SlideShare a Scribd company logo

Talous ja Yhteiskunta 1/2005

•
•
Palkansaajien tutkimuslaitos
Palkansaajien tutkimuslaitos

Globalisaatioraportti

Government & Nonprofit
1 of 56
Download to read offline
&1/2005 Ta l o u s Y h t e i s k u n t a Globalisaatioraportti Nuorisotyöttömyys Sosiaaliturva Globalisaatioraportti Maahanmuuttajat Kuponginleikkaajat Investoinnit
Heikki Taimio Pääkirjoitus...................................................................................... 1 Jaakko Pehkonen 129 toivetta – globalisaatioraportin arviointia ................................ 2 Ritva Pitkänen ja Pekka Sauramo Jatkuuko laimea investointitoiminta? .............................................. 8 Marja Riihelä, Risto Sullström ja Matti Tuomala Kuponginleikkaajien paluu: ylimmät tulot ja niiden verotus .......... 14 Jutta Moisala ja Heikki Taimio Työmarkkinoiden joustot ................................................................. 21 Ulla Hämäläinen ja Kari Hämäläinen Menetetty sukupolvi? Nuorisotyöttömyyden kauaskantoiset vaikutukset ....................................................................................... 28 Kari Hämäläinen, Aki Kangasharju, Sari Pekkala ja Matti Sarvimäki Maahanmuuttajien taloudellinen asema Suomessa .......................... 33 Mikael Forss Vakuutusperiaate ja tulevaisuuden sosiaaliturva ............................. 40 Heikki Taimio Kilpailulla ja tuottavuudella kasvua ja työpaikkoja – Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikasen haastattelu ................................. 45 Suhdanteet yhdellä silmäyksellä ...................................................... 52 33. vuosikerta 4 numeroa vuodessa Julkaisija: Palkansaajien tutkimuslaitos Pitkänsillanranta 3 A (6. krs) 00530 Helsinki P. 09–2535 7330 Fax: 09–2535 7332 www.labour.fi Toimitus: Päätoimittaja Jukka Pekkarinen Toimittaja Heikki Taimio P. 09–2535 7349 Heikki.Taimio@labour.fi Taitto ja tilaukset: Irmeli Honka P. 09–2535 7338 Irmeli.Honka@labour.fi Toimitusneuvosto: Sari Aalto-Matturi Ulla Aitta Peter J. Boldt Lea Haikala Tuomas Harpf Pekka Immeli Esa Mäisti Seppo Nevalainen Jari Vettenranta Tilaushinnat: Vuosikerta 20,00 € Irtonumero 6,50 € Painopaikka: Jaarli Oy Valokuvaus: Maarit Kytöharju Kansi: Graafikko Markku Böök Kannen kuva: Markku Böök Aimo Hyvärinen ISSN 1236–7206 &1/2005 Ta l o u s Y h t e i s k u n t a Globalisaatioraportti Nuorisotyöttömyys Sosiaaliturva Globalisaatioraportti Maahanmuuttajat Kuponginleikkaajat Investoinnit 1 2005
Suomen investointivajeessa riittää ih- mettelemistä. Eivät vain investoinnit kotimaahan ole pitkään olleet alamais- sa, vaan Suomen Pankin tilastojen mukaan suorat sijoitukset ovat koh- distuneet moniin sellaisiin maihin, jot- ka Suomi päihittää hinta- ja reaalises- sa kilpailukyvyssä sekä yritysten kan- nattavuudessa mennen tullen. Vastoin yleistä luuloa sijoitukset Aasiaan ovat jääneet melko mitättömiksi. Yritysten hyvää kannattavuutta on käytetty myös paljon reippaammin osinkoihin, jotka ovat muuttaneet tu- lonjakoa rajusti suurituloisimpien hy- väksi. Osingonjakoa suosinut verotus on ollut yksi ilmeinen syy tähän. Puupula ja ydinvoimalan viipyminen lienevät jarruttaneet metsäteollisuuden investointeja. Aikaisemmin saatettiin investoida liikaakin. Palvelualoille yli- investoitiin 1980-luvulla, eivätkä kyl- pylät, ostos- ja laskettelukeskukset ja golf-kentät ole hävinneet mihinkään, omistajat vain ovat saattaneet vaihtua. Voi olla, että valikoimalla ulkomailta uskotaan löytyvän tuottoisampia inves- tointikohteita. Voi myös olla, että yri- tysten omistajat kohentavat osingoilla omia, 1990-luvun lamassa rapautunei- ta taseitaan. Investointien niukkuuden kääntö- puolena nähdään niiden tuottovaati- muksen nousseen historiallisen kor- keaksi. Miljardien eurojen ja kymme- nien tuhansien työpaikkojen kysymys on, miksi juuri Suomessa on käynyt näin. Miksi juuri Suomessa riskit koe- taan niin suuriksi, että investointien pitää tuottaa selvästi enemmän kuin muualla? Laman pitkä varjo saattaa yhä ulot- tua investointeihinkin: silloin tuli niin pahasti takkiin, ettei uskallus vielä- kään riitä. Toisaalta olisi syytä pohtia, mitä vaikutusta on ollut sillä, että yri- tysjohtajien keskuuteen on lietsottu niin paljon tappiomielialaa liioittele- malla globalisaation uhkia. Toteutu- nut kilpailukyky tai tuottoaste ei to- dellakaan ole tae niiden tulevasta ta- sosta, mutta pessimististen odotusten takaa ei löydy kovia faktoja. Investoin- nit ovat myös ja nimenomaan mieli- alailmiö, ja mielialathan voivat muut- tua äkisti. Eivätkö investoinnit innosta? LISÄLUKEMISTA Globalisaatiotyöryhmän ”Suo- mi maailmantaloudessa”-selvityksen loppuraportti ”Osaava, avautuva ja uudistuva Suomi” ilmestyi marras- kuussa 2004 Valtioneuvoston kans- lian julkaisusarjassa (19/2004) ja löytyy hankkeen kotisivulta www. suomimaailmantaloudessa.fi. Sieltä voi myös imuroida runsaasti taus- taselvityksiä, joista osa on julkaistu ETLAn ja Palkansaajien tutkimus- laitoksen omissa sarjoissa. Keväällä ilmestyvä Kansantaloudellisen aika- kauskirjan numero 1/2005 sisältää aineiston viime joulukuussa pidetys- tä seminaarista, jossa esiteltiin ja ar- vioitiin loppuraporttia. Muuten glo- balisaatiotyöryhmän loppuraportista on keskusteltu tutkijoiden parissa hämmästyttävän vähän. Huomattavasti vähemmälle huo- miolle on jäänyt niinikään viime marraskuussa ilmestynyt, eduskun- nalle jätetty Tulevaisuusselonteko, joka käsittelee toista Suomen tule- vaisuuteen keskeisesti vaikuttavaa tekijää, väestökehitystä ja etenkin väestön ikääntymistä. Osoitteesta www.valtioneuvosto.fi/vn/liston/ base.lsp?r=90128&k=fi&old =754 löytyy itse selonteon, ”Hyvä yhteiskunta kaikenikäisille” (Valtio- neuvoston kanslian julkaisusarja 27/ 2004), lisäksi viisi laajaa liiteraport- tia. Kolmantena Suomen talouden ”megatrendinä” voidaan pitää työl- lisyyskehitystä. Siinä lähtökohtana voidaan pitää työministeriön ”Työ- voima 2020”-loppuraporttia ”Osaa- misen ja täystyöllisyyden Suomi” (Työministeriö, Työpoliittinen tut- kimus 245, 2003) ja valtiosihteeri Sailaksen johtaman Työllisyystyö- ryhmän loppuraporttia (Valtioneu- voston kanslian julkaisusarja 5/ 2003). Työministeriön (www.mol. fi) Työhallinnon julkaisuja-sarjassa ovat ilmestyneet mm. ”Työpolitii- kan strategia 2003–2007–2010” (No. 334, 2003) ja ”EU:n työlli- syyssuuntaviivojen mukainen Suo- men työllisyyspolitiikan toiminta- suunnitelma 2004” (No. 341, 2004).
2 Suomi maailmantaloudessa -selvityk- sen loppuraportilla ”Osaava, avautu- va ja uudistuva Suomi”1 on naseva ja hyvin raportin tavoitteita kuvaava nimi. Otsikkonsa mukaan raportti si- sältää ehdotuksia, jotka liittyvät osaa- misen kehittämiseen, avautumiseen ja uudistumiseen. Raportti on konkreettinen näyte sii- tä, että Suomessa osataan – jos ei muuta, niin ainakin kirjoittaa erin- omaisia selvityksiä. Raportista löytyy myös paljon peräänkuulutettua avoi- muutta. Tekijät nostavat esiin teemo- ja, joiden jo alun perin tiedettiin aihe- uttavan vastustusta ja kritiikkiä. Ra- portissa on myös joitakin uusia aja- tuksia. Työ on siten nimensä veroi- nen. Aika näyttää, jääkö selvitysryh- män lopputuote vain ”yhdeksi rapor- tiksi toisten joukossa”. Selvityksessä on kuusi osiota. Ensim- mäinen osio tiivistää raportin taustat, haasteet ja mahdollisuudet. Luvut 2 ja 3 käsittelevät suomalaista koulutusjär- jestelmää sekä tiede-, teknologia- ja in- novaatiopolitiikkaa. Lukujen keskeiset avainsanat ovat osaaminen ja kannus- teet. Luvut 4 ja 5 keskittyvät työ- ja hyödykemarkkinoiden toimintaan. Jaakko Pehkonen Professori Jyväskylän yliopisto jpehkonen@econ.jyu.fi 129 toivetta – globalisaatioraportin arviointia Valtioneuvoston kanslian viime marraskuussa julkaisema globalisaatioraportti sisältää monia hyviä toimenpide-ehdotuksia. Nyt olisi jo tekojen aika. 1 Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 19/2004, http://www.suomimaailman- taloudessa. fi/data/VNK19_2004.pdf.
3 Teemana on avautuminen ja uudistu- minen. Raportin viimeinen luku käsit- telee suomalaisen työn ja tuotannon menestymismahdollisuuksia muuttuvil- la markkinoilla. Työryhmätyönä laadittujen asiantun- tijaraporttien arviointi on vaikeaa. Tässä tapauksessa arviointia vaikeut- taa ensinnäkin aihepiirin laajuus ja moniulotteisuus. Työn teema-alueet käsittelevät koulutusta aina perusas- teelta aikuiskoulutukseen, tiede- ja teknologiapolitiikkaa, innovaatiotoi- mintaa, yrittäjyyttä, omistamista sekä talous- ja työmarkkinapolitiikan haas- teita. Toiseksi raporttia pitäisi pystyä arvi- oimaan kokonaisuutena, jonka osat kytkeytyvät kiinteästi toisiinsa. Siten koko raportin teilaaminen tai kehumi- nen pelkästään muutaman yksittäisen ehdotuksen toteutettavuuden tai tie- teellisen perustelun uskottavuuden pe- rusteella ei tee oikeutta koko raportil- le. Tässä kirjoituksessa kommentoin ensin lyhyesti koko raporttia. Sitten arvioin hieman tarkemmin raportin koulutus- ja työmarkkinaosioiden muutamia ehdotuksia. Raportin tavoitteet Työryhmän tavoitteena oli pääminis- teri Matti Vanhasen toimeksiannon mukaisesti arvioida sitä, miten maail- mantalouden murros vaikuttaa Suo- messa eri toimialoihin ja niiden työlli- syysnäkymiin, sekä mitä haasteita muuttuva toimintaympäristö synnyt- tää yhteiskuntapolitii- kan eri lohkoilla. Raportti hahmottaa strategiaa, jolla Suomi voisi hyödyntää globa- lisaation mahdolli- suuksia ja toisaalta tor- jua kovenevaan kilpai- luun liittyviä uhkia. Strategian peruspilareiksi raportti ni- meää osaamisen vahvistamisen, talou- den avoimuuden lisäämisen ja uudis- tumisen. Globalisaatiostrategian yh- tenä keskeisenä perusteena on työvoi- man osaamistason lisääminen paran- tamalla työmarkkinoille tulevien nuor- ten koulutustasoa ja kehittämällä työs- sä olevien elinikäistä oppimista. Näistä lähtökohdista on yleisellä ta- solla vaikea olla eri mieltä. Toimenpi- de-esitykset ja niiden konkretisointi tai toteuttamiskelpoisuus ovat jo asia erikseen. Tämä näkyi hyvin raportin julkaisua seuranneessa keskustelussa. Etujärjestöt toinen toisensa jälkeen löysivät raportista moitittavaa. Rea- gointi ei ollut yllättävää. Uudistuksia tarvitaan, mutta ei omalla takapihal- la. Uhkakuvien maalailua Raportti alkaa politiikkaselvityksille tyypilliseen tapaan eli uhkakuvien maa- lailulla. Perussanoma on tuttu. Jos Suomi ei kykene sopeutumaan ja uu- distumaan, se ajautuu hitaan talous- kasvun, heikon työllisyyden ja julkisen talouden pysyvien tasapaino-ongelmi- en kierteeseen. Toimintakaavakin on tuttu: vihollinen on tulossa ja rivit täy- tyy saada ojennukseen. Kieltämättä uhkia on näköpiirissä. Väestö ikääntyy, työpaikat lisääntyvät maan rajojen ulkopuolella ja suoma- laisyrityksiä ostetaan kiihtyvässä tah- dissa ulkomaille. Globalisaatio kasvat- taa hiekkalaatikon kokoa, mutta sa- malla leikkijöiden määrä lisääntyy. Jos et pidä puoliasi, voit saada lapiosta päähäsi. Toisaalta globalisaatio on ollut – ja lienee jatkossakin – jatkuvan kehitty- misen, lisääntyvän työn- jaon ja innovaatioiden leviämisen kasvualusta. Siten se on materiaali- sen hyvinvoinnin kas- vun keskeinen lähde. Jos hyvin käy, jaettava kakku on entistä isom- pi, myös suomalaisille. Myös tämä näkökulma tulee raportis- sa esille, mutta ehkä ei riittävästi. Suo- men kansantalous on selvinnyt voitta- jana 1900-luvun globalisaatiokehityk- sestä. Miksei tilanne olisi jatkossa sa- manlainen? Ehkä meillä olisi tarvetta globalisaa- tioraportille, joka lähtisi liikkeelle suo- malaisen yhteiskunnan vahvuuksista. Niistä lähtökohdista arvioitaisiin sitä, miten Suomi pystyy parhaiten hyö- dyntämään syvenevää globalisaatiota. Jaakko Pehkonen toimii Jyväskylän yliopiston taloustieteiden tiedekunnan dekaanina ja oli valtiosihteeri Raimo Sailaksen työllisyystyöryhmän jäsen. Miksei Suomi voisi menestyä globali- saatiossa yhtä hyvin kuin tähänkin asti?
4 Onhan globalisaation oleellinen rie- mu juuri siinä, ettei meidän tarvitse olla hyviä kaikissa asioissa. Riittää, kun olemme vahvoja ja osaavia muutamis- sa tärkeissä asioissa. Jäädäänkö kuu- lolle? Toimenpide-ehdotuksissa löytyy… Mediassa raporttia on kutsuttu työryh- män puheenjohtajan nimeä ja toimek- siantoa mukaillen Brunilan globalisaa- tioraportiksi. Sitä voisi helposti nimit- tää myös muilla nimillä, sillä raportis- sa on yhteensä 129 toimenpide-ehdo- tusta. Tekstin sisältä löytyy myös vain tavoitteiksi kirjattuja ehdotuksia. Näin on erityisesti työmarkkinoiden toimin- taa käsittelevässä luvussa. Raportin toimenpide-ehdotukset kohdentuvat koulutusjärjestelmään (37 ehdotusta), tiede- ja teknologiapolitiik- kaan (31 ehdotusta) ja työ- ja hyödy- kemarkkinoiden toimintaan (57 ehdo- tusta). Kehitettävää Suomesta siis löy- tyy. Ehdotusten määrässä raportti ylit- tääkin selvästi muut viime vuosien sel- vitykset. Esimerkiksi Raimo Sailaksen työllisyystyöryhmän raportissa oli vain noin 20 ehdotusta.2 … mutta konkretiaa on niukasti Mediassa raporttia on arvostelu ko- vin sanoin kärkkäistä ehdotuksista, jotka joidenkin tulkintojen mukaan johtavat toteutuessaan mm. yleissito- vuuden romuttamiseen ja palkkaero- jen voimakkaaseen kasvuun. Tosiasi- assa työryhmän esitykset näyttävät monilta osin olevan varsin varovaisia. Tai ainakin ne on esitetty varovaisin sanankääntein. Iso osa toimenpide-ehdotuksista on puettu suosituksiksi ja jatkoselvityksen 2 Selvitysmies Jorma Rantasen pelkäs- tään yliopistojen ja ammattikorkeakoulu- jen toimintaan keskittyvästä rakennesel- vityksestä ehdotuksia löytyy peräti 40. Taulukko 1. Toimenpide-ehdotukset raportin koulutusosiossa. Perus- ja nuorisoaste On puututtava Peruskoulun oppimäärän saavuttamiseen On kiinnitettävä huomioita Poikien ja tyttöjen oppimiseroihin On tehtävä pakolliseksi 10 luokan lisäopetus syrjäytymisuhan alaisille On kehitettävä Kannustimia opettajien osaamisen ylläpitoon On muutettava Valtionosuusjärjestelmän kannustavuutta oppilas- määrämuutoksiin On otettava huomioon Harvaanasuttujen alueiden erityisolosuhteet On tehostettava Lukio-opetusta ja aloituspaikkaohjausta On selvitettävä Lukion ja ammatillisen koulutuksen yhdistämis- mahdollisuudet Tulee lisätä Harvinaisten kielten opiskelumahdollisuuksia On keskityttävä Opetuksen tason ja sisällön kehittämiseen On tiivistettävä Opetuksen sisällön suunnittelua On ajantasaistettava Opettajakunnan osaamista koulutuksella ja rekrytoinnilla Yliopistot Laaditaan Kansallinen strategia osaamiskeskittymien synnyttämiseksi Kasvatetaan Kilpailtavan tutkimusrahoituksen osuutta kokonaisrahoituksesta Otetaan käyttöön Jatko-opintojen maksullisuus Mahdollistetaan Maksulliset koulutusohjelmat ulkomaalaisille Uudistetaan OPM:n perusrahoituksen laskentamenettely On osallistuttava Kansainvälisiin arviointeihin On kehitettävä Organisaatiomuotoja On hyödynnettävä Taloudellista autonomiaa On aktiivisesti haettava Yhteistyökumppaneita Ammattikorkeakoulut Ei pidä kehittää Tiedekorkeakouluiksi On kehitettävä Jatkotutkintoja ammatillisiksi erikoistutkinnoiksi On kehitettävä Hallintoa On tiivistettävä Aloituspaikkojen ja työelämän yhteyttä On sopeutettava Aloituspaikkojen määrää tarpeeseen ja väestö- pohjaan On luovuttava Liian pienistä koulutusyksiköistä Pitää uudistaa Rahoitus- ja ohjausjärjestelmää On hyödynnettävä Yhteistyöverkostoa Selvitetään Mahdollisuudet yliopistojen ja AMK:jen alueellisiin verkostoihin Aikuiskoulutus Laajennetaan TE -keskusten toiminta-aluetta Puretaan Työvoimapoliittisen ja ammatillisen koulutuksen päällekkäisyydet Kootaan Ammatillinen koulutus seudullisiksi kokonaisuuksiksi Yksinkertaistetaan Aikuiskoulutuksen tukijärjestelmät Kehitetään Aikuiskoulutuksen tilastointi- ja kustannus- laskentaa Sisällytetään Työpaikkaohjaus osaksi opetussuunnitelmia On osallistuttava Tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden arviointeihin
5 aiheiksi. Byrokraattisia syntejä rapor- tista löytyykin yllin kyllin. Toimenpi- de-ehdotuksissa vilisee yleisiä teonsa- noja ”kehitetään”, ”selvitetään” ja ”laa- ditaan”. Taulukko 1 havainnollistaa ti- lannetta koulutusjärjestelmää koskevan luvun osalta. Ensi lukemalta näyttää- kin siltä, että raportti työllistää vain joukon virkamiehiä ja edunvalvojia. Raportista löytyy myös muutamia konkreettisia, euroilla tai prosenteilla höystettyjä esityksiä. Yksi niistä on ehdotus julkisten tutkimus- ja kehi- tystoiminnan resurssien kasvattami- sesta vähintään 7 prosentilla vuodes- sa kuluvan vuosikymmenen aikana. Tosin tässäkin päättäjille jätetään liik- kumavaraa, sillä menoille ei aseteta ylärajaa. Merkittävää uutuusarvoa eh- dotuksessa ei kuitenkaan ole, sillä vastaavia vaatimuksia on kirjattu mo- niin aiempiin tiede- ja teknologiara- portteihin. Toivottavasti toistaminen auttaa. Muut numeeriseen muotoon puetut esitykset ja tavoitteet liittyvät kasvuyri- tysten rahoitukseen (yhteensä 150 me kolmessa vuodessa), Suomen Akate- mian tutkimusrahoitukseen (rahoituk- sesta ohjataan 5–10 % monitieteelli- siin huippututkimusohjelmiin), lahjoi- tusten verovapauteen (ylärajaksi 1 me), rajaveroasteeseen (ylin veroaste 50 %), työmarkkinatukeen (ajallinen rajoitus ja aktiivitoimien aloittamien kuuden kuukauden työttömyyden jäl- keen) sekä ulkomaalaisten opiskelijoi- den lukumäärään (12 000). Joukkoon on pujahtanut myös muu- tama turhalta näyttävä ehdotus. Täl- lainen on esimerkiksi ehdotus lukio- opiskelun ja opinto-ohjauksen tehos- tamisesta niin, että lukio suoritetaan pääsääntöisesti kolmessa vuodessa. Näin on jo nyt, sillä noin 80 % lukio- laisista valmistuu kolmessa vuodessa.3 Koulutusjärjestelmä remonttiin Raportin toisen pääluvun otsikkona on koulutuksen laatu ja kannustavuus. Jo luvun tiivistelmäosion alaotsikot, ”kou- lutusjärjestelmän uudistaminen” ja ”osaamisen kehittämisellä oikeat kan- nustimet” saavat monen koulutusalan ammattilaisen mahan veteläksi. Mie- lessä pyörivät Pisa-testien erinomaiset tulokset, korkeakoulujärjestelmän laa- jentuminen ja opiskelijamäärien kak- sinkertaistuminen, siirtymä kaksivai- heiseen tutkintojärjes- telmään, yliopistojen tehtävien laajentuminen alueelliseen vaikuttami- seen ja koko yliopisto- sektorin kattava palk- kausuudistus. Eikö mi- kään enää riitä? No, ei kai sitten, jos tilastot siltä näyttävät. Koulutusjärjestelmässä täytyy olla parantamisen varaa, sillä kuten raportti luettelee, osa nuorista syrjäytyy heti peruskoulutuksen jäl- keen, ammatillisen koulutuksen tar- joamat työelämävalmiudet ovat huo- noja, järjestelmä ei kannusta uudel- leenkoulutukseen, opintoajat ovat pit- kiä, korkeakoululaitoksen toiminta ei ole laadukasta ja voimavaroja huka- taan. Selvää on, että uudistuksia tarvitaan, sillä ilman niitä kävisimme vielä kaksi- vuotista kiertokoulua. Mutta silti, vä- hän armoa, kiitos! Nykymuotoinen koulutusjärjestelmä on puutteistaan huolimatta kilpailukykyinen. Se tuot- taa hyvää keskimääräistä tasoa keski- määräistä halvemmalla; insinöörejä Nokialle, sairaanhoitajia ja lääkäreitä terveyskeskuksiin. Huippusuorituksiin se ei yllä Nobeleilla mitattuna. Mutta entäpä jos Suomessa keskityttäisiin hyvän keskimääräisen laadun tekemi- seen (johon meillä on osaamista) ja ostettaisiin huiput (joista meillä ei ole osaamista) suoraan ulkomailta vero- porkkanoita käyttäen? Globaalissa maailmassa kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Raportin perusnäkemys on, että kou- lutusjärjestelmämme ja erityisesti kor- keakoulujärjestelmämme on hajanai- nen, ja yksiköt ovat liian pieniä me- nestyäkseen kansainvälisessä kilpailus- sa. Lisää tehoja kaivataan jo perusas- teelle esittämällä, että lukio ja amma- tillinen opetus pitäisi integroida sovel- tuvilta osiltaan yhteiseen järjestelmään. Loogista olisi, että samaa ajattelua so- velletaan myös korkea-asteen koulu- tukseen. Siten esimerkiksi samoilla paikkakunnilla toimivat yliopistot ja ammattikorkeakoulut pitäisi yhdistää, ainakin soveltuvin osin. Tätä ehdotusta rapor- tissa ei kuitenkaan ole. Eikä sitä ehkä kannata- kaan esittää, sillä tehok- kuutta ja toiminallista järkevyyttä voidaan ha- kea yhteistyöllä ja työn- jaolla. Tosin tulokselli- sen yhteistyön järjestä- minen on monesti vai- keaa. Asetukset ja hyvä tahto eivät aina riitä, vaan kannusteiksi tarvitaan rahaa. Raportin esittämää lisärahoitusta kou- lutukseen ja tuotekehitystoimintaan kukaan ei ole vielä vastustanut. Epäi- lemättä myös näitä tahoja löytyy, vii- meistään seuraavassa budjettiriihessä. Kaupallistaminen ja liiketoimintaosaa- minen ovat mantroja, joita on toistel- tu viimeiset kymmenen vuotta, mutta julkista rahoitusta tähän toimintaan ei löydy mistään. Epäilen, että ei myös- kään tulevaisuudessa. Sana ei vaan muutu lihaksi. Raportti ehdottaa ammattikorkea- koulujen rahoitus- ja ohjausjärjestel- män uudistamista siten, että toimin- nan tuloksellisuus ja työllistyvyys ko- rostuisi. Esitys on kannatettava yli- opistoista saatujen kokemusten valos- sa. Tulosohjausajattelua ja käytäntöjä ei kannata virittää liian yksityiskoh- taisiksi. Jossakin vaiheessa sopeutu- jaksi jää vain koulutuksen laatu. Tä- tähän ei kai haluta? Raportti ottaa kantaa myös opinto- jen maksullisuuteen. Avaus on sekä varovainen että kunnianhimoinen: maksuja esitetään vain jatko-opinnoil- 3 Tosin suunta on ollut viime vuosina las- keva. Ehkäpä huoli lukio-opintojen pit- kittymisestä on yhdistettävä korkeakoulu- jenuusiinpääsykoekaavailuihin,jotkako- rostavat aiempaa enemmän opintomenes- tystä. Tämä jos mikä lisää painetta lukio- opinnoissa onnistumiseen ja siten näiden opintojen pitkittymiseen. Suomen koulutus- järjestelmä on jo nyt kilpailukykyi- nen tuottamaan hyvää keskimää- räistä laatua.
6 le ja ulkomaisille opiskelijoille.4 Samalla suomalaisesta opetusjärjestelmästä olisi tehtävä vientituote. Ajatukset ovat mie- lenkiintoisia, mutta matka niiden to- teutumiseen lienee kivinen. Tämä tu- lee esille esimerkiksi uusissa opintoso- siaalisia etuja koskevissa lakialoitteis- sa. Innovatiivisiin uudistuksiin ei ole rohkeutta, vaan kehittäminen on enti- sen järjestelmän paikkaamista. Lisää joustoa työmarkki- noille Jakso 5.4., ”työmarkkinoiden haasteet ja uudistumistarpeet”, on raportin ehkä eniten yleistä keskustelua herät- tänyt osio. Sen lähtökohtana on aja- tus, että globalisaatio polarisoi työ- markkinoita (työttömyys kohdistuu voimistuvasti matalan osaamisen työ- voimaan) ja että kilpailu työpaikoista kiristyy (aivovienti lisääntyy). Tämän lisäksi tarkastelun pohjaksi otetaan Suomen hankala lähtökohtatilanne, 1990-luvuna alun perua oleva korkea rakennetyöttömyys. Menestys 2000-luvun yhä voimak- kaammin kilpailuilla työmarkkinoilla asettaa raportin mukaan uusia haas- teita suomalaisten työmarkkinoiden toiminnalle. Työmarkkinoilta on löy- dettävä samaan aikaan sekä yritystoi- mintaa tukevaa vakautta että sopeu- tumiskykyä. Raportin laatijoiden pe- rusnäkemys näyttää olevan, että aina- kin vakautta suomalaisessa työmark- kinajärjestelmässä on riittävästi, sillä ehdotukset painottuvat joustavuuteen lisäämiseen. Raportin ehdotukset liittyvät aktiivi- seen työvoimapolitiikkaan, työsuhde- ja työttömyysturvaan, sopimusjärjes- telmään, työaikakysymyksiin ja vero- tukseen. Merkillepantavaa on, että lu- vussa ei puhuta toimenpide-ehdotuk- sista kuten raportin muissa luvuissa vaan ”ehdotuksista” ja ”tavoitteista”. Työvoimapolitiikan osalta työryhmän eh- dotukset ovat helposti hyväksyttävissä. Ra- portissa esitetään, että aktiiviseen työvoima- politiikan taso on tur- vattava ja että työnvä- litykseen ja alueellisen liikkuvuuden lisäämi- seen on kohdennetta- va lisää voimavaroja. Samanaikaisesti on yh- tenäistettävä työssä- käyntialueita ja am- mattisuojaa koskevat käytännöt. Esitykset ovat perusteltuja, ja ne lienevät myös toteutta- miskelpoisia. Suurim- piin kaupunkeihin pe- rusteilla olevat palvelu- keskukset vienevät osaltaannäitäajatuksia eteenpäin. Työsuhde- ja työttö- myysturvaa koskevat ehdotukset ovat edel- listähankalampia,jane ovat kirvoittaneet kommentteja eri ta- hoilta. Oma näke- mykseni on, että esi- tys työmarkkinatuen ajallisesta rajoittamisesta ja aktiivitoimi- enaikaistamisestaonperusteltu,silläpit- kittyvän rakennetyöttömyyden estämi- nen edellyttää nykyistä nopeampaa ja voimakkaampaa reagointia. Tämä kos- kee kaikkia osapuolia. Ajallisesti rajalli- nen työmarkkinatuki, valtion vastuu ak- tiivitoimien rahoituksesta ja kuntien ai- kaisempaa suurempi vastuu passiivitu- esta voisivat toimia eväinä ja kannus- teina uusille innovatiivisille ratkaisuille. Munakasta ei tehdä rikkomatta munia eikä rakennetyöttömyyttä poisteta vai- kuttamatta rakenteisiin. Työryhmän perustavoite sopimusjär- jestelmälle on, että kansallisen työ- markkinakoordinaation edut pitää yh- distää hajautetumman mallin jousta- vuuteen. Tämä lähtökohta on monen työmarkkinaekonomistin helppo hy- väksyä. Työryhmän uusi ehdotus on, että tuottavuuden ja inflaatio-odotus- ten määrittämä palkkanormi pitäisi mitoittaa aiempaa varovaisemmin ja siten luoda tilaa suhdannesopeutumi- selle ja alakohtaisille eroille. Ajatus on kannatettava, mutta kuten raportissa todetaan, asia on työmarkkinajärjes- töjen käsissä. Lainsäädännöllä asiaan ei voida vaikuttaa, ja veroporkkanoita hallitukselta tuskin riittää jokaiselle tu- pokierrokselle. Liikanen, Åkerholm, Korkman … Raporttinostaaesilleajatuksen,ettäalan työehtosopimuksesta voitaisiin poiketa irtisanomisen tai lomautuksen vaihto- 4 Epäselvää on, tarkoitetaanko raportis- sa jatko-opinnoilla nykyisiä tohtoriopin- toja vai uuden kaksivaiheisen tutkintojär- jestelmän kandivaiheen jälkeisiä maisteri- opintoja. Jaakko Pehkonen muistuttaa, että munakasta ei tehdä rikko- matta munia eikä rakennetyöttömyyttä poisteta vaikuttamatta rakenteisiin.
7 ehtona. Yhdeksi – ja ainoaksi – tällai- seksi kohteeksi raportti nimeää työaika- joustot. Mediassa ajatusta on, hyvin ymmärrettävästi, viety eteenpäin myös palkkoihin. Pahimmillaan esityksen on tulkittu romuttavan suomalaisen sopi- musjärjestelmän ja johtavan yritysten yksipuoliseen palkkapolitiikkaan ja palkkaerojen kasvuun. Tämä tuskin lie- nee ollut työryhmän ajatuksissa. Tahtoa ja mahdollisuuksia joustaviin järjestelyihin löytyy jo nyt kohtuullisen hyvin useimmilla suomalaisilla työpai- koilla. Globaalissa, osaamisen, oppi- misen ja uudistumiseen uskovassa maassa ei kannata kilpailla palkoilla ja hyvistä käytännöistä kannattaa pitää kiinni. Yleissitovuus ja työvoimakus- tannusten tasainen nousu pakottavat yritykset uusiin tuotantotapoihin, kus- tannussäästöihin ja innovointiin. Tä- män aikaansaama tuottavuuden nou- su kompensoi haitan, joka syntyy sii- tä, kun osa yrityksistä lopettaa toimin- tansa ja osa työvoimasta joutuu työt- tömiksi. Kannusteiden täytyy olla vah- voja ja toimivia myös yrityksille, ei yk- sin työntekijöille. Työryhmän vero- ja eläkejärjestelmän kehittämiseen liittyvät ehdotukset ovat tuttuja monista aiemmista esityksistä. Erityisesti verokiilan ja rajaveroastei- den alentaminen on ollut talouspoliit- tisen keskustelun kestoaiheita viimei- set kymmenen vuotta. Ehdotukset ve- rotuksesta ja sen progressiosta herät- tävät intohimoja. Niin nytkin. Oma näkemykseni on, että verotuk- sen kannusteisiin liittyvät haitat ovat Suomessa pienempiä palkkahaitarin ylä- kuin sen alapäässä. Siellä työlli- syyden, työttömyyden ja sosiaalietuuk- sien välimaastossa rimpuilevan pieni- palkkaisen työntekijän rajaveroaste ki- puaa helposti yli 50 prosentin. Tilan- ne tuskin muuttuu seuraavan kymme- nen vuoden aikana. Myös pelko kiih- tyvästä aivovuodosta lienee ainakin osittain liioiteltu. Usein se ei ole pysy- vää, vaan ulkomailta haetaan vauhtia uusiin kotimaisiin tehtäviin. Tuoreiden paluumuuttajien joukosta löytyvät esi- merkiksi nimet Liikanen, Åkerholm ja Korkman. Lopuksi Suomalaisia kehutaan (tai tilanteesta riippuen, moititaan) suoraviivaisiksi ja nopeiksi toimijoiksi. Kun keskustelu on käyty, on päätösten ja toimeenpanon vuoro. Tällaista toimintaa voisi kutsua vaikkapa osaamiseksi, jolla pärjätään globaalissa maailmassa. Valitettavasti tämä toimintatapa ei ole juurtunut poliittiseen päätöksente- koon. Usein hyväkään valmistelu, asiantuntijatyö ja keskustelu eivät vie asioita eteenpäin. Sanat eivät muutu teoiksi. Toivottavasti tämän raportin kohdalla käy toisin, sillä se sisältää pal- jon perusteltuja ja kannatettavia toi- menpide-ehdotuksia. Ne ovat toteut- tamisen arvoisia.
8 Laimeasta investointitoiminnasta ei kannattaisi kantaa suurta huolta, ellei se vaikuttaisi oleellisesti keskeisimmän talouspoliittisen huolenaiheen, joukko- työttömyyden, kehitykseen. Työttö- myys ei voi Suomessa alentua oleelli- sesti, elleivät yritykset investoi konei- siin, laitteisiin ja rakennuksiin nykyistä selvästi enemmän. Historiaan verrattuna investointitoi- minta on Suomessa ollut viimeisen run- saan kymmenen vuoden aikana todel- la laimeaa (kuvio 1). On ymmärrettä- vää, että investoinnit romahtivat lama- vuosina. Sen sijaan on hämmentävää, että ne ovat pysyneet alhaisina myös talouden käännyttyä nousuun. Ei edes 1990-luvun lopun nousukausi muut- tanut tilannetta. Teollisuudessa saavu- tettiin vuonna 2003 investointien lai- meudessa pohjanoteeraus. Palvelualoilla investoinnit elpyivät lama-ajan pahim- Ritva Pitkänen KTM ritva.pitkanen@kolumbus.fi Pekka Sauramo Erikoistutkija Palkansaajientutkimuslaitos pekka.sauramo@labour.fi Jatkuuko laimea investointi- toiminta? Syksyn 2004 palkkaratkaisun ansiosta yritysten keskimääräinen kannattavuus pysyy lähitulevaisuudessa hyvänä, ellei kansainvälinen talous ajaudu uudestaan taantumaan. Mutta jatkuuko laimea investointitoiminta? Ennen eläkkeelle siirtymistään Ritva Pitkänen toimi 12 vuotta auktorisoituna KHT-tilintarkastajana PricewaterhouseCooper- silla tarkastaen eri toimialojen yrityksiä. Pekka Sauramo on viimeaikaisissa tutkimuksissaan keskittynyt funktionaaliseen tulonjakoon ja investointeihin.
9 teollisuuden kannattavuuden huippu saavutettiin vuonna 2000, jolloin heik- ko euro paransi jo ennestään hyvää vientiteollisuuden kannattavuutta. Sii- henastinen huippu ajoittui vuoteen 1951. 1950-luvun alku olikin teollisuu- den kannalta poikkeuksellisen hyvää aikaa. Se johtui devalvaatioiden paran- taman kilpailukyvyn yhdistymisestä Korean sodan aiheuttamaan kansain- välisen talouden korkeasuhdanteeseen, joka nosti päävientituotteiden hintoja voimakkaasti. Vaikka teollisuuden kannattavuuslu- kuja nostaakin selvästi yksi merkittävä toimiala, sähkötekninen teollisuus, yri- tysten keskimääräinen kannattavuus on ollut erittäin hyvä myös palvelualoilla. Siksi on väärin tulkita hyvien lukujen kuvastavan ainoastaan Nokia-ilmiötä. Yritysten hyvä keskimääräinen kan- nattavuus ei kuitenkaan ole näkynyt vilkkaana investointitoimintana, vaik- ka onkin luontevaa ajatella hyvin me- nestyvien yritysten myös investoivan keskimääräistä enemmän. Tätä näke- mystä ei unohdettu korostaa esimer- kiksi viimesyksyisen neuvottelukier- roksen aikana. Viime vuosien koke- musten perusteella ei kuitenkaan ole syytä odottaa, että hyvä kannattavuus johtaa jatkossa automaattisesti työlli- syyttä parantavaan investointivetoiseen kasvuun. Yritykset toimivat 2000-lu- vun alun Suomessa toisin kuin esimer- kiksi 1970- tai 1980-luvulla. Yritykset sijoittavat mutta eivät Suomeen Jos yritykset eivät ole sijoittaneet voit- tojaan investointeihin Suomessa, ne ovat käyttäneet hyviä tuloksiaan muil- la tavoin. Suomalaisten yritysten suo- rat sijoitukset ulkomaille kasvoivat 1990-luvulla rajusti (kuvio 3). Siten tärkeä selitys investointien vähäisyydelle on se, että aiempaa suurempi osuus suomalaisten yritysten sijoituksista on suuntautunut Suomen rajojen ulko- puolelle. Yritykset ovat laajentaneet lii- ketoimintaansa ja vallanneet uusia markkinoita ulkomailla. Lähde: Tilastokeskus, Kansantalouden tilinpito. Huomautus: Palvelusektori sisältää yksityisten palvelujen lisäksi rakentamisen. Se ei sisäl- lä asuntojen omistusta. Investointiasteet on määritelty käypähintaisen kiinteän pääoman bruttomuodostuksen ja arvonlisäyksen suhteena. Kuvio 1. Investointiaste teollisuudessa ja palvelusektorilla 1948–2003. man vaiheen jälkeen, mutta niilläkin in- vestointitoiminta on ollut historiaan verrattuna vaisua. Vuosituhannen vaih- teessa investointiaste oli palvelualoilla suunnilleen samalla tasolla kuin 1970- luvun puolivälin taantumassa. Investointipula korostuu, jos sen suh- teuttaa yritysten keskimääräiseen kan- nattavuuteen (kuvio 2). Suomalaisten yritysten keskimääräinen kannattavuus on ollut 1990-luvun puolivälin jälkeen erittäin hyvä. Ajanjaksolla 1948–2003 Kuvio 2. Pääoman tuottoaste teollisuudessa ja palvelusektorilla 1948–2003. Lähde: Tilastokeskus, Kansantalouden tilinpito. Huomautus: Tuottoaste on saatu jakamalla toimintaylijäämä käypähintaisella nettopääoma- kannalla. Toimintaylijäämä on yksi kansantalouden tilinpitoon perustuva tapa kuvata yri- tysten voittoja.
10 Vaikka yritykset ovat luonnollisesti toimineet maamme rajojen ulkopuo- lella aiemminkin, 1990-luku merkitsi kansainvälistymisessä uutta vaihetta. Puhuminen globalisaation aikakaudes- ta saattaa olla erittäin epämääräistä, mutta kansainvälistymisen uutta vai- hetta kuvattaessa globalisaatiota seli- tystekijänä on mahdotonta välttää. Sitä on mahdotonta unohtaa myöskään selitettäessä Suomen työllisyyskehityk- sen tiettyjä piirteitä. Suomalaiset yritykset ovat työllistä- neet enemmän kuin kotimaisten työl- lisyyslukujen perusteella voisi päätellä, koska huomattava osa työpaikoista on Suomen rajojen ulkopuolella. Runsaas- sa kymmenessä vuodessa suomalais- ten yritysten ulkomailla sijaitsevien ty- täryhtiöiden henkilökunta on lisäänty- nyt noin 200 000 henkilöllä. Yritysten voitonjako on muut- tunut Vielä 1970- ja 1980-luvuilla yritykset maksoivat voitoistaan suhteellisen vä- mastaan eurosta osinkona noin 10 senttiä, mutta esimerkiksi ajanjaksol- la 1994–2003 ne maksoivat noin 30 senttiä. Muutos on ollut niin raju, että se on osaltaan vauhdittanut kotitalouksien välisten tuloerojen kasvua (ks. Riihe- län, Sullströmin ja Tuomalan artikkeli tässä lehdessä). On ilmeistä, että muu- tos on vaikuttanut myös investointei- hin. Tuotannollisen pääoman kasvat- tamisen asemasta yritysten voittoja on jaettu aiempaa selvästi avokätisemmin yritysten omistajille osinkoina. Vaikka voitonjaon muutos on ollut voimakas, ei ole itsestään selvää, mis- tä se on johtunut. Yksi selitystekijä on kuitenkin helppo löytää: vuonna 1993 muutettiin pääomatulojen verotusta. Uudistuksen jälkeen kotimaiset osin- kotulot ovat olleet saajalleen pääosin verovapaata tuloa Suomessa. Olisi yl- lättävää, jollei näin isolla muutoksella olisi ollut mitään vaikutusta käyttäyty- miseen. Rahan käytön tärkeysjärjestys Vaikka yritysten kansainvälistymistä ja lisääntynyttä osingonjakoa voidaan pi- tää tekijöinä, jotka ovat laimentaneet Kuvio 3. Suorat sijoitukset 1990–2003. Lähde: Suomen Pankki, Maksutasetilasto. Huomautus: Suora sijoitus on pääomasijoitus, jonka yritys tekee toisessa maassa sijaitse- vaan yritykseen pysyvän taloudellisen suhteen luomiseksi ja määräysvallan saamiseksi. Sijoitus tilastoidaan suoraksi sijoitukseksi, jos yrityksen omistusosuus ulkomaisessa yri- tyksessä on vähintään 10 prosenttia. Kuvio 4. Yritysten maksamien osinkojen suhde toimintaylijäämään (%) 1975–2003. Lähde: Tilastokeskus, Kansantalouden tilinpito. hän osinkoja. Voitot käytettiin pikem- minkin tuotantokapasiteetin laajenta- miseen. Viime vuosikymmenellä voi- tonjako kuitenkin muuttui oleellisesti (kuvio 4). Vielä 1980-luvulla yrityk- set maksoivat jokaisesta voittona saa-
11 nuksiin Suomessa olivat todella vähäi- siä. Vain 10 prosenttia varoista käy- tettiin tuotannollisen pääoman kasvat- tamiseen Suomessa. Lähes kolminker- tainen rahamäärä käytettiin osinkojen maksuun. Kaikkein eniten varoja käy- tettiin konserniyrityksiin tehtyihin si- joituksiin, noin 52 prosenttia. Ajanjak- solla 1994–2001 huomattava osa näis- tä rahoista siirrettiin ulkomaille suori- na sijoituksina. Verrattuna konserniyrityksiin tehtyi- hin sijoituksiin ja osinkojen maksuun nettovelkojen pienentämiseen käytet- ty rahamäärä oli varsin pieni. Siksi on harhaanjohtavaa väittää, että oleellinen syy investointien laimeuteen olisi ollut velkojen takaisinmaksu. (Itse asiassa yritysten pitkäaikaiset velat kasvoivat ajanjaksolla 1990–2002 lähes 7 mil- jardia euroa.) Yritysten omavaraisuu- den kasvu kuvasti ennen kaikkea voit- tojen kasvua, ei velkojen takaisinmak- sua. Tärkeä uusi erityispiirre olikin se, että teollisuusyritykset kykenivät ra- hoittamaan investointejaan voittojen avulla. Kuviosta 5 ei näy, kuinka paljon tär- keysjärjestys muuttui esimerkiksi 1980- lukuun verrattuna. Edellä esitettyjen kuvioiden 1, 3 ja 4 perusteella muutos oli raju. Niiden antamaa kuvaa täyden- tävät seuraavat luvut. Ajanjaksolla 1994–2003 suomalaiset teollisuus- ja palveluyritykset maksoivat osinkoja yh- teensä noin 61 miljar- dia euroa. Samana ajanjaksona Suomessa investointiin koneisiin, laitteisiin ja rakennuk- siin noin 21 miljardia euroa. Muutoksen voi- makkuutta kuvaa se, että ajanjaksolla 1980– 1989 osinkoja makset- tiin noin 7 miljardia eu- roa, kun koneisiin, lait- teisiin ja rakennuksiin investoitiin yli 50 mil- jardia euroa. Siten 1990-luvulla investointien ja osinkojen tärkeysjärjestys muuttui. Tärkeysjärjestykseen on vaikuttanut verotuksen muuttuminen. Vuonna investointeja tuotannolliseen pääoman Suomessa, pelkästään edellä esitetty- jen kuvioiden ja lukujen perusteella ei voida päätellä, kuinka laajaa yritysten liiketoiminnan laajentaminen ulkomail- le ja osingonmaksu on ollut verrattu- na investointien kasvuun kotimaassa. Laajuutta voidaan kuitenkin arvioida yksityiskohtaisemmin. Koska yritysten kansainvälistyminen on koskettanut erityisesti teollisuutta ja investointien laimeuskin on koros- tunut teollisuusyrityksissä, niiden käyt- täytyminen ansaitsee erityishuomion. Yksi tapa tarkastella investointien, kansainvälistymisen ja osinkojen mak- sun keskinäistä merkitystä teollisuus- yritysten toiminnassa on arvioida yri- tysten tilinpäätöstietojen avulla, kuin- ka yritykset ovat käyttäneet varojaan näihin ja mahdollisesti muihin tarkoi- tuksiin. Voittojen lisäksi yritykset rahoittavat investointejaan ja muuta toimintaansa velkarahalla ja osakeanneilla. Vuosina 1991– 2002 teollisuus- yritykset saivat voittoi- na (verojen ja rahoitus- kulujen jälkeen) yh- teensä noin 68 miljar- dia euroa. Kun lisäksi otetaan huomioon osa- keannit, yrityksillä oli käytettävissään varoja kaiken kaikkiaan noin 90 miljardia euroa. Ku- viosta 5 nähdään, mi- ten yritykset käyttivät nämä varat. Varojen käytössä erot- tuu kolme pääryhmää: nettoinvestoin- nit, osingot ja sijoitukset konserniyri- tyksiin. Teollisuusyritysten investoinnit koneisiin, laitteisiin ja tuotantoraken- Liiketoiminnan laajentaminen ulkomaille, osinko- jen maksu ja inves- toinnit tuotannolli- seen pääomaan kotimaassa on ollut rahojen käytön tärkeysjärjestys. Kuvio 5. Rahan käyttö teollisuusyrityksissä vuosina 1991–2002. Lähde: Tilastokeskus, Tilinpäätöstilasto; Ritva Pitkäsen laskelmat. Huomautus:Kuvionerätonlaskettutasearvojenmuutoksina.Kirjanpitolainuudistustenaihe- uttamatmuutoksettase-eriinonpyrittyeliminoimaan.Yritysjärjestelytvaikuttavatsekäkonserni- sijoituksiin että muihin oman pääoman lisäyksiin.Konserni on ryhmä yrityksiä, joissa kai- kissa määräysvalta on samalla yrityksellä. Yrityksen osto tai pitkäaikainen lainoitus on tyypillinensijoituskonserniyritykseen. Muutsijoituksetovatsijoituksiamuihinkuinkonserni- yrityksiin. Ne ovat tyypillisesti osakesijoituksia tai lainoja. Nettoinvestoinnit kiinteään pää- omaansaadaan,kunbruttoinvestoinneistavähennetäänpääomankuluminenjavanhentumi- nenelikorvausinvestoinnit.Nettovelatsaadaan,kunpitkäaikaisistajalyhytaikaisistaveloista onvähennettyyrityksensaatavat jarahavarat.Nettovelatkuvaavatvelkaantumistaparemmin kuinpelkätvelat,koskasaatavatjarahavaratovatkäytettävissävelkojenmaksuun.Jäännöserä “Muu”sisältäämm.vaihto-omaisuudenmuutoksen.
12 1993 käyttöön otettu verojärjestelmä alkoi kannustaa osingon maksuun. Vanha järjestelmä suosi puolestaan in- vestoimista, koska näin yritykset sai- vat verotusta keventäviä poistoja. Mikä on tutkimus- ja kehit- tämismenojen rooli? Suomalaisessa keskustelussa on väitet- ty, että rajoittuminen kiinteän pääoman tarkasteluun antaa harhaanjohtavan kuvan yritysten investointitoiminnan vilkkaudesta. Jos investointeihin lue- taan mukaan myös tutkimus- ja ke- hittämismenot, investointitoiminta on ollut vilkkaampaa. Tutkimus- ja kehittämismenojen si- sällyttäminen investointeihin merkitsi- si sekä kansantalouden tilinpidon että yritysten kirjanpidon käsitteiden uudel- leenmäärittelyä. Oleellisinta kuitenkin on, että myös uudelleenmäärittelyn jälkeen kuvion 5 piirakka pysyisi sa- mankaltaisena. Investointeihin sijoitet- tu rahamäärä kasvaisi, mutta myös käytettävissä olevia varoja tulisi kasvat- taa samalla määrällä. Perustuvathan edellä esitetyt luvut voittojen osalta tilinpäätöstietoihin, joissa yritysten lii- kevaihdosta on vähennetty muun mu- assa tutkimus- ja kehittämismenot. Johdonmukaisuuden säilyttämiseksi nämä menot olisi lisättävä voittojen kokonaismäärään. Pohjimmiltaan investointien määritte- leminen ei ole yksinkertaista. Parhail- laan tilastoviranomaiset pohtivat kan- sainvälisessä yhteistyössä, pitäisikö esi- merkiksi kansantalouden tilinpidon mu- kaista investointien määritelmää muut- taa (ks. Aulin-Ahmavaara 2004). Jos määritelmää muutetaan siten, että tut- kimus- ja kehittämismenoja pidetään in- vestointeina, investointeihin luetaan myös tutkimus- ja kehittämistyössä työskentelevien henkilöiden palkat. Esi- merkiksi Suomessa tutkimus- ja kehi- tysmenoista noin puolet on palkkoja. On kuitenkin hyvin hankalaa päät- tää, keiden työntekijöiden palkat voi- daan lukea investoinneiksi ja keiden ei (ks. Nickell 1995, 10–13). Voidaan väittää, että markkinointihenkilökun- nan palkat pitäisi lukea investoinneik- si. Esimerkiksi Coca-Cola ja Nike ovat brändejä – pääomaa, jonka luomises- sa markkinoinnin huippuosaajat ovat olleet avainasemassa. Nokia saattaa irtisanoa tänä vuonna jopa 250 tutkimus- ja kehitystyössä olevaa henkilöä. Toisaalta on mahdol- lista, että markkinointiin panostetaan aiempaa enemmän (Helsingin Sano- mat 12.1.2005). Olisi iso haaste yrit- tää kuvata muutosta ”investointien” ja ”pääomakannan” muutoksina. Kvartaalitaloutta? On ymmärrettävää, että suomalaiset yritykset ovat käyttäneet varojaan en- tistä selvästi enemmän liiketoiminnan laajentamiseen ulkomaille. Sen sijaan toista oleellista muutosta – osinkojen maksamisen voimakasta yleistymistä – ei ole yhtä helppoa selittää. Edellä esille ottamamme verotuksen muutos ei ehkä ole ainoa syy, koska osinkojen maksamisen yleistyminen ei ole suo- malainen erityispiirre. On mahdollis- ta, että yritysten ja niiden omistajien käyttäytyminen on muutenkin muut- tunut. Muutos näkyy siten, että investointi- päätöksiä harkitaan aiempaa huolelli- semmin. Voidaan myös sanoa, että halu tehdä investointeja, joiden tuot- to tulee vasta pitkän aikavälin kulues- sa, on vähentynyt. Siten lyhytnäköi- syys olisi kasvanut. Tämä voi johtaa siihen, että tuotantopääoman kasvat- tamisen sijasta voitot jaetaan aiempaa herkemmin osinkoina. Tällaista käyt- täytymistä rohkaisee verojärjestelmä, joka kohtelee osinkotuloja helläkätises- ti. Eri maissa – myös Suomessa – on alettu puhua kvartaalitaloudesta, jon- ka yksi piirre on juuri lyhytnäköisyy- den kasvaminen. Pyrkimys nostaa yri- tyksen osakekurssi mahdollisimman hyväksi voi johtaa haluun näyttää mahdollisimman hyviä kannattavuus- lukuja. Tuotantokapasiteetin kasvatta- minen saattaa olla ainakin lyhyellä ai- kavälillä ristiriidassa kannattavuuden kasvattamisen kanssa, koska monet kannattavuutta kuvaavat tunnusluvut on määritelty siten, että niitä käytettä- Ritva Pitkänen ja Pekka Sauramo korostavat, ettei yritysten huono kannattavuus ole työlli- syyden paranemisen este eikä palkkamaltti välttämättä synnytä uusia työpaikkoja Suomes- sa.
13 essä kannattavuus voi tuotantokapasi- teetin kasvaessa vähentyä. Sijoitetun pääoman tuottoaste on tyypillinen täl- lainen tunnusluku. Esimerkiksi kuvio 2 kuvaa yhdellä tavalla määritellyn tuottoasteen kehitystä. ”Investointien jäädytys paransi osa- vuosikatsauksia” oli Taloussanomien (12.11.2004) otsikko jutulle, jossa tar- kasteltiin viime vuonnakin jatkuneen vaisun investointitoiminnan ja kannat- tavuuslukujen välistä suhdetta. Alhais- ten investointien lisäksi kannattavuus- lukuja nostavat luonnollisesti myös työ- voiman irtisanomiset. Uusi piirre irti- sanomisessa on ollut se, että niitä ovat käyttäneet aiempaa enemmän yrityk- set, jotka eivät ole olleet pahoissa kan- nattavuusvaikeuksissa. Pääoman tuottovaatimus ja investoinnit Kvartaalitalouden yhtenä piirteenä voi- daan pitää pääoman tuottovaatimuk- sen nousua. Nousun syitä ei kuiten- kaan tarvitse perustaa näkemykseen kvartaalitalouden yleistymisestä. Voi- daan ajatella – ainakin suomalaisessa talouspoliittisessa keskustelussa käytet- tyjen puheenvuorojen perusteella – että globalisaatiokehitys on lisännyt yri- tystoimintaan liittyviä riskejä tavalla, joka näkyy pääoman tuottovaatimuk- sen nousuna. Tavallisesti lähdetään siitä, että pää- oman tuottovaatimus nousee, jos kor- kotaso nousee: yrityksillä ei ole halua investoida tuotannolliseen pääomaan, jos riittävän hyvä tuotto saadaan sijoit- tamalla varat rahoitusmarkkinoille. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ollaan kuitenkin eletty halvan rahan aikaa, jolloin reaalikorotkin ovat olleet alhaiset. Siksi mahdollista tuottovaati- muksen nousua ei voida selittää kor- kojen nousulla. Riskien (ts. riskipree- mioiden) nousu voidaan yritysten in- vestointitoimintaan vaikuttamisen osal- ta kuitenkin rinnastaa korkotason nou- suun. Pääoman tuottovaatimuksen nousua painottavissa puheenvuorossa ollaan ensisijaisesti haettu perusteluja sille, miksi historiaan verrattuna korkeata voittojen kansantulo-osuutta voidaan pitää enemmän tai vähemmän nor- maalina asiaintilana 2000-luvun alun Suomessa. Puheenvuorojen esittäjät eivät ole ainakaan ääneen pohtineet sitä, mikä merkitys mahdollisesti ko- honneella pääoman tuottovaatimuksel- la on investointeihin ja työllisyyteen. Jos pääoman tuottovaatimus yrityk- sissä nousee, se vaikuttaa paitsi inves- tointitoiminnan vilkkauteen myös työl- lisyyteen: nousu laimentaa investointi- toimintaa sekä hidastaa työllisyyden kasvua ja työttömyyden alentumista. Sen tähden arvion pääoman tuottovaa- timuksen noususta tulisi kuvastua myös arviossa työttömyyden sitkeyden syis- tä. Uutisvirrasta on helppo löytää esi- merkkejä, jotka tukevat näkemystä kohonneesta pääoman tuottovaati- muksesta. ”YIT:n hallitus korotti yh- tiön tuottotavoitetta” otsikoi Talous- sanomat (24.9.2004) uutisen, jossa kerrottiin YIT:n hallituksen päätöksestä nostaa sijoitetun pääoman tuoton ta- voitetasoa 20 prosenttiin aiemmasta 18 prosentista. Mitä laajempaa tällainen tavoitteiden muuttaminen on ollut, sitä suuremmat kansantaloudelliset vaiku- tukset sillä on ollut. Entä lähitulevaisuus? Vaikka yritysten keskimääräinen kan- nattavuus olisi muun muassa tulopo- liittisen kokonaisratkaisun seuraukse- na myös lähitulevaisuudessa hyvä, ei tästä viimeisen kymmenen vuoden ai- kana kertyneiden kokemusten perus- teella seuraa, että Suomessa ollaan in- vestointivetoisen nousukauden kyn- nyksellä. Yritykset voivat käyttää hy- vää kannattavuuttaan muillakin tavoilla kuin tuotannollisen pääoman kasvat- tamiseen ja työpaikkojen luomiseen Suomessa. Yhden lisäpiirteen lähitulevaisuuden seuraamisen tuo kuluvan vuoden alussa voimaan astunut yritys- ja pääomave- rotuksen muutos. Uudistus saattaa tukea investointien kasvua muun mu- assa siksi, että se alentaa pääoman tuottovaatimusta esimerkiksi pk-yri- tyksissä (Kari 2004). Toisaalta sillä tus- kin on vaikutusta suomalaisten yritys- ten liiketoiminnan laajentamiseen ul- komailla. Investoimisen laimeutta ja voitonja- on muuttumista kuvatessamme verta- simme 1990-luvun kehitystä 1980-lu- vun kehitykseen. Tällaista vertailua ei tule tulkita kirjoittajien kaipuuksi 1980- luvulle vaan todisteeksi siitä, että Suo- men talouden rakenne ja erityisesti suo- malaisten yritysten sekä niiden omis- tajien käyttäytyminen on muuttunut runsaan kymmenen vuoden kuluessa dramaattisesti. Korostamme tätä seikkaa, koska muutoksen olisi pitänyt näkyä selvem- min esimerkiksi viimesyksyisen neuvot- telukierroksen aikana käydyssä kes- kustelussa. Sitä hallinneen näkemyk- sen mukaan palkkamaltti johtaa inves- tointien, tuotannon ja työllisyyden kasvuun. Palkkamaltti voi toki johtaa tähän – mutta ei välttämättä Suomessa. KIRJALLISUUS Aulin-Ahmavaara, P. (2004), Pääoma- panoksen mittaamisen ongelma, teokses- sa Jalava, J. (toim.), Tuottavuuskatsaus 2003, Tilastokeskus, Katsauksia 2004/ 3. Kari, S. (2004), Yritys- ja pääomave- rouudistusten vaikutus pk-yritysten in- vestointeihin ja tuotekehittelyyn, PTT- katsaus, 4/2004, 25–30. Nickell, S. (1995), The Performance of Companies, Oxford: Blackwell.
14 Paikallaan pysyneiden tuloerojen tut- kimusta kuvattiin 1980-luvulla yhtä kiehtovaksi kuin hyvin hoidetun piha- nurmikon kasvun seuraaminen. Mie- lenkiinto aihepiiriin heräsi 1990-luvun puolivälin jälkeen, kun tuloerot kään- tyivät reippaaseen kasvuun. Pihanur- mikko lakastui toisesta laidasta ja ryöp- sähti kasvuun toisella laidalla. Tavallisesti tuloerojen kasvu rapor- toidaan ns. Gini-kertoimen kasvuna. Asiaan vihkiytymättömille moinen ker- roin ei paljoakaan sano. Se ei myös- kään paljasta, missä osassa tulonjakau- maa muutokset ovat tapahtuneet. On tärkeää ja paljastavampaa tutkia tulon- jakauman yläpäässä tapahtuneita muu- toksia Tilastokeskuksen tulonjakoai- neiston avulla. Mitä tulonjakoaineisto kertoo? Kuviosta 1 nähdään, miten reaaliset käytettävissä olevat tulot ovat kehitty- neet keskimäärin eri tulokymmenyk- sissä (desiileissä) ja suurituloisimmas- Marja Riihelä Erikoistutkija VATT marja.riihela@vatt.fi Risto Sullström Erikoistutkija VATT risto.sullstrom@vatt.fi Matti Tuomala Professori Tampereen yliopisto matti.tuomala@kolumbus.fi Kuponginleikkaajien paluu: ylimmät tulot ja niiden verotus Vuonna 1993 tehty verouudistus on vauhdit- tanut pääomatulojen kasvua ja sitä kautta kaikkein suurituloisimpien irtiottoa. Marja Riihelä, Risto Sullström ja Matti Tuomala ovat tutkineet tuloerojen muutoksia Suo- men Akatemian SYREENI -projektissa, jonka päätösseminaari oli lokakuussa 2004.
15 122 prosenttia (noin 7 prosenttia vuo- dessa) ylimmässä 1 prosentissa tulon- saajia. Muilla tulotasoilla kasvu oli var- sin maltillista. Taulukko 1 ja kuvio 3 kertovat tulo- osuuksien kehityksestä. Suurituloisin 10 prosenttia tulonsaajista, noin 500 000 henkilöä, kasvatti tulo-osuuttaan koko 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla irtioton muista. Ylin 1 prosentti kak- sinkertaisti keskimääräiset reaaliset käytettävissä olevat tulonsa viime vuo- sikymmenen jälkimmäisellä puoliskol- la. Kuvio 2 osoittaa, että reaalitulojen kasvu välillä 1990 ja 2002 oli huikeaa, Laskelmien aineistoina on käytetty Ti- lastokeskuksen Tulojakotilastoja vuo- silta 1990–2002 ja Kulutustutkimuk- sia vuosilta 1966, 1971, 1976, 1981 ja 1985. Aineistot ovat otoksia. Tu- lonsaajayksikkö on henkilö. Tuloille on tehty kulutusyksikkömuunnos perin- teisen OECD-kulutusyksikkömuun- noksen avulla. Siinä kotitalouden en- simmäinen jäsen saa painon yksi, muiden aikuisten paino on 0,7 ja las- ten paino 0,5. Tunnuslukujen mää- räämisessä on käytetty otanta- ja hen- kilöpainoja. Eri vuosien tulot ovat eu- romääräisiä, ja ne on saatu reaalisiksi elinkustannusindeksin avulla. Tulokymmenykset (desiilit) ja niihin liittyvät prosenttipisteet on muodos- tettu kotitalouksien kulutusyksikköä (perinteistä OECD-kulutusyksikköä) kohti lasketun tulon perusteella. Tulo on joko bruttotulo (joka sisältää saa- dut tulonsiirrot) tai käytettävissä ole- va tulo. Edellinen on välittömiä veroja edeltävä tulo, ja jälkimmäisessä brut- totulosta on vähennetty maksetut ve- rot. Hyvinvointilaskelmissa vertailut perustuvat usein käytettävissä oleviin tuloihin ja verolaskelmissa bruttotu- loon. Laskelmissa on erityistä huomio- ta kiinnitetty ylimpiin tuloihin, so. ylimpään 10. desiiliin (10. prosentti- piste) ja desiilin sisällä vielä suuritu- loisimpiin 5 prosenttiin, 1 prosenttiin ja 0,1 prosenttiin (promilleen). Kun tulonsaajat laitetaan heidän tulojen- sa mukaiseen järjestykseen, niin heis- tä suurituloisimmat 10 prosenttia kuuluvat ylimpään tulokymmenyk- seen eli 10. desiiliin. Keskimääräiset veroasteet on laskettu verojen prosent- tiosuutena bruttotuloista. Verot koos- tuvat kaikista välittömistä veroista (tu- lovero valtiolle, varallisuusvero, tulo- vero kunnalle, kotitalouden korkotu- losta maksamat lähdeverot, kuolinpe- sän tulo- ja kunnallisvero ja katumak- su) ja veronluonteisista maksuista (sosiaaliturvamaksut, työ- ja yrittäjä- eläkemaksut, elatusapu ja maksettu- jen tulonsiirtojen oikaisuerät). Koti- talouksien kulutuksen kautta maksa- mat välilliset verot eivät ole mukana. sa 1 prosentissa tulonsaajista. Tulok- set ovat hämmentäviä. Tulot eivät ole juurikaan kasvaneet alimmissa desiileis- sä. Ylimmässä tulonsaajakymmenyk- sessä kasvu käynnistyi laman taituttua 1990-luvun puolivälin jälkeen. Keski- määräinen kasvu ylimmässä desiilissä oli kuitenkin vaatimatonta verrattuna ylimpää yhteen prosenttiin, joka teki Kuvio 2. Käytettävissä olevien reaalitulojen kasvu eri tulokymmenyksissä ja ylimmässä prosentissa vuodesta 1990 vuoteen 2002. Lähde: Tulonjakotilasto, Tilastokeskus. Kuvio 1. Reaaliset keskimääräiset käytettävissä olevat tulot desiilittäin ja ylimmässä prosentissa vuosina 1990–2002. Lähde: Tulonjakotilasto, Tilastokeskus.
16 ta 1990-luvun Suomessa. Köyhät ovat köyhtyneet ja rikkaat rikastuneet. Tulojen koostumus ja ylim- mät tulot Tulojen koostumuksessa tapahtui mer- kittävä muutos 1990-luvun puolivälin jälkeen. Pääomatulojen osuus kaikista tuloista kasvoi voimakkaasti. Tulojen koostumus muuttui sitä enemmän mitä korkeampiin tuloihin mennään. Erityisesti pääomatulojen osuus kasvoi ylimmissä tuloissa. Vuonna 1990 suu- rituloisimmassa prosentissa tulonsaa- jista pääomatulojen osuus tämän ryh- män kaikista tuloista oli 14 prosenttia, ja vuonna 2002 se oli noussut 52 pro- senttiin. Samanaikaisesti yrittäjätulojen osuus ylimmässä prosentissa putosi 17 prosentista 6 prosenttiin. Palkkatulo- jen osuus tässä ryhmässä putosi vas- taavana ajanjaksona 60 prosentista 40 prosenttiin. Huomionarvoista on, että vuonna 1966 palkkatulojen osuus ylimmässä prosentissa oli myös verrat- tain pieni, 54 prosenttia. Vastaavasti yrittäjätulojen ja pääomatulojen yh- teenlaskettu osuus oli 44 prosenttia. Vuoden 1966 yrittäjätulojen varsin suu- ret osuudet alemmissa desiileissä oli- vat lähinnä maan- ja pienviljelijöiden tuloja. Kuvio 4d kumoaa myös varsin yleisen harhakäsityksen, että ylimpien tulojen huikea kasvu olisi johtunut op- tiotuloista. Nuo tulothan lasketaan ansiotuloiksi. Miksi näin on käynyt? Historiassa ylimpien tulonsaajaryhmien tulo-osuuksia ovat yleensä muuttaneet erilaiset shokit kuten lamat ja sodat. Teknologiset murrokset ovat myös vai- kuttaneet kehitykseen. Paljon huomio- ta saanut Kuznets-käyrä perustuu juuri teknologiseen muutokseen. Sen mu- kaan teollisen murroksen alkuvaihees- sa tuloerot kasvavat ja myöhemmin yhteiskunnan sopeutuessa tuloerot al- kavat tasoittua. Viime vuosikymmenet eivät ole kehittyneissä maissa olleet so- kakusta. Tämä ei vielä ole uutinen. Kun vuonna 1990 alin 40 prosenttia tulon- saajista sai noin 27 prosenttia ja vuon- na 2002 reilut 24 prosenttia tuloista, niin ylin desiili sai noin 18 ja 22 pro- senttia. Mielenkiintoista on se, että siir- ryttäessä vuodesta 1990 vuoteen 2000 ylimmän 10 prosentin alempi puolis- ko, 5 prosenttia, ei juurikaan lisännyt oman tulosiivunsa kokoa. Sen sijaan ylempi puolisko lisäsi osuuttaan, ja siel- läkin ylin prosentti (noin 50 000 hen- kilöä) kahmi leijonanosan. Kuviossa 3 vuoden 1966 promillearvoa ei voitu ottaa mukaan aineiston havaintomää- rän pienuuden vuoksi. Suurituloisin prosentti kasvatti vuo- desta 1990 vuoteen 2002 tulo-osuu- tensa yli kaksinkertaiseksi. Sen osuus kasvoi melkein saman verran kuin alimman 70 prosentin laski. Jälleen ylimmässäkin prosentissa ylin kymme- nes, promille koko väestöstä, monin- kertaisti osuutensa. Samanaikaisesti alimmat tuloryhmät (alin 20 prosent- tia tulonsaajista) menettivät osuuttaan, ja alimman tulokymmenyksen reaali- tulot jopa laskivat (ks. kuvio 2). Sa- moin kävi pitkäaikaistyöttömien koti- talouksille (ks. Riihelä et al. 2001). Vaikka köyhien lukumäärä (mitattu- na valitun köyhyysrajan alapuolelle jää- neinä kotitalouksina) ei ole enää aivan viime vuosina kasvanut, köyhyys on kuitenkin edelleen syventynyt. Entistä köyhempien määrä on kasvanut (Rii- helä et al. 2004). Tulonjakotiedot osoittavat siis melkoista polarisoitumis- Kuvio 3. Ylimmät tulo-osuudet vuosina 1966–2002. Lähde: Tulonjakotilastot (1990–2002) ja Kulutustutkimukset (1966–1985), Tilastokeskus. Taulukko 1. Ylimpien tulonsaajaryhmien käytettävissä olevien tulojen osuudet kaikista käy- tettävissä olevista tuloista vuosina 1971–2002, %. Lähteet: Tulonjakotilasto ja Kulutustutkimus, Tilastokeskus. 1971 1990 1994 2000 2001 2002 0.1 % 0.7 0.5 0.6 2.3 2.0 1.5 1 % 3.6 3.0 3.4 6.5 5.7 5.5 5 % 12.4 10.6 11.4 15.2 14.2 14.1 10 % 21.2 18.4 19.3 23.4 22.3 22.3
17 pusoinnussa alkuperäisen Kuznets-käy- rän kanssa. Tästä syystä jotkut ovat esittäneet siitä uudelleentulkinnan. Tä- män näkemyksen mukaan 1990-luvul- la olisi alkanut teolliseen vallankumo- ukseen verrattava uusi vaihe. Suosittu teknologiaselitys on myös ollut informaatioteknologian aikaan- saama ja koulutettuja suosiva muutos työelämässä, joka on aiheuttanut palk- kaerojen kasvua. Palkkatuloerot eivät kuitenkaan ole Suomessa juuri kasva- neet, joten Suomen tuloerojen muu- tosta tuo ilmiö ei selitä. On myös kiinnitetty huomiota sosi- aalisten normien muuttumiseen. John Kenneth Galbraith (1967) kuvasi jär- kevää yritysjohtoa rajoittavaa sosiaa- lista normia. Yritysjohdolla olisi halu- tessaan mahdollisuus henkilökohtai- sesti ”tehdä rahaa”. Se ei kuitenkaan sorru tähän, koska ahneuskilpailu joh- taisi kaaokseen. Selvästikin Galbrait- hin 1960-luvulla tunnistama normi väistyi USA:ssa 1990-luvun pörssika- pitalismissa. Normit ovat murtuneet myös Suomessa.1 Julkisen vallan keinoista tärkein ylim- piin tuloihin vaikuttanut keino on ol- lut progressiivinen verotus. Niin meil- lä kuin monissa muissakin maissa progressiivisen verotuksen roolia on vii- me vuosikymmeninä heikennetty. Monissa maissa, joissa ylimpiä tuloja saaneiden tulo-osuuksien kehittymis- tä on tutkittu, on havaittu niiden nou- dattavan U:n muotoista käyrää pitkäl- lä aikavälillä. Esimerkiksi USA:ssa ja Isossa-Britanniassa ylimpien tulonsa- ajaryhmien tulo-osuuksien pienentymi- nen pysähtyi 1970-luvulla, minkä jäl- keen 1980-luvulta lähtien ne ovat voi- makkaasti kasvaneet. Alenevaan kehi- tykseen vaikutti progressiivinen vero- tus, joka oli pitkään esteenä ylimpien tulonsaajaryhmien pääomatulo-osuuk- sien kasvulle (ks. esim. Piketty ja Saez 1 Ylimpien tulojen huiman kasvun selit- täjinä on myös käytetty ns ”the winner- takes-all-society-ideaa” (voittaja vie kai- ken) ja ”superstar-teorioita”. Näiden seik- kojen empiiristä merkitystä on hankala arvioida. Ne tuskin ovat kaikkein merkit- tävimpiä tekijöitä. Lähde: Tulonjakotilastot 1990, 1994 ja 2002, Tilastokeskus. Lähde: Kulutustutkimus 1966, Tilastokeskus. Kuvio 4. Bruttotulojen koostumus, %, vuosina 1966, 1990, 1994 ja 2002.
18 vä taitekohta Suomessa, kuten tämä kirjoituksen kuviot ja taulukot osoit- tavat. Nykyinen verojärjestelmämme on mahdollistanut huipputulot, erityi- sesti pääomatulot. Sen sijaan USA:ssa ylimpien tulonsaajien tulo-osuuksien viimeaikainen kasvu selittyy ensisijai- sesti ylimpien ansiotulojen kasvuna (yritysjohtajat, urheilijat, viihdetaiteli- jat yms.; ks. Piketty ja Saez 2003). Kaikissa maissa ylimpiä tuloja saanei- den tulo-osuudet eivät ole kasvaneet. Mielenkiintoinen poikkeus on Hollanti, missä läpi 1990-luvun esimerkiksi tu- lonsaajien ylimmän 1 prosentin tulo- osuus pysyi lähes vakiona, hieman alle neljässä prosentissa (Atkinson ja Sal- verda 2003). Verojärjestelmämme rooli Verojärjestelmän uudelleenjakovaiku- tus väheni ennennäkemättömästi vii- me vuosikymmenen loppupuolella. Vuosi 1993 on eräänlainen taitekohta. Silloinhan pääomatuloja alettiin verot- taa suhteellisella veroprosentilla, joka oli aluksi 25 prosenttia ja nousi myö- hemmin 29 prosenttiin. Tulonjakoti- laston aineiston avulla Ilpo Suoniemi (2002) teki laskelman, jonka mukaan useimmissa tulonsaajaryhmissä keski- määräinen veroaste (verojen osuus bruttotulosta) aleni. Selvästi voimak- kainta lasku oli suurituloisimmassa 10 prosentissa tulonsaajista. Kuviossa 5a ja 5b jatkamme Suonie- men laskelmia aivan ylimpiin tuloihin. Havaitaan, että verotus keveni ajanjak- solla 1990–2002 eniten suurimpien tu- lojen kohdalla. Kuvio 5b osoittaa, että vuodesta 1994 lähtien keskimääräinen veroaste oli vakio suurituloisimmalle yhdelle prosentille. Tasavero, suhteelli- sen veron mielessä, on siis jo vuodesta 1994 lähtien ollut täyttä totta tälle ryh- mälle. Kuvioiden keskimääräiset verot, etenkin ylimpien tulojen kohdalla, ovat yliarviota. Tulonjakotilasto näet olettaa, että osakkeenomistaja maksaa yhtiöve- ron. Tämä on varsin radikaali oletta- mus ja tuskin uskottava monessakaan tapauksessa. (2003) USA:ssa ja Atkinson (2002) Isossa-Britanniassa). 1970- ja 1980- luvulla verouudistukset näissä maissa vähensivät verotuksen uudelleenjako- vaikutuksia. Taitekohdat ovat selvästi nähtävissä USA:n ja Ison-Britannian ylimpien tulojen aikasarjoista. Isossa- Britanniassa pääministeri Thatcherin valtaan tullessa tehtiin suuri verorefor- mi, jossa verotus muuttui vähemmän uudelleenjakavaksi. Tämän jälkeen ylempien tuloluokkien osuus on tren- dinomaisesti kasvanut. USA:ssa taite- kohta oli presidentti Reaganin suuri veroreformi 1986. Suomessa 1990-luvun alussa tehty verouudistus vähensi verojärjestelmän uudelleenjakovaikutusta. 1993 on sel- Kuvio 5a. Keskimääräiset veroasteet desiileittäin vuosina 1990, 1994 ja 2002. Lähde: Tulonjakotilasto, Tilastokeskus. Kuvio 5b. Keskimääräiset veroasteet ylimmän tulokymmenyksen prosentti pisteissä vuo- sina 1990, 1994 ja 2002. Lähde: Tulonjakotilasto, Tilastokeskus.
19 Tärkein selitys tälle kehitykselle on vuonna 1993 omaksuttu eriytetty tu- loverotus, jossa pääomatuloihin sovel- letaan juuri tasaveroa, selvästi ansio- tuloja matalampaa veroastetta. Nykyi- nen tuloverojärjestelmämme suosii osakeyhtiöitä (ks. Kukkonen ja Kari 2003). Se tarjoaa hyvin voittoa tuot- tavan yrityksen omistajalle ison kan- nustimen muuntaa tulojaan keveäm- min verotettaviksi pääomatuloiksi. Suomessa omaksuttiin esimerkiksi Ruotsista poiketen järjestelmä, joka kannustaa erityisesti pienosakeyhtiön nettovarallisuuden (jonka perusteella pääomaksi katsottava osuus lasketaan) kasvattamiseen ja näin ollen vääristää pääoman kohdentumista (ks. Lindhe et al. 2002). Samalla se voi olla hyvin ankara huonommin tuottavien yritys- ten omistajille. Heidän verotuksensa voi olla jopa ankarampaa kuin vastaavan suuruisten ansiotulojen verottaminen. Kun tähän vielä lisätään regressiivinen hyödykkeiden verotus, nykyinen ko- konaisverotuksemme ei saata olla ko- vin kaukana tasaverosta (ks. Sullström ja Riihelä 1996; Jäntti 2004). Tulonjakotilaston kanssa yhdenmu- kaisen kuvan 1990-luvun tapahtumis- ta antaa vähälle huomiolle jäänyt Kaup- palehdessä (24.10.2002) ollut kirjoi- tus Balance Consultingin tekemästä sel- vityksestä. Sen mukaan vakiintunutta liiketoimintaa harjoittavissa yrityksissä oman pääoman tuotto oli keskimää- rin yli 20 prosenttia vuosina 1995– 2001. Selvityksen mukaan samana ajanjaksona esimerkiksi asianajotoimis- toissa omistajan pääomat olivat 11-ker- taistuneet, mutta palkkamenot olivat supistuneet, jopa yli 22 prosenttia. Verojärjestelmällä ei ole vaikutusta pelkästään tulojen uudelleenjakoon. Se vaikuttaa myös investointeihin. Tästä vallitsee yksimielisyys. Erimielisyyttä on siitä, miten tämä vaikutus näkyy. Osin- kotulojen verotuksen vaikutuksesta yri- tyksen investointeihin on kiistelty alan tutkimuksessa. Uudemman näkemyk- sen mukaan osinkojen verottaminen ei vaikuta yritysten investointipäätöksiin. Jos osinkojen verotusta kevennetään, osingon saajien vero kevenee, eikä mitään muuta tapahdu. Yritysten in- vestointipäätökseen vaikuttaa jakamat- tomien voittojen verotus. Berkeleyn yliopiston professori Alan Auerbach on tämän kannan näkyvim- piä edustajia (ks Auerbach ja Hassett, 2004). Erityisen voimakkaasti hän on arvostellut juuri tästä näkökulmasta Bushin hallinnon osinkoverojen suur- ta leikkausta v. 2003. Leikkauksia pe- rusteltiin investointien elvyttämisellä. Chettyn ja Saezin (2004) tuore tutki- mus USA:n osinkoverojen alentami- sesta v. 2003 tukee tätä näkemystä. Samalla se tuo esille, miten osinkojen verotus voi myös muuttaa hyvin radi- kaalisti osingonjakopolitiikkaa. Tunnet- tu ja paljon käytetty esimerkki on Microsoft, joka alkoi vasta veromuu- toksen jälkeen jakaa osinkoja. Chettyn ja Saezin havaitsemat ilmi- öt löytyvät myös Suomen vuoden 1993 veroreformin jälkeisestä tilan- teesta. Kuvio 6 tuo varsin dramaatti- sesti esille, miten huikeasti osinkotu- lot kasvoivat. Siinä on vuosi 1994 ase- tettu sadaksi, ja siitä havaitaan, miten voitot, palkat, osinkotulot ja yrittäjä- tulot kehittyivät vuoteen 2002 asti. Kuvio nostaa esille monta verojärjes- telmään liittyvää kysymystä. Miksi osinkotulot kasvoivat ennen näkemät- tömällä tavalla ja vastaavasti yrittäjä- tulot laskivat uuden verojärjestelmän aikana? Miksi osinkotulot kasvoivat aivan eri nopeudella kuin voitot? Osinkotulojen lisääntyminen kasvatti myös varallisuuseroja. Muinaisjään- teen – varallisuusveron – poistaminen ”täydentää” sopivasti rikkaiden rikas- tumista edelleen. Samalla toteutuu VM:n verojuristityöryhmän (Valtiova- rainministeriön vero-osasto 2002) vii- meisinkin suositus. Verojärjestelmään liittyy myös se, että investointien osuus BKT:sta ei ole pa- lannut lähimainkaan sille tasolle mitä se oli ennen 1990-luvun lamaa. Voi ky- syä, mikä on ollut verojärjestelmän rooli. Kuviossa 6 on käytetty Kansantalouden tilinpidon tietoja yritysten maksamista palkansaajakorvauksista (palkat), toimintaylijäämästä (voitot), maksetuista osin- goista (osingot) ja yrittäjätulon otoista (yrittäjätulot). Kyseisten tuloerien euro- määräiset (nimelliset) ennakkotiedot vuodelle 2003 olivat palkoille 45 209 milj. ˛, voitoille 20 722 milj. ˛, osingoille 8 648 milj. ˛ ja yrittäjätuloille 1 989 milj. ˛. Kuviossa 6 hintaindeksinä on käytetty elinkustannusindeksiä ja sarjat on indek- soitu vuoden 1994 = 100 tasolle. Kuvio 6. Palkkojen, voittojen, osinkojen ja yrittäjätulojen kasvu, 1994=100. Lähde: Kansantalouden tilinpito, Tilastokeskus.
20 Lopuksi Vuonna 1993 tehty verouudistus vauh- ditti pääomatulojen kasvua ja sitä kaut- ta kaikkein rikkaimpien irtiottoa. Ve- rojärjestelmän aikaansaama tuloerojen kasvu ei ole herättänyt juuri minkään- laista yhteiskunnallista keskustelua. Vieläkin vähemmälle huomiolle on jää- nyt se, että verojärjestelmämme on keskeisesti edistänyt suurituloisimpien ryhmien (erityisesti suurituloisimman prosentin) irtiottoa muista ryhmistä. Lieneekö tämä kehitys ja sen taustalla oleva mekanismi jäänyt vastuussa ol- leilta poliitikoiltamme ja keskeisiltä vir- kamiehiltä huomaamatta? Ainakaan viime vuosien keskustelu pääomatulo- jen verotuksesta ei muuta todista. Kalevi Sorsa (2000) kantoi huolta tu- loerojen kasvusta kirjassaan ”Ihmisiä, ilmiöitä”. Sorsan jälkeen pääministe- reiksi tulleita ei moinen huoli ole pai- nanut. Nykyisen hallituksen viimeisin anti tuloerokeskusteluun oli varallisuus- verosta luopuminen. Siinä toteutui va- rakkaiden asiaa pontevasti monet vuo- det ajaneen verojuristi Edward Anders- sonin toive. Varallisuusveron poistoa selitettiin mm. investointien kannusta- misella. Mitään näyttöä tälle ei ole ole- massa. Tulo- ja varallisuuserojen kas- vu on ainoa varma seikka, mikä tästä seuraa. Liberaa- lin yhteiskunta-ajattelun pe- rushahmosta John Stuart Millistä taloustieteen nobelis- tiin James Meadeen varalli- suuden verottamista on pe- rusteltu ennen kaikkea tar- peella pitää varallisuus tuot- tavana ja edistää sukupolvi- en sisäistä ja välistä oikeu- denmukaisuutta. KIRJALLISUUS Atkinson, A.B. (2002), Top Incomes in the United Kingdom over the 20th Century, mimeo, University of Oxford, Nuffield College. Atkinson, A.B. & Salverda, W. (2003), Top Incomes in the Netherlands and the United Kingdom over the 20th Century, mimeo, University of Oxford, Nuffield College. Auerbach, A.& Hassett, K. (2003), On the Marginal Source of Investment Funds, Journal of Public Economics 87(1), 205– 232. Chetty, R. & Saez, E. (2004), Dividend Taxes and Corporate Behaviour: Evidence from the 2003 Dividend Tax Cut, NBER Working Paper No. 10841. Kirjoittajat korostavat, että osinkotulojen lisääntyminen on kasvattanut myös varallisuuseroja. Muinais- jäänteen – varallisuusveron – poistaminen ”täydentää” sopivasti rikkaiden rikastumista edelleen.
21 Galbraith, J.K. (1967), The New Industrial State, Boston, MA: Houghton Mifflin. Jäntti, M. (2004), The Distribution of the Tax Burden in Finland 1985–2002, Palkansaajien tutkimuslaitos, seminaari- esitelmä helmikuussa 2004. Kukkonen, M. & Kari, S. (2003), Pien- yritysten tuloverotus, teoksessa Hjerp- pe, R. et al. (toim.), Verokilpailu ja Suo- men verojärjestelmä, Helsinki: WSOY. Kuznets, S. (1955), Economic Growth and Income in Equality, American Economic Review, 49, 1–28. Lindhe, T. & Södersten, J. & Öberg, A. (2002), Economic Effects of Taxing Closed Corporations under a Dual Income Tax, ifo Studien 4/2002. Piketty, T. (2003), Income Inequality in France, 1901–1998, Journal of Political Economy, 111, 1004–1042. Piketty, T. & Saez, E. (2003), Income Inequality in the United States 1913– 1998, Quarterly Journal of Economics, 118, 1–39. Riihelä, M. & Sullström, R. & Suo- niemi, I. & Tuomala, M. (2001), Income Inequality in Finland During 1990s, teoksessa Kalela, J. & Kiander, J. & Kivi- kuru, M-L. & Loikkanen, H.A. & Sim- pura, J. (eds.), Down from the Heavens, Up from the Ashes, VATT Publications 27:6. Riihelä, M. & Sullström, R. & Tuomala, M. (2004), On Recent Trends in Economic Poverty in Finland, teoksessa Puuronen, V. et al. (eds.), New Challenges for the Welfare Society, Joensuu: Joensuu University Press. Sorsa, K. (2000), Ihmisiä, ilmiöitä, Keuruu: Otava. Sullström, R. & Riihelä, M. (1996), Välilliset verot osana Suomen verojär- jestelmää: analyysi verojen vaikutukses- ta kotitalouksien tulonjakaumaan 1966– 1990, VATT Keskustelunaloitteita 120. Suoniemi, I. (2002), Verotus, tulonja- ko ja talouden vakauttaminen: eräitä havaintoja Suomen kehityksestä, Talous & Yhteiskunta, 30:3, 26–32. Valtiovarainministeriön (VM) vero- osasto (2002), Kilpailukykyiseen vero- tukseen. Tuloverotuksen kehittämistyö- ryhmän muistio, Valtiovarainministeriö, Työryhmämuistioita 12/2002. Työmarkkinoiden joustot ja vaatimuk- set niiden lisäämiseksi ovat olleet vii- me aikoina esillä useissa kansainväli- sissä ja kotimaisissa keskusteluissa. Yleisesti on katsottu, että teknologi- nen muutos, globalisaatio sekä talous- ja rahaliiton jäsenyys ovat merkittävästi muuttaneet Suomen työmarkkinoiden sopeutumis- ja joustotarpeita. Myös valtioneuvoston kanslian Suomi maa- ilmantaloudessa–projektin loppurapor- tissa (Globalisaatiotyöryhmä 2004) työmarkkinoiden joustot nostettiin yhdeksi keskeiseksi tarkastelun koh- teeksi.1 Työmarkkinoiden joustoilla viitataan moniin asioihin. Selkeintä on puhe joustoista palkoissa, työvoimakustan- Jutta Moisala Tutkija Jyväskylän yliopisto jutta.moisala@econ.jyu.fi Heikki Taimio Vanhempi tutkija Palkansaajientutkimuslaitos heikki.taimio@labour.fi Työmarkkinoi- den joustot Monet vaativat lisää joustoja työmarkkinoille, mutta reformien vaikutuksia ja eri joustojen yhteisvaikutuksia ei vielä tunneta riittävän hyvin. 1 Projektin taustaselvityksissä Moisala (2004), Pekkarinen ja Vartiainen (2004) ja Taimio(2004) käsitellään työmarkki- noiden joustoja laajemmin.
22 nuksissa, työsuhteiden kestossa, työ- ajoissa sekä työvoiman alueellisessa ja ammatillisessa liikkuvuudessa. Vaihto- ehtoiset käsitteet ”rakenteet” tai ”ins- tituutiot” sopisivat ehkä paremmin työttömyys- ja työsuhdeturvaan sekä verotukseen ja sen yhdessä sosiaalitur- van ja palvelumaksujen kanssa mah- dollisesti muodostamiin kannustinlouk- kuihin. Käsittelemme seuraavassa myös aikuiskoulutuksella edistettävää työvoiman laadullista joustavuutta, aktiivista työvoimapolitiikkaa sekä niin kutsuttua toiminnallista joustavuutta, jolla tarkoitetaan yritysten sisäistä jous- tavuutta työtehtävien organisoinnissa. Kaikilla työmarkkinoilla esiintyy sekä joustavuus- että jäykkyyselementtejä. Työnantajat hakevat joustoja aina ta- valla tai toisella – viime kädessä irtisa- nomisten kautta. Heidän näkökulmas- taan joustot tuovat talouteen hyödyl- listä liikkumavaraa, joskin eräissä ta- pauksissa suuremmat joustot – esimer- kiksi lisätessään työntekijöiden vaihtu- vuutta – saattavat aiheuttaa lisäkustan- nuksia. Henkilöstön näkökulmasta jäykkyyselementit luovat ennen kaik- kea taloudellista ennustettavuutta, mut- ta toisaalta esimerkiksi työaikajoustot saattavat helpottaa työ- ja perhe-elä- män yhteensovittamista. Myös yhteis- kunnan näkökulmasta työmarkkinoi- den jäykkyydestä voi olla hyötyä. Esi- merkiksi irtisanomissuojaa on perus- teltu sillä, että se saa yritykset sisäistä- mään irtisanomisista syntyviä yhteis- kunnallisia kustannuksia. Toisaalta työ- markkinoiden liiallinen jäykkyys hei- kentää talouden toimintaa ja siten myös koko yhteiskunnan hyvinvointia. Joustot työllisyysstrategioissa OECD:n (1994) ”Jobs Studyn” muo- toilemilla työllisyysstrategioilla on ol- lut suuri vaikutus. Lähtökohtana oli työmarkkinoiden polarisaatio: korke- an ja matalan taitotason (koulutusta- son) työntekijöiden työmarkkina-ase- mat erkaantuvat toisistaan. OECD:n mukaan keskeinen syy oli ollut kyvyt- tömyys reagoida muutoksiin. Yhdys- valloissa työntekijät eivät olleet kohen- taneet taitojaan tarpeeksi nopeasti, mutta joustavilla työmarkkinoilla palk- kaerot olivat kasvaneet ja työllisyyske- hitys oli ollut suotuisaa. Manner-Euroopassa yh- teiskunta ei ollut yleen- sä hyväksynyt matala- palkkaisia töitä joko val- tion määräämien tai ammattiyhdistysliikkeen neuvottelemien palk- kalattioiden ja työsuhde- turvan kautta. Seu- rauksena oli ollut mata- lan taitotason työnteki- jöiden suurempi työttö- myys.2 1990-luvulla muo- toutui ns. transatlantti- nen konsensus: korke- an taitotason työntekijöiden suhteelli- nen liikakysyntä oli johtanut palkka- hajonnan kasvuun Yhdysvalloissa ja muissa joustavien työmarkkinoiden maissa ja toisaalta työllisyys- ja työttö- myysasteiden hajonnan kasvuun eten- kin Manner-Euroopassa. OECD suositteli Euroopan maille Yhdysvaltain mallin mukaisia joustoja palkkoihin, työvoima- kustannuksiin, työaikoi- hin, työsuhdeturvaan ja sosiaalietuuksiin. Se korosti myös koulutus- ta, elinikäistä oppimis- ta ja aktiivista työvoi- mapolitiikkaa. OECD:n työllisyysstrategiaan si- sältyi talouspoliittisia suosituksia, ja myöhem- min siihen lisättiin hyö- dykemarkkinoiden kil- pailun edistäminen. Kan- sainvälisenvaluuttarahas- ton (esim. IMF 2003a) suositukset ovat olleet hyvin saman- suuntaisia. Vuonna 1997 EU muotoili ensimmäi- sen kerran oman työllisyysstrategian- sa, jossa oli paljon yhteisiä piirteitä OECD:n strategian kanssa. Viime ai- koina EU on kuitenkin korostanut enemmän joustavuuden ja turvallisuu- den yhdistämistä, työmarkkinoiden kaksijakoisuuden estämistä, työn ja perheen yhteensovittamista ja sosiaa- 2 Myös Krugmanin (1994) analyysi vai- kutti voimakkaasti käsityksiin työmarkki- noiden polarisaatiosta. Hän väitti, että sen taustalla ei ollut niinkään globalisaatio (kansainvälinen kauppa) kuin teknologi- nen muutos, joka syrji vähän koulutettuja. Transatlanttisen konsensuksen mu- kaan työmarkki- noiden polarisaatio Euroopassa ilme- nee työmarkkinoi- den jäykkyytenä ja matalan taitotason työntekijöiden työttömyytenä. Jutta Moisala ja Heikki Taimio osallistuivat viime vuonna Palkansaajien tutkimuslaitok- sessa taustaselvitysten tekemiseen Valtioneuvoston kanslian ”Suomi maailmantaloudes- sa”-selvityshankkeelle.
23 listen kumppanien mukaanottoa refor- miprosesseihin (esim. European Com- mission 2004a). Suomen työmarkkinoiden joustavuus Suomessa on ollut tietyiltä osin havait- tavissa työmarkkinoiden joustojen li- sääntymistä etenkin 1990-luvulla. Työ- voiman alueellinen liikkuvuus lisääntyi laman jälkeen selvästi, mikä tosin se- littyy osittain työvoiman liikkuvuuden myötäsyklisellä luonteella (Kangashar- ju ja Pekkala 2001). Epätyypillisten työ- suhteiden kuten määräaikaisuuksien ja osa-aikatyön määrä on kasvanut sel- västi (Kauhanen 2002, 2003). Tällä hetkellä määräaikaisten työntekijöiden osuus onkin Suomessa vähintään sa- malla tasolla kuin OECD-maissa kes- kimäärin (OECD 2004a). Ylityö taas on keskeinen kokonaistyöajan jousto- elementti etenkin pienemmissä teolli- suusyrityksissä. Muilla aloilla sen mer- kitys on ollut perinteisesti vähäisempi, koska joustoja on haettu enemmän osa-aikatyön ja määräaikaisten työsuh- teiden kautta (Böckerman 2003). Osa- aikaisten työsuhteiden määrä on kui- tenkin Suomessa yhä hieman alle OECD-maiden keskitason (OECD 2004a). Taulukko 1 esittää Suomen sijoittumisen maittaisissa joustovertai- luissa eräiden esimerkinomaisten mit- tarien suhteen. Funktionaalisen tulonjaon näkökul- masta palkat makrotasolla ovat jous- taneet, mikä näkyy tuotannontekijätu- lojen muutoksena 1990-luvun alussa pääomatulojen hyväksi ja ansiotulojen tappioksi (esim. Sauramo 2003). Mak- rotasolla palkoissa on ollut joustavuutta myös työttömyysasteen suhteen, kun Palkkojen mik- Työsuhdeturva Työttömyys- Osa-aikaiset Määräaikaiset Aktiivisen Palkkaneuvottelu- rotason jousta- (2003)2 turva (korvaus- työsuhteet työsuhteet työvomapoli jen keskittyneisyys/ vuus (reaalinen/ suhde 1999/ (2003)4 (2002)4 kan määrä- koordinointi astei- nimellinen)1 kesto 2002)3 rahat (2002)5 kolla 1–5 (1995–2000)6 Alankomaat - 8 16 / 3 1 5 2 3/4 Belgia 4 / 2 10 10 / 10 6 12 5 3 / 4,5 Espanja - 15 5 / 1 15 1 9 3/3 Irlanti - 3 4 / 7 5 15 7 4/4 Iso-Britannia 6 / 7 2 7 / 3 3 14 14 1/1 Italia 1 / 5 9 2 / 3 12 10 11 2/4 Itävalta 5 / 1 7 11 / 2 9 13 12 3/4 Japani - 4 8 2 7 15 1/4 Kreikka - 13 1 / 2 16 9 13 - Portugali 8 / 8 16 12 / 6 14 2 10 4/4 Ranska - 14 6 / 4 11 6 4 2/2 Ruotsi - 12 14 / 5 8 4 3 3/3 Saksa 7 / 3 11 9 / 3 4 8 6 3/4 Suomi 9 / 9 6 15 / 8 13 3 8 5/5 Tanska 3 / 4 5 13 / 9 7 11 1 2/4 Yhdysvallat 2 / 6 1 3 10 - 16 1/1 Taulukko 1. Työmarkkinoiden joustot. Maat on järjestetty pienimmästä suurimpaan siten, että kunkin instituution kohdalla vähiten jäykkyyksiä kohtaava maa saa arvon 1. 1 Böckerman, Laaksonen ja Vainiomäki (2004). 2 OECD (2004b). Järjestys perustuu OECD:n yleiseen työsuhdeturvan tiukkuusindeksiin, jossa on huomioitu vakinaiset ja määräaikaiset työsuhteet sekä joukkoirtisanomiset. 3 Korvaussuhde: OECD (2002). Järjestys perustuu keskimääräisen teollisuustyöntekijän nettokorvaussuhteeseen. Tarkastelussa on huomioi- tu perhetyyppi sekä työttömyyden kesto (korvaus työttömyyden alussa ja korvaus pidemmän aikaa työttömänä olleilla). Ansiosidonnaisen työttömyysturvan kesto: European Commission (2004b) Employment and Social Affairs: Comparative tables on social protection in the member states. http://europa.eu.int/comm/employment_social/missoc/2003/index_chapitre10_en.htm. Järjestys perustuu ansiosidonnaisen työttömyysturvan minimikestoon. Tulee huomata, että useissa maissa kesto voi olla pidempi esimerkiksi työhistorian tai iän perusteella. Tästä syystä vertailu on korkeintaan suuntaa antava. Tarkemman kuvan ansiosidonnaisen työttömyysturvan keston eroista EU-maissa saa esimer- kiksi CESifon sivilta osoitteesta http://www.cesifo.de/pls/diceguest/download/Unemployment+Benefit+Schemes/ WO%2DdiceR1%2D03%2Ddur%2Dunempl.pdf 4 OECD (2004a). 5 OECD (2004b). Tiedot viittaavat vuoteen 2002, paitsi Tanska (2000), Irlanti (2001), Portugali (2000), Kreikka (1998), Iso-Britannia ja Japani (2002–2003, budjettivuosi alkaa 1.4.), Yhdysvallat (2002–2003, budjettivuosi alkaa 1.10.). 6 OECD (2004b).
24 asiaa tarkastellaan historialliseen aineis- ton valossa. On kuitenkin mahdollis- ta, että reaalipalkkajäykkyys työttö- myysasteen suhteen Suomessa pikem- minkin lisääntyi 1990-luvulla suhteel- lisen korkeasta työttömyysasteesta ja pitkäaikaistyöttömien määrän voimak- kaasta kasvusta johtuen. Työttömyys- asteen muutoksen vaikutus palkkoihin vähenee työttömyysasteen kohotessa (Pehkonen 1991, 1998). Samoin ly- hytkestoisen työttömyyden palkkavai- kutukset ovat selvästi pitkäaikaistyöt- tömyyden vaikutuksia suuremmat (Pehkonen 1991.) Mikrotasolla palkkoja tarkasteltaes- sa on vaikea väittää, että joustavuus olisi ainakaan merkittävästi lisääntynyt 1990-luvulla. Toisin sanoen samassa ammatissa ja samassa yrityksessä työs- kentelevien työntekijöiden palkoissa esiintyy suhteellisen paljon niin reaa- lista kuin myös nimellistä jäykkyyttä3 (Böckerman, Laaksonen ja Vainiomäki 2004; taulukko 1). Työsuhdeturvan tasoa ei Suomessa voida pitää erityisenä joustavuuden tai jäykkyyden lähteenä ainakaan niin kut- suttujen kansainvälisten tiukkuusindek- sien perusteella (esim. OECD 2004b; taulukko 1). Työttömyysturvan, joka tasoltaan on Suomessa suhteellisen korkea, kuten myös muiden sosiaalis- ten turvaverkkojen merkitystä tulevai- suudessa taas painotetaan usein siksi, että teknologisen muutoksen ja glo- balisaation on uskottu lisäävän talou- den ja siten myös työmarkkinoiden häiriöalttiutta. Korkean työttömyysturvan ongel- maksi mainitaan usein etenkin sen ai- heuttamat negatiiviset kannustinongel- mat. On kuitenkin esitetty, että aktii- visen työvoimapolitiikan avulla näitä haittavaikutuksia voitaisiin lieventää. Tässä suhteessa esille on viime aikoi- na nostettu Tanskan malli, jossa työ- suhdeturva on alhainen mutta työttö- myysturva korkea ja johon keskeisenä osana kuuluu työmarkkinoiden toimin- nan tehostaminen aktiivisen työvoima- politiikan avulla. Sen tarkoituksena on paitsi parantaa työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantoa myös edistää työttömien työllistymistä koulutuksen ja tukityöllistämisen avulla. Suomessa rahallinen panostus aktiiviseen työvoi- mapolitiikkaan on ollut hieman OECD-maiden keskiarvon yläpuolella. Kuitenkin työttömien määrään suhteutettuna sijoitumme OECD- maiden keskikastiin (Nickell 2003, 20; tau- lukko 1). Aktiivisen työvoima- politiikan ohella myös aikuiskoulutus on eräs keino työmark- kinoiden toimivuuden parantamisek- si. Aikuiskoulutuksen avulla on mah- dollista lisätä ennen kaikkea työmark- kinoiden laadullista joustavuutta. Ai- kuiskoulutuksen tai elinikäisen oppi- misen merkitys tulee luultavasti tule- vaisuudessa kasvamaan entisestään muuttuvan työelämän ja nopean tek- nologisen kehityksen myötä. Pitäisikö joustavuutta lisätä? Onko Suomen suhteellisen korkealla pysyttelevän työttömyysasteen syynä se, että työmarkkinat eivät jousta riit- tävästi? Vuosien 1994–2000 nopea talouskasvu lisäsi työpaikkoja yli 300 000:lla, mutta kehitys katkesi vuo- sien 2001–03 kansainväliseen taantu- maan. Työttömyysaste Euroopassa on ylei- sesti noussut 1960-luvulta lähtien. Ke- hitystä on tavallisesti selitetty taloudel- listen shokkien, työmarkkinainstituu- tioiden ja niiden yhteisvaikutuksen avulla. Esimerkiksi Blanchardin ja Wol- fersin (2000) mukaan makrotaloudel- liset shokit ja työmarkkinainstituutiot yhdessä voivat ainakin osittain selittää työttömyyden kehitystä Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Selityksen mukaan ta- loudelliset shokit ovat olleet keskeinen syy työttömyyden nousuun, kun taas työmarkkinainstituutiot selittävät aina- kin osittain sitä, miksi työttömyyden lasku noususuhdanteessa on jäänyt toi- vottua vähäisemmäksi. Sen sijaan yk- sin työmarkkinainstituutioiden avulla ei työttömyyden kehitystä pystytä selittä- mään, sillä samat työmarkkinainstituu- tiot vaikuttivat pääosin myös silloin, kun työttömyys oli alhaisem- pi. Suomen osalta myös Koskela ja Uusitalo (2003) päätyvät sa- mansuuntaiseen tulok- seen. He toteavat, ettei työmarkkinajärjestel- mää yksin voi syyttää työttömyyden kasvusta. Myös Suomen kohdal- la on kuitenkin mahdollista, että talo- udellisten shokkien jälkeen työmark- kinainstituutioiden vaikuttavuus on kasvanut. Joustavammat instituutiot olisivat saattaneet johtaa työttömyyden nopeampaan laskuun. Kansainvälisten järjestöjen suosituk- sissa työttömyyden jähmettyminen korkealle tasolle on vauhdittanut esi- tyksiä joustojen lisäämiseksi. Kansain- väliset ja kotimaiset suositukset ovat monesti kulkeneet käsi kädessä, pe- rustuvathan mm. OECD:n ja IMF:n raportit pitkälti konsultaatioihin suo- malaisten viranomaisten ja tutkimus- laitosten kanssa. Sekä IMF (2001) että OECD (2004c) näkevät Suomen kes- keiseksi ongelmaksi transatlanttisen konsensuksen hengessä sen, että kes- kitetyn sopimusjärjestelmän4 aikaan- saamat liian pienet palkkaerot estävät palkkoja heijastamasta tuottavuusero- ja varsinkin matalan tuottavuuden aloilla. Tämä nähdään myös syyksi yksityisen palvelusektorin matalaan työllisyysosuuteen kansainvälisessä ver- tailussa. Ongelman helpottamiseksi on esitetty useita toimenpiteitä. Matalan tuotta- vuuden alojen työvoimakustannuksia voidaan alentaa pienentämällä työnan- 3 Palkanmuutosten jakaumaa tarkastel- taessa reaalipalkkajäykkyys ilmenee muu- tosten keskittymisenä inflaatiovauhdin kohdallejanimellispalkkajäykkyysvastaa- vasti keskittymisenä nollan kohdalle. Matalan tuottavuu- den työpaikkojen puutteen syitä Suomessa on haet- tu työmarkkinoiden jäykkyyksistä. 4 Kuten taulukosta 1 ilmenee, on Suo- men sopimusjärjestelmä kansainvälisessä vertailussa erittäin keskittynyt.
25 tajan sotumaksuja ja keventämällä yk- sityisten kotitalouspalvelujen verotus- ta. Sekä OECD että IMF viittaavat myös kunnallisverotuksen ansiotulovä- hennyksen käyttöön matalapalkkaisen työn suosimiseksi mutta vaativat sa- malla alempia rajaveroasteita ja kan- nustinloukkujen purkamista. Molem- mat samoin kuin valtiosihteeri Sailak- sen johtama Työllisyystyöryhmä (2003) esittävät myös ansiosidonnaisen työt- tömyysturvan porrastamista ja työn vastaanottovelvoitteen kiristämistä.5 Viimeksi mainittu esitys sisältyy ohjel- majohtaja Skogin työllisyystyöryhmän tuoreeseen esitykseen (Työministeriö 2005), jossa työmarkkinatuen ehdok- si tulisi 500 päivän jälkeen velvoite vas- taanottaa koulutusta tai työtä.6 Työ- paikkojen ja koulutuksen järjestäminen olisi osa aktiivista työvoimapolitiikkaa, jonka kehittäminen on viime aikoina merkinnyt myös räätä- löityjen palvelujen tar- joamista työvoiman pal- velukeskuskokeilussa. Tähän liittyy myös kai- kissa suosituksissa esiintyvä aikuiskoulu- tuksen kehittäminen. OECD:n (2004c) mielestä aktiivisen työ- voimapolitiikan laajentaminen erillään muusta ei tule parantamaan työllisyyt- tä paljoakaan, mutta pyrkimys on kan- natettava, jos siihen liittyy ns. molem- minpuolisten velvoitteiden lähestymis- tapa: työttömän on vastaanotettava työ- tä, jota viranomaisten on tarjottava. Vaikka Globalisaatiotyöryhmä vaati ak- tiivisen työvoimapolitiikan voimavaro- jen tason turvaamista, niiden riittävyys on kuitenkin asetettu kyseenalaiseksi paitsi kansantalouden rakennemuutok- sen voimakkuuden myös niiden lisää- misen kohtaaman vastustuksen takia. Osaksi juuri tällä perusteella Pekkari- nen ja Vartiainen (2004) puolustavat sopimusjärjestelmän joustojen kehittä- mistä siten, että yleiskorotukset mitoi- tettaisiin entistä matalammiksi ja sallit- taisiin suuremman osan palkankoro- tuksista määräytyvän paikallistasolla. Samansuuntaisia esityksiä tuoda jous- toa keskitettyyn sopimusjärjestelmään muiden pohjoismaiden tapaan on IMF:llä (2003b) ja OECD:llä (2004c), joka esittää myös luopumista euromää- räisistä korotuksista ja nuoria koske- vista minimipalkoista. Työaikajoustot ovat olleet jo pitkään esillä kansainvälisissä suosi- tuksissa, mutta Työlli- syystyöryhmä oli niiden suhteen konkreettisem- pi. Sen mukaan osa-ai- katyötä tulisi edistää sovitellulla päivärahalla, osa-aikaeläkkeillä ja muilla kannusti- milla ikääntyneille työntekijöille. Glo- balisaatiotyöryhmä esitti, että paikalli- sella tasolla voidaan sopia laajemmin mahdollisuudesta poiketa alan työeh- tosopimuksista irtisanomisten tai lo- mautusten vaihtoehtona mainiten täs- sä yhteydessä mm. työaikajoustot, työ- aikapankit, työvoiman vuokrauspalve- lut ja osa-aikatyön. Viime aikoina OECD on ryhtynyt arvioimaan uudelleen työllisyysstrate- giaansa ja esittänyt varauksia yli kym- menen vuoden takaiseen näkemyk- seensä. OECD (2004b) viittaa edellä mainittuihin tutkimustuloksiin, jotka ovat monelta osin ristiriidassa paitsi keskenään myös transatlanttisen kon- sensuksen kanssa. Lisäksi OECD (2004b, 165) toteaa mm., että sopi- musjärjestelmän vaikutus näyttää riip- puvan muista institutionaalisista ja po- litiikkatekijöistä, jotka täytyy selvittää ennen kuin voidaan antaa selkeitä oh- jeita politiikalle. OECD:n mukaan saat- taakin olla niin, että parempi työmark- kinoiden dynamismi voidaan saavut- taa yhtä aikaa työllisyyden ja toimeen- tuloturvan kanssa sellaisella yhdistel- mällä, johon sisältyy jonkin verran ir- tisanomissuojaa, hyvin toimiva työttö- myyskorvausjärjestelmä, tehokkaat uudelleentyöllistämispalvelut ja hyödy- kemarkkinoiden kilpailu. On tutkitta- va tarkemmin tämän yhdistelmän luonnetta ja kuinka sen tulisi vaihdella eri maissa. OECD tähtää työllisyysstra- tegiansa uudistamiseen vuoden 2006 ministerikokouksessa. Ongelmia työmarkkinoiden joustojen tarkastelussa Yleistä näkemystä siitä, että työmark- kinainstituutiot olisivat keskeinen syy Euroopan korkeaan työttömyyteen, ovat kritisoineet Baker et al. (2004). He huomauttavat erityisesti, että kes- keinen ongelma aiemmissa empiirisis- sä tutkimuksissa liittyy tulosten luotet- tavuuteen: ne eivät ole yksiselitteisiä eri mallimuotojen, muuttujamääritelmien, maavalintojen ja ajanjaksojen suhteen. Palkkaneuvottelujen koordinaation aste – sinällään jäykkyyselementtinä pidet- ty – näyttää oleva ainoa tekijä, jolla on systemaattisesti myönteinen vaikutus työllisyyteen. Se on Suomessa kan- sainvälistä huippuluokkaa (taulukko 1). Baker et al. (2004) ja monet muut ovatkin todenneet, ettei työmarkkinoi- den jousto- ja jäykkyyselementtien toi- mintaa tutkimusten perusteella täysin tunneta. Etenkin vaikutusten todelli- sesta suuruudesta on jokseenkin vai- kea vetää tarkkoja johtopäätöksiä. Esi- merkiksi Bertolan et al. (2001) saa- mien tulosten mukaan työsuhdeturvan tiukkuusindeksin nousu yhdellä yksi- löllä nostaisi työttömyysastetta 0,2 pro- senttiyksikköä. Nickell et al. (2001) taas päätyvät tulokseen, jonka mukaan sama vaikutus olisi 4,45 prosenttiyk- sikköä. Vaikka osa vaihtelusta selittyy 5 Myös EU ja Employment Taskforce (2003) suosittavat Suomelle matalapalk- kaisen työn sivukulujen alentamista sekä vero-jatulonsiirtojärjestelmänuudistamis- ta työttömyysloukkujen poistamiseksi, mutta muuten suositukset ovat niukem- pia ja varovaisempia kuin IMF:llä ja OECD:llä. Lisäksi EU ja Employment Taskforceesittäväterityistoimiasyrjäytynei- den nuorten, vajaakuntoisten ja maahan- muuttajien työllistämiseksi ja että on pa- rannettavatyöoloja,koulutustajakannus- timia matalan taitotason ja ikääntyneille työntekijöille. 6 Työllisyystyöryhmä (2003) esitti alle 25-vuotiaille velvoitetta 180 päivän jäl- keen ja Globalisaatiotyöryhmä (2004) kaikilleainaviimeistään6kuukaudentyöt- tömyyden jälkeen. OECD on jo huo- mannut työllisyys- strategiassaan uudelleenarvioin- nin tarvetta.
26 eroilla käytetyissä tiukkuusindekseissä, ero on silti huomattava. Kokonaiskuvaan työmarkkinoiden joustavuudesta vaikuttaa paitsi jous- tavuuden määrä työmarkkinoiden osa-alueilla myös se, miten eri jäyk- kyys- ja joustavuuselementit vaikut- tavat toinen toisiinsa. Esimerkiksi toi- minnallinen joustavuus, joka periaat- teessa ainakin osittain voisi korvata muita joustavuuden muotoja, ei ulko- maisten tutkimusten perusteella näyt- täisi niin tekevän, vaan suhde näiden välillä on pikemminkin komplemen- taarinen (Cappelli ja Neumark 2004; Kucera 1998). Toisaalta tarkastelta- essa työsuhdeturvan ja työmarkkinoi- den neuvottelujärjestelmän välistä suh- detta esimerkiksi Elmeskov, Martin ja Scarpetta (1998) havaitsevat, ettei tulos työsuhdeturvan vaikutuksesta rakenteelliseen työttömyyteen ole ti- lastollisesti merkitsevä täysin keskite- tyssä tai täysin hajautetussa palkka- neuvottelujärjestelmässä. Sen sijaan Garibaldi ja Violante (2004) ovat ha- vainneet erorahan kasvattavan työt- tömyyttä eniten silloin, kun neuvot- telujärjestelmä on voimakkaasti kes- kittynyt. Jos yksin kahden työmark- kinainstituution yhteisvaikutus on epä- selvä, voi vain kuvitella, kuinka vai- keaa on yhtäaikaisesti hahmottaa työ- markkinainstituutioiden koko kirjo. Työmarkkinoiden joustoelementtien tehokkuus vaihtelee myös huomatta- vasti toimialojen ja yritysten välillä. Hyvän esimerkin tästä tarjoaa palkko- jen joustavuus. Työvoiman kysynnän palkkajousto mittaa sitä, kuinka voi- makkaasti muutos palkkatasossa vai- kuttaa työvoiman kysyntään. Rahialan ja Kovalaisen (2003) estimointitulok- sista selviää, että työvoiman kysynnän pitkän aikavälin palkkajoustossa on havaittavissa selkeitä eroja niin toimi- alojen kuin myös yritysten välillä. Pit- kän aikavälin jouston yrityskohtainen vaihteluväli on huomattava: -0,076– -2,095. On siis olemassa aloja tai yri- tyksiä, joilla kohtalaisen pienelläkin palkkatason muutoksella saadaan mer- kittäviä vaikutuksia työllisyydessä. Toi- saalla taas palkkojen joustavuuden vai- kutukset työllisyyteen ovat huomatta- vasti pienemmät. Kuten tästä tarkastelusta huomataan, liittyy työmarkkinoiden jäykkyysele- menttien tarkasteluun useita ongelmia. Vaikka siis uskottaisiinkin, että työ- markkinainstituutioilla on vaikutusta työttömyyteen, on erittäin vaikeaa muodostaa kokonaiskuvaa siitä, kuin- ka suuri tämä merkitys loppujen lo- puksi on. Johtopäätöksiä Korkealla pysyttelevä työttömyys on ongelma niin Suomessa kuin myös useissa muissa Euroopan maissa. Tämä on keskeinen syy siihen, miksi työmarkkinoiden joustot ovat olleet esillä useissa viimeaikaisissa keskuste- luissa. Yleisen käsityksen mukaan jäykkyyksiä aihe- uttavat työmarkkinainsti- tuutiot taloudellisten shokkien ohella ovat kes- keinen syy korkeaan työt- tömyyteen. Myös useissa kansainvälisten järjestöjen esittämissä toimenpide- ehdotuksissa on vaadittu lisäjoustavuutta työmark- kinoille. Käytännössä kysymyk- siin ”pitäisikö joustoja li- sätä?” ja ennen kaikkea ”miten joustoja pitäisi li- sätä?” on kuitenkin vai- kea vastata. Suomen työ- markkinat joustavat jo melko monella tavalla. Arviot työmarkkinoiden jäykkyyselementtien to- dellisesta merkityksestä vaihtelevat. Erityisesti työ- markkinainstituutioiden yhteisvaikutusten todelli- nen hahmottaminen on vaikeaa. Pohdittaessa so- pivia keinoja joustojen li- säämiseksi työmarkkinoil- la tulisi pohtia myös sitä, miten joustavuutta saatai- siin lisättyä mahdollisim- man pienin kustannuksin. Esimerkik- si palkkojen joustavuuden lisääminen mikrotasolla voi joillain talouden osa- alueilla johtaa työllisyyden paranemi- seen, mutta koko kansantalouden työt- tömyysongelmaa sekään tuskin ratkai- see. KIRJALLISUUS Baker, D. & Glyn, A. & Howell, D.R. & Schmitt, J. (2004), Labor Market Institutions and Unemployment: A Critical Assessment of the Cross- country Evidence, teoksessa Howell, D. (ed.), Fighting Unemployment: The limits of Free Market Orthodoxy, Oxford: Oxford University Press. Bertola, G. & Blau, F. D. & Kahn, L. M. (2001), Comparative Analysis of Labor Jutta Moisalan ja Heikki Taimion mielestä ei vielä ole ole- massariittäviäperusteitasanoa,millainenjousto-jäykkyys- elementtien yhdistelmä olisi paras työmarkkinoiden toimi- vuuden kannalta.
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005
Talous ja Yhteiskunta 1/2005

Recommended

SAK:n toimintakertomus 2005
SAK:n toimintakertomus 2005SAK:n toimintakertomus 2005
SAK:n toimintakertomus 2005Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2014
Talous ja Yhteiskunta 2/2014Talous ja Yhteiskunta 2/2014
Talous ja Yhteiskunta 2/2014Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomen rakennerahasto-ohjelma2014-2020
Suomen rakennerahasto-ohjelma2014-2020Suomen rakennerahasto-ohjelma2014-2020
Suomen rakennerahasto-ohjelma2014-2020lansisuomenhelmet
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2012
Talous ja Yhteiskunta 4/2012Talous ja Yhteiskunta 4/2012
Talous ja Yhteiskunta 4/2012Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2013
Talous ja Yhteiskunta 4/2013Talous ja Yhteiskunta 4/2013
Talous ja Yhteiskunta 4/2013Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2006
Talous ja Yhteiskunta 4/2006Talous ja Yhteiskunta 4/2006
Talous ja Yhteiskunta 4/2006Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2009
Talous ja Yhteiskunta 4/2009Talous ja Yhteiskunta 4/2009
Talous ja Yhteiskunta 4/2009Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2010
Talous ja Yhteiskunta 3/2010Talous ja Yhteiskunta 3/2010
Talous ja Yhteiskunta 3/2010Palkansaajien tutkimuslaitos
 

Recommended

SAK:n toimintakertomus 2005
SAK:n toimintakertomus 2005SAK:n toimintakertomus 2005
SAK:n toimintakertomus 2005Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2014
Talous ja Yhteiskunta 2/2014Talous ja Yhteiskunta 2/2014
Talous ja Yhteiskunta 2/2014Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomen rakennerahasto-ohjelma2014-2020
Suomen rakennerahasto-ohjelma2014-2020Suomen rakennerahasto-ohjelma2014-2020
Suomen rakennerahasto-ohjelma2014-2020lansisuomenhelmet
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2012
Talous ja Yhteiskunta 4/2012Talous ja Yhteiskunta 4/2012
Talous ja Yhteiskunta 4/2012Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2013
Talous ja Yhteiskunta 4/2013Talous ja Yhteiskunta 4/2013
Talous ja Yhteiskunta 4/2013Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2006
Talous ja Yhteiskunta 4/2006Talous ja Yhteiskunta 4/2006
Talous ja Yhteiskunta 4/2006Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2009
Talous ja Yhteiskunta 4/2009Talous ja Yhteiskunta 4/2009
Talous ja Yhteiskunta 4/2009Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2010
Talous ja Yhteiskunta 3/2010Talous ja Yhteiskunta 3/2010
Talous ja Yhteiskunta 3/2010Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2011
Talous ja Yhteiskunta 1/2011Talous ja Yhteiskunta 1/2011
Talous ja Yhteiskunta 1/2011Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2010
Talous ja Yhteiskunta 2/2010Talous ja Yhteiskunta 2/2010
Talous ja Yhteiskunta 2/2010Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2003
Talous ja Yhteiskunta 2/2003Talous ja Yhteiskunta 2/2003
Talous ja Yhteiskunta 2/2003Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 4/2015
Talous & Yhteiskunta 4/2015Talous & Yhteiskunta 4/2015
Talous & Yhteiskunta 4/2015Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2005
Talous ja Yhteiskunta 2/2005Talous ja Yhteiskunta 2/2005
Talous ja Yhteiskunta 2/2005Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2014
Talous ja Yhteiskunta 3/2014Talous ja Yhteiskunta 3/2014
Talous ja Yhteiskunta 3/2014Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2010
Talous ja Yhteiskunta 1/2010Talous ja Yhteiskunta 1/2010
Talous ja Yhteiskunta 1/2010Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2012
Talous ja Yhteiskunta 1/2012Talous ja Yhteiskunta 1/2012
Talous ja Yhteiskunta 1/2012Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2009
Talous ja Yhteiskunta 1/2009Talous ja Yhteiskunta 1/2009
Talous ja Yhteiskunta 1/2009Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2012
Talous ja Yhteiskunta 3/2012Talous ja Yhteiskunta 3/2012
Talous ja Yhteiskunta 3/2012Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 2/2016
Talous & Yhteiskunta 2/2016Talous & Yhteiskunta 2/2016
Talous & Yhteiskunta 2/2016Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja yhteiskunta 3/2002
Talous ja yhteiskunta 3/2002Talous ja yhteiskunta 3/2002
Talous ja yhteiskunta 3/2002Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 3/2016
Talous & Yhteiskunta 3/2016Talous & Yhteiskunta 3/2016
Talous & Yhteiskunta 3/2016Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2011
Talous ja Yhteiskunta 3/2011Talous ja Yhteiskunta 3/2011
Talous ja Yhteiskunta 3/2011Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2010
Talous ja Yhteiskunta 4/2010Talous ja Yhteiskunta 4/2010
Talous ja Yhteiskunta 4/2010Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2013
Talous ja Yhteiskunta 1/2013Talous ja Yhteiskunta 1/2013
Talous ja Yhteiskunta 1/2013Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2011
Talous ja Yhteiskunta 4/2011Talous ja Yhteiskunta 4/2011
Talous ja Yhteiskunta 4/2011Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Apn hinode
Apn hinodeApn hinode
Apn hinodeEzequiel De Souza Cunha
 
Nets presentation for monday
Nets presentation for mondayNets presentation for monday
Nets presentation for mondayLisa Sjogren
 
Applied Math Feb. 16, 2007 Slides
Applied Math Feb. 16, 2007 SlidesApplied Math Feb. 16, 2007 Slides
Applied Math Feb. 16, 2007 SlidesDarren Kuropatwa
 
Ada 1 bloque 3
Ada 1 bloque 3Ada 1 bloque 3
Ada 1 bloque 3danilu romero
 
Aec1Presentaciones digitales
Aec1Presentaciones digitalesAec1Presentaciones digitales
Aec1Presentaciones digitalesMakira Desarrollo
 

More Related Content

What's hot

What's hot (17)

Talous ja Yhteiskunta 1/2011
Talous ja Yhteiskunta 1/2011Talous ja Yhteiskunta 1/2011
Talous ja Yhteiskunta 1/2011
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2010
Talous ja Yhteiskunta 2/2010Talous ja Yhteiskunta 2/2010
Talous ja Yhteiskunta 2/2010
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2003
Talous ja Yhteiskunta 2/2003Talous ja Yhteiskunta 2/2003
Talous ja Yhteiskunta 2/2003
 
Talous & Yhteiskunta 4/2015
Talous & Yhteiskunta 4/2015Talous & Yhteiskunta 4/2015
Talous & Yhteiskunta 4/2015
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2005
Talous ja Yhteiskunta 2/2005Talous ja Yhteiskunta 2/2005
Talous ja Yhteiskunta 2/2005
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2014
Talous ja Yhteiskunta 3/2014Talous ja Yhteiskunta 3/2014
Talous ja Yhteiskunta 3/2014
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2010
Talous ja Yhteiskunta 1/2010Talous ja Yhteiskunta 1/2010
Talous ja Yhteiskunta 1/2010
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2012
Talous ja Yhteiskunta 1/2012Talous ja Yhteiskunta 1/2012
Talous ja Yhteiskunta 1/2012
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2009
Talous ja Yhteiskunta 1/2009Talous ja Yhteiskunta 1/2009
Talous ja Yhteiskunta 1/2009
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2012
Talous ja Yhteiskunta 3/2012Talous ja Yhteiskunta 3/2012
Talous ja Yhteiskunta 3/2012
 
Talous & Yhteiskunta 2/2016
Talous & Yhteiskunta 2/2016Talous & Yhteiskunta 2/2016
Talous & Yhteiskunta 2/2016
 
Talous ja yhteiskunta 3/2002
Talous ja yhteiskunta 3/2002Talous ja yhteiskunta 3/2002
Talous ja yhteiskunta 3/2002
 
Talous & Yhteiskunta 3/2016
Talous & Yhteiskunta 3/2016Talous & Yhteiskunta 3/2016
Talous & Yhteiskunta 3/2016
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2011
Talous ja Yhteiskunta 3/2011Talous ja Yhteiskunta 3/2011
Talous ja Yhteiskunta 3/2011
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2010
Talous ja Yhteiskunta 4/2010Talous ja Yhteiskunta 4/2010
Talous ja Yhteiskunta 4/2010
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2013
Talous ja Yhteiskunta 1/2013Talous ja Yhteiskunta 1/2013
Talous ja Yhteiskunta 1/2013
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2011
Talous ja Yhteiskunta 4/2011Talous ja Yhteiskunta 4/2011
Talous ja Yhteiskunta 4/2011
 

Viewers also liked

Nets presentation for monday
Nets presentation for mondayNets presentation for monday
Nets presentation for mondayLisa Sjogren
 
Applied Math Feb. 16, 2007 Slides
Applied Math Feb. 16, 2007 SlidesApplied Math Feb. 16, 2007 Slides
Applied Math Feb. 16, 2007 SlidesDarren Kuropatwa
 
Aec1Presentaciones digitales
Aec1Presentaciones digitalesAec1Presentaciones digitales
Aec1Presentaciones digitalesMakira Desarrollo
 
Ortografia
OrtografiaOrtografia
OrtografiaCh3esy
 
Four Tickets To Christmas Colored
Four Tickets To Christmas ColoredFour Tickets To Christmas Colored
Four Tickets To Christmas Coloredguest5d8b9b
 
5. tengo sed
5. tengo sed5. tengo sed
5. tengo sedhjonilton
 
The Facebook Effect
The Facebook EffectThe Facebook Effect
The Facebook EffectLisa Sjogren
 
Gamshgaas hamgaalah
Gamshgaas hamgaalahGamshgaas hamgaalah
Gamshgaas hamgaalahmoondestiny
 
Presentasi Konversi Energi dan Aplikasinya
Presentasi Konversi Energi dan AplikasinyaPresentasi Konversi Energi dan Aplikasinya
Presentasi Konversi Energi dan AplikasinyaIskandar Tambunan
 
багш ажлын байрандаа тасралтгүй хөгжихөд хэлэлцүүлэг нөлөөлөх нь
багш ажлын байрандаа тасралтгүй хөгжихөд хэлэлцүүлэг нөлөөлөх ньбагш ажлын байрандаа тасралтгүй хөгжихөд хэлэлцүүлэг нөлөөлөх нь
багш ажлын байрандаа тасралтгүй хөгжихөд хэлэлцүүлэг нөлөөлөх ньАзжаргал Нинжбадгар
 

Viewers also liked (16)

Apn hinode
Apn hinodeApn hinode
Apn hinode
 
Nets presentation for monday
Nets presentation for mondayNets presentation for monday
Nets presentation for monday
 
Applied Math Feb. 16, 2007 Slides
Applied Math Feb. 16, 2007 SlidesApplied Math Feb. 16, 2007 Slides
Applied Math Feb. 16, 2007 Slides
 
Ada 1 bloque 3
Ada 1 bloque 3Ada 1 bloque 3
Ada 1 bloque 3
 
Aec1Presentaciones digitales
Aec1Presentaciones digitalesAec1Presentaciones digitales
Aec1Presentaciones digitales
 
Ortografia
OrtografiaOrtografia
Ortografia
 
EVALUACIÓN
EVALUACIÓNEVALUACIÓN
EVALUACIÓN
 
EVALUACIÓN
EVALUACIÓNEVALUACIÓN
EVALUACIÓN
 
Four Tickets To Christmas Colored
Four Tickets To Christmas ColoredFour Tickets To Christmas Colored
Four Tickets To Christmas Colored
 
5. tengo sed
5. tengo sed5. tengo sed
5. tengo sed
 
The Facebook Effect
The Facebook EffectThe Facebook Effect
The Facebook Effect
 
Gamshgaas hamgaalah
Gamshgaas hamgaalahGamshgaas hamgaalah
Gamshgaas hamgaalah
 
Ty12003
Ty12003Ty12003
Ty12003
 
Presentasi Konversi Energi dan Aplikasinya
Presentasi Konversi Energi dan AplikasinyaPresentasi Konversi Energi dan Aplikasinya
Presentasi Konversi Energi dan Aplikasinya
 
хэлэлцүүлэг
хэлэлцүүлэгхэлэлцүүлэг
хэлэлцүүлэг
 
багш ажлын байрандаа тасралтгүй хөгжихөд хэлэлцүүлэг нөлөөлөх нь
багш ажлын байрандаа тасралтгүй хөгжихөд хэлэлцүүлэг нөлөөлөх ньбагш ажлын байрандаа тасралтгүй хөгжихөд хэлэлцүүлэг нөлөөлөх нь
багш ажлын байрандаа тасралтгүй хөгжихөд хэлэлцүүлэг нөлөөлөх нь
 

Similar to Talous ja Yhteiskunta 1/2005

Perusteollisuuden kuolema 2014
Perusteollisuuden kuolema 2014 Perusteollisuuden kuolema 2014
Perusteollisuuden kuolema 2014 Heikki Lindevall
 
Turun Talouspäivät 2018 messulehti
Turun Talouspäivät 2018 messulehtiTurun Talouspäivät 2018 messulehti
Turun Talouspäivät 2018 messulehtiTurun Talouspäivät
 
Menestyvää liiketoimintaa suomalaisissa valmistavan teollisuuden yrityksissä ...
Menestyvää liiketoimintaa suomalaisissa valmistavan teollisuuden yrityksissä ...Menestyvää liiketoimintaa suomalaisissa valmistavan teollisuuden yrityksissä ...
Menestyvää liiketoimintaa suomalaisissa valmistavan teollisuuden yrityksissä ...VTT Technical Research Centre of Finland Ltd
 

Similar to Talous ja Yhteiskunta 1/2005 (20)

Ty42006
Ty42006Ty42006
Ty42006
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2006
Talous ja Yhteiskunta 1/2006Talous ja Yhteiskunta 1/2006
Talous ja Yhteiskunta 1/2006
 
Ty12006
Ty12006Ty12006
Ty12006
 
Ty32002
Ty32002Ty32002
Ty32002
 
2010-luvulta kestävään kasvuun
2010-luvulta kestävään kasvuun2010-luvulta kestävään kasvuun
2010-luvulta kestävään kasvuun
 
Talous & Yhteiskunta 2/2015
Talous & Yhteiskunta 2/2015Talous & Yhteiskunta 2/2015
Talous & Yhteiskunta 2/2015
 
Kilpailukykyä vastuullisesti
Kilpailukykyä vastuullisestiKilpailukykyä vastuullisesti
Kilpailukykyä vastuullisesti
 
Ty42013
Ty42013Ty42013
Ty42013
 
Talous & Yhteiskunta 4/2019
Talous & Yhteiskunta 4/2019Talous & Yhteiskunta 4/2019
Talous & Yhteiskunta 4/2019
 
Raportti et 1 2008
Raportti et 1 2008Raportti et 1 2008
Raportti et 1 2008
 
Perusteollisuuden kuolema 2014
Perusteollisuuden kuolema 2014 Perusteollisuuden kuolema 2014
Perusteollisuuden kuolema 2014
 
CH03 2015
CH03 2015CH03 2015
CH03 2015
 
Ty12014
Ty12014Ty12014
Ty12014
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2014
Talous ja Yhteiskunta 1/2014Talous ja Yhteiskunta 1/2014
Talous ja Yhteiskunta 1/2014
 
Turun Talouspäivät 2018 messulehti
Turun Talouspäivät 2018 messulehtiTurun Talouspäivät 2018 messulehti
Turun Talouspäivät 2018 messulehti
 
Ty22014
Ty22014Ty22014
Ty22014
 
Hyvää (t)yötä Suomi -tiivistelmä
Hyvää (t)yötä Suomi -tiivistelmäHyvää (t)yötä Suomi -tiivistelmä
Hyvää (t)yötä Suomi -tiivistelmä
 
Menestyvää liiketoimintaa suomalaisissa valmistavan teollisuuden yrityksissä ...
Menestyvää liiketoimintaa suomalaisissa valmistavan teollisuuden yrityksissä ...Menestyvää liiketoimintaa suomalaisissa valmistavan teollisuuden yrityksissä ...
Menestyvää liiketoimintaa suomalaisissa valmistavan teollisuuden yrityksissä ...
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2006
Talous ja Yhteiskunta 3/2006Talous ja Yhteiskunta 3/2006
Talous ja Yhteiskunta 3/2006
 
Ty32006
Ty32006Ty32006
Ty32006
 

More from Palkansaajien tutkimuslaitos

The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuitiesThe long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuitiesPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimminEnsi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimminPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaaTalous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaaPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussaSuomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussaPalkansaajien tutkimuslaitos
 
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopakettiTalousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopakettiPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittainSopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittainPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseenMakeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseenPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseenVAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseenPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...
Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...
Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...Palkansaajien tutkimuslaitos
 

More from Palkansaajien tutkimuslaitos (20)

Talous & Yhteiskunta 3/2019
Talous & Yhteiskunta 3/2019Talous & Yhteiskunta 3/2019
Talous & Yhteiskunta 3/2019
 
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuitiesThe long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
 
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimminEnsi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
 
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaaTalous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
 
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussaSuomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
 
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
 
Talous & Yhteiskunta 2/2019
Talous & Yhteiskunta 2/2019Talous & Yhteiskunta 2/2019
Talous & Yhteiskunta 2/2019
 
Occupational Mobility of Routine Workers
Occupational Mobility of Routine WorkersOccupational Mobility of Routine Workers
Occupational Mobility of Routine Workers
 
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopakettiTalousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
 
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
 
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
 
Tulonjaon kehitys ja välitön verotus
Tulonjaon kehitys ja välitön verotusTulonjaon kehitys ja välitön verotus
Tulonjaon kehitys ja välitön verotus
 
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittainSopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
 
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseenMakeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
 
Talous & Yhteiskunta 1/2019
Talous & Yhteiskunta 1/2019Talous & Yhteiskunta 1/2019
Talous & Yhteiskunta 1/2019
 
Opintotuen tulorajat
Opintotuen tulorajatOpintotuen tulorajat
Opintotuen tulorajat
 
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
 
Talous & Yhteiskunta 4/2018
Talous & Yhteiskunta 4/2018Talous & Yhteiskunta 4/2018
Talous & Yhteiskunta 4/2018
 
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseenVAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
 
Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...
Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...
Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...
 

Talous ja Yhteiskunta 1/2005

  • 1. &1/2005 Ta l o u s Y h t e i s k u n t a Globalisaatioraportti Nuorisotyöttömyys Sosiaaliturva Globalisaatioraportti Maahanmuuttajat Kuponginleikkaajat Investoinnit
  • 2. Heikki Taimio Pääkirjoitus...................................................................................... 1 Jaakko Pehkonen 129 toivetta – globalisaatioraportin arviointia ................................ 2 Ritva Pitkänen ja Pekka Sauramo Jatkuuko laimea investointitoiminta? .............................................. 8 Marja Riihelä, Risto Sullström ja Matti Tuomala Kuponginleikkaajien paluu: ylimmät tulot ja niiden verotus .......... 14 Jutta Moisala ja Heikki Taimio Työmarkkinoiden joustot ................................................................. 21 Ulla Hämäläinen ja Kari Hämäläinen Menetetty sukupolvi? Nuorisotyöttömyyden kauaskantoiset vaikutukset ....................................................................................... 28 Kari Hämäläinen, Aki Kangasharju, Sari Pekkala ja Matti Sarvimäki Maahanmuuttajien taloudellinen asema Suomessa .......................... 33 Mikael Forss Vakuutusperiaate ja tulevaisuuden sosiaaliturva ............................. 40 Heikki Taimio Kilpailulla ja tuottavuudella kasvua ja työpaikkoja – Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikasen haastattelu ................................. 45 Suhdanteet yhdellä silmäyksellä ...................................................... 52 33. vuosikerta 4 numeroa vuodessa Julkaisija: Palkansaajien tutkimuslaitos Pitkänsillanranta 3 A (6. krs) 00530 Helsinki P. 09–2535 7330 Fax: 09–2535 7332 www.labour.fi Toimitus: Päätoimittaja Jukka Pekkarinen Toimittaja Heikki Taimio P. 09–2535 7349 Heikki.Taimio@labour.fi Taitto ja tilaukset: Irmeli Honka P. 09–2535 7338 Irmeli.Honka@labour.fi Toimitusneuvosto: Sari Aalto-Matturi Ulla Aitta Peter J. Boldt Lea Haikala Tuomas Harpf Pekka Immeli Esa Mäisti Seppo Nevalainen Jari Vettenranta Tilaushinnat: Vuosikerta 20,00 € Irtonumero 6,50 € Painopaikka: Jaarli Oy Valokuvaus: Maarit Kytöharju Kansi: Graafikko Markku Böök Kannen kuva: Markku Böök Aimo Hyvärinen ISSN 1236–7206 &1/2005 Ta l o u s Y h t e i s k u n t a Globalisaatioraportti Nuorisotyöttömyys Sosiaaliturva Globalisaatioraportti Maahanmuuttajat Kuponginleikkaajat Investoinnit 1 2005
  • 3. Suomen investointivajeessa riittää ih- mettelemistä. Eivät vain investoinnit kotimaahan ole pitkään olleet alamais- sa, vaan Suomen Pankin tilastojen mukaan suorat sijoitukset ovat koh- distuneet moniin sellaisiin maihin, jot- ka Suomi päihittää hinta- ja reaalises- sa kilpailukyvyssä sekä yritysten kan- nattavuudessa mennen tullen. Vastoin yleistä luuloa sijoitukset Aasiaan ovat jääneet melko mitättömiksi. Yritysten hyvää kannattavuutta on käytetty myös paljon reippaammin osinkoihin, jotka ovat muuttaneet tu- lonjakoa rajusti suurituloisimpien hy- väksi. Osingonjakoa suosinut verotus on ollut yksi ilmeinen syy tähän. Puupula ja ydinvoimalan viipyminen lienevät jarruttaneet metsäteollisuuden investointeja. Aikaisemmin saatettiin investoida liikaakin. Palvelualoille yli- investoitiin 1980-luvulla, eivätkä kyl- pylät, ostos- ja laskettelukeskukset ja golf-kentät ole hävinneet mihinkään, omistajat vain ovat saattaneet vaihtua. Voi olla, että valikoimalla ulkomailta uskotaan löytyvän tuottoisampia inves- tointikohteita. Voi myös olla, että yri- tysten omistajat kohentavat osingoilla omia, 1990-luvun lamassa rapautunei- ta taseitaan. Investointien niukkuuden kääntö- puolena nähdään niiden tuottovaati- muksen nousseen historiallisen kor- keaksi. Miljardien eurojen ja kymme- nien tuhansien työpaikkojen kysymys on, miksi juuri Suomessa on käynyt näin. Miksi juuri Suomessa riskit koe- taan niin suuriksi, että investointien pitää tuottaa selvästi enemmän kuin muualla? Laman pitkä varjo saattaa yhä ulot- tua investointeihinkin: silloin tuli niin pahasti takkiin, ettei uskallus vielä- kään riitä. Toisaalta olisi syytä pohtia, mitä vaikutusta on ollut sillä, että yri- tysjohtajien keskuuteen on lietsottu niin paljon tappiomielialaa liioittele- malla globalisaation uhkia. Toteutu- nut kilpailukyky tai tuottoaste ei to- dellakaan ole tae niiden tulevasta ta- sosta, mutta pessimististen odotusten takaa ei löydy kovia faktoja. Investoin- nit ovat myös ja nimenomaan mieli- alailmiö, ja mielialathan voivat muut- tua äkisti. Eivätkö investoinnit innosta? LISÄLUKEMISTA Globalisaatiotyöryhmän ”Suo- mi maailmantaloudessa”-selvityksen loppuraportti ”Osaava, avautuva ja uudistuva Suomi” ilmestyi marras- kuussa 2004 Valtioneuvoston kans- lian julkaisusarjassa (19/2004) ja löytyy hankkeen kotisivulta www. suomimaailmantaloudessa.fi. Sieltä voi myös imuroida runsaasti taus- taselvityksiä, joista osa on julkaistu ETLAn ja Palkansaajien tutkimus- laitoksen omissa sarjoissa. Keväällä ilmestyvä Kansantaloudellisen aika- kauskirjan numero 1/2005 sisältää aineiston viime joulukuussa pidetys- tä seminaarista, jossa esiteltiin ja ar- vioitiin loppuraporttia. Muuten glo- balisaatiotyöryhmän loppuraportista on keskusteltu tutkijoiden parissa hämmästyttävän vähän. Huomattavasti vähemmälle huo- miolle on jäänyt niinikään viime marraskuussa ilmestynyt, eduskun- nalle jätetty Tulevaisuusselonteko, joka käsittelee toista Suomen tule- vaisuuteen keskeisesti vaikuttavaa tekijää, väestökehitystä ja etenkin väestön ikääntymistä. Osoitteesta www.valtioneuvosto.fi/vn/liston/ base.lsp?r=90128&k=fi&old =754 löytyy itse selonteon, ”Hyvä yhteiskunta kaikenikäisille” (Valtio- neuvoston kanslian julkaisusarja 27/ 2004), lisäksi viisi laajaa liiteraport- tia. Kolmantena Suomen talouden ”megatrendinä” voidaan pitää työl- lisyyskehitystä. Siinä lähtökohtana voidaan pitää työministeriön ”Työ- voima 2020”-loppuraporttia ”Osaa- misen ja täystyöllisyyden Suomi” (Työministeriö, Työpoliittinen tut- kimus 245, 2003) ja valtiosihteeri Sailaksen johtaman Työllisyystyö- ryhmän loppuraporttia (Valtioneu- voston kanslian julkaisusarja 5/ 2003). Työministeriön (www.mol. fi) Työhallinnon julkaisuja-sarjassa ovat ilmestyneet mm. ”Työpolitii- kan strategia 2003–2007–2010” (No. 334, 2003) ja ”EU:n työlli- syyssuuntaviivojen mukainen Suo- men työllisyyspolitiikan toiminta- suunnitelma 2004” (No. 341, 2004).
  • 4. 2 Suomi maailmantaloudessa -selvityk- sen loppuraportilla ”Osaava, avautu- va ja uudistuva Suomi”1 on naseva ja hyvin raportin tavoitteita kuvaava nimi. Otsikkonsa mukaan raportti si- sältää ehdotuksia, jotka liittyvät osaa- misen kehittämiseen, avautumiseen ja uudistumiseen. Raportti on konkreettinen näyte sii- tä, että Suomessa osataan – jos ei muuta, niin ainakin kirjoittaa erin- omaisia selvityksiä. Raportista löytyy myös paljon peräänkuulutettua avoi- muutta. Tekijät nostavat esiin teemo- ja, joiden jo alun perin tiedettiin aihe- uttavan vastustusta ja kritiikkiä. Ra- portissa on myös joitakin uusia aja- tuksia. Työ on siten nimensä veroi- nen. Aika näyttää, jääkö selvitysryh- män lopputuote vain ”yhdeksi rapor- tiksi toisten joukossa”. Selvityksessä on kuusi osiota. Ensim- mäinen osio tiivistää raportin taustat, haasteet ja mahdollisuudet. Luvut 2 ja 3 käsittelevät suomalaista koulutusjär- jestelmää sekä tiede-, teknologia- ja in- novaatiopolitiikkaa. Lukujen keskeiset avainsanat ovat osaaminen ja kannus- teet. Luvut 4 ja 5 keskittyvät työ- ja hyödykemarkkinoiden toimintaan. Jaakko Pehkonen Professori Jyväskylän yliopisto jpehkonen@econ.jyu.fi 129 toivetta – globalisaatioraportin arviointia Valtioneuvoston kanslian viime marraskuussa julkaisema globalisaatioraportti sisältää monia hyviä toimenpide-ehdotuksia. Nyt olisi jo tekojen aika. 1 Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 19/2004, http://www.suomimaailman- taloudessa. fi/data/VNK19_2004.pdf.
  • 5. 3 Teemana on avautuminen ja uudistu- minen. Raportin viimeinen luku käsit- telee suomalaisen työn ja tuotannon menestymismahdollisuuksia muuttuvil- la markkinoilla. Työryhmätyönä laadittujen asiantun- tijaraporttien arviointi on vaikeaa. Tässä tapauksessa arviointia vaikeut- taa ensinnäkin aihepiirin laajuus ja moniulotteisuus. Työn teema-alueet käsittelevät koulutusta aina perusas- teelta aikuiskoulutukseen, tiede- ja teknologiapolitiikkaa, innovaatiotoi- mintaa, yrittäjyyttä, omistamista sekä talous- ja työmarkkinapolitiikan haas- teita. Toiseksi raporttia pitäisi pystyä arvi- oimaan kokonaisuutena, jonka osat kytkeytyvät kiinteästi toisiinsa. Siten koko raportin teilaaminen tai kehumi- nen pelkästään muutaman yksittäisen ehdotuksen toteutettavuuden tai tie- teellisen perustelun uskottavuuden pe- rusteella ei tee oikeutta koko raportil- le. Tässä kirjoituksessa kommentoin ensin lyhyesti koko raporttia. Sitten arvioin hieman tarkemmin raportin koulutus- ja työmarkkinaosioiden muutamia ehdotuksia. Raportin tavoitteet Työryhmän tavoitteena oli pääminis- teri Matti Vanhasen toimeksiannon mukaisesti arvioida sitä, miten maail- mantalouden murros vaikuttaa Suo- messa eri toimialoihin ja niiden työlli- syysnäkymiin, sekä mitä haasteita muuttuva toimintaympäristö synnyt- tää yhteiskuntapolitii- kan eri lohkoilla. Raportti hahmottaa strategiaa, jolla Suomi voisi hyödyntää globa- lisaation mahdolli- suuksia ja toisaalta tor- jua kovenevaan kilpai- luun liittyviä uhkia. Strategian peruspilareiksi raportti ni- meää osaamisen vahvistamisen, talou- den avoimuuden lisäämisen ja uudis- tumisen. Globalisaatiostrategian yh- tenä keskeisenä perusteena on työvoi- man osaamistason lisääminen paran- tamalla työmarkkinoille tulevien nuor- ten koulutustasoa ja kehittämällä työs- sä olevien elinikäistä oppimista. Näistä lähtökohdista on yleisellä ta- solla vaikea olla eri mieltä. Toimenpi- de-esitykset ja niiden konkretisointi tai toteuttamiskelpoisuus ovat jo asia erikseen. Tämä näkyi hyvin raportin julkaisua seuranneessa keskustelussa. Etujärjestöt toinen toisensa jälkeen löysivät raportista moitittavaa. Rea- gointi ei ollut yllättävää. Uudistuksia tarvitaan, mutta ei omalla takapihal- la. Uhkakuvien maalailua Raportti alkaa politiikkaselvityksille tyypilliseen tapaan eli uhkakuvien maa- lailulla. Perussanoma on tuttu. Jos Suomi ei kykene sopeutumaan ja uu- distumaan, se ajautuu hitaan talous- kasvun, heikon työllisyyden ja julkisen talouden pysyvien tasapaino-ongelmi- en kierteeseen. Toimintakaavakin on tuttu: vihollinen on tulossa ja rivit täy- tyy saada ojennukseen. Kieltämättä uhkia on näköpiirissä. Väestö ikääntyy, työpaikat lisääntyvät maan rajojen ulkopuolella ja suoma- laisyrityksiä ostetaan kiihtyvässä tah- dissa ulkomaille. Globalisaatio kasvat- taa hiekkalaatikon kokoa, mutta sa- malla leikkijöiden määrä lisääntyy. Jos et pidä puoliasi, voit saada lapiosta päähäsi. Toisaalta globalisaatio on ollut – ja lienee jatkossakin – jatkuvan kehitty- misen, lisääntyvän työn- jaon ja innovaatioiden leviämisen kasvualusta. Siten se on materiaali- sen hyvinvoinnin kas- vun keskeinen lähde. Jos hyvin käy, jaettava kakku on entistä isom- pi, myös suomalaisille. Myös tämä näkökulma tulee raportis- sa esille, mutta ehkä ei riittävästi. Suo- men kansantalous on selvinnyt voitta- jana 1900-luvun globalisaatiokehityk- sestä. Miksei tilanne olisi jatkossa sa- manlainen? Ehkä meillä olisi tarvetta globalisaa- tioraportille, joka lähtisi liikkeelle suo- malaisen yhteiskunnan vahvuuksista. Niistä lähtökohdista arvioitaisiin sitä, miten Suomi pystyy parhaiten hyö- dyntämään syvenevää globalisaatiota. Jaakko Pehkonen toimii Jyväskylän yliopiston taloustieteiden tiedekunnan dekaanina ja oli valtiosihteeri Raimo Sailaksen työllisyystyöryhmän jäsen. Miksei Suomi voisi menestyä globali- saatiossa yhtä hyvin kuin tähänkin asti?
  • 6. 4 Onhan globalisaation oleellinen rie- mu juuri siinä, ettei meidän tarvitse olla hyviä kaikissa asioissa. Riittää, kun olemme vahvoja ja osaavia muutamis- sa tärkeissä asioissa. Jäädäänkö kuu- lolle? Toimenpide-ehdotuksissa löytyy… Mediassa raporttia on kutsuttu työryh- män puheenjohtajan nimeä ja toimek- siantoa mukaillen Brunilan globalisaa- tioraportiksi. Sitä voisi helposti nimit- tää myös muilla nimillä, sillä raportis- sa on yhteensä 129 toimenpide-ehdo- tusta. Tekstin sisältä löytyy myös vain tavoitteiksi kirjattuja ehdotuksia. Näin on erityisesti työmarkkinoiden toimin- taa käsittelevässä luvussa. Raportin toimenpide-ehdotukset kohdentuvat koulutusjärjestelmään (37 ehdotusta), tiede- ja teknologiapolitiik- kaan (31 ehdotusta) ja työ- ja hyödy- kemarkkinoiden toimintaan (57 ehdo- tusta). Kehitettävää Suomesta siis löy- tyy. Ehdotusten määrässä raportti ylit- tääkin selvästi muut viime vuosien sel- vitykset. Esimerkiksi Raimo Sailaksen työllisyystyöryhmän raportissa oli vain noin 20 ehdotusta.2 … mutta konkretiaa on niukasti Mediassa raporttia on arvostelu ko- vin sanoin kärkkäistä ehdotuksista, jotka joidenkin tulkintojen mukaan johtavat toteutuessaan mm. yleissito- vuuden romuttamiseen ja palkkaero- jen voimakkaaseen kasvuun. Tosiasi- assa työryhmän esitykset näyttävät monilta osin olevan varsin varovaisia. Tai ainakin ne on esitetty varovaisin sanankääntein. Iso osa toimenpide-ehdotuksista on puettu suosituksiksi ja jatkoselvityksen 2 Selvitysmies Jorma Rantasen pelkäs- tään yliopistojen ja ammattikorkeakoulu- jen toimintaan keskittyvästä rakennesel- vityksestä ehdotuksia löytyy peräti 40. Taulukko 1. Toimenpide-ehdotukset raportin koulutusosiossa. Perus- ja nuorisoaste On puututtava Peruskoulun oppimäärän saavuttamiseen On kiinnitettävä huomioita Poikien ja tyttöjen oppimiseroihin On tehtävä pakolliseksi 10 luokan lisäopetus syrjäytymisuhan alaisille On kehitettävä Kannustimia opettajien osaamisen ylläpitoon On muutettava Valtionosuusjärjestelmän kannustavuutta oppilas- määrämuutoksiin On otettava huomioon Harvaanasuttujen alueiden erityisolosuhteet On tehostettava Lukio-opetusta ja aloituspaikkaohjausta On selvitettävä Lukion ja ammatillisen koulutuksen yhdistämis- mahdollisuudet Tulee lisätä Harvinaisten kielten opiskelumahdollisuuksia On keskityttävä Opetuksen tason ja sisällön kehittämiseen On tiivistettävä Opetuksen sisällön suunnittelua On ajantasaistettava Opettajakunnan osaamista koulutuksella ja rekrytoinnilla Yliopistot Laaditaan Kansallinen strategia osaamiskeskittymien synnyttämiseksi Kasvatetaan Kilpailtavan tutkimusrahoituksen osuutta kokonaisrahoituksesta Otetaan käyttöön Jatko-opintojen maksullisuus Mahdollistetaan Maksulliset koulutusohjelmat ulkomaalaisille Uudistetaan OPM:n perusrahoituksen laskentamenettely On osallistuttava Kansainvälisiin arviointeihin On kehitettävä Organisaatiomuotoja On hyödynnettävä Taloudellista autonomiaa On aktiivisesti haettava Yhteistyökumppaneita Ammattikorkeakoulut Ei pidä kehittää Tiedekorkeakouluiksi On kehitettävä Jatkotutkintoja ammatillisiksi erikoistutkinnoiksi On kehitettävä Hallintoa On tiivistettävä Aloituspaikkojen ja työelämän yhteyttä On sopeutettava Aloituspaikkojen määrää tarpeeseen ja väestö- pohjaan On luovuttava Liian pienistä koulutusyksiköistä Pitää uudistaa Rahoitus- ja ohjausjärjestelmää On hyödynnettävä Yhteistyöverkostoa Selvitetään Mahdollisuudet yliopistojen ja AMK:jen alueellisiin verkostoihin Aikuiskoulutus Laajennetaan TE -keskusten toiminta-aluetta Puretaan Työvoimapoliittisen ja ammatillisen koulutuksen päällekkäisyydet Kootaan Ammatillinen koulutus seudullisiksi kokonaisuuksiksi Yksinkertaistetaan Aikuiskoulutuksen tukijärjestelmät Kehitetään Aikuiskoulutuksen tilastointi- ja kustannus- laskentaa Sisällytetään Työpaikkaohjaus osaksi opetussuunnitelmia On osallistuttava Tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden arviointeihin
  • 7. 5 aiheiksi. Byrokraattisia syntejä rapor- tista löytyykin yllin kyllin. Toimenpi- de-ehdotuksissa vilisee yleisiä teonsa- noja ”kehitetään”, ”selvitetään” ja ”laa- ditaan”. Taulukko 1 havainnollistaa ti- lannetta koulutusjärjestelmää koskevan luvun osalta. Ensi lukemalta näyttää- kin siltä, että raportti työllistää vain joukon virkamiehiä ja edunvalvojia. Raportista löytyy myös muutamia konkreettisia, euroilla tai prosenteilla höystettyjä esityksiä. Yksi niistä on ehdotus julkisten tutkimus- ja kehi- tystoiminnan resurssien kasvattami- sesta vähintään 7 prosentilla vuodes- sa kuluvan vuosikymmenen aikana. Tosin tässäkin päättäjille jätetään liik- kumavaraa, sillä menoille ei aseteta ylärajaa. Merkittävää uutuusarvoa eh- dotuksessa ei kuitenkaan ole, sillä vastaavia vaatimuksia on kirjattu mo- niin aiempiin tiede- ja teknologiara- portteihin. Toivottavasti toistaminen auttaa. Muut numeeriseen muotoon puetut esitykset ja tavoitteet liittyvät kasvuyri- tysten rahoitukseen (yhteensä 150 me kolmessa vuodessa), Suomen Akate- mian tutkimusrahoitukseen (rahoituk- sesta ohjataan 5–10 % monitieteelli- siin huippututkimusohjelmiin), lahjoi- tusten verovapauteen (ylärajaksi 1 me), rajaveroasteeseen (ylin veroaste 50 %), työmarkkinatukeen (ajallinen rajoitus ja aktiivitoimien aloittamien kuuden kuukauden työttömyyden jäl- keen) sekä ulkomaalaisten opiskelijoi- den lukumäärään (12 000). Joukkoon on pujahtanut myös muu- tama turhalta näyttävä ehdotus. Täl- lainen on esimerkiksi ehdotus lukio- opiskelun ja opinto-ohjauksen tehos- tamisesta niin, että lukio suoritetaan pääsääntöisesti kolmessa vuodessa. Näin on jo nyt, sillä noin 80 % lukio- laisista valmistuu kolmessa vuodessa.3 Koulutusjärjestelmä remonttiin Raportin toisen pääluvun otsikkona on koulutuksen laatu ja kannustavuus. Jo luvun tiivistelmäosion alaotsikot, ”kou- lutusjärjestelmän uudistaminen” ja ”osaamisen kehittämisellä oikeat kan- nustimet” saavat monen koulutusalan ammattilaisen mahan veteläksi. Mie- lessä pyörivät Pisa-testien erinomaiset tulokset, korkeakoulujärjestelmän laa- jentuminen ja opiskelijamäärien kak- sinkertaistuminen, siirtymä kaksivai- heiseen tutkintojärjes- telmään, yliopistojen tehtävien laajentuminen alueelliseen vaikuttami- seen ja koko yliopisto- sektorin kattava palk- kausuudistus. Eikö mi- kään enää riitä? No, ei kai sitten, jos tilastot siltä näyttävät. Koulutusjärjestelmässä täytyy olla parantamisen varaa, sillä kuten raportti luettelee, osa nuorista syrjäytyy heti peruskoulutuksen jäl- keen, ammatillisen koulutuksen tar- joamat työelämävalmiudet ovat huo- noja, järjestelmä ei kannusta uudel- leenkoulutukseen, opintoajat ovat pit- kiä, korkeakoululaitoksen toiminta ei ole laadukasta ja voimavaroja huka- taan. Selvää on, että uudistuksia tarvitaan, sillä ilman niitä kävisimme vielä kaksi- vuotista kiertokoulua. Mutta silti, vä- hän armoa, kiitos! Nykymuotoinen koulutusjärjestelmä on puutteistaan huolimatta kilpailukykyinen. Se tuot- taa hyvää keskimääräistä tasoa keski- määräistä halvemmalla; insinöörejä Nokialle, sairaanhoitajia ja lääkäreitä terveyskeskuksiin. Huippusuorituksiin se ei yllä Nobeleilla mitattuna. Mutta entäpä jos Suomessa keskityttäisiin hyvän keskimääräisen laadun tekemi- seen (johon meillä on osaamista) ja ostettaisiin huiput (joista meillä ei ole osaamista) suoraan ulkomailta vero- porkkanoita käyttäen? Globaalissa maailmassa kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Raportin perusnäkemys on, että kou- lutusjärjestelmämme ja erityisesti kor- keakoulujärjestelmämme on hajanai- nen, ja yksiköt ovat liian pieniä me- nestyäkseen kansainvälisessä kilpailus- sa. Lisää tehoja kaivataan jo perusas- teelle esittämällä, että lukio ja amma- tillinen opetus pitäisi integroida sovel- tuvilta osiltaan yhteiseen järjestelmään. Loogista olisi, että samaa ajattelua so- velletaan myös korkea-asteen koulu- tukseen. Siten esimerkiksi samoilla paikkakunnilla toimivat yliopistot ja ammattikorkeakoulut pitäisi yhdistää, ainakin soveltuvin osin. Tätä ehdotusta rapor- tissa ei kuitenkaan ole. Eikä sitä ehkä kannata- kaan esittää, sillä tehok- kuutta ja toiminallista järkevyyttä voidaan ha- kea yhteistyöllä ja työn- jaolla. Tosin tulokselli- sen yhteistyön järjestä- minen on monesti vai- keaa. Asetukset ja hyvä tahto eivät aina riitä, vaan kannusteiksi tarvitaan rahaa. Raportin esittämää lisärahoitusta kou- lutukseen ja tuotekehitystoimintaan kukaan ei ole vielä vastustanut. Epäi- lemättä myös näitä tahoja löytyy, vii- meistään seuraavassa budjettiriihessä. Kaupallistaminen ja liiketoimintaosaa- minen ovat mantroja, joita on toistel- tu viimeiset kymmenen vuotta, mutta julkista rahoitusta tähän toimintaan ei löydy mistään. Epäilen, että ei myös- kään tulevaisuudessa. Sana ei vaan muutu lihaksi. Raportti ehdottaa ammattikorkea- koulujen rahoitus- ja ohjausjärjestel- män uudistamista siten, että toimin- nan tuloksellisuus ja työllistyvyys ko- rostuisi. Esitys on kannatettava yli- opistoista saatujen kokemusten valos- sa. Tulosohjausajattelua ja käytäntöjä ei kannata virittää liian yksityiskoh- taisiksi. Jossakin vaiheessa sopeutu- jaksi jää vain koulutuksen laatu. Tä- tähän ei kai haluta? Raportti ottaa kantaa myös opinto- jen maksullisuuteen. Avaus on sekä varovainen että kunnianhimoinen: maksuja esitetään vain jatko-opinnoil- 3 Tosin suunta on ollut viime vuosina las- keva. Ehkäpä huoli lukio-opintojen pit- kittymisestä on yhdistettävä korkeakoulu- jenuusiinpääsykoekaavailuihin,jotkako- rostavat aiempaa enemmän opintomenes- tystä. Tämä jos mikä lisää painetta lukio- opinnoissa onnistumiseen ja siten näiden opintojen pitkittymiseen. Suomen koulutus- järjestelmä on jo nyt kilpailukykyi- nen tuottamaan hyvää keskimää- räistä laatua.
  • 8. 6 le ja ulkomaisille opiskelijoille.4 Samalla suomalaisesta opetusjärjestelmästä olisi tehtävä vientituote. Ajatukset ovat mie- lenkiintoisia, mutta matka niiden to- teutumiseen lienee kivinen. Tämä tu- lee esille esimerkiksi uusissa opintoso- siaalisia etuja koskevissa lakialoitteis- sa. Innovatiivisiin uudistuksiin ei ole rohkeutta, vaan kehittäminen on enti- sen järjestelmän paikkaamista. Lisää joustoa työmarkki- noille Jakso 5.4., ”työmarkkinoiden haasteet ja uudistumistarpeet”, on raportin ehkä eniten yleistä keskustelua herät- tänyt osio. Sen lähtökohtana on aja- tus, että globalisaatio polarisoi työ- markkinoita (työttömyys kohdistuu voimistuvasti matalan osaamisen työ- voimaan) ja että kilpailu työpaikoista kiristyy (aivovienti lisääntyy). Tämän lisäksi tarkastelun pohjaksi otetaan Suomen hankala lähtökohtatilanne, 1990-luvuna alun perua oleva korkea rakennetyöttömyys. Menestys 2000-luvun yhä voimak- kaammin kilpailuilla työmarkkinoilla asettaa raportin mukaan uusia haas- teita suomalaisten työmarkkinoiden toiminnalle. Työmarkkinoilta on löy- dettävä samaan aikaan sekä yritystoi- mintaa tukevaa vakautta että sopeu- tumiskykyä. Raportin laatijoiden pe- rusnäkemys näyttää olevan, että aina- kin vakautta suomalaisessa työmark- kinajärjestelmässä on riittävästi, sillä ehdotukset painottuvat joustavuuteen lisäämiseen. Raportin ehdotukset liittyvät aktiivi- seen työvoimapolitiikkaan, työsuhde- ja työttömyysturvaan, sopimusjärjes- telmään, työaikakysymyksiin ja vero- tukseen. Merkillepantavaa on, että lu- vussa ei puhuta toimenpide-ehdotuk- sista kuten raportin muissa luvuissa vaan ”ehdotuksista” ja ”tavoitteista”. Työvoimapolitiikan osalta työryhmän eh- dotukset ovat helposti hyväksyttävissä. Ra- portissa esitetään, että aktiiviseen työvoima- politiikan taso on tur- vattava ja että työnvä- litykseen ja alueellisen liikkuvuuden lisäämi- seen on kohdennetta- va lisää voimavaroja. Samanaikaisesti on yh- tenäistettävä työssä- käyntialueita ja am- mattisuojaa koskevat käytännöt. Esitykset ovat perusteltuja, ja ne lienevät myös toteutta- miskelpoisia. Suurim- piin kaupunkeihin pe- rusteilla olevat palvelu- keskukset vienevät osaltaannäitäajatuksia eteenpäin. Työsuhde- ja työttö- myysturvaa koskevat ehdotukset ovat edel- listähankalampia,jane ovat kirvoittaneet kommentteja eri ta- hoilta. Oma näke- mykseni on, että esi- tys työmarkkinatuen ajallisesta rajoittamisesta ja aktiivitoimi- enaikaistamisestaonperusteltu,silläpit- kittyvän rakennetyöttömyyden estämi- nen edellyttää nykyistä nopeampaa ja voimakkaampaa reagointia. Tämä kos- kee kaikkia osapuolia. Ajallisesti rajalli- nen työmarkkinatuki, valtion vastuu ak- tiivitoimien rahoituksesta ja kuntien ai- kaisempaa suurempi vastuu passiivitu- esta voisivat toimia eväinä ja kannus- teina uusille innovatiivisille ratkaisuille. Munakasta ei tehdä rikkomatta munia eikä rakennetyöttömyyttä poisteta vai- kuttamatta rakenteisiin. Työryhmän perustavoite sopimusjär- jestelmälle on, että kansallisen työ- markkinakoordinaation edut pitää yh- distää hajautetumman mallin jousta- vuuteen. Tämä lähtökohta on monen työmarkkinaekonomistin helppo hy- väksyä. Työryhmän uusi ehdotus on, että tuottavuuden ja inflaatio-odotus- ten määrittämä palkkanormi pitäisi mitoittaa aiempaa varovaisemmin ja siten luoda tilaa suhdannesopeutumi- selle ja alakohtaisille eroille. Ajatus on kannatettava, mutta kuten raportissa todetaan, asia on työmarkkinajärjes- töjen käsissä. Lainsäädännöllä asiaan ei voida vaikuttaa, ja veroporkkanoita hallitukselta tuskin riittää jokaiselle tu- pokierrokselle. Liikanen, Åkerholm, Korkman … Raporttinostaaesilleajatuksen,ettäalan työehtosopimuksesta voitaisiin poiketa irtisanomisen tai lomautuksen vaihto- 4 Epäselvää on, tarkoitetaanko raportis- sa jatko-opinnoilla nykyisiä tohtoriopin- toja vai uuden kaksivaiheisen tutkintojär- jestelmän kandivaiheen jälkeisiä maisteri- opintoja. Jaakko Pehkonen muistuttaa, että munakasta ei tehdä rikko- matta munia eikä rakennetyöttömyyttä poisteta vaikuttamatta rakenteisiin.
  • 9. 7 ehtona. Yhdeksi – ja ainoaksi – tällai- seksi kohteeksi raportti nimeää työaika- joustot. Mediassa ajatusta on, hyvin ymmärrettävästi, viety eteenpäin myös palkkoihin. Pahimmillaan esityksen on tulkittu romuttavan suomalaisen sopi- musjärjestelmän ja johtavan yritysten yksipuoliseen palkkapolitiikkaan ja palkkaerojen kasvuun. Tämä tuskin lie- nee ollut työryhmän ajatuksissa. Tahtoa ja mahdollisuuksia joustaviin järjestelyihin löytyy jo nyt kohtuullisen hyvin useimmilla suomalaisilla työpai- koilla. Globaalissa, osaamisen, oppi- misen ja uudistumiseen uskovassa maassa ei kannata kilpailla palkoilla ja hyvistä käytännöistä kannattaa pitää kiinni. Yleissitovuus ja työvoimakus- tannusten tasainen nousu pakottavat yritykset uusiin tuotantotapoihin, kus- tannussäästöihin ja innovointiin. Tä- män aikaansaama tuottavuuden nou- su kompensoi haitan, joka syntyy sii- tä, kun osa yrityksistä lopettaa toimin- tansa ja osa työvoimasta joutuu työt- tömiksi. Kannusteiden täytyy olla vah- voja ja toimivia myös yrityksille, ei yk- sin työntekijöille. Työryhmän vero- ja eläkejärjestelmän kehittämiseen liittyvät ehdotukset ovat tuttuja monista aiemmista esityksistä. Erityisesti verokiilan ja rajaveroastei- den alentaminen on ollut talouspoliit- tisen keskustelun kestoaiheita viimei- set kymmenen vuotta. Ehdotukset ve- rotuksesta ja sen progressiosta herät- tävät intohimoja. Niin nytkin. Oma näkemykseni on, että verotuk- sen kannusteisiin liittyvät haitat ovat Suomessa pienempiä palkkahaitarin ylä- kuin sen alapäässä. Siellä työlli- syyden, työttömyyden ja sosiaalietuuk- sien välimaastossa rimpuilevan pieni- palkkaisen työntekijän rajaveroaste ki- puaa helposti yli 50 prosentin. Tilan- ne tuskin muuttuu seuraavan kymme- nen vuoden aikana. Myös pelko kiih- tyvästä aivovuodosta lienee ainakin osittain liioiteltu. Usein se ei ole pysy- vää, vaan ulkomailta haetaan vauhtia uusiin kotimaisiin tehtäviin. Tuoreiden paluumuuttajien joukosta löytyvät esi- merkiksi nimet Liikanen, Åkerholm ja Korkman. Lopuksi Suomalaisia kehutaan (tai tilanteesta riippuen, moititaan) suoraviivaisiksi ja nopeiksi toimijoiksi. Kun keskustelu on käyty, on päätösten ja toimeenpanon vuoro. Tällaista toimintaa voisi kutsua vaikkapa osaamiseksi, jolla pärjätään globaalissa maailmassa. Valitettavasti tämä toimintatapa ei ole juurtunut poliittiseen päätöksente- koon. Usein hyväkään valmistelu, asiantuntijatyö ja keskustelu eivät vie asioita eteenpäin. Sanat eivät muutu teoiksi. Toivottavasti tämän raportin kohdalla käy toisin, sillä se sisältää pal- jon perusteltuja ja kannatettavia toi- menpide-ehdotuksia. Ne ovat toteut- tamisen arvoisia.
  • 10. 8 Laimeasta investointitoiminnasta ei kannattaisi kantaa suurta huolta, ellei se vaikuttaisi oleellisesti keskeisimmän talouspoliittisen huolenaiheen, joukko- työttömyyden, kehitykseen. Työttö- myys ei voi Suomessa alentua oleelli- sesti, elleivät yritykset investoi konei- siin, laitteisiin ja rakennuksiin nykyistä selvästi enemmän. Historiaan verrattuna investointitoi- minta on Suomessa ollut viimeisen run- saan kymmenen vuoden aikana todel- la laimeaa (kuvio 1). On ymmärrettä- vää, että investoinnit romahtivat lama- vuosina. Sen sijaan on hämmentävää, että ne ovat pysyneet alhaisina myös talouden käännyttyä nousuun. Ei edes 1990-luvun lopun nousukausi muut- tanut tilannetta. Teollisuudessa saavu- tettiin vuonna 2003 investointien lai- meudessa pohjanoteeraus. Palvelualoilla investoinnit elpyivät lama-ajan pahim- Ritva Pitkänen KTM ritva.pitkanen@kolumbus.fi Pekka Sauramo Erikoistutkija Palkansaajientutkimuslaitos pekka.sauramo@labour.fi Jatkuuko laimea investointi- toiminta? Syksyn 2004 palkkaratkaisun ansiosta yritysten keskimääräinen kannattavuus pysyy lähitulevaisuudessa hyvänä, ellei kansainvälinen talous ajaudu uudestaan taantumaan. Mutta jatkuuko laimea investointitoiminta? Ennen eläkkeelle siirtymistään Ritva Pitkänen toimi 12 vuotta auktorisoituna KHT-tilintarkastajana PricewaterhouseCooper- silla tarkastaen eri toimialojen yrityksiä. Pekka Sauramo on viimeaikaisissa tutkimuksissaan keskittynyt funktionaaliseen tulonjakoon ja investointeihin.
  • 11. 9 teollisuuden kannattavuuden huippu saavutettiin vuonna 2000, jolloin heik- ko euro paransi jo ennestään hyvää vientiteollisuuden kannattavuutta. Sii- henastinen huippu ajoittui vuoteen 1951. 1950-luvun alku olikin teollisuu- den kannalta poikkeuksellisen hyvää aikaa. Se johtui devalvaatioiden paran- taman kilpailukyvyn yhdistymisestä Korean sodan aiheuttamaan kansain- välisen talouden korkeasuhdanteeseen, joka nosti päävientituotteiden hintoja voimakkaasti. Vaikka teollisuuden kannattavuuslu- kuja nostaakin selvästi yksi merkittävä toimiala, sähkötekninen teollisuus, yri- tysten keskimääräinen kannattavuus on ollut erittäin hyvä myös palvelualoilla. Siksi on väärin tulkita hyvien lukujen kuvastavan ainoastaan Nokia-ilmiötä. Yritysten hyvä keskimääräinen kan- nattavuus ei kuitenkaan ole näkynyt vilkkaana investointitoimintana, vaik- ka onkin luontevaa ajatella hyvin me- nestyvien yritysten myös investoivan keskimääräistä enemmän. Tätä näke- mystä ei unohdettu korostaa esimer- kiksi viimesyksyisen neuvottelukier- roksen aikana. Viime vuosien koke- musten perusteella ei kuitenkaan ole syytä odottaa, että hyvä kannattavuus johtaa jatkossa automaattisesti työlli- syyttä parantavaan investointivetoiseen kasvuun. Yritykset toimivat 2000-lu- vun alun Suomessa toisin kuin esimer- kiksi 1970- tai 1980-luvulla. Yritykset sijoittavat mutta eivät Suomeen Jos yritykset eivät ole sijoittaneet voit- tojaan investointeihin Suomessa, ne ovat käyttäneet hyviä tuloksiaan muil- la tavoin. Suomalaisten yritysten suo- rat sijoitukset ulkomaille kasvoivat 1990-luvulla rajusti (kuvio 3). Siten tärkeä selitys investointien vähäisyydelle on se, että aiempaa suurempi osuus suomalaisten yritysten sijoituksista on suuntautunut Suomen rajojen ulko- puolelle. Yritykset ovat laajentaneet lii- ketoimintaansa ja vallanneet uusia markkinoita ulkomailla. Lähde: Tilastokeskus, Kansantalouden tilinpito. Huomautus: Palvelusektori sisältää yksityisten palvelujen lisäksi rakentamisen. Se ei sisäl- lä asuntojen omistusta. Investointiasteet on määritelty käypähintaisen kiinteän pääoman bruttomuodostuksen ja arvonlisäyksen suhteena. Kuvio 1. Investointiaste teollisuudessa ja palvelusektorilla 1948–2003. man vaiheen jälkeen, mutta niilläkin in- vestointitoiminta on ollut historiaan verrattuna vaisua. Vuosituhannen vaih- teessa investointiaste oli palvelualoilla suunnilleen samalla tasolla kuin 1970- luvun puolivälin taantumassa. Investointipula korostuu, jos sen suh- teuttaa yritysten keskimääräiseen kan- nattavuuteen (kuvio 2). Suomalaisten yritysten keskimääräinen kannattavuus on ollut 1990-luvun puolivälin jälkeen erittäin hyvä. Ajanjaksolla 1948–2003 Kuvio 2. Pääoman tuottoaste teollisuudessa ja palvelusektorilla 1948–2003. Lähde: Tilastokeskus, Kansantalouden tilinpito. Huomautus: Tuottoaste on saatu jakamalla toimintaylijäämä käypähintaisella nettopääoma- kannalla. Toimintaylijäämä on yksi kansantalouden tilinpitoon perustuva tapa kuvata yri- tysten voittoja.
  • 12. 10 Vaikka yritykset ovat luonnollisesti toimineet maamme rajojen ulkopuo- lella aiemminkin, 1990-luku merkitsi kansainvälistymisessä uutta vaihetta. Puhuminen globalisaation aikakaudes- ta saattaa olla erittäin epämääräistä, mutta kansainvälistymisen uutta vai- hetta kuvattaessa globalisaatiota seli- tystekijänä on mahdotonta välttää. Sitä on mahdotonta unohtaa myöskään selitettäessä Suomen työllisyyskehityk- sen tiettyjä piirteitä. Suomalaiset yritykset ovat työllistä- neet enemmän kuin kotimaisten työl- lisyyslukujen perusteella voisi päätellä, koska huomattava osa työpaikoista on Suomen rajojen ulkopuolella. Runsaas- sa kymmenessä vuodessa suomalais- ten yritysten ulkomailla sijaitsevien ty- täryhtiöiden henkilökunta on lisäänty- nyt noin 200 000 henkilöllä. Yritysten voitonjako on muut- tunut Vielä 1970- ja 1980-luvuilla yritykset maksoivat voitoistaan suhteellisen vä- mastaan eurosta osinkona noin 10 senttiä, mutta esimerkiksi ajanjaksol- la 1994–2003 ne maksoivat noin 30 senttiä. Muutos on ollut niin raju, että se on osaltaan vauhdittanut kotitalouksien välisten tuloerojen kasvua (ks. Riihe- län, Sullströmin ja Tuomalan artikkeli tässä lehdessä). On ilmeistä, että muu- tos on vaikuttanut myös investointei- hin. Tuotannollisen pääoman kasvat- tamisen asemasta yritysten voittoja on jaettu aiempaa selvästi avokätisemmin yritysten omistajille osinkoina. Vaikka voitonjaon muutos on ollut voimakas, ei ole itsestään selvää, mis- tä se on johtunut. Yksi selitystekijä on kuitenkin helppo löytää: vuonna 1993 muutettiin pääomatulojen verotusta. Uudistuksen jälkeen kotimaiset osin- kotulot ovat olleet saajalleen pääosin verovapaata tuloa Suomessa. Olisi yl- lättävää, jollei näin isolla muutoksella olisi ollut mitään vaikutusta käyttäyty- miseen. Rahan käytön tärkeysjärjestys Vaikka yritysten kansainvälistymistä ja lisääntynyttä osingonjakoa voidaan pi- tää tekijöinä, jotka ovat laimentaneet Kuvio 3. Suorat sijoitukset 1990–2003. Lähde: Suomen Pankki, Maksutasetilasto. Huomautus: Suora sijoitus on pääomasijoitus, jonka yritys tekee toisessa maassa sijaitse- vaan yritykseen pysyvän taloudellisen suhteen luomiseksi ja määräysvallan saamiseksi. Sijoitus tilastoidaan suoraksi sijoitukseksi, jos yrityksen omistusosuus ulkomaisessa yri- tyksessä on vähintään 10 prosenttia. Kuvio 4. Yritysten maksamien osinkojen suhde toimintaylijäämään (%) 1975–2003. Lähde: Tilastokeskus, Kansantalouden tilinpito. hän osinkoja. Voitot käytettiin pikem- minkin tuotantokapasiteetin laajenta- miseen. Viime vuosikymmenellä voi- tonjako kuitenkin muuttui oleellisesti (kuvio 4). Vielä 1980-luvulla yrityk- set maksoivat jokaisesta voittona saa-
  • 13. 11 nuksiin Suomessa olivat todella vähäi- siä. Vain 10 prosenttia varoista käy- tettiin tuotannollisen pääoman kasvat- tamiseen Suomessa. Lähes kolminker- tainen rahamäärä käytettiin osinkojen maksuun. Kaikkein eniten varoja käy- tettiin konserniyrityksiin tehtyihin si- joituksiin, noin 52 prosenttia. Ajanjak- solla 1994–2001 huomattava osa näis- tä rahoista siirrettiin ulkomaille suori- na sijoituksina. Verrattuna konserniyrityksiin tehtyi- hin sijoituksiin ja osinkojen maksuun nettovelkojen pienentämiseen käytet- ty rahamäärä oli varsin pieni. Siksi on harhaanjohtavaa väittää, että oleellinen syy investointien laimeuteen olisi ollut velkojen takaisinmaksu. (Itse asiassa yritysten pitkäaikaiset velat kasvoivat ajanjaksolla 1990–2002 lähes 7 mil- jardia euroa.) Yritysten omavaraisuu- den kasvu kuvasti ennen kaikkea voit- tojen kasvua, ei velkojen takaisinmak- sua. Tärkeä uusi erityispiirre olikin se, että teollisuusyritykset kykenivät ra- hoittamaan investointejaan voittojen avulla. Kuviosta 5 ei näy, kuinka paljon tär- keysjärjestys muuttui esimerkiksi 1980- lukuun verrattuna. Edellä esitettyjen kuvioiden 1, 3 ja 4 perusteella muutos oli raju. Niiden antamaa kuvaa täyden- tävät seuraavat luvut. Ajanjaksolla 1994–2003 suomalaiset teollisuus- ja palveluyritykset maksoivat osinkoja yh- teensä noin 61 miljar- dia euroa. Samana ajanjaksona Suomessa investointiin koneisiin, laitteisiin ja rakennuk- siin noin 21 miljardia euroa. Muutoksen voi- makkuutta kuvaa se, että ajanjaksolla 1980– 1989 osinkoja makset- tiin noin 7 miljardia eu- roa, kun koneisiin, lait- teisiin ja rakennuksiin investoitiin yli 50 mil- jardia euroa. Siten 1990-luvulla investointien ja osinkojen tärkeysjärjestys muuttui. Tärkeysjärjestykseen on vaikuttanut verotuksen muuttuminen. Vuonna investointeja tuotannolliseen pääoman Suomessa, pelkästään edellä esitetty- jen kuvioiden ja lukujen perusteella ei voida päätellä, kuinka laajaa yritysten liiketoiminnan laajentaminen ulkomail- le ja osingonmaksu on ollut verrattu- na investointien kasvuun kotimaassa. Laajuutta voidaan kuitenkin arvioida yksityiskohtaisemmin. Koska yritysten kansainvälistyminen on koskettanut erityisesti teollisuutta ja investointien laimeuskin on koros- tunut teollisuusyrityksissä, niiden käyt- täytyminen ansaitsee erityishuomion. Yksi tapa tarkastella investointien, kansainvälistymisen ja osinkojen mak- sun keskinäistä merkitystä teollisuus- yritysten toiminnassa on arvioida yri- tysten tilinpäätöstietojen avulla, kuin- ka yritykset ovat käyttäneet varojaan näihin ja mahdollisesti muihin tarkoi- tuksiin. Voittojen lisäksi yritykset rahoittavat investointejaan ja muuta toimintaansa velkarahalla ja osakeanneilla. Vuosina 1991– 2002 teollisuus- yritykset saivat voittoi- na (verojen ja rahoitus- kulujen jälkeen) yh- teensä noin 68 miljar- dia euroa. Kun lisäksi otetaan huomioon osa- keannit, yrityksillä oli käytettävissään varoja kaiken kaikkiaan noin 90 miljardia euroa. Ku- viosta 5 nähdään, mi- ten yritykset käyttivät nämä varat. Varojen käytössä erot- tuu kolme pääryhmää: nettoinvestoin- nit, osingot ja sijoitukset konserniyri- tyksiin. Teollisuusyritysten investoinnit koneisiin, laitteisiin ja tuotantoraken- Liiketoiminnan laajentaminen ulkomaille, osinko- jen maksu ja inves- toinnit tuotannolli- seen pääomaan kotimaassa on ollut rahojen käytön tärkeysjärjestys. Kuvio 5. Rahan käyttö teollisuusyrityksissä vuosina 1991–2002. Lähde: Tilastokeskus, Tilinpäätöstilasto; Ritva Pitkäsen laskelmat. Huomautus:Kuvionerätonlaskettutasearvojenmuutoksina.Kirjanpitolainuudistustenaihe- uttamatmuutoksettase-eriinonpyrittyeliminoimaan.Yritysjärjestelytvaikuttavatsekäkonserni- sijoituksiin että muihin oman pääoman lisäyksiin.Konserni on ryhmä yrityksiä, joissa kai- kissa määräysvalta on samalla yrityksellä. Yrityksen osto tai pitkäaikainen lainoitus on tyypillinensijoituskonserniyritykseen. Muutsijoituksetovatsijoituksiamuihinkuinkonserni- yrityksiin. Ne ovat tyypillisesti osakesijoituksia tai lainoja. Nettoinvestoinnit kiinteään pää- omaansaadaan,kunbruttoinvestoinneistavähennetäänpääomankuluminenjavanhentumi- nenelikorvausinvestoinnit.Nettovelatsaadaan,kunpitkäaikaisistajalyhytaikaisistaveloista onvähennettyyrityksensaatavat jarahavarat.Nettovelatkuvaavatvelkaantumistaparemmin kuinpelkätvelat,koskasaatavatjarahavaratovatkäytettävissävelkojenmaksuun.Jäännöserä “Muu”sisältäämm.vaihto-omaisuudenmuutoksen.
  • 14. 12 1993 käyttöön otettu verojärjestelmä alkoi kannustaa osingon maksuun. Vanha järjestelmä suosi puolestaan in- vestoimista, koska näin yritykset sai- vat verotusta keventäviä poistoja. Mikä on tutkimus- ja kehit- tämismenojen rooli? Suomalaisessa keskustelussa on väitet- ty, että rajoittuminen kiinteän pääoman tarkasteluun antaa harhaanjohtavan kuvan yritysten investointitoiminnan vilkkaudesta. Jos investointeihin lue- taan mukaan myös tutkimus- ja ke- hittämismenot, investointitoiminta on ollut vilkkaampaa. Tutkimus- ja kehittämismenojen si- sällyttäminen investointeihin merkitsi- si sekä kansantalouden tilinpidon että yritysten kirjanpidon käsitteiden uudel- leenmäärittelyä. Oleellisinta kuitenkin on, että myös uudelleenmäärittelyn jälkeen kuvion 5 piirakka pysyisi sa- mankaltaisena. Investointeihin sijoitet- tu rahamäärä kasvaisi, mutta myös käytettävissä olevia varoja tulisi kasvat- taa samalla määrällä. Perustuvathan edellä esitetyt luvut voittojen osalta tilinpäätöstietoihin, joissa yritysten lii- kevaihdosta on vähennetty muun mu- assa tutkimus- ja kehittämismenot. Johdonmukaisuuden säilyttämiseksi nämä menot olisi lisättävä voittojen kokonaismäärään. Pohjimmiltaan investointien määritte- leminen ei ole yksinkertaista. Parhail- laan tilastoviranomaiset pohtivat kan- sainvälisessä yhteistyössä, pitäisikö esi- merkiksi kansantalouden tilinpidon mu- kaista investointien määritelmää muut- taa (ks. Aulin-Ahmavaara 2004). Jos määritelmää muutetaan siten, että tut- kimus- ja kehittämismenoja pidetään in- vestointeina, investointeihin luetaan myös tutkimus- ja kehittämistyössä työskentelevien henkilöiden palkat. Esi- merkiksi Suomessa tutkimus- ja kehi- tysmenoista noin puolet on palkkoja. On kuitenkin hyvin hankalaa päät- tää, keiden työntekijöiden palkat voi- daan lukea investoinneiksi ja keiden ei (ks. Nickell 1995, 10–13). Voidaan väittää, että markkinointihenkilökun- nan palkat pitäisi lukea investoinneik- si. Esimerkiksi Coca-Cola ja Nike ovat brändejä – pääomaa, jonka luomises- sa markkinoinnin huippuosaajat ovat olleet avainasemassa. Nokia saattaa irtisanoa tänä vuonna jopa 250 tutkimus- ja kehitystyössä olevaa henkilöä. Toisaalta on mahdol- lista, että markkinointiin panostetaan aiempaa enemmän (Helsingin Sano- mat 12.1.2005). Olisi iso haaste yrit- tää kuvata muutosta ”investointien” ja ”pääomakannan” muutoksina. Kvartaalitaloutta? On ymmärrettävää, että suomalaiset yritykset ovat käyttäneet varojaan en- tistä selvästi enemmän liiketoiminnan laajentamiseen ulkomaille. Sen sijaan toista oleellista muutosta – osinkojen maksamisen voimakasta yleistymistä – ei ole yhtä helppoa selittää. Edellä esille ottamamme verotuksen muutos ei ehkä ole ainoa syy, koska osinkojen maksamisen yleistyminen ei ole suo- malainen erityispiirre. On mahdollis- ta, että yritysten ja niiden omistajien käyttäytyminen on muutenkin muut- tunut. Muutos näkyy siten, että investointi- päätöksiä harkitaan aiempaa huolelli- semmin. Voidaan myös sanoa, että halu tehdä investointeja, joiden tuot- to tulee vasta pitkän aikavälin kulues- sa, on vähentynyt. Siten lyhytnäköi- syys olisi kasvanut. Tämä voi johtaa siihen, että tuotantopääoman kasvat- tamisen sijasta voitot jaetaan aiempaa herkemmin osinkoina. Tällaista käyt- täytymistä rohkaisee verojärjestelmä, joka kohtelee osinkotuloja helläkätises- ti. Eri maissa – myös Suomessa – on alettu puhua kvartaalitaloudesta, jon- ka yksi piirre on juuri lyhytnäköisyy- den kasvaminen. Pyrkimys nostaa yri- tyksen osakekurssi mahdollisimman hyväksi voi johtaa haluun näyttää mahdollisimman hyviä kannattavuus- lukuja. Tuotantokapasiteetin kasvatta- minen saattaa olla ainakin lyhyellä ai- kavälillä ristiriidassa kannattavuuden kasvattamisen kanssa, koska monet kannattavuutta kuvaavat tunnusluvut on määritelty siten, että niitä käytettä- Ritva Pitkänen ja Pekka Sauramo korostavat, ettei yritysten huono kannattavuus ole työlli- syyden paranemisen este eikä palkkamaltti välttämättä synnytä uusia työpaikkoja Suomes- sa.
  • 15. 13 essä kannattavuus voi tuotantokapasi- teetin kasvaessa vähentyä. Sijoitetun pääoman tuottoaste on tyypillinen täl- lainen tunnusluku. Esimerkiksi kuvio 2 kuvaa yhdellä tavalla määritellyn tuottoasteen kehitystä. ”Investointien jäädytys paransi osa- vuosikatsauksia” oli Taloussanomien (12.11.2004) otsikko jutulle, jossa tar- kasteltiin viime vuonnakin jatkuneen vaisun investointitoiminnan ja kannat- tavuuslukujen välistä suhdetta. Alhais- ten investointien lisäksi kannattavuus- lukuja nostavat luonnollisesti myös työ- voiman irtisanomiset. Uusi piirre irti- sanomisessa on ollut se, että niitä ovat käyttäneet aiempaa enemmän yrityk- set, jotka eivät ole olleet pahoissa kan- nattavuusvaikeuksissa. Pääoman tuottovaatimus ja investoinnit Kvartaalitalouden yhtenä piirteenä voi- daan pitää pääoman tuottovaatimuk- sen nousua. Nousun syitä ei kuiten- kaan tarvitse perustaa näkemykseen kvartaalitalouden yleistymisestä. Voi- daan ajatella – ainakin suomalaisessa talouspoliittisessa keskustelussa käytet- tyjen puheenvuorojen perusteella – että globalisaatiokehitys on lisännyt yri- tystoimintaan liittyviä riskejä tavalla, joka näkyy pääoman tuottovaatimuk- sen nousuna. Tavallisesti lähdetään siitä, että pää- oman tuottovaatimus nousee, jos kor- kotaso nousee: yrityksillä ei ole halua investoida tuotannolliseen pääomaan, jos riittävän hyvä tuotto saadaan sijoit- tamalla varat rahoitusmarkkinoille. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ollaan kuitenkin eletty halvan rahan aikaa, jolloin reaalikorotkin ovat olleet alhaiset. Siksi mahdollista tuottovaati- muksen nousua ei voida selittää kor- kojen nousulla. Riskien (ts. riskipree- mioiden) nousu voidaan yritysten in- vestointitoimintaan vaikuttamisen osal- ta kuitenkin rinnastaa korkotason nou- suun. Pääoman tuottovaatimuksen nousua painottavissa puheenvuorossa ollaan ensisijaisesti haettu perusteluja sille, miksi historiaan verrattuna korkeata voittojen kansantulo-osuutta voidaan pitää enemmän tai vähemmän nor- maalina asiaintilana 2000-luvun alun Suomessa. Puheenvuorojen esittäjät eivät ole ainakaan ääneen pohtineet sitä, mikä merkitys mahdollisesti ko- honneella pääoman tuottovaatimuksel- la on investointeihin ja työllisyyteen. Jos pääoman tuottovaatimus yrityk- sissä nousee, se vaikuttaa paitsi inves- tointitoiminnan vilkkauteen myös työl- lisyyteen: nousu laimentaa investointi- toimintaa sekä hidastaa työllisyyden kasvua ja työttömyyden alentumista. Sen tähden arvion pääoman tuottovaa- timuksen noususta tulisi kuvastua myös arviossa työttömyyden sitkeyden syis- tä. Uutisvirrasta on helppo löytää esi- merkkejä, jotka tukevat näkemystä kohonneesta pääoman tuottovaati- muksesta. ”YIT:n hallitus korotti yh- tiön tuottotavoitetta” otsikoi Talous- sanomat (24.9.2004) uutisen, jossa kerrottiin YIT:n hallituksen päätöksestä nostaa sijoitetun pääoman tuoton ta- voitetasoa 20 prosenttiin aiemmasta 18 prosentista. Mitä laajempaa tällainen tavoitteiden muuttaminen on ollut, sitä suuremmat kansantaloudelliset vaiku- tukset sillä on ollut. Entä lähitulevaisuus? Vaikka yritysten keskimääräinen kan- nattavuus olisi muun muassa tulopo- liittisen kokonaisratkaisun seuraukse- na myös lähitulevaisuudessa hyvä, ei tästä viimeisen kymmenen vuoden ai- kana kertyneiden kokemusten perus- teella seuraa, että Suomessa ollaan in- vestointivetoisen nousukauden kyn- nyksellä. Yritykset voivat käyttää hy- vää kannattavuuttaan muillakin tavoilla kuin tuotannollisen pääoman kasvat- tamiseen ja työpaikkojen luomiseen Suomessa. Yhden lisäpiirteen lähitulevaisuuden seuraamisen tuo kuluvan vuoden alussa voimaan astunut yritys- ja pääomave- rotuksen muutos. Uudistus saattaa tukea investointien kasvua muun mu- assa siksi, että se alentaa pääoman tuottovaatimusta esimerkiksi pk-yri- tyksissä (Kari 2004). Toisaalta sillä tus- kin on vaikutusta suomalaisten yritys- ten liiketoiminnan laajentamiseen ul- komailla. Investoimisen laimeutta ja voitonja- on muuttumista kuvatessamme verta- simme 1990-luvun kehitystä 1980-lu- vun kehitykseen. Tällaista vertailua ei tule tulkita kirjoittajien kaipuuksi 1980- luvulle vaan todisteeksi siitä, että Suo- men talouden rakenne ja erityisesti suo- malaisten yritysten sekä niiden omis- tajien käyttäytyminen on muuttunut runsaan kymmenen vuoden kuluessa dramaattisesti. Korostamme tätä seikkaa, koska muutoksen olisi pitänyt näkyä selvem- min esimerkiksi viimesyksyisen neuvot- telukierroksen aikana käydyssä kes- kustelussa. Sitä hallinneen näkemyk- sen mukaan palkkamaltti johtaa inves- tointien, tuotannon ja työllisyyden kasvuun. Palkkamaltti voi toki johtaa tähän – mutta ei välttämättä Suomessa. KIRJALLISUUS Aulin-Ahmavaara, P. (2004), Pääoma- panoksen mittaamisen ongelma, teokses- sa Jalava, J. (toim.), Tuottavuuskatsaus 2003, Tilastokeskus, Katsauksia 2004/ 3. Kari, S. (2004), Yritys- ja pääomave- rouudistusten vaikutus pk-yritysten in- vestointeihin ja tuotekehittelyyn, PTT- katsaus, 4/2004, 25–30. Nickell, S. (1995), The Performance of Companies, Oxford: Blackwell.
  • 16. 14 Paikallaan pysyneiden tuloerojen tut- kimusta kuvattiin 1980-luvulla yhtä kiehtovaksi kuin hyvin hoidetun piha- nurmikon kasvun seuraaminen. Mie- lenkiinto aihepiiriin heräsi 1990-luvun puolivälin jälkeen, kun tuloerot kään- tyivät reippaaseen kasvuun. Pihanur- mikko lakastui toisesta laidasta ja ryöp- sähti kasvuun toisella laidalla. Tavallisesti tuloerojen kasvu rapor- toidaan ns. Gini-kertoimen kasvuna. Asiaan vihkiytymättömille moinen ker- roin ei paljoakaan sano. Se ei myös- kään paljasta, missä osassa tulonjakau- maa muutokset ovat tapahtuneet. On tärkeää ja paljastavampaa tutkia tulon- jakauman yläpäässä tapahtuneita muu- toksia Tilastokeskuksen tulonjakoai- neiston avulla. Mitä tulonjakoaineisto kertoo? Kuviosta 1 nähdään, miten reaaliset käytettävissä olevat tulot ovat kehitty- neet keskimäärin eri tulokymmenyk- sissä (desiileissä) ja suurituloisimmas- Marja Riihelä Erikoistutkija VATT marja.riihela@vatt.fi Risto Sullström Erikoistutkija VATT risto.sullstrom@vatt.fi Matti Tuomala Professori Tampereen yliopisto matti.tuomala@kolumbus.fi Kuponginleikkaajien paluu: ylimmät tulot ja niiden verotus Vuonna 1993 tehty verouudistus on vauhdit- tanut pääomatulojen kasvua ja sitä kautta kaikkein suurituloisimpien irtiottoa. Marja Riihelä, Risto Sullström ja Matti Tuomala ovat tutkineet tuloerojen muutoksia Suo- men Akatemian SYREENI -projektissa, jonka päätösseminaari oli lokakuussa 2004.
  • 17. 15 122 prosenttia (noin 7 prosenttia vuo- dessa) ylimmässä 1 prosentissa tulon- saajia. Muilla tulotasoilla kasvu oli var- sin maltillista. Taulukko 1 ja kuvio 3 kertovat tulo- osuuksien kehityksestä. Suurituloisin 10 prosenttia tulonsaajista, noin 500 000 henkilöä, kasvatti tulo-osuuttaan koko 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla irtioton muista. Ylin 1 prosentti kak- sinkertaisti keskimääräiset reaaliset käytettävissä olevat tulonsa viime vuo- sikymmenen jälkimmäisellä puoliskol- la. Kuvio 2 osoittaa, että reaalitulojen kasvu välillä 1990 ja 2002 oli huikeaa, Laskelmien aineistoina on käytetty Ti- lastokeskuksen Tulojakotilastoja vuo- silta 1990–2002 ja Kulutustutkimuk- sia vuosilta 1966, 1971, 1976, 1981 ja 1985. Aineistot ovat otoksia. Tu- lonsaajayksikkö on henkilö. Tuloille on tehty kulutusyksikkömuunnos perin- teisen OECD-kulutusyksikkömuun- noksen avulla. Siinä kotitalouden en- simmäinen jäsen saa painon yksi, muiden aikuisten paino on 0,7 ja las- ten paino 0,5. Tunnuslukujen mää- räämisessä on käytetty otanta- ja hen- kilöpainoja. Eri vuosien tulot ovat eu- romääräisiä, ja ne on saatu reaalisiksi elinkustannusindeksin avulla. Tulokymmenykset (desiilit) ja niihin liittyvät prosenttipisteet on muodos- tettu kotitalouksien kulutusyksikköä (perinteistä OECD-kulutusyksikköä) kohti lasketun tulon perusteella. Tulo on joko bruttotulo (joka sisältää saa- dut tulonsiirrot) tai käytettävissä ole- va tulo. Edellinen on välittömiä veroja edeltävä tulo, ja jälkimmäisessä brut- totulosta on vähennetty maksetut ve- rot. Hyvinvointilaskelmissa vertailut perustuvat usein käytettävissä oleviin tuloihin ja verolaskelmissa bruttotu- loon. Laskelmissa on erityistä huomio- ta kiinnitetty ylimpiin tuloihin, so. ylimpään 10. desiiliin (10. prosentti- piste) ja desiilin sisällä vielä suuritu- loisimpiin 5 prosenttiin, 1 prosenttiin ja 0,1 prosenttiin (promilleen). Kun tulonsaajat laitetaan heidän tulojen- sa mukaiseen järjestykseen, niin heis- tä suurituloisimmat 10 prosenttia kuuluvat ylimpään tulokymmenyk- seen eli 10. desiiliin. Keskimääräiset veroasteet on laskettu verojen prosent- tiosuutena bruttotuloista. Verot koos- tuvat kaikista välittömistä veroista (tu- lovero valtiolle, varallisuusvero, tulo- vero kunnalle, kotitalouden korkotu- losta maksamat lähdeverot, kuolinpe- sän tulo- ja kunnallisvero ja katumak- su) ja veronluonteisista maksuista (sosiaaliturvamaksut, työ- ja yrittäjä- eläkemaksut, elatusapu ja maksettu- jen tulonsiirtojen oikaisuerät). Koti- talouksien kulutuksen kautta maksa- mat välilliset verot eivät ole mukana. sa 1 prosentissa tulonsaajista. Tulok- set ovat hämmentäviä. Tulot eivät ole juurikaan kasvaneet alimmissa desiileis- sä. Ylimmässä tulonsaajakymmenyk- sessä kasvu käynnistyi laman taituttua 1990-luvun puolivälin jälkeen. Keski- määräinen kasvu ylimmässä desiilissä oli kuitenkin vaatimatonta verrattuna ylimpää yhteen prosenttiin, joka teki Kuvio 2. Käytettävissä olevien reaalitulojen kasvu eri tulokymmenyksissä ja ylimmässä prosentissa vuodesta 1990 vuoteen 2002. Lähde: Tulonjakotilasto, Tilastokeskus. Kuvio 1. Reaaliset keskimääräiset käytettävissä olevat tulot desiilittäin ja ylimmässä prosentissa vuosina 1990–2002. Lähde: Tulonjakotilasto, Tilastokeskus.
  • 18. 16 ta 1990-luvun Suomessa. Köyhät ovat köyhtyneet ja rikkaat rikastuneet. Tulojen koostumus ja ylim- mät tulot Tulojen koostumuksessa tapahtui mer- kittävä muutos 1990-luvun puolivälin jälkeen. Pääomatulojen osuus kaikista tuloista kasvoi voimakkaasti. Tulojen koostumus muuttui sitä enemmän mitä korkeampiin tuloihin mennään. Erityisesti pääomatulojen osuus kasvoi ylimmissä tuloissa. Vuonna 1990 suu- rituloisimmassa prosentissa tulonsaa- jista pääomatulojen osuus tämän ryh- män kaikista tuloista oli 14 prosenttia, ja vuonna 2002 se oli noussut 52 pro- senttiin. Samanaikaisesti yrittäjätulojen osuus ylimmässä prosentissa putosi 17 prosentista 6 prosenttiin. Palkkatulo- jen osuus tässä ryhmässä putosi vas- taavana ajanjaksona 60 prosentista 40 prosenttiin. Huomionarvoista on, että vuonna 1966 palkkatulojen osuus ylimmässä prosentissa oli myös verrat- tain pieni, 54 prosenttia. Vastaavasti yrittäjätulojen ja pääomatulojen yh- teenlaskettu osuus oli 44 prosenttia. Vuoden 1966 yrittäjätulojen varsin suu- ret osuudet alemmissa desiileissä oli- vat lähinnä maan- ja pienviljelijöiden tuloja. Kuvio 4d kumoaa myös varsin yleisen harhakäsityksen, että ylimpien tulojen huikea kasvu olisi johtunut op- tiotuloista. Nuo tulothan lasketaan ansiotuloiksi. Miksi näin on käynyt? Historiassa ylimpien tulonsaajaryhmien tulo-osuuksia ovat yleensä muuttaneet erilaiset shokit kuten lamat ja sodat. Teknologiset murrokset ovat myös vai- kuttaneet kehitykseen. Paljon huomio- ta saanut Kuznets-käyrä perustuu juuri teknologiseen muutokseen. Sen mu- kaan teollisen murroksen alkuvaihees- sa tuloerot kasvavat ja myöhemmin yhteiskunnan sopeutuessa tuloerot al- kavat tasoittua. Viime vuosikymmenet eivät ole kehittyneissä maissa olleet so- kakusta. Tämä ei vielä ole uutinen. Kun vuonna 1990 alin 40 prosenttia tulon- saajista sai noin 27 prosenttia ja vuon- na 2002 reilut 24 prosenttia tuloista, niin ylin desiili sai noin 18 ja 22 pro- senttia. Mielenkiintoista on se, että siir- ryttäessä vuodesta 1990 vuoteen 2000 ylimmän 10 prosentin alempi puolis- ko, 5 prosenttia, ei juurikaan lisännyt oman tulosiivunsa kokoa. Sen sijaan ylempi puolisko lisäsi osuuttaan, ja siel- läkin ylin prosentti (noin 50 000 hen- kilöä) kahmi leijonanosan. Kuviossa 3 vuoden 1966 promillearvoa ei voitu ottaa mukaan aineiston havaintomää- rän pienuuden vuoksi. Suurituloisin prosentti kasvatti vuo- desta 1990 vuoteen 2002 tulo-osuu- tensa yli kaksinkertaiseksi. Sen osuus kasvoi melkein saman verran kuin alimman 70 prosentin laski. Jälleen ylimmässäkin prosentissa ylin kymme- nes, promille koko väestöstä, monin- kertaisti osuutensa. Samanaikaisesti alimmat tuloryhmät (alin 20 prosent- tia tulonsaajista) menettivät osuuttaan, ja alimman tulokymmenyksen reaali- tulot jopa laskivat (ks. kuvio 2). Sa- moin kävi pitkäaikaistyöttömien koti- talouksille (ks. Riihelä et al. 2001). Vaikka köyhien lukumäärä (mitattu- na valitun köyhyysrajan alapuolelle jää- neinä kotitalouksina) ei ole enää aivan viime vuosina kasvanut, köyhyys on kuitenkin edelleen syventynyt. Entistä köyhempien määrä on kasvanut (Rii- helä et al. 2004). Tulonjakotiedot osoittavat siis melkoista polarisoitumis- Kuvio 3. Ylimmät tulo-osuudet vuosina 1966–2002. Lähde: Tulonjakotilastot (1990–2002) ja Kulutustutkimukset (1966–1985), Tilastokeskus. Taulukko 1. Ylimpien tulonsaajaryhmien käytettävissä olevien tulojen osuudet kaikista käy- tettävissä olevista tuloista vuosina 1971–2002, %. Lähteet: Tulonjakotilasto ja Kulutustutkimus, Tilastokeskus. 1971 1990 1994 2000 2001 2002 0.1 % 0.7 0.5 0.6 2.3 2.0 1.5 1 % 3.6 3.0 3.4 6.5 5.7 5.5 5 % 12.4 10.6 11.4 15.2 14.2 14.1 10 % 21.2 18.4 19.3 23.4 22.3 22.3
  • 19. 17 pusoinnussa alkuperäisen Kuznets-käy- rän kanssa. Tästä syystä jotkut ovat esittäneet siitä uudelleentulkinnan. Tä- män näkemyksen mukaan 1990-luvul- la olisi alkanut teolliseen vallankumo- ukseen verrattava uusi vaihe. Suosittu teknologiaselitys on myös ollut informaatioteknologian aikaan- saama ja koulutettuja suosiva muutos työelämässä, joka on aiheuttanut palk- kaerojen kasvua. Palkkatuloerot eivät kuitenkaan ole Suomessa juuri kasva- neet, joten Suomen tuloerojen muu- tosta tuo ilmiö ei selitä. On myös kiinnitetty huomiota sosi- aalisten normien muuttumiseen. John Kenneth Galbraith (1967) kuvasi jär- kevää yritysjohtoa rajoittavaa sosiaa- lista normia. Yritysjohdolla olisi halu- tessaan mahdollisuus henkilökohtai- sesti ”tehdä rahaa”. Se ei kuitenkaan sorru tähän, koska ahneuskilpailu joh- taisi kaaokseen. Selvästikin Galbrait- hin 1960-luvulla tunnistama normi väistyi USA:ssa 1990-luvun pörssika- pitalismissa. Normit ovat murtuneet myös Suomessa.1 Julkisen vallan keinoista tärkein ylim- piin tuloihin vaikuttanut keino on ol- lut progressiivinen verotus. Niin meil- lä kuin monissa muissakin maissa progressiivisen verotuksen roolia on vii- me vuosikymmeninä heikennetty. Monissa maissa, joissa ylimpiä tuloja saaneiden tulo-osuuksien kehittymis- tä on tutkittu, on havaittu niiden nou- dattavan U:n muotoista käyrää pitkäl- lä aikavälillä. Esimerkiksi USA:ssa ja Isossa-Britanniassa ylimpien tulonsa- ajaryhmien tulo-osuuksien pienentymi- nen pysähtyi 1970-luvulla, minkä jäl- keen 1980-luvulta lähtien ne ovat voi- makkaasti kasvaneet. Alenevaan kehi- tykseen vaikutti progressiivinen vero- tus, joka oli pitkään esteenä ylimpien tulonsaajaryhmien pääomatulo-osuuk- sien kasvulle (ks. esim. Piketty ja Saez 1 Ylimpien tulojen huiman kasvun selit- täjinä on myös käytetty ns ”the winner- takes-all-society-ideaa” (voittaja vie kai- ken) ja ”superstar-teorioita”. Näiden seik- kojen empiiristä merkitystä on hankala arvioida. Ne tuskin ovat kaikkein merkit- tävimpiä tekijöitä. Lähde: Tulonjakotilastot 1990, 1994 ja 2002, Tilastokeskus. Lähde: Kulutustutkimus 1966, Tilastokeskus. Kuvio 4. Bruttotulojen koostumus, %, vuosina 1966, 1990, 1994 ja 2002.
  • 20. 18 vä taitekohta Suomessa, kuten tämä kirjoituksen kuviot ja taulukot osoit- tavat. Nykyinen verojärjestelmämme on mahdollistanut huipputulot, erityi- sesti pääomatulot. Sen sijaan USA:ssa ylimpien tulonsaajien tulo-osuuksien viimeaikainen kasvu selittyy ensisijai- sesti ylimpien ansiotulojen kasvuna (yritysjohtajat, urheilijat, viihdetaiteli- jat yms.; ks. Piketty ja Saez 2003). Kaikissa maissa ylimpiä tuloja saanei- den tulo-osuudet eivät ole kasvaneet. Mielenkiintoinen poikkeus on Hollanti, missä läpi 1990-luvun esimerkiksi tu- lonsaajien ylimmän 1 prosentin tulo- osuus pysyi lähes vakiona, hieman alle neljässä prosentissa (Atkinson ja Sal- verda 2003). Verojärjestelmämme rooli Verojärjestelmän uudelleenjakovaiku- tus väheni ennennäkemättömästi vii- me vuosikymmenen loppupuolella. Vuosi 1993 on eräänlainen taitekohta. Silloinhan pääomatuloja alettiin verot- taa suhteellisella veroprosentilla, joka oli aluksi 25 prosenttia ja nousi myö- hemmin 29 prosenttiin. Tulonjakoti- laston aineiston avulla Ilpo Suoniemi (2002) teki laskelman, jonka mukaan useimmissa tulonsaajaryhmissä keski- määräinen veroaste (verojen osuus bruttotulosta) aleni. Selvästi voimak- kainta lasku oli suurituloisimmassa 10 prosentissa tulonsaajista. Kuviossa 5a ja 5b jatkamme Suonie- men laskelmia aivan ylimpiin tuloihin. Havaitaan, että verotus keveni ajanjak- solla 1990–2002 eniten suurimpien tu- lojen kohdalla. Kuvio 5b osoittaa, että vuodesta 1994 lähtien keskimääräinen veroaste oli vakio suurituloisimmalle yhdelle prosentille. Tasavero, suhteelli- sen veron mielessä, on siis jo vuodesta 1994 lähtien ollut täyttä totta tälle ryh- mälle. Kuvioiden keskimääräiset verot, etenkin ylimpien tulojen kohdalla, ovat yliarviota. Tulonjakotilasto näet olettaa, että osakkeenomistaja maksaa yhtiöve- ron. Tämä on varsin radikaali oletta- mus ja tuskin uskottava monessakaan tapauksessa. (2003) USA:ssa ja Atkinson (2002) Isossa-Britanniassa). 1970- ja 1980- luvulla verouudistukset näissä maissa vähensivät verotuksen uudelleenjako- vaikutuksia. Taitekohdat ovat selvästi nähtävissä USA:n ja Ison-Britannian ylimpien tulojen aikasarjoista. Isossa- Britanniassa pääministeri Thatcherin valtaan tullessa tehtiin suuri verorefor- mi, jossa verotus muuttui vähemmän uudelleenjakavaksi. Tämän jälkeen ylempien tuloluokkien osuus on tren- dinomaisesti kasvanut. USA:ssa taite- kohta oli presidentti Reaganin suuri veroreformi 1986. Suomessa 1990-luvun alussa tehty verouudistus vähensi verojärjestelmän uudelleenjakovaikutusta. 1993 on sel- Kuvio 5a. Keskimääräiset veroasteet desiileittäin vuosina 1990, 1994 ja 2002. Lähde: Tulonjakotilasto, Tilastokeskus. Kuvio 5b. Keskimääräiset veroasteet ylimmän tulokymmenyksen prosentti pisteissä vuo- sina 1990, 1994 ja 2002. Lähde: Tulonjakotilasto, Tilastokeskus.
  • 21. 19 Tärkein selitys tälle kehitykselle on vuonna 1993 omaksuttu eriytetty tu- loverotus, jossa pääomatuloihin sovel- letaan juuri tasaveroa, selvästi ansio- tuloja matalampaa veroastetta. Nykyi- nen tuloverojärjestelmämme suosii osakeyhtiöitä (ks. Kukkonen ja Kari 2003). Se tarjoaa hyvin voittoa tuot- tavan yrityksen omistajalle ison kan- nustimen muuntaa tulojaan keveäm- min verotettaviksi pääomatuloiksi. Suomessa omaksuttiin esimerkiksi Ruotsista poiketen järjestelmä, joka kannustaa erityisesti pienosakeyhtiön nettovarallisuuden (jonka perusteella pääomaksi katsottava osuus lasketaan) kasvattamiseen ja näin ollen vääristää pääoman kohdentumista (ks. Lindhe et al. 2002). Samalla se voi olla hyvin ankara huonommin tuottavien yritys- ten omistajille. Heidän verotuksensa voi olla jopa ankarampaa kuin vastaavan suuruisten ansiotulojen verottaminen. Kun tähän vielä lisätään regressiivinen hyödykkeiden verotus, nykyinen ko- konaisverotuksemme ei saata olla ko- vin kaukana tasaverosta (ks. Sullström ja Riihelä 1996; Jäntti 2004). Tulonjakotilaston kanssa yhdenmu- kaisen kuvan 1990-luvun tapahtumis- ta antaa vähälle huomiolle jäänyt Kaup- palehdessä (24.10.2002) ollut kirjoi- tus Balance Consultingin tekemästä sel- vityksestä. Sen mukaan vakiintunutta liiketoimintaa harjoittavissa yrityksissä oman pääoman tuotto oli keskimää- rin yli 20 prosenttia vuosina 1995– 2001. Selvityksen mukaan samana ajanjaksona esimerkiksi asianajotoimis- toissa omistajan pääomat olivat 11-ker- taistuneet, mutta palkkamenot olivat supistuneet, jopa yli 22 prosenttia. Verojärjestelmällä ei ole vaikutusta pelkästään tulojen uudelleenjakoon. Se vaikuttaa myös investointeihin. Tästä vallitsee yksimielisyys. Erimielisyyttä on siitä, miten tämä vaikutus näkyy. Osin- kotulojen verotuksen vaikutuksesta yri- tyksen investointeihin on kiistelty alan tutkimuksessa. Uudemman näkemyk- sen mukaan osinkojen verottaminen ei vaikuta yritysten investointipäätöksiin. Jos osinkojen verotusta kevennetään, osingon saajien vero kevenee, eikä mitään muuta tapahdu. Yritysten in- vestointipäätökseen vaikuttaa jakamat- tomien voittojen verotus. Berkeleyn yliopiston professori Alan Auerbach on tämän kannan näkyvim- piä edustajia (ks Auerbach ja Hassett, 2004). Erityisen voimakkaasti hän on arvostellut juuri tästä näkökulmasta Bushin hallinnon osinkoverojen suur- ta leikkausta v. 2003. Leikkauksia pe- rusteltiin investointien elvyttämisellä. Chettyn ja Saezin (2004) tuore tutki- mus USA:n osinkoverojen alentami- sesta v. 2003 tukee tätä näkemystä. Samalla se tuo esille, miten osinkojen verotus voi myös muuttaa hyvin radi- kaalisti osingonjakopolitiikkaa. Tunnet- tu ja paljon käytetty esimerkki on Microsoft, joka alkoi vasta veromuu- toksen jälkeen jakaa osinkoja. Chettyn ja Saezin havaitsemat ilmi- öt löytyvät myös Suomen vuoden 1993 veroreformin jälkeisestä tilan- teesta. Kuvio 6 tuo varsin dramaatti- sesti esille, miten huikeasti osinkotu- lot kasvoivat. Siinä on vuosi 1994 ase- tettu sadaksi, ja siitä havaitaan, miten voitot, palkat, osinkotulot ja yrittäjä- tulot kehittyivät vuoteen 2002 asti. Kuvio nostaa esille monta verojärjes- telmään liittyvää kysymystä. Miksi osinkotulot kasvoivat ennen näkemät- tömällä tavalla ja vastaavasti yrittäjä- tulot laskivat uuden verojärjestelmän aikana? Miksi osinkotulot kasvoivat aivan eri nopeudella kuin voitot? Osinkotulojen lisääntyminen kasvatti myös varallisuuseroja. Muinaisjään- teen – varallisuusveron – poistaminen ”täydentää” sopivasti rikkaiden rikas- tumista edelleen. Samalla toteutuu VM:n verojuristityöryhmän (Valtiova- rainministeriön vero-osasto 2002) vii- meisinkin suositus. Verojärjestelmään liittyy myös se, että investointien osuus BKT:sta ei ole pa- lannut lähimainkaan sille tasolle mitä se oli ennen 1990-luvun lamaa. Voi ky- syä, mikä on ollut verojärjestelmän rooli. Kuviossa 6 on käytetty Kansantalouden tilinpidon tietoja yritysten maksamista palkansaajakorvauksista (palkat), toimintaylijäämästä (voitot), maksetuista osin- goista (osingot) ja yrittäjätulon otoista (yrittäjätulot). Kyseisten tuloerien euro- määräiset (nimelliset) ennakkotiedot vuodelle 2003 olivat palkoille 45 209 milj. ˛, voitoille 20 722 milj. ˛, osingoille 8 648 milj. ˛ ja yrittäjätuloille 1 989 milj. ˛. Kuviossa 6 hintaindeksinä on käytetty elinkustannusindeksiä ja sarjat on indek- soitu vuoden 1994 = 100 tasolle. Kuvio 6. Palkkojen, voittojen, osinkojen ja yrittäjätulojen kasvu, 1994=100. Lähde: Kansantalouden tilinpito, Tilastokeskus.
  • 22. 20 Lopuksi Vuonna 1993 tehty verouudistus vauh- ditti pääomatulojen kasvua ja sitä kaut- ta kaikkein rikkaimpien irtiottoa. Ve- rojärjestelmän aikaansaama tuloerojen kasvu ei ole herättänyt juuri minkään- laista yhteiskunnallista keskustelua. Vieläkin vähemmälle huomiolle on jää- nyt se, että verojärjestelmämme on keskeisesti edistänyt suurituloisimpien ryhmien (erityisesti suurituloisimman prosentin) irtiottoa muista ryhmistä. Lieneekö tämä kehitys ja sen taustalla oleva mekanismi jäänyt vastuussa ol- leilta poliitikoiltamme ja keskeisiltä vir- kamiehiltä huomaamatta? Ainakaan viime vuosien keskustelu pääomatulo- jen verotuksesta ei muuta todista. Kalevi Sorsa (2000) kantoi huolta tu- loerojen kasvusta kirjassaan ”Ihmisiä, ilmiöitä”. Sorsan jälkeen pääministe- reiksi tulleita ei moinen huoli ole pai- nanut. Nykyisen hallituksen viimeisin anti tuloerokeskusteluun oli varallisuus- verosta luopuminen. Siinä toteutui va- rakkaiden asiaa pontevasti monet vuo- det ajaneen verojuristi Edward Anders- sonin toive. Varallisuusveron poistoa selitettiin mm. investointien kannusta- misella. Mitään näyttöä tälle ei ole ole- massa. Tulo- ja varallisuuserojen kas- vu on ainoa varma seikka, mikä tästä seuraa. Liberaa- lin yhteiskunta-ajattelun pe- rushahmosta John Stuart Millistä taloustieteen nobelis- tiin James Meadeen varalli- suuden verottamista on pe- rusteltu ennen kaikkea tar- peella pitää varallisuus tuot- tavana ja edistää sukupolvi- en sisäistä ja välistä oikeu- denmukaisuutta. KIRJALLISUUS Atkinson, A.B. (2002), Top Incomes in the United Kingdom over the 20th Century, mimeo, University of Oxford, Nuffield College. Atkinson, A.B. & Salverda, W. (2003), Top Incomes in the Netherlands and the United Kingdom over the 20th Century, mimeo, University of Oxford, Nuffield College. Auerbach, A.& Hassett, K. (2003), On the Marginal Source of Investment Funds, Journal of Public Economics 87(1), 205– 232. Chetty, R. & Saez, E. (2004), Dividend Taxes and Corporate Behaviour: Evidence from the 2003 Dividend Tax Cut, NBER Working Paper No. 10841. Kirjoittajat korostavat, että osinkotulojen lisääntyminen on kasvattanut myös varallisuuseroja. Muinais- jäänteen – varallisuusveron – poistaminen ”täydentää” sopivasti rikkaiden rikastumista edelleen.
  • 23. 21 Galbraith, J.K. (1967), The New Industrial State, Boston, MA: Houghton Mifflin. Jäntti, M. (2004), The Distribution of the Tax Burden in Finland 1985–2002, Palkansaajien tutkimuslaitos, seminaari- esitelmä helmikuussa 2004. Kukkonen, M. & Kari, S. (2003), Pien- yritysten tuloverotus, teoksessa Hjerp- pe, R. et al. (toim.), Verokilpailu ja Suo- men verojärjestelmä, Helsinki: WSOY. Kuznets, S. (1955), Economic Growth and Income in Equality, American Economic Review, 49, 1–28. Lindhe, T. & Södersten, J. & Öberg, A. (2002), Economic Effects of Taxing Closed Corporations under a Dual Income Tax, ifo Studien 4/2002. Piketty, T. (2003), Income Inequality in France, 1901–1998, Journal of Political Economy, 111, 1004–1042. Piketty, T. & Saez, E. (2003), Income Inequality in the United States 1913– 1998, Quarterly Journal of Economics, 118, 1–39. Riihelä, M. & Sullström, R. & Suo- niemi, I. & Tuomala, M. (2001), Income Inequality in Finland During 1990s, teoksessa Kalela, J. & Kiander, J. & Kivi- kuru, M-L. & Loikkanen, H.A. & Sim- pura, J. (eds.), Down from the Heavens, Up from the Ashes, VATT Publications 27:6. Riihelä, M. & Sullström, R. & Tuomala, M. (2004), On Recent Trends in Economic Poverty in Finland, teoksessa Puuronen, V. et al. (eds.), New Challenges for the Welfare Society, Joensuu: Joensuu University Press. Sorsa, K. (2000), Ihmisiä, ilmiöitä, Keuruu: Otava. Sullström, R. & Riihelä, M. (1996), Välilliset verot osana Suomen verojär- jestelmää: analyysi verojen vaikutukses- ta kotitalouksien tulonjakaumaan 1966– 1990, VATT Keskustelunaloitteita 120. Suoniemi, I. (2002), Verotus, tulonja- ko ja talouden vakauttaminen: eräitä havaintoja Suomen kehityksestä, Talous & Yhteiskunta, 30:3, 26–32. Valtiovarainministeriön (VM) vero- osasto (2002), Kilpailukykyiseen vero- tukseen. Tuloverotuksen kehittämistyö- ryhmän muistio, Valtiovarainministeriö, Työryhmämuistioita 12/2002. Työmarkkinoiden joustot ja vaatimuk- set niiden lisäämiseksi ovat olleet vii- me aikoina esillä useissa kansainväli- sissä ja kotimaisissa keskusteluissa. Yleisesti on katsottu, että teknologi- nen muutos, globalisaatio sekä talous- ja rahaliiton jäsenyys ovat merkittävästi muuttaneet Suomen työmarkkinoiden sopeutumis- ja joustotarpeita. Myös valtioneuvoston kanslian Suomi maa- ilmantaloudessa–projektin loppurapor- tissa (Globalisaatiotyöryhmä 2004) työmarkkinoiden joustot nostettiin yhdeksi keskeiseksi tarkastelun koh- teeksi.1 Työmarkkinoiden joustoilla viitataan moniin asioihin. Selkeintä on puhe joustoista palkoissa, työvoimakustan- Jutta Moisala Tutkija Jyväskylän yliopisto jutta.moisala@econ.jyu.fi Heikki Taimio Vanhempi tutkija Palkansaajientutkimuslaitos heikki.taimio@labour.fi Työmarkkinoi- den joustot Monet vaativat lisää joustoja työmarkkinoille, mutta reformien vaikutuksia ja eri joustojen yhteisvaikutuksia ei vielä tunneta riittävän hyvin. 1 Projektin taustaselvityksissä Moisala (2004), Pekkarinen ja Vartiainen (2004) ja Taimio(2004) käsitellään työmarkki- noiden joustoja laajemmin.
  • 24. 22 nuksissa, työsuhteiden kestossa, työ- ajoissa sekä työvoiman alueellisessa ja ammatillisessa liikkuvuudessa. Vaihto- ehtoiset käsitteet ”rakenteet” tai ”ins- tituutiot” sopisivat ehkä paremmin työttömyys- ja työsuhdeturvaan sekä verotukseen ja sen yhdessä sosiaalitur- van ja palvelumaksujen kanssa mah- dollisesti muodostamiin kannustinlouk- kuihin. Käsittelemme seuraavassa myös aikuiskoulutuksella edistettävää työvoiman laadullista joustavuutta, aktiivista työvoimapolitiikkaa sekä niin kutsuttua toiminnallista joustavuutta, jolla tarkoitetaan yritysten sisäistä jous- tavuutta työtehtävien organisoinnissa. Kaikilla työmarkkinoilla esiintyy sekä joustavuus- että jäykkyyselementtejä. Työnantajat hakevat joustoja aina ta- valla tai toisella – viime kädessä irtisa- nomisten kautta. Heidän näkökulmas- taan joustot tuovat talouteen hyödyl- listä liikkumavaraa, joskin eräissä ta- pauksissa suuremmat joustot – esimer- kiksi lisätessään työntekijöiden vaihtu- vuutta – saattavat aiheuttaa lisäkustan- nuksia. Henkilöstön näkökulmasta jäykkyyselementit luovat ennen kaik- kea taloudellista ennustettavuutta, mut- ta toisaalta esimerkiksi työaikajoustot saattavat helpottaa työ- ja perhe-elä- män yhteensovittamista. Myös yhteis- kunnan näkökulmasta työmarkkinoi- den jäykkyydestä voi olla hyötyä. Esi- merkiksi irtisanomissuojaa on perus- teltu sillä, että se saa yritykset sisäistä- mään irtisanomisista syntyviä yhteis- kunnallisia kustannuksia. Toisaalta työ- markkinoiden liiallinen jäykkyys hei- kentää talouden toimintaa ja siten myös koko yhteiskunnan hyvinvointia. Joustot työllisyysstrategioissa OECD:n (1994) ”Jobs Studyn” muo- toilemilla työllisyysstrategioilla on ol- lut suuri vaikutus. Lähtökohtana oli työmarkkinoiden polarisaatio: korke- an ja matalan taitotason (koulutusta- son) työntekijöiden työmarkkina-ase- mat erkaantuvat toisistaan. OECD:n mukaan keskeinen syy oli ollut kyvyt- tömyys reagoida muutoksiin. Yhdys- valloissa työntekijät eivät olleet kohen- taneet taitojaan tarpeeksi nopeasti, mutta joustavilla työmarkkinoilla palk- kaerot olivat kasvaneet ja työllisyyske- hitys oli ollut suotuisaa. Manner-Euroopassa yh- teiskunta ei ollut yleen- sä hyväksynyt matala- palkkaisia töitä joko val- tion määräämien tai ammattiyhdistysliikkeen neuvottelemien palk- kalattioiden ja työsuhde- turvan kautta. Seu- rauksena oli ollut mata- lan taitotason työnteki- jöiden suurempi työttö- myys.2 1990-luvulla muo- toutui ns. transatlantti- nen konsensus: korke- an taitotason työntekijöiden suhteelli- nen liikakysyntä oli johtanut palkka- hajonnan kasvuun Yhdysvalloissa ja muissa joustavien työmarkkinoiden maissa ja toisaalta työllisyys- ja työttö- myysasteiden hajonnan kasvuun eten- kin Manner-Euroopassa. OECD suositteli Euroopan maille Yhdysvaltain mallin mukaisia joustoja palkkoihin, työvoima- kustannuksiin, työaikoi- hin, työsuhdeturvaan ja sosiaalietuuksiin. Se korosti myös koulutus- ta, elinikäistä oppimis- ta ja aktiivista työvoi- mapolitiikkaa. OECD:n työllisyysstrategiaan si- sältyi talouspoliittisia suosituksia, ja myöhem- min siihen lisättiin hyö- dykemarkkinoiden kil- pailun edistäminen. Kan- sainvälisenvaluuttarahas- ton (esim. IMF 2003a) suositukset ovat olleet hyvin saman- suuntaisia. Vuonna 1997 EU muotoili ensimmäi- sen kerran oman työllisyysstrategian- sa, jossa oli paljon yhteisiä piirteitä OECD:n strategian kanssa. Viime ai- koina EU on kuitenkin korostanut enemmän joustavuuden ja turvallisuu- den yhdistämistä, työmarkkinoiden kaksijakoisuuden estämistä, työn ja perheen yhteensovittamista ja sosiaa- 2 Myös Krugmanin (1994) analyysi vai- kutti voimakkaasti käsityksiin työmarkki- noiden polarisaatiosta. Hän väitti, että sen taustalla ei ollut niinkään globalisaatio (kansainvälinen kauppa) kuin teknologi- nen muutos, joka syrji vähän koulutettuja. Transatlanttisen konsensuksen mu- kaan työmarkki- noiden polarisaatio Euroopassa ilme- nee työmarkkinoi- den jäykkyytenä ja matalan taitotason työntekijöiden työttömyytenä. Jutta Moisala ja Heikki Taimio osallistuivat viime vuonna Palkansaajien tutkimuslaitok- sessa taustaselvitysten tekemiseen Valtioneuvoston kanslian ”Suomi maailmantaloudes- sa”-selvityshankkeelle.
  • 25. 23 listen kumppanien mukaanottoa refor- miprosesseihin (esim. European Com- mission 2004a). Suomen työmarkkinoiden joustavuus Suomessa on ollut tietyiltä osin havait- tavissa työmarkkinoiden joustojen li- sääntymistä etenkin 1990-luvulla. Työ- voiman alueellinen liikkuvuus lisääntyi laman jälkeen selvästi, mikä tosin se- littyy osittain työvoiman liikkuvuuden myötäsyklisellä luonteella (Kangashar- ju ja Pekkala 2001). Epätyypillisten työ- suhteiden kuten määräaikaisuuksien ja osa-aikatyön määrä on kasvanut sel- västi (Kauhanen 2002, 2003). Tällä hetkellä määräaikaisten työntekijöiden osuus onkin Suomessa vähintään sa- malla tasolla kuin OECD-maissa kes- kimäärin (OECD 2004a). Ylityö taas on keskeinen kokonaistyöajan jousto- elementti etenkin pienemmissä teolli- suusyrityksissä. Muilla aloilla sen mer- kitys on ollut perinteisesti vähäisempi, koska joustoja on haettu enemmän osa-aikatyön ja määräaikaisten työsuh- teiden kautta (Böckerman 2003). Osa- aikaisten työsuhteiden määrä on kui- tenkin Suomessa yhä hieman alle OECD-maiden keskitason (OECD 2004a). Taulukko 1 esittää Suomen sijoittumisen maittaisissa joustovertai- luissa eräiden esimerkinomaisten mit- tarien suhteen. Funktionaalisen tulonjaon näkökul- masta palkat makrotasolla ovat jous- taneet, mikä näkyy tuotannontekijätu- lojen muutoksena 1990-luvun alussa pääomatulojen hyväksi ja ansiotulojen tappioksi (esim. Sauramo 2003). Mak- rotasolla palkoissa on ollut joustavuutta myös työttömyysasteen suhteen, kun Palkkojen mik- Työsuhdeturva Työttömyys- Osa-aikaiset Määräaikaiset Aktiivisen Palkkaneuvottelu- rotason jousta- (2003)2 turva (korvaus- työsuhteet työsuhteet työvomapoli jen keskittyneisyys/ vuus (reaalinen/ suhde 1999/ (2003)4 (2002)4 kan määrä- koordinointi astei- nimellinen)1 kesto 2002)3 rahat (2002)5 kolla 1–5 (1995–2000)6 Alankomaat - 8 16 / 3 1 5 2 3/4 Belgia 4 / 2 10 10 / 10 6 12 5 3 / 4,5 Espanja - 15 5 / 1 15 1 9 3/3 Irlanti - 3 4 / 7 5 15 7 4/4 Iso-Britannia 6 / 7 2 7 / 3 3 14 14 1/1 Italia 1 / 5 9 2 / 3 12 10 11 2/4 Itävalta 5 / 1 7 11 / 2 9 13 12 3/4 Japani - 4 8 2 7 15 1/4 Kreikka - 13 1 / 2 16 9 13 - Portugali 8 / 8 16 12 / 6 14 2 10 4/4 Ranska - 14 6 / 4 11 6 4 2/2 Ruotsi - 12 14 / 5 8 4 3 3/3 Saksa 7 / 3 11 9 / 3 4 8 6 3/4 Suomi 9 / 9 6 15 / 8 13 3 8 5/5 Tanska 3 / 4 5 13 / 9 7 11 1 2/4 Yhdysvallat 2 / 6 1 3 10 - 16 1/1 Taulukko 1. Työmarkkinoiden joustot. Maat on järjestetty pienimmästä suurimpaan siten, että kunkin instituution kohdalla vähiten jäykkyyksiä kohtaava maa saa arvon 1. 1 Böckerman, Laaksonen ja Vainiomäki (2004). 2 OECD (2004b). Järjestys perustuu OECD:n yleiseen työsuhdeturvan tiukkuusindeksiin, jossa on huomioitu vakinaiset ja määräaikaiset työsuhteet sekä joukkoirtisanomiset. 3 Korvaussuhde: OECD (2002). Järjestys perustuu keskimääräisen teollisuustyöntekijän nettokorvaussuhteeseen. Tarkastelussa on huomioi- tu perhetyyppi sekä työttömyyden kesto (korvaus työttömyyden alussa ja korvaus pidemmän aikaa työttömänä olleilla). Ansiosidonnaisen työttömyysturvan kesto: European Commission (2004b) Employment and Social Affairs: Comparative tables on social protection in the member states. http://europa.eu.int/comm/employment_social/missoc/2003/index_chapitre10_en.htm. Järjestys perustuu ansiosidonnaisen työttömyysturvan minimikestoon. Tulee huomata, että useissa maissa kesto voi olla pidempi esimerkiksi työhistorian tai iän perusteella. Tästä syystä vertailu on korkeintaan suuntaa antava. Tarkemman kuvan ansiosidonnaisen työttömyysturvan keston eroista EU-maissa saa esimer- kiksi CESifon sivilta osoitteesta http://www.cesifo.de/pls/diceguest/download/Unemployment+Benefit+Schemes/ WO%2DdiceR1%2D03%2Ddur%2Dunempl.pdf 4 OECD (2004a). 5 OECD (2004b). Tiedot viittaavat vuoteen 2002, paitsi Tanska (2000), Irlanti (2001), Portugali (2000), Kreikka (1998), Iso-Britannia ja Japani (2002–2003, budjettivuosi alkaa 1.4.), Yhdysvallat (2002–2003, budjettivuosi alkaa 1.10.). 6 OECD (2004b).
  • 26. 24 asiaa tarkastellaan historialliseen aineis- ton valossa. On kuitenkin mahdollis- ta, että reaalipalkkajäykkyys työttö- myysasteen suhteen Suomessa pikem- minkin lisääntyi 1990-luvulla suhteel- lisen korkeasta työttömyysasteesta ja pitkäaikaistyöttömien määrän voimak- kaasta kasvusta johtuen. Työttömyys- asteen muutoksen vaikutus palkkoihin vähenee työttömyysasteen kohotessa (Pehkonen 1991, 1998). Samoin ly- hytkestoisen työttömyyden palkkavai- kutukset ovat selvästi pitkäaikaistyöt- tömyyden vaikutuksia suuremmat (Pehkonen 1991.) Mikrotasolla palkkoja tarkasteltaes- sa on vaikea väittää, että joustavuus olisi ainakaan merkittävästi lisääntynyt 1990-luvulla. Toisin sanoen samassa ammatissa ja samassa yrityksessä työs- kentelevien työntekijöiden palkoissa esiintyy suhteellisen paljon niin reaa- lista kuin myös nimellistä jäykkyyttä3 (Böckerman, Laaksonen ja Vainiomäki 2004; taulukko 1). Työsuhdeturvan tasoa ei Suomessa voida pitää erityisenä joustavuuden tai jäykkyyden lähteenä ainakaan niin kut- suttujen kansainvälisten tiukkuusindek- sien perusteella (esim. OECD 2004b; taulukko 1). Työttömyysturvan, joka tasoltaan on Suomessa suhteellisen korkea, kuten myös muiden sosiaalis- ten turvaverkkojen merkitystä tulevai- suudessa taas painotetaan usein siksi, että teknologisen muutoksen ja glo- balisaation on uskottu lisäävän talou- den ja siten myös työmarkkinoiden häiriöalttiutta. Korkean työttömyysturvan ongel- maksi mainitaan usein etenkin sen ai- heuttamat negatiiviset kannustinongel- mat. On kuitenkin esitetty, että aktii- visen työvoimapolitiikan avulla näitä haittavaikutuksia voitaisiin lieventää. Tässä suhteessa esille on viime aikoi- na nostettu Tanskan malli, jossa työ- suhdeturva on alhainen mutta työttö- myysturva korkea ja johon keskeisenä osana kuuluu työmarkkinoiden toimin- nan tehostaminen aktiivisen työvoima- politiikan avulla. Sen tarkoituksena on paitsi parantaa työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantoa myös edistää työttömien työllistymistä koulutuksen ja tukityöllistämisen avulla. Suomessa rahallinen panostus aktiiviseen työvoi- mapolitiikkaan on ollut hieman OECD-maiden keskiarvon yläpuolella. Kuitenkin työttömien määrään suhteutettuna sijoitumme OECD- maiden keskikastiin (Nickell 2003, 20; tau- lukko 1). Aktiivisen työvoima- politiikan ohella myös aikuiskoulutus on eräs keino työmark- kinoiden toimivuuden parantamisek- si. Aikuiskoulutuksen avulla on mah- dollista lisätä ennen kaikkea työmark- kinoiden laadullista joustavuutta. Ai- kuiskoulutuksen tai elinikäisen oppi- misen merkitys tulee luultavasti tule- vaisuudessa kasvamaan entisestään muuttuvan työelämän ja nopean tek- nologisen kehityksen myötä. Pitäisikö joustavuutta lisätä? Onko Suomen suhteellisen korkealla pysyttelevän työttömyysasteen syynä se, että työmarkkinat eivät jousta riit- tävästi? Vuosien 1994–2000 nopea talouskasvu lisäsi työpaikkoja yli 300 000:lla, mutta kehitys katkesi vuo- sien 2001–03 kansainväliseen taantu- maan. Työttömyysaste Euroopassa on ylei- sesti noussut 1960-luvulta lähtien. Ke- hitystä on tavallisesti selitetty taloudel- listen shokkien, työmarkkinainstituu- tioiden ja niiden yhteisvaikutuksen avulla. Esimerkiksi Blanchardin ja Wol- fersin (2000) mukaan makrotaloudel- liset shokit ja työmarkkinainstituutiot yhdessä voivat ainakin osittain selittää työttömyyden kehitystä Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Selityksen mukaan ta- loudelliset shokit ovat olleet keskeinen syy työttömyyden nousuun, kun taas työmarkkinainstituutiot selittävät aina- kin osittain sitä, miksi työttömyyden lasku noususuhdanteessa on jäänyt toi- vottua vähäisemmäksi. Sen sijaan yk- sin työmarkkinainstituutioiden avulla ei työttömyyden kehitystä pystytä selittä- mään, sillä samat työmarkkinainstituu- tiot vaikuttivat pääosin myös silloin, kun työttömyys oli alhaisem- pi. Suomen osalta myös Koskela ja Uusitalo (2003) päätyvät sa- mansuuntaiseen tulok- seen. He toteavat, ettei työmarkkinajärjestel- mää yksin voi syyttää työttömyyden kasvusta. Myös Suomen kohdal- la on kuitenkin mahdollista, että talo- udellisten shokkien jälkeen työmark- kinainstituutioiden vaikuttavuus on kasvanut. Joustavammat instituutiot olisivat saattaneet johtaa työttömyyden nopeampaan laskuun. Kansainvälisten järjestöjen suosituk- sissa työttömyyden jähmettyminen korkealle tasolle on vauhdittanut esi- tyksiä joustojen lisäämiseksi. Kansain- väliset ja kotimaiset suositukset ovat monesti kulkeneet käsi kädessä, pe- rustuvathan mm. OECD:n ja IMF:n raportit pitkälti konsultaatioihin suo- malaisten viranomaisten ja tutkimus- laitosten kanssa. Sekä IMF (2001) että OECD (2004c) näkevät Suomen kes- keiseksi ongelmaksi transatlanttisen konsensuksen hengessä sen, että kes- kitetyn sopimusjärjestelmän4 aikaan- saamat liian pienet palkkaerot estävät palkkoja heijastamasta tuottavuusero- ja varsinkin matalan tuottavuuden aloilla. Tämä nähdään myös syyksi yksityisen palvelusektorin matalaan työllisyysosuuteen kansainvälisessä ver- tailussa. Ongelman helpottamiseksi on esitetty useita toimenpiteitä. Matalan tuotta- vuuden alojen työvoimakustannuksia voidaan alentaa pienentämällä työnan- 3 Palkanmuutosten jakaumaa tarkastel- taessa reaalipalkkajäykkyys ilmenee muu- tosten keskittymisenä inflaatiovauhdin kohdallejanimellispalkkajäykkyysvastaa- vasti keskittymisenä nollan kohdalle. Matalan tuottavuu- den työpaikkojen puutteen syitä Suomessa on haet- tu työmarkkinoiden jäykkyyksistä. 4 Kuten taulukosta 1 ilmenee, on Suo- men sopimusjärjestelmä kansainvälisessä vertailussa erittäin keskittynyt.
  • 27. 25 tajan sotumaksuja ja keventämällä yk- sityisten kotitalouspalvelujen verotus- ta. Sekä OECD että IMF viittaavat myös kunnallisverotuksen ansiotulovä- hennyksen käyttöön matalapalkkaisen työn suosimiseksi mutta vaativat sa- malla alempia rajaveroasteita ja kan- nustinloukkujen purkamista. Molem- mat samoin kuin valtiosihteeri Sailak- sen johtama Työllisyystyöryhmä (2003) esittävät myös ansiosidonnaisen työt- tömyysturvan porrastamista ja työn vastaanottovelvoitteen kiristämistä.5 Viimeksi mainittu esitys sisältyy ohjel- majohtaja Skogin työllisyystyöryhmän tuoreeseen esitykseen (Työministeriö 2005), jossa työmarkkinatuen ehdok- si tulisi 500 päivän jälkeen velvoite vas- taanottaa koulutusta tai työtä.6 Työ- paikkojen ja koulutuksen järjestäminen olisi osa aktiivista työvoimapolitiikkaa, jonka kehittäminen on viime aikoina merkinnyt myös räätä- löityjen palvelujen tar- joamista työvoiman pal- velukeskuskokeilussa. Tähän liittyy myös kai- kissa suosituksissa esiintyvä aikuiskoulu- tuksen kehittäminen. OECD:n (2004c) mielestä aktiivisen työ- voimapolitiikan laajentaminen erillään muusta ei tule parantamaan työllisyyt- tä paljoakaan, mutta pyrkimys on kan- natettava, jos siihen liittyy ns. molem- minpuolisten velvoitteiden lähestymis- tapa: työttömän on vastaanotettava työ- tä, jota viranomaisten on tarjottava. Vaikka Globalisaatiotyöryhmä vaati ak- tiivisen työvoimapolitiikan voimavaro- jen tason turvaamista, niiden riittävyys on kuitenkin asetettu kyseenalaiseksi paitsi kansantalouden rakennemuutok- sen voimakkuuden myös niiden lisää- misen kohtaaman vastustuksen takia. Osaksi juuri tällä perusteella Pekkari- nen ja Vartiainen (2004) puolustavat sopimusjärjestelmän joustojen kehittä- mistä siten, että yleiskorotukset mitoi- tettaisiin entistä matalammiksi ja sallit- taisiin suuremman osan palkankoro- tuksista määräytyvän paikallistasolla. Samansuuntaisia esityksiä tuoda jous- toa keskitettyyn sopimusjärjestelmään muiden pohjoismaiden tapaan on IMF:llä (2003b) ja OECD:llä (2004c), joka esittää myös luopumista euromää- räisistä korotuksista ja nuoria koske- vista minimipalkoista. Työaikajoustot ovat olleet jo pitkään esillä kansainvälisissä suosi- tuksissa, mutta Työlli- syystyöryhmä oli niiden suhteen konkreettisem- pi. Sen mukaan osa-ai- katyötä tulisi edistää sovitellulla päivärahalla, osa-aikaeläkkeillä ja muilla kannusti- milla ikääntyneille työntekijöille. Glo- balisaatiotyöryhmä esitti, että paikalli- sella tasolla voidaan sopia laajemmin mahdollisuudesta poiketa alan työeh- tosopimuksista irtisanomisten tai lo- mautusten vaihtoehtona mainiten täs- sä yhteydessä mm. työaikajoustot, työ- aikapankit, työvoiman vuokrauspalve- lut ja osa-aikatyön. Viime aikoina OECD on ryhtynyt arvioimaan uudelleen työllisyysstrate- giaansa ja esittänyt varauksia yli kym- menen vuoden takaiseen näkemyk- seensä. OECD (2004b) viittaa edellä mainittuihin tutkimustuloksiin, jotka ovat monelta osin ristiriidassa paitsi keskenään myös transatlanttisen kon- sensuksen kanssa. Lisäksi OECD (2004b, 165) toteaa mm., että sopi- musjärjestelmän vaikutus näyttää riip- puvan muista institutionaalisista ja po- litiikkatekijöistä, jotka täytyy selvittää ennen kuin voidaan antaa selkeitä oh- jeita politiikalle. OECD:n mukaan saat- taakin olla niin, että parempi työmark- kinoiden dynamismi voidaan saavut- taa yhtä aikaa työllisyyden ja toimeen- tuloturvan kanssa sellaisella yhdistel- mällä, johon sisältyy jonkin verran ir- tisanomissuojaa, hyvin toimiva työttö- myyskorvausjärjestelmä, tehokkaat uudelleentyöllistämispalvelut ja hyödy- kemarkkinoiden kilpailu. On tutkitta- va tarkemmin tämän yhdistelmän luonnetta ja kuinka sen tulisi vaihdella eri maissa. OECD tähtää työllisyysstra- tegiansa uudistamiseen vuoden 2006 ministerikokouksessa. Ongelmia työmarkkinoiden joustojen tarkastelussa Yleistä näkemystä siitä, että työmark- kinainstituutiot olisivat keskeinen syy Euroopan korkeaan työttömyyteen, ovat kritisoineet Baker et al. (2004). He huomauttavat erityisesti, että kes- keinen ongelma aiemmissa empiirisis- sä tutkimuksissa liittyy tulosten luotet- tavuuteen: ne eivät ole yksiselitteisiä eri mallimuotojen, muuttujamääritelmien, maavalintojen ja ajanjaksojen suhteen. Palkkaneuvottelujen koordinaation aste – sinällään jäykkyyselementtinä pidet- ty – näyttää oleva ainoa tekijä, jolla on systemaattisesti myönteinen vaikutus työllisyyteen. Se on Suomessa kan- sainvälistä huippuluokkaa (taulukko 1). Baker et al. (2004) ja monet muut ovatkin todenneet, ettei työmarkkinoi- den jousto- ja jäykkyyselementtien toi- mintaa tutkimusten perusteella täysin tunneta. Etenkin vaikutusten todelli- sesta suuruudesta on jokseenkin vai- kea vetää tarkkoja johtopäätöksiä. Esi- merkiksi Bertolan et al. (2001) saa- mien tulosten mukaan työsuhdeturvan tiukkuusindeksin nousu yhdellä yksi- löllä nostaisi työttömyysastetta 0,2 pro- senttiyksikköä. Nickell et al. (2001) taas päätyvät tulokseen, jonka mukaan sama vaikutus olisi 4,45 prosenttiyk- sikköä. Vaikka osa vaihtelusta selittyy 5 Myös EU ja Employment Taskforce (2003) suosittavat Suomelle matalapalk- kaisen työn sivukulujen alentamista sekä vero-jatulonsiirtojärjestelmänuudistamis- ta työttömyysloukkujen poistamiseksi, mutta muuten suositukset ovat niukem- pia ja varovaisempia kuin IMF:llä ja OECD:llä. Lisäksi EU ja Employment Taskforceesittäväterityistoimiasyrjäytynei- den nuorten, vajaakuntoisten ja maahan- muuttajien työllistämiseksi ja että on pa- rannettavatyöoloja,koulutustajakannus- timia matalan taitotason ja ikääntyneille työntekijöille. 6 Työllisyystyöryhmä (2003) esitti alle 25-vuotiaille velvoitetta 180 päivän jäl- keen ja Globalisaatiotyöryhmä (2004) kaikilleainaviimeistään6kuukaudentyöt- tömyyden jälkeen. OECD on jo huo- mannut työllisyys- strategiassaan uudelleenarvioin- nin tarvetta.
  • 28. 26 eroilla käytetyissä tiukkuusindekseissä, ero on silti huomattava. Kokonaiskuvaan työmarkkinoiden joustavuudesta vaikuttaa paitsi jous- tavuuden määrä työmarkkinoiden osa-alueilla myös se, miten eri jäyk- kyys- ja joustavuuselementit vaikut- tavat toinen toisiinsa. Esimerkiksi toi- minnallinen joustavuus, joka periaat- teessa ainakin osittain voisi korvata muita joustavuuden muotoja, ei ulko- maisten tutkimusten perusteella näyt- täisi niin tekevän, vaan suhde näiden välillä on pikemminkin komplemen- taarinen (Cappelli ja Neumark 2004; Kucera 1998). Toisaalta tarkastelta- essa työsuhdeturvan ja työmarkkinoi- den neuvottelujärjestelmän välistä suh- detta esimerkiksi Elmeskov, Martin ja Scarpetta (1998) havaitsevat, ettei tulos työsuhdeturvan vaikutuksesta rakenteelliseen työttömyyteen ole ti- lastollisesti merkitsevä täysin keskite- tyssä tai täysin hajautetussa palkka- neuvottelujärjestelmässä. Sen sijaan Garibaldi ja Violante (2004) ovat ha- vainneet erorahan kasvattavan työt- tömyyttä eniten silloin, kun neuvot- telujärjestelmä on voimakkaasti kes- kittynyt. Jos yksin kahden työmark- kinainstituution yhteisvaikutus on epä- selvä, voi vain kuvitella, kuinka vai- keaa on yhtäaikaisesti hahmottaa työ- markkinainstituutioiden koko kirjo. Työmarkkinoiden joustoelementtien tehokkuus vaihtelee myös huomatta- vasti toimialojen ja yritysten välillä. Hyvän esimerkin tästä tarjoaa palkko- jen joustavuus. Työvoiman kysynnän palkkajousto mittaa sitä, kuinka voi- makkaasti muutos palkkatasossa vai- kuttaa työvoiman kysyntään. Rahialan ja Kovalaisen (2003) estimointitulok- sista selviää, että työvoiman kysynnän pitkän aikavälin palkkajoustossa on havaittavissa selkeitä eroja niin toimi- alojen kuin myös yritysten välillä. Pit- kän aikavälin jouston yrityskohtainen vaihteluväli on huomattava: -0,076– -2,095. On siis olemassa aloja tai yri- tyksiä, joilla kohtalaisen pienelläkin palkkatason muutoksella saadaan mer- kittäviä vaikutuksia työllisyydessä. Toi- saalla taas palkkojen joustavuuden vai- kutukset työllisyyteen ovat huomatta- vasti pienemmät. Kuten tästä tarkastelusta huomataan, liittyy työmarkkinoiden jäykkyysele- menttien tarkasteluun useita ongelmia. Vaikka siis uskottaisiinkin, että työ- markkinainstituutioilla on vaikutusta työttömyyteen, on erittäin vaikeaa muodostaa kokonaiskuvaa siitä, kuin- ka suuri tämä merkitys loppujen lo- puksi on. Johtopäätöksiä Korkealla pysyttelevä työttömyys on ongelma niin Suomessa kuin myös useissa muissa Euroopan maissa. Tämä on keskeinen syy siihen, miksi työmarkkinoiden joustot ovat olleet esillä useissa viimeaikaisissa keskuste- luissa. Yleisen käsityksen mukaan jäykkyyksiä aihe- uttavat työmarkkinainsti- tuutiot taloudellisten shokkien ohella ovat kes- keinen syy korkeaan työt- tömyyteen. Myös useissa kansainvälisten järjestöjen esittämissä toimenpide- ehdotuksissa on vaadittu lisäjoustavuutta työmark- kinoille. Käytännössä kysymyk- siin ”pitäisikö joustoja li- sätä?” ja ennen kaikkea ”miten joustoja pitäisi li- sätä?” on kuitenkin vai- kea vastata. Suomen työ- markkinat joustavat jo melko monella tavalla. Arviot työmarkkinoiden jäykkyyselementtien to- dellisesta merkityksestä vaihtelevat. Erityisesti työ- markkinainstituutioiden yhteisvaikutusten todelli- nen hahmottaminen on vaikeaa. Pohdittaessa so- pivia keinoja joustojen li- säämiseksi työmarkkinoil- la tulisi pohtia myös sitä, miten joustavuutta saatai- siin lisättyä mahdollisim- man pienin kustannuksin. Esimerkik- si palkkojen joustavuuden lisääminen mikrotasolla voi joillain talouden osa- alueilla johtaa työllisyyden paranemi- seen, mutta koko kansantalouden työt- tömyysongelmaa sekään tuskin ratkai- see. KIRJALLISUUS Baker, D. & Glyn, A. & Howell, D.R. & Schmitt, J. (2004), Labor Market Institutions and Unemployment: A Critical Assessment of the Cross- country Evidence, teoksessa Howell, D. (ed.), Fighting Unemployment: The limits of Free Market Orthodoxy, Oxford: Oxford University Press. Bertola, G. & Blau, F. D. & Kahn, L. M. (2001), Comparative Analysis of Labor Jutta Moisalan ja Heikki Taimion mielestä ei vielä ole ole- massariittäviäperusteitasanoa,millainenjousto-jäykkyys- elementtien yhdistelmä olisi paras työmarkkinoiden toimi- vuuden kannalta.