaan jos kohta sillä rajoituksella, että yhteisesti sovittuja pelisääntöjä tulee kunnioittaa. Euroalu- een finanssipolitiikasta ei päätä kukaan, se vain muodostuu kansallisten pää- tösten summana. Tämä ei välttämättä ole tyydyttävää. On luontevaa ajatella, että euromai- den talouksien välillä on vahva keski- näinen riippuvuus. Yksittäisen maan hallituksen päätökset vaikuttavat myös naapurimaiden talouskehitykseen. Pel- kästään kansalliselta pohjalta tehdyt päätökset ja VKS eivät ota näitä kes- kinäisiä riippuvuuksia sekä rajat ylittä- viä politiikkavaikutuksia huomioon, ja siksi lopputulos ei ole periaatteessa paras mahdollinen. Edellä sanottu on kaiketi totta, mutta mitä siitä pitäisi päätellä? Peruskirjan mukaan jäsenmaiden tulee toki koor- dinoidatalouspolitiikkaansaneuvostossa talouspolitiikan yleisten suuntaviivojen mukaisesti. Yleiset suuntaviivat eivät kuitenkaan ole sitovia, ja ne ovat käy- tännössä jääneet jokseenkin hampaat- tomiksi. Monet ovat sanoneet, että jä- senmaiden finanssipolitiikan ja talous- politiikan koordinointia pitää vahvistaa, ja jotkut ovat jopa esittäneet yhteisiä päätöksiä tekevän euroalueen “talous- hallituksen” luomista. Mutta kukaan ei ole tehnyt seikkaperäistä esitystä tällais- ten ajatusten konkretisoimiseksi. Yksi- tyiskohtaisempi pohdiskelu saattaisi hy- vinkin osoittaa tällaisten esitysten ole- van varsin hataralla pohjalla. Näin on useastakin syystä: Ensinnäkin tiedämme hyvin vähän rajat ylittävistä politiikkavaikutuksista, finanssipolitiikan osalta emme välttä- mättä edes niiden etumerkkiä. Jotkut ilmeisesti ajattelevat niiden olevan po- sitiivisia tarkoittaen, että finanssipoliit- tinen elvytys yhdessä euromaassa lisää kokonaiskysyntää myös muissa euro- maissa. Kansallisessa päätöksenteossa näitä vaikutuksia ei oteta huomioon, ja siksi finanssipolitiikka yhteisötasolla muodostuu taantuman oloissa kireäm- mäksi kuin mikä olisi toivottavaa ja saa- vutettavissa finanssipoliittisen yhteistoi- minnan avulla. Siksi taantumassa pi- täisi yhteisötasolla kannustaa kaikkia euromaita elvytykseen sekä itsensä että koko alueen näkökulmasta. Mutta entä jos yhden euroalueen fi- nanssipoliittinen elvytys vaikuttaakin kielteisesti muiden euromaiden talou- delliseen toimeliaisuuteen esimerkiksi aiheuttamalla paineita rahaliiton kor- kotasoon ja/tai euron ulkoiseen ar- voon? Tässä tapauksessa edellä esite- tyt johtopäätökset kääntyvät päälael- leen; jälleen on perusteita politiikan yh- teensovittamiseen mutta nyt koordi- noituun finanssipolitiikan kiristämiseen pikemmin kuin elvytykseen (taantu- masta huolimatta). Todellisuudessa ti- lannetta mutkistaa sekin, että politiik- kavaikutukset riippuvat myös tilanne- kohtaisesti vaihtelevista seikoista ku- ten taloutta ja politiikkaa koskevista odotuksista ja “luottamuksesta”. Toinen varteenotettava näkökohta on, että finanssipolitiikan päätösperäi- nen yhteensovittaminen eurotasolla asettaisi huikeita vaatimuksia useiden osapuolten (hallitukset, virkamieskun- ta, kansalliset parlamentit, puolueet, eturyhmät) valmiudelle ja halukkuu- della käydä runsaasti aikaa vaativia monenkeskisiä neuvotteluja. Koke- talous 2 03 28.4.2003, 15:0636
  • 39.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 37 muksen perusteella voin väittää, että tällaiset hankkeet olisivat tuomittuja epäonnistumaan. Finanssipolitiikan hienosäätö on hankalaa ja kääntyy usein tarkoituksiaan vastaan kansalli- sella tasolla; monenkeskinen finanssi- politiikan hienosäätö eurotasolla kaa- tuisi omaan mahdottomuuteensa. On siis vahvoja käytännön perustelu- jasille,ettäfinanssipolitiikastapäätetään kansallisella tasolla. Lisäksi on useita mielenkiintoisia tapauksia, joissa koor- dinoinnille ei ole myöskään periaatteel- lisia perusteita. Ensinnäkin on mahdol- lista, että rajat ylittävät politiikkavaiku- tukset ovat kokonaisuutena ottaen pie- niä (esim. jos vaikutukset eri kanavia myöten kumoavat toisiaan). Toiseksi monet jäsenmaat ovat pikemminkin sitä mieltä, ettei päätösperäistä finanssipo- litiikkaayleensäkäänpidäharrastaavaan tulee tyytyä automatiikan toimimiseen. Kielteinen kanta finanssipoliittiseen ak- tivismiin ei jätä perusteita sen päätösperäiseen yhteen- sovittamiseen. Kolmannek- si on luontevaa ajatella, että EKP:n tulee reagoida raha- politiikalla ns. symmetrisiin shokkeihin eli koko euro- alueeseen kohdistuviin häi- riöihin. Finanssipolitiikan luonnollinen kohde ovat vuorostaan maakohtaiset häiriöt, jotka luonteestaan johtuen ovat torjuttavissa lähinnä vain kansallisella politiikalla. Kaiken kaikkiaan Emun makrotalouspolitiikalla on kolme olennaista ainesosaa: kansallinen finanssipolitiik- ka, VKS ja EKP:n harjoit- tama yhteisötason rahapo- litiikka. On syytä korostaa viimeksi mainitun keskei- syyttä niin kokonaisuuden kuin myös finanssipolitiikan kannalta. Johtopäätös, jon- ka mukaan finanssipolitiik- kaa tulee harjoittaa kansal- lisista lähtökohdista (vaik- kakin VKS:ää kunnioittaen) on ehdollinen sille oletta- mukselle, että EKP pyrkii kohtuullises- sa määrin euroalueen kokonaiskehityk- sen vakauttamiseen. Johtopäätös voisi olla toinen, jos oletetaan, että EKP on kovin passiivinen myös tilanteissa, jois- sa taloudellinen toimeliaisuus erkanee huomattavasti normaaliksi katsottavasta kehityksestä. Euroalueelle oma Ecofin- neuvosto? EU:n tulevaisuutta pohtivassa konven- tissa käydään keskustelua euroryhmän mahdollisesta institutionalisoimisesta. Nythän euroryhmä on epävirallinen ryh- mä, joka ei voi tehdä muodollisesti si- tovia päätöksiä; vain Ecofin-neuvosto voipäättäätalouspolitiikanyleisistäsuun- taviivoista ja VKS:n soveltamisesta. Ko- missio on esittänyt perustettavaksi eril- lisen euroalueen Ecofin-neuvoston. Muuten EU:n laajentumisen väitetään johtavan kohtuuttomaan tilanteeseen, koska euromaat saattavat silloin olla ny- kyisen neuvoston vähemmistönä. Perusteet euroryhmän institutionali- soimiseksi eivät ole kaikilta osin va- kuuttavia. Ensinnäkin Emussa EKP päättää rahapolitiikasta ja jäsenmaat itse yleisestä talouspolitiikasta (eräin ra- joituksin). Tämä vastuujako jättää vain toissijaisen roolin neuvostolle. Toiseksi perussopimuksen artikla 122 jo nykyisellään määrittää, että vain eu- romailla on äänivaltaa päätettäessä eräistä euroalueen kannalta olennaisis- ta kysymyksistä. Ei siis ole pelkoa, että euroalue tulee “ulkopuolisten jyrää- mäksi”. Kolmanneksi on ilmeistä, että nykyi- nen epävirallinen euroryhmä täyttää tär- keän tehtävän mahdollistaessaan sen, että ministereillä ja EKP:n johdolla on säännöllisesti tilaisuus käydä luottamuk- sellisia keskusteluja talouspolitiikan pul- makysymyksistä. Näin vältytään väärin- käsityksiltä ja luodaan edellytyksiä sille, että eri osapuolet päätöksiä tehdessään ymmärtävät niiden merkityksen ja seu- raukset muiden osapuolten kannalta. Kahden Ecofin-neuvoston järjestelmä johtaisi juridis-institutionaalisiin hanka- luuksiin ja myös käytännön vaikeuk- siin, sillä talouspolitiikan ongelmat ei- vät jakaudu kovinkaan selkeästi yhtääl- tä kaikkia EU-maita ja toisaalta vain euroaluetta koskeviin. Siksi voisi olla viisasta hakea ratkaisua, joka ottaa nykyistä paremmin huomioon euro- alueen erityispiirteet kaikille yhteisen Ecofin-neuvoston puitteissa. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pelkästään euromaiden päätettävissä olevien kysymysten joukkoa laajenne- taan (tarkistamalla artiklan 122 sovel- tamisalaa), että euroaluetta koskevia kysymyksiä käsiteltäisiin erillisenä ko- konaisuutena Ecofin-neuvoston asia- listalla, ja että neuvoston kokouksissa puhetta tältä osin aina johtaisi euro- alueen puheenjohtaja. Lisäksi olisi eduksi, ettei euroryhmän puheenjoh- tajuus olisi rotaation piirissä vaan että puheenjohtaja valittaisiin ministereiden keskuudesta pitemmäksi aikaa, vaik- Sixten Korkmanin mielestä euroalue ei tarvitse erillistä Ecofin-neuvostoa, vaan riittäisi, että euromaiden eri- tyispiirteet otettaisiin nykyistä paremmin huomioon ny- kyisessä Ecofin-neuvostossa. talous 2 03 28.4.2003, 15:0637
  • 40.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s38 kapa 2–3 vuodeksi. Tämä olisi yksin- kertainen keino vahvistaa euroryhmän toiminnan tehokkuutta ja näkyvyyttä. Komission rooli Eellä on korostettu jäsenmaiden, EKP:n ja neuvoston roolia muttei juurikaan komission merkitystä. Tämä voi suoma- laisittain katsoen tuntua kummalliselta, onhan Suomen kanta johdonmukaises- ti ollut se, että komissio on ja sen tulee olla unionin moottori. Jäsenmaiden ja neuvoston roolia painottavaa kantaa puoltavatkuitenkinmm.seuraavatkaksi näkökohtaa: Ensinnäkin talouspoliittisen vallan jako EU:ssa korostaa jäsenmaiden ja EKP:n roolia ja jättää vain toissijaisen tehtävän neuvostolle ja etenkin komis- siolle. Yleisen talouspolitiikan osalta tilanne on toinen kuin sisämarkkinoi- den ja kilpailupolitiikan suhteen. Toiseksi lienee tosiasia, että komissio omaa kansalaisten silmissä neuvostoa heikommin legitimiteettiä. Tapahtu- neesta integraatiosta huolimatta ihmis- ten tietoisuus, identifioituminen ja soli- daarisuus on edelleen vahvasti kansal- lista. Komissio ja Euroopan parlamentti ovat jääneet kansalaisille melko etäisik- si. On helpompi hyväksyä neuvoston – erityisesti Eurooppa-neuvoston – teke- miä päätöksiä, onhan vallan käyttäjien joukossa tuolloin myös kotimaan poli- tiikasta tuttuja päättäjiä. Ei kuitenkaan ole syytä asettaa vas- takkain neuvostoa ja komissiota ylikan- sallisen päätöksenteon näkökulmasta. Todellisuudessa komission asemaa voi- daan vahvistaa – delegoimalla sille eri- tyisiä kysymyksiä koskevaa valtaa – vain, jos varmistetaan, että yleisistä po- litiikan suuntaviivoista päättävät jäsen- maat ja neuvosto. Integraation nyky- vaiheessa (ja vielä pitkään) EU-tason päätöksenteko ei voi jättää neuvostoa sivuosaan. Neuvoston roolia tulee päin- vastoin kehittää mm. puheenjohtajain- stituutiota uudistamalla. Tämä on vält- tämätöntä, eikä suinkaan vähiten EU:n laajentuessa sen politiikan jatkuvuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi. Kirjoituksessaan Sixten Korkman tuo esiin Emun vakaus- ja kasvusopimuk- sen (VKS) puolesta esitettyjä peruste- luja, joihin on helppo yhtyä. Seuraa- vassa on niistä lyhyt täydentävä luon- nehdinta. 1) Ilman finanssipolitiikkaan liitty- viä rajoituksia kansallisten finanssipo- Erkki Koskela Professori Helsingin yliopisto Euromaiden finanssipolitiikan säännöistä ja yhteensovittamisesta Emun vakaus- ja kasvusopimuksen toteuttamista ei saisi jättää poliittisen harkinnan varaan, vaan se pitäisi automatisoida etukäteen poliittisesti sovittujen sääntöjen mukaan. Lisäksi alhaisen julkisen velan maille tulisi sallia suuremmat alijäämät laskusuhdanteessa. talous 2 03 28.4.2003, 15:0638
  • 41.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 39 litiikkojen ja yhteisen rahapolitiikan yhdistelmästä tulee kasvun kannalta huono. Näin sen vuoksi, että rahalii- tossa finanssipolitiikan syrjäytysvaiku- tukset pienentyvät tai poistuvat ko- konaan. Tällöin rahaliiton jäsenmai- den kannustin käyttää ekspansiivista finanssipolitiikkaa lisääntyy ja johtaa inflaatiopaineisiin. Inflaatiotavoitteesta uskottavasti kiinnipitävä EKP kiristää rahapolitiikkaa, jolloin korot nouse- vat. 2) Toisaalta jos EKP ei ole täysin us- kottava rahaliiton alkuvaiheessa, niin VKS parantaa euroalueen tilannetta verrattuna siihen, että kansalliselle fi- nanssipolitiikalle ei aseteta rajoituksia. Jos näet rahaliiton maat eivät luota EKP:n kykyyn sitoutua inflaatiotavoit- teeseen ja ajattelevat sen joustavan, niin jäsenvaltioiden velkaantuminen ja inflaatio nousevat liikaa. Finanssipoli- tiikkaa koskevat rajoitukset ovat täl- löin hyviä kokonaisuuden kannalta (mielenkiintoinen teoreettinen analyysi asiasta on Chari ja Kehoe 1998). 3) VKS on myös hyvä sikäli, että se estää poliitikkojen velankasvuun johta- van käyttäytymisen ja parantaa näin julkis- ten sektorien kestä- vyyttä pitkällä aika- välillä (mielenkiin- toinen teoreettinen analyysi asiasta on Beetsma ja Uhlig 1999). Esimerkkeinä voi mainita Belgian, Italian ja Kreikan, joiden julkisten sek- torien historiallista velkaantumiskäyttäy- tymistä ei voi selittää pelkästään taloudelli- silla tekijöillä, vaan siihen on vaikuttanut voimakkaasti maiden poliittisten järjestel- mien toiminta (ks. esim. Romer 2001, luku 11). Entä euroalueen fi- nanssipolitiikasta päättäminen? Kork- man keskustelee yksittäisen maan fi- nanssipolitiikan ulkoisvaikutuksista muihin maihin ja toteaa mielestäni oi- kein, että niistä ei juuri tällä hetkellä Euroopassa tiedetä empiirisesti mitään. Päätösperäisen finanssipolitiikan koor- dinaation tarve riippuu tietenkin shok- kien lähteistä (kysyntä- vai tarjontas- hokit) ja niiden luonteesta (euroaluet- ta kokonaisuutena vai yksittäisiä mai- ta koskevat shokit). Finanssipolitiikan ulkoisvaikutuksia koskevan tietämyk- sen puutteen ohella suuri ongelma on siinä, että finanssipolitiikan päätöspe- räinen koordinaatio on käytännössä vaikeaa, ellei lähes mahdotonta, ku- ten Korkman esittää. Tähän on myös helppo yhtyä. Korkman toteaa VKS:ään liittyen: “Omalta osaltani pidän hyvänä EU:n perussopimukseen kirjattua kantaa, joka jättää suhteellisen runsaasti tilaa ministereiden ja neuvoston poliittiselle harkinnalle”. Toki demokratiassa jär- jestelmien suunnittelun täytyy perus- tua poliittiseen päätöksentekoon. Toi- saalta poliittinen päätöksentekojärjes- telmäkin voi kiinnittää asioita etukä- teen. Tällöin niistä ei tarvitsisi ryhtyä riitelemään riippuen siitä, onko kysees- sä esimerkiksi Saksa vai Irlanti. Mie- lestäni VKS:ään liittyvä päätöksente- ko olisi hyvä automatisoida niin, että sitä toteutetaan ilman poliittista har- kintaa tarkasti etukäteen poliittisesti sovittujen sääntöjen mukaan. Tämä lisäisi VKS-järjestelmän uskottavuut- ta. Vaikka VKS on periaatteessa hyvä osa Euroopan rahaliiton arkkitehtuu- ria, jossa finanssipolitiikka on jätetty kansalliselle tasolle, niin on syytä ky- syä: pitäisikö sitä yksityiskohdissa ke- hittää parempaan suuntaan? Oma ar- vioni on: kyllä. Nykyisellään VKS:ssä painotetaan vähän irrallaan ja liian jäy- kästi julkisen sektorin budjettivajesään- töä. Kuten mm. äskettäin CESifo-tutki- muslaitoksen yhteydessä toimiva Eu- ropean Economic Advisory Group (Report on the European Economy 2003) on esittänyt, julkisen sektorin budjettivajesääntö olisi hyvä sitoa ne- gatiivisesti velkatasoon. Tätä voidaan perustella seuraavasti. Ensinnäkin, täl- lainen sääntö – sallimalla alhaisen ve- lan maille suuremmat budjettialijää- mät laskusuhdanteessa – lisäisi kor- kean velan maiden kannustimia pa- rantaa velkatilannettaan pitkällä aika- välillä. Näin kestävän finanssipolitii- kan rakentamiseen saataisiin parem- pia kannustimia kansallisella tasolla, mikä parantaisi myös EKP:n toimin- taedellytyksiä. Toiseksi – ja tämä on unohtunut kes- kusteluissa – alhaisempi julkisen sek- torin velkataso lisäisi myös rahaliiton jäsenmaiden päätösperäisen finanssi- politiikan tehokkuutta vaikuttaa talo- udelliseen kehitykseen silloin kun maat kohtaavat erilaisia shokkeja. “Liian korkea” velkataso johtaa näet usein yleisön odotusten muuttumiseen niin, että todennäköisyys tulevista ve- ronkorotuksista lisääntyy, jolloin fi- nanssipolitiikan keventämisellä voi olla jopa taloudellista toimeliaisuutta su- Erkki Koskela on toiminut Helsingin yliopiston kansantaloustie- teen, erityisesti finanssiopin professorina vuodesta 1981 lähtien ja on tällä hetkellä mm. yksi Talouden Rakenteiden ja Kasvun (RAKA) tutkimusyksikön vetäjistä. talous 2 03 28.4.2003, 15:0639
  • 42.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s40 Juhana Vartiainen pohti syvällisesti ra- hapolitiikan ja palkanmuodostuksen kytkentöjä. Sixten Korkman sen sijaan ei maininnut sanaa palkkapolitiikka. Oletan kuitenkin, että hän voi yhtyä SAK:n näkemykseen, että palkanmuo- dostus ja tulopolitiikka ovat tärkeitä myös finanssipolitiikan kannalta. Palk- Peter J. Boldt Ekonomisti, SAK Palkka- politiikka voi tukea finanssipolitiikkaa Artikkelissa kommentoidaan edellä julkaistua Sixten Korkmanin esitelmää ja tuodaan esille ay- liikkeen näkemyksiä kansallisen finanssipolitiikan ja palkka- politiikan välisistä kytkennöistä. pistava vaikutus, päin vastoin kuin ta- vanomaisessa keynesiläisessä ajattelus- sa uskotaan. Empiirinen evidenssi OECD-maista on sopusoinnussa tä- män käsityksen kanssa (ks. Perotti 1999). KIRJALLISUUS Beetsma, R. & Uhlig, H. (1999), An Analysis of the Stability and Growth Pact, Economic Journal 109, 546–571. Chari, V.V. & Kehoe, P.J. (1998), On the Need of Fiscal Constraints in a Mo- netary Union, Federal Reserve Bank of Minneapolis, Working Paper No. 589. Perotti, R. (1999), Fiscal Policy in Good Times and Bad, Quarterly Journal of Economics 114, 1399–1435. Report on the European Economy (2003), CESifo, helmikuu. Romer, D. (2001), Advanced Macro- economics, New York: McGraw Hill, 2. painos. talous 2 03 28.4.2003, 15:0640
  • 43.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 41 Peter J. Boldt on toiminut ekonomistina Työväen taloudel- lisessa tutkimuslaitoksessa vuosina 1973–1980 ja SAK:ssa vuodesta 1982. kapolitiikka voi kasvattaa finanssipoli- tiikan liikkumavaraa – kuten Suomessa Emu-puskurirahastot – tai kaventaa sitä. Samalla on syytä muistaa, miten suuria ovat EU-maiden väliset erot jär- jestäytymisasteessa, työoikeudessa, perinteissä ja palkanmuodostuksessa. Järjestäytymisaste vaihtelee 9 ja 90 prosentin välillä, useimmissa maissa on yleissitovat sopimukset, ja pienis- sä maissa tehdään usein keskitettyjä ratkaisuja (yhteiskuntasopimuksia), mutta suurissa maissa tehdään yleen- sä liittokohtaisia sopimuksia. Iso-Bri- tanniassa ja useimmissa hakijamaissa sopimukset tehdään – jos niitä edes syntyy – yritys- tai työpaikkakohtai- sesti. Euroopan ammatillisessa yhteisjärjes- tössä (ETUC) on kuitenkin etsitty jon- kinlaista yhteistä palk- kanormia ja ollaankin päädytty lähelle palk- kanormia, joka kehitet- tiin Tulopoliittisessa selvitystoimikunnassa Korkmanin johdolla vuonna 1995. Toki horjuvuutta esiintyy mm. siinä, tulisiko kan- santalouden keskimää- räisen tuottavuuden muutoksen lisäksi toi- sena määräävänä teki- jänä käyttää inflaatiota vaiko inflaatiotavoitet- ta. Laskeskelimme taan- noin Heikki Oksasen kanssa brysseliläisessä kuppilassa Emu-pus- kureiden vaikutuksia. Päädyimme siihen, että ne lisäsivät kan- santaloutemme auto- maattisten vakauttaji- en vaikutusta eli vai- mentaisivat taloushäi- riötä noin kaksi kol- masosaa eli Ruotsin tasolle aikaisemmasta noin puolesta. Oikein toimiessaan ne eivät ainakaan vähennä finanssipolitiikan liikkumavaraa, vaikka ne lasketaan- kin osaksi julkista taloutta Emu-tar- kastelussa. Finanssipolitiikan koordinointia kä- sitellään usein ikään kuin kyseessä oli- si finanssipolitiikan harmonisointi. On mielestäni tärkeää muistaa, että suh- dannerytmien erilaisuudet nimen- omaan edellyttävät erilaista finanssipo- litiikkaa eri Emu-maissa. Mielestäni on myös tärkeää, että niissä maissa, jois- sa on elvytysvaraa, sitä myös käyte- tään, ja että ne ottavat jonkinlaisen ”veturin” roolin. Vakaus- ja kasvusopimuksen tulkin- noissa eurooppalainen ay-liike toivoo ”enemmän järkeä” ja joustavuutta, mm. suhdanteiden ja julkisten inves- tointien huomioon ottamista. VKS saattaa myös houkutella talousminis- terit toimiin, joilla puretaan kansanta- louden automaattisia vakauttajia ja ra- joitetaan osavaltioiden tai kuntien budjettivaltaa. talous 2 03 28.4.2003, 15:0641
  • 44.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s42 ”Lääkettä pitää nauttia koko ajan” – talousneuvoston pääsihteerin Seppo Leppäsen haastattelu1 SeppoLeppänenjää1.8.2003eläkkeelletalousneuvostonpää- sihteerin virasta, jossa hän on toiminut syyskuusta 1996 läh- tien. Sitä ennen hän toimi mm. Taloudellisen suunnittelu- keskuksen (TASKUn) toimistopäällikkönä ja johtajana sekä VATTin tutkimusjohtajana ja ylijohtajana. 1 Haastattelu on tehty 11.3.2003. 1980-luvulla Suomen talouden ke- hitys oli varsin suotuisaa, mutta sii- nä taisi vähitellen alkaa näkyä huo- lestuttavia merkkejä. Missä vaihees- sa aloit kiinnittää niihin huomiota? “1980-luvun lopulla kaikki näytti to- siaan menevän hyvin, työttömyys oli hyvin alhainen, työllisyys korkea ja pankkien luotonanto voimakasta. Jo- tenkin silti selkäpiissä oli sellainen aja- tus, ettei kaikki pääty hyvin, kun tu- lonkäyttö ylitti tulonmuodostuksen eli tuli vaihtotaseen alijäämä ja sitä kautta rajoitteita talouspolitiikkaan. Ellei tä- hän puututa, se johtaa ennen pitkää vakavaan kriisiin. Oikeastaan silmät aukesivat vasta kun teimme syksyllä 1988 talousneuvostol- Seppo Leppänen on saanut vuosi- kymmenien ajan seurata aitio- paikalta Suomen talouden kehitystä ja osallistua talouspolitiikan suunnitteluun. Päällimmäiseksi hänelle on jäänyt mieleen se, että vasta nurkkaan ahdettuna ryhdytään toimenpiteisiin, tuloksia joudutaan odottamaan pitkään, ja hyvien aikojen koittaessa luullaan helposti, että maailma on valmis. Heikki Taimio Vanhempi tutkija Palkansaajientutkimuslaitos talous 2 03 28.4.2003, 15:0642
  • 45.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 43 le muistiota vaihtotaseraportista. Kes- kustelimme tästä aika pitkään, ja meillä oli tammi-maaliskuussa 1989 asiantun- tijaryhmä, jossa oli mukana tutkijoita Taloudellisesta suunnittelukeskukses- ta ja tutkimuslaitoksista. Raporttiam- me ”Vaihtotaseongelma Suomessa” (Talousneuvoston sihteeristö 1989) käsiteltiin talousneuvostossa maalis- kuun lopulla. Siinä oli sekä kriisivaih- toehto että tasapainoisemman kehityk- sen vaihtoehto. Silti en ollenkaan osannut aavistaa, kuinka syvä sukellus olisi. Eihän talou- den avautumistilanteessa ole kiinteän valuuttakurssin näkökulmasta kestävää, että kotimainen kysyntä on keskeinen dynamo. Jossakin vaiheessa tulee voi- makasta painetta devalvaation suun- taan. Tällaista sanomaa ei kuitenkaan uskallettu kirjoittaa vaihtotaseraporttiin. Olisin joutunut raastupaan, jos talous- neuvoston pääsihteerinä olisin suositel- lut devalvaatiota, vaikkapa työryhmän välityksellä. Silloin vuoden 1989 alussa oli vakaan markan politiikka, jonka kanssa jotenkin kitkuteltiin 1991 saak- ka. Kyllä siinä oli koko ajan sellainen uhka, mutta Holkerin hallitus lähti sii- tä, että kaikki on hyvin.” Sattumoisin juuri silloin maaliskuus- sa 1989 tehtiin 4 %:n revalvaatio. Joitakin keskusteluja valuuttakurssi- joustosta oli kuulemma käyty tuol- loin Suomen Pankissa, ja kuitenkaan hallituksen suuntaan ei voitu esittää juuri mitään. Otettiinko teidän ra- porttinnekin torjuvasti vastaan? “Alustava raporttimme vuoti Helsin- gin Sanomiin, ja lehdistökeskustelussa sitä ruvettiin kauhumaalailemaan. Kyl- lä sitä keskustelua varmasti oli, että el- lei jotain tehdä, joudutaan umpikujaan, jossa on seurauksena devalvaatio. Se- hän olisi ollut Suomen Pankin voimak- kaasti ajaman kiinteän kurssin politii- kan konkurssi. Minulla oli sellainen kuva, että Suomen Pankissa olivat kaik- kein voimakkaimmat valuuttakurssi- haukat, johtaja Markku Puntila ja jot- kut osastopäälliköt etunenässä. Tutki- jakaarti oli henkeen ja vereen vahvan markan politiikan kannalla. Sellainen ajatus heillä oli, että pitämällä kiinni kurssista pakotetaan talouden rakentei- den muutoksiin. Unohdettiin, että kurs- sin pitää olla myös uskottava.“ Laman opetuksia Siinä ei sitten käynyt niin kuin oli toivottu. Rakennemuutosta ei tullut, eikä talous tervehtynyt vahvan mar- kan ja korkeiden korkojen aikana. Onko tästä nyt vedettävissä joitakin opetuksia? “Meillä oli sekä ekonomistipiireissä että useimmissa firmoissa hyvin sisään- lämpiävä systeemi. Ei osattu nähdä sitä mitä oli ulkopuolella tapahtumassa – millaiseksi Suomen kansainvälinen ym- päristö oli muuttumassa ja millaisia toi- mintamekanismeja se edellytti. Pitäisin tärkeänä opetuksena sitä, että on jat- kuvasti seurattava tarkkaan, missä men- nään maailmalla ja mikä on meidän ase- mamme siinä. Kun taloutemme kehi- tyskäyrät olivat kuin aivokuolleen käy- rä 1980-luvulla eli siinä ei ollut mitään shokkeja, niin porukka laiskistui luule- maan, että hyvä olo jatkuu ikuisuuteen. Velkadeflaatiota ei osattu 1980-luvul- la ennakoida. Uskottiin kiinteään kurs- siin ja otettiin valuuttamääräisiä velko- ja, ja sen jälkeen kun luottamus kurs- siin oli romahtanut ja tuli devalvaatio ja myöhemmin kellutus, niin kyllä se löi hyvin voimakkaasti kysyntää päähän. Eivät akateemiset tutkijat eikä kukaan muukaan tätä esittänyt, vaan se tuli vähän myö- hemmin. Pekka Saura- molla (1991) taisi olla ihan ensimmäinen kirjoi- tus asiasta. Tietty fundamentalis- mi valuuttakurssipolitii- kassa oli aika vahvaa. Puuttui pragmaattinen ote talouspolitiikan kysymyksissä. Vaik- ka linja oli selkeä, siinä lyötiin päätä liian paljon seinään yhden opin mu- kaisesti. On hyvin vaikeaa nähdä krii- sin merkkejä ennen kuin jo ollaan aika syvällä kriisissä, ts. siinä on havaitse- misviive. Seuraavaksi tulee reagointi- viive eli onko tilanne niin vaarallinen, että sen korjaamiseksi täytyy tehdä jo- takin ikävää. Vie aikansa ennen kuin ryhdytään toimenpiteisiin ja ennen kuin ne vaikuttavat. Kolmantena vaiheena tulee hyvänolon tunne: nyt on kaikki tehty. Istutaan kädet ristissä ja odote- taan. Sen sijaan aina pitää nauttia lää- kettä, koskaan ei ole stabiilia tilaa, vaan jatkuvasti pitää seurata ja olla valppaa- na. Tämä kuuluu paitsi talouspolitii- kan valmistelijoille myös erityisesti val- tiovarainministerille ja pääministerille. Jatkuvasti on oltava reaaliajassa, ja jos- kus on nautittava karvaitakin lääkkei- tä, jottei ajauduta kriisin tielle. Tämä on mielestäni tärkein opetus.” Sitten lama iski, ja jonkin aikaa var- maankin elettiin kriisitunnelmissa, ehkä oli jonkinlaista toivottomuutta- kin. Vuonna 1991 idänkauppa ro- mahti, pankkikriisi alkoi ja devalvoi- tiin. Nähtiinkö silloin vaihtoehtoja vai katsottiinko, että silloiset toimenpi- teet olisivat riittäviä tai oikeita? “Syyskuussa 1991 teimme talous- neuvostolle ”Avoimen sektorin kilpai- lukyky”-raportin (Talousneuvoston sih- teeristö 1991), jossa analysoitiin tilan- netta. Jälkikäteen tarkasteltuna se oli suhteellisen asiallinen, mutta siinäkin tuli devalvaatiovaihtoehto pitää pois- sa. Marraskuun puolivälissä ajaudut- tiin devalvaatioon, vaikka palkkojen laskemisella pyrittiin estämään sitä. It- selläni oli sellainen kuva, että päämi- nisterin toivomuksesta toiminut Kalevi Sorsa ei saisi niillä eväillä deval- vaatiota estettyä, mutta palkkojen alennuksella olisi kuitenkin nostettu uskottavuutta, ja deval- vaatio, joka kenties olisi tullut 1992 alkupuolel- la, olisi ollut paljon pie- nempi kuin syksyllä 1991 toteutunut pakkodevalvaatio. Devalvaation ja syyskuusta 1992 alka- neen kellutuksen seurauksena markan arvo painui kuin kivi. Jouduttiin mak- samaan ulkomaiden valuuttoihin sidot- tuja nimellisarvoisia velkoja, joiden re- ”Joskus on nau- tittava karvaita- kin lääkkeitä, jottei ajauduta kriisin tielle.” talous 2 03 28.4.2003, 15:0643
  • 46.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s44 aaliarvo oli noussut. Jollei markka olisi painunut niin paljon kuin se teki, olisi vaimennettu velkadeflaation vaikutusta. Mutta millaisia reaktioita olisi aiheutta- nut tällainen ”petkutus”, kun olisi usko- teltu, että palkkojen alennuksella selvi- tään, mutta ei sitten olisikaan selvitty? Ay-liikkeen puolella olisi reagoitu niin, ettei tämän hallituksen kanssa kannata olla missään tekemisissä.” Miten laman puhjettua talouspoliit- tinen strategia alkoi hahmottua? “Kevään 1992 aikana valtiovarain- ministeriö yritti viestiä, että julkinen velkaantuminen on voimakkaasti kas- vamassa. Konkursseja, irtisanomisia ja lomautuksia tuli harva se päivä, ja työttömyys kasvoi jyrkästi. Talous- neuvoston kokouksessa kesäkuussa pääministeri Aho ajatteli ääneen, että voisi olla hyvä, jos tehtäisiin raportti vähän samaan tyyliin kuin aiempi vaihtotaseraportti. Menin siitä VAT- Tiin, ja muutamassa tunnissa tein suunnitelman, mikä kysymyksenaset- telu voisi olla ja miten hanke tehdään. Kesällä laadimme talousanalyysin, jota käsiteltiin talousneuvoston kokouksis- sa 18.8. ja 2.9.. Ensimmäinen deval- vaatio ei ollut riittänyt rauhoittamaan markkinavoimia, koska ratkaisut ta- sapainottaa julkinen talous olivat ko- konaan auki. Minulle tuli ainakin sel- lainen vakaumus, että ensisijaista on julkisen talouden saaminen tasapai- noon. Talous täytyy saada vakaantu- maan ja korko alemmas julkisen ta- louden tasapainotuksen avulla. Kaik- ki muu oli siinä tilanteessa toisarvois- ta. Oli puututtava sekä tulo- että meno- puolelle, eli tuli korottaa veroja ja myös leikata tiettyjä vähemmän tärkeitä me- noja. Valtiovarainministeri Viinanen to- tesi talousneuvoston kokouksessa 2.9.1992, että budjettipäällikkö Sailas laatisi muistion julkisen talouden tasa- painottamisesta – tämä oli sysäys kuu- luisalle Sailaksen listalle. VM oli tehnyt taustalla jo aika paljon työtä, ja VATT oli siinä mukana. Sailaksen lista tulikin ulos jo 16.9. Sailashan siinä joutui pa- himpaan tuleen, koska lista oli poliitti- sesti vielä liian ankara alkusyksyllä 1992. Jonkun ajan kuluttua hallitus al- koi tasapainottaa julkista taloutta. Alkusyksyllä 1992 talousneuvoston kokouksia oli joka toinen viikko. Esko Aho yritti siinä sitouttaa ay-liikettä toi- mimaan leikkauslistan mukaisesti. Ta- lousneuvosto ei kuitenkaan ole sellai- nen foorumi, jossa tehdään päätöksiä, vaan ne tehdään hallituksessa ja työ- markkinajärjestöjen neuvottelujen poh- jalta. Jälkikäteen minulle tuli kuva, että tästä episodista jäi vamma sieluun sekä Esko Aholle että ay-liikkeelle. Esimer- kiksi Lauri Ihalainen pitää hyvin tark- kaan huolta siitä, että talousneuvosto ei ole päätöksentekofoorumi. Olen sa- maa mieltä. Talousneuvostolle on tur- ha yrittää antaa suurempaa roolia kuin mitä se pystyy olemaan.” Miten lamasta noustiin? Mikä korkotason laskun takana sit- ten varsinaisesti oli? Voisihan ajatel- la, että siinä oli kaksi oleellista teki- jää eli kellutus ja julkisen velan saat- taminen hallintaan. Mikä osuus niil- lä oli? “Vaikea sanoa kumpi niistä oli tär- keämpi. Silloin ajateltiin yleisesti, että julkisen talouden tasapainoon saattami- nen oli ehdoton edellytys korkotason saamiseksi alas. Jollei velanantajilla ole minkäänlaista varmuutta siitä, että maa maksaa velkansa takaisin, riskin kat- teeksi vaaditaan korkeaa korkoa. Sel- väähän myös on, että valuuttakurssin vahvistumisen myötä samoin luottamus alkoi palasta ja korkotaso alentua. Nämä olivat tietenkin vuorovaikutuksessa kes- kenään. Taustani takia painotin enem- män julkista taloutta.” Suomessa valittiin valtion velan ly- hentäminen nopeampaan tahtiin kuin esimerkiksi Ruotsissa. Toisaalta työt- tömyys on meillä jäänyt selvästi kor- keammalle tasolle kuin esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa tai Hollannis- sa. Olisiko ekspansiivisemmalla fi- nanssipolitiikalla voitu estää työttö- myyden repeäminen tai sen muuttu- minen suurelta osin pitkäaikaistyöt- tömyydeksi? “Vuoden 1996 alussa teimme Talous- neuvostolle ”Julkinen velka, kasvu ja työllisyys”-raportin (Talousneuvoston sihteeristö 1996), jossa asiasta käytiin aika perusteellista keskustelua. Kutsuin keskusteluun mukaan myös kansainvä- lisiä guruja, Marco Paganon Italiasta ja Torben Andersenin Tanskasta. Mikä on ollut julkisen talouden tasapainon vai- kutus kysyntään eli onko sillä ollut key- nesiläinen vai ei-keynesiläinen vaikutus? Jälkimmäinen osoittautui jälkikäteistar- kastelussa Suomenkin kriisissä jossain määrin toimivaksi. Silloin kun tasapai- non palauttamiseksi joko leikataan me- noja tai nostetaan veroja, elvyttävät toi- menpiteet kysyntää tilanteessa, jossa niiden seurauksena palautuu julkisen talouden tasapaino. Toisin sanoen kan- salaiset näkevät, että meidän ei nyt tar- vitse säästää, jotta tulevaisuudessa voi- taisiin maksaa lisää veroja. Tätähän esi- merkiksi Pagano tutki Irlannin ja Tans- kan tilanteiden valossa, ja meilläkin tut- kittiin asiaa VATTissa kyseisen rapor- tin valmistelun yhteydessä. Mielestäni tilanne oli ainakin silloin 1992–94 niin kiikun kaakun, että vel- kaelvytys olisi lyönyt kysyntää päähän ja lisännyt työttömyyttä. 1990-luvun alkupuoliskolla tapahtui myös hyvin voimakas rakennemuutos – viennin osuus BKT:stä nousi rajusti, tuli metal- li- ja konepajateollisuus, ja IT-ala alkoi kasvaa. Vanhasta teollisuudesta ja ra- kennusalalta työttömäksi jääneitä ei voitu siirtää välittömästi näille kasvavil- le aloille. Tämän voimakkaan syöksyn ja rakennemuutoksen seurauksena syn- tyi työttömyyden kova ydin, pitkäaikais- työttömyys. En panisi tätä talouspolitii- kan enkä velan kasvun nopean katkai- sun tiliin. Esimerkiksi Ruotsiin verrat- tuna meillä oli syvempi syöksy ja voi- makkaampi rakennemuutos. Vaihtota- seen alijäämäkään ei Ruotsissa ollut sa- maa suuruusluokkaa. Ainahan voi kysyä, olisiko sopeutusta voitujakaatasaisemminpitemmälleajal- le. Esimerkiksi maaliskuussa 1996 Ta- lousneuvostossa käytiin läpi mainitse- maani muistiota, ja siellä tuli voimakasta talous 2 03 28.4.2003, 15:0644
  • 47.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 45 kritiikkiä. Sirkka Hämäläinen aloitti, ja Vesa Vainio tuli toisena, ja taisipa olla Sauli Niinistökin, joiden mielestä ryh- män olisi pitänyt suositella hulppeita ve- ronkevennyksiä. Keskustelimme tästä asiasta hyvin paljon. Meillä oli kansain- välinenseminaari,johonosallistuivatPa- gano, Andersen ja Paul van der Noord OECD:stä. Kysyin myös heiltä, mitä mieltä olette Suomen tilanteesta, onko meidän suositeltava voimakkaita veron- alennuksia. Pojat sanoi- vat, ettei teillä vielä ole tilanne hallinnassa. Vie- lä toukokuussa 1996 tu- likin valuuttaturbulens- sia. Esitellessäni tammi- kuussa 1997 talousneu- vostolle seuraavaa ra- porttia kerroin, että oli järkevää, ettemme ehdottaneet veroke- vennyksiä epävarmassa tilanteessa va- jaa vuosi aiemmin. Siis vielä 1996 oli epävarma tilanne. Päästiinkuitenkinaikanopeastipinnalle. Meidän kokemamme rakennemuutos oli välttämätön. Avoin sektori oli suh- teellisen heikko 1980- ja 1990-luvun vaihteessa. Tarvittiin uutta voimaa, jota meille toi IT-sektori ja Nokia.” Viennin voimakkaan kasvun ja BKT- osuuden kaksinkertaistumisen taka- na oli kilpailukyvyn parantuminen yleensäkin eikä ainoastaan tämä Nokian tuottama panos. “Aivan, ilman muuta, siinähän olivat erittäin maltilliset palkankorotukset, ja tietysti 1990-luvun jälkipuoliskon tu- lopolitiikka on ollut erinomainen sti- muloivaa Nokialle. Siellä tuottavuus on kasvanut nopeasti ja palkat on fiksattu keskimääräisen tai matalamman tuot- tavuuden alojen mukaan, jolloin he ovat voineet käyttää käärimäänsä tuohta mm. tutkimukseen ja tuotekehittelyyn. Ilmeisesti sitä rahaa on kohtuullisen hyvin käytetty eikä syydetty turhuu- teen. On selvää, että 1990-luvun me- nestystarinan takana on ollut ay-liik- keen erinomaisen positiivinen ja raken- tava rooli. Minua ihmetyttävätkin nämä ristiretkeläiset kuten Matti Vanhala, jot- ka saarnaavat, että työmarkkinat ovat jäykät. Ay-liike on tukenut Suomessa kasvua tehokkaammin kuin Suomen Pankki valuuttakurssihaukkoineen.” EU, uusi talous ja uudet haas- teet EU- ja Emu-jäsenyydet muuttivat ta- louspolitiikan regiimiä, mutta miltä se näytti pitkässä juoksussa – mikä muuttui olennaisesti? “Kyllähän kansainvä- listymiskehitys kaikilla tasoilla on ollut voima- kasta. Erityisesti rahoi- tusmarkkinoilla Emu- jäsenyys on tuonut per- usvakauden. Sisämark- kinakilpailu on luonut tietynlaista konvergoitumista, ja se on merkinnyt positiivista mahdollisuutta suomalaiselle teollisuudelle. Palkan- muodostuksessa on käynnissä proses- si, miten ay-liike toimii avoimilla sisä- markkinoilla. Näyttäisi, että työvoiman kysynnän reagointi palkkojen muutok- siin on herkempää, erityisesti heikom- min tuottavissa ammateissa. Verokilpailu on noussut viime vuosi- na esiin. Yritysverotushan meillä on aika kilpailukykyinen, mutta työtulo- jen verotus ei ole sitä missään nimes- sä. Tämä tosiasia on otettava huomi- oon, mutta mihin rajaan saakka ja millä aikavälillä? Itselläni on sellainen kuva, että taloudellinen tilanne on niin heik- ko Saksassa, Ranskassa ja Italiassa, ettei voimakkaisiin verokevennysohjel- miin aivan lyhyellä aikavälillä niissä maissa ole järkevää lähteä eivätkä ne todennäköisesti lähdekään. Tämä an- taa tiettyä hengähdysaikaa meille.” Paljon on puhuttu uudesta taloudesta, jossa parhaimmillaan talouskasvu py- syy vuosikymmeniä historiallista kes- kiarvoa korkeampana ja suhdanne- vaihtelut jäävät lievemmiksi kuin vii- me vuosikymmeninä. Juuri nyt ei kui- tenkaan siltä näytä. Mikä on oma ar- viosi uuden talouden merkityksestä? “Eiväthän tietysti innovaatiot ja tek- nologian muutos ole minnekään hä- vinneet. Liiallinen uho on tasoittunut, mutta uuden teknologian soveltamis- ta jatketaan yhä. Ehkä käynnissä on näkymätön vallankumous. Minulla on sellainen kuva, että kun- han Eurooppa saa taloutensa jonkin- laiseen kuntoon, sen melko suuret sat- saukset uuteen teknologiaan alkavat tuottaa hedelmää. On aika paljon nau- reskeltu Lissabonin strategialle, mutta muutamissa maissa se on otettu tosis- saan. Suomessahan tässä on päästy pi- simmälle.” Siirtykäämme seuraavaksi Suomen talouden tuleviin haasteisiin. Kansain- välinen verokilpailu tulikin jo esille. Mitkä ovat aivan lähivuosien haasteet, ja mitkä ne ovat pikkuisen pitemmäl- lä tai vuosikymmenien aikavälillä? “Yksi suurimmista haasteista on tuo- tannollisten toimintojen sijoittuminen globaalisti. Globaalifirmat katselevat, missä niiden on järkevintä sijaita. Tämä heijastuu siihen, mikä on Euroopan ja Suomen rooli maailmassa. Tilanne luo mahdollisuuksia mutta vaatii samalla meitä toimimaan niin, että olemme jat- kossakin menestyjä. Menestys luo kas- vua ja tulovirtaa, jolla pystytään rahoit- tamaan hyvinvointivaltio. Ikääntymises- tä on puhuttu ehkä jo kyllästymiseen saakka, mutta tosiasia on, että eläkkei- den kasvu alkaa voimistua seuraavien viiden vuoden aikana. Sen jälkeen tu- lee terveys- ja hoivamenojen kasvu 15– 20 vuoden aikana. Työllisyysaste on saatava nousemaan. Hankala tekijä tulee olemaan, miten estetään nuorempia ikäluokkia lopet- tamasta ammatillista koulutusta ja syr- jäytymästä. Hyvinvointivaltiohan pitää huolen kaikista kansalaisista, mutta ky- symys on siitä, millä tavalla he osallis- tuvat tuotantoprosessiin. Haaste on, miten pidetään mahdollisimman moni työelämässä mukana. Työuran tulee olla pitempi kuin nyt. Aikaisemminhan eläkejärjestelmä lähti 40 vuoden työ- urasta, mutta nyt voi käydä niin, että työura alkaa 28-vuotiaana ja eläkkeel- le jäädään 59-vuotiaana, jolloin eläk- keen kertymisaika on supistunut 30 vuoteen. ”Velkaelvytys olisi lyönytkysyntää päähän ja lisännyt työttömyyttä.” talous 2 03 28.4.2003, 15:0645
  • 48.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s46 paikkana ja hyvinvointimenot voidaan rahoittaa. Pitkällä aikavälillä ikääntymi- nen on suuri pulma. Ympäristökysy- mykset nousevat myös esille, ja ne ovat vahvasti kansainvälinen asia.” Puhuit työmoraalin ra- pautumisesta. Toisaalta- han on väitetty moraa- lin rapautuneen sitä kautta, että meillä on liian anteliaat sosiaali- etuudet, kannustin- ja tuloloukkuja, ja että elä- ke- ja opintotukijärjes- telmissä on piirteitä, jotka kannusta- vat jäämään pois työelämästä. Millä tavalla näet tämän merkityksen? Toi- nen asia on työvoimapula ja maahan- muutto, josta on puhuttu samaan ai- kaan työttömyysongelman kanssa. Mo- nissa yhteyksissähän maahanmuuttoa on esitetty ratkaisuksi työllisyysasteen nosta- miseen ja työvoimapu- laan. “Ensinnäkin meillä Raimo Sailaksen vetä- mässä työllisyystyöryh- mässä lähdettiin siitä, että meidän ei tule antaa helposti periksi vaan täy- tyy pyrkiä mobilisoi- maan kotimaiset työvoi- maresurssit. On päästä- vä alkuvaiheessa nope- ammin työn syrjään kiin- ni ja oltava pitempään työelämässä. Kyllähän jossakin vaiheessa maa- hanmuutto tulee ajan- kohtaiseksi, ja meidän työmarkkinamme ovat jo alkaneetkin muuttua monikansallisemmiksi. Maahanmuuttopolitiik- kahan on toistaiseksi ol- lut aika tavalla pakolais- politiikkaa. Ulkomailla syntyneiden työllisyysas- te on matala ja työttö- myysaste hyvin korkea, eli heitä ei ole osattu hyö- dyntää työmarkkinoilla. Kyllä heistä pääosa haluaa omalla työl- lään elättää itsensä. Moraali on ehkä väärä sana, jos kan- nustimet työttömyys- tai eläketurvan tai opintotuen muodossa ovat sellai- set, että on järkevää toimia niiden mu- kaan. Kannattaisi muuttaa systeemit sel- laisiksi, ettei ole järke- vämpää olla jouten kuin tehdä työtä.” Pitää siis saada kan- nustimet kohdalleen? “Niin, se on minusta aika tärkeää, ja niiden kannustimien muuttaminen on hyvin hankalaa. Muu- toksesta nousee aina äläkkä, koska voit- tajat ovat hiljaa ja häviäjät pitävät ko- vaaääntä.Niihinonkuitenkinvälttämät- tä puututtava. Hyvinvointivaltio on kyl- lä hintansa väärtti, mutta siihen liittyy näitä haitallisia kannustinvaikutuksia. On tehty sellaisia hyvää tarkoittavia pää- töksiä, jotka johtavat ihmiset toimimaan hyvinvointiyhteiskunnan kestävän kehi- tyksen näkökulmasta vähemmän suota- valla tavalla.” Kuinka taataan hyvinvointi- valtion rahoituspohja? Verotuksen alentaminen ja velan ly- hentäminen lienee yksi selkeä akse- li, jolla joudutaan liikkumaan. Mi- hin asettaisit painon? Olisiko toisaal- ta parempi puhua verotuksen raken- teen muuttamisesta? “Voitaisiin lähteä siitä, mikä verotus suhteessa kilpailijoihin on meillä kaik- kein hankalimmassa tilanteessa. Ta- lousneuvostolle viime marraskuussa tekemässämme veroraportissa (Lep- pänen ym. 2002) kaikki vertailut osoit- tivat, että meillä ansiotulojen verotus on korkeampaa sekä pieni-, keski- että erityisesti korkeatuloisilla. Siinä on ve- rokilpailu tosiasia. On järkevää alen- taa kaikkien keskimääräistä verotus- ta, ja siinä tullaan kysymykseen kah- desta ääripäästä. Huippuosaajien ja korkeatuloisten verot ovat korkeat, ja niiden alentaminen kilpailukykyiseksi Globaali ahneus- kilpailu uhkaa rapauttaa työmo- raalia. Minusta pitäisi nostaa myös esille ky- symys, osataanko meillä toimia yhteis- työssä. Suomen kaltaisen maan vah- vuus on siinä, että ongelmia pyritään ratkaisemaan aika pragmaattisesti. Yri- tysjohdon globaalilla ahneuskilpailulla – optioilla ja muilla Yhdysvalloista mat- kituilla järjestelmillä, joita on sovellet- tu aivan kritiikittömästi Suomeen – voi olla vaikutuksia kansalaisten työmoti- vaatioon. Jos ahneuskilpailu voimistuu, se saattaa rapauttaa työmoraalia. Aja- tellaan, että hulluhan sinä olet tehdes- säsi töitä, kun muut vetävät itselleen tuollaisia etuja. Olen aistivinani ilma- piirissä tällaista hälläväliä-tyyliä. Suunnilleen näin listaisin nuo haasteet. Näkisin Suomen tilanteen suhteellisen positiivisena siinä mielessä, että jos kou- lutus ja T&K pidetään kunnossa, työ- moraali säilyy ja infrastruktuuri pelaa, Suomi pysyy kilpailukykyisenä elämis- Seppo Leppäsen mielestä sosiaalitieteilijöidenkin pitäisi ot- taa kantaa hyvinvointivaltion rahoituspohjaan eikä vain syyttää ekonomisteja kylmästä kalkyloinnista. talous 2 03 28.4.2003, 15:0646
  • 49.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s 47 EU-maiden keskiarvon kanssa edellyt- tää jonkun verran alentamista. Pieni- tuloisessa päässä pitää nostaa ansiotu- lovähennystä kunnallisverotuksessa. Tätä kautta vaikutetaan myös positii- visesti työllisyyteen. Heti alkuun vero- tuksen kevennys voisi olla reipaskin. Lähtisin siitä, että kiinteistöveron nos- taminen tulee kyseeseen eräänä rahoi- tuskeinona. Osinkojen kaksinkertaiseen verotukseen on järkevää siirtyä. Tässä ei ole syytä panna päätä pensaaseen. Ympäristö- ja haittaveroissa saattaa olla jonkun verran liikkumavaraa. Julkisessa velkaantumisessa meillä on keskipitkän ajan linja. Julkinen talous on valtiontalous mukaan lukien erin- omaisessa kunnossa verrattuna mui- hin maihin. Siinä on selvää liikkuma- varaa. Velkaantumisessa on kuitenkin oltava varovainen, koska ikääntyminen tuo menopaineita.” Onko mielestäsi tarvetta purkaa ny- kyistä hyvinvointivaltiota, ja jos, niin miten? “Kansa rakastaa hyvinvointivaltiota, se on selvä. Se luo turvallisuutta ja va- kautta talouteen ja yhteiskuntaan. Tie- detään, että on sellainen turvaverkko, joka vakuuttaa hankalia tapauksia vas- taan. Inhimillisen pääoman laadun nos- taminen tulee terveyden, koulutuksen, tutkimuksen ja tuotekehityksen kaut- ta. Hyvinvointivaltiolla on myös posi- tiivisia kasvu- ja työllisyysvaikutuksia. Viritys on siis aika positiivinen, mutta miten sen rahoituspohja hoidetaan? Kaikkein innokkaimmat hyvinvointival- tiota kannattavat sosiaalitieteilijät ja fundamentalistit unohtavat tämän ko- konaan. Siinä tulee edellytykseksi kor- kea työllisyysaste, joka vaatii kohtuul- lisen hyvää kasvua, ja myös kannusti- met on tehtävä sellaisiksi, että on jär- kevämpää tehdä töitä kuin olla jouten. Siinä voidaan joutua toimenpiteisiin, jotka voivat tuntua aika hankalilta ly- hyellä aikavälillä tulonjaon ja tasa-ar- von kannalta. Toivoisin kuitenkin, että nämä sosiaalitieteilijät ottaisivat kantaa myös näihin kysymyksiin tasapainoises- ti silloin kun puhutaan hyvinvointival- tion turvaamisesta ja parantamisesta.” Talousneuvoston rooli Olet usein koonnut ja johtanut eri- laisia ekonomistien asiantuntijaryh- miä. Miten tällainen yhteistyö eri ta- hoja edustavien ekonomistien kans- sa on toiminut? “Talousneuvosto on keskustelufooru- mi, joka ei tee päätöksiä mutta keskus- telee asioista ennen niitä. Siksi työryh- missä on haettu tietynlaista konsensus- näkemystä ekonomistien kesken ja ha- luttu auttaa näin päätöksentekijöitä. Kavahdan sitä ajatusta, että joku val- mistelukoneiston virkamies tai tutkija sanoisi, että tässä on teille ohjelma, ot- takaa tai jättäkää, pilkkuakaan ette saa muuttaa. Sehän menisi asiantuntijadiktatuurik- si. Meillä on kuitenkin hyvin asiantuntevia mi- nistereitä, muita poliitik- koja ja järjestöjohtajia, jotka pystyvät katso- maan kokonaisuuden. Kokonaisuuden näkemi- nen, synteesin hakemi- nen, miten eri palaset liittyvät toisiinsa ja mikä on vaikutusmekanismi taustal- la, on keskeinen pyrkimys työryhmät- yössä. Sitä kaipaavat talousneuvoston jäsenet, koska heille tulee jatkuvasti vai- keita tilanteita, joissa pitää ottaa kan- taa ja päättää mihin mennään. Tutkijoiden puolella on jossakin mää- rin sellaista yli-ihmisajattelua, että po- liitikoille neuvotaan, miten asia pitää hoitaa. Se on demokratian irvikuva. Ongelmahan siinä on, että kun kirjo on laaja, työhön ei saa riittävän vah- vasti särmää, mutta kyllä me pyrim- me esimerkiksi tässä verokysymykses- sä tekemään ns. herkkyysanalyysia, missä on järkevää liikkua mm. työtu- lojen verotuksessa. Kyllä nämä keskus- telut ovat olleet aika positiivisia. Olem- me aina tehneet jälkikäteisarvion, eikä mukana olleilla ole yleensä jäänyt mi- tään pahasti hampaankoloon.” Varmaan kuitenkin siellä joudutaan sovittelemaan, jotta saadaan jokin mietintö tehtyä. Mainitsit, ettei vält- tämättä saada sinne särmää. Siis jou- dutaan tasoittelemaan eturistiriitoja, joista tulevat välittömästi mieleen työ- markkinaosapuolet. “Talousneuvostossa on lähdetty siitä, etteivät työmarkkinaekonomistit ole jä- seninä työryhmissä, mutta heitä kuul- laan asiantuntijoina jatkuvasti. Ekono- mistit ovat lähinnä tutkimuslaitoksista – Etlasta, PT:stä, PTT:stä, VATTista ja ministeriöistä. Lisäksi palkkaamme ta- lousneuvoston sihteeristöön määräaikai- sia tutkijoita tekemään raakaa sihtee- rityötä. On hyvä, ettei sihteeristön tar- vitse käyttää kovin paljon resursseja. Jonkin verranhan me myös tilaam- me tutkimuslaitoksilta selvityksiä, ja sitähän kannattaa kehitellä, jotta saa- daan näkökulmaa ja sär- mää. Meillähän tehdään ns. pääsihteeripapereita. Esimerkiksi Antti Su- vannon vetämä ”Euroo- pan rakenteelliset jäyk- kyydet” (Talousneuvos- ton sihteeristö 2002) sai hyvän vastaanoton. Sii- nä tulee esiin selkeämpi, yksi näkökulma, joka ei ole liian pal- jon pyöristetty. Tarvetta tällaisiin näyt- tää olevan ainakin talousneuvoston arviointiprosessin mukaan. Odotetaan myös, että laajempia selvityksiä teh- dään, koska ne ovat hyviä käsikirjoja aiheesta.” KIRJALLISUUS Leppänen, S. ym. (2002), Verotus kan- sainvälisessä toimintaympäristössä, Työ- ryhmäraportti, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 2002/5. Sauramo, P., Verta, hikeä ja kyyneleitä – miksi? Kansantaloudellinen aikakaus- kirja 87, 469–480. Talousneuvoston sihteeristö (1989), Vaihtotaseongelma Suomessa, moniste. Talousneuvoston sihteeristö (1991), Avoimen sektorin kilpailukyky, moniste. Talousneuvoston sihteeristö (1996), Julkinen velka, kasvu ja työllisyys, työ- ryhmäraportti. Talousneuvoston sihteeristö (2002), Euroopan rakenteelliset jäykkyydet, Val- tioneuvoston kanslian julkaisusarja 2002/4. Pitää keventää ansiotulojen vero- tusta ja nostaa kiinteistö-, osinko- ja ympäristöveroja. talous 2 03 28.4.2003, 15:0647
  • 50.
    &Y h te i s k u n t a Ta l o u s48 Suhdannetilanne Suomessa barometrien mukaan 1995:01–2003:03 Lähde: Teollisuus ja Työnantajat, Tilastokeskus. Korot 1997:01–2003:03 Lähde: Suomen Pankki. Kansainvälisiä suhdanneindikaattoreita 1995:01–2003:03 Lähde: Conference Board, Euroopan komissio. Inflaatio Suomessa ja euroalueella 1997:01–2003:03 Lähde: Eurostat, Tilastokeskus. Työttömyysaste Suomessa 1995:01–2003:02 Lähde: Tilastokeskus. Suomen kokonaistuotannon kuukausikuvaaja 1995:01–2003:01 Lähde: Tilastokeskus. Suhdanteet yhdellä silmäyksellä talous 2 03 28.4.2003, 15:0748
  • 51.
    &4/2002 Ta l ou s Y h t e i s k u n t a Aluepolitiikka Maaseutu Kasvukeskukset Muuttoliike Yhdyskuntarakenne Kunnat ja valtio Työhyvinvointi Aluepolitiikka Maaseutu Kasvukeskukset Muuttoliike Yhdyskuntarakenne Kunnat ja valtio Työhyvinvointi Alue- ja kunta- talous Alue- ja kunta- talous P a l k a n s a a j i e n t u t k i m u s l a i t o k s e n j u l k a i s u t T a l o u s & Y h t e i s k u n t a - l e h t i Talous & Yhteiskunta -lehteä julkaisee Palkansaajien tutkimuslaitos neljä kertaa vuodessa. Lehden tavoit- teena on välittää tutkimustietoa, valottaa ajankohtai- sen kehityksen taustoja sekä herättää keskustelua kansantaloudellisista ja yhteiskunnallisista kysymyk- sistä. Vuosina 1972–1993 lehti ilmestyi nimellä TTT Katsaus. Lehden toimitus p. 09-2535 7349. Tilaukset p. 09-2535 7338. Tu t k i m u k s i a Tutkimuksia-sarjassa ilmestyvät valmiiden tutkimus- ten laajat ja perusteelliset loppuraportit. Valmistuvis- ta tutkimuksista lähetetään lehdistötiedotteet, joiden välityksellä tutkimustuloksia esitellään tiedotusvälineille ja suurelle yleisölle. Hinta 13,50 €. Tilaukset: p. 09-2535 7338. Ty ö p a p e r e i t a Työpapereita-sarjassa esitellään meneillään olevien tutkimushankkeiden väliraportteja sekä kansain- väliselle tutkijakunnalle suunnattuja keskustelualoitteita. Työpaperit julkaistaan kokonaisuudessaan myös verkossa laitoksen kotisivuilla. Tilaukset: p. 09-2535 7338. WWW.LABOUR.FI Palkansaajien tutkimuslaitoksen kotisivuilla on ajankohtaista tietoa laitoksen henkilökunnasta, tutkimuksista, talousennusteista ja seminaareista. Siellä julkaistaan myös Talous & Yhteiskunta -lehden pääkirjoitukset ja sisällysluettelot, laitoksen lehdistötiedotteet sekä kuukausittain vaihtuvia kolumneja. Lisäksi laitoksen tutkijat kommentoivat kotisivuilla ajankohtaista talouskehitystä. Laaja taloustietopaketti sisältää aikasarjoja lukuina ja kuvioina mm. tuotannosta, työmarkkinoista, inflaati- osta, ulkomaankaupasta, koroista ja julkisesta taloudesta. 3-KANSI 28.4.2003, 14:161
  • 52.
    Pitkänsillanranta 3A, 6.krs00530 Helsinki Finland p. 09-2535 7330 (Tel. +358-9-2535 7330) fax 09-2535 7332 (Fax +358-9-2535 7332) www.labour.fi Palkansaajien tutkimuslaitos harjoittaa kansantaloudellista tutkimusta, seuraa taloudellista kehitystä ja laatii sitä koskevia ennusteita. Laitos on perustettu vuonna 1971 Työväen taloudellisen tutkimuslai- toksen nimellä ja on toiminut nykyisellä nimellä vuodesta 1993 lähtien. Tutkimuk- sen pääalueita ovat työmarkkinat, julkinen talous, makrotalous ja talouspolitiikka. Palkansaajien tutkimuslaitosta ylläpitää kannatusyhdistys, johon kuuluvat kaikki Suomen ammatilliset keskusjärjestöt, SAK, STTK ja AKAVA sekä suurin osa näiden jäsenliitoista. 72 h Vuosikerta20,00 € Irtonumero 6,50 € ISSN 1236-7206 4-KANSI 25.4.2003, 18:071